15.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 10/72

1.1

Perinteisten talouden kasvutekijöiden (työvoiman määrän kasvu, investoinnit tuotantovälineisiin, koulutustason nousu) oheen on luotava uusia kestävää kasvua tuottavia elementtejä. Ensinnäkin tuottavuuskasvua on pystyttävä vauhdittamaan nykyisestä. Toiseksi työvoiman tarjonnan supistumista on pystyttävä vähintäänkin hidastamaan. Kolmanneksi on pystyttävä lisäämään työelämän vetovoimaa.

1.2

Komitean mielestä Euroopan unionin tehtävänä on tukea kaikkia jäsenvaltioita ja yrityksiä niiden pyrkiessä kestävään tuottavuuden nostamiseen, joka on olennainen osa Lissabonin strategiaa. Ajatusta siitä, että työpaikoilla tehtävät laadulliset ja sosiaaliset innovaatiot vaikuttavat keskeisellä tavalla yritystoiminnan menestykseen, on edistettävä aktiivisesti. Komitea esittää, että tämä näkökulma sisällytetään osaksi talouden ja työllisyyden suuntaviivojen arviointia ja uudistamista.

1.3

Komitea uudistaa ehdotuksensa, että luodaan työelämän laatua kuvaava eurooppalainen indeksi. Indeksi rakentuisi tutkimuksiin perustuvista ”kunnollista työtä” (good work) koskevista kriteereistä, ja se mitattaisiin ja julkaistaisiin säännöllisesti. Tällaisen indeksin avulla voitaisiin tuoda esiin eurooppalaisen työelämän laadun muutoksia ja edistystä sekä vaikutuksia tuottavuuteen. Samalla se olisi perustana työelämän laadun parantamiseen liittyville uusille aloitteille.

1.4

Eurooppalaisen työn laadun indeksin kehittäminen edellyttää laajan foorumin perustamista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vahva ja monipuolinen asiantuntemus työelämän muutoshaasteista ja niihin vastaamisesta olisi hyvä pohja tällaiselle foorumille. Riippuen työohjelmastaan työmarkkinoiden seurantaryhmä voisi tutkia myös tätä aihetta.

1.5

ETSK kehottaa komissiota tilaamaan lisätutkimuksia työelämän laadun ja tuottavuuden suhteesta. Kestävän tuottavuuden osatekijöitä on analysoitava nykyistä perusteellisemmin. Tässä työssä unionin eri instituutiot ja jäsenvaltiot voivat hyödyntää entistä paremmin Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Dublin) sekä Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston (Bilbao) tutkimus- ja analyysityötä.

1.6

Komitean mielestä EU:n innovaatio- ja koulutusaloitteissa (esim. kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, rakennerahasto-ohjelmat, elinikäisen oppimisen integroitu toimintaohjelma) olisi hyödyllistä painottaa työpaikkojen innovaatiotoimintaa ja uudenlaisia ammattitaitoja ja johtamistapoja. Tässä työmarkkinaosapuolilla on merkittävä vastuu hankkeiden valmistelussa, läpiviemisessä ja arvioinnissa.

1.7

Komitea ehdottaa, että jäsenvaltiot toteuttaisivat osana työllisyysohjelmiaan ja innovaatiopolitiikkaansa työn laatua ja tuottavuutta edistäviä kehitysohjelmia. Useissa jäsenvaltioissa on kansallisia tuottavuuskeskuksia ja työelämän tutkimuslaitoksia, jotka voisivat osallistua tällaisiin hankkeisiin. Työmarkkinaosapuolilla on tässä merkittävä rooli hankkeiden suunnittelussa ja osallistumisessa konkreettiseen hanketoimintaan.

1.8

Oleellista on, että keskustelua ja konkreettisia aloitteita kestävästä tuottavuudesta jatketaan Euroopan eri foorumeilla, jäsenvaltioissa ja yrityksissä. Komitea voi osallistua merkittävällä tavalla tähän prosessiin esittämällä kansalaisyhteiskunnan näkemyksiä asiasta erityisesti talous-, työllisyys- ja innovaatiopoliittisten lausuntojensa osana.

2.1

Euroopan hyvinvointi vaatii kestävää talouskasvua ja korkeaa työllisyysastetta. Unionin tavoitteena on kestävä kehitys, ja sen perustana ovat tasapainoinen talouskasvu ja hintavakaus, täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä lisäävä kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous sekä korkeatasoinen ympäristönsuojelu ja ympäristön laadun parantaminen (1). Tähän tavoitteeseen päästään nykyistä suuremmalla tuottavuuden kasvulla, jota on nostettava kaikilla sektoreilla (2). Tuottavuuden kasvu lisää kansalaisten hyvinvointia, kun se perustuu työelämän laadun parantamiseen ja hyvien työpaikkojen määrän lisäämiseen. Kestävä tuottavuuskasvu voi varmistaa julkisen talouden tasapainon sekä ikääntyvälle väestölle tarjottavien sosiaali- ja terveyspalvelujen kestävyyden. Samalla syntyy uusia, laadukkaita työpaikkoja. Näin kestävä tuottavuuskasvu tukee Lissabonin taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöllisiä tavoitteita.

2.2

Työn tuottavuus on Euroopassa noussut maailmasotien jälkeen tasaisesti. Vielä 1960-luvun lopulla työn tuottavuuden keskimääräinen kasvuvauhti työtuntia kohden oli noin viisi prosenttia vuodessa. Kasvu alkoi hidastua 1980-luvulta lähtien ja se ylsi 2000-luvun alussa enää noin 1-2 prosentin vuosittaiseen kasvuvauhtiin. EU:n jäsenmaiden viime vuosien keskimääräisiä tuottavuuslukujen muutoksia selittävät monet, eri suuntiin vaikuttaneet tekijät. Euroopan keskimääräistä tuottavuuskasvua ovat parantaneet uudet jäsenmaat, joissa tuottavuuden lähtötaso on ollut vanhoja jäsenmaita alempi. Vuodesta 1995 lähtien matalan tuottavuuden työpaikat ovat kuitenkin lisääntyneet koko Euroopan alueella. Tällaisia ovat mm. matalan palkkatason palvelusektorin työpaikat, joissa ei vaadita korkeaa ammattitaitoa, sekä monet epätyypillisissä työsuhteissa tehtävät työt. Tämä kehityssuunta on puolestaan vaikuttanut tuottavuuskasvun hidastumiseen (3).

2.3

Teollisuudessa tuottavuuden kasvu on ollut nopeinta teknologiavetoisilla aloilla. Näiden alojen osuus koko teollisuudesta on pieni, mikä komission arvion mukaan voi olla merkki tulevista ongelmista. Mitä suurempi on niiden osuus arvonlisäyksestä, sitä enemmän ne lisäävät tuottavuutta ja reaalitulojen nousua koko taloudessa. Nämä alat ovat johtavia innovoinnissa ja teknisen osaamisen uudenaikaistamisessa ja levittämisessä, myös rajojen yli (4).

2.4

Selvästi vakava ongelma on viime vuosien heikko tuottavuuden kasvu yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla. Mittauksessa on kuitenkin otettava huomioon, että näillä aloilla tuottavuutta on vaikeampi, jopa mahdotonta mitata samoilla mittareilla kuin teollisuudessa. Vaikka erilaiset innovaatiot, kuten esimerkiksi tieto- ja viestintätekniikan sovellutukset ovat lisääntyneet palveluissa, ne eivät ole näkyneet kasvuna tuottavuustilastoissa. Tyypilliset innovaatiot palvelualoilla syntyvät pikemminkin hankitun tekniikan avulla (tieto- ja viestintätekniikka, organisaation muutokset, henkinen pääoma), kuin sillä, että palveluyritykset sijoittaisivat itse suoraan t&k-toimintaan (5). Siksi mekaaniset laskelmat tuottavuusvertailuissa voivat johtaa vääriin johtopäätöksiin, ellei toimialojen todellista sisältöä oteta huomioon. Tämä koskee myös julkisia palveluita, joiden tuottavuuden kasvutavoitteissa on otettava huomioon lisäksi yhteiskuntapoliittiset tavoitteet sekä vaatimus taata innovaatioille ja tuottavuuden kasvulle suotuisa toimintaympäristö.

2.5

Työllisyystilanteen parantaminen ja tuottavuuden lisääminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Päinvastoin yhdessä ne tukevat Lissabonin strategian tavoitteita, jotka liittyvät laadultaan parempien työpaikkojen lukumäärän lisäämiseen. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n mukaan tuottava työllistäminen luo perustan ihmisarvoiselle työlle (6). Kestävällä pohjalla oleva tuottavuuskasvu ja työllisyysasteen nousu vähentävät terveellä tavalla pimeän työn osuutta taloudessa.

2.6

EU:n jäsenmaiden elinkeinorakenne on muutoksessa, ja tuotantotekijöiden painopiste on siirtymässä yhä laajemmin aineellisesta pääomasta inhimilliseen pääomaan. Komission arvion mukaan työvoiman kysyntä EU:ssa on jo siirtynyt perinteisten taitojen kysynnästä korkeasti koulutetun työvoiman kysyntään. Tämä heijastaa itse työssä tapahtuneita muutoksia pikemmin kuin muutoksia työvoiman alakohtaisessa jakautumisessa. Vuosina 1995–2000 työpaikkojen kasvu nopeasti kasvavilla osaamisvaltaisilla aloilla kattoi yli kaksi kolmannesta kaikista uusista korkeaa ja keskitason ammattitaitoa vaativista työpaikoista. Lisäksi tämän kehityksen seurauksena syntyi erittäin suuri osa myös vähän koulutusta edellyttävistä uusista työpaikoista (7). Työvoimaansa ovat lisänneet erityisesti yrityspalvelut (8), joilla on tulevaisuudessa merkittävä asema luotaessa uusia ja kompensoitaessa tuotantoteollisuudessa menetettyjä ja sieltä rationalisoituja työpaikkoja.

2.7

Yksilön kannalta tuottavuuden kasvu merkitsee sitä, että työpaikat ovat vakaammalla pohjalla, ja työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet kehittyä työssään ja yltää aiempaa parempaan ansiotasoon. Tämä lisää työntekijöiden ammatillista pätevyyttä ja heidän työllistyvyyttään muutostilanteissa.

2.8

Yrityksille yrityskohtainen tuottavuuden kasvattaminen on elinehto, oman kilpailukyvyn tae. Kun maailmanmarkkinat määräävät suurelta osin hinnat, ja kun perinteisillä kone- tai laiteinvestoinneilla ei voida nostaa tuottavuutta määrättömästi, tuottavuuteen on kyettävä vaikuttamaan muilla keinoin. Yrityksille tuottavuuden kasvu merkitsee sitä, että kustannuskehitys hidastuu, hintakilpailukyky ja palkanmaksukyky paranevat, työpaikat ovat turvatumpia (ja siten myös halutumpia), työtehtävät ja organisaatio kehittyvät, asiakkaille saadaan enemmän lisäarvoa vähemmällä resurssikäytöllä, kannattavuus paranee, kasvu ja selviytyminen markkinoilla mahdollistuvat ja toiminnan kehittämiselle ja investoinneille luodaan edellytyksiä.

2.9

Euroopan talouden kasvu on perinteisesti ollut riippuvainen työvoiman määrän kasvusta, tuotantovälineisiin sijoitetusta pääoman määrästä sekä koulutustason noususta. Nyt tämä malli ei enää toimi toivotusti. Työvoiman määrä ei enää kasva vaan vähenee. Yritysten halukkuus investoida fyysiseen pääomaan on laimentunut. Työ on muuttunut työvoimavaltaisesta pääomavaltaiseksi, ja inhimillisen pääoman merkitys on yhä tärkeämpää. Vähän koulutusta vaativasta suorittavasta työstä on siirrytty yhä enemmän erityiskoulutusta vaativaan asiantuntijatyöhön. Pelkästään peruskoulutukseen investoiminen ei enää tuota yhtä suuria tuottavuushyötyjä kuin aiemmin.

2.10

Eräissä jäsenmaissa taloudellista kasvua on myös vauhditettu verotuksen keinoin (esim. yritys- ja ansioveron alennukset) ja yksityisen kulutuksen kasvulla (esim. korkopolitiikka, verotus). Nämä kasvutekijät ovat kuitenkin rajallisia, ja niitä on arvioitava sekä verokilpailun että julkisen infrastruktuurin ylläpidon kannalta.

2.11

Näiden edellä mainittujen talouden kasvutekijöiden oheen on luotava uusia kasvua tuottavia elementtejä. Aineellisten menestystekijöiden lisäksi kuvaan ovat tulleet aineettomat menestystekijät, erityisesti johdon kyky motivoida työntekijöitä ja hyödyntää heidän osaamistaan.

2.11.1

Ensinnäkin yritysten tuottavuuskasvua on pystyttävä vauhdittamaan nykyisestä. Tämä edellyttää politiikkaa, jolla luodaan yritysten kestävää kasvua ja innovointia edistävä ympäristö ja taataan terve kilpailu. Tämä on ainoa keino kasvattaa kokonaistalouden kakkua.

2.11.2

Toiseksi työvoiman tarjonnan supistumista on pystyttävä vähintäänkin hidastamaan. Useat jäsenmaat menettävät kymmenen seuraavan vuoden aikana noin 15 prosenttia työvoimastaan. Työllisyysaste on pidettävä korkeana tehostamalla mm. työvoimapolitiikkaa, työperusteista maahanmuuttoa ja kotouttamista, työn ja perheen yhteensovittamisen toimenpiteitä ja tasa-arvotoimenpiteitä sekä uudistamalla eläkejärjestelmiä. Työelämän laadun parannukset, kuten työssä olevien jaksaminen ja työmotivaatio, ovat avainkeinoja tosiasiallisen eläkkeellelähdön myöhentämiseksi.

2.11.3

Kolmanneksi on pystyttävä lisäämään työelämän vetovoimaa. Työssä olevista suuri joukko on 40–54-vuotiaita, mikä on merkittävä poliittinen haaste. Samalla on ensiarvoisen tärkeää ehkäistä nuorten putoaminen koulutuksesta ja saada heidät osallistumaan työelämään. Työn laatua ja ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta on parannettava niin, että uudesta tekniikasta, innovaatioista sekä tutkimus- ja kehitystoiminnasta saadaan nykyistä enemmän hyötyjä.

2.12

Eurooppa-neuvosto on johdonmukaisesti painottanut investointeja työn laadun parantamiseksi muun muussa laatuindikaattorein (9). Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella käynnistettiin keskustelu tuottavuuden merkityksestä Lissabonin strategialle. Suomi pyysi Euroopan talous-ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta ”Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta” (10). Komitea hyväksyi lausunnon syyskuussa 2006.

2.13

Puheenjohtajamaa Saksa on jatkanut keskustelua työelämän laadusta. Kunnollisen työn teema konkretisoi Lissabonin strategian tavoitetta luoda enemmän ja entistä parempia työpaikkoja (11). Epävirallisessa työ- ja sosiaaliasiain ministerien kokouksessa Berliinissä tammikuussa 2007 Saksa, Portugali ja Slovenia korostivat johtopäätöksissään yhteisesti kunnollisen työn (good work) edistämisen merkitystä (12). Päätelmissään 8.–9. maaliskuuta Eurooppa-neuvosto painotti kunnollisen työn tärkeyttä jäsenmaiden työllisyyskehitykselle ja Euroopan sosiaalisen mallin vahvistamiselle. Kunnollisen työn periaatteita ovat neuvoston mukaan työntekijöiden oikeudet ja osallistuminen, tasa-arvoiset mahdollisuudet, työturvallisuus ja työterveys sekä perheystävälliset työorganisaatiot (13).

2.14

Eurooppa-tason ohjelmissa otetaan tavalla tai toisella huomioon työelämän kehittäminen ja työpaikkojen mahdollisuudet selvitä muutoshaasteista. Valitettavasti nämä ovat yleensä ainoastaan yksittäisehdotuksia eivätkä toimenpiteitä ohjaava keskeinen lähtökohta. Lisäksi koordinaatio ohjelmien kesken on heikkoa, jolloin mahdollinen edistyminen tai pysähtyneisyys kestävän tuottavuuden teemoissa jää havaitsematta.

2.15

Keskeinen kysymys on, miten yritysten tuottavuuden kasvua voidaan nopeuttaa tavalla, joka tukee työntekijöiden yksilöllisiä ja kollektiivisia voimavaroja ja samaan aikaan auttaa heitä säilyttämään työkyvyn ja työmotivaation erilaisissa muutostilanteissa.

3.1

Tuottavuuden ja työllisyyden analysoinnissa on tärkeää erottaa lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutus. Lyhyellä aikavälillä tuottavuuskasvun ja työllisyyden välillä saattaa olla negatiivinen korrelaatio. Teollisuuden rakenteiden muutokset näyttävät nostavan keskimääräistä kasvua työn tuottavuudessa, mutta laskevan työllisyysastetta (14). Tässä tilanteessa vaaditaan työvoimapolitiikalta vahvaa panosta, sillä joidenkin työntekijöiden ammattitaito on vanhentunut, ja he jäävät tässä prosessissa työttömäksi. Jotta mahdollisimman monen osaaminen ja kyvyt voidaan ottaa joustavasti käyttöön, tarvitaan uudenlaista muutosturvaa. Komitea on esittänyt lausunnossaan työllisyyspolitiikan suuntaviivoista useita ehdotuksia politiikkatoimenpiteiden tehostamiseksi (15).

3.2

Pitkällä aikavälillä työn tuottavuuden kasvulla on mahdollista nostaa työllisyysastetta. Erityisesti teknologian ja tiettyjen työn laadun komponenttien yhteisvaikutus aikaansaa kasvun, joka lisää työpaikkoja ja nostaa työllisyysastetta. Tämä ei kuitenkaan tapahdu automaattisesti vaan riippuu elinkeinoelämän kyvystä nostaa kasvun työvoimaintensiteettiä ja vauhdittaa pitkän aikavälin tuottavuuskasvua, joka kytkeytyy sekä työn laatuun että työtyytyväisyyteen (16).

3.3

Tuottavuuden kasvua voidaan tavoitella monella tavalla. Erityisesti eräät pörssiyritykset arvioivat kilpailukykyä lyhyellä tähtäimellä neljännesvuosittaisten tulosten ja kustannusten kautta. Nopeiden voittojen logiikka näkyy työpaikoilla siten, että tuotannollisia investointeja ei tehdä eikä henkilöstön ammattitaidoista tai työkyvystä pidetä huolta. Joissakin tapauksissa yrityksellä ei ole siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Usein myös työsuhteen ehdot ja palkkaus noudattavat alinta mahdollista kriteeriä. Tällaisella toimintatavalla on vakavia ja pitkävaikutteisia sosiaalisia seurauksia. Euroopan globaalille kilpailukyvylle tällainen kehitys luo vaaratekijän. Eurooppa ei voi voittaa kilpailua matalan tuottavuuden töillä, huonoilla työolosuhteilla ja matalilla palkoilla.

3.4

Perinteisesti tuotantokapasiteetista on otettu lisätehoja uudistamalla tuotanto-olosuhteita ja kehittämällä tuotanto-organisaatioita paremmin vastaamaan kysyntää. On investoitu koneisiin ja laitteisiin. Näin kokonaistuottavuuden määrä on noussut. Tuottavuutta voidaan kasvattaa pienin askelin järkeistämällä ja hiomalla toimintamalleja, kehittämällä tuotteita ja palveluja älykkäämmällä tuotantotavalla. Tämä ei kuitenkaan riitä, jos yhteistoiminta työpaikalla ei suju, työntekijät eivät ole motivoituneita hoitamaan työtehtäviään tai jos työympäristössä on työskentelyä haittaavia puutteita.

3.5

Taloudellisen kasvun ylläpitäminen vaatii syvempiä rakenteellisia uudistuksia. Nopeasti tuottavuutta voidaan lisätä hyppäyksenomaisella strategisella muutoksella, jossa yritys uudistaa toimintatapansa perusteellisesti ja siirtyy näin uudelle kasvu-uralle. Tällöin vanhoja ammattitaitoja edellyttäviä työpaikkoja väistämättä häviää, mutta samalla myös syntyy uusia, usein myös laadultaan parempia työpaikkoja. Uusiutuvat yritykset luovat uusia tuotteita ja uusia arvoketjuja. Avaintekijöitä tässä prosessissa ovat nopeus, innovatiivisuus, muutoskyky ja henkilöstön ottaminen mukaan prosessiin. Komitea ja sen teollisten muutosten neuvoa-antava valiokunta (CCMI) analysoi työssään aktiivisesti rakenteellisia muutoksia, innovaatioiden synnyttämistä ja teknologian hyödyntämistä (17). Komitea on korostanut sisäisen toiminnallisen joustavuuden tärkeyttä innovaatioprosessin edistäjänä (18).

3.6

Tuottavuutta on kiinnostavaa tarkastella osana yrityksen suorituskykyä. Suorituskyky voidaan jaotella ulkoiseen ja sisäiseen. Ulkoinen suorituskyky kuvaa yrityksen kykyä suoriutua ympäröivässä yhteiskunnassa. Selkeimmillään tuottavuus on kuitenkin yrityksen sisäinen, jopa yksilöön, yksittäiseen koneeseen tai tuotantosoluun liittyvä ominaisuus (19).

3.7

Yrityksen suorituskyvyn sisäisiä osa-alueita ovat innovaatiot ja tuottavuus. Niiden edellytyksiä ovat osaaminen, henkilöstön tyytyväisyys ja asennoituminen muutokseen sekä teknologia. Näistä seuraa laatu ja kustannustehokkuus. Ulkoisia osa-alueita ovat kilpailukyky, asiakastyytyväisyys ja markkinaosuus, joista seuraa maksuvalmius, kannattavuus ja vakavaraisuus (ks. kuvio 1).

3.8

Eri osa-alueet vaikuttavat toisiinsa kierteen lailla. Esimerkiksi tuottavuuden kasvusta seuraa yksikkökustannusten aleneminen, jonka myötä yrityksen kilpailukyky kasvaa. Tämän seurauksena yritys menestyy markkinoilla ja kannattavuus kasvaa. Silloin yritykselle kertyy varallisuutta, jota voidaan käyttää mm. koulutukseen, tuotantovälineisiin ja johtamisen apuvälineisiin eli tuottavuuden parantamisen edellytyksiin. Tällöin voidaan puhua nousevan tuottavuuden kierteestä. Vastaavalla tavalla voidaan kuvata myös laskevan tuottavuuden kierre.

3.9

Kestävä tuottavuus on siis laajempi käsite kuin pelkkä kannattavuuden mittaaminen tai rajautuminen vain työn tuottavuuden tarkasteluun. Yritystasolla tuottavuus on mitta sille, miten onnistuneesti yritys kykenee yhdistämään eri tuotannontekijöitä parantaakseen tehokkuutta ja tullakseen kilpailukykyiseksi markkinoilla. Kestävä tuottavuus sisältää paitsi fyysisen myös psykososiaalisen työympäristön ja tästä kumpuavan tehokkuuden, luovuuden ja innovatiivisuuden (20).

3.10

Yrityksen ja sen henkilöstön innovatiivisuus näkyy kykynä kehittää ja uudistaa tuote- tai palvelukonsepteja, jotta ne luovat lisää arvoa asiakkaille. Innovatiivisuus on myös kykyä parantaa jatkuvasti toiminta-, tuotanto- ja jakeluprosesseja yhdessä henkilöstön ja kumppaneiden kanssa. Innovaatio voi siis olla väline, laite, kone, näiden muodostama kokonaisuus, palvelumalli, uusi tapa hoitaa vanha tehtävä, erilainen ratkaisu ongelmiin. Muutoskyky on keskeinen tuottavuuden elementti.

3.11

Organisaatioita voidaan luokitella innovaatiokyvykkyytensä perusteella eri kehittyneisyystasoille. Organisaatiot voivat tietoisesti kehittää innovaatiokyvykkyyttään ja siirtyä tasolta toiselle oppimalla. Mitä kehittyneempiä käytäntöjä organisaatio soveltaa innovaatiotoiminnassaan, sitä parempi on sen innovaatioiden toteuttamiskyky (21).

3.12

Kestävä tuottavuuden nostaminen tarkoittaa sitä, että yrityksissä ja erilaisissa organisaatioissa valmistaudutaan tulevaisuuden riskeihin ennakoimalla muutoksia ja sopeutumalla nopeasti ja joustavin keinoin muutoksiin. Tällaisissa yrityksissä kaikki sitoutuvat jatkuvaan osaamisen kehittämiseen, henkilöstön hyvinvoinnista pidetään huolta ja työntekijät osallistuvat aktiivisesti erityisesti omaa työtä koskevaan päätöksentekoon. Työntekijät ovat valmiita ja sitoutuneita antamaan panoksensa ja osaamisensa yrityksen menestyksen edistämiseen. Johtaminen perustuu vastavuoroiseen tunnustamiseen ja yhteistyöhön, ei valta-asemaan suhteessa henkilöstöön. Johto kykenee yhteistyöhön asiakkaiden, oman sektorin yritysverkoston ja tutkimuslaitosten kanssa.

3.13

Jatkossa ydinkysymys tuottavuuskasvun ja sen vauhdittumisen kannalta on työpaikkojen kyky synnyttää ja ottaa käyttöön teknologisia ja niitä täydentäviä liiketoiminnallisia, organisatorisia ja muita työelämän sosiaalisia innovaatioita. Näin aikaansaatu tuottavuuden kasvu on kestävää. Se vaikuttaa talouskasvuun kahta kautta: parantamalla työyhteisöjen/yrityksen tuottavuutta pitkällä aikavälillä sekä kasvattamalla työvoiman määrää, kun työntekijöiden mahdollisuudet ja halu jatkaa työelämässä entistä pidempään lisääntyvät.

4.1

Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston tutkimuksessa (22) tarkastellaan lähemmin työelämän laadun ja tuottavuuden yhteyttä. Keskeisenä tutkimustuloksena on, että yrityksen menestystä ei voida mitata nykyisissä tiukentuneen kilpailun oloissa enää pelkästään liiketaloudellisin tunnusluvuin.

4.2

Edellä mainitun tutkimuksen mukaan yhä merkittävämpiä tekijöitä ovat asiakastyytyväisyys, yrityksen sisäisten suhteiden optimointi, innovointikyky ja joustavat organisaatiorakenteet. Tutkimustulokset osoittavat, että hyvien työolojen ja yrityksen taloudellisen menestyksen välillä on tiivis yhteys. Työelämän laatu vaikuttaa voimakkaasti tuottavuuteen ja kannattavuuteen.

4.3

Viime vuosien tuottavuuskasvua Euroopassa ei voi luonnehtia mitenkään selvästi laadullisesti kestäväksi. Tietoa ja käytännön toimintatapoja työelämän laadun parantamiseksi ja sen positiivisten vaikutusten tunnistamiseksi on yrityksissä vielä liian vähän. Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan työelämän laadussa ei ole kokonaisuutena keskimäärin tapahtunut suuria muutoksia suuntaan eikä toiseen (23). Jäsenmaista tehtyjen analyysien ja vertailujen perusteella tyytyväisyys työhön kytkeytyy työn turvallisuuteen, myönteiseen työilmapiiriin ja hyviin mahdollisuuksiin oppia ja kasvaa työssään. Työ itsessään on muuttunut, nopeammin kuin arvioitiin, enemmän tietoon ja teknologiaan perustuvaksi ja on kehittymässä voimakkaasti kohti suurempaa asiakasorientaatiota.

4.4

Edellä mainitun tutkimuksen mukaan työn ja perheen yhteensovittaminen ei juurikaan ole edennyt. Yksilölähtöiset joustavat työaikamuodot eivät ole yleistyneet. Työterveys on parantunut, mutta siitä huolimatta yhä 35 prosenttia työntekijöistä katsoo, että heidän terveytensä ja työturvallisuutensa on vaarassa työn vuoksi. Työn intensiteetti on lisääntynyt, ja yhä useampi työskentelee kovalla nopeudella ja tiukkojen aikataulujen puristuksessa. Työn tekemisessä vaaditaan itsenäisyyttä, mutta silti työn autonomian aste ei ole lisääntynyt. Suurin osa pitää työtään kiinnostavana ja uusia haasteita tarjoavana. Pääsy henkilöstökoulutukseen ei ole parantunut. Erityisen vaikeaa koulutukseen pääsy on iäkkäämmillä ja vähemmän koulutetuilla työntekijöillä. Yksi merkittävimmistä muutoksista työpaikoilla on tietoteknologian lisääntynyt käyttö (24).

4.5

Tulevaisuudessa ammattitaitoisen työvoiman puute saattaa leikata tuottavuuden kasvun edellytyksiä. Tässä on kuitenkin otettava huomioon se tosiseikka, että tulevaisuuden työt ja niiden edellyttämät osaamisvaatimukset ovat erilaisia kuin tänään. Lisäksi työn organisoinnin uudet mallit ja teknologian tehokkaampi soveltaminen vähentävät tarvittavan työvoiman määrää. Monet yritykset verkottuvat Euroopan laajuisesti, ja työntekijöiden liikkuminen jäsenmaasta toiseen lisääntyy. Komitea onkin esittänyt, että koulutusjärjestelmiensä eroavuuksista huolimatta jäsenmaiden on miellettävä itsensä eurooppalaisena ”koulutusalueena” ja nähtävä työelämän kehityksessä eurooppalainen ulottuvuus (25).

4.6

Olisikin syytä tarkemmin pohtia, mitä huomisen työelämässä, sekä yksityisen että julkisen sektorin tehtävissä, pitäisi osata, sekä miten työelämän laatuun ja tuottavuuteen liittyviä asioita voitaisiin sisällyttää opintoihin. Ammatillisen ja korkeakoulutuksen tutkintorakenteet, oppisisällöt ja opetusmenetelmät sekä elinikäisen oppimisen tavoitteet tulisi suunnitella ja toteuttaa tämän pohjalta. Tärkeää on taata taloudellinen mahdollisuus osallistua koulutukseen. Tässä pohdinnassa ja toimenpiteiden toimeenpanossa työmarkkinaosapuolilla on aivan keskeinen rooli. Euroopan työmarkkinaosapuolet ovat tehneet hyvää pohjatyötä evaluoimalla elinikäisen oppimisen keskeisimpiä tekijöitä ja kansallisia toimintamalleja (26).

4.7

Osaamisen puutteet ovat usein muualla kuin mitattavissa taidoissa. Tulevaisuuden työelämässä perustaitojen lisäksi tärkeimpiä taitoja ovat esimerkiksi vuorovaikutustaidot, itsensä johtaminen, kyky oppia ja hankkia uutta tietoa, olennaisen erottaminen monimutkaisesta tietotulvasta sekä taito toimia monikulttuurisessa työyhteisössä ja verkostoissa. Tällaisessa ympäristössä erityiseksi haasteeksi nousevat koulunsa kesken jättävät tai heikoin tiedoin valmistuvat nuoret.

4.8

Yritysten johdossa osaamisvajetta on erityisesti strategisessa liiketoimintaosaamisessa ja innovaatiojohtamisessa. Henkilöstöjohtaminen olisi nähtävä yhtenä johtamisen strategisena osa-alueena. Tällainen osaaminen voisi toimia uudenlaisena taloudellisen kasvun kiihdyttimenä.

5.1.1

Kestävän tuottavuuskasvun tarjoamaa menestymismahdollisuutta voivat käyttää hyväkseen pienet ja keskisuuret yritykset sekä suuryritykset alihankkijaverkostoineen. Hyödyn saajia ovat lisäksi julkisen ja kolmannen sektorin palveluorganisaatiot, joilla on tarvetta ja halua parantaa tuottavuuttaan kestävällä ja laadullisella tavalla sekä varmistaa, että niiden käytössä on korkeatasoista ammattitaitoista työvoimaa myös tulevaisuudessa.

5.1.2

Kestävää tuottavuuskasvua voidaan edistää poliittisilla toimenpiteillä, jotka kohdentuvat koko yhteiskuntaan, yrityksiin ja julkisiin organisaatioihin sekä työpaikoille ja yksilöihin. Yhteiskunnalliset muutokset, jotka liittyvät esimerkiksi koulutukseen, työelämän suhteisiin, työn ja perheen yhteensovittamisen toimenpiteisiin, työsuojeluun, työterveyshuoltoon, ammatilliseen kuntoutukseen, eläke-etuuksiin tai eläköitymismahdollisuuksiin, ovat suuren kattavuutensa takia tärkeitä pitkällä aikavälillä. Lainsäädännöllä voidaan kannustaa hyviin hankkeisiin. Yksilötasoiset parannukset työhyvinvointiin ovat puolestaan nopeavaikutteisia, mutta yksinään riittämättömiä ja niiden kokonaisvaikuttavuus työyhteisössä voi jäädä vähäiseksi.

5.1.3

Kestävää tuottavuuskasvua voidaan vahvimmin tukea edistämällä yritysten ja työpaikkojen toimintatapoja siten, että ne tukevat ja vahvistavat entistä paremmin työntekijöiden yksilöllisiä ja työyhteisöllisiä voimavaroja ja kykyä innovaatioihin. Tässä työmarkkinaosapuolilla on erityinen rooli.

5.1.3.1

Euroopan tasolla työmarkkinaosapuolet sopivat uudessa työohjelmassaan vuosiksi 2006–2008 yhteisesti analysoivansa Euroopan työmarkkinoita kohtaavia keskeisiä haasteita (muun muassa elinikäinen oppiminen, kilpailukyky ja innovaatioiden edistäminen) (27). Kansallisella tasolla esimerkiksi Suomen työmarkkinoiden keskusjärjestöt perustivat vuoden 2007 alussa ”Tuottavuuden pyöreän pöydän” tuottavuuden, työelämän laadun ja tuottavuusyhteistyön edistämiseksi. Pyöreän pöydän jäseninä ovat kaikkien työmarkkinakeskusjärjestöjen korkeimman johdon edustajat. Eräissä jäsenmaissa työmarkkinaosapuolet ovat aktiivisesti osallistuneet myös kansallisiin yritysten kehittämisohjelmiin. Hyviä yritysesimerkkejä on löydettävissä kaikkialta jäsenmaista (28).

5.1.4

Joissakin tapauksissa ympäristönsuojeluun liittyvät säädösmuutokset ovat synnyttäneet innovaatiotarpeita. Esimerkiksi asbestin käytön kielto on synnyttänyt sitä korvaavien teknologioiden kehittelytarvetta, melumääräyksien tiukentaminen on jouduttanut vähäpäästöisten teknisten laitteiden kehittelyä, energiateknologian tarpeet ovat synnyttäneet uusia laitteita ja rakennusten eristämistarpeet uusia materiaaleja. Näin säädökset ovat tukeneet elinkeinoelämän omia toimenpiteitä ja kannustaneet innovaatioihin.

5.1.5

Jäsenmaissa on otettu käyttöön erilaisia taloudellisia keinoja, joilla parannetaan työolojen laatua tai tuetaan innovatiivisiin työn organisointimalleihin panostavia yrityksiä. Käytössä ovat mm. julkiset tuet ja avustukset sekä rahoitus (edulliset pankkilainat). Esimerkkeinä voidaan mainita Irlannin kansallinen työpaikkastrategia, Saksan käynnistämä työn laadun aloite INQA sekä Suomen työelämän kehittämisstrategia, joissa kaikissa valtion aloitteella ja julkisella rahoituksella on suuri merkitys (29). Tämän kaltaisten ohjelmien suuri etu on se, että kehittämistyö tehdään työpaikoilla. Keskeistä niissä on poliittisen tason vahva sitoutuminen ohjelmiin sekä yritysten ja työntekijöiden motivointi kehittämishankkeisiin.

5.2.1

Jotta Eurooppa pystyy vastaamaan globalisaation haasteisiin ja onnistuu saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteet, on tärkeää seurata työn laadun parantumista jäsenmaissa ja Euroopan tasolla ja sen kytkentää tuottavuuden kasvuun. Komitea onkin aiemmin jo esittänyt, että tätä varten tarvitaan työelämän laatua kuvaava eurooppalainen indeksi. Indeksi rakentuisi tutkimuksiin perustuvista ”kunnollista työtä” (good work) koskevista kriteereistä ja se mitattaisiin ja julkaistaisiin säännöllisesti (30). Tällaisen indeksin avulla voitaisiin tuoda esiin eurooppalaisen työelämän laadun muutoksia ja edistystä sekä vaikutuksia tuottavuuteen. Samalla se olisi perustana työelämän laadun parantamiseen liittyville uusille aloitteille. Tällä hetkellä työn laatua ja tuottavuutta tarkastellaan monin erilaisin tavoin, ja eri instituutiot kehittelevät omia indikaattoreitaan toisistaan riippumatta. Uusi eurooppalainen indikaattori voisi sisältää elementtejä näistä jo kehitteillä olevista mittareista.

5.2.1.1

Neuvoston päätöksen mukaan vuonna 2003 arvioitiin sitä, miten jäsenmaat ovat edistyneet työn laatuindikaattoreiden kymmenellä eri ulottuvuudella. Eräistä edistymisistä huolimatta jäsenmailla olisi tarvetta tulosten merkittävään parantamiseen. Erityisesti tuottavuuskehitys oli pettymys. Johtopäätöksenä oli, että tarvitaan nykyistä päämäärätietoisempaa politiikkaa erityisesti siinä, miten yrityksiä kannustetaan investoimaan koulutukseen ja huolehtimaan ikääntyvän työvoiman työkyvystä (31).

5.2.1.2

Euroopan työ- ja elinolosuhteiden kehittämissäätiön (Dublinin säätiön) mukaan innovatiivisia yrityksiä ja työyhteisöjä luonnehtivat vapaa mahdollisuus oppimiseen ja työssä koettu autonomia sekä tiimityö, tehtävien rotaatiomahdollisuus ja monitaitoisuus. Keskeinen tekijä on siis työntekijöiden osaamisen vahvistaminen ja mahdollisuus aktiivisesti osallistua tuotantoprosessin kehittämiseen. Lisäksi säätiö on käynnistänyt keväällä 2007 innovaatioiden, tuottavuuden ja työllisyyden kytkennöistä uuden laajan tutkimuksen, joka kestää kolme vuotta. Alkuvaiheessa kartoitetaan teemasta jo valmistunutta tutkimuskirjallisuutta ja pohjustetaan siten tuottavuus- ja suorituskykynäkökohtien lisäämistä eurooppalaisia yrityksiä koskevaan selvitykseen, jonka säätiö tekee vuonna 2008. Säätiö osallistuu aktiivisesti myös uuden työnlaatuindeksin kehittämiseen (32).

5.2.1.3

Euroopan työsuojelu- ja työterveysviraston tutkimukset työn laadun merkityksestä tuottavuudelle osoittavat selvästi, että työympäristön laadulla, tuottavuudella ja tuloksellisuudella on läheinen yhteys. Jos työsuojeluun ja työterveyteen kohdistuvia riskejä ei analysoida työpaikoilla yksityiskohtaisesti tai niihin ei puututa, on viraston johtopäätösten mukaan mahdotonta saavuttaa tuottavuustavoitteita (33). Euroopan unionin tämänvuotisen valistuskampanjan aiheena on tuki- ja liikuntaelinsairauksien ennaltaehkäisy. Samalla on tarkoitus antaa esimerkkejä hyvistä käytänteistä, jotka mahdollistavat tuki- ja liikuntaelinsairauksista kärsivien osallistuminen työelämään. Lisäksi parhaillaan valmistellaan jo vuoden 2008 eurooppalaista teemaviikkoa, joka koskee työpaikan riskitekijöiden arviointia.

5.2.1.4

Puheenjohtajamaan Saksan käynnistämä työelämän kehittämisohjelma sisältää tutkimushankkeen, jossa määritellään tarkemmin, mitä kunnollisella työllä tarkoitetaan. Ohjelma sisältää myös Saksan keskusammattijärjestön DGB:n laatiman indeksin työpaikkojen laadusta. Indeksi rakentuu työntekijöiden tekemiin arvioihin, jossa omaa työtä määritellään 15 kriteerin pohjalta. Indeksi on tarkoitus laatia vuosittain, ja ensimmäiset tulokset saadaan syksyllä 2007 (34).

5.2.2

Eurooppalaisen työn laadun indeksin kehittäminen edellyttää laajan foorumin perustamista. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vahva ja monipuolinen asiantuntemus työelämän muutoshaasteista ja niihin vastaamisesta olisi hyvä pohja tällaiselle foorumille. Riippuen työohjelmastaan työmarkkinoiden seurantaryhmä voisi tutkia myös tätä aihetta.

—

Organisaatiossa ymmärretään ihmisiä osallistavan ja myös pieniin askeliin perustuvan innovaatiotoiminnan strateginen merkitys (understanding).

—

Organisaatiossa on menettelytapoja, joiden avulla ihmiset voivat osallistua organisaation innovaatiotoimintaan (getting the habit).

—

Innovaatiotoiminta on organisaatiossa suunnattu organisaation strategisten tavoitteiden suuntaisesti (focusing).

—

Organisaation johto ohjaa ja tukee innovaatiotoimintaa riittävästi (leading).

—

Organisaation rakenteet, käytännöt ja prosessit on suunniteltu niin, että niiden ja innovaatiotoiminnan ja sitä ohjaavien arvojen kesken on mahdollisimman hyvä toisiaan tukeva vuorovaikutussuhde (aligning).

—

Ongelmanratkaisuissa verkostoidutaan organisaation sisällä yli yksikkörajojen samoin kuin organisaation ulkopuolella (shared problem-solving).

—

Innovaatioiden tuottamisen tehokkuutta organisaatioissa seurataan, arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti (continuous improvement of the system).

—

Organisaatio kykenee jatkuvasti ja kokonaisvaltaisesti oppimaan kokemuksistaan (the learning organization).