EUROOPAN KOMISSIO
Bryssel 30.9.2020
SWD(2020) 325 final
KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA
Oikeusvaltiokertomus 2020
Luku: Oikeusvaltiotilanne Suomessa
Oheisasiakirja
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE
Oikeusvaltiotilanne Euroopan unionissa
{COM(2020) 580 final} - {SWD(2020) 300 final} - {SWD(2020) 301 final} - {SWD(2020) 302 final} - {SWD(2020) 303 final} - {SWD(2020) 304 final} - {SWD(2020) 305 final} - {SWD(2020) 306 final} - {SWD(2020) 307 final} - {SWD(2020) 308 final} - {SWD(2020) 309 final} - {SWD(2020) 310 final} - {SWD(2020) 311 final} - {SWD(2020) 312 final} - {SWD(2020) 313 final} - {SWD(2020) 314 final} - {SWD(2020) 315 final} - {SWD(2020) 316 final} - {SWD(2020) 317 final} - {SWD(2020) 318 final} - {SWD(2020) 319 final} - {SWD(2020) 320 final} - {SWD(2020) 321 final} - {SWD(2020) 322 final} - {SWD(2020) 323 final} - {SWD(2020) 324 final} - {SWD(2020) 326 final}
Tiivistelmä
Suomen oikeuslaitoksen riippumattomuus on sekä yritysten että kansalaisten vakiintuneen käsityksen mukaan hyvä. Äskettäin perustettu riippumaton Tuomioistuinvirasto on tammikuusta 2020 alkaen hoitanut aiemmin oikeusministeriölle kuuluneita tuomioistuinten hallintoon liittyviä tehtäviä, ja sen tarkoituksena on edelleen vahvistaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Myös Suomen Syyttäjälaitoksessa on toteutettu äskettäin organisaatiouudistus sen tehokkuuden ja yhtenäisyyden parantamiseksi. Oikeuslaitoksen digitalisaatioon liittyy edelleen tiettyjä haasteita.
Kyselytutkimusten perusteella Suomea pidetään yhtenä EU:n ja koko maailman vähiten korruptoituneista maista. Korruption torjunta perustuu Suomessa hallintokulttuurin läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen. Suomen julkisen sektorin hallintoa pidetään läpinäkyvänä ja korruptiontorjuntakehystä luotettavana ja toimivana. Erityisen korruptionvastaisen strategian käyttöönotosta on keskusteltu jo vuosia, mutta valtioneuvosto ei ole vielä vahvistanut sitä koskevaa ehdotusta. Tällä hetkellä ylimpien virkamiesten yhteydenpitoa kolmansiin osapuoliin ja lobbareihin ei säännellä. Ei myöskään ole asetettu mitään raportointi- tai julkistamisvaatimuksia tahoille, jotka pyrkivät vaikuttamaan hallituksen toimiin ja politiikkaan. Toimenpiteitä eettisyyden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi kehitetään kuitenkin jatkuvasti. Parhaillaan valmistellaan toimia lobbauksen sääntelemiseksi ja ns. pyöröovi-ilmiön rajoittamiseksi. Maaliskuussa 2020 asetettiin parlamentaarinen työryhmä, jonka tehtävänä on valmistella lobbausta koskevan avoimuusrekisterin perustamista. Tarkoituksena on täydentää hallinnon avoimuutta koskevaa lainsäädäntöä ja vahvistaa hallinnon läpinäkyvyyttä.
Suomen korkeatasoinen lehdistönvapaus tunnustetaan myös kansainvälisellä tasolla. Tiedotusvälineitä sääntelevän viranomaisen tehtävät ja valtuudet on vahvistettu laissa, mutta viranomaisen mukaan sillä on resursseihin liittyviä haasteita. Tiedotusvälineiden omistuksen läpinäkyvyydestä ei toistaiseksi ole annettu erityisesti tiedotusvälineitä koskevia sääntöjä, mutta käytännössä läpinäkyvyys toteutuu kohtuullisen hyvin tietojen vapaaehtoisen ilmoittamisen ja osakeyhtiöitä koskevien yleisten julkistamissääntöjen ansiosta. Hallitus harkitsee uudistusta, jolla perustuslaissa taattua oikeutta tutustua asiakirjoihin laajennettaisiin edelleen. Lisäksi hallitus on alkanut pohtia, miten toimittajia voitaisiin suojella paremmin laittomilta uhkauksilta ja verkossa tapahtuvalta maalittamiselta, joka on viime vuosina esiin noussut ilmiö. Toimittajiin kohdistuvasta fyysisestä uhkasta ei ole raportoitu.
Lainsäädäntöprosessi on monivaiheinen menettely, joka sisältää vaikutustenarvioinnin ja kuulemismenettelyjä. Viime aikoina toteutetuissa oikeuslaitoksen uudistuksissa on noudatettu osallistavaa prosessia, jossa on ollut mukana myös oikeuslaitoksen edustajia. Parhaillaan on käynnissä uudistusprosessi, jonka tarkoituksena on selventää oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen osittain päällekkäisiä toimivaltuuksia. Nämä ovat kaksi keskeistä riippumatonta viranomaista, joiden tehtävänä on perusoikeuksien turvaaminen. Asiaa koskeva säädösehdotus on tarkoitus esittää eduskunnalle syksyllä 2020. Kansalaisyhteiskunnan toimintakehyksen ja osallistavan demokratian kehittämiseksi entisestään on hyväksytty kansallinen demokratiaohjelma.
I.Oikeuslaitos
Suomen oikeuslaitoksen muodostavat yleiset tuomioistuimet eli 20 käräjäoikeutta
, viisi hovioikeutta ja korkein oikeus (KKO), sekä hallintotuomioistuimet eli kuusi alueellista hallinto-oikeutta ja korkein hallinto-oikeus (KHO). Erityistuomioistuimia on kolme.
Riippumaton Tuomioistuinvirasto huolehtii tuomioistuinten hallinnosta, kuten määrärahoista, toimitiloista ja tietojärjestelmistä.
Riippumaton tuomarinvalintalautakunta
valmistelee tuomareiden virkanimityksiä koskevat esitykset valtioneuvostolle. Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus sen sijaan laativat tuomarinimityksiä koskevat esityksensä itse.
Tuomarit nimittää virkaansa tasavallan presidentti.
Syyttäjälaitos on riippumaton valtion viranomainen.
Sitä johtaa valtakunnansyyttäjä, jonka presidentti nimittää oikeusministeriön esityksestä ja joka voidaan erottaa tehtävästään tai pidättää virantoimituksesta vain valtioneuvoston päätöksellä.
Suomen asianajajaliitto on julkisoikeudellinen yhteisö, joka valvoo asianajajien ammatillista toimintaa.
Riippumattomuus
Suomen oikeuslaitosta pidetään hyvin riippumattomana. Kansalaisten käsitys oikeuslaitoksen riippumattomuudesta on jatkuvasti erittäin hyvä, sillä kansalaisista 84 prosenttia ja yrityksistä 85 prosenttia pitää sitä ”melko hyvänä tai erittäin hyvänä”. Luvut ovat pysyneet vakaina ja kansalaisten osalta jopa nousseet hieman vuodesta 2016. Myös yritykset ovat pitäneet oikeuslaitoksen riippumattomuutta hyvänä jatkuvasti vuodesta 2010.
Tästä huolimatta Suomi on hiljattain toteuttanut uudistuksia, joiden tarkoituksena on edelleen vahvistaa oikeuslaitoksen riippumattomuuden rakenteellisia takeita.
Oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamiseksi on perustettu uusi riippumaton elin. Tuomioistuinvirasto, joka aloitti toimintansa tammikuussa 2020, on tuomioistuinten hallinnosta vastaava riippumaton elin. Se hoitaa aiemmin oikeusministeriölle kuuluneita tehtäviä. Tuomioistuinvirasto perustettiin helmikuussa 2019 hyväksytyillä tuomioistuinlain muutoksilla
. Se on riippumaton suhteessa oikeusministeriöön. Uudistus toteutettiin tiiviissä yhteistyössä oikeuslaitoksen kanssa
, ja sen tarkoituksena on vahvistaa tuomioistuinten rakenteellista itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, parantaa oikeudenkäytön laatua ja antaa tuomioistuimille mahdollisuus keskittyä ydintehtäviinsä hallintotehtävien sijasta.
Tuomioistuinviraston tehtäviin kuuluu tehdä oikeusministeriölle ehdotus tuomioistuinten toimintamenomäärärahoista sekä päättää määrärahojen jakamisesta tuomioistuimille. Virasto myös seuraa tuomioistuinten toiminnan tuloksellisuutta ja huolehtii niiden toimitilojen ja tietojärjestelmien hallinnosta sekä koulutuksen järjestämisestä tuomareille ja tuomioistuinten muulle henkilöstölle (yhteistyössä tuomarinkoulutuslautakunnan
kanssa). Virasto päättää myös tuomioistuinten virkoihin liittyvistä kysymyksistä sekä tuomareiden että muun henkilöstön osalta. Tuomioistuinviraston ylin päättävä toimielin on johtokunta, jossa on kahdeksan jäsentä (kuusi tuomaria eri oikeusasteiden tuomioistuimista ja kaksi muuhun henkilöstöön kuuluvaa jäsentä
). Johtokunnan nimittää valtioneuvosto oikeuslaitoksen esityksestä (tuomarijäsenet), eli valtaosa johtokunnan jäsenistä on tuomarikunnan keskuudestaan valitsemia ja edustaa eri oikeusasteita, kuten Euroopan neuvosto suosittaa
. Tuomioistuinvirasto on hyväksytty Euroopan tuomarineuvostojen verkoston täysjäseneksi kesäkuussa 2020.
Laatu
Syyttäjälaitoksen rakenne on uudistettu sen tuloksellisuuden parantamiseksi. Syyskuussa 2019 valtakunnansyyttäjän toimisto ja 11 alueellista syyttäjänvirastoa yhdistettiin yhdeksi valtakunnansyyttäjänvirastoksi.
Uudistuksen tarkoituksena on antaa valtakunnansyyttäjälle paremmat edellytykset valvoa syyttämiskäytäntöjen yhdenmukaisuutta ja keskittää hallintotehtäviä sekä tiettyjä rikosoikeudellisia menettelyjä.
Uudistus myös helpottaa käsiteltävien asioiden siirtämistä alueiden välillä työmäärän tasapainottamiseksi. Uudistuksen yhteydessä johtavien aluesyyttäjien toimikaudeksi vahvistettiin viisi vuotta, minkä lisäksi perustettiin uusi ’erityissyyttäjän’ tehtävä. Uudistus ei vaikuta syyttäjien lukumäärään eikä heidän tehtäviinsä ja toimivaltaansa, ei myöskään valtakunnansyyttäjän
osalta.
Oikeuslaitoksen digitalisaatioon liittyy edelleen tiettyjä haasteita. Etenkin ensimmäisen oikeusasteen tuomioita on julkaistu verkossa rajoitetusti.
Puutteita on myös järjestelyissä, jotka koskevat tuomioiden saattamista koneellisesti luettavaan muotoon.
Korkeimman oikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden ja vähemmässä määrin myös hovioikeuden ja erityistuomioistuinten oikeuskäytäntö julkaistaan verkossa, mutta tämä ei koske käräjäoikeuksia. Oikeudenkäynti on mahdollista panna vireille ja haaste voidaan toimittaa sähköisesti, mutta menettelyn etenemistä ei voi seurata verkossa.
Kaikissa tuomioistuimissa on käytössä asianhallintajärjestelmiä, joita parhaillaan uudistetaan, myös datankeruun parantamiseksi.
Tällä hetkellä kuitenkin vain puolessa tuomioistuimista on välineitä, joiden avulla voidaan laatia tilastoja tuomioistuimen toiminnasta.
Valtion oikeusaputoimistojen tarjoamia palveluja on lisätty, ja joitakin niistä on nyt mahdollista vastaanottaa etäpalveluna. Tiettyjä palveluja, kuten talous- ja velkaneuvonta, tarjottiin aiemmin kuntatasolla. Ne on nyt siirretty oikeusaputoimistoille, jotta voidaan edistää palvelujen yhdenmukaista tarjontaa koko maassa.
Lisäksi oikeusministeriössä ryhdyttiin kesäkuussa 2019 valmistelemaan oikeusavustajien päivystysjärjestelmää. Tarkoituksena on perustaa sähköinen järjestelmä, jonka kautta oikeusavustajan voisi löytää helposti verkossa. Näin epäilty tai vahinkoa kärsinyt osapuoli voisi saada itselleen oikeusavustajan myös tavanomaisen työajan ulkopuolella.
Uuden Tuomioistuinviraston tärkeänä tehtävänä on ollut tukea tuomioistuimia koronaviruspandemian aikana. Suomen tuomioistuimia ei ole pandemian vuoksi kokonaan suljettu, mutta se on kyllä vaikuttanut niiden toimintaan.
Tuomioistuinvirasto on tässä tilanteessa tukenut tuomioistuimia antamalla ohjeita, joissa suositetaan etäosallistumista henkilökohtaisen läsnäolon sijasta tai neuvotaan, missä tilanteissa istuntoja olisi peruttava tai siirrettävä. Lisäksi on annettu ohjeita tuomioistuinten tiloissa tarvittavista järjestelyistä, jotta siellä asioivat henkilöt voivat välttää lähikontakteja.
Myös tuomioistuimet ovat tuoneet esiin tällaisen tuen merkityksen.
Tehokkuus
Oikeuslaitos suoriutuu asioiden määrästä tehokkaasti. Oikeuslaitoksen suorituskyky on keskitasoa, kun tarkastellaan arviota siviili- ja kauppaoikeudellisten riita-asioiden ja hallinto-oikeudellisten asioiden ratkaisemiseen kuluvasta ajasta. Siviili- ja kauppaoikeudellisten riita-asioiden selvitysaste on jonkin verran heikentynyt vuodesta 2016, mutta se on edelleen yli 100 prosenttia. Hallinto-oikeudellisten asioiden selvitysaste on sen sijaan selvästi parantunut 79:stä 112:een prosenttiin vuosina 2016–2018. Vireillä olevia siviili- ja kauppaoikeudellisia riita-asioita on hyvin vähän, ja vireillä olevien hallinto-oikeudellisten asioiden määrä vastaa keskiarvoa. Tämä osoittaa, että oikeuslaitos suoriutuu asioiden määrästä hyvin.
II.Korruptiontorjunnan kehys
Suomessa ei ole erillistä korruptiontorjuntavirastoa, vaan korruptiontorjunnasta vastaavat useat eri viranomaiset ja elimet yhdessä. Oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosasto valvoo ennaltaehkäiseviä toimia, vastaa kansainvälisestä yhteistyöstä ja hallinnoi kansallista korruptionvastaista yhteistyöverkostoa. Poliisilla on toimivalta tutkia korruptiota, ja poliisiin luotetaan yleisesti. Parhaillaan toteutetaan toimenpiteitä eettisyyden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi sekä lobbauksen ja ns. pyöröovi-ilmiön sääntelemiseksi.
Suomen pistemäärä Transparency Internationalin korruptioindeksissä on 86/100, mikä on EU:n toiseksi paras ja maailman kolmanneksi paras tulos.
Vuonna 2020 toteutetun korruptioaiheisen erityiseurobarometrin mukaan 22 prosenttia haastatelluista oli sitä mieltä, että korruptio on yleistä (EU:n keskiarvo: 71 %), ja vain 8 prosenttia katsoi kohdanneensa korruptiota jokapäiväisessä elämässään (EU:n keskiarvo: 26 %)
. Yrityksistä 37 prosenttia katsoo korruption olevan yleistä (EU:n keskiarvo: 63 %), ja 13 prosenttia kertoo sen haittaavan liiketoimintaansa (EU:n keskiarvo: 37 %). Vastaajista 38 prosenttia on sitä mieltä, että syytetoimet korruptiorikoksissa ovat johtaneet tuomioon niin usein, että se voi estää korruptoituneita käytäntöjä (EU:n keskiarvo: 36 %). Yrityksistä 53 prosenttia katsoo, että ylemmän virkamiehen lahjonnasta kiinni joutuneita henkilöitä ja yrityksiä rangaistaan asianmukaisesti (EU:n keskiarvo: 31 %)
.
Tarvittava oikeudellinen kehys korruption torjumiseksi on Suomessa pääosin käytössä. Useat lahjontarikokset on säädetty rikoslaissa rangaistaviksi
, ja useissa muissa laeissa on säännöksiä korruption torjunnasta
. Rikoslain uudistuksen yhteydessä keskustellaan kuitenkin edelleen vaikutusvallan kauppaamisen kriminalisoinnista.
Vaikka selviä korruptiotapauksia on vähän, useimmin tavattuja korruption muotoja ovat etujen tarjoaminen tai vastaanottaminen
, eturistiriidat ja suosinta sekä päätösten valmisteluun liittyvät epäeettiset yhteydet
. Kansainvälisissä arvioinneissa on tuotu esiin huoli ulkomaisissa lahjontatapauksissa annettujen vapauttavien tuomioiden yleisyydestä. Suomessa onkin järjestetty asiaan liittyvää koulutusta ja pyritty parantamaan tietoisuutta asiasta, jotta voidaan puuttua käsitykseen poliisin, syyttäjälaitoksen ja tuomareiden toimintaan liittyvistä puutteista.
Valtioneuvosto ei ole vahvistanut luonnosta vuodet 2017–2021 kattavaksi korruptionvastaiseksi strategiaksi, joka toimitettiin oikeusministeriölle vuonna 2017. Luonnosta ei hyväksytty ennen edellisen hallituksen eroa, ja uuden hallituksen alaisuudessa toimiva oikeusvaltion kehittämisen ja sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmä on käynnistänyt luonnoksen pohjalta seuraavan, vuodet 2020–2023 kattavan korruptionvastaisen strategian valmistelun. Tarkoituksena on selkeyttää viranomaisten vastuualueita ja lisätä yhteistyötä. Vuonna 2016 laaditussa edellisessä korruptionvastaisen strategian luonnoksessa keskityttiin kuuteen pääaiheeseen, joita olivat muun muassa rakenteiden vahvistaminen korruption torjumiseksi, korruptiotietoisuuden ja läpinäkyvyyden lisääminen, korruptiotapausten paljastumisen helpottaminen, lahjusrikoksiin liittyvän lainsäädännön kehittäminen ja korruptioon liittyvän tutkimuksen edistäminen. Tulevassa strategiassa on tarkoitus ottaa huomioon Suomelle kansainvälisissä arvioinneissa annetut korruptiontorjuntaa koskevat suositukset. Lisäksi oikeusministeriössä tarkastellaan parhaillaan ilmiantajien suojelua koskevaan lainsäädäntöön tehtäviä muutoksia.
Useat eri viranomaiset vastaavat yhdessä korruptiontorjunnasta. Oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosasto valvoo ennaltaehkäiseviä toimia, vastaa kansainvälisestä yhteistyöstä ja hallinnoi kansallista korruptionvastaista yhteistyöverkostoa
. Verkosto koordinoi kansallisia korruptiontorjuntatoimia, edistää kansallisia strategioita ja politiikkoja ja tarjoaa keskustelufoorumin tietojenvaihdolle ministeriöiden ja muiden sidosryhmien välillä.
Valtiovarainministeriö on tärkein koordinointiviranomainen virkamiesetiikan alalla. Se on julkaissut virkamiehille tarkoitetut ohjeet vieraanvaraisuudesta, eduista ja lahjoista sekä ulkopuolisten tahojen kustantamista matkoista ja sivutoimista. Valtiontalouden tarkastusvirasto tarkastaa valtion keskushallinnon taloudenhoitoa ja valvoo finanssipolitiikan sääntöjen noudattamista sekä puolue- ja vaalirahoitusta.
Keskusrikospoliisilla on toimivalta tutkia korruptiota. Poliisin talousrikosyksiköillä ja keskusrikospoliisilla on toimivalta tutkia korruptiota, ja lahjonnan ja korruption torjunnan asiantuntijoiden muodostama korruptiontorjunnan yhteistyöverkosto lisää yhteistyötä ja koordinointia. Maaliskuussa 2020 keskusrikospoliisissa oli 459 talousrikostutkijaa ja 60 talousrikosten ehkäisyyn liittyvää tukitehtävää. Valtakunnansyyttäjänvirastossa ei ole erikoisyksikköjä, mutta kaikilla syyttäjäalueilla on talousrikoksiin erikoistuneita syyttäjiä, jotka käsittelevät lahjontarikoksia. Eri alueilla on myös syyttäjiä, jotka ovat erikoistuneet julkisessa virassa olevien henkilöiden tekemiin rikoksiin. Viralliset tilastot osoittavat, että Suomessa tehdään vain vähän ilmoituksia korruptioon liittyvistä rikoksista.
Virkakunnan ja ylimpien virkamiesten käytännesääntöjä laaditaan parhaillaan. Virkamiesten eettisen toimintakehyksen osalta hyvän hallinnon yleiset periaatteet määritellään eri säädöksissä.
Lisäksi valtiovarainministeriö on ryhtynyt valmistelemaan ylimpien virkamiesten käytännesääntöjä, mikä on yksi lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän GRECOn suosituksista.
Käytännesääntöjen luonnoksessa konsolidoidaan voimassa olevat sivutoimia, lahjoja ja etuuksia koskevat ohjeet. Luonnoksessa on myös jakso, joka koskee ylimpien virkamiesten velvollisuutta antaa ilmoitus sidonnaisuuksistaan eli varallisuudesta, tuloista, veloista ja eturistiriidoista. Käytännesääntöjen rikkominen katsotaan virkavelvollisuuksien loukkaukseksi. Tällöin sovelletaan erityisiä seuraamuksia, vaikka tietyt teot voivat olla rangaistavia myös rikoslain nojalla.
Uusien käytännesääntöjen on tarkoitus valmistua vuoden 2020 loppuun mennessä, ja ne sitovat kaikkia virkamiehiä, myös ylimmän johdon tehtävissä toimivia henkilöitä. Säännöt eivät kuitenkaan koske ministereitä, sillä valtioneuvoston jäseniä koskevista eettisistä kysymyksistä vastaa edelleen valtioneuvoston kanslia.
Eturistiriitaa ei ole nimenomaisesti määritelty lainsäädännössä. Perustuslain mukaan valtioneuvoston jäsen ei saa ministeriaikanaan hoitaa julkista virkaa eikä sellaista muuta tehtävää, joka voi haitata ministerin tehtävien hoitamista tai vaarantaa luottamusta hänen toimintaansa valtioneuvoston jäsenenä. Valtion virkamieslain mukaan virkamies ei saa vaatia, hyväksyä tai ottaa vastaan taloudellista tai muuta etua, jos se voi heikentää luottamusta virkamieheen taikka viranomaiseen. Muita rajoituksia asetetaan myös laissa oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (27 §) ja valtion virkamieslaissa, ja valtiovarainministeriö on antanut yksityiskohtaiset ohjeet sivutoimista. Voimassa olevista säännöksistä huolimatta Suomelle on kuitenkin annettu suositus, jonka mukaan sen olisi perustettava muodollinen järjestelmä ministerien ja ylimpien virkamiesten sidonnaisuusilmoitusten tarkastelua varten tai parannettava tällaista järjestelmää.
Ylimpien virkamiesten sidonnaisuusilmoituksista säädetään valtion virkamieslaissa.
. Lain mukaan virkaan nimitettäväksi esitettävän henkilön on ennen nimittämistä annettava selvitys elinkeinotoiminnastaan, omistuksistaan yrityksissä ja muusta varallisuudestaan sekä muista tehtävistään, sivutoimistaan ja sidonnaisuuksistaan, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa hänen edellytyksiään hoitaa täytettävänä olevan viran tehtäviä.
Vaikka valtiovarainministeriö on julkaissut yksityiskohtaiset ohjeet varallisuuden ilmoittamisesta, Suomelle on suositeltu asiaa koskevien vaatimusten yhdenmukaistamista.
Valtiovarainministeriö on arvioinnissaan esittänyt suosituksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet ja pohtinut raportoinnin mahdollista laajentamista.
Muutokset voisivat tulla voimaan mahdollisesti vuoden 2021 alkupuolella.
Avoimuusrekisterin perustaminen on vireillä. Tällä hetkellä ei ole erityisiä sääntöjä, joilla säänneltäisiin ylimpien virkamiesten yhteyksiä kolmansiin osapuoliin ja lobbaajiin. Ei myöskään ole asetettu mitään raportointi- tai julkistamisvaatimuksia tahoille, jotka pyrkivät vaikuttamaan hallituksen toimiin ja politiikkaan. Maaliskuussa 2020 on kuitenkin perustettu parlamentaarinen työryhmä, jonka tehtävänä on valmistella lobbausta koskevan avoimuusrekisterin perustamista. Rekisterin on tarkoitus täydentää viranomaisten toiminnan julkisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja vahvistaa hallinnon läpinäkyvyyttä. Rekisterin laatimista varten kuullaan kansalaisyhteiskunnan edustajia, jotta voidaan parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja ehkäistä epäasianmukaista vaikutusvallan käyttöä. Alkuvaiheessa rekisteri kattaa vain valtiollisen tason päätöksenteon, mutta sitä voidaan myöhemmin laajentaa kattamaan myös kunta- ja aluetason hallinto. Tähän liittyvä lainsäädäntö on määrä antaa vuoteen 2023 mennessä, ja siinä on tarkoitus säätää edunvalvontaorganisaatioita ja yksittäisiä lobbaajia koskevasta rekisteröitymisvelvollisuudesta.
Ns. pyöröovi-ilmiön rajoittamiseksi on jo olemassa tiettyjä toimenpiteitä, joiden laajentaminen on vireillä. Virkasuhteen päättymisen jälkeisiä työsuhteita koskevat säännöt otettiin käyttöön lailla vuonna 2017. Ne koskevat kaikkia virkamiehiä, mutta eivät ministereitä. Valtion virkamieslaissa säädetään ylimpiä virkamiehiä koskevasta karenssiajasta, jonka aikana rajoitetaan heidän siirtymistään uusiin tehtäviin virkasuhteen päättymisen jälkeen. Tämä vaatimus ei tällä hetkellä koske ministereitä, joihin sovelletaan sen sijaan virkamieseettisen neuvottelukunnan suositusta, jonka mukaan ministerin olisi ilmoitettava, mihin tehtäviin hän aikoo siirtyä ministerinimityksensä jälkeen.
Lisäksi valtioneuvosto antoi joulukuussa 2019 periaatepäätöksen, jolla estetään pyöröovi-ilmiö ministereiden osalta. Periaatepäätöksen nojalla ministereiden on ilmoitettava pääministerille ja valtion virkamieseettiselle neuvottelukunnalle aikomuksestaan siirtyä muihin tehtäviin hallituskaudella. Neuvottelukunta arvioi, onko ministerille suositettava enintään kuuden kuukauden karenssiaikaa ennen uuden tehtävän vastaanottamista. Sitoumus ilmoituksen antamisesta koskee ainoastaan käynnissä olevaa hallituskautta, ja sen voimassaolo lakkaa sen päättyessä. Koska muunlaisten rajoitusten asettamisen on katsottu edellyttävän lainsäädäntötoimia, on aloitettu asiaa koskeva lainsäädäntöhanke. Tarkoituksena on laatia menettelyt, joiden avulla voidaan estää ja välttää hallituksen jäseniä koskevat eturistiriidat. Hallituksen esitys on määrä antaa keväällä 2021. Valtiovarainministeriö arvioi parhaillaan, olisiko asiaa koskevien standardien ja menettelyjen käyttöönottoa koskevan GRECOn suosituksen perusteella päivitettävä yleisiä ohjeita ja tarvittaessa myös lainsäädäntöä, ja olisiko rajoitusaika pidennettävä ylimpien virkamiesten osalta 12 kuukauteen.
III.Tiedotusvälineiden moniarvoisuus
Tiedotusvälineitä sääntelevä viranomainen on Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom). Sen tehtävät ja valtuudet on vahvistettu laissa. Suomessa on annettu osakeyhtiöitä koskevat yleiset julkistamissäännöt.
Tällä hetkellä ei ole olemassa erityisiä sääntöjä tiedotusvälineiden omistuksen läpinäkyvyydestä. Oikeus tutustua julkisiin asiakirjoihin taataan perustuslaissa. Vuonna 2019 esitettiin lakialoite
toimittajien suojelemiseksi laittomilta uhkauksilta ja maalittamiselta.
Tiedotusvälineiden riippumattomana sääntelyelimenä toimii Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom), joka on syntynyt äskettäin toteutetun sulautumisen seurauksena. Suomen Viestintävirasto (FICORA) ja Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) yhdistyivät tammikuussa 2019. Tarkoituksena on näin luoda synergiaetuja hallinnonalasta vastaavan liikenne- ja viestintäministeriön kanssa ja tarjota enemmän palveluja saman organisaation puitteissa. Viraston pääjohtajan ja henkilöstön tehtävät, toimivalta ja nimitysmenettelyt on määritelty laissa.
Valtioneuvosto nimittää pääjohtajan viiden vuoden toimikaudeksi.
Valtion virkamieslaissa vahvistettuja säännöksiä virkamiehen virkasuhteen päättämisestä sovelletaan myös viraston pääjohtajaan. Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantavälineen uusimman arvion (MPM 2020) mukaan Liikenne- ja viestintäviraston riippumattomuus ja tuloksellisuus vaikuttavat yleisesti erittäin hyviltä. Virasto on kuitenkin ilmoittanut, että puutteellisten resurssien vuoksi se ei voi tällä hetkellä osallistua tuloksellisesti audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGA) toimintaan.
Audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin
saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on meneillään. Traficomin ohella toinen riippumaton media-alalla toimiva valtion virasto on Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Sen tehtäviin kuuluu audiovisuaalisten ohjelmien luokittelu alaikäisten suojelemiseksi (laki Kansallisesta audiovisuaalisesta arkistosta
).
Suomen Julkisen sanan neuvosto (JSN) on kustantajien ja toimittajien perustama itseääntelyelin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Se käsittelee myös toimittajan menettelyä tietojen hankinnassa. Neuvostossa on 13 jäsentä ja puheenjohtaja. Se ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa. Valtaosa suomalaisista tiedotusvälineistä on allekirjoittanut JSN:n perussopimuksen, jolloin JSN voi suoraan käsitellä niihin kohdistuvia kanteluita. Joissain tapauksissa JSN voi myös omasta aloitteestaan käsitellä tärkeänä pitämiään asioita.
Tiedotusvälineiden omistuksen läpinäkyvyydestä ei ole annettu erityissääntöjä, mutta omistustietojen vapaaehtoinen ilmoittaminen on yleistä. Osakeyhtiöitä koskevia yleisiä julkistamissääntöjä sovelletaan myös media-alan yrityksiin. Osakeyhtiölain
mukaan osakasluettelo on pidettävä jokaisen nähtävänä yhtiön pääkonttorissa. Suomessa ei ole erityistä lainsäädäntöä tiedotusvälineiden omistussuhteiden läpinäkyvyydestä tai keskittymisestä. Suomen viranomaisten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että useimmat yritykset kertovat omistussuhteistaan vapaaehtoisesti verkkosivuillaan. Suomen viranomaiset ovat myös ilmoittaneet, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan muutetun direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on käynnissä. Direktiivissä kannustetaan jäsenvaltioita antamaan lainsäädäntöä, jossa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelujen tarjoajat velvoitetaan asettamaan saataville tiedot omistusrakenteestaan. Direktiivi on tarkoitus panna täytäntöön Lailla sähköisen viestinnän palveluista syksyllä 2020. Valtioneuvoston esityksen mukaan mediapalvelujen tarjoajien olisi asetettava omistusrakennettaan koskevat tiedot julkisesti saataville.
Hallinnon läpinäkyvyydellä on Suomessa pitkät perinteet. Oikeus tutustua julkisiin asiakirjoihin taataan perustuslaissa ja laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki).
Jokaisella Suomen kansalaisella on oikeus saada tieto julkisista asiakirjoista, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Samassa perustuslain pykälässä suojataan myös sananvapaus sekä oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä, mediasta riippumatta. Kansalaisjärjestöjen mukaan oikeudellinen kehys on yleisesti ottaen hyvä ja takaa sen, että julkisuussääntöjä koskevat kanteet yleensä menestyvät tuomioistuimissa. Tämä arvio pitää paikkansa huolimatta viime vuosina esiin tulleesta suuntauksesta, jonka mukaan jotkin viranomaiset, kuten poliisi ja paikallishallinto, ovat pyrkineet tulkitsemaan sääntöjä tiukemmin.
Joidenkin julkisten asiakirjojen toimittamisesta perittävä maksu voi muodostaa esteen niihin tutustumiselle. Suomen viranomaisten mukaan nykyisiä sääntöjä saatetaan muuttaa julkishallinnon uudelleenjärjestelyyn liittyvien muutosten vuoksi, kun valtio ja kunnat yksityistävät toimintaansa. Oikeusministeriö on tilannut tätä varten selvityksen julkisuuslain institutionaalisen soveltamisalan laajentamisesta.
Sääntöjä on tarpeen uudistaa myös muista syistä, muun muassa digitalisaation takia. Nykyisessä hallitusohjelmassa mainitaan tarve arvioida uudelleen lain institutionaalista soveltamisalaa ja varmistaa avoimuusperiaatteen toteutuminen myös tulevaisuudessa.
Toimittajien suojelua koskeva kehys vaikuttaa vankalta. Suomi ei ole toteuttanut erityisiä toimenpiteitä journalismin suojelemista sekä toimittajien ja muiden media-alan toimijoiden turvallisuutta koskevan Euroopan neuvoston suosituksen
perusteella. Toimittajat ilman rajoja -järjestö on kuitenkin sijoittanut Suomen viiden kärkimaan joukkoon siitä lähtien kun se vuonna 2002 julkaisi ensimmäisen vuotuisen lehdistönvapausindeksin. Vuoden 2020 raportissa (MPM 2020) järjestö toteaa, että jumalanpilkka on edelleen kriminalisoitu ja että (törkeästä) kunnianloukkauksesta voidaan määrätä vakavia seuraamuksia.
Lisäksi Euroopan neuvoston foorumilla journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämiseksi julkaistiin vuonna 2019 ilmoitus kunnianloukkaussyytteestä, joka heikentää tiedonvälityksen vapautta. Kyseiseen tuomioon on haettu muutosta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien ratkaisujen
seurauksena kunnianloukkausta ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevia rikosoikeuden säännöksiä kuitenkin muutettiin vuonna 2014 poistamalla mahdollisuus vankeusrangaistuksen määräämiseen, paitsi silloin kun kyseessä on rikoslaissa tarkoitettu törkeä kunnianloukkaus.
Hallitus harkitsee lisätoimia toimittajien suojelemiseksi verkossa tapahtuvalta maalittamiselta. Suomessa ei ole raportoitu toimittajiin kohdistuvasta fyysisestä uhkasta. Näin ovat todenneet sekä Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantaväline (MPM 2020) että Euroopan neuvoston foorumi journalismin suojelun ja toimittajien turvallisuuden edistämiseksi. Verkossa on esiintynyt häirintäkampanjoita, mutta niiden torjumiseksi on toteutettu viime vuosina erilaisia toimia, kuten vainoamisen säätäminen rangaistavaksi vuonna 2013.
Sisäasiainministeriö on asettanut työryhmän (ajanjaksolle 1.6.2020–31.12.2020) pohtimaan, miten verkossa tapahtuvaa maalittamista voitaisiin torjua, toimia tehostaa ja uhrien suojelua parantaa. Lisäksi valmisteilla on toimittajien suojelua koskevaa koulutusta.
Kansalaisjärjestöiltä saadun palautteen mukaan uutta lainsäädäntöä toimittajien suojelemiseksi laittomilta uhkauksilta ja maalittamiselta on esitetty vuonna 2019
, ja tällaisten tapausten tutkinta ja käsittely ovat parantuneet.
IV.Muut hallitusjärjestelmän osien keskinäiseen valvontaan liittyvät institutionaaliset kysymykset
Suomi on yksikamarinen parlamentaarinen demokratia, jossa lainsäädäntöaloitteita voivat tehdä sekä hallitus että eduskunta (käytännössä useimmat lait perustuvat kuitenkin hallituksen esitykseen). Perustuslakituomioistuinta ei ole, vaan perustuslainmukaisuuden arvioinnin suorittavat oikeuskansleri ja eduskunnan perustuslakivaliokunta. Lisäksi kaikki tuomioistuimet voivat konkreettisissa tapauksissa arvioida perustuslainmukaisuutta jälkikäteen.
Oikeuskanslerilla, ihmisoikeuskeskuksella ja eduskunnan oikeusasiamiehellä on tärkeä rooli hallitusjärjestelmän osien keskinäisessä valvonnassa.
Vaikutustenarvioinnit ja kattava kuulemisprosessi ovat osa erityisen osallistavaa lainsäädännön täytäntöönpanoa. Lainsäädännön valmistelu- ja säätämisprosessi on kuvattu Lainvalmistelun prosessioppaassa
. Siinä esitetään monivaiheinen prosessi, joka kattaa valmistelun, laadinnan ja vaikutusarvioinnin sekä kuulemisen (vähintään kuusi viikkoa). Lainsäädännön arviointineuvosto antaa lausuntoja hallituksen esityksistä ja niiden vaikutusarvioinneista. Jos prosessi edellyttää laajapohjaisempaa osallistumista, sitä varten voidaan nimittää erillinen valmisteluelin, jossa ovat edustettuina sidosryhmät, ministeriöt, asiantuntijat ja poliittiset päättäjät. Tällainen valmisteluelin perustettiin esimerkiksi Tuomioistuinviraston
perustamista varten, ja siinä oli mukana oikeuslaitoksen jäseniä. Kun lakia oikeudenkäynnistä hallintoasioissa
äskettäin uudistettiin, sidosryhmien verkosto osallistui valmisteluprosessiin.
Covid-19-pandemian yhteydessä otettiin käyttöön valmiuslakiin perustuvia toimivaltuuksia sen jälkeen, kun oli tarkistettu niiden olevan perustuslain mukaisia. Valmiuslaki antaa hallitukselle tiettyjä toimivaltuuksia poikkeusolojen vallitessa. Lakia sovellettiin covid-19-pandemian aikana 16. maaliskuuta–16. kesäkuuta 2020.
Hallituksen valmiuslain nojalla antamat asetukset on annettava eduskunnan käsiteltäväksi, ja eduskunta voi hyväksyä ne, muuttaa niitä tai kumota ne. Hallitus esitti eduskunnalle covid-19-pandemian aikana useita tällaisia asetuksia.
Asetukset tarkastettiin perustuslakivaliokunnassa
, eli eduskunnan valiokunnassa, jonka tehtävänä on arvioida eduskunnalle esitettyjen ehdotusten perustuslainmukaisuus. Valiokunta antoi lausunnon kaikista valmiuslain nojalla annetuista asetuksista ja vaati joihinkin niistä muutoksia
. Myös oikeuskansleri tarkastelee valmiuslain nojalla annetun lainsäädännön perustuslainmukaisuutta. Oikeuskansleri on käynnistänyt valmiuslakiin perustuvien toimivaltuuksien käytöstä ainakin 12 oma-aloitteista tutkimusta, joissa hän on pyytänyt viranomaisilta lisäselvityksiä.
Uudistusprosessi, jossa on tarkoitus selkeyttää perusoikeuksien turvaamisesta vastaavien riippumattomien viranomaisten toimivaltuuksia, on aloitettu. Perustuslain mukaan oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat ylimmät laillisuuden ja perusoikeuksien toteutumisen valvojat. Heidän tehtävänsä ovat samantapaisia ja yhdenmukaisia ja koskevat viranomaisten toiminnan laillisuuden valvontaa. Molempien tehtävänä on valvoa, että valtioneuvosto, tuomioistuimet ja muut viranomaiset noudattavat julkista tehtävää hoitaessaan lakia ja oikeusvaltioperiaatetta.
Käytännössä tehtävissä on kuitenkin jonkin verran erikoistumista.
Lisäksi oikeuskansleri on vuodesta 2018 lähtien vastannut eduskunnalle esitettävien säädösehdotusten lainmukaisuuden ennakkovalvonnasta. Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia ja ihmisoikeuskeskus (ja sen ihmisoikeusvaltuuskunta) muodostavat yhdessä Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution. Ihmisoikeusinstituutioiden maailmanlaajuinen verkosto (Global Alliance of National Human Rights Institutions, GANHRI) myönsi sille edelleen vuonna 2019 A-statuksen. Valtioneuvosto käynnisti vuonna 2018 uudistusprosessin eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin tehtävien ja toimivaltuuksien selkeyttämiseksi. Asiaa koskeva lainsäädäntöaloite on määrä esittää syksyllä 2020.
Sekä oikeusasiamies että oikeuskansleri ovat ilmoittaneet kannattavansa uudistusta, ja ne ovat osallistuneet sen valmisteluun.
Kansallisen demokratiaohjelman tavoitteena on edelleen kehittää kansalaisyhteiskunnan toimintakehystä ja osallistavaa demokratiaa. Kansalaisyhteiskunnan tilaa Suomessa pidetään avoimena.
Käytössä on useita eri mekanismeja, joiden kautta kansalaisyhteiskunta voi osallistua päätöksentekoprosessiin. Näitä on mm. vuonna 2017 asetettu kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta, jonka tehtävänä on edistää kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten välistä vuorovaikutusta Useat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ovat kuitenkin ilmoittaneet, että joissain tapauksissa kuuleminen tehdään vain muodollisesti tai vasta prosessin myöhäisessä vaiheessa.
Vuonna 2019 käynnistetyn kansallisen demokratiaohjelman 2025 tavoitteena on parantaa osallistavan demokratian toimintakehystä, muun muassa kansalaisyhteiskunnan osallistumista ja kuulemista. Lisäksi ohjelman avulla pyritään lujittamaan kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja edistämään demokratiaa ja ihmisoikeuskasvatusta.
Liite I: Lähteet aakkosjärjestyksessä*
* Luettelo oikeusvaltiota koskevaan vuosikertomukseen 2020 liittyvän kuulemisen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista on saatavilla osoitteessa (komission verkkosivusto).
CEPEJ (2020), Study on the functioning of judicial systems in the EU Member States.
CIVICUS, Finland country profile,
https://monitor.civicus.org/country/finland/
.
ENCJ, National Court Administration of Finland joins ENCJ.
https://www.encj.eu/node/560
.
Euroopan komissio: EU:n oikeusalan tulostaulut 2019 ja 2020.
Euroopan neuvosto, Platform to promote the protection of journalism and safety of journalists.
https://www.coe.int/en/web/media-freedom/the-platform
.
Euroopan neuvosto: Recommendation CM/Rec(2010)12 of the Committee of Ministers to member states on judges: independence, efficiency and responsibilities.
Euroopan neuvosto: Recommendation CM/Rec(2016)4 of the Committee of Ministers to member States on the protection of journalism and safety of journalists and other media actors.
European Network of National Human Rights Institutions (2020): Contribution from the European Network of National Human Rights Institutions the stakeholder consultation for the 2020 Rule of Law Report.
GRECO (2018), Fifth Evaluation Round – Evaluation Report on Finland on preventing corruption and promoting integrity in central governments (top executive functions) and law enforcement agencies.
Korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus (14.4.2020): Vahva oikeusvaltio kantaa yli kriisiajan.
https://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2020/04/kkojakhovahvaoikeusvaltiokantaaylikriisiajan.html
.
Korruptiontorjunta Suomi, kansalliset lait.
https://korruptiontorjunta.fi/kansalliset-lait
.
Oikeus.fi: Talous- ja velkaneuvonta.
https://oikeus.fi/oikeusapu/fi/index/talous_ja_velkaneuvonta.html
.
Oikeuskansleri (19.5.2020), Oikeuskansleri Tuomas Pöystin selvityspyyntöjä Covid-19-epidemian yhteydessä.
https://www.okv.fi/fi/tiedotteet-ja-puheenvuorot/538/oikeuskansleri-tuomas-poystin-selvityspyynnot-covid-19-epidemian-yhteydessa/
.
Oikeuskansleri (3.4.2020), Apulaisoikeuskansleri Puumalaisen selvityspyynnöt covid-19-epidemian yhteydessä.
https://www.okv.fi/fi/tiedotteet-ja-puheenvuorot/535/apulaisoikeuskansleri-puumalaisen-selvityspyynnot-covid-19-epidemian-yhteydessa/
.
Oikeusministeriö: Finland’s situational report on the implementation of the recommendations issued in the GRECO Fifth Round Evaluation Report.
Oikeusministeriö: Kansallinen demokratiaohjelma 2025.
https://oikeusministerio.fi/demokratiaohjelma-2025
.
Oikeusministeriö: Laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa.
https://oikeusministerio.fi/en/project?tunnus=OM014:00/2015
.
Oikeusministeriö: Päivystysjärjestelmä.
https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM016:00/2019
.
Oikeusministeriö: Tuomioistuinviraston perustamishanke.
https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM001:00/2018
.
Oikeusministeriö: Ylimpien laillisuusvalvojien tehtävien jaon selvittäminen ja arviointi.
https://oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM044:00/2018
.
Oikeusvaltiokertomus 2020 – virtuaalinen maavierailu: Suomi.
Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma, 10.12.2019. Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta.
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161935
.
Suomen valtioneuvosto (2020): Suomen panos oikeusvaltiota koskevaan vuosikertomukseen 2020.
Suomen valtioneuvosto: Lainvalmistelun prosessiopas.
http://lainvalmistelu.finlex.fi/
Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskus (2020), Tiedotusvälineiden moniarvoisuuden seurantaväline 2020.
https://cmpf.eui.eu/media-pluralism-monitor/mpm-2020
.
Tuomioistuinvirasto: Kaikki tuomioistuimissa käsiteltävät asiat pyritään hoitamaan vaarantamatta kenenkään terveyttä.
https://tuomioistuinvirasto.fi/fi/index/ajankohtaista/2020/457pl2ptq.html
.
Tuomioistuinvirasto: Keskeytystilastot.
https://tuomioistuinvirasto.fi/fi/index/ajankohtaista/keskeytystilastot.html
.
Valiokunnan mietintö 2/2020 vp – M1/2020 vp.
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/PeVM_2+2020.aspx
.
Viestinnän pääosasto (2020): Korruptiota koskeva erityiseurobarometri 502.
Liite II: Maavierailu Suomeen
Komission yksiköt järjestivät touko- ja kesäkuussa 2020 virtuaalikokouksia seuraavien tahojen kanssa:
·Oikeuskansleri
·Perustuslakivaliokunta
·Julkisen sanan neuvosto
·Suomen tuomariliitto
·Suomen Medialiitto
·Suomen Journalistiliitto
·Tuomarinvalintalautakunta
·Ulkoasiainministeriö
·Oikeusministeriö
·Keskusrikospoliisi
·Tuomioistuinvirasto
·Valtioneuvoston kanslia
·Syyttäjälaitos
·Korkein oikeus
·Transparency International Suomi
·Liikenne- ja viestintävirasto
* Lisäksi komissio tapasi seuraavien organisaatioiden edustajia useissa horisontaalisissa tapaamisissa:
·Amnesty International
·Civil Liberties Union for Europe
·Civil Society Europe
·Conference of European Churches
·EuroCommerce
·European Center for Not-for-Profit Law
·European Centre for Press and Media Freedom
·European Civic Forum
·Free Press Unlimited
·Front Line Defenders
·ILGA-Europe
·International Commission of Jurists
·International Federation for Human Rights
·International Press Institute
·Lifelong learning Platform
·Open Society Justice Initiative/Open Society European Policy Institute
·Reporters without Borders
·Transparency International EU