Ehdotus: neuvoston asetus viinin yhteisestä markkinajärjestelystä ja eräiden asetusten muuttamisesta {SEK(2007) 893} {SEK(2007) 894} /* KOM/2007/0372 lopull. - CNS 2007/0138 */
[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO | Bryssel 4.7.2007 KOM(2007) 372 lopullinen 2007/0138 (CNS) Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS viinin yhteisestä markkinajärjestelystä ja eräiden asetusten muuttamisesta (komission esittämä) {SEK(2007) 893}{SEK(2007) 894} PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Euroopan unioni (EU) on maailman suurin viinin tuottaja, kuluttaja, viejä ja tuoja. Vuonna 2006 EU-27:n viinintuotannon osuus EU:n maataloustuotannon kokonaisarvosta oli 5 prosenttia. Laadun osalta sen maine tunnustetaan maailmanlaajuisesti. Viiniala on EU:ssa elinvoimaista taloudellista toimintaa erityisesti työllistävän vaikutuksensa ja vientitulojen ansiosta. Viinin kulutus EU:ssa on viime vuosikymmeninä vähentynyt huomattavasti ja tasaisesti. Vaikka viinin vientitilanne on viime aikoina parantunut, viinin vienti yhteisöstä on vuodesta 1996 kasvanut paljon hitaammin kuin tuonti. Viinialaa on tarpeen uudistaa, koska tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino on heikentynyt ja haasteet eurooppalaisilla ja kansainvälisillä viinimarkkinoilla aiheuttavat tuottajien hintoihin ja tuloihin kohdistuvia paineita. Tästä huolimatta monet viinintuottajat ovat kilpailukykyisiä ja monilla muilla on valmiudet tulla kilpailukykyisiksi. Kuten 22. kesäkuuta 2006 annetussa tiedonannossa ”Kohti kestävää viinialaa Euroopassa”[1] todetaan, Euroopan komission mukaan viinin yhteinen markkinajärjestely on tarpeen uudistaa perusteellisesti kustannustehokkuudeltaan huonojen toimintavälineiden korvaamiseksi kestävämmällä ja johdonmukaisella oikeudellisella kehyksellä. Tavoitteena on parantaa kustannustehokkuutta nykyisin määrärahoin (noin 1,3 miljardia), jotka muodostavat kolmisen prosenttia maatalouden kokonaismenoista. Nykyinen viinin yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön 17. toukokuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1493/1999. Tämän ehdotuksen hyväksyminen johtaa nykylainsäädännön kumoamiseen. Ehdotettu asetus perustuu Euroopan yhteisön perustamissopimukseen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklaan. Kun ehdotus on hyväksytty, asetus tulee voimaan 1. elokuuta 2008 ja kuuluu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin monien uuden asetuksen mukaisesti rahoitettavien toimenpiteiden ansiosta käsitellä omien viinintuotantoalueidensa erityistilannetta toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Sääntelyn parantamista koskevan komission sitoumuksen mukaisesti ehdotukseen liittyy ajantasainen analyysi yhteisen markkinajärjestelyn toiminnassa ilmenneisiin ongelmiin liittyvistä taloudellisista, yhteiskunnallisista ja ympäristöllisistä näkökohdista sekä ehdotuksen vaikutuksesta, hyödyistä ja haitoista näiden kysymysten suhteen. Siinä otetaan myös huomioon sidosryhmien ja kansallisten viranomaisten kanssa sekä yhteisön toimielinten sisällä käytyjen keskustelujen tulokset. Tämä asetusluonnos on komission aloite, joka liittyy maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksiin, jotka kattavat kaikki tärkeimmät alat viiniä lukuun ottamatta: vuoden 2003 uudistus koski peltokasveja ja kotieläimiä[2], vuoden 2004 uudistus oliiviöljyä, tupakkaa ja puuvillaa[3], vuoden 2006 uudistus sokeria[4], ja tammikuussa 2007 esitettiin hedelmä- ja vihannesalan uudistusehdotus. Siinä otetaan myös huomioon yhteisön politiikat, jotka koskevat kestävää kehitystä (sovittiin Göteborgissa pidetyssä Eurooppa-neuvostossa), kilpailukyvyn parantamista Lissabonin strategian uuden alun mukaisesti sekä yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista ja lainsäädännön parantamista. 2. KUULEMISET JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI - Asiantuntijatiedon käyttö Viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistusta varten nykyisestä järjestelmästä tehtiin jälkiarviointi, jonka rahoitti komissio ja toteutti eurooppalaisista tutkijoista koostunut ryhmä. Arviointikertomus julkaistiin marraskuussa 2004, ja se on saatavilla komission verkkosivuilla[5]. Lisäksi viinimarkkinoiden keskipitkän aikavälin ennusteita laatiessaan komissio kuuli olettamusten, metodologian ja tulosten osalta paneelia, joka koostui ranskalaisista, espanjalaisista, italialaisista ja saksalaisista viinitalouden tutkijoista. - Viiniseminaari Sidosryhmillä oli mahdollisuus esittää mielipiteitään ja ajatuksiaan viinialan nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä 16. helmikuuta 2006 järjestetyssä Euroopan viinien haasteita ja mahdollisuuksia koskevassa seminaarissa. Seminaariin osallistui yli sata henkilöä, jotka edustivat laajalti niitä osapuolia, joita asia koskee[6]. - Komission tiedonanto ja vaikutusten arviointi Komissio esitti kesäkuussa 2006 neuvostolle ja Euroopan parlamentille tiedonannon, joka perustui keskusteluista tehtyihin ensipäätelmiin ja jossa pohdittiin yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksen neljää eri vaihtoehtoa. Komissio kutsui kaikki sidosryhmät osallistumaan avoimeen keskusteluun viinin tulevasta yhteisestä markkinajärjestelystä ja ilmoitti tekevänsä uudistusehdotuksen näiden keskustelujen pohjalta. Komissio on alan tilanteen ja poliittisten tavoitteiden perusteella tarkastellut neljää eri vaihtoehtoa viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistamiseksi. Vaihtoehdoista kolme ei ratkaise viinialan ongelmia eikä ota asianmukaisesti huomioon viinialan tarpeita ja erikoispiirteitä. Nämä vaihtoehdot ovat: nykytilanteen säilyttäminen, viinin yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen YMP:n uudistusmallin mukaisesti ja sääntelyn täydellinen purkaminen. Komissio teki työohjelmassa mainitun vaikutusten arvioinnin, jota koskeva kertomus on saatavilla komission verkkosivuilla[7]. - Euroopan unionin toimielimet Neuvostossa käytiin vuoden 2006 heinäkuun ja lokakuun välisenä aikana tiiviitä keskusteluja etenkin maatalous- ja kalastusneuvoston kolmessa kokouksessa. Joulukuussa sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitea että alueiden komitea antoivat omat kertomuksesta viiniuudistuksesta. Euroopan parlamentti hyväksyi helmikuussa 2007 tätä tiedonantoa koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön. - Sidosryhmien kuuleminen Komissio järjesti sidosryhmien kanssa lukuisia kokouksia ja myös viinin neuvoa-antavassa ryhmässä keskusteltiin uudistuksesta. Lisäksi maataloudesta ja maaseudun kehittämisestä vastaava komissaari vieraili helmikuusta 2006 alkaen monilla viininviljelyalueilla eri puolilla Euroopan unionia pyrkimyksenään varmistaa suora ja konkreettinen dialogi Euroopan viinialan kanssa. - Suurimmat esiintuodut huolenaiheet Jäsenvaltioilla ja monilla sidosryhmillä on ollut mahdollisuus ilmaista huolenaiheensa kaikissa näissä komission tiedonannon jälkeen käydyissä keskusteluissa. Vaikka eriäviäkin mielipiteitä esitettiin, useimmat keskustelukumppanit olivat yhtä mieltä seuraavista seikoista: - perusteellisen uudistuksen tarpeellisuus komission taloudellisen analyysin mukaan, ongelmakartoitus ja uudistuksen tavoitteet, - yhteiskunnalliset ja taloudelliset riskit, jos viiniköynnösten raivaus tapahtuu liian nopeasti ja laajasti, - viinien markkinoinnin ja menekinedistämisen ehdoton kehittämistarve, - laadun heikkenemisriski, jos tuodun rypäleen puristemehun käyttökielto poistetaan tai jos EU:n viinejä ja tuontiviinejä saa sekoittaa. Ne maat, joissa viiniä ei tuoteta, korostivat kustannustehokkaampien ja kuluttajasuuntautuneempien toimenpiteiden tarvetta. Komissio on ottanut edellä esitetyt mielipiteet asianmukaisesti huomioon tässä ehdotuksessa. 3. EHDOTUKSEEN LIITTYVÄT OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT - Uudistuksen tavoitteet Uudistuksella pyritään - parantamaan EU:n viinintuottajien kilpailukykyä, vahvistamaan EU:n alueen laatuviinien mainetta maailman parhaina, valtaamaan takaisin vanhat markkinat ja valloittamaan uusia markkinoita EU:ssa ja muualla maailmassa, - luomaan viinialan markkinajärjestely, joka perustuu selkeisiin, yksinkertaisiin ja tehokkaisiin sääntöihin, joiden avulla tasapainotetaan kysyntää ja tarjontaa, - luomaan viinijärjestelmä, joka säilyttää EU:n viinintuotannon parhaat perinteet, vahvistaa monien maaseutualueiden yhteiskuntarakennetta ja varmistaa, että kaikki tuotanto on ympäristöystävällistä. EU:n uudessa viinipolitiikassa on otettava asianmukaisesti huomioon yhteiskunnassa esiintyvät kansanterveyteen ja kuluttajansuojaan liittyvät vaatimukset, yhdenmukaisuus WTO-vaatimusten kanssa, johdonmukaisuus uudistetun YMP:n kanssa, ensimmäinen ja toinen pilari sekä rahoitusnäkymät. Huomioon on otettu myös komission ehdotus maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaksi neuvoston asetukseksi. Eräitä horisontaalisia säännöksiä kuitenkin päivitetään, yksinkertaistetaan ja pelkistetään, jotta viinin yhteinen markkinajärjestely voidaan helposti sisällyttää edellä mainittuun maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn. - Yhteenveto ehdotetuista toimenpiteistä Komissio katsoo, että vaikutusten arvioinnissa tehdyn perusteellisen analyysin mukaan on alan ongelmat, potentiaali ja erityispiirteet huomioon ottaen viinille syytä säilyttää yhteinen markkinajärjestely, joka on kuitenkin uudistettava perusteellisesti. Haasteena on mukauttaa sääntelykehys ja tuotantorakenne niin, että eurooppalaisesta viinialasta saadaan ala, joka on pitkälläkin aikavälillä kestävä ja kilpailukykyinen. Samanaikaisesti on varmistettava määrärahojen käyttö kustannustehokkaimmalla tavalla. Tämä tarkoittaa, että heti alussa poistetaan kaikki tehottomiksi osoittautuneet toimenpiteet eli sivutuotteiden tislaustuki, viinin tislaus alkoholijuomiksi, sellaisista rypäleistä saadun viinin tislaus, jotka on tarkoitettu sekä viininvalmistukseen että muuhun käyttöön, yksityisen varastoinnin tuki ja vientituet. Rypäleen puristemehulle väkevöimistä varten myönnettävä tuki otettiin käyttöön korvaamaan lisäkustannuksia, joita syntyy verrattuna sokerilla väkevöimiseen. Mainittu tuki poistetaan, koska sokerin käyttö väkevöimiseen kielletään. Erityinen tislaustoimenpide korvataan kahdella kriisinhallintatoimenpiteellä, joihin käytetään kansallisia määrärahoja. Viiniala on syytä uudistaa perusteellisesti muun muassa siitä tärkeästä syystä, että viinin uudesta yhteisestä markkinajärjestelystä saadaan WTO-sääntöjen mukainen. Näin poistuvat nykyiset kauppaa vääristävät (oranssin laatikon) interventiotoimenpiteet, ja jäljelle jäävät sisäiset tukitoimenpiteet ovat ensisijaisesti vihreään laatikkoon luettavia toimenpiteitä. Uudistus ehdotetaan toteutettavaksi kahdessa vaiheessa: ensimmäinen vaihe kattaa vuodet 2008–2013, joiden aikana palautetaan markkinatasapaino ja autetaan kilpailukyvyltään heikkoja tuottajia lähtemään alalta arvokkaasti. Uudet toimenpiteet kilpailukyvyn parantamiseksi otetaan käyttöön vähitellen ensimmäisen vaiheen aikana, ja toisessa vaiheessa istutusoikeudet lakkautetaan 1. tammikuuta 2014 alkaen. 3.1. Uudistetut, yksinkertaisemmat ja selkeämmät sääntelytoimenpiteet Tuottajien rajoitukset vähenevät Istutusoikeuksien rajoitusjärjestelmän kestoa jatketaan vuodesta 2010 vuoteen 2013. Sen jälkeen eli 1. tammikuuta 2014 alkaen viiniköynnösten istutusoikeudet vapautetaan kilpailukyvyn parantamiseksi. Pyrkimyksenä on antaa kilpailukykyisille viinintuottajille mahdollisuus laajentaa tuotantoaan vanhojen markkinoiden takaisinvaltaamiseksi ja uusien markkinoiden valloittamiseksi EU:ssa ja kolmansissa maissa. Hehtaarimäärät pysyvät kuitenkin kurissa ja ylituotanto estyy paitsi uusien markkinarealiteettien ansiosta myös siitä syystä, että jäsenvaltiot voivat suojattuihin alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin liittyen rajoittaa aloja sekä vahvistaa enimmäistuotoksia ja antaa muita tuotantoon, jalostukseen ja merkintöihin liittyviä tiukempia sääntöjä; lisäksi poistuu systemaattisen tislauksen muodostama turvaverkko. Uudet tuotantopäätökset tulevat perustumaan täysin tuottajan kykyyn löytää tuotteilleen markkinat. Viininvalmistusmenetelmiin liittyvä joustovara lisääntyy, kun - uusien viininvalmistusmenetelmien hyväksymistä tai nykyisten viininvalmistusmenetelmien muuttamista koskeva vastuu siirretään neuvostolta komissiolle, kuten myös yhteisön säännöstön soveltaminen – väkevöimistä ja happamuuden lisäämistä lukuun ottamatta, - komissio arvioi kansainvälisen viinijärjestön (OIV) hyväksymiä viininvalmistusmenetelmiä ja sisällyttää ne komission asetukseen, - EU:ssa sallitaan viininvalmistusmenetelmät, jotka on jo hyväksytty kansainvälisesti valmistettaessa viinejä, jotka viedään kyseiset menetelmät hyväksyviin määräpaikkoihin, - viinien luonnollista vähimmäisalkoholipitoisuutta koskeva vaatimus poistetaan. Viinien luokittelu ja merkinnät selkeytetään ja johdonmukaistetaan, jolloin markkinasuuntautuneisuus lisääntyy : EU:n laatuviinien käsite perustuu maantieteelliseen alkuperään (määritellyllä alueella tuotettu laatuviini). EU haluaa vakiinnuttaa tämän käsitteen sekä soveltaa, edistää ja hyödyntää sitä maailmanlaajuisesti; Laatupolitiikka tulee olemaan selkeämpi, yksinkertaisempi, avoimempi ja siis tehokkaampi, kun - viinien maantieteellisille merkinnöille vahvistetaan selkeät puitteet, jotka ovat horisontaalisen laatupolitiikan mukaiset (neuvoston asetus (EY) N:o 510/2006), maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit jaetaan viineihin, joilla on suojattu maantieteellinen merkintä (SMM), ja viineihin, joilla on suojattu alkuperämerkintä (SAN), vahvistetaan menettely maantieteellisten merkintöjen rekisteröimiseksi ja suojaamiseksi, - rypäleiden liikapuristuskielto säilytetään viinien laadun varmistamiseksi; kieltoa sovelletaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti, - toimialakohtaisten organisaatioiden roolia laajennetaan siten, että ne voivat valvoa ja hallinnoida alueillaan tuotettujen viinien laatua, myös valvontavälineitä vahvistetaan erityisesti ns. lajikeviinien tuotannon osalta. Komissio ehdottaa, että päällysmerkintöjä koskevia säännöksiä yksinkertaistetaan ottamalla käyttöön yksi oikeudellinen kehys, jota sovelletaan kaikkiin viiniluokkiin ja niihin liittyviin merkintöihin. Oikeudellinen kehys vastaa kuluttajien toiveisiin ja on johdonmukaisempi viinin laatupolitiikan kanssa. Sitä varten olisi toteutettava seuraavat toimenpiteet: - toimivalta siirretään neuvostolta komissiolle, - kaikkiin viineihin sovelletaan yhtä oikeudellista välinettä täydentämällä horisontaalisessa päällysmerkintädirektiivissä 2000/13/EY säädettyjä sääntöjä viinialan ominaistarpeiden huomioon ottamiseksi pakollisten ja vapaaehtoisten merkintöjen osalta, - merkintäpolitiikan joustavuutta parannetaan ottaen huomioon WTO-politiikat poistamalla suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä ja ilman suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää olevia viinejä koskevat erilaiset merkintäsäännöt ja ennen kaikkea säätämällä rypälelajikkeen ja vuosikerran merkitsemisestä ilman suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää oleviin viineihin siten, että asianmukaisia jäljitettävyyteen liittyviä vaatimuksia noudatetaan, - varmistetaan kuluttajavalistus ja kuluttajansuoja antamalla kuluttajille kattavaa tietoa tuotteen alkuperästä jäljitettävyyttä koskevia merkintäsääntöjä soveltamalla. 3.2. Kansalliset määrärahat, joilla jäsenvaltiot voivat parantaa omaa tilannettaan Rahoitusselvityksen mukaan tämäntyyppisten toimenpiteiden kokonaisbudjetti vaihtelee vuoden 2009 623 miljoonasta eurosta 830 miljoonaan euroon vuodesta 2015 eteenpäin. Siitä annetaan kunkin viiniä tuottavan jäsenvaltion käyttöön kansalliset määrärahat, jotka lasketaan kolmen puolueettoman perusteen mukaan: jäsenvaltioiden viininviljelyalat (painoarvo yksi neljäsosa), aiempi tuotanto (painoarvo yksi neljäsosa) ja aiemmat menot (painoarvo kaksi neljäsosaa). Kun kyseessä on menekinedistäminen, sekä viljelyalaa että tuotantoa painotetaan siten, että kummankin painoarvo on puolet. Jäsenvaltiot voivat rahoittaa kansallisista määrärahoistaan toimenpiteitä, jotka ne valitsevat seuraavien joukosta: - uusi tuki menekinedistämiseen kolmansissa maissa, - viinitarhojen rakenneuudistus/uusiin lajikkeisiin siirtyminen, - uusi tuki rypäleiden raakana korjaamiseen, - uudet kriisinhallintatoimenpiteet, kuten luonnonkatastrofien varalta otettavat vakuutukset ja sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen. Kilpailun vääristymisen estämiseksi kansallisten määrärahojen käytön edellytyksenä on eräiden yhteisten sääntöjen (täydentävien ehtojen periaatteiden mukaisesti sovellettavat ympäristöön liittyvät vähimmäisvaatimukset mukaan luettuina) noudattaminen ja kansallisen ohjelman ilmoittaminen komissiolle. 3.3. Viinialan kestävän kehityksen turvaaminen käyttämällä enemmän maaseudun kehittämistoimenpiteitä Viiniala voisi hyötyä monista maaseudun kehittämisasetuksen[8] toimenpiteistä, jotka sisältyvät jäsenvaltioiden hyväksymiin ohjelmiin, koska tällaiset toimenpiteet voivat huomattavasti kannustaa ja hyödyttää viininviljelijöitä, jalostajia ja kauppiaita. Näitä ovat muun muassa: - nuorten viljelijöiden toiminnan aloittaminen, tekniset investoinnit ja markkinoinnin kehittäminen, - ammatillinen koulutus, - tuottajaorganisaatioille tiedotus- ja menekinedistämistoimiin myönnettävä tuki laatujärjestelmään liittymisen jälkeen, - maatalouden ympäristötoimenpiteisiin myönnettävä tuki, jolla katetaan viinitarha- ja kulttuurimaisemien luomisesta ja ylläpitämisestä aiheutuvat lisäkustannukset ja tulonmenetykset, - varhaiseläke, joka voidaan myöntää viljelijöille, jotka päättävät lopettaa kaupallisen maataloustoiminnan harjoittamisen ja luovuttaa tilansa muille viljelijöille. Sokerin käyttökielto pakottaa aiemmin sokeria väkevöimisessä käyttäneitä tuottajia tekemään investointeja rypäleen puristemehun käytön aloittamiseksi. Jäsenvaltiot voivat maaseudun kehittämisen puitteissa myöntää investointitukea viinintuottajille, jotka ovat vaihtaneet sokerin rypäleen puristemehuun. Koska vuosien 2007–2013 maaseudun kehittämisohjelmien laadinta on jo käynnissä, määrärahoja olisi näiden toimenpiteiden edistämiseksi siirrettävä budjettikohtien välillä (toisaalta markkinatukien ja suorien tukien ja toisaalta maaseudun kehittämistukien välillä) ja varattava ne viinintuotantoalueille samalla tavalla kuin on tehty kahdella muulla alalla (tupakka ja puuvilla). Siirrettyjen määrärahojen määrä vaihtelee vuoden 2009 100 miljoonasta eurosta 400 miljoonaan euroon vuodesta 2014 eteenpäin. Koska maaseudun kehittämisohjelmat on silloin jo hyväksytty, jäsenvaltioilla tulee olemaan mahdollisuus mukauttaa niitä, jotta ne voivat olla merkittävässä asemassa viinialan toimijoiden tulevan taloudellisen hyvinvoinnin ja viininviljelyalueiden ympäristön säilyttämisen kannalta. 3.4. Kuluttajille enemmän tietoa eurooppalaisista viineistä Monet sidosryhmät ovat (etenkin 16. helmikuuta 2006 pidetyssä seminaarissa) tuoneet esille tarpeen parantaa viinin markkinointia ja menekinedistämistä. Komissio aikoo ryhtyä ponnekkaasti noudattamaan vastuullista menekinedistämis- ja tiedotuspolitiikkaa. Olisi hyödynnettävä kaikkia yhteisön lainsäädännön suomia mahdollisuuksia ja luotava uusia mahdollisuuksia, jotta voidaan toteuttaa - uusia menekinedistämishankkeita EU:n ulkopuolella käyttäen kansallisia määrärahoja, joihin on varattu huikeat 120 miljoonaa euroa eli noin 9 prosenttia koko alan talousarviosta. Yhteisön rahoitusosuus mainituista toimenpiteistä on 50 prosenttia, - tehostettuja menekinedistämishankkeita käyttäen maaseudun kehittämismäärärahoja laatujärjestelmään liittyneiden tuottajaorganisaatioiden hyväksi, - uusia tiedotuskampanjoita vastuullisesta/kohtuullisesta viininkulutuksesta; näitä rahoitetaan EU:ssa horisontaalisessa menekinedistämistä koskevassa säädöskehyksessä, ja tällöin yhteisrahoitusosuus on korkeampi (60 prosenttia). Nykyistä eurooppalaisten maantieteellisten merkintöjen järjestelmää koskevaa tiedotuskampanjaa tehostetaan. Tätä tarkoitusta varten neuvoston asetusta (EY) N:o 2826/2000 muutetaan ja määrärahojen saatavuutta lisätään. 3.5. Ympäristöriskien torjuminen Viinin tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava huomioon ympäristönäkökohdat sekä viljelymenetelmien että jalostuksen tasolla. Komissio haluaa varmistaa, että viinialan uudistuksella lievennetään viininviljelyn ja -valmistuksen ympäristövaikutuksia, joita syntyy erityisesti maaperän eroosion ja saastumisen, kasvinsuojeluaineiden käytön sekä jätehuollon vuoksi. Tämän saavuttamiseksi komissio ehdottaa, että - kaikki viinialat tehdään tukikelpoisiksi tilatukijärjestelmässä, jolloin täydentävien ehtojen järjestelmän pakollisia sääntöjä sovelletaan yhä useampiin tuottajiin, - raivatut alat sisällytetään automaattisesti tilatukijärjestelmään, jolloin niihin on sovellettava täydentävien ehtojen järjestelmän sääntöjä, - raivauspalkkioon sekä kansallisista määrärahoista rahoitettaviin rakenneuudistusta ja rypäleiden raakana korjaamista koskeviin toimenpiteisiin liitetään ympäristöön liittyvä vähimmäisvaatimus maaperän huononemisen estämiseksi, - vahvistetaan viininvalmistusprosessissa noudatettava ympäristöstä huolehtimisen osalta hyväksyttävä vähimmäistaso, - maaseudun kehittämisohjelmien määrärahoja lisätään esimerkiksi toimintalinjassa 2, joka koskee tukitoimenpiteitä ympäristön ja maaseudun parantamiseksi. 3.6. Vaihtoehtoja kilpailukyvyltään heikommille tuottajille Vaikka monet tuottajat ovat jo kilpailukykyisiä tai heidän kilpailukykynsä paranee uudistusehdotukseen sisältyvien uusien toimenpiteiden ansiosta, joidenkin tuottajien tilanne on nykyisellään hyvin hankala. Heidän tulonsa ovat usein negatiivisia, ja heidän on hyvin vaikea välttää konkurssi, kun kilpailu markkinoilla kovenee. Jotta he voisivat lähteä alalta arvokkaasti, viljelystä lopullisesti luopumisen järjestelmä on säilytettävä. Viininviljelijöillä olisi oltava vapaus valita, raivaavatko ne alat vai eivät. Jäsenvaltiot voivat yhteiskunnallisten ongelmien ja/tai ympäristöongelmien estämiseksi rajoittaa raivauksia vuoristoalueilla tai jyrkkärinteisillä alueilla ja alueilla, joilla on erityisiä ympäristörajoitteita ja/tai keskeyttää raivausjärjestelmän soveltamisen, kun raivatun alan yhteenlaskettu osuus sen alueella on 10 prosenttia viiniköynnöstä kasvavasta alasta. Raivauspalkkiota nostetaan houkuttelevalle tasolle. Jotta viljelijät osallistuisivat järjestelmään jo ensimmäisenä vuonna, palkkion määrä laskee istutusrajoitusten jäljellä olevalla ajanjaksolla asteittain. Myönnettyjen määrärahojen ansiosta EU:ssa voidaan raivata noin 200 000 hehtaaria viidessä vuodessa. Mainittu ala vastaa rakenteellista ylijäämää, joka on poistettava ottaen huomioon tuoreet kauppaa koskevat parannukset yhdessä markkinatasapainon positiivisten vaikutusten kanssa. Niitä odotetaan syntyvän muista ehdotetuista toimenpiteistä, joita ovat erityisesti sokerilla väkevöimisen loppuminen, menekinedistäminen, rypäleiden raakana korjaaminen ja maaseudun kehittämistuki. Raivattua maatalousalaa, jota aiemmin käytettiin viiniköynnösten kasvatukseen, pidetään tilatukijärjestelmässä tukikelpoisena alana, jolle voidaan myöntää keskimääräistä alueellista tuotannosta irrotettua suoraa tukea. 3.7. Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa Koska WTO-neuvottelut ovat edelleen käynnissä eikä niiden tuloksia vielä tiedetä, uudistusehdotuksessa ei muuteta ulkomaankauppaa koskevaa lainsäädäntöä vientitukia lukuun ottamatta. Viinien vientitukien vaikutusta ja roolia on kuitenkin analysoitu. Vientitukien taloudellinen vaikutus on huomattavasti vähentynyt, onhan tuetun viennin osuus alle 15 prosenttia kokoviennistä. Vientitukien arvo on 3,4 prosenttia vientitukikelpoisten tuotteiden arvosta. Vientitukiin myönnettävät määrärahat voidaan käyttää paremminkin, osittain menekinedistämiseenkin, minkä vuoksi vientituet ehdotetaan poistettaviksi. 3.8. YMP:stä johdonmukaisempi, yksinkertaisempi ja täysin yhteisön lainsäädännön mukainen Kaikista viinialoista tulee tukikelpoisia tilatukijärjestelmässä. Tämän merkittävän edistysaskeleen ansiosta viinintuottajat saavat paljon joustavuutta ja saman kohtelun kuin muutkin viljelijät. Sen vuoksi muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1782/2003. Ehdotuksessa yksinkertaistetaan lainsäädäntöä ja (EU:n, kansallisten tai alueellisten) julkisviranomaisten kuten myös yksityisten tahojen hallinnollisia menettelyjä. Yksi huomattavimmista parannuksista on markkinatoimenpiteiden ja istutusoikeuksien lakkauttaminen vuodesta 2014 alkaen, koska näin hallinto yksinkertaistuu. Saateasiakirjojen toimitusta olisi yksinkertaistettava ja niiden sähköistä toimittamista edistettävä. Riippumatta siitä, poistetaanko istutuskielto, alan toimijoiden ja jäsenvaltioiden olisi noudatettava nykyistä yhteisön lainsäädäntöä, joka koskee ns. sääntöjenvastaisia ja laittomia istutuksia. Näiden sääntöjen noudattaminen on ensisijaisen tärkeää yhteisen markkinajärjestelyn toiminnan kannalta. Jos sääntöjä ei noudateta, komissio toteuttaa (edelleen) asianmukaisia toimenpiteitä tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevassa menettelyssä tai aloittaa tarvittaessa perustamissopimuksen 226 artiklan mukaisia rikkomisesta johtuvia menettelyjä. 4. VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON Ehdotettu uudistus ei kasvata kustannuksia nykyisestä 1,3 miljardista eurosta. Talousarvio käytetään seuraavasti: - Uudessa yhteisessä markkinajärjestelyssä myönnetään kansallisia määrärahoja, joilla rahoitetaan menekinedistämistä kolmansissa maissa ja raivausjärjestelmää. - Määrärahoja siirretään maaseudun kehittämistoimenpiteisiin viinintuotantoalueilla. - Määrärahoja siirretään tilatukijärjestelmään raivattujen alojen perusteella. On odotettavissa, että järjestelmään tehtävät muutokset ja siihen liittyvät innovaatiot johtavat talousarvion tehokkaampaan käyttöön. Lisäksi varoja, joita käytetään suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä, yhdestä rypälelajikkeesta valmistettuja viinejä sekä vastuullista kulutusta koskevaan tiedotukseen sisämarkkinoilla, lisätään kolmella miljoonalla. SISÄLLYSLUETTELO I OSASTO JOHDANTOSÄÄNNÖKSET 23 II OSASTO TUKITOIMENPITEET 24 I luku Tukiohjelmat 24 1 jakso Johdantosäännökset 24 2 jakso Tukiohjelmat 24 3 jakso Erityiset tukitoimenpiteet 26 4 jakso Yleiset säännökset 30 II luku Määrärahojen siirto 30 III OSASTO SÄÄNTELYTOIMENPITEET 31 I luku Yleissäännöt 31 II luku Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset 32 III luku Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät 35 1 jakso Soveltamisala ja määritelmät 35 2 jakso Suojan hakeminen 36 3 jakso Suojan myöntämismenettely 37 4 jakso Erityistapaukset 39 5 jakso Suoja ja valvonta 40 6 jakso Yleiset säännökset 43 IV luku Päällysmerkinnät 44 V luku Tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset organisaatiot 46 IV OSASTO KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA 49 I luku Yhteiset säännökset 49 II luku Tuonti- ja vientitodistukset 50 III luku Suojatoimenpiteet 52 IV luku Tuontiin sovellettavat säännöt 54 V OSASTO TUOTANTOKYKY 55 I luku Laittomat istutukset 55 II luku Istutusoikeuksien siirtymäjärjestely 57 III luku Raivausjärjestelmä 61 VI OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET 65 VII OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET 68 I luku Muutokset 68 II luku Siirtymä- ja loppusäännökset 71 2007/0138 (CNS) Ehdotus: NEUVOSTON ASETUS viinin yhteisestä markkinajärjestelystä ja eräiden asetusten muuttamisesta EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan, ottaa huomioon komission ehdotuksen, ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon, sekä katsoo seuraavaa: (1) Nykyinen viinin yhteinen markkinajärjestely otettiin käyttöön 17 päivänä toukokuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1493/1999[9]. (2) Viinin kulutus yhteisössä on vähentynyt tasaisesti, ja viinin vienti yhteisöstä on vuodesta 1996 kasvanut paljon hitaammin kuin tuonti. Tämä on johtanut tarjonnan ja kysynnän epätasapainoon, joka vuorostaan aiheuttaa tuottajahintoihin ja -tuloihin kohdistuvaa painetta. (3) Kaikki asetukseen (EY) N:o 1493/1999 nykyisellään sisältyvät välineet eivät ole onnistuneet lisäämään viinialan kilpailukykyä ja kestävää kehitystä. Markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet, kuten erityinen tislaustoimenpide, ovat osoittautuneet kustannustehokkuudeltaan huonoiksi, koska ne ovat edistäneet rakenteellisen ylijäämien syntymistä eikä niihin ole liittynyt vaatimusta parantaa asianomaisten rakenteiden kilpailukykyä. Lisäksi jotkin sääntelytoimenpiteet ovat rajoittaneet perusteettomasti kilpailukykyisten tuottajien toimia. (4) Toisin sanoen näyttää siltä, että nykyisellä oikeudellisella kehyksellä ei voida saavuttaa kestävällä tavalla perustamissopimuksen 33 artiklassa määrättyjä tavoitteita eikä varsinkaan tasapainottaa viinimarkkinoita ja taata asianomaiselle maatalousyhteisölle kohtuullista elintasoa. (5) Saatujen kokemusten perusteella yhteisön viinialan järjestelmä on asianmukaista muuttaa perusteellisesti seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: EU:n viinintuottajien kilpailukyvyn parantaminen, EU:n alueen laatuviinien maineen vahvistaminen maailman parhaina, vanhojen markkinoiden takaisinvaltaus ja uusien markkinoiden valloittaminen yhteisössä ja muualla maailmassa, sellaisen viinijärjestelmän luominen, jonka selkeät, yksinkertaiset ja tehokkaat säännöt tasapainottavat tarjontaa ja kysyntää, sekä sellaisen viinijärjestelmän luominen, joka säilyttää yhteisön viinintuotannon parhaat perinteet, vahvistaa monien maaseutualueiden yhteiskuntarakennetta ja varmistaa, että kaikki tuotanto on ympäristöystävällistä. Sen vuoksi on tarpeen kumota asetus (EY) N:o 1493/1999 ja korvata se uudella asetuksella. (6) Ennen tämän asetuksen laatimista on järjestetty arviointi- ja kuulemismenettely viinialan tarpeiden määrittämiseksi ja huomioon ottamiseksi. Marraskuussa 2004 tilattiin ja julkaistiin ulkoinen arviointikertomus. Komissio järjesti 16 päivänä helmikuuta 2005 seminaarin, jossa sidosryhmillä oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Komission tiedonanto ”Kohti kestävää viinialaa Euroopassa”[10] julkaistiin 22 päivänä kesäkuuta 2006. Se sisälsi myös vaikutusten arvioinnin, jossa esitettiin erilaisia vaihtoehtoja viinialan uudistukselle. (7) Vuoden 2006 heinäkuusta marraskuuhun käytiin keskusteluja neuvoston tasolla. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea sekä alueiden komitea antoivat joulukuussa 2006 kertomuksensa komission tiedonannossa ehdotetuista uudistusvaihtoehdoista. Euroopan parlamentti hyväksyi 15 päivänä helmikuuta 2007 tiedonantoa koskevan valiokunta-aloitteisen mietinnön, jossa esitetyt päätelmät on otettu huomioon tässä asetuksessa. (8) Maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan neuvoston asetuksen [ lisätään numero, nimi ja julkaisuviitteet, jos asetus julkaistaan ennen tämän asetuksen hyväksymistä ] olisi myöhemmin katettava myös viiniala. Maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyy säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan horisontaalisia, kuten kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa, kilpailusääntöjä, tarkastuksia ja seuraamuksia sekä komission ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa koskevat säännökset. Jotta tämän asetuksen säännökset, jotka liittyvät mainittuihin horisontaalisiin kysymyksiin, voitaisiin helposti sisällyttää maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen, niiden olisi oltava mahdollisimman paljon yhteisen markkinajärjestelyn säännösten mukaisia. (9) On tärkeää säätää tukitoimenpiteistä, joilla voidaan vahvistaa kilpailurakenteita. Vaikka kyseisten toimenpiteiden rahoitus ja määrittely on komission tehtävä, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita tarvittavat toimenpiteet omia alueitaan varten ottaen tarvittaessa huomioon alueelliset erityispiirteensä ja sisällyttää ne kansallisiin tukiohjelmiinsa. Näiden ohjelmien täytäntöönpanon pitäisi olla jäsenvaltioiden vastuulla. (10) Kun määrärahat jaetaan jäsenvaltioiden kansallisille tukiohjelmille, tärkeimmäksi jakoperusteeksi olisi otettava jäsenvaltioiden aiemmat osuudet viinialan määrärahoista, viiniköynnöstä kasvava ala ja aiempi tuotanto. (11) Ohjelmien yhtenä tärkeimpänä toimenpiteenä olisi oltava yhteisön viinien menekinedistäminen ja markkinointi kolmansissa maissa, ja siihen olisikin varattava tietty osuus määrärahoista. Määrärahoja olisi edelleen myönnettävä rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, koska nämä toimet vaikuttavat alaan positiivisesti. Ennaltaehkäisevien välineiden, joita ovat satovakuutus, sijoitusrahastot ja rypäleiden korjaaminen raakana, olisi oltava tukiohjelmissa tukikelpoisia, jotta tuottajia kannustettaisiin toimimaan kriisitilanteissa vastuullisesti. (12) Kun yhteisö rahoittaa tukikelpoisia toimenpiteitä, rahoituksen edellytyksenä olisi mahdollisuuksien mukaan oltava se, että asianomaiset tuottajat noudattavat eräitä ympäristöön liittyviä sääntöjä. Jos noudattamatta jättämisiä havaitaan, tukia olisi alennettava. (13) Alaa olisi tuettava myös Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen[11] 20 päivänä syyskuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisista rakennetoimenpiteistä. (14) Seuraavat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiset toimenpiteet lienevät kiinnostavia viinialan kannalta: nuorten viljelijöiden toiminnan aloittaminen, tekniset investoinnit ja markkinoinnin kehittäminen, ammatillinen koulutus, tuottajaorganisaatioille tiedotus- ja menekinedistämistoimiin myönnettävä tuki laatujärjestelmään liittymisen jälkeen, maatalouden ympäristötoimenpiteet sekä varhaiseläketuki viljelijöille, jotka lopettavat lopullisesti kaupallisen maatalouden harjoittamisen siirtääkseen tilan toiselle viljelijälle. (15) Jotta asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaiset määrärahat lisääntyisivät, määrärahoja olisi siirrettävä asteittain sen mukaiseen talousarvioon. (16) Viinialalla olisi sovellettava eräitä sääntelytoimenpiteitä erityisesti terveyteen, laatuun ja kuluttajien odotuksiin liittyvistä syistä. (17) Jäsenvaltioiden olisi edelleen oltava vastuussa niiden rypälelajikkeiden luokittelusta, joista viinin valmistaminen on sallittua niiden alueilla. Eräät rypälelajikkeet olisi jätettävä luokittelun ulkopuolelle. (18) Eräitä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita olisi pidettävä yhteisössä kaupan viinialan tuotteiden erityisluokittelun ja vastaavien eritelmien mukaisesti. (19) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet olisi tuotettava noudattaen eräitä viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia koskevia sääntöjä, joilla taataan, että terveysnäkökohdat ja kuluttajien odotukset laadun ja tuotantomenetelmien suhteen otetaan huomioon. Joustavuuden varmistamiseksi kyseisten menetelmien päivittämistä ja uusien menetelmien hyväksymistä koskeva vastuu olisi siirrettävä komissiolle, lukuun ottamatta väkevöimistä ja happamuuden lisäämistä koskevia menetelmiä, sillä ne ovat poliittisesti herkkiä aiheita, joiden muuttamiseksi toimivallan tulisi pysyä neuvostolla. (20) Viinin alkoholipitoisuuden lisäämiseen olisi sovellettava eräitä rajoja, ja se olisi tarvittaessa suoritettava lisäämällä viiniin tiivistettyä ja puhdistettua rypäleen puristemehua. Sakkaroosin lisäämistä viiniin ei pitäisi enää sallia. (21) Rypäleiden liikapuristaminen olisi kiellettävä, koska siten saatava viini on huonolaatuista. (22) Komission olisi kansainvälisten vaatimusten täyttämiseksi otettava yleiseksi perustaksi kansainvälisen viinijärjestön (OIV) hyväksymät viininvalmistusmenetelmät. Jotta yhteisön tuottajien toimintaa ulkomarkkinoilla ei estettäisi, näitä vaatimuksia olisi sovellettava myös vietäväksi tarkoitettuihin yhteisön viineihin, vaikka yhteisössä sovellettaisiinkin tiukempia sääntöjä. (23) Yhteisössä olisi kiellettävä kolmannesta maasta peräisin olevan viinin leikkaaminen yhteisön viinin kanssa samoin kuin kolmansista maista peräisin olevien viinien leikkaaminen keskenään. Tietynlaista kolmansista maista peräisin olevaa rypäleen puristemehua, viinirypälemehua ja tietynlaisia tuoreita rypäleitä ei myöskään pitäisi voida viiniyttää eikä lisätä viiniin yhteisön alueella. (24) Laatuviinien käsite perustuu yhteisössä muun muassa viinin maantieteelliseen alkuperään liittyviin erityisominaisuuksiin. Jotta kuluttaja olisi tietoinen tällaisista viineistä, niille myönnetään suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, joskin nykyjärjestelmä ei ole täysin hiottu tältä osin. Jotta asianomaisten tuotteiden laatuväitteitä tukeva kehys olisi avoin ja kehittyneempi, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset tutkitaan noudattaen lähestymistapaa, jota sovelletaan muihin elintarvikkeisiin kuin viiniin ja väkeviin alkoholijuomiin yhteisön horisontaalisessa laatupolitiikassa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006[12] mukaisesti. (25) Alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisten laatuominaisuuksien säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tässä suhteessa tiukempia sääntöjä. (26) Jotta maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset saisivat suojan yhteisössä, ne olisi hyväksyttävä ja rekisteröitävä yhteisön tasolla. Jotta varmistetaan, että nimitykset täyttävät tässä asetuksessa säädetyt edellytykset, asianomaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten olisi tutkittava hakemukset noudattaen yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joihin kuuluu kansallinen menettely, jonka mukaisesti voidaan esittää hakemusta koskevia vastaväitteitä. Komission olisi sen jälkeen tutkittava päätökset, jotta varmistetaan, että hakemukset ovat tässä asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaiset ja että lähestymistapa on kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukainen. (27) Suojaa olisi voitava hakea kolmansien maiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan. (28) Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan esittämällä vastaväitteensä. (29) Rekisteröidyillä alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä olisi oltava suoja sellaista käyttöä vastaan, joka hyödyntää perusteettomasti edellytykset täyttävien tuotteiden mainetta. Rehellisen kilpailun edistämiseksi ja kuluttajien harhauttamisen estämiseksi suojan olisi koskettava myös tuotteita ja palveluja, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, perustamissopimuksen liitteeseen 1 kuulumattomat tuotteet mukaan luettuina. (30) Olisi säädettävä menettelyistä eritelmän muuttamiseksi suojan saamisen jälkeen ja alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän peruuttamiseksi erityisesti, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata. (31) Yhteisön alueella suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä varten olisi oltava valvontajärjestelmä, joka on mahdollisuuksien mukaan johdonmukainen rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004[13] kanssa, kuten myös tarkastusjärjestelmä, jolla varmistetaan, että asianomaiset viinit ovat eritelmän mukaisia. (32) Jäsenvaltioiden olisi sallittava periä maksu aiheutuneiden kulujen kattamiseksi. (33) Uutta tarkastelumenettelyä ei pitäisi oikeusvarmuuden vuoksi soveltaa yhteisössä nykyisin voimassa oleviin alkuperänimityksiin ja maantieteellisiin merkintöihin. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi kuitenkin annettava komissiolle tiedoksi perustiedot ja säännökset, joiden perusteella tällaiset nimitykset ja merkinnät on hyväksytty kansallisella tasolla, ja jollei näitä tietoja toimiteta, alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä voisi menettää suojansa. Nykyisten alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen peruuttamisen olisi oikeusvarmuuden vuoksi oltava rajoitettua. (34) Maantieteellisiä nimiä ei pitäisi enää voida suojata alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä kansallisella tasolla. (35) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kuvauksella, nimityksellä ja tarjontamuodolla voi olla merkittävä vaikutus niiden markkinoitavuuteen. Jäsenvaltioiden viinituotteiden merkintöjä koskevan lainsäädännön erot voivat haitata sisämarkkinoiden toimintaa. (36) Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt, joissa otetaan huomioon kuluttajien ja tuottajien oikeutetut edut. Tästä syystä on asianmukaista vahvistaa yhteisön merkintäsäännöt. (37) Säännöissä olisi velvoitettava käyttämään eräitä ilmaisuja tuotteen tunnistamiseksi myyntinimityksen perusteella ja eräiden tärkeiden tietojen antamiseksi kuluttajalle. Eräiden muiden vapaaehtoisten tietojen käytöstä olisi myös säädettävä yhteisön kehyksessä. (38) Jollei muutoin säädetä, viinialan merkintäsääntöjen olisi täydennettävä myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY[14] vahvistettuja sääntöjä, joita sovelletaan horisontaalisesti. Kokemusten mukaan merkintäsääntöjä ei kannata eriyttää viinituotteen luokan mukaan. Sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin viiniluokkiin, myös tuontituotteisiin. Säännöissä olisi erityisesti sallittava rypälelajikkeen ja satovuoden merkitseminen vailla alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää oleviin viineihin siten, että merkintöjen todenperäisyyttä ja seurantaa koskevia vaatimuksia noudatetaan. (39) Yhteisön tasolla määriteltyihin viinialan tarpeisiin vastaamista voidaan edelleen edistää jo olemassa olevien ja perustettavien tuottajaorganisaatioiden avulla. Ne ovat hyödyllisiä jäsenilleen tarjoamiensa palvelujen laajuuden ja tehokkuuden vuoksi. Sama pätee myös toimialakohtaisiin organisaatioihin. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä organisaatiot, jotka ovat eräiden yhteisön tasolla määriteltyjen vaatimusten mukaisia. (40) Jäsenvaltioiden olisi voitava panna täytäntöön toimialakohtaisten organisaatioiden tekemät päätökset alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien markkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Päätösten perusteella ei pitäisi kuitenkaan voida toteuttaa menettelyjä, jotka voivat vääristää markkinoita. (41) Yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen yhteisössä edellyttää kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitullijärjestelmä, ja sen pitäisi periaatteessa vakauttaa yhteisön markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava yhteisön kansainvälisiin velvollisuuksiin ja erityisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimuksista johtuviin velvollisuuksiin. (42) Kauppavirtojen seuranta liittyy ennen kaikkea hallinnointiin, joka olisi hoidettava joustavasti. Komission olisi sen vuoksi tehtävä päätös todistuksia kokevista vaatimuksista ottaen huomioon tuonti- ja vientitodistusten tarve kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan kannalta. Todistuksia koskevat yleiset edellytykset olisi kuitenkin vahvistettava tässä asetuksessa. (43) Kun tuonti- ja vientitodistuksista säädetään, olisi säädettävä myös vakuudesta niiden toimien toteutumisen varmistamiseksi, joille tällaisia todistukset myönnetään. (44) Tuontitullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Tällöin yhteisön olisi voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Toimenpiteiden olisi oltava yhteisön kansainvälisten velvollisuuksien mukaisia. (45) Viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnissa olisi tiettyjen ehtojen täyttyessä edellytettävä lisätuontitullia. (46) Viinimarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja erityisesti markkinahäiriöiden välttämiseksi olisi säädettävä mahdollisuudesta kieltää sisäisen ja ulkoisen jalostuksen menettelyn käyttö. Tällaista markkinoiden hallintovälinettä on yleensä sovellettava ilman merkittävämpiä viiveitä, jotta se saavuttaisi tavoitteensa. Komissiolle olisi sen vuoksi annettava asiaankuuluva toimivalta. (47) Kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin olisi sovellettava yhteisön sääntöjä, jotka koskevat tuoteluokkia, merkintöjä, alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä. Niiden mukana olisi oltava määritysseloste. (48) On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä. (49) Viinin ylituotanto on pahentunut yhteisössä, kun uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskieltoa on rikottu. Yhteisössä on merkittävä määrä laittomia istutuksia, jotka synnyttävät epätervettä kilpailua ja pahentavat alan ongelmia. (50) Olisi erotettava toisistaan ennen 1 päivää syyskuuta 1998 ja sen jälkeen toteutetut laittomat istutukset siltä osin kuin kyseessä ovat tuottajien velvollisuudet, jotka liittyvät näihin aloihin. (51) Ennen 1 päivää syyskuuta 1998 laittomasti istutettuihin aloihin ei ole tähän mennessä sovellettu minkäänlaista raivausvelvoitetta. Olisi säädettävä, että asianomaisten tuottajien on säännönmukaistettava alat ja suoritettava siitä maksu. Jos kyseisiä aloja ei ole säännönmukaistettu 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä, tuottajien olisi raivattava ne omalla kustannuksellaan. Tämän pakollisen raivausvaatimuksen noudattamatta jättämisellä olisi oltava taloudellisia seuraamuksia. (52) Alat, jotka on istutettu kiellosta huolimatta 1 päivän syyskuuta 1998 jälkeen, olisi raivattava, mikä on asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädetty seuraamus. Tämän pakollisen raivausvaatimuksen noudattamatta jättämisellä olisi oltava taloudellisia seuraamuksia. (53) Siihen asti kun säännönmukaistamis- ja raivaustoimenpiteet pannaan täytäntöön, viiniä, joka on saatu kieltoa rikkoen istutetuilta aloilta, joita ei ole säännönmukaistettu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti, ei saa saattaa markkinoille muuten kuin tislattavaksi asianomaisen tuottajan kustannuksella. Kyseisen säännön noudattamista voitaneen valvoa paremmin, kun tuottajilta edellytetään tislaussopimusten toimittamista. (54) Vaikka uusien viljelmien väliaikainen istutuskielto on vaikuttanut jonkin verran viinimarkkinoiden tarjonnan ja kysynnän tasapainoon, se on samanaikaisesti luonut esteitä kilpailukykyisille tuottajille, jotka tarvitsevat joustavuutta kasvaneeseen kysyntään vastaamiseksi. (55) Koska markkinatasapainoa ei ole vielä saavutettu ja koska raivausjärjestelmän kaltaisten liitännäistoimenpiteiden vaikutus näkyy viiveellä, on tärkeää pitää voimassa uusien viljelmien istutuskielto 31 päivään joulukuuta 2013, jolloin se olisi lopullisesti lakkautettava, jotta kilpailukykyiset tuottajat voivat vapaasti toimia markkinaedellytysten mukaisesti. (56) Nykyinen mahdollisuus sallia uusia istutuksia emoviiniköynnösten varttamisoksien tuottamista varten taikka uusjaon tai pakkolunastuksen yhteydessä sekä kokeellista viininviljelyä varten, ei näyttäisi merkittävästi häiritsevän viinimarkkinoita, joten niiden olisi oltava edelleen sallittuja asianmukaisesti valvottuina. (57) Paikkausistutusoikeuksia olisi edelleen myönnettävä tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan vastaavan viiniköynnöstä kasvavan alan, koska tällaisten istutusten nettovaikutus tuotantoon on yleensä olematon. (58) Lisäksi jäsenvaltion olisi voitava sallia paikkausistutusoikeuksien siirto toiselle tilalle, jos valvonta on riittävää ja siirto tehdään laadun parantamiseksi, siirto koskee emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatukseen tarkoitettuja aloja tai siirtoon liittyy tilan osan siirtäminen. Siirtojen olisi tapahduttava jäsenvaltion sisällä. (59) Olisi perustettava kansallisten tai alueellisten varantojen järjestelmä tarkoituksena parantaa viinintuotantokyvyn hallintaa ja edistää paikkausistutusoikeuksien tehokasta käyttöä, mikä puolestaan lieventää väliaikaisen istutuskiellon vaikutusta. (60) Jotta jäsenvaltiot voisivat mukauttaa varantojen istutusoikeuksien käytön paikallisiin tarpeisiin, niillä olisi oltava laaja harkintavalta varantojen hallinnossa edellyttäen, että valvonta on riittävää. Tähän olisi liityttävä mahdollisuus ostaa istutusoikeuksia varannon kartuttamiseksi sekä myydä istutusoikeuksia varannosta. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi edelleen sallittava olla soveltamatta varantojärjestelmää, jos ne voivat osoittaa niillä jo olevan tehokas järjestelmä istutusoikeuksien hallinnoimiseksi. (61) Erityisten etujen myöntäminen nuorille viinintuottajille voi helpottaa toiminnan aloittamisen lisäksi myös tilojen rakenteellista mukauttamista toiminnan aloittamisen jälkeen, ja tällaisille tuottajille olisi voitava myöntää oikeuksia varannoista korvauksetta. (62) Istutusoikeuksien haltijoiden olisi käytettävä oikeudet kohtuullisen ajan kuluessa voimavarojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi ja tarjonnan mukauttamiseksi kysyntään paremmin. Muutoin ne olisi siirrettävä tai jälleensiirrettävä varantoon. Samoista syistä varantoon siirretyt oikeudet olisi myönnettävä kohtuullisen ajan kuluessa. (63) Niiden jäsenvaltioiden tuotanto, joissa tuotetaan alle 25 000 hehtolitraa viiniä vuodessa, ei vaikuta merkittävästi markkinoiden tasapainoon. Kyseisiin jäsenvaltioihin ei sen vuoksi tulisi soveltaa uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskieltoa, ja ne olisi jätettävä myös raivausjärjestelmän ulkopuolelle. (64) Lisäliitännäistoimenpiteenä olisi otettava käyttöön raivausjärjestelmä tavoitteena luoda markkinaolosuhteisiin sopeutuva ala. Jos tuottaja katsoo, että joidenkin alojen olosuhteet eivät ole suotuisia elinkelpoiselle tuotannolle, tuottajalle olisi annettava mahdollisuus leikata kustannuksiaan ja poistaa kyseiset alat viinintuotannosta sekä harjoittaa asianomaisilla lohkoilla muuta toimintaa tai poistaa ne kokonaan maataloustuotannosta. (65) Kokemus on osoittanut, että jos raivauksen salliminen palkkiota vastaan jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi, toimenpide ja sen vaikutukset tarjontaan saattavat olla tehottomia. Tuottajien olisi sen vuoksi – päinvastoin kuin nykyjärjestelmässä – voitava yleisesti osallistua raivausjärjestelmään ja heillä olisi oltava yksinomainen oikeus päättää sen soveltamisesta. Tuottajille olisi myönnettävä viiniköynnösten raivaamisesta vastineeksi hehtaarikohtainen palkkio. (66) Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa puolueettomin perustein raivauspalkkion tasot komission määrittämien asteikkojen mukaisesti. (67) Raivattujen alojen vastuullisen käsittelyn varmistamiseksi palkkio-oikeuden edellytyksenä olisi oltava, että asianomainen tuottaja noudattaa sovellettavia ympäristösääntöjä. Jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, raivauspalkkiota tulisi vähentää samassa suhteessa. (68) Jäsenvaltioiden olisi ympäristöongelmien estämiseksi voitava kieltää raivaukset vuoristoalueilla tai jyrkkärinteisillä alueilla sekä erityisedellytysten mukaisesti, kun kyseessä ovat ympäristönäkökohdat. Jäsenvaltioiden olisi voitava keskeyttää raivausjärjestelmän soveltaminen, kun raivatun alan yhteenlaskettu osuus on 10 prosenttia viiniköynnöstä kasvavasta alasta. (69) Raivattua maatalousalaa, jota aiemmin käytettiin viiniköynnösten viljelyyn, olisi pidettävä tilatukijärjestelmässä tukikelpoisena alana, ja sille olisi myönnettävä keskimääräistä alueellista tuotannosta irrotettua suoraa tukea, jonka enimmäismäärän olisi talousarvioon liittyvistä syistä oltava 350 euroa hehtaarilta. (70) Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhtenäismarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Viinin yhteiseen markkinajärjestelyyn olisi sen vuoksi sovellettava valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Raivauspalkkiota ja eräisiin tukiohjelmiin liittyviä toimenpiteitä koskevissa säännöksissä ei kuitenkaan pitäisi sinänsä estää samaan tarkoitukseen myönnettävien kansallisten tukien myöntämistä. (71) Viinintuotantokyvyn hallinnan parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle omaa tuotantokykyään koskeva selvitys. Selvityksen olisi perustuttava nykyiseen viinitarharekisteriin. Jotta jäsenvaltiot toimittaisivat selvityksen, tukea rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen olisi myönnettävä vain selvityksen toimittaneille jäsenvaltioille. (72) Viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden, rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien olisi toimitettava joka vuosi satoilmoitus, jotta asiaankuuluvien poliittisten ja hallinnollisten valintojen tekemiseksi olisi käytettävissä tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden kauppiaita ilmoittamaan vuosittain edellisestä sadosta kaupan pidetyt määrät. Rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien sekä muiden kauppiaiden kuin vähittäiskauppiaiden olisi ilmoitettava hallussaan olevan rypäleen puristemehun ja viinin määrät. (73) Olisi säädettävä, että kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden mukana on oltava yhteisössä liikkuessa saateasiakirja, jotta niiden jäljitettävyys on riittävä erityisesti kuluttajansuojan kannalta. (74) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY[15] mukaisesti. (75) Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta seuraavista velvollisuuksista aiheutuvia menoja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 21 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1290/2005[16] mukaisesti. (76) Jäsenvaltioiden ja komission olisi toimitettava toisilleen tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat tiedot. (77) Tässä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisen varmistamiseksi on tarpeen tehdä tarkastuksia ja soveltaa seuraamuksia, jos velvollisuuksia ei hoideta. Komissio olisi sen vuoksi valtuutettava antamaan säännöt, jotka koskevat myös aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintää ja jäsenvaltioiden velvollisuuksia, jotka liittyvät tarkastuksista raportoimiseen. (78) Tämän asetuksen noudattamisen varmistamisen tulisi olla jäsenvaltioiden viranomaisten vastuulla, ja olisi vahvistettava järjestelyt, jotta komissio voi valvoa ja varmistaa noudattamisen. (79) Viinialan tilatukijärjestelmään sisällyttämistä koskevan säännöksen antamiseksi kaikkien aktiivisessa tuotannossa olevien viininviljelyalojen olisi oltava tukikelpoisia tilatukijärjestelmässä, josta säädetään yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1782/2003[17]. (80) Bulgarian, Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Romanian, Slovenian ja Slovakian viininviljelijöiden olisi hyödyttävä viinin tukiosuuden sisällyttämisestä tilatukijärjestelmään samoin edellytyksin kuin viiniviljelijät yhteisössä sen 30 päivän huhtikuuta 2004 mukaisessa kokoonpanossa. Sen vuoksi viinin tukiosuuteen tilatukijärjestelmässä ei pitäisi soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 a artiklassa esitettyä tukien lisäystä koskevaa aikataulua. (81) Maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja myynninedistämistoimista kolmansissa maissa 14 päivänä joulukuuta 1999 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2702/1999[18], maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla 19 päivänä joulukuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 2826/2000[19] ja asetusta (EY) N:o 1782/2003 olisi muutettava. (82) Siirryttäessä asetuksen (EY) N:o 1493/1999 ja muiden viinialan asetusten järjestelyistä tässä asetuksessa vahvistettuihin järjestelyihin voi ilmetä vaikeuksia, joita ei käsitellä tässä asetuksessa. Tällaisen mahdollisuuden varalta komission olisi voitava toteuttaa tarvittavat siirtymätoimenpiteet. Komissiolla olisi myös oltava valtuudet ratkaista erityisiä käytännön ongelmia, ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN: I OSASTO JOHDANTOSÄÄNNÖKSET 1 artikla Kohde ja soveltamisala 1. Tässä asetuksessa vahvistetaan erityissäännöt, joita sovelletaan seuraavien tuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen: CN-koodi | Tavaran kuvaus | 0806 10 90 | Tuoreet viinirypäleet, ei kuitenkaan syötäviksi tarkoitetut | 2009 61 2009 69 | Viinirypälemehu (mukaan lukien rypäleen puristemehu ”grape must”) | 2204 30 92 2204 30 94 2204 30 96 2204 30 98 | Muu rypäleen puristemehu (grape must), ei kuitenkaan käymistilassa tai jonka käyminen on pysäytetty muuten kuin alkoholia lisäämällä | 2204 | Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, myös väkevöity viini; rypäleen puristemehu (grape must), muu kuin nimikkeeseen 2009 kuuluva, ei kuitenkaan alanimikkeiden 2204 30 92, 2204 30 94, 2204 30 96 ja 2204 30 98 muu rypäleen puristemehu | 2206 00 10 | Piquette (puristejäännöksestä valmistettu viini) | 2209 00 11 | Viinietikka | 2209 00 19 | 2307 00 11 | Viinisakka | 2307 00 19 | 2308 90 11 | Rypäleiden puristejäännös | 2308 90 19 | 2. Tässä asetuksessa säädetään 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta: a) tukitoimenpiteistä; b) sääntelytoimenpiteistä; c) kolmansien maiden kanssa käytävää kauppaa koskevista säännöistä; d) tuotantokykyä koskevista säännöistä. 2 artikla Määritelmät Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä I esitettyjä määritelmiä. II OSASTO TUKITOIMENPITEET I luku Tukiohjelmat 1 JAKSO JOHDANTOSÄÄNNÖKSET 3 artikla Soveltamisala Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sitä, miten yhteisön varat jaetaan jäsenvaltioille ja sitä, miten jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä varoja kansallisissa tukiohjelmissa, jäljempänä ’tukiohjelmat’, viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi. 4 artikla Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus 1. Tukiohjelmien on oltava yhteisön lainsäädännön mukaisia ja johdonmukaisia yhteisön toimien, politiikkojen ja painopisteiden kanssa. 2. Jäsenvaltiot ovat vastuussa tukiohjelmista, ja niiden on varmistettava, että tukiohjelmat laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien perusteetonta eriarvoista kohtelua. 3. Tukea ei myönnetä: a) tutkimushankkeisiin tai toimenpiteisiin tutkimushankkeiden tukemiseksi; b) asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kattamiin toimenpiteisiin. 2 JAKSO TUKIOHJELMAT 5 artikla Tukiohjelmien jättäminen 1. Kunkin liitteessä II tarkoitetun tuottajajäsenvaltion on jätettävä ensimmäisen kerran viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2008 komissiolle luonnos viisivuotisesta tukiohjelmasta, joka sisältää tämän jakson mukaisia toimenpiteitä. Tukitoimenpiteet on laadittava jäsenvaltion sopivimmaksi katsomalla maantieteellisellä tasolla. Tukiohjelmasta on ennen sen komissiolle jättämistä järjestettävä kuuleminen toimivaltaisten viranomaisten ja asianmukaisen alueellisen tason organisaatioiden kanssa. Kukin jäsenvaltio voi jättää yhden ohjelmaluonnoksen, joka voi olla mukautettu alueellisten erityispiirteiden mukaan. 2. Tukiohjelmaa voi soveltaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on jätetty komissiolle. Jos jätetty ohjelma ei ole tässä jaksossa vahvistettujen edellytysten mukainen, komissio ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Tällöin jäsenvaltion on jätettävä komissiolle tarkistettu ohjelma. Tarkistettua ohjelmaa voi soveltaa kahden kuukauden kuluttua sen tiedoksiantamisesta, ellei se ole vieläkin yhteensopimaton, missä tapauksessa sovelletaan tätä alakohtaa. 3. Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltioiden jättämien tukiohjelmien muutoksiin. 6 artikla Tukiohjelmien sisältö Tukiohjelmiin on sisällyttävä seuraavaa: a) ehdotettujen toimenpiteiden yksityiskohtainen kuvaus ja määrälliset tavoitteet; b) kuulemisten tulokset; c) arviointi odotetuista teknisistä, taloudellisista, ympäristöllisistä ja sosiaalisista vaikutuksista; d) toimenpiteiden täytäntöönpanon aikataulu; e) yleinen rahoitusselvitys, josta ilmenevät käytettävät määrärahat ja määrärahojen alustava jakosuunnitelma toimenpiteiden välillä liitteessä II esitettyjen enimmäismäärien rajoissa; f) todiste ohjelman eri toimenpiteiden yhteensopivuudesta ja johdonmukaisuudesta; g) seurannassa ja arvioinnissa käytettävät perusteet ja määrälliset indikaattorit sekä ohjelman asianmukaisen ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi toteutettavat toimet; h) perusteet ja indikaattorit, joita käytetään sen varmistamiseksi, että tukiohjelmat laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien perusteetonta eriarvoista kohtelua; i) tarkastuksia ja seuraamuksia koskevat määräykset; j) ohjelman täytäntöönpanosta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset ja laitokset. 7 artikla Tukikelpoiset toimenpiteet Tukiohjelmiin on sisällyttävä 9 artiklan mukaisia kolmansien maiden markkinoilla toteutettavia menekinedistämistoimia. Lisäksi niiden on sisällettävä ainakin yksi seuraavista toimenpiteistä: a) viinitarhojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen; b) rypäleiden korjaaminen raakana; c) sijoitusrahastot; d) satovakuutus. 8 artikla Tukiohjelmia koskevat yleissäännöt 1. Liitteessä II esitetään käytettävissä olevien yhteisön varojen jakautuminen ja talousarviorajat. 2. Yhteisön tukea voidaan myöntää ainoastaan 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukiohjelman jättämisen jälkeen aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin. 3. Jäsenvaltiot eivät saa osallistua yhteisön tukiohjelmissa (yhteis)rahoittamien toimenpiteiden kustannuksiin. 4. Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää kansallista tukea 9 ja 13 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin valtiontukea koskevien yhteisön sääntöjen mukaisesti. Valtiontukea koskevissa yhteisön säännöissä vahvistettua tuen enimmäismäärää sovelletaan julkisen (yhteis)rahoituksen kokonaismäärään, johon sisältyvät sekä yhteisön että kansalliset varat. 3 JAKSO ERITYISET TUKITOIMENPITEET 9 artikla Menekinedistäminen kolmansien maiden markkinoilla 1. Tämän artiklan mukainen tuki kattaa kolmansissa maissa toteutettavat yhteisön viinejä koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet, joilla parannetaan yhteisön viinien kilpailukykyä kyseisissä maissa. 2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut toimet koskevat viinejä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike. 3. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin voi kuulua a) PR-toimintaa ja myynninedistämistä tai mainontaa, jossa korostetaan erityisesti yhteisön tuotteiden hyviä ominaisuuksia, etenkin laatua, turvallisuutta tai ympäristöystävällisyyttä; b) osallistumista kansainvälisesti merkittäviin tapahtumiin, messuihin tai näyttelyihin; c) tiedotuskampanjoita erityisesti yhteisön alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja luonnonmukaisen tuotannon järjestelmistä; d) laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia uusia markkinoita koskevat tutkimukset; e) myynninedistämis- ja tiedotustoimien tulosten arviointitutkimuksia. 4. Yhteisön rahoitusosuus on menekinedistämistoimissa enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista. 5. Jäsenvaltioiden on varattava kolmansien maiden markkinoilla toteutettavia menekinedistämistoimia varten vähintään liitteessä II esitetyt yhteisön varat. Tähän varattuja varoja ei saa käyttää muihin toimenpiteisiin. 10 artikla Viinitarhojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen 1. Viinitarhojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa viinintuottajien kilpailukykyä. 2. Viinitarhojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä tuetaan tämän artiklan mukaisesti vain, jos jäsenvaltiot toimittavat tuotantokykyään koskevan selvityksen 100 artiklan mukaisesti. 3. Viinitarhojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen myönnettävä tuki voi kattaa yhden tai useamman seuraavista toimista: a) uusiin lajikkeisiin siirtyminen, joka voi tapahtua myös uudelleen varttamalla; b) viinitarhojen siirtäminen; c) viinitilan hoitotekniikoiden parantaminen. Tukea ei voida myöntää tavanomaiseen uudistamiseen yli-ikäisillä viinitarhoilla. 4. Tuki viinitarhojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen voidaan myöntää seuraavilla tavoilla: a) tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaaminen; b) rakenneuudistuksesta ja uusiin lajikkeisiin siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin osallistuminen. 5. Kun kyseessä on 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuneiden tulonmenetysten korvaaminen, korvaus voi olla enintään 100 prosenttia asianomaisista menetyksistä, ja se voidaan myöntää jommallakummalla seuraavista tavoista: a) sen estämättä, mitä V osaston II luvussa säädetään, vanhojen ja uusien viiniköynnösten samanaikaiselle esiintymiselle myönnetty lupa, joka voi olla voimassa enintään kolme vuotta kestävän vahvistetun kauden, voi olla voimassa enintään istutusoikeuksia koskevan siirtymäjärjestelyn päättymiseen eli 31 päivään joulukuuta 2013 saakka; b) taloudellinen korvaus. 6. Yhteisön rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista voi olla enintään 50 prosenttia. Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisiksi lähentymistavoitealueiksi luokitelluilla alueilla yhteisön rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen kustannuksista voi olla enintään 75 prosenttia. 11 artikla Rypäleiden korjaaminen raakana 1. Tämän artiklan soveltamiseksi rypäleiden raakana korjaamisella tarkoitetaan raakojen rypäleterttujen hävittämistä tai poistamista kokonaan siten, että kyseiseltä lohkolta ei tule lainkaan satoa. 2. Rypäleiden raakana korjaamiseen myönnettävällä tuella pyritään palauttamaan tarjonnan ja kysynnän tasapaino yhteisön viinimarkkinoilla markkinakriisien ehkäisemiseksi. 3. Tuki rypäleiden raakana korjaamiseen voidaan myöntää kiinteämääräisenä hehtaaritukena, jonka asianomainen jäsenvaltio määrittää. Tuki voi olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien suorien kustannusten ja tulonmenetysten summasta. 4. Asianomaisten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön puolueettomiin perusteisiin perustuva järjestelmä varmistaakseen, ettei rypäleiden raakana korjaaminen johda siihen, että yksittäisen viinintuottajan saama korvaus ylittää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut enimmäismäärät. 12 artikla Sijoitusrahastot 1. Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitetulla tuella autetaan tuottajia, jotka haluavat ottaa vakuutuksen markkinaheilahteluja vastaan. 2. Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää väliaikaisena ja alenevana tukena rahaston hallintokustannusten kattamiseksi. 13 artikla Satovakuutus 1. Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, sääolot, taudit tai tuholaiseläimet vaikuttavat niihin. 2. Satovakuutusta varten voidaan myöntää tukea yhteisön taloudellisena tukena, joka saa olla enintään: a) 80 prosenttia kustannuksista, kun kyseessä ovat vakuutusmaksut, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofeihin rinnastettavien epäsuotuisten sääolojen aiheuttamien menetysten varalta; b) 50 prosenttia kustannuksista, kun kyseessä ovat vakuutusmaksut, jotka tuottaja on maksanut seuraavien varalta: - a alakohdassa tarkoitetut menetykset ja muut sääolojen aiheuttamat menetykset; - eläin- tai kasvitautien tai tuholaisten aiheuttamat menetykset. 3. Tukea voidaan myöntää satovakuutusta varten vain, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset eivät korvaa tuottajalle yli 100:aa prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja saa muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä. 4. Satovakuutukseen myönnettävä tuki ei saa vääristää vakuutusmarkkinoiden kilpailua. 14 artikla Täydentävät ehdot Jos viljelijän todetaan milloin tahansa viiden vuoden aikana rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevassa tukiohjelmassa maksettujen tukien suorittamisesta tai milloin tahansa yhden vuoden aikana rypäleiden raakana korjaamista koskevassa tukiohjelmassa maksettujen tukien suorittamisesta jättäneen noudattamatta tilallaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3–7 artiklassa tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia tai hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta viljelijästä suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, tukea alennetaan tai se peruutetaan osittain tai kokonaan noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja viljelijä on tapauksen mukaan velvoitettava maksamaan se takaisin mainituissa säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Säännöt vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianomaisen jäsenvaltion suorittaman tuen osittaisen tai täydellisen alennuksen tai takaisinperinnän osalta. 4 JAKSO YLEISET SÄÄNNÖKSET 15 artikla Kertomukset ja arviointi 1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta kertomus tukiohjelmaan kuuluvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta edellisvuonna. Kertomuksissa on lueteltava ja kuvattava toimenpiteet, joille on myönnetty tukiohjelmissa yhteisön tukea, ja erityisesti annettava tietoa 9 artiklassa tarkoitetun menekinedistämistoimenpiteen täytäntöönpanosta. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2001 ja toisen kerran viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2014 arviointi tukiohjelman kustannuksista ja tuloksista sekä suunnitelma niiden tehokkuuden parantamiseksi. Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 9 artiklassa tarkoitetun menekinedistämistoimenpiteen täytäntöönpanosta. 16 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) tukiohjelmien esitysmuotoa; b) tukiohjelmien muuttamista sen jälkeen, kun ne ovat tulleet sovellettaviksi; c) 9–13 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä; d) edellytyksiä, jotka koskevat yhteisön varoista tulevan tuen julkaisemista ja siitä tiedottamista; e) raportointia koskevia sääntöjä. II luku Määrärahojen siirto 17 artikla Määrärahojen siirto maaseudun kehittämiseen 1. Varainhoitovuodesta 2009 alkaen asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtäviä interventioita varten 2 kohdassa vahvistetut määrät, jotka perustuvat asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisiin aiempiin menoihin, ovat käytettävissä kalenterivuosittain yhteisön lisävaroina viinintuotantoalueilla asetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukaisesti rahoitettavissa maaseudun kehittämisohjelmissa toteutettavia toimenpiteitä varten. 2. Seuraavina kalenterivuosina käytettävissä ovat seuraavat määrät: - 2009: 100 miljoonaa euroa, - 2010: 150 miljoonaa euroa, - 2011: 250 miljoonaa euroa, - 2012: 300 miljoonaa euroa, - 2013: 350 miljoonaa euroa, - vuodesta 2014 alkaen: 400 miljoonaa euroa. 3. Edellä olevassa 2 kohdassa vahvistetut määrät jaetaan jäsenvaltioille liitteen III mukaisesti. III OSASTO SÄÄNTELYTOIMENPITEET I luku Yleissäännöt 18 artikla Viiniköynnöslajikkeiden luokittelu 1. Jäsenvaltioiden on luokiteltava viiniköynnöslajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa, paikkausistuttaa ja varttaa. Luokiteltujen lajikkeiden on kuuluttava lajiin Vitis vinifera tai oltava peräisin tämän lajin ja muiden Vitis -suvun lajien välisestä risteytyksestä. 2. Jäsenvaltiot eivät saa luokitella seuraavia viiniköynnöslajikkeita: a) Noah; b) Othello; c) Isabelle; d) Jacquez; e) Clinton; f) Herbemont. 3. Luokittelemattomien viiniköynnöslajikkeiden istutus, paikkausistutus ja varttaminen on sallittua vain tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin. 4. Alat, joille on istutettu luokittelemattomia viiniköynnöslajikkeita, on raivattava, jollei näiden alueiden tuotanto ole tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan perheen omaan käyttöön. 5. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuottajat noudattavat 3 ja 4 kohdan säännöksiä. 6. Jos luokittelusta poistetaan viiniköynnöslajikkeita, niiden raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta. 19 artikla Tuotanto ja kaupan pitäminen 1. Liitteessä IV luetellut, yhteisössä tuotetut tuotteet on valmistettava jäsenvaltioiden 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti laatimiin luokitteluihin kuuluvista lajikkeista saatavista rypäleistä. 2. Liitteessä IV vahvistettuja rypäletuotteiden luokkien nimityksiä saa käyttää yhteisössä ainoastaan sellaisen tuotteen kaupan pitämisessä, joka on mainitussa liitteessä vahvistettujen edellytysten mukainen. Komissio voi päättää lisätä liitteeseen IV rypäletuotteiden luokkia. 3. Edellä olevan 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan tarkoitetuista viiniköynnöslajikkeista saatua viiniä, joka ei vastaa mitään liitteessä IV vahvistetuista luokista, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan perheen omaan kulutukseen, viinietikan valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971. II luku Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset 20 artikla Soveltamisala Tässä luvussa vahvistetaan sallitut viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset sekä menettely, jota noudattaen komissio voi päättää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotannossa ja kaupan pitämisessä sovellettavista menetelmistä ja rajoituksista. 21 artikla Viininvalmistusmenetelmät ja rajoitukset 1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita yhteisössä tuotettaessa saa käyttää vain yhteisön lainsäädännössä sallittuja viininvalmistusmenetelmiä. Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta a) viinirypälemehuun ja tiivistettyyn viinirypälemehuun; b) viinirypälemehun valmistukseen tarkoitettuun rypäleen puristemehuun ja tiivistettyyn rypäleen puristemehuun. 2. Viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan kyseisten tuotteiden asianmukaiseen valmistukseen, säilytykseen tai jälkikäsittelyyn. 3. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet on tuotettava yhteisössä noudattaen liitteessä VI vahvistettuja rajoituksia. 4. Yhteisössä ei saa pitää kaupan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, jotka on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu yhteisössä tai tapauksen mukaan kansallisella tasolla, tai jotka ovat liitteessä VI vahvistettujen rajoitusten vastaisia. 5. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin, vientiä varten tuotettaviin tuotteisiin sovelletaan kuitenkin yhteisön sallittujen viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten sijasta kansainvälisen viinijärjestön (OIV) hyväksymiä viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia. Tuottajan on ilmoitettava tällaisesta tuotannosta jäsenvaltiolle, jonka on tarkistettava vientivaatimuksen noudattaminen. 22 artikla Jäsenvaltion vahvistamat viinivalmistusmenetelmiä koskevat tiukemmat säännöt Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin yhteisön lainsäädännössä sallittujen viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön alueellaan tuotetuissa viineissä vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava nämä rajoitukset ja kiellot komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille. 23 artikla Viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten salliminen 1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon ja säilyttämiseen liittyvien viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten sallimisesta päätetään 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, liitteessä V lueteltuja väkevöimistä, happamuuden lisäämistä ja happamuuden vähentämistä koskevia viininvalmistusmenetelmiä ja liitteessä VI lueteltuja rajoituksia lukuun ottamatta. 2. Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäytön 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu menettelyä noudattaen vahvistettavin edellytyksin. 24 artikla Sallimisen perusteet Kun komissio sallii viininvalmistusmenetelmän 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, se a) ottaa huomioon OIV:n hyväksymät viininvalmistusmenetelmät ja sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole vielä sallittuja, koekäytön tulokset; b) ottaa huomioon ihmisten terveyden suojelemisen; c) ottaa huomioon mahdolliset riskit siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan odotusten ja käsitysten suhteen, sekä tällaisten riskien poistamiseen käytettävien tiedotusmenetelmien saatavuuden ja käytettävyyden; d) varmistaa, että viinin luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet säilyvät eikä asianomaisen tuotteen koostumus muutu merkittävästi; e) varmistaa, että ympäristöstä huolehtimisen osalta noudatetaan hyväksyttävää vähimmäistasoa; f) noudattaa liitteissä III ja IV vahvistettuja viininvalmistusmenetelmiä ja rajoituksia koskevia yleisiä sääntöjä. 25 artikla Määritysmenetelmät Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettävät menetelmät ja säännöt, joiden perusteella voidaan todeta, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti, ovat OIV:n hyväksymät ja julkaisemat määritysmenetelmät ja säännöt. Jos OIV ei ole hyväksynyt mitään menetelmiä tai sääntöjä, eikä yhteisön menetelmiä ja sääntöjä ole olemassa, menetelmät ja säännöt vahvistetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 26 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun sekä liitteiden III ja IV soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) kuohuviinien sallittuja valmistusmenetelmiä ja rajoituksia; b) väkevien viinien sallittuja valmistusmenetelmiä ja rajoituksia; c) rypäleen puristemehun ja viinin sekoittamista ja leikkaamista koskevia säännöksiä liitteessä VI olevan C kohdan edellytysten mukaisesti; d) viininvalmistusmenetelmissä käytettyjen aineiden puhtaus- ja tunnistetietoja, jollei niistä ole yhteisön sääntöjä; e) sallittujen viininvalmistusmenetelmien toteuttamista koskevia hallinnollisia sääntöjä; f) tuotteiden, jotka eivät ole 21 artiklan mukaisia, hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä koskevat edellytykset, mahdolliset kyseisen artiklan vaatimuksia koskevat poikkeukset sekä perusteet, joiden tarkoituksena on estää yksittäisissä tapauksissa liiallinen ankaruus; g) edellytykset, joilla jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten tuotteiden hallussapidon, liikkuvuuden ja käytön, jotka eivät ole tämän luvun muiden säännösten kuin 21 artiklan mukaisia tai tämän luvun täytäntöönpanosäännösten mukaisia. III luku Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät 1 JAKSO SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT 27 artikla Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät 1. Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä: a) ’alkuperänimityksellä’ tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeustapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan viiniä, väkevää viiniä, kuohuviiniä, hiilihapotettua kuohuviiniä, helmeilevää viiniä tai ylikypsistä rypäleistä valmistettua viiniä, joka on seuraavien vaatimusten mukainen: i) sen laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen; ii) sen tuotannossa käytetyt rypäleet tulevat yksinomaisesti kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta; iii) se on saatu lajiin Vitis vinifera kuuluvista rypälelajikkeista; b) ’maantieteellisellä merkinnällä’ tarkoitetaan merkintää, joka viittaa alueeseen, tiettyyn paikkaan tai poikkeustapauksissa maahan ja jota käytetään kuvaamaan viiniä, väkevää viiniä, kuohuviiniä, hiilihapotettua kuohuviiniä, helmeilevää viiniä tai ylikypsistä rypäleistä valmistettua viiniä, joka on seuraavien vaatimusten mukainen: i) sen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat kyseisestä maantieteellisestä alkuperästä; ii) vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta; iii) se on saatu lajiin Vitis vinifera kuuluvista rypälelajikkeista tai mainitun lajin ja muiden Vitis -suvun lajien välisestä risteytyksestä. 2. Perinteistä nimeä pidetään alkuperänimityksenä, jos se a) kuvaa viiniä; b) viittaa maantieteelliseen nimeen; c) on 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukainen. 3. Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan luettuina kolmansissa maissa sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata yhteisössä tässä luvussa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. 2 JAKSO SUOJAN HAKEMINEN 28 artikla Suojahakemusten sisältö 1. Hakemuksen, joilla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on sisällettävä tekninen asiakirja, jossa on a) suojattava nimi; b) hakijan nimi ja osoite; c) 2 kohdassa tarkoitettu eritelmä; d) yhtenäinen asiakirja, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetusta eritelmästä. 2. Eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkistaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset. Siinä on oltava a) viinin ja sen tärkeimpien fyysisten, kemiallisten, mikrobiologisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien kuvaus; b) viinin valmistuksessa mahdollisesti käytettävät erityiset viininvalmistusmenetelmät; c) asianomaisen maantieteellisen alueen rajaus; d) enimmäistuotos hehtaaria kohden; e) maininta rypälelajikkeesta tai -lajikkeista, joista viini on saatu; f) tiedot viinin laadun, maineen tai ominaisuuksien sekä maantieteellisen ympäristön välisestä yhteydestä; g) yhteisön vahvistamat tai kansalliset vaatimukset tai tapauksen mukaan toimialakohtaisten organisaatioiden määräykset, joiden on joka tapauksessa oltava yhteisön yleisen lainsäädännön mukaisia; h) eritelmää koskevien säännösten noudattamisen tarkastamisesta huolehtivien viranomaisten tai elinten nimi ja osoite ja niiden erityistehtävät. 29 artikla Suojan hakeminen kolmannessa maassa sijaitsevalle maantieteelliselle alueelle 1. Jos suojahakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 28 artiklassa säädetyt tiedot sekä todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan. 2. Hakemus on toimitettava komissiolle siten, että hakija toimittaa sen suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä. 3. Suojahakemus on tehtävä jollakin yhteisön virallisista kielistä tai sen mukana on oltava virallinen käännös johonkin kyseisistä virallisista kielistä. 30 artikla Hakijat 1. Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea tuottajaryhmittymät tai poikkeustapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa. 2. Tuottaja voi jättää hakemuksen ainoastaan tuottamansa viinin suojaamiseksi. 3. Jos nimi tarkoittaa jotakin rajat ylittävää maantieteellistä aluetta tai rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus. 3 JAKSO SUOJAN MYÖNTÄMISMENETTELY 31 artikla Alustava kansallinen menettely 1. Edellä olevan 27 artiklan mukaisiin hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa yhteisöstä peräisin oleville viineille, sovelletaan tämän artiklan mukaista alustavaa kansallista menettelyä. 2. Suojahakemus on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jonka alueelta alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on peräisin. 3. Jäsenvaltion on tutkittava, onko suojahakemus tässä luvussa vahvistettujen edellytysten mukainen. Jäsenvaltion on toteutettava kansallinen menettely hakemuksen julkaisemiseksi asianmukaisesti ja vahvistettava julkaisemista seuraava, vähintään kahden kuukauden pituinen ajanjakso, jonka aikana kaikki luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon tai asuvat kyseisessä jäsenvaltiossa, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla jäsenvaltiolle asianmukaisesti perustellun lausuman. 4. Jos jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, myös jos se on yhteensopimaton yhteisön lainsäädännön kanssa yleisesti, sen on hylättävä hakemus. 5. Jos jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän, sen on tehtävä puoltava päätös, jolla se voi myöntää väliaikaisen kansallisen suojan, joka tulee voimaan päivänä, jona suojahakemus jätetään komissiolle 7 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltion on julkaistava yhtenäinen asiakirja ja eritelmä Internetissä. 6. Jäsenvaltion on varmistettava, että 5 kohdassa tarkoitetut päätökset julkaistaan ja että luonnolliset ja oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee, voivat valittaa päätöksestä. 7. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle 5 kohdassa tarkoitetun myönteisen päätöksen osalta suojahakemus, joka sisältää seuraavat tiedot: a) hakijan nimi ja osoite; b) 28 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu yhtenäinen asiakirja; c) jäsenvaltion ilmoitus siitä, että se katsoo hakijan jättämän hakemuksen olevan tämän asetuksen edellytysten mukainen; d) viittaus 6 kohdassa tarkoitettuun julkaisemiseen. Asiakirjat on toimitettava jollakin Euroopan unionin virallisista kielistä tai niiden mukana on oltava virallinen käännös johonkin kyseisistä virallisista kielistä. 8. Edellä olevassa 5 kohdassa tarkoitettu väliaikainen kansallinen suoja lakkaa olemasta voimassa päivänä, jona komissio tekee 34 artiklan mukaisen päätöksen. 9. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä elokuuta 2009. 32 artikla Komission suorittama hakemuksen tutkiminen 1. Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen viimeisen jättöpäivän. 2. Komissio tutkii, ovatko 31 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut suojahakemukset tämän luvun edellytysten mukaiset. 3. Jos komissio katsoo, että tämän luvun edellytykset täyttyvät, se julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä 28 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja 31 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun viittauksen eritelmän julkaisemiseen. Muussa tapauksessa hakemus päätetään hylätä 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 33 artikla Vastaväitemenettely Kahden kuukauden kuluessa 32 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon tai asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin suojahakemuksen jättänyt jäsenvaltio tai jotka ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan tai asuvat kolmannessa maassa, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla komissiolle asianmukaisesti perustellun lausuman. Kolmanteen maahan sijoittautuneiden tai kolmannessa maassa asuvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden on toimitettava lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä ensimmäisessä kohdassa asetetussa kahden kuukauden määräajassa. 34 artikla Suojapäätös Komission käytettävissä olevien tietojen perusteella päätetään 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen myöntää joko suoja alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle, joka on tämän luvun edellytysten ja yleensä yhteisön lainsäädännön mukainen, tai hylätä hakemus, joka ole mainittujen edellytysten mukainen. 4 JAKSO ERITYISTAPAUKSET 35 artikla Homonyymit 1. Nimi, joka on homonyyminen suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän kanssa, voidaan suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos se eroaa riittävästi suojatusta nimestä siten, ettei kuluttajaa johdeta harhaan viinien todellisen maantieteellisen alkuperän suhteen. 2. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden merkitsemisessä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, jos se sisältää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä. 36 artikla Suojan epäämisperusteet 1. Nimiä, joista on tullut yleisnimiä, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä. Tässä asetuksessa ilmaisulla ’nimi, josta on tullut yleisnimi’, tarkoitetaan viinin nimeä, josta on yhteisössä tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan. Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti a) tilanne yhteisössä ja erityisesti alueilla, joilla tuotetta käytetään; b) asiaa koskeva kansallinen tai yhteisön lainsäädäntö. 2. Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi. 37 artikla Suhde tavaramerkkeihin 1. Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti, jotakin 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta vastaavan ja johonkin liitteessä IV lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta koskevan tavaramerkin rekisteröintihakemus on hylättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle, ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan. Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä. 2. Tavaramerkin, jonka käyttö vastaa jotakin 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tapausta ja jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti yhteisön alueella tapahtuneella käytöllä ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista koskevan hakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta, jos neuvoston direktiivissä 89/104/ETY[20] tai neuvoston asetuksessa (EY) N:o 40/94[21] säädettyjä tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan 2 kohdan soveltamista. Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samanaikaisesti asianomaisen tavaramerkin kanssa. 5 JAKSO SUOJA JA VALVONTA 38 artikla Suoja 1. Suojattuja alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija. 2. Suojatut alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät sekä kyseisiä suojattuja nimiä käyttävät, asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotetut viinit on suojattu a) suoralta tai välilliseltä suojatun nimen kaupalliselta käytöltä - vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan eritelmän mukaisia, tai - jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta; b) väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”makuinen”, ”kaltainen” tai muu samankaltainen ilmaisu; c) muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä mitä tulee tuotteen lähtöpaikkaan, alkuperään, tuotteen luonteeseen tai olennaisiin ominaisuuksiin, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä; d) muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen. 3. Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla yhteisössä 36 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä. 4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen 2 kohdassa tarkoitetun lainvastaisen käytön. 39 artikla Rekisteri Komissio perustaa ja ylläpitää viinien suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen sähköistä rekisteriä, joka on yleisölle avoin. 40 artikla Toimivaltaiset valvontaviranomaiset 1. Jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden valvonnasta asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti. Jäsenvaltio voi nimetä toimialakohtaisen organisaation vastaamaan valvonnasta, jos organisaatio antaa riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta. 2. Jäsenvaltion on varmistettava, että tätä lukua noudattavat toimijat kuuluvat valvontajärjestelmän piiriin. 3. Jäsenvaltion on annettava komissiolle tiedoksi 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset tai organisaatiot. Komissio julkaisee niiden nimet ja osoitteet ja ajantasaistaa nämä tiedot säännöllisesti. 41 artikla Eritelmien noudattamisen tarkastaminen 1. Yhteisössä sijaitsevaan alueeseen liittyvien suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vuosittain huolehtii viinin tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen a) yksi tai useampi 40 artiklassa tarkoitettu viranomainen tai organisaatio; tai b) yksi tai useampi asetuksen (EY) N:o 882/2004 2 artiklassa tarkoitettu valvontaelin, joka toimii tuotteita sertifioivana elimenä. Tarkastuskustannuksista vastaa tarkastuksen kohteena oleva toimija. 2. Kolmannessa maassa sijaitsevaan alueeseen liittyvien suojattujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta eritelmien noudattamisen tarkastamisesta vuosittain huolehtii viinin tuotannon aikana sekä kauppakunnostuksen aikana tai sen jälkeen a) yksi tai useampi kolmannen maan nimeämä viranomainen; tai b) yksi tai useampi sertifioiva elin; tai c) yksi tai useampi toimialakohtainen organisaatio. 3. Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen sertifioivien elinten on noudatettava eurooppalaista standardia EN 45011 tai ISO/IEC Guide 65 (Tuotteita sertifioivat elimet. Yleiset vaatimukset) ja oltava 1 päivästä toukokuuta 2010 alkaen niiden mukaisesti hyväksyttyjä. 4. Jos tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä 2 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut elimet ovat päättäneet tarkastaa eritelmien noudattamisen, niiden on annettava riittävät takeet objektiivisuudesta ja puolueettomuudesta ja niillä on oltava käytettävissään tehtäviensä hoitamiseen tarvittava asiantunteva henkilöstö ja voimavarat. 42 artikla Eritelmän muutokset 1. Edellä olevan 30 artiklan edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai 28 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi. Pyynnössä on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee. 2. Jos ehdotetusta muutoksesta seuraa yksi tai useampi muutos 28 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun yhtenäiseen asiakirjaan, muutoshakemukseen sovelletaan soveltuvin osin 31–34 artiklaa. Jos ehdotetut muutokset kuitenkin ovat vähäisiä, päätetään 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hakemuksen hyväksymisestä noudattamatta 32 artiklan 2 kohdassa ja 33 artiklassa säädettyä menettelyä ja, jos muutos hyväksytään, komissio julkaisee 32 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. 3. Jos ehdotetusta muutoksesta ei seuraa mitään muutosta yhtenäiseen asiakirjaan, sovelletaan seuraavia sääntöjä: a) jos maantieteellinen alue sijaitsee tietyssä jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio ilmaisee muutosta koskevan kantansa ja puoltaessaan muutosta julkaisee muutetun eritelmän ja ilmoittaa komissiolle hyväksytyistä muutoksista ja niiden perusteista; b) jos maantieteellinen alue sijaitsee kolmannessa maassa, komissio päättää, hyväksytäänkö ehdotettu muutos. 43 artikla Peruuttaminen Komission aloitteesta tai jäsenvaltion, kolmannen maan tai luonnollisen tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, voidaan päättää 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata. Edellä olevaa 31–34 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin. 44 artikla Nykyiset suojatut viinien nimitykset 1. Viinien nimitykset, jotka on suojattu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 54 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 753/2002 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne 39 artiklassa säädettyyn rekisteriin. 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava 1 kohdassa tarkoitettujen alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen osalta komissiolle seuraavat tiedot: a) 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tekniset asiakirjat; b) kansallinen päätös niiden pätevyydestä. 3. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut nimitykset, joista ei toimiteta 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä, menettävät tämän asetuksen mukaisen suojan. Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet asianomaisten nimitysten poistamiseksi 39 artiklassa säädetystä rekisteristä. 4. Poiketen siitä, mitä 43 artiklassa säädetään, komission aloitteesta voidaan 31 päivään joulukuuta 2013 saakka päättää 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen peruuttaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja, jos se ei ole suojaa koskevien edellytysten mukainen. 6 JAKSO YLEISET SÄÄNNÖKSET 45 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Säännöt voivat erityisesti sisältää tässä luvussa säädettyjen sääntöjen soveltamista koskevia poikkeuksia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän vireillä olevien suojahakemusten osalta. 46 artikla Maksut Jäsenvaltiot voivat periä maksun kulujensa kattamiseksi, tämän asetuksen mukaisista suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä sekä muuttamista ja peruuttamista koskevista pyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan luettuina. IV luku Päällysmerkinnät 47 artikla Määritelmä Tätä asetusta sovellettaessa ilmaisulla ’merkintä’ tarkoitetaan tuotteeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä tuotetta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen. 48 artikla Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus Direktiiviä 2000/13/EY, neuvoston direktiiviä 89/396/ETY[22], neuvoston direktiiviä 75/106/ETY[23] ja direktiiviä 89/104/ETY sovelletaan niiden soveltamisaloihin kuuluvien tuotteiden merkintöihin, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä. 49 artikla Pakolliset merkinnät 1. Liitteessä IV olevassa 1–9 kohdassa ja 13 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään kaupan yhteisössä tai jotka on tarkoitettu vietäviksi, merkinnöissä on oltava seuraavat pakolliset tiedot: a) rypäletuotteen luokka liitteen IV mukaisesti; b) viineissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä: - ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä”, ja - suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi; c) todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina; d) viinin lähtöisyysmerkintä; e) maininta pullottajasta; f) maininta tuojasta, jos kyseessä on tuontiviini. 2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, rypäletuotteen luokka voidaan jättää mainitsematta viineissä, joissa on suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi. 3. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa: a) merkinnässä on kansallisen lainsäädännön mukainen kansallinen erityisnimike; b) merkinnässä on suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi silloin kun kyseessä ovat 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävät poikkeukselliset olosuhteet. 50 artikla Vapaaehtoiset merkinnät Edellä olevan 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä voi olla seuraavat vapaaehtoiset tiedot: a) satovuosi; b) yhden tai useamman rypälelajikkeen nimi; c) sokeripitoisuus; d) kun kyseessä ovat suojatulla alkuperämerkinnällä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, muita perinteisiä ilmaisuja kuin alkuperämerkintä tai maantieteellinen merkintä, jotka kuvaavat asianomaisen viinin tuotanto- tai vanhentamismenetelmää tai ominaisuuksia, väriä, tyyppiä tai paikkatyyppiä; e) suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää kuvaava yhteisön tunnus; f) eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut. 51 artikla Kielet Edellä olevassa 49 artiklassa säädetyt pakolliset merkinnät, jotka ilmaistaan sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla yhteisön virallisella kielellä. Suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi tai kansallinen erityisnimike on kuitenkin merkittävä sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, josta viini on peräisin. 52 artikla Soveltamisen valvonta Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viiniä, jota ei ole merkitty tämän luvun mukaisesti, ei saateta markkinoille tai että se poistetaan markkinoilta. 53 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) viinin lähtöisyysmerkintää; b) 50 artiklassa lueteltujen vapaaehtoisten merkintöjen käyttöedellytyksiä; c) suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien kuvaamiseksi käytettäviä perinteisiä ilmaisuja; d) päällysmerkinnässä olevan satovuotta ja rypälelajiketta koskevan maininnan seurantaa. V luku Tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset organisaatiot 54 artikla Tuottajaorganisaatiot Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tuottajaorganisaatioiksi oikeussubjektit, jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia: a) sen muodostavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuottajat; b) se on muodostettu tuottajien aloitteesta; c) sen tavoitteena on erityisesti: i) mukauttaa yhdessä tuotantoa markkinoiden vaatimuksiin ja parantaa tuotetta; ii) edistää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjonnan keskittymistä ja markkinoille saattamista; iii) edistää tuotannon ja jalostuksen järkiperäistämistä ja kehittämistä; iv) alentaa tuotanto- ja markkinakustannuksia sekä vakauttaa tuottajahintoja; v) edistää ja antaa ympäristöä säästävien viljelymenetelmien ja tuotantotekniikoiden toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua; vi) edistää aloitteita, jotka koskevat viininvalmistuksen sivutuotteiden käsittelyä ja jätehuoltomenetelmiä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi; vii) tutkia kestäviä tuotantomenetelmiä ja markkinakehitystä; d) sen perussäännöissä määrätään, että jäsenten on erityisesti: i) sovellettava tuottajaorganisaation vahvistamia sääntöjä, jotka liittyvät tuotantoilmoitusvelvoitteeseen, tuotantoon, kaupan pitämiseen ja ympäristönsuojeluun; ii) toimitettava tuottajaorganisaation tilastotarkoituksiin pyytämät tiedot, jotka koskevat erityisesti viljelyaloja ja markkinakehitystä; ii) vastattava seuraamuksista, kun perussääntöjen mukaisia velvoitteita jätetään noudattamatta; e) se on tehnyt asianomaiselle jäsenvaltiolle hakemuksen, jolla se hakee hyväksyntää tämän asetuksen mukaisena tuottajaorganisaationa ja jossa on seuraavat tiedot: i) todisteet siitä, että oikeussubjekti on a–d kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen; ii) todisteet siitä, että sillä on asianomaisen jäsenvaltion vahvistama vähimmäismäärä jäseniä; iii) todisteet siitä, että se tuottaa asianomaisen jäsenvaltion vahvistaman vähimmäismäärän kaupan pidettäviä tuotteita alueella, jolla se toimii; iv) todisteet siitä, että se pystyy toteuttamaan toimintansa asianmukaisesti keston, tehokkuuden ja tarjonnan keskittämisen suhteen; v) todisteet siitä, että se todella antaa jäsentuottajilleen ympäristöä säästävien viljelymenetelmien toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua. 55 artikla Toimialakohtaiset organisaatiot Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä toimialakohtaisiksi organisaatioiksi oikeussubjektit, jotka ovat seuraavien vaatimusten mukaisia: a) siihen kuuluu edustajia taloudellisen toiminnan aloilta, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon, kauppaan tai jalostukseen; b) se on perustettu kaikkien tai joidenkin siihen kuuluvien tuottajaorganisaatioiden tai tuottajaorganisaatioiden liittojen aloitteesta; c) se harjoittaa kansanterveyden ja kuluttajien edun huomioon ottaen yhdellä tai useammalla yhteisön alueella yhtä tai useampaa seuraavista toimista: i) parantaa tuotantoa ja markkinoita koskevaa tietämystä ja avoimuutta; ii) edistää tuotteiden markkinoille saattamisen entistä parempaa yhteensovittamista erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla; iii) laatii yhteisön sääntöjen kanssa yhteensopivia vakiosopimuksia; iv) parantaa tuotantokykyä; v) tiedottaa ja toteuttaa tutkimuksia tuotannon ohjaamiseksi markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien makuun ja odotuksiin entistä paremmin mukautettujen tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun ja ympäristönsuojelun osalta; vi) antaa tietoa suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisominaisuuksista; vii) tutkii menetelmiä, jotka mahdollistavat kasvinsuojeluaineiden ja muiden tuotantopanosten käytön rajoittamisen ja takaavat tuotteiden laadun sekä maaperän ja vesien suojelun; viii) edistää integroitua tuotantoa tai muita ympäristöystävällisiä tuotantotapoja; ix) edistää kohtuullista ja vastuullista viininkulutusta ja tiedottaa vastuuttoman käytön haitoista; x) toteuttaa viinin menekinedistämiskampanjoita erityisesti kolmansissa maissa; xi) kehittää menetelmiä ja keinoja, joilla parannetaan tuotteiden laatua kaikissa tuotannon, viiniyttämisen ja kaupan pitämisen vaiheissa; xii) hyödyntää, suojaa ja edistää luonnonmukaista maataloutta sekä laatumerkintöjä, suojattuja alkuperänimityksiä ja suojattuja maantieteellisiä merkintöjä; d) se on tehnyt asianomaiselle jäsenvaltiolle hakemuksen, jolla se hakee hyväksyntää tämän asetuksen mukaisena toimialakohtaisena organisaationa ja jossa on seuraavat tiedot: i) todisteet siitä, että oikeussubjekti on a, b ja c alakohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen; ii) todisteet siitä, että se toteuttaa toimintaansa yhdellä tai useammalla asianomaisella alueella; iii) todisteet siitä, että se edustaa merkittävää osaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotannosta tai kaupasta; iv) todisteet siitä, ettei se osallistu tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon, jalostukseen eikä kaupan pitämiseen. 56 artikla Hyväksymismenettely 1. Hakemukset, joilla haetaan hyväksyntää tuottajaorganisaatiolle tai toimialakohtaiselle organisaatiolle, on jätettävä siinä jäsenvaltiossa, jossa organisaation kotipaikka on, ja niiden tarkastelusta vastaa kyseinen jäsenvaltio. 2. Jäsenvaltio on tehtävä päätös organisaation hyväksymisestä tai hyväksymättä jättämisestä kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. 57 artikla Kaupan pitämistä koskevat säännöt 1. Suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien ja myös rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, josta kyseiset viinit on johdettu, markkinoiden toiminnan tehostamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti toimialakohtaisten organisaatioiden tekemiä päätöksiä täytäntöön panemalla vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi, edellyttäen, että tällaiset säännöt koskevat tuotteiden pitämistä varastossa tai vähittäistä poistamista varastosta. Tällaiset säännöt eivät saa a) liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen; b) sallia hintojen edes ohjeellista vahvistamista tai suosittamista; c) jäädyttää liian suurta osuutta vuosikerrasta, joka muutoin olisi saatavilla; d) antaa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta kansallisia ja yhteisön todistuksia, joita tarvitaan viinien liikkeelle luovuttamiseen ja kaupan pitämiseen, jos kaupan pitämisessä noudatetaan edellä mainittuja sääntöjä. 2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetut säännöt on saatettava toimijoiden tietoisuuteen julkaisemalla ne kokonaisuudessaan asianomaisen jäsenvaltion virallisessa julkaisussa. 58 artikla Seuranta Jäsenvaltioiden on a) tehtävä säännöllisin väliajoin tarkastuksia varmistaakseen, että tuottajaorganisaatiot ja toimialakohtaiset organisaatiot ovat 54 ja 55 artiklassa säädettyjen hyväksymisehtojen ja -edellytysten mukaisia; b) peruutettava hyväksyntä, jos tuottajaorganisaatio tai toimialakohtainen organisaatio ei ole enää asiaankuuluvien vaatimusten mukainen, ja määrättävä organisaatioihin sovellettavista seuraamuksista, jos säännöksiä ei noudateta tai niitä rikotaan. 59 artikla Tietojen antaminen Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi vuosittain 1 päivänä maaliskuuta päätökset ja toimet, jotka ne ovat tehneet edellisvuoden aikana 56, 57 ja 58 artiklan mukaisesti. IV OSASTO KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA I luku Yhteiset säännökset 60 artikla Yleiset periaatteet 1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä. 2. Jollei tässä asetuksessa tai jonkin sen säännöksen mukaisesti annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansista maista tulevassa tuonnissa kielletään a) kaikkien vaikutukseltaan tullia vastaavien maksujen periminen; b) kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen. 61 artikla Yhdistetty nimikkeistö Yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt ja erityissäännöt sen soveltamisesta koskevat tässä asetuksessa käsiteltävien tuotteiden tariffiluokitusta. Tämän asetuksen soveltamisen pohjalta saatu tullinimikkeistö, mukaan luettuina tarvittaessa liitteiden I ja IV määritelmät ja luokat, liitetään yhteiseen tullitariffiin. II luku Tuonti- ja vientitodistukset 62 artikla Tuonti- ja vientitodistukset 1. Voidaan päättää 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, että yhden tai useamman CN-koodiin 2009 61, 2009 69 tai 2204 kuuluvan tuotteen tuonti yhteisöön ja vienti yhteisöstä edellyttää tuonti- tai vientitodistuksen esittämistä. 2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon tuontitodistusten tarve kyseessä olevien markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin seurannan kannalta. 63 artikla Todistusten antaminen Jäsenvaltioiden on annettava tuonti- ja vientitodistukset hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä, ellei neuvoston asetuksessa tai muussa neuvoston säädöksessä toisin säädetä ja rajoittamatta IV luvun soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä. 64 artikla Todistusten voimassaolo Tuonti- ja vientitodistus on voimassa kaikkialla yhteisössä. 65 artikla Vakuus 1. Todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen, jolla taataan tuonti- ja vientisitoumuksen täyttäminen todistuksen voimassaoloaikana, jollei 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toisin säädetä. 2. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos tuontia tai vientiä ei toteuteta tai se toteutetaan ainoastaan osittain todistuksen voimassaoloaikana. 66 artikla Erityisvakuus 1. CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 30 kuuluvien viinirypälemehujen ja rypäleen puristemehujen, joiden osalta yhteisen tullitariffin maksujen soveltaminen riippuu tuotavan tuotteen tuontihinnasta, tuontihinnan oikeellisuus tarkistetaan joko jokaisen lähetyksen tarkastuksen perusteella tai käyttämällä komission kyseisten tuotteiden alkuperämaassa todettujen hintanoteerausten perusteella laskemaa kiinteää tuontiarvoa. Jos kyseisen lähetyksen ilmoitettu tulohinta on korkeampi kuin mahdollisesti sovellettava kiinteä tuontiarvo korotettuna 2 kohdan mukaisesti laaditulla marginaalilla, joka ei saa ylittää kiinteää arvoa yli 10 prosentilla, vaaditaan kiinteän tuontiarvon perusteella määrätyn tuontitullin suuruisen vakuuden antamista. Jos kyseisen tavaralähetyksen tulohintaa ei ilmoiteta, yhteisen tullitariffin soveltaminen riippuu kiinteästä tuontiarvosta tai asiaa koskevien tullilainsäädännön säännösten soveltamisesta 2 kohdan mukaisesti määrättävin edellytyksin. 2. Jos liitteessä VI olevassa B.5 tai C kohdassa tarkoitettuja neuvoston poikkeuksia sovelletaan tuotuihin tuotteisiin, tuojien on annettava näiden tuotteiden osalta määrätyille tulliviranomaisille vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen on tapahtunut, tulliviranomaisille tyydyttävät todisteet siitä, että rypäleen puristemehuista on valmistettu viinirypälemehua, niitä on käytetty viinialaan kuulumattomissa tuotteissa tai, jos ne on viiniytetty, ne on varustettu asianmukaisin päällysmerkinnöin. 67 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) perusteita, joilla määritetään sovellettava valvontamenetelmä; b) tekijöitä, jotka on otettava huomioon laskettaessa kiinteitä tuontiarvoja; c) 65 ja 66 artiklassa tarkoitettujen vakuuksien suuruutta ja niiden vapauttamista koskevia sääntöjä; d) tapauksen mukaan luetteloa tuotteista, joiden osalta vaaditaan tuonti- tai vientitodistus; e) tapauksen mukaan todistusten myöntämisedellytyksiä ja voimassaoloaikaa. III luku Suojatoimenpiteet 68 artikla Suojatoimenpiteet 1. Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan suojatoimenpiteitä neuvoston asetusten (EY) N:o 519/94[24] ja (EY) N:o 3285/94[25] mukaisesti. 2. Jollei muiden neuvoston säädösten nojalla toisin säädetä, komissio toteuttaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista yhteisöön suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa. 3. Komissio voi toteuttaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa komission 1 ja 2 kohdan mukaisesti toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi. 4. Jos komissio katsoo, että mikä tahansa 1 tai 2 kohdan mukaisesti toteutettu suojatoimenpide olisi kumottava tai sitä olisi muutettava, se toimii seuraavasti: a) jos toimenpiteestä on päättänyt neuvosto, komissio ehdottaa neuvostolle suojatoimenpiteen muuttamista tai kumoamista. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä; b) kaikissa muissa tapauksissa komissio kumoaa yhteisön suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä. 69 artikla Lisätuontitullit 1. Viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun, jotka on merkitty Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehdyssä maataloussopimuksessa erityistä suojalauseketta koskevalla ''SSG'' -merkillä, tuonnissa kannetaan 60 artiklan 1 kohdassa vahvistetun tullin lisäksi lisätuontitulli mahdollisten yhteisön markkinoihin kohdistuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, jos: a) tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut WTO:lle; tai b) tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason. Edellä olevassa b alakohdassa tarkoitetun määrän on perustuttava markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin, jotka määritellään tapauksen mukaan tuonnin prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta. 2. Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuun tavoitteeseen nähden. 3. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat on määriteltävä tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella. Cif-tuontihinta on tarkistettava kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella. 70 artikla Sisäisen ja ulkoisen jalostuksen menettelyn keskeyttäminen 1. Jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen tai ulkoisen jalostuksen menettelyn vuoksi, jonkun jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta voidaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää keskeyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden sisäisen tai ulkoisen jalostuksen menettely kokonaan tai osittain. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jäsenvaltioille ilmoitetaan tällaisista toimenpiteistä, joita sovelletaan välittömästi. Mikä tahansa jäsenvaltio voi saattaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti päätetyn toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi viiden työpäivän kuluessa sen tiedoksisaamisesta. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi. 2. Siinä määrin kuin viinin yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen toiminnan kannalta on tarpeellista, neuvosto voi kieltää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden sisäisen tai ulkoisen jalostuksen menettelyn kokonaan tai osittain perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 71 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. IV luku Tuontiin sovellettavat säännöt 72 artikla Tuontiin liittyvät vaatimukset 1. Jollei toisin säädetä erityisesti perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa, alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä koskevia, tämän asetuksen III jakson III ja IV luvussa vahvistettuja säännöksiä sovelletaan yhteisöön tuotaviin, CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 kuuluviin tuotteisiin. 2. Jollei perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa toisin säädetä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava OIV:n suosittelemien tai yhteisön tässä asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä sallimien viininvalmistusmenetelmien ja rajoitusten mukaisesti. 3. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on: a) toimivaltaisen viranomaisen, joka sisältyy 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan luetteloon, siinä maassa, josta tuote tulee, antama todistus siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä noudatetaan; b) sen maan, josta tuote tulee, nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritystodistus, jos tuotteet on tarkoitettu ihmisravinnoksi. 73 artikla Tariffikiintiöt 1. Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuontia varten avataan ja niitä hallinnoidaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2. Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää: a) hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (”ensin tullutta palvellaan ensin” -periaate); b) jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä); c) perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (”perinteiset/uudet toimijat –menetelmä”). 3. Käytettävässä tariffikiintiöiden hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino. 74 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) takeita tuotteen luonteesta, lähtöisyydestä ja alkuperästä; b) a alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamisen mahdollistavan asiakirjan hyväksymistä. V OSASTO TUOTANTOKYKY I luku Laittomat istutukset 75 artikla 1 päivän syyskuuta 1998 jälkeen laittomasti istutetut alat 1. Tuottajien on raivattava omalla kustannuksellaan alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman istutuslupaa 1 päivän syyskuuta 1998 jälkeen. 2. Siihen asti kun 1 kohdassa tarkoitettu raivaus on suoritettu, mainitussa kohdassa tarkoitetuilta alueilta saadut rypäleet ja rypäleistä saadut tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen ainoastaan tislaustarkoituksiin. Tislauksesta peräisin olevista tuotteista ei kuitenkaan saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus ylittää 80 tilavuusprosenttia. 3. Jäsenvaltioiden on 31 päivän joulukuuta 2008 jälkeen määrättävä tuottajille, jotka eivät ole noudattaneet kyseistä raivausvelvoitetta, seuraamuksia noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 4. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi vuosittain 1 päivään maaliskuuta mennessä alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman lupaa 1 päivän syyskuuta 1998 jälkeen, sekä alat, jotka on raivattu 1 kohdan mukaisesti. 5. Jäljempänä olevassa 80 artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2013 ei vaikuta tässä artiklassa säädettyihin velvoitteisiin. 76 artikla Ennen 1 päivää syyskuuta 1998 laittomasti istutettujen alojen pakollinen säännönmukaistaminen 1. Tuottajien on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 säännönmukaistettava alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman istutuslupaa ennen 1 päivää syyskuuta 1998, ja suoritettava siitä maksu. Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta aloihin, jotka on säännönmukaistettu asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti. 2. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun maksun suuruuden määrittää jäsenvaltio. Sen on oltava vähintään yhtä suuri kuin vastaavan istutusoikeuden keskimääräinen arvo asianomaisella alueella kaksinkertaisena. 3. Siihen asti kun 1 kohdassa tarkoitettu sääntöjenmukaistaminen on tehty, mainitussa kohdassa tarkoitetuilta alueilta saadut rypäleet ja rypäleistä saadut tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen ainoastaan tislaustarkoituksiin. Tuotteista ei saa valmistaa alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus ylittää 80 tilavuusprosenttia. 4. Tuottajan on raivattava omalla kustannuksellaan 1 kohdassa tarkoitetut laittomat alat, joita ei ole säännönmukaistettu kyseisen kohdan mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2009 mennessä. Jäsenvaltioiden on määrättävä tuottajille, jotka eivät noudata kyseistä raivausvelvoitetta, seuraamuksia noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden perusteella. 5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta a) alat, joille on istutettu viiniköynnöksiä ilman istutuslupaa ennen 1 päivää syyskuuta 1998; b) alat, jotka on säännönmukaistettu 1 kohdan mukaisesti, mainitussa kohdassa säädetyt maksut sekä 2 kohdassa säädetty alueellisten istutusoikeuksien keskimääräinen arvo. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi ensimmäisen kerran viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2010 alat, jotka on raivattu 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. 6. Jäljempänä olevassa 80 artiklan 1 kohdassa säädetyn uusien viljelmien siirtymävaiheen istutuskiellon päättyminen 31 päivänä joulukuuta 2013 ei vaikuta 3, 4 ja 5 kohdassa säädettyihin velvoitteisiin. 77 artikla Tislaus 1. Jäsenvaltioiden on pyydettävä todisteeksi 75 artiklan 2 kohdan ja 76 artiklan 3 kohdan mukaisesti tislauksesta tislaussopimukset, jotka tuottajien on toimitettava. 2. Jäsenvaltioiden on tarkistettava, ovatko 1 kohdassa tarkoitetut tislaussopimukset olemassa. Jos edellytyksiä ei ole noudatettu, niiden on määrättävä seuraamuksia. 3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tislausvelvoitteen alaiset alat ja vastaavat alkoholimäärät. 78 artikla Liitännäistoimenpiteet Edellä olevan 75 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 76 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin aloihin ei saa soveltaa mitään kansallisia eikä yhteisön tukitoimenpiteitä niin kauan kuin niitä ei ole säännönmukaistettu. 79 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) jäsenvaltioiden ilmoituksiin liittyviä vaatimuksia, ja myös II liitteessä tarkoitettujen talousarviomäärärahojen mahdollista alentamista, jos edellytyksiä ei ole noudatettu; b) tietoja seuraamuksista, joita jäsenvaltiot määräävät, jos 75, 76 ja 77 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia ei noudateta. II luku Istutusoikeuksien siirtymäjärjestely 80 artikla Viiniköynnösten siirtymävaiheen istutuskielto 1. Edellä olevassa 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin luokiteltuihin viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten istutus kielletään 31 päivään joulukuuta 2013 saakka, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 18 artiklan ja erityisesti sen 3 kohdan soveltamista. 2. Edellä olevassa 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viiniköynnnöslajikkeiden varttaminen muihin kuin kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin rypälelajikkeisiin on myös kiellettyä 31 päivään joulukuuta 2013 saakka. 3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, kyseisissä kohdissa tarkoitetut istutukset ja varttamiset sallitaan, jos ne liittyvät a) 81 artiklassa säädettyyn uuden viljelmän istutusoikeuteen; b) 82 artiklassa säädettyyn paikkausistutusoikeuteen; c) 83 ja 84 artiklassa säädettyyn varannosta myönnettävään istutusoikeuteen. 4. Edellä olevassa 3 kohdassa tarkoitetut istutusoikeudet myönnetään hehtaareina. 5. Edellä olevaa 81–86 artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2013. 81 artikla Uusien viljelmien istutusoikeudet 1. Jäsenvaltiot voivat myöntää uusien viljelmien istutusoikeuksia tuottajille sellaisten alueiden osalta a) jotka on tarkoitettu uusille viljelmille, kun kyseessä on yleisen edun vuoksi toteutettavaa maanjakoa tai pakkolunastusta koskevat toimenpiteet, jotka hyväksytään voimassa olevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti; b) jotka on tarkoitettu kokeellisiin tarkoituksiin; c) jotka on tarkoitettu emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatukseen; d) josta saatavat viini tai viinituotteet on tarkoitettu yksinomaan viininviljelijän perheen omaan kulutukseen. 2. Uusien viljelmien istutusoikeudet on käytettävä: a) sen tuottajan toimesta, jolle ne on myönnetty; b) ennen niiden myöntämisvuotta seuraavan toisen viinivuoden päättymistä; c) niihin tarkoituksiin, joihin ne on myönnetty. 82 artikla Paikkausistutusoikeudet 1. Jäsenvaltioiden on myönnettävä paikkausistutusoikeuksia tuottajille, jotka ovat raivanneet viiniköynnöstä kasvavan alan. Paikkausistutusoikeuksia ei kuitenkaan saa myöntää alueille, joista on myönnetty raivauspalkkiota III luvun mukaisesti. 2. Jäsenvaltiot voivat myöntää paikkausistutusoikeuksia tuottajille, jotka sitoutuvat raivaamaan viiniköynnöstä kasvavan alan. Tällöin sitoumuksenalainen ala on raivattava kolmen vuoden kuluessa siitä kun uudet viiniköynnökset, joihin on myönnetty paikkausistutusoikeudet, on istutettu. 3. Myönnettyjen paikkausistutusoikeuksien on vastattava raivatun alan todellista satotasoa. 4. Paikkausistutusoikeudet on käytettävä tilalla, jolle ne on myönnetty. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että paikkausistutusoikeuksia saa käyttää ainoastaan raivatuilla alueilla. 5. Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää, että paikkausistutusoikeus voidaan siirtää kokonaan tai osittain toiselle tilalle samassa jäsenvaltiossa seuraavissa tapauksissa: a) osa kyseisestä tilasta siirretään tälle toiselle tilalle; b) toisen tilan alat on tarkoitettu: - suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien tuotantoon, tai - viiniköynnösten perusrunkojen emokasvien kasvatukseen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen poikkeuksien soveltaminen ei johda tuotantokyvyn yleiseen kasvuun niiden alueella varsinkaan silloin kun siirtäminen tapahtuu kastelemattomilta aloilta kastelluille aloille. 6. Edellä olevaa 1–5 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin paikkausistutusoikeuksien kaltaisiin oikeuksiin, jotka on saatu aiemman yhteisön tai kansallisen lainsäädännön nojalla. 7. Asetuksen (EY) N:o 1493/1999 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti myönnetyt paikkausistutusoikeudet on käytettävä siinä säädetyissä määräajoissa. 83 artikla Istutusoikeuksien kansallinen ja alueellinen varanto 1. Jäsenvaltioiden on tuotantokyvyn hallinnoinnin parantamiseksi luotava istutusoikeuksien kansallinen tai alueellinen varanto. 2. Jäsenvaltiot, jotka ovat luoneet istutusoikeuksien kansallisen tai alueellisen varannon asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti, voivat säilyttää varantonsa 31 päivään joulukuuta 2013 saakka. 3. Seuraavat istutusoikeudet on siirrettävä kansalliseen tai alueelliseen varantoon, jos niitä ei käytetä säädetyssä määräajassa: a) uusien viljelmien istutusoikeudet; b) paikkausistutusoikeudet; c) varannosta myönnetyt istutusoikeudet. 4. Tuottajat voivat siirtää uudelleenistutusoikeuksia kansalliseen tai alueelliseen varantoon. Jäsenvaltioiden on määriteltävä siirron edellytykset ja siitä kansallisista varoista mahdollisesti maksettava korvaus ottaen huomion asianomaisten oikeutetut edut. 5. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta varantojärjestelmää, jos ne voivat osoittaa alueellaan jo olevan tehokas vaihtoehtoinen järjestelmä istutusoikeuksien hallinnoimiseksi. Vaihtoehtoinen järjestelmä saa tarvittaessa poiketa tämän luvun asiaa koskevista säännöksistä. Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan myös jäsenvaltioihin, jotka lopettavat asetuksen (EY) N:o 1493/1999 mukaisesti perustetun kansallisen tai alueellisen varannon toiminnan. 84 artikla Istutusoikeuksien myöntäminen varannosta 1. Jäsenvaltiot voivat myöntää varannosta oikeuksia a) maksutta alle 40-vuotiaille tuottajille, joilla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja jotka ovat perustamassa ensimmäistä viinitilaansa maatalousyrittäjänä; b) kansallisiin tai tapauksen mukaan alueellisiin varoihin suoritettavaa maksua vastaan tuottajille, jotka aikovat käyttää oikeudet sellaisten viinitarhojen istuttamiseen, joiden tuotteilla on taatut markkinat. Jäsenvaltioiden on määriteltävä vahvistamisperusteet b alakohdassa tarkoitetun maksun määrälle, joka voi vaihdella kyseessä olevan viinitilan aiotun lopputuotteen mukaan ja sen mukaan, paljonko on jäljellä siirtymäkautta, jonka aikana sovelletaan 80 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä uusien viljelmien istutuskieltoa. 2. Kun varannosta myönnettyjä istutusoikeuksia käytetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että a) sijainti sekä käytettävät lajikkeet ja viljelymenetelmät ovat sellaisia, että niillä voidaan taata tuotannon mukautuvan markkinoiden vaatimuksiin; b) sadot vastaavat alueen keskiarvoa erityisesti silloin, kun kastelemattomilta aloilta peräisin olevat istutusoikeudet käytetään kastelluilla aloilla. 3. Varannosta myönnetyt istutusoikeudet, joita ei ole käytetty ennen niiden myöntämisvuotta seuraavan toisen viinivuoden päättymistä, menetetään ja ne siirretään takaisin varantoon. 4. Varannossa olevat istutusoikeudet, joita ei ole myönnetty ennen niiden varantoon siirtämisvuotta seuraavan viidennen viinivuoden päättymistä, raukeavat. 5. Jos jäsenvaltiossa on alueellisia varantoja, se voi antaa sääntöjä, joissa sallitaan istutusoikeuksien siirto alueellisten varantojen välillä. Jos jäsenvaltiossa on sekä alueellisia että kansallisia varantoja, se voi myös sallia kyseisten varantojen väliset siirrot. Siirroissa voidaan soveltaa vähennyskerrointa. 85 artikla De minimis -sääntö Tätä lukua ei sovelleta jäsenvaltioissa, joiden viinintuotanto on enintään 25 000 hehtolitraa viinivuodessa. Tuotanto lasketaan viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta. 86 artikla Tiukemmat kansalliset säännöt Jäsenvaltiot voivat vahvistaa uusien viljelmien istutusoikeuksien tai paikkausistutusoikeuksien myöntämisen osalta tiukempia kansallisia sääntöjä. Jäsenvaltiot saavat vaatia, että hakemuksia ja niihin sisällytettäviä tietoja on täydennettävä muilla tuotantokyvyn kehityksen seurantaan tarvittavilla tiedoilla. 87 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) säännöksiä liiallisten hallinnollisten maksujen välttämiseksi tämän luvun säännösten soveltamisessa; b) 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu viiniköynnösten samanaikaista esiintymistä; c) 84 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun vähennyskertoimen soveltamista koskevia sääntöjä. III luku Raivausjärjestelmä 88 artikla Soveltamisala ja määritelmä 1. Tässä luvussa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat viininviljelijöille viiniköynnösten raivaamisesta myönnettävää palkkiota, jäljempänä 'raivauspalkkio'. 2. Tämän luvun soveltamiseksi ilmaisulla ’raivaus’ tarkoitetaan kaikkien viiniköynnösten täydellistä poistamista viininviljelylohkolta. 89 artikla Järjestelmän kesto Raivausjärjestelmää sovelletaan viinivuoden 2012/2013 loppuun saakka. 90 artikla Tukikelpoisuusedellytykset Raivauspalkkio voidaan myöntää ainoastaan, jos asianomainen ala on seuraavien edellytysten mukainen: a) se ei ole saanut viinitarhojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen myönnettävää yhteisön tukea kymmeneen raivausta edeltävään viinivuoteen; b) se ei ole saanut missään muussa yhteisessä markkinajärjestelyssä myönnettävää yhteisön tukea viiteen raivausta edeltävään viinivuoteen; c) sitä hoidetaan; d) se on vähintään 0,1 hehtaarin suuruinen; e) sille ei ole istutettu viiniköynnöksiä minkään yhteisön tai kansallisen säännöksen vastaisesti; f) sille on istutettu asianomaisen jäsenvaltion 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luokittelemia viiniköynnöslajikkeita. Sen estämättä, mitä e alakohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 1493/1999 2 artiklan 3 kohdan ja tämän asetuksen 76 artiklan 1 kohdan mukaisesti säännönmukaistetuille aloille voidaan myöntää raivauspalkkio. 91 artikla Raivauspalkkion määrä 1. Myönnettävien raivauspalkkioiden asteikot vahvistetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 2. Jäsenvaltiot vahvistavat raivauspalkkion määrän 1 kohdassa tarkoitettuja asteikkoja noudattaen ja asianomaisen tilan aiemman tuotoksen perusteella. 92 artikla Menettely ja talousarvio 1. Tuottajien on jätettävä raivauspalkkiohakemus jäsenvaltion viranomaisille viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä syyskuuta. 2. Jäsenvaltioiden viranomaisten on käsiteltävä tukikelpoiset hakemukset ja ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä lokakuuta hakemusten kattama kokonaisala ja määrät alueiden ja satoluokkien mukaan eriteltyinä. 3. Raivausjärjestelmän vuotuiset enimmäismäärärahat esitetään liitteessä VII. 4. Jos jäsenvaltioiden komissiolle ilmoittama kokonaismäärä ylittää käytettävissä olevat talousarviovarat, ilmoitetuille määrille vahvistetaan vuosittain viimeistään 15 päivänä marraskuuta hyväksymisprosentti 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 5. Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 15 päivänä tammikuuta hyväksyttävä hakemukset, jotka koskevat a) haettuja aloja kokonaisuudessaan, jos komissio ei ole vahvistanut 4 kohdassa tarkoitettua prosenttimäärää; tai b) aloja sellaisina kuin ne ovat 4 kohdassa tarkoitetun prosenttimäärän soveltamisen jälkeen, puolueettomin ja syrjimättömin perustein. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle vuosittain viimeistään 30 päivänä tammikuuta tiedoksi hyväksytyt hakemukset alueiden ja satoluokkien mukaan eriteltyinä sekä alueen maksamien raivauspalkkioiden kokonaismäärä. 6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta edelliseltä viinivuodelta a) raivatut alueet alueittain ja satoluokittain eriteltyinä; b) alueen maksamien raivauspalkkioiden kokonaismäärä. 93 artikla Täydentävät ehdot Jos viljelijän todetaan milloin tahansa viiden vuoden kuluessa raivauspalkkion suorittamisesta jättäneen noudattamatta tilallaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 3–7 artiklassa tarkoitettuja lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta viljelijästä suoraan johtuvan toiminnan tai laiminlyönnin seurauksena, tukea alennetaan tai se peruutetaan osittain tai kokonaan noudattamatta jättämisen vakavuuden, laajuuden, keston ja toistuvuuden mukaan, ja viljelijä on tapauksen mukaan velvoitettava maksamaan se takaisin mainituissa säännöksissä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Säännöt vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianomaisen jäsenvaltion suorittaman tuen osittaisen tai täydellisen alennuksen tai takaisinperinnän osalta. 94 artikla Poikkeukset 1. Jäsenvaltio voi hylätä 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut hakemukset, kun raivatun alan yhteenlaskettu osuus sen alueella on 10 prosenttia liitteessä VIII tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta alasta. 2. Jäsenvaltiot voivat katsoa, että vuoristoalueilla tai jyrkkärinteisillä alueilla kasvavat viiniköynnökset eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määritettävin edellytyksin. 3. Jäsenvaltio voi katsoa, että tietyt alueet eivät ole tukikelpoisia raivausjärjestelmässä, jos järjestelmän soveltaminen olisi ristiriidassa ympäristönäkökohtien kanssa. Tällä tavalla tukeen kelpaamattomiksi katsottujen alojen osuus liitteessä VIII tarkoitetusta viiniköynnöstä kasvavasta alasta saa olla enintään 2 prosenttia. 4. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 2 ja 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on annettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä elokuuta ja ensimmäisen kerran 1 päivänä elokuuta 2008 tiedoksi toteutettavasta raivaustoimenpiteestä seuraavat tiedot: a) tukeen kelpaamattomiksi katsotut alat; b) perusteet sille, miksi alat katsotaan tukeen kelpaamattomiksi 2 ja 3 kohdan mukaisesti. 5. Jäsenvaltioiden on myönnettävä tukeen kelpaamattomiksi 2 ja 3 kohdan mukaisesti katsottujen alojen tuottajille etusija muissa tässä asetuksessa säädetyissä tukitoimenpiteissä, erityisesti tapauksen mukaan tukiohjelmien ja maaseudun kehittämistoimenpiteiden mukaisesti toteutettavassa rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä koskevassa toimenpiteessä. 95 artikla Tilatukijärjestelmä 1. Raivausjärjestelmään osallistuville viljelijöille myönnetään asianomaisten alojen osalta tukioikeuksia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osaston 3 luvun mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava aloille, joilta on raivattu viiniköynnökset tämän luvun mukaisesti, 1 kohdassa tarkoitettujen tukioikeuksien määrä siten, että se vastaa vastaavan alueen tukioikeuksien alueellista keskiarvoa mutta on joka tapauksessa on enintään 350 euroa hehtaarilta. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi viinivuoden 2012/2013 loppuun saakka vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta tukioikeuksien vahvistamiseksi käytettyjen alueellisten tilatukien keskiarvot. 96 artikla De minimis -sääntö Tätä lukua ei sovelleta jäsenvaltioissa, joiden viinintuotanto on enintään 25 000 hehtolitraa viinivuodessa. Tuotanto lasketaan viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta. 97 artikla Täydentävä kansallinen tuki Jäsenvaltiot voivat myöntää myönnetyn raivauspalkkion lisäksi täydentävää kansallista raivaustukea. 98 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän luvun soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti a) 91 artiklassa tarkoitettuja palkkioluokkia ja -tasoja; b) täydentäviä ehtoja koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä; c) 94 artiklassa tarkoitettujen poikkeusten perusteita; d) jäsenvaltioiden raportointivelvoitteita raivausjärjestelmän täytäntöönpanon osalta, mukaan luettuina seuraamukset raportoinnin viivästyessä ja tiedot, joita jäsenvaltiot antavat tuottajille järjestelmän käyttömahdollisuudesta; e) raportointivelvoitteita täydentävän kansallisen tuen osalta; f) maksumääräaikoja. VI OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET 99 artikla Viinitarharekisteri Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitarharekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä. 100 artikla Tuotantokykyä koskeva selvitys Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys 99 artiklassa tarkoitetun viinitarharekisterin perusteella. 101 artikla Viinitarharekisterin ja tuotantokykyä koskevan selvityksen voimassaolon pituus Voidaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että 99 ja 100 artiklaa ei sovelleta enää 1 päivän tammikuuta 2014 jälkeen. 102 artikla Pakolliset ilmoitukset 1. Viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden tuottajien sekä rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien on ilmoitettava vuosittain toimivaltaisille kansallisille viranomaisille edellisestä sadosta tuotetut määrät. 2. Jäsenvaltiot voivat vaatia viiniyttämiseen käytettävien rypäleiden kauppiaita ilmoittamaan vuosittain edellisestä sadosta kaupan pidetyt määrät. 3. Rypäleen puristemehun ja viinin tuottajien sekä kauppiaiden – vähittäiskauppiaita lukuun ottamatta – on vuosittain ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille viranomaisille hallussaan olevan rypäleen puristemehun ja viinin määrä, riippumatta siitä, ovatko ne peräisin kyseisen vuoden vai edellisvuosien sadosta. Kolmansista maista tuodut rypäleen puristemehut ja viinit on mainittava erikseen. 103 artikla Saateasiakirjat ja rekisteri 1. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen yhteisössä ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty saateasiakirja. 2. Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on ammattinsa harjoittamista varten hallussaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävien kauppiaiden, on pidettävä kirjaa erityisesti edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä. 104 artikla Hallintokomiteamenettely 1. Jollei toisin säädetä, silloin kun komissiolle annetaan tässä asetuksessa toimivalta, sitä avustaa hallintokomitea. Päätöksen (EY) N:o 1999/468/EY 4 ja 7 artiklaa sovelletaan. Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi. 2. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. 105 artikla Taloudelliset resurssit Tämän asetuksen II osaston I luvussa ja V osaston III luvussa säädettyjä toimenpiteitä pidetään asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina maatalousmarkkinoiden sääntelemiseksi tehtävinä interventioina, lukuun ottamatta tämän asetuksen 95 artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä, joita pidetään suorina tukina viljelijöille asetuksen (EY) N:o 1290/2005 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. 106 artikla Jäsenvaltioiden ja komission välinen tiedonvaihto 1. Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tiedot, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen soveltamiseksi erityisesti markkinoiden seurannan ja analysoinnin ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia tuotteita koskevien kansainvälisten velvollisuuksien täyttämisen kannalta. 2. Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamiseksi tarvittavien tietojen määrittelemiseksi sekä näiden tietojen muodon, sisällön, aikataulun ja määräaikojen sekä tietojen ja asiakirjojen toimittamista tai käyttöön saattamista koskevien järjestelyjen määrittelemiseksi annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 107 artikla Seuranta Jäsenvaltioiden on tämän asetuksen soveltamiseksi varmistettava, että hallinto- ja valvontamenettelyt ovat yhteensopivia yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa seuraavilta osin: a) tietokonepohjainen tietokanta; b) asetuksen (EY) N:o 1782/2003 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu viljelylohkojen tunnistusjärjestelmä; c) hallinnolliset tarkastukset. Kyseisten menettelyjen on mahdollistettava ongelmaton ja ristiriidaton yhteistoiminta tai tietojenvaihto yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kanssa. 108 artikla Tarkastukset ja hallinnolliset seuraamukset sekä niistä raportointi Hyväksytään 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen seuraavat: a) säännöt, jotka koskevat jäsenvaltioiden toteuttamia tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvien velvollisuuksien täyttämiseen liittyviä hallinnollisia ja fyysisiä tarkastuksia; b) hallinnollisten seuraamusten soveltamisjärjestelmä silloin kun havaitaan, että jotakin tämän asetuksen soveltamisesta johtuvaa velvollisuutta ei täytetä, ottaen huomioon noudattamatta jättämisen vakavuus, laajuus, kesto ja toistuvuus; c) säännöt, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisesta johtuvien aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisin perintää; d) säännöt, jotka koskevat toteutetuista tarkastuksista ja niiden tuloksista raportointia. 109 artikla Kansallisten vastuuviranomaisten nimeäminen 1. Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi viranomainen, joka on vastuussa siitä, että yhteisön sääntöjen noudattaminen viinialalla turvataan. Jäsenvaltioiden on erityisesti nimettävä laboratoriot, joilla on lupa suorittaa virallisia määrityksiä viinialalla. Nimettyjen laboratorioiden on oltava testauslaboratorioiden toiminnalle standardissa ISO/IEC 17025 asetettujen yleisten perusteiden mukaisia. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten ja laboratorioiden nimet ja osoitteet. Komissio julkaisee nämä tiedot. 110 artikla Täytäntöönpanosäännöt Tämän osaston soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Nämä säännöt voivat koskea erityisesti: a) 99 artiklassa säädettyä viinitarharekisteriä ja erityisesti sen käyttöä tuotantokyvyn seurantaan ja valvontaan; b) 100 artiklassa säädettyä tuotantokykyä koskevaa selvitystä ja erityisesti sen käyttöä tuotantokyvyn seurantaan ja valvontaan; c) alojen mittaamista; d) seuraamuksia raportointivelvoitteiden noudattamistapauksissa; e) 102 artiklassa tarkoitettuja pakollisia ilmoituksia; f) 103 artiklassa säädettyjä saateasiakirjoja ja rekisteriä. VII OSASTO SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET I luku Muutokset 111 artikla Asetuksen (EY) N:o 2702/1999 muutokset Korvataan asetuksen (EY) N:o 2702/1999 2 artiklan d alakohta seuraavasti: ”d) tiedotustoimet, joiden aiheena on yhteisön järjestelmä, joka koskee suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä, viinejä, joihin on merkitty rypälelajike sekä maantieteellisellä merkinnällä tai perinteisellä merkinnällä varustettuja alkoholijuomia;”. 112 artikla Asetuksen (EY) N:o 2826/2000 muutokset Muutetaan asetus (EY) N:o 2826/2000 seuraavasti: 1) Korvataan 2 artiklan d alakohta seuraavasti: ”d) tiedotustoimet, joiden aiheena on yhteisön järjestelmä, joka koskee suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä, viinejä, joihin on merkitty rypälelajike sekä maantieteellisellä merkinnällä tai perinteisellä merkinnällä varustettuja alkoholijuomia, kuten myös tiedotustoimet, joiden aiheena ovat vastuullinen juomiskäyttäytyminen ja vastuuttomaan alkoholinkulutukseen liittyvät haitat;” 2) Korvataan 3 artiklan e alakohta seuraavasti: ”e) mahdollisuus tiedottaa yhteisön järjestelmästä, joka koskee suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä, viinejä, joihin on merkitty rypälelajike sekä maantieteellisellä merkinnällä tai perinteisellä merkinnällä varustettuja alkoholijuomia, sekä tarve valistaa vastuullisesta juomiskäyttäytymisestä ja vastuuttomaan alkoholinkulutukseen liittyvistä haitoista;” 3) Lisätään 9 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Kun kyseessä on vastuullista juomiskäyttäytymistä ja vastuuttomaan alkoholinkulutukseen liittyviä haittoja koskeva tiedotus, ensimmäisessä alakohdassa säädetty prosenttiosuus on 60 prosenttia.” 113 artikla Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muutokset Muutetaan asetus (EY) N:o 1782/2003 seuraavasti: 1) Korvataan 33 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti: ”a) heille on myönnetty tukea ainakin yhdestä liitteessä VI tarkoitetusta tukijärjestelmästä 38 artiklassa tarkoitetulla viitekaudella, tai oliiviöljyn osalta 37 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuina markkinointivuosina, tai sokerijuurikkaan, sokeriruo'on ja juurisikurin osalta, jos heille on myönnetty markkinatukea liitteessä VII olevassa K kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai banaanin osalta, jos heille on myönnetty tulonmenetyksiä korvaavaa tasaustukea liitteessä VII olevassa L kohdassa tarkoitettuna viitekautena, tai hedelmien ja vihannesten osalta, jos he olivat hedelmä- ja vihannestuotteiden tuottajia jäsenvaltion liitteessä VII olevan M kohdan mukaisesti kyseisiin tuotteisiin soveltamana viitekautena, tai viinin osalta, jos he ovat saaneet tukioikeuden neuvoston asetuksen (EY) N:o [ tämä asetus ]* 96 artiklan 1 kohdan mukaisesti:” * EUVL L [...], [..], s. [..].” 2) Lisätään 37 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: ”Viinin osalta viitemäärä lasketaan ja mukautetaan liitteessä VII olevan N kohdan mukaisesti.” 3) Lisätään 41 artiklaan 1 b alakohta seuraavasti: ”1b. Viinin osalta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o [tämä asetus]* [92 artiklan 5 kohdan] mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot komissio mukauttaa tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä VIII vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä.” 4) Lisätään 43 artiklan 2 kohtaan a) c) alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti: ”a) d) viinin osalta liitteessä VII olevan N kohdan mukainen hehtaarimäärä;” 5) Korvataan 44 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. ’Tukikelpoisilla hehtaareilla’ tarkoitetaan tilan maatalousalaa, joka on ollut peltona tai pysyvänä laitumena, lukuun ottamatta metsänä tai muussa kuin maatalouskäytössä olleita aloja.” 6) Korvataan 51 artikla seuraavasti: ”51 artikla Maan maatalouskäyttö Viljelijät voivat käyttää 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettuja lohkoja kaikkeen muuhun maataloustoimintaan.” 7) Lisätään 71 c artiklaan kohta seuraavasti: ”Viinin osalta ja ottaen huomioon jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o [tämä asetus] [92 artiklan 5 kohdan] mukaisesti komission käytettäviksi saattamat viimeisimmät tiedot komissio mukauttaa tämän asetuksen 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen liitteessä VIII a vahvistettuja kansallisia enimmäismääriä.” 8) Lisätään 145 artiklan d) d) alakohdan jälkeen alakohta seuraavasti: ”d) e) yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat viinin tuen sisällyttämistä tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o [tämä asetus] mukaisesti.” 9) Korvataan liitteen IV toisessa sarakkeessa viimeinen luetelmakohta seuraavasti: ”– Oliivi- ja viinitarhojen ylläpitäminen hyvässä kasvukunnossa”. 10) Lisätään liitteessä VII olevan M kohdan jälkeen N kohta seuraavasti: ”N. Viini Hehtaarien lukumäärän on oltava yhtä suuri kuin asetuksen (EY) N:o [ tämä asetus ] V osaston III luvun mukaisesti raivattujen hehtaarien lukumäärä. Kullekin viljelijälle asetuksessa (EY) N:o [ tämä asetus ] vahvistetun raivausjärjestelmän puitteissa myönnettävien tukioikeuksien viitemäärän on oltava yhtä suuri kuin raivattujen hehtaarien lukumäärä kerrottuna vastaavan alueen tukioikeuksien alueellisella keskiarvolla. Maksettava määrä saa kuitenkin joka tapauksessa olla enintään 350 euroa hehtaarilta.” 114 artikla Asetuksen (EY) N:o 1290/2005 muutokset Korvataan asetuksen (EY) N:o 1290/2005 12 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Komissio vahvistaa määrät, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 10 artiklan 2 kohdan sekä 143d ja 143e artiklan, neuvoston asetuksen (EY) N:o 387/2007 4 artiklan 1 kohdan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o [tämä asetus] 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti maaseuturahaston käytettävissä.” II luku Siirtymä- ja loppusäännökset 115 artikla Siirtymäsäännökset Edellä 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen voidaan vahvistaa toimenpiteet, joilla a) helpotetaan siirtymistä asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädettyjen järjestelyjen soveltamisesta tässä asetuksessa vahvistettujen järjestelyjen soveltamiseen; ja b) ratkaistaan tarvittaessa erityisiä käytännön ongelmia. Tällaiset toimenpiteet voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa tietyistä tämän asetuksen säännöksistä. 116 artikla Valtiontukisääntöjen sovellettavuus Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu ja erityisesti lukuun ottamatta 97 artiklassa tarkoitettuja täydentäviä kansallisia tukia. 117 artikla Kumoaminen Kumotaan asetus (EY) N:o 1493/1999. Seuraavia asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kuitenkin edelleen viinivuoteen 2008/2009 siltä osin kuin tuottajat ovat aloittaneet tai ryhtyneet toteuttamaan kyseisen asetuksen mukaisesti seuraavia tukikelpoisia toimenpiteitä ennen tämän asetuksen voimaantuloa: a) II osaston II ja III luvun mukaiset toimenpiteet (luopumispalkkiot sekä rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen); b) III osaston mukaiset toimenpiteet (markkinamekanismit); c) VII osastossa olevan 63 artiklan mukaiset toimenpiteet (vientituet). 118 artikla Voimaantulo ja soveltaminen Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä . Sitä sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2008 lukuun ottamatta 5–8 artiklaa, joita sovelletaan 30 päivästä huhtikuuta 2008. Asetuksen V osaston II lukua sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2013. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Komission puolesta Komission jäsen LIITE I Määritelmät Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä: Yleistä 1. ’Viinivuosi’ tarkoittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantovuotta. Se alkaa kunkin vuoden 1 päivänä elokuuta ja päättyy seuraavan vuoden 31 päivänä heinäkuuta. Viinin liittyvät määritelmät 2. ’Raivaus’ tarkoittaa kaikkien viiniköynnösten täydellistä poistamista viininviljelylohkolta. 3. ’Istutus’ tarkoittaa vartettujen tai varttamattomien viinitaimien tai viinitaimien osien lopullista istuttamista rypäleiden tuotantoa tai emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatusta varten. 4. 'Uudelleenvarttaminen’ tarkoittaa jo kertaalleen vartetun viiniköynnöksen varttamista. Tuotteeseen liittyvät määritelmät 5. ’Tuoreet viinirypäleet’ tarkoittaa viiniköynnöksestä saatavaa kypsää tai jopa hieman kuivunutta hedelmää, jota käytetään viiniyttämisessä ja joka voidaan murskata tai puristaa tavanomaisilla viinikellarimenetelmillä ja joka voi saada aikaan luonnollisen alkoholikäymisen. 6. ’Tuore rypäleen puristemehu, jonka käyminen on keskeytetty tai estetty alkoholia lisäämällä ’ tarkoittaa tuotetta, a) jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 ja enintään 15 tilavuusprosenttia, b) joka valmistetaan lisäämällä käymättömään rypäleen puristemehuun, jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 8,5 tilavuusprosenttia ja joka on peräisin yksinomaan 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista rypälelajikkeista - viinistä tislattua neutraalia alkoholia, myös sellaista kuivatuista rypäleistä tislattua alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 95 tilavuusprosenttia, - puhdistamatonta viinin tislaamisesta saatua tuotetta, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 mutta enintään 80 tilavuusprosenttia. 7. ’Viinirypälemehu’ tarkoittaa käymätöntä mutta käymiskykyistä nestemäistä tuotetta, joka a) käsitellään siten, että se on valmis nautittavaksi sellaisenaan; b) saadaan tuoreista rypäleistä tai rypäleen puristemehusta tai laimentamalla. Jos se saadaan laimentamalla, se on laimennettava väkevöidystä tai tiivistetystä rypäleen puristemehusta. Viinirypälemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen alkoholipitoisuus. 8. ’Tiivistetty viinirypäleen puristemehu’ tarkoittaa sokeriväriä sisältämätöntä viinirypälemehua, joka saadaan osittaisella veden poistamisella viinirypälemehusta millä tahansa muulla sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen niin, että refraktometrin, jota käytetään erikseen säädettävän menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama prosenttiluku on vähintään 50,9. Tiivistetylle viinirypälemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen alkoholipitoisuus. 9. ’Viinisakka' tarkoittaa a) viiniä sisältävien säiliöiden pohjalle käymisen jälkeen, varastoinnin aikana tai sallitun käsittelyn jälkeen jäävää jäännöstä; b) a alakohdassa tarkoitetun tuotteen suodattamisesta tai sentrifugoinnista tulevaa jäännöstä; c) rypäleen puristemehua sisältävien säiliöiden pohjalle varastoinnin aikana tai sallitun käsittelyn jälkeen jäävää jäännöstä; d) c alakohdassa tarkoitetun tuotteen suodattamisesta tai sentrifugoinnista tulevaa jäännöstä. 10. ’Rypäleiden puristejäännös’ tarkoittaa tuoreiden rypäleiden puristamisesta tulevaa, käynyttä tai käymätöntä jäännöstä. 11. ’Piquette (puristejäännöksestä valmistettu viini)’ tarkoittaa tuotetta, joka saadaan a) vedessä maseroidun käyttämättömän puristejäännöksen käymisestä; b) käyneen puristejäännöksen liuottamisesta vedessä. 12. ’Tislausta varten väkevöity viini’ tarkoittaa tuotetta, a) jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 18 ja enintään 24 tilavuusprosenttia; b) joka on valmistettu ainoastaan lisäämällä jäännössokeria sisältämättömään viiniin puhdistamatonta tuotetta, jota saadaan viinin tislaamisesta ja jonka todellinen alkoholipitoisuus on enintään 86 tilavuusprosenttia; c) jonka haihtuvien happojen pitoisuus on enintään 1,5 grammaa litrassa etikkahappona ilmaistuna. Alkoholipitoisuuteen liittyvät määritelmät 13. ’Todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina’ tarkoittaa 100 litrassa tuotetta olevan puhtaan alkoholin määrää litroina 20 °C:n lämpötilassa. 14. ’Potentiaalinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina’ tarkoittaa 100 litrassa tuotetta olevien sokerien täydellisestä käymisestä syntyvän puhtaan alkoholin määrää litroina 20 °C:n lämpötilassa. 15. ’Kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina’ tarkoittaa todellisen alkoholipitoisuuden ja potentiaalisen alkoholipitoisuuden summaa. 16. ’Luonnollinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina’ tarkoittaa tuotteen kokonaisalkoholipitoisuutta tilavuusprosentteina ennen mahdollista väkevöintiä. 17. ’Todellinen alkoholipitoisuus painoprosentteina’ tarkoittaa 100 kilogrammassa tuotetta olevan puhtaan alkoholin määrää kilogrammoina. 18. ’Potentiaalinen alkoholipitoisuus painoprosentteina’ tarkoittaa puhtaan alkoholin määrää kilogrammoina, joka syntyisi 100 kilogrammassa tuotetta olevien sokerien täydellisestä käymisestä. 19. ’Kokonaisalkoholipitoisuus painoprosentteina’ tarkoittaa todellisen alkoholipitoisuuden ja potentiaalisen alkoholipitoisuuden summaa. LIITE II Asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa ja 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut tukiohjelmien määrärahat ja menekinedistämiseen varattavat vähimmäisosuudet tuhatta euroa | Varainhoitovuosi | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 | 2015 alkaen | Varainhoito-vuosi | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 2013 | 2014 alkaen | BG | 2 024 | 3 035 | 5 059 | 6 071 | 7 083 | 8 094 | CZ | 239 | 358 | 597 | 716 | 836 | 955 | DE | 2 868 | 4 301 | 7 169 | 8 603 | 10 037 | 11 470 | EL | 1 759 | 2 639 | 4 399 | 5 278 | 6 158 | 7 038 | ES | 30 361 | 45 542 | 75 903 | 91 084 | 106 264 | 121 445 | FR | 24 104 | 36 157 | 60 261 | 72 313 | 84 366 | 96 418 | IT | 26 132 | 39 198 | 65 331 | 78 397 | 91 463 | 104 529 | CY | 242 | 363 | 605 | 726 | 847 | 967 | LU | 44 | 66 | 110 | 132 | 154 | 176 | HU | 1 943 | 2 914 | 4 857 | 5 829 | 6 800 | 7 772 | MT | 21 | 31 | 52 | 62 | 73 | 83 | AT | 1 015 | 1 523 | 2 538 | 3 046 | 3 554 | 4 061 | PT | 5 012 | 7 518 | 12 529 | 15 035 | 17 541 | 20 047 | RO | 3 668 | 5 503 | 9 171 | 11 005 | 12 839 | 14 673 | SI | 338 | 508 | 846 | 1 015 | 1 184 | 1 353 | SK | 205 | 308 | 513 | 616 | 718 | 821 | UK | 23 | 34 | 56 | 68 | 79 | 90 | LIITE IV Rypäletuotteiden luokat 1. Viini Viini on tuote, joka saadaan murskatuista tai murskaamattomista tuoreista rypäleistä tai rypäleen puristemehusta ainoastaan täydellisellä tai osittaisella alkoholikäymisellä. Viinin on oltava seuraavien edellytysten mukaista: a) sen todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on joko liitteessä V olevassa B kohdassa esitettyjen käsittelyjen jälkeen tai ilman niitä vähintään 8,5 tilavuusprosenttia, jos viini on valmistettu ainoastaan liitteen IX mukaisilta A- ja B-viininviljelyvyöhykkeiltä poimituista rypäleistä, ja vähintään 9 tilavuusprosenttia muiden viininviljelyvyöhykkeiden osalta; b) jos viinillä on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä, sen todellinen alkoholipitoisuus on – poiketen muutoin sovellettavasta todellisen alkoholipitoisuuden vähimmäistilavuusprosentista – joko liitteessä V olevassa B kohdassa esitettyjen käsittelyjen jälkeen tai ilman niitä vähintään 4,5 tilavuusprosenttia; c) sen kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 15 tilavuusprosenttia. Komissio voi nostaa kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisrajan 20 tilavuusprosenttiin, kun kyseessä ovat tietyillä viininviljelyalueilla yhteisössä tuotetut viinit, jotka on valmistettu ilman väkevöimistä; d) sen kokonaishappopitoisuus viinihappona ilmaistuna on vähintään 3,5 grammaa litrassa eli 46,6 milliekvivalenttia litrassa, ellei mahdollisesti hyväksyttävistä poikkeuksista muuta johdu. ’Retsina’ on viini, jota tuotetaan ainoastaan Kreikan maantieteellisellä alueella rypäleen puristemehusta, johon on lisätty Aleppo-mäntypihkaa. Aleppo-mäntypihkaa saa käyttää ainoastaan retsinaviinin valmistuksessa Kreikassa voimassa olevien säännösten mukaisesti. 2. Käymistilassa oleva uusi viini Käymistilassa oleva uusi viini on viini, jonka alkoholikäyminen ei ole vielä päättynyt ja jota ei ole vielä erotettu sakastaan. 3. Väkevä viini Väkevä viini on tuote, a) jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 15 ja enintään 22 tilavuusprosenttia; b) jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 17,5 tilavuusprosenttia, lukuun ottamatta eräitä alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja väkeviä viinejä, jotka sisältyvät 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan luetteloon; c) joka on saatu - käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta, tai - viinistä, tai - edellisten sekoituksesta, tai - rypäleen puristemehusta tai rypäleen puristemehun ja viinin sekoituksesta, kun kyseessä ovat 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävät alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut väkevät viinit; d) jonka alkuperäinen luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia, lukuun ottamatta eräitä alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja väkeviä viinejä, jotka sisältyvät 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan luetteloon; e) johon on lisätty i) joko yksinään tai sekoitettuna - viinistä tislattua neutraalia alkoholia, myös sellaista kuivatuista rypäleistä tislattua alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 96 tilavuusprosenttia, - viinistä tai kuivatuista rypäleistä saatavaa tislettä, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 ja enintään 86 tilavuusprosenttia; ii) ja tarvittaessa yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista: - tiivistetty rypäleen puristemehu, - jokin e alakohdassa tarkoitettu tuote sekoitettuna c alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun rypäleen puristemehun kanssa; f) johon on e alakohdan poikkeusta soveltaen lisätty, silloin kun kyseessä ovat määriteltävät alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetut väkevät viinit, jotka sisältyvät 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen laadittavaan luetteloon, i) jotakin e alakohdan i alakohdassa tarkoitettua tuotetta yksinään tai sekoitettuna; tai ii) yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista: - viinistä tai kuivatuista rypäleistä tislattu alkoholi, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 95 ja enintään 96 tilavuusprosenttia; - viinistä tai rypäleen puristejäännöksestä tislattu alkoholijuoma, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 ja enintään 86 tilavuusprosenttia; - kuivatuista rypäleistä tislattu alkoholijuoma, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 mutta alle 94,5 tilavuusprosenttia; iii) ja tarvittaessa yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista: - kuivuneista viinirypäleistä saatu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu, - avotulikäsittelyllä saatu tiivistetty rypäleen puristemehu, joka vastaa tätä toimenpidettä lukuun ottamatta tiivistetyn rypäleen puristemehun määritelmää, - tiivistetty rypäleen puristemehu, - jokin f alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu tuote sekoitettuna c alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuun rypäleen puristemehuun. 4. Kuohuviini Kuohuviini on tuote, a) joka saadaan ensimmäisen tai toisen alkoholikäymisen avulla - tuoreista rypäleistä, tai - rypäleen puristemehusta, tai - viinistä, tai - viinistä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä; b) josta purkautuu säiliötä avattaessa yksinomaan käymisestä peräisin olevaa hiilidioksidia; c) johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa. 5. Hiilihapotettu kuohuviini Hiilihapotettu kuohuviini on tuote, a) joka on valmistettu viinistä; b) josta purkautuu säiliötä avatessa hiilidioksidia, joka on peräisin kokonaisuudessaan tai osittain tämän kaasun lisäämisestä; c) johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa. 6. Helmeilevä viini Helmeilevä viini on tuote, a) joka on saatu viinistä, jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 9 tilavuusprosenttia; b) jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 7 tilavuusprosenttia; c) johon muodostuu endogeenisen hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 1 baarin ja enintään 2,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa; d) jota pidetään enintään 60 litran säiliöissä. 7. Hiilihapotettu helmeilevä viini Hiilihapotettu helmeilevä viini on tuote, a) joka on saatu viinistä tai suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustetusta viinistä; b) jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 7 tilavuusprosenttia ja kokonaisalkoholipitoisuus vähintään 9 tilavuusprosenttia; c) johon muodostuu endogeenisen hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 1 baarin ja enintään 2,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 °C:n lämpötilassa; d) jota pidetään enintään 60 litran säiliöissä. 8. Rypäleen puristemehu Rypäleen puristemehu on nestemäinen tuote, joka saadaan tuoreista rypäleistä luonnollisilla tai fysikaalisilla menetelmillä. Rypäleen puristemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen alkoholipitoisuus. 9. Käymistilassa oleva rypäleen puristemehu Käymistilassa oleva rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehun käymistuote, jonka todellinen alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1 tilavuusprosentti ja pienempi kuin kolme viidesosaa sen kokonaisalkoholipitoisuudesta. Käymistilassa olevana rypäleen puristemehuna ei kuitenkaan pidetä eräitä suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja viinejä, joiden todellinen alkoholipitoisuus on pienempi kuin kolme viidesosaa niiden kokonaisalkoholipitoisuudesta mutta vähintään 4,5 tilavuusprosenttia. 10. Kuivuneista viinirypäleistä valmistettu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu Kuivuneista rypäleistä saatu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehun osittaisesta käymisestä saatu tuote, joka valmistetaan kuivuneista rypäleistä, joiden kokonaissokeripitoisuus ennen käymistä on vähintään 272 grammaa litrassa ja joiden luonnollinen ja todellinen alkoholipitoisuus ei saa olla pienempi kuin 8 tilavuusprosenttia. Tiettyjä nämä vaatimukset täyttäviä viinejä, jotka määritellään 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ei kuitenkaan pidetä kuivuneista rypäleistä saatuna osittain käyneenä rypäleen puristemehuna. 11. Tiivistetty rypäleen puristemehu Tiivistetty rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehua, johon ei ole lisätty sokeriväriä ja joka a) saadaan osittaisella veden poistamisella rypäleen puristemehusta millä tahansa muulla sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen siten, että refraktometrin, jota käytetään 25 artiklan mukaisesti vahvistettavan menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama prosenttiluku on vähintään 50,9; b) on peräisin ainoastaan 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista luokitelluista rypälelajikkeista. Tiivistetylle rypäleen puristemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen alkoholipitoisuus. 12. Puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu Puhdistettu tiivistetty rypälemehu on nestemäinen tuote, johon ei ole lisätty sokeriväriä ja a) joka saadaan osittaisella veden poistamisella rypäleen puristemehusta millä tahansa muulla sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen siten, että refraktometrin, jota käytetään 25 artiklan mukaisesti vahvistettavan menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama prosenttiluku on vähintään 61,7; b) joka on käsitelty sallituilla happamuuden vähentämismenetelmillä ja muiden ainesosien kuin sokerin poistomenetelmillä; c) jolla on seuraavat ominaisuudet: - pH on 25°:ssa Brix-asteikolla enintään 5, - optinen tiheys 425 nanometrissä yhden senttimetrin paksuudessa tiivistetyssä rypäleen puristemehussa 25°:ssa Brix-asteikolla on enintään 0,100, - sakkaroosipitoisuus, jota ei havaita tietyllä erikseen määriteltävällä määritysmenetelmällä, - Folin-Ciocalteau-luku on 25°:ssa Brix-asteikolla enintään 6,00, - kokonaishappopitoisuus on enintään 15 milliekvivalenttia kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta; - rikkidioksidipitoisuus on enintään 25 milligrammaa kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta; - kokonaiskationipitoisuus on enintään 8 milliekvivalenttia kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta; - johtokyky on 25°:ssa Brix-asteikolla ja 20 °C:ssa enintään 120 mikrosiemensiä senttimetrissä, - hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on enintään 25 milligrammaa kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta; - sisältää mesoinositolia; d) joka on peräisin ainoastaan 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista luokitelluista rypälelajikkeista. Puhdistetulle tiivistetylle rypäleen puristemehulle sallitaan enintään 1 tilavuusprosentin todellinen alkoholipitoisuus. 13. Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini on tuote, a) joka on tuotettu yhteisössä ilman väkevöimistä yhteisössä korjatuista rypäleistä, jotka on saatu 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista rypälelajikkeista; b) jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 15 tilavuusprosenttia; c) jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 16 tilavuusprosenttia ja todellinen alkoholipitoisuus vähintään 12 tilavuusprosenttia. Jäsenvaltiot voivat säätää tätä tuotetta koskevasta vanhentamiskaudesta. 14. Viinietikka Viinietikka on etikka, a) joka on valmistettu ainoastaan viinin etikkakäymisellä; b) jonka kokonaishappopitoisuus on vähintään 60 grammaa litrassa etikkahappona ilmaistuna. LIITE V Väkevöiminen sekä happamuuden lisääminen ja vähentäminen eräillä viininviljelyvyöhykkeillä A. Väkevöimisen rajoitukset 1. Kun ilmasto-olot tietyillä liitteen IX mukaisilla yhteisön viininviljelyvyöhykkeillä sitä edellyttävät, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista rypälelajikkeista peräisin olevien tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan uuden viinin sekä viinin tilavuusprosentteina ilmaistun luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäämisen. 2. Luonnollisen alkoholipitoisuuden lisääminen on suoritettava liitteessä B tarkoitettujen viininvalmistuskäytäntöjen mukaisesti, eikä se saa ylittää seuraavia rajoja: a) 2 tilavuusprosenttia liitteen IX mukaisilla A- ja B-viininviljelyvyöhykkeillä; b) 1 tilavuusprosentti liitteen IX mukaisilla C-viininviljelyvyöhykkeillä. 3. Poikkeuksellisen epäsuotuisten ilmasto-olojen vuosina voidaan päättää 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, että 2 kohdassa tarkoitettu alkoholipitoisuuden lisäystä koskeva raja voidaan liitteen IX mukaisilla A- ja B-viininviljelyvyöhykkeillä nostaa 3 tilavuusprosenttiin. B. Väkevöimiskäsittelyt 1. Edellä A kohdassa tarkoitettua luonnollista alkoholipitoisuutta tilavuusprosentteina saa lisätä ainoastaan: a) lisäämällä tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, kun kyseessä ovat tuoreet rypäleet, käymistilassa oleva rypäleen puristemehu ja käymistilassa oleva uusi viini; b) lisäämällä tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua taikka osittaisella tiivistämisellä, käänteinen osmoosi mukaan luettuna, kun kyseessä on rypäleen puristemehu; c) osittain tiivistämällä jäähdyttämisen avulla, kun kyseessä on viini. 2. Jokainen 1 kohdassa tarkoitettu menetelmä sulkee pois muiden menetelmien käytön. 3. Rypäleen puristemehun ja viinin, joille tehdään 1 kohdassa tarkoitettu käsittely, tiivistäminen a) ei saa aiheuttaa yli 20 prosentin vähenemistä kyseisen tuotteen määrässä; b) ei saa lisätä kyseisen tuotteen luonnollisen alkoholipitoisuutta yli 2 tilavuusprosentilla, sen estämättä mitä A kohdan 2 kohdan b alakohdassa esitetään. 4. Edellä 1–3 kohdassa tarkoitetuilla käsittelyillä saa lisätä tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan uuden viinin ja viinin tilavuusprosentteina ilmaistun kokonaisalkoholipitoisuuden a) liitteen IX mukaisella A-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 11,5 tilavuusprosenttiin; b) liitteen IX mukaisella B-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 12 tilavuusprosenttiin; c) liitteen IX mukaisilla C I a ja C I b-viininviljelyvyöhykkeillä enintään 12,5 tilavuusprosenttiin; d) liitteen IX mukaisella C II-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 13 tilavuusprosenttiin; ja e) liitteen IX mukaisella C III-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 13,5 tilavuusprosenttiin. 5. Edellä olevasta 4 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat sallia, että a) punaviinin osalta 4 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaisalkoholipitoisuus lisätään liitteen IX mukaisella A-viininviljelyvyöhykkeellä 12 tilavuusprosenttiin ja liitteen IX mukaisella B-viininviljelyvyöhykkeellä 12,5 tilavuusprosenttiin; b) 4 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaisalkoholipitoisuus lisätään liitteen A- ja B-viininviljelyvyöhykkeillä jäsenvaltion määrittämälle tasolle. C. Happamuuden lisääminen ja vähentäminen 1. Tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle uudelle viinille ja viinille voidaan tehdä a) liitteen IX mukaisilla A, B, C I a- ja C I b -viininviljelyvyöhykkeillä osittainen happamuuden vähentäminen; b) liitteen IX mukaisilla C II- ja C III a -viininviljelyvyöhykkeillä happamuuden lisääminen ja happamuuden vähentäminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista; tai c) liitteen IX mukaisella C III b -viininviljelyvyöhykkeellä happamuuden lisääminen. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin viinin happamuutta voidaan lisätä enintään 1,50 grammaa litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 20 milliekvivalenttia litraa kohti. 3. Viinien happamuutta saa lisätä enintään 2,50 grammaa litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 33,3 milliekvivalenttia litraa kohti. 4. Viinien happamuutta saa vähentää enintään yhden gramman litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 13,3 milliekvivalenttia litraa kohti. 5. Tiivistettäväksi tarkoitetun rypäleen puristemehun happamuutta voidaan osittain vähentää. 6. Poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuosina jäsenvaltiot voivat sallia 1 kohdassa tarkoitettujen, liitteen IX mukaisten B-, C I a- ja C I b -viininviljelyvyöhykkeiden tuotteiden happamuuden lisäämisen tämän liitteen 1 kohdassa tarkoitettujen, liitteen IX mukaisten C II- ja C III a- ja C III b -viininviljelyvyöhykkeitä koskevien edellytysten mukaisesti. 7. Saman tuotteen happamuuden lisääminen ja väkevöiminen, ellei tapauskohtaisesti päätetä poikkeuksesta, sekä tuotteen happamuuden lisääminen ja sen happamuuden vähentäminen sulkevat pois toisensa. D. Käsittelyt 1. Edellä B ja C kohdassa tarkoitetut käsittelyt viinin happamuuden lisäämistä ja vähentämistä lukuun ottamatta ovat sallittuja vain, jos ne suoritetaan 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävin edellytyksin jalostettaessa tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua, käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa uutta viiniä viiniksi tai muuksi 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetuksi juomaksi kuin kuohuviiniksi tai hiilihapotetuksi kuohuviiniksi sellaisella viininviljelyvyöhykkeellä, jolta käsiteltävät tuoreet rypäleet on korjattu. 2. Viinien tiivistäminen on suoritettava sillä viininviljelyvyöhykkeellä, jolta käsiteltävät rypäleet on korjattu. 3. Viinin happamuutta voidaan lisätä ja vähentää ainoastaan siinä viininvalmistuslaitoksessa ja sillä viininviljelyvyöhykkeellä, jolta viininvalmistuksessa käytettävät rypäleet on korjattu. 4. Jokaisesta 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta käsittelystä on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Sama koskee niitä tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun määriä, jotka luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä tai henkilöryhmittymillä on hallussaan ammattinsa harjoittamista varten, erityisesti tuottajilla, pullottajilla, jalostajilla sekä 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen määriteltävillä kauppiailla samoin kuin heidän samaan aikaan ja samassa paikassa pitämänsä tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun ja irtotavarana olevan viinin määriä. Näiden määrien ilmoittaminen voidaan kuitenkin korvata niiden merkitsemisellä saapumis- ja varastonkäyttöluetteloon. 5. Jokainen C kohdassa tarkoitettu käsittely on merkittävä 103 artiklassa säädettyyn saateasiakirjaan, jonka perusteella nämä käsittelyt läpikäyneet tuotteet saatetaan liikkeeseen. 6. Poikkeuksellisista ilmasto-oloista johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta kyseisiä käsittelyjä saa tehdä ainoastaan a) liitteen IX mukaisella C-viininviljelyvyöhykkeellä 1 päivän tammikuuta jälkeen; b) liitteen IX mukaisilla A- ja B-viininviljelyvyöhykkeillä 16 päivän maaliskuuta jälkeen. Ne on tehtävä ainoastaan näitä määräaikoja välittömästi edeltävän viinisadon tuotteille. 7. Tiivistämistä jäähdyttämisen avulla sekä happamuuden lisäämistä ja vähentämistä saa kuitenkin tehdä koko vuoden ajan, sen estämättä mitä 6 kohdassa säädetään. LIITE VI Rajoitukset A. Yleistä 1. Mihinkään sallittuun viininvalmistusmenetelmään ei kuulu veden lisääminen, jollei se ole välttämätöntä erityisen teknisen tarpeen vuoksi. 2. Mihinkään sallittuun viininvalmistusmenetelmään ei kuulu alkoholin lisääminen lukuun ottamatta menettelyjä, jotka liittyvät tuoreista rypäleistä valmistetun rypäleen puristemehun, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty alkoholia lisäämällä, väkevän viinin, kuohuviinin, väkevöidyn viinin ja helmeilevän viinin valmistamiseen. 3. Tislausta varten väkevöityä viiniä voidaan käyttää ainoastaan tislaukseen. B. Tuoreet rypäleet, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu 1. Tuoreista rypäleistä valmistettua rypäleen puristemehua, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty alkoholia lisäämällä, saa käyttää ainoastaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, jotka eivät kuulu CN-koodiin 2204 10, 2204 21 tai 2204 29. Edellä esitetty ei rajoita jäsenvaltiota soveltamasta tiukempia säännöksiä sen alueella tapahtuvaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, jotka eivät kuulu CN-koodiin 2204 10, 2204 21 tai 2204 29. 2. Viinirypälemehua ja tiivistettyä viinirypälemehua ei saa käyttää viiniyttämiseen eikä lisätä viiniin. Niitä ei saa käyttää alkoholiksi yhteisön alueella. 3. Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, joista valmistetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Puolassa yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2206 00 kuuluvia tuotteita, joista voidaan käyttää yhdysnimikettä, joka sisältää jäsenvaltioiden suostumuksella myyntinimityksen ”viini”. 4. Kuivuneista viinirypäleistä saatua käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua saa saattaa markkinoille ainoastaan väkevän viinin valmistukseen ja ainoastaan niillä viinialueilla, joilla tämä käyttö oli perinteistä 1 päivänä tammikuuta 1985 sekä viinin valmistukseen ylikypsistä rypäleistä. 5. Kolmansista maista peräisin olevia tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua, käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, tiivistettyä rypäleen puristemehua, puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, rypäleen puristemehua, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä alkoholia, viinirypälemehua ja tiivistettyä viinirypälemehua ei saa viiniyttää eikä lisätä viiniin yhteisön alueella, jollei neuvosto toisin päätä yhteisön kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. C. Viinien sekoittaminen Kolmannesta maasta peräisin olevan viinin leikkaaminen yhteisön viinin kanssa samoin kuin kolmansista maista peräisin olevien viinien leikkaaminen keskenään on kielletty yhteisössä, jollei neuvosto toisin päätä yhteisön kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. D. Viininvalmistuksen sivutuotteet 1. Rypäleiden ylipuristaminen on kielletty. Jäsenvaltio voi päättää paikalliset olosuhteet ja tekniset edellytykset huomioon ottaen alkoholin vähimmäismäärästä, jonka on joka tapauksessa oltava suurempi kuin 0, joka puristejäännöksen ja sakan on sisällettävä rypäleiden puristamisen jälkeen. 2. Alkoholia, puristejäännöksestä tislattua alkoholijuomaa ja puristejäännöksestä valmistettua viiniä (piquette) lukuun ottamatta yhteisöstä peräisin olevasta viinisakasta ja rypäleen puristejäännöksestä ei saa valmistaa viiniä tai muuta nautittavaksi tarkoitettua juomaa. 3. Viinisakan puristaminen ja puristejäännöksen uudelleenkäyttäminen muihin tarkoituksiin kuin tislaukseen tai piquetten tuotantoon on kielletty. Viinisakan suodatusta ja sentrifugointia ei pidetä puristamisena, jos saadut tuotteet ovat virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia. 4. Jos puristejäännöksestä valmistetun viinin (piquette) valmistaminen on jäsenvaltiossa sallittua, sitä saa käyttää ainoastaan tislaukseen tai viininviljelijän perheen omaan käyttöön. 5. Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on hallussaan tämän viininvalmistuksen sivutuotteita, on hävitettävä ne valvonnan alaisena ja 104 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettavien edellytysten mukaisesti. LIITE VII Raivausjärjestelmän talousarvio Asetuksen 92 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun raivausjärjestelmän käytettävissä oleva talousarvio on a) viinivuonna 2008/2009 (varainhoitovuosi 2009): 430 miljoonaa euroa; b) viinivuonna 2009/2010 (varainhoitovuosi 2010): 287 miljoonaa euroa; c) viinivuonna 2009/2011 (varainhoitovuosi 2011): 184 miljoonaa euroa; d) viinivuonna 2011/2012 (varainhoitovuosi 2012): 110 miljoonaa euroa; e) viinivuonna 2012/2013 (varainhoitovuosi 2013): 59 miljoonaa euroa. LIITE VIII Alat, joiden jäsenvaltiot voivat katsoa olevan tukeen kelpaamattomia raivausjärjestelmässä (94 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut) hehtaareina | Jäsenvaltio | Viiniköynnöstä kasvava kokonaisala | 94 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut alat | BG | 135 760 | 2 715 | CZ | 19 081 | 382 | DE | 102 432 | 2 049 | EL | 66 682 | 1 334 | ES | 1 099 765 | 21 995 | FR | 879 859 | 17 597 | IT | 730 439 | 14 609 | CY | 13 068 | 261 | LU | 1 299 | 26 | HU | 85 260 | 1 705 | MT | 910 | 18 | AT | 50 681 | 1 014 | PT | 238 831 | 4 777 | RO | 178 101 | 3 562 | SI | 16 704 | 334 | SK | 21 531 | 431 | UK | 793 | 16 | LIITE IX Viininviljelyvyöhykkeet Viininviljelyvyöhykkeet, joihin viitataan liitteessä IV ja V, ovat seuraavat: 1. A-viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Saksassa: viiniviljelmät, jotka eivät kuulu B-viininviljelyvyöhykkeeseen; b) Luxemburgissa: koko Luxemburgin kaikki viinialueet; c) Alankomaissa, Belgiassa, Irlannissa, Puolassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa: näiden maiden kaikki viinialueet; d) Tšekissä: Čechyn viinialue. 2. B-viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Saksassa viiniviljelmät Badenin määritellyllä alueella; b) Ranskassa niissä departementeissa olevat viiniviljelmät, joita ei mainita tässä liitteessä, sekä seuraavissa departementeissa seuraavilla alueilla sijaitsevat viiniviljelmät: - Alsace: Bas-Rhin, Haut-Rhin, - Lorraine: Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle, Vosges, - Champagne: Aisne, Aube, Marne, Haute-Marne, Seine-et-Marne, - Jura: Ain, Doubs, Jura, Haute-Saône, - Savoie: Savoie, Haute-Savoie, Isère (Chapareillanin kunta), - Val de Loire: Cher, Deux-Sèvres, Indre, Indre-et-Loire, Loir-et-Cher, Loire-Atlantique, Loiret, Maine-et-Loire, Sarthe, Vendée, Vienne, sekä Nièvren departementissa sijaitsevan Cosne-sur-Loiren arrondissementin viiniviljelmät; c) Itävalta: Itävallan kaikki viinialueet; d) Tšekissä Moravan viinialue ja 1 kohdan d alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät; e) Slovakiassa: Pienten Karpaattien, Etelä-Slovakian, Nitran, Keski-Slovakian ja Itä-Slovakian viinialueet sekä 3 kohtaan kuulumattomat viinialueet; f) Sloveniassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: - Podravjen alue: ljutomerskoormoški vinorodni okoliš, mariborski vinorodni okoliš, radgonskokapelski vinorodni okoliš, šmarsko-virštajnski vinorodni okoliš, vinorodni okoliš Haloze, prekmurski vinorodni okoliš, vinorodni okoliš Srednje Slovenske gorice, - Posavjen alue: bizeljsko-sremiški vinorodni okoliš, vinorodni okoliš Bela krajina, vinorodni okoliš Dolenjska sekä viiniviljelmät 5 kohdan d alakohtaan kuulumattomilla alueilla; g) Romaniassa Podișul Transilvaniein alue. 3. C I a -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: - seuraavissa departementeissa: Allier, Alpes-de-Haute-Provence, Hautes-Alpes, Alpes-Maritimes, Ariège, Aveyron, Cantal, Charente, Charente-Maritime, Corrèze, Côte-d'Or, Dordogne, Haute-Garonne, Gers, Gironde, Isère (Chapareillanin kuntaa lukuun ottamatta), Landes, Loire, Haute-Loire, Lot, Lot-et-Garonne, Lozère, Nièvre (lukuun ottamatta Cosne-sur-Loiren arrondissementtia), Puy-de-Dôme, Pyrénées-Atlantiques, Hautes-Pyrénées, Rhône, Saône-et-Loire, Tarn, Tarn-et-Garonne, Haute-Vienne, Yonne, - Drômen departementissa sijaitsevat Valencen ja Dien arrondissementit (lukuun ottamatta kantoneita Dieulefit, Loriol, Marsanne ja Montélimar), - Ardèchen departementissa sijaitseva Tournonin arrondissementti sekä seuraavat kantonit: Antraigues, Buzet, Coucouron, Montpezat-sous-Bauzon, Privas, Saint-Etienne-de-Lugdarès, Saint-Pierreville, Valgorge ja Voulte-sur-Rhône. b) Espanjassa viiniviljelmät La Coruñan, Asturian, Cantabrian, Guipúzcoan ja Vizcayan provinsseissa; c) Portugalissa Norten alueen viiniviljelmät, jotka vastaavat ”Vinho Verde” -viinialuetta, sekä ”Conselhos de Bombarral, Lourinhã, Mafra e Torres Vedras” (lukuun ottamatta ”Freguesias da Carvoeira e Dois Portos”), jotka kuuluvat ”Região viticola da Extremadura” -viinialueeseen; d) Slovakiassa Tokajin alue; e) Romaniassa 2 kohdan g alakohtaan tai 5 kohdan f alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät. 4. C I b -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Italiassa Valle d'Aostan alueen sekä Sondrion, Bolzanon, Trenton ja Bellunon provinssien viiniviljelmät; b) Unkarissa kaikki viiniviljelmät. 5. C II -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: - seuraavissa departementeissa: Aude, Bouches-du-Rhône, Gard, Hérault, Pyrénées-Orientales (lukuun ottamatta kantoneita Olette ja Arles-sur-Tech), Vaucluse, - siinä osassa Varin departementtia, jonka eteläosaa rajaavat seuraavien kuntien pohjoisrajat: Evenos, Le Beausset, Solliès-Toucas, Cuers, Puget-Ville, Collobrières, la Garde-Freinet, Plan-de-la-Tour ja Sainte-Maxime, - Nyonsin arrondissementti ja Drômen departementin kantonit Dieulefit, Loriol, Marsanne ja Montélimar, - Ardèchen departementin alueet, joita ei mainita 3 kohdan a alakohdassa; b) Italiassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Abruzzi, Campania, Emilia-Romagna, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia, lukuun ottamatta provinssia Sondrio, Marche, Molise, Piemonte, Toscana, Umbria Veneto, lukuun ottamatta provinssia Belluno, ja mukaan lukien näihin alueisiin kuuluvat saaret, kuten Elba, sekä muut Toscanan saaristoon kuuluvat saaret, Ponza-saaret, Capri ja Ischia; c) Espanjassa seuraavien provinssien viiniviljelmät: - Lugo, Orense, Pontevedra, - Ávila (lukuun ottamatta paikallisia hallintoalueita, jotka kuuluvat Cebreroksen määriteltyyn comarca-viinialueeseen), Burgos, León, Palencia, Salamanca, Segovia, Soria, Valladolid, Zamora, - La Rioja, - Álava, - Navarra, - Huesca, - Barcelona, Girona, Lleida, - siinä osassa Zaragozan provinssia, joka sijaitsee Ebrojoen pohjoispuolella, - Tarragonan provinssiin kuuluvissa kunnissa, jotka kuuluvat Penedésin alkuperänimityksen alueeseen, - Tarragonan provinssiin kuuluvalla Conca de Barberán hallinnollisella viinialueella (”comarca”). d) Sloveniassa Primorskan alueen viiniviljelmät: vinorodni okoliš Goriška Brda, vinorodni okoliš Vipavska dolina, koprski vinorodni okoliš ja vinorodni okoliš Kras; e) Bulgariassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Dunavska Ravnina (Дунавска равнина), Chernomorski Rayon (Черноморски район), Rozova Dolina (Розова долина); f) Romaniassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Dealurile Buzăului, Dealu Mare, Severinului and Plaiurile Drâncei, Colinele Dobrogei, Terasele Dunării, eteläinen viinialue hietikoineen ja muine suotuisine alueineen. 6. C III a -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Kreikassa seuraavilla nomos-alueilla sijaitsevat viiniviljelmät: Florina, Imathia, Kilkis, Grevena, Larisa, Ioannina, Lefkas, Akhaia, Messenia, Arkadia, Korintti, Herakleion, Khania, Rethymnon, Samos, Lasithi ja Theran saari (Santorini); b) Kyproksessa yli 600 metrin korkeudella sijaitsevat viiniviljelmät; c) Bulgariassa 5 kohdan e alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät. 7. C III b -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat: a) Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: - Korsikan departementit, - se osa Varin departementin aluetta, joka sijaitsee meren ja seuraavien samaan viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvien kuntien välissä: Evenos, Le Beausset, Solliès-Toucas, Cuers, Puget-Ville, Collobrières, la Garde-Freinet, Plan-de-la-Tour ja Sainte-Maxime, - Pyrénées-Orientales-departementin alueella sijaitsevat kantonit Olette ja Arles-sur-Tech; b) Italiassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Calabria, Basilicata, Apulia, Sardinia ja Sisilia, mukaan luettuina näihin alueisiin kuuluvat saaret, kuten Pantelleria sekä Liparin-, Egardin- ja Pelagiset saaret; c) Kreikassa 6 kohtaan kuulumattomat viiniviljelmät; d) Espanjassa: 3 kohdan b alakohtaan tai 5 kohdan c alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät; e) Portugalissa viiniviljelmät alueilla, jotka eivät kuulu C I a -viininviljelyvyöhykkeeseen. f) Kyproksessa enintään 600 metrin korkeudella sijaitsevat viiniviljelmät; g) Maltassa kaikki viiniviljelmät. 8. Tässä liitteessä mainittujen hallinnollisten yksiköiden alueet on rajattu 15 päivänä joulukuuta 1981 voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti sekä Espanjan osalta 1 päivänä maaliskuuta 1986 ja Portugalin osalta 1 päivänä maaliskuuta 1998 voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti. RAHOITUSSELVITYS | 1. | BUDJETTIKOHTA: 05 02 09 05 02 10 01 | MÄÄRÄRAHAT (milj. euroa): | 2007: 2007: | 1 487 38 | 2008 2008: | 1 377 (ATE) 38 (ATE) | 2. | TOIMENPITEEN NIMI: Ehdotus: neuvoston asetus viinin yhteisestä markkinajärjestelystä ja eräiden asetusten muuttamisesta | 3. | OIKEUSPERUSTA: Perustamissopimuksen 36 ja 37 artikla | 4. | TAVOITTEET: Uudistuksen tavoitteet ovat: – EU:n viinintuottajien kilpailukyvyn parantaminen; EU:n alueen laatuviinien maineen vahvistaminen maailman parhaina, vanhojen markkinoiden takaisinvaltaus ja uusien markkinoiden valloittaminen EU:ssa ja muualla maailmassa, – viinialan markkinajärjestely, joka perustuu selkeisiin, yksinkertaisiin ja tehokkaisiin sääntöihin, joiden avulla tasapainotetaan kysyntää ja tarjontaa, – viinialan markkinajärjestely, joka säilyttää EU:n viinintuotannon parhaat perinteet, vahvistaa monien maaseutualueiden yhteiskuntarakennetta ja varmistaa, että kaikki tuotanto on ympäristöystävällistä. | 5. | VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON | 12 KUUKAUDEN JAKSO (milj. euroa) | KULUVA VARAINHOITO-VUOSI (2007) (milj. euroa) | SEURAAVA VARAINHOITO-VUOSI (2008) (milj. euroa) | 5.0 | MENOT – EY:N TALOUSARVIOSTA (TUET/INTERVENTIOT) – KANSALLISISTA TALOUSARVIOISTA – MUUT | – | – | – | 5.1 | TULOT – EY:N OMAT VARAT (MAKSUT/TULLIT) – KANSALLISISTA TALOUSARVIOISTA | – | – | – | 2009 | 2010 | 2011 | 2012 | 5.0.1 | MENOARVIO | p.m. | p.m. | p.m. | p.m. | 5.1.1 | TULOARVIO | 5.2 | LASKUTAPA: Uudistusehdotuksen vuotuisiksi kustannuksiksi – määrärahasiirrot maaseudun kehittämiseen mukaan luettuina – arvioidaan 1,3 miljardia euroa, eli menotaso on sama kuin jos nykytilanne säilytettäisiin ennallaan. Nykytilanteen säilyttämisvaihtoehto perustuu vuosien 2001–2005 (viisi vuotta, joista ei ole otettu huomioon ääripäitä) talousarviomenojen keskiarvoon, sellaisena kuin se on korotettuna Bulgarian ja Romanian liittymisen huomioon ottamiseksi. Uudistuksen talousarviokustannukset esitetään yksityiskohtaisemmin oheisessa liitteessä. | 6.0 | MAHDOLLISUUS RAHOITUKSEEN TOTEUTETTAVANA OLEVAN TALOUSARVION KYSEISEEN LUKUUN OTETUISTA MÄÄRÄRAHOISTA | KYLLÄ/ EI | 6.1 | MAHDOLLISUUS RAHOITUKSEEN TOTEUTETTAVANA OLEVAN TALOUSARVION LUKUJEN VÄLISILLÄ SIIRROILLA | KYLLÄ/ EI | 6.2 | LISÄTALOUSARVION TARVE | KYLLÄ/ EI | 6.3 | MYÖHEMPIIN TALOUSARVIOIHIN OTETTAVAT MÄÄRÄRAHAT | KYLLÄ/ EI | HUOMAUTUKSIA: – | RAHOITUSSELVITYKSEN LIITE | 200 000 ha ja palkkion aleneminen 20 % vuosittain | TA-2010 | TA-2010 | TA-2011 | TA-2012 | TA-2013 | hehtaarien lukumäärä, jos ensimmäisenä vuonna 30 % kokonaismäärästä ja vuotuinen vähennys 5 % | A. Yhteisen markkinajärjestelyn tason toimenpiteet | 1. Uudelleenaktivoitu raivausjärjestelmä (yht. 200 000 ha) | raivauspalkkio keskimäärin | €/ha | 7 174 | 5 739 | 4 591 | 3 673 | 2 938 | alustava raivattu ala, joka sisällytetty tilatukijärjestelmään | ha | 60 000 | 50 000 | 40 000 | 30 000 | 20 000 | raivauksesta aiheutuvien talousarviokustannusten enimmäismäärä vuosittain, yhteensä | milj. € | 430 | 287 | 184 | 110 | 59 | 2. jäännösmenot EU:n markkinatoimenpiteiden asteittaiseksi lopettamiseksi | arvioitu määrä | milj. € | 147 | p.m. | p.m. | p.m. | 3. kansallisten määrärahojen rahoittaminen | kansalliset enimmäismäärärahat | milj. € | 634 | 879 | 863 | 870 | 858 | josta menekinedistämiseen vähintään | milj. € | 120 | 120 | 120 | 120 | 120 | kansalliset enimmäismäärärahat yhteensä | milj. € | 634 | 879 | 863 | 870 | 858 | menekinedistämisen prosenttiosuus kansallisista määrärahoista | % | 18,93% | 13,65% | 13,90% | 13,79% | 13,99% | yhteisen markkinajärjestelyn tason toimenpiteet yhteensä | milj. € | 1 211 | 1 166 | 1 047 | 980 | 917 | B. Liitteeseen VII lisättävät tuotannosta irrotetut suorat tuet | enimmäispalkkio | €/ha | 350 | 350 | 350 | kumuloitu arvioitu ala | ha | 60 000 | 110 000 | 150 000 | vuotuiset talousarviokustannukset yhteensä | milj. € | 21 | 38,5 | 52,5 | Maatalouspolitiikan ensimmäisessä pilarissa rahoitetut toimenpiteet yhteensä | milj. € | 1 211 | 1 166 | 1 068 | 1 019 | 969 | C. Siirto maaseudun kehittämiseen viinintuotantoalueilla | milj. € | 100 | 150 | 250 | 300 | 350 | YHTEENSÄ (A+B+C) | milj. € | 1 311 | 1 316 | 1 318 | 1 319 | 1 319 | D. Tiedotus (neuvoston asetuksen (EY) N:o 2826/2000 muuttaminen) | milj. € | +3 | +3 | +3 | +3 | +3 | Kansalliset määrärahat ovat vuoden 2014 talousarviossa 857 miljoonaa euroa ja 850 miljonaa euroa vuodesta 2015 alkaen.Tuotannosta irrotettujen suorien tukien määräksi arvioidaan vuoden 2014 talousarviossa 63 miljoonaa euroa ja 70 miljonaa euroa vuodesta 2015 alkaen.Maaseudun kehittämiseen siirrettävät määrärahat ovat 400 miljoonaa euroa vuoden 2014 talousarviosta lähtien. Vuoden 2014 talousarviota ja sitä seuraavia vuosia koskevat määrät ovat ohjeellisia ja riippuvat päätöksistä, joita tehdään vuoden 2013 jälkeen sovellettavien rahoitusnäkymien osalta. On kuitenkin noudatettava eräitä oikeudellisia sitoumuksia, joista aiheutuu menoja ja jotka on tehty ennen mainittua päivämäärää. [1] KOM(2006) 319 lopullinen. [2] Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1). [3] Neuvoston asetus (EY) N:o 864/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 1). [4] Neuvoston asetus (EY) N:o 318/2006 (EUVL L 58, 28.2.2006, s. 1). [5] http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/wine/index_en.htm [6] Euroopan viinien haasteita ja mahdollisuuksia käsitt[7],MN]^_}~€åú - elevän viiniseminaarin päätelmät ovat Internet-osoitteessa: http://ec.europa.eu/agriculture/capreform/wine/sem_concl_en.pdf. [8] http://ec.europa.eu/agriculture/capreform/wine/fullimpact_en.pdf [9] Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1). [10] EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1). [11] KOM(2006) 319 lopullinen. [12] EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2012/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 8). [13] EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006. [14] EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1, oikaistu toisinto julkaistu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006. [15] EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2006/142/EY (EUVL L 368, 23.12.2006, s. 110). [16] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11). [17] EUVL L 209, 11.8.2005, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 378/2007 (EUVL L 95, 5.4.2007, s. 1). [18] EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2013/2006 (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 13). [19] EYVL L 327, 21.12.1999, s. 7, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2060/2004 (EUVL L 357, 2.12.2004, s. 3). [20] EYVL L 328, 23.12.2000, s. 2, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2060/2004. [21] EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1. [22] EYVL L 11, 14.1.1994, s. 1. [23] EYVL L 186, 30.6.1989, s. 21. [24] EYVL L 42, 15.2.1975, s. 1. [25] EYVL L 67, 10.3.1994, s. 89. [26] EYVL L 349, 31.12.1994, s. 53.