02016R0399 — FI — 10.07.2024 — 005.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 077 23.3.2016, s. 1) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1624, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, |
L 251 |
1 |
16.9.2016 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/458, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, |
L 74 |
1 |
18.3.2017 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/2225, annettu 30 päivänä marraskuuta 2017, |
L 327 |
1 |
9.12.2017 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/817, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, |
L 135 |
27 |
22.5.2019 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2021/1134, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2021, |
L 248 |
11 |
13.7.2021 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2024/1717, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2024, |
L 1717 |
1 |
20.6.2024 |
|
Oikaistu:
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/399,
annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016,
henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö)
(kodifikaatio)
I OSASTO
YLEISET SÄÄNNÖKSET
1 artikla
Aihe ja periaatteet
Tässä asetuksessa säädetään siitä, ettei unionin jäsenvaltioiden välisiä sisärajoja ylittäviin henkilöihin kohdisteta rajavalvontaa.
Siinä vahvistetaan säännöt unionin jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäviin henkilöihin kohdistuvasta rajavalvonnasta.
2 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
”sisärajoilla”
jäsenvaltioiden yhteisiä maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina;
jäsenvaltioiden lentoasemia sisäisten lentojen osalta;
jäsenvaltioiden meri-, joki- ja järviliikenteen satamia säännöllisen sisäisen lauttaliikenteen osalta;
”ulkorajoilla” jäsenvaltioiden maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina, merirajoja, lentoasemia ja joki-, meri- ja järviliikenteen satamia edellyttäen, että ne eivät ole sisärajoja;
”sisäisellä lennolla” yksinomaan jäsenvaltioiden alueelta lähtevää ja jäsenvaltioiden alueelle saapuvaa lentoa, johon ei sisälly välilaskua kolmannen maan alueella;
”säännöllisellä sisäisellä lauttaliikenteellä” samojen kahden tai useamman sataman, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden alueella, välistä lauttayhteyttä, jossa ei käydä jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja joka käsittää henkilöiden ja ajoneuvojen kuljetuksen julkaistun aikataulun mukaisesti;
”unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvilla henkilöillä”
SEUT 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja unionin kansalaisia sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY ( 1 ) tarkoitettuja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävän unionin kansalaisen perheenjäseniä;
sellaisia kolmansien maiden kansalaisia ja heidän perheenjäseniään heidän kansalaisuudestaan riippumatta, joilla on toisaalta unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä toisaalta kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen;
”kolmannen maan kansalaisella” henkilöä, joka ei ole SEUT 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen ja johon ei sovelleta tämän artiklan 5 kohtaa;
”maahantulokieltoon määrätyllä henkilöllä” kolmannen maan kansalaista, josta on tehty ilmoitus Schengenin tietojärjestelmään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ( 2 ) 24 ja 26 artiklan määräysten mukaisesti ja siinä vahvistetuin perustein;
”rajanylityspaikalla” toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa;
”jaetulla rajanylityspaikalla” joko jäsenvaltion alueella tai kolmannen maan alueella sijaitsevaa rajanylityspaikkaa, jossa jäsenvaltion rajavartijat ja kolmannen maan rajavartijat suorittavat kukin vuorollaan maahantulo- ja maastalähtötarkastuksia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja kahdenvälistä sopimusta noudattaen;
”rajavalvonnalla” tämän asetuksen mukaisesti ja sen soveltamiseksi rajalla toteutettavia toimia, jotka muista syistä riippumatta suoritetaan ainoastaan rajanylitysaikomuksen tai rajanylityksen perusteella ja jotka käsittävät rajatarkastukset ja rajojen valvonnan;
”rajatarkastuksilla” rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt ja heidän kulkuneuvonsa sekä heidän hallussaan olevat esineet voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle tai pois sieltä;
”rajojen valvonnalla” rajojen valvontaa rajanylityspaikkojen välillä ja rajanylityspaikkojen valvontaa muulloin kuin vahvistettuina aukioloaikoina, mukaan lukien ennalta ehkäisevät toimenpiteet luvattomien rajanylitysten tai rajatarkastusten kiertämisen estämiseksi tai havaitsemiseksi, tilannetietoisuuden edistämiseksi, rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi ja rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvien toimenpiteiden toteuttamiseksi;
”toisen linjan tarkastuksella” lisätarkastusta, joka voidaan suorittaa erityisessä paikassa muualla kuin siellä, jossa kaikki henkilöt tarkastetaan (ensilinja);
”rajavartijalla” virkamiestä, jonka toimipaikka kansallisen lainsäädännön mukaan sijaitsee joko rajanylityspaikalla tai rajalla tai sen välittömässä läheisyydessä ja joka suorittaa rajavalvontatehtäviä tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;
”liikenteenharjoittajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka ammattina on kuljettaa henkilöitä;
”oleskeluluvalla”
kaikkia oleskelulupia, jotka jäsenvaltio on myöntänyt kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan neuvoston asetuksella (EY) N:o 1030/2002 ( 3 ) säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti, ja kaikkia oleskelukortteja, jotka jäsenvaltio on myöntänyt direktiivin 2004/38/EY mukaisesti;
kaikkia muita jäsenvaltion kolmansien maiden kansalaisille myöntämiä asiakirjoja, joiden perusteella nämä voivat jäädä jäsenvaltion alueelle ja jotka on annettu tiedoksi ja julkaistu 39 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta
väliaikaisia oleskelulupia, jotka on myönnetty a alakohdassa tarkoitettua oleskelulupaa koskevan ensimmäisen hakemuksen tai turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi; ja
viisumeja, jotka jäsenvaltio on myöntänyt neuvoston asetuksella (EY) N:o 1683/95 ( 4 ) säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti;
”risteilyaluksella” alusta, joka kulkee tiettyä reittiä etukäteen laaditun ohjelman mukaisesti eri satamissa tehtävine turistikäynteineen ja joka ei tavallisesti ota matkustajia matkan varrelta eikä salli matkustajien jäädä matkan varrelle;
”huviveneilyllä” huviveneiden urheilu- tai matkailukäyttöä;
”rannikkokalastuksella” kalastustoimintaa aluksilla, jotka palaavat päivittäin tai 36 tunnin kuluessa jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan käymättä välillä kolmannessa maassa sijaitsevassa satamassa;
”offshore-työntekijällä” henkilöä, joka työskentelee jäsenvaltion aluevesillä tai kansainvälisessä merioikeudessa määritellyllä yksinomaisella talousvyöhykkeellä sijaitsevalla merellä olevalla laitoksella ja joka palaa säännöllisesti jäsenvaltioiden alueelle meri- tai ilmateitse;
”kansanterveyteen kohdistuvalla uhalla” tauteja, jotka voivat aiheuttaa Maailman terveysjärjestön kansainvälisten terveyssäännösten määritelmän mukaisen epidemian, ja muita infektiotauteja tai tarttuvia loistauteja, jos niissä säädetään jäsenvaltioiden kansalaisiin sovellettavissa suojelusäännöksissä;
”rajanylitystietojärjestelmällä (EES)” Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2226 perustettua järjestelmää ( 5 );
”itsepalvelujärjestelmällä” automatisoitua järjestelmää, joka suorittaa kaikki henkilöön sovellettavat rajatarkastukset tai jotkin niistä ja jota voidaan käyttää tietojen esirekisteröimiseksi EES:ään;
”automaattiportilla” (e-gate) sähköisesti toimivaa infrastruktuuria paikassa, jossa ylitetään tosiasiallisesti ulkoraja tai sisäraja, jolta tarkastuksia ei ole vielä poistettu;
”automaattisella rajatarkastusjärjestelmällä” järjestelmää, joka mahdollistaa automatisoidun rajanylityksen ja joka koostuu itsepalvelujärjestelmästä ja automaattiportista;
”sirun tietojen aitouden ja eheyden varmistamisella” menettelyä, jossa tarkistetaan varmenteita käyttämällä, että sähköisen tallennusvälineen (sirun) tiedot ovat peräisin asiakirjan antaneelta viranomaiselta eikä niitä ole muutettu;
”laajamittaisella kansanterveysuhkalla” kansanterveysuhkaa, jonka komissio on todennut unionin tasolla ottaen huomioon toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta saadut tiedot, silloin kun rajatylittävällä vakavalla terveysuhkalla voisi olla laajamittaisia vaikutuksia vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden käyttämiseen;
”välttämättömällä matkustamisella” sellaisen henkilön, johon sovelletaan vapautusta maahantulorajoituksista 21 a artiklan 4 tai 5 kohdan nojalla, matkustamista välttämättömän tehtävän tai tarpeen vuoksi, kun huomioon mahdollisesti sovellettavat unionin ja jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet;
”muulla kuin välttämättömällä matkustamisella” muuta kuin välttämätöntä matkustamista;
”liikennekeskuksilla” lentoasemia, meri- tai jokisatamia, juna- tai linja-autoasemia sekä tavaraliikenneterminaaleja.
3 artikla
Soveltamisala
Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden sisä- tai ulkorajat ylittäviin henkilöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta:
unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia;
pakolaisten ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon osalta.
4 artikla
Perusoikeudet
Jäsenvaltioiden on tätä asetusta soveltaessaan toimittava noudattaen täysimääräisesti unionin asiaa koskevaa oikeutta, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirja, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, asian kannalta merkityksellistä kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, jäljempänä ”Geneven yleissopimus”, kansainvälisen suojelun saatavuuteen liittyviä velvoitteita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, ja perusoikeuksia. Unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti tämän asetuksen nojalla tehtävät päätökset on tehtävä tapauskohtaisin perustein.
II OSASTO
ULKORAJAT
I LUKU
Ulkorajojen ylittäminen ja maahantuloedellytykset
5 artikla
Ulkorajojen ylittäminen
Jäsenvaltioiden on annettava 39 artiklan mukaisesti komissiolle tiedoksi luettelo rajanylityspaikoistaan.
Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen voidaan velvollisuudesta, jonka mukaan ulkorajat on ylitettävä vain rajanylityspaikkojen kautta ja niiden vahvistettuina aukioloaikoina, sallia poikkeuksia seuraavasti:
henkilöitä tai henkilöryhmiä varten erityistilanteessa, joka edellyttää satunnaista ulkorajojen ylitystä rajanylityspaikkojen ulkopuolella tai muina kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina, edellyttäen että heillä on hallussaan kansallisessa lainsäädännössä vaaditut luvat ja että rajanylitys ei ole ristiriidassa jäsenvaltioiden yleisen järjestyksen ja sisäisen turvallisuuden kanssa. Jäsenvaltiot voivat määrätä erityisjärjestelyistä kahdenvälisissä sopimuksissa. Kansallisessa lainsäädännössä ja kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyistä yleisistä poikkeuksista on ilmoitettava komissiolle 39 artiklan mukaisesti;
henkilöitä tai henkilöryhmiä varten ennakoimattomassa hätätilanteessa;
19 ja 20 artiklassa, tarkasteltuina yhdessä liitteiden VI ja VII kanssa, esitettyjen erityissääntöjen mukaisesti;
Jos suuri määrä muuttajia yrittää ylittää jäsenvaltioiden ulkorajat luvattomasti, joukolla ja voimakeinoja käyttäen, jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet turvallisuuden ja yleisen järjestyksen säilyttämiseksi.
Ensimmäisen alakohdan sekä tämän artiklan tämän kohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan nojalla hyväksytyt toimenpiteet on pantava täytäntöön oikeasuhteisesti ja ottaen huomioon seuraavien henkilöiden oikeudet:
unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt;
kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat neuvoston direktiivissä 2003/109/EY ( 7 ) tarkoitettuja pitkään oleskelleita henkilöitä, ja henkilöt, joiden oleskeluoikeus perustuu muihin unionin tai kansallisen oikeuden välineisiin tai joilla on pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty kansallinen viisumi, sekä heidän perheenjäsenensä; ja
kansainvälistä suojelua hakevat kolmansien maiden kansalaiset.
6 artikla
Kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytykset
Kolmannen maan kansalaisen maahantuloedellytykset jäsenvaltioiden alueella oleskeluun, jonka on tarkoitus kestää enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana, jolloin on otettava huomioon kutakin oleskelupäivää edeltävä 180 päivän jakso, ovat seuraavat:
hänellä on hallussaan voimassa oleva matkustusasiakirja, joka antaa haltijalleen oikeuden rajanylitykseen ja täyttää seuraavat vaatimukset:
sen on oltava voimassa vähintään kolme kuukautta suunnitellun jäsenvaltioiden alueelta poistumisen jälkeen. Perustellussa hätätapauksessa tästä vaatimuksesta voidaan poiketa;
sen on oltava myönnetty viimeisten kymmenen vuoden aikana;
hänellä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 ( 8 ) nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi;
hän näyttää toteen suunnitellun oleskelun tarkoituksen ja edellytykset ja hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, tai hän kykenee hankkimaan laillisesti tällaiset varat;
häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon Schengenin tietojärjestelmässä (SIS);
hänen ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä eikä kansainvälisiä suhteita eikä häntä etenkään ole jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa samoin perustein määrätty maahantulokieltoon;
hän antaa tarvittaessa biometriset tiedot
henkilökohtaisen tiedoston luomiseksi EES:ään asetuksen (EU) 2017/2226 16 ja 17 artiklan mukaisesti;
rajatarkastusten suorittamiseksi tämän asetuksen 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdan ja g alakohdan i alakohdan, asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 2 ja 4 kohdan ja tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 767/2008 ( 9 ) 18 artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltioiden vahvistamat ohjeelliset määrät on annettava tiedoksi komissiolle 39 artiklan mukaisesti.
Toimeentuloon tarvittavat varat voidaan arvioida kolmannen maan kansalaisen hallussa olevan käteisen rahan, matkasekkien ja luottokorttien perusteella. Ylläpitositoumus, jos tällaisesta sitoumuksesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, ja kansallisessa lainsäädännössä määritelty vastaanottajan antama takuukirje, jos kolmannen maan kansalainen majoittuu vastaanottajansa luokse, voivat myös riittää osoitukseksi toimeentuloon tarvittavista varoista.
Edellä 1 kohdasta poiketen:
Kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä kaikkia 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä mutta jolla on oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, sallitaan maahantulo toisten jäsenvaltioiden alueelle kauttakulkua varten, jotta hän voi matkustaa oleskeluluvan tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle, paitsi jos hän on sen jäsenvaltion kansallisessa maahantulo- tai kauttakulkukieltoluettelossa, jonka ulkorajan hän pyrkii ylittämään.
Rajalle tulevalle kolmannen maan kansalaiselle, joka täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset muutoin paitsi b alakohdan osalta, voidaan sallia maahantulo jäsenvaltioiden alueelle, jos hänelle myönnetään rajalla viisumi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 ( 10 ) 35 ja 36 artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltioiden on laadittava tilastot rajalla myönnetyistä viisumeista asetuksen (EY) N:o 810/2009 46 artiklan ja sen liitteen XII mukaisesti.
Jos viisumia ei voida kiinnittää asiakirjaan, se on kiinnitettävä poikkeuksellisesti kyseiseen asiakirjaan liitettävälle erilliselle lisälehdelle. Tällöin on käytettävä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 333/2002 ( 11 ) säädettyä viisumin kiinnittämiseen tarkoitettua yhtenäisen kaavan mukaista lomaketta.
Kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä yhtä tai useampaa 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, voidaan sallia maahantulo jäsenvaltion alueelle humanitaarisesta syystä, kansallisen edun vuoksi tai kansainvälisten velvoitteiden perusteella. Jos asianomaista kolmannen maan kansalaista koskee 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu maahantulokielto, jäsenvaltion, joka sallii hänen tulonsa alueelleen, on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.
6 a artikla
Kolmansien maiden kansalaiset, joiden tiedot on tallennettava EES:ään
Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä seuraavien henkilöryhmien tiedot on tallennettava EES:ään asetuksen (EU) 2017/2226 16, 17, 19 ja 20 artiklan mukaisesti:
tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan nojalla lyhytaikaiseen oleskeluun oikeutetut kolmansien maiden kansalaiset;
kolmannen maan kansalaiset, jotka ovat direktiivin 2004/38/EY soveltamisalaan kuuluvan unionin kansalaisen perheenjäseniä, ja joilla ei ole kyseisen direktiivin mukaista oleskelukorttia;
kolmansien maiden kansalaiset,
jotka ovat sellaisen kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniä, jolla on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kolmannen maan välisen sopimuksen nojalla vastaava oikeus vapaaseen liikkuvuuteen kuin unionin kansalaisilla, ja
joilla ei ole direktiivin 2004/38/EY mukaista oleskelukorttia tai asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukaista oleskelulupaa.
Seuraavien henkilöryhmien tietoja ei tallenneta EES:ään:
kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat direktiivin 2004/38/EY soveltamisalaan kuuluvan unionin kansalaisen perheenjäseniä ja joilla on kyseisen direktiivin mukainen oleskelukortti, riippumatta siitä, tulevatko he kyseisen unionin kansalaisen mukana tai seuraavatko he häntä myöhemmin;
kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniä, riippumatta siitä, tulevatko he kyseisen kolmannen maan kansalaisen mukana tai seuraavatko he häntä myöhemmin, kun;
kyseisellä kolmannen maan kansalaisella on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kolmannen maan välisen sopimuksen nojalla vastaava oikeus vapaaseen liikkuvuuteen kuin unionin kansalaisilla, ja
kyseisillä kolmansien maiden kansalaisilla on direktiivin 2004/38/EY mukainen oleskelukortti tai asetuksen (EY) N:o 1030/2002 mukainen oleskelulupa;
2 artiklan 16 kohdassa tarkoitetut oleskeluluvan haltijat, jotka eivät kuulu tämän kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan;
pitkäaikaisten viisumien haltijat;
Andorran, Monacon ja San Marinon kansalaiset sekä ►C2 Vatikaanivaltion tai Pyhän istuimen myöntämän passin haltijat; ◄
henkilöt tai henkilöryhmät, jotka on vapautettu rajatarkastuksista tai joita koskevat rajatarkastuksien osalta erityiset säännöt, kuten:
valtionpäämiehet, hallitusten päämiehet ja kansallisten hallitusten jäsenet mukana seuraavine puolisoineen ja heidän virallisten valtuuskuntiensa jäsenet, sekä hallitsijat ja muut jonkin kuninkaallisen perheen korkeassa asemassa olevat jäsenet liitteessä VII olevan 1 kohdan mukaisesti;
ilma-alusten ohjaajat ja muut miehistön jäsenet liitteessä VII olevan 2 kohdan mukaisesti;
merimiehet liitteessä VII olevan 3 kohdan mukaisesti ja merimiehet, jotka ovat jäsenvaltion alueella ainoastaan heidän aluksensa poiketessa satamaan ja kyseisen sataman alueella;
rajatyöntekijät liitteessä VII olevan 5 kohdan mukaisesti;
pelastuspalvelujen, poliisin ja palolaitoksen hätätehtävissä toimivat työntekijät ja rajavartijat liitteessä VII olevan 7 kohdan mukaisesti;
offshore-työntekijät liitteessä VII olevan 8 kohdan mukaisesti;
risteilyalusten miehistön jäsenet ja matkustajat liitteessä VI olevan 3.2.1, 3.2.2 ja 3.2.3 kohdan mukaisesti;
huviveneessä olevat henkilöt, joille ei tehdä rajatarkastuksia liitteessä VI olevan 3.2.4, 3.2.5 ja 3.2.6 kohdan mukaisesti;
henkilöt, jotka on 5 artiklan 2 kohdan poikkeusten nojalla vapautettu velvoitteesta ylittää ulkorajat vain rajanylityspaikkojen kautta ja niiden vahvistettuina aukioloaikoina;
henkilöt, joilla on rajanylitykseen oikeuttava voimassa oleva paikallinen rajaliikennelupa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1931/2006 ( *3 ) mukaisesti;
kansainvälisten matkustaja- ja tavarajunien miehistön jäsenet;
henkilöt, jotka esittävät rajanylitystään varten
neuvoston asetuksen (EY) N:o 693/2003 ( *4 ) mukaisesti myönnetyn, voimassa olevan rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottavan asiakirjan; tai
asetuksen (EY) N:o 693/2003 mukaisesti myönnetyn, voimassa olevan kauttakulkua helpottavan asiakirjan, edellyttäen, että heidän kauttakulkunsa tapahtuu rautateitse eivätkä he poistu junasta jäsenvaltion alueella.
II LUKU
Ulkorajojen valvonta ja pääsyn epääminen
7 artikla
Rajatarkastusten suorittaminen
Toimenpiteiden, joita he tehtäviään hoitaessaan toteuttavat, on oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin.
8 artikla
Henkilöiden rajatarkastukset
Myös kulkuneuvot ja rajan ylittävien henkilöiden hallussa olevat esineet voidaan tarkastaa. Suoritettaviin etsintöihin sovelletaan kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.
Unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluville henkilöille tehdään heidän saapuessaan maahan ja poistuessaan maasta seuraavat tarkastukset:
tarkastetaan henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitous ja voimassaolo, myös tekemällä hakuja asiaankuuluviin tietokantoihin, erityisesti
Schengenin tietojärjestelmään (SIS),
Interpolin varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen tietokantaan (SLTD),
kansallisiin tietokantoihin, joissa on tietoa varastetuista, kavalletuista, kadonneista ja mitätöidyistä matkustusasiakirjoista.
Jos matkustusasiakirja sisältää sähköisen tallennusvälineen (sirun), sirun tietojen aitous ja eheys on varmistettava käyttäen voimassa olevaa varmenneketjua sen alusta loppuun, ellei tämä ole teknisesti mahdotonta tai kolmannen maan myöntämän matkustusasiakirjan tapauksessa voimassa olevien varmenteiden puuttumisen vuoksi mahdotonta.
tarkastetaan, myös tekemällä hakuja Schengenin tietojärjestelmään (SIS) ja muihin asiaankuuluviin unionin tietokantoihin, että unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvan henkilön ei katsota muodostavan uhkaa minkään jäsenvaltion yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle tai kansainvälisille suhteille. Tämä ei rajoita hakujen tekemistä kansallisiin ja Interpolin tietokantoihin.
Jos matkustusasiakirjan aitoudesta tai sen haltijan henkilöllisyydestä on epäilyjä, on tarkastettava vähintään yksi asetuksen (EY) N:o 2252/2004 mukaisesti myönnettyihin passeihin ja matkustusasiakirjoihin liitetty biometrinen tunniste. Tällainen tarkastaminen tehdään mahdollisuuksien mukaan myös muille kuin tuon asetuksen kattamille asiakirjoille.
Henkilöllisyys on tarkastettava asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti niiltä henkilöiltä, joiden maahantulo on rekisteröitävä EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan mukaisesti, ja henkilö on tarvittaessa tunnistettava asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti.
Jos 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuilla tietokantojen käyttöön perustuvilla tarkastuksilla olisi kohtuuton vaikutus liikenteen sujuvuuteen, jäsenvaltio voi päättää suorittaa nämä tarkastukset kohdennetusti tietyillä rajanylityspaikoilla minkä tahansa jäsenvaltion yleiseen järjestykseen, sisäiseen turvallisuuteen, kansanterveyteen tai kansainvälisiin suhteisiin liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
Tietokantojen käyttöön perustuvien tarkastusten väliaikainen rajaaminen kohdennettuihin tarkastuksiin ei saa soveltamisalaltaan ja kestoltaan ylittää sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja se on määriteltävä asianomaisen jäsenvaltion suorittaman riskinarvioinnin mukaisesti. Riskinarvioinnissa on esitettävä syyt siihen, miksi tietokantojen käyttöön perustuvat tarkastukset rajataan väliaikaisesti kohdennettuihin tarkastuksiin, siinä on otettava huomioon muun muassa kohtuuton vaikutus liikenteen sujuvuuteen ja siinä on esitettävä tilastoja matkustajista ja tilanteista, jotka liittyvät rajatylittävään rikollisuuteen. Sitä on päivitettävä säännöllisesti.
Henkilöille, jotka eivät periaatteessa kuulu tietokantojen käyttöön perustuvien kohdennettujen tarkastusten piiriin, on tehtävä vähintään tarkastus, jossa heidän henkilöllisyytensä voidaan todeta esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella. Tällaisessa tarkastuksessa selvitetään nopeasti ja yksinkertaisesti rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan voimassaolo ja se, onko siinä väärentämiseen tai väärennökseen viittaavia merkkejä, käyttämällä tarvittaessa teknisiä laitteita, ja mikäli matkustusasiakirja antaa aihetta epäilyihin tai ilmenee viitteitä siitä, että kyseinen henkilö saattaa aiheuttaa uhan jäsenvaltioiden yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle tai kansainvälisille suhteille, rajavartijan on tehtävä hakuja 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin tietokantoihin.
Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä toimitettava riskinarviointinsa ja siihen tehtävät päivitykset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1624 ( 12 ) perustetulle Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, jäljempänä ”virasto”, ja raportoitava tietokantojen käyttöön perustuvien kohdennettujen tarkastusten soveltamisesta komissiolle ja virastolle puolivuosittain. Asianomainen jäsenvaltio voi päättää turvallisuusluokitella riskinarvioinnin tai osia siitä.
Kun jäsenvaltio aikoo tehdä tietokantojen käyttöön perustuvia kohdennettuja tarkastuksia 2 a kohdan mukaisesti, sen on ilmoitettava siitä viipymättä toisille jäsenvaltioille, virastolle ja komissiolle. Asianomainen jäsenvaltio voi päättää turvallisuusluokitella ilmoituksen tai osia siitä.
Jos jäsenvaltioilla, virastolla tai komissiolla on epäilyksiä aikomuksesta tehdä tietokantojen käyttöön perustuvia kohdennettuja tarkastuksia, niiden on ilmoitettava näistä epäilyksistä kyseiselle jäsenvaltiolle viipymättä. Kyseinen jäsenvaltio ottaa nämä epäilykset huomioon.
Ilmarajojen osalta 2 a ja 2 b kohtaa sovelletaan enintään kuuden kuukauden pituisen siirtymäkauden ajan 7 päivästä huhtikuuta 2017 alkaen.
Poikkeustapauksissa, joissa jonkin lentoaseman erityisistä infrastruktuuriin liittyvistä vaikeuksista johtuen tietokantojen käyttöön perustuvien järjestelmällisten tarkastusten tekeminen ilman, että vaikeutetaan kohtuuttomasti liikenteen sujuvuutta, vaatii pidempää mukauttamisaikaa, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kuuden kuukauden siirtymäaikaa voidaan pidentää kyseisen lentoaseman osalta enintään 18 kuukaudella kolmannessa alakohdassa mainittua menettelyä noudattaen.
Tätä varten jäsenvaltion on ilmoitettava viimeistään kolme kuukautta ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun siirtymäajan päättymistä komissiolle, virastolle ja muille jäsenvaltioille asianomaisen lentoaseman erityisistä infrastruktuuriin liittyvistä vaikeuksista, niiden korjaamiseksi suunnitelluista toimenpiteistä sekä niiden täytäntöönpanoon vaadittavasta ajasta.
Kun esiintyy erityisiä infrastruktuuriin liittyviä vaikeuksia, jotka vaativat pidempää mukauttamisaikaa, komissio antaa kuukauden kuluttua kolmannessa alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen vastaanottamisesta ja virastoa kuultuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle luvan pidentää siirtymäaikaa asianomaisen lentoaseman osalta ja tarvittaessa vahvistaa pidennyksen keston.
Edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tietokantojen käyttöön perustuvat tarkastukset voidaan tehdä etukäteen neuvoston direktiivin 2004/82/EY ( 13 ) mukaisesti tai muun unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaanotetuista matkustajatiedoista.
Jos nämä tarkastukset tehdään etukäteen tällaisten matkustajatietojen perusteella, rajanylityspaikalla on tarkastettava vastaanotetut tiedot matkustusasiakirjan tietoja vasten. Asianomaisen henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitous ja voimassaolo on myös tarkastettava.
Kolmansien maiden kansalaisille tehdään perusteellinen tarkastus heidän saapuessaan maahan ja poistuessaan maasta seuraavasti:
Perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen maahantuloedellytysten ja soveltuvin osin oleskeluun ja ammattitoiminnan harjoittamiseen oikeuttavien asiakirjojen tarkistaminen. Tätä varten on tarkistettava yksityiskohtaisesti seuraavat seikat:
tarkastetaan kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitous ja voimassaolo, myös tekemällä hakuja asiaankuuluviin tietokantoihin, erityisesti
Schengenin tietojärjestelmään (SIS),
Interpolin varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen tietokantaan (SLTD),
kansallisiin tietokantoihin, joissa on tietoa varastetuista, kavalletuista, kadonneista ja mitätöidyistä matkustusasiakirjoista.
Sähköisen tallennusvälineen (sirun) sisältävistä passeista ja matkustusasiakirjoista on varmistettava sirun tietojen aitous ja eheys, jos voimassa olevia varmenteita on saatavilla.
Jos matkustusasiakirjassa on sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettu kasvokuva, joka voidaan teknisin keinoin saada näkyville, tarkastukseen on sisällyttävä tämän kasvokuvan tarkastaminen vertaamalla tätä kasvokuvaa sähköisesti asianomaisen kolmannen maan kansalaisen reaaliaikaiseen kasvokuvaan; tämä ei kuitenkaan koske kolmansien maiden kansalaisia, joita koskeva henkilökohtainen tiedosto on jo rekisteröity EES:ään. Tämä tarkastaminen voidaan tehdä vertaamalla henkilön reaaliaikaisia sormenjälkiä sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettuihin sormenjälkiin, jos tämä on teknisesti ja laillisesti mahdollista;
matkustusasiakirjan osalta tarkistetaan, että siihen on tarvittaessa liitetty vaadittu viisumi tai oleskelulupa;
niiden henkilöiden tapauksessa, joiden maahantulo tai maahantulon epääminen on rekisteröitävä EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan mukaisesti, tarkastetaan henkilöllisyys asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tarvittaessa tunnistetaan henkilö mainitun asetuksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
niiden henkilöiden tapauksessa, joiden maahantulo tai maahantulon epääminen on rekisteröitävä EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan mukaisesti, tarkastetaan, että kolmannen maan kansalainen ei ole oleskellut jäsenvaltioiden alueella sallittua enimmäisaikaa tai ylittänyt sitä, ja niiden kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa, joilla on yhtä tai kahta maahantuloa varten myönnetty viisumi, tarkastetaan heidän noudattaneen sallittujen maahantulokertojen enimmäismäärää, katsomalla EES:n tietoja asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan mukaisesti;
selvitetään asianomaisen kolmannen maan kansalaisen lähtöpaikka ja määränpää sekä suunnitellun oleskelun tarkoitus ja tarkastetaan tarvittaessa näiden tueksi esitetyt asiakirjat;
selvitetään, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on toimeentuloon tarvittavat varat aiotun oleskelun kestoa ja tarkoitusta varten sekä paluumatkaa lähtömaahansa tai kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, suuntautuvaa kauttakulkumatkaa varten, tai että hän pystyy hankkimaan tällaiset varat laillisesti;
selvitetään, että asianomainen kolmannen maan kansalainen, hänen kulkuneuvonsa ja hänen kuljettamansa tavarat eivät todennäköisesti vaaranna minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä tai kansainvälisiä suhteita. Tämän selvittäminen edellyttää muun muassa suorien hakujen tekemistä Schengenin tietojärjestelmään (SIS) ja muihin asiaankuuluviin unionin tietokantoihin tallennettuihin, henkilöitä ja tarvittaessa esineitä koskeviin tietoihin ja kuulutuksiin sekä tarvittaessa tällaisessa kuulutuksessa toteutettavaksi pyydetyn toimenpiteen suorittamista. Tämä ei rajoita hakujen tekemistä kansallisiin ja Interpolin tietokantoihin.
Jos kolmannen maan kansalaisella on 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viisumi, perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu myös viisuminhaltijan henkilöllisyyden ja viisumin aitouden tarkistaminen tutustumalla VIS-järjestelmässä oleviin tietoihin asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan mukaisesti.
Jos kolmannen maan kansalaisella on pitkäaikainen viisumi tai oleskelulupa, perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu pitkäaikaisen viisumin tai oleskeluluvan haltijan henkilöllisyyden ja pitkäaikaisen viisumin tai oleskeluluvan aitouden ja voimassaolon todentaminen tutustumalla VIS-järjestelmässä oleviin tietoihin asetuksen (EY) N:o 767/2008 22 g artiklan mukaisesti.
Jos pitkäaikaisen viisumin tai oleskeluluvan haltijan henkilöllisyyden tai pitkäaikaisen viisumin tai oleskeluluvan aitouden ja voimassaolon todentaminen epäonnistuu tai jos on epäilyjä haltijan henkilöllisyydestä tai pitkäaikaisen viisumin tai oleskeluluvan tai matkustusasiakirjan aitoudesta, kyseisten toimivaltaisten viranomaisten asianmukaisesti valtuutetun henkilöstön on tarkastettava asiakirjan siru.
▼M5 —————
Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen kuuluu:
kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyyden ja kansalaisuuden sekä rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitouden ja voimassaolon tarkastaminen, myös tekemällä hakuja asiaankuuluviin tietokantoihin, erityisesti
Schengenin tietojärjestelmään (SIS),
Interpolin varastettujen ja kadonneiden matkustusasiakirjojen tietokantaan (SLTD),
kansallisiin tietokantoihin, joissa on tietoa varastetuista, kavalletuista, kadonneista ja mitätöidyistä matkustusasiakirjoista.
Sähköisen tallennusvälineen (sirun) sisältävien passien ja matkustusasiakirjojen osalta on varmistettava sirun tietojen aitous ja eheys, jos voimassa olevia varmenteita on saatavilla.
Jos matkustusasiakirjassa on sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettu kasvokuva, joka voidaan teknisin keinoin saada näkyville, tarkastukseen on sisällyttävä tämän kasvokuvan tarkastaminen vertaamalla tätä kasvokuvaa sähköisesti kyseisen kolmannen maan kansalaisen reaaliaikaiseen kasvokuvaan; tämä ei kuitenkaan koske kolmansien maiden kansalaisia, joita koskeva henkilökohtainen tiedosto on jo rekisteröity EES:ään. Tämä tarkastaminen voidaan tehdä vertaamalla henkilön reaaliaikaisia sormenjälkiä sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettuihin sormenjälkiin, jos tämä on teknisesti ja laillisesti mahdollista;
sen tarkistaminen muun muassa Schengenin tietojärjestelmään (SIS) ja muihin asiaankuuluviin unionin tietokantoihin tehtävien hakujen perusteella, että kyseisen kolmannen maan kansalaisen ei katsota muodostavan uhkaa minkään jäsenvaltion yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle, kansanterveydelle tai kansainvälisille suhteille. Tämä ei rajoita hakujen tekemistä kansallisiin ja Interpolin tietokantoihin;
niiden henkilöiden tapauksessa, joiden maastalähtö on rekisteröitävä EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan mukaisesti, tarkastetaan henkilöllisyys asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tarvittaessa tunnistetaan henkilö mainitun asetuksen 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti;
niiden henkilöiden tapauksessa, joiden maastalähtö on rekisteröitävä EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan mukaisesti, tarkastetaan, että kolmannen maan kansalainen ei ole ylittänyt jäsenvaltioiden alueella sallitun oleskelun enimmäiskestoa, katsomalla EES:n tietoja asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen voivat g kohdassa tarkoitettujen tarkastusten lisäksi kuulua:
sen tarkistaminen, että henkilöllä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa. Tällaiseen tarkistamiseen voi kuulua tutustuminen VIS-järjestelmässä oleviin tietoihin asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan mukaisesti;
▼M3 —————
▼M2 —————
Jotta voidaan tunnistaa henkilöt, jotka mahdollisesti eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioiden alueelle tulon taikka siellä oleskelun tai asumisen edellytyksiä, voidaan tutustua VIS:n tietoihin asetuksen (EY) N:o 767/2008 20 artiklan mukaisesti ja EES:n tietoihin asetuksen (EU) 2017/2226 27 artiklan mukaisesti.
Edellä a alakohdan i ja vi alakohdassa sekä g alakohdassa tarkoitetut tietokantojen käyttöön perustuvat tarkastukset voidaan tehdä etukäteen direktiivin 2004/82/EY mukaisesti tai muun unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaanotetuista matkustajatiedoista.
Jos nämä tarkastukset tehdään etukäteen tällaisten matkustajatietojen perusteella, rajanylityspaikalla on tarkastettava etukäteen vastaanotetut tiedot matkustusasiakirjan tietoja vasten. Asianomaisen henkilön henkilöllisyys ja kansalaisuus sekä rajanylitykseen oikeuttavan matkustusasiakirjan aitous ja voimassaolo on myös tarkastettava.
Kun matkustusasiakirjan aitoudesta tai kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyydestä on epäilyksiä, on tarkastettava mahdollisuuksien mukaan vähintään yksi matkustusasiakirjoihin liitetty biometrinen tunniste.
Asetuksen (EU) 2019/817 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti tätä kohtaa sovelletaan vasta kyseisen asetuksen 72 artiklan 4 kohdan mukaisen rinnakkaishenkilöllisyyksien tunnistimen käyttöönotosta alkaen.
Näiden tietojen on oltava saatavilla Euroopan unionin kaikilla virallisilla kielillä ja asianomaisen jäsenvaltion rajavaltion tai -valtioiden kielellä tai kielillä, ja niissä on ilmoitettava, että kolmannen maan kansalainen voi pyytää perusteellisen tarkastuksen toisella linjalla suorittaneiden rajavartijoiden nimet tai henkilöstönumerot, rajanylityspaikan nimen ja rajanylityksen ajankohdan.
8 a artikla
Itsepalvelujärjestelmien käyttö tietojen esirekisteröimiseksi EES:ään
Henkilöt, joiden tekemä rajanylitys on rekisteröitävä EES:ään 6 a artiklan mukaisesti, voivat käyttää itsepalvelujärjestelmiä tämän artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tietojen esirekisteröimiseksi EES:ään, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
matkustusasiakirjassa on sähköinen tallennusväline (siru), ja sirun tietojen aitous ja eheys on varmistettu käyttäen voimassa olevaa varmenneketjua alusta loppuun;
matkustusasiakirjassa on sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettu kasvokuva, joka voidaan teknisin keinoin saada näkyville itsepalvelujärjestelmällä matkustusasiakirjan haltijan henkilöllisyyden tarkastamiseksi vertaamalla sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettua kasvokuvaa reaaliaikaiseen kasvokuvaan; tämä tarkastaminen voidaan tehdä vertaamalla henkilön reaaliaikaisia sormenjälkiä matkustusasiakirjan sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennettuihin sormenjälkiin, jos tämä on teknisesti ja laillisesti mahdollista.
Lisäksi sovelletaan asetuksen (EU) 2017/2226 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti seuraavia säännöksiä, jos tehdään tunnistus EES:ssä:
kun on kyse kolmansien maiden kansalaisista, joilta vaaditaan viisumi ulkorajojen ylittämiseksi, ja jos asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella VIS:stä tehty haku osoittaa, että henkilö on kirjattu VIS:ään, sormenjäljet on tarkistettava VIS:stä asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Jos henkilön tietojen tarkistaminen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti epäonnistui, VIS:n tietoja on katsottava tunnistamista varten asetuksen (EY) N:o 767/2008 20 artiklan mukaisesti;
kun on kyse kolmansien maiden kansalaisista, joilta ei vaadita viisumia ulkorajojen ylittämiseksi ja joiden tietoja ei löydy EES:stä asetuksen (EU) 2017/2226 27 artiklan mukaisesti suoritetun tunnistamisen yhteydessä, VIS:n tietoja on katsottava asetuksen (EY) N:o 767/2008 19 a artiklan mukaisesti.
Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua henkilöä koskevia tietoja ei ole kirjattu EES:ään 2 ja 3 kohdan mukaisesti
kolmansien maiden kansalaisten, joilta vaaditaan viisumi ulkorajojen ylittämiseksi, on esirekisteröitävä itsepalvelujärjestelmällä EES:ään asetuksen (EU) 2017/2226 16 artiklan 1 kohdassa ja 16 artiklan 2 kohdan c–f alakohdassa luetellut tiedot ja tarpeen mukaan mainitun asetuksen 16 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut tiedot, ja kolmansien maiden kansalaisten, joilta ei vaadita viisumia ulkorajojen ylittämiseksi, on esirekisteröitävä itsepalvelujärjestelmällä EES:ään mainitun asetuksen 17 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa sekä 16 artiklan 2 kohdan c alakohdassa luetellut tiedot ja tarpeen mukaan mainitun asetuksen 17 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut tiedot;
sen jälkeen henkilö on ohjattava rajavartijan luokse, jonka on
esirekisteröitävä kyseiset tiedot siinä tapauksessa, että kaikkia vaadittavia tietoja ei voitu kerätä itsepalvelujärjestelmällä;
tarkistettava
jos päätös maahantulon sallimisesta tai epäämisestä on tehty, vahvistettava tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetut tiedot ja tallennettava EES:ään asetuksen (EU) 2017/2226 16 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa ja 18 artiklan 6 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetut tiedot.
Jos 5 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa ilmenee, että 1 kohdassa tarkoitetusta henkilöstä on EES:ään kirjattuna henkilökohtainen tiedosto, mutta hänen tietojaan on tarpeen päivittää:
henkilön on päivitettävä tiedot EES:ään esirekisteröimällä ne itsepalvelujärjestelmällä;
henkilö on ohjattava rajavartijan luokse, jonka on tarkistettava tämän kohdan a alakohdan mukaisen päivityksen oikeellisuus sekä siinä tapauksessa, että on tehty päätös maahantulon sallimisesta tai epäämisestä, päivitettävä henkilökohtainen tiedosto asetuksen (EU) 2017/2226 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
8 b artikla
Itsepalvelujärjestelmien ja automaattiporttien käyttäminen rajanylitykseen, kun rajan ylittävien henkilöiden tekemä rajanylitys on rekisteröitävä EES:ään
Henkilöiden, joiden tekemä rajanylitys on rekisteröitävä EES:ään 6 a artiklan mukaisesti, voidaan antaa käyttää itsepalvelujärjestelmiä rajatarkastustensa suorittamiseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
matkustusasiakirja sisältää sähköisen tallennusvälineen (sirun), ja sirun tietojen aitous ja eheys on varmistettu käyttäen voimassa olevaa varmenneketjua alusta loppuun;
matkustusasiakirja sisältää sähköiselle tallennusvälineelle (sirulle) tallennetun kasvokuvan, joka voidaan teknisin keinoin saada näkyville itsepalvelujärjestelmällä matkustusasiakirjan haltijan henkilöllisyyden tarkastamiseksi vertaamalla kyseistä kasvokuvaa reaaliaikaiseen kasvokuvaan; ja
henkilö on jo rekisteröity tai esirekisteröity EES:ään.
Jos henkilölle myönnetään pääsy jäsenvaltion 8 d artiklan nojalla perustamaan kansalliseen helpottamisohjelmaan, maahantulon yhteydessä itsepalvelujärjestelmällä suoritetuissa rajatarkastuksissa voidaan jättää tutkimatta 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan iv ja v alakohdassa tarkoitetut seikat, kun kyseinen henkilö ylittää kyseisen jäsenvaltion ulkorajat tai sellaisen jäsenvaltion ulkorajat, joka on tehnyt 8 d artiklan 9 kohdassa tarkoitetun sopimuksen pääsyn myöntäneen jäsenvaltion kanssa.
Kyseinen henkilö on 3 kohdan mukaisesti ohjattava rajavartijan luokse missä tahansa seuraavista tapauksista:
jos yksi tai useampi 1 kohdassa luetelluista edellytyksistä ei täyty;
jos 2 kohdan mukaisissa maahantulo- ja maastalähtötarkastuksissa paljastuu, että yksi tai useampi maahantulon tai maastalähdön edellytyksistä ei täyty;
jos 2 kohdan mukaisten maahantulo- ja maastalähtötarkastusten tulosten perusteella kyseisen henkilön henkilöllisyys asetetaan kyseenalaiseksi tai paljastuu, että henkilön katsotaan olevan uhka sisäiselle turvallisuudelle, yleiselle järjestykselle tai minkä tahansa jäsenvaltion kansainvälisille suhteille tai kansanterveydelle;
jos esiintyy epäilyksiä;
jos automaattiportteja ei ole saatavilla.
8 c artikla
Automaattisia rajatarkastusjärjestelmiä koskevat vaatimukset
Automaattiset rajatarkastusjärjestelmät on siinä määrin kuin se on mahdollista suunniteltava siten, että kuka tahansa henkilö voi käyttää niitä, lukuun ottamatta alle 12-vuotiaita lapsia. Niiden suunnittelussa on myös varmistettava, että ihmisarvoa kunnioitetaan täysimääräisesti, erityisesti tapauksissa, joihin liittyy haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää automaattisia rajatarkastusjärjestelmiä, on varmistettava, että paikalla on riittävästi henkilöstöä avustamassa tällaisten järjestelmien käytössä.
8 d artikla
Kansalliset helpottamisohjelmat
Tällaisiin kolmansien maiden kansalaisiin kohdistuvan ennakkotutkinnan tekijän on oltava rajavartija, asetuksen (EY) N:o 767/2008 4 artiklan 3 kohdassa määritelty viisumiviranomainen tai asetuksen (EU) 2017/2226 3 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määritelty maahanmuuttoviranomainen.
Edellä 3 alakohdassa tarkoitetut viranomaiset myöntävät henkilölle pääsyn kansalliseen helpottamisohjelmaan vain, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
hakija täyttää 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt maahantulon edellytykset;
hakijan matkustusasiakirja ja tarvittaessa viisumi, pitkäaikainen viisumi tai oleskelulupa on voimassa eikä ole väärä, väärennetty tai muunnettu;
hakija todistaa tarpeensa tai perustelee aikomuksensa matkustaa usein tai säännöllisesti;
hakija osoittaa rehellisyytensä ja luotettavuutensa osoittaen tarvittaessa erityisesti, että aikaisempia viisumeita tai alueellisen voimassaolon suhteen rajoitettuja viisumeita on käytetty lainmukaisesti, ja todistaa taloudellisen tilanteensa lähtömaassa sekä vilpittömän aikomuksensa poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen sallitun oleskeluajan päättymistä. Asetuksen (EU) 2017/2226 25 artiklan mukaisesti tämän artiklan 3 alakohdassa tarkoitetuilla viranomaisilla on oltava mahdollisuus käyttää EES:ää varmistaakseen, että hakija ei ole aikaisemmin ylittänyt jäsenvaltioiden alueella sallitun oleskelun enimmäiskestoa;
hakija esittää tiedot suunniteltujen oleskelujen tarkoituksesta ja edellytyksistä;
hakijalla on riittävä toimeentulo sekä aiottujen oleskelujen ajaksi että lähtö- tai asuinmaahan palaamiseksi tai hakijalla on mahdollisuus hankkia tällainen toimeentulo laillisesti;
SIS:in tietoihin on tutustuttu.
Jos osallistumista kansalliseen helpottamisohjelmaan jatketaan, jäsenvaltion on arvioitava vuosittain uudelleen kunkin kansalliseen helpottamisohjelmaan hyväksytyn kolmannen maan kansalaisen tilanne sen varmistamiseksi, että kyseinen kolmannen maan kansalainen täyttää päivitettyjen tietojen perusteella edelleen 4 kohdassa säädetyt edellytykset. Tämä uudelleenarviointi voidaan tehdä rajatarkastuksia suoritettaessa.
Rajavartijat voivat suorittaa sellaisen kolmannen maan kansalaisen, joka on kansallisessa helpottamisohjelmassa, 8 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaisen maahantulon tarkastuksen ja 8 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaisen maastalähdön tarkastuksen vertaamatta biometrisiä tietoja sähköisesti mutta vertaamalla sen sijaan sähköiseltä tallennusvälineeltä (sirulta) otettua kasvokuvaa ja kolmannen maan kansalaisen EES:ssä olevaa henkilökohtaisen tiedoston kuvaa kyseisen kolmannen maan kansalaisen kasvoihin. Perinpohjainen tarkastaminen tehdään satunnaisesti ja riskianalyysin pohjalta.
Toimeentuloon tarvittavat varat arvioidaan suunnitellun oleskelun tai suunniteltujen oleskelujen keston ja tarkoituksen mukaan jäsenvaltioiden 39 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti asettamien ohjeellisten määrien perusteella soveltamalla asianomaisten jäsenvaltioiden edullista majoitusta ja ruokailua vastaavia keskihintoja. Ylläpitositoumusta, yksityistä majoitusta tai kumpaakin koskeva selvitys voi myös olla osoituksena riittävästä toimeentulosta.
Hakemuksen tarkastelun on perustuttava erityisesti esitettyjen asiakirjojen aitouteen ja luotettavuuteen sekä hakijan antamien ilmoitusten totuudenmukaisuuteen ja luotettavuuteen. Jos hakemuksen tarkastelusta vastaavalla jäsenvaltiolla on vähänkään hakijaan, hänen ilmoituksiinsa tai hakemuksen liitteisiin liittyviä epäilyksiä, se voi kuulla muita jäsenvaltioita ennen kuin hakemuksesta tehdään päätös.
9 artikla
Rajatarkastusten lieventäminen
Päätöksen rajatarkastusten lieventämisestä tekee rajanylityspaikan johtava rajavartija.
Rajatarkastusten lieventäminen saa olla vain tilapäistä, se on mukautettava perusteena oleviin olosuhteisiin ja se on otettava käyttöön asteittain.
Jos tietojen tallentaminen EES:n keskusjärjestelmään on teknisesti mahdotonta tai jos EES:n keskusjärjestelmässä on toimintahäiriö, sovelletaan kaikkia seuraavia säännöksiä:
poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 6 a artiklassa säädetään, asetuksen (EU) 2017/2226 16–20 artiklassa tarkoitetut tiedot on tallennettava väliaikaisesti mainitun asetuksen 7 artiklassa määriteltyyn yhdenmukaiseen kansalliseen rajapintaan. Jos tämä ei ole mahdollista, tiedot on tallennettava väliaikaisesti paikallisesti sähköisessä muodossa. Kummassakin tapauksessa tiedot on tallennettava EES:n keskusjärjestelmään heti, kun tekninen ongelma tai vika on korjattu. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ja otettava käyttöön tarvittava infrastruktuuri, välineet ja resurssit sen varmistamiseksi, että tällainen väliaikainen paikallinen tallennus voidaan tehdä milloin tahansa ja missä tahansa niiden rajanylityspaikassa.
Poikkeustilanteessa, jossa on teknisesti mahdotonta tallentaa tietoja EES:n keskusjärjestelmään ja yhdenmukaiseen kansalliseen rajapintaan, ja on teknisesti mahdotonta tallentaa tietoja väliaikaisesti paikallisesti sähköisessä muodossa, rajavartijan on tallennettava manuaalisesti asetuksen (EU) 2017/2226 16–20 artiklassa tarkoitetut maahantulo- /maastalähtötiedot, biometrisiä tietoja lukuun ottamatta, ja merkittävä kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan maahantulo- tai maastalähtöleima, sanotun kuitenkaan rajoittamatta velvollisuutta suorittaa rajatarkastuksia tämän asetuksen nojalla. Tiedot on tallennettava EES:n keskusjärjestelmään heti kun se on teknisesti mahdollista.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen EU 2017/2226 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa poikkeustilanteessa tapahtuvasta matkustusasiakirjojen leimaamisesta;
poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 8 artiklan 3 kohdan a alakohdan iii alakohdassa ja g alakohdan iv alakohdassa säädetään, kun on kyse kolmansien maiden kansalaisista, joilla on 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viisumi, viisuminhaltijan henkilöllisyys on tarkistettava suoraan VIS:stä asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan mukaisesti, jos se on teknisesti mahdollista.
10 artikla
Erilliset kulkuväylät ja opasteet
Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilliset kulkuväylät meri- ja maarajojensa ylityspaikoilla sekä niiden jäsenvaltioiden välisillä rajoilla, jotka eivät sovella 22 artiklaa yhteisillä rajoillaan. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön erilliset väylät kyseisillä rajoilla, on käytettävä liitteessä III esitetyillä merkinnöillä varustettuja opasteita.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väylät on merkitty selkeästi, mukaan luettuina tapaukset, jolloin erillisten väylien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamisesta luovutaan 4 kohdan mukaisesti, jotta varmistetaan mahdollisimman sujuva henkilöiden kulku rajan yli.
Kolmannen maan kansalaisilla, jotka eivät jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäessään neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 mukaisesti tarvitse viisumia, sekä kolmannen maan kansalaisilla, joilla on voimassaoleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, on oikeus käyttää tämän asetuksen liitteessä III olevan B1 osan opasteella (”viisumia ei vaadita”) merkittyjä kulkuväyliä. He voivat käyttää myös tämän asetuksen liitteessä III olevan B2 osan opasteella (”kaikki passit”) merkittyjä väyliä.
Kaikkien muiden henkilöiden on käytettävä liitteessä III olevan B2 osan (”kaikki passit”) opasteella merkittyjä väyliä.
Edellä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut opasteiden merkinnät voidaan tehdä sellaiselle yhdellä tai useammalla kielellä, jonka kunkin jäsenvaltion katsoo asianmukaiseksi.
Erillisten väylien merkitseminen liitteessä III olevan B1 osan opasteella (”viisumia ei vaadita”) ei ole pakollista. Jäsenvaltiot päättävät itse käytännön tarpeiden perusteella, merkitäänkö väyliä ja millä rajanylityspaikoilla ne merkitään.
Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää näissä opasteissa erilaisia merkintöjä paikallisten olosuhteiden mukaisesti.
11 artikla
Matkustusasiakirjojen leimaaminen
12 artikla
Olettamus lyhytaikaisen oleskelun kestoa koskevien vaatimusten täyttämisestä
Jos olettamus kumotaan, toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) 2017/2226 20 artiklan mukaisesti tarvittaessa luotava henkilökohtainen tiedosto EES:ään tai kirjattava EES:ään päivä, jolloin kolmannen maan kansalainen ylitti jonkin jäsenvaltion ulkorajan tai sellaisen jäsenvaltion sisärajan, joka ei vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, mutta käyttää EES:ää, sekä paikka, jossa tämä tapahtui.
Unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat kolmansien maiden kansalaiset voidaan palauttaa ainoastaan direktiivin 2004/38/EY nojalla.
12 a artikla
Siirtymäaika ja siirtymätoimenpiteet
13 artikla
Rajojen valvonta
14 artikla
Pääsyn epääminen
Perusteltu päätös, jossa ilmoitetaan epäämisen täsmälliset syyt, annetaan liitteessä V olevassa B osassa olevalla vakiomuotoisella lomakkeella, jonka pääsyn epäämisasioissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen täyttää. Täytetty vakiomuotoinen lomake annetaan asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jonka on merkittävä lomakkeeseen kuittaus pääsyn epäämispäätöksen vastaanottamisesta.
Tiedot kolmansien maiden kansalaisista, joilta on evätty pääsy lyhytaikaista oleskelua varten, on tallennettava EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EU) 2017/2226 18 artiklan mukaisesti.
Muutoksenhaku ei lykkää pääsyn epäämispäätöksen täytäntöönpanoa.
Jos pääsyn epäämispäätös todetaan muutoksenhaun tuloksena perusteettomaksi, kolmannen maan kansalaisella on oikeus siihen, että pääsyn evännyt jäsenvaltio oikaisee EES:ään tallennetut tiedot tai mitätöidyn maahantuloleiman tai molemmat sekä muut merkityt mitätöinnit tai lisäykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisen korvauksen myöntämistä.
III LUKU
Rajavalvonnan ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön voimavarat ja henkilöstö
15 artikla
Rajavalvonnan voimavarat ja henkilöstö
Jäsenvaltioiden on osoitettava riittävästi asianmukaista henkilökuntaa ja voimavaroja 7–14 artiklan mukaiseen rajavalvontaan ulkorajoilla, jotta ne voivat varmistaa ulkorajojensa valvonnan tehokkuuden ja yhtenäisen korkean tason.
16 artikla
Valvonnan toteuttaminen
Tämä asetus ei vaikuta niihin valtuuksiin, jotka rajavartijoilla rajavalvontaa suorittaessaan on ryhtyä rikosoikeudellisiin toimiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rajavartijat ovat alaan erikoistuneita ja asianmukaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia, ottaen huomioon asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ”virasto”, laatimat ja edelleen kehittämät rajavartijakoulutuksen yhteiset perusvaatimukset. Koulutusvaatimuksiin on sisällytettävä erityiskoulutusta sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi, joihin liittyy haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä ja ihmiskaupan uhreja. Jäsenvaltioiden on viraston tuella rohkaistava rajavartijoita opiskelemaan vieraita kieliä, joita he tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseksi.
17 artikla
Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö
Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikesta toiminnasta, joka saattaisi haitata viraston toimintaa tai sen tavoitteiden saavuttamista.
Jäsenvaltioiden on raportoitava virastolle virastosta riippumattomista operatiivisista toimista, joita ne toteutettavat ulkorajoilla.
18 artikla
Yhteinen valvonta
Jäsenvaltiot voivat tätä varten sopia keskenään kahdenvälisistä järjestelyistä.
IV LUKU
Erityissäännöt rajatarkastuksia varten
19 artikla
Erityissäännöt erityyppisiä rajoja ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäviä eri kulkuneuvoja varten
Liitteessä VI olevia erityissääntöjä sovelletaan erityyppisillä rajoilla suoritettavissa tarkastuksissa ja tarkastettaessa erilaisia rajan ylityksessä käytettäviä kulkuneuvoja.
Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 6 ja 8–14 artiklasta.
20 artikla
Erityissäännöt tietyille henkilöryhmille suoritettavista tarkastuksista
Liitteessä VII olevia erityissääntöjä sovelletaan tarkastuksissa, jotka suoritetaan seuraaville henkilöryhmille:
valtionpäämiehet, hallitusten päämiehet ja kansallisten hallitusten jäsenet mukana seuraavine puolisoineen ja heidän virallisten valtuuskuntiensa jäsenet, sekä hallitsijat ja muut jonkin kuninkaallisen perheen korkeassa asemassa olevat jäsenet;
ilma-alusten ohjaajat ja muut miehistön jäsenet;
merimiehet;
diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijat sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenet;
rajatyöntekijät;
alaikäiset;
pelastuspalvelut, poliisi ja palolaitos sekä rajavartijat;
offshore-työntekijät.
Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 6 ja 8–14 artiklasta.
V LUKU
Ulkorajoihin liittyvät erityistoimenpiteet
21 artikla
Toimenpiteet ulkorajoilla ja viraston tuki
Jos asetuksen (EU) N:o 1053/2013 14 artiklan nojalla laaditussa arviointikertomuksessa havaitaan vakavia puutteita ulkorajojen valvonnassa, komissio voi mainitun asetuksen 15 artiklassa tarkoitettujen suositusten noudattamisen varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksellä suosittaa arvioidulle jäsenvaltiolle, että tämä toteuttaisi eräitä erityistoimenpiteitä, esimerkiksi jonkin tai molemmat seuraavista:
otetaan käyttöön Euroopan rajavartijaryhmät asetuksen (EY) N:o 2007/2004 säännösten mukaisesti;
riskinarviointiin perustuvat jäsenvaltion strategiset suunnitelmat, myös tiedot henkilöstön ja kaluston käytöstä, toimitetaan virastolle, jotta se antaisi niistä lausuntonsa.
Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
Se ilmoittaa niistä myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
21 a artikla
Unioniin matkustamista koskevat väliaikaiset rajoitukset
Väliaikaisiin matkustusrajoituksiin voi sisältyä sellaisia jäsenvaltioihin saapumista koskevia väliaikaisia maahantulorajoituksia ja väliaikaisia terveyteen liittyviä rajoituksia, jotka ovat tarpeellisia kansanterveyden suojelemiseksi alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Näitä väliaikaisia terveyteen liittyviä rajoituksia voivat olla testaus, karanteeni ja omaehtoinen eristäytyminen.
Väliaikaisten unioniin matkustamista koskevien rajoitusten on oltava syrjimättömiä ja oikeasuhteisia. Jos jäsenvaltio ottaa käyttöön täytäntöönpanosäädöksessä säädettyjä rajoituksia tiukempia rajoituksia, tällaisilla rajoituksilla ei saa olla kielteistä vaikutusta sen alueen toimintaan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluviin henkilöihin kohdistuvien väliaikaisten terveyteen liittyvien rajoitusten on aina oltava direktiivin 2004/38/EY mukaisia.
Seuraavat henkilöiden ryhmät on vapautettava tällaisista maahantulorajoituksista matkan tarkoituksesta riippumatta:
unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt;
kolmansien maiden kansalaiset, jotka ovat direktiivissä 2003/109/EY tarkoitettuja pitkään oleskelleita henkilöitä, ja henkilöt, joiden oleskeluoikeus perustuu muihin unionin tai kansallisen oikeuden välineisiin, mukaan lukien kansainvälistä suojelua saavat henkilöt tai henkilöt, joilla on pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty kansallinen viisumi, sekä heidän perheenjäsenensä.
Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa täytäntöönpanoasetuksessa on tarvittaessa
yksilöitävä, jos laajamittaisen kansanterveysuhkan luonne sitä edellyttää, liitteessä XI olevassa B osassa lueteltujen välttämättömistä syistä matkustavien henkilöiden ryhmät, jotka vapautetaan maahantuloa koskevista rajoituksista;
määritettävä ne maantieteelliset alueet tai kolmannet maat, joista tulevaan matkustamiseen voidaan soveltaa rajoituksia tai vapauttaa se rajoituksista, ja vahvistettava menettely tällaisten alueiden tai maiden tilanteen ja asetettujen matkustusrajoitusten tarkastelemiseksi määräajoin objektiivisen menetelmän ja objektiivisten kriteerien perusteella, mukaan lukien erityisesti epidemiatilanne;
vahvistettava edellytykset, joiden nojalla muuta kuin välttämätöntä matkustamista voidaan rajoittaa tai joiden nojalla se voidaan vapauttaa rajoituksista, mukaan lukien vapauttamisen tueksi esitettävä näyttö ja edellytykset, jotka koskevat b alakohdassa tarkoitetuilla alueilla tai maissa oleskelun kestoa ja luonnetta;
viitattava väliaikaisiin terveyteen liittyviin vähimmäistason rajoituksiin, joita 3 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin henkilöihin voidaan soveltaa;
poiketen siitä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, vahvistettava edellytykset, joiden nojalla matkustusrajoituksia voidaan asettaa välttämättömästä syystä matkustaville henkilöille.
III OSASTO
SISÄRAJAT
I LUKU
Rajavalvonnan puuttuminen sisärajoilta
22 artikla
Sisärajojen ylittäminen
Sisärajat voidaan ylittää kaikkialta ilman, että henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdistettaisiin rajatarkastuksia.
23 artikla
Alueen sisällä tehtävät tarkastukset
Rajavalvonnan puuttuminen sisärajoilta ei vaikuta
jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön nojalla alueellaan, myös sisäraja-alueilla, käyttämiin poliisivaltuuksiin ja muuhun julkiseen valtaan, kunhan tällaisten valtuuksien käyttämisellä ei ole vastaavaa vaikutusta kuin rajatarkastuksilla. Tällaisten valtuuksien käyttöön voi tarvittaessa sisältyä alueella yleisesti käytettävän seuranta- ja valvontateknologian käyttö yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvien uhkien torjumiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten valtuuksien käytön ei erityisesti ole katsottava vastaavan rajatarkastuksen suorittamista, kun toimenpiteet täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:
toimenpiteiden tarkoituksena ei ole rajavalvonta;
toimenpiteet perustuvat poliisin yleisiin tietoihin tai, jos tarkoituksena on rajoittaa tartuntataudin leviäminen, kansanterveystietoihin ja toimivaltaisten viranomaisten kokemuksiin mahdollisista yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvista uhkista ja niiden tarkoituksena on erityisesti
toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan tavalla, joka poikkeaa selvästi ulkorajoilla järjestelmällisesti tehtävistä henkilötarkastuksista, myös silloin kun ne toteutetaan liikennekeskuksissa tai suoraan matkustajia kuljettavissa liikennevälineissä ja edellyttäen, että ne perustuvat riskinarviointiin;
jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tai liikenteenharjoittajan mahdollisuuteen suorittaa turvatarkastuksia henkilöille liikennekeskuksissa jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla edellyttäen, että tällaisia tarkastuksia tehdään myös henkilöille, jotka matkustavat jäsenvaltion sisällä;
jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää lainsäädännössään velvollisuudesta pitää hallussa tai mukana asiakirjoja;
jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää, että kolmansien maiden kansalaisilla on velvollisuus ilmoittaa läsnäolostaan jäsenvaltion alueella ja majoitusliikkeen johtajien velvoitteeseen varmistaa, että kolmansien maiden kansalaiset lukuun ottamatta mukana matkustavia puolisoita tai alaikäisiä lapsia taikka ryhmämatkalle osallistuvia täyttävät ja allekirjoittavat ilmoituslomakkeet, tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ”Schengenin sopimus”, 22 ja 45 artiklan määräysten mukaisesti.
23 a artikla
Menettely sisäraja-alueilla kiinni otettujen henkilöiden siirtämiseksi
Tässä artiklassa vahvistetaan menettely 23 artiklassa tarkoitetuilla raja-alueilla kiinniotettujen kolmansien maiden kansalaisten siirtämiseksi olosuhteissa, joissa seuraavat edellytykset täyttyvät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 22 artiklan soveltamista:
kolmannen maan kansalainen on otettu kiinni tarkastuksissa, joihin osallistuu molempien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia kahdenvälisen yhteistyön puitteissa, johon voi sisältyä erityisesti yhteispartiointia, edellyttäen, että jäsenvaltiot ovat kahdenvälisen yhteistyön puitteissa sopineet käyttävänsä tällaista menettelyä; ja
on selviä viitteitä siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen on juuri saapunut toisesta jäsenvaltiosta, ja on todettu, että kolmannen maan kansalaisella ei ole oikeutta oleskella sen jäsenvaltion alueella, johon hän on saapunut, minkä kiinniotosta vastaavat viranomaiset voivat päätellä suoraan niiden saatavilla olevista tiedoista, joihin voivat kuulua asianomaisen henkilön lausumat, hänen hallussaan olevat henkilö-, matkustus- tai muut asiakirjat tai asiaankuuluvista kansallisista ja unionin tietokannoista tehtyjen hakujen tulokset.
Menettelyä, josta säädetään 1 ja 2 kohdassa, ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1348 ( 17 ) 3 artiklan 13 alakohdassa määriteltyihin hakijoihin eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1347 ( 18 ) 3 artiklan 4 alakohdassa määriteltyihin kansainvälistä suojelua saaviin henkilöihin.
Siirtäessään kolmannen maan kansalaisen, jonka siirtävä jäsenvaltio olettaa olevan alaikäinen, kyseisen siirtävän jäsenvaltion on ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle tästä olettamasta, ja molempien jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki toimenpiteet toteutetaan lapsen edun mukaisesti ja niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
24 artikla
Liikenne-esteiden poistaminen teiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla
Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki liikenteen sujuvuutta haittaavat esteet maanteiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuutta koskeviin näkökohtiin tai jotka eivät ole tarpeen 23 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen teknologioiden käyttämiseksi.
Jäsenvaltioilla on samanaikaisesti oltava valmiudet tarkastusten suorittamiseen siltä varalta, että sisärajavalvonta palautetaan.
II LUKU
Rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille
25 artikla
Yleiset puitteet sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle tai jatkamiselle
Yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhkan voidaan katsoa aiheutuvan erityisesti seuraavista:
terroriteot tai -uhkat ja vakavan järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamat uhkat;
laajamittaiset kansanterveysuhkat;
poikkeuksellinen tilanne, jolle on ominaista kolmansien maiden kansalaisten äkillinen laajamittainen luvaton liikkuminen jäsenvaltioiden välillä, mikä aiheuttaa merkittäviä paineita hyvin valmistautuneiden toimivaltaisten viranomaisten kokonaisresursseille ja valmiuksille ja todennäköisesti vaarantaa sen alueen yleisen toiminnan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, mikä käy ilmi tietojen analysoinnista ja kaikista saatavilla olevista tiedoista, myös asiaankuuluvilta unionin virastoilta saaduista tiedoista;
laajamittaiset tai merkittävät kansainväliset tapahtumat.
Rajavalvonta voidaan palauttaa tai sitä voidaan jatkaa 25 a ja 28 artiklan nojalla vain, jos jäsenvaltio on todennut, että tällainen toimenpide on tarpeellinen ja oikeasuhteinen, kun otetaan huomioon 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut perusteet, ja silloin kun on kyse tällaisen valvonnan jatkamisesta, myös 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu riskinarviointi. Rajavalvonta voidaan palauttaa myös 29 artiklan nojalla, 30 artiklassa tarkoitetut perusteet huomioon ottaen.
Saman vakavan uhkan on katsottava jatkuvan silloin, kun jäsenvaltion esittämät perustelut rajavalvonnan jatkamiselle perustuvat samoihin syihin, joiden vuoksi rajavalvonta alun perin palautettiin.
25 a artikla
Menettely tapauksissa, jotka edellyttävät toimia ennakoimattomien tai ennakoitavissa olevien tapahtumien vuoksi
Jos jokin jäsenvaltio katsoo, että rajavalvontaa sisärajoilla on jatkuvaan vakavaan uhkaan liittyvän merkittävän poikkeuksellisen tilanteen vuoksi tarpeen jatkaa yli tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun enimmäisajan, sen on ilmoitettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle ja muille jäsenvaltioille aikomuksestaan jatkaa sisärajavalvontaa vielä enintään kuudella kuukaudella. Tämä ilmoitus on tehtävä viimeistään neljä viikkoa ennen suunniteltua jatkamista ja siinä on otettava huomioon komission 27 a artiklan 3 kohdan nojalla antama lausunto ja siihen on sisällyttävä 26 artiklan 2 kohdan mukainen riskinarviointi, jossa
perustellaan yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva jatkuva uhka;
osoitetaan, että uhkan lieventämiseksi toteutettavat vaihtoehtoiset toimenpiteet katsotaan tai on todettu tehottomiksi ilmoituksen tekohetkellä;
esitetään lieventävät toimenpiteet, joita on tarkoitus toteuttaa rajavalvonnan sisärajoilla ohella;
on tarvittaessa mukana selvitys rajavalvonnan lopettamiseksi sisärajoilla harkittavista keinoista, toimista, edellytyksistä ja aikataulusta.
Komissio antaa kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta uuden lausunnon rajavalvonnan jatkamisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta sisärajoilla. Saatuaan kyseisen ilmoituksen komissio voi omasta aloitteestaan tai sen jäsenvaltion, johon kohdistuu suora vaikutus, pyynnöstä käynnistää neuvottelumenettelyn 27 a artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Jos tässä kohdassa tarkoitetun menettelyn tuloksena vahvistetaan, että rajavalvontaa sisärajoilla on tarpeen jatkaa merkittävässä poikkeuksellisessa tilanteessa, eikä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden lisäaika riitä varmistamaan tehokkaiden vaihtoehtoisten toimenpiteiden saatavuutta kyseiseen jatkuvaan uhkaan puuttumiseksi, jäsenvaltio voi päättää jatkaa rajavalvontaa sisärajoilla vielä enintään kuudella kuukaudella toisessa alakohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin mukaisesti. Jos jäsenvaltio päättää tehdä niin, sen on ilmoitettava komissiolle viipymättä aikomuksestaan jatkaa rajavalvontaa sisärajoilla. Komissio antaa viipymättä suosituksen siitä, onko tällainen jatkaminen viimeisen kerran sopusoinnussa perussopimusten kanssa ja erityisesti tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden kanssa. Suosituksessa yksilöidään myös, tarvittaessa yhdessä muiden jäsenvaltioiden kanssa, toteutettavat tehokkaat korvaavat toimenpiteet.
26 artikla
Perusteet sisärajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle ja jatkamiselle
Sen määrittämiseksi, onko sisärajavalvonnan palauttaminen tarpeen ja oikeasuhteista 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltion on arvioitava erityisesti seuraavia:
sisärajavalvonnan palauttamista koskevan toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus, ottaen huomioon havaitun vakavan uhkan luonne ja erityisesti se, onko sisärajavalvonnan palauttaminen todennäköisesti asianmukainen keino yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhkan lieventämiseksi ja voitaisiinko tällaisen palauttamisen tavoitteet saavuttaa käyttämällä
vaihtoehtoisia toimenpiteitä, kuten 23 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja oikeasuhteisia tarkastuksia, jotka toteutetaan alueen sisällä tehtävien tarkastusten yhteydessä;
edellä 23 a artiklassa säädettyä menettelyä;
unionin oikeuteen perustuvan poliisiyhteistyön muita muotoja;
edellä 21 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä toimenpiteitä, jotka koskevat väliaikaisia rajoituksia jäsenvaltioihin suuntautuvaan matkustamiseen;
tällaisen toimenpiteen todennäköinen vaikutus
henkilöiden liikkumiseen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, ja
raja-alueiden toimintaan, ottaen huomioon niiden väliset vahvat sosiaaliset ja taloudelliset yhteydet.
27 artikla
Ilmoittaminen rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta sisärajoille tai jatkamisesta sisärajoilla ja riskinarviointi
Jäsenvaltioiden ilmoituksissa, jotka koskevat rajavalvonnan palauttamista sisärajoille tai jatkamista sisärajoilla, on oltava seuraavat tiedot:
palauttamisen tai jatkamisen syyt, myös kaikki merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot tapahtumista, jotka muodostavat vakavan uhkan niiden yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle;
ehdotetun palauttamisen tai jatkamisen laajuus ja tiedot siitä, missä sisärajojen osassa tai osissa rajavalvonta on tarkoitus palauttaa tai missä sitä on tarkoitus jatkaa;
vahvistettujen rajanylityspaikkojen nimet;
suunnitellun palauttamisen tai jatkamisen päivämäärä ja kesto;
toimenpiteen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arviointi 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja jatkamisen osalta 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
tarvittaessa toimenpiteet, jotka muiden jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa.
Ilmoituksen voivat tehdä myös kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio yhdessä.
Jäsenvaltioiden on toimitettava ilmoitus komission 6 kohdan nojalla vahvistamaa mallia käyttäen.
27 a artikla
Neuvottelut jäsenvaltioiden kanssa ja komission lausunto
Neuvottelujen tavoitteena on tutkia erityisesti yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, suunnitellun rajavalvonnan sisärajoille palauttamisen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta, kun otetaan huomioon vaihtoehtoisten toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus, ja, jos sisärajavalvonta on jo palautettu, sen vaikutusta sekä keinoja varmistaa rajavalvonnan sisärajoille palauttamiseen liittyvän jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön täytäntöönpano.
Sisärajavalvonnan palauttamista tai jatkamista suunnittelevan jäsenvaltion on otettava tällaisten neuvottelujen tulokset huomioon päättäessään, palautetaanko rajavalvonta sisärajoille tai jatketaanko sitä, ja suorittaessaan rajavalvontaa sisärajoilla.
Komission lausuntoon sisällytetään vähintään seuraavat seikat:
arvio siitä, onko rajavalvonnan palauttaminen sisärajoille tai jatkaminen sisärajoilla tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista;
arvio siitä, onko tutkittu riittävästi vaihtoehtoisia toimenpiteitä uhkan lieventämiseksi.
Jos rajavalvonnan palauttamista sisärajoille arvioidaan ja sen katsotaan olevan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaista, lausuntoon sisällytetään tarvittaessa suosituksia jäsenvaltioiden välisen yhteistyön parantamisesta rajavalvonnan sisärajoilla vaikutusten rajoittamiseksi ja jatkuvan uhan vähentämiseksi.
28 artikla
Erityinen mekanismi, jota sovelletaan, kun laajamittainen kansanterveysuhka vaarantaa koko sen alueen toiminnan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa
29 artikla
Erityismenettely alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleistä toimivuutta uhkaavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa
Neuvosto ilmoittaa suosituksessaan ainakin 27 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut tiedot.
Neuvosto voi suosittaa rajavalvonnan jatkamista tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjen ehtojen ja menettelyn mukaisesti.
Ennen kuin jäsenvaltio palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin tämän kohdan nojalla, sen on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja komissiolle.
Komissio esittää tällöin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi kyseisen jäsenvaltion esittämiä perusteluja sekä seurauksia yhteisten etujen turvaamiselle alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa.
30 artikla
Rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille koskevat perusteet alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleistä toimivuutta uhkaavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa
Neuvoston suosittaessa 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti viimeisenä keinona rajavalvonnan väliaikaista palauttamista yhdelle tai useammalle sisärajalle tai sisärajan osalle se arvioi, missä määrin tällainen toimenpide todennäköisesti lieventää asianmukaisesti yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, ja arvioi toimenpiteen oikeasuhteisuuden suhteessa kyseiseen uhkaan. Arviointi perustuu asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden ja komission toimittamiin yksityiskohtaisiin tietoihin ja mahdollisiin muihin merkityksellisiin tietoihin, kuten mahdollisiin tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti saatuihin tietoihin. Arviointia suoritettaessa on otettava huomioon erityisesti seuraavaa:
sellaisten teknisten tai taloudellisten tukitoimenpiteiden saatavuus, joihin voitaisiin turvautua tai on turvauduttu kansallisella tai unionin tasolla taikka niillä molemmilla, mukaan lukien apu unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta, kuten virastolta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 439/2010 ( 20 ) perustetulta Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta tai päätöksellä 2009/371/YOS perustetulta Euroopan poliisivirastolta (Europol), sekä se, missä määrin tällaiset toimenpiteet todennäköisesti asianmukaisesti lieventävät yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa;
arviointi- ja valvontamekanismin asetuksen (EU) N:o 1053/2013 nojalla hyväksytyissä arvioinneissa todettujen ulkorajavalvontaan liittyvien vakavien puutteiden nykyinen ja todennäköinen tuleva vaikutus; missä määrin tällaiset vakavat puutteet muodostavat vakavia uhkia yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa;
rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille todennäköinen vaikutus henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa.
Komissio voi ennen kuin se antaa 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti ehdotuksen neuvoston suositukseksi:
pyytää jäsenvaltioilta, virastolta, Europolilta tai muilta unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta lisätietoja;
tehdä tarkastuskäyntejä jäsenvaltioiden ja viraston, Europolin tai minkä tahansa muun asian kannalta merkityksellisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen asiantuntijoiden tuella saadakseen tai tarkistaakseen tietoja, jotka ovat olennaisia mainitun suosituksen kannalta.
31 artikla
Tiedottaminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle
Komissio ja asianomainen jäsenvaltio tai asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman pian syistä, jotka saattavat johtaa 21 artiklan ja 25–30 artiklan soveltamiseen.
32 artikla
Sovellettavat säännökset palautettaessa rajavalvonta sisärajoille
Kun rajavalvonta palautetaan sisärajoille, sovelletaan II osaston asiaankuuluvia säännöksiä soveltuvin osin.
33 artikla
Selvitys rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille
34 artikla
Tiedottaminen yleisölle
Komissio ja asianomainen jäsenvaltio tiedottavat koordinoidusti yleisölle päätöksestä palauttaa rajavalvonta sisärajoille ja ilmoittavat erityisesti tällaisen toimenpiteen alkamis- ja päättymispäivän, elleivät erittäin tärkeät turvallisuussyyt ole tämän esteenä.
35 artikla
Luottamuksellisuus
Muiden jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja komission on pidettävä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä rajavalvonnan palauttamisen ja jatkamisen ja 33 artiklan mukaisesti laadittavan selvityksen yhteydessä toimitetut tiedot luottamuksellisina.
IV OSASTO
LOPPUSÄÄNNÖKSET
36 artikla
Liitteiden muuttaminen
37 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
37 a artikla
Kiireellinen menettely
38 artikla
Komiteamenettely
39 artikla
Ilmoitukset
Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle:
luettelo oleskeluluvista; siinä on erotettava 2 artiklan 16 kohdan a alakohdassa tarkoitetut oleskeluluvat 2 artiklan 16 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, ja sen mukana on oltava malli 2 artiklan 16 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista. Direktiivin 2004/38/EY mukaisesti myönnetyt oleskelukortit on merkittävä erikseen tunnistettavalla tavalla, ja niistä oleskelukorteista, joita ei ole myönnetty asetuksella (EY) N:o 1030/2002 säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti, on toimitettava malli;
luettelo rajanylityspaikoistaan;
ulkorajojensa ylittämiseen vaadittavien varojen viitemäärät, jotka kansalliset viranomaiset vahvistavat vuosittain;
luettelo rajavalvonnasta vastaavista kansallisista viranomaisista;
ulkoasiainministeriön myöntämien henkilökorttien mallit;
edellä 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut poikkeukset ulkorajojen ylittämistä koskeviin sääntöihin;
edellä 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tilastot;
luettelo alueista, jotka katsotaan raja-alueiksi, ja niitä koskevat mahdolliset muutokset.
40 artikla
Paikallinen rajaliikenne
Tämä asetus ei vaikuta paikallista rajaliikennettä koskevien unionin sääntöjen eikä paikallista rajaliikennettä koskevien kahdenvälisten sopimusten soveltamiseen.
41 artikla
Ceuta ja Melilla
Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta Ceutan ja Melillan kaupunkeihin sovellettaviin erityisiin sääntöihin, jotka määritellään Ceutan ja Melillan kaupunkeja koskevassa Espanjan kuningaskunnan julistuksessa ( 21 ), joka on liitetty Espanjan kuningaskunnan liittymistä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen koskevan sopimuksen päätösasiakirjaan.
42 artikla
Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 23 artiklan c ja d alakohtaan liittyvät kansalliset säännökset, 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut seuraamukset ja tämän asetuksen mukaisesti sallitut kahdenväliset sopimukset. Niiden on ilmoitettava näihin säännöksiin tehdyistä muutoksista viiden työpäivän kuluessa.
Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.
42 a artikla
Niitä jäsenvaltioita koskevat siirtymätoimenpiteet, jotka eivät vielä käytä EES:ää
Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä on leimattava niiden tämän asetuksen 6 a artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat, jotka ylittävät asetuksen (EU) 2017/2226 66 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden rajat.
Näitä leimaamisvelvoitteita on sovellettava myös, kun rajatarkastuksia on lievennetty tämän asetuksen 9 artiklan mukaisesti.
42 b artikla
Raja-alueita koskeva ilmoitus
Kaikkien jäsenvaltioiden, joilla on yhteiset sisärajat, on viimeistään 11 päivänä tammikuuta 2025 määritettävä tiiviissä yhteistyössä raja-alueiksi katsomansa alueet, ottaen huomioon niiden väliset vahvat sosiaaliset ja taloudelliset yhteydet, ja ilmoitettava näistä komissiolle.
Jäsenvaltioiden on myös ilmoitettava komissiolle kaikista asiaa koskevista muutoksista.
43 artikla
Arviointimekanismi
Arviointeihin voi sisältyä ulko- tai sisärajoille tehtäviä ennalta ilmoitettuja tai ilmoittamattomia tarkastuskäyntejä.
Mainitun arviointimekanismin mukaisesti komission tehtävänä on hyväksyä monivuotiset ja vuosittaiset arviointiohjelmat sekä arviointikertomukset.
Jos komission asetuksen (EU) N:o 1053/2013 14 artiklan mukaisesti hyväksymässä arviointikertomuksessa havaitaan vakavia puutteita ulkorajavalvonnassa, on sovellettava tämän asetuksen 21 ja 29 artiklaa soveltuvin osin.
44 artikla
Kumoamiset
Kumotaan asetus (EY) N:o 562/2006.
Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.
45 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.
LIITE I
Asiakirjat maahantuloedellytysten täyttymisen toteamiseksi
Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjatodisteisiin voivat kuulua seuraavat:
Työmatkat:
yrityksen tai viranomaisen esittämä kutsu osallistua kauppaa, teollisuutta tai palveluja koskeviin kokouksiin, konferensseihin tai tilaisuuksiin;
muut asiakirjat, joista ilmenevät kauppaan tai palveluihin liittyvät liikesuhteet;
messuun ja kongressiin osallistuttaessa sen sisäänpääsyliput.
Opiskelu- tai koulutustarkoituksessa tehtävät matkat:
todistus kirjoittautumisesta oppilaitokseen perus- tai jatkokoulutuksen teoreettiseen tai käytännön opetukseen osallistumiseksi;
opiskelijakortit tai todistukset kursseille osallistumisesta.
Matkailu- tai yksityistarkoituksessa tehtävät matkat:
majoitusta koskevat asiakirjat:
matkareittiä koskevat asiakirjat:
paluuta koskevat asiakirjat:
Poliittisia, tieteellisiä, uskonnollisia, kulttuuri- tai urheilutilaisuuksia koskevassa tai muussa tarkoituksessa tehtävät matkat:
kutsut, sisäänpääsyliput, osallistumisilmoitukset tai ohjelmat, joissa mainitaan mahdollisuuksien mukaan vastaanottavan organisaation nimi ja oleskelun kesto, tai muut asianmukaiset asiakirjat, joista käy ilmi matkan tarkoitus.
LIITE II
Tietojen rekisteröinti
Kaikilla rajanylityspaikoilla on rekisteröitävä manuaalisesti tai sähköisesti kaikki tehtävien hoitoon liittyvät ja muut erityisen tärkeät tiedot. Rekisteröitäviä tietoja ovat erityisesti:
rajatarkastuksista paikallisesti vastaavan rajavartijan ja kuhunkin ryhmään kuuluvien muiden virkamiesten nimet;
9 artiklan mukaisesti toteutetut henkilötarkastusten lievennykset;
rajalla myönnetyt passin korvaavat asiakirjat ja viisumit;
kiinniotetut henkilöt ja valitukset (rikokset ja hallinnolliset rikkomukset);
henkilöt, joilta on evätty pääsy 14 artiklan mukaisesti (epäämisen perusteet ja evättyjen kansalaisuus);
maahantulo- ja maastalähtöleimasimien turvakoodit, tiettynä ajankohtana tai tietyssä vuorossa tiettyä leimasinta käyttävien rajavartijoiden henkilöllisyys sekä tiedot kadonneista ja varastetuista leimasimista;
tarkastettujen henkilöiden esittämät valitukset;
muut erityisen merkitykselliset poliisi- tai lainkäyttötoimet;
erityiset tapahtumat.
LIITE III
Rajanylityspaikkojen kulkuväylien opasteiden mallit
A OSA
( 22 )
OSA B 1: ”viisumia ei vaadita”
OSA B 2: ”kaikki passit”
C OSA
D OSA
D1 osa: Automaattisen rajatarkastuksen kulkuväylät EU:n, ETA:n ja Sveitsin kansalaisille
Tähtiä ei tarvita Sveitsin, Liechtensteinin, Norjan ja Islannin osalta
D2 osa: Automaattisen rajatarkastuksen kulkuväylät kolmansien maiden kansalaisille
D3 osa: Automaattisen rajatarkastuksen kulkuväylät kaikille passeille
E OSA: Rekisteröityjen matkustajien kulkuväylät
LIITE IV
Leimaaminen
1. Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä on leimattava sellaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirja, jolla on asetuksen (EY) 693/2003 mukaisesti myönnetty rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottava asiakirja. Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä on leimattava myös sellaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirja, jolla on asetuksen (EY) N:o 693/2003 mukaisesti myönnetty, voimassa oleva kauttakulkua helpottava asiakirja ja jonka kauttakulku tapahtuu rautateitse eikä hän poistu junasta jäsenvaltion alueella. Lisäksi jos siitä säädetään nimenomaisesti kansallisessa lainsäädännössä, jäsenvaltio voi tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti leimata maahantulon ja maastalähdön yhteydessä sellaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjan, jolla on kyseisen jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi.
Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä on leimattava sellaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirja, joka kansallisen lyhytaikaisen yhtä tai kahta maahantuloa varten myönnetyn viisumin perusteella tulee sellaisen jäsenvaltion alueelle, joka ei vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, mutta käyttää EES:ää, tai lähtee tällaisen jäsenvaltion alueelta.
1 a. Näiden leimojen ominaisuuksista säädetään Schengenin toimeenpanevan komitean päätöksessä SCH/Com-ex (94) 16 rev ja asiakirjassa SCH/Gem-Handb (93) 15 (luottamuksellinen).
2. Leimojen turvakoodit on muutettava säännöllisin väliajoin vähintään kerran kuukaudessa.
2 a. Kun maahan saapuu tai maasta poistuu kolmansien maiden kansalaisia, joilta vaaditaan viisumi ja joita koskee leimaamisvelvoite, leima laitetaan viisumin sisältävän sivun viereiselle sivulle. Jos kyseistä sivua ei kuitenkaan voida käyttää, leima laitetaan seuraavalle sivulle. Koneellisesti luettavaa vyöhykettä ei saa leimata.
▼M3 —————
4. Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset yhteyspisteet, jotka vastaavat rajanylityspaikoilla käytettävien maahantulo- ja maastalähtöleimojen turvakoodeja koskevien tietojen vaihdosta, ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille, neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle. Yhteyspisteillä on oltava viiveetön pääsy asianomaisen jäsenvaltion ulkorajalla käytettäviä yhteisiä maahantulo- ja maastalähtöleimoja koskeviin tietoihin, kuten:
mitä leimaa milläkin rajanylityspaikalla käytetään;
sen rajavartijan henkilöllisyys, joka käyttää tiettyä leimasinta tiettynä ajankohtana;
kunkin leiman turvakoodi tiettynä ajankohtana.
Yhteisiä maahantulo- ja maastalähtöleimoja koskevat tiedustelut on esitettävä edellä mainittujen kansallisten yhteyspisteiden kautta.
Kansallisten yhteyspisteiden on myös toimitettava välittömästi muille yhteyspisteille, neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle tiedot yhteyspisteissä tapahtuneista muutoksista sekä kadonneista tai varastetuista leimasimista.
LIITE V
A OSA
Menettelyt rajalta käännyttämiseksi
1. Jos maahanpääsy evätään, toimivaltaisen rajavartijan on:
täytettävä B osassa esitetty vakiolomake pääsyn epäämistä varten. Asianomaisen kolmannen maan kansalaisen on allekirjoitettava lomake, minkä jälkeen hänelle on annettava siitä yksi kappale. Jos kolmannen maan kansalainen kieltäytyy allekirjoittamasta, rajavartijan on merkittävä se lomakkeen ”Huomautukset”-osaan;
niiden kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa, joilta on evätty pääsy lyhytaikaista oleskelua varten, rekisteröitävä EES:ään tämän asetuksen 6 a artiklan 2 kohdan ja asetuksen (EU) 2017/2226 18 artiklan mukaisesti pääsyn epäämisen tiedot;
tarvittaessa mitätöitävä tai kumottava viisumi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 34 artiklassa määrätyin edellytyksin;
niiden kolmansien maiden kansalaisten tapauksessa, joiden pääsyn epäämistä ei rekisteröidä EES:ään, merkittävä passiin maahantuloleima, mitätöitävä se vetämällä yli risti pysyvällä mustalla musteella ja merkittävä sen viereen oikealle puolelle niin ikään pysyvällä musteella pääsyn epäämisen perustetta vastaava kirjaintunnus tai -tunnukset, jotka luetellaan tämän liitteen B osassa esitetyssä pääsyn epäämistä koskevassa vakiolomakkeessa. Lisäksi rajavartijan on tällaisten henkilöryhmien osalta kirjattava jokainen pääsyn epäämistapaus rekisteriin tai luetteloon mainiten asianomaisen kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyys ja kansalaisuus, kolmannen maan kansalaisen rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan viitetiedot sekä pääsyn epäämisen syy ja päivämäärä.
Leimaamista koskevat käytännön menettelytavat esitetään liitteessä IV.
2. Jos liikenteenharjoittaja on tuonut rajalle kolmannen maan kansalaisen, jolta on evätty pääsy, tarkastuksista vastaavan paikallisen rajavartijan on:
määrättävä liikenteenharjoittaja kuljettamaan kolmannen maan kansalainen välittömästi joko takaisin siihen kolmanteen maahan, josta hänet on tuotu, siihen kolmanteen maahan, joka on myöntänyt rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan, tai mihin tahansa kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on taattu, tai löytämään keinon kuljettaa hänet pois neuvoston direktiivin 2001/51/EY ( 23 ) mukaisesti;
ryhdyttävä poiskuljetusta odotettaessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tarvittaviin toimiin sen estämiseksi, etteivät kolmansien maiden kansalaiset, joilta on pääsy evätty, pääse laittomasti maahan.
3. Jos on perusteet sekä evätä pääsy kolmannen maan kansalaiselta että pidättää hänet, rajavartijan on otettava yhteyttä toimivaltaisiin viranomaisiin, jotta voidaan päättää, mihin toimiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti olisi ryhdyttävä.
B OSA
Vakiolomake rajalla pääsyn epäämistä varten
LIITE VI
Erityissäännöt erityyppisille rajoille ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäville eri kulkuneuvoille
1. Maarajat
1.1 Tieliikenteen tarkastukset
|
1.1.1 |
Liikkumista rajanylityspaikoilla on säädeltävä asianmukaisella tavalla varmistaen samanaikaisesti sekä tehokkaat henkilötarkastukset että tieliikenteen turvallisuus ja sujuvuus. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa tehdä kahdenvälisiä sopimuksia liikenteen ohjaamiseksi ja pysäyttämiseksi. Niiden on 42 artiklan mukaisesti ilmoitettava sopimuksista komissiolle. |
|
1.1.2 |
Jäsenvaltiot voivat ottaa maarajojen ylityspaikoilla käyttöön tai käyttää erillisiä kulkuväyliä 10 artiklan mukaisesti, jos ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena ja olosuhteet sen sallivat. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa keskeyttää erillisten kulkuväylien käytön poikkeuksellisissa olosuhteissa ja kun liikenne ja infrastruktuuri sitä edellyttävät. Jäsenvaltiot voivat tehdä naapurimaiden kanssa yhteistyötä erillisten kulkuväylien käyttöönottamiseksi ulkorajojen ylityspaikoilla. |
|
1.1.3 |
Ajoneuvoissa matkustavat henkilöt voivat yleensä jäädä ajoneuvoon tarkastuksen ajaksi. Jos kuitenkin olosuhteet sitä edellyttävät, henkilöitä voidaan pyytää nousemaan ajoneuvoistaan. Jos paikalliset olosuhteet sallivat, perusteelliset tarkastukset on tehtävä tätä tarkoitusta varten varatuilla paikoilla. Henkilökunnan turvallisuuden vuoksi tarkastuksessa on oltava mahdollisuuksien mukaan mukana kaksi rajavartijaa. |
|
1.1.4 |
Jaetut rajanylityspaikat 1.1.4.1 Jäsenvaltiot voivat tehdä tai pitää voimassa naapureinaan olevien kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia sellaisten jaettujen rajanylityspaikkojen perustamisesta, joilla jäsenvaltion ja kolmannen maan rajavartijat suorittavat kukin vuorollaan maahantulo- ja maastalähtötarkastuksia kansallisen oikeutensa mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella. Jaetut rajanylityspaikat voivat sijaita joko jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella. 1.1.4.2 Jäsenvaltion alueella sijaitsevat jaetut rajanylityspaikat: jäsenvaltion alueella sijaitsevien jaettujen rajanylityspaikkojen perustamisesta tehtävissä kahdenvälisissä sopimuksissa on valtuutettava kolmannen maan rajavartijat suorittamaan tehtäviään jäsenvaltion alueella noudattaen seuraavia periaatteita:
a)
Kansainvälinen suojelu: kansainvälistä suojelua jäsenvaltion alueella pyytävälle kolmannen maan kansalaiselle on annettava mahdollisuus käyttää asianomaisia jäsenvaltion menettelyjä unionin turvapaikkasäännöstön mukaisesti.
b)
Henkilön pidättäminen tai omaisuuden takavarikointi: jos kolmannen maan rajavartijat saavat tietoonsa seikkoja, joiden nojalla on perusteltua pidättää henkilö tai ottaa hänet säilöön tai takavarikoida omaisuutta, heidän on ilmoitettava näistä seikoista jäsenvaltion viranomaisille, ja näiden on huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti riippumatta kyseessä olevan henkilön kansalaisuudesta.
c)
Unionin alueelle tulevat, unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt: kolmannen maan rajavartijat eivät saa estää unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden pääsyä unionin alueelle. Jos on perusteltuja syitä evätä maastalähtö asianomaisesta kolmannesta maasta, kolmannen maan rajavartijoiden on ilmoitettava nämä syyt jäsenvaltion viranomaisille, ja viimeksi mainittujen on huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti. 1.1.4.3 Kolmannen maan alueella sijaitsevat jaetut rajanylityspaikat: kolmannen maan alueella sijaitsevien jaettujen rajanylityspaikkojen perustamisesta tehtävissä kahdenvälisissä sopimuksissa on valtuutettava jäsenvaltion rajavartijat suorittamaan tehtäviään kolmannessa maassa. Tätä asetusta sovellettaessa katsotaan jäsenvaltion rajavartijoiden kolmannen maan alueella sijaitsevalla jaetulla rajaylityspaikalla suorittamat tarkastukset suoritetuiksi asianomaisen jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltion rajavartijat suorittavat tehtävänsä tämän asetuksen mukaisesti ja seuraavia periaatteita noudattaen:
a)
Kansainvälinen suojelu: kolmannen maan kansalaiselle, joka on läpäissyt kolmannen maan rajavartijoiden maastalähtötarkastuksen ja joka sen jälkeen pyytää kolmannessa maassa olevilta jäsenvaltion rajavartijoilta kansainvälistä suojelua, on annettava mahdollisuus päästä jäsenvaltion asiaankuuluvien menettelyjen piiriin unionin turvapaikkasäännöstön mukaisesti. Kolmannen maan viranomaisten on hyväksyttävä kyseisen henkilön siirtäminen jäsenvaltion alueelle.
b)
Henkilön pidättäminen tai omaisuuden takavarikointi: jos jäsenvaltion rajavartijat saavat tietoonsa seikkoja, joiden nojalla on perusteltua pidättää henkilö tai ottaa hänet säilöön tai takavarikoida omaisuutta, heidän on toimittava kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Kolmannen maan viranomaisten on hyväksyttävä kyseisen henkilön tai omaisuuden siirtäminen jäsenvaltion alueelle.
c)
Tietotekniikkajärjestelmien käyttöoikeus: jäsenvaltioiden rajavartijat voivat käyttää henkilötietoja käsitteleviä tietojärjestelmiä 8 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot saavat toteuttaa unionin oikeudessa edellytetyt tekniset ja organisaatioon liittyvät suojatoimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi tahattomalta tai laittomalta tuhoutumiselta tai tahattomalta katoamiselta, muuttumiselta, luvattomalta paljastamiselta tai pääsyltä, mukaan lukien kolmannen maan viranomaisten pääsy. 1.1.4.4 Asianomaisen jäsenvaltion on, ennen kuin se tekee naapurinaan sijaitsevan kolmannen maan kanssa jaettuja rajanylityspaikkoja koskevan kahdenvälisen sopimuksen tai muuttaa tällaista sopimusta, kuultava komissiota siitä, onko sopimus yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Aiemmista kahdenvälisistä sopimuksista on ilmoitettava komissiolle viimeistään 20 päivänä tammikuuta 2014. Jos komissio katsoo, että sopimus ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, se ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Jäsenvaltion on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sopimuksen muuttamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa siten, että todettu yhteensopimattomuus poistuu. |
1.2 Rautatieliikenteen tarkastukset
|
1.2.1 |
Tarkastuksia on suoritettava ulkorajat ylittävissä junissa sekä junamatkustajille että rautatiehenkilökunnalle, tavarajunat ja tyhjät junat mukaan luettuina. Jäsenvaltiot voivat tehdä kahdenvälisiä tai monenvälisiä sopimuksia siitä, miten nämä tarkastukset tehdään noudattaen 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita. Tarkastukset on suoritettava jollakin seuraavista tavoista:
—
jäsenvaltion alueella sijaitsevalla ensimmäisellä määräasemalla tai viimeisellä lähtöasemalla,
—
junassa viimeisen kolmannen maan alueella sijaitsevan lähtöaseman ja ensimmäisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan määräaseman välisen matkan tai päinvastaisen matkan aikana,
—
kolmannen maan alueella sijaitsevalla viimeisellä lähtöasemalla tai ensimmäisellä määräasemalla.
|
|
1.2.2 |
Kolmansista maista saapuvien junien reitin varrella olevat jäsenvaltiot voivat suurnopeusmatkustajajunien liikennöinnin helpottamiseksi yhteisellä sopimuksella asianomaisten kolmansien maiden kanssa tämän lisäksi ja 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita noudattaen päättää, että kolmansista maista saapuvissa junissa oleville henkilöille suoritetaan maahantulotarkastus jollakin seuraavista tavoista:
—
kolmannen maan asemilla, joilla nämä henkilöt nousevat junaan,
—
asemilla, joilla nämä henkilöt poistuvat junasta jäsenvaltioiden alueella,
—
junassa kolmannen maan alueella ja jäsenvaltioiden alueella olevien asemien välisen matkan aikana edellyttäen, että nämä henkilöt eivät poistu junasta.
|
|
1.2.3 |
Jos rautatieyritys voi ottaa kolmannesta maasta lähteneisiin ja useita kertoja jäsenvaltioiden alueella pysähtyviin suurnopeusjuniin matkustajia vain jäsenvaltioiden alueella jäljellä olevaa matkaosuutta varten, näille matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus joko junassa tai määräasemalla, paitsi jos tarkastukset on suoritettu 1.2.1 kohdan tai 1.2.2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti. Henkilöille, jotka aikovat matkustaa junalla ainoastaan jäljellä olevan matkaosuuden jäsenvaltioiden alueella, on ennen junan lähtöä ilmoitettava selvästi, että heille tehdään maahantulotarkastus matkan aikana tai määräasemalla. |
|
1.2.4 |
Vastakkaiseen suuntaan matkustettaessa junassa oleville henkilöille tehdään maastalähtötarkastus vastaavalla tavalla. |
|
1.2.5 |
Rajavartija voi määrätä vaunujen ontot tilat tarkastettaviksi tarvittaessa junanvalvojan avustuksella sen varmistamiseksi, ettei niihin ole kätketty henkilöitä tai tavaroita, joita rajatarkastus koskee. |
|
1.2.6 |
Jos on syytä olettaa, että junaan on kätkeytynyt henkilöitä, joiden on ilmoitettu tai joiden epäillään tehneen rikoksen, tai kolmannen maan kansalaisia, jotka pyrkivät maahan laittomasti, ja jos rajavartija ei kansallisten määräysten mukaisesti voi toimia asiassa, hänen on ilmoitettava asiasta niille jäsenvaltioille, joiden aluetta kohden tai joiden alueen kautta juna kulkee. |
2. Lentoasemat
2.1 Tarkastusmenettelyt kansainvälisillä lentoasemilla
2.1.1 Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lentoasematoiminnan harjoittaja toteuttaa tarvittavat toimet, joilla sisäisten lentojen matkustajavirrat erotellaan fyysisesti muiden lentojen matkustajavirroista. Kaikilla kansainvälisillä lentoasemilla on toteutettava tätä varten tarvittavat lisäjärjestelyt.
2.1.2 Rajatarkastusten suorittamispaikka määräytyy seuraavan menettelyn mukaisesti:
Kolmannesta maasta lähteneen lennon matkustajille, jotka siirtyvät sisäiselle lennolle, maahantulotarkastus tehdään lentoasemalla, jonne kolmannesta maasta lähtenyt lento saapuu. Sisäisen lennon matkustajille, jotka siirtyvät kolmanteen maahan suuntautuvalle lennolle (vaihtomatkustajat), maastalähtötarkastus tehdään lentoasemalla, jolta jälkimmäinen lento lähtee.
Kolmannesta maasta lähteneet tai sinne matkalla olevat lennot, joilla ei ole vaihtomatkustajia, ja lennot, joihin kuuluu useampi kuin yksi välilasku jäsenvaltioiden lentokentillä mutta ei koneenvaihtoa:
kolmannesta maasta lähteneiden tai sinne matkalla olevien lentojen matkustajille, joilla ei ole ollut eikä enää ole koneenvaihtoa jäsenvaltioiden alueella, maahantulotarkastus tehdään saapumislentoasemalla ja maastalähtötarkastus lähtölentoasemalla;
kolmannesta maasta lähteneillä tai sinne matkalla olevilla lennoilla, joilla on useampi kuin yksi välilasku jäsenvaltioiden alueella mutta ei koneenvaihtoa (kauttakulkevat matkustajat), ja edellyttäen, että koneeseen ei oteta matkustajia jäsenvaltioiden alueella sijaitsevalla matkaosuudella, matkustajien maahantulotarkastus tehdään saapumislentoasemalla ja maastalähtötarkastus lähtölentoasemalla;
jos lentoyhtiö saa ottaa sellaisille kolmannesta maasta lähteneille lennoille, joihin kuuluu useampi kuin yksi välilasku jäsenvaltioiden alueella, matkustajia vain jäsenvaltioiden alueella jäljellä olevalle matkaosuudelle, näille matkustajille tehdään maastalähtötarkastus lähtölentoasemalla ja maahantulotarkastus saapumislentoasemalla.
Ne matkustajat, jotka ovat koneessa jo ennen välilaskuja eivätkä ole nousseet koneeseen jäsenvaltioiden alueella, tarkastetaan ii alakohdan mukaisesti. Tällaisiin lentoihin sovelletaan päinvastaista menettelyä silloin, kun määränpäänä on kolmas maa.
2.1.3 Rajatarkastuksia ei yleensä suoriteta lentokoneessa eikä portilla, ellei se ole perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella. Sen varmistamiseksi, että matkustajat tarkastetaan rajanylityspaikkoina toimivilla lentoasemilla 7–14 artiklan säännösten mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet matkustajaliikenteen ohjaamiseksi tarkastuksia varten varattuihin tiloihin.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasematoiminnan harjoittaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta asiattomat eivät pääse kauttakulkualueen kaltaisille suljetuille alueille tai pois sieltä. Tarkastuksia ei yleensä saa suorittaa kauttakulkualueella, ellei se ole perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella. Tarkastuksia kauttakulkualueella voidaan suorittaa erityisesti henkilöille, joilta vaaditaan lentokentän kauttakulkuviisumi, sen tarkastamiseksi, että heillä on hallussaan tällainen viisumi.
2.1.4 Jos kolmannesta maasta saapuvalla lennolla olevan lentokoneen on ylivoimaisen esteen tai välittömän vaaran vuoksi tai viranomaisten määräyksestä laskeuduttava kentälle, joka ei ole rajanylityspaikka, lentokone voi jatkaa lentoaan vasta saatuaan siihen luvan rajavartio- ja tulliviranomaisilta. Tämä koskee myös ilman lupaa laskeutuvaa, kolmannesta maasta saapuvaa lentokonetta. Näiden lentokoneiden matkustajiin sovelletaan joka tapauksessa 7–14 artiklan säännöksiä.
2.2 Tarkastusmenettelyt muilla lentopaikoilla
2.2.1 On varmistettava, että henkilöt tarkastetaan 7–14 artiklan mukaisesti myös sellaisilla lentopaikoilla, jotka eivät kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti ole kansainvälisiä lentoasemia (lentopaikoilla) mutta joiden kautta kolmansiin maihin lähtevien tai niistä saapuvien lentojen reititys sallitaan.
2.2.2 Edellä olevasta 2.1.1 kohdasta poiketen lentopaikoilla ei tarvita lisäjärjestelyjä sisäisten ja muiden lentojen matkustajavirtojen erottelemiseksi toisistaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 ( 24 ) säännösten soveltamista. Lisäksi liikennemäärän ollessa vähäinen rajavartijoiden ei tarvitse olla jatkuvasti paikalla, jos huolehditaan siitä, että tarvittava henkilöstö on nopeasti käytettävissä.
2.2.3 Jos lentopaikalla ei ole rajavartijoita jatkuvasti paikalla, kyseisen lentopaikan hoitajan on ilmoitettava rajavartijoille hyvissä ajoin etukäteen kolmansista maista saapuvista tai niihin lähtevistä lentokoneista.
2.3 Menettelyt yksityislennoilla olevien henkilöiden tarkastamiseksi
2.3.1 Jos kyseessä on yksityislento kolmanteen maahan tai kolmannesta maasta, lentokoneen kapteenin on toimitettava ennen lähtöä sekä määräjäsenvaltion että tarvittaessa ensimmäisen maahantulojäsenvaltion rajavartijoille yleinen ilmoitus, johon sisältyy muun muassa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 2 mukainen lentosuunnitelma sekä tiedot matkustajien henkilöllisyydestä.
2.3.2 Jos kolmannesta maasta lähteneellä ja tiettyyn jäsenvaltioon matkalla olevalla yksityislennolla tehdään välilaskuja muiden jäsenvaltioiden alueelle, maahantulojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava rajatarkastukset ja merkittävä maahantuloleima 2.3.1 kohdassa tarkoitettuun yleiseen ilmoitukseen.
2.3.3 Jos ei ole voitu varmasti todeta, että lento on lähtenyt yksinomaan jäsenvaltioiden alueelta tai että se on matkalla yksinomaan sinne ilman välilaskua kolmannen maan alueella, toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava henkilöiden tarkastus lentoasemilla ja lentokentillä 2.1 ja 2.2 kohdan säännösten mukaisesti.
2.3.4 Purjelentokoneita, ultrakevyitä ilma-aluksia, helikoptereita ja vain lyhyitä matkoja lentäviä pieniä lentokoneita ja ilmalaivoja koskevat maahantulo- ja maastalähtöjärjestelyt vahvistetaan kansallisessa lainsäädännössä ja tarvittaessa kahdenvälisin sopimuksin.
3. Merirajat
3.1 Meriliikenteen yleiset tarkastusmenettelyt
3.1.1 Alusten tarkastukset suoritetaan tulo- tai lähtösatamassa tai tätä tarkoitusta varten varatussa paikassa, joka sijaitsee aluksen välittömässä läheisyydessä, tai aluksessa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa määritellyillä aluevesillä. Jäsenvaltiot voivat tehdä sopimuksia, joiden mukaan tarkastuksia voidaan suorittaa 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita noudattaen myös merimatkan aikana tai kolmannen maan alueella laivan saapumisen tai lähdön yhteydessä.
3.1.2 Aluksen päällikön, aluksen omistajan asiamiehen tai päällikön asianmukaisesti valtuuttaman tai kyseisen viranomaisen hyväksymällä tavalla tunnustetun muun henkilön, (jäljempänä molemmissa tapauksissa ”aluksen päällikkö”), on laadittava miehistöstä ja mahdollisista matkustajista luettelo, jossa on annettava Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevaan yleissopimukseen (FAL-sopimus) sisältyvissä lomakkeissa 5 (miehistöluettelo) ja 6 (matkustajaluettelo) vaaditut tiedot sekä mahdollisen viisumin tai oleskeluluvan numero:
Aluksen päällikön on toimitettava luettelo tai luettelot rajavartijoille tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, muille asiaankuuluville viranomaisille, joiden on viipymättä toimitettava luettelo(t) edelleen rajavartijoille.
3.1.3 Rajavartijoiden tai 3.1.2. kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on palautettava aluksen päällikölle vastaanottovahvistus (allekirjoitettu jäljennös luettelo(i)sta tai sähköinen vastaanottotodistus), joka hänen on pyynnöstä esitettävä sinä aikana, jona alus on satamassa.
3.1.4 Aluksen päällikön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä kaikista miehistön kokoonpanossa tai matkustajien määrässä tapahtuneista muutoksista.
Aluksen päällikön on lisäksi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille viipymättä ja 3.1.2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, aluksella olevista salamatkustajista. Salamatkustajat ovat kuitenkin edelleen aluksen päällikön vastuulla.
Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, alukselle jääville henkilöille ei tehdä järjestelmällisesti rajatarkastuksia. Rajavartijoiden on kuitenkin tarkastettava alus ja alukseen jäävät henkilöt vain, kun tämä on perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
3.1.5 Aluksen päällikön on ilmoitettava aluksen lähdöstä toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin asianomaisessa satamassa voimassa olevien määräysten mukaisesti.
3.2 Tiettyihin merenkulkutapoihin sovellettavat erityiset tarkastusmenettelyt
3.2.1 Risteilyaluksen päällikön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle risteilyreitti ja -ohjelma heti, kun ne on vahvistettu, ja viimeistään 3.1.2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa.
3.2.2 Jos risteilyaluksen reitillä on yksinomaan jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia satamia, 5 ja 8 artiklasta poiketen rajatarkastuksia ei saa suorittaa, ja risteilyalus saa poiketa satamissa, jotka eivät ole rajanylityspaikkoja.
Näiden alusten miehistölle ja matkustajille on kuitenkin tehtävä tarkastukset vain, kun tämä on perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
3.2.3 Jos risteilyaluksen reitillä on sekä jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia satamia että kolmansissa maissa sijaitsevia satamia, 8 artiklasta poiketen rajatarkastukset on suoritettava seuraavasti:
Jos risteilyalus tulee kolmannessa maassa sijaitsevasta satamasta ja poikkeaa ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan, miehistölle ja matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus 3.1.2 kohdassa tarkoitettujen miehistön ja matkustajien nimiluetteloiden perusteella.
Maihin meneville matkustajille on tehtävä 8 artiklan mukainen maahantulotarkastus, ellei sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arviointi osoita, että tarkastuksia ei tarvitse tehdä.
Jos risteilyalus tulee kolmannessa maassa sijaitsevasta satamasta ja poikkeaa uudestaan jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan, miehistölle ja matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus 3.1.2 kohdassa tarkoitettujen miehistön ja matkustajien nimiluetteloiden perusteella, jos luettelot ovat muuttuneet sen jälkeen, kun risteilyalus poikkesi edelliseen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan.
Maihin meneville matkustajille on tehtävä 8 artiklan mukainen maahantulotarkastus, ellei sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arviointi osoita, että tarkastuksia ei tarvitse tehdä.
Jos risteilyalus tulee jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta ja poikkeaa jäsenvaltiossa sijaitsevaan satamaan, maihin meneville matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus 8 artiklan mukaisesti, jos se on tarpeen sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
Jos risteilyalus lähtee jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta kohti kolmannessa maassa sijaitsevaa satamaa, miehistölle ja matkustajille on tehtävä maastalähtötarkastus miehistön ja matkustajien nimiluetteloiden perusteella.
Alukseen meneville matkustajille on tehtävä maastalähtötarkastus 8 artiklan mukaisesti, jos se on tarpeen sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
Jos risteilyalus lähtee jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta kohti jäsenvaltiossa sijaitsevaa satamaa, maastalähtötarkastuksia ei saa tehdä.
Näiden alusten miehistölle ja matkustajille on kuitenkin tehtävä tarkastukset vain, kun tämä on perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
3.2.4 Edellä 5 ja 8 artiklasta poiketen jäsenvaltion alueella olevasta satamasta tulevissa tai sellaiseen lähtevissä huviveneissä oleville henkilöille ei saa tehdä rajatarkastuksia, ja he voivat poiketa satamaan, joka ei ole rajanylityspaikka.
Laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella ja etenkin, jos asianomaisen jäsenvaltion alue on kolmannen maan rannikon välittömässä läheisyydessä, kyseiset henkilöt ja/tai alukset on kuitenkin tarkastettava.
3.2.5 Edellä 5 artiklasta poiketen kolmannesta maasta tuleva huvivene voi poikkeuksellisesti käydä satamassa, joka ei ole rajanylityspaikka. Tällaisessa tapauksessa aluksella olevien henkilöiden on ilmoittauduttava satamaviranomaisille saadakseen luvan käydä satamassa. Satamaviranomaisten on otettava yhteyttä lähimmän rajanylityspaikkana toimivan sataman viranomaisiin ja ilmoitettava aluksen saapumisesta. Ilmoitus matkustajista on tehtävä antamalla satamaviranomaisille luettelo aluksella olevista henkilöistä. Luettelo on saatettava rajavartijoiden saataville viimeistään satamaan saavuttaessa.
Jos kolmannesta maasta tulevan huviveneen on ylivoimaisen esteen takia käytävä muussa satamassa kuin vahvistetussa rajanylityspaikassa, satamaviranomaisten on otettava yhteyttä lähimmän rajanylityspaikkana toimivan sataman viranomaisiin ja ilmoitettava aluksesta.
3.2.6 Näissä tarkastuksissa on luovutettava asiakirja, joka sisältää aluksen tekniset ominaisuudet ja aluksella olevien henkilöiden nimet. Jäljennös tästä asiakirjasta on annettava maahantulosataman ja maastalähtösataman viranomaisille. Aluksen asiakirjoissa on säilytettävä jäljennös tästä asiakirjasta, niin kauan kuin alus on jonkin jäsenvaltion aluevesillä.
3.2.7 Edellä 5 ja 8 artiklasta poiketen, jos rannikkokalastusalus palaa päivittäin tai 36 tunnin kuluessa rekisteröintisatamaan tai johonkin jäsenvaltioiden alueella olevaan toiseen satamaan käymättä kolmannen maan alueella sijaitsevassa satamassa, sen miehistöä ei saa tarkastaa järjestelmällisesti. Tarkastusten tiheyden määrittämiseksi on kuitenkin otettava huomioon laittomaan maahanmuuttoon liittyvä riskiarvio erityisesti, jos asianomaisen jäsenvaltion alue on kolmannen maan rannikon välittömässä läheisyydessä. Henkilöiden tarkastuksia ja/tai alusten fyysisiä tarkastuksia on suoritettava näiden riskien mukaisesti.
3.2.8 Jos rannikkokalastusalusta ei ole rekisteröity jäsenvaltion alueella sijaitsevassa satamassa, sen miehistö tarkastetaan merimiehiä koskevien säännösten mukaisesti.
3.2.9 Jos lauttayhteydellä on satamia kolmansissa maissa, niitä käyttävät henkilöt on tarkastettava. Seuraavia sääntöjä on noudatettava:
jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan otettava käyttöön erilliset kulkuväylät 10 artiklan mukaisesti;
jalan liikkuvat matkustajat on tarkastettava yksittäin;
ajoneuvojen matkustajat on tarkastettava ajoneuvossa;
linja-autoissa matkustavia lauttamatkustajia pidetään jalan liikkuvina. Heidän on poistuttava linja-autosta tarkastusta varten;
raskaiden tavara-ajoneuvojen kuljettajat ja heidän mukanaan olevat henkilöt on tarkastettava ajoneuvossa. Heidät on periaatteessa tarkastettava erillään muista matkustajista;
jotta tarkastukset sujuvat nopeasti, käytössä on oltava riittävä määrä tarkastusportteja;
matkustajien käyttämiin kulkuvälineisiin sekä tarvittaessa niiden lasteihin ja muihin kuljetettaviin tavaroihin on kohdistettava satunnaisetsintöjä erityisesti laittomien maahanmuuttajien havaitsemiseksi;
lauttaliikenteen alusten miehistöä on kohdeltava samalla tavalla kuin kauppa-alusten miehistöä;
edellä olevaa 3.1.2 kohtaa (matkustaja- ja miehistöluettelon toimittamista koskeva vaatimus) ei sovelleta. Jos aluksella olevista henkilöistä on laadittava luettelo neuvoston direktiivin 98/41/EY ( 25 ) mukaisesti, aluksen päällikön on toimitettava jäsenvaltioiden alueella olevan tulosataman toimivaltaisille viranomaisille jäljennös tästä luettelosta viimeistään 30 minuuttia kolmannen maan satamasta lähdön jälkeen.
3.2.10 Jos kolmannesta maasta tuleva lautta, joka pysähtyy useammin kuin kerran jäsenvaltioiden alueella, ottaa matkustajia vain jäljellä olevaa kyseisen alueen kautta kulkevaa matkaa varten, näille matkustajille on tehtävä maastalähtötarkastus lähtösatamassa ja maahantulotarkastus tulosatamassa.
Ne henkilöt, jotka ovat olleet lautalla jo ennen pysähdyksiä eivätkä ole nousseet lauttaan jäsenvaltioiden alueella, tarkastetaan tulosatamassa. Päinvastaista menettelyä sovelletaan silloin, kun määränpäänä on kolmas maa.
3.2.11 Poiketen siitä, mitä 8 artiklassa säädetään, rajatarkastuksia ei tehdä samojen kahden tai useamman sataman, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden alueella, väliselle rahtiliikenteelle, jossa ei käydä jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja joka muodostuu tavaroiden kuljetuksesta.
Näiden alusten miehistölle ja matkustajille on kuitenkin tehtävä tarkastukset vain, kun ne ovat perusteltuja sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.
4. Sisävesiliikenne
4.1 ”Ulkorajan ylittävällä sisävesiliikenteellä” tarkoitetaan kaikentyyppisten veneiden ja kelluvien alusten käyttöä elinkeinon harjoittamiseen tai huviveneilyyn joissa, kanavissa ja järvissä.
4.2 Aluksen miehistöön kuuluvilla tai vastaavilla henkilöillä tarkoitetaan elinkeinon harjoittamiseen käytettävien alusten päällikköä ja aluksella työskenteleviä henkilöitä, jotka mainitaan miehistöluettelossa, ja näiden henkilöiden aluksella oleskelevia perheenjäseniä.
4.3 Sisävesiliikenteen tarkastuksiin sovelletaan 3.1 ja 3.2 kohdan asiaankuuluvia säännöksiä soveltuvin osin.
LIITE VII
Eräitä henkilöryhmiä koskevat erityisjärjestelyt
1. Valtionpäämiehet
Hallitusten päämiehet ja kansallisten hallitusten jäsenet mukana seuraavine puolisoineen ja heidän virallisten valtuuskuntiensa jäsenet, sekä hallitsijat ja muut jonkin kuninkaallisen perheen korkeassa asemassa olevat jäsenet.
Edellä 6 ja 8–14 artiklasta poiketen valtionpäämiehiin, hallitusten päämiehiin ja kansallisten hallitusten jäseniin mukana seuraavine puolisoineen ja heidän virallisten valtuuskuntiensa jäseniin, sekä hallitsijoihin ja muihin jonkin kuninkaallisen perheen korkeassa asemassa oleviin jäseniin, jotka ovat jäsenvaltioiden hallitusten tai kansainvälisten järjestöjen virallisesti kutsumia ja joiden saapumisesta ja lähdöstä on ilmoitettu virallisesti diplomaattiteitse, ei saa kohdistaa rajatarkastuksia.
2. Ilma-alusten ohjaajat ja muut miehistön jäsenet
2.1 Edellä 6 artiklasta poiketen henkilöt, joilla on 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyn siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen liitteessä 9 tarkoitettu lentäjän lupakirja tai miehistön jäsenkortti (Crew Member Certificate), voivat tehtäviään hoitaessaan ja näiden asiakirjojen nojalla:
nousta koneeseen tai koneesta jäsenvaltion alueella sijaitsevalla välilasku- tai määrälentoasemalla;
liikkua sen paikkakunnan alueella, jossa jäsenvaltion alueella sijaitseva välilasku- tai määrälentoasema on;
mennä millä tahansa kulkuvälineellä jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle noustakseen sieltä lähtevään lentokoneeseen.
Kaikissa muissa tapauksissa on täytettävä 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.
2.2 Ilma-alusten miehistön tarkastuksiin sovelletaan 7–14 artiklan säännöksiä. Ilma-alusten miehistölle on tarkastuksissa annettava etusija, aina kun se on mahdollista. Näin ollen heidät on tarkastettava joko ennen matkustajia tai tähän tarkoitukseen erityisesti varatuissa tiloissa. Edellä 8 artiklasta poiketen satunnaistarkastukset riittävät miehistölle, jonka rajavalvonnasta vastaava henkilöstö tuntee virkatehtäviensä takia.
3. Merimiehet
Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia merenkulkijoiden, joilla on henkilöllisyystodistusta koskevien Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen N:o 108 (1958) tai N:o 185 (2003), Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevaan yleissopimukseen (FAL-sopimus) ja asiaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti myönnetty merimieskirja tai merenkulkijain henkilöllisyystodistus, tulla jäsenvaltioiden alueelle käymällä maissa sen sataman sijaintipaikkakunnalla, jossa heidän aluksensa poikkeaa, tai lähipaikkakunnalla oleskelua varten tai poistua jäsenvaltion alueelta palatakseen alukselleen, ilmoittautumatta rajanylityspaikalla edellyttäen, että heidät on merkitty sen aluksen miehistöluetteloon, jolla he palvelevat, ja että luettelo on tätä ennen toimitettu toimivaltaisten viranomaisten tarkastettavaksi.
Sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskiarviointien perusteella rajavartijoiden on kuitenkin tehtävä merimiehille 8 artiklan mukainen tarkastus, ennen kuin nämä menevät maihin.
4. Diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijat sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenet
4.1 Jäsenvaltioiden tunnustamien kolmansien maiden tai niiden hallitusten myöntämien diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassien haltijat sekä 4.4 kohdassa mainittujen kansainvälisten järjestöjen myöntämien asiakirjojen haltijat, jotka matkustavat virkatehtävissä, voidaan heidän nauttimiensa erioikeuksien tai -vapauksien perusteella asettaa rajanylityspaikoilla etusijalle muihin matkustajiin nähden, vaikka heiltä tarvittaessa vaaditaankin viisumi.
Edellä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen edellä mainittujen asiakirjojen haltijoita ei vaadita osoittamaan, että heillä on toimeentuloon tarvittavat varat.
4.2 Jos ulkorajalle saapuva henkilö vetoaa erioikeuksiin, erivapauksiin ja vapautuksiin, rajavartija voi vaatia häntä näyttämään toteen asemansa esittämällä asianmukaiset asiakirjat, erityisesti akkreditoivan valtion myöntämät todistukset tai diplomaattipassin tai muun todisteen. Epäilyttävässä ja kiireellisessä tapauksessa rajavartija voi kääntyä suoraan ulkoasiainministeriön puoleen.
4.3 Diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoidut jäsenet ja heidän perheensä voivat saapua jäsenvaltioiden alueelle esittämällä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun henkilökortin ja rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan. Lisäksi 14 artiklasta poiketen rajavartijat eivät voi evätä diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijalta pääsyä jäsenvaltioiden alueelle kuulematta ensin asianmukaisia kansallisia viranomaisia. Tämä koskee myös tapauksia, joissa tällaisesta henkilöstä on ilmoitus SIS:ssä.
4.4 Kansainvälisten järjestöjen 4.1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen myöntämillä asiakirjoilla tarkoitetaan erityisesti seuraavia asiakirjoja:
5. Rajatyöntekijät
5.1 Rajatyöntekijöiden tarkastuksia koskevat menettelytavat määräytyvät rajavalvontaa koskevien yleisten sääntöjen ja erityisesti 8 ja 14 artiklan mukaisesti.
5.2 Edellä 8 artiklasta poiketen rajavartijoiden hyvin tuntemat rajatyöntekijät, jotka ylittävät rajan usein saman rajanylityspaikan kautta ja joista ei aiemmassa tarkastuksessa ole havaittu olevan ilmoitusta SIS:ssä tai kansallisessa tietokannassa, on tarkastettava vain satunnaisesti sen varmistamiseksi, että heillä on hallussaan voimassa oleva rajanylitykseen oikeuttava asiakirja ja että he täyttävät vaaditut maahantuloedellytykset. Toisinaan nämä henkilöt on ilman ennakkovaroitusta ja epäsäännöllisin väliajoin tarkastettava perusteellisesti.
5.3 Edellä 5.2 kohdan säännökset voidaan ulottaa koskemaan muita säännöllisesti rajan ylittäviä henkilöitä.
6. Alaikäiset
6.1 Rajavartijoiden on kiinnitettävä erityistä huomiota alaikäisiin siitä riippumatta, matkustavatko nämä aikuisen seurassa vai yksin. Ulkorajan ylittävät alaikäiset on maahantulon ja maastalähdön yhteydessä tarkastettava samoin kuin aikuiset tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti.
6.2 Kun kyseessä on aikuisen seurassa matkustava alaikäinen, rajavartijan on tarkastettava, onko aikuinen alaikäisen huoltaja tai laillinen holhooja, erityisesti silloin kun alaikäinen on vain yhden aikuisen seurassa ja kun on vakavaa syytä epäillä, että alaikäinen on viety luvattomasti laillisilta huoltajiltaan tai holhoojiltaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa rajavartijan on suoritettava lisätutkimuksia selvittääkseen, ovatko annetut tiedot epäjohdonmukaisia tai ristiriitaisia.
6.3 Kun kyseessä on yksin matkustava alaikäinen, rajavartijoiden on matkustusasiakirjat ja muut asiaankuuluvat asiakirjat perusteellisesti tarkastamalla varmistettava, ettei alaikäinen poistu alueelta vastoin huoltajiensa tai laillisten holhoojiensa tahtoa.
6.4 Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset yhteyspisteet, joita konsultoidaan alaikäisiä koskevissa asioissa, ja ilmoitettava niistä komissiolle. Komissio antaa jäsenvaltioiden saataville luettelon kyseisistä kansallisista yhteyspisteistä.
6.5 Jos johonkin 6.1–6.3 ja 6.3 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin liittyy epäilyjä, rajavartijoiden on käytettävä luetteloa kansallisista yhteyspisteistä, joita konsultoidaan alaikäisiä koskevissa asioissa.
6.6 Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lasten biometriset tunnisteet tarkastavat tai niiden perusteella lapsen henkilöllisyyden selvittävät rajavartijat on koulutettu tekemään se lapsiystävällisellä ja lapsen huomioon ottavalla tavalla ja noudattaen täysimääräisesti lapsen etua ja lapsen oikeuksista tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa vahvistettuja suojatoimia. Kun lapsen seurassa matkustaa vanhempi tai laillinen holhooja, hän on lapsen mukana, kun biometrisiä tunnisteita tarkastetaan tai käytetään henkilöllisyyden selvittämiseen. Voimakeinoja ei saa käyttää. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa varmistettava, että rajanylityspaikkojen infrastruktuuri sopii lasten biometristen tunnisteiden käyttöön.
7. Pelastuspalvelut, poliisi, palolaitos ja rajavartijat
Pelastuspalvelujen, poliisin ja palolaitoksen hätätehtävissä toimivien työntekijöiden sekä työtehtävissään rajan ylittävien rajavartijoiden maahantuloa ja maastalähtöä koskevista järjestelyistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltiot voivat tehdä kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden maahantulosta ja maastalähdöstä. Näissä järjestelyissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa voidaan määrätä poikkeuksista 5, 6 ja 8 artiklaan.
8. Offshore-työntekijät
Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, offshore-työntekijöitä, jotka palaavat säännöllisesti jäsenvaltioiden alueelle meri- tai ilmateitse oleskelematta kolmannen maan alueella, ei tarkasteta järjestelmällisesti.
Suoritettavien tarkastusten tiheyden määrittämiseksi on kuitenkin otettava huomioon arvio laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä riskeistä erityisesti, jos offshore-työskentelypaikka on kolmannen maan rannikon välittömässä läheisyydessä.
LIITE IX
Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006 (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1) |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 296/2008 (EUVL L 97, 9.4.2008, s. 60) |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 81/2009 (EUVL L 35, 4.2.2009, s. 56) |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009 (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1) |
Ainoastaan 55 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 265/2010 (EUVL L 85, 31.3.2010, s. 1) |
Ainoastaan 2 artikla |
|
Vuoden 2011 liittymisasiakirjan liitteessä V oleva 9 kohta |
|
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 610/2013 (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 1) |
Ainoastaan 1 artikla |
|
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1051/2013 (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 1) |
|
LIITE X
Vastaavuustaulukko
|
Asetus (EY) N:o 562/2006 |
Tämä asetus |
|
1 artikla |
1 artikla |
|
2 artiklan johdantolause |
2 artiklan johdantolause |
|
2 artiklan 1–8 kohta |
2 artiklan 1–8 kohta |
|
2 artiklan 8 a kohta |
2 artiklan 9 kohta |
|
2 artiklan 9 kohta |
2 artiklan 10 kohta |
|
2 artiklan 10 kohta |
2 artiklan 11 kohta |
|
2 artiklan 11 kohta |
2 artiklan 12 kohta |
|
2 artiklan 12 kohta |
2 artiklan 13 kohta |
|
2 artiklan 13 kohta |
2 artiklan 14 kohta |
|
2 artiklan 14 kohta |
2 artiklan 15 kohta |
|
2 artiklan 15 kohta |
2 artiklan 16 kohta |
|
2 artiklan 16 kohta |
2 artiklan 17 kohta |
|
2 artiklan 17 kohta |
2 artiklan 18 kohta |
|
2 artiklan 18 kohta |
2 artiklan 19 kohta |
|
2 artiklan 18 a kohta |
2 artiklan 20 kohta |
|
2 artiklan 19 kohta |
2 artiklan 21 kohta |
|
3 artikla |
3 artikla |
|
3 a artikla |
4 artikla |
|
4 artikla |
5 artikla |
|
5 artiklan 1 kohta |
6 artiklan 1 kohta |
|
5 artiklan 1 kohdan a alakohta |
6 artiklan 2 kohta |
|
5 artiklan 2 kohta |
6 artiklan 3 kohta |
|
5 artiklan 3 kohta |
6 artiklan 4 kohta |
|
5 artiklan 4 kohta |
6 artiklan 5 kohta |
|
6 artikla |
7 artikla |
|
7 artiklan 1 ja 2 kohta |
8 artiklan 1 ja 2 kohta |
|
7 artiklan 3 kohdan a alakohta |
8 artiklan 3 kohdan a alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan aa alakohta |
8 artiklan 3 kohdan b alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan ab alakohta |
8 artiklan 3 kohdan c alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan ac alakohta |
8 artiklan 3 kohdan d alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan ad alakohta |
8 artiklan 3 kohdan e alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan ae alakohta |
8 artiklan 3 kohdan f alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan b alakohta |
8 artiklan 3 kohdan g alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan c alakohta |
8 artiklan 3 kohdan h alakohta |
|
7 artiklan 3 kohdan d alakohta |
8 artiklan 3 kohdan i alakohta |
|
8 artikla |
9 artikla |
|
9 artiklan 1 kohta |
10 artiklan 1 kohta |
|
9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta |
10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta |
|
9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta |
10 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |
|
9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta |
10 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta |
|
9 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta |
10 artiklan 2 kohdan viides alakohta |
|
9 artiklan 3 ja 4 kohta |
10 artiklan 3 ja 4 kohta |
|
10 artiklan 1–5 kohta |
11 artiklan 1–5 kohta |
|
10 artiklan 6 kohta |
— |
|
11 artikla |
12 artikla |
|
12 artikla |
13 artikla |
|
13 artikla |
14 artikla |
|
14 artikla |
15 artikla |
|
15 artikla |
16 artikla |
|
16 artikla |
17 artikla |
|
17 artikla |
18 artikla |
|
18 artikla |
19 artikla |
|
19 artikla |
20 artikla |
|
19 a artikla (IV luku) |
— |
|
19 a artikla (IV a luku) |
21 artikla |
|
20 artikla |
22 artikla |
|
21 artikla |
23 artikla |
|
22 artikla |
24 artikla |
|
23 artikla |
25 artikla |
|
23 a artikla |
26 artikla |
|
24 artikla |
27 artikla |
|
25 artikla |
28 artikla |
|
26 artikla |
29 artikla |
|
26 a artikla |
30 artikla |
|
27 artikla |
31 artikla |
|
28 artikla |
32 artikla |
|
29 artikla |
33 artikla |
|
30 artikla |
34 artikla |
|
31 artikla |
35 artikla |
|
32 artikla |
36 artikla |
|
33 artikla |
37 artikla |
|
33 a artikla |
38 artikla |
|
34 artikla |
39 artikla |
|
35 artikla |
40 artikla |
|
36 artikla |
41 artikla |
|
37 artikla |
42 artikla |
|
37 a artikla |
43 artikla |
|
38 artikla |
— |
|
39 artikla |
44 artikla |
|
40 artikla |
45 artikla |
|
Liitteet I–VIII |
Liitteet I–VIII |
|
— |
Liite IX |
|
— |
Liite X |
LIITE XI
Välttämätön matkustaminen
A osa
Edellä 21 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetut henkilöiden ryhmät:
terveydenhuollon työntekijät, terveysalan tutkijat ja vanhustenhoidon työntekijät;
rajatyöntekijät;
kuljetushenkilöstö;
diplomaatit, kansainvälisten järjestöjen henkilöstö ja kansainvälisten järjestöjen kutsumat henkilöt, joiden fyysinen läsnäolo on välttämätöntä kyseisten järjestöjen moitteettomalle toiminnalle, sotilashenkilöstö, humanitaarisen avun työntekijät ja pelastuspalveluhenkilöstö heidän hoitaessaan tehtäviään;
kauttakulkumatkustajat;
pakottavista perhesyistä matkustavat;
merenkulkijat;
kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat henkilöt tai henkilöt, joiden on tarpeen päästä maahan muista humanitaarisista syistä.
B osa
Edellä 21 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetut henkilöiden ryhmät:
naapurimaassa varhaiskasvatuksessa olevat lapset ja opetuksessa olevat oppilaat ja heidän mukana olevat huoltajansa, jotka ylittävät rajan saadakseen tällaista kasvatusta, sekä opiskelijat tai henkilöt, jotka matkustavat koulutustarkoituksessa;
kausityöntekijät, mukaan lukien elintarviketuotannossa työskentelevät työntekijät;
henkilöt, jotka matkustavat pakottavista eläinten hoitoon liittyvistä syistä tai maa- ja metsätalouden kannalta välttämättömiä toimenpiteitä varten yksittäistapauksissa;
korkeaa pätevyyttä vaativaa työtä tekevät työntekijät sekä avainhenkilöstö ja tutkimushenkilöstö, jonka työ on välttämätöntä talouden, yhteiskunnan ja turvallisuuden kannalta eikä sitä voida lykätä tai suorittaa ulkomailta käsin;
puolustuksesta, yleisestä järjestyksestä, kansanterveydestä ja kansallisesta turvallisuudesta vastaavien viranomaisten henkilöstö eli poliisi-, rajapoliisi-, maahanmuutto-, kansanterveys- ja väestönsuojeluviranomaisten henkilöstö tai lainvalvontaviranomaisten edustajat, jos matkustaminen liittyy virallisten tehtävien hoitamiseen, mukaan lukien kriittisen infrastruktuurin toiminnasta ja ylläpidosta vastaava henkilöstö;
kalastajat ja henkilöt, jotka tekevät työtä tai tarjoavat palveluja aluksilla tai offshore-kaivoksissa ja -porauslautoilla muun työsuhteen kuin merityösopimuksen perusteella;
henkilöt, jotka tulevat jäsenvaltioon saadakseen välttämättömiä lääkintäpalveluja, mukaan lukien hätäajoneuvojen matkustajat;
välttämättömästä syystä matkustavien henkilöiden puolisot (aviopuoliso, rekisteröity kumppani, avopuoliso) ja lapset, mukaan lukien perheenyhdistämistä varten matkustavat kolmansien maiden kansalaiset;
kolmansien maiden kansalaiset, jotka matkustavat vastatakseen oikeusviranomaisen esittämään haasteeseen;
henkilöt, joilla on Kansainvälisen journalistiliiton myöntämä kansainvälinen lehdistökortti;
henkilöt, jotka eivät tule itsenäisesti toimeen ja jotka matkustavat hoitajiensa luokse.
LIITE XII
A osa
Menettely sisäraja-alueilla kiinni otettujen henkilöiden siirtämiseksi
1. Edellä olevan 23 a artiklan 2 kohdan mukaiset siirtopäätökset annetaan tässä liitteessä olevassa B osassa esitetyllä vakiolomakkeella, jonka toimivaltainen kansallinen viranomainen täyttää. Ne tulevat voimaan välittömästi.
2. Täytetty vakiolomake annetaan asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jonka on merkittävä lomakkeeseen kuittaus siirtopäätöksen vastaanottamisesta allekirjoituksellaan, minkä jälkeen hänelle annetaan jäljennös allekirjoitetusta lomakkeesta.
Jos kolmannen maan kansalainen kieltäytyy allekirjoittamasta vakiolomaketta, toimivaltainen viranomainen merkitsee tiedon tästä lomakkeen ”Huomautukset”-osaan.
3. Siirtopäätöksen antavien kansallisten viranomaisten on kirjattava tiedot tämän liitteen B osassa esitetylle vakiolomakkeelle.
4. Siirtopäätöksen antavien kansallisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle vuosittain muihin jäsenvaltioihin siirrettyjen henkilöiden lukumäärä, jäsenvaltio(t), johon/joihin henkilöt on siirretty, syyt kyseisten henkilöiden oleskelun epäämiseen kyseisessä jäsenvaltiossa ja kiinni otettujen kolmansien maiden kansalaisten kansalaisuus, jos tieto on saatavilla.
5. Raja-alueilla kiinni otetuilla ja tämän menettelyn mukaisesti siirretyillä kolmansien maiden kansalaisilla on oikeus hakea siirtopäätökseen muutosta. Siirtopäätöstä koskeva muutoksenhaku on tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kolmansien maiden kansalaisille on tarjottava tehokkaat oikeussuojakeinot perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Kolmannen maan kansalaiselle on myös annettava kirjallinen tieto yhteyspisteistä, jotka voivat antaa tietoja edustajista, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan ovat toimivaltaisia toimimaan kolmannen maan kansalaisen puolesta. Tieto on annettava kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta.
6. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on varmistettava, että kolmannen maan kansalainen, josta on tehty siirtopäätös, siirretään 23 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kahdenvälisen yhteistyön puitteissa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten huostaan. Siirto tehdään välittömästi ja viimeistään 24 tunnin kuluessa. Tämän jälkeen siirtomenettelyä ei voida toteuttaa ja direktiivin 2008/115/EY asiaankuuluvia säännöksiä sovelletaan tarvittaessa. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on tehtävä tätä varten yhteistyötä siirtävän jäsenvaltion toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa.
B osa
Vakiolomake sisäraja-alueilla kiinni otettujen henkilöiden siirtämiseksi
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1987/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4).
( 3 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1030/2002, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta (EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1).
( 4 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 1683/95, annettu 29 päivänä toukokuuta 1995, yhtenäisestä viisumin kaavasta (EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1).
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2226, annettu 30 päivänä marraskuuta 2017, rajanylitystietojärjestelmän (EES) perustamisesta jäsenvaltioiden ulkorajat ylittävien kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, maastalähtöä ja pääsyn epäämistä koskevien tietojen rekisteröimiseksi ja edellytysten määrittämisestä pääsylle EES:n tietoihin lainvalvontatarkoituksissa sekä Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetusten (EY) N:o 767/2008 ja (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta (EUVL L 327, 9.12.2017, s. 20).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1359, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviin kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin vastaamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1147 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1359, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1359/oj).
( 7 ) Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44).
( 8 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1).
( 11 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 333/2002, annettu 18 päivänä helmikuuta 2002, sellaisen lomakkeen yhtenäisestä kaavasta, johon kiinnitetään jäsenvaltioiden niille henkilöille myöntämät viisumit, joiden matkustusasiakirjaa lomakkeen laativa jäsenvaltio ei tunnusta (EYVL L 53, 23.2.2002, s. 4).
( *1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/66/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä yrityksen sisäisen siirron yhteydessä (EUVL L 157, 27.5.2014, s. 1).
( *2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/801, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä (EUVL L 132, 21.5.2016, s. 21).
( *3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1931/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, paikallista rajaliikennettä koskevan järjestelyn käyttöönotosta jäsenvaltioiden maaulkorajoilla sekä Schengenin yleissopimuksen säännösten muuttamisesta (EUVL L 405, 30.12.2006, s. 1).
( *4 ) Neuvoston asetus (EY) N:o 693/2003, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2003, erityisen kauttakulkua helpottavan asiakirjan (FTD) ja rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua helpottavan asiakirjan (FRTD) käyttöön ottamisesta sekä yhteisen konsuliohjeiston ja yhteisen käsikirjan muuttamisesta (EUVL L 99, 17.4.2003, s. 8).
( 12 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1).
( 13 ) Neuvoston direktiivi 2004/82/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista (EUVL L 261, 6.8.2004, s. 24).
( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/817, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, kehyksen vahvistamisesta ulkorajoja ja viisumipolitiikkaa koskevien EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuudelle ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 767/2008, (EU) 2016/399, (EU) 2017/2226, (EU) 2018/1240, (EU) 2018/1726 ja (EU) 2018/1861 sekä neuvoston päätösten 2004/512/EY ja 2008/633/YOS muuttamisesta (EUVL L 135, 22.5.2019, s. 27).
( *5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).
( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).
( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 862/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista sekä ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 kumoamisesta (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23).
( 17 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1348, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta (EUVL L, 2024/1348, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1348/oj).
( 18 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1347, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle, neuvoston direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU kumoamisesta (EUVL L, 2024/1347, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1347/oj).
( 19 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1).
( 20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 439/2010, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11).
( 21 ) EYVL L 239, 22.9.2000, s. 73.
( 22 ) Tunnuskuvaa ei tarvita Norjan ja Islannin osalta.
( 23 ) Neuvoston direktiivi 2001/51/EY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 26 artiklan määräysten täydentämiseksi (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 45).
( 24 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta (EUVL L 97, 9.4.2008, s. 72).
( 25 ) Neuvoston direktiivi 98/41/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1998, yhteisön jäsenvaltioiden satamiin tai satamista liikennöivillä matkustaja-aluksilla olevien henkilöiden rekisteröinnistä (EYVL L 188, 2.7.1998, s. 35).