Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työnteon kieltämiseksi.

Niiden on valvottava tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti, että työhönoton alaikäraja ei ole alempi kuin kansallisen lainsäädännön mukaan pakollisen täysipäiväisen koulunkäynnin päättymisikä eikä missään tapauksessa alle 15 vuotta.

2. Jäsenvaltioiden on valvottava, että nuorten työnteko on tarkoin säänneltyä ja tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti suojattua.

3. Jäsenvaltioiden on valvottava yleisluonteisesti, että työnantaja takaa nuorille näiden ikään mukautetut työedellytykset.

Niiden on valvottava nuorten suojelemista taloudelliselta hyväksikäytöltä ja sellaiselta työltä, joka voisi vahingoittaa nuorten turvallisuutta, terveyttä tai heidän fyysistä, henkistä, moraalista tai sosiaalista kehitystään tai vaarantaa heidän koulutuksensa.

1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin alle kahdeksantoistavuotiaisiin henkilöihin, joiden työsopimus tai työsuhde on määritelty jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevassa lainsäädännössä ja/tai sisältyy jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöön.

2. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että tätä direktiiviä ei sovelleta niiden lainsäädännön ja määräysten mukaisesti vahvistamissa rajoissa ja vahvistamiensa edellytysten mukaisesti tilapäiseen tai lyhytaikaiseen työhön, joka koskee:

b) perheyrityksissä tehtyä työtä, jota ei pidetä nuorille vahingollisena, haitallisena tai vaarallisena.

a) ”nuorella” 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua alle kahdeksantoistavuotiasta henkilöä;

b) ”lapsella” alle viisitoistavuotiasta nuorta tai kansallisen lainsäädännön mukaan täysipäiväiseen koulunkäyntiin velvollista nuorta;

c) ”15—17-vuotiailla nuorilla” vähintään viisitoistavuotiasta ja alle kahdeksantoistavuotiasta nuorta, joka ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää velvollinen täysipäiväiseen koulunkäyntiin;

d) ”kevyellä työllä” työtä, joka sisältämiensä tehtävien luonteen vuoksi tai niiden erityisten edellytysten luonteen vuoksi, joiden mukaisesti työ suoritetaan:

i) ei aiheuta haittaa lasten turvallisuudelle, terveydelle tai kehitykselle

ii) ei ole sellainen, että se aiheuttaa haittaa lasten koulunkäynnille, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään ammatilliseen ohjaus- tai ammatilliseen koulutusohjelmaan osallistumiselle tai saadun opetuksen hyödyntämiselle;

e) ”työajalla” ajanjaksoa, jonka aikana nuori on töissä, työnantajan käytettävissä tai suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti;

f) ”lepoajalla” ajanjaksoa, joka ei ole työaikaa.

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työnteon kieltämiseksi.

2. Ottaen huomioon 1 artiklassa tarkoitetut tavoitteet jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että lasten työnteon kieltämistä ei sovelleta:

a) jäljempänä 5 artiklassa tarkoitettua toimintaa suorittaviin lapsiin;

b) vähintään neljätoistavuotiaisiin lapsiin, jotka työskentelevät yhdistettyä koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä, jos kyseinen työ suoritetaan toimivaltaisen viranomaisen määräämien edellytysten mukaisesti;

c) vähintään neljätoistavuotiaisiin lapsiin, jotka tekevät muuta kevyttä työtä kuin 5 artiklaan kuuluvaa työtä; kolmentoista vuoden iästä lähtien lapset voivat kuitenkin tehdä muita kevyitä töitä kuin 5 artiklaan kuuluvia töitä rajoitetun tuntimäärän viikossa, jos työ kuuluu kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritettyihin luokkiin.

3. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on määritettävä tämän direktiivin säännöksiä noudattaen kyseisiin kevyihin töihin liittyvät työedellytykset.

1. Jos lapsia otetaan töihin kulttuuri-, taide-, urheilu- tai mainosluonteista toimintaa varten, on työhönotolle yksittäistapauksissa saatava ennakolta toimivaltaisen viranomaisen antama lupa.

2. Jäsenvaltioiden on määritettävä lainsäädännössään ja määräyksissään lasten työntekoa koskevat edellytykset 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja yksityiskohtaiset säännöt ennakkolupaa koskevasta menettelystä sillä edellytyksellä, että kyseinen toiminta:

i) ei aiheuta haittaa lasten turvallisuudelle, terveydelle tai kehitykselle

ii) ei ole sellaista, että se aiheuttaisi haittaa lasten koulunkäynnille, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään ammatilliseen ohjaus- tai koulutusohjelmaan osallistumiselle tai saadun opetuksen hyödyntämiselle.

3. Poiketen 1 kohdassa säädetystä menettelystä jäsenvaltiot voivat vähintään kolmetoistavuotiaiden lasten osalta sallia lainsäädännössään ja määräyksissään määrittämiensä edellytysten mukaisesti sallia lasten työhönoton kulttuuri-, taide-, urheilu- ja mainosluonteista toimintaa varten.

4. Jäsenvaltiot, joilla on erityinen mallitoimistoja koskeva hyväksymisjärjestelmä, siltä osin kuin kyseessä on lasten harjoittama toiminta, voivat säilyttää tämän järjestelmän.

1. Työnantajan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nuorten turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi ottaen huomioon 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erityiset vaaratekijät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2. Työnantajan on toteutettava 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet nuorten osalta heidän työhönsä liittyvien olemassa olevien vaaratekijöiden arvion perusteella.

Arviointi on tehtävä ennen kuin nuoret aloittavat työnsä ja kun työolosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos, ja siinä on erityisesti kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a) työpaikan ja työpisteen välineet ja varustelu;

b) fysikaalisille, biologisille ja kemiallisille tekijöille altistumisen luonne, aste ja kestoaika;

c) työvälineiden, erityisesti altistavien tekijöiden, koneiden, laitteiden ja moottorien järjestely, valinta ja käyttö sekä niiden käsittelytavat;

d) työmenetelmien järjestely ja työn eteneminen sekä niiden yhdistäminen (työn järjestäminen);

Jos tämän selvityksen tuloksena paljastuu nuorten turvallisuutta, fyysistä tai henkistä terveyttä tai kehitystä uhkaavia vaaroja, on varmistettava, että nuorille suoritetaan säännöllisesti ilmainen ja riittävä terveydentilan arviointi ja tarkastus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 89/391/ETY soveltamista.

Terveydentilan ilmainen arviointi ja tarkastus voivat olla osa kansallista terveydenhoitojärjestelmää.

3. Työnantajan on tiedotettava nuorille mahdollisista vaaratekijöistä ja kaikista heidän turvallisuuttaan ja terveyttään koskevista toteutetuista toimenpiteistä.

Lisäksi työnantajan on ilmoitettava lasten laillisille edustajille mahdollisista vaaratekijöistä ja kaikista lasten turvallisuutta ja terveyttä koskevista toteutetuista toimenpiteistä.

4. Työnantajan on yhdistettävä direktiivin 89/391/ETY 7 artiklassa tarkoitetut suojelu- ja ehkäisevät toimenpiteet nuorten työntekoon sovellettaviin turvallisuutta ja terveyttä koskevien edellytysten suunnitteluun, soveltamiseen ja valvontaan.

1. Jäsenvaltioiden on valvottava, että nuoret on suojattu erityisiltä turvallisuutta, terveyttä ja kehitystä uhkaavilta vaaroilta, jotka johtuvat kokemattomuudesta, kykenemättömyydestä tunnistaa olemassa olevia tai mahdollisia vaaratekijöitä taikka kypsymättömyydestä.

2. Rajoittamatta 4 artiklan 1 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on kiellettävä tätä varten nuorten työnteko sellaisen työn osalta, joka:

a) on objektiivisesti katsottuna heidän fyysisten ja henkisten kykyjensä yläpuolella;

b) altistaa myrkyllisille tai syöpää aiheuttaville tekijöille tai tekijöille, jotka aiheuttavat periytyviä perimävaurioita tai joka on vaarallista sikiölle tai jolla on muita haitallisia kroonisia vaikutuksia ihmiseen;

d) sisältää onnettomuusuhkia, joiden osalta voidaan olettaa, etteivät nuoret kykene tunnistamaan tai ehkäisemään niitä sen vuoksi, että he eivät osaa kiinnittää tarpeeksi huomiota turvallisuuteen, tai kokemuksen tai koulutuksen puutteen vuoksi

e) altistaa terveydellisille vaaroille liiallisen kylmyyden tai kuumuuden vuoksi tai melun tai tärinän vuoksi.

Työhön, joka aiheuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä vaaroja nuorille, sisältyy erityisesti:

— työt, jotka altistavat liitteessä olevassa I kohdassa tarkoitetuille fysikaalisille, biologisille ja kemiallisille tekijöille

— ja

— liitteessä olevassa II kohdassa tarkoitetut menetelmät ja työt.

3. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään myöntää 2 kohtaa koskevia poikkeuksia 15—17-vuotiaiden nuorten osalta, jos poikkeukset ovat välttämättömiä näiden nuorten koulutuksen kannalta, edellyttäen että heidän turvallisuutensa ja terveytensä suojelu on taattu, koska työ suoritetaan direktiivin 89/391/ETY 7 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen henkilön valvonnan alaisena ja sillä ehdolla, että taataan mainitussa direktiivissä varmistettu suojelu.

1. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työajan rajoittamiseksi:

a) kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa niiden lasten osalta, jotka työskentelevät yhdistettyä koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä;

b) kahteen tuntiin koulupäivää kohden ja kahteentoista tuntiin viikossa sellaisen työn osalta, joka suoritetaan lukukauden aikana opetusaikojen ulkopuolella, siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö ja/tai käytäntö ei sitä kiellä;

työpäivän pituus ei saa missään tapauksessa ylittää seitsemää tuntia; vähintään viisitoistavuotiaiden lasten osalta tämä rajoitus voidaan asettaa kahdeksaan tuntiin;

c) seitsemään tuntiin päivässä ja kolmeenkymmeneenviiteen tuntiin viikossa sellaisen työn osalta, joka suoritetaan vähintään viikon pituisen jakson aikana, jolloin koulussa ei ole toimintaa; vähintään viisitoistavuotiaiden lasten osalta tämä rajoitus voidaan asettaa kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa;

d) seitsemään tuntiin päivässä ja kolmeenkymmeneenviiteen tuntiin viikossa sellaisen kevyen työn osalta, jota tekevät lapset, jotka eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää velvollisia täysipäiväiseen koulunkäyntiin.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 15—17-vuotiaiden nuorten työajan rajoittamiseksi kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa.

3. Sellaisen nuoren osalta, joka työskentelee yhdistettyä teoreettista ja/tai käytännön koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä, koulutukseen kuluva aika on laskettava työaikaan kuuluvaksi.

4. Jos nuori työskentelee usealle eri työnantajalle, tehdyt työpäivät ja työtunnit on laskettava yhteen.

5. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään tai määräyksissään myöntää poikkeuksia 1 kohdan a alakohtaan ja 2 kohtaan poikkeuksellisesti tai jos siihen on objektiivisia perusteita.

Jäsenvaltioiden on määritettävä lainsäädännössään tai määräyksissään tällaisten poikkeusten täytäntöönpanoa koskevat edellytykset, rajoitukset ja yksityiskohtaiset säännöt.

a) Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työnteon kieltämiseksi kello kahdenkymmenen ja kello kuuden välillä.

b) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 15—17-vuotiaiden nuorten työnteon kieltämiseksi joko kello kahdenkymmenenkahden ja kuuden välillä tai kello kahdenkymmenenkolmen ja seitsemän välillä.

a) Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään tai määräyksissään antaa luvan 15—17-vuotiaiden nuorten työntekoon 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna kiellettynä aikana erityisien toiminta-alojen osalta.

Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen osalta, että 15—17-vuotiasta nuorta valvoo aikuinen niissä tapauksissa, joissa kyseinen valvonta on tarpeen nuoren suojelemiseksi.

b) Sovellettaessa a alakohtaa työnteko on kielletty keskiyön ja kello neljän välillä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin lainsäädännössään ja määräyksissään antaa luvan 15—17-vuotiaiden nuorten työntekoon aikana, jolloin yötyö on kielletty, jäljempänä mainituissa tapauksissa, jos sille on objektiivisia perusteita ja sillä edellytyksellä, että nuorille annetaan korvaukseksi sopivasti vapaata eikä 1 artiklassa tarkoitettuja periaatteita aseteta kyseenalaisiksi:

— laivaliikenne- tai kalastusalalla suoritetut työt,

— puolustusvoimille tai poliisille suoritetut työt,

— sairaaloissa tai samankaltaisissa laitoksissa suoritetut työt,

— kulttuuri-, taide-, urheilu- tai mainosluonteinen toiminta.

3. Ennen mahdollisen yötyön aloittamista ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen 15—17-vuotiaiden nuorten on saatava ilmainen terveystarkastus ja arviointi kyvyistään, paitsi jos työnteko työkiellon voimassaoloaikana on poikkeuksellista.

a) Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lapset saavat vähintään neljäntoista tunnin mittaisen yhtenäisen lepoajan jokaista kahdenkymmenenneljän tunnin pituista jaksoa kohden,

b) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 15—17-vuotiaat nuoret saavat vähintään kahdentoista tunnin mittaisen yhtenäisen lepoajan jokaista kahdenkymmenenneljän tunnin pituista jaksoa kohden.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jokaisen seitsemän päivän jakson osalta:

— lapset, joiden osalta ne ovat käyttäneet 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta

— ja

Jos teknisten tai järjestelyyn liittyvien syiden vuoksi on tarpeen, vähimmäislepoaikaa voidaan lyhentää, mutta se ei missään tapauksessa voi olla lyhyempi kuin kolmekymmentäkuusi peräkkäistä tuntia.

Periaatteessa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuun vähimmäislepoaikaan kuuluu sunnuntai.

3. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut vähimmäislepoajat voidaan keskeyttää sellaisissa tapauksissa, joissa toiminnan luonteeseen kuuluu työn jakautuminen useisiin tai lyhytaikaisiin työjaksoihin päivän aikana.

4. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää poikkeuksia 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettujen 15—17-vuotiaiden nuorten osalta jäljempänä tarkoitetuissa tapauksissa, jos sille on objektiivisia perusteita ja sillä ehdolla, että nuorille annetaan korvaukseksi sopivasti vapaata eikä 1 artiklassa tarkoitettuja periaatteita aseteta kyseenalaisiksi:

a) laivaliikenne- tai kalastusalalla suoritetut työt;

b) puolustusvoimille tai poliisille suoritetut työt;

c) sairaaloissa tai samankaltaisissa laitoksissa suoritetut työt;

e) matkailualalla tai hotelli-, ravintola- ja kahvila-alalla suoritetut työt;

f) toiminta, jossa tehdään useita työjaksoja päivän aikana.

Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on valvottava, että kansallisen lainsäädännön mukaan täysipäiväiseen koulunkäyntiin velvollisten lasten koulusta saatuihin lomiin sisältyy mahdollisimman paljon vapaata kaikesta työstä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta nuoret päivittäisen työajan ollessa enemmän kuin neljä ja puoli tuntia saisivat ainakin kolmenkymmenen minuutin pituisen tauon, joka on yhtenäinen, jos se on mahdollista.

Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään myöntää poikkeuksia 8 artiklan 2 kohtaan, 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, 10 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja, 15—17-vuotiaiden nuorten osalta, 12 artiklaan sellaisen työn osalta, joka tehdään direktiivin 89/391/ETY 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, jos kyseinen työ on luonteeltaan tilapäistä ja jos se on suoritettava viipymättä; jos aikuisia työntekijöitä ei ole saatavilla ja jos näille nuorille annetaan vastaavasti korvaavaa vapaata kolmen viikon kuluessa.

Jokaisen jäsenvaltion on määritettävä tarvittavat toimenpiteet, joita sovelletaan, jos tämän direktiivin mukaisesti säädettyjä säännöksiä ei noudateta; kyseisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita ja oikein suhteutettuja.

Siirretään komissiolle valta antaa 15 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla tehdään pelkästään teknisiä muutoksia liitteeseen tekniikan kehityksen, kansainvälisten määräysten tai vaatimusten muutosten ja nuorten työntekijöiden suojelua koskevan uuden tietämyksen huomioon ottamiseksi.

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 26 päivästä heinäkuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 15 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 15 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa ( 1 ) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 15 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta kehittää tilanteen kehityksen perusteella erilaisia säännöksiä nuorten suojelun alalla, siltä osin kuin tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan, tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole pätevä peruste nuorten suojelun yleisen tason alentamiselle.

a) Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 22 päivänä kesäkuuta 1996 tai varmistettava viimeistään kyseisenä päivänä, että työmarkkinaosapuolet tekevät sopimuksen tarvittavista säännöksistä, ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat kaikkina aikoina taata tässä direktiivissä edellytetyt tulokset.

b) Yhdistynyt kuningaskunta voi neljän vuoden ajan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä lukien pidättyä toteuttamasta 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäistä alakohtaa viikoittaisen työn enimmäiskestoon liittyvän säännöksen osalta, samoin kuin 8 artiklan 2 kohtaa sekä 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa.

Noudattaen perustamissopimuksessa määrättyjä edellytyksiä neuvosto päättää, pitäisikö edellä tarkoitettua ajanjaksoa pidentää.

c) Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi ne kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista asioista.

Jäsenvaltioiden on toimitettava viiden vuoden välein komissiolle kertomus tämän direktiivin käytännön täytäntöönpanosta direktiivin 89/391/ETY 17 a artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun yhden kertomuksen erityisjaksona, jota komissio käyttää perustana kyseisen 17 a artiklan 4 kohdan mukaisesti tekemässään arvioinnissa.

b) Työskentely ilmakehässä, jossa paine on korkea, esimerkiksi paineistetuissa kammioissa, sukeltaminen

a) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/54/EY ( 2 ) 2 artiklan toisen kohdan 3 ja 4 alakohdassa tarkoitettuihin riskiryhmiin 3 ja 4 kuuluvat biologiset tekijät.

a) aineet ja seokset, jotka täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 ( 3 ) mukaiset luokituskriteerit ja kuuluvat yhteen tai useampaan seuraavista vaaraluokista tai vaarakategorioista ja joita koskee yksi tai useampi seuraavista vaaralausekkeista:

— välitön myrkyllisyys, kategoria 1, 2 tai 3 (H300, H310, H330, H301, H311, H331),

— ihosyövyttävyys, kategoria 1A, 1B tai 1C (H314),

— räjähteet, kategoriat ”epästabiili räjähde” tai vaarallisuusluokkiin 1.1, 1.2, 1.3, 1.4 ja 1.5 kuuluvat räjähteet (H200, H201, H202, H203, H204, H205),

— tyypin A, B, C tai D itsereaktiiviset aineet ja seokset (H240, H241, H242),

— tyypin A tai B orgaaniset peroksidit (H240, H241),

— elinkohtainen myrkyllisyys kerta-altistumisen jälkeen, kategoria 1 tai 2 (H370, H371),

— elinkohtainen myrkyllisyys toistuvan altistumisen jälkeen, kategoria 1 tai 2 (H372, H373),

— hengitysteitä herkistävä, kategoria 1, alakategoria 1A tai 1B (H334),

— ihoa herkistävä, kategoria 1, alakategoria 1A tai 1B (H317),

— syöpää aiheuttava, kategoria 1A, 1B tai 2 (H350, H350i, H351),

— sukusolujen perimää vaurioittava, kategoria 1A, 1B tai 2 (H340, H341),

— lisääntymiselle vaarallinen, kategoria 1A tai 1B (H360, H360F, H360FD, H360Fd, H360D, H360Df).

d) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY ( 4 ) 2 artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut aineet ja seokset.

e) Lyijy ja sen yhdisteet siinä laajuudessa kuin kyseiset aineet voivat absorboitua ihmiselimistöön.

1. Direktiivin 2004/37/EY liitteessä I tarkoitetut menetelmät ja työt.

2. Räjähteitä sisältävien laitteiden, ilotulitusvälineiden tai muiden tällaisten tuotteiden valmistus ja käsittely.

3. Työskentely eläintarhoissa villieläinten tai myrkyllisten eläinten kanssa.

5. Työskentely, joka käsittää valmistus- tai varastointilaitteiden käsittelyä tai puristettujen, nesteytettyjen tai liuotettujen kaasujen käyttöä.

6. Työskentely tynnyreiden, säiliöiden, altaiden tai I.3 kohdassa tarkoitettuja kemiallisia aineita sisältävien lasisten happo- tai kotipullojen kanssa.

7. Työskentely, jonka yhteydessä esiintyy sortumisvaara.

8. Työskentely, jonka yhteydessä esiintyy suurjännitteisiä sähköisiä vaaroja.

9. Pakkotahtinen työskentely, jota laitteet ohjaavat ja josta maksetaan tuloksen perusteella.

( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/54/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä (seitsemäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 262, 17.10.2000, s. 21).

( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan l kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 50).

		Virallinen lehti
		N:o	sivu	päivämäärä
►M1	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2007/30/EY, ETA:n kannalta merkityksellinen teksti annettu 20 päivänä kesäkuuta 2007,	L 165	21	27.6.2007
►M2	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/27/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014,	L 65	1	5.3.2014
►M3	EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1243, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,	L 198	241	25.7.2019