Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document JOL_2009_121_R_0003_01

2009/370/EY: Neuvoston päätös, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009 , Euroopan yhteisön liittymisestä Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhdessä hyväksyttyihin, liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevaan yleissopimukseen ja siihen liitettävään, lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskevaan pöytäkirjaan
Yleissopimus liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista
Liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista tehdyn yleissopimuksen lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskeva pöytäkirja

OJ L 121, 15.5.2009, p. 3–36 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

15.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 121/3


NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009,

Euroopan yhteisön liittymisestä Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhdessä hyväksyttyihin, liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevaan yleissopimukseen ja siihen liitettävään, lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskevaan pöytäkirjaan

(2009/370/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 61 artiklan c kohdan, yhdessä 300 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 300 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisö on ryhtynyt luomaan yhteistä oikeusaluetta, joka perustuu periaatteeseen tuomioistuimen päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta.

(2)

Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhdessä hyväksytyt liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskeva yleissopimus, jäljempänä ’Kapkaupungin yleissopimus’, ja siihen liitetty, lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskeva pöytäkirja, jäljempänä ’lentokalustopöytäkirja’, edistävät kansainvälistä sääntelyä niiden kattamilla aloilla. Tämän vuoksi on suotavaa, että näiden kahden sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvia asioita, sovellettaisiin mahdollisimman pian.

(3)

Komissio on neuvotellut yhteisön puolesta Kapkaupungin yleissopimuksen ja lentokalustopöytäkirjan niistä osista, jotka kuuluvat yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

(4)

Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on toimivaltaa joissakin Kapkaupungin yleissopimuksen ja lentokalustopöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voivat liittyä yleissopimukseen ja pöytäkirjaan niiden tultua voimaan.

(5)

Kapkaupungin yleissopimuksessa ja lentokalustopöytäkirjassa käsitellään myös eräitä sellaisia asioita, jotka kuuluvat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (2), maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (3) ja sopimusvelvollisuuksiin sovellettavasta laista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (4) (Rooma I) soveltamisalaan.

(6)

Yhteisöllä on yksinomainen toimivalta joissakin Kapkaupungin yleissopimuksen ja lentokalustopöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, kun taas toisissa näiden kahden asiakirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa toimivalta kuuluu jäsenvaltioille.

(7)

Tämän vuoksi yhteisön olisi liityttävä Kapkaupungin yleissopimukseen ja lentokalustopöytäkirjaan.

(8)

Kapkaupungin yleissopimuksen 48 artiklassa ja lentokalustopöytäkirjan XXVII artiklassa määrätään, että liittymisen yhteydessä alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on annettava julistus, jossa määritellään yleissopimuksen ja pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joiden osalta kyseisen järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa järjestölle. Tämän vuoksi yhteisön olisi annettava tällainen julistus näihin kahteen asiakirjaan liittymisen yhteydessä.

(9)

Kapkaupungin yleissopimuksen 55 artiklassa määrätään, että sopimusvaltio voi antaa julistuksen siitä, ettei se sovella 13 artiklan tai 43 artiklan tai molempien artiklojen määräyksiä täysimääräisesti tai osittain. Yhteisön olisi annettava tällainen julistus yleissopimukseen liittyessään.

(10)

Lentokalustopöytäkirjan X, XI ja XII artiklaa sovelletaan vain, jos sopimusvaltio on antanut asiaa koskevan julistuksen pöytäkirjan XXX artiklan mukaisesti, ja julistuksessa määritellyin ehdoin. Lentokalustopöytäkirjaan liittymisen yhteydessä yhteisön olisi ilmoitettava, ettei se sovella XII artiklaa ja ettei se anna XXX artiklan 2 ja 3 kohdan mukaista julistusta. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan maksukyvyttömyyttä koskevien aineellisoikeudellisten säännösten osalta.

(11)

Lentokalustopöytäkirjan lainvalintaa koskevan VIII artiklan soveltaminen riippuu niin ikään julistuksesta, jonka sopimusvaltio voi antaa XXX artiklan 1 kohdan mukaisesti. Lentokalustopöytäkirjaan liittyessään yhteisön olisi annettava julistus siitä, ettei se sovella VIII artiklaa.

(12)

Sopimusvelvollisuuksiin sovellettavasta laista tehty vuoden 1980 Rooman yleissopimus sitoo (5) Yhdistynyttä kuningaskuntaa siihen asti, kunnes sitä mahdollisesti sitovat asetuksen (EY) N:o 593/2008 säännökset. On oletettavissa, että jos Yhdistynyt kuningaskunta liittyy lentokalustopöytäkirjaan, se antaa liittyessään XXX artiklan 1 kohdan mukaisen julistuksen, joka ei estä kyseisen asetuksen säännösten soveltamista.

(13)

Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti osallistuvat tämän päätöksen antamiseen ja täytäntöönpanoon.

(14)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen tekemiseen, eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

1 artikla

1.   Hyväksytään Euroopan yhteisön puolesta Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhdessä hyväksytyt liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskeva yleissopimus, jäljempänä ’Kapkaupungin yleissopimus’, ja siihen liitetty, lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskeva pöytäkirja, jäljempänä ’lentokalustopöytäkirja’.

Kapkaupungin yleissopimuksen ja lentokalustopöytäkirjan tekstit ovat tämän päätöksen liitteinä.

2.   Tässä päätöksessä ’jäsenvaltiolla’ tarkoitetaan kaikkia jäsenvaltioita Tanskaa lukuun ottamatta.

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja oikeutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on valtuudet tallettaa yhteisön puolesta Kapkaupungin yleissopimuksen 47 artiklan 4 kohdassa ja lentokalustopöytäkirjan XXVI artiklan 4 kohdassa tarkoitetut asiakirjat.

3 artikla

1.   Liittyessään Kapkaupungin yleissopimukseen yhteisön on annettava liitteessä I olevassa I kohdassa ja liitteessä II olevassa I kohdassa esitetyt julistukset.

2.   Liittyessään lentokalustopöytäkirjaan yhteisön on annettava liitteessä I olevassa II kohdassa ja liitteessä II olevassa II kohdassa esitetyt julistukset.

Tehty Luxemburgissa 6 päivänä huhtikuuta 2009.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. POSPÍŠIL


(1)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 18. joulukuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(3)  EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1.

(4)  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(5)  EYVL L 266, 9.10.1980, s. 1.


LIITE I

Euroopan yhteisön toimivaltaa koskevat yleiset julistukset, jotka yhteisön on annettava liittyessään Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhdessä hyväksyttyihin, liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevaan yleissopimukseen (”Kapkaupungin yleissopimus”) ja siihen liitettävään, lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskevaan pöytäkirjaan (”lentokalustopöytäkirja”)

I

Kapkaupungin yleissopimuksen 48 artiklan 2 kohdan mukainen julistus Euroopan yhteisön toimivallasta asioissa, jotka kuuluvat liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevan yleissopimuksen (”Kapkaupungin yleissopimus”) soveltamisalaan ja joiden osalta jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa yhteisölle

1.

Kapkaupungin yleissopimuksen 48 artiklassa määrätään, että suvereenien valtioiden muodostamat alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on toimivaltaa tietyissä yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voivat liittyä yleissopimukseen sillä ehdolla, että ne antavat 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julistuksen. Yhteisö on päättänyt liittyä Kapkaupungin yleissopimukseen ja antaa sen mukaisesti tällaisen julistuksen.

2.

Yhteisön nykyiset jäsenet ovat Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkarin tasavalta, Maltan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

3.

Tämä julistus ei kuitenkaan koske Tanskan kuningaskuntaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti.

4.

Tätä julistusta ei sovelleta jäsenvaltioiden alueisiin, joihin Euroopan yhteisön perustamissopimusta ei sovelleta, eikä se rajoita asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisia toimia tai kannanottoja Kapkaupungin yleissopimuksen yhteydessä kyseisten alueiden puolesta niiden etujen suojelemiseksi.

5.

Euroopan yhteisön jäsenet ovat siirtäneet yhteisölle toimivaltaa asioissa, jotka vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001 (1), maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1346/2000 (2) ja sopimusvelvollisuuksiin sovellettavasta laista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 593/2008 (3) (Rooma I).

6.

Kapkaupungin yleissopimukseen liittyessään yhteisö ei anna yleissopimuksen 56 artiklassa mainittujen artiklojen sallimia julistuksia, lukuun ottamatta 55 artiklan mukaista julistusta. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa maksukyvyttömyyttä koskevien aineellisen oikeuden säännösten osalta.

7.

Jäsenvaltioiden Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nojalla yhteisölle siirtämän toimivallan käyttäminen kehittyy sen ominaisluonteen vuoksi jatkuvasti. Toimivaltaiset toimielimet voivat perustamissopimuksen puitteissa tehdä päätöksiä, joissa määritetään Euroopan yhteisön toimivallan laajuus. Euroopan yhteisö pidättää sen vuoksi oikeuden muuttaa tätä julistusta vastaavasti, ilman että tämä kuitenkaan on edellytyksenä Kapkaupungin yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyvän yhteisön toimivallan käyttämiselle.

II

Lentokalustopöytäkirjan XXVII artiklan 2 kohdan mukainen julistus Euroopan yhteisön toimivallasta asioissa, jotka kuuluvat lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskevan pöytäkirjan (”lentokalustopöytäkirja”) soveltamisalaan ja joiden osalta jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltansa yhteisölle

1.

Lentokalustopöytäkirjan XXVII artiklassa määrätään, että suvereenien valtioiden muodostamat alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on toimivaltaa tietyissä pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voivat liittyä pöytäkirjaan sillä ehdolla, että ne antavat XXVII artiklan 2 kohdassa tarkoitetun julistuksen. Yhteisö on päättänyt liittyä lentokalustopöytäkirjaan ja antaa sen mukaisesti tällaisen julistuksen.

2.

Euroopan yhteisön nykyiset jäsenet ovat Belgian kuningaskunta, Bulgarian tasavalta, Tšekin tasavalta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Unkarin tasavalta, Maltan tasavalta, Alankomaiden kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Puolan tasavalta, Portugalin tasavalta, Romania, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta, Ruotsin kuningaskunta sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta.

3.

Tämä julistus ei kuitenkaan koske Tanskan kuningaskuntaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti.

4.

Tätä julistusta ei sovelleta jäsenvaltioiden alueisiin, joihin Euroopan yhteisön perustamissopimusta ei sovelleta, eikä se rajoita asianomaisten jäsenvaltioiden mahdollisia toimia tai kannanottoja lentokalustopöytäkirjan yhteydessä kyseisten alueiden puolesta niiden etujen suojelemiseksi.

5.

Euroopan yhteisön jäsenet ovat siirtäneet yhteisölle toimivaltaa asioissa, jotka vaikuttavat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 44/2001 (4), maksukyvyttömyysmenettelyistä 29 päivänä toukokuuta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1346/2000 (5) ja sopimusvelvollisuuksiin sovellettavasta laista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 593/2008 (6) (Rooma I).

6.

Lentokalustopöytäkirjaan liittyessään yhteisö ei anna VIII artiklan soveltamista koskevaa XXX artiklan 1 kohdan mukaista julistusta eikä XXX artiklan 2 ja 3 kohdan sallimia julistuksia. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa maksukyvyttömyyttä koskevien aineellisen oikeuden säännösten osalta.

7.

Jäsenvaltioiden Euroopan yhteisön perustamissopimuksen nojalla yhteisölle siirtämän toimivallan käyttäminen kehittyy sen ominaisluonteen vuoksi jatkuvasti. Toimivaltaiset toimielimet voivat perustamissopimuksen puitteissa tehdä päätöksiä, joissa määritetään Euroopan yhteisön toimivallan laajuus. Euroopan yhteisö pidättää sen vuoksi oikeuden muuttaa tätä julistusta vastaavasti, ilman että tämä kuitenkaan on edellytyksenä lentokalustopöytäkirjan soveltamisalaan kuuluviin asioihin liittyvän yhteisön toimivallan käyttämiselle.


(1)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(2)  EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1.

(3)  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.

(4)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(5)  EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1.

(6)  EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6.


LIITE II

Julistukset, jotka Euroopan yhteisö antaa liittyessään Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhdessä hyväksyttyihin, liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevaan yleissopimukseen (”Kapkaupungin yleissopimus”) ja siihen liitettävään, lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskevaan pöytäkirjaan (”lentokalustopöytäkirja”) ja jotka koskevat niiden sisältämiä tiettyjä määräyksiä ja toimenpiteitä

I

Euroopan yhteisön julistus liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevan yleissopimuksen (”Kapkaupungin yleissopimus”) 55 artiklan mukaisesti

Jos velallisen kotipaikka on yhteisön jäsenvaltion alueella, Kapkaupungin yleissopimuksen 55 artiklan mukaan jäsenvaltion, jota velvoittaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (1), on sovellettava Kapkaupungin yleissopimuksen 13 ja 43 artiklaa välitoimiin vain asetuksen N:o 44/2001 31 artiklan mukaisesti siten kuin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tulkinnut sitä tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 27 päivänä syyskuuta 1968 tehdyn Brysselin yleissopimuksen 24 artiklan yhteydessä (2).

II

Euroopan yhteisön julistus lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskevan pöytäkirjan (”lentokalustopöytäkirja”) XXX artiklan mukaisesti

Lentokalustopöytäkirjan XXX artiklan 5 kohdan mukaisesti sen XXI artiklaa ei sovelleta yhteisössä, ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 44/2001 (3) sovelletaan tässä asiassa niissä jäsenvaltioissa, joita kyseinen asetus tai sen vaikutusta laajentava sopimus velvoittaa.


(1)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.

(2)  EYVL L 299, 31.12.1972, s. 32.

(3)  EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1.


KÄÄNNÖS

YLEISSOPIMUS

liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN OSAPUOLET, jotka

OVAT TIETOISIA tarpeesta hankkia ja käyttää liikkuvaa kalustoa, joka on arvokasta tai jolla on erityistä taloudellista merkitystä, sekä tehokkaalla tavalla helpottaa tällaisen kaluston hankinnan ja käytön rahoitusta,

OVAT TIETOISIA pääomarahoituksen ja leasing-vuokraukseen liittyvistä eduista ja haluavat helpottaa tällaisia toimintamuotoja laatimalla niitä varten selkeät säännöt,

PITÄVÄT MIELESSÄ tarpeen varmistaa, että edellä tarkoitettuun liikkuvaan kalustoon kohdistuvat vakuusoikeudet tunnustetaan ja suojataan maailmanlaajuisesti,

HALUAVAT tarjota kaikille asianomaisille osapuolille laajat vastavuoroiset taloudelliset edut,

OVAT VAKUUTTUNEITA SIITÄ, että näissä säännöissä on otettava huomioon pääomarahoitusta ja leasing-vuokrausta koskevat periaatteet ja niillä on edistettävä osapuolten mahdollisuuksia toimia näiden toimien vaatimalla tavalla itsenäisesti,

OVAT TIETOISIA tarpeesta laatia liikkuvaan kalustoon kohdistuvia kansainvälisiä vakuusoikeuksia koskevat oikeudelliset puitteet ja perustaa tätä varten oikeuksien suojaamiseksi kansainvälinen kirjaamisjärjestelmä,

OTTAVAT HUOMIOON tällaiseen kalustoa koskevien, olemassa olevien yleissopimusten sisältämät tavoitteet ja periaatteet,

OVAT SOPINEET seuraavista määräyksistä:

I   LUKU

SOVELTAMISALA JA YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

Määritelmät

Tässä yleissopimuksessa seuraavia käsitteitä käytetään, jollei asiayhteys muuta edellytä, alla olevassa merkityksessä:

a)

’sopimus’ tarkoittaa vakuussopimusta, omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävää sopimusta tai leasing-vuokrasopimusta;

b)

’siirtosopimus’ tarkoittaa välipuhetta, joka antaa vakuus- tai muussa tarkoituksessa siirronsaajalle liitännäisoikeuksia yhdessä vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden siirron kanssa tai siitä erillään;

c)

’liitännäisoikeudet’ tarkoittavat kaikkia sellaisia sopimukseen perustuvia velkojan oikeuksia maksuun tai muuhun suoritukseen, joiden vakuutena vakuusesine on tai joihin vakuusesine liittyy;

d)

’maksukyvyttömyysmenettelyn alkaminen’ tarkoittaa ajankohtaa, jolloin maksukyvyttömyysmenettelyn katsotaan alkavan maksukyvyttömyyteen sovellettavan lain mukaan;

e)

’ehdollinen ostaja’ tarkoittaa ostajaa sopimuksessa, johon sisältyy omistusoikeuden pidättämistä koskeva ehto;

f)

’ehdollinen myyjä’ tarkoittaa myyjää sopimuksessa, johon sisältyy omistusoikeuden pidättämistä koskeva ehto;

g)

’kauppasopimus’ tarkoittaa muuta kuin edellä a alakohdassa tarkoitettua sopimusta, jonka perusteella myyjä myy esineen ostajalle;

h)

’tuomioistuin’ tarkoittaa sopimusvaltion perustamaa yleistä tuomioistuinta, hallintotuomioistuinta tai välimiesoikeutta;

i)

’velkoja’ tarkoittaa vakuussopimuksessa vakuusoikeuden haltijaa, omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävässä sopimuksessa ehdollista myyjää tai leasing-vuokrasopimuksessa vuokralleantajaa;

j)

’velallinen’ tarkoittaa vakuussopimuksessa vakuuden asettajaa, omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävässä sopimuksessa ehdollista ostajaa tai leasing-vuokrasopimuksessa vuokralleottajaa, taikka henkilöä, jonka esineeseen kohdistuvaa oikeutta rasittaa kirjaamiskelpoinen lakisääteinen oikeus tai vakuusoikeus;

k)

’selvittäjä’ tarkoittaa henkilöä, joka on valtuutettu hallinnoimaan velallisen toiminnan tervehdyttämistä tai velallisen omaisuuden rahaksi muuttamista, mukaan luettuna henkilö, jonka valtuutus on väliaikainen, sekä myös velallista, jolla säilyy määräysvalta omaisuuteensa, jos tällainen määräysvallan säilyminen on maksukyvyttömyyteen sovellettavan lain mukaan mahdollinen;

l)

’maksukyvyttömyysmenettely’ tarkoittaa konkurssia, likvidaatiota tai muuta kaikkia velkoja koskevaa oikeudellista tai hallinnollista menettelyä, jossa velallisen varat ja toiminta ovat tuomioistuimen valvonnassa tai seurannassa velallisen toiminnan tervehdyttämiseksi tai velallisen omaisuuden rahaksi muuttamiseksi, väliaikaiset menettelyt mukaan luettuna;

m)

’oikeudenhaltija’ tarkoittaa:

i)

velallista;

ii)

henkilöä, joka antaa velka- tai vekselitakauksen, standby-remburssin tai muun luottotakuun velkojan saamisen vakuudeksi; tai

iii)

muuta henkilöä, jolla on esineeseen kohdistuvia oikeuksia;

n)

’valtionsisäinen oikeustoimi’ tarkoittaa 2 artiklan 2 kohdan a–c alakohdassa mainittua oikeustointa, jos kaikkien oikeustoimen osapuolten pääintressien keskus ja kyseessä oleva esine ovat saman sopimusvaltion alueella sopimuksentekohetkellä, ja jos oikeustoimen perustama vakuusoikeus on kirjattu 50 artiklan 1 kohdan mukaisen selityksen antaneen sopimusvaltion kansalliseen rekisteriin;

o)

’kansainvälinen vakuusoikeus’ tarkoittaa velkojan vakuusoikeutta, joka kuuluu 2 artiklan soveltamisalaan;

p)

’kansainvälinen rekisteri’ tarkoittaa tämän yleissopimuksen tai pöytäkirjan soveltamista varten perustettua kansainvälistä vakuusoikeuksien kirjaamisjärjestelmää;

q)

’leasing-vuokrasopimus’ tarkoittaa sopimusta, jolla henkilö (vuokralleantaja) luovuttaa toiselle henkilölle (vuokralleottaja) oikeuden esineen hallintaan tai määräysvaltaan (johon voi liittyä mahdollisuus esineen lunastukseen) vuokraa tai muuta suoritusta vastaan;

r)

’kansallinen vakuusoikeus’ tarkoittaa velkojan hallussa olevaa esineeseen kohdistuvaa, 50 artiklan 1 kohdan mukaisen selityksen soveltamisalaan kuuluvaa vakuusoikeutta;

s)

’lakisääteinen oikeus tai vakuusoikeus’ tarkoittaa 39 artiklan mukaisen selityksen antaneen sopimusvaltion lakiin perustuvaa oikeutta tai vakuusoikeutta, joka on asetettu saamisen vakuudeksi, mukaan lukien valtion, valtion viranomaisen tai hallitustenvälisen tai yksityisen järjestön saamisen vakuudeksi asetetut oikeudet tai vakuusoikeudet;

t)

’ilmoitus kansallisesta vakuusoikeudesta’ tarkoittaa kansallisen vakuusoikeuden perustamista koskevaa ilmoitusta, joka on kirjattu tai annettu kirjattavaksi kansainväliseen rekisteriin;

u)

’esine’ tarkoittaa 2 artiklassa tarkoitettuihin esineryhmiin kuuluvaa esinettä;

v)

’ennalta voimassa oleva oikeus tai vakuusoikeus’ tarkoittaa mitä tahansa esineeseen kohdistuvaa oikeutta tai vakuusoikeutta, joka on perustettu tai syntynyt ennen tämän yleissopimuksen 60 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määritettyä voimaantulopäivää;

w)

’korvaus esineen menetyksestä’ tarkoittaa esineeseen liittyvää rahallista tai muuta korvausta, joka maksetaan esineen täydellisestä tai osittaisesta menetyksestä tai tuhoutumisesta taikka sen täydellisestä tai osittaisesta takavarikosta tai pakkolunastuksesta;

x)

’tuleva siirtosopimus’ tarkoittaa siirtosopimusta, joka on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa tietyn tapahtuman seurauksena, riippuen siitä, toteutuuko tapahtuma vai ei;

y)

’tuleva kansainvälinen vakuusoikeus’ tarkoittaa esineeseen kohdistuvaa tulevaa vakuusoikeutta, joka on tarkoitettu perustettavaksi tietyn tapahtuman seurauksena (mukaan lukien velallisen saama esineeseen kohdistuva vakuusoikeus), riippuen siitä, toteutuuko tapahtuma vai ei;

z)

’tuleva myynti’ tarkoittaa myyntiä, joka on tarkoitettu toteutettavaksi tulevaisuudessa tietyn tapahtuman seurauksena, riippuen siitä toteutuuko tapahtuma vai ei;

aa)

’pöytäkirja’ tarkoittaa kunkin tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan esineryhmän ja liitännäisoikeuksien osalta pöytäkirjaa, joka koskee kyseistä esineryhmää ja liitännäisoikeuksia;

bb)

’kirjattu’ tarkoittaa V luvun määräysten mukaisesti kansainväliseen rekisteriin kirjattua;

cc)

’kirjattu vakuusoikeus’ tarkoittaa kansainvälistä vakuusoikeutta, kirjaamiskelpoista lakisääteistä oikeutta tai vakuusoikeutta, tai kansallista vakuusoikeutta, joka on yksilöity V luvun mukaisesti kirjatusta kansallisesta vakuusoikeudesta annetussa ilmoituksessa;

dd)

’kirjaamiskelpoinen lakisääteinen oikeus tai vakuusoikeus’ tarkoittaa lakisääteistä oikeutta tai vakuusoikeutta, joka on kirjattavissa 40 artiklan mukaisesti talletetun selityksen mukaisesti;

ee)

’kirjaaja’ tarkoittaa pöytäkirjan osalta kyseisessä pöytäkirjassa mainittua tai 17 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti nimettyä henkilöä tai tahoa;

ff)

’määräykset’ tarkoittavat valvontaviranomaisen pöytäkirjan nojalla antamia tai hyväksymiä määräyksiä;

gg)

’myynti’ tarkoittaa esineen omistusoikeuden siirtymistä kauppasopimuksen nojalla;

hh)

’turvattu velka’ tarkoittaa vakuusoikeudella turvattua velkaa;

ii)

’vakuussopimus’ tarkoittaa sopimusta, jolla vakuuden antaja myöntää tai sopii myöntävänsä velkojalle esineeseen kohdistuvan vakuusoikeuden (mukaan lukien oikeus esineen omistukseen) vakuuden antajan tai kolmannen henkilön olemassa olevan tai tulevan velvoitteen täyttämisen vakuudeksi;

jj)

”vakuusoikeus’ tarkoittaa vakuussopimuksella perustettua oikeutta;

kk)

’valvontaviranomainen’ tarkoittaa pöytäkirjan osalta 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valvontaviranomaista;

ll)

’omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävä sopimus’ tarkoittaa esineen kauppaa koskevaa sopimusta, jonka mukaan omistusoikeus siirtyy vasta, kun sopimuksessa mainittu yksi tai useampi ehto on toteutunut;

mm)

’kirjaamaton vakuusoikeus’ tarkoittaa (muuta kuin 39 artiklan soveltamisalaan kuuluvaa) sopimukseen perustuvaa vakuusoikeutta taikka lakisääteistä oikeutta tai vakuusoikeutta, jota ei ole kirjattu, riippumatta siitä olisiko se tämän yleissopimuksen mukaisesti kirjaamiskelpoinen; ja

nn)

’kirjallinen’ tarkoittaa sellaista tietoa (mukaan lukien televiestinnän avulla välitetty tieto), joka on konkreettisessa muodossa tai muussa sellaisessa muodossa, joka voidaan myöhemmin saattaa konkreettiseen muotoon ja josta tietoa koskeva hyväksyntämerkintä on kohtuudella luettavissa.

2 artikla

Kansainvälinen vakuusoikeus

1.   Tässä yleissopimuksessa määrätään tietyn tyyppiseen liikkuvaan kalustoon kohdistuvien kansainvälisten vakuusoikeuksien perustamisesta ja vaikutuksista sekä liitännäisoikeuksista.

2.   Tässä yleissopimuksessa liikkuvaan kalustoon kohdistuvaksi kansainväliseksi vakuusoikeudeksi katsotaan 7 artiklan mukaisesti perustettu vakuusoikeus, joka kohdistuu tämän artiklan 3 kohdassa ja sovellettavassa pöytäkirjassa mainittuun liikkuvan kaluston ryhmään kuuluvaan selvästi yksilöitävissä olevaan esineeseen ja:

a)

jonka vakuuden asettaja on myöntänyt vakuussopimuksen nojalla;

b)

joka kuuluu sellaiselle henkilölle, joka on omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävässä sopimuksessa ehdollinen myyjä; tai

c)

joka kuuluu sellaiselle henkilölle, joka on leasing-vuokrasopimuksessa vuokralleantaja. Tämän kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluva vakuusoikeus ei samalla voi kuulua b tai c alakohdan soveltamisalaan.

3.   Edellä olevissa kohdissa tarkoitetut liikkuvan kaluston ryhmät ovat:

a)

lentokaluston rungot ja moottorit sekä helikopterit;

b)

rautateillä liikkuva kalusto; ja

c)

avaruuskalusto.

4.   Se, sovelletaanko 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvaan vakuusoikeuteen kyseisen kohdan a, b vai c alakohtaa, määräytyy sovellettavan lain mukaisesti.

5.   Esineeseen kohdistuva kansainvälinen vakuusoikeus koskee myös esineen menetyksestä maksettavaa korvausta.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä yleissopimusta sovelletaan silloin, kun velallinen kansainvälisen vakuusoikeuden perustavan sopimuksen tekoajankohtana sijaitsee sopimusvaltion alueella.

2.   Tämän yleissopimuksen soveltamiseen ei vaikuta, sijaitseeko velkoja sopimusvaltion alueella.

4 artikla

Velallisen sijaintipaikka

1.   Edellä 3 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa velallisen katsotaan sijaitsevan siinä sopimusvaltiossa:

a)

jonka lain mukaisesti se on perustettu tai muodostettu;

b)

jonka alueella sillä on lakisääteinen kotipaikka;

c)

jonka alueella sillä on keskushallinto; tai

d)

jonka alueella sillä on toimipaikka.

2.   Jos velallisella on useampi kuin yksi toimipaikka, 1 kohdan d alakohdan viittaus toimipaikkaan tarkoittaa sen päätoimipaikkaa tai, jos velallisella ei ole toimipaikkaa, velallisen vakinaista asuinpaikkaa.

5 artikla

Yleissopimuksen tulkinta ja sovellettava laki

1.   Tämän yleissopimuksen tulkinnassa on otettava huomioon sen johdannossa mainittu tarkoitus, sen kansainvälinen luonne ja tarve edistää sen soveltamisen yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta.

2.   Tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskevat kysymykset, joita ei siinä ole nimenomaisesti ratkaistu, on ratkaistava niiden yleisten periaatteiden mukaisesti, joihin yleissopimus perustuu tai, tällaisten periaatteiden puuttuessa, sovellettavan lain mukaisesti.

3.   Sovellettavalla lailla tarkoitetaan kansallisia säännöksiä, joita on sovellettava oikeuspaikassa voimassa olevien kansainvälisen yksityisoikeuden säännösten nojalla.

4.   Jos valtio koostuu useasta alueesta, joista jokaisella on omat säännökset ratkaistavana olevan kysymyksen osalta, eikä asiaan liittyvää aluetta ole mainittu, kyseessä olevan valtion lain mukaan määräytyy, minkä alueen säännöksiä sovelletaan. Mikäli asiaa koskevia säännöksiä ei ole, sovellettavat säännökset määräytyvät sen mukaan mihin alueeseen asialla on läheisin yhteys.

6 artikla

Yleissopimuksen ja pöytäkirjan suhde

1.   Tämän yleissopimuksen ja pöytäkirjan katsotaan muodostavan yhden asiakirjan ja niitä on tulkittava sellaisena.

2.   Tämän yleissopimuksen ja pöytäkirjan määräysten poiketessa toisistaan ovat pöytäkirjan määräykset ensisijaisia.

II   LUKU

KANSAINVÄLISEN VAKUUSOIKEUDEN PERUSTAMINEN

7 artikla

Muotovaatimukset

Vakuusoikeus katsotaan perustetuksi tämän yleissopimuksen mukaisena vakuusoikeutena, jos vakuusoikeuden perustava sopimus:

a)

on tehty kirjallisesti;

b)

liittyy esineeseen, jonka luovuttamiseen vakuuden asettajalla, ehdollisella myyjällä tai vuokralleantajalla on oikeus;

c)

mahdollistaa esineen yksilöinnin pöytäkirjan mukaisesti; ja

d)

jos kyse on vakuussopimuksesta, mahdollistaa turvatun velan yksilöinnin ilman, että turvatun velan summaa tai enimmäissummaa on tarpeen mainita.

III   LUKU

OIKEUDET VELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNTITILANTEESSA

8 artikla

Vakuusoikeuden haltijan oikeudet

1.   Jäljempänä 11 artiklassa tarkoitetussa velvollisuuden laiminlyöntitilanteessa vakuusoikeuden haltija voi, mikäli vakuuden asettaja on antanut siihen suostumuksensa, joka voidaan antaa milloin tahansa, eikä sopimusvaltion mahdollisesta 54 artiklan mukaisesta julistuksesta muuta johdu, käyttää yhtä tai useampaa seuraavista oikeuksista:

a)

oikeus ottaa haltuunsa velkojan saamisen vakuudeksi asetettu esine;

b)

oikeus myydä edellä tarkoitettu esine tai antaa siihen vuokraoikeus;

c)

oikeus pidättää edellä tarkoitetun esineen ylläpidosta tai käytöstä saatu tuotto tai voitto.

2.   Vakuusoikeuden haltija voi myös hakea tuomioistuimen päätöstä luvan tai määräyksen saamiseksi jotakin 1 kohdassa tarkoitettua toimenpidettä varten.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa taikka 13 artiklassa mainittua oikeutta on käytettävä kaupallisesti järkevällä tavalla. Oikeutta katsotaan käytetyn kaupallisesti järkevällä tavalla, kun se on sovellettavan vakuussopimuksen määräyksen mukainen, jollei kyseinen määräys ole ilmeisen kohtuuton.

4.   Vakuusoikeuden haltijan, joka ehdottaa esineen myyntiä tai vuokraoikeuden antamista esineeseen 1 kohdan nojalla, on ilmoitettava siitä kirjallisesti ja kohtuullisessa ajassa etukäteen:

a)

edellä 1 artiklan m alakohdan i ja ii alakohdassa mainituille henkilöille, joiden oikeuksiin asia vaikuttaa; ja

b)

edellä 1 artiklan m alakohdan iii alakohdassa mainituille henkilöille, joiden oikeuksiin asia vaikuttaa, ja jotka ovat ilmoittaneet vakuusoikeuden haltijalle oikeuksistaan kohtuullisessa ajassa etukäteen.

5.   Määrät, jotka vakuusoikeuden haltija on saanut 1 tai 2 kohdassa mainitun oikeuden käytön seurauksena, otetaan huomioon turvattua velkaa suoritettaessa.

6.   Jos summat, jotka vakuusoikeuden haltija on saanut 1 tai 2 kohdassa mainitun oikeuden käytön seurauksena, ylittävät vakuusoikeuden turvaaman summan ja oikeuden käytön aiheuttamat kohtuulliset kulut, ylijäämä on jaettava muiden kirjattujen tai kyseiselle vakuusoikeuden haltijalle ilmoitettujen keskinäisten etusijojen haltijoiden kesken etusijajärjestyksen mukaan ja mahdollisesti jäljelle jäävä määrä on maksettava vakuuden asettajalle.

9 artikla

Esineen omistusoikeuden siirto ja palauttaminen

1.   Edellä 11 artiklassa tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnin ilmettyä vakuusoikeuden haltija ja kaikki muut oikeudenhaltijat voivat sopia, että vakuuden asettajan omistusoikeus tai muu oikeus esineeseen, johon vakuusoikeus kohdistuu, siirtyy vakuusoikeuden haltijalle turvatun velan suorittamiseksi kokonaan tai osittain.

2.   Vakuusoikeuden haltijan hakemuksesta tuomioistuin voi määrätä, että vakuuden asettajan omistusoikeus tai muu oikeus esineeseen, johon vakuusoikeus kohdistuu, siirtyy vakuusoikeuden haltijalle turvatun velan suorittamiseksi kokonaan tai osittain.

3.   Tuomioistuin hyväksyy 2 kohdassa tarkoitetun vakuusoikeuden haltijan hakemuksen ainoastaan, jos turvattu velka, jonka suorittamiseksi omistusoikeuden tai muun oikeuden siirto on tarkoitus tehdä, vastaa määrältään esineen arvoa, ottaen huomioon mahdolliset maksut, jotka vakuusoikeuden haltijan on suoritettava muille oikeudenhaltijoille.

4.   Jäljempänä 11 artiklassa tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnin ilmettyä vakuuden asettaja tai oikeudenhaltija voi ennen kiinnitetyn esineen myyntiä tai 2 kohdan mukaisen päätöksen antamista purkaa kiinnityksen maksamalla turvatun velan kokonaan, jollei vakuusoikeuden haltijan 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla mahdollisesti antamasta vuokraoikeudesta tai tuomioistuimen 8 artiklan 2 kohdan nojalla tekemästä päätöksestä muuta johdu. Jos muu oikeudenhaltija kuin velallinen maksaa turvatun velan kokonaan velvoitteen laiminlyönnin ilmettyä, kyseinen henkilö saa vakuusoikeuden haltijan oikeudet.

5.   Vakuuden asettajan omistusoikeus tai muu esineeseen kohdistuva oikeus, joka siirtyy 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisen myynnin seurauksena tai tämän artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti, vapautuu muista vakuusoikeuksista, joihin nähden myynnin suorittavan vakuusoikeuden haltijan oikeus on 29 artiklan nojalla etusijalla.

10 artikla

Ehdollisen myyjän tai vuokralleantajan oikeudet

Jäljempänä 11 artiklassa tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnin ilmetessä omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävän sopimuksen tai vuokrasopimuksen soveltamisen yhteydessä, ehdollinen myyjä tai vuokralleantaja voi:

a)

päättää sopimuksen voimassaolon ja ottaa sopimuksen kohteena olevan esineen haltuunsa, jollei sopimusvaltion mahdollisesti antamasta 54 artiklan mukaisesta julistuksesta muuta johdu; tai

b)

hakea tuomioistuimen päätöstä luvan tai määräyksen saamiseksi jompaakumpaa edellä tarkoitettua toimenpidettä varten.

11 artikla

Velvollisuuden laiminlyönti

1.   Velallinen ja velkoja voivat milloin tahansa sopia kirjallisesti siitä, minkä olosuhteiden katsotaan tarkoittavan velvollisuuden laiminlyöntiä tai muutoin luovan perusteen 8–10 ja 13 artiklan mukaisten oikeuksien käytölle ja toimenpiteiden täytäntöönpanolle.

2.   Mikäli velallinen ja velkoja eivät ole tehneet edellä tarkoitettua sopimusta, ”velvollisuuden laiminlyönnin” katsotaan 8–10 ja 13 artiklaa sovellettaessa tarkoittavan sellaista velvollisuuden laiminlyöntiä, joka merkittävällä tavalla estää velkojaa saamasta suoritusta, johon hänellä on sopimuksen nojalla oikeus.

12 artikla

Ylimääräiset oikeudet

Sovellettavan lain mahdollistamia ylimääräisiä oikeuksia, mukaan lukien oikeudet, joista osapuolet ovat keskenään sopineet, voidaan käyttää siltä osin kuin ne eivät ole 15 artiklassa tarkoitettujen tämän luvun pakottavien määräysten vastaisia.

13 artikla

Väliaikaiset turvaamistoimenpiteet

1.   Jollei sopimusvaltion mahdollisesti antamasta 55 artiklan mukaisesta julistuksesta muuta johdu, sen on varmistettava, että velkoja, joka pystyy todistamaan velallisen laiminlyöneen velvollisuutensa, voi ennen vaatimustaan koskevan lopullisen päätöksen antamista ja siltä osin kuin velallinen on antanut suostumuksensa, joka voidaan antaa milloin tahansa, saada pyyntönsä mukaisesti tuomioistuimelta viipymättä määräyksen yhdestä tai useammasta seuraavasta turvaamistoimenpiteestä:

a)

esineen ja sen arvon säilyttäminen;

b)

esineen haltuunotto tai valvonta;

c)

esineen siirtämisen estäminen; ja

d)

esineen vuokralle antaminen tai, jollei asiaan sovelleta tämän kohdan a–c alakohtaa, esineen ja sen tuoton hallinta.

2.   Tuomioistuin voi 1 kohdan mukaisen määräyksen antamisen yhteydessä asettaa tarpeelliseksi katsomiaan ehtoja suojatakseen oikeudenhaltijoita, jos velkoja:

a)

ei täytä tähän yleissopimukseen tai sovellettavaan pöytäkirjaan perustuvia velvollisuuksiaan velallista kohtaan pannessaan väliaikaista turvaamistoimenpidettä koskevaa määräystä täytäntöön; tai

b)

ei pysty näyttämään toteen vaatimustaan kokonaan tai osittain vaatimusta koskevan lopullisen ratkaisun antamisen yhteydessä.

3.   Ennen 1 kohdan mukaisen määräyksen antamista tuomioistuin voi edellyttää sitä koskevan pyynnön tiedoksiantoa oikeudenhaltijoille.

4.   Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta 8 artiklan 3 kohdan soveltamiseen eivätkä rajoita tuomioistuimen oikeutta antaa määräyksiä muista kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista väliaikaisista turvaamistoimenpiteistä.

14 artikla

Menettelyä koskevat vaatimukset

Jollei 54 artiklan 2 kohdan määräyksistä muuta johdu, tämän luvun määräysten mukaiset oikeudet on pantava täytäntöön sellaisen menettelyn mukaisesti, josta on säädetty täytäntöönpanopaikan laissa.

15 artikla

Määräyksistä poikkeaminen

Tässä luvussa tarkoitetuista osapuolista kaksi tai useampi voi milloin tahansa sopia kirjallisesti poikkeavansa keskinäisissä suhteissaan joistakin tämän luvun määräyksistä tai muuttavansa niiden vaikutuksia, lukuun ottamatta 8 artiklan 3–6 kohtaa, 9 artiklan 3 ja 4 kohtaa, 13 artiklan 2 kohtaa ja 14 artiklaa.

IV   LUKU

KANSAINVÄLINEN KIRJAAMISJÄRJESTELMÄ

16 artikla

Kansainvälinen rekisteri

1.   Perustetaan kansainvälinen rekisteri, johon kirjataan:

a)

kansainväliset vakuusoikeudet, tulevat kansainväliset vakuusoikeudet ja kirjaamiskelpoiset lakisääteiset oikeudet ja vakuusoikeudet;

b)

kansainvälisten vakuusoikeuksien siirtosopimukset ja tulevat siirtosopimukset;

c)

lain tai sopimuksen mukaiseen sijaantuloon perustuvat kansainvälisten vakuusoikeuksien saannot sovellettavan lain mukaisesti;

d)

kansallisia vakuusoikeuksia koskevat ilmoitukset; ja

e)

tämän kohdan edellä olevissa alakohdissa tarkoitettujen vakuusoikeuksien etusijajärjestyksen muuttaminen.

2.   Yksittäiselle esineryhmälle ja liitännäisoikeuksien ryhmälle voidaan perustaa erillinen kansainvälinen rekisteri.

3.   Tämän luvun ja V luvun määräyksiä sovellettaessa ”kirjaamisen” katsotaan tarkoittavan soveltuvin osin myös rekisterimerkinnän muutosta, laajentamista tai rekisteristä poistamista.

17 artikla

Valvontaviranomainen ja kirjaaja

1.   Valvontaviranomainen nimetään pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

2.   Valvontaviranomainen:

a)

perustaa kansainvälisen rekisterin tai huolehtii sen perustamisesta;

b)

nimittää kirjaajan ja vapauttaa tämän tehtävistään, jollei pöytäkirjassa toisin määrätä;

c)

varmistaa, että kirjaajan vaihtuessa uudella kirjaajalla on tai hänelle voidaan siirtää kansainvälisen rekisterin jatkuvan tehokkaan toiminnan edellyttämät oikeudet;

d)

neuvoteltuaan ensin sopimusvaltioiden kanssa, laatii tai hyväksyy määräykset, jotka annetaan kansainvälisen rekisterin toimintaa koskevan pöytäkirjan mukaisesti, ja huolehtii niiden julkaisusta;

e)

vahvistaa hallinnolliset menettelytavat, joita sovelletaan valvontaviranomaiselle tehtäviin kansainvälisen rekisteriin toimintaa koskeviin valituksiin;

f)

valvoo kirjaajan työtä ja kansainvälisen rekisterin toimintaa;

g)

antaa kirjaajan pyynnöstä tälle tarpeellisiksi katsomansa ohjeet;

h)

asettaa ja tarkistaa säännöllisin väliajoin kansainvälisen rekisterin palveluista perittävät maksut;

i)

suorittaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän yleissopimuksen ja pöytäkirjan tavoitteiden toteuttamista varten on käytettävissä tehokas ilmoituksiin perustuva sähköinen rekisterijärjestelmä;

j)

toimittaa sopimusvaltioille säännöllisin väliajoin kertomuksen tämän yleissopimuksen ja pöytäkirjan mukaisten velvollisuuksiensa hoitamisesta.

3.   Valvontaviranomainen voi tehdä sopimuksia, jotka ovat tarpeen sen tehtävien hoitamiseksi, mukaan lukien 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut sopimukset.

4.   Valvontaviranomainen hallitsee kaikkia oikeuksia kansainvälisen rekisterin tiedostoihin ja arkistoihin.

5.   Kirjaaja huolehtii kansainvälisen rekisterin tehokkaasta toiminnasta ja hoitaa tämän yleissopimuksen, pöytäkirjan ja määräysten mukaiset tehtävänsä.

V   LUKU

MUUT KIRJAAMISEEN LIITTYVÄT ASIAT

18 artikla

Kirjaamista koskevat vaatimukset

1.   Pöytäkirjassa ja määräyksissä täsmennetään vaatimukset, mukaan lukien esineen yksilöintiä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan:

a)

rekisterimerkinnän tekemiseen (mukaan lukien mahdollisuus hankkia etukäteen sähköisesti suostumus sellaiselta henkilöltä, jonka suostumus vaaditaan 20 artiklan nojalla);

b)

rekisteritietojen hakemiseen ja rekisteriotteiden antamiseen sekä, jollei edellä olevasta muuta johdu;

c)

sen varmistamiseen, että kansainvälisestä rekisteristä saatavat muut kuin rekisterimerkintöihin liittyvät tiedot ja asiakirjat pidetään luottamuksellisina.

2.   Kirjaajalla ei ole velvollisuutta tarkistaa, onko 20 artiklan mukainen suostumus kirjaamiseen tosiasiallisesti annettu tai pätevä.

3.   Kun tulevana kansainvälisenä vakuusoikeutena kirjatusta vakuusoikeudesta tulee kansainvälinen vakuusoikeus, uutta kirjaamista ei vaadita, jos rekisterimerkinnän tiedot ovat riittävät kansainvälisen vakuusoikeuden kirjaamista varten.

4.   Kirjaaja varmistaa, että merkinnät tehdään kansainvälisen rekisterin tiedostoon ja että merkinnät ovat haettavissa niiden vastaanottojärjestyksessä, ja että merkinnästä näkyy päivämäärä ja kellonaika, jona se on vastaanotettu.

5.   Pöytäkirjassa voidaan määrätä, että sopimusvaltio voi nimetä alueellaan olevan yhden tai useamman yhteysviranomaisen, jonka kautta kansainväliseen rekisteriin kirjattavat tiedot on toimitettava. Sopimusvaltio, joka nimeää tällaisen yhteysviranomaisen, voi asettaa yksityiskohtaisempia vaatimuksia, jotka tietojen on täytettävä, jotta ne voidaan toimittaa kansainväliseen rekisteriin.

19 artikla

Rekisterimerkinnän voimassaolo ja ajankohta

1.   Rekisterimerkintä on voimassa ainoastaan, jos se on tehty 20 artiklan mukaisesti.

2.   Voimassa oleva rekisterimerkintä on täydellinen, kun vaadittavat tiedot on kirjattu kansainvälisen rekisterin tiedostoon, josta ne ovat haettavissa.

3.   Rekisterimerkintä on 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla haettavissa, kun:

a)

kansainvälinen rekisteri on antanut sille vastaanottojärjestyksen mukaisen tiedostonumeron; ja

b)

rekisterimerkinnän sisältämät tiedot, mukaan lukien tiedostonumero, on tallennettu kestävässä muodossa ja ovat luettavissa kansainvälisessä rekisterissä.

4.   Jos alun perin tulevana kansainvälisenä vakuusoikeutena kirjatusta vakuusoikeudesta tulee kansainvälinen vakuusoikeus, kyseinen kansainvälinen vakuusoikeus katsotaan kirjatuksi tulevan kansainvälisen vakuusoikeuden kirjaamisen ajankohdasta lukien, edellyttäen, että rekisterimerkintä oli edelleen voimassa välittömästi ennen kansainvälisen vakuusoikeuden perustamista 7 artiklan määräysten mukaisesti.

5.   Edellä 4 kohtaa sovelletaan tarvittavin mukautuksin kansainvälisen vakuusoikeuden tulevan siirtosopimuksen kirjaamiseen.

6.   Rekisterimerkintä on haettavissa kansainvälisen rekisterin tiedostosta pöytäkirjassa määrätyin edellytyksin.

20 artikla

Suostumuksen antaminen kirjaamiselle

1.   Osapuoli voi kirjata kansainvälisen vakuusoikeuden tai tulevan kansainvälisen vakuusoikeuden taikka kansainvälisen vakuusoikeuden siirtosopimuksen tai tulevan siirtosopimuksen rekisteriin ja muuttaa tai laajentaa rekisterimerkintää ennen sen voimassaolon päättymistä, jos toinen osapuoli on antanut siihen kirjallisen suostumuksen.

2.   Kansainvälisen vakuusoikeuden heikentäminen toiseen vakuusoikeuteen nähden voidaan kirjata rekisteriin, jos sen oikeuden haltija, jonka etusijaa heikennetään, on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa, joka voidaan antaa milloin tahansa.

3.   Rekisterimerkintä voidaan poistaa, jos se osapuoli, jonka hyväksi merkintä on tehty, on antanut siihen kirjallisen suostumuksensa.

4.   Sijaantulija voi kirjata kansainvälisen vakuusoikeuden saamisen lain tai sopimuksen mukaisen sijaantulon perusteella.

5.   Kirjaamiskelpoisen lakisääteisen oikeuden tai vakuusoikeuden voi kirjata kyseisen oikeuden haltija.

6.   Ilmoituksen kansallisesta vakuusoikeudesta voi kirjata kyseisen oikeuden haltija.

21 artikla

Rekisterimerkinnän voimassaolo

Kansainvälisen vakuusoikeuden rekisterimerkintä on voimassa, kunnes se poistetaan tai kun rekisterimerkinnässä mainittu voimassaoloaika päättyy.

22 artikla

Tietojen haku rekisteristä

1.   Kuka tahansa voi pöytäkirjassa ja määräyksissä määrätyllä tavalla hakea tai pyytää sähköisesti kansainvälisestä rekisteristä siihen kirjattuja tietoja, jotka koskevat vakuusoikeuksia tai tulevia vakuusoikeuksia.

2.   Saatuaan pyynnön esinettä koskevasta rekisteriotteesta, kirjaaja toimittaa sähköisesti pöytäkirjassa ja määräyksissä määrätyllä tavalla rekisteriotteen:

a)

joka sisältää kaikki kyseistä esinettä koskevat rekisteriin kirjatut tiedot sekä maininnan päivämäärästä ja kellonajasta, jolloin tiedot on kirjattu rekisteriin; tai

b)

jossa todetaan, että kansainvälisessä rekisterissä ei ole kyseistä esinettä koskevia tietoja.

3.   Edellä 2 kohdan nojalla annetussa rekisteriotteessa on mainittava, että rekisterimerkinnässä mainittu velkoja on saanut tai aikoo hankkia esineeseen kohdistuvan kansainvälisen vakuusoikeuden, mutta ei sitä, koskeeko merkintä kansainvälistä vakuusoikeutta tai tulevaa vakuusoikeutta, vaikka tämä ilmenisi kyseiseen rekisterimerkintään liittyvistä tiedoista.

23 artikla

Luettelo julistuksista ja ilmoitetuista lakisääteisistä oikeuksista ja vakuusoikeuksista

Kirjaaja pitää yllä luetteloa julistuksista, julistusten peruuttamisista ja julistuksissa luetelluista lakisääteisten oikeuksien ja vakuusoikeuksien ryhmistä, jotka tallettaja on toimittanut kirjaajalle sopimusvaltioiden 39 ja 40 artiklan mukaisina julistuksina, sekä kaikkien julistusten ja julistusten peruuttamisten päivämääristä. Luettelo on kirjattava ja sen on oltava haettavissa julistuksen antaneen valtion nimen perusteella, ja luettelon tulee olla pyynnöstä kenen tahansa henkilön saatavilla pöytäkirjan ja määräysten mukaisesti.

24 artikla

Rekisteriotteiden näyttöarvo

Asiakirja, joka on määrättyjen muotovaatimusten mukainen ja jonka mukaan se on kansainvälisen rekisterin antama rekisteriote, on prima facie todiste:

a)

siitä, että se on kansainvälisen rekisterin antama; ja

b)

rekisteriotteessa mainituista tiedoista, mukaan lukien rekisterimerkinnän päivämäärä ja kellonaika.

25 artikla

Rekisterimerkinnän poistaminen

1.   Kun kansainvälisellä vakuusoikeudella turvattu velka tai velvollisuus, johon kirjattu lakisääteinen oikeus tai vakuusoikeus perustuu, on suoritettu, tai kun kirjatun omistusoikeuden pidättämistä koskevan ehdon sisältävän sopimuksen mukaisen omistusoikeuden siirron ehdot on täytetty, vakuusoikeuden haltijan on viipymättä poistettava merkintä rekisteristä velallisen toimitettua vakuusoikeuden haltijalle asiaa koskevan kirjallisen pyynnön rekisteriin kirjattuun osoitteeseen tai vakuusoikeuden haltijan vastaanotettua tällaisen pyynnön kyseisessä osoitteessa.

2.   Kun tuleva kansainvälinen vakuusoikeus tai tuleva kansainvälisen vakuusoikeuden siirtosopimus on kirjattu, tulevan velkojan tai siirronsaajan on viipymättä poistettava merkintä rekisteristä tulevan velallisen tai siirtäjän toimitettua tulevalle velkojalle tai siirronsaajalle, ennen kuin tuleva velkoja tai siirronsaaja on suorittanut varat tai on sitoutunut niin tekemään, asiaa koskevan kirjallisen pyynnön rekisteriin kirjattuun osoitteeseen tai tulevan velkojan tai siirronsaajan vastaanotettua tällaisen pyynnön kyseisessä osoitteessa.

3.   Kun kansallisen vakuusoikeuden kirjatussa ilmoituksessa yksilöidyllä kansallisella vakuusoikeudella turvattu velka on suoritettu, vakuusoikeuden haltijan on viipymättä poistettava merkintä rekisteristä velallisen toimitettua vakuusoikeuden haltijalle asiaa koskevan kirjallisen pyynnön rekisteriin kirjattuun osoitteeseen tai vakuusoikeuden haltijan vastaanotettua tällaisen pyynnön kyseisessä osoitteessa.

4.   Jos rekisterimerkintää ei olisi pitänyt tehdä tai jos se on virheellinen, on henkilön, jonka hyväksi merkintä on tehty, viipymättä poistettava merkintä rekisteristä tai muutettava sitä velallisen toimitettua mainitulle henkilölle asiaa koskevan kirjallisen pyynnön rekisteriin kirjattuun osoitteeseen tai mainitun henkilön vastaanotettua tällaisen pyynnön kyseisessä osoitteessa.

26 artikla

Kansainvälisen rekisterin palveluiden saatavuus

Keneltäkään ei saa evätä pääsyä kansainvälisen rekisterin kirjaamis- ja hakupalveluihin muutoin kuin siinä tapauksessa, että kyseinen henkilö ei ole noudattanut tässä luvussa määrättyjä menettelytapoja.

VI   LUKU

VALVONTAVIRANOMAISEN JA KIRJAAJAN ERIOIKEUDET JA VAPAUDET

27 artikla

Oikeushenkilön asema; koskemattomuus

1.   Valvontaviranomainen on kansainvälinen oikeushenkilö, jos sillä ei jo ennestään ole tätä asemaa.

2.   Valvontaviranomaisella sekä sen virkamiehillä ja työntekijöillä on pöytäkirjassa määritelty koskemattomuus oikeudellisen ja hallinnollisen menettelyn osalta.

3.

a)

Valvontaviranomainen on vapautettu veroista ja sillä on muut isäntävaltion kanssa sovitut erioikeudet.

b)

Tässä kappaleessa ”isäntävaltio” tarkoittaa sitä valtiota, jonka alueella valvontaviranomainen sijaitsee.

4.   Kansainvälisen rekisterin varat, asiakirjat, tiedostot ja arkistot ovat loukkaamattomat ja koskemattomat takavarikkoa sekä muita oikeudellisia ja hallinnollisia toimia vastaan.

5.   Kirjaajaa vastaan 28 artiklan 1 kohdan tai 44 artiklan nojalla esitettävän korvausvaatimuksen osalta sen esittäjällä on oikeus saada sellaisia tietoja ja asiakirjoja, jotka ovat tarpeen korvausvaatimuksen esittämiseksi.

6.   Valvontaviranomainen voi luopua 4 kohdan mukaisesta loukkaamattomuudesta ja koskemattomuudesta.

VII   LUKU

KIRJAAJAN VAHINGONKORVAUSVELVOLLISUUS

28 artikla

Vahingonkorvausvelvollisuus ja taloudellinen takuu

1.   Kirjaajalla on velvollisuus suorittaa korvaus vahingosta tai menetyksestä, joka on aiheutunut jollekin henkilölle suoraan kirjaajan ja kirjaajan alaisten virkamiesten ja työntekijöiden virheestä tai laiminlyönnistä taikka kansainvälisen rekisterijärjestelmän viasta, jollei vika ole johtunut väistämättömästä tapahtumasta, jota ei olisi voitu estää käyttämällä parhaimpia käytettävissä olevia sähköisiin rekisteriohjelmiin ja -toimintoihin liittyviä menetelmiä, mukaan lukien varmistus-, turva- ja verkkojärjestelmät.

2.   Kirjaajalla ei ole 1 kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausvelvollisuutta silloin, kun vahinko tai menetys johtuu puutteellisista rekisteritiedoista, jotka kirjaaja on vastaanottanut tai jotka kirjaaja on toimittanut samassa muodossa eteenpäin, eikä silloin, kun vahinko tai menetys johtuu teoista tai olosuhteista, joista kirjaaja ja kirjaajan alaiset virkamiehet ja työntekijät eivät ole vastuussa, eikä silloin, kun vahinko tai menetys ilmenee ennen tietojen kirjaamista kansainväliseen rekisteriin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausta voidaan alentaa siltä osin kuin vahinkoa kärsinyt henkilö on aiheuttanut vahingon itse tai on myötävaikuttanut sen syntymiseen.

4.   Tässä artiklassa tarkoitetun vahingonkorvausvelvollisuuden kattamiseksi kirjaaja ottaa pöytäkirjan määräysten mukaisesti vakuutuksen tai muun taloudellisen takuun, jonka suuruudesta päättää valvontaviranomainen.

VIII   LUKU

KANSAINVÄLISEN VAKUUSOIKEUDEN VAIKUTUKSET KOLMANSIIN OSAPUOLIIN

29 artikla

Etusijajärjestys

1.   Kirjatulla vakuusoikeudella on etusija suhteessa muihin myöhemmin kirjattuihin ja kirjaamattomiin vakuusoikeuksiin.

2.   Edellä 1 kohdan nojalla ensin kirjatun vakuusoikeuden etusija on voimassa:

a)

vaikka ensin kirjattu vakuusoikeus olisi perustettu tai kirjattu tietoisena toisesta vakuusoikeudesta;

b)

myös sellaisen varojen suorittamisen osalta, jonka ensin kirjatun vakuusoikeuden haltija on myöntänyt toisesta vakuusoikeudesta tietoisena.

3.   Esineen ostajan oikeutta:

a)

rasittaa rekisteriin oikeudenhankkimishetkellä kirjattu vakuusoikeus; ja

b)

se on vapaa kirjaamattomasta vakuusoikeudesta, vaikka ostaja olisi tietoinen sellaisen vakuusoikeuden olemassaolosta.

4.   Esineen ehdollisen ostajan tai vuokraajan oikeutta:

a)

rasittaa rekisteriin ennen esineen ehdollisen ostajan tai vuokraajan kansainvälisen vakuusoikeuden kirjaamista kirjattu vakuusoikeus; ja

b)

se on vapaa sellaisesta vakuusoikeudesta, jota ei ole kyseiseen ajankohtaan mennessä kirjattu, vaikka ehdollinen ostaja tai vuokraaja olisi tietoinen sellaisen vakuusoikeuden olemassaolosta.

5.   Vakuusoikeuksien haltijat voivat sopimuksella poiketa tässä artiklassa tarkoitetusta etusijajärjestyksestä, mutta sopimus, jolla vakuusoikeuden etusijaa heikennetään toiseen vakuusoikeuteen nähden, ei sido etusijajärjestykseltään heikennetyn vakuusoikeuden siirronsaajaa, ellei kyseisen siirtosopimuksen kohteena olevan vakuusoikeuden heikentämistä ole siirtosopimuksen hetkellä kirjattu.

6.   Tähän artiklaan perustuva vakuusoikeuden etusija koskee myös korvausta esineen menetyksestä.

7.   Tämä yleissopimus:

a)

ei vaikuta sellaisiin esineestä irrallisiin laitteisiin kohdistuviin oikeuksiin, jotka oikeuksien haltijalla on ollut ennen kyseisten laitteiden asentamista esineeseen, jos tällaiset oikeudet pysyvät sovellettavan lain mukaan voimassa laitteiden asentamisen jälkeen; eikä

b)

estä aiemmin asennettuihin esineestä irrallisiin laitteisiin kohdistuvien oikeuksien luomista, jos tällaiset erityiset oikeudet syntyvät sovellettavan lain mukaan.

30 artikla

Maksukyvyttömyyden vaikutukset

1.   Velallisen maksukyvyttömyysmenettelyssä kansainvälinen vakuusoikeus on tehokas, jos vakuusoikeus on kirjattu tämän yleissopimuksen mukaisesti ennen maksukyvyttömyysmenettelyn alkamista.

2.   Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta kansainvälisen vakuusoikeuden tehokkuuteen maksukyvyttömyysmenettelyssä, jos vakuusoikeus on tehokas sovellettavan lain mukaan.

3.   Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta:

a)

maksukyvyttömyysmenettelyssä sovellettaviin oikeussäännöksiin, jotka koskevat etuoikeuden antavan tai velkojia petollisesti vahingoittavan oikeustoimen peräytystä;

b)

menettelyä koskeviin säännöksiin, jotka koskevat selvittäjän valvonnassa tai seurannassa olevaan omaisuuteen kohdistuvien oikeuksien täytäntöönpanoa.

IX   LUKU

LIITÄNNÄISOIKEUKSIEN JA KANSAINVÄLISTEN VAKUUSOIKEUKSIEN SIIRTOSOPIMUKSET; SIJAANTULO-OIKEUS

31 artikla

Siirtosopimuksen vaikutukset

1.   Jolleivät osapuolet toisin sovi, liitännäisoikeuksien siirtosopimus, joka tehdään 32 artiklan mukaisesti, antaa siirronsaajalle myös:

a)

vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden; ja

b)

kaikki tähän yleissopimukseen perustuvat siirtäjän vakuusoikeudet ja siirtäjän etusijan.

2.   Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä siirtäjän liitännäisoikeuksien osittaista siirtoa. Tällaisen osittaisen siirtosopimuksen osalta siirtäjä ja siirronsaaja voivat sopia keskinäisistä oikeuksistaan, jotka koskevat 1 kohdan nojalla siirrettyä vastaavaa kansainvälistä vakuusoikeutta, kuitenkin niin, että sopimus ei heikennä velallisen oikeuksia ilman tämän suostumusta.

3.   Jollei 4 kohdan määräyksistä muuta johdu, velallisen siirronsaajaa kohtaan käytettävissä olevat väitteet ja kuittausoikeudet määräytyvät sovellettavan lain mukaisesti.

4.   Velallinen voi milloin tahansa kirjallisesti sopia luopuvansa 3 kohdassa tarkoitetuista väitteistä ja kuittausoikeuksista kokonaan tai osittain, mutta ei kuitenkaan siirronsaajan vilpillisistä toimista johtuvasta väiteoikeudesta.

5.   Vakuudeksi asetetun siirtosopimuksen osalta siirretyt liitännäisoikeudet palautuvat siirtäjälle siltä osin kuin ne ovat edelleen voimassa sen jälkeen, kun siirtosopimuksella turvattu velka on suoritettu.

32 artikla

Siirtosopimuksen muotovaatimukset

1.   Liitännäisoikeuksien siirtosopimus siirtää vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden ainoastaan, jos siirtosopimus:

a)

on tehty kirjallisesti;

b)

mahdollistaa liitännäisoikeuksien yksilöinnin sen sopimuksen mukaisesti, johon ne perustuvat; ja

c)

mahdollistaa vakuudeksi asetetun siirtosopimuksen osalta siirtosopimuksella turvatun velan yksilöinnin pöytäkirjan mukaisesti ilman, että turvattua määrää tai enimmäismäärää on tarpeen mainita.

2.   Vakuussopimuksen luoman tai tuottaman kansainvälisen vakuusoikeuden siirtosopimus ei ole pätevä, ellei osa tai kaikki vastaavista liitännäisoikeuksista samalla siirry.

3.   Tätä yleissopimusta ei sovelleta liitännäisoikeuksien siirtosopimukseen, jonka mukaan vastaava kansainvälinen vakuusoikeus ei siirry.

33 artikla

Velallisen velvollisuudet siirronsaajaa kohtaan

1.   Siltä osin kuin liitännäisoikeudet ja vastaava kansainvälinen vakuusoikeus on siirretty 31 ja 32 artiklan määräysten mukaisesti, siirtosopimus sitoo velallista näiden liitännäisoikeuksien ja vakuusoikeuden osalta ja velallisella on velvollisuus suorittaa maksu tai muu suoritus siirronsaajalle ainoastaan, jos:

a)

siirtosopimus on annettu velalliselle tiedoksi kirjallisesti joko siirtäjän toimesta tai hänen määräyksestään; ja

b)

liitännäisoikeudet on yksilöity tiedoksiannossa.

2.   Maksu tai muu suoritus vapauttaa velallisen velvollisuuksistaan, muista vapauttavista perusteista riippumatta, jos se on tehty 1 kohdan määräysten mukaisesti.

3.   Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta etusijajärjestykseen.

34 artikla

Oikeudet vakuudeksi asetetun siirtosopimuksen laiminlyöntitilanteessa

Siirtäjän laiminlyötyä velvoitteensa, kun kyse on vakuudeksi asetetusta liitännäisoikeuksien ja vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden siirtosopimuksesta, 8, 9 ja 11–14 artiklaa sovelletaan siirtäjän ja siirronsaajan keskinäisiin suhteisiin (ja niitä sovelletaan liitännäisoikeuksien osalta siltä osin kuin niiden määräyksiä voidaan soveltaa aineettomaan omaisuuteen) siten, että:

a)

viittausten turvattuun velkaan ja vakuusoikeuteen katsotaan olevan viittauksia liitännäisoikeuksien ja vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden siirtosopimuksella turvattuun velkaan sekä siirtosopimuksen tuottamaan vakuusoikeuteen;

b)

viittausten vakuusoikeuden haltijaan ja vakuuden asettajaan katsotaan olevan viittauksia siirronsaajaan ja siirtäjään;

c)

viittausten kansainvälisen vakuusoikeuden haltijaan katsotaan olevan viittauksia siirronsaajaan; ja

d)

viittausten esineeseen katsotaan olevan viittauksia siirrettyihin liitännäisoikeuksiin ja vastaavaan kansainväliseen vakuusoikeuteen.

35 artikla

Siirtosopimusten etusijajärjestys

1.   Silloin, kun liitännäisoikeuksien siirtosopimuksia on useita ja vähintään yksi niistä sisältää myös vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden siirron ja on kirjattu, 29 artiklan määräyksiä sovelletaan siten, että viittausten kirjattuun vakuusoikeuteen katsotaan olevan viittauksia liitännäisoikeuksien siirtosopimukseen ja vastaavaan kirjattuun kansainväliseen vakuusoikeuteen, sekä viittausten kirjattuun tai kirjaamattomaan vakuusoikeuteen katsotaan olevan viittauksia kirjattuun tai kirjaamattomaan siirtosopimukseen.

2.   Edellä 30 artiklaa sovelletaan liitännäisoikeuksien siirtosopimukseen siten, että viittausten kansainväliseen vakuusoikeuteen katsotaan olevan viittauksia liitännäisoikeuksien ja vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden siirtosopimukseen.

36 artikla

Siirronsaajan etusija suhteessa liitännäisoikeuksiin

1.   Liitännäisoikeuksien ja vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden siirronsaajalla, kun siirtosopimus on kirjattu, on 35 artiklan 1 kohdan nojalla etusija suhteessa muihin liitännäisoikeuksien siirronsaajiin ainoastaan:

a)

jos sopimuksessa, johon liitännäisoikeudet perustuvat, mainitaan, että esine on asetettu niiden vakuudeksi tai että ne liittyvät esineeseen; ja

b)

siltä osin kuin liitännäisoikeudet liittyvät esineeseen.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa liitännäisoikeuksien katsotaan liittyvän esineeseen ainoastaan siltä osin kuin ne ovat oikeuksia maksuun tai suoritukseen, jotka liittyvät:

a)

esineen hankkimiseksi myönnettyyn ja käytettyyn rahamäärään;

b)

toisen sellaisen esineen hankkimiseksi myönnettyyn ja käytettyyn rahamäärään, johon siirtäjällä oli toinen kansainvälinen vakuusoikeus, jos siirtäjä on siirtänyt vakuusoikeuden siirronsaajalle ja siirtosopimus on kirjattu;

c)

esineestä maksettavaan hintaan;

d)

esineestä maksettavaan vuokraan; tai

e)

muuhun edellä olevissa alakohdissa tarkoitettuun maksutapahtumaan perustuvaan velvoitteeseen.

3.   Kaikissa muissa tapauksissa liitännäisoikeuksien siirtosopimusten etusijajärjestys määräytyy sovellettavan lain mukaisesti.

37 artikla

Siirtäjän maksukyvyttömyyden vaikutukset

Tämän yleissopimuksen 30 artiklan määräyksiä sovelletaan siirtäjää koskevaan maksukyvyttömyysmenettelyyn siten, että viittausten velalliseen katsotaan olevan viittauksia siirtäjään.

38 artikla

Sijaantulo

1.   Ellei 2 kohdan määräyksistä muuta johdu, tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta liitännäisoikeuksien ja vastaavan kansainvälisen vakuusoikeuden saamiseen, kun saaminen perustuu laki- tai sopimusperusteiseen sijaantuloon sovellettavan lain mukaisesti.

2.   Vakuusoikeuksien haltijat voivat kirjallisella sopimuksella poiketa 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien ja kilpailevien oikeuksien etusijajärjestyksestä, mutta sopimus, jolla vakuusoikeuden etusijaa heikennetään toiseen vakuusoikeuteen nähden, ei sido heikennetyn vakuusoikeuden siirronsaajaa, ellei kyseisellä sopimuksella suoritettua vakuusoikeuden heikennystä ole siirtosopimuksen hetkellä kirjattu.

X   LUKU

OIKEUDET JA VAKUUSOIKEUDET, JOTKA VOIVAT OLLA SOPIMUSVALTION JULISTUKSEN KOHTEENA

39 artikla

Etusijan ilman kirjaamista tuottavat oikeudet

1.   Sopimusvaltio voi milloin tahansa pöytäkirjan tallettajan huostaan annetulla julistuksella ilmoittaa yleisesti tai nimenomaisesti:

a)

ne lakisääteisten oikeuksien tai vakuusoikeuksien ryhmät (poisluettuna 40 artiklan soveltamisalaan kuuluvat oikeudet tai vakuusoikeudet), jotka ovat kyseisen sopimusvaltion lain nojalla etusijalla suhteessa muihin vakuusoikeuksiin, kun kyseessä on kansainvälisen vakuusoikeuden kohteena olevaan esineeseen verrattavissa oleva esine, ja joilla on mahdollisesta maksukyvyttömyysmenettelystä riippumatta etusija suhteessa kansainväliseen vakuusoikeuteen; ja

b)

että tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta valtion tai sen alueen, hallitustenvälisen järjestön tai muun yksityisen julkisten palveluiden tarjoajan oikeuteen pidättää esine kyseisen valtion, järjestön tai palveluiden tarjoajan saatavan vakuudeksi kyseisen valtion lain mukaisesti, kun saatava liittyy näiden palveluiden tarjoamiseen kyseisen tai muun esineen osalta.

2.   Edellä 1 kohdan nojalla annettu julistus voi koskea myös myöhemmin, selityksen tallettamisen jälkeen luotavia oikeuksien tai vakuusoikeuksien ryhmiä.

3.   Lakisääteinen oikeus tai vakuusoikeus on etusijalla suhteessa kansainvälisen vakuusoikeuteen ainoastaan silloin, kun ensin mainittu oikeus kuuluu sellaiseen oikeuksien ja vakuusoikeuksien ryhmään, joka on mainittu ennen kansainvälisen vakuusoikeuden kirjaamista talletetussa julistuksessa.

4.   Edellä 3 kohdassa määrätyn estämättä sopimusvaltio voi pöytäkirjan ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään antaa julistuksen, jonka mukaan 1 kohdan a alakohdan mukaisen selityksen kattamaan ryhmään kuuluva oikeus tai vakuusoikeus on etusijalla suhteessa sellaiseen kansainväliseen vakuusoikeuteen, joka on kirjattu ennen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymispäivää.

40 artikla

Kirjaamiskelpoiset lakisääteiset oikeudet ja vakuusoikeudet

Sopimusvaltio voi milloin tahansa tallettaa pöytäkirjan tallettajan huostaan julistuksen, jossa luetellaan ryhmät, joihin kuuluvat lakisääteiset oikeudet tai vakuusoikeudet ovat minkä tahansa esineryhmän osalta kirjaamiskelpoisia tämän yleissopimuksen mukaisesti kansainvälisten vakuusoikeuksien tavoin, ja joita koskevat samat säännöt. Tällaista julistusta voidaan muuttaa milloin tahansa.

XI   LUKU

YLEISSOPIMUKSEN SOVELTAMINEN IRTAIMEN KAUPPAAN

41 artikla

Irtaimen esineen kauppa ja tuleva kauppa

Tätä yleissopimusta sovelletaan irtaimen esineen kauppaan ja tulevaan kauppaan pöytäkirjan määräysten ja niiden mahdollisten muutosten mukaisesti.

XII   LUKU

TOIMIVALTAINEN TUOMIOISTUIN

42 artikla

Oikeuspaikan valinta

1.   Jollei 43 ja 44 artiklan määräyksistä muuta johdu, oikeustoimen osapuolten valinnan mukaisilla sopimusvaltion tuomioistuimilla on toimivalta käsitellä tämän yleissopimuksen nojalla esitettyjä korvausvaatimuksia riippumatta siitä, onko valitulla oikeuspaikalla yhteyttä osapuoliin tai oikeustoimeen. Toimivalta on yksinomainen, jolleivät osapuolet toisin sovi.

2.   Edellä tarkoitetun oikeuspaikan valintaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti tai muutoin valitun oikeuspaikan lain muotovaatimusten mukaisesti.

43 artikla

Toimivaltainen tuomioistuin 13 artiklan mukaisissa toimenpiteissä

1.   Osapuolten valinnan mukaisella sopimusvaltion tuomioistuimilla ja sen sopimusvaltion tuomioistuimilla, jonka alueella esine sijaitsee, on toimivalta määrätä 13 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdan tai 13 artiklan 4 kohdan mukaisia toimenpiteitä kyseessä olevan esineen osalta.

2.   Toimivaltaa määrätä 13 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisia toimenpiteitä tai muita 13 artiklan 4 kohdan mukaisia väliaikaisia turvaamistoimenpiteitä voi käyttää joko:

a)

osapuolten valinnan mukainen tuomioistuin; tai

b)

sen sopimusvaltion tuomioistuin, jonka alueella velallinen sijaitsee, kuitenkin siten, että tällainen toimenpide voidaan panna täytäntöön sitä koskevassa määräyksessä asetettujen ehtojen mukaisesti ainoastaan kyseisen sopimusvaltion alueella.

3.   Tuomioistuin on toimivaltainen tämän artiklan edeltävien kohtien mukaisesti, vaikka 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimusta koskevan lopullisen päätöksen antaa tai voi antaa toisen sopimusvaltion tuomioistuin tai se annetaan välimiesmenettelyssä.

44 artikla

Toimivalta antaa kirjaajaa koskevia määräyksiä

1.   Sen paikan tuomioistuimilla, jossa kirjaajalla on keskushallinto, on yksinomainen toimivalta määrätä kirjaaja maksamaan vahingonkorvausta tai antaa muita kirjaajaa koskevia määräyksiä.

2.   Jos henkilö jättää vastaamatta 25 artiklan nojalla esitettyyn vaatimukseen eikä kyseistä henkilöä ole enää olemassa tai kyseistä henkilöä ei tavoiteta rekisterimerkinnän poistamista koskevan määräyksen antamiseksi, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta antaa velallisen tai tulevan velallisen hakemuksesta kirjaajalle määräys rekisterimerkinnän poistamisesta.

3.   Jos henkilö jättää noudattamatta tämän yleissopimuksen mukaisesti toimivaltaisen tuomioistuimen, tai kansallisen vakuusoikeuden osalta muun toimivaltaisen tuomioistuimen määräyksen, jonka mukaan kyseisen henkilön on muutettava rekisterimerkintää tai poistettava se, 1 kohdassa tarkoitettu tuomioistuin voi määrätä kirjaajan toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet määräyksen täytäntöönpanemiseksi.

4.   Tämän artiklan edellä olevissa kohdissa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta tuomioistuimet eivät voi antaa määräyksiä tai päätöksiä, joilla on kirjaajaa sitovia vaikutuksia.

45 artikla

Toimivalta maksukyvyttömyysmenettelyissä

Tämän luvun määräykset eivät koske maksukyvyttömyysmenettelyjä.

XIII   LUKU

TÄMÄN YLEISSOPIMUKSEN SUHDE MUIHIN YLEISSOPIMUKSIIN

45 a artikla

Suhde saatavien siirtämistä kansainvälisessä kaupassa koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen

Tämä yleissopimus on ensisijainen New Yorkissa 12 päivänä joulukuuta 2001 allekirjoitettavaksi avattuun saatavien siirtämistä kansainvälisessä kaupassa koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukseen nähden siltä osin kuin se koskee sellaisten saatavien siirtämistä, jotka ovat lentokalustoon, rautateillä liikkuvaan kalustoon ja avaruuskalustoon liittyviä liitännäisoikeuksia.

46 artikla

Suhde kansainvälistä leasing-toimintaa koskevaan UNIDROIT-yleissopimukseen

Pöytäkirjassa voidaan määrätä tämän yleissopimuksen suhteesta Ottawassa 28 päivänä toukokuuta 1988 allekirjoitettuun kansainvälistä leasing-toimintaa koskevaan UNIDROIT-yleissopimukseen.

XIV   LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

47 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen

1.   Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 niille valtioille, jotka osallistuivat 29 päivästä lokakuuta16 päivään marraskuuta 2001 pidettyyn diplomaattikonferenssiin liikkuvaa kalustoa koskevan yleissopimuksen ja lentokalustoa koskevan pöytäkirjan hyväksymiseksi. Marraskuun 16 päivän 2001 jälkeen yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (UNIDROIT) päämajassa Roomassa, kunnes se tulee voimaan 49 artiklan mukaisesti.

2.   Tämän yleissopimuksen voimaantulo edellyttää, että sen allekirjoittaneet valtiot ratifioivat tai hyväksyvät sen.

3.   Valtiot, jotka eivät allekirjoita tätä yleissopimusta, voivat liittyä siihen milloin tahansa.

4.   Ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja tallettajan huostaan.

48 artikla

Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt

1.   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka koostuu täysivaltaisista valtioista ja jolla on toimivaltaa tietyissä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voi myös allekirjoittaa tai hyväksyä tämän yleissopimuksen taikka liittyä siihen. Tässä tapauksessa alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on sopimusvaltion oikeudet ja velvollisuudet siltä osin kuin kyseisellä järjestöllä on toimivaltaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Jos sopimusvaltioiden lukumäärällä on merkitystä tässä yleissopimuksessa, alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä ei erikseen lasketa sopimusvaltioksi niiden sen jäsenvaltioiden lisäksi, jotka ovat sopimusvaltioita.

2.   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on allekirjoittamisen, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä annettava tallettajalle julistus, jossa mainitaan ne tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat asiat, joissa jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaansa järjestölle. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on viipymättä ilmoitettava tallettajalle mahdollisista muutoksista tämän kohdan mukaisessa julistuksessa mainitussa toimivallan jaossa, mukaan lukien uudet toimivallan siirrot.

3.   Tämän yleissopimuksen sisältämät viittaukset ”sopimusvaltioon” tai ”sopimusvaltioihin” taikka ”sopimusvaltioon” tai ”sopimusvaltioihin” koskevat vastaavasti alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, kun asiayhteys sitä edellyttää.

49 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä yleissopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona kolmas ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, kuitenkin ainoastaan sellaisten esineryhmien osalta, joihin sovelletaan jotakin pöytäkirjaa:

a)

kyseisen pöytäkirjan voimaantulosta lukien;

b)

kyseisen pöytäkirjan määräysten mukaisesti; ja

c)

tämän yleissopimuksen ja kyseisen pöytäkirjan sopimusvaltioiden välillä.

2.   Muiden valtioiden osalta tämä yleissopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona ne ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, kuitenkin ainoastaan sellaisten esineryhmien osalta, joihin sovelletaan jotakin pöytäkirjaa ja edellyttäen, että 1 kohdan a, b ja c alakohdan mukaiset edellytykset täyttyvät kyseisen pöytäkirjan osalta.

50 artikla

Valtionsisäiset oikeustoimet

1.   Sopimusvaltio voi pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa joidenkin tai kaikkien esineryhmien osalta julistuksen, jonka mukaan tätä yleissopimusta ei sovelleta kyseisen valtion osalta valtionsisäisiin oikeustoimiin.

2.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa määrätään, tämän yleissopimuksen 8 artiklan 4 kohtaa, 9 artiklan 1 kohtaa, 16 artiklaa, V lukua, 29 artiklaa ja niitä määräyksiä, jotka koskevat kirjattuja vakuusoikeuksia, sovelletaan myös valtionsisäisiin oikeustoimiin.

3.   Jos ilmoitus kansallisesta vakuusoikeudesta on kirjattu kansainväliseen rekisteriin, kyseisen vakuusoikeuden haltijan 29 artiklaan perustuvaan etusijaan ei vaikuta se, että kyseinen vakuusoikeus on siirtosopimuksen tai sijaantulon perusteella siirtynyt sovellettavan lain mukaisesti toiselle henkilölle.

51 artikla

Tulevat pöytäkirjat

1.   Tallettaja voi perustaa työryhmiä yhteistyössä sopiviksi katsomiensa valtioista riippumattomien järjestöjen kanssa arvioidakseen mahdollisuutta laajentaa yhdellä tai useammalla pöytäkirjalla tämän yleissopimuksen soveltamisalaa muuhun kuin 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin kuuluvaan arvokkaaseen liikkuvaan kalustoon, joka on selvästi yksilöitävissä, sekä tällaiseen kalustoon kuuluvien esineiden liitännäisoikeuksiin.

2.   Tallettaja antaa työryhmän laatiman, uutta esineryhmää koskevan pöytäkirjan alustavan luonnoksen tiedoksi kaikille tämän yleissopimuksen sopimusvaltioille, kaikille tallettajana toimivan järjestön jäsenvaltioille, niille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille, jotka eivät ole tallettajana toimivan järjestön jäseniä ja toimivaltaisille hallitustenvälisille järjestöille, sekä kutsuu nämä valtiot ja järjestöt osallistumaan hallitustenvälisiin neuvotteluihin pöytäkirjan alustavan luonnoksen viimeistelemiseksi.

3.   Tallettaja antaa työryhmän laatiman pöytäkirjan alustavan luonnoksen tiedoksi myös sopiviksi katsomilleen asiaan liittyville kansalaisjärjestöille. Tällaisia kansalaisjärjestöjä pyydetään viipymättä toimittamaan lausuntonsa pöytäkirjan alustavasta luonnoksesta tallettajalle sekä osallistumaan tarkkailijoina pöytäkirjan luonnoksen valmisteluun.

4.   Kun tallettajan toimivaltaiset elimet katsovat, että pöytäkirjan luonnos on valmis hyväksyttäväksi, tallettaja kutsuu koolle diplomaattikonferenssin sen hyväksymistä varten.

5.   Kun pöytäkirja on hyväksytty, eikä 6 kohdasta muuta johdu, tätä yleissopimusta sovelletaan pöytäkirjan kattamaan esineryhmään.

6.   Tämän yleissopimuksen 45 a artiklaa sovelletaan edellä tarkoitettuun pöytäkirjaan ainoastaan, jos pöytäkirjassa nimenomaisesti niin määrätään.

52 artikla

Alueet

1.   Jos sopimusvaltiolla on alueita, joilla sovelletaan erilaista oikeusjärjestelmää tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, se voi ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin tai ainoastaan yhteen tai useampaan sen alueista, ja se voi muuttaa tällaista julistusta milloin tahansa antamalla uuden selityksen.

2.   Edellä tarkoitetussa julistuksessa on nimenomaisesti mainittava ne alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.

3.   Jollei sopimusvaltio ole antanut 1 kohdan mukaista julistusta, tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin kyseisen valtion alueisiin.

4.   Jos sopimusvaltio laajentaa tämän yleissopimuksen soveltamisalan koskemaan yhtä tai useampaa sen aluetta, kunkin sellaisen alueen osalta voidaan antaa tämän yleissopimuksen mukainen julistus, ja eri alueita koskevat julistukset voivat poiketa toisistaan.

5.   Jos tätä yleissopimusta sovelletaan 1 kohdan mukaisen julistuksen perusteella yhteen tai useampaan sopimusvaltion alueeseen:

a)

velallisen sijaintipaikan katsotaan olevan sopimusvaltiossa ainoastaan, jos se on perustettu tai muodostettu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan alueen voimassa olevan lain mukaisesti tai jos sillä on lakisääteinen kotipaikka, keskushallinto, toimipaikka tai vakinainen asuinpaikka sellaisella alueella;

b)

viittausten esineen sijaintiin sopimusvaltiossa katsotaan tarkoittavan esineen sijaintia tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella; ja

c)

viittausten kyseisen sopimusvaltion hallintoviranomaisiin katsotaan tarkoittavan hallintoviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella.

53 artikla

Toimivaltaisen tuomioistuimen nimeäminen

Sopimusvaltio voi pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä nimetä yhden tai useamman toimivaltaisen tuomioistuimen tämän yleissopimuksen 1 artiklan ja XII luvun määräysten soveltamista varten.

54 artikla

Oikeuksia koskevat julistukset

1.   Sopimusvaltio voi pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan vakuusoikeuden haltija ei voi antaa sen alueella olevaan esineeseen vuokraoikeutta, jos esine sijaitsee tai sitä hallitaan kyseisen sopimusvaltion alueella.

2.   Sopimusvaltio antaa pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksynnän tai siihen liittymisen yhteydessä julistuksen, jossa mainitaan voidaanko jotakin tämän yleissopimuksen määräysten mukaista velkojan oikeutta, jonka osalta yleissopimuksessa ei nimenomaisesti edellytetä hakemusta tuomioistuimelle, käyttää ainoastaan tuomioistuimen luvalla.

55 artikla

Väliaikaisia turvaamistoimenpiteitä koskevat julistukset

Sopimusvaltio voi pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan se ei sovella mitään tai joitakin 13 tai 43 artiklan tai kummankaan artiklan määräyksistä. Jos kyseessä olevaa artiklaa sovelletaan osittain, julistuksessa on mainittava minkälaisin edellytyksin sitä voidaan soveltaa, ja muussa tapauksessa siinä on mainittava muut sovellettavat väliaikaiset turvaamistoimenpiteet.

56 artikla

Varaumat ja julistukset

1.   Tähän yleissopimukseen ei saa tehdä varaumia, mutta 39, 40, 50, 52, 53, 54, 55, 57, 58 ja 60 artiklan mahdollistamia julistuksia voidaan antaa näiden artikloiden määräysten mukaisesti.

2.   Tämän yleissopimuksen mukaisesti annetusta julistuksesta, myöhemmästä selityksestä tai selityksen peruuttamisesta ilmoitetaan kirjallisesti tallettajalle.

57 artikla

Myöhemmät julistukset

1.   Sopimusvaltio voi antaa muun kuin 60 artiklan mahdollistaman julistuksen milloin tahansa sen päivän jälkeen, jona tämä yleissopimus on tullut sen osalta voimaan, ilmoittamalla siitä tallettajalle.

2.   Edellä tarkoitettu myöhempi julistus tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuusi kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen. Jos ilmoituksessa mainitaan voimaantulon osalta pidempi ajanjakso, julistus tulee voimaan kyseisen pidemmän ajanjakson kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

3.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan edeltävissä kappaleissa määrätään, tätä yleissopimusta sovelletaan kuitenkin edelleen siten kuin myöhempää julistusta ei olisi annettu, kaikkiin sellaisiin oikeuksiin ja vakuusoikeuksiin, jotka on perustettu ennen kyseisen julistuksen voimaantulopäivää.

58 artikla

Julistusten peruuttaminen

1.   Sopimusvaltio, joka on antanut tämän yleissopimuksen mukaisesti muun kuin 60 artiklan mahdollistaman julistuksen, voi peruuttaa sen milloin tahansa ilmoittamalla peruutuksesta tallettajalle. Julistuksen peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kuusi kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tätä yleissopimusta sovelletaan edelleen siten kuin julistusta ei olisi peruutettu, kaikkiin sellaisiin oikeuksiin ja vakuusoikeuksiin, jotka on perustettu ennen selityksen peruuttamisen voimaantulopäivää.

59 artikla

Yleissopimuksen irtisanominen

1.   Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle.

2.   Irtisanominen tulee voimaan sitä päivää seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kaksitoista kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

3.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan edeltävissä kappaleissa määrätään, tätä yleissopimusta sovelletaan edelleen siten kuin irtisanomista ei olisi tehty, kaikkiin sellaisiin oikeuksiin ja vakuusoikeuksiin, jotka on perustettu ennen irtisanomisen voimaantulopäivää.

60 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Ellei sopimusvaltio anna toisensisältöistä julistusta, tätä yleissopimusta ei sovelleta sellaisiin aiemmin voimassa olleisiin oikeuksiin tai vakuusoikeuksiin, joilla säilyy etusija, joka niillä oli sovellettavan lain mukaisesti ennen tämän yleissopimuksen voimaantulopäivää.

2.   Edellä 1 artiklan v alakohtaa sovellettaessa ja tämän yleissopimuksen mukaista etusijajärjestystä määritettäessä:

a)

’tämän yleissopimuksen voimaantulopäivä’ tarkoittaa velallisen osalta joko sitä päivää, jona yleissopimus tulee voimaan, tai sitä ajankohtaa, jolloin velallisen sijaintivaltiosta tulee sopimusvaltio, sen mukaan kumpi ajankohdista on myöhempi;

ja

b)

velallisen sijaintivaltioksi katsotaan se valtio, jossa sillä on keskushallinto ja, jollei sillä ole keskushallintoa, toimipaikka tai, jos sillä on useita toimipaikkoja, päätoimipaikka tai, jos velallisella ei ole päätoimipaikkaa, vakinainen asuinpaikka.

3.   Sopimusvaltio voi 1 kohdan mukaisessa julistuksessaan mainita päivän, joka on aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua selityksen voimaantulopäivästä, ja josta lukien tätä yleissopimusta ja pöytäkirjaa sovelletaan etusijajärjestyksen määrittämisen sekä mahdollisesti olemassa olevien etusijojen suojaamisen osalta ennalta voimassa oleviin oikeuksiin tai vakuusoikeuksiin, jotka perustuvat sellaisena ajankohtana tehtyyn sopimukseen, jona velallisen sijaintipaikka on ollut 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa valtiossa.

61 artikla

Yleissopimuksen tarkistuskonferenssit, muutokset ja muut yleissopimukseen liittyvät asiat

1.   Tallettaja laatii vuosittain tai muutoin tarvittavin väliajoin kertomuksen sopimusvaltioille siitä, miten tällä yleissopimuksella perustettu kansainvälinen järjestelmä on toiminut käytännössä. Kertomuksia laatiessaan tallettaja ottaa huomioon valvontaviranomaisen kertomukset kansainvälisen kirjaamisjärjestelmän toimivuudesta.

2.   Neuvoteltuaan valvontaviranomaisen kanssa tallettaja kutsuu ajoittain koolle sopimusvaltioiden konferenssin yleissopimuksen tarkistamista varten, kun vähintään 25 prosenttia sopimusvaltioista sitä pyytää, käsittelemään:

a)

tämän yleissopimuksen käytännön toteutumista sekä sen tehokkuutta yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien esineiden pääomarahoituksen ja leasing-vuokrauksen helpottamisessa;

b)

tämän yleissopimuksen määräysten ja valvontaviranomaisen antamien määräysten oikeudellista tulkintaa ja soveltamista;

c)

kansainvälisen rekisterijärjestelmän toimivuutta, kirjaajan toimintaa ja valvontaviranomaisen siihen kohdistamaa valvontaa, ottaen huomioon valvontaviranomaisen kertomukset; ja

d)

tarvetta muuttaa tätä yleissopimusta tai kansainväliseen rekisteriin liittyviä määräyksiä.

3.   Jollei edellä 4 kohdan määräyksistä muuta johdu, tämän yleissopimuksen muuttaminen edellyttää, että vähintään kaksi kolmasosaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun konferenssiin osallistuvista valtioista hyväksyy sen, ja muutos tulee voimaan sen ratifioineiden tai hyväksyneiden valtioiden osalta, kun kolme valtiota on ratifioinut tai hyväksynyt muutoksen sen voimaantuloa koskevien 49 artiklan määräysten mukaisesti.

4.   Kun tähän yleissopimukseen ehdotettua muutosta on tarkoitus soveltaa useampaan kuin yhteen laitteiden ryhmään, muutos edellyttää myös, että vähintään kaksi kolmasosaa 2 kohdassa tarkoitettuun konferenssiin osallistuvista, asiaan liittyvän pöytäkirjan sopimusvaltioista hyväksyy sen.

62 artikla

Tallettaja ja sen tehtävät

1.   Ratifoimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (UNIDROIT) huostaan, joka toimii tämän yleissopimuksen tallettajana.

2.   Tallettaja:

a)

ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille:

i)

jokaisesta uudesta allekirjoittamisesta tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta sekä niiden päivämääristä;

ii)

tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä;

iii)

jokaisesta tämän yleissopimuksen mukaisesti annetusta julistuksesta sekä sen päivämäärästä;

iv)

jokaisesta julistuksen peruuttamisesta tai muuttamisesta sekä näiden toimien päivämääristä; ja

v)

tämän yleissopimuksen irtisanomista koskevista ilmoituksista sekä niiden päivämääristä sekä irtisanomisten voimaantulopäivistä;

b)

toimittaa kaikille sopimusvaltioille tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen;

c)

toimittaa valvontaviranomaiselle ja kirjaajalle kunkin ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjan jäljennöksen mainiten niiden tallettamispäivät, sekä kunkin julistuksen tai julistuksen peruuttamisen tai muutoksen ja yleissopimuksen irtisanomisilmoituksen jäljennöksen, mainiten tällaisten ilmoitusten päivämäärät, siten, että asiakirjojen sisältämät tiedot ovat helposti ja täysin käytettävissä; ja

d)

hoitaa muut tallettajalle yleensä kuuluvat tehtävät.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

TEHTY Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhtenä englannin-, arabian-, kiinan-, ranskan-, venäjän- ja espanjankielisenä alkuperäiskappaleena, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tekstit katsotaan todistusvoimaisiksi siitä lukien, kun konferenssin yhteinen sihteeristö on konferenssin puheenjohtajan valtuuttamana tarkistanut tekstien yhdenmukaisuuden yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tästä päivästä lukien.


Liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista tehdyn yleissopimuksen lentokalustoon liittyviä erityiskysymyksiä koskeva

PÖYTÄKIRJA

TÄMÄN PÖYTÄKIRJAN OSAPUOLINA OLEVAT VALTIOT, jotka

KATSOVAT liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista tehdyn yleissopimuksen täytäntöönpanon tarpeelliseksi siltä osin kuin se koskee lentokalustoa, yleissopimuksen johdannossa mainitun tarkoituksen mukaisesti,

OVAT TIETOISIA tarpeesta mukauttaa yleissopimuksen määräykset lentokaluston rahoituksen erityistarpeisiin sekä laajentaa yleissopimuksen soveltamisalaa siten, että se kattaa myös lentokaluston myyntiä koskevat sopimukset,

OVAT TIETOISIA Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen periaatteista ja tavoitteista,

OVAT SOPINEET seuraavista lentokalustoon sovellettavista määräyksistä:

I   LUKU

SOVELTAMISALA JA YLEISET MÄÄRÄYKSET

I artikla

Määritelmät

1.   Tässä pöytäkirjassa käytetyillä käsitteillä on sama merkitys kuin niillä on yleissopimuksessa, jollei asiayhteydestä toisin ilmene.

2.   Tässä pöytäkirjassa alla olevia käsitteitä käytetään seuraavassa merkityksessä:

a)

’ilma-alus’ tarkoittaa ilma-alusta, joka kuuluu Chicagon yleissopimuksen soveltamisalaan ja joka voi olla joko ilma-aluksen runko siihen asennettuine moottoreineen tai helikopteri;

b)

’ilma-aluksen moottori’ tarkoittaa sellaista (muun kuin sotilaskäyttöön tai tullin tai poliisin käyttöön tarkoitetun) ilma-aluksen suihkuturbiini-, potkuturbiini- tai mäntämoottoritekniikkaan perustuvaa moottoria, jonka;

i)

työntövoima suihkumoottoreiden osalta on vähintään 1 750 lb moottoria kohden tai vastaava; tai

ii)

nimellislentoonlähtöteho potkuturbiini- ja mäntämoottoreiden osalta on vähintään 550 akselihevosvoimaa moottoria kohden tai vastaava, sekä kaikkia moottorin moduuleja ja muita siihen asennettuja, yhdistettyjä tai liitettyjä lisävarusteita, osia ja laitteita, sekä kaikkia moottoriin liittyviä käsikirjoja ja muita tietoja ja merkintöjä;

c)

’lentokalusto’ tarkoittaa ilma-alusten runkoja ja moottoreita sekä helikoptereita;

d)

’ilma-alusrekisteri’ tarkoittaa valtion tai yhteisen rekisteriviranomaisen Chicagon yleissopimuksen soveltamista varten ylläpitämää rekisteriä;

e)

’ilma-aluksen runko’ tarkoittaa (muun kuin sotilaskäyttöön tai tullin tai poliisin käyttöön tarkoitetun) ilma-aluksen runkoa, joka on toimivaltaisen ilmailuviranomaisen tyyppihyväksymä, kun siihen on asennettu asianmukainen ilma-aluksen moottori, ja jolla voidaan kuljettaa;

i)

vähintään kahdeksan (8) henkilöä koneen miehistö mukaan lukien; tai

ii)

yli 2 750 kilogrammaa rahtia, sekä kaikkia runkoon asennettuja, yhdistettyjä tai liitettyjä lisävarusteita, osia ja laitteita (moottoria lukuun ottamatta), sekä kaikkia runkoon liittyviä käsikirjoja ja muita tietoja ja merkintöjä;

f)

’valtuutettu osapuoli’ tarkoittaa XIII artiklan 3 kohdassa tarkoitettua henkilöä;

g)

’Chicagon yleissopimus’ tarkoittaa Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitettua kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimusta muutoksineen sekä sen liitteitä;

h)

’yhteinen rekisteriviranomainen’ tarkoittaa viranomaista, joka ylläpitää rekisteriä Chicagon yleissopimuksen 77 artiklan sekä Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön neuvoston sen täytäntöönpanosta 14 päivänä joulukuuta 1967 antaman, kansainvälisten lentoliikenneyritysten ilma-alusten kansallisuutta ja rekisteriin merkitsemistä koskevan päätöslauselman mukaisesti;

i)

’ilma-alusten rekisteristä poistaminen’ tarkoittaa ilma-alusten rekisterimerkinnän poistamista kyseessä olevasta ilma-alusrekisteristä Chicagon yleissopimuksen mukaisesti;

j)

’takaussopimus’ tarkoittaa takaajana toimivan henkilön tekemää sopimusta;

k)

’takaaja’ tarkoittaa henkilöä, joka antaa velka- tai vekselitakauksen, standby-remburssin tai muun luottotakuun vakuussopimuksella tai muulla vastaavalla sopimuksella turvatun velkojan saamisen vakuudeksi;

l)

’helikopteri’ tarkoittaa (muuta kuin sotilaskäyttöön tai tullin tai poliisin käyttöön tarkoitettua) ilmaa painavampaa, toimivaltaisen ilmailuviranomaisen tyyppihyväksymää konetta, jonka lento perustuu pääasiassa ilman vaikutukseen yhteen tai useampaan pystysuoran akselin päässä olevaan moottorikäyttöiseen roottoriin ja jolla voidaan kuljettaa:

i)

vähintään viittä (5) henkilöä helikopterin miehistö mukaan lukien; tai

ii)

yli 450 kilogrammaa rahtia, sekä kaikkia helikopteriin asennettuja, yhdistettyjä tai liitettyjä lisävarusteita, osia ja laitteita (roottorit mukaan lukien), sekä kaikkia siihen liittyviä käsikirjoja ja muita tietoja ja merkintöjä;

m)

’maksukyvyttömyystapahtuma’ tarkoittaa

i)

maksukyvyttömyysmenettelyn alkamista; tai

ii)

ilmoitusta siitä, että velallinen aikoo lakkauttaa maksunsa tai maksujen tosiasiallista lakkauttamista, jos laissa tai viranomaisen määräyksellä kielletään tai pidätetään väliaikaisesti velkojan oikeus käynnistää maksukyvyttömyysmenettely velallista vastaan tai käyttää muita yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan;

n)

’maksukyvyttömyysmenettelyssä ensisijaisesti toimivaltainen sopimusvaltio’ tarkoittaa sitä sopimusvaltiota, jossa velallisella on pääintressien keskus, jonka katsotaan tarkoittavan velallisen lakisääteistä kotipaikkaa tai, jos sillä ei ole sellaista, paikkaa, jossa velallinen on perustettu tai muodostettu, jollei muuta näytetä;

o)

’rekisteriviranomainen’ tarkoittaa kansallista viranomaista tai yhteistä rekisteriviranomaista, joka ylläpitää ilma-alusrekisteriä sopimusvaltiossa ja on vastuussa ilma-alusten rekisteriin merkitsemisestä ja rekisteristä poistamisesta Chicagon yleissopimuksen mukaisesti; ja

p)

’rekisterivaltio’ tarkoittaa ilma-alusten osalta sitä valtiota, jonka kansalliseen rekisteriin ilma-alus on merkitty, tai valtiota, jossa ilma-alusrekisteriä ylläpitävä yhteinen rekisteriviranomainen sijaitsee.

II artikla

Yleissopimuksen soveltaminen lentokalustoon

1.   Yleissopimusta sovelletaan lentokalustoon tämän pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

2.   Yleissopimuksesta ja tästä pöytäkirjasta käytetään yhteisnimeä ”lentokalustoon sovellettava liikkuvaan kalustoon kohdistuvista kansainvälisistä vakuusoikeuksista tehty yleissopimus”.

III artikla

Yleissopimuksen soveltaminen irtaimen kauppaan

Seuraavia yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan siten, että viittausten kansainvälisen vakuusoikeuden perustavaan sopimukseen katsotaan tarkoittavan kauppasopimusta ja viittausten kansainväliseen vakuusoikeuteen ja tulevaan kansainväliseen vakuusoikeuteen sekä velalliseen ja velkojaan katsotaan tarkoittavan irtaimen esineen kauppaa ja tulevaa kauppaa sekä myyjää ja ostajaa:

3 ja 4 artikla,

16 artiklan 1 kohdan a alakohta,

19 artiklan 4 kohta,

20 artiklan 1 kohta (niiltä osin kuin kyse on kauppasopimuksen tai tulevan kauppasopimuksen kirjaamisesta),

25 artiklan 2 kohta (niiltä osin kuin kyse on irtaimen esineen tulevasta kaupasta), ja

30 artikla.

Lisäksi 1 artiklan, 5 artiklan, IV–VII luvun, 29 artiklan (3 kohtaa lukuun ottamatta, jonka korvaavat XIV artiklan 1 ja 2 kohta), X luvun, XII luvun (43 artiklaa lukuun ottamatta), XIII luvun ja XIV luvun (60 artiklaa lukuun ottamatta) yleisiä määräyksiä sovelletaan kauppasopimuksiin ja irtaimen esineen tulevaan kauppaan.

IV artikla

Soveltamisala

1.   Yleissopimusta sovelletaan myös helikoptereihin ja ilma-alusten runkoihin, jotka on merkitty rekisterivaltiona toimivan sopimusvaltion ilma-alusrekisteriin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan soveltamiseen ja, jos rekisterimerkintä on tehty ilma-aluksen rekisteriin merkitsemistä koskevan sopimuksen mukaisesti, se katsotaan tehdyksi sopimuksen tekohetkellä.

2.   Yleissopimuksen 1 artiklan sisältämää ”valtionsisäisen oikeustoimen” määritelmää sovellettaessa:

a)

ilma-aluksen rungon katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa kyseessä oleva ilma-alus on merkitty rekisteriin;

b)

ilma-aluksen moottorin katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa kyseessä oleva ilma-alus on merkitty rekisteriin tai, jos sitä ei ole asennettu ilma-alukseen, siinä valtiossa, jossa moottori fyysisesti sijaitsee; ja

c)

helikopterin katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa se on merkitty rekisteriin, vakuusoikeuden perustavan sopimuksen tekohetkellä.

3.   Sopimuspuolet voivat sopia kirjallisesti, ettei XI artiklaa sovelleta niiden keskinäisissä suhteissa, tai että ne poikkeavat tämän pöytäkirjan määräyksistä tai muuttavat niiden oikeusvaikutuksia, lukuun ottamatta IX artiklan 2-4 kohtaa.

V artikla

Kauppasopimusten muotovaatimukset, oikeusvaikutukset ja kirjaaminen

1.   Tässä pöytäkirjassa kauppasopimukseksi katsotaan sopimus, joka:

a)

on tehty kirjallisesti;

b)

liittyy lentokalustoon, jonka luovutukseen myyjällä on oikeus; ja

c)

mahdollistaa lentokaluston yksilöinnin tämän pöytäkirjan mukaisesti.

2.   Kauppasopimus siirtää ostajalle myyjän oikeuden lentokalustoon sopimuksessa mainittujen ehtojen mukaisesti.

3.   Kauppasopimuksen rekisterimerkintä on voimassa toistaiseksi. Irtaimen esineen tulevaa kauppaa koskeva rekisterimerkintä pysyy voimassa, kunnes se poistetaan rekisteristä tai kun rekisterimerkinnässä mahdollisesti mainittu ajanjakso on kulunut.

VI artikla

Edustukseen perustuvat oikeudet

Sopimus voidaan tehdä ja irtainta omaisuutta voidaan myydä, ja kansainvälinen vakuusoikeus tai lentokaluston kauppa voidaan kirjata kauppaedustajan, trusteen tai muun edustajan välityksellä. Tällaisessa tapauksessa edustajalla on oikeus käyttää yleissopimuksen mukaisia oikeuksia.

VII artikla

Lentokaluston tunnistetiedot

Yleissopimuksen 7 artiklan c alakohdan ja tämän pöytäkirjan V artiklan 1 kohdan c kohdan soveltamiseen tarvittavat lentokaluston tunnistetiedot ovat riittävät silloin, kun niihin sisältyvät valmistajan antama sarjanumero, valmistajan nimi ja malli.

VIII artikla

Lainvalinta

1.   Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan silloin, kun sopimusvaltio on antanut XXX artiklan 1 kohdan mukaisen julistuksen.

2.   Sopimuksen, kauppasopimuksen, takaussopimuksen tai vakuusoikeuksien etusijajärjestyksen muuttamista koskevan sopimuksen osapuolet voivat sopia keskenään laista, jota tällaiseen sopimukseen perustuviin oikeuksiin ja velvoitteisiin sovelletaan kokonaan tai osittain.

3.   Jollei toisin sovita, tämän artiklan 2 kohdan viittauksen sopimuspuolten valitsemaan lakiin katsotaan olevan viittaus niiden valinnan mukaisen valtion kansalliseen lakiin tai, silloin kun valtio koostuu useista alueista, niiden valinnan mukaisen alueen lakiin.

II   LUKU

OIKEUDET VELVOLLISUUDEN LAIMINLYÖNTITILANTEESSA, ETUSIJAJÄRJESTYS JA SIIRTOSOPIMUKSET

IX artikla

Poikkeukset velvollisuuden laiminlyöntitilanteeseen liittyviä oikeuksia koskevista määräyksistä

1.   Yleissopimuksen III luvun mukaisten oikeuksien lisäksi velkoja voi kyseisessä luvussa mainituissa tilanteissa, siltä osin kuin velallinen on antanut suostumuksensa, joka voidaan antaa milloin tahansa:

a)

pyytää ilma-aluksen poistamista rekisteristä; ja

b)

järjestää lentokaluston viennin tai siirron alueelta, jolla sen sijaintipaikka on.

2.   Velkoja ei saa käyttää 1 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ilman sellaisen oikeudenhaltijan etukäteen antamaa suostumusta, jonka kirjattu vakuusoikeus on etusijalla suhteessa velkojan oikeuteen.

3.   Yleissopimuksen 8 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta lentokalustoon. Yleissopimuksen mukaisia lentokalustoon sovellettavia oikeuksia on käytettävä kaupallisesti järkevällä tavalla. Toimenpiteen katsotaan olevan toteutettu kaupallisesti järkevällä tavalla, kun se on sopimusmääräyksen mukainen, jollei kyseinen määräys ole ilmeisen kohtuuton.

4.   Vakuusoikeuden haltijan, joka ilmoittaa oikeudenhaltijoille ehdotetusta irtaimen esineen kaupasta tai vuokraoikeuden antamisesta vähintään kymmenen päivää etukäteen, katsotaan noudattavan yleissopimuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaista ”kohtuullisessa ajassa etukäteen” annetun ilmoituksen vaatimusta. Edellä sanottu ei estä vakuusoikeuden haltijaa, vakuuden asettajaa tai takaajaa sopimasta pidemmästä määräajasta ilmoituksen antamiselle.

5.   Sopimusvaltion rekisteriviranomainen noudattaa rekisterimerkinnän poistamista koskevaa pyyntöä mahdollisten lentoturvallisuuteen sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti, jos:

a)

valtuutettu osapuoli on toimittanut pyynnön asianmukaisesti rekisterimerkinnän poistamista ja esineen vientiä koskevan peruuttamattoman, kirjatun valtuutuksen mukaisesti; ja

b)

valtuutettu osapuoli antaa rekisteriviranomaiselle vaadittaessa todistuksen, jonka mukaan kaikkien sellaisten kirjattujen vakuusoikeuksien, jotka ovat etusijalla suhteessa valtuutuksen saaneen velkojan oikeuteen, turvaamat velkasitoumukset on suoritettu tai että näiden vakuusoikeuksien haltijat ovat suostuneet rekisterimerkinnän poistamiseen ja esineen vientiin.

6.   Vakuusoikeuden haltijan, joka ehdottaa ilma-aluksen poistamista rekisteristä ja ilma-aluksen viennin järjestämistä 1 kappaleen nojalla muutoin kuin tuomioistuimen määräyksellä, on ilmoitettava ehdotetusta rekisterimerkinnän poistamisesta tai viennistä kirjallisesti ja kohtuullisessa ajassa etukäteen:

a)

yleissopimuksen 1 artiklan m alakohdan i ja ii alakohdassa mainituille oikeudenhaltijoille; ja

b)

yleissopimuksen 1 artiklan m alakohdan iii alakohdassa mainituille oikeudenhaltijoille, jotka ovat ilmoittaneet kyseiselle vakuusoikeuden haltijalle oikeuksistaan kohtuullisessa ajassa ennen ilma-aluksen rekisteristä poistamista ja vientiä.

X artikla

Poikkeukset yleissopimuksen väliaikaisia toimenpiteitä koskevista määräyksistä

1.   Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että sopimusvaltio on antanut XXX artiklan 2 kohdan mukaisen julistuksen, ja ainoastaan selityksen mukaisessa laajuudessa.

2.   Yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa ”viipymättä” tarkoittaa väliaikaisen toimenpiteen yhteydessä sopimusvaltion antamassa selityksessä mainittua arkipäivien lukumäärää, joka lasketaan kyseisessä sopimusvaltiossa jätetyn väliaikaista toimenpidettä koskevan hakemuksen jättämispäivästä.

3.   Yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohtaa sovelletaan siten, että d alakohdan jälkeen lisätään seuraava alakohta:

”e)

velallisen ja velkojan välisestä nimenomaisesta sopimuksesta, joka voidaan tehdä milloin tahansa, esineen myynti ja myyntitulojen käyttö”, ja 43 artiklan 2 kohtaa sovelletaan siten, että sanojen ”13 artiklan 1 kohdan d alakohdan” jälkeen lisätään sanat ”ja e alakohdan”.

4.   Kaupan seurauksena tapahtuvaa esineen omistusoikeuden tai muun velallisen oikeuden siirtoa tämän artiklan 3 kohdan nojalla eivät rasita muut vakuusoikeudet ja muut oikeudet, joiden suhteen kyseessä olevan velkojan kansainvälisellä vakuusoikeudella on etusija yleissopimuksen 29 artiklan määräysten mukaisesti.

5.   Velkoja voi sopia kirjallisesti velallisen tai muun oikeudenhaltijan kanssa, että yleissopimuksen 13 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

6.   Edellä IX artiklan 1 kohdan mukaisten oikeuksien osalta:

a)

tapauksesta riippuen joko rekisteriviranomaisen tai muun hallintoviranomaisen on mahdollistettava oikeuden käyttäminen sopimusvaltiossa viimeistään viiden arkipäivän kuluttua siitä, kun velkoja on ilmoittanut kyseiselle viranomaiselle, että IX artiklan 1 kohdan mukaista oikeutta koskeva tuomioistuimen määräys on annettu tai, jos kyse on ulkomaisen tuomioistuimen antamasta määräyksestä, tunnustettu, ja että velkoja saa käyttää kyseistä oikeutta yleissopimuksen mukaisesti; ja

b)

toimivaltaiset viranomaiset toimivat viipymättä velkojan kanssa yhteistyössä ja auttavat tätä käyttämään oikeuksiaan lentoturvallisuuteen sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti.

7.   Edellä 2 ja 6 kohdan määräykset eivät vaikuta lentoturvallisuuteen sovellettaviin lakeihin ja määräyksiin.

XI artikla

Oikeudet maksukyvyttömyystilanteessa

1.   Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että maksukyvyttömyysmenettelyssä ensisijaisesti toimivaltainen sopimusvaltio on antanut XXX artiklan 3 kohdassa tarkoitetun julistuksen.

2.   Jollei 7 kohdasta muuta johdu, tapauksesta riippuen joko selvittäjän tai velallisen on maksukyvyttömyystapahtuman ilmetessä luovutettava lentokalusto velkojalle viimeistään aikaisempana seuraavista ajankohdista:

a)

odotusajan päättyessä; ja

b)

sinä päivänä, jona velkojalla olisi oikeus saada lentokalusto hallintaansa siinä tapauksessa, että tätä artiklaa ei sovellettaisi.

3.   Tätä artiklaa sovellettaessa ”odotusajaksi” katsotaan se ajanjakso, joka on määritetty maksukyvyttömyysmenettelyssä ensisijaisesti toimivaltaisen sopimusvaltion antamassa julistuksessa.

4.   Tämän artiklan viittausten ”selvittäjään” katsotaan tarkoittavan kyseistä henkilöä hänen virallisessa asemassaan eikä henkilökohtaisessa ominaisuudessaan.

5.   Sinä aikana, jona velkojalle ei ole annettu mahdollisuutta saada hallintaa 2 kohdassa tarkoitetun mukaisesti:

a)

tapauksesta riippuen joko selvittäjän tai velallisen on huolehdittava lentokaluston ja sen arvon säilyttämisestä sopimuksen mukaisesti; ja

b)

velkojalla on oikeus hakea sovellettavan lain mukaisia muita väliaikaisia turvaamistoimenpiteitä.

6.   Edellä 5 kohdan a alakohdan määräykset eivät estä lentokaluston käyttöä sellaisten järjestelyjen mukaisesti, joiden tarkoituksena on varmistaa lentokaluston ja sen arvon säilyminen.

7.   Tapauksesta riippuen joko selvittäjä tai velallinen voi pitää lentokaluston hallinnassaan, jos tämä on täyttänyt muut kuin maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisen johdosta laiminlyödyt velvollisuudet 2 kohdassa tarkoitettuun ajankohtaan mennessä ja on suostunut täyttämään kaikki tulevat sopimukseen perustuvat velvollisuudet. Tällaisten tulevien velvollisuuksien täyttämisessä ilmeneviin laiminlyönteihin ei sovelleta uutta odotusaikaa.

8.   Tämän pöytäkirjan IX artiklan 1 kohdan mukaisten oikeuksien osalta:

a)

tapauksesta riippuen joko rekisteriviranomaisen tai muun hallintoviranomaisen on mahdollistettava oikeuden käyttäminen sopimusvaltiossa viimeistään viiden arkipäivän kuluttua siitä päivästä, jona velkoja on ilmoittanut kyseiselle viranomaiselle, että velkoja saa käyttää kyseistä oikeutta yleissopimuksen mukaisesti;

b)

toimivaltaiset viranomaiset toimivat viipymättä velkojan kanssa yhteistyössä ja auttavat tätä käyttämään oikeuksiaan lentoturvallisuuteen sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti.

9.   Yleissopimuksen tai tämän pöytäkirjan mahdollistamien oikeuksien käyttöä ei saa estää tai viivyttää 2 kohdassa tarkoitetun ajankohdan jälkeen.

10.   Velallisen sopimukseen perustuvia velvollisuuksia ei saa muuttaa ilman velkojan suostumusta.

11.   Edellä 10 kohdan määräysten ei voida tulkita vaikuttavan selvittäjän toimivaltaan irtisanoa tai purkaa sopimuksen voimassaolo sovellettavan lain mukaisesti.

12.   Maksukyvyttömyysmenettelyssä millään oikeuksilla tai vakuusoikeuksilla ei ole etusijaa suhteessa kirjattuihin vakuusoikeuksiin, lukuun ottamatta yleissopimuksen 39 artiklan 1 kohdan mukaisen julistuksen soveltamisalaan kuuluvia lakisääteisiä oikeuksia tai vakuusoikeuksia.

13.   Yleissopimusta sovelletaan sellaisena kuin se on muutettuna tämän pöytäkirjan IX artiklalla, tämän artiklan mukaisien oikeuksien täytäntöönpanoon.

2.   Maksukyvyttömyystapahtuman ilmetessä tapauksesta riippuen joko selvittäjän tai velallisen on velkojan pyynnöstä ilmoitettava velkojalle sopimusvaltion XXX artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa julistuksessa määritetyn ajanjakson kuluessa, aikooko selvittäjä tai velallinen:

a)

täyttää muut kuin maksukyvyttömyysmenettelyn alkamisesta laiminlyödyt velvollisuudet ja suostua täyttämään kaikki tulevat sopimukseen ja siihen liittyviin asiakirjoihin perustuvat velvollisuudet; tai

b)

antaa velkojalle mahdollisuuden saada lentokalusto hallintaansa sovellettavan lain mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sovellettavan lain mukaan tuomioistuin voi edellyttää lisätoimenpiteiden suorittamista tai lisävakuuksien asettamista.

4.   Velkojan on esitettävä todisteet vaatimustensa tueksi ja näytettävä, että velkojan kansainvälinen vakuusoikeus on kirjattu.

5.   Jos tapauksesta riippuen joko selvittäjä tai velallinen ei ole antanut 2 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta tai jos selvittäjä tai velallinen on ilmoittanut, että se antaa velkojalle mahdollisuuden saada lentokalusto hallintaansa, mutta ei ole tehnyt niin, tuomioistuin voi oikeuttaa velkojan ottamaan lentokaluston hallintaansa tuomioistuimen määrittämillä ehdoilla ja edellyttää lisätoimenpiteiden suorittamista tai lisävakuuksien asettamista.

6.   Lentokalustoa ei saa myydä ennen kuin tuomioistuin on antanut velkojan vaatimusta ja kansainvälistä vakuusoikeutta koskevan päätöksen.

XII artikla

Virka-apu maksukyvyttömyysmenettelyssä

1.   Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että sopimusvaltio on antanut XXX artiklan 1 kohdan mukaisen julistuksen.

2.   Sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jossa lentokalusto sijaitsee, toimivat kyseisen sopimusvaltion lain mukaisesti mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä ulkomaisten tuomioistuinten ja selvittäjien kanssa XI artiklan määräysten täytäntöönpanossa.

XIII artikla

Valtuutus rekisterimerkinnän poistamiseen ja esineen vientiin

1.   Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan siinä tapauksessa, että sopimusvaltio on antanut XXX artiklan 1 kohdan mukaisen julistuksen.

2.   Valtuutus on kirjattava aina, kun velallinen on antanut rekisterimerkinnän poistamiseen ja esineen vientiin peruuttamattoman valtuutuksen, joka on pääosin tämän pöytäkirjan liitteenä olevan lomakkeen mukainen, ja on toimittanut valtuutuksen rekisteriviranomaiselle kirjattavaksi.

3.   Henkilö, jolle valtuutus on annettu (valtuutettu osapuoli) tai valtuutetun osapuolen todistettavasti nimeämä henkilö on ainoa, jolla on oikeus käyttää IX artiklan 1 kohdan mukaisia oikeuksia, ja hän voi käyttää niitä ainoastaan valtuutuksen ja lentoturvallisuuteen sovellettavien lakien ja määräysten mukaisesti. Velallinen ei voi peruuttaa valtuutusta ilman valtuutetun osapuolen kirjallista suostumusta. Rekisteriviranomainen poistaa valtuutusta koskevan merkinnän rekisteristä valtuutetun osapuolen pyynnöstä.

4.   Rekisteriviranomainen ja muut sopimusvaltion hallintoviranomaiset toimivat viipymättä yhteistyössä ja auttavat valtuutettua osapuolta tämän IX artiklan mukaisten oikeuksien käyttämisessä.

XIV artikla

Poikkeukset etusijajärjestystä koskevista määräyksistä

1.   Lentokaluston ostaja saa kirjatussa kaupassa samalla esineeseen kohdistuvan vakuusoikeuden siten, että kaupan jälkeen kirjatut vakuusoikeudet ja kirjaamattomat vakuusoikeudet eivät sido ostajaa, vaikka tämä olisi tietoinen kirjaamattoman vakuusoikeuden olemassaolosta.

2.   Lentokaluston ostajan vakuusoikeutta rasittaa omistusoikeuden siirtymisen ajankohtana kirjattu vakuusoikeus.

3.   Ilma-aluksen moottorin omistusoikeuteen tai muuhun siihen kohdistuvaan oikeuteen tai vakuusoikeuteen ei vaikuta sen asentaminen ilma-alukseen tai sen poistaminen ilma-aluksesta.

4.   Yleissopimuksen 29 artiklan 7 kohtaa sovelletaan ilma-aluksen runkoon, ilma-aluksen moottoriin tai helikopteriin asennettuun, muuhun kuin lentokalustoksi katsottavaan esineeseen.

XV artikla

Siirtosopimusta koskevien määräysten muutokset

Yleissopimuksen 33 artiklan 1 kohtaa sovelletaan siten, että b alakohdan jälkeen lisätään seuraava määräys:

”ja c) velallinen on suostunut tähän kirjallisesti, riippumatta siitä onko suostumus annettu ennen siirtosopimusta ja mainitaanko siirronsaaja suostumuksessa.”

XVI artikla

Velallista koskevat määräykset

1.   Silloin, kun yleissopimuksen 11 artiklassa tarkoitettua velvollisuuden laiminlyöntiä ei ole ilmennyt, velallisella on oikeus esineen häiriöttömään hallintaan ja käyttöön sopimuksen mukaisesti:

a)

velkojaa ja muuta sellaisen vakuusoikeuden haltijaa vastaan, joka ei sido velallista yleissopimuksen 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai ostajaa tämän pöytäkirjan XIV artiklan 1 kohdan mukaisesti, jollei velallinen ole toisin sopinut; ja

b)

sellaisen vakuusoikeuden haltijaa vastaan, joka sitoo velallista yleissopimuksen 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai ostajaa tämän pöytäkirjan XIV artiklan 2 kohdan mukaisesti, kuitenkin ainoastaan siltä osin kuin oikeudenhaltija on antanut suostumuksensa tähän.

2.   Yleissopimuksen tai tämän pöytäkirjan määräykset eivät vaikuta sopimusrikkomuksesta johtuvaan sovellettavan lain mukaisesti määräytyvään velkojan vahingonkorvausvelvollisuuteen siltä osin kuin kyseinen sopimus koskee lentokalustoa.

III   LUKU

REKISTERIÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET, JOTKA LIITTYVÄT LENTOKALUSTOON KOHDISTUVIIN KANSAINVÄLISIIN VAKUUSOIKEUKSIIN

XVII artikla

Valvontaviranomainen ja kirjaaja

1.   Valvontaviranomaisena toimii se kansainvälinen järjestö, joka nimetään tehtävään liikkuvaa kalustoa koskevan yleissopimuksen ja lentokalustoa koskevan pöytäkirjan hyväksyvän diplomaattikonferenssin antamassa päätöslauselmassa.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu kansainvälinen järjestö ei pysty tai ole valmis toimimaan valvontaviranomaisena, allekirjoittajavaltioiden ja sopimusvaltioiden konferenssi kutsutaan koolle muun valvontaviranomaisen nimeämistä varten.

3.   Valvontaviranomaisella sekä sen virkamiehillä ja työntekijöillä on heihin kansainvälisenä järjestönä tai muutoin sovellettavissa määräyksissä määritelty koskemattomuus oikeudellisen ja hallinnollisen menettelyn osalta.

4.   Valvontaviranomainen voi perustaa asiantuntijatoimikunnan, joka koostuu allekirjoittajavaltioiden ja sopimusvaltioiden nimeämistä henkilöistä, joilla on tarvittava pätevyys ja kokemus, ja jonka tehtävänä on avustaa valvontaviranomaista tämän tehtävien hoitamisessa.

5.   Ensimmäinen kirjaaja vastaa kansainvälisen rekisterin toiminnasta viiden vuoden ajan tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä lukien. Sen jälkeen valvontaviranomainen nimittää uuden kirjaajan tai jatkaa tehtävässä olevan kirjaajan toimikautta uudelleen viiden vuoden välein.

XVIII artikla

Ensimmäiset valvontaviranomaisen antamat määräykset

Valvontaviranomainen antaa ensimmäiset määräykset siten, että ne tulevat voimaan tämän pöytäkirjan voimaantulon yhteydessä.

XIX artikla

Nimetyt yhteysviranomaiset

1.   Jollei tämän artiklan 2 kohdasta muuta johdu, sopimusvaltio voi milloin tahansa nimetä alueellaan olevan yhden tai useamman yhteysviranomaisen, jonka kautta kansainväliseen rekisteriin kirjattavat tiedot on toimitettava tai voidaan toimittaa, lukuun ottamatta ilmoituksia kansallisista vakuusoikeuksista ja 40 artiklassa tarkoitettuja oikeuksia ja vakuusoikeuksia, jotka perustuvat toisen valtion lakiin.

2.   Ilma-alusten moottoreiden osalta tämän artiklan 1 kohdan mukainen nimeäminen mahdollistaa kirjattavien tietojen toimittamisen rekisteriin nimetyn yhteysviranomaisen kautta, mutta ei velvoita siihen.

XX artikla

Rekisteriä koskevien määräysten muut muutokset

1.   Yleissopimuksen 19 artiklan 6 kohtaa sovellettaessa lentokaluston osalta rekisterin hakuehdot ovat sen valmistajan nimi, sarjanumero ja malli sekä tarvittavat lisätiedot esineen yksilöinnin varmistamiseksi. Nämä lisätiedot täsmennetään valvontaviranomaisen antamissa määräyksissä.

2.   Yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa ja siinä mainituissa tilanteissa rekisteriin kirjatun tulevan vakuusoikeuden tai tulevan siirtosopimuksen haltijan tai henkilön, jonka hyväksi tuleva kauppa on kirjattu, on toteutettava käytettävissään olevat toimenpiteet rekisterimerkinnän poistamiseksi viimeistään viiden arkipäivän kuluttua siitä, kun kyseisessä kappaleessa tarkoitettu pyyntö on vastaanotettu.

3.   Yleissopimuksen 17 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetut maksut on asetettava siten, että ne kattavat kansainvälisen rekisterin perustamisesta, toiminnasta ja hallinnosta aiheutuneet kohtuulliset kulut sekä yleissopimuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisten valvontaviranomaisen tehtävien hoitamisesta ja valtuuksien käyttämisestä aiheutuneet kohtuulliset kulut.

4.   Kirjaaja vastaa kansainväliselle rekisterille keskitettyjen tehtävien hoitamisesta ja hallinnoimisesta 24 tuntia vuorokaudessa. Edellä tarkoitetut yhteysviranomaiset hoitavat tehtäväänsä vähintään alueellaan voimassa olevien säännösten mukaisena virka-aikana.

5.   Yleissopimuksen 28 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun vakuutuksen tai taloudellisen takuun suuruuden tulee kunkin tapahtuman osalta olla vähintään lentokaluston enimmäisarvo sen mukaisesti kuin valvontaviranomainen on sen arvon määrittänyt.

6.   Yleissopimuksen määräykset eivät estä kirjaajaa ottamasta vakuutusta tai taloudellista takuuta sellaisia tapahtumia varten, joista kirjaaja ei ole yleissopimuksen 28 artiklan nojalla vahingonkorvausvelvollinen.

IV   LUKU

TOIMIVALTAINEN TUOMIOISTUIN

XXI artikla

Poikkeukset toimivaltaista tuomioistuinta koskevista määräyksistä

Yleissopimuksen 43 artiklaa sovellettaessa sopimusvaltion tuomioistuin on toimivaltainen myös silloin, kun esine on sellainen helikopteri tai sellaisen ilma-aluksen runko, jonka rekisterivaltio kyseinen valtio on, jollei yleissopimuksen 42 artiklasta muuta johdu.

XXII artikla

Valtion koskemattomuudesta luopuminen

1.   Jollei tämän artiklan 2 kohdasta muuta johdu, luopuminen valtion koskemattomuudesta yleissopimuksen 42 tai 43 artiklassa tarkoitetun tuomioistuimen toimivallan osalta tai yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan lentokalustoon kohdistuvien oikeuksien ja vakuusoikeuksien täytäntöönpanon osalta on sitova ja, jos muut toimivallan tai täytäntöönpanon edellytykset täyttyvät, riittävä peruste toimivallan käytölle tai täytäntöönpanolle.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan mukaisen valtion koskemattomuudesta luopumisen tulee tapahtua kirjallisesti ja sen yhteydessä tulee yksilöidä kyseessä oleva lentokalusto.

V   LUKU

TÄMÄN PÖYTÄKIRJAN SUHDE MUIHIN YLEISSOPIMUKSIIN

XXIII artikla

Suhde ilma-aluksiin kohdistuvien oikeuksien tunnustamista koskevaan yleissopimukseen

Yleissopimus on ensisijainen Genevessä 19 päivänä kesäkuuta 1948 allekirjoitettuun ilma-aluksiin kohdistuvien oikeuksien tunnustamista koskevaan yleissopimukseen nähden siltä osin kuin viimeksi mainittu yleissopimus koskee tämän pöytäkirjan määritelmän mukaisia ilma-aluksia ja lentokalustoa, sellaisen sopimusvaltion osalta, joka on myös viimeksi mainitun yleissopimuksen sopimuspuolena. Tämä yleissopimus ei kuitenkaan ole ensisijainen Geneven yleissopimukseen nähden sellaisten oikeuksien ja vakuusoikeuksien osalta, joihin tätä yleissopimusta ei sovelleta tai joihin se ei vaikuta.

XXIV artikla

Suhde eräiden ilma-alusten varmuustakavarikkoa koskevien sääntöjen yhtenäistämistä koskevaan yleissopimukseen

1.   Yleissopimus on ensisijainen Roomassa 29 päivänä toukokuuta 1933 allekirjoitettuun eräiden ilma-alusten varmuustakavarikkoa koskevien sääntöjen yhtenäistämistä koskevaan yleissopimukseen nähden siltä osin kuin viimeksi mainittu yleissopimus koskee tämän pöytäkirjan määritelmän mukaisia ilma-aluksia, sellaisen sopimusvaltion osalta, joka on myös viimeksi mainitun yleissopimuksen sopimuspuolena.

2.   Edellä mainitun yleissopimuksen sopimuspuolena oleva sopimusvaltio voi antaa tämän pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä julistuksen, jonka mukaan se ei sovella tätä artiklaa.

XXV artikla

Suhde kansainvälistä leasing-toimintaa koskevaan UNIDROIT-yleissopimukseen

Yleissopimus on ensisijainen Ottawassa 28 päivänä toukokuuta 1988 allekirjoitettuun kansainvälistä leasing-toimintaa koskevaan UNIDROIT-yleissopimukseen nähden siltä osin kuin viimeksi mainittu yleissopimus koskee lentokalustoa.

VI   LUKU

LOPPUMÄÄRÄYKSET

XXVI artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen

1.   Tämä pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 niille valtioille, jotka osallistuivat 29 päivästä lokakuuta16 päivään marraskuuta 2001 pidettyyn diplomaattikonferenssiin liikkuvaa kalustoa koskevan yleissopimuksen ja lentokalustoa koskevan pöytäkirjan hyväksymiseksi. Marraskuun 16 päivän 2001 jälkeen pöytäkirja on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (UNIDROIT) päämajassa Roomassa, kunnes se tulee voimaan XXVIII artiklan mukaisesti.

2.   Tämän pöytäkirjan voimaantulo edellyttää, että sen allekirjoittaneet valtiot ratifioivat tai hyväksyvät sen.

3.   Valtiot, jotka eivät allekirjoita tätä pöytäkirjaa, voivat liittyä siihen milloin tahansa.

4.   Ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva asiakirja tallettajan huostaan.

5.   Valtio ei voi tulla tämän pöytäkirjan sopimuspuoleksi, jollei se ole ennestään yleissopimuksen sopimuspuoli tai jollei siitä samanaikaisesti tule myös sen sopimuspuoli.

XXVII artikla

Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt

1.   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, joka koostuu suvereeneista valtioista ja jolla on toimivaltaa tietyissä tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, voi myös allekirjoittaa tai hyväksyä tämän pöytäkirjan taikka liittyä siihen. Tässä tapauksessa alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on sopimusvaltion oikeudet ja velvollisuudet siltä osin kuin kyseisellä järjestöllä on toimivaltaa tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Jos sopimusvaltioiden lukumäärällä on merkitystä tässä pöytäkirjassa, alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä ei erikseen lasketa sopimusvaltioksi niiden sen jäsenvaltioiden lisäksi, jotka ovat sopimusvaltioita.

2.   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on allekirjoittamisen, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä annettava tallettajalle julistus, jossa mainitaan ne tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvat asiat, joissa jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaansa järjestölle. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on viipymättä ilmoitettava tallettajalle mahdollisista muutoksista tämän kohdan mukaisessa julistuksessa mainitussa toimivallan jaossa, mukaan lukien uudet toimivallan siirrot.

3.   Tämän pöytäkirjan sisältämät viittaukset ”sopimusvaltioon” tai ”sopimusvaltioihin” taikka ”sopimusvaltioon” tai ”sopimusvaltioihin” koskevat vastaavasti alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä, kun asiayhteys sitä edellyttää.

XXVIII artikla

Voimaantulo

1.   Tämä pöytäkirja tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona kahdeksas ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, nämä asiakirjat tallettaneiden valtioiden välillä.

2.   Muiden valtioiden osalta tämä pöytäkirja tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona ne ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

XXIX artikla

Alueet

1.   Jos sopimusvaltiolla on alueita, joilla sovelletaan erilaista oikeusjärjestelmää tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, se voi ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan tätä pöytäkirjaa sovelletaan kaikkiin tai ainoastaan yhteen tai useampaan sen alueista, ja se voi muuttaa tällaista julistusta milloin tahansa antamalla uuden julistuksen.

2.   Edellä tarkoitetussa julistuksessa on nimenomaisesti mainittava ne alueet, joihin tätä pöytäkirjaa sovelletaan.

3.   Jollei sopimusvaltio ole antanut 1 kohdan mukaista julistusta, tätä pöytäkirjaa sovelletaan kaikkiin kyseisen valtion alueisiin.

4.   Jos sopimusvaltio laajentaa tämän pöytäkirjan soveltamisalan koskemaan yhtä tai useampaa sen aluetta, kunkin sellaisen alueen osalta voidaan antaa tämän pöytäkirjan mukainen julistus, ja eri alueita koskevat julistukset voivat poiketa toisistaan.

5.   Jos tätä pöytäkirjaa sovelletaan 1 kohdan mukaisen julistuksen perusteella yhteen tai useampaan sopimusvaltion alueeseen:

a)

velallisen sijaintipaikan katsotaan olevan sopimusvaltiossa ainoastaan, jos se on perustettu tai muodostettu yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvan alueen voimassa olevan lain mukaisesti tai jos sillä on lakisääteinen kotipaikka, keskushallinto, toimipaikka tai vakinainen asuinpaikka sellaisella alueella;

b)

viittausten esineen sijaintiin sopimusvaltiossa katsotaan tarkoittavan esineen sijaintia yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvalla alueella; ja

c)

viittausten kyseisen sopimusvaltion hallintoviranomaisiin katsotaan tarkoittavan hallintoviranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvalla alueella, ja viittausten kyseisen sopimusvaltion kansalliseen rekisteriin tai rekisteriviranomaiseen katsotaan tarkoittavan ilma-alusrekisteriä, joka on käytössä, tai rekisteriviranomaista, joka on toimivaltainen yleissopimuksen ja tämän pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluvalla alueella.

XXX artikla

Tiettyjä määräyksiä koskevat julistukset

1.   Sopimusvaltio voi tämän pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan se soveltaa yhtä tai useampaa tämän pöytäkirjan VIII, XII ja XIII artiklasta.

2.   Sopimusvaltio voi tämän pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan se soveltaa tämän pöytäkirjan X artiklaa kokonaan tai osittain. Jos sopimusvaltio antaa tällaisen julistuksen X artiklan 2 kohdan osalta, sen on samalla mainittava kyseisessä kohdassa tarkoitettu ajanjakso.

3.   Sopimusvaltio voi tämän pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan se soveltaa XI artiklassa annettua vaihtoehtoa A kokonaisuudessaan tai siinä annettua vaihtoehtoa B kokonaisuudessaan, jolloin sen on samalla mainittava ne maksukyvyttömyysmenettelyt, joihin vaihtoehtoa A tai B mahdollisesti sovelletaan. Tämän kohdan mukaisen julistuksen antavan sopimusvaltion on samalla mainittava XI artiklassa tarkoitettu ajanjakso.

4.   Sopimusvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava XI artiklaa maksukyvyttömyysmenettelyssä ensisijaisesti toimivaltaisen sopimusvaltion antaman julistuksen mukaisesti.

5.   Sopimusvaltio voi tämän pöytäkirjan ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä antaa julistuksen, jonka mukaan se ei sovella joitakin tai mitään XXI artiklan määräyksistä. Julistuksessa on mainittava minkälaisin edellytyksin kyseistä artiklaa sovelletaan, jos sitä sovelletaan osittain, tai muutoin sovellettavat väliaikaiset toimenpiteet.

XXXI artikla

Yleissopimuksen mukaiset julistukset

Yleissopimuksen mukaisesti annettujen julistusten, mukaan lukien 39, 40, 50, 53, 54, 55, 57, 58 ja 60 artiklan mukaiset julistukset, katsotaan annetun myös tämän pöytäkirjan mukaisesti, jollei toisin todeta.

XXXII artikla

Varaumat ja julistukset

1.   Tähän pöytäkirjaan ei saa tehdä varaumia, mutta XXIV, XXIX, XXX, XXXI, XXXIII ja XXXIV artiklan mahdollistamia julistuksia voidaan antaa näiden artikloiden määräysten mukaisesti.

2.   Tämän pöytäkirjan mukaisesti annetusta julistuksesta, myöhemmästä julistuksesta tai julistuksen peruuttamisesta on ilmoitettava kirjallisesti tallettajalle.

XXXIII artikla

Myöhemmät julistukset

1.   Sopimusvaltio voi antaa muun kuin XXXI artiklan mukaisesti annettavan, yleissopimuksen 60 artiklan mahdollistaman julistuksen milloin tahansa sen päivän jälkeen, jona tämä pöytäkirja on tullut sen osalta voimaan, ilmoittamalla siitä tallettajalle.

2.   Edellä tarkoitettu myöhempi julistus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kuusi kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

Jos ilmoituksessa mainitaan voimaantulon osalta pidempi ajanjakso, julistus tulee voimaan kyseisen pidemmän ajanjakson kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

3.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan edeltävissä kohdissa määrätään, tätä pöytäkirjaa sovelletaan kuitenkin edelleen siten kuin myöhempää selitystä ei olisi annettu kaikkiin sellaisiin erityisiin oikeuksiin ja vakuusoikeuksiin, jotka on perustettu ennen tällaisen myöhemmän julistuksen voimaantulopäivää.

XXXIV artikla

Julistusten peruuttaminen

1.   Sopimusvaltio, joka on antanut tämän pöytäkirjan mukaisesti muun kuin XXXI artiklan mukaisesti annettavan yleissopimuksen 60 artiklan mahdollistaman julistuksen, voi peruuttaa sen milloin tahansa ilmoittamalla peruutuksesta tallettajalle. Julistuksen peruuttaminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kuusi kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, tätä pöytäkirjaa sovelletaan edelleen siten kuin selitystä ei olisi peruutettu kaikkiin sellaisiin oikeuksiin ja vakuusoikeuksiin, jotka on perustettu ennen julistuksen peruuttamisen voimaantulopäivää.

XXXV artikla

Pöytäkirjan irtisanominen

1.   Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän pöytäkirjan ilmoittamalla siitä kirjallisesti tallettajalle.

2.   Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kaksitoista kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

3.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan edeltävissä kohdissa määrätään, tätä pöytäkirjaa sovelletaan edelleen siten kuin irtisanomista ei olisi tehty kaikkiin sellaisiin oikeuksiin ja vakuusoikeuksiin, jotka on perustettu ennen irtisanomisen voimaantulopäivää.

XXXVI artikla

Pöytäkirjan tarkistuskonferenssit, muutokset ja muut pöytäkirjaan liittyvät asiat

1.   Tallettaja laatii vuosittain tai muutoin tarvittavin väliajoin kertomuksen sopimusvaltioille siitä miten yleissopimuksella perustettu kansainvälinen järjestelmä, tämän pöytäkirjan mukaisine muutoksineen, on toiminut käytännössä. Kertomusta laatiessaan tallettaja ottaa huomioon valvontaviranomaisen kertomukset kansainvälisen rekisterijärjestelmän toimivuudesta.

2.   Neuvoteltuaan valvontaviranomaisen kanssa tallettaja kutsuu ajoittain koolle sopimusvaltioiden konferenssin pöytäkirjan tarkistamista varten, kun vähintään 25 prosenttia sopimusvaltioista sitä pyytää, käsittelemään:

a)

yleissopimuksen toimivuutta käytännössä sekä sen tehokkuutta yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien esineiden pääomarahoituksen ja leasing-vuokrauksen helpottamisessa, tämän pöytäkirjan mukaisine muutoksineen;

b)

tämän pöytäkirjan määräysten ja valvontaviranomaisen antamien määräysten oikeudellista tulkintaa ja soveltamista;

c)

kansainvälisen rekisterijärjestelmän toimivuutta, kirjaajan toimintaa ja valvontaviranomaisen siihen kohdistamaa valvontaa, ottaen huomioon valvontaviranomaisen kertomukset; ja

d)

tarvetta muuttaa tätä pöytäkirjaa tai kansainväliseen rekisteriin liittyviä määräyksiä.

3.   Tämän pöytäkirjan muuttaminen edellyttää, että vähintään kaksi kolmasosaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun konferenssiin osallistuvista valtioista hyväksyy sen, ja muutos tulee voimaan sen ratifioineiden tai hyväksyneiden valtioiden osalta, kun kahdeksan valtiota on ratifioinut tai hyväksynyt muutoksen sen voimaantuloa koskevan XXVIII artiklan määräysten mukaisesti.

XXXVII artikla

Tallettaja ja sen tehtävät

1.   Ratifoimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjat talletetaan Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimivan kansainvälisen instituutin (UNIDROIT) huostaan, joka toimii tämän pöytäkirjan tallettajana.

2.   Tallettaja:

a)

ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille:

i)

jokaisesta uudesta allekirjoittamisesta tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta sekä niiden päivämääristä;

ii)

tämän pöytäkirjan voimaantulopäivästä;

iii)

jokaisesta tämän pöytäkirjan mukaisesti annetusta julistuksesta sekä sen päivämääristä;

iv)

jokaisesta julistuksen peruuttamisesta tai muuttamisesta sekä näiden toimien päivämääristä; ja

v)

tämän pöytäkirjan irtisanomista koskevista ilmoituksista sekä niiden päivämääristä sekä irtisanomisten voimaantulopäivistä;

b)

toimittaa kaikille sopimusvaltioille tämän pöytäkirjan oikeaksi todistetun jäljennöksen;

c)

toimittaa valvontaviranomaiselle ja kirjaajalle kunkin ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjan jäljennöksen mainiten niiden tallettamispäivät, sekä kunkin julistuksen tai julistuksen peruuttamisen tai muutoksen ja pöytäkirjan irtisanomisilmoituksen jäljennöksen, mainiten tällaisten ilmoitusten päivämäärät, siten, että asiakirjojen sisältämät tiedot ovat helposti ja täysin käytettävissä; ja

d)

hoitaa muut tallettajalle yleensä kuuluvat tehtävät.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

TEHTY Kapkaupungissa 16 päivänä marraskuuta 2001 yhtenä englannin-, arabian-, kiinan-, ranskan-, venäjän- ja espanjankielisenä alkuperäiskappaleena, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset. Tekstit katsotaan todistusvoimaisiksi siitä lukien, kun konferenssin yhteinen sihteeristö on konferenssin puheenjohtajan valtuuttamana tarkistanut tekstien yhdenmukaisuuden yhdeksänkymmenen päivän kuluessa tästä päivästä lukien.

LIITE

PERUUTTAMATON VALTUUTUS REKISTERIMERKINNÄN POISTAMISEEN JA ESINEEN VIENTIIN

Image


Top