Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52010IE0970

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus” (oma-aloitteinen lausunto)

OJ C 44, 11.2.2011, p. 90–98 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

11.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 44/90


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus” (oma-aloitteinen lausunto)

2011/C 44/15

Esittelijä: Thomas JANSON

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. toukokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. heinäkuuta 2010 pitämässään 464. täysistunnossa (heinäkuun 14. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 143 ääntä puolesta ja 15 vastaan 19:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Tiivistelmä

1.1   Sosiaalinen ulottuvuus on sisämarkkinoiden keskeinen osatekijä, johon liittyy monia näkökohtia. Tässä lausunnossa käsitellään taloudellisia ja oikeudellisia näkökohtia. Viimeaikainen kehitys on herättänyt kysymyksiä siitä, pystyykö sosiaalinen ulottuvuus suojelemaan työntekijöitä. Sisämarkkinat eivät voi toimia kunnolla ilman vahvaa sosiaalista ulottuvuutta ja kansalaisten tukea.

1.2   ETSK on vakaasti sitä mieltä, että EU:lla on tärkeä tehtävä sosiaalikysymysten alalla, sillä jäsenvaltiot eivät pysty yksin ratkaisemaan sosiaalisia ongelmia. Poliittisen hyväksynnän, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden luomiseksi EU:n olisi painotettava toimintalinjoissaan sosiaalisia näkökohtia nykyistä enemmän.

1.3   Monet haitalliset kehityssuuntaukset ovat muiden tekijöiden ohessa vaarantaneet sosiaalisen ulottuvuuden. Euroopan talous on vakavimman haasteensa edessä vuosikymmeniin. Rahoitusalan kuplien on annettu kasvaa ja valvontamekanismit ja perinteiset riskinarvioinnit on sivuutettu. Tämän tuloksena työttömyys on lisääntynyt ja työmarkkinat sekä sosiaalinen tilanne heikkenevät edelleen. Tästä syystä työllisyyden on pysyttävä EU:n asialistan kärjessä. Eurooppa tarvitsee kestävää kasvua ja korkeaa työllisyysastetta sekä laadukkaita työmarkkinoita rahoittaakseen hyvinvointijärjestelmät.

1.4   Kuluneen vuosikymmenen aikana hyvinvointijärjestelmiä on uudistettu. Näin on pyritty edistämään tehokkaampia työnteon kannustimia sosiaaliturvajärjestelmissä työnteon arvon vahvistamiseksi ja ihmisten kannustamiseksi palaamaan työelämään. Yhtenä tuloksena on kuitenkin ollut eriarvoisuuden lisääntyminen, mikä on pahentanut sosiaalisia ongelmia. Työllisyys- ja hyvinvointijärjestelmät ovat erittäin tärkeitä köyhyyden lievittämiseksi, ja ilman sosiaalietuuksia eriarvoisuuden lisääntyminen ja kriisin sosiaaliset vaikutukset olisivat paljon nopeampia ja vakavampia. Julkisen talouden heikentyminen, joka voi johtaa todelliseen tai mahdolliseen velkakriisiin, aiheuttaa useissa jäsenvaltioissa merkittävää painetta sosiaaliturvajärjestelmiä kohtaan. Kestävän taloudellisen toiminnan lisääntyminen, rahoitusmarkkinoiden sääntely ja investoiminen tutkimukseen ja koulutukseen ovat mahdollisia ratkaisuja tähän ongelmaan.

1.5   Sisämarkkinat on foorumi, jolla on oltava sekä sosiaalinen ulottuvuus että muita ulottuvuuksia. Menestyksen takaamiseksi on luotava kestävää talouskasvua ja työpaikkoja. Ne taas tuottavat verotuloja, jotka luovat perustan sosiaalietuuksille. Nykyinen työttömyysaste ja julkisen talouden epätasapaino osoittavat, että nykytilanteen korjaamiseksi on vielä paljon tehtävää.

1.6   Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät oikeudelliset näkökohdat on asetettu kyseenalaiseksi, koska Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen neljässä asiassa (Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg) antamat tuomiot ovat herättäneet etenkin poliittisissa ja akateemisissa piireissä vilkasta keskustelua mahdollisista peloista sosiaalisen polkumyynnin riskin kasvamisesta. Euroopan parlamentti, akateemiset piirit ja palkansaajaetujärjestöt (1) ovat ilmaisseet huolensa näistä tuomioista. Toiset taas ovat vakuuttuneita siitä, että yhteisöjen tuomioistuimen näissä asioissa antamat tuomiot ovat omiaan parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa.

1.7   Näin ollen ETSK vaatii seuraavaa:

 

Lyhyellä aikavälillä ETSK kehottaa panemaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöön nykyistä tehokkaammin. ETSK ehdottaa, että tutkitaan ajatusta ”Euroopan sosiaalisen Interpolin” perustamisesta avustamaan eri jäsenvaltioiden työmarkkinoiden tarkastusviranomaisten toimia.

 

ETSK kehottaa komissiota arvioimaan EU:n tilannetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisten tuomioiden valossa.

 

Lisäksi ETSK kannattaa komission toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Niitä ovat muun muassa:

laadukkaamman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja eurooppalaisen riitojenratkaisu- ja sovittelumekanismin edistäminen

makrotaloudellisen vuoropuhelun kehittäminen edelleen uuden rahoituskriisin estämiseksi

eurooppalaisen sosiaalimallin edistäminen kansainvälisissä suhteissa.

 

Keskipitkällä aikavälillä ETSK pitäisi tervetulleena komission aloitetta, jonka avulla selvennetään jäsenvaltioiden viranomaisten, yritysten ja työntekijöiden oikeudellisia velvollisuuksia työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja varmistetaan, että kyseiset säännöt pätevät yleisesti. ETSK pitää Montin raporttiin sisältyvää ehdotusta lakko-oikeuden irrottamisesta sisämarkkinoista kiinnostavana ja katsoo, että se voisi ratkaista eräitä ongelmia. Tämän ei kuitenkaan tulisi sulkea pois työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osittaista tarkistamista, jotta työskentelypaikkakunnan periaatetta sovelletaan yhdenmukaisesti. Siten olisi mahdollista säätää lailla, että samassa paikassa tehtyyn samaan työhön on aina sovellettava samoja työ- ja palkkaehtoja.

 

Pitkällä aikavälillä Euroopan unionin olisi pyrittävä vahvistamaan sisämarkkinoiden sosiaalista ulottuvuutta ja hyödyntämään niiden tarjoamat mahdollisuudet täysimääräisesti. Lissabonin sopimus ja sen liitteenä oleva perusoikeuskirja eivät vielä ole kaikilta osin vaikuttaneet perusoikeuksien ja taloudellisten oikeuksien tasapainoon. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen edellyttää, että myös perusoikeuksia vahvistetaan ja että kyseisiä oikeuksia – sosiaaliset oikeudet mukaan luettuina – rajoitetaan vain erittäin vähän. Perussopimusta voitaisiin pyrkiä tarkistamaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

2.   Sisämarkkinat ja sosiaalinen ulottuvuus

2.1   Komitea antoi vuonna 1987 lausunnon (2) sisämarkkinoihin liittyvistä sosiaalisista näkökohdista. Se ehdotti, että Euroopan yhteisö takaisi joukon työmarkkinoihin liittyviä sosiaalisia perusoikeuksia. Komitea halusi varmistaa, että hieman aiemmin käynnistetyt sisämarkkinat eivät aiheuttaisi markkinavääristymiä, ja korostaa, että yhteisöllä oli myös sosiaalisia tavoitteita. Sosiaaliseen ulottuvuuteen sisältyy unionin tasolla annettua lainsäädäntöä ja sopimuksia, joilla on tarkoitus taata, että työntekijöillä on tiettyjä perusoikeuksia työpaikalla. Tämä edellyttää kuitenkin myös yhteistyötä EU:n työllisyyden lisäämiseksi.

2.2   Tuon lausunnon jälkeen Euroopan komissio julkaisi useita asiakirjoja, jotka muodostivat lähtökohdan sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden laajemman ja syvällisemmän tulkinnan kehittymiselle (3). Komission mukaan sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus on keskeinen osa tätä hanketta, sillä siinä ei ole kyse vain talouskasvun vahvistamisesta ja eurooppalaisten yritysten ulkoisen kilpailukyvyn lisäämisestä, vaan myös kaikkien käytettävissä olevien resurssien tehokkaammasta käytöstä ja yhtenäismarkkinoista johtuvien etujen oikeudenmukaisesta jakamisesta. (4)

2.3   ETSK:lla oli vuonna 1989 keskeinen rooli sosiaalisen perusoikeuskirjan muotoilussa. Siinä työntekijöille vahvistettiin perusluonteiset sosiaaliset oikeudet, joita ei pidä vaarantaa kilpailupaineen vuoksi tai entistä parempaa kilpailukykyä tavoiteltaessa. ETSK:n näkemyksen mukaan tällaisten perusoikeuksien käyttäminen edellyttää, ettei niitä rajoiteta perusteettomasti.

2.4   Tässä lausunnossa pyritään tekemään selkoa viimeisimmistä tärkeistä kehityskuluista, jotka vaikuttavat sosiaalisen ulottuvuuden toimintamahdollisuuksiin. Viime vuosina ETSK on antanut muita sosiaalista ulottuvuutta käsitteleviä lausuntoja (5), joihin tämä lausunto osittain perustuu. Lähtökohtaisesti on selvää, että sisämarkkinoiden kunnollinen toiminta sosiaalisessa markkinataloudessa edellyttää voimakasta sosiaalista elementtiä ja unionin kansalaisten hyväksyntää. Toimivista yhteismarkkinoista on monenlaista hyötyä ja niiden tarjoamat edut ovat tärkeitä yrityksille, työntekijöille, kansalaisille ja taloudelle yleensä. Perussopimusten johdanto-osista käy kuitenkin ilmi, että yhteismarkkinat eivät ole itsessään tavoite vaan ne on suunniteltu kansalaisten hyvinvointia palvelevaksi välineeksi.

2.5   Näin ollen sosiaalisella ulottuvuudella on neljä keskeistä perustetta:

Henkilöiden vapaa liikkuvuus.

On olemassa jakamattomia sosiaalisia oikeuksia, joita kaikkien yhteiskuntien tulee kunnioittaa kaikissa olosuhteissa. Niitä ovat oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin, oikeus ammattiyhdistystoimintaan, oikeus neuvotella työehtosopimuksista sekä muut ILO:n keskeisiin yleissopimuksiin ja sosiaalisia ja henkilökohtaisia oikeuksia koskeviin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin yleissopimuksiin sisältyvät oikeudet.

Sosiaalisella ulottuvuudella tehostetaan sisämarkkinoiden toimintaa ja lievennetään sen haittavaikutuksia, ja näin luodaan hyväksyntää poliittisille ja taloudellisille hankkeille ja vahvistetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Sosiaalipolitiikka on myös yksi kilpailukyvyn parantamisen tärkeistä osatekijöistä.

2.6   ”Sosiaalipolitiikka” kuuluu kansallisen tason ja EU-tason kesken jaetun toimivallan piiriin. Useimmissa tämän alan säännöksissä keskitytään säätämään työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sijoittautumisvapaudesta sisämarkkinoiden tavoitetta ajatellen. Tästä huolimatta sosiaalisen ulottuvuuden merkitys kasvoi. Myöhemmillä perussopimuksilla enemmistöpäätökset on laajennettu koskemaan sellaisia aloja kuin yhtäläisiä mahdollisuuksia koskeva lainsäädäntö, työntekijöille tiedottaminen ja heidän kuulemisensa sekä työttömien auttamiseksi toteutettavat toimet. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan ollut (eikä ole edelleenkään) oikeusperustaa kattaa palkan tai yhdistymis-, lakko- ja työsulkuoikeuden kaltaisia kysymyksiä, vaikka yhteisöjen tuomioistuimen päätökset ja EU:n lainsäädäntö sivuavatkin niitä. Nizzan sopimuksella Euroopan unionin perusoikeuskirjan asema virallistettiin. Lissabonin sopimuksella oikeuksia on edelleen ”muodollistettu”, kun perusoikeuskirjasta tehtiin oikeudellisesti sitova.

2.7   Sosiaalipolitiikka on ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulla. Maailmanlaajuisista tai eurooppalaisista kehityskuluista johtuvat sosiaaliset haasteet vaikuttavat kuitenkin jäsenvaltioissa eläviin kansalaisiin, ja siksi tarvitaan koordinoitua unionin lähestymistapaa. EU on pyrkinyt ratkaisemaan rinnakkaisen toimivallan ongelman erilaisin keinoin. Se on yrittänyt ylläpitää sosiaalisia normeja päättämällä joukosta vähimmäisstandardeja. Toinen keino on avoin koordinointimenetelmä. Avointa koordinointimenetelmää voitaisiin hyödyntää paremmin ja tehokkaammin käyttämällä hiljattain käyttöön otettua ”yhteisten periaatteiden” lähestymistapaa ja mahdollistamalla järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan osallistuminen Lissabonin strategian tavoitteiden muotoiluun ja jopa niistä käytäviin neuvotteluihin Euroopan tasolla. (6)

2.8   Unionin sosiaalinen ”säännöstö” on huomattava: Euroopan unionin perustamisesta lähtien on annettu noin 70 direktiiviä ja asetusta. Suurin osa niistä on annettu vuoden 1985 jälkeen. ETSK uskoo vakaasti, että EU:lla on tärkeä sosiaalinen tehtävä. Jäsenvaltiot eivät voi yksin ratkaista sosiaalisia ongelmia. Poliittisen hyväksynnän, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden luomiseksi EU:n olisi painotettava toimintalinjojensa sosiaalisia näkökohtia nykyistä enemmän, kuitenkin toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

3.   Nykyiset kehityssuuntaukset

3.1   Talouden kehitys

3.1.1   Euroopan talous on vakavimman haasteensa edessä vuosikymmeniin. Vuoden 2008 toisen puoliskon (7) jälkeen maailman talous on joutunut rajuun taantumaan, joka on osoittautumassa useimmissa valtioissa paljon odotettua pahemmaksi. Juuri kun taloudet alkoivat osoittaa pankkikriisistä elpymisen merkkejä, ne ovat nyt joutuneet vaaraan valtioiden velkakriisien ja niiden takia määrättyjen ankarien korjaavien toimien johdosta.

3.1.2   Työttömyys on kasvussa, mikä pahentaa tilannetta. Rahoituskriisin vaikutukset ja luotonantajien vaatimukset ovat johtaneet hyvinvointijärjestelmien, eläkkeiden ja sosiaalisten tulonsiirtojen leikkauksiin. Tämä kärjistää köyhyyttä ja saattaa huono-osaisimmat ryhmät epäedulliseen asemaan, mikä käynnistää noidankehän. Monet kriisin koettelemat eurooppalaiset yritykset ovat tästä huolimatta toteuttaneet yhdessä julkisten työvoimapalvelujen kanssa toimenpiteitä säilyttääkseen työvoimansa ja pitääkseen työntekijänsä töissä.

3.1.3   Tapahtumien äkillinen ryöppy ja niiden nopea leviäminen paljastavat uusia ilmiöitä globalisoituneessa taloudessa. Syitä on paljon: liialliseen likviditeettiin johtaneet raha- ja valuuttakurssipolitiikat, tiettyjen alojen tai toimijoiden puuttuva tai riittämätön sääntely, epärealistisen korkeiden tuottojen tavoittelu ja tähän liittyen markkinoiden toimijoiden sekä valvonta- ja sääntelyviranomaisten kyvyttömyys arvioida tai tunnistaa riskejä riittävän hyvin, liiallinen vipuvaikutus, makrotalouspolitiikan riittämätön koordinointi sekä riittämättömät rakenneuudistukset. (8)

3.1.4   Väistämättä herää kysymys, onko EU:n nykyinen taloudellinen kehys riittämättömine makrotaloudellisine vuoropuheluineen itse asiassa pahentanut kriisiä. Tuloksena on ollut automaattisten vakauttajien heikkeneminen, luottojen räjähdysmäinen lisääntyminen reaalipalkkojen kasvun sijasta, kasvuasteiden lasku ja rahoitusalan kuplien havaitsemismahdollisuuksien huononeminen. ETSK katsoo, että yksityisen sektorin velkojen (pankit) muuttaminen julkisiksi veloiksi (valtiot ja kansalaiset) rasittaa kohtuuttomasti kansalaisia, etenkin koska julkisen talouden heikkeneminen ja vakaus- ja kasvusopimuksen rajoitteet herättävät kysymyksiä siitä, miten elintärkeät investoinnit hyvinvointijärjestelmiin tulevaisuudessa rahoitetaan.

3.1.5   Kriisin viimeisin vaihe on tuonut esille, että monien jäsenvaltioiden budjettivajeet ovat kasvaneet kestämättömiksi. Korjaavat toimet, joita tarvitaan julkisen talouden elvyttämiseksi, asettavat valtavia paineita verojärjestelmille sekä sosiaalipolitiikoille ja -ohjelmille.

3.1.6   Tässä yhteydessä on hyvä panna merkille, että komissio harkitsee niiden puutteista huolimatta kansallisia valtiontukia keinona parantaa työntekijöiden suojelua laajasta eurooppalaisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Kilpailupolitiikassa erityisesti pk-yrityksiä ja pankeille myönnettyjä valtiontukia ajatellen otetaan aivan oikein huomioon sosiaalis-taloudellinen tavoite huolehtia yhdenvertaisista olosuhteista kautta unionin.

3.1.7   ETSK on jo aiemmin huomauttanut (9), että Euroopan talouspolitiikassa on havaittu tarve täydentää tähänastista tarjontakeskeistä suuntautumista aktiivisella suhdanteita tasaavalla makrotalouspolitiikalla. ETSK piti myös hyvänä sitä, että on tunnustettu tarve suojella paremmin yhteiskunnan heikoimpia jäseniä ja tehostaa talouspolitiikan koordinointia. Komitea tosin korosti, että Euroopan talouden elvytyssuunnitelma vaikuttaa suhteellisen pienimuotoiselta muissa osissa maailmaa laadittuihin paketteihin verrattuna.

3.2   Sisämarkkinoiden kehitys

3.2.1   ETSK on ylistänyt sisämarkkinoiden luomista ja kehittämistä useissa lausunnoissa (10). Sisämarkkinat, jotka kattavat kaikki jäsenvaltiot ja ETA:n valtiot, hyödyttävät kuluttajia, yrityksiä ja työntekijöitä, koska ne muodostavat yhden sääntelyalueen tavaroiden, pääoman, henkilöiden ja palvelujen liikkuvuutta varten.

3.2.2   Komissio on esittänyt yhtenäismarkkinoita koskevan tulevaisuudennäkymänsä (11). Se painottaa, että yhtenäismarkkinat ovat hyödyttäneet kuluttajia ja liike-elämää ja että ne ovat luoneet työpaikkoja ja lisänneet kasvua, kilpailukykyä ja innovaatioita. Tulevaisuuden kannalta keskeiset alat ovat komission mukaan seuraavat:

kuluttajat ja yritykset, joiden odotuksiin ja huoliin vastatakseen yhtenäismarkkinoiden on tuotettava parempia tuloksia ja hyötyjä

globalisaatiosta selviytyminen

osaamisen ja innovoinnin tekeminen ”viidenneksi vapaudeksi”

sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus, jonka suhteen komissio lupaa parantaa vaikutustenarviointejaan ja ennakoida tehokkaammin markkinoiden muutoksia.

Sisämarkkinoiden vakavin puute on ollut sen kyvyttömyys edistää työllisyyttä ja taloudellista toimintaa sisäisin investoinnein. Erityisesti on epäonnistuttu tutkimus- ja kehitystyön tukemisessa ja kehittämisessä perustan luomiseksi talouden muutokselle. Jos tätä puutetta ei pystytä korjaamaan, Eurooppa jää jälkeen maailman taloudessa.

3.2.3   ETSK kehottaa tasapainottamaan sosiaalisen kehityksen, suotuisan taloudellisen toimintaympäristön sekä ympäristönsuojelun nykyistä paremmin, sillä se on oleellista sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi sekä kestävän kehityksen edistämiseksi pitkällä aikavälillä. Mitä pidemmälle sisämarkkinat integroituvat, sitä paremmin perussopimusten tavoite kansalaisten hyvinvoinnin takaamisesta on saavutettava ja sitä parempaa sosiaalista suojelua on siis tarjottava. Koska EU:ssa on 27 työmarkkinat erilaisine lainsäädäntöperinteineen, unionin on varmistettava, että sisäistä liikkuvuutta koskevat säännöt eivät heikennä jo toimivia järjestelmiä. On ryhdyttävä varotoimiin, jotta jäsenvaltioiden välinen kilpailu yhtenäismarkkinoilla suuntautuu innovointiin ja jotta sillä ei ole haitallisia tai jopa tuhoisia vaikutuksia. (12)

3.2.4   Lisäksi Eurooppaa odottaa kriisin jälkeen yritysten rakenneuudistusten aalto. ETSK huomauttaa, että EU:lla ei tällä hetkellä ole yhteistä strategista näkemystä siitä, miten tällaisten rakenneuudistusten haittavaikutuksia torjutaan tai miten hyödynnetään mahdollisuus tehdä EU-yrityksistä kilpailukykyisempiä globaalissa taloudessa. ETSK kehottaa komissiota hyväksymään yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa eurooppalaisen kannan kaikkien asianomaisten työntekijöiden suojelemiseksi. ETSK pitääkin tervetulleena EU:n työmarkkinaosapuolten aloitetta laatia selvitys EU:ssa toteutettavista rakenneuudistuksista sekä yrityksille tarkoitettu etenemissuunnitelma, jossa neuvotaan, miten ne voivat osallistua tuloksekkaasti rakenneuudistusprosesseihin.

3.2.5   ETSK on todennut (13), että jos Eurooppa haluaa säilyttää kilpailukykynsä pitkällä aikavälillä, on sisämarkkinoilla varmistettava kestäväpohjainen ja pitkäkestoinen kasvu, mikä edellyttää myös ympäristöulottuvuuden huomioon ottamista. Lopullisena tavoitteena on parantaa merkittävästi sisämarkkinoiden toimivuutta sosiaalisessa markkinataloudessa ja varmistaa, että sosiaalisia perusoikeuksia kunnioitetaan. ETSK on myös korostanut, että jos on tarpeen ja asianmukaista, olisi ryhdyttävä mahdollisimman pian asianmukaisiin erityistoimiin työntekijöiden suojelemiseksi, jotta ilmaistaan selvästi, etteivät taloudelliset vapaudet eivätkä kilpailusäännöt ole sosiaalisten perusoikeuksien edellä. (14) Samalla ETSK on tietoinen siitä, että on kannustettava yritystoimintaa ja työpaikkojen luomista sekä varmistettava jäsenvaltioiden kansantalouksien terveys ja kestävyys.

3.2.6   Jotta sisämarkkinat voivat täyttää tehtävänsä, on korjattava seuraavat puutteet: on painotettava nykyistä enemmän yleishyödyllisiä palveluja ja parannettava niiden oikeusvarmuutta. Yleishyödylliset palvelut ovat tärkeällä tavalla tasapainottaneet taloutta nykyisen talouskriisin aikana. Lisäksi on kehitettävä kansainvälistä ulottuvuutta. Meidän on edistettävä sosiaalista malliamme kansainvälisissä yhteyksissä kehitystekijänä ja vahvistettava identiteettiämme kansainvälisillä foorumeilla toisiamme tukevana ja aktiivisena elimenä, jonka tavoitteena on tarjota globalisaatiolle nykyistä vahvemmat puitteet. Jos globalisaatiosta halutaan oikeudenmukaista, EU:n olisi vaadittava tasa-arvoisempaa kauppaa ja globalisaatiota kauppaan liittyvissä ja muissa kansainvälisissä sopimuksissaan.

3.2.7   ETSK on vakuuttunut siitä, että liikkuvuuden Euroopassa tulee säilyä yhtenä EU:n ensisijaisista poliittisista tavoitteista. ETSK on kehottanut niitä jäsenvaltioita, jotka edelleen soveltavat siirtymäjärjestelyjä henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, noudattamaan perussopimuksien mukaisia menettelyjä ja purkamaan nämä järjestelyt. (15)

3.3   Sosiaaliturva- ja hyvinvointijärjestelmien kehitys

3.3.1   Taloustilanteen osittaisesta kohenemisesta huolimatta sosiaalinen ja työllisyystilanne huononevat edelleen, varsinkin kun otetaan huomioon valtionvelkakriisin ratkaisemiseen tähtäävät nykyiset toimenpiteet. Komission mukaan työttömyysasteen ennustetaan nousevan kahden seuraavan vuoden aikana tasolle, jota ei ole nähty vuosikymmeniin. (16)

3.3.2   Jäsenvaltioissa on toteutettu toimia, jotka ovat vaikuttaneet myönteisesti työllisyyden säilyttämiseen ja työttömyyden suitsimiseen. Niitä ovat muun muassa investointien lisääminen, työehtosopimusneuvottelujen helpottaminen ja julkisista työttömyysturvajärjestelmistä rahoitetut erityiset työmarkkinatoimet. Jotkin jäsenvaltiot ovat turvautuneet ”sisäiseen joustavuuteen”, kuten erilaisiin järjestelyihin, joissa tehtyjen työtuntien vähentäminen yhdistyy koulutukseen. Eräissä valtioissa on tapahtunut suurimittaisia irtisanomisia osittain siksi, että tällaisia järjestelyjä ei ole olemassa. (17)

3.3.3   Työllisyyden on oltava EU:n asialistan kärjessä. Eurooppa tarvitsee korkeaa työllisyysastetta sekä laadukkaita työmarkkinoita. Laadukas työelämä edellyttää kansainvälisen kilpailukyvyn varmistamiseksi laadukasta yritystoimintaa sekä julkisen ja yksityisen sektorin investointeja. Hyvinvointijärjestelmien rahoitus on riippuvainen siitä, että mahdollisimman monet työntekijät voivat osallistua Euroopan työmarkkinoille. Euroopassa on yhä täystyöllisyyden saavuttamista haittaavia esteitä. Jotta Euroopassa voidaan tulevaisuudessa ylläpitää korkeaa työllisyysastetta, painopiste on siirtynyt joustoturvaan, työllistettävyyteen, parempaan tuottavuuteen sekä koulutukseen, jotka voivat osaltaan auttaa saamaan aikaan tehokkaammat työmarkkinat. Tämän lisäksi etusijalle tulisi asettaa ennen kaikkea toimenpiteet, joilla kannustetaan työpaikkojen luomista ja yritysten perustamista ja joilla edistetään kestäviä sisäisiä investointeja.

3.3.4   Kuluneen vuosikymmenen aikana hyvinvointijärjestelmiin on tehty tarjontaan suuntautuneen ajattelun mukaisesti sosiaalietuuksia pienentäviä ja tukikelpoisuutta tiukentavia uudistuksia, joilla on pyritty edistämään tehokkaampia työnteon kannustimia sosiaaliturvajärjestelmissä. Tällaisten toimien uskotaan vähentävän työttömyyttä. Hyvinvointijärjestelmissä on tasapainotettava työmarkkinoille palaamista edistävät tuet ja työttömille maksettavat tulotuet.

3.3.5   Tällaisten toimien tehokkuudesta voidaan keskustella. Eriarvoisuus on lisääntynyt kahden viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Hyvinvointijärjestelmät ovat erittäin tärkeitä köyhyyden lievittämiseksi, ja ilman sosiaalietuuksia eriarvoisuuden lisääntyminen ja kriisin sosiaaliset vaikutukset olisivat paljon nopeampia ja vakavampia. Vaarana on, että nykyinen kriisi pysäyttää suuntauksen, jossa työllisyys ja valtioiden välinen sosiaalinen koheesio lisääntyvät, ja kärjistää samalla Euroopassa vallitsevaa pitkän aikavälin suuntausta, jossa valtioiden sisäinen epätasa-arvo tulojen jakautumisessa pahenee. (18)

3.3.6   Monissa jäsenvaltioissa kriisin taltuttamiseksi toteutetuista toimenpiteistä on saatu hyviä tuloksia. Toisaalta komission mukaan (19) monissa maissa työttömät eivät saa tulotukea. Joissain tapauksissa nämä etuudet on kohdennettu huonosti, mikä viittaa paitsi siihen, että tukijärjestelmät eivät tarjoa kattavaa turvaverkkoa, myös siihen, ettei niitä ole kohdennettu kunnolla eniten tarvitseville. Nyt näiden järjestelmien laatu ja kestävyys ovat vaarassa. (20) Talouskriisin ja väestökehityksen vaikutusten vuoksi on olemassa vaara, että hyvinvointijärjestelmissä saatetaan siirtyä elintason suojelemisesta pelkkään vähimmäistasojen asettamiseen. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa maksettavat korvaukset ylittävät jo jäsenvaltion verotulot. Vaikka tuottavuus kasvaa jatkuvasti unionin jäsenvaltioissa, myös köyhyys lisääntyy. On pohdittava, mistä johtuu tämä ilmeinen kyvyttömyys täyttää kansalaisten tärkeimmät perustarpeet ja tarjota heille ihmisarvoista työtä. Yhden pitkän aikavälin ratkaisun tarjoaa talouskasvun aikaansaaminen julkisella ja yksityisellä sektorilla kilpailukykyisiä yrityksiä kehittämällä.

3.3.7   Uudistustoimia on tehostettava, jotta EU kykenee vastaisuudessakin tarjoamaan riittävää suojaa riskeiltä ja yhdistämään talouskasvun ja sosiaalisen edistyksen,. On kyettävä yhdessä kasvattamaan työllisyysastetta, lisäämään tuottavuutta, luomaan asianmukaiset verojärjestelmät sekä varmistamaan Euroopan sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys ja mahdollisuudet tarjota riittävä suoja.

3.4   Oikeudelliset kehityssuuntaukset

3.4.1   Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen neljässä asiassa (Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg (21)) antamat tuomiot ovat herättäneet vilkasta keskustelua poliittisissa ja akateemisissa piireissä ja lisänneet sekä perusteltua että perusteetonta pelkoa sosiaalisen polkumyynnin riskin kasvamisesta. Tuomiot ovat myös aiheuttaneet toimia unionin toimielimissä ja työmarkkinaosapuolten keskuudessa.

3.4.2   Euroopan parlamentti hyväksyi lokakuussa 2008 päätöslauselman (22) vastauksena yhteisöjen tuomioistuimen tuomioihin. Parlamentti totesi, että palvelujen tarjoamista koskeva vapaus ei ole tärkeämpi kuin Euroopan unionin perusoikeuskirjan sisältämät perusoikeudet eikä varsinkaan tärkeämpi kuin ammattijärjestöjen oikeus neuvotella, tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimiin. Lisäksi parlamentti totesi, että yhteisön nykyisessä lainsäädännössä on porsaanreikiä ja epäjohdonmukaisuuksia. Ne eivät ole lainsäätäjän tarkoituksen mukaisia, koska lainsäätäjä pyrki tasapainottamaan palvelujen tarjoamisen vapauden ja työntekijöiden oikeuksien suojelemisen asianmukaisesti.

3.4.3   Akateeminen keskustelu (23) on ollut kriittistä. Kesäkuussa 2009 yli sata eurooppalaista työmarkkinajuristia ja tutkijaa osoitti valtioiden ja hallitusten päämiehille avoimen kirjeen, jossa he ilmaisivat syvän huolestuneisuutensa sosiaalisten perusoikeuksien heikkenemisestä ja yhteisöjen tuomioistuimen viimeaikaisten tuomioiden vaikutuksesta työntekijöiden ja heidän järjestöjensä oikeuksiin. He olivat myös huolissaan siitä, että tuomiot ovat vaikeuttaneet vakavasti työntekijöiden oikeuksien tehokasta suojelua. He painottivat, että sisämarkkinoiden vapauksia ja kilpailulainsäädäntöä ei saa asettaa sosiaalisten perusoikeuksien edelle, vaan perusoikeudet olisi pikemminkin tunnustettava Euroopan unionin kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välttämättömäksi edellytykseksi.

3.4.4   Euroopan tason työmarkkinaosapuolet käynnistivät maaliskuun 2009 lopulla Euroopan komission ja puheenjohtajavaltio Ranskan pyynnöstä yhteisen hankkeen yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden analysoimiseksi. Tehtävää suorittamaan perustettiin väliaikainen ryhmä, joka paneutui muutamiin avainseikkoihin, kuten taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten oikeuksien suhteeseen, vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamista haittaaviin esteisiin ja vapaata liikkuvuutta edistäviin olosuhteisiin, avoimuuteen ja oikeusvarmuuteen sekä jäsenvaltioittain vaihtelevien työmarkkinasuhteiden moninaisuuden kunnioittamiseen. (24)

3.4.5   ETSK kunnioittaa tuomioistuimen oikeutta tulkita olemassa olevia sääntöjä, mutta katsoo, että tuomiot antavat useita syitä huoleen ja että niiden vaikutuksia on tarpeen analysoida ja selittää.

3.4.5.1   Taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten perusoikeuksien välinen hierarkia

Asioissa Viking ja Laval yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että työtaistelutoimen toteuttaminen on perusoikeus ja sellaisena osa EU:n oikeutta, mutta korosti kuitenkin, ettei tämä ylitä muuta EU:n oikeutta, kuten palvelujen tarjoamista koskevaa vapautta ja sijoittautumisvapautta. Lisäksi tuomioistuin vahvisti palvelujen tarjoamista koskevan vapauden ja sijoittautumisvapauden sekä niiden horisontaalisen välittömän oikeusvaikutuksen. Tuomioistuin huomautti, että työtaistelutoimella tulee olla oikeutettu päämäärä ja sen tulee olla yhteensopiva perussopimusten kanssa sekä välttämätön yleistä etua koskevista pakottavista syistä, mutta tämän lisäksi sen tulee olla myös oikeasuhteinen eikä toimilla pidä ylittää sitä, mikä on tarpeen asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. (25) Niinpä työtaistelun tunnustaminen perusoikeudeksi on pikemmin periaatteellinen tunnustus kuin realiteetti. Tämän perusteella yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että työtaistelutoimet ovat näiden vapauksien käyttämisen rajoittamista, ja kysyi, onko tällainen rajoittaminen perusteltavissa. Tämä merkitsee sitä, että työtaistelutoimia arvioidaan sen perusteella, millaisen rajoitteen ne muodostavat taloudellisille vapauksille. Akateemisten piirien edustajat ovat huomauttaneet, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (26) sitä vastoin on äskettäisissä tapauksissa tarkastellut kysymystä vastakkaisesta näkökulmasta, toisin sanoen harkinnut kysymystä siltä kannalta, millaiset rajoitteet ovat hyväksyttäviä perusoikeuksien alalla. Yhteisöjen tuomioistuimen päätökset saattavat herättää huolta niiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön ristiriidasta.

3.4.5.2   Perusoikeuksien rajoittaminen

Tuomioistuin on ensimmäistä kertaa antanut tuomion kansallisen tason työtaistelutoimien rajoista kansainvälisessä toimintaympäristössä. ETSK pitää erityisen huolestuttavana sitä, että yhteisöjen tuomioistuin otti tässä asiassa käyttöön suhteellisuustestin. Paitsi että testi riistää työtaistelutoimia koskevalta oikeudelta perusoikeuden aseman, se rajoittaa myös lakko-oikeutta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioiden ja reaktioiden valossa ETSK korostaa, että taloudellisten vapauksien ja sosiaalisten perusoikeuksien rajanvetoprosessi on riippuvainen myös tulevista tuomioista ja niiden herättämistä kysymyksistä.

3.4.5.3   Työntekijöiden lähettämistä koskeva direktiivi

Työntekijöiden lähettämistä koskevalla direktiivillä on tarkoitus varmistaa tarvittava yhdenmukaistaminen ja samalla kunnioittaa kansallisia erityispiirteitä koordinoitaessa politiikkoja, jotka koskevat työntekijöiden väliaikaista lähettämistä toiseen jäsenvaltioon. Yhteisöjen tuomioistuin päätyi siihen lopputulokseen, että esille tulleet ongelmat johtuivat siitä, ettei eräitä työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin säännöksiä ollut saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä (Laval), ettei kansallinen lainsäädäntö ollut yhteensopivaa (Rüffert (27)) tai että työntekijöiden lähettämistä koskevaa direktiiviä oli tulkittu liian väljästi ja valvontatoimet olivat olleet epäselviä ja perusteettomia (Luxemburg).

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan työntekijöiden lähettämistä koskevassa direktiivissä ei säädetä yhdenvertaisesta kohtelusta vaan taataan, että lähetettyjen työntekijöiden suhteen noudatetaan vähimmäisvaatimuksia. Näin ollen kyseessä on itse asiassa pikemmin enimmäis- kuin vähimmäisdirektiivi. Tuomioistuimen tuomiot eivät kuitenkaan estä soveltamasta suotuisampia työehtoja. Työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin 3 artiklan 7 kohdan avulla pyritään varmistamaan, ettei vähimmäissääntöjen soveltaminen vastaanottajavaltiossa johda käytännössä siihen, että lähetetyn työntekijän työolot ovat heikommat kuin mihin hän on oikeutettu lähtömaassa. On väitetty, että tuomiot kaventavat mahdollisuuksia asettaa jäsenvaltiotasolla direktiivin vähimmäissuojelua koskevia velvoittavia sääntöjä tiukempia normeja joko säännöksin tai työntekijöiden hyväksi tehtävillä työehtosopimuksilla.

Tämä puolestaan vääristää kilpailua koti- ja sisämarkkinoilla, joilla kotimaisten yritysten on noudatettava kansallisia sääntöjä tai työehtosopimuksia, kun taas muista jäsenvaltioista tulevat kilpailijat voivat noudattaa vähimmäissääntöjä.

3.4.5.4   Erilaisten oikeusjärjestelmien välinen ristiriita

Eräs toinen tuomioiden seuraus on yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisten normien välinen ristiriita. (28) Lisäksi voidaan väittää, että ILO:n yleissopimusten nro 87 ja nro 98 sekä Euroopan sosiaalisen peruskirjan 6 artiklan 4 kohdan ja toimielinten oikeuskäytännön välillä on oikeudellinen ristiriita, kuten ILO:n valvontaelimet ovat osoittaneet (vrt. BAPA UK:n tapaus).

4.   Päätelmät

4.1   Viime vuodet sekä nykyinen kriisi ovat synnyttäneet uusia vaaroja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymisestä. Lisäksi EU on omilla päätöksillään lisännyt sosiaalisten ja kilpailunvääristymien riskejä. Taloudellinen, sosiaalinen ja oikeudellinen kehitys uhkaa johtaa tilanteeseen, jossa sisämarkkinoiden sosiaalinen ulottuvuus on vaarassa ja jossa ETSK:n vuonna 1987 antamassa lausunnossa hahmotellut perusoikeudet ja sosiaaliset perusoikeudet vesittyvät. Tästä syystä sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden olisi oltava lähivuosina keskeinen aihe, mutta taloudellisia näkökohtia – työllisyys, etuudet, verotulot – parantaakseen EU:n on korjattava sisämarkkinoiden ilmeinen kyvyttömyys edistää kasvua luomalla laadukkaita työpaikkoja ja tukemalla laadukkaiden yritysten ja muiden työnantajien toimintaa.

4.2   Työllisyys on yksi sosiaalisen ulottuvuuden tärkeimmistä osatekijöistä. Julkinen sektori ei siihen kohdistuvan rahoituspaineen vuoksi voi luoda äärettömästi työpaikkoja, joten päävastuu työpaikkojen luomisesta on yksityissektorilla. Jäsenvaltioiden tulee huolehtia olosuhteista, jotka edesauttavat uudelleen reaalitalouteen suuntautuvaa myönteistä kehämäistä kehitystä, jossa yritysten asiakkaat luovat työpaikkoja, yritykset luovat asiakkaita ja sijoittajat ja yrittäjät luovat yrityksiä. Investoinnit sosiaalialaan tulisi nähdä tukena yrityksille ja hyvästä liiketoimintailmapiiristä huolehtimisena. Tässä yhteydessä sosiaalitalouden panos on hyvin arvokas.

4.3   ETSK on osaltaan muotoillut keskustelua eurooppalaisten yhteiskuntamallien haasteista ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin luonteesta. (29) ETSK totesi, että eurooppalaisen yhteiskuntamallin vahvuus piilee siinä, miten kilpailukyky, yhteisvastuu ja keskinäinen luottamus ovat toimineet vuorovaikutteisesti.

4.4   Yksi keino sisämarkkinoiden ja sosiaalisten oikeuksien välisen konfliktin ratkaisemiseksi olisi palata ”enemmän kansallisvaltioita, vähemmän Eurooppaa” -politiikkaan. ETSK katsoo, että tarvitsemme nimenomaan päinvastaista politiikkaa; tarvitsemme enemmän mutta erilaista Eurooppaa. Tämä edellyttää kuitenkin eurooppalaisen talous- ja sosiaalipolitiikan uutta sääntelyjärjestelmää. Vain täysin demokraattinen ja sosiaalinen Eurooppa pystyy kiertämään vaaran, jonka Euroopan kansalaisten kasvava vieraantuminen Eurooppa-hankkeesta muodostaa. EU:n on kuitenkin myös kunnioitettava jäsenvaltioiden erilaisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Jos oikeuskäytännössä ja EU:n lainsäädännössä ei oteta huomioon EU:n monimuotoisuutta, vähimmäisnormien taso saattaa laskea niin matalalle, ettei sosiaalista polkumyyntiä voida monissa valtioissa estää.

4.5   Yksi Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden hyvin tärkeä elementti on yhdenmukaistettu ja nykyistä oikeudenmukaisempi EU:n tason veropolitiikka. Nykyisen haitallisen verokilpailun välttämiseksi ETSK kannattaa pyrkimyksiä luoda yhteinen yhtenäistetty yritysveropohja. Sitä tarvitaan pitkällä aikavälillä, jos sisämarkkinoiden halutaan toimivan moitteettomasti. (30) ETSK on myös kehottanut koordinoimaan jäsenvaltioiden veropolitiikkaa nykyistä enemmän EU:n laajuisesti etenkin aloilla, joilla veropohja on liikkuva ja veronkierron ja jäsenvaltioiden välisen verokilpailun riski on suurin. (31) Veronkiertoa ja veropetoksia sekä veroparatiiseja vastaan on taisteltava.

4.6   On myös muistettava, että poistamalla osittain mahdollisuus säännellä työmarkkinaolosuhteita työehtosopimuksilla työmarkkinoista tehdään jäykempiä. Työehtosopimukset ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ovat joustoturvan käsitteen kannalta keskeisiä välineitä. (32)

5.   Sosiaalisen ulottuvuuden toiminnan tehostaminen

5.1   Lyhyellä aikavälillä ETSK kehottaa panemaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöön nykyistä tehokkaammin. Työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin asianmukaisen soveltamisen tehokas valvonta on edellytys sille, että direktiivin tavoite, sosiaalisen polkumyynnin estäminen, saavutetaan. Viranomaisten tehokas kansainvälinen yhteistyö on taattava, jos lähetettyjen työntekijöiden palkka- ja työehtoja halutaan valvoa tehokkaasti. ETSK kannattaa ”Euroopan sosiaalisen Interpolin” perustamista koordinoimaan eri jäsenvaltioiden sosiaaliolojen tarkastusviranomaisten toimia.

5.2   Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen perusoikeuksia koskevassa oikeuskäytännössä ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että yleissopimus on jatkuvasti kehittyvä oikeusväline, jotta se voi heijastaa ihmisoikeuksien suojelun alalla tarvittavaa yhä korkeampaa tasoa, ja tämä edellyttää tiukempaa asennetta arvioitaessa demokraattisten yhteiskuntien perusarvojen rikkomisia sekä pidättyväisyyttä oikeuksien rajoittamisessa. (33) ETSK kehottaa komissiota arvioimaan EU:n tilannetta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen viimeaikaisten tuomioiden valossa.

5.3   Jotta muutosta voidaan hallita sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla yritystasolla, on ratkaisevan tärkeää, että työntekijöillä ja heidän edustajillaan sekä ammattijärjestöillä on mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa. (34) ETSK on useaan otteeseen korostanut työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja työmarkkinajärjestelmien vahvistamisen merkitystä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla samalla, kun otetaan huomioon tällaisten järjestelmien monimuotoisuus EU:ssa. (35) ETSK kannattaa kaikkia komission toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Niitä ovat muun muassa:

laadukkaamman työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun ja eurooppalaisen riitojenratkaisu- ja sovittelumekanismin edistäminen

makrotaloudellisen vuoropuhelun kehittäminen edelleen uuden rahoituskriisin estämiseksi.

5.4   Keskipitkällä aikavälillä ETSK kannattaa sitä, että komissio tekisi aloitteen, jonka avulla selvennetään jäsenvaltioiden viranomaisten, yritysten ja työntekijöiden oikeudellisia velvollisuuksia työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ja varmistetaan, että kyseiset säännöt pätevät yleisesti. Tässä suhteessa ETSK on tyytyväinen komission puheenjohtajan José Manuel Barroson Euroopan parlamentissa antamaan sitoumukseen. ETSK pitää Montin raporttiin sisältyvää ehdotusta lakko-oikeuden irrottamisesta sisämarkkinoista kiinnostavana ja katsoo, että se voisi ratkaista eräitä ongelmia. Tämän ei kuitenkaan tulisi sulkea pois työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin osittaista tarkistamista, jotta työskentelypaikkakunnan periaatetta sovelletaan yhdenmukaisesti. Siten olisi mahdollista säätää lailla, että samassa paikassa tehtyyn samaan työhön on aina sovellettava samoja työ- ja palkkaehtoja.

5.5   Pitkällä aikavälillä Euroopan unionin olisi pyrittävä vahvistamaan sosiaalisia perusoikeuksia.

ETSK on useaan otteeseen kehottanut vahvistamaan eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa etenkin nykyisen kriisin valossa. EU:n on sitouduttava täystyöllisyyspolitiikkaan, tuloerojen vähentämiseen, sosiaalisten olojen parantamiseen, hyvinvointivaltion vahvistamiseen, sosiaalisesti suojaamattomien työsuhde-ehtojen poistamiseen sekä työntekijöiden oikeuksien ja yritysdemokratian laajentamiseen. Lissabonin sopimus ja sen liitteenä oleva perusoikeuskirja eivät vielä kaikilta osin ole vaikuttaneet perusoikeuksien ja taloudellisten oikeuksien tasapainoon. Asian kehittyminen jää nähtäväksi.

Perusoikeuksien vahvistaminen sosiaaliset oikeudet mukaan luettuna vaatii kuitenkin, että rajoitukset pidetään vähäisinä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tulee lähtökohtaisesti katsoa perusoikeuksia taloudellisten oikeuksien sijasta. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi olisi pyrittävä mukauttamaan suoraan sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä (primaarilainsäädäntöä).

Bryssel 14. heinäkuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI


(1)  Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö edustaa 80:tä miljoonaa palkansaajaa.

(2)  Ks. TSK:n 19. marraskuuta 1987 antama lausunto sisämarkkinoihin liittyvistä sosiaalisista näkökohdista, esittelijä: Beretta (EYVL C 356, 31.12.1987, s. 31–33).

(3)  Esim. komission valmisteluasiakirja sisämarkkinoiden sosiaalisesta ulottuvuudesta, SEC(88) 1148 final, 14.9.1988 ja komission tiedonanto työntekijöiden sosiaalisia oikeuksia koskevan peruskirjan täytäntöönpanoa koskevasta komission toimintaohjelmasta, COM(89)568 final, 29.11.1989.

(4)  Komission valmisteluasiakirja sisämarkkinoiden sosiaalisesta ulottuvuudesta, SEC(88) 1148 final, 14.9.1988.

(5)  Ks. seuraavat ETSK:n lausunnot:

 

6. heinäkuuta 2006 annettu lausunto ”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, esittelijä: Ernst Ehnmark (EUVL C 309, 16.12.2006, s. 119–125)

 

9. heinäkuuta 2008 annettu lausunto ”Yhteisön uusi sosiaalinen toimintaohjelma”, esittelijä: Jan Olsson (EUVL C 27, 3.2.2009, s. 99–107) ja

 

4. marraskuuta 2009 annettu lausunto ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia”, yleisesittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3–9).

(6)  ETSK:n 4. joulukuuta 2008 antama lausunto aiheesta ”Uudistetun Lissabonin strategian tehokas hallinnointi”, yleisesittelijä: Susanna Florio (EUVL C 175, 28.7.2009, s. 13–19).

(7)  Euroopan komission talousennuste, kevät 2009.

(8)  Ks. ETSK:n 15. tammikuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Euroopan talouden elvytyssuunnitelma”, esittelijä: Thomas Delapina (EUVL C 182, 4.8.2009, s. 71–74).

(9)  Ks. edellisessä alaviitteessä mainittu asiakirja.

(10)  Ks. ETSK:n 14. toukokuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Jäsenvaltioiden lainsäädännöllisten esteiden vaikutus EU:n kilpailukykyyn”, esittelijä: Joost van Iersel (EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6–14).

(11)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – 2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat (KOM(2007) 724 lopullinen).

(12)  Kokoava raportti Lissabonin strategian täytäntöönpanosta ja tulevaisuudesta vuoden 2010 jälkeen.

(13)  Ks. ETSK:n 14. tammikuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Sisämarkkinoiden sosiaalinen ja ympäristöulottuvuus”, esittelijä: Andrzej Adamczyk (EUVL C 182, 4.8.2009, s. 1–7).

(14)  Ks. ETSK:n 14. toukokuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Jäsenvaltioiden lainsäädännöllisten esteiden vaikutus EU:n kilpailukykyyn”, esittelijä: Joost van Iersel (EUVL C 277, 17.11.2009, s. 6–14).

(15)  Ks. ETSK:n 25. maaliskuuta 2009 antama lausunto aiheesta ”Liikkuvuutta EU:n sisäisillä työmarkkinoilla haittaavien jäljellä olevien esteiden tunnistaminen”, esittelijä: Vladimíra Drbalová (EUVL C 228, 22.9.2009, s. 14–23).

(16)  Euroopan komission talousennuste, kevät 2009.

(17)  Plant-level responses to the economic crisis in Europe, Vera Glassner ja Béla Galgóczi, WP 2009.01 ETUI.

(18)  Tämä eriarvoisuuden kasvusuuntaus on havaittavissa myös OECD:n alueella.

(19)  The Social Situation in the European Union 2008.

(20)  IRES 115.

(21)  Viking C-438/05, Laval C-341/05, Rüffert C-346/06, komissio vastaan Luxemburg C-319/06.)

(22)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. lokakuuta 2008 työehtosopimuksia koskevista haasteista EU:ssa (2008/2085(INI)).

(23)  http://www.etui.org/en/Headline-issues/Viking-Laval-Rueffert-Luxembourg/2-Articles-in-academic-literature-on-the-judgements.

(24)  Raportti yhteisöjen tuomioistuimen asioissa Viking, Laval, Rüffert ja Luxemburg antamia tuomioita koskevasta Euroopan työmarkkinaosapuolten yhteisestä työstä.

(25)  Viking C-438/05 (75).

(26)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, asia Demir ja Baykara vastaan Turkki (hakemus 34503/97).

(27)  Asiassa Rüffert tuomioistuin totesi, että pienempien palkkojen muodostama kilpailuetu on osa palvelujen tarjoamisen vapautta ja siksi suojeltu.)

(28)  Yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Rüffert antamassa tuomiossa ei otettu huomioon ILO:n yleissopimusta nro 94, ja siksi tulkinta luo ristiriidan eri oikeusjärjestelmien välille.

(29)  Ks. ETSK:n 6. heinäkuuta 2006 antama lausunto ”Sosiaalinen koheesio: eurooppalaisen yhteiskuntamallin sisältö”, esittelijä: Ernst Ehnmark (EUVL C 309, 16.12.2006, s. 119–125).

(30)  Ks. ETSK:n 26. syyskuuta 2007 antama lausunto ”Jäsenvaltioiden välittömän verotuksen järjestelmien koordinointi sisämarkkinoilla”, esittelijä: Lars Nyberg (EUVL C 10, 15.1.2008, s. 113–117).

(31)  Ks. ETSK:n 4. marraskuuta 2009 antama lausunto ”Vuoden 2010 jälkeinen Lissabonin strategia”, yleisesittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 128, 18.5.2010, s. 3–9).

(32)  Ks. ETSK:n 11. heinäkuuta 2007 antama lausunto ”Työelämän joustoturva (työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys)”, esittelijä: Thomas Janson (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 108–113).

(33)  Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, asia Demir ja Baykara vastaan Turkki (hakemus 34503/97).

(34)  Ks. ETSK:n 29. syyskuuta 2005 antama lausunto ”Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja työntekijöiden osallistuminen — avaintekijät teollisuuden muutosten ennakoinnissa ja hallinnassa”, esittelijä: Gustav Zöhrer (EUVL C 24, 30.1.2006, s. 90–94).

(35)  Ks. ETSK:n 11.heinäkuuta 2007 antama lausunto ”Työelämän joustoturva (työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun merkitys)”, esittelijä: Thomas Janson (EUVL C 256, 27.10.2007, s. 108–113).


Top