Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52011AE0365

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta” KOM(2010) 611 lopullinen – 2010/0303 COD

OJ C 107, 6.4.2011, p. 68–71 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

6.4.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 107/68


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (EU) N:o …/… Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta”

KOM(2010) 611 lopullinen – 2010/0303 COD

2011/C 107/14

Esittelijä: Jan SIMONS

Neuvosto päätti 22. marraskuuta 2010 ja Euroopan parlamentti 10. marraskuuta 2010 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 100 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta

Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o […/…] Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1406/2002 muuttamisesta

KOM(2010) 611 lopullinen – 2010/0303 COD.

Asian valmistelusta vastannut ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 2. helmikuuta 2011.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 16.–17. helmikuuta 2011 pitämässään 469. täysistunnossa (helmikuun 16. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 114 ääntä puolesta 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1   ETSK tukee Euroopan meriturvallisuusviraston roolia jäsenvaltioiden meriturvallisuuden parantamisessa. Myös tulevaisuutta ajatellen komitea pitää hyvin tärkeänä, että meriturvallisuusviraston tehtäviä ja valtuuksia lisätään vastuuntuntoisella tavalla.

1.2   ”Vastuuntuntoisella tavalla” komitea tarkoittaa tässä sitä, että meriturvallisuusviraston tehtävät, vastuualueet ja valtuudet muotoillaan ja määritellään entistä selkeämmin, jotta viraston, komission ja jäsenvaltioiden tehtäväjaosta ei voi syntyä epäselvyyttä.

1.3   Suhteellisuusperiaatteeseen viitaten komitea huomauttaa, että eräissä ehdotuksen kohdissa komissio ennakoi meriturvallisuusviraston mahdollista tulevaisuuden roolia. Asiasta on kuitenkin ensin päätettävä EU:n tasolla.

1.4   Komitea panee yllättyneenä merkille, että ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainitaan yhtäkkiä ”sisävesiväylät”. Sisävesiväyliin ei viitata muuten millään tavoin asianomaisessa – otsikkonsa mukaisesti ainoastaan merikysymyksiä koskevassa – voimassa olevassa lainsäädännössä, eikä myöskään säädösehdotuksen perusteluissa, vaikutustenarvioinnissa tai johdanto-osan perustelukappaleissa. Tekstissä ei mainita lainkaan syitä ja perusteita sisävesiväylien ottamiselle mukaan, eikä siinä selitetä tämän lisäyksen soveltamisalaa, teknisiä vaatimuksia eikä sitä, miten erilaisia meri- ja sisävesipolitiikkoja sekä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla täysin erilaisia ohjaus- ja hallintojärjestelyjä on tarkoitus käsitellä. Jo pelkästään näistä syistä maininta sisävesiväylistä tulisi poistaa, eikä tällöin ole edes otettu huomioon sisällöllisiä perusteita eli sitä, että näille kahdelle liikennemuodolle on niiden hyvin erilaisen luonteen vuoksi jo luotu eriytetyt alusliikennepalvelut.

1.5   ETSK pitää kuitenkin hyväksyttävänä, että mahdollisimman pian luodaan oikeudellinen perusta ja sen myötä rahoitusmahdollisuudet sille, että meriturvallisuusvirasto voi merialan toimintansa perusteella tukea komissiota tarjoamalla asianmukaisia erityistietoja ja osaamista. Tämä koskee paitsi kaikkia liikennemuotoja myös muita politiikanaloja.

1.6   Lisäksi komitea tukee suositusta mukauttaa puheena olevaa asetusta entistä paremmin kolmanteen meriturvallisuuspakettiin pohjautuvaan EU-lainsäädäntöön.

1.7   Komitea suosittaa, että meriturvallisuusviraston, komission, jäsenvaltioiden ja hallintoneuvoston rooleja selvennetään erityisesti tarkastusten järjestämisen osalta.

1.8   Siksi komitea kannattaa komissio ehdotusta noudattaa Euroopan lentoturvallisuusviraston esimerkkiä tarkastuksia koskevien viraston operatiivisten työmenetelmien vahvistamisessa.

1.9   Koska meriturvallisuusvirasto on todistettavasti luonut lisäarvoa, komitea pitää aiheellisena, että sille myönnetään tarvittava henkilöstö ja rahoitus, jotta se voi jatkaa tehtäviensä täyttämistä vastuuntuntoisella tavalla. Komitean mielestä tämä tarkoittaa myös säännöllisten ulkoisten arviointien jatkamista.

2.   Johdanto

2.1   Euroopan komissio esitti 28. lokakuuta 2010 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta annetun asetuksen (EY) 1406/2002 muuttamisesta (KOM(2010) 611 lopullinen) ja pyysi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan asiasta lausunnon.

2.2   Komitea noudattaa mielellään tätä pyyntöä, sillä se pitää tarkasteltavana olevaa ehdotusta asetuksen (EY) 1406/2002 muuttamisesta seuraavana tärkeänä askeleena meriturvallisuuden parantamisen saralla.

2.3   On todettava, että meriturvallisuus on saanut merkittävää poliittista huomiota vasta öljysäiliöalus Erikan onnettomuuden ja sitä seuranneen suuren ja saastuttavan öljyvuodon jälkeen.

2.4   Vuoden 2000 lopulla komissio esitti ehdotuksen asetukseksi Euroopan meriturvallisuusviraston perustamiseksi. Viraston oli tarkoitus toimia teknisenä elimenä, jonka avulla voitaisiin taata meriturvallisuuden ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyn korkea, yhdenmukainen ja tehokas taso.

2.5   Asetus tuli voimaan vuoden 2002 elokuussa, ja virasto aloitti toimintansa maaliskuussa 2003. Sen jälkeen asetusta on muutettu kolmesti.

2.6   Ensimmäinen muutos – asetus 1644/2003 – koski ensisijaisesti rahoitus- ja talousarviomenettelyjä sekä avoimuuden parempaa varmistamista.

2.7   Asetuksella 724/2004 tehdyssä toisessa muutoksessa, joka pohjautui vuonna 2002 tapahtuneeseen öljysäiliöalus Prestigen onnettomuuteen, lisättiin viraston tehtäviä erityisesti pilaantumisen torjuntavalmiuksien ja torjuntatoimien alalla. Lisäksi kyseisessä muutoksessa otettiin myös huomioon EU:n toimivallan kehittyminen meriturvallisuuden alalla.

2.8   Kyseisessä muutoksessa virastoa pyydettiin antamaan teknistä apua komission tarkastuksissa, jotka sen tulee suorittaa alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisen osalta, kun asiasta annettu asetus (EY) N:o 725/2004 tuli voimaan.

2.9   Lisäksi meriturvallisuusvirastoa pyydettiin avustamaan komissiota merenkulkijoiden pätevyyden tunnustamismenettelyjen ja koulutuslaitosten arvioinnissa sekä EU- että muissa maissa. Tämä koskee Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevassa yleissopimuksessa määriteltyjä standardeja.

2.10   Kolmas muutos tehtiin vuonna 2006 asetuksella 2038/2006. Siinä meriturvallisuusvirastolle luotiin 154 miljoonan euron rahoituspuitteet, jotka kattavat pilaantumisen torjuntatoimet vuosina 2007–2013

2.11   Alan kehitys kuitenkin jatkuu edelleen. Jotta meriturvallisuusvirasto pysyisi toimintavalmiina ja sen työ tehokkaana, tarvitaan puheena olevaa ehdotusta asetuksen 1406/2002 muuttamiseksi, nyt neljänteen kertaan.

2.12   Komission ehdottaman muutoksen tavoitteena on selventää viraston nykyisiä tehtäviä ja roolia ja samalla laajentaa sen tehtäviä uusille aloille, jotka muodostuvat kansainvälisellä ja/tai EU:n tasolla.

2.13   Meriturvallisuusviraston nykyiseen toimintaan kuuluu, että se tarjoaa jäsenvaltioille ja komissiolle teknistä ja tieteellistä tukea meriturvallisuutta, merenkulun turvatoimia ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyä koskevan yhteisön lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa ja sen noudattamisen valvonnassa sekä toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden arvioinnissa ja uusien toimenpiteiden kehittämisen tukemisessa.

2.14   Komissio totesi tiedonannossaan ”EU:n meriliikennepolitiikka vuoteen 2018 saakka: strategiset tavoitteet ja suositukset”, että sen aikomuksena on ”tarkastella uudelleen meriturvallisuusviraston tehtäviä ja toimintaa, jotta virasto voisi antaa entistä parempaa teknistä ja tieteellistä apua jäsenvaltioille ja komissiolle”.

2.15   Neuvosto kehotti 30. maaliskuuta 2009 hyväksymissään päätelmissä komissiota ”kehittämään toimenpiteitä, joiden tavoitteena on tulevat haasteet huomioon ottaen Euroopan meriturvallisuusviraston toiminnan tehostaminen teknisen ja tieteellisen avun antamiseksi jäsenvaltioille ja komissiolle”.

2.16   Komissio on Euroopan parlamentin ja neuvoston pyynnöstä tarkastellut asiaa ja todennut, että meriturvallisuusviraston toiminnoilla voitaisiin vahvistaa EU:n tason synergioita rannikkovartiostotoimintojen osalta. Tätä varten tulisi laajentaa viraston toimintoja tietyille aloille, erityisesti meriliikenteen ja merireittien seurantaan sekä jäsenvaltioiden avustamiseen mahdollisten pilaantumisen aiheuttajien jäljittämisessä.

2.17   Meriturvallisuusviraston hallintoneuvosto teetti asetuksen 1406/2002 mukaisesti ulkoisella konsulttiyrityksellä vuonna 2007 riippumattoman arvioinnin asetuksen täytäntöönpanosta. Kyseisessä konsulttiyrityksen tutkimuksessa todetaan, että tietyillä aloilla on mahdollista tehdä lisäparannuksia ja selvennyksiä, mutta kokonaistulos on, että virasto on tuonut alalle yleisesti ottaen lisäarvoa ja erityisesti kahdelle tärkeimmälle sidosryhmälleen, jäsenvaltioille ja komissiolle.

3.   Yleistä

3.1   ETSK on todennut jo aiemmissa lausunnoissaan (1)  (2), että Euroopan meriturvallisuusvirastolla on merkittävä rooli jäsenvaltioiden meriturvallisuuden parantamisessa. Meriturvallisuusalan jatkuva kehittyminen ja siihen liittyvä tarkastusten sekä pilaantumisen torjunnan tarve huomioon ottaen komitea pitää hyvin tärkeänä lisätä meriturvallisuusviraston tehtäviä ja valtuuksia.

3.2   Viraston tehtävien lisääminen koskee mm. seuraavia aloja: meriturvallisuusviraston tarjoama tuki kansainvälisille järjestöille – kuten IMO:lle –, viraston operatiivisten palveluiden – kuten SafeSeaNet:in – merkitys integroidun meripolitiikan sekä järjestelmien yhteentoimivuuden edistämisen kannalta, merillä tapahtuvan luonnonvarojen hyödyntämisen aiheuttaman merien pilaantumisen torjunta, tekninen yhteistyö kolmansien maiden kanssa sekä komission avustaminen turvatarkastusten alalla.

3.3   Perustana asetuksen muuttamiselle ovat ensisijassa kolmas meriturvallisuuspaketti, meriturvallisuusviraston viisivuotisstrategiaan (2010–2014) sisällytetyt uudet aiheet sekä meriturvallisuusviraston hallintoneuvoston suositukset, jotka pohjautuvat ulkopuolisen konsulttiyrityksen arviointiin viraston toiminnasta.

3.4   Uudet kehityskulut – mm. kolmas meriturvallisuuspaketti, EU:n yhdennetty meripolitiikka, merivalvonta ja eurooppalaisen rannikkovartioston luomisen mahdollisuus – huomioon ottaen meriturvallisuusviraston tehtävät tulisi määritellä entistä selkeämmin ja tarkemmin erityisesti komissiolle ja jäsenvaltioille annettavan tuen osalta.

3.4.1   Komitea panee yllättyneenä merkille, että ehdotuksen 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainitaan yhtäkkiä ”sisävesiväylät”. Sisävesiväyliin ei viitata muuten millään tavoin asianomaisessa – otsikkonsa mukaisesti ainoastaan merikysymyksiä koskevassa – voimassa olevassa lainsäädännössä, eikä myöskään säädösehdotuksen perusteluissa, vaikutustenarvioinnissa tai johdanto-osan perustelukappaleissa. Tekstissä ei mainita lainkaan syitä ja perusteita sisävesiväylien ottamiselle mukaan, eikä siinä selitetä tämän lisäyksen soveltamisalaa, teknisiä vaatimuksia eikä sitä, miten erilaisia meri- ja sisävesipolitiikkoja sekä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla täysin erilaisia ohjaus- ja hallintojärjestelyjä on tarkoitus käsitellä. Jo pelkästään näistä syistä maininta sisävesiväylistä tulisi poistaa, eikä tällöin ole edes otettu huomioon sisällöllisiä perusteita eli sitä, että näille kahdelle liikennemuodolle on niiden hyvin erilaisen luonteen vuoksi jo luotu eriytetyt alusliikennepalvelut.

3.4.2   ETSK pitää kuitenkin hyväksyttävänä, että mahdollisimman pian luodaan oikeudellinen perusta ja sen myötä rahoitusmahdollisuudet sille, että meriturvallisuusvirasto voi merialan toimintansa perusteella tukea komissiota tarjoamalla asianmukaisia erityistietoja ja -osaamista. Tämä koskee paitsi kaikkia liikennemuotoja myös muita politiikanaloja.

3.4.3   Ehdotetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, millä aloilla virasto avustaa komissiota. Kohdassa 2 tarkennetaan, että kyseinen tuki on annettava meriturvallisuusviraston valtuuksien puitteissa, mutta eri alojen kohdalla käytetään epäjohdonmukaisia muotoiluja tai ne jätetään kokonaan mainitsematta, mikä aiheuttaa sekaannusta ja lisäksi muotoilu on – esimerkiksi alakohdassa e – epäselvä. Ratkaisuna olisi poistaa kohdan 2 tarkennukset, sillä nämä kysymykset on jo katettu 2 artiklan 1 kohdassa.

3.5   Suhteellisuusperiaatteeseen viitaten komitea tukee suositusta mukauttaa asetusta entistä paremmin kolmanteen meriturvallisuuspakettiin pohjautuvaan EU-lainsäädäntöön. Komitea huomauttaa kuitenkin, että tietyillä osa-alueilla ehdotuksessa ennakoidaan meriturvallisuusviraston mahdollista tulevaisuuden roolia, esimerkiksi aluekeskusten perustamisessa, vaikka tästä ei ole vielä tehty päätöstä.

4.   Erityistä

4.1   Hallintokysymysten suhteen komitea toteaa, että ehdotuksessa viitataan tarpeeseen selventää meriturvallisuusviraston, komission, jäsenvaltioiden ja hallintoneuvoston rooleja erityisesti tarkastusten järjestämisen osalta.

4.2   Jäsenvaltioiden edustajilla on kuitenkin hallintoneuvostossa mahdollinen eturistiriita: yhtäältä he päättävät meriturvallisuusviraston toiminnoista ja resursseista, erityisesti tarkastuskäyntipolitiikasta, ja toisaalta he edustavat kansallisia viranomaisia, joihin ne viraston komission puolesta suorittamat tarkastukset kohdistuvat, joiden tarkoituksena on varmistaa, että kansalliset säännökset ja käytännöt ovat yhdenmukaisia EU:n lainsäädännön kanssa.

4.3   Siksi ETSK kannattaa meriturvallisuusviraston tarkastuksia koskevan 3 artiklan muuttamista ja komission ehdotusta noudattaa Euroopan lentoturvallisuusviraston esimerkkiä, kun vahvistetaan tarkastuksiin liittyviä meriturvallisuusviraston operatiivisia työmenetelmiä (komiteamenettely).

4.4   Näin voidaan taata kaikkien asianomaisten toimijoiden (virasto, komissio, jäsenvaltiot) osallistuminen kaikkien osapuolten vastuun ja toimivallan mukaisesti.

4.5   Lisäksi komitea katsoo, että tässä yhteydessä tulisi kiinnittää – meriturvallisuusviraston toimivallan puitteissa – huomiota merenkulkijoiden elin- ja työskentelyolosuhteisiin erityisesti merityötä koskevan yleissopimuksen (Maritime Labour Convention, MLC, ILO) täytäntöönpanon osalta.

4.6   Komitea kiinnittää huomiota asetuksen 5 artiklan 3 kohtaan ehdotettuun muutokseen, jonka mukaan perustettavat aluekeskukset eivät keskittyisi yksinomaan meriliikenteen ja laivakuljetusten seurantaan liittyviin kysymyksiin. Komitea varoittaa, että toiminta voi olla tehokasta ainoastaan, mikäli jäsenvaltioiden ja meriturvallisuusviraston välillä on selkeä sopimus siitä, kenellä on vastuu ja toimivalta missäkin asiassa.

4.7   Muut muutokset 10–19 artiklassa koskevat ensisijaisesti meriturvallisuusviraston olemassa olevia tai perustettavia elimiä, niiden vastuualueita ja toimivaltaa, henkilöstön lisäystä ja rahoituslähteitä.

4.8   Komitea katsoo, että niillä aloilla, joilla meriturvallisuusvirasto on osoittanut tarjoavansa merkittävää lisäarvoa, sille tulisi antaa riittävät resurssit nykyisten ja uusien tehtävien toteuttamiseksi vastuuntuntoisella tavalla. Mahdollisia henkilöstö- tai määrärahaleikkauksia – jotka heikentäisivät meriturvallisuusviraston kapasiteettiä – tulisi aina punnita tekemättä jäävien tehtävien aiheuttamia kielteisiä seurauksia vastaan.

4.9   Lisäksi komitea yhtyy meriturvallisuusviraston hallintoneuvoston suositukseen, jonka mukaan riippumattoman ulkoisen tahon tulisi säännöllisesti arvioida meriturvallisuusviraston toimintaa.

Bryssel 16. helmikuuta 2011

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Staffan NILSSON


(1)  EUVL C 28, 3.2.2006, s. 16.

(2)  EUVL C 108, 30.4.2004, s. 52.


Top