Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32017R0763

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/763, annettu 2 päivänä toukokuuta 2017, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

C/2017/2573

OJ L 114, 3.5.2017, p. 3–21 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_impl/2017/763/oj

3.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/3


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/763,

annettu 2 päivänä toukokuuta 2017,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Väliaikaiset toimenpiteet

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 16 päivänä marraskuuta 2016 täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen tullin Korean tasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa unioniin.

(2)

Tutkimus pantiin vireille 18 päivänä helmikuuta 2016 (3), kun European Thermal Paper Association, jäljempänä ’ETPA’ tai ’valituksen tekijä’, oli esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tietyn kevyen lämpöpaperin kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

1.2   Myöhempi menettely

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, kolme asianomaista osapuolta ilmoitti kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Sekä Hansol-ryhmä että ETPA pyysivät tapaamista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan, jäljempänä ’kuulemisesta vastaava neuvonantaja’, kanssa. Kuulemisissa, jotka järjestettiin 13 päivänä joulukuuta 2016 ja 2 päivänä maaliskuuta 2017, Hansol-ryhmä toi uudelleen esiin aiheet, joista keskusteltiin 10 päivänä maaliskuuta 2016 järjestetyssä kuulemisessa (eli joidenkin etuyhteydessä olevien jatkojalostajien vapauttaminen kyselyvastauksen antamisesta), ja vastusti polkumyynti- ja vahinkolaskelmissa käytettyä menetelmää. Kuulemisessa, joka järjestettiin 22 päivänä maaliskuuta 2017, Hansol-ryhmä toi esiin joitakin polkumyyntilaskelmiin liittyviä ongelmia ja ehdotti toimenpiteiden muodon muuttamista. ETPA ilmaisi 24 päivänä tammikuuta 2017 järjestetyssä kuulemisessa huolensa joistakin luottamuksellisuuteen liittyvistä kysymyksistä ja kiisti Hansol-ryhmän väitteet tuotteen määritelmästä ja toimenpiteiden saaman tuen tasosta.

(6)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa unioniin, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia lopullisista päätelmistä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen polkumyynti- ja vahinkolaskelmiin tehtiin vielä muutoksia, joista ilmoitettiin kaikille osapuolille, jäljempänä ’täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittaminen’, ja niille annettiin määräaika, jonka kuluessa niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, jonka kuluessa niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia toimenpiteiden muodon muuttamisesta.

(7)

Kaikkia asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

1.3   Tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote

1.3.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(8)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, tarkasteltavana oleva tuote on Korean tasavallasta peräisin oleva enintään 65 g/m2 painoinen kevyt lämpöpaperi, joka on rullilla, joiden leveys on vähintään 20 cm, paino (paperi mukaan luettuna) vähintään 50 kg ja halkaisija (paperi mukaan luettuna) vähintään 40 cm (nk. ”konerullat”), joka on tai ei ole pohjapäällystetty toiselta tai molemmilta puolilta, joka on päällystetty lämpöherkällä aineella (väriaineen ja kehittimen seos, joka reagoi lämpöön muodostaen kuvion) toiselta tai molemmilta puolilta ja joka on tai ei ole pintapäällystetty ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 4809 90 00, ex 4811 90 00, ex 4816 90 00 ja ex 4823 90 85.

1.3.2   Tuotteen määritelmää koskevat väitteet

(9)

Hansol-ryhmä toisti pyyntönsä fenolittoman kevyen lämpöpaperin jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle sillä perusteella, että komissio ei arvioinut asianmukaisesti eri tekijöitä. Hansol-ryhmän mukaan fenolittomalla kevyellä lämpöpaperilla ja muuntyyppisillä kevyillä lämpöpapereilla on erilainen kemiallinen koostumus ja erilaiset tuotantoprosessit ja kuluttajien näkemykset niistä ovat erilaiset.

(10)

Kyseinen osapuoli totesi, että fenolia sisältävä ja fenoliton kevyt lämpöpaperi ovat kemialliselta koostumukseltaan hyvin erilaiset sillä perusteella, että niitä käsitellään eri tavalla EU:n markkinoilla sääntelyn näkökulmasta siitä riippuen, mitä kehitintä niiden tuotannossa on käytetty. On kuitenkin huomattava, että vain bisfenoli A eli yksi lukuisista mahdollisista fenolia sisältävistä kehittimistä kiellettiin hiljattain unionissa vuodesta 2020 lähtien ja että muita fenolia sisältäviä kehittimiä ei käsitellä lainsäädännössä eri tavalla. Kahden bisfenolia sisältävän kehittimen väitetysti tiukempi sääntelykohtelu ei osoita, että kaikki kehittiminä käytetyt bisfenolit ja fenoliaineet eroaisivat muista värikehittimistä. Lisäksi on syytä huomata, että vaikka kehitin onkin tärkeä, se on vain yksi useista erityyppisistä kemikaaleista, joita tarvitaan kevyen lämpöpaperin tuottamiseen. Mikään asiakirja-aineistossa ei myöskään tue väitettä, jonka mukaan bisfenoli A:ta sisältävä kevyt lämpöpaperi olisi jo kielletty joissakin jäsenvaltioissa. Sen vuoksi päätellään aineelliselta kannalta, että fenolia sisältävän ja fenolittoman kevyen lämpöpaperin kemiallinen koostumus ei ole erilainen. Näin ollen väite hylätään.

(11)

Sama osapuoli väitti tuotantoprosesseista, että fenolitonta ja bisfenoli A:tonta kevyttä lämpöpaperia ei ole mahdollista tuottaa samalla tuotantolinjalla. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että teknisesti on mahdollista tuottaa fenolitonta ja fenolia sisältävää kevyttä lämpöpaperia samalla tuotantolinjalla, joskin eri erissä, ja että unionin tuottajat tekevätkin näin.

(12)

Kuluttajien näkemyksestä osapuoli väitti, että kuluttajat ovat tietoisia siitä, että kevyessä lämpöpaperissa on bisfenolia. Lisäksi Hansol-ryhmä väitti, että amerikkalaiset kevyen lämpöpaperin tuottajat ryhtyivät tuottamaan fenolitonta kevyttä lämpöpaperia kuluttajien vaatimuksesta ja että eräs supermarketketju unionissa oli ilmaissut huolensa kevyessä lämpöpaperissa käytetyn kehittimen tyypistä. Vaikka kuluttajien mieltymykset saattavat olla erilaisia, yleisesti kaikki tuotelajit ovat kuitenkin keskenään vaihdettavissa kysyntäpuolen kannalta (ilman loppukäyttäjien tekemiä muutoksia) ja ne kilpailevat keskenään.

(13)

Hansol-ryhmä väitti myös, että Pergafast 201 -kehittimen (fenoliton kehitin) saatavuus on rajattua ja että fenolittoman ja fenolia sisältävän kevyen lämpöpaperin hinnassa on merkittävä ero, kun tarkastellaan Hansol-ryhmään unionissa etuyhteydessä olevien kahden yrityksen ostohintoja.

(14)

Kun otetaan huomioon kehittimien monet eri lajit, yhden tietyn lajin eli Pergafast 201:n (jota Hansol-ryhmä ei vaikuta edes käyttäneen) väitetty rajallinen saatavuus on merkityksetöntä, koska muitakin vaihtoehtoja on. Esimerkiksi vuonna 2015 Euroopan kemikaaliviraston komiteat eli riskinarviointikomitea (RAC) ja sosioekonomisesta analyysista vastaava komitea (SEAC) katsoivat, että tuolloin oli noin 10 realistista vaihtoehtoa bisfenoli A:lle lämpöpaperissa sekä uusia lupaavia vaihtoehtoja (4). Kemiallisten kehittimien toimittajien odotetaan olevan valmiita 10 kappaleessa mainittuun bisfenoli A:n kieltämiseen ja Pergafast 201:n patentin umpeutumiseen vuonna 2019.

(15)

Väitetyn hintaeron osalta on yleistä, että polkumyyntitutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta on eri lajeja eri hintaluokissa. Hintaero ei ole kuitenkaan itsessään riittävä peruste kohdella eri lajeja eri tuotteina määritettäessä polkumyyntitutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, kunhan eri lajeilla on samat perusominaisuudet ja ne kilpailevat keskenään, kuten tässä tapauksessa. Kaikki hintaan vaikuttavat tekijät otetaan joka tapauksessa huomioon hintavertailua varten. Hansol-ryhmä toisti, että fenolittoman ja fenolia sisältävän kevyen lämpöpaperin välillä on merkittävä hintaero (sen unionissa toimivien jalostajien ostohintojen mukaan), joka väitetysti osoittaa, että ne ovat eri tuotteita. Tältä osin Hansol-ryhmään unionissa etuyhteydessä olevien kahden yrityksen – joiden osuus unionin kulutuksesta on vähäinen – ostohinnat eivät horjuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa esitettyä yleistä päätelmää, jonka mukaan fenolittoman kevyen lämpöpaperin yksikkömyyntihinnat putosivat vähemmän kuin fenolia sisältävän kevyen lämpöpaperin.

(16)

Hansol-ryhmä väitti alun perin, että fenolittoman kevyen lämpöpaperin ei pitäisi kuulua tutkimuksen piiriin sillä perusteella, että Korean tasavallassa ei tuoteta eikä sieltä viedä fenolitonta kevyttä lämpöpaperia. Hansol-ryhmän verkkosivuilta käy ilmi, että se tarjoaa bisfenolitonta lämpöpaperia ja bisfenoli A:tonta kevyttä lämpöpaperia.

(17)

Hansol-ryhmä väitti myös, että komissio oli väärässä vahvistaessaan tuotteen määritelmän liian laajaksi, koska se haittaa tulevaa teknologian kehitystä. Kyseinen osapuoli väitti erityisesti, että valituksen tekijöiden tuoteluetteloissa ei ole kevyttä lämpöpaperia, joka painaa alle 44 g/m2, ja toisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa esittämänsä väitteen, jonka mukaan tällainen kevyt lämpöpaperi olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle.

(18)

Tämän väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä. Ensinnäkään mikään asiakirja-aineistossa ei osoita, että alle 44 g/m2 painavalla kevyellä lämpöpaperilla olisi erilaiset fysikaaliset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, käyttötarkoitukset, kuluttajien näkemykset, jakelukanavat, valmistusprosessit, tuotantokustannukset ja laatu kuin muilla kevyillä lämpöpaperilla tai että ne eivät olisi keskenään vaihdettavissa. Toiseksi ei ole mitään teknistä rajoitusta, joka estäisi tuottajia tuottamasta alle 44 g/m2 painoista kevyttä lämpöpaperia. Yksi unionin tuottaja itse asiassa myy tällä hetkellä kevyttä lämpöpaperia, jonka paino on 42 g/m2. Kolmanneksi neliöpainon osalta ei ole mitään selkeää rajaviivaa. Lämpöpaperin tuottajilla on tietty sietoraja painon suhteen. On esimerkiksi mahdollista, että paperi, jota myydään 45 g/m2 painoisena, painaakin itse asiassa hieman vähemmän, tai että paperi, jota myydään 44 g/m2 painoisena, painaakin ilmoitettua enemmän. Näin ollen väite hylättiin.

1.3.3   Päätelmät

(19)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta ja samankaltaista tuotetta koskevat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16–24 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin näin ollen vahvistaa.

2.   POLKUMYYNTI

2.1   Normaaliarvo

(20)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa selitettiin, Hansol-ryhmään kuuluvat korealaiset vientiä harjoittavat tuottajat Hansol Paper ja Artone. Artonella oli kaksi tuotelajia, joita ei myyty kotimarkkinoilla tai joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa. Näiden kahden tuotelajin osalta normaaliarvo laskettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti Artonen tuotantokustannusten perusteella (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–36 kappale). Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti, että määrittäessään normaaliarvoa näille kahdelle tuotelajille komission olisi pitänyt käyttää toisen tuottajan, Hansol Paperin, hintoja sen sijaan, että se muodosti normaaliarvon laskennallisesti Artonen tuotantokustannusten perusteella. Väite toistettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(21)

Väite hylättiin, koska komissio vahvisti, että Artonen kustannusrakenne ja myyntihinnat olivat merkittävästi erilaiset kuin Hansol Paperin. Lisäksi havaittiin, että Hansol Paper myi toista tuotelajia kotimarkkinoilla määriä, jotka eivät olleet edustavia. Sen vuoksi komissio vahvisti, että näissä olosuhteissa oli asianmukaisempaa, että näiden tuotelajien normaaliarvo lasketaan käyttäen perustana Artonen tuotantokustannuksia, joihin on lisätty kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja kohtuullinen voitto perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti.

2.2   Vientihinta

(22)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Hansol-ryhmä vastusti pienten rullien sisällyttämistä polkumyyntilaskelmiin kahdesta syystä. Ensinnäkin etuyhteydettömille osapuolille suuntautuva konerullien myynnin määrä on merkittävä, minkä vuoksi kyseiseen myyntiin perustuvat laskelmat olisivat edustavia. Toiseksi pienet rullat eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään.

(23)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 ja 37 kappaleessa selitetään, suurin osa Hansol Paperin ja Artonen unioniin suuntautuvasta myynnistä (75–85 %) tapahtui etuyhteydessä oleville osapuolille ja oli tarkoitettu jalostettavaksi pieniksi rulliksi. Kun otetaan huomioon konerullien merkittävä määrä, joka jalostettiin pieniksi rulliksi ja myytiin vasta sitten etuyhteydessä oleville asiakkaille, komissio katsoi, että näitä pieniä rullia ei voida jättää huomiotta laskelmissa. Näin ollen oli asianmukaista, että etuyhteydessä oleville osapuolille pieniksi rulliksi jalostamista varten tarkoitettujen konerullien myynnin osalta vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu ja jalostettu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa.

(24)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä vastusti edelleen pienten rullien sisällyttämistä polkumyyntilaskelmiin. Se ei kuitenkaan esittänyt mitään uusia seikkoja.

(25)

Hansol-ryhmä arvosteli myös sitä, että etuyhteydessä olevien osapuolten kautta tapahtuneen myynnin osalta polkumyyntimarginaali perustui vain yhdeltä eikä kaikilta neljältä etuyhteydessä olevalta jalostajalta saatuihin tietoihin.

(26)

Tähän liittyen on otettava huomioon seuraavassa esitettävät seikat. Hansol-ryhmä pyysi 19 päivänä helmikuuta 2016 komissiota vapauttamaan kolme neljästä etuyhteydessä olevasta jalostajasta kyselyvastauksen antamisesta. Komissio hyväksyi pyynnön 23 päivänä helmikuuta 2016 mutta varasi samalla oikeuden esittää tarpeen mukaan täydentäviä kyselyjä tai tietopyyntöjä näiden kolmen muun etuyhteydessä olevan jalostajan osalta. Analysoituaan tarkemmin Hansol-ryhmän 22 päivänä helmikuuta 2016 pidetyssä kokouksessa toimittamia tietoja komissio pyysi 7 päivänä maaliskuuta 2016 näitä kolmea etuyhteydessä olevaa jalostajaa vastaamaan mukautettuun kyselylomakkeeseen, jossa pyydettiin muun muassa jalostuskustannuksiin ja pienten rullien jälleenmyyntiin liittyviä tietoja. Hansol-ryhmä pyysi 8 päivänä maaliskuuta 2016 kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa kuulemista, joka järjestettiin 10 päivänä maaliskuuta 2016. Se perusteli kuulemispyyntönsä toistamalla pyyntönsä kolmen etuyhteydessä olevan jalostajan vapauttamisesta kyselylomakkeeseen vastaamisesta, koska se ei voinut ymmärtää, miksi komissio pyytää kustannus- ja myyntitietoja tuotteesta, joka ei ole tarkasteltavana oleva tuote, ja miten näitä tietoja voitaisiin käyttää millään merkityksellisellä tavalla tässä tutkimuksessa. Tämä kanta toistettiin kuulemisen aikana.

(27)

Kuulemisesta vastaava neuvonantaja ehdotti, että komission yksiköt ja asianomainen osapuoli pyrkisivät kompromissiin siitä, miten voidaan todentaa, ovatko tietojen määrä, jäljitettävyys ja vientihinnan laskennallinen muodostaminen pienten rullien myynnin perusteella merkityksellisiä tutkimuksen kannalta, ja hän ehdotti tarkastuskäyntiä neljännen etuyhteydessä olevan jalostajan, jonka osalta ei ollut pyydetty vapautusta, toimitiloihin osapuolen edellä esittämien selitysten oikeellisuuden todentamiseksi ja – jos tarkastuksen tulos olisi positiivinen – tutkimuksen rajaamista tähän osapuoleen, siltä osin kuin on kyse laskennallisesti muodostettavasta vientihinnasta Hansol-ryhmän pienten rullien myynnin osalta. Näiden ehdotusten lisäksi komissio tarkasteli, miten etuyhteydessä olevien jalostusyritysten rasitetta voitaisiin keventää ja miten voitaisiin vahvistaa pienten rullien myynnin ja konerullien tuonnin välinen jäljitettävyys.

(28)

Maaliskuussa 2016 järjestetyn ensimmäisen kuulemisen ja sitä seuranneen tarkastuskäynnin jälkeen komissio vahvisti seuraavassa esitettävät seikat. Neljästä etuyhteydessä olevasta jalostajasta yksi osti selvästi vähiten jalostettavaksi tarkoitettuja konerullia muilta etuyhteydettömiltä ei-korealaisilta konerullien tuottajilta (eli alle 25 % sen konerullien ostoista). Sama etuyhteydessä oleva jalostaja osti suurimmat määrät pieniksi rulliksi jalostettavaksi tarkoitettuja konerullia Hansol-ryhmältä. Sama etuyhteydessä oleva jalostaja myös vastasi suurimmasta Hansol-ryhmän konerullien myyntimäärästä etuyhteydessä oleville jalostajille unionissa ja suurimmasta konerullien jälleenmyyntimäärästä riippumattomille asiakkaille. Sen pienten rullien myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille oli myös merkittävästi suurempi kuin kaikkien neljän etuyhteydessä olevan jalostajan, yhtä lukuun ottamatta. Viimeksi mainittu kuitenkin saavutettiin tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla, ja se oli näin ollen vähemmän edustava.

(29)

Tätä taustaa vasten komissio päätti perustaa Hansol-ryhmän etuyhteydessä olevien jalostajien kautta tapahtunutta myyntiä koskevat päätelmänsä kyseiseltä etuyhteydessä olevalta jalostajalta saatuihin tietoihin, joita pidettiin edustavimpina. Päätelmiä pidettiin edustavina yritykseen etuyhteydessä olevien jalostajien kautta tapahtuneen myynnin osalta, kun otetaan huomioon tämän etuyhteydessä olevan jalostajan jalostusta varten ostamien, muualta kuin Koreasta peräisin olevien konerullien vähäinen määrä sekä Hansol-ryhmän etuyhteydettömille osapuolille suuntautuneen myynnin, jossa se oli osallisena, suuri määrä.

(30)

Lisäksi molemmille myyntikanaville (eli konerullien myynnille etuyhteydettömille osapuolille ja konerullien myynnille etuyhteydessä oleville osapuolille pieniksi rulliksi jalostamista varten) annettiin asianmukainen painoarvo, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan. Näin ollen etuyhteydessä oleville osapuolille pieniksi rulliksi jalostamista varten tarkoitettujen konerullien myyntiä ja pienten rullien jälleenmyyntiä etuyhteydettömille asiakkaille koskevat tiedot ekstrapoloitiin Hansol-ryhmän tosiasiallisten myyntivirtojen huomioon ottamiseksi tutkimusajanjaksolla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 kappaleessa selitetään. Komissio vahvisti, että lähestymistapa oli asianmukainen jäljempänä esitetyistä syistä. On syytä muistaa, että tutkimusajanjaksolla Hansol-ryhmän unioniin suuntautuneesta myynnistä 75–85 prosenttia tapahtui etuyhteydessä olevien jalostajien kautta pieniksi rulliksi jalostamista varten. Tutkimuksessa vahvistettiin, että kun tällainen myynti laskettiin konerullien tasolla, se tapahtui eri hinnoilla kuin konerullien myynti etuyhteydettömille asiakkaille. Jotta voitiin ottaa asianmukaisesti huomioon mahdolliset polkumyyntikäytännöt, molemmille myyntikanaville on näin ollen annettu asianmukainen painoarvo ottaen huomioon kummankin myyntimäärä ja myynnin arvo.

(31)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti vielä, että komissio oli itse asiassa valinnut etuyhteydessä olevan jalostajan otokseen. Se väitti, että koska komissio ei ollut ilmoittanut Hansol-ryhmälle tutkimuksen aikana eikä varsinkaan ennen alustavien päätelmien ilmoittamista, että etuyhteydessä oleville osapuolille pieniksi rulliksi jalostamista varten tarkoitettujen konerullien myyntiä ja pienten rullien jälleenmyyntiä etuyhteydettömille asiakkaille koskevat tiedot ekstrapoloitaisiin Hansol-ryhmän tosiasiallisten myyntivirtojen huomioon ottamiseksi, komissio oli rikkonut perusasetuksen 17 artiklaa. Väite toistettiin täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Hansol-ryhmä totesi myös, että komission päätöksellä ekstrapoloida etuyhteydessä olevaan jalostajaan liittyvät päätelmät ei ole oikeusperustaa.

(32)

Komissio toi esiin heti aluksi, että se ei soveltanut perusasetuksen 17 artiklaa. Koska Hansol-ryhmä oli vastustanut kyselylomakkeeseen vastaamista kaikkien neljän etuyhteydessä olevan jalostajan osalta, komissio keskittyi kyseiseen etuyhteydessä olevaan jalostajaan voidakseen noudattaa kuulemisesta vastaavan neuvonantajan ehdotusta asianomaiselle osapuolelle aiheutuvan rasitteen keventämisestä ja saadakseen silti luotettavia tietoja pienten rullien myynnistä ja konerullien jälleenmyynnistä, koska tämä jalostaja pystyi Hansol-ryhmän toimittamien tietojen mukaan, jotka tarkastettiin myöhemmässä paikan päälle tehdyssä tarkastuksessa, parhaiten tarjoamaan tarkimmat luvut suurimmasta osasta Hansol-ryhmän unioniin suuntautuvaa myyntiä (eli sen myynti etuyhteydessä oleville jalostajille jälleenmyytäväksi myöhemmin pieninä rullina etuyhteydettömille asiakkaille). Muiden kolmen etuyhteydessä olevan jalostajan osalta komissio havaitsi, että niiden myynti unioniin oli paljon vähemmän selkeää ja edustavaa, mikä johtui 28 kappaleessa kuvatuista syistä. Koska muualta kuin Koreasta hankittujen konerullien määrät olivat paljon suuremmat ja yksi kolmesta muusta etuyhteydessä olevasta jalostajasta hankittiin vasta keskellä tutkimusajanjaksoa, päätelmät tämän korealaisen myynnin osalta olisivat olleet vähemmän luotettavat, jos nämä tiedot olisi sisällytetty analyysiin. Tämän vuoksi komissio ei soveltanut perusasetuksen 17 artiklaa ja Hansol-ryhmän väite siitä, että komissio oli soveltanut otantaa etuyhteydessä oleviin jalostajiin, oli virheellinen. Komissio pyrki pikemminkin vahvistamaan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti – tämän tapauksen erityisolosuhteet huomioon ottaen (ks. 28 ja 29 kappale) – luotettavimman vientihinnan myytäessä etuyhteydessä oleville osapuolille konerullia, jotka on tarkoitettu jalostettavaksi pieniksi rulliksi. Perusasetuksen 6 artiklan 8 kohdan nojalla komissio tutki asianomaisten osapuolten toimittamien tietojen paikkansapitävyyden mahdollisimman hyvin.

(33)

Lisäksi Hansol-ryhmän olisi pitänyt olla heti tutkimuksen alkuvaiheesta lähtien tietoinen etuyhteydessä olevien jalostajien kautta tapahtuneen myynnin merkityksellisyydestä. Ensinnäkin kun valituksen tekijä esitti polkumyyntimarginaalin valituksessa, se kiinnitti jo siinä vaiheessa huomion siihen seikkaan, että valtaosa Hansol-ryhmän myynnistä unioniin tapahtui etuyhteydessä olevien jalostajien kautta ja että polkumyynti tämän myynnin osalta oli paljon suurempaa kuin sen suoran myynnin osalta. Valituksen tekijä laski kaksi marginaalia (yhden suoralle myynnille ja yhden etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuvalle myynnille), joista se määritti myös yksinkertaisen keskiarvon, koska se ei tiennyt täsmälleen, miten merkittävä Hansol-ryhmän suora myynti etuyhteydettömille osapuolille oli (valituksessa mainittu tämän myynnin prosenttiosuus Hansol-ryhmän kokonaismyynnistä unioniin oli kuitenkin hyvin lähellä todellisuutta). Toiseksi komissio totesi jo ensimmäisen kuulemisen aikana selvästi Hansol-ryhmälle, että se ei voi jättää huomiotta suurinta osaa Hansol-ryhmän myynnistä, joka tapahtui etuyhteydessä olevien jalostajien kautta, ja että tämä myynti olisi otettava asianmukaisesti huomioon polkumyyntilaskelmissa. Tästä syystä komissio pyysi etuyhteydessä oleville jalostajille tarkoitetussa kyselylomakkeessa tarkkoja tietoja pienten rullien jälleenmyynnistä ja kustannuksista, joita aiheutuu konerullien jalostamisesta pieniksi rulliksi. Kun myöhempien keskustelujen tuloksena komissio hyväksyi 21 päivänä maaliskuuta 2016 päivätyllä sähköpostiviestillä Hansol-ryhmän pyynnön kolmen muun etuyhteydessä olevan jalostajan vapauttamisesta kyselylomakkeeseen vastaamisesta, komission oli tämän seurauksena rajoitettava tätä myyntiä koskeva analyysinsä kyseiseen etuyhteydessä olevaan jalostajaan.

(34)

Komissio ilmoitti kaikista tämän myynnin osalta tehtyyn ekstrapolointiin liittyvistä syistä ja luvuista siinä vaiheessa, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön ja kun lopullisista päätelmistä ilmoitettiin. Kyseisen asianomaisen osapuolen oikeudet on siis otettu täysimääräisesti huomioon. Tämän vuoksi Hansol-ryhmän väitteet hylättiin.

(35)

Hansol-ryhmä väitti myös, että sen etuyhteydessä olevilta jalostajilta veloittamat hinnat olivat markkinaehtoisia. Se väitti, että tämän vuoksi sen etuyhteydessä olevien jalostajien kautta tapahtuvasta myynnistä ei ollut tarpeen muodostaa vientihintaa laskennallisesti käyttämällä etuyhteydettömille asiakkaille myytyjen pienten rullien hintaa.

(36)

Komissio hylkäsi väitteen, koska asiakirja-aineiston tiedot eivät tukeneet sitä. Eniten myytyä tuotelajia (jonka osuus Hansol-ryhmän kaikesta myynnistä unionissa oli yli 30 %) myytiin etuyhteydessä oleville osapuolille hinnalla, joka oli 8–15 prosenttia korkeampi kuin etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan myynnin keskimääräinen hinta. Kun otetaan kaikki tuotelajit huomioon, etuyhteydessä olevat yritykset maksoivat 3–6 prosenttia korkeamman hinnan kuin etuyhteydettömät asiakkaat. Sen vuoksi väite, jonka mukaan Hansol-ryhmän myyntihinnat etuyhteydessä oleville jalostajille olivat markkinaehtoisia, ei saanut vahvistusta asiakirja-aineiston tiedoista. Lisäksi komissio havaitsi, että kahden tarkastetun unionissa etuyhteydessä olevan osapuolen tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvä toiminta oli voimakkaasti tappiollista. Tämä tukee edellä olevaa havaintoa, jonka mukaan Hansol-ryhmään unionissa etuyhteydessä olevien yritysten maksama ostohinta ei ole konerullien markkinahinta, kun otetaan huomioon niille aiheutuvat jalostuskustannukset ja/tai myynti-, yleis- ja hallintokustannukset etuyhteydessä olevasta yrityksestä riippuen. Tällä perusteella komissio katsoi, että sillä oli sen vuoksi oikeus muodostaa laskennallisesti vientihinta etuyhteydessä olevien osapuolten kautta tapahtuneesta myynnistä.

(37)

Hansol-ryhmä väitti myös, että tietyt näkökohdat polkumyynnin ja tukien vastaisten menettelyjen päättämisessä lohta koskevassa tapauksessa (5) ja polkumyyntimenettelyn päättämisessä tiettyjä saumattomia putkia koskevassa tapauksessa (6) viittaisivat siihen, että komission käytäntönä on käyttää etuyhteydessä olevien osapuolten maksamia hintoja vastaavissa olosuhteissa kuin tässä menettelyssä. Käynnissä olevasta menettelystä komissio haluaa tuoda esiin, kuten 36 kappaleessa selitetään, että etuyhteydessä oleville osapuolille suuntautuneen myynnin ei havaittu tapahtuneen markkinaehdoin vaan vääristynein siirtohinnoin, minkä vuoksi niitä pidettiin epäluotettavina vientihinnan määrittämistä varten. Nämä olosuhteet eroavat Hansol-ryhmän mainitsemista menettelyistä, koska kyseisissä tapauksissa havaittiin, että myynti etuyhteydessä oleville osapuolille tapahtui hinnoilla, jotka vastasivat täysin riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja. Lisäksi komissio vahvisti kyseisissä menettelyissä, että etuyhteydessä olevat osapuolet saivat toiminnastaan kohtuullisen voiton, mikä ei ole asian laita tässä menettelyssä (ks. 36 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(38)

Hansol-ryhmä huomautti myös, että käyttämällä pienten rullien myyntiä komissio oli ottanut huomioon myös tietyn sellaisten pienten rullien myynnin, joita kyseinen etuyhteydessä oleva jalostaja ei ollut tuottanut (eli jalostanut) vaan jotka oli ostettu etuyhteydessä olevista ja etuyhteydettömistä lähteistä.

(39)

Komissiolla ei ollut tietoja tämän etuyhteydessä olevan jalostajan ostamien pienten rullien hinnoista tai toimittajista. Se voitiin kuitenkin todentaa, että ostettujen pienten rullien myynnin osuus oli 10–15 prosenttia (painon perusteella) pienten rullien kokonaismyynnistä etuyhteydettömille asiakkaille. Kun otetaan huomioon, että myydyistä pienistä rullista 85–90 prosenttia oli kyseisen jalostajan konerullista jalostamia, komissio piti lähestymistapaansa asianmukaisena. Lisäksi polkumyyntilaskelmat perustuivat pienten rullien myyntihintoihin. Hansol-ryhmä ei myöskään toimittanut mitään näyttöä, joka olisi osoittanut, että pienten rullien myyntihinta olisi ollut erilainen sen mukaan, ovatko kyseessä itse tuotetut vai ostetut pienet rullat. Näin ollen ei ole mitään näyttöä siitä, että ostettujen pienten rullien vähäisellä määrällä olisi ollut vaikutusta polkumyyntilaskelmiin. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(40)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä kritisoi unionista hankittujen konerullien sisällyttämistä pieniä rullia koskeviin polkumyyntilaskelmiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa selitetään, koska pienten rullien ja vastaavien konerullien välistä myyntiä ei voitu jäljittää, muualta kuin Hansol-ryhmästä peräisin olevista konerullista tuotettuja pieniä rullia ei voitu jättää pois, kun muodostettiin laskennallista vientihintaa konerullille, jotka jalostettiin pieniksi rulliksi ja myytiin pieninä rullina. Ongelma syntyy vain sen vuoksi, että Hansol-ryhmällä ei ole käytössä jäljitettävyysjärjestelmää, kuten muilla unionin jalostajilla. Komissio joka tapauksessa rajoitti muualta kuin Hansolilta hankittujen konerullien mahdollisen määrän laskennallisessa vientihinnassa rajaamalla tällaista myyntiä koskevat laskelmansa kyseiseen etuyhteydessä olevaan jalostajaan (ks. 28 ja 29 kappale). Kyseinen jalostaja pääasiassa tuotti ja jälleenmyi pieniä rullia konerullista, jotka tuotti Hansol-ryhmä ja jotka hankittiin Hansol-ryhmältä tutkimusajanjakson aikana. Näiden rullien sisällyttämisellä laskelmiin oli vain vähäinen vaikutus polkumyyntiin, jos sitäkään, kun otetaan huomioon muualta kuin Hansol-ryhmältä hankittujen konerullien suhteellisen vähäinen osuus. Polkumyyntilaskelmat perustuivat joka tapauksessa pienten rullien myyntihintaan, joka oli todennäköisesti sama konerullan alkuperästä riippumatta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(41)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti, että tietyistä liiketoimista oli vähennetty kuljetuskustannukset kahteen kertaan määritettäessä laskennallista vientihintaa ja että tätä kaksinkertaista vähennystä oli sovellettu myös laskennalliseen CIF-hintaan, jota käytettiin nimittäjänä. Väitettä tutkittiin asianmukaisesti ja todettiin, että etuyhteydessä olevan jalostajan Hansol-ryhmältä etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta ostamien pienten rullien myynnistä oli vähennetty tietyt oikaisut kahteen kertaan. Virhe korjattiin sekä vientihintaa että CIF-hintaa koskevissa laskelmissa.

(42)

Laskennallisen vientihinnan määrittämisestä Hansol-ryhmä väitti, että tehtäessä oikaisuja etuyhteydettömille asiakkaille myytyjen pienten rullien hintaan muualta kuin Koreasta peräisin olevan perusmateriaalin tiettyjä määriä ei ollut otettu riittävästi huomioon, minkä seurauksena oikaisut olivat kaiken kaikkiaan liian suuria. Väitteen tutkimisen jälkeen todettiin, että ei ollut perusteltua soveltaa oikaisuja laskettaessa Korean noudettuna lähettäjältä -vientihintaa siitä osasta pieniä rullia, jotka oli tuotettu Euroopasta hankituista konerullista. Tämä korjattiin vähentämällä edustavasta määrästä pienten rullien myyntiä oikaisut koskemaan vain CIF-tasoa. Asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella voitiin vahvistaa, että kyseinen eurooppalainen tuottaja oli myynyt konerullat Hansoliin etuyhteydessä olevalle tuottajalle CIP-toimitusehdon (kuljetus ja vakuutus maksettuina) mukaisesti. Lasketun CIF-arvon katsottiin tämän myynnin osalta vastaavan sen myynnin noudettuna lähettäjältä -arvoa, jossa oli Koreasta peräisin olevaa materiaalia.

(43)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä vastusti sitä, että tarkistetut yksikkökohtaiset oikaisut oli laskettu kaikkien tuotelajien osalta painotettuna keskiarvona, ja se ehdotti, että perustana käytettäisiin yhden tuotelajin osalta kyseisen tuotelajin yrityksen sisäiseen myyntiin liittyviä oikaisuja. Komissio katsoi, että etuyhteydessä olevan jalostajan tutkimusajanjaksolla ostamat määrät kyseistä tuotelajia, jota voitiin käyttää laskelmiin, eivät olleet riittävän edustavia, jotta saataisiin luotettava perusta oikaisujen vahvistamiseksi kyseisen tuotelajin Korean noudettuna lähettäjältä -vientihinnan laskemista varten. Suurimmat määrät kyseistä tuotelajia hankittiin toisen etuyhteydessä olevan ostokanavan kautta, jota ei käytetty näissä laskelmissa. Hansol-ryhmä ei voinut myöskään osoittaa, että komission menetelmä keskiarvon laskemista ja soveltamista varten ei ollut asianmukainen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(44)

Yhden unionissa etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta tapahtuneen myynnin osalta laskettuihin ja sovellettuihin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin liittyen Hansol-ryhmä kiisti alustavien ja jälleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen summan, jonka komissio lisäsi menona etuyhteydessä olevan kauppiaan tuloslaskelmaan hallintomenojen osalta. Tältä osin komissio muistuttaa, että kyseinen etuyhteydessä oleva kauppias oli saanut Hansol Korealta ja muilta etuyhteydessä olevilta jalostajilta rahoitusta, joka liittyi hallintomenoihin. Nämä palkkiot sisällytettiin etuyhteydessä olevan kauppiaan tuloslaskelmaan tulona, ja komissio oli hyväksynyt tämän. Näissä olosuhteissa komissio piti asianmukaisena, että otetaan sataprosenttisesti huomioon myös siihen liittyvät menot eli kyseisten johtajien palkkamenot. Nämä kustannukset yksilöitiin Koreassa paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa, muunnettiin euroiksi käyttäen komission antamaa tutkimusajanjakson aikaista keskimääräistä vaihtokurssia ja siirrettiin etuyhteydessä olevan kauppiaan tuloslaskelmaan menona. Näin hallintoon liittyviä palkkioita (tulot) kohdeltiin tasapuolisesti hallintoon liittyvien palkkojen (menot) kanssa.

(45)

Hansol-ryhmä väitti, että kyseisellä etuyhteydessä olevalla kauppiaalla oli liikevaihtoa vain tutkimusajanjakson osan aikana ja että yksikään johtajista ei osallistunut tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin. Sen vuoksi käytetyt myynti-, yleis- ja hallintokustannukset olivat yliarvioituja. Komissio määritti etuyhteydessä olevan kauppiaan myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (mukaan luettuna kyseiset menot) suhteessa kauppiaan koko liikevaihtoon. Kyseinen liikevaihto liittyy kokonaisuudessaan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Vaikka myynti-, yleis- ja hallintokustannukset olisivatkin osaksi aiheutuneet, ennen kuin liikevaihtoa syntyi, se ei irrota niitä tästä liikevaihdosta, koska kustannukset olivat aiheutuneet liikevaihdon saavuttamiseksi. Sen vuoksi komissio piti toteutettua lähestymistapaa asianmukaisena. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(46)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti, että komission olisi pitänyt luokitella etuyhteydessä olevan jalostajan kautta tapahtuneen yhden tuotelajin myynti uudelleen, koska loppuasiakasta oli laskutettu eri tuotelajista kuin siitä, minkä se itse asiassa sai. Tähän seikkaan liittyen komissio totesi tarkastuskäynnillä, että etuyhteydessä oleva jalostaja osti Hansol-ryhmältä jonkin verran konerullia, jotka sisälsivät bisfenoli S:ää, mutta tuotetta oli myöhemmin jälleenmyyty etuyhteydettömälle asiakkaalle bisfenoli A:ta sisältävänä. Väite tutkittiin asianmukaisesti ja siitä voidaan todeta seuraavaa. Nämä kaksi tuotetta ovat selvästi eri tuotelajeja, joilla on eri tuotantokustannukset ja joita myydään Korean kotimarkkinoilla eri hinnoilla. Se, että etuyhteydessä oleva jalostaja on myynyt laskutuksessaan tuotteen eri tuotelajina unionin markkinoilla, ei ole sellaisenaan pätevä syy jättää huomiotta tuotteen tosiasiallista eritelmää hintavertailua varten. Osapuoli ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että harhaanjohtava tuotekuvaus jälleenmyyntivaiheessa olisi vaikuttanut sen myyntihintaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

2.3   Vertailu

(47)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(48)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä esitti laskentamenetelmää ja muuntokustannusten soveltamista koskevan huomautuksen, joka hyväksyttiin. Korjausta tehtäessä havaittiin samanlainen menetelmävirhe tiettyjen kuljetuskustannuksia koskevien oikaisujen vähennyksessä, ja tämäkin korjattiin. Lisäksi Hansol-ryhmän huomautusten jälkeen korjattiin eräs laskentavirhe. Hansol-ryhmä väitti myös, että joitakin (luottokustannuksiin ja tullipalautuksiin liittyviä) oikaisuja olisi pitänyt myöntää ja että rahtikustannusten laskemiseen asianomaisessa maassa käytettyä menetelmää pitäisi tarkistaa soveltamalla Hansol-ryhmän toimittamaa menetelmää. Komissio hyväksyi myös nämä väitteet ja oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa koskevia laskelmia vastaavasti.

2.4   Polkumyyntimarginaali

2.4.1   Polkumyyntimarginaalien painottaminen

(49)

Hansol-ryhmälle vahvistettu väliaikainen polkumyyntimarginaali oli painotettu keskiarvo polkumyyntimarginaaleista, jotka vahvistettiin konerullien myynnin osalta (0,5–5 prosentin marginaali ja 15–25 prosentin painotus) ja pienten rullien myynnin osalta (10–15 prosentin marginaali ja 75–85 prosentin painotus), kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 46 kappaleessa todettiin. Painotus perustui Hansol-ryhmän myynnin määrään etuyhteydessä oleville ja etuyhteydettömille asiakkaille unionissa tutkimusajanjaksolla.

(50)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti, että tällaisen painotuksen soveltamista varten ei ollut mitään oikeusperustaa ja että painotus perustui perusteettomiin olettamuksiin. Väite hylättiin, koska painotus perustui Hansol-ryhmän ilmoittamiin tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimääriin tutkimusajanjaksolla. Komissio katsoo, että on asianmukaista oikaista etuyhteydessä oleville osapuolille suuntautuneen myynnin (joka jälleenmyytiin myöhemmin etuyhteydettömille asiakkaille pieninä rullina) polkumyyntimarginaalin painotusta sen tosiasiallisen painotuksen mukaiseksi, koska myynti tapahtui unionin rajalla -tasolla tutkimusajanjakson aikana.

(51)

Hansol-ryhmä vastusti myös sitä, että komission laskennallisesti muodostamaa CIF-hintaa käytettiin nimittäjänä tämän myynnin osalta, jonka unionissa etuyhteydessä olevat osapuolet ensin jalostivat pieniksi rulliksi ennen niiden myymistä etuyhteydettömille käyttäjille. Se ehdotti, että komission olisi käytettävä konerullien ilmoitettuja keskimääräisiä CIF-jalostushintoja tai keskimääräistä laskennallista CIF-hintaa tonnia kohti Hansol-ryhmän etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan suoran myynnin perusteella. Siinä tapauksessa, että komissio ei käytä edellä mainittuja menetelmiä, Hansol-ryhmä kehotti komissiota soveltamaan polkumyyntitullia vaihtoehtoisesti tonnia kohti kannettavana paljoustullina eikä arvotullina. Kyseinen osapuoli väitti, että tonnia kohti kannettavassa paljoustullissa otettaisiin asianmukaisesti huomioon sen huolestuminen siitä, että arvotullina kannettava polkumyyntitulli ylittäisi todetun polkumyynnin tason.

(52)

Jälkimmäistä väitettä käsitellään 127 ja 128 kappaleessa, joissa se hyväksytään. Sen vuoksi komission ei tarvitse ottaa kantaa Hansol-ryhmän ehdottamiin kahteen vaihtoehtoiseen CIF-hintaan, koska näille vaihtoehdoille ei ole nyt perustetta.

(53)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä kiisti luottokustannusten vähennyksen laskennallisen CIF-arvon laskelmissa. Tämä voitiin hyväksyä. Lisäksi nimittäjänä käytettyyn CIF-hintaan vaikuttivat 41 ja 42 kappaleessa kuvatut muutokset.

(54)

Ottaen huomioon 41, 42, 48 ja 53 kappaleessa esitetyt muutokset vientihinnan, normaaliarvon ja CIF-hinnan määrittämisessä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25–47 kappaleessa esitetyt muut päätelmät Hansol-ryhmän lopullinen painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana oli 10,3 prosenttia. Jäännöspolkumyyntimarginaali asetettiin samalle tasolle, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 ja 50 kappaleessa todetaan.

3.   VAHINKO

3.1   Johdanto

(55)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei heikentynyt, koska useat vahinkoindikaattorit kehittyivät positiivisesti tai pysyivät vakaina. Väite hylättiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 ja 96 kappaleessa ja hylätään nyt lopullisesti.

(56)

Jotta voidaan päätellä merkittävän vahingon esiintyminen, vahinkoanalyysissä ei ole tarpeen, että jokainen indikaattori osoittaa vahinkoa. Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan mikään yksittäinen tai useampikaan asiaankuuluva vahinkotekijä ei välttämättä ole ratkaiseva. Tässä tapauksessa todettu vahinko on merkittävä. Tätä osoittavat erityisesti kannattavuuden taso, hintaan liittyvät indikaattorit ja unionin tuotannonalan markkinaosuus. Kaikkien otokseen valittujen tuottajien voitto ja kassavirta heikkenivät voimakkaasti samaan aikaan, kun tuonti Korean tasavallasta kasvoi. Unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla pysyi suhteellisen vakaana, mutta koska unionin kulutus kasvoi merkittävästi (15 %), unionin tuottajien markkinaosuus itse asiassa pieneni. Vaikka jotkin vahinkotekijät, kuten kapasiteetin käyttöaste, työllisyys, työvoimakustannukset ja investoinnit, eivät olisikaan ratkaisevia unionin tuottajien vahingollisen tilanteen kannalta, ne eivät olleet ristiriidassa merkittävää vahinkoa koskevan päätelmän kanssa eivätkä estäneet sitä.

(57)

Hansol-ryhmän esiin ottamia väitteitä tietyistä vahinkoindikaattoreista käsitellään tarkemmin tämän jakson loppuosassa.

3.2   Unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmä

(58)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 51 ja 52 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.3   Unionin kulutus

(59)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–55 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.4   Tuonti asianomaisesta maasta

3.4.1   Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(60)

Tuonnin määrä asianomaisesta maasta tutkimusajanjaksolla on huomattavasti yli vähäpätöisen rajan (7).

(61)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä ja markkinaosuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56–58 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.4.2   Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinta ja hinnan alittavuus

(62)

Hansol-ryhmä katsoi, että alustavasti vahvistettu 8,1 prosentin hinnan alittavuuden marginaali ei ole merkittävä, kun otetaan huomioon tuonnin vähäinen määrä (13,6 % unionin kulutuksesta). Osapuoli väitti, että asiaa DRAM Chips (8) koskevan WTO:n paneelin raportin mukaan ”merkittävällä” tarkoitetaan huomattavaa, suurta, vaikuttavaa muutosta, joka on enemmän kuin vain nimellinen/marginaalinen. Se myös siteerasi kahta tapausta (raskas sooda (natriumkarbonaatti) (9) ja tietyt optiset laserlukulaitteet (10)), joissa komissio piti hinnan alittavuuden marginaalia vähäisenä.

(63)

Komissio hylkäsi Hansol-ryhmän väitteet seuraavassa esitetyillä perusteilla. Vaikka komissio ei pitänytkään raskasta soodaa koskevassa tapauksessa 6 prosentin hinnan alittavuuden marginaalia merkittävänä, on huomattava, että tuonnin markkinaosuus kyseisessä tapauksessa oli paljon pienempi (3,2 % ennen vuotta 1983 ja 1,4 % sen jälkeen) kuin tässä tapauksessa. Tiettyjä optisia laserlukulaitteita koskevassa päätöksessä oli pääasiassa kyse epähomogeenisista tuotteista, joiden ominaisuudet ja tekniset ero vaihtelivat suuresti ja joiden teknologinen kehitys oli nopeaa, mikä ei ole asian laita kevyen lämpöpaperin tapauksessa. Lopuksi komissio vielä katsoi, että kevyen lämpöpaperin osalta 8,1 prosentin hinnan alittavuus on merkittävä, koska polkumyynnillä tulevan tuonnin taso oli merkittävä ja se kasvoi jyrkästi tarkastelujaksolla. Kuten 67 kappaleessa todetaan, vahvistettu lopullinen hinnan alittavuuden marginaali oli väliaikaista marginaalia korkeampi, mikä myös osoittaa vääräksi väitteen, että marginaalia on pidettävä vähäisenä.

(64)

Hansol-ryhmän väite, jonka mukaan hinnan alittavuutta koskevat laskelmat olivat lainsäädännön vastaisia, hylättiin samoilla perusteilla kuin 6.1 jaksossa esitetään.

(65)

Jotta voitiin noudattaa samaa menetelmää kuin polkumyyntilaskelmissa, lopullisessa vaiheessa päätettiin laskea hinnan alittavuus soveltamalla samaa painotusta kuin tämän asetuksen 2.4.1 jaksossa. Hansol-ryhmälle vahvistettu hinnan alittavuuden marginaali oli painotettu keskiarvo marginaaleista, jotka vahvistettiin konerullien myynnin osalta (– 5–0 prosentin marginaali ja 15–25 prosentin painotus) ja pienten rullien myynnin osalta (10–20 prosentin marginaali ja 75–85 prosentin painotus). Tämän lähestymistavan ja 2 jaksossa selitettyjen oikaisujen vuoksi alustavasti vahvistettua hinnan alittavuuden marginaalia tarkistettiin.

(66)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti, että komissio ei tehnyt päätelmiä negatiivisesta hinnan alittavuuden marginaalista, joka todettiin yhdessä osassa myyntiä, ja rikkoi näin perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa. Tämä väite kuitenkin hylättiin, koska komissio teki päätelmänsä hinnan alittavuuden kokonaismarginaalin perusteella tavanomaisen käytäntönsä mukaisesti.

(67)

Hinnan alittavuuden lopullinen marginaali on 9,4 prosenttia.

(68)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59–64 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa, lukuun ottamatta hinnan alittavuuden marginaalia edeltävissä kappaleissa selitetyn mukaisesti.

3.5   Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

3.5.1   Makrotaloudelliset indikaattorit

3.5.1.1   Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(69)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei heikentynyt, yhtä yritystä lukuun ottamatta, koska tuotantotulokset olivat vakuuttavat ja jotkin unionin tuottajat kasvattivat tuotantokapasiteettiaan ja kapasiteetin käyttöastettaan. Se myös väitti, että kapasiteetin käyttöaste oli lähellä täyttä kapasiteettia.

(70)

Tuotannon osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 kappaleessa kuitenkin osoitettiin, että unionin tuotannonalan tuotantomäärä pieneni kaikkiaan yhden prosentin. Tämä negatiivinen suuntaus on johdonmukainen sen havainnon kanssa, että tuotannonalan tilanne oli vahingollinen, kun otetaan huomioon sen korkeat kiinteät kustannukset. Joidenkin yksittäisten tuottajien tilanne ei voi mitätöidä tätä yleistä päätelmää. Yhden otoksen ulkopuolisen tuottajan tuotannon merkittävä lisääntyminen oli vain matemaattinen tulos tilapäisesti seisautetun toiminnan uudelleenkäynnistämisestä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappale). Lisäksi yksi tuottaja oli vähentämässä asteittain kevyen lämpöpaperin tuotantoaan. Tämä tapahtui samaan aikaan, kun unioni kulutus kasvoi tarkastelujaksolla (+ 15 %). Aiemmissa tapauksissa (esimerkiksi tietyt kynttilät (11)) komissio totesi vahingon esiintymisen, vaikka tuotanto kasvoi (mikä ei ole asian laita kevyen lämpöpaperin tapauksessa), jos tällainen kasvu oli vähäisempi kuin unionin kulutuksen kasvu.

(71)

Tuotantokapasiteetin osalta osapuolen väite, jonka mukaan kaikki unionin tuottajat yhtä yritystä lukuun ottamatta kasvattivat tuotantokapasiteettiaan, ei pidä paikkaansa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappaleessa mainittu unionin tuottaja ei varsinaisesti kasvattanut tuotantokapasiteettiaan. Se vain käynnisti uudelleen tuotantolaitoksen, joka ei ollut käytössä vuonna 2012 eli jota ei pidetty olemassa olevana kapasiteettina kyseisenä vuonna. Lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 70 kappaleessa tuodaan esiin yhden otokseen valitun yrityksen tuotantovaikeudet.

(72)

Mitä tulee kapasiteetin käyttöasteeseen kokonaisuudessaan, väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 4 ei osoita unionin tuotannonalan kapasiteetin käyttöasteen kasvua vaan sen supistumisen tarkastelujakson aikana. Yhden tuottajan kapasiteetin käyttöasteen merkittävä kasvu oli tulosta toiminnan käynnistämisestä uudelleen sen seisauttamisen jälkeen (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71 kappale).

(73)

Vaikka 92 prosentin kapasiteetin käyttöaste saattaakin vaikuttaa korkealta, 8 prosentin ero kapasiteetin ja tosiasiallisen käytön välillä – etenkin tuotannonalalla, jolla kiinteät kustannukset ovat korkeat – ei ole merkityksetön. Kevyen lämpöpaperin tuottajien on pidettävä yllä tasaisesti tilauksia, myyntiä ja tuotantoa, jotta ne välttävät joutokäynnin tuotantolinjoillaan. Paperintuottaja myy tuotetta mieluummin alemmalla hinnalla kuin tuottaa vähemmän, koska käytöstä poissa oleva kone aiheuttaa todennäköisesti enemmän vahinkoa. Kun otetaan huomioon paperiteollisuuden pääomavaltaisuus ja usein suppea hinnoitteluala myynnissä, korkeat käyttöasteet ovat keskeisen tärkeitä kannattavuuden kannalta. Näin ollen käyttöasteen pienetkin vaihtelut voivat olla ratkaisevia yritykselle. Edellä mainittu 8 prosentin ero tarkoittaa 32 240 tonnin kevyen lämpöpaperin tuotantoa, mikä on enemmän kuin Hansol-ryhmän tuontimäärä vuonna 2015. Lisäksi unionin tuottajilla on monikäyttöiset laitteet, joissa on vaihtokapasiteettia, ja ne voivat helposti tarjota enemmän kapasiteettia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125 kappale). Vaihtokapasiteettia ei kuitenkaan voida käyttää markkinoilla, joilla esiintyy polkumyyntikäytäntöjä.

(74)

Tämän vuoksi edellä esitetyt väitteet hylättiin, ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–72 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.1.2   Myyntimäärä ja markkinaosuus

(75)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei heikentynyt, koska unionin tuottajat i) kasvattivat myyntiään unionissa ja ii) päättivät vähentää tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiä unionin markkinoilla keskittääkseen myyntiään kolmansien maiden markkinoille.

(76)

Nämä väitteet hylättiin, koska vaikka unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla kasvoikin kaikkiaan 1 prosentin tarkastelujaksolla, unionin tuottajat eivät kyenneet hyödyntämään täysimääräisesti unionin kulutuksen kasvua (15 %). Tämä ilmeni markkinaosuuden huomattavana menetyksenä. Mitä tulee väitteeseen, joka koskee myynnin vähentämistä unionin markkinoilla, se on ristiriidassa väitteen ensimmäisen osan kanssa.

(77)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73–75 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.1.3   Työllisyys, työvoimakustannukset ja tuottavuus

(78)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei heikentynyt, koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 6 esitetään, että unionin tuotannonala suoriutui hyvin työllisyyden alalla. Osapuoli totesi myös, että ei ollut inflaatiota, joka voisi selittää työvoimakustannusten nousun.

(79)

Komissio ei katsonut, että unionin tuotannonala suoriutui hyvin työllisyyden alalla. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa päinvastoin todettiin, että työllisyys väheni 1 prosentin. Asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettujen asiakirjojen mukaan kahden unionin tuottajan työllisyystaso kohosi merkittävästi. Kun kuitenkin otetaan huomioon näiden tuottajien koko, absoluuttisesti mitattuna työpaikkoja syntyi vain muutama, ja työllisyys koko unionin tuotannonalalla väheni. Tällä alalla työllisyystaso seuraa tiiviisti tuotannon tasoa, joten työllisyyttä ei pidetä tekijänä, joka olisi ratkaiseva unionin tuottajien vahingollisen tilanteen kannalta.

(80)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä väitti, että kahden unionin tuottajan työvoima olisi jätettävä pois väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 6 niiden erityistilanteen vuoksi. Väite hylättiin, koska komissiolle ei toimitettu mitään näyttöä, jonka perustella se olisi voinut poiketa tavanomaisesta käytännöstään, jota se soveltaa makrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden analyysiin.

(81)

Mitä tulee työvoimakustannuksiin, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86 kappaletta on tulkittava niin, että työvoimakustannusten kohoaminen ei vaikuttanut liian korkealta vuotuinen inflaatio huomioon ottaen.

(82)

Tämän vuoksi edellä esitetyt väitteet hylättiin, ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77–79 ja 85 ja 86 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.1.4   Hinnat ja niihin vaikuttavat tekijät

(83)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuottajien hintoja unionissa olisi tutkittava tarkemmin. Osapuoli kyseenalaisti sen, että unionin tuottajat eivät korottaneet hintojaan tutkimusajanjaksolla, ja väitti, että jotkin unionin tuottajat korottivat myyntihintojaan. Hansol-ryhmä totesi myös, että myyntihinnan aleneminen, joka tapahtui vuosien 2013 ja 2014 välillä, aiheutui siitä, että yksi unionin tuottaja täytti unionin markkinat tuotteilla, joita se ei voinut myydä Amerikan yhdysvaltoihin, jäljempänä ’Yhdysvallat’.

(84)

Edellä esitetyt väitteet hylättiin. Ensimmäisestä väitteestä voidaan todeta, että vaikka jotkin tuottajat olivat ilmoittaneet hinnankorotuksista, se ei tarkoita sitä, että kaikki korotukset olisivat toteutuneet. Osapuolen väite perustuu hintojen korotukseen unionin tuotannonalaan etuyhteydessä oleville yrityksille suuntautuvassa myynnissä, joka on vain vähäinen osa unionin kulutusta. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukon 7 mukaan, joka perustuu tarkastettuihin lukuihin, hinnat eivät kohonneet yleisesti unionissa. Myyntihintojen putoaminen vuosien 2013 ja 2014 välillä osuu myös samaan aikaan, kun Korean tasavallasta tulevan tuonnin hinnat laskivat eniten (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 3).

(85)

Toisesta väitteestä voidaan todeta, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 5 (unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla) ei osoita mitään merkkejä väitetystä markkinoiden täyttämisestä. Vuosien 2013 ja 2014 välillä indeksi putosi 101:stä 97:ään.

(86)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–84 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.1.5   Varastot

(87)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei heikentynyt, koska varastot pienenivät sekä absoluuttisesti että suhteellisesti tarkasteltuna, joten unionin tuotannonalalla ei ollut mitään vaikeuksia tuotantonsa myymisessä.

(88)

Edellä esitetyt väitteet hylättiin, koska kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa todettiin, samankaltaista tuotetta tuotetaan yleensä käyttäjien tilausten perusteella. Varastoja ei näin ollen pidetä merkittävänä vahinkoindikaattorina tämänkaltaisella tuotannonalalla, koska varastot yleensä seurailevat tuotantoa ja tarkastelujaksolla ne pysyivät johdonmukaisesti yhden kuukauden tuotantoa suurempina.

(89)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 87 ja 88 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.1.6   Kannattavuus ja investoinnit

(90)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin tuotannonalan tilanne ei heikentynyt, koska sen investoinnit yli kaksinkertaistuivat tutkimusajanjaksolla. Sen mukaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 10 ja asiakirja-aineistossa oleva näyttö eivät tue väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa esitettyä toteamusta, jonka mukaan otokseen valitut tuottajat tekivät vain ne investoinnit, jotka olivat ehdottoman välttämättömiä toiminnan pitämiseksi yllä. Se myös väitti, että kaksi otokseen valittua unionin tuottajaa teki merkittäviä investointeja vuonna 2014.

(91)

Edellä esitetyt väitteet kuitenkin hylättiin, koska siitä huolimatta, että investoinnit kaksinkertaistuivat, niiden absoluuttinen taso pysyi vähäisenä, etenkin kun otetaan huomioon, että esimerkiksi kevyen lämpöpaperin uuden tuotantolinjan arvo on noin 120 miljoonaa euroa. Unionin tuotannonala lykkäsi tarkastelujaksolla joitakin investointeja kutistuvien voittojen takia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119 kappale).

(92)

Sama osapuoli pyysi myös arvioimaan uudelleen unionin tuotannonalan kannattavuuden, koska yhden otokseen valitun unionin tuottajan ongelmat johtuivat väitetysti syistä, jotka eivät liity polkumyyntituontiin vaan kahden tuotantolaitoksen sulkemiseen liittyviin valtaviin kustannuksiin, ja toisen yrityksen ongelmat johtuivat sen maksamista varauksista, joilla katettaisiin tulevat polkumyyntitullit Yhdysvalloissa. Se lisäsi, että kahden muun otokseen valitun yrityksen eri maantieteellisillä markkinoilla toteuttamista markkinastrategioista johtuva vinouma olisi poistettava, ja väitti, että samat kaksi yritystä saivat merkittävät voitot tutkimusajanjaksolla.

(93)

Komissio katsoi, että unionin tuotannonalan kannattavuuden uudelleenarviointiin ei ole mitään tarvetta, koska kaikki väitetysti poikkeukselliset kustannukset oli jo eritelty ja jätetty pois kannattavuudesta alustavassa vaiheessa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90 kappaleessa todetaan, komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta, eli kannattavuus unionin ulkopuolisilla markkinoilla jätettiin huomiotta. Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(94)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89–91 kappaleessa ja investointien osalta 93 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.1.7   Polkumyyntimarginaalin merkittävyys, kasvu, kassavirta, investointien tuotto ja kyky hankkia pääomaa

(95)

Koska polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä, kasvusta, kassavirrasta, investointien tuotosta ja kyvystä hankkia pääomaa ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76, 80 ja 81, 92 kappaleessa ja investointien tuoton osalta 93 kappaleessa sekä 94 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

3.5.2   Vahinkoa koskevat päätelmät

(96)

Huomautusten analyysin perusteella (ks. 55–95 kappale) väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–98 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

4.   SYY-YHTEYS

(97)

Hansol-ryhmä väitti, että vahingon ei voida katsoa aiheutuneen asianomaisesta maasta polkumyynnillä tulevasta tuonnista vaan seuraavista: Yhdysvaltojen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutus yhteen otokseen valittuun unionin tuottajaan, valmistuskustannusten ja valuuttakurssin yhteisvaikutus sekä fenolittoman kevyen lämpöpaperin hinnan vaikutus. Useimmat väitteistä olivat toistoa jo alustavassa vaiheessa esitetyille väitteille. Niitä kaikkia käsitellään 98–101 kappaleessa.

(98)

Yhdysvaltojen polkumyyntitoimenpiteistä komissio huomautti, että välikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 kappaleessa myönnettiin, että sillä oli jonkin verran vaikutusta kyseiseen unionin tuottajaan. Vaikka vaikutus ei rajoittunutkaan kyseiseen yritykseen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa selitetään, kokonaisvaikutus oli lähes olematon koko unionin tuotannonalan kannalta tutkimusajanjakson aikana. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa vahvistettiin, että Yhdysvallat otti käyttöön vain yhteen unionin tuottajaan kohdistuvan korkean tullin, joka poistettiin vuonna 2015, ja että kyseinen otokseen valittu unionin tuottaja onnistui kompensoimaan sen osittain lisäämällä vientiä muille markkinoille. Se, onnistuiko kyseinen otokseen valittu unionin tuottaja kompensoimaan täysin Yhdysvalloissa menettämänsä myynnin ja elpymään, on merkityksetöntä, koska näillä olosuhteilla ei ole mitään vaikutusta suurimpaan osaan tätä tuottajaa koskeviin tietoihin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 109 kappaleessa todetaan. Toisin kuin Hansol-ryhmä väitti, markkinoille ei virrannut unionista peräisin olevaa kevyttä lämpöpaperia silloin, kun Yhdysvaltojen korkeat tullit olivat voimassa (väite kumottiin jo 85 kappaleessa) eivätkä myyntihinnat kohonneet vuonna 2015 (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukot 3 ja 7). Edellä esitetyn ja alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella pääteltiin, että analysoidut Yhdysvaltojen polkumyynnin vastaiset toimenpiteet eivät johtaneet hintojen ja kannattavuuden alenemiseen unionin markkinoilla.

(99)

Valmistuskustannusten osalta kyseinen osapuoli keskittyi ensin vain vuosiin 2014–2015. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen se laajensi väitteensä koskemaan koko tutkimusajanjaksoa ja totesi, että raaka-ainehintojen kohoaminen yhdessä euron vaihtokurssin laskevan suuntauksen kanssa vaikutti erityisesti unionin tuotannonalaan. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että kannattavuuden menetys tarkastelujakson aikana johtui siitä, että kustannukset (+ 3 %) ja hinnat (– 11 %) eivät korreloineet, kun hintojen pudotus oli suurempi kuin kustannusten kasvu. Edellä esitetyn ja alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella pääteltiin, että kustannusten kohoaminen ei poistanut syy-yhteyttä merkittävän vahingon ja Korean tasavallasta polkumyynnillä tulleen tuonnin väliltä.

(100)

Fenolittoman kevyen lämpöpaperin hinnan vaikutuksesta voidaan todeta, että joidenkin vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevien yritysten väitetysti korkeammat ostohinnat eivät ole ristiriidassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 113 kappaleessa esitetyn yleisen päätelmän kanssa, jonka mukaan fenolittoman kevyen lämpöpaperin yksikkömyyntihinnat putosivat vähemmän kuin fenolia sisältävän kevyen lämpöpaperin. Näiden yritysten osuus unionin kulutuksesta on vähäinen. Edellä esitetyn ja alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella pääteltiin, että unionin tuotannonalan hintojen alenemisen ei voida katsoa johtuvan fenolittoman kevyen lämpöpaperin väitetystä hinnan alenemisesta.

(101)

Hansol-ryhmä väitti, että vaikka mikään väitetyistä tekijöistä ei yksinään olisi ratkaiseva, komission olisi tutkittava tarkemmin väitetyn vahingon tosiasiallisia syitä ja myös niiden yhteisvaikutusta. Väite kuitenkin hylättiin, koska komissio on jo tehnyt tällaisen yhdistetyn arvioinnin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappaleessa, eikä väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ole tuotu esiin mitään uusia tekijöitä.

(102)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99–121 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

5.   UNIONIN ETU

5.1   Unionin tuotannonalan etu

(103)

Valituksen tekijä esitti, että uhkana on unionin tuottajille aiheutuva lisävahinko, kun otetaan huomioon Hansol-ryhmän ilmoitus lisätä merkittävästi lämpöpaperikapasiteettiaan vuoteen 2019 mennessä. Ottaen huomioon merkittävää vahinkoa koskevat päätelmät komissio ei analysoinut vahingon uhkaa.

(104)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–128 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

5.2   Muiden asianomaisten osapuolten etu

(105)

Korean viranomaiset toistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132 kappaleessa esittämänsä väitteet toimittamatta lisänäyttöä. Väite hylättiin jo alustavassa vaiheessa.

(106)

Korean viranomaiset väittivät myös, että toimenpiteet eivät ole unionin edun mukaisia sillä perusteella, että monet eurooppalaiset jalostajat ja tuojat ilmoittivat vastustavansa niitä syyskuussa 2016 järjestetyssä kuulemisessa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 5 kappale), että toimenpiteet vaikuttavat kielteisesti Hansol-ryhmän jalostajatytäryrityksiin, joihin sisältyy kevyen lämpöpaperin jatkojalostussektori, ja että unionin tuottajat ovat suuria yrityksiä, kun taas Hansol-ryhmän jalostajatytäryritykset ovat enimmäkseen pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jäljempänä ’pk-yritykset’, joilla ei ole juurikaan valtaa vaikuttaa hintoihin.

(107)

Edellä esitetyt väitteet hylättiin. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että suurin osa unionin jalostajista ja tuojista vastustaisi toimenpiteitä (ks. tarkemmin 109 kappale). Lisäksi ei ollut mahdollista päätellä, missä määrin toimenpiteet vaikuttaisivat kielteisesti Hansol-ryhmän tytäryrityksiin unionissa pitäen mielessä, että Hansol-ryhmä itse otti esiin, että yhden sen tytäryrityksen tulokset ovat negatiivisia huonon johtamisen vuoksi. Mitä tulee Hansol-ryhmän jalostajatytäryritysten kokoon, on syytä huomata, että viime kädessä ne kuuluvat suureen ryhmään. Koska Hansol-ryhmä itse myönsi loppukäyttäjien haluttomuuden hyväksyä hinnankorotuksia, voidaan päätellä, että asiakkailla on valtaa hintaneuvotteluissa.

(108)

Hansol-ryhmä väitti, että unionin jatkojalostussektori on lähes yksimielisesti toimenpiteiden käyttöönottoa vastaan ja että asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettujen asiakirjojen mukaan ainakin 36 etuyhteydetöntä jalostajaa ja loppukäyttäjää ilmaisi vastustavansa voimakkaasti toimenpiteitä. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen osapuoli väitti, että komissio on jättänyt huomiotta sen, että enemmistö yhteistyössä toimineista unionin jatkojalostus- ja käyttäjäyrityksistä vastusti toimenpiteiden käyttöönottoa. Väitteen mukaan se seikka, että kaikki unionin jatkojalostusyritykset eivät ilmoittaneet vastustavansa toimenpiteitä tai että monet niistä eivät toistaneet kantaansa alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, ei vähennä vastustuksen merkitystä.

(109)

Edellä esitetyt väitteet hylättiin. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129 kappaleessa tuodaan esiin joidenkin osapuolten rajoitettu yhteistyössä toimiminen. Monet unionin jatkojalostusyritykset pysyivät vaiti tutkimuksen aikana, eikä yksikään niistä esittänyt mitään huomautuksia alustavien tai lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Vaiti pysymistä ei voitu tulkita toimenpiteiden vastustamiseksi, vaan on katsottava, että niiden kanta ei ole tiedossa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 130 kappaleessa mainitaan, kevyen lämpöpaperin ostomäärien osalta niiden jalostajien, jotka ilmoittautuivat tutkimuksessa ja ilmaisivat tukevansa toimenpiteitä, painoarvo on suurempi kuin niiden, jotka eivät ilmaisseet kantaansa tai jotka vastustivat toimenpiteitä. Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vielä yksi jalostaja ilmoitti kannattavansa toimenpiteitä. Myös Confederation of European Paper Industries, joka edustaa monia jatkojalostusyrityksiä, ilmaisi tukensa toimenpiteille sekä alustavassa että lopullisessa vaiheessa. Asianomaisten osapuolten tutustuttavaksi tarkoitetut asiakirjat osoittavat, että noin kolmannes edeltävässä kappaleessa tarkoitetuista etuyhteydettömistä jalostajista ja loppukäyttäjistä vastusti toimenpiteitä jossakin vaiheessa menettelyä ennen alustavien päätelmien ilmoittamista.

(110)

Hansol-ryhmä väitti, että toimenpiteet ovat vastoin eurooppalaisten yritysten etua, koska unionin markkinat voidaan määritellä duopoliksi/oligopoliksi ja niillä olisi edistettävä kilpailua, vaihtoehtoisia hankintalähteitä ei ole, unionin tuottajien infrastruktuuri ei ole kilpailukykyinen eivätkä ne pysty siirtymään tehokkaasti kevyen lämpöpaperin tuotantoon, koska on erittäin epätodennäköistä, että pienempi unionin tuottaja päättäisi pyörtää liiketoimintapäätöksen, jonka tuloksena kannattavuus kasvaa, ja koska jatkojalostussektorilla toimivilla eurooppalaisilla pk-yrityksillä on vastassaan rajoitettu tarjonta ja kohtuuttomat hinnat, jotka uhkaavat vakavasti niiden selviytymistä. Lisäksi toimenpiteillä poistettaisiin kilpailu, ja niistä aiheutuisi työllisyyden menetys käyttäjille.

(111)

Edellä esitetyt väitteet hylättiin. Se, että unionissa on vain muutama tuottaja, on merkityksetöntä, ja kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 kappaleessa todettiin, asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä kilpailun vastaisista käytännöistä. Unionissa on useita hankintalähteitä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131 kappale). Muita vaihtoehtoja ovat Hansol-ryhmän tuonti (tasapuolisilla hinnoilla) ja vähäinen tuonti muista kolmansista maista. Kilpailukykyisen infrastruktuurin puutetta koskeva väite on ristiriidassa Hansol-ryhmän muun muassa 8 päivänä joulukuuta 2016 toimittaman kannanoton kanssa, jossa kuvataan unionin tuotannonalaa erittäin suorituskykyiseksi. Pienempi unionin tuottaja puolestaan suhtautuu avoimesti päätöksensä pyörtämiseen, jos kevyt lämpöpaperi tarjoaa paremmat näkymät. Jatkojalostusteollisuuden osalta katsotaan, että se saa etua unionin tuotannonalan merkittävästi kapasiteetista (ks. 73 kappale), edellä mainituista eri hankintalähteistä ja kilpailun palaamisesta unionin markkinoille.

(112)

Hansol-ryhmä väitti myös, että toimenpiteet olisivat vastoin kuluttajien etua, koska kuluttajia estetään saamasta kohtuullisesti hinnoiteltua kevyttä lämpöpaperia. Koska väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, se hylättiin.

(113)

Hansol-ryhmä väitti edelleen, että kiinalaisten pienten rullien tulvan lisäksi toimenpiteet johtaisivat siihen, että unionin rajojen läheisyyteen perustettaisiin uusia jalostuslaitoksia, jotka saavat vapaasti raaka-ainetta, ja tämä aiheuttaisi monien jalostajien toiminnan päättymisen unionissa. Koska väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, väite hylättiin.

(114)

Koska muiden asianomaisten osapuolten edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129–134 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

5.3   Muut väitteet

(115)

Hansol-ryhmä väitti, että tietty ryhmä eurooppalaisia yrityksiä korottaa voittojaan keinotekoisesti ja pyrkii saamaan komission käyttämään väärin polkumyyntivälinettä.

(116)

Väitettä ei perusteltu mitenkään. Komissio korostaa, että tutkimus on suoritettu sovellettavien lainsäädäntöpuitteiden sekä puolueettomuutta ja avoimuutta koskevien tiukkojen vaatimusten mukaisesti.

5.4   Unionin etua koskevat päätelmät

(117)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135 kappaleessa esitetyt päätelmät voitiin vahvistaa.

6.   LOPULLISET POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

6.1   Vahingon korjaava taso

(118)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tavoitevoitosta, jota käytettiin alustavasti viitehinnan alittavuuden laskemiseen. Yksikään osapuoli ei myöskään esittänyt huomautuksia tavoitevoitosta lopullisessa vaiheessa.

(119)

Hansol-ryhmä vastusti sitä, että komissio sovelsi 2 artiklan 9 kohtaa vahinkolaskelmissa, ja totesi, että 2 artiklan 9 kohta kuuluu perusasetuksen polkumyyntiä koskeviin säännöksiin eikä sitä voida käyttää vahinkomarginaalin laskemiseen. Osapuoli ei hyväksynyt sitä, että laskelmat perustuvat suureksi osaksi pienten rullien oikaistuun myyntiin, koska se on eri tuote, joka ei ole tutkimuksen kohteena. Hansol-ryhmän mukaan siihen etuyhteydessä olevien jalostajien unioniin suuntautuvan pienten rullien myynnin ja unionin tuotannonalan konerullien myynnin välillä ei ole kilpailua, ja laskemalla vahinkomarginaalin sellaisen tuotteen myyntihinnan perusteella, joka ei ole perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti samankaltainen tuote, komissio rikkoo perusasetuksen 3 artiklan 3 kohtaa. Osapuoli käytti väitteensä perustana syy-yhteyttä ja vetosi perusasetuksen 3 artiklan 6 kohtaan, WTO:n valituselimen raporttiin asiassa ”China – GOES” (12) ja WTO:n paneelin raporttiin asiassa ”China – X-ray” (13).

(120)

Vahinkomarginaalin laskennan tarkoituksena on määrittää, riittäisikö polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseen se, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintaan sovellettaisiin alhaisempaa tullia kuin polkumyyntimarginaaliin perustuvaa tullia. Tämä arviointi olisi perustettava vientihintaan unionin rajalla, jota pidetään vertailukelpoisena tasona unionin tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintaan nähden. Kun kyseessä on etuyhteydessä olevien tuojien kautta tapahtuva vientimyynti, vientihinta muodostetaan laskennallisesti – samalla tavalla kuin polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa – perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa ja jota oikaistaan tarvittaessa. Koska vientihinta on välttämätön tekijä vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa ja koska kyseinen artikla on perusasetuksen ainoa artikla, joka antaa ohjeita vientihinnan laskennallisesta muodostamisesta, kyseisen artiklan soveltaminen vastaavasti on perusteltua.

(121)

Komissio katsoo, että hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden laskelmiin liittyvän asiaankuuluvan tuontihinnan määrittämiseen ei pitäisi vaikuttaa se, tapahtuuko vienti etuyhteydessä oleville vai riippumattomille toimijoille unionissa. Komission noudattama menetelmä varmistaa sen, että molempia tapauksia kohdellaan tasapuolisesti.

(122)

Vahinkomarginaalin laskemisen pitäisi yleensä perustua hintojen vertailuun tasolla, jolla kilpailu EU:ssa tapahtuu. Tässä tapauksessa vain pieni osa tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnistä suuntautuu etuyhteydettömille asiakkaille EU:ssa. Valtaosa tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä suuntautuu unionissa sijaitseville etuyhteydessä oleville yrityksille, jotka jalostavat tuotteen pieniksi rulliksi. Tässä tilanteessa suurin osa kilpailusta tapahtuu etuyhteydessä olevien jalostajien tasolla. Myyntihintaa ei voitu pitää luotettavana puolueetonta hintavertailua varten, samoin kuin polkumyyntilaskelmissa. Tämän vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihinta oli muodostettava laskennallisesti. Edellä 2.2 jaksossa selitetään tarkemmin syitä, joiden vuoksi pieniä rullia ei voitu jättää huomiotta laskelmissa ja vientihinta oli tarpeen muodostaa laskennallisesti joidenkin liiketoimien osalta.

(123)

Koska komissio vahvisti lähestymistapansa pienten rullien huomioon ottamiseksi laskelmissa, viittaukset perusasetuksen 3 artiklan 3 ja 6 kohtaan, WTO:n valituselimen raporttiin asiassa ”China – GOES” ja WTO:n paneelin raporttiin asiassa ”China – X-ray” ovat merkityksettömiä.

(124)

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoi, että noudatettu lähestymistapa oli asianmukainen, ja hylkäsi nämä väitteet.

(125)

Jotta voitiin noudattaa samaa menetelmää kuin polkumyyntilaskelmissa, lopullisessa vaiheessa päätettiin laskea vahinkomarginaali soveltamalla samaa painotusta kuin tämän asetuksen 2.4.1 jaksossa. Tämän lähestymistavan ja 2 jaksossa selitettyjen oikaisujen vuoksi alustavasti vahvistettua vahinkomarginaalia tarkistettiin.

(126)

Näin vahvistettu lopullinen vahinkomarginaali on 37,0 prosenttia.

6.2   Toimenpiteiden muoto

(127)

On syytä muistaa, että suurin osa Hansol-ryhmän myynnistä tapahtuu etuyhteydessä olevien osapuolten kautta pieniksi rulliksi jalostamista varten. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä vastusti sitä, että komission laskennallisesti muodostamaa CIF-hintaa käytettiin nimittäjänä tämän myynnin osalta (ks. 51 kappale). Se totesi tältä osin, että CIF-hinta, jota komissio oli käyttänyt alustavasti nimittäjänä tätä myyntiä koskevissa polkumyyntilaskelmissa, antaisi tulokseksi tullin, joka on korkeampi kuin todettu polkumyynti. Tämän väitetyn vääristymän korjaamiseksi Hansol-ryhmä ehdotti, että komission olisi sovellettava polkumyyntitullia tonnia kohti kannettavana paljoustullina eikä arvotullina.

(128)

Väitettä analysoitiin asianmukaisesti, ja kun otetaan huomioon tämän tapauksen erityisolosuhteet, jotka liittyvät luotettavan CIF-hinnan määrittämiseen kyseiselle myynnille, komissio katsoi, että olisi asianmukaisempaa käyttää sellaista tullimuotoa, joka ei edellytä luotettavan CIF-hinnan vahvistamista. Sen vuoksi komissio päätti, että polkumyyntitulli olisi otettava käyttöön kiinteänä euromääränä nettotonnia kohti väliaikaisesti käyttöön otetun arvotullin sijaan.

6.3   Lopulliset toimenpiteet

(129)

Ottaen huomioon edellä olevassa jaksossa esitetyt seikat polkumyyntitullien – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – pitäisi perustua polkumyyntimarginaaliin, ja ne ovat seuraavat:

Maa

Yritys

Lopullinen polkumyyntimarginaali (%)

Lopullinen vahinkomarginaali (%)

Lopullinen tulli (%)

Lopullinen kiinteämääräinen tulli (euroa/tonni)

Korean tasavalta

Hansol-ryhmä (Hansol Paper Co., Ltd ja Hansol Artone Paper Co., Ltd)

10,3

37,0

10,3

104,46

Kaikki muut yritykset

10,3

37,0

10,3

104,46

(130)

Täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Hansol-ryhmä totesi, että laskettu ja edeltävän taulukon viimeisessä sarakkeessa ilmoitettu kiinteämääräinen tulli ylittää tutkimuksessa todetun polkumyynnin. Tällaiseen päätelmään johtaneet laskelmat oli kuitenkin tehty virheellisesti, eikä niissä otettu huomioon väliaikaista tullia koskevan asetuksen 46 kappaleessa ja edellä olevassa 49 kappaleessa kuvattua painotusta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(131)

Tässä asetuksessa esitetyt yrityskohtaiset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen perusteella.

(132)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 kappaleessa selitettiin, yhteistyössä toimimisen aste oli tässä tapauksessa korkea, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vienti muodosti unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen koko viennin. Sen vuoksi jäännöspolkumyyntitulli asetettiin yhteistyössä toimineen yrityksen tasolle.

(133)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että myös tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

6.4   Väliaikaisten tullien lopullinen kantaminen

(134)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisen väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti. Tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla määritetyn lopullisen tullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

(135)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Korean tasavallasta peräisin olevaa enintään 65 g/m2 painoista kevyttä lämpöpaperia, joka on rullilla, joiden leveys on vähintään 20 cm, paino (paperi mukaan luettuna) vähintään 50 kg ja halkaisija (paperi mukaan luettuna) vähintään 40 cm (nk. ”konerullat”), joka on tai ei ole pohjapäällystetty toiselta tai molemmilta puolilta, joka on päällystetty lämpöherkällä aineella toiselta tai molemmilta puolilta ja joka on tai ei ole pintapäällystetty ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 4809 90 00, ex 4811 90 00, ex 4816 90 00 ja ex 4823 90 85 (Taric-koodit 4809900010, 4811900010, 4816900010, 4823908520).

2.   Edellä 1 kohdassa kuvattuun tuotteeseen sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on 104,46 euron kiinteä määrä nettotonnia kohti.

3.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

Kannetaan lopullisesti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/2005 käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät. Edellä 1 artiklan 2 kohdassa esitetyn tullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä toukokuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/2005, annettu 16 päivänä marraskuuta 2016, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Korean tasavallasta peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa (EUVL L 310, 17.11.2016, s. 1).

(3)  EUVL C 62, 18.2.2016, s. 7.

(4)  RAC ja SEAC, ”Background document to the Opinion on the Annex XV dossier proposing restrictions on 4.4′-isopropylidenediphenol (Bisphenol A; BPA)”, 4.12.2015, saatavilla osoitteessa http://echa.europa.eu/documents/10162/d52d2c6b-2f1c-4ddf-bb44-4e3e42ea1820, s. 356–358.

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 930/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, Norjasta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn ja tukien vastaisen menettelyn sekä Chilestä ja Färsaarilta peräisin olevan viljellyn merilohen tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn päättämisestä (EUVL L 133, 29.5.2003, s. 1).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 954/2006, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa, neuvoston asetusten (EY) N:o 2320/97 ja (EY) N:o 348/2000 kumoamisesta, tiettyjen muun muassa Venäjältä ja Romaniasta peräisin olevien, raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelun ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päättämisestä sekä tiettyjen muun muassa Venäjältä ja Romaniasta sekä Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien, raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelujen päättämisestä (EUVL L 175, 29.6.2006, s. 4).

(7)  Perusasetuksen 5 artiklan 7 kohdassa asetetaan ”vähäpätöisyyden” raja 1 prosenttiin markkinaosuudesta, ellei viejämaiden osuus yhteensä ole vähintään 3 prosenttia unionin kulutuksesta.

(8)  WTO Panel Report, European Communities – Countervailing measures on Dynamic Random Access Memory Chips from Korea, WT/DS299/R, 3.8.2015.

(9)  Komission päätös 90/507/ETY (EYVL L 283, 16.10.1990, s. 38).

(10)  Komission päätös 1999/55/EY, tehty 21 päivänä joulukuuta 1998, tiettyjen Japanista, Koreasta, Malesiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevien moottoriajoneuvoissa käytettävien optisten laserlukulaitteiden ja niiden pääasiallisten osien tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä (EYVL L 18, 23.1.1999, s. 62).

(11)  Komission asetus (EY) N:o 1130/2008, annettu 14 päivänä marraskuuta 2008, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen steariini-, parafiini- ja vahakynttilöiden sekä niiden kaltaisten tavaroiden tuonnissa (EUVL L 306, 15.11.2008, s. 22).

(12)  Valituselimen raportti, China – GOES, WT/DS414/AB/R, 18.10.2012, 128 kohta.

(13)  Paneelin raportti, China – X-ray, WT/DS425/R, 26.2.2013, 7.50 kohta.


Top