EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 15.12.2021

COM(2021) 814 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

ympäristörikollisuuden torjunnan tehostamisesta

1.JOHDANTO

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman menestys riippuu pitkälti siitä, millaisilla säännöillä EU pyrkii hillitsemään saastumista, huolehtimaan jätteistä ja suojelemaan luonnon monimuotoisuutta. Ympäristörikollisuus heikentää suuresti näitä pyrkimyksiä. Siksi sitä on torjuttava tehokkaammin.

Ympäristörikollisuudesta on tullut entistä suurempi ongelma. Se aiheuttaa merkittävää haittaa paitsi ihmisten terveydelle ja ympäristölle kaikkialla maailmassa myös taloudelle. Interpolin ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) mukaan ympäristörikollisuus on maailman neljänneksi suurin rikollisuuden muoto laittoman huumausainekaupan, ihmiskaupan ja väärentämisen jälkeen. Lisäksi se kasvaa 5–7 prosenttia vuodessa. 1 Eurojust luokittelee jätteiden ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan, saasterikokset ja vaarallisten aineiden laittoman kaupan kaikkein vakavimpiin ympäristörikoksiin. 2 Tuoreissa tutkimuksissa 3 esitettyjen arvioiden mukaan jo pelkkien laittomien jätemarkkinoiden vuosituotto on EU:ssa 4–15 miljardia euroa.

Rikosoikeuden alaan kuuluvia rikkomuksia ovat ilman, veden ja maaperän vakava laiton saastuttaminen, epäasianmukainen jätehuolto, luonnonvaraisten lajien laiton kauppa, mineraalien laiton louhinta, luonnonvaraisten eläinten ja lintujen laiton vaino ja maanraivaus luonnonvaraisten lajien alueilla. Kaikki nämä rikkomukset heikentävät ilman ja veden laatua, pilaavat maaperää, vahingoittavat luonnonvaraisia lajeja ja vaurioittavat tai tuhoavat arvokkaita elinympäristöjä. Ympäristön tilan heikentymisen seurauksista, kuten terveyshaitoista, kärsivät niin yksittäiset ihmiset kuin koko yhteiskuntakin. Haittavaikutukset ulottuvat myös kiertotalouteen, ja lisäksi reilu kilpailu heikkenee ja valtion tulot pienenevät. Uhreja ovat sekä nykyiset että tulevat sukupolvet.

Ympäristönsuojelutoimien kiertämisestä taloudellisesti hyötyvien kiinnijäämisriski on kuitenkin usein pieni – ja riski saada syyte tai seuraamuksia vieläkin pienempi. Ei ole ihme, että myös järjestäytynyt rikollisuus on löytänyt tiensä tällaiseen toimintaan. Toukokuussa 2017 neuvosto asetti ympäristörikosten torjunnan yhdeksi vuosien 2018–2021 rikostentorjuntaprioriteeteista osana EU:n toimintapoliittista sykliä järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi. Vuonna 2021 tämä prioriteetti uudistettiin vuosille 2022–2025 4 .

Ympäristörikollisuuden torjunta on yksi osa sitä kokonaisuutta, jota Yhdistyneet kansakunnat kutsuu oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseksi ympäristöalalla (”environmental rule of law” 5 ). Oikeusvaltioperiaatteen noudattamisella ympäristöalalla tarkoitetaan tilannetta, jossa ympäristölainsäädäntöä ymmärretään, noudatetaan ja pannaan täytäntöön laaja-alaisesti ja jossa ympäristönsuojelu tuottaa hyötyä ihmisille ja maapallolle. Ympäristörikosdirektiivi 6 (jäljempänä ’direktiivi’) annettiin vuonna 2008. Sen jälkeen on saatu lisää tietoa siitä, mitä haasteita ympäristörikollisuuden torjuntaan liittyy ja mitkä ovat parhaat keinot torjua tällaista rikollisuutta. Neuvosto laati vuonna 2019 kertomuksen, joka sisälsi joukon suosituksia muun muassa kansallisten strategioiden hyväksymisestä, virastojen välisestä yhteistyöstä ja koordinoinnista sekä koulutuksesta ja tilastoista. 7 Kertomus perustuu ympäristörikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevien EU:n politiikkojen käytännön toteutusta ja toimintaa käsittelevään keskinäiseen arviointikierrokseen.

Jotta ympäristörikollisuutta voitaisiin torjua tehokkaasti, oikeudellisen kehyksen on tarjottava vankka oikeusperusta nykypäivän haasteisiin vastaamiseksi. Rikkomusten torjunnassa saadaan aikaan pysyviä parannuksia vain, jos ympäristörikollisuuden torjunta asetetaan etusijalle sääntöjen noudattamisen asialistalla kansallisella ja rajatylittävällä tasolla kaikkialla EU:ssa. Lisäksi, jos rikosoikeudellisten seuraamusten todennäköisyys on pieni, ei ole pelotevaikutusta, joka estäisi rikkojia tekemästä ympäristörikoksia, vaikka lainsäädäntökehystä parannettaisiinkin. 

Tätä taustaa vasten komissio kehottaa sekä EU:n lainsäätäjiä että jäsenvaltioita asettamaan etusijalle toimenpiteet, joilla pyritään tehostamaan ympäristörikollisuuden torjuntaa.

2. EU:N OIKEUDELLISEN KEHYKSEN VAHVISTAMINEN 

Vuonna 2008 annettiin ympäristörikosdirektiivi. Se oli tärkeä askel kohti rikosoikeuden merkityksen tunnustamista tehokkaan ympäristönsuojelun kannalta. Direktiivin ansiosta joukkoa yhteisesti määritettyjä vakavia ympäristörikoksia pidetään rikoksina kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. 

Komission vuonna 2020 tekemä arviointi 8 kuitenkin osoittaa, että voimassa olevaan direktiiviin liittyy merkittäviä rajoitteita ja puutteita. Direktiiviä ei ole ajantasaistettu EU:n ympäristölainsäädännön kehityksen mukaisesti, joten sillä ei voida vastata nykyhaasteisiin. Direktiivi ei esimerkiksi kata laittoman puukaupan ja laittoman aluskierrätyksen kaltaisia rikoksia. Käytännössä direktiivissä edellytetään suhteellisen yleisluontoisesti, että kansallisen lainsäädännön on sisällettävä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia säännöksiä. Siinä ei siten käsitellä seuraamusten tasoja ja tyyppejä eikä ympäristörikollisuuden paljastamiseen tai syytteeseenpanoon liittyviä kysymyksiä. Lisäksi on tarpeen selkeyttää direktiivissä käytettyjä ympäristörikosten määritelmiä ja keskeisiä käsitteitä, joihin kuuluu ”huomattava vahinko”.

Arviointi osoittaa myös, että seuraamusten tasot vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain ja että ne eivät käytännössä näytä olevan varoittavia. Rajatylittävässä yhteistyössä ei ole tapahtunut selvää parannusta direktiivin voimaantulon jälkeen. 

Kentällä olevat toimijat katsovat, että toimiva ympäristörikollisuuden torjunta edellyttää, että ·käsitellään ympäristörikoksia osana laajempaa ympäristörikkomusten ilmiötä ja sovelletaan sekä hallinto- että rikosoikeutta; ·varmistetaan, että ympäristörikoksia ehkäistään, ne paljastetaan ja niistä rangaistaan ja että vahingot korjataan; ·hyödynnetään monenlaisia taitoja, tieteenaloja ja erikoisaloja; ·varmistetaan kattava koordinointi ja yhteistyö eri ammattilaisten välillä; ·varmistetaan tietojen keruu ja tehokas käyttö; sekä ·osoitetaan torjuntatoimiin riittävät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit.

Direktiivin puutteiden korjaamiseksi, ympäristörikollisuuden viimeaikaisten kehityssuuntausten huomioon ottamiseksi ja alan toimijoiden keskeisten vaatimusten tukemiseksi komissio ehdottaa, että uusi ympäristörikosdirektiivi kattaa seuraavat seikat: 

·Ajantasaistetaan ja tarkennetaan rikosluokkien luetteloa. Voimassa olevan direktiivin soveltamisalaan kuuluvien rikosluokkien luetteloa ajantasaistetaan ja siihen lisätään uusia luokkia, jotta se vastaa EU:n ympäristöoikeuden nykytilaa ja jotta kaikkein haitallisimpia laittomia toimia voidaan torjua paremmin. Tarkistuksella lisätään oikeusvarmuutta, sillä sen myötä annetaan tarkat ja selkeät kuvaukset eri rikosluokista. Ehdotuksen kattamat rikosluokat ovat vakavia rikkomuksia niitä velvoitteita kohtaan, jotka perustuvat alakohtaisiin säädöksiin, sellaisina kuin ne ovat voimassa ehdotuksen antamispäivänä 9 . Komissio antaa jatkossakin lainsäädäntöehdotuksia Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa. Esimerkkeinä voidaan mainita ehdotukset, joilla minimoidaan EU:n markkinoille saatettaviin tuotteisiin liittyvä metsien tilan heikkenemisen ja metsäkadon riski 10 , sekä suunnitteilla oleva ehdotus luonnon ennallistamista koskevaksi säädökseksi. Komissio kehottaa lainsäätäjiä harkitsemaan ympäristörikosdirektiivin soveltamisalan laajentamista näiden uusien säädösten mukaisesti. Näin voitaisiin varmistaa, että kaikkein vakavimmat uusien säännösten piiriin kuuluvat rikosluokat otetaan huomioon myös ympäristörikosdirektiivin kehittämisen yhteydessä.

Uudessa ympäristörikosdirektiivissä ehdotettuja uusia rikosluokkia ovat muun muassa seuraavat: ·laiton puukauppa; ·laiton alusten kierrätys; ·laiton vedenotto, joka aiheuttaa huomattavaa vahinkoa vesivaroille; ·EU:n kemikaalilainsäädännön vakavat rikkomiset, jotka aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai ihmisten terveydelle; ·sellaisten tuotteiden markkinoille saattaminen, jotka rikkovat sitovia vaatimuksia ja aiheuttavat huomattavaa vahinkoa ympäristölle tai ihmisten terveydelle niiden laajamittaisen käytön vuoksi; ·aluksista peräisin olevat pilaavien aineiden päästöt; ·unionin kannalta merkityksellisiä haitallisia vieraslajeja koskevan lainsäädännön vakavat rikkomiset; ·hankelupien saamista ja ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamista koskevien vaatimusten vakava kiertäminen, josta aiheutuu huomattavaa vahinkoa; ·fluorattujen kasvihuonekaasujen käsittelyyn liittyvät vakavat rikkomiset.

·Vahvistetaan rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia säännöksiä. Seuraamusten tasojen ja tyyppien lähentämistä koskevilla ehdotetuilla säännöksillä vahvistetaan pelotevaikutusta, varmistetaan osaltaan johdonmukaisempi soveltaminen kaikkialla EU:ssa ja tarjotaan siten yrityksille tasapuoliset toimintaedellytykset. Liitännäisseuraamuksia ja -toimenpiteitä ehdotetaan sen varmistamiseksi, että kansallisilla tuomareilla ja syyttäjillä on käytössään välineistö, joka mahdollistaa seuraamusten määräämisen räätälöidyllä tavalla. Raskauttavia asianhaaroja koskevilla säännöksillä varmistetaan tehokkaat seuraamukset. Niissä muun muassa otetaan huomioon yhteydet järjestäytyneeseen rikollisuuteen, se, onko rikoksentekijä aiemmin rikkonut lakia, sekä tarkastus- ja täytäntöönpanotoimien estäminen. 

·Vahvistetaan täytäntöönpanoketjua. Rikosoikeuden täytäntöönpanon toimivuus riippuu siitä, millaista kapasiteettia, osaamista ja suorituskykyä kullakin toimijalla on ympäristötarkastus-, poliisi- ja muista lainvalvontaviranomaisista, syyttäjälaitoksesta ja oikeuslaitoksesta koostuvassa täytäntöönpanoketjussa. Ehdotuksella pyritään edistämään sellaisten kansallisten strategioiden hyväksymistä, joiden yhteisenä painopisteenä on toimien mobilisoiminen ympäristörikollisuuden torjumiseksi mahdollisimman tehokkaasti. Täytäntöönpanoketjun vahvistamiseksi ehdotuksella pyritään varmistamaan asianmukaisen asiantuntijakoulutuksen, tehokkaiden tutkintavälineiden ja valvontaviranomaisten yhteistyömekanismien saatavuus jäsenvaltiossa. Nämä toimenpiteet mahdollistaisivat tehokkaammat ja vertailukelpoisemmat toimet ympäristörikollisuuden torjumiseksi kaikkialla EU:ssa. Ehdotuksessa tunnustetaan myös valvontaviranomaisten eurooppalaisten verkostojen rooli.

·Vahvistetaan kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan roolia. Ympäristörikollisuuden tehokas torjunta edellyttää myös kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan mobilisoimista ja sen varmistamista, että yleisö luottaa kansallisiin täytäntöönpanojärjestelmiin. Niitä, jotka paljastavat väärinkäytöksiä ja ilmoittavat ympäristörikoksista 11 sekä tekevät yhteistyötä rikosoikeudellisissa menettelyissä, olisi suojeltava ja tuettava. Lisäksi yleisön, jota asia koskee, olisi voitava osallistua rikosoikeudellisiin menettelyihin kansallisten menettelysääntöjen perusteella, esimerkiksi asianomistajana. 

Ympäristörikollisuus on monimutkainen ilmiö. Sen tehokas torjuminen edellyttää kokonaisvaltaisen strategisen lähestymistavan soveltamista eri tasoilla. Sen vuoksi on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että ympäristörikoslainsäädäntö pannaan tehokkaasti täytäntöön jäsenvaltioissa.

3.YMPÄRISTÖRIKOSLAINSÄÄDÄNNÖN TEHOKKAAN TÄYTÄNTÖÖNPANON VARMISTAMINEN JÄSENVALTIOISSA

Vahva ja selkeä rikosoikeudellinen kehys on välttämättömyys, joka ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös tehokkaita lainvalvontajärjestelmiä. Ehdotuksessa asetetaan vähimmäisvaatimukset ympäristörikoksia koskeville rikosoikeudellisille täytäntöönpanotoimille muun muassa tutkintavälineiden, resurssien ja yhteistyön osalta. Komissio voi edistää tämän tavoitteen saavuttamista myös monella muulla tavalla. 

Johdonmukaisuus ympäristövaatimusten noudattamisen varmistamista koskevien laajempien ohjelmien ja EU:n ympäristölainsäädännön seuraamussäännösten kanssa

Rikosoikeuden käyttö liittyy viime kädessä laajempaan tavoitteeseen, joka on EU:n ympäristölainsäädännön yleisen noudattamisen varmistaminen. Komissio esitteli tämän tavoitteen vuonna 2018 ympäristövaatimusten noudattamisen varmistamisen käsitteenä 12 . Käsitteellä viitataan toimenpideyhdistelmään, jota toimivaltaiset viranomaiset käyttävät vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi. Siihen sisältyy sääntöjen noudattamisen edistäminen, rikkomusten ehkäiseminen, sääntöjen noudattamisen todentaminen, rikkomusten paljastaminen sekä hallinnollisten ja rikosoikeudellisten täytäntöönpanotoimenpiteiden käyttö. 

Kuten edellä on todettu, alan toimijat korostavat, että on tärkeää toteuttaa rikosoikeudellisia toimenpiteitä, jotka ovat johdonmukaisia sääntöjen noudattamisen laajemman varmistamisen kanssa ja liittyvät hallinnolliseen täytäntöönpanoon. Seuraamuksia 13 on määrättävä kaikista EU:n oikeuden rikkomisista – ei pelkästään niistä, jotka oikeuttavat rikosoikeudellisten seuraamusten käytön. Tämän vuoksi komission lainsäädäntöehdotuksiin sisältyy seuraamussäännöksiä 14 . Sitä, minkätyyppiset seuraamukset ovat kulloinkin tarkoituksenmukaisia, on voitava arvioida tapauskohtaisesti. Joistakin ympäristörikoksista on tarpeen nostaa syyte, toisinaan taas käytetään hallinnollisia seuraamuksia. Joskus voi olla tarpeen soveltaa molempia eli sekä hallinto- että rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Näin on esimerkiksi silloin, kun rikollisesta toiminnasta aiheutuu myös vastuu korjata ympäristövahingot. Toimenpiteet eivät kuitenkaan saa johda kaksinkertaiseen rangaistukseen. 

Komissio aikoo osaltaan varmistaa johdonmukaisuuden

·kiinnittämällä tarkempaa huomiota EU:n alakohtaisen lainsäädännön seuraamussäännöksiin sekä niiden laadintahetkellä että silloin, kun ne saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tämän lisäksi komissio aikoo muun muassa arvioida, onko voimassa olevan ympäristölainsäädännön muuttamisen ja uuden ympäristölainsäädännön antamisen yhteydessä mukautettava ympäristörikosdirektiivissä säädettyjä rikosluokkia, jotta voidaan varmistaa tehokas täytäntöönpano ja sen valvonta;

·lisäämällä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja lainvalvonnan ammattilaisten kanssa ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan alalla, erityisesti ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumin 15 kautta. Näiden yhteistyöpuitteiden ansiosta komissio voi käsitellä monialaisia kysymyksiä, jotka liittyvät rikos- ja hallinto-oikeuden käyttöön täytäntöönpanon yhteydessä 16 .

Täytäntöönpanoketjun tukeminen

Jos täytäntöönpanoketjussa on heikkoja lenkkejä, koko järjestelmä on tehoton. Puutteellinen tutkinta taas merkitsee sitä, että rikoksia jää paljastumatta. Jos syyttäjälaitos on ylikuormittunut tai syyttäjillä ei ole tarvittavaa koulutusta, paljastetuista rikoksista ei välttämättä nosteta syytetä lainkaan tai niiden oikeudenkäyntikäsittely on epäasianmukaista. Jos taas tuomioistuinjärjestelmillä ei ole tarvittavia valmiuksia tai tarvittavaa tietämystä ympäristörikollisuuden dynamiikasta, oikeudenkäynnit pitkittyvät ja johtavat epätyydyttäviin tuloksiin.

Täytäntöönpanoketju saa tukea EU:n tasolla Euroopan petostentorjuntavirastolta (OLAF) (hallinnollisen täytäntöönpanon osalta), Europolilta ja Eurojustilta, jotka huolehtivat koordinoinnista. Täytäntöönpanoketju saa tukea myös ympäristövirastojen, tarkastajien, poliisien, syyttäjien ja tuomareiden vapaaehtoisilta eurooppalaisilta verkostoilta, jotka helpottavat tietojen ja kokemusten jakamista lainvalvonta- ja oikeusalan ammattilaisten keskuudessa. Ehdotettujen uusien säännösten ohella komissio pyrkii tukemaan täytäntöönpanoketjua

·kannustamalla vapaaehtoisia ammatillisia verkostoja vaihtamaan ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumilla näkemyksiään täytäntöönpanoketjun toiminnasta sitä mukaa kuin rikosoikeuden täytäntöönpano kehittyy ja tarvittaessa tiivistämään suhteitaan EU:n virastoihin, kuten Eurojustiin;

·edistämällä sellaisten välineiden ja lähestymistapojen kehittämistä, joilla tehostetaan ympäristörikollisuuden torjuntaa. Esimerkkinä voidaan mainita paikkatietojen ja tekoälyn käyttö todisteiden keräämiseksi ja kokoamiseksi rikoksista, kuten jätteiden laittomasta käsittelystä ja suojeltujen elinympäristöjen tuhoamisesta; 17  

·edistämällä Life-asetuksen käyttöä, jotta voidaan kehittää tehokkaampia tapoja torjua ympäristörikollisuutta 18 ja tukea useiden keskeisten verkostojen toimintaa 19 ;

·tarkastelemalla, olisiko tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin sisällytettävä säännöksiä sääntöjen noudattamisen todentamisesta ja rikkomusten paljastamisesta, jotta voidaan täydentää seuraamussäännöksiä ja lujittaa yleistä noudattamisen varmistamista;

·laajentamalla ympäristörikosoikeuden osuutta jatkuvassa koulutusohjelmassa, joka koskee yhteistyötä kansallisten tuomareiden ja syyttäjien kanssa, EU:ssa ja sen ulkopuolella; 20  

·edistämällä Euroopan monialaista rikosuhkien torjuntafoorumia (EMPACT) ja osallistumalla siihen. EMPACT on jäsenvaltiovetoinen turvallisuusaloite, jonka tavoitteena on tunnistaa, asettaa tärkeysjärjestykseen ja torjua uhkia, jotka liittyvät järjestäytyneeseen ja vakavaan kansainväliseen rikollisuuteen, mukaan lukien ympäristörikollisuus, joka on yksi EMPACTin keskeisistä painopisteistä vuosina 2022–2025, ja konkreettiset operatiiviset toimet.

Lisäksi komissio harkitsee OLAFin toimivallan ulottamista alakohtaiseen lainsäädäntöön. Näin OLAF voisi tehdä ympäristörikoksiin liittyviä hallinnollisia tutkimuksia.

On ratkaisevan tärkeää, että myös jäsenvaltiot tukevat täytäntöönpanoketjua EU:n tasolla. Niiden olisi erityisesti mahdollistettava alan ammattilaistensa osallistuminen eurooppalaisiin vapaaehtoisverkostoihin ja kannustettava tällaista osallistumista. Näin olisi helpompi taata yhtenäinen ja tasapuolinen lähestymistapa ympäristörikollisuuden torjuntaan kaikkialla EU:ssa.

Täytäntöönpanon ammattilaisten tietämyksen hyödyntäminen

Ympäristörikollisuuden torjunta on monimutkainen kokonaisuus, joka edellyttää lainsäädännön ja menettelyjen sekä ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen tuntemusta. Merkityksellistä tietämystä on yksittäisillä toimijoilla sekä lainvalvonta- ja oikeusalan viranomaisilla ja laitoksilla. Euroopan juridinen koulutusverkosto (EJTN) tarjoaa korkealaatuista koulutusta ja jakaa olennaista alakohtaista tietoa oikeusalan toimijoille.

Esimerkkinä tällaisen tietämyksen hyödyntämisestä voidaan mainita se, että neuvosto on saattanut päätökseen kahdeksan keskinäistä arviointikierrosta. Lisäksi ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumi hyväksyi vuonna 2021 ohjeasiakirjan ympäristörikosten ja muiden ympäristöön liittyvien rikkomusten torjunnasta 21 . Ohjeasiakirja oli komission, jäsenvaltioiden ja ammatillisten verkostojen välisen laajan yhteistyön tulos. Muita esimerkkejä ovat ammatillisten verkostojen tekemä työ riskiperusteisten tarkastusten kaltaisissa kysymyksissä sekä hyvät käytännöt ja vakavuustekijät syytteeseenpanossa ja tuomitsemisessa 22 . Rikosoikeuden säännösten ja käytäntöjen kehittyminen luo mahdollisuuksia hyödyntää edelleen tällaista ammatillista tietämystä.

Komissio pyrkii tekemään oman osuutensa

·aktiivisesti jakamalla ja tekemällä tunnetuksi työtä, jota on jo tehty yhdessä alan toimijoiden kanssa, myös EJTN:n kautta;

·kannustamalla alan toimijoiden verkostoja yksilöimään ongelma-alueita ja laatimaan käytännön neuvoja niiden ratkaisemiseksi.

Ympäristön puolustajien, väärinkäytösten paljastajien ja uhrien tukeminen

Vastuu ympäristörikollisuuden torjunnasta on viranomaisilla. Kuitenkin myös ympäristön puolustajille ja väärinkäytösten paljastajille on annettava tunnustusta – unohtamatta uhreja. 

Luonnonvaraisiin lajeihin kohdistuvan rikollisuuden torjunta hyötyy laajasti valtiosta riippumattomien erikoistuneiden organisaatioiden työstä. Ne paljastavat rikoksia, keräävät näyttöä ja tuovat esiin rikosten seurauksia. Yleensäkin kansalaisyhteiskunta ja sen erilaiset järjestöt ovat ratkaisevan tärkeitä, sillä ne tuovat viranomaisten tietoon jätteiden laittoman käsittelyn kaltaisia ongelmia. Väärinkäytösten paljastajilla voi olla keskeinen rooli yritysten rikollisen toiminnan paljastamisessa. Uhrien oikeuksia koskevassa EU:n strategiassa (2020–2025) 23 , joka on ensimmäinen lajiaan ja kattaa muun muassa ympäristörikosten uhrit, todetaan, että ympäristörikosten uhrit saattavat olla erityisen alttiita sekundaariselle uhriksi joutumiselle, pelottelulle ja kostotoimille, varsinkin jos ympäristörikoksiin liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta. 

Komissio pyrkii tukemaan ympäristön puolustajia, väärinkäytösten paljastajia ja uhreja

·edistämällä Life-asetuksen käyttöä ympäristörikollisuutta torjuvissa hankkeissa, joissa on mukana ympäristön puolustajia;

·kannustamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaat valitustenkäsittelyjärjestelmät, joiden kautta kansalaisyhteiskunnan toimijat voivat turvallisesti ilmoittaa ympäristörikoksista toimivaltaisille viranomaisille 24 .

·esittämällä vuoden 2021 työohjelmassa ilmoitetun mukaisesti lainsäädäntöehdotuksen toimittajien ja oikeuksien puolustajien, myös ympäristön puolustajien, suojelemiseksi perusteettomilta oikeudenkäynneiltä.

Yritysvastuun lisääminen

Ympäristörikosten ja niistä aiheutuvien vahinkojen torjunta herättää monenlaisia kysymyksiä. Esimerkkeinä voidaan mainita ympäristövahinkovastuu ja yritysten vastuu silloin, kun markkinoiden toimitusketjut ovat alttiita rikoksille ja muille väärinkäytöksille. 25

Komissio katsoo, että ympäristörikollisuuden torjunta olisi tehokkaampaa, jos se olisi osa laajempaa pyrkimystä lisätä yritysvastuuta ja varmistaa saastuttaja maksaa -periaatteen noudattaminen.

Ympäristörikollisuuden torjuntaa koskevan työn ohella komissio aikoo

·toteuttaa ympäristövastuudirektiivin 2004/35/EY toisen arvioinnin, jotta voidaan tarkastella keinoja parantaa saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamista ympäristövahinkoihin. Sekä ympäristörikosdirektiivillä että ympäristövastuudirektiivillä pyritään vahvistamaan ympäristönsuojelua. Ympäristörikosdirektiivissä puututaan kuitenkin ympäristöoikeuden yksittäisiin rikkomuksiin, kun taas ympäristövastuudirektiivissä vahvistetaan ympäristövahinkotapauksissa toteutettavat korjaavat toimenpiteet;

·esittää vuoden 2021 työohjelmassa ilmoitetun mukaisesti yritysten kestävää hallintotapaa koskevan lainsäädäntöehdotuksen, jolla edistetään yritysten pitkäaikaisesti kestävää ja vastuullista käyttäytymistä.

4.KATSE ULOSPÄIN: KANSAINVÄLINEN ULOTTUVUUS

Ympäristörikollisuuden torjunnalla on myös kansainvälinen ulottuvuus. Laittomasti kaupatut luonnonvaraiset lajit saattavat olla peräisin EU:n ulkopuolisista maista, ja sekä jätteiden että luonnonvaraisten lajien laiton kauppa aiheuttaa vakavia haittoja, myös EU:n rajojen ulkopuolella. Toimitusketjujen globaalin luonteen vuoksi EU:hun saattaa päätyä tavaroita ja palveluja, joihin liittyy vakavia väärinkäytöksiä ympäristöä kohtaan. Ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ovat maailmanlaajuisia kriisejä. Toisella puolella maapalloa tapahtuvat ympäristörikokset – erityisesti jos ne ovat laajamittaisia ja vaarantavat yhteisiä luonnonvaroja – vaikuttavat haitallisesti myös EU:hun. 

Kansainvälisellä tasolla ympäristörikollisuuden ongelmiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Lisäksi ymmärrys siitä, että pysyviä muutoksia voidaan saada aikaan vain yhdessä, on lisääntynyt. Siksi on tärkeää jatkaa kansainvälisen yhteistyön edistämistä tällä alalla. Huomiota kohdistetaan yhä enemmän myös laajamittaisiin väärinkäytöksiin, jotka aiheuttavat ympäristölle vakavaa tai pitkäaikaista vahinkoa (ympäristötuho) 26 . Niihin puututaan uudella ympäristörikosdirektiivillä, jolla vahvistetaan ympäristörikosten torjuntatoimia. Ympäristörikollisuus saattaa osaltaan ruokkia konflikteja ja epävakautta, koska se liittyy usein aseellisten ryhmien ja siviilikonfliktien rahoittamiseen sekä ympäristön tilan heikentymiseen. Kuten johdannossa mainitaan, ympäristörikollisuus on rahassa mitattuna maailman neljänneksi suurin rikollisuuden muoto. Luonnonvaraisten lajien laiton kauppa, laiton puunkorjuu ja siihen liittyvä laiton puukauppa sekä jätteiden laiton kauppa muodostavat vakavan uhan monien maiden ja alueiden turvallisuudelle, poliittiselle vakaudelle, taloudelle, luonnonvaroille ja kulttuuriperinnölle. Ympäristövaikutusten ohella on yhä enemmän näyttöä siitä, että korruptio, joka juontaa juurensa ympäristörikollisuuteen ja mahdollistaa sen kukoistamisen, ruokkii kierrettä, joka heikentää oikeusvaltioperiaatetta, vauhdittaa muuta rikollista toimintaa ja lisää turvattomuutta. Lisäksi ympäristön käyttö sodankäyntivälineenä tai ympäristön vahingoittuminen hyökkäysten ja konfliktia ylläpitävien toimien seurauksena tuhoaa ympäristöä ja heikentää sen tilaa. Tämä taas estää niiden yhteisöjen elpymisen konfliktialueilla, joiden toimeentulo ja hyvinvointi ovat riippuvaisia luonnonvaroista. On tärkeää edistää kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisesti luonnonympäristön suojelua aseellisten konfliktien alueilla.

EU on tukenut merkittävällä tavalla ICCWC:n toimintaa edistääkseen ympäristörikollisuuden torjuntaa maailmanlaajuisella tasolla. ICCWC on luonnonvaraisiin eläimiin ja kasveihin kohdistuvia rikoksia käsittelevä kansainvälinen konsortio, johon osallistuvat luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen sihteeristö, kansainvälinen rikospoliisijärjestö (INTERPOL), YK:n huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimisto, Maailmanpankki ja Maailman tullijärjestö. Konsortio pyrkii tarjoamaan koordinoitua tukea kansallisille luonnonvaraisia lajeja koskevien lakien valvonnasta vastaaville viranomaisille ja asiaan liittyville verkostoille, jotka toimivat aluetasolla ja sitä alemmalla tasolla. Unionin olisi myös lisättävä tukeaan lainvalvontahenkilöstön ja oikeuslaitoksen jäsenten kouluttamiseen maissa, jotka yhdistetään ympäristörikollisuuteen maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Näitä pyrkimyksiä voidaan edistää myös yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimilla.

Lisäksi on tärkeää, että EU käsittelee ympäristörikollisuuteen liittyviä kysymyksiä kahdenvälisissä suhteissaan kumppanimaihin. Ympäristörikollisuuden torjunnan tehostaminen on ‒ ja sen olisi jatkossa yhä enemmän oltava ‒ osa EU:n poliittista ja toimintapoliittista vuoropuhelua ja ala, jolla tehdään kahdenvälistä ja alueellista yhteistyötä.

EU:ssa toteutettavilla ympäristörikollisuuden torjuntatoimilla on suurta merkitystä myös maailmanlaajuisella tasolla. Ne ovat välttämättömiä muun muassa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kun ympäristörikollisuuden torjuntaa vahvistetaan EU:ssa, unionin on helpompi toimia esimerkkinä ja olla tehokas kansainvälinen kumppani.

Komissio ja EU:n ulkoasiainedustaja aikovat

·edistää ympäristörikollisuuden torjuntaa kansainvälisellä tasolla, muun muassa tekemällä yhteistyötä UNEPin kanssa ja monenvälisten ympäristösopimusten puitteissa;

·tarkistaa EU:n toimintasuunnitelmaa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittoman kaupan torjumiseksi sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella;

·jatkossakin toimia aktiivisesti maailmanlaajuisilla monenvälisillä foorumeilla ja asiaankuuluvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen (kuten UNEP, Interpol ja UNODC) kanssa lisätäkseen kansainvälistä yhteistyötä luonnonvaraisten lajien laittoman kaupan ja metsiin kohdistuvien rikosten torjumiseksi ja puuttuakseen ongelman kansainväliseen ulottuvuuteen; sekä vahvistaa ICCWC:n kanssa tehdyn yhteistyön pohjalta poliisiviranomaisia, oikeusjärjestelmiä ja rajavalvontaa maissa, jotka ovat alttiita luonnonvaraisten lajien laittomalle kaupalle ja laittomalle puukaupalle;

·lujittaa pyrkimyksiä käsitellä ympäristörikollisuuden torjuntaan liittyviä kysymyksiä poliittisessa vuoropuhelussa erityisesti niiden kumppanimaiden kanssa, joihin yhdistetään ympäristörikosten kaikkein vakavimpia muotoja tai toistuvia ympäristörikoksia;

·jatkossakin tiivistää yhteistyötä kumppanimaiden kanssa luonnonvaraisiin lajeihin kohdistuvan rikollisuuden (mukaan lukien salametsästys) ja metsiin kohdistuvan rikollisuuden vähentämiseksi, esimerkiksi kehittämällä asiaankuuluvien sidosryhmien valmiuksia koko arvo- tai toimitusketjun pituudelta vähittäismyyjistä kansainvälisiin kauppiaisiin ja kuluttajiin, sekä tarkastella tässä yhteydessä ympäristörikollisuuden perimmäisiä syitä;

·jatkossakin antaa kumppanimaille EU:n tukea, kun ne panevat täytäntöön asiaankuuluvia monenvälisiä ympäristösopimuksia, jotka koskevat jätteeseen ja saastumiseen liittyviä kysymyksiä, sekä parantaa sääntöjä ja vahvistaa valmiuksia sääntöjen täytäntöönpanon valvomiseksi;

·seurata tarkkaan kansainvälistä kehitystä ympäristötuhon määrittelyn ja mahdollisten vastatoimien suhteen 27 ;

·kehittää mahdollisuuksia ottaa EU:n naapuri- ja kumppanimaissa käyttöön koulutusohjelmia, jotka koskevat ympäristörikollisuuden ehkäisemistä ja torjuntaa ja jotka on suunnattu sekä lainvalvonnan että oikeusalan toimijoille. Näitä pyrkimyksiä voitaisiin edistää yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toimilla;

·jatkossakin suoraan tukea vaarassa olevia ihmisoikeuksien puolustajia, myös ympäristöoikeuksien puolustajia, eri puolilla maailmaa ihmisoikeuspuolustajia koskevan EU:n mekanismin kautta;

·jatkossakin tukea laajentumis- ja naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvia EU:n kumppaneita, esimerkiksi valmiuksien kehittämisen kautta, ympäristörikosten ja muiden vakavien rikosten torjumiseksi muun muassa tehostettujen ympäristötarkastusten sekä hallinnollisten ja rikosoikeudellisten täytäntöönpanotoimien avulla; sekä

·edistää toimia tietoisuuden lisäämiseksi ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamisen tukemiseksi, kun on kyse luonnonympäristön suojelusta aseellisten konfliktien yhteydessä.

(1)

 ”UNEP-INTERPOL Rapid Response Assessment: The Rise of Environmental Crime – A Growing Threat to Natural Resources Peace, Development and Security”, kesäkuu 2016.

(2)

Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto. (2021). Report on Eurojust’s Casework on Environmental Crime. Criminal justice across borders.

(3)

Euroopan komission muuttoliike- ja sisäasioiden pääosastolle laadittu loppuraportti ”Mapping the risk of serious and organised crime infiltrating legitimate businesses” , 2021, toim. Shann Hulme, Emma Disley ja Emma Louise Blondes, s. 40. Tutkimuksessa todetaan, että EU:n laittomien jätemarkkinoiden tuottoarviot ovat kasvussa sekä vaarallisen että vaarattoman jätteen osalta. Lisäksi siinä todetaan, että jos tehokkaampia toimenpiteitä ei toteuteta, muovijätteen, romuajoneuvojen ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromun laittomien siirtojen odotetaan lisääntyvän entisestään.

(4)

Neuvoston päätelmät järjestäytyneen ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjuntaa koskevien EU:n prioriteettien asettamisesta EMPACTia varten vuosiksi 2022–2025, 8665/21, 12. toukokuuta 2021. Ympäristörikosten torjuntaa koskevan prioriteetin tavoitteena on ”torjua kaikenlaisiin ympäristörikoksiin osallisina olevia rikollisverkostoja, keskittyen erityisesti jätteiden ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laittomaan kauppaan sekä rikollisverkostoihin ja yksittäisiin rikollisiin yrittäjiin, joilla on valmiudet soluttautua korkeaan asemaan laillisissa liiketoimintarakenteissa tai perustaa omia yrityksiä rikollisia tarkoitusperiään varten”.

Lisäksi komissio korostaa vuonna 2021 antamassaan tiedonannossa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevasta EU:n strategiasta (COM(2021) 170 final), että on tarpeen parantaa lainsäädäntökehystä, vahvistaa täytäntöönpanovalmiuksia kansallisella ja EU:n tasolla ympäristörikollisuuden torjumiseksi tehokkaammin sekä tiivistää edelleen yhteistyötä Euroopan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon valvontaverkostojen kautta.

(5)

  Environmental Rule of Law: First Global Report | UNEP - UN Environment Programme .

(6)

Direktiivi 2008/99/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin, EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28–37.

(7)

Ympäristörikollisuutta käsittelevän kahdeksannen keskinäisen arviointikierroksen lopullinen kertomus, asiak. nro 14065/19, https://data.consilium.europa.eu/doc/document/ST-14065-2019-INIT/fi/pdf .

(8)

SWD(2020) 259 final.

(9)

Esimerkiksi epäasianmukaiseen jätehuoltoon liittyvät rikokset perustuvat asiaankuuluviin jätteiden käsittelyä koskeviin EU:n säännöksiin.

(10)

 Ehdotus asetukseksi tiettyjen metsäkatoon ja metsien tilan heikkenemiseen liittyvien hyödykkeiden ja tuotteiden asettamisesta saataville unionin markkinoilla ja viennistä unionin ulkopuolelle sekä asetuksen (EU) N:o 995/2010 kumoamisesta, COM(2021) 706 final.

(11)

 Ks. myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta.

(12)

Komission tiedonanto – EU:n toimet ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan parantamiseksi, COM(2018) 10 final.

(13)

Asia 68/88 Komissio vastaan Kreikka (kreikkalainen maissi) [1989] ECR 2965, 23 ja 24 kohta.

(14)

 Esimerkki tällaisesta seuraamussäännöksestä on luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (CITES-asetus) 9 päivänä joulukuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 16 artikla. Komission ehdotus uudeksi jätteensiirtoasetukseksi sisältää myös yksityiskohtaisen seuraamussäännöksen.

(15)

Komission päätös, annettu 18 päivänä tammikuuta 2018, ympäristövaatimusten noudattamista ja ympäristöhallintaa käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamisesta, C(2018) 10 final.

(16)

Ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumin yhteyteen on perustettu ympäristörikoksista määrättäviä seuraamuksia käsittelevä alaryhmä. Sen tehtävänä on muun muassa varmistaa johdonmukaisuus eri säädösten välillä ja yksilöidä hyvät täytäntöönpano- ja seuraamuskäytännöt.

(17)

Ks. unionin avaruusohjelman ja Euroopan unionin avaruusohjelmaviraston perustamisesta sekä asetusten (EU) N:o 912/2010, (EU) N:o 1285/2013 ja (EU) N:o 377/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU kumoamisesta 28 päivänä huhtikuuta 2021 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/696. Siinä tunnustetaan avaruusteknologian ja paikkatietojen merkitys ympäristövaatimusten noudattamisen varmistamisessa, joka kuuluu nyt Copernicus-ohjelman soveltamisalaan (johdanto-osan 77 ja 78 kappale, 49 artiklan 4 kohdan b alakohta ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohta).

(18)

Ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/783, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2021, ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1293/2013 kumoamisesta. Esimerkkejä menestyksekkäistä Life-hankkeista: LIFE SMART Waste (2014–2020) eli keskeisten eurooppalaisten elinten välinen innovatiivinen kumppanuus, jossa esiteltiin innovatiivisia tapoja ymmärtää, torjua ja vähentää jätteisiin liittyvää rikollisuutta, sekä IMPEL LIFE SWEAP (2018–2023), jossa keskitytään jätteiden siirtoihin, täytäntöönpanotoimiin ja kehityssuuntausten kartoittamiseen jätteiden laittomien siirtojen alalla.

(19)

IMPELin, ENPEn ja EUFJEn kaltaisten verkostojen rooli tunnustetaan Life-asetuksessa (johdanto-osan 33 kappale, 13 artikla ja liite 1).

(20)

Ohjelman puitteissa kehitetty koulutusmateriaali on saatavilla verkossa .

(21)

Ohjeasiakirja ympäristörikosten ja muiden ympäristöön liittyvien rikkomusten torjunnasta on  julkaistu verkossa .

(22)

Esimerkiksi IMPEL on laatinut ympäristötarkastussykliä ja kaatopaikkatarkastuksia koskevia ohjeasiakirjoja. Niissä esitellään eri oikeusjärjestelmien parhaita käytäntöjä ja korostetaan asianmukaisen tarkastussuunnittelun merkitystä. Ympäristöoikeuteen erikoistuneiden syyttäjien eurooppalaisen verkoston (ENPE) raportti: Sanctioning Environmental Crime – Prosecution and Judicial Practices .

(23)

 COM(2020) 258 final.

(24)

Ympäristövaatimusten noudattamisen ja ympäristöhallinnan foorumi antoi vuonna 2019 käsikirjan valitusten käsittelystä ja kansalaisten osallistumisesta. Ks. https://op.europa.eu/en/publication-detail/-/publication/1fc175c2-8051-11ea-b94a-01aa75ed71a1/language-en . Komissio on myös laatinut valitusten käsittelystä tiivistelmän: https://ec.europa.eu/environment/system/files/2020-09/Environmental%20complaints%20-%20summary%20guide.pdf .

(25)

Euroopan parlamentin päätöslauselma, annettu 20. toukokuuta 2021, yritysten vastuusta ympäristövahingoista (2020/2027(INI)).

(26)

Ks. esimerkiksi 20. toukokuuta 2021 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma yritysten vastuusta ympäristövahingoista. Sen 12 kohdassa todetaan, että [Euroopan parlamentti] ”panee merkille, että jäsenvaltiot ovat yhä sitoutuneempia pyrkimyksissään saada ympäristötuhorikos tunnustetuksi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla; kehottaa komissiota tutkimaan ympäristötuhoa aiheuttavien rikosten merkitystä EU:n oikeuden ja diplomatian kannalta.”

(27)

Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön yhteydessä käytävien pohdintojen osalta on syytä huomata, että Euroopan unioni ei ole Rooman perussäännön osapuoli.