Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32004R0306

Komission asetus (EY) N:o 306/2004, annettu 19 päivänä helmikuuta 2004, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa

OJ L 52, 21.2.2004, p. 5–34 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

No longer in force, Date of end of validity: 22/08/2004

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2004/306/oj

32004R0306

Komission asetus (EY) N:o 306/2004, annettu 19 päivänä helmikuuta 2004, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa

Virallinen lehti nro L 052 , 21/02/2004 s. 0005 - 0034


Komission asetus (EY) N:o 306/2004,

annettu 19 päivänä helmikuuta 2004,

väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96(1), jäljempänä "perusasetus", sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1972/2002(2), ja erityisesti sen 7 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa asiasta,

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

1. Menettelyn aloittaminen

(1) Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä 22 päivänä toukokuuta 2003 julkaistulla ilmoituksella(3) polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa yhteisöön.

(2) Menettely aloitettiin valituksen perusteella, jonka oli huhtikuussa 2003 tehnyt Euroopan muoviteollisuusyhdistys APME (Association of Plastic Manufacturers in Europe), jäljempänä "valituksen tekijä", sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 80 prosenttia poly(eteenitereftalaatin) koko tuotannosta yhteisössä. Valituksessa esitetty näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiseksi.

(3) Samana päivänä julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoitus, joka koski osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoa saman tuotteen tuonnissa Korean tasavallasta ja Taiwanista(4).

2. Menettelyn osapuolet

(4) Komissio ilmoitti menettelyn aloittamisesta virallisesti valituksen tekijälle, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tavarantoimittajille, käyttäjille ja käyttäjien järjestöille sekä Australian, Kiinan kansantasavallan ja Pakistanin edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(5) Valituksen tehneet tuottajat, muut tutkimuksessa yhteistyössä toimineet yhteisön tuottajat, vientiä harjoittavat tuottajat, tuojat, tavarantoimittajat, käyttäjät ja käyttäjiä edustavat järjestöt esittivät kantansa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(6) Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat halutessaan esittää markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti lomakkeet pyyntöjen esittämistä varten niille kiinalaisille yrityksille, joita asian tiedettiin koskevan. Kahdeksan yritystä pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan nojalla markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytyksiä; yksi yritys pyysi pelkästään yksilöllisen kohtelun myöntämistä.

(7) Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa, että tutkimuksessa voitaisiin käyttää otantaa. Kiinan kansantasavallassa oli kuitenkin odotettua vähemmän yhteistyöhalukkaita vientiä harjoittavia tuottajia, joten otannan käytöstä päätettiin luopua.

(8) Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastaus saatiin valituksessa mainituilta seitsemältä yhteisön tuottajalta, neljältä muulta yhteisön tuottajalta, kahdelta australialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeksältä kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, kahdelta pakistanilaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä yhteisössä sijaitsevalta, australialaiseen viejään etuyhteydessä olevalta tuojalta, kahdelta tavarantoimittajalta, neljältä etuyhteydettömältä tuojalta ja yhdeksältä etuyhteydettömältä käyttäjältä yhteisössä.

(9) Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon alustavan määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

a) Yhteisön tuottajat

- Aussapol SpA, San Giorgio Di Nogaro (UD), Italia

- Brilen SA, Zaragoza, Espanja

- Catalana di Polimers, Barcelona, Espanja

- Dupont Sabanci SA, Middlesbrough, Yhdistynyt kuningaskunta

- INCA International, Milano, Italia

- KoSa, Frankfurt am Main, Saksa

- M & G Finanziaria Industriale, Milano, Italia

- Tergal Fibres, Gauchy, Ranska

- VPI SA, Ateena, Kreikka

- Voridian, Rotterdam, Alankomaat

- Wellman PET Resins, Arnhem, Alankomaat

b) Australian vientiä harjoittavat tuottajat/viejät

- Leading Synthetics Pty Ltd, Melbourne

- Novapex Australia Pty Ltd, Melbourne

c) Kiinan kansantasavallan vientiä harjoittavat tuottajat

- Sinopec Yizheng Chemical Fibre Company Ltd, Yizheng City

- Changzhou Worldbest Radici Co. Ltd, Changzhou City

- Jiangyin Xingye Plastic Co. Ltd, Jiangyin City

- Far Eastern Industries Shanghai Ltd, Shanghai

- Yuhua Polyester Co. Ltd of Zhuhai, Zhuhai

- Jiangyin Chengsheng New Packing Material Co. Ltd, Jiangyin

- Hubei Changfeng Chemical Fibres Industry Co. Ltd, Yichang

d) Pakistanin vientiä harjoittavat tuottajat

- Gatron (Industries) Ltd, Karachi

- Novatex Ltd, Karachi

e) Etuyhteydessä olevat tuojat

- Mitsubishi Chemicals, Düsseldorf, Saksa

f) Etuyhteydettömät tuojat

- Helm AG, Hampuri, Saksa

- Global Services International, Milano, Italia

- SABIC Italia, Milano, Italia

g) Yhteisön tavarantoimittajat

- Interquisa SA, Madrid, Espanja

- BP Chemicals, Sunbury-on-Thames, Yhdistynyt kuningaskunta

h) Yhteisön käyttäjät

- Danone Waters Group, Pariisi, Ranska

- Aqua Minerale San Benedetto, Scorze (VE), Italia

- RBC Cobelplast Mononate, Varese, Italia

- Nestlé Espana SA, Barcelona, Espanja.

(10) Niille Kiinan kansantasavallan vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetä markkinatalouskohtelua, on tarpeen vahvistaa normaaliarvo vertailumaata koskevien tietojen perusteella, mistä syystä seuraavan yrityksen toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti tässä tarkoituksessa:

Yhdysvaltalainen tuottaja

- Wellman Inc., Charlotte.

3. Tutkimusajanjakso

(11) Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2002 ja 31 päivän maaliskuuta 2003 välisen ajanjakson, jäljempänä "tutkimusajanjakso". Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 1999 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä "tarkastelujakso".

4. Tarkasteltavana oleva tuote ja samankaltainen tuote

4.1 Yleistä

(12) Poly(eteenitereftalaatti), jäljempänä myös "PET", on kemikaali, jota käytetään yleensä muoviteollisuudessa pullojen ja levyjen valmistukseen. Toista poly(eteenitereftalaatin) lajia käytetään polyesterikuitujen tuotannossa. Poly(eteenitereftalaatin) kahden eri lajin tuotantomenetelmät ovat tiettyyn vaiheeseen saakka täysin samanlaiset, sillä molempien tuotanto perustuu puhdistetun tereftaalihapon (PTA) tai dimetyylitereftalaatin (DMT) ja monoeteeniglykolin (MEG) polykondensaatioon. Muoviteollisuudessa käytettävä poly(eteenitereftalaatti) polymeroidaan samalla tavalla kuin polyesterikuitujen tuotannossa käytettävä poly(eteenitereftalaatti), ja eräissä tapauksissa tämä tapahtuu samoissa tuotantolaitoksissa. Poly(eteenitereftalaatin) kahden lajin ero määräytyy ensi sijassa tarkasteltavana olevan tuotteen jatkojalostuksessa, kiinteän olomuodon käsittelyssä, jossa sen rajaviskositeettiarvoa lisätään. Rajaviskositeettiarvo erottaa näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen polyesterikuituteollisuudessa käytettävästä poly(eteenitereftalaatista). Poly(eteenitereftalaattia), jonka rajaviskositeettiarvo on vähemmän kuin 0,7, käytetään polyesterikuitujen tuotannossa, eikä sitä tämän vuoksi tarkastella tässä polkumyyntitutkimuksessa.

(13) Poly(eteenitereftalaatin) viskositeetti voidaan ilmaista myös toisella tavalla, niin kutsutun viskositeettiluvun avulla. Rajaviskositeettiarvoa 0,7 vastaa ISO-standardin 1628-5 mukaisesti toteutettujen testien mukaan viskositeettiluku 78 ml/g, joka siis on sen poly(eteenitereftalaatti)lajin viskositeettiluku, jota käytetään muovipullojen ja -levyjen valmistukseen.

4.2 Tarkasteltavana oleva tuote

(14) Tarkasteltavana oleva tuote on tällä hetkellä CN-koodiin 3907 60 20 luokiteltava, Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin oleva poly(eteenitereftalaatti), jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g.

(15) Tutkimus osoitti, että kaikki edellisessä johdanto-osan kappaleessa määritellyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajit ovat muun muassa viskositeetin, lisäaineiden ja sulamisominaisuuksien kaltaisissa tekijöissä esiintyvistä eroista huolimatta fysikaalisilta ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tämän vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkia lajeja pidetään tässä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä yhtenä ja samana tuotteena.

4.3 Samankaltainen tuote

(16) Tarkasteltavana olevan tuotteen ja Australian, Kiinan kansantasavallan ja Pakistanin sekä Yhdysvaltojen, jota käytettiin vertailumaana määritettäessä normaaliarvoa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tuontia varten, kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn poly(eteenitereftalaatin) välillä ei havaittu mitään eroja. Viimeksi mainitulla on samat fysikaaliset ja kemialliset perusominaisuudet kuin kyseisistä maista yhteisöön viedyllä poly(eteenitereftalaatilla) ja sitä käytetään samoihin tarkoituksiin.

(17) Eroja ei myöskään todettu tarkasteltavana olevan tuotteen ja valituksen tehneiden yhteisön tuottajien tuottaman ja yhteisön markkinoilla myymän poly(eteenitereftalaatin), välillä. Niillä on samat fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja niitä käytetään samoihin tarkoituksiin.

(18) Näin ollen Australian, Kiinan kansantasavallan ja Pakistanin kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty sekä sieltä yhteisöön viety poly(eteenitereftalaatti), vertailumaan kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty poly(eteenitereftalaatti) sekä yhteisön tuotannonalan yhteisössä tuottama ja myymä poly(eteenitereftalaatti) ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan ja käyttötarkoituksiltaan samanlaisia. Tästä syystä päätellään, että kaikki poly(eteenitereftalaatin) lajit muodostavat yhden tuoteperheen, ja ne katsotaan perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuiksi samankaltaisiksi tuotteiksi.

B. POLKUMYYNTI

1. Yleiset menetelmät

(19) Seuraavassa esiteltyjä yleisiä menetelmiä on sovellettu kaikkiin Australiassa ja Pakistanissa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin sekä niihin tutkimuksessa yhteistyössä toimineisiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu. Näin ollen polkumyyntiä koskevat päätelmät esitetään siten, että kunkin asianomaisen viejämaan osalta esitetään ainoastaan kyseistä maata erityisesti koskevat tiedot.

1.1 Normaaliarvo

(20) Normaaliarvon määrittämiseksi komissio tutki ensin kunkin vientiä harjoittavan tuottajan osalta, oliko sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla ollut edustavaa sen vastaavan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärään verrattuna. Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan edustavaa, jos kunkin vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia sen yhteisöön suuntautuneen viennin kokonaismäärästä.

(21) Komissio yksilöi tämän jälkeen ne PET-lajit, joita myivät kotimarkkinoilla yritykset, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, ja jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myydyt lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(22) Kunkin vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinoillaan myymän ja yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kanssa suoraan vertailukelpoiseksi todetun tuotelajin osalta tutkittiin, oliko kotimarkkinamyynti ollut riittävän edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tietyn PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos kyseisen lajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia siihen verrattavissa olevan, yhteisöön vietäväksi myydyn PET-lajin kokonaismyyntimäärästä.

(23) Lisäksi tutkittiin, voitiinko kunkin PET-lajin kotimarkkinamyyntiä pitää tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneena, määrittämällä, kuinka suuri osuus kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille tapahtuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli vähintään 80 prosenttia tietyn PET-lajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjakson aikana tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa. Jos tietyn PET-lajin kannattava myynti oli alle 80 prosenttia asianomaisen tuotelajin kokonaismyyntimäärästä tai jos kyseisen lajin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin sellaista tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä ainoastaan tuon tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo edellyttäen, että kyseinen myynti oli vähintään 10 prosenttia asianomaisen lajin kokonaismyyntimäärästä.

(24) Tapauksissa, joissa jonkin PET-lajin kannattavan myynnin määrä oli alle kymmenen prosenttia sen kokonaismyynnin määrästä, kyseisen lajin myyntiä pidettiin riittämättömänä eikä kotimarkkinoiden hinnan katsottu soveltuvan normaaliarvon määrittämisen perustaksi.

(25) Jos vientiä harjoittavan tuottajan myymän tietyn lajin kotimarkkinahintoja ei voitu käyttää, oli käytettävä laskennallista normaaliarvoa muiden vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinahintojen sijaan. Tuotelajien määrän sekä erilaisten niihin vaikuttavien tekijöiden (esimerkiksi viskositeetin, lisäaineiden ja sulamisominaisuuksien) vuoksi muiden vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinahintojen käyttö olisi edellyttänyt tässä tapauksessa useiden erilaisten oikaisujen tekemistä, yleensä arvioiden perusteella. Tästä syystä katsottiin, että normaaliarvon muodostaminen laskennallisesti kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle oli sopivampi menetelmä.

(26) Niinpä normaaliarvo muodostettiin tässä tapauksessa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä vietyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali. Tätä varten komissio tutki, olivatko kullekin vientiä harjoittavalle tuottajalle kotimarkkinoilla aiheutuneita myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä sen kotimarkkinoilla saamaa voittoa koskevat tiedot luotettavia.

(27) Tietoja todellisista kotimarkkinoiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksista pidettiin luotettavina, kun asianomaisen yrityksen kokonaismyynnin määrää kotimarkkinoilla voitiin pitää edustavana yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin määrään verrattuna. Kotimarkkinoiden voittomarginaali määritettiin niiden tuotelajien kotimarkkinamyynnin perusteella, joita myytiin tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tässä määrittelyssä käytettiin johdanto-osan 23 kappaleessa selostettua menetelmää. Jos vaaditut ehdot eivät täyttyneet, käytettiin muiden yritysten, joiden tavanomaisessa kaupankäynnissä asianomaisessa maassa tapahtunut myynti oli riittävää, painotettuja keskimääräisiä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja/tai voittomarginaalia.

1.2 Vientihinta

(28) Kaikissa tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta vietiin yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti, toisin sanoen tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(29) Jos myynti tapahtui etuyhteydessä olevan tuojan kautta, vientihinta muodostettiin riippumattomilta asiakkailta veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella. Tässä yhteydessä tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti kaikkien kyseiselle tuojalle tuonnin ja jälleenmyynnin välissä aiheutuneiden kustannusten, myös myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten, sekä kohtuullisen voittomarginaalin huomioon ottamiseksi.

1.3 Vertailu

(30) Normaaliarvoa ja vientihintoja verrattiin tavallisesti noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvon ja vientihinnan välisen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin asianmukaisesti huomioon, oikaisujen muodossa, hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kaikissa tapauksissa, joissa niitä pidettiin kohtuullisina ja paikkansa pitävinä ja joissa niistä esitettiin todennettu näyttö.

1.4 Polkumyyntimarginaali

(31) Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin vientiä harjoittavan tuottajan painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin sen vientihintojen painotettuun keskiarvoon.

(32) Yhteistyöhön osallistumattomille yrityksille määritettiin nk. jäännöspolkumyyntimarginaali käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(33) Niiden maiden osalta, joissa yhteistyössä toimimisen aste oli korkea eikä ollut syytä uskoa, että yksikään vientiä harjoittava tuottaja olisi kieltäytynyt yhteistyöstä, jäännöspolkumyyntimarginaali päätettiin vahvistaa korkeimman yhteistyössä toimineelle yritykselle määritetyn polkumyyntimarginaalin suuruiseksi, jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

(34) Jos yhteistyössä toimimisen aste oli jossain maassa alhainen, jäännöspolkumyyntimarginaali määritettiin sellaisen määrällisesti edustavan yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin perusteella, jonka osalta polkumyynti oli suurinta. Tätä menettelyä pidettiin tarpeellisena myös, koska ei ollut mitään viitteitä siitä, että jokin yhteistyöhön osallistumaton osapuoli olisi harjoittanut polkumyyntiä vähäisemmässä määrin, ja koska haluttiin välttää yhteistyöstä kieltäytymisen palkitseminen.

2. Australia

(35) Kyselyyn vastasi kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi toiseen viejään etuyhteydessä oleva tuoja.

2.1 Normaaliarvo

(36) Komissio pystyi määrittämään normaaliarvon kaikille australialaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemille PET-lajeille perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella.

2.2 Vientihinta

(37) Toinen australialaisista vientiä harjoittavista tuottajista myi tavaraa yhteisöön vietäväksi sekä suoraan riippumattomille asiakkaille että yhteisössä sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan välityksellä. Tämän vuoksi viimeksi mainitun myynnin osalta määritettiin laskennallinen vientihinta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

2.3 Vertailu

(38) Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon sellaisissa tekijöissä olevat erot, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten, palkkioiden, luottokustannusten, pakkauskustannusten ja pankkimaksujen erojen huomioon ottamiseksi.

2.4 Polkumyyntimarginaali

(39) Tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(40) Vertailusta ilmeni, että kyseiset yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittavat polkumyyntiä. Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistuna seuraavat:

- Leading Synthetics Pty Ltd: 8,6 %

- Novapex Australia Pty Ltd: 17,6 %.

(41) Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (Australiassa on vain kaksi vientiä harjoittavaa asianomaisen tuotteen tuottajaa), jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin korkeimman yhteistyössä toimineelle yritykselle määritetyn polkumyyntimarginaalin suuruiseksi, jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

- Jäännöspolkumyyntimarginaali: 17,6 %.

3. Pakistan

(42) Kaksi yritystä vastasi vientiä harjoittaville tuottajille osoitettuun kyselyyn. Yritysten todettiin olevan etuyhteydessä toisiinsa.

3.1 Normaaliarvo

(43) Komissio pystyi määrittämään normaaliarvon kaikille toisen pakistanilaisen vientiä harjoittavan tuottajan viemille PET-lajeille, yhtä lukuun ottamatta, perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella. Sille ainoalle PET-lajille, jonka kotimarkkinamyynnistä alle 10 prosenttia tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä, määritettiin laskennallinen normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(44) Toinen vientiä harjoittava tuottaja ei harjoittanut kotimarkkinamyyntiä. Tästä syystä ja koska nämä kaksi pakistanilaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ovat etuyhteydessä toisiinsa, normaaliarvo määritettiin sen osalta ensimmäisen vientiä harjoittavan tuottajan asianomaisesta tuotteesta kotimarkkinoilla veloittamien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.2 Vientihinta

(45) Kaikki näiden kahden etuyhteydessä olevan pakistanilaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen myynti yhteisön markkinoille suuntautui yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

3.3 Vertailu

(46) Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon sellaisissa tekijöissä olevat erot, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannusten, palkkioiden, luottokustannusten ja muiden tekijöiden erojen huomioon ottamiseksi.

3.4 Polkumyyntimarginaali

(47) Tarkasteltavana olevan yhteisöön viedyn tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin kunkin vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti.

(48) Vertailusta ilmeni, että kyseiset tutkimuksessa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat harjoittavat polkumyyntiä. Koska yritykset ovat etuyhteydessä toisiinsa, prosentteina cif yhteisön rajalla tullaamattomana -tuontihinnasta ilmaistava väliaikainen polkumyyntimarginaali laskettiin etuyhteydessä olevia vientiä harjoittavia tuottajia koskevien yhteisön periaatteiden mukaisesti asianomaisten kahden tuottajan polkumyyntimarginaalien painotetun keskiarvon perusteella. Marginaali on seuraava:

- Gatron (Industries) Ltd: 14,8 %

- Novatex Ltd: 14,8 %.

(49) Koska yhteistyössä toimimisen aste oli korkea (Pakistanissa on vain kaksi vientiä harjoittavaa asianomaisen tuotteen tuottajaa), jäännöspolkumyyntimarginaali vahvistettiin korkeimman yhteistyössä toimineelle yritykselle määritetyn polkumyyntimarginaalin suuruiseksi, jotta mahdollisten toimenpiteiden tehokkuus voitiin varmistaa.

- Jäännöspolkumyyntimarginaali: 14,8 %.

4. Kiinan kansantasavalta

4.1 Markkinatalouskohtelu

(50) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan normaaliarvo on Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa määritettävä kyseisen artiklan 1-6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

(51) Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

1. Liiketoimintaa ja kustannuksia koskevat päätökset tehdään markkinaolosuhteiden perusteella ja ilman valtion merkittävää puuttumista asiaan.

2. Kirjanpito on riippumattoman tarkastuksen kohteena, ja sitä sovelletaan kaikkeen toimintaan.

3. Aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä johtuvia merkittäviä vääristymiä ei ole.

4. Konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö takaavat oikeusvarmuuden ja vakauden.

5. Valuuttojen muuntaminen tapahtuu markkinahintaan.

(52) Kahdeksan kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla markkinatalouskohtelua ja täytti niille lähetetyn, asiaa koskevan lomakkeen.

(53) Kahden yrityksen pyynnöt hylättiin jo lomakkeiden ensitarkastelun perusteella, koska niistä ei käynyt ilmi, että kaikki vaatimukset täyttyisivät. Jäljellä olevien kuuden yrityksen osalta komissio tarkisti kaikki markkinatalouskohtelua koskevissa pyynnöissä esitetyt, tarpeellisina pitämänsä tiedot kyseisten yritysten toimitiloihin tehdyn tarkastuksen avulla.

(54) Tutkimus osoitti, että kaksi kahdeksasta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta täytti kaikki markkinatalouskohtelun myöntämisen edellytykset. Muut kuusi pyyntöä oli hylättävä. Jäljempänä johdanto-osan 56 kappaleessa olevassa taulukossa esitetään yhteenveto niistä vaatimuksista, joita kyseiset kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät täyttäneet.

(55) Markkinatalouskohtelun saaneet kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ovat seuraavat:

- Changzhou Worldbest Radici Co. Ltd,

- Far Eastern Industries Shanghai Ltd.

(56) Seuraavassa taulukossa esitetään yhteenvetona, kuinka kunkin yrityksen katsottiin täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt viisi edellytystä.

Yhteenveto perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjen viiden edellytyksen täyttymisestä

>TAULUKON PAIKKA>

Lähde:

Yhteistyössä toimineiden kiinalaisten viejien tarkistetut kyselyvastaukset.

(57) Asianomaisille yrityksille ja valituksen tekijälle annettiin tilaisuus esittää huomautuksia edellä esitetyistä tuloksista.

(58) Kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa katsoi, että tulokset olivat virheellisiä ja että niille olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(59) Yritykset 1-4 katsoivat, että ainoa tai osittainen syy evätä niiltä markkinatalouskohtelu oli se, että ne olivat valtionyhtiöitä, vaikka valtion puuttumista niiden päätöksentekoon ei toisaalta voitu osoittaa.

(60) Yritykset väittivät, että vaikka yritys on valtion omistuksessa, tämä ei sinänsä merkitse sitä, että valtio puuttuu sen asioihin; ne katsoivat lisäksi, että komissio ei ollut pystynyt osoittamaan, että valtio olisi millään tavoin puuttunut niiden hallintoon ja toimintaan.

(61) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaan markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä on esitettävä riittävä näyttö siitä, että vientiä harjoittava tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa. Vientiä harjoittavan tuottajan on erityisesti osoitettava toteen, että sen hintoja, kustannuksia sekä tuotantopanoksia, teknologian ja työvoiman kustannuksia, tuotantoa, myyntiä ja investointeja koskevat päätökset tehdään markkinoihin perustuvien tarjontaa ja kysyntää heijastavien viitteiden perusteella sekä ilman merkittävää valtion puuttumista asioihin tässä suhteessa.

(62) Tämän perusasetuksen säännöksen perusteella komission asiana ei ole osoittaa, että valtio puuttuu yritysten asioihin, vaan markkinatalouskohtelua pyytävien yritysten on itse esitettävä näyttö siitä, että valtio ei merkittävässä määrin vaikuta niiden liiketoimintapäätöksiin.

(63) Jos siis yritykset ovat kokonaan tai pääosin valtion omistuksessa kaikkine tästä johtuvine seurauksineen päätöksentekoprosessille ja keskeisten henkilöiden kuten hallituksen jäsenten tai johtajien nimittämiselle, tutkimuksessa on pyrittävä myös selvittämään, missä määrin valtio voisi vaikuttaa yrityksen toimintaan, jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, ja mihin toimiin yritys on ryhtynyt tällaisen asioihin puuttumisen estämiseksi.

(64) Nyt tarkasteltavina olleissa tapauksissa katsottiin, että kokonaan tai pääosin valtion omistuksessa olevat yritykset eivät olleet pystyneet osoittamaan, ettei valtio puuttunut niiden liiketoimintapäätöksiin tai että ne olisivat ryhtyneet asianmukaisiin toimiin estääkseen valtion puuttumisen niiden toimintaan. Näin ollen voidaan olettaa, että valtion vaikutusvalta näiden kokonaan tai pääosin valtion omistuksessa olevien yritysten liiketoimintapäätöksiin oli merkittävä. Lisäksi katsottiin, että koska kyse on tuotteesta, jonka ei voida osoittaa olevan peräisin tietyltä tuottajalta, on olemassa merkittävä riski, että toimenpiteitä kierrettäisiin viemällä tuotetta sellaisen yrityksen kautta, johon sovelletaan alempaa tullia.

(65) Yritykset 1 ja 2 valittivat myös siitä, että niiden toimitiloihin ei tehty tarkastuskäyntiä, ja katsoivat, että tämä oli syrjintää suhteessa niihin yrityksiin, joissa oli käyty. On kuitenkin muistettava, että perusasetuksen 16 artiklan mukaan tarkastuskäynnit eivät ole pakollisia vaan niitä tehdään tarvittaessa. Kuten edellä johdanto-osan 53 kappaleessa lisäksi selostettiin, näiden kahden yrityksen markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt hylättiin jo lomakkeiden ensitarkastelussa, koska ne eivät pystyneet osoittamaan täyttävänsä kaikkia vaatimuksia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(66) Samat kaksi yritystä väittivät myös, että toisin kuin komissio esittää päätelmissään, niiden kirjanpito on täysin kansainvälisten normien mukaista, vaikka tilintarkastaja esittikin varaumia tietyistä kohdista, joten edellytys 2 täyttyy niiden osalta. Yritysten mukaan tilintarkastajat eivät olisi esittäneet pelkästään varaumia vaan olisivat yksinkertaisesti kieltäytyneet varmentamasta tilinpäätöstä, jos niiden kirjanpito ei olisi ollut kansainvälisten normien mukaista.

(67) Myöskään yritykset 7 ja 4 eivät tutkimuksen mukaan täyttäneet edellytystä 2. Nämä yritykset katsoivat, että perusasetuksessa edellytetään tilinpäätöksen riippumatonta tarkastusta kansainvälisten tilinpäätösnormien (IAS-standardien) mukaisesti. Yritysten mukaan juuri se seikka, että tilintarkastajat huomauttivat niiden tilinpäätöksessä olevasta virheestä, osoittaa, että perusasetuksen edellytykset täyttyvät eli että niiden kirjanpito on tarkastettu riippumattomasti ja IAS-standardien mukaisesti.

(68) Yleensä ottaen on kuitenkin todettava, että IAS-standardien mukaisesti tarkastettua kirjanpitoa edellytetään, jotta voitaisiin arvioida kirjanpidon ja erityisesti yrityksen kirjaamien tulojen, menojen ja voittojen luotettavuus, sillä polkumyyntitutkimuksen yhteydessä tehtävän tarkastuskäynnin aikana tarkistetaan pääasiallisesti juuri näitä kolmea seikkaa. Lisäksi on muistettava, että tilintarkastajien lausunto (hyväksyntä varaumin tai ilman niitä taikka kieltäytyminen hyväksymästä) riippuu tilinpäätöksessä olevan virheen merkityksestä ja että vaikka tilintarkastaja ei annakaan "kielteistä lausuntoa", tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että tilinpäätös olisi laadittu oikein, sillä tämän voi taata vain tilintarkastajan ilman ehtoja antama hyväksyntä. Kyseessä olevien yritysten osalta voidaan lisäksi vahvistaa, että tilintarkastuskertomukseen sisällytettyjä huomautuksia pidettiin niin merkittävinä, ettei edellytyksen katsottu täyttyvän. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(69) Yritys 8 ilmoitti, että ne kirjanpito-ongelmat, joiden vuoksi komissio päätti hylätä sen markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön, liittyvät lyhyeen ajanjaksoon eli vuoden 2001 viimeiseen neljännekseen, jolloin yritystä oltiin perustamassa. Lisäksi yritys katsoi, että kyseessä olevat tilitapahtumat olisivat "yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden" mukaan sallittuja.

(70) Kuten edellistenkin yritysten tapauksessa, todettuja virheitä pidettiin kuitenkin merkittävinä ja IAS-standardien vastaisina. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(71) Useat viejät väittivät myös, että komissio ei noudattanut perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettua kolmen kuukauden määräaikaa markkinatalouskohtelupyyntöjä arvioidessaan. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin muistettava, että heinä- ja elokuuksi suunniteltuja tarkastuskäyntejä oli lykättävä SARS-epidemian vuoksi. Vaikka eräät yrityksistä sijaitsivat sellaisissa Kiinan maakunnissa, jotka eivät olleet Maailman terveysjärjestön luettelossa kyseisenä aikana, kaikkia tarkastuskäyntejä päätettiin varmuuden vuoksi lykätä, koska tilanne oli epävarma ja oli lisäksi todennäköistä, että siinä tapahtuisi muutoksia tarkastuskäynnistä päättämisen ja asiasta vastaavien virkamiesten Kiinan kansantasavaltaan saapumisen välisenä aikana. Vasta kun kaikki rajoitukset oli poistettu, tarkastuskäyntejä voitiin jatkaa. Tämän viivästyksen vuoksi markkinatalouskohtelua koskeviin pyyntöihin ja polkumyyntilomakkeisiin liittyvät tiedot oli tarkistettava samanaikaisesti eli saman tarkastuskäynnin aikana.

(72) Yksi yritys väitti, että markkinatalouskohtelusta päättämiseen kulunut aika oli "kohtuuton ja syrjivä". Kuten edellä kuitenkin jo selitettiin, SARS-epidemia johti merkittäviin viivästyksiin tarkastusmenettelyssä, minkä lisäksi tilannetta hankaloitti tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien suuri lukumäärä ja siitä aiheutunut tarkastuskäyntien määrä. Koska markkinatalouskohtelua koskeva päätös lisäksi annettiin kaikille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tiedoksi samaan aikaan, menettelyä ei ole mitään syytä pitää syrjivänä.

(73) Ne kaksi yritystä, joiden markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö hylättiin lomakkeiden ensitarkastelun yhteydessä eli tarkastuskäyntiä suorittamatta, katsoivat, että kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämiselle ei ollut mitään perusteita. Yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien erilaisen kohtelun välttämiseksi markkinatalouskohtelua koskeva päätös kuitenkin annettiin kaikille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tiedoksi samanaikaisesti.

4.2 Yksilöllinen kohtelu

(74) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan koko maata koskeva tulli vahvistetaan tarvittaessa niiden maiden osalta, joihin sovelletaan 2 artiklan 7 kohtaa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti, että niiden vientihinnat ja -määrät sekä myyntiolosuhteet ja -ehdot on vapaasti määritetty, että valuuttakursseja sovelletaan markkinahintaisina ja että valtio ei puutu niiden toimintaan siten, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos viejille vahvistetaan eri tullit.

(75) Asianomaiset kahdeksan vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysivät markkinatalouskohtelun ohella yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi oikeutta markkinatalouskohteluun, minkä lisäksi yksi muu vientiä harjoittava tuottaja pyysi pelkästään yksilöllistä kohtelua. Käytettävissä olevien tietojen perusteella voitiin todeta, että kolme yritystä täytti kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut yksilöllisen kohtelun vaatimukset.

(76) Neljän muun yrityksen todettiin olevan kokonaan tai pääosin valtion omistuksessa. Niiden osalta valtion vaikutusmahdollisuuksia pidettiin merkittävinä. Lisäksi katsottiin, että koska kyse on tuotteesta, jonka ei voida osoittaa olevan peräisin tietyltä tuottajalta, on olemassa merkittävä riski, että toimenpiteitä kierrettäisiin viemällä tuotetta sellaisen yrityksen kautta, johon sovelletaan alempaa tullia. Perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan c ja e alakohdassa säädetyt edellytykset eivät näin ollen täyttyneet. Tästä syystä näille yrityksille päätettiin olla myöntämättä yksilöllistä kohtelua.

(77) Yksilöllinen kohtelu päätettiin myöntää seuraaville kolmelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle:

- Jiangyin Xingye Plastic Co. Ltd,

- Jiangyin Chengsheng New Packing Material Co. Ltd,

- Hubei Changfeng Chemical Fibres Industry Co. Ltd.

4.3 Normaaliarvo

4.3.1 Normaaliarvon määrittäminen kaikkien niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua

a) Vertailumaa

(78) Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaan muille kuin markkinatalousmaille sekä niille siirtymävaiheen maiden yrityksille, joille ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua, normaaliarvo määritetään vertailumaassa sovellettavan hinnan tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella.

(79) Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa aikovansa käyttää Yhdysvaltoja vertailumaana normaaliarvon määrittämiseksi Kiinan kansantasavallan osalta ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(80) Tutkimus osoitti, että kilpailu asianomaisen tuotteen markkinoilla Yhdysvalloissa on kovaa: Naftan alueella toimii kymmenen tuottajaa, kahdeksan merkittävää ostajaa ja tuotetta tuodaan lisäksi kolmansista maista merkittäviä määriä. Tuotetta kulutetaan Amerikan markkinoilla runsaasti ja kulutuksesta noin 15 prosenttia katetaan tuonnilla. Yhdysvaltojen markkinoita pidettiin tästä syystä huomattavina ja riittävän edustavina verrattuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin Kiinan kansantasavallasta yhteisöön.

(81) Kiinan kansantasavallan vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat tätä ehdotusta. Yhdysvaltojen valintaa vertailumaaksi vastustettiin seuraavista syistä: i) vertailumaana käytetään yleensä yhtä samassa tutkimuksessa mukana olevista maista; ii) yhteistyössä toiminut yhdysvaltalainen tuottaja on etuyhteydessä erääseen yhteisön tuottajaan; ja iii) kustannukset ovat Yhdysvalloissa korkeammat kuin Kiinan kansantasavallassa. Kyseiset osapuolet ehdottivat Pakistania tai Korean tasavaltaa vertailumaaksi, mutta eivät esittäneet mitään näyttöä siitä, että nämä maat olisivat parempi vaihtoehto kuin Yhdysvallat. Komissio päätti kuitenkin tarkastella näitä kahta ehdotusta.

(82) Pakistanin osalta olisi huomattava, että asianomaista tuotetta valmistaa siellä vain kaksi yritystä, kun taas Yhdysvalloissa on vähintään kahdeksan tuottajaa. Lisäksi poly(eteenitereftalaatin) tuontiin sovelletaan Pakistanissa 20 prosentin tullia, kun tulli Yhdysvalloissa on 6,8 prosenttia (+ 0,3 c/kg). Näistä syistä asianomaisen tuotteen markkinoilla Pakistanissa näyttäisi olevan vähemmän kilpailua kuin vastaavilla Yhdysvaltojen markkinoilla. Tutkimus osoitti lisäksi, että pakistanilaisen tuottajan myynti riippumattomille kotimarkkinoiden asiakkaille oli vähäistä verrattuna asianomaisen tuotteen vientiin Kiinan kansantasavallasta ja tästä syystä paljon vähemmän edustavaa suhteessa Kiinan kansantasavallan valtaviin vientimääriin.

(83) Korean tasavallasta voidaan todeta, että maa ei ole, toisin kuin monet viejistä väittivät, osapuolena tässä tutkimuksessa vaan se on perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun kohteena. Tutkimus osoitti lisäksi, että kaikki korealaiset tuottajat olivat tuotantomääriltään pienempiä yrityksiä kuin yhteistyössä toiminut amerikkalaisyritys, jonka kotimarkkinamyynti oli sitä paitsi paljon suurempaa. Suurin korealainen tuottaja näytti lisäksi olevan osittain integroitunut (eli tuottaa itse ainakin yhtä tärkeimmistä raaka-aineista), mikä ei vastaa tilannetta kiinalaisten tuottajien osalta. Tämän vuoksi Korean tasavaltaa ei pidetty sopivana vertailumaana.

(84) Väite, jonka mukaan tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen yrityksen ja erään eurooppalaisen tuottajan välinen etuyhteys voisi vaikuttaa vääristävästi toimitettaviin tietoihin, ei saanut tukea tutkimuksen tuloksista. Komissio tarkisti erityisesti yhdysvaltalaisen yrityksen toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin yhteydessä, oliko tällä etuyhteydellä ollut vääristävää vaikutusta yhdysvaltalaisen tuottajan hintoihin, tuotantokustannuksiin ja kannattavuuteen. Tällaisista vääristymistä ei ollut mitään merkkejä, ja niinpä komissio saattoi olla varma tutkimusta varten toimitettujen tietojen tarkkuudesta ja luotettavuudesta.

(85) Lopuksi tarkasteltiin myös kustannuseroja koskevaa väitettä. Yhdysvaltalaisen yrityksen asianomaisen tuotteen tuotannossa käyttämästä pääasiallisesta raaka-aineesta, puhdistetusta tereftaalihaposta, joka muodostaa poly(eteenitereftalaatin) tuotantokustannusten tärkeimmän tekijän, maksamaa hintaa verrattiin kiinalaisten yritysten puhdistetusta tereftaalihaposta maksamiin hintoihin, eikä mitään merkittäviä eroja havaittu. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(86) Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, että Yhdysvallat sopii perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

b) Normaaliarvon määrittäminen

(87) Vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua, määritettiin normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti vertailumaan tuottajalta saatujen todennettujen tietojen pohjalta eli kaikkien Yhdysvaltojen kotimarkkinoilla vastaavista tuotelajeista maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella, sillä myynnin todettiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(88) Tämän vuoksi normaaliarvoksi vahvistettiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineen yhdysvaltalaisen tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailtaan kotimarkkinoilla veloittamien hintojen painotettu keskiarvo.

4.3.2 Normaaliarvon määrittäminen niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu

(89) Yrityksiä, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu, pyydettiin vastaamaan kaikkiin kyselylomakkeen kysymyksiin ja ilmoittamaan tässä yhteydessä myös tiedot tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä kotimarkkinoilla sekä sen tuotantokustannuksista; vastaukset todennettiin asianomaisten yritysten toimitiloissa tehdyssä tarkastuksessa.

(90) Normaaliarvo määritettiin tässä tapauksessa johdanto-osan 20-27 kappaleessa selostettua menetelmää käyttäen.

(91) Komissio pystyi määrittämään normaaliarvon kaikille kyseisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemille PET-lajeille, yhtä lukuun ottamatta, perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti eli riippumattomien asiakkaiden kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä maksamien tai niiden maksettavaksi tulevien hintojen perusteella. Sille ainoalle PET-lajille, jonka kotimarkkinamyynnistä alle 10 prosenttia tapahtui tavanomaisessa kaupankäynnissä, määritettiin laskennallinen normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.4 Vientihinnat

(92) Kaikki markkinatalouskohtelun tai yksilöllisen kohtelun saaneiden viejien vientimyynti yhteisöön suuntautui suoraan yhteisössä toimiville riippumattomille asiakkaille, ja vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

4.5 Vertailu

(93) Vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnan perusteella ja samassa kaupan portaassa. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon sellaisissa tekijöissä olevat erot, joiden väitettiin ja osoitettiin vaikuttavan hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tämän perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, palkkioiden ja tuontimaksujen sekä myynnin jälkeisten kustannusten (vakuus/takuu) erojen huomioon ottamiseksi.

4.6 Polkumyyntimarginaali

4.6.1 Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin markkinatalouskohtelu tai yksilöllinen kohtelu

(94) Niiden kahden yrityksen tapauksessa, joille oli myönnetty markkinatalouskohtelu, kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(95) Niiden kolmen yrityksen osalta, joille oli myönnetty yksilöllinen kohtelu, toimittiin siten, että kullekin yhteisöön viedylle tuotelajille vertailumaan tietojen perusteella määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin vastaavan yhteisöön viedyn tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdassa säädetään.

(96) Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ovat prosentteina cif yhteisön rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

4.6.2 Kaikki muut vientiä harjoittavat tuottajat

(97) Voidakseen laskea kaikkiin muihin Kiinan kansantasavallassa toimiviin viejiin sovellettavan, koko maata koskevan tullin komissio määritti ensin yhteistyössä toimimisen asteen. Eurostatin tietojen pohjalta laskettua Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan asianomaisen tuotteen tuonnin kokonaismäärää ja Kiinan kansantasavallassa toimivien viejien kyselylomakkeeseen toimittamia vastauksia verrattiin keskenään. Tämän perusteella todettiin, että yhteistyössä toimimisen aste oli lähes 100 prosenttia.

(98) Polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin tämän perusteella jäljellä oleville tutkimuksessa yhteistyössä toimineille viejille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua, määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo. Näiden jäljellä olevien yhteistyössä toimineiden viejien polkumyyntimarginaalit laskettiin vertaamalla vertailumaalle vahvistettua painotettua keskimääräistä normaaliarvoa asianomaisen viejän ilmoittamaan painotettuun keskimääräiseen vientihintaan.

(99) Edellä esitetyn perusteella väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi koko maan osalta vahvistettiin 23,2 prosenttia cif-hinnasta yhteisön rajalla.

C. VAHINKO

1. Yhteisön tuotanto

(100) Poly(eteenitereftalaattia) valmistivat yhteisössä tutkimusajanjakson aikana seuraavat tuottajat:

- seitsemän valitukseen osallistunutta yhteisön tuottajaa, jotka toimivat täydessä yhteistyössä komission kanssa tutkimuksen aikana,

- neljä muuta yhteisön tuottajaa, jotka antoivat täyden tukensa tutkimukselle ja toimivat yhteistyössä komission kanssa sen aikana,

- yksi muu tuottaja, joka tuki menettelyä ja toimitti joitakin yleisiä tietoja tuotannostaan ja myynnistään.

(101) Valituksen tekijän tiedossa ei ole muita asianomaisen tuotteen tuottajia, eikä sellaisia ole ilmoittautunut Euroopan komissiollekaan. Niinpä edellä lueteltujen 12 yrityksen poly(eteenitereftalaatin) tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannon.

2. Yhteisön tuotannonalan määritelmä

(102) Tutkimuksessa täysin yhteistyössä toimineiden 11 yhteisön tuottajan yhteenlaskettu tuotanto tutkimusajanjakson aikana oli 1634477 tonnia, mikä vastaa noin 97:ää prosenttia poly(eteenitereftalaatin) arvioidusta kokonaistuotannosta yhteisössä. Tämän vuoksi näiden 11 yhteisön tuottajan katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan.

3. Yhteisön kulutus

3.1 Alustavat huomiot

3.1.1 Tuontia koskevat tiedot

(103) Tuontia koskevat tiedot ovat peräisin CN-koodiin 3907 60 20 kuuluvien tuotteiden määriä ja arvoja koskevista Eurostat-tilastoista sekä vientiä harjoittavien tuottajien toimittamasta aineistosta.

3.1.2 Yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot

(104) Yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot saatiin 11:n yhteistyössä toimineen yhteisön tuottajan kyselylomakkeissa esittämistä, tarkistetuista vastauksista.

3.2 Yhteisön kulutus

(105) Poly(eteenitereftalaatin) todettavissa oleva kulutus yhteisössä laskettiin seuraavien tietojen pohjalta:

- Eurostatin sekä vientiä harjoittavien tuottajien toimittamista tiedoista ilmenevä asianomaisen tuotteen kokonaistuonti yhteisöön,

- yhteisön tuotannonalan todennettu kokonaismyynti yhteisön markkinoilla, ja

- sen yhteisön tuottajan myyntitiedot, joka toimitti joitakin yleisiä tietoja toiminnastaan.

(106) Yhteisön kulutus oli tutkimusajanjakson aikana 1845962 tonnia, mikä on 37 prosenttia enemmän kuin tarkastelujakson alussa. Poly(eteenitereftalaatin) kulutuksen merkittävä kasvu johtuu pullotettujen juomien eli virvoitusjuomien ja pulloveden kulutuksen merkittävästä lisääntymisestä; sama kehityssuunta todettiin jo aiemman tutkimuksen yhteydessä(5).

>TAULUKON PAIKKA>

4. Tarkasteltavina olevista maista yhteisöön tuleva tuonti

4.1 Tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivinen arviointi

(107) Ensin tutkittiin perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko Kiinan kansantasavallasta, Pakistanista ja Australiasta peräisin olevaa tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(108) Asianomaisista maista peräisin oleva tuonti on kehittynyt seuraavasti (määrä tonneina ja markkinaosuus):

>TAULUKON PAIKKA>

(109) Tältä osin todettiin seuraavaa:

- kustakin asianomaisesta maasta tulevalle tuonnille vahvistetut polkumyyntimarginaalit olivat perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempia,

- näistä maista peräisin olevan tuonnin määrät eivät olleet tutkimusajanjakson aikana vähäpätöisiä, sillä kyseisten maiden markkinaosuudet vaihtelivat tutkimusajanjakson aikana 1,5 prosentista 6,6 prosenttiin, ja

- kumulatiivinen arviointi todettiin asianmukaiseksi ottaen huomioon kilpailuolosuhteet sekä kyseisistä maista peräisin olevan tuonnin kesken että sen ja yhteisön tuotannonalan valmistaman samankaltaisen tuotteen välillä. Tästä on osoituksena hinnan alittavuuden suhteellisen samankaltainen taso (10,0-17,9 prosenttia) ja samojen myyntikanavien käyttö. Tutkimus osoitti lisäksi, että tarkasteltavana olevat tuontituotteet ja samankaltainen tuote ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia. Myös niiden hintakehitys on samanlaista ja perustuu perusraaka-aineena käytettävän teollisuusbensiinin (puhdistetun öljyn) hintaan.

(110) Tämän perusteella päätellään alustavasti, että kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa asetetut edellytykset täyttyvät ja että Kiinan kansantasavallasta, Australiasta ja Pakistanista peräisin olevaa tuontia olisi arvioitava kumulatiivisesti.

4.2 Tarkasteltavana olevan tuonnin markkinaosuus

(111) Kuten edellä esitetystä käy ilmi, tuonti asianomaisista maista alkoi vuonna 2000, mutta siitä tuli merkittävää vasta vuonna 2002, jolloin kyseisissä maissa otettiin käyttöön uusia tuotantolaitoksia. Tuonnin osuus yhteisön kulutuksesta kasvoi 0,6 prosentista 8,6 prosenttiin vuosina 2000-2002 ja oli tutkimusajanjakson aikana 12,1 prosenttia.

4.3 Tuonnin hinnat ja hintojen alittavuus

(112) Yhteisön markkinoilla tutkimusajanjakson aikana sovellettuja myyntihintoja tutkittiin vertaamalla yhteisön tuotannonalan hintoja asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien hintoihin. Vertailtavista hinnoista oli vähennetty hyvitykset ja alennukset. Yhteisön tuotannonalan hinnat oikaistiin tätä tarkoitusta varten noudettuna lähettäjältä -tasolle ja tuontihinnat olivat cif yhteisön rajalla tullattuna -hintoja, joihin tehtiin tutkimuksessa yhteistyössä toimineilta etuyhteydettömiltä tuojilta saatujen tietojen perusteella oikaisuja kaupan portaan ja käsittelykustannusten huomioon ottamiseksi.

(113) Vertailu osoitti, että asianomaisista maista tutkimusajanjakson aikana tuodut tuotteet myytiin yhteisössä hinnoilla, jotka alittivat yhteisön tuotannonalan hinnat seuraavasti (ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan hinnoista): Kiinan kansantasavalta 13,5-17,9 prosenttia, Australia 10-11,9 prosenttia ja Pakistan 12,7 prosenttia.

(114) Suhteellisen alhaiset keskimääräiset hinnan alittavuuden marginaalit johtuvat asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien soveltamien polkumyyntihintojen aiheuttamasta hintapaineesta. Yhteisön tuotannonalan oli pakko vastata näihin hintoihin markkinaosuutensa säilyttääkseen. Tältä osin olisi muistettava, että koska monilla poly(eteenitereftalaatin) suurilla käyttäjillä on vahva markkina-asema, hinnoista on muodostunut ratkaisevan tärkeä markkinatekijä.

5. Yhteisön tuotannonalan tilanne

(115) Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta yhteisön tuotannonalaan tutkittaessa otettiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon kaikki taloudelliset tekijät ja seikat, jotka vaikuttivat tuotannonalan tilanteeseen vuodesta 1999 (perusvuosi) tutkimusajanjakson päättymiseen.

(116) Jäljempänä esitetyt yhteisön tuotannonalaa koskevat tiedot on saatu kokoamalla yhteen tutkimuksessa yhteistyössä toimineita 11 yhteisön tuottajaa koskevat tiedot.

5.1 Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(117) Tuotantokapasiteetti laskettiin kertomalla asennetun laitteiston teoreettinen tuntikohtainen enimmäistuotos työtuntien teoreettisella vuosimäärällä siten, että huomioon otettiin myös huollosta ja muista vastaavista syistä johtuvat tuotantokatkokset.

>TAULUKON PAIKKA>

(118) Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, tuotanto kasvoi vuoden 1999 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 41 prosenttia, mikä heijastaa yhteisön kulutuksen voimakasta kasvua. Samana ajanjaksona tuotantokapasiteetti lisääntyi hieman kulutusta enemmän eli 45 prosenttia. Tätä lisäystä arvioitaessa olisi otettava huomioon viime vuosien voimakas kysyntä yhteisön markkinoilla. Lisäksi olisi huomattava, että yhteisön tuotannonalan tilannetta oli 5 päivään elokuuta 2000 saakka heikentänyt vahingollinen polkumyynti(6), joten sen myynnin saattoi odottaa lisääntyvän, kun tämän polkumyynnin vahingolliset vaikutukset oli saatu korjattua. Tuotantokapasiteetin lisäys oli aivan välttämätöntä, jotta yhteisön tuotannonala olisi pystynyt säilyttämään markkinaosuutensa ja vastaamaan käyttäjien kasvavaan kysyntään, jonka ennakoidaan kasvavan myös jatkossa. Kapasiteetin käyttöasteen kehitys oli tarkastelujaksolla epätasaista; tutkimusajanjakson aikana käyttöaste oli 84 prosenttia eli hieman alhaisempi kuin tarkastelujakson alussa.

(119) Eräät viejät väittivät, että tuotantokapasiteetin lisääntyminen tarkastelujaksolla on merkki vahvuudesta eikä vahingosta. Ne viittasivat tältä osin myös suunnitelmiin investoida lisää tuotantokapasiteettiin.

(120) Kuten edellä todettiin, tuotantokapasiteetin lisäyksellä pyrittiin vastaamaan käyttäjien kysyntään. Kun Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa oltiin ottamassa käyttöön väliaikaisia polkumyyntitulleja, yhteisössä toimivat käyttäjät olivat, kuten asiaa koskevassa komission asetuksessa mainitaan(7), yleisesti huolissaan siitä, että toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi poly(eteenitereftalaatin) riittämättömään tarjontaan yhteisön markkinoilla.

(121) Lisäksi on huomattava, että uuteen tuotantokapasiteettiin investoimista koskevan päätöksen tekemisestä kuluu yleensä kaksi vuotta, ennen kuin kyseinen kapasiteetti on asennettu ja toimintakunnossa. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, suurin lisäys uudessa kapasiteetissa tarkastelujakson aikana tapahtui vuosien 1999 ja 2000 välillä. Näin ollen päätös tämän kapasiteetin asentamisesta on täytynyt tehdä jo ennen tarkastelujakson alkua, joten kapasiteetin lisäystä ei voida pitää "vahvuuden merkkinä", kuten viejät esittivät.

(122) Eräät yhteisön tuottajat ovat virallisesti ilmoittaneet suunnittelevansa lisäinvestointeja uuteen tuotantokapasiteettiin. Nämä ilmoitukset on joidenkin viejien piirissä tulkittu merkiksi yhteisön tuottajien vahvuudesta.

(123) Useat yhteisön tuottajat ovat todellakin suunnitelleet tuotantokapasiteettinsa lisäämistä (300000-400000 tonnilla), mutta näitä suunnitelmia tarkasteltaessa on muistettava, että poly(eteenitereftalaatin) kulutus yhteisön markkinoilla on kasvanut. Monet tuottajista ovat nyt lisäksi harkitsemassa uudelleen investointisuunnitelmiaan, sillä yhteisön markkinoiden tämänhetkinen hintataso tekee näiden investointien rahoittamisen vaikeaksi.

(124) Osa tuottajista on itse asiassa joutunut ottamaan tuotantokapasiteettia väliaikaisesti pois käytöstä tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla ja sen päättymisen jälkeen, koska vallitseva hintataso on aiheuttanut niille taloudellisia tappioita. Yksi yhteisön tuottaja jätti pois käytöstä 73000 tonnin tuotantoa vastaavan kapasiteetin tutkimusajanjakson aikana ja toinen tuottaja sulki 270000 tonnin kapasiteettia vastaavan tuotantolaitoksensa tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen.

5.2 Varastot

(125) Seuraavassa taulukossa esitetään varastojen suuruus kunkin kauden lopussa.

>TAULUKON PAIKKA>

(126) Varastojen koko on pysynyt vakaana koko tarkastelujakson ajan. Tätä talouden tunnuslukua ei myöskään pidetty merkittävänä tässä vahinkoanalyysissä, sillä kyse on tilaa vievästä tavarasta, jonka arvo kuutiometriä kohti on suhteellisen alhainen. Niinpä yhteisön tuotannonala pyrkii puhtaasti käytännön syistä pitämään varastonsa aina mahdollisimman pieninä.

5.3 Myyntimäärät, markkinaosuudet, kasvu ja keskimääräiset yksikköhinnat EY:ssä

(127) Seuraavan taulukon luvut edustavat yhteisön tuotannonalan myyntiä yhteisössä oleville riippumattomille asiakkaille.

>TAULUKON PAIKKA>

(128) Yhteisön tuotannonalan myynnin määrä kasvoi 41 prosenttia tarkastelujakson aikana ja tästä kasvusta 26 prosenttia tapahtui vuosien 1999 ja 2000 välisenä aikana. Myyntimäärien kasvu kuvastaa samaan aikaan tapahtunutta 37 prosentin lisäystä asianomaisen tuotteen kulutuksessa.

(129) Polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto 5 päivänä elokuuta 2000(8) antoi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden saada takaisin menettämänsä markkinaosuudet. Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus kasvoi vuosien 1999 ja 2000 välillä 73,7 prosentista 92,6 prosenttiin yhteisön kulutuksesta. Tämän suhteellisen hyvän ajanjakson jälkeen yhteisön tuotannonalan markkinaosuus alkoi kuitenkin jälleen pienentyä. Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana sen osuus yhteisön kulutuksesta laski 90,6 prosentista 76,0 prosenttiin tarkasteltavina olevista maista peräisin olevan, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin alkaessa vallata yhteisön markkinoita.

(130) Yhteisön tuotannonala pystyi aluksi hyödyntämään kulutuksen kasvua ja keskimääräisten myyntihintojen nousua niin, että sen liikevaihto kasvoi 112 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2001, mutta tämä kasvu pysähtyi äkisti vuonna 2002, kun asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti pakotti tuotannonalan alentamaan keskimääräisiä myyntihintojaan.

(131) Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat 48 prosenttia vuosien 1999 ja 2000 välillä saavuttaen näin kestävämmän tason sen jälkeen, kun Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa, polkumyynnillä tapahtuneessa tuonnissa oli vuonna 2000 otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteet. Hintojen nousu johtui osittain raaka-aineiden hintojen noususta (ks. johdanto-osan 169 kappale jäljempänä), jonka yhteisön tuotannonala pystyi siirtämään edelleen asiakkaittensa maksettavaksi. Hintojen nousu kuitenkin antoi yhteisön tuotannonalalle myös mahdollisuuden palauttaa kannattavuutensa, vaikka voitot ja sijoitetun pääoman tuotto olivatkin edelleen suhteellisen pieniä (asiasta tarkemmin jäljempänä). Yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan hintojaan vielä vuonna 2001, mutta tämän jälkeen hinnat alkoivat laskea vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson aikana. Vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä hinnat laskivat 12 prosenttia samaan aikaan, kun tarkasteltavina olevista maista peräisin oleva tuonti johti ankaraan kilpailuun yhteisön markkinoilla.

5.4 Kannattavuus, sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta

(132) "EY-myynnin kannattavuudella" tarkoitetaan voittoa, joka on saatu asianomaisen tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla. "Pääoman tuottoaste" ja "kassavirta" pystyttiin määrittämään vain mahdollisimman rajoitetun, samankaltaisen tuotteen sisältävän tuoteryhmän tasolla perusasetuksen 3 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(133) Sijoitetun pääoman tuotto on lisäksi laskettu pääoman tuottoasteen pohjalta, koska pääoman tuottoastetta pidetään tärkeämpänä tekijänä kehityssuuntien tarkastelun kannalta.

>TAULUKON PAIKKA>

(134) Kuten edellä todettiin, yhteisön tuotannonala pystyi nostamaan hintansa kestävämmälle tasolle sen jälkeen, kun Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa oli otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteet. Tuotannonala saavutti kuitenkin komission asetuksessa (EY) N:o 1742/2000 tavoitteeksi asetetun voittotason (7 prosenttia) vasta vuonna 2001.

(135) Tarkasteltavina olevista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan kasvun yhteydessä syntyi vuonna 2002 ja tutkimusajanjakson aikana hintapaineita, joiden seurauksena yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne alkoi jälleen heiketä. Tutkimusajanjakson tulos oli juuri ja juuri kannattavuusrajan yläpuolella, eikä se riitä läheskään asiakkaiden edellyttämien, välttämättömien uusien investointien rahoittamiseen.

(136) Tutkimuksen mukaan sekä EY-myynnin kannattavuus että pääoman tuottoaste kehittyivät samalla tavoin eli paranivat vuodesta 1999 vuoteen 2001 ja heikkenivät sitten vuoden 2001 ja tutkimusajanjakson välillä.

(137) Myös kassavirran kehitys oli samansuuntaista, vaikkakin vuoden viiveellä, mikä johtuu myynnin kasvun aiheuttamista muutoksista lyhytaikaisissa varoissa.

5.5 Investoinnit ja pääoman saanti

>TAULUKON PAIKKA>

(138) Kun Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa oli otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteet, yhteisön tuotannonala päätti tehdä lisäinvestointeja tuotantokapasiteettiin.

(139) Kuten edellä jo mainittiin, uuteen kapasiteettiin investoimista koskevan päätöksen jälkeen kestää noin kaksi vuotta, ennen kuin kyseinen kapasiteetti on käyttökunnossa. Aika, joka kuluu investointipäätöksen tekemisestä uuden laitteiston kirjaamiseen yrityksen taseeseen, on kuitenkin luonnollisesti lyhyempi, sillä investoinnit merkitään taseeseen heti, kun rakentaminen alkaa. Tämä selittää sen, miksi edellä ilmoitetut investoinnit eivät aina johda välittömään lisäykseen tuotantokapasiteetissa (vrt. johdanto-osan 117 kappale).

(140) Yhteisön tuotannonalan mahdollisuudet saada pääomaa joko ulkopuolisilta rahoittajilta tai emoyhtiöiltä pysyivät jokseenkin ennallaan tarkastelujakson aikana.

5.6 Työllisyys, tuottavuus ja palkat

>TAULUKON PAIKKA>

(141) Kuten edellä jo mainittiin, yhteisön tuotannonalan tuotanto kasvoi 41 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tästä huolimatta tuotantotyöntekijöiden määrä pysyi suurin piirtein ennallaan.

(142) Tämä johtuu siitä, että yhteisön tuotannonala on investoinut pitkälle automatisoituihin uusiin koneisiin, joiden ansiosta työvoimaa ei tarvitse merkittävästi lisätä. Niinpä tuottavuus parani tarkastelujakson aikana 36 prosenttia samalla, kun työvoimakustannukset nousivat 15 prosenttia.

5.7 Toipuminen aiemmasta polkumyynnistä

(143) Yhteisön tuotannonala pystyi vuonna 2000 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden(9) seurauksena nostamaan keskimääräiset myyntihintansa kestävämmälle tasolle ja samalla säilyttämään markkinaosuutensa kasvavilla PET-markkinoilla. Kuten edellä johdanto-osan 134 kappaleessa todettiin, yhteisön tuotannonala saavutti kestävän voittotason vuonna 2001. Tämän vuoksi voidaan päätellä, että tuotannonala on toipunut aiemmasta polkumyynnistä.

5.8 Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin merkittävyys

(144) Polkumyyntimarginaalit on ilmoitettu tämän asetuksen polkumyyntiä koskevassa osassa (ks. johdanto-osan 40, 48 ja 96 kappale). Nämä marginaalit ovat selvästi perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua vähimmäistasoa suurempia. Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei myöskään voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

6. Vahinkoa koskevat päätelmät

(145) Olisi muistettava, että yhteisön tuotannonalan toimintakyky parani heti, kun Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet. Sen EY-myynnin keskihinnat nousivat 64 prosenttia vuoden 1999 ja 2001 välillä (tämä johtui osittain raaka-aineiden hintojen noususta) ja sen myyntimäärä yhteisössä lisääntyi 29 prosenttia. Tämä kehitys johti kannattavuuden paranemiseen; vuonna 2001 yhteisön tuotannonala onnistui saavuttamaan asetuksessa (EY) N:o 1742/2000 tavoitteeksi asetetun voittomarginaalin, minkä ansiosta se pystyi investoimaan uuteen kapasiteettiin asiakkaidensa toivomusten mukaisesti ja ottamaan osaa ympäristönsuojelua edistäviin hankkeisiin kuten käytettyjen pullojen kierrätykseen.

(146) Kuten edellä esitetystä käy ilmi, tarkasteltavina olevista maista peräisin oleva tuonti alkoi kuitenkin tunkeutua laajassa mitassa yhteisön markkinoille vuonna 2002, mikä johti hintojen alenemiseen yhteisön markkinoilla. Yhteisön tuotannonala menetti markkinaosuuttaan ja sen taloudellinen vakaus oli jälleen uhattuna, kuten käy ilmi sen heikoista taloudellisista tuloksista.

(147) Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että yhteisön tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

D. SYY-YHTEYS

1. Alustavat huomiot

(148) Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, johtuiko yhteisön tuotannonalalle aiheutunut merkittävä vahinko asianomaisista maista peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös muita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa yhteisön tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei kyseisten tekijöiden mahdollisesti aiheuttaman vahingon katsottaisi virheellisesti aiheutuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(149) Polkumyyntitoimenpiteitä sovelletaan tällä hetkellä Indonesiasta, Intiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa. Kuten edellä johdanto-osan 3 kappaleessa jo todettiin, Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuontia koskevat polkumyyntitoimenpiteet ovat parhaillaan perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen välivaiheen tarkastelun kohteena. Nämä seikat on otettu huomioon tässä tarkastelussa.

2. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutus

(150) Tarkasteltavina olevista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) määrä kasvoi voimakkaasti tarkastelujakson aikana. Kuten johdanto-osan 108 kappaleessa olevasta taulukosta käy ilmi, tuonti asianomaisista kolmesta maasta oli vuonna 1999 lähes olematonta mutta lisääntyi sitten tutkimusajanjaksoon mennessä 223000 tonniin, mikä vastasi 12,1 prosentin markkinaosuutta.

(151) Asianomaisista maista peräisin olevan, yhteisön tuotannonalan hintoja huomattavasti alhaisempaan hintaan tapahtuneen tuonnin määrän merkittävä lisääntyminen ja sen markkinaosuuden kasvu vuonna 2002 ja tutkimusajanjaksona osui ajallisesti yksiin yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen kanssa.

(152) Kuten edellä johdanto-osan 113 kappaleessa todettiin, asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hinnat olivat huomattavasti alempia kuin yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat hinnan alittavuuden marginaalien vaihdellessa 10 prosentista 17,9 prosenttiin.

(153) Tästä syystä voidaan alustavasti päätellä, että asianomainen polkumyyntihinnoin tapahtunut tuonti, jonka määrä ja markkinaosuus kasvoi merkittävästi vuodesta 2001 alkaen, vaikutti aiheuttamansa paineen kautta ratkaisevalla tavalla yhteisön tuotannonalan hintojen laskuun ja sen markkinaosuuden menetyksiin ja tämän seurauksena sen taloudellisen tilanteen heikkenemiseen.

3. Muiden tekijöiden vaikutus

3.1 Muista kolmansista maista peräisin oleva tuonti

(154) Tähän tutkimukseen kuulumattomista kolmansista maista peräisin oleva tuonti kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

>TAULUKON PAIKKA>

(155) Tähän tutkimukseen kuulumattomista kolmansista maista peräisin oleva tuonti väheni merkittävästi vuonna 2000 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden seurauksena. Korean tasavaltaa ja Taiwania lukuun ottamatta yksikään näistä muista maista ei kasvattanut absoluuttisia vientimääriään siinä määrin, että tästä olisi voinut aiheutua vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, tai sitten tämä lisäys tapahtui ajankohtana, joka ei käy yksiin yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon kehityksen kanssa.

(156) Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin oleva tuonti kehittyi kuitenkin samalla tavoin kuin tarkasteltavina olevista maista peräisin oleva tuonti eli lisääntyi merkittävästi tarkastelujakson loppua kohti. Tämä kehitys osui myös ajallisesti yksiin yhteisön tuotannonalan tilanteen heikkenemisen kanssa. On kuitenkin huomattava, että näistä kahdesta maasta peräisin olevan tuonnin yhteenlaskettu määrä on vain noin puolet tarkasteltavina olevista kolmesta maasta tulevan tuonnin määrästä.

(157) Minkään muun maan osalta ei ollut havaittavissa tuontimäärien merkittävää lisäystä tarkastelujakson aikana.

(158) Eurostatin toimittamista tiedoista käy lisäksi ilmi, että Korean tasavallasta peräisin olevien tuontituotteiden keskimääräinen cif-hinta, jossa ei ole huomioitu polkumyyntitulleja, oli tutkimusajanjaksona 842 euroa tonnilta; Taiwanin tapauksessa hinta oli 784 euroa tonnilta. Voimassa olevat polkumyyntitullit ovat Korean tasavallan tapauksessa 0-148,3 euroa tonnilta ja Taiwanin tapauksessa 47-69,5 euroa tonnilta. Tavanomainen, kolmansiin maihin sovellettava tulli oli sekä Korean tasavallan että Taiwanin osalta 6,5 prosenttia.

(159) Näin ollen Korean tasavallasta peräisin olevien tuontituotteiden keskimääräinen hinta tullattuna oli 896-1044 euroa tonnilta ja Taiwanista peräisin olevien tuotteiden hinta 882-905 euroa tonnilta. Kun otetaan huomioon, että yhteisön tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta tutkimusajanjakson aikana oli 986 euroa tonnilta (ks. johdanto-osan 127 kappale), nämä keskimääräiset vientihinnat vastaavat Korean tasavallan tapauksessa 0-9,1 prosentin ja Taiwanin tapauksessa 8,2-10,5 prosentin hinnan alittavuutta. Lisäksi on todennäköistä, että viejät, joiden tuotteisiin sovelletaan alempaa polkumyyntitullia, ovat kasvattaneet osuuttaan tuonnista niiden viejien kustannuksella, joiden tuotteisiin sovelletaan korkeampaa polkumyyntitullia.

(160) Tämän vuoksi on alustavasti pääteltävä, että myös osa Korean tasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnista on saattanut olla vaikuttamassa yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tältä osin olisi muistettava, että näistä kahdesta maasta peräisin olevaa tuontia koskevien toimenpiteiden osalta on parhaillaan käynnissä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen välivaiheen tarkastelu, jossa selvitetään, riittävätkö nykyiset toimenpiteet estämään vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin.

3.2 Raaka-aineiden hinnat

3.2.1 Alustavat huomiot

(161) Tässä tarkastelussa käytetyt neljännesvuosikohtaiset tiedot, jotka koskevat poly(eteenitereftalaatin) keskimääräisiä myyntihintoja yhteisössä sekä raaka-ainekustannuksia, on saatu yhteisön tuotannonalalta.

3.2.2 Raaka-aineiden hinnat

(162) Poly(eteenitereftalaatin) tuotantokustannukset riippuvat paljolti (noin kahdelta kolmasosaltaan) raaka-aineiden ja sellaisten yleishyödyllisten palvelujen kuin sähkön ja kaasun hinnoista (muuttuvat kustannukset). Puhdistetun tereftaalihapon (PTA) sekä muiden tuotantopanosten kuten dimetyylitereftalaatin (DMT) ja monoeteeniglykolin (MEG) hinnat puolestaan seuraavat öljyn hintoja. Tästä syystä katsottiin menettelyn kannalta tarkoituksenmukaiseksi tutkia, onko PTA:n hinnankorotukset siirretty asiakkaiden kannettaviksi vai onko yhteisön tuotannonala jäänyt loukkuun raaka-aineiden hinnannousun ja keskimääräisten myyntihintojen väliin.

(163) Tässä suhteessa poly(eteenitereftalaatin) tuottajat yhteisössä voitiin jakaa kahteen ryhmään, niihin, jotka hankkivat raaka-aineensa niihin etuyhteydessä olevilta yrityksiltä, jäljempänä "integroituneet tuottajat", ja niihin, jotka hankkivat raaka-aineensa ulkopuolisilta toimittajilta, jäljempänä "riippumattomat tuottajat".

(164) Tutkimuksessa selvitettiin ensin, oliko raaka-aineiden hinnoissa rakenteellisia eroja, jotka johtuivat siitä, että integroituneet tuottajat ostivat raaka-aineensa niihin etuyhteydessä olevilta toimittajilta ja riippumattomat tuottajat puolestaan ulkopuolisilta toimittajilta.

(165) Tältä osin todettiin, että integroituneiden tuottajien raaka-ainekustannukset eivät eronneet merkittävästi riippumattomien tuottajien vastaavista kustannuksista. Niinpä yhteisön tuottajien raaka-ainekustannuksia voitiin tässä tutkimuksessa tarkastella kokonaisuutena.

(166) Kun oli todettu, että raaka-ainekustannusten vaikutuksia voitiin tarkastella ottamatta huomioon, oliko tuottaja integroitunut vai riippumaton, tehtiin vertailu, jossa hintoja tarkasteltiin koko yhteisön tuotannonalan osalta eri tasoilla.

(167) Kuten edellä johdanto-osan 12 kappaleessa selitettiin, poly(eteenitereftalaatti) saadaan puhdistetusta tereftaalihaposta (tai dimetyylitereftalaatista), johon sekoitetaan monoeteeniglykolia. Seuraavassa taulukossa esitetään poly(eteenitereftalaatin) tuotantoon käytettävien raaka-aineiden (PTA/DMT ja MEG) hintojen neljännesvuosittainen kehitys ja yhteisön tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta kunkin vuosineljänneksen osalta.

(168) Jotta vertailu öljyn hintaan olisi mahdollista, taulukossa ilmoitetaan lisäksi samalta ajanjaksolta teollisuusbensiinin (puhdistetun öljyn) neljännesvuosikohtaiset hinnat, koska se on tärkein raaka-aine paraksyleenin (PX) tuotannossa ja tämä puolestaan muodostaa noin 2/3 PTA:n tuotantopanoksista.

>TAULUKON PAIKKA>

(169) Kuten taulukosta käy ilmi, yhteisön tuottajien raaka-aineista maksamat hinnat nousivat 59 prosenttia eli 466 eurosta 741 euroon tonnilta vuoden 1999 ensimmäisen neljänneksen ja vuoden 2000 kolmannen neljänneksen väillä, mikä heijastaa perustana olevan teollisuusbensiinin hinnan samanaikaista nousua 116 prosentilla. Vuoden 2000 kolmannen neljänneksen ja vuoden 2001 kolmannen neljänneksen välillä raaka-ainehinnat pysyivät suhteellisen vakaina, kun taas vuoden 2001 kolmannesta neljänneksestä tutkimusajanjakson loppuun kestäneen ajanjakson aikana raaka-aineiden hinnat laskivat hieman samalla, kun teollisuusbensiinin hinta nousi 188 prosenttia.

(170) Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat nousivat vuoden 1999 ensimmäisen neljänneksen ja vuoden 2000 kolmannen neljänneksen välisenä aikana 75 prosenttia eli 634 eurosta 1108 euroon tonnilta. Vuoden 2000 kolmannen neljänneksen ja vuoden 2001 kolmannen neljänneksen välillä keskimääräisissä myyntihinnoissa oli vain vähäisiä vaihteluja jakson nettomuutoksen jäädessä 3 prosenttiin. Jaksolla, joka kesti vuoden 2001 kolmannesta neljänneksestä tutkimusajanjakson loppuun, keskimääräiset myyntihinnat laskivat 1139 eurosta 1001 euroon tonnilta.

(171) Yhteisön tuotannonalan raaka-ainekustannusten ja keskimääräisten myyntihintojen kehitystä koskeva, edellä esitettyihin lukuihin perustuva vertailu osoittaa, että ensimmäisen osajakson aikana (vuoden 1999 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2000 kolmanteen neljännekseen) raaka-aineiden hinnat nousivat 59 prosenttia ja keskimääräiset myyntihinnat 75 prosenttia. Seuraavan osajakson aikana (vuoden 2000 kolmannesta neljänneksestä vuoden 2001 kolmanteen neljännekseen) sekä raaka-ainehinnat että keskimääräiset myyntihinnat pysyivät vakaina. Viimeisen osajakson aikana (vuoden 2001 kolmannesta neljänneksestä vuoden 2003 ensimmäiseen neljännekseen) raaka-aineiden hinnat laskivat 6 prosenttia ja keskimääräiset myyntihinnat puolestaan 13 prosenttia eli enemmän kuin olisi ollut tarpeen raaka-ainekustannusten laskun huomioonottamiseksi.

(172) Sitä, että keskimääräiset myyntihinnat laskivat enemmän kuin raaka-ainekustannukset, voidaan pitää suorana seurauksena polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta.

(173) Tämän vuoksi voidaan alustavasti päätellä, että raaka-ainekustannukset eivät vaikuttaneet merkittävästi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, sillä kaikki raaka-aineiden hinnankorotukset (tämä käsittää kaikki tuotantoa edeltävät hintavaihtelut) siirrettiin edelleen asiakkaiden kannettaviksi. Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat raaka-aineiden hintoja enemmän vasta viimeisen osajakson aikana, mikä johtui polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta kilpailusta.

3.3 Kulutuksen rakenteen muutokset

(174) Kuten johdanto-osan 106 kappaleessa todettiin, poly(eteenitereftalaatin) kulutus yhteisössä lisääntyi tarkastelujaksolla 37 prosenttia. Kulutuksen rakenteen muuttumisen ei tästä syystä ole alustavasti katsottu aiheuttaneen vahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

3.4 Siirtohinnoittelu

(175) Eräät viejät väittivät, että niiden yhteisön tuottajien kärsimä vahinko, jotka ovat monikansallisten yritysten omistuksessa, saattaa johtua siitä, että yhtymän yritykset veloittavat yhteisössä sijaitsevilta tytäryhtiöiltä liikaa toimittamistaan raaka-aineista.

(176) Olisi muistettava, että johdanto-osan 165 kappaleen mukaan integroituneiden ja riippumattomien yhteisön tuottajien välillä ei ole tässä suhteessa eroja. Koska tämä väite koskee integroituneita tuottajia ja tutkimuksen mukaan raaka-aineiden hinnoissa ei ole rakenteellisia eroja integroituneiden ja riippumattomien tuottajien välillä, väite voitiin hylätä.

3.5 Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(177) Edellä selostetun perusteella voidaan päätellä alustavasti, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on syy-yhteys. Tämä päätelmä perustuu siihen, että asianomaisista maista peräisin olevan, yhteisön tuotannonalan hintoja huomattavasti alhaisemmin hinnoin tapahtuneen tuonnin määrä ja markkinaosuus lisääntyi merkittävästi tarkastelujakson aikana. Lisäksi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakas kasvu ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikentyminen tapahtuivat selvästi samaan aikaan.

(178) Tutkimuksen perusteella ei voida myöskään sulkea pois sitä mahdollisuutta, että osa Taiwanista ja Korean tasavallasta peräisin olevasta tuonnista on saattanut olla myötävaikuttamassa vahingon syntymiseen. Ei kuitenkaan ole mitään viitteitä siitä, että kyseisen tuonnin mahdolliset vaikutukset olisivat olleet riittäviä poistamaan Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja siitä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden. Tutkimuksen kuluessa ei ole esitetty eikä havaittu muita tekijöitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa merkittävän kielteisesti yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

E. YHTEISÖN ETU

1. Yleisiä huomioita

(179) Tutkimuksessa selvitettiin, oliko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että polkumyyntitullien käyttöönotto asianomaisista maista peräisin olevassa tuonnissa ei olisi yhteisön edun mukaista. Tässä tarkoituksessa määritettiin yhteisön etu perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti arvioimalla kaikkia asiaan liittyviä etunäkökohtia eli yhteisön tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien/kauppiaiden ja käyttäjien sekä tavarantoimittajien etuja.

(180) Komissio lähetti kyselylomakkeet tuojille/kauppiaille, raaka-aineiden toimittajille, käyttäjäteollisuudelle sekä erilaisille käyttäjien järjestöille. Kyselylomakkeita lähetettiin kaikkiaan 84.

(181) Lomakkeen palauttivat kokonaan täytettyinä seuraavat asianomaiset osapuolet:

Tavarantoimittajat

- Interquisa SA

- BP Chemicals

Tuojat/kauppiaat

- Mitsui & Co Benelux

- Helm AG

- Global Services International (edustaja)

- Sabic Italy

Käyttäjät

- Schweppes Benelux SA (virvoitusjuomien pullottaja)

- Resilux SA (esimuottien/pullojen valmistaja)

- Danone Waters Europe SA (kivennäisvesien pullottaja)

- Nestlé Waters Spain SA (kivennäisvesien pullottaja)

- L'Abeille SA (virvoitusjuomien pullottaja)

- Pepsico France SA (virvoitusjuomien pullottaja)

- Amcor PET Europe (esimuottien/pullojen valmistaja)

- RBC Cobelplast Mononate (muovilevyjen valmistaja)

- Aqua Minerale San Benedetto (kivennäisvesien pullottaja)

Käyttäjien järjestöt

- European Plastic Converters (muovinvalmistajien yhdistys).

(182) Lisäksi kuultiin useita edellä mainituista osapuolista sekä osapuolia, jotka ilmoittautuivat komissiolle mutta eivät vastanneet kyselyyn. Myös viejät ovat toimittaneet tietoja ja useita niistä on kuultu yhteisön etua tutkittaessa.

2. Yhteisön tuotannonalan etu

(183) Yhteisön tuotannonala koostuu siis 11 tuottajasta, jotka työllistävät noin 1700 henkilöä poly(eteenitereftalaatin) tuotannossa ja myynnissä. Kuten edellä lisäksi selostettiin, yhteisön tuotannonalan tilannetta kuvaavat talouden tunnusluvut osoittivat taloudellisten tulosten heikentyneen vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson aikana. Vaikka poly(eteenitereftalaatin) kysyntä yhteisössä on kasvanut koko ajan, yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne ei ole tällä hetkellä niin vakaa, että se voisi investoida uuteen tuotantokapasiteettiin tuotteen käyttäjien edellyttämällä tavalla.

(184) Kun muun muassa Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevassa tuonnissa otettiin vuonna 2000 käyttöön polkumyyntitoimenpiteet, yhteisön tuotannonala osoitti pystyvänsä hyödyntämään niitä. Tuotannonalan tilanne koheni tyydyttävässä määrin jo vuoden 2000 loppupuolella ja sen laajamittaiset investoinnit osoittivat, että sillä oli vakaa aikomus jatkaa elinkelpoisena toimijana yhteisön markkinoilla. Ottaen huomioon yhteisön tuotannonalan tämänhetkisen taloudellisen tilanteen on selvää, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisön tuotannonalan edun mukaista.

3. Etuyhteydettömien tuojien etu

(185) Komissiolle ilmoittautui useita tuojia ja yksi kauppias, joiden osuus asianomaisista maista tutkimusajanjaksona tapahtuneesta tuonnista oli 26 prosenttia. Ne väittivät, ettei toimenpiteiden käyttöönotto olisi yhteisön edun mukaista, koska tuonti on yhteisön markkinoilla tarpeen poly(eteenitereftalaatin) kasvavan kysynnän tyydyttämiseksi. Lisäksi tuontirajoitusten katsottiin haittaavan tuojien toimintaa, mikä voisi vaikuttaa näiden yritysten työllisyystilanteeseen.

(186) Polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on tasavertaisten kaupankäyntiedellytysten palauttaminen. Tarkoituksena ei ole estää tuontia tai haitata tuojien toimintaa yhteisössä. Mahdollisesti käyttöön otettavien toimenpiteiden taso vahvistetaan sellaiseksi, että tuontia on mahdollista harjoittaa jatkossakin, kunhan sovellettavat hinnat eivät ole polkumyyntitasoa tai vahinkoa aiheuttavia riippuen siitä, kumpi näistä on alhaisempi.

(187) Koska siis hyvän kauppatavan mukaisesti hinnoiteltuja tuontituotteita voi edelleen tuoda yhteisön markkinoille, on todennäköistä, että tuojien perinteinen liiketoiminta jatkuu, vaikka polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin osalta otettaisiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet.

4. Tavarantoimittajien etu

(188) Monet yhteisön tuottajat saavat raaka-aineensa samaan yritysryhmään kuuluvilta yrityksiltä (integroituneet tuottajat). Seuraavassa tarkastellaan vain yhteisön tuottajista riippumattomia tavarantoimittajia.

(189) Tutkimuksessa yhteistyössä toimineet kaksi tavarantoimittajaa toimittivat pääosan yhteisön tuotannonalan tarvitsemasta puhdistetusta tereftaalihaposta (pääraaka-aineesta), sikäli kuin kyse ei ollut yritysryhmien sisäisistä toimituksista kuten integroituneiden tuottajien tapauksessa. Molemmat tavarantoimittajat tukivat tätä menettelyä. Toimenpiteiden käyttöönotto auttaisi säilyttämään niiden toimittaman raaka-aineen kysynnän yhteisön tuottajien keskuudessa, minkä vuoksi polkumyyntitoimenpiteiden soveltaminen asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuvaan tuontiin olisi niiden edun mukaista.

5. Käyttäjien etu

5.1 Alustavat huomiot

(190) Poly(eteenitereftalaattia) käytetään tällä hetkellä pääasiassa virvoitusjuomapullojen sekä kivennäis- ja lähdevesipullojen valmistukseen. Lisäksi sitä käytetään tietyntyyppisten muovilevyjen ja -kalvojen valmistukseen. Pullot valmistetaan poly(eteenitereftalaatista) kahdessa vaiheessa tarvittavan vahvuuden saavuttamiseksi: nk. esimuotit saadaan ruiskuttamalla poly(eteenitereftalaattia) muotteihin, minkä jälkeen nämä esimuotit puhalletaan ja muotoillaan pulloiksi. Esimuotteja voidaan kuljettaa melko helposti, koska ne ovat pieniä ja kestäviä, kun taas tyhjät pullot ovat särkyviä ja erittäin kalliita kuljettaa.

(191) Pullotus on järjestetty vesi- ja virvoitusjuomamarkkinoilla eri tavoin:

- Kivennäis- ja lähdevesien tuottajien on otettava terveysvaatimukset tarkemmin huomioon. Vedentuottajien käyttämistä esimuoteista suurin osa tuotetaan itse puhallus- ja täyttölinjojen yhteydessä olevissa tiloissa.

- Virvoitusjuomien tuottajat voivat joko hankkia valmiiksi puhallettuja pulloja, hankkia esimuotteja ja puhaltaa ne pulloiksi tai valmistaa omat esimuottinsa ja puhaltaa ne pulloiksi.

(192) Näin ollen yhteisön tuotannonalalla on kolme tärkeää asiakasryhmää (tiedot kulutuksen jakautumisesta niiden kesken on saatu valituksen tekijältä):

- esimuottien/pullojen valmistajat, joiden osuus poly(eteenitereftalaatin) kulutuksesta on noin 40 prosenttia,

- kivennäis- ja lähdevesien tuottajat, joiden osuus poly(eteenitereftalaatin) kulutuksesta on noin 45 prosenttia,

- virvoitusjuomien integroituneet tuottajat, joiden osuus poly(eteenitereftalaatin) kulutuksesta on noin 7 prosenttia, jos tarkastellaan suoria hankintoja, mutta jotka epäsuorasti eli edellä mainittujen esimuottien/pullojen valmistajien kautta kuluttavat noin 40 prosenttia myydystä poly(eteenitereftalaatista),

- muovilevyjen/-kalvojen tuottajat, joiden osuus poly(eteenitereftalaatin) kulutuksesta on noin 8 prosenttia.

5.2 Esimuottien/pullojen valmistajat

(193) Tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kahden valmistajan osuus poly(eteenitereftalaatin) kulutuksesta oli noin 11 prosenttia, josta 10 prosenttia hankittiin yhteisön tuotannonalalta ja yksi prosentti tuotiin muualta. Ottaen huomioon esimuottien/pullojen valmistajien käyttämän poly(eteenitereftalaatin) arvioidun kokonaismäärän voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan näille kahdelle yritykselle myymä määrä on noin 27 prosenttia alan yrityksille suuntautuneesta kokonaismyynnistä. Myös muovinvalmistajien yhdistys toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(194) Poly(eteenitereftalaatin) hankintakustannukset ovat näille yrityksille merkittävä tekijä, sillä ne edustavat noin 65 prosenttia niiden kokonaiskustannuksista.

(195) Molemmat yritykset suhtautuivat periaatteessa myönteisesti polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vastaisiin toimenpiteisiin, sillä nämä voisivat johtaa tietynlaiseen hintojen vakauteen ja eri PET-laatujen turvattuun saantiin yhteisön markkinoilla. Muovinvalmistajien yhdistys sen sijaan oli huolissaan siitä, että poly(eteenitereftalaatin) hintojen nousu aiheuttaisi vaikeuksia erityisesti pienille ja keskisuurille muovinvalmistajille, joita on arviolta 50-100, ja että osa valmistuksesta siirrettäisiin yhteisön ulkopuolisiin maihin, joissa poly(eteenitereftalaatin) tuontiin ei sovelleta tulleja, jolloin voitaisiin myös käyttää hyväksi sitä seikkaa, että esimuottien tuonnissa yhteisöön ei ole voimassa polkumyyntitulleja.

(196) Yhteenvetona voidaan siis todeta, että tutkimuksessa yhteistyössä toimineet kaksi esimuottien/pullojen valmistajaa, jotka oletettavasti edustavat suurehkoja alan yrityksiä, puoltavat periaatteessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, kun taas muovinvalmistajien yhdistyksen edustamat pienet ja keskisuuret esimuottien/pullojen valmistajat vastustavat polkumyyntitullien käyttöönottoa. Näiden ristiriitaisten näkemysten perusteella ei ole mahdollista tehdä päätelmiä siitä, olisiko polkumyyntitullien käyttöönotto esimuottien/pullojen valmistajien edun mukaista.

5.3 Kivennäis- ja lähdevesien tuottajat

(197) Tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kolmen yrityksen osuus poly(eteenitereftalaatin) kulutuksesta oli noin 13,3 prosenttia, josta 7,8 prosenttia hankittiin yhteisön tuotannonalalta ja 5,5 prosenttia tuotiin muualta. Ottaen huomioon kivennäis- ja lähdevesien tuottajien käyttämän poly(eteenitereftalaatin) kokonaismäärän voidaan todeta, että yhteisön tuotannonalan näille kolmelle yritykselle myymä määrä on noin 28 prosenttia alan yrityksille suuntautuneesta myynnistä.

(198) Poly(eteenitereftalaatin) hankintakustannukset eivät ole näille tutkimuksessa yhteistyössä toimineille yrityksille yhtä merkittäviä kuin esimuottien/pullojen valmistajille, mutta muodostavat silti noin 30 prosenttia niiden kokonaistuotantokustannuksista.

(199) Poly(eteenitereftalaatin) hankintakustannukset muodostavat vain 3 senttiä (6-10 prosenttia) valintamyymälästä ostettavan 1,5 litran pullon 35-50 sentin vähittäismyyntihinnasta (sisältää alv:n).

(200) Yksi kivennäisvesien tuottajista vastusti voimakkaasti toimenpiteiden käyttöönottoa, mutta kaksi muuta tuottajaa puolsi periaatteessa polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vastaisia toimenpiteitä, kunhan riittävän hyvälaatuisen poly(eteenitereftalaatin) saanti saataisiin turvattua, sillä ne ymmärsivät, että yhteisön tuotannonalan on voitava investoida uuteen tuotantokapasiteettiin.

(201) Näistä tuottajista kaikki ilmoittivat kuitenkin olevansa jossain määrin huolissaan suurten vähittäiskauppiaiden vahvasta markkina-asemasta ja siitä, että kivennäis- ja lähdevesien tuottajilla ei olisi mahdollisuuksia siirtää polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton aiheuttamia hinnankorotuksia mitenkään merkittävässä määrin asiakkaittensa kannettavaksi.

(202) Kuten edellä todettiin, poly(eteenitereftalaatista) aiheutuvat kustannukset ovat vain 6-10 prosenttia kuluttajilta veloitettavasta vähittäismyyntihinnasta, mikä tarkoittaa sitä, että hintojen nousu 10 prosentilla aiheuttaisi 0,6-1,0 prosentin hinnankorotuksen kuluttajien tasolla; tätä korotusta ei voida pitää niin merkittävänä, etteikö jatkojalostusteollisuus voisi ottaa sitä kantaakseen taikka siirtää vähittäiskauppiaiden tai kuluttajien kannettavaksi.

5.4 Virvoitusjuomien tuottajat

(203) Kaikki tutkimuksessa yhteistyössä toimineet virvoitusjuomien tuottajat olivat muita kuin integroituneita pullottajia eli ne eivät käyttäneet poly(eteenitereftalaattia) suoraan vaan esimuotteja/pulloja valmistavien yritysten kautta. Kun otetaan huomioon niiden esimuottikustannukset ja esimuotin keskihinta, voidaan kuitenkin todeta, että niiden välillinen PET-kulutus oli alle yksi prosentti poly(eteenitereftalaatin) kokonaiskulutuksesta yhteisössä. Koska tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden virvoitusjuomien tuottajien osuus kokonaiskulutuksesta oli näin pieni, jäljempänä esitettyjen näkemysten ei voida katsoa edustavan alan tuottajien yleistä mielipidettä.

(204) Yhteistyössä toimineet kolme virvoitusjuomien tuottajaa vastustivat periaatteessa toimenpiteiden käyttöönottoa ja ilmoittivat olevansa huolissaan suurten vähittäiskauppiaiden vahvasta markkina-asemasta ja siitä, että niillä ei olisi mahdollisuuksia siirtää polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton aiheuttamia hinnankorotuksia mitenkään merkittävässä määrin asiakkaittensa kannettavaksi.

(205) Kuten edellä jo osoitettiin, poly(eteenitereftalaatin) hinta on lopullisen kuluttajan kannalta melko vähäpätöinen kustannuserä; poly(eteenitereftalaatin) hintojen nousu 10 prosentilla johtaisi noin 0,6 prosentin eli 0,3 sentin korotukseen 1,5 litran pullon hinnassa valintamyymälässä. Kun 1,5 litran virvoitusjuomapullo maksaa tavallisesti noin yhden euron valintamyymälässä, 10 prosentin nousu poly(eteenitereftalaatin) hinnassa aiheuttaisi vain 0,3 prosentin korotuksen lopulliselta kuluttajalta veloitettavaan hintaan.

(206) Koska poly(eteenitereftalaatin) hinnannousun vaikutus vähittäismyyntihintaan on vähäinen, on kohtuullista olettaa, että käyttäjät pystyvät siirtämään tämän korotuksen edelleen vähittäiskauppiaiden ja lopullisten kuluttajien kannettavaksi.

6. Poly(eteenitereftalaatin) riittämätön tarjonta yhteisön markkinoilla

(207) Useat asianomaiset osapuolet ovat esittäneet huolensa siitä, että jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön, yhteisön tuotannonala ei pysty tyydyttämään poly(eteenitereftalaatin) kasvavaa kysyntää; tällöin tarvitaan tuontia täyttämään tämä tuotannon ja kulutuksen väliin jäävä aukko.

(208) Olisi muistettava, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti on kasvanut 45 prosenttia tarkastelujakson aikana. Lisäksi monet yhteisön tuottajista ovat ilmoittaneet suunnittelevansa kapasiteettinsa lisäämistä vielä 300-400 tuhannella tonnilla. Taloudellinen vakaus on tavallisesti rahoituksen saannin ennakkoehto, joten jos polkumyyntitoimenpiteet otetaan käyttöön ja taloudellinen vakaus saadaan näin palautettua, ei ole mitään estettä sille, että yhteisön tuotannonala investoisi saamansa voitot tuotantokapasiteetin kasvattamiseen. Lisäksi voidaan todeta, että vastaavia näkemyksiä esitettiin jo sen tutkimuksen aikana, joka johti toimenpiteiden käyttöönottoon Indonesiasta, Intiasta, Korean tasavallasta, Malesiasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevassa tuonnissa. Nyt suoritettu tutkimus on osoittanut, että kyseiset toimenpiteet eivät johtaneet tarjonnan puutteeseen. Kun otetaan huomioon myös seuraavassa johdanto-osan kappaleessa esitetyt selitykset, mikään ei viittaa siihen, että tilanne olisi nyt erilainen.

(209) Kuten edellä jo todettiin, hyvän kauppatavan mukaisesti hinnoiteltuja tuontituotteita voi edelleen tuoda yhteisön markkinoille, vaikka polkumyyntitoimenpiteet otettaisiin käyttöön, joten niillä voidaan kattaa tuotannon ja yhteisön kulutuksen väliin mahdollisesti jäävä aukko ja näin varmistaa terveen kilpailun edellytykset yhteisön markkinoilla. Lisäksi olisi huomattava, että ehdotettavat polkumyyntitoimenpiteet eivät ole tasoltaan sellaisia, etteikö tuonti asianomaisista maista olisi niiden vuoksi enää kannattavaa.

7. Yhteisön etua koskevat päätelmät

(210) Toimenpiteiden käyttöönotto tarkasteltavina olevista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa olisi selvästikin yhteisön tuotannonalan edun mukaista. Myös tavarantoimittajat ilmoittivat tutkimuksen kuluessa, että niiden edun mukaista olisi varmistaa terveet PET-markkinat, joille ne voisivat toimittaa raaka-ainetta. Tämän lisäksi eräät suuret käyttäjät pitivät polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vastaisia toimenpiteitä hyvänä ratkaisuna, jos ne johtavat tuotantokapasiteetin lisärakentamiseen yhteisössä. Eräiden muiden käyttäjien ja tuojien etu ei riitä horjuttamaan tätä myönteistä kuvaa.

(211) Edellä esitetyn perusteella päätellään, ettei ole olemassa pakottavia syitä luopua polkumyyntitullien käyttöönotosta asianomaisista maista peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa.

F. EHDOTUS VÄLIAIKAISIKSI POLKUMYYNTITOIMENPITEIKSI

1. Vahingon korjaava taso

(212) Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat alustavat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei pääsisi aiheuttamaan lisävahinkoa yhteisön tuotannonalalle.

(213) Väliaikaisten toimenpiteiden tasoa määritettäessä on otettu huomioon todettu polkumyyntimarginaali sekä yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi tarvittava tullin määrä.

(214) Väliaikaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan kyseisestä tuonnista aiheutunut vahinko ylittämättä kuitenkaan todettua polkumyyntimarginaalia. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta kattaa kustannuksensa ja saada sellaisen kokonaismyyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada kyseisellä tuotannonalalla myytäessä samankaltaista tuotetta yhteisön markkinoilla tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Tässä laskelmassa käytetty voittomarginaali ennen veroja oli 7 prosenttia liikevaihdosta eli sama marginaali kuin se, jota edellisessä, Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevaa tuontia koskeneessa menettelyssä(10) pidettiin välttämättömänä tuotannonalan elinkelpoisuuden säilyttämiseksi. Tältä pohjalta yhteisön tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Tämä vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin lisäämällä edellä mainittu 7 prosentin voittomarginaali tuotantokustannuksiin.

(215) Tarvittava hinnankorotus määritettiin tämän jälkeen vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Tästä vertailusta johtuvat erot ilmaistiin sitten prosentteina keskimääräisestä cif-tuontiarvosta. Nämä erot olivat kaikissa tapauksissa suuremmat kuin todettu polkumyyntimarginaali.

2. Väliaikaiset toimenpiteet

(216) Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettua polkumyyntimarginaalia, mutta ei kuitenkaan ole edellä määriteltyä vahinkomarginaalia korkeampi.

(217) Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten senhetkistä tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavia tulleja) yksinomaan tarkasteltavana olevasta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava "kaikkiin muihin yrityksiin" sovellettavaa tullia.

(218) Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esim. yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) on toimitettava viipymättä komissiolle(11), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(219) Sen, että poly(eteenitereftalaatin) hinnat voivat vaihdella raakaöljyn hintavaihteluiden mukaisesti, ei pitäisi merkitä korkeampaa tullia. Sen vuoksi katsottiin asianmukaiseksi ottaa tullit käyttöön tonnia kohti kannettavina paljoustulleina. Kannettavat määrät perustuvat polkumyyntitullin soveltamiseen tutkimusajanjakson aikaista vahingon korjaavaa tasoa laskettaessa käytettyihin cif-vientihintoihin.

(220) Ehdotetut polkumyyntitullit ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

G. LOPPUSÄÄNNÖS

(221) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Lisäksi olisi huomattava, että kaikki tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisista lopullisista tulleista päätettäessä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jota sovelletaan tuotaessa Australiasta, Kiinan kansantasavallasta ja Pakistanista peräisin olevaa, CN-koodiin 3907 60 20 kuuluvaa poly(eteenitereftalaattia), jonka viskositeettiluku on ISO-standardin 1628-5 mukaan vähintään 78 ml/g.

2. Vapaasti yhteisön rajalla -nettohintaan sovellettava väliaikainen polkumyyntitulli on seuraavissa yrityksissä valmistettujen tuotteiden osalta seuraava:

>TAULUKON PAIKKA>

3. Jos tavarat ovat vahingoittuneet ennen niiden luovutusta vapaaseen liikkeeseen, mistä syystä niistä tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa on suhteutettu tullausarvon määrittämiseksi tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(12) 145 artiklan mukaisesti, 2 kohdan mukaisesti laskettavaa polkumyyntitullia alennetaan prosenttimäärällä, joka vastaa tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan suhteutusta.

4. Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

5. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuotteen luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin määrää vastaavan vakuuden antamista.

2 artikla

Asianomaiset osapuolet voivat 30 päivän kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta pyytää, että niille ilmoitetaan niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella tämä asetus annettiin, ja ne voivat saman ajan kuluessa esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla komission kuulemiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 384/96 20 artiklan soveltamista.

Asianomaiset osapuolet voivat asetuksen (EY) N:o 384/96 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti esittää huomautuksiaan tämän asetuksen soveltamisesta yhden kuukauden kuluessa sen voimaantulosta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 1 artiklaa sovelletaan kuuden kuukauden ajan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä helmikuuta 2004.

Komission puolesta

Pascal Lamy

Komission jäsen

(1) EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1.

(2) EYVL L 305, 7.11.2002, s. 1.

(3) EUVL C 120, 22.5.2003, s. 9.

(4) EUVL C 120, 22.5.2003, s. 13.

(5) Ks. väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan tietynlaisen poly(eteenitereftalaatin) (PET) tuonnissa annetun komission asetuksen (EY) N:o 1742/2000 (EYVL L 199, 5.8.2000, s. 48) johdanto-osan 101 kappale.

(6) Asetuksella (EY) N:o 1742/2000 otettiin käyttöön väliaikaiset polkumyyntitullit Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa 6 päivästä elokuuta 2000 alkaen.

(7) Ks. asetuksen (EY) N:o 1742/2000 johdanto-osan 194 kappale.

(8) Asetus (EY) N:o 1742/2000 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa.

(9) Asetus (EY) N:o 1742/2000 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Indonesiasta, Intiasta, Malesiasta, Korean tasavallasta, Taiwanista ja Thaimaasta peräisin olevan poly(eteenitereftalaatin) tuonnissa.

(10) EYVL L 199, 5.8.2000, s. 48.

(11) European Commission Directorate-General for Trade

Direction B

Office J-79 5/16

B - 1049 Brussels

(12) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

Top