Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52013IE2138

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Strategia harmaan talouden ja pimeän työn torjumiseksi” (oma-aloitteinen lausunto)

OJ C 177, 11.6.2014, p. 9–14 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

11.6.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 177/9


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Strategia harmaan talouden ja pimeän työn torjumiseksi” (oma-aloitteinen lausunto)

(2014/C 177/02)

Esittelijä: Stefano PALMIERI

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. helmikuuta 2013 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Strategia harmaan talouden ja pimeän työn torjumiseksi.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 19. joulukuuta 2013.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 21.–22. tammikuuta 2014 pitämässään 495. täysistunnossa (tammikuun 21. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 129 ääntä puolesta ja ei yhtään vastaan 4:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) pitää synergiavaikutusten aikaansaamiseksi tarpeellisena korostaa harmaan talouden ja pimeän työn vastustamisen merkitystä, johon myös Euroopan komissio, alan erityiselimet (kuten Eurofound) ja muut kansainväliset järjestöt, muun muassa Maailmanpankki, ovat kiinnittäneet huomiota.

1.2

ETSK ottaa huomioon Euroopassa jatkuvan vaikean talouskriisin ja korostaa edellä mainittujen ilmiöiden kielteistä vaikutusta yritysten kasvudynamiikkaan ja innovaatiomahdollisuuksiin sekä inhimillisen pääoman kehittämismahdollisuuksiin. Pimeästi toimivien yritysten ja työntekijöiden paljastaminen olisi talouden elpymistä edistävä tekijä, jolla luotaisiin perustaa pitkäjänteisemmälle kehitykselle.

1.3

Vaikka kyse on jäsenvaltioiden toimivallan piiriin kuuluvista politiikoista, yleisesti tunnustetaan, että tehokas torjunta edellyttää myös järjestelmällistä tietojen ja arvioiden vaihtoa koko EU:n alueella niin, että asiasta vastaavat viranomaiset ja asianomaiset työmarkkinaosapuolet saadaan osallisiksi ja mukaan yhteistyöhön.

1.4

ETSK tarjoaakin luonteensa vuoksi ihanteellisen ympäristön, jossa voidaan edistää välineiden, politiikkojen ja hyvien käytäntöjen jakamista ja kannustaa niiden käyttöön siten, että niillä vaikutetaan sekä taloudellisiin tekijöihin että kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöön osana pimeän työn ja veronkierron vastaista EU-strategiaa, joka perustuu pääsyyn virallisille työmarkkinoille.

1.5

Ensinnäkin ETSK pitää ratkaisevan tärkeänä arvioida kyseisten ilmiöiden määrää ja laatua, joissa on suuria eroja eri jäsenvaltioiden välillä, sekä niiden kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka puolestaan näkyvät eri tavoin eri jäsenvaltioissa erilaisten rakenteellisten ja ympäröivien olosuhteiden mukaisesti. Ilman eri jäsenvaltioista saatavia johdonmukaisia tietoja torjuntastrategia heikkenee. Siinä tarvitaan sekä toimenpiteitä ongelman laajuuden mittaamiseksi että harjoitettujen politiikkojen vaikutusten arviointia.

1.6

Näin ollen ETSK ehdottaa, että harmaan talouden ja pimeän työn mittakaavaa ja kehitystä koskeviin, toistaiseksi puutteellisiin ja kiistanalaisiin arvioihin liittyvä metodologinen ongelma ratkaistaan käyttämällä menetelmää, joka perustuu työvoiman kartoittamiseen yhdenmukaisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa. Etenkin Italian tilastokeskus on kehittänyt tällaista menetelmää: sitä on siis testattu valtiossa, jossa kyseiset ilmiöt ovat erityisen yleisiä ja jossa alueelliset erot ovat lisäksi suuria.

1.7

Erot koskevat ennen kaikkea harmaan talouden laajuutta. Eräissä jäsenvaltioissa ja eräillä alueilla harmaan talouden osuus on jopa 30 prosenttia koko kansantuotteesta. Tällöin se ei enää ole erillisongelma vaan pikemminkin kiinteä osa tuotantojärjestelmää. ETSK korostaakin, että on tarpeen ottaa käyttöön monipuolinen yhdistelmä erilaisia – alueittain, tuotantoaloittain ja työn tyypin mukaan jäsenneltäviä – torjuntapolitiikkoja, jotta voidaan tarttua asianmukaisesti niihin nimenomaisiin taloudellisiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin seikkoihin, jotka ruokkivat harmaata taloutta ja pimeää työtä.

1.8

Työmarkkinaosapuolet voivat auttaa harmaan talouden paljastamisessa, etenkin niillä alueilla, missä harmaan talouden avulla ei pelkästään pyritä karsimaan tuotantokustannuksia, vaan se on elimellinen osa tuotantorakennetta. Torjuntapolitiikat edellyttävät, että otetaan käyttöön eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten toimijoiden keskinäinen verkosto. Nämä toimijat ovat tietoisia ongelmasta ja pystyvät toteuttamaan toimia, joiden avulla harmaa talous lakkaa olemasta kannattavaa. Tähän voidaan päästä, jos sen harjoittamista torjutaan tehokkaiden pelotteiden avulla ja sen paljastumista edistetään ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimien avulla. Viimeksi mainituista lienee enemmän hyötyä vallitsevan talouskriisin oloissa.

1.9

ETSK kannattaa alueellisten harmaan talouden seurantakeskusten käyttöönottoa eri alueilla. Keskuksissa tulisi olla työnantajien, ammattijärjestöjen ja toimivaltaisten viranomaisten edustajia, ja niiden tulisi tarkastella ongelmaa ja sen kehittymistä pitkällä aikavälillä, yksilöidä sen keskeiset piirteet, arvioida tehokkaimpia toimenpiteitä ja seurata niiden toteuttamista käytännössä.

1.10

ETSK katsoo, ettei harmaan talouden torjunnan pidä rajoittua vain EU:n rajojen sisäpuolelle, vaan lisäksi olisi sovellettava yritysten yhteiskuntavastuuta, kun EU-maille alihankintaa tekevissä unionin ulkopuolisissa maissa ei ole ihmisarvoisen työn vähimmäisvaatimuksia. Tällainen käytäntö paitsi vahingoittaa yritysten välistä kilpailua myös altistaa lapsityövoiman käytölle ja asettaa kyseisten työntekijöiden terveyden uhatuksi, kun jopa perustavimmat turvatoimet laiminlyödään, kuten äskettäin Bangladeshissa romahtaneessa tehtaassa.

2.   Euroopan unionin toimet harmaata taloutta ja pimeää työtä vastaan

2.1

Euroopan unionin Eurooppa 2020 -strategian tavoitteena on älykäs, kestävä ja osallistava kasvu, ja sen mukaan jäsenvaltioiden talouspoliittisiin suuntaviivoihin yhdistetään ja sisällytetään työllisyyspoliittiset suuntaviivat, jotka koskevat muun muassa harmaan talouden ja siihen liittyvän pimeän, laittoman tai epävirallisen työn torjumista, joka kuuluu jatkossakin jäsenvaltioiden toimivaltaan. (1) Harmaa työ on yleiskäsite, joka kattaa erilaisia toimintatapoja laittomasti toteutetuista laillisista toimista laittomiin toimiin saakka. Pimeä työ on määritelty ”maksetuksi toiminnaksi, joka on luonteeltaan laillista mutta josta ei ilmoiteta viranomaisille, ottaen samalla huomioon eri jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmien erot”. ”Määritelmässä – – sen piiriin kuuluu monenlaista toimintaa epävirallisista kotitalouspalveluista laittomasti maassa asuvien pimeään työhön – ei kuitenkaan rikollinen toiminta.” (2)

2.1.1

Harmaa talous haittaa asianmukaista tuotantotoimintaa ja heikentää työvoiman laatua sekä haittaa kasvuun pyrkivää talous-, sosiaali- ja budjettipolitiikkaa ja kyseenalaistaa ponnistelut Eurooppa 2020 -strategiassa määriteltyjen kunnianhimoisten talous- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseksi. Talouskriisin sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset pahentavat harmaan talouden kielteisiä vaikutuksia vähentämällä työpaikkoja ja vaarantamalla yritysten ja työntekijöiden ansaintamahdollisuudet.

2.1.2

Viime vuosina näihin ilmiöihin on Euroopan työllisyysstrategian myötä alettu kiinnittää yhä enemmän huomiota. (3) Niitä on alettu tarkastella sekä suoraan että yleisempien työmarkkinoiden uudistamistarvetta koskevien pohdintojen yhteydessä ja myös aihetta sivuavien teemojen, kuten Euroopan unioniin suuntautuvan laittoman maahanmuuton ja kolmansien maiden kohtuullisten työolojen, yhteydessä.

2.1.3

Harmaa talous ja pimeä työ huomioidaan osatekijöinä muun muassa huhtikuussa 2012 käynnistetyssä työllisyyspaketissa, vuotuisissa kasvuselvityksissä 2012 ja 2013 sekä useille jäsenvaltioille annetuissa laittoman työn ja veronkierron torjumista koskevissa suosituksissa. Komission työohjelmassa (4) mainitaan vuoteen 2014 mennessä toteutettavien lainsäädäntöhankkeiden joukossa eurooppalainen foorumi pimeän työn torjumiseksi. Sen tarkoituksena on tehostaa jäsenvaltioiden vastaavien viranomaisten keskinäistä yhteistyötä, jakaa parhaita käytäntöjä ja tunnistaa tiettyjä yhteisiä periaatteita.

2.2

Ratkaisevana seikkana pidetään työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen osallistumista päätöksentekoon: ”Työmarkkinaosapuolet ovat kansallisella tasolla tärkeässä asemassa työmarkkinasääntöjen – – määrittelyssä.” (5) Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on samanaikaisesti keskustellut harmaan talouden ja pimeän työn vastaisista EU:n politiikoista, edistänyt niiden kehittämistä ja hyväksynyt aiheesta kaksi lausuntoa vuosina 1999 ja 2005. (6)

2.2.1

Ensimmäisessä näistä lausunnoista ETSK arvioi myönteisesti torjuntastrategiaa, joka perustuu osallisuuteen virallisilla työmarkkinoilla sekä monipuoliseen yhdistelmään jäsenvaltioiden erilaisiin lainsäädäntö- ja elinkeinotoimintaympäristöihin mukautuvia politiikkoja. Lausunnossa nostettiin myös esiin tietty monitulkintaisuus tai aliarviointi, jota liittyy pimeän työn määrittelyyn, sen erottamiseen, kenen on pakko tehdä pimeää työtä ja kuka taas vapaaehtoisesti pysyy harmaalla alueella, hallinnollisten kulujen ja verojen aiheuttamaan rasitukseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja käsiteollisuudessa, laittomien maahanmuuttajien hallintaan, uusien työnteon muotojen sääntelyyn, pimeän työn tekijöiden joukon heterogeenisuuteen sekä eräiden torjuntakeinojen mahdolliseen tehottomuuteen.

2.2.2

Toisen lausunnon ETSK antoi oma-aloitteisesti vuonna 2005 (7). Siinä se nosti uudelleen esiin aiemmassa lausunnossa jo mainitsemiaan ongelmia ja esitti lisäksi uusia seikkoja. Näitä olivat muun muassa laillista työntekoa koskevien kannustimien parantaminen, uuden yrityksen perustamiseen liittyvän byrokratian vähentäminen, pienipalkkaisiin naistyöntekijöihin kiinnitettävä erityishuomio, yrityksille ja työntekijöille suunnattujen tiedotus- ja valistuskampanjoiden edistäminen, tehokkaan valvonta- ja seuraamusjärjestelmän käyttöönottaminen pelotteena, huomion kiinnittäminen kolmansien maiden työoloihin sekä ilmiön yhteys työttömyyteen.

3.   Yleisiä huomioita: toimenpiteiden tarve

3.1

Harmaa talous ei johdu pelkästään kohtuuttomana pidetyistä kustannuksista (erityisesti työvoimakustannuksista), eikä sillä siis pyritä vain pienentämään laittomasti tuotantokustannuksia kiertämällä veroja ja sosiaaliturvamaksuja. Se johtuu myös halusta kiertää työtä koskevaa sääntelyä ja työehtoja (vähimmäispalkka, enimmäistyöaika, turvallisuus, pätevyysvaatimukset). Näiden syiden ulkopuolelle jäävät rikollinen toiminta sekä sellainen laillinen toiminta, jota harjoittavat luvattomat toimijat. Sen sijaan kuvauksen piiriin kuuluu satunnainen epävirallinen työ perheessä tai lähipiirissä; sen nauttima sosiaalinen hyväksyntä on kuitenkin yleensä suurempaa.

3.1.1

Ilmiön monitahoisuuden vuoksi siihen osallistuva työvoima on hyvin moninaista (8): itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka eivät halua laillistaa asemaansa; työsuhteessa olevia, jotka eivät kuulu sosiaaliturvan piiriin tai joilla ei ole työsopimusta tai joille maksetaan osittain pimeästi; kodeissa työskenteleviä apulaisia; työntekijöitä, jotka tekevät toista tai kolmatta työtä pimeästi; laittomia maahanmuuttajia; EU-maille alihankintaa tekevien unionin ulkopuolisten maiden työntekijöitä, joiden työolot eivät täytä kohtuullisia vähimmäisvaatimuksia.

3.2

Tarve torjua päättäväisesti harmaata taloutta ja pimeää työtä perustuu niihin moniin vaikutuksiin, joita näillä on sekä yrityksiin että työntekijöihin ja myös julkiseen talouteen ja joita ovat esimerkiksi seuraavat:

Yritysten välinen kilpailu vääristyy epäreilun kilpailun vuoksi, kun yhdet noudattavat sääntöjä ja toiset eivät, koska tämä mahdollistaa sellaisen toiminnan jatkumisen, joka luultavasti syrjäytyisi markkinoilta. Lisäksi aiheutuu tehottomuutta, kun yritykset eivät kasva voidakseen pysyä harmaan talouden alueella eikä niillä ole mahdollisuutta saada tarvittavaa luottoa.

Työntekijät kärsivät terveyttään, ansioitaan sekä sosiaali- ja eläketurvaansa koskevasta epävarmuudesta, millä on vaikutuksia paitsi eettisesti heidän ihmisarvoonsa myös tuotantoon, koska mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, ammattitaidon kehittämiseen tai työtehtävien, tuotantoprosessien ja tuotteiden uudistamiseen ei ole.

Julkinen talous kärsii resurssien häviämisestä, mikä heikentää vero- ja maksutuloja (tax gap) ja tekee julkisten palvelujen ja hyvinvointivaltion kustannusten jakautumisesta epäoikeudenmukaista (free riding).

3.3

Talouden globalisaatioprosessin ja sosiodemografisten muutosten myötä harmaalle taloudelle ja pimeälle työlle syntyy – tai ainakin voi syntyä – enemmän tilaa, joten niiden vastaisten politiikkojen on myös voitava kehittyä mukautumalla muuttuneisiin olosuhteisiin ja kohtaamalla uudet nousevat ilmiöt. Tältä osin viitataan koti- ja hoivapalvelujen kasvavaan kysyntään, tavanomaisten työnteon muotojen vähenemiseen ja sopimussuhteiden yhä suurempaan joustavuuteen, itsenäisen ammatinharjoittamisen ja ulkoistamisen lisääntymiseen sekä monikansallisten yrityskonsernien vahvistumiseen. Tämä edellyttää, että säädösmääritelmiin, seuranta- ja valvontavälineisiin sekä kansainvälisen koordinoinnin muotoihin kiinnitetään yhä suurempaa huomiota.

3.4

Tilastollisesti pimeä työ on kiinteä osa bruttokansantuotetta, ja sen määrän arvioiminen vaatii sopivia menetelmiä. Luotettavia ja vertailukelpoisia tietoja sen mittakaavasta ja rakenteesta EU:ssa on kuitenkin vaikeaa saada vähintään kolmesta syystä: i) ilmiöiden luonne, sillä ne eivät ole suoranaisesti havaittavissa; ii) monet erilaiset suuntaukset jäsenvaltioissa ja tästä johtuva kansallisten lainsäädäntöjen erilaisuus; iii) erilaisten laskentamenetelmien käyttö. On selvää, että erilaiset lähestymistavat johtavat määrältään erilaisiin tuloksiin, jotka saattavat poiketa hyvinkin paljon jopa saman maan alueella (ks. taulukko 1). Yleensä virallisten kansallisten lähteiden julkaisemat arvot ovat pienempiä kuin tutkijoiden ja kansainvälisten järjestöjen tuottamat tiedot.

3.4.1

Harmaan talouden laajuutta arvioidaan kolmella erityyppisellä tavalla, joita voidaan sitä paitsi soveltaa useisiin eri tarkastelun kohteisiin (lisäarvo tai työllisyys):

suorat mikroekonomiset kyselytutkimukset (esimerkiksi Eurobarometri ja eurooppalainen sosiaalitutkimus), joissa otantaa tehdään aika ajoin tai jatkuvasti ja joissa haastatelluille esitetään heidän työsuhdettaan koskevia kysymyksiä (9)

epäsuorat makroekonomiset arviot, jotka perustuvat sellaisiin muihin tunnettuihin suureisiin, jotka vakiintuneesti liittyvät harmaaseen talouteen, kuten valtiontalouden tilanne, työmarkkinoiden dynamiikka, kulutuskäyttäytyminen ja rahan kysyntä

ekonometriset mallit, joissa harmaaseen talouteen suhtaudutaan muuttujana, jota ei voida havainnoida, sitä edistävien pääasiallisten tekijöiden ja laittoman toiminnan indikaattorien perusteella.

3.5

Euroopan laajuisessa tutkimuksessa jäsenvaltioiden välisten yhdenmukaisten ja vertailukelpoisten arvioiden tuottamiseksi suositeltiin Italian kansallisen tilastokeskuksen kehittämää epäsuoraa menetelmää, joka pohjautuu laajasti saatavilla oleviin ja luotettaviin tietoihin työstä. (10) Tämä voisi tarjota EU:lle keskipitkällä aikavälillä yhteisen tarkastelu-, vertailu- ja arviointiperustan, joka ei ole riippuvainen tutkimuskeskusten tai ulkopuolisten järjestöjen tuottamista tiedoista.

3.6

Vertailukelpoisia tietoja kaikkien jäsenvaltioiden osalta saadaan nykyisin harmaata taloutta koskevista ekonometrisistä malleista ja epävirallista työtä tekevää työvoimaa (sekä työsuhteisia että itsenäisiä ammatinharjoittajia) koskevista otantatutkimuksista. Näin saadaan kuitenkin osittain ristiriitaista tietoa, koska tarkastelu kohdistuu ilmiön eri puoliin (ks. taulukko 2). Sitä paitsi vain harvat jäsenvaltiot keräävät ilmiöstä tietoja alueeltaan säännöllisesti.

3.6.1

Ekonometrisellä menetelmällä saadaan erittäin korkeita arvoja eräissä Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa (enimmillään jopa yli 30 prosenttia Bulgariassa), korkeita Etelä-Euroopassa, keskimääräisiä muualla Keski- ja Itä-Euroopan maissa ja Pohjoismaissa ja erittäin pieniä Manner-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa ja anglosaksisissa maissa. (11)

3.6.2

Suoralla menetelmällä saatava kuva on sen sijaan vaihtelevampi: sen mukaan arvot ovat suurimpia Etelä-Euroopassa (etenkin Kyproksella ja Kreikassa), mutta myös Irlannissa ja Puolassa, ja pienimpiä eräissä Keski- ja Itä-Euroopan, Pohjois-Euroopan ja Manner-Euroopan alueella sijaitsevissa jäsenvaltioissa. (12)

4.   Erityishuomioita: kriisin vaikutus ja poliittiset toimintaohjeet

4.1

Talouskriisin ja säästötoimien vaikutukset eivät ole etukäteen selvät. Tarjonnan osalta taantuman pitäisi kannustaa karsimaan tuotantokustannuksia, myös laittomin keinoin, ja tasaamaan näin voittojen ja ansioiden vähenemistä, kun aiempaa useammat työttömät ovat valmiita suostumaan laittomaan työhön. Mitä kysyntään tulee, työmahdollisuudet kuitenkin vähenevät vähän koulutetuilta, koska kulutus ja investoinnit vähenevät mm. rakennusalalla, kaupan alalla, hotelli- ja ravintola-alalla sekä kotipalveluissa.

4.1.1

Empiirinen näyttö ei annakaan tyhjentävää tietoa. (13) Viimeaikainen kehitys vaikuttaa ekonometristen mallien perusteella johdonmukaisesti laskevalta lukuun ottamatta lievää nousua vuonna 2009 talouskriisin vallitessa. Kehitys kuitenkin kääntyi nopeasti uuteen laskuun vuosien 2010 ja 2012 välisenä aikana (ks. taulukko 3). Suorat tutkimukset sen sijaan antavat ristiriitaisemman kuvan: osassa jäsenvaltioista työsuhteessa olevien työntekijöiden epävirallinen työ näyttää vähentyneen, mutta toisissa se on itsenäisillä ammatinharjoittajilla päinvastoin lisääntynyt.

4.2

Harmaan talouden ja pimeän työn määrän lisäksi myös niiden rakenne vaihtelee eri jäsenvaltioissa, koska sekä tuotantorakenteissa että sosiaaliturvajärjestelmissä on eroja. (14) Niiden työntekijäryhmien, joita kyseiset ilmiöt eniten koskettavat, taloudellinen tilanne on tavallisestikin keskimääräistä huonompi, ja taantuman aikaan ne kärsivät eniten näiden ilmiöiden supistumisesta ja ansiomahdollisuuksiensa kaventumisesta. (15)

4.3

Harmaan talouden ja pimeän työn dynamiikka ei siis – etenkään kriisin myötä – vaikuta työvoimaan yhdenmukaisesti eri jäsenvaltioissa ja yksittäisissä talousjärjestelmissä. Tämä vaikutusten heterogeenisuus on otettava huomioon suunniteltaessa harmaan talouden vastaista politiikkaa ja toteutettaessa suhdannevaikutuksia tasoittavaa sosiaalipolitiikkaa.

4.4

Kun otetaan huomioon harmaan talouden ja pimeän työn monisäikeisyys ja moniulotteisuus, vallitsee yksimielisyys siitä, että näitä ilmiöitä on torjuttava yhdistelemällä erilaisia välineitä niin, että käytetään pelotteena valvontaa ja seuraamuksia ja kannustetaan noudattamaan säännöksiä. ETSK kannattaa sitä, että viime vuosina on lisätty ehkäiseviä ja korjaavia toimia, joiden avulla pyritään välttämään harmaan talouden taustalla olevien tekijöiden esiintymistä tai kannustamaan harmaan talouden paljastamiseen. Tällaiset toimet ovat todennäköisesti hyödyllisempiä talouskriisistä irtautumiseksi (ks. taulukko 4). (16)

4.5

Yleensä tarjolla on erilaisia toimenpiteitä, joissa ilmiötä lähestytään eri näkökulmista:

Tehdään säännösten noudattamisesta yrityksille edullisempaa ja helpompaa uudistamalla ja yksinkertaistamalla hallinnollisia menettelyjä ja verotusta.

Lisätään paljastumisen riskiä vahvistamalla valvontaa – etenkin ”kolmikantatarkastuksia”, joihin osallistuu toimivaltaisten viranomaisten (17), työnantajien ja ammattijärjestöjen edustajia – ja tehostamalla jo sovellettavia seuraamuksia.

Edistetään pienten ja keskisuurten yritysten kasvua ja otetaan käyttöön teollisuuspoliittisilla toimilla sellaisten tuotannon alojen edistämiseksi, joilla pätevän työvoiman tarve on suuri.

Heikennetään pimeän työn houkuttelevuutta työntekijöille toteuttamalla ansioihin kohdennettuja tukitoimia ja tekemällä sosiaalimaksujen ja -etuuksien välinen yhteys ilmeisemmäksi.

Säännellään uusia työn muotoja siten, ettei niihin kohdistu väärinkäyttöä vaan niiden avulla voidaan yhdistää yritysten ja työntekijöiden vaatimukset.

Valvotaan maksettavien palkkojen sääntöjenmukaisuutta työmarkkinaosapuolten kanssa sovittujen, työvoiman työkustannusten asianmukaisuutta mittaavien indikaattorien (18) avulla (erilaiset eri aloilla, yritysryhmissä ja alueilla).

Heikennetään harmaan talouden sosiaalista hyväksyntää ja levitetään korkeaa veromoraalia vaikuttamalla yleiseen tietoisuuteen ja mielipiteeseen, pyrkimällä verotaakan tasaisempaan jakautumiseen ja lisäämällä luottamusta julkishallintoon ja politiikkaan.

Laaditaan määräajoin seurantakertomuksia, joissa arvioidaan vallitsevia kehityssuuntia ja käytössä olevien toimenpiteiden tehokkuutta.

Vahvistetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä monikansallisia yhtiöitä koskevissa kysymyksissä myös tähän keskittyvien virastojen tai instituutioiden välityksellä. (19)

4.6

Kaikkien toimenpiteiden päämäärä on kuitenkin sama: tehdä petoksen tai lainvastaisuuden kustannuksista (taloudellisten seuraamusten ja maineen suhteen) yrityksille mahdollisia hyötyjä suuremmat niin, ettei riski enää kannata, ja tehdä laillisesta työstä työntekijöille pimeää kannattavampaa sekä kuukausiansioiden että tulevaisuudennäkymien suhteen. Tämä edellyttää välttämättä toimenpiteitä, joilla tuetaan pimeän työn muuttamista lailliseksi työksi.

Bryssel 21. tammikuuta 2014

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Henri MALOSSE


(1)  ”Tavoitteena työllistävä elpyminen”, COM(2012) 173 final, kohta 1.1; neuvoston päätös 2010/707/EU jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista, suuntaviiva 7.

(2)  COM(2007) 628. OECD käyttää vastaavaa määritelmää. Maailmanpankki puolestaan ehdottaa, ettei työsuhteessa ilman työsopimusta olevien työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien, joilla on enintään viisi työntekijää, katsota olevan mukana työelämässä.

(3)  

ILO:n työasiakirja Labour Inspection and Undeclared Work in the EU, 2013.

Eurofoundin tietokanta ja raportti Tackling undeclared work in 27 European Union Member States and Norway. Approaches and measures since 2008, 2013.

”Työllisyyspaketti 2012”: komission tiedonanto ”Tavoitteena työllistävä elpyminen”.

Komission tiedonanto ”Vuotuinen kasvuselvitys”, 2012 ja 2013.

Maakohtaiset suositukset 2012 ja 2013.

2012 PROGRESS Mutual Learning Programme peer review aiheesta Combatting undeclared work as a growing challenge in the context of high unemployment.

Komission tiedonanto ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen”, COM(2010) 682 final.

Neuvoston päätös 2010/707/EU, tehty 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista.

Komission tiedonanto ”Tehokkaammin pimeää työtä vastaan”, COM(2007) 628 final.

Erityiseurobarometri-selvitys pimeästä työstä, 2007.

Komission tiedonanto ”Komission vihreään kirjaan ’Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle’ liittyvän julkisen kuulemisen tulokset”, COM(2007) 627.

Vihreä kirja ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle”, COM(2006) 708.

Feasibility of establishing a European platform for cooperation between labour inspectorates, and other relevant monitoring and enforcement bodies with the aim of preventing and fighting undeclared work (Regioplan-tutkimus), 2010.

(4)  COM(2012) 629 final.

(5)  COM(2012) 173 final, kohta 3.2.

(6)  EYVL C 101, 12.4.1999, s. 30-37, joka perustuu asiakirjaan COM(1998) 219; EUVL C 255, 14.10.2005, s. 61-66. Aihetta käsitellään kuitenkin muissakin lausunnoissa, jotka koskevat yleisemmin työmarkkinoita tai harmaata taloutta sivuavia ilmiöitä. Uusimmista mainittakoon EUVL C 175, 27.7.2007, s. 65–73 ja EUVL C 204, 9.8.2008, s. 70–76.

(7)  Pimeästä työstä annetun neuvoston päätöslauselman nro 13538/1/03 ja neuvoston 22. heinäkuuta 2003 työllisyyspolitiikan suuntaviivoista tekemän päätöksen perusteella.

(8)  ILO, Labour Inspection and Undeclared Work in the EU, Working Document Number 29, Geneve, 2013, luku 1.

(9)  Vaikka on olemassa riski, että harmaa talous on aliedustettuna todellisuutta vastaamattomien vastausten vuoksi, etuna on kuitenkin runsaan sosioekonomisen tiedon saaminen.

(10)  Ciccarone G. ym., Study on indirect measurement methods for undeclared work in the EU, GHK & Fondazione G. Brodolini, loppuraportti Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastolle, joulukuu 2009.

(11)  Schneider F., The Shadow Economy and Work in the Shadow: What Do We (Not) Know?, IZA Discussion Paper, n. 6423, maaliskuu 2012; Schneider F., Size and Development of the Shadow Economy of 31 European and 5 other OECD Countries from 2003 to 2012: Some New Facts, työasiakirja, 2012.

(12)  Hazans M., Informal Workers across Europe. Evidence from 30 European Countries, Policy Research Working Paper, n. 5912, Maailmanpankki, joulukuu 2011; Packard T. – Koettl J. – Montenegro C. E., In From the Shadow. Integrating Europe's Informal Labor, Maailmanpankki, 2012, luku 1.

(13)  Edellä mainittu teos Schneider F.; edellä mainitut teokset Hazans M. ja Packard T. – Koettl J. – Montenegro C. E.

(14)  Pohjoismaissa, missä työmarkkina-, sosiaaliturva- ja tulonsiirtopolitiikkaan käytetään enemmän rahaa ja ansiotaso on siksi tasaisempi, havaitaan myös vähemmän pimeää työtä. Se koskee enimmäkseen lisätulojen vuoksi tehtävää toista työtä. Sen sijaan Etelä-Euroopassa harmaalla taloudella on aktiivisen työ- ja hyvinvointipolitiikan rajallisuuden vuoksi korvaava tehtävä, joten sillä on erityisen suuri merkitys työttömille sekä virallisilla työmarkkinoilla marginaalisessa asemassa oleville henkilöille. Ks. Eurofound, Tackling undeclared work in 27 European Union Member States and Norway. Approaches and measures since 2008, kesäkuu 2013, luvut 1 ja 4.

(15)  Hazans M., s. 22–39.

(16)  Eurofound, luvut 2 ja 3.

(17)  Edellä mainittu ILO:n julkaisu, luku 3.

(18)  Kyseisten indikaattorien avulla voidaan paljastaa mahdollinen pimeän työvoiman käyttö, jos työvoimakustannukset (palkat ja sosiaaliturvamaksut) ovat kirjanpitotarkastusten perusteella pienemmät kuin mitä vähimmäistasoksi arvioidaan. Indikaattorit mainitaan yhtenä hyvänä käytäntönä asiakirjassa COM(2007) 628 final.

(19)  Dekker H. ym., Joining up the fight against undeclared work in Europe, Regioplan, loppuraportti Euroopan komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosastolle, joulukuu 2010, luku 5.


Top