Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62015CN0252

Asia C-252/15 P: Valitus, jonka Naazneen Investments Ltd on tehnyt 28.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-250/13, Naazneen Investments Limited v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMHV), 18.3.2015 antamasta tuomiosta

OJ C 294, 7.9.2015, p. 19–21 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

7.9.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 294/19


Valitus, jonka Naazneen Investments Ltd on tehnyt 28.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-250/13, Naazneen Investments Limited v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (SMHV), 18.3.2015 antamasta tuomiosta

(Asia C-252/15 P)

(2015/C 294/25)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittaja: Naazneen Investments Ltd (edustajat: Rechtsanwältin P. Goldenbaum ja Rechtsanwältin I. Rohr)

Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Energy Brands, Inc.

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta

kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-250/13 18.3.2015 antaman tuomion

kumoamaan valituslautakunnan antaman päätöksen asiassa R-1101/2011-2 tai vaihtoehtoisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, mikäli tämä on tarpeen,

velvoittamaan SMHV:n vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan valittajalle unionin tuomioistuimessa ja unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä valituslautakunnassa aiheutuneet kulut

velvoittamaan Energy Brands, Inc:in vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan, mikäli tämä osallistuu oikeudenkäyntiin väliintulijana.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 207/2009 (1) 75 artiklan ja 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaa eikä suorittanut asianmukaista ja täydellistä kokonaisharkintaa kaikkien esitettyjen todisteiden ja kaikkien asian kannalta merkityksellisten olosuhteiden osalta – tai virheellisesti kiisti sen, ettei valituslautakunta ollut toiminut näin – ja ettei se riittävästi ottanut huomioon oikeuskäytäntöön perustuvia periaatteita tai että se sovelsi niitä virheellisesti. Unionin yleisen tuomioistuimen tekemissä useissa toteamuksissa tosiseikat on lisäksi otettu tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.

I.   Asetuksen N:o 207/2009 75 artiklan rikkominen

Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen todetessaan, että valituslautakunta oli esittänyt riittävät perustelut päätökselleen. Unionin yleinen tuomioistuin ei etenkään ottanut huomioon sitä, että valituslautakunta oli jättänyt täysin huomiotta valitusperusteiden sivut 6–22 ja ettei se ollut ottanut huomioon kaikkea esitettyä näyttöä eikä esittänyt omia perusteluja toteamukselleen. Unionin yleinen teki menettelyllisen virheen käyttämättä jättämiseen liittyvien pätevien syiden osalta, koska se perusti toteamuksensa uuteen seikkaan valittajan lisenssin haltijan väitetyistä velvoitteista tarkkailla ja valvoa tuotteiden valmistusta.

II.   Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkominen

1.   Tosiasiallinen käyttö

Unionin yleinen tuomioistuin

totesi virheellisesti valituslautakunnan ottaneen huomioon toimitetut valaehtoiset vakuutukset, vaikka se ei ollut tarkastellut näiden valaehtoisten vakuutusten todistusarvoa laisinkaan

perusti toteamuksensa virheellisiin tosiseikkoihin, kun se totesi 12 lavan pullotilauksella olevan hyvin rajoitettu taloudellinen merkitys ”koemyyntien” suorittamiseksi

vahvisti virheellisesti säännön, jonka mukaan huomattavan suuret markkinat – kuten markkinat juomille suurkulutustuotteina – väistämättä johtivat korkeampiin vaatimuksiin käytön laajuuden osalta, sekä sovelsi sitä virheellisesti

ei noudattanut periaatetta, jonka mukaan vaatimusta jatkuvasta käytöstä ei ole,

teki oikeudellisen virheen todetessaan, että syitä sille, miksi tavaramerkkiä ei ollut käytetty laajemmin eikä koko merkityksellisen ajanjakson ajan, oli tarkasteltava ainoastaan arvioitaessa syitä kyseisen tavaramerkin käyttämättä jättämiselle

ei ottanut huomioon ”käyttämättä jättämisen” ja ”tilanteiden, joissa käyttö on ollut vähäistä,” välistä eroa

virheellisesti vahvisti periaatteen, jonka mukaan silloin, kun valituslautakunta arvioi tavaramerkin tosiasiallista käyttöä, sen täytyi ottaa ainoastaan huomioon näyttö tällaisesta käytöstä eikä näyttöä, jossa selitetään kyseisen tavaramerkin käyttämättä jättämistä,

virheellisesti vahvisti säännön, jonka mukaan ainoastaan suuret kampanjat voivat olla merkityksellisiä mainos- ja muussa myynninedistämistoiminnassa

virheellisesti kiisti tavaramerkin omistajan internetsivustolta tulostettujen tulosteiden merkityksellisyyden ja jätti ottamatta huomioon valittajan tältä osin esittämät selitykset ja todisteet

osoitti ymmärtäneensä virheellisesti ilmaisun ”symbolinen”.

Tutkiessaan vähäisen myynnin määrän merkitystä tuotaessa tavaramerkki (uudelleen) markkinoille, unionin yleinen tuomioistuin

teki laskuvirheen

ei ottanut todennäköisenä syynä huomioon tuotteiden viallisuutta eikä kolmannen osapuolen vireille saattamaa menettämismenettelyä

teki oikeudellisen virheen vähäistä käyttöä koskevilta perusteilta vaaditun laadun osalta. Syiden sille, miksi tavaramerkkiä ei käytetä laajemmin, ei tosiasiallisen käytön osalta tarvitse täyttää vaatimusta perustelluista syistä käyttämättä jättämiselle, vaan on oltava riittävää, että ne saattavat todennäköiseksi sen, miksi määrä ei ole ollut suurempi.

2.   Perustellut syyt käyttämättä jättämiselle

2.1   ”SMART WATER” -juomien valmistukseen liittyvät ongelmat

Unionin yleinen tuomioistuin

perusti toteamuksensa tosiseikkoihin, jotka on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, koska velvoitteita tarkkailla ja valvoa tuotteiden valmistusta ei itse asiassa ollut rikottu

osoitti ymmärtäneensä virheellisesti TRIPS-sopimuksen 19 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetut arviointiperusteet ”tavaramerkin omistajan tahdosta riippumat[ta]’ja’este” etenkin, kun se ei kysynyt, olisiko ollut kohtuutonta valmistaa ja markkinoida uusia tuotteita, vaan se kysyi, olisiko tämä ollut mahdotonta

ei havainnut sitä, että valittaja oli esittänyt yksityiskohtaiset selitykset sille, miksi valmistuksen ja toimituksen jatkaminen vaivatta ja nopeasti ei ollut ollut mahdollista, mitä valituslautakunta ja unionin yleinen tuomioistuin itse eivät kumpikaan ottaneet huomioon.

2.2   Kolmannen osapuolen vireille saattama menettämismenettely

Unionin yleinen tuomioistuin

ei havainnut, että menettämismenettely on täysin riippumaton tavaramerkin omistajan tahdosta

sovelsi virheellisiä standardeja, kun se perusti päätelmänsä toteamukseen siitä, ettei menettämismenettely estä tavaramerkin omistajaa käyttämästä tavaramerkkiä

vahvisti virheellisen perusteen ”välittömille seurauksille”: unionin yleinen tuomioistuin myönsi, että mikäli tällainen menettämismenettely johtaisi tavaramerkin menettämiseen, saatettaisiin nostaa vahingonkorvauskanne. Se kuitenkin hylkäsi todellisen syyn käyttämättä jättämiselle, koska tämä ei ollut menettämismenettelyn ”välitön seuraus”: unionin yleisen tuomioistuimen toteamukset tältä osin ovat tosiasiallisen käytön vaatimuksen tarkoituksen vastaisia. Suppea toteamus siitä, että tavaramerkin omistajan tehtävänä oli arvioida ja laskea riskit ja joko käyttää tavaramerkkiä vahingonkorvausvastuuseen joutumisen epävarmuudesta huolimatta tai perääntyä ja pidättäytyä käyttämästä tavaramerkkiä, syrjisi selkeästi pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tämä tekisi myös helposti mahdolliseksi sen, että rekisteröidystä tavaramerkistä kiinnostuneet kolmannet osapuolet käyttäisivät menettämismenettelyä välineenä väärin.


(1)  Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).


Top