15.1.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 10/2

1.1

Komissio on laatinut tarkasteltavana olevan vihreän kirjan, joka on jatkoa Euroopan oikeusalueen luomiseen tähtääville aloitteille, käynnistääkseen kuulemisen mahdollisesti laadittavasta yhteisön säädöksestä, jolla tehostettaisiin rahallisten vaateiden täytäntöönpanoa varmistamalla velallisen pankkitileillä olevien rahavarojen jäädyttäminen ennalta missä tahansa jäsenvaltiossa.

1.2

Vihreää kirjaa ei voida tarkastella lukematta ja analysoimatta sen liitteenä olevaa työasiakirjaa (1) sekä sen laadinnan pohjana käytettyä tilattua tutkimusta. Huolimatta eräistä käsitteellisistä epäjohdonmukaisuuksista toimenpiteen objektiivisen ja subjektiivisen soveltamisalan määrittelyssä sekä useiden kieliversioiden erityisen puutteellisesta käännöksestä, vihreästä kirjasta käy ilmi, että komission tarkoituksena on ehdottaa luonteeltaan valinnaista järjestelyä, jossa määritellään sellaisen eurooppalaisen turvaamistoimen oikeudellinen järjestelmä, joka koskee pankkitalletusten vakuustakavarikkoa velan luonteesta tai osapuolten asemasta riippumatta.

1.3

Toimenpiteen vaikutuksista ei ole minkäänlaisia tutkimuksia ja lisäksi ehdotuksen perustana olevissa vertailevissa oikeudellisissa tutkimuksissa on otettu huomioon EU:n 27 jäsenvaltiosta ainoastaan 15. Näin ollen komitea — joka tosin yhtyy komission esittämiin huolenaiheisiin — ei katso, että olisi osoitettu asianmukaisesti toimenpiteen olevan tarpeellinen toissijaisuuden ja suhteellisuuden kannalta tai sitä, että vastaavaan tulokseen ei voitaisi päästä tyydyttävästi muuttamalla yksinkertaisesti Bryssel I -asetuksen kahta säännöstä.

1.4

Komitea ei myöskään näe johdonmukaista perustetta sille, että hyväksyttäväksi esitetyn aloitteen soveltamisala rajataan koskemaan ainoastaan pankkitileille talletettujen rahavarojen vakuustakavarikkoa. Se ehdottaa laajentamaan soveltamisalaa velallisen muuhun irtaimeen omaisuuteen sekä ulottamaan se tarvittavin muutoksin koskemaan täytäntöönpanoasiakirjan saamisen jälkeen suoritettavaa takavarikointia. Lisäksi komitea pitää välttämättömänä, että samalla tätä menettelyä täydennetään aloitteella, joka koskee pankkitalletusten läpinäkyvyyttä, velvollisuutta tietojen antamiseen sekä pankkisalaisuus- ja tietosuojasäännöksiä, joita menettely edellyttää.

1.5

Mikäli kyseisenlaisen menettelyn käyttöönotto katsotaan perustellusti välttämättömäksi, komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että järjestely, joka on luonteeltaan valinnainen, on asianmukainen väline velallisen pankkitalletusten jäädyttämiseksi niissä jäsenvaltioissa, joissa velkojan asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka ei sijaitse.

1.6

Jos näin tapahtuu, komitea esittää joukon yksityiskohtaisia teknisiä ja oikeudellisia suosituksia määritelläkseen mielestään tarkoituksenmukaisimman järjestelmän aloitetta varten. Suositukset koskevat muun muassa tuomioistuinten toimivaltaa, edellytyksiä takavarikointimääräyksen antamiselle, takavarikoitavien määrien rajoja ja takavarikoinnista vapautettavia määriä, velallisen ja kolmansien osapuolien suojaa koskevia takeita yhteistileissä (joissa tilinhaltijat ovat yhdessä tai kukin erikseen vastuussa tilistä), muutoksenhakua ja määräaikoja, tuomioistuinmenettelyyn liittyviä kustannuksia, niiden pankkien velvollisuuksia ja vastuuta, joissa asianomaisia tilejä pidetään, sekä valtioiden tai kansainvälisen yksityisoikeuden täydentävästi sovellettavia säännöksiä. Tarkoitus on näin antaa kaikilta osin tyydyttävä vastaus komission lausuntopyyntöön.

2.1

Vihreällä kirjalla komissio käynnistää sidosryhmien kuulemisen siitä, miten rahallisten vaateiden täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa, ja ehdottaa, että mahdollisesti luotaisiin eurooppalainen pankkitalletusten takavarikointijärjestelmä.

2.2

Komissio yksilöi aluksi yksityisoikeuden täytäntöönpanoon liittyvät, alan kansallisten sääntöjen hajanaisuudesta johtuvat nykyiset ongelmat Euroopan oikeusalueella. Se toteaa, että asetuksella (EY) N:o 44/r2001 (Bryssel I) (2)”ei taata, että yksipuolisessa eli ex parte -menettelyssä määrätty, pankin hallussa olevien varojen takavarikko tunnustetaan ja pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa se on määrätty”.

2.3

Komissio katsoo, että kyseinen epäkohta saattaa vääristää yritysten välistä kilpailua riippuen siitä, kuinka tehokkaita oikeusjärjestelmät ovat maissa, joissa yritykset harjoittavat toimintaansa. Näin se muodostaa esteen saatavien — etenkin rahasaatavien — perinnän tehokkuuden ja nopeuden yhdenmukaistamista edellyttävien sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle.

2.4

Komissio tuokin esiin mahdollisuuden luoda ”eurooppalainen pankkitalletusten takavarikointimääräys, jolla velkoja voisi suojata hänelle kuuluvan tai hänen vaatimansa rahasumman estämällä velallisen yhdellä tai usealla pankkitilillä Euroopan unionin alueella olevien varojen noston tai siirron”. Lisäksi se tarkastelee yksityiskohtaisesti määräystä koskevan mahdollisen oikeudellisen järjestelmän ominaispiirteitä sekä esittää järjestelmän muuttujat 23 kysymyksen pohjalta.

3.1

Aloite kuuluu asianmukaisesti laajaan kokonaisuuteen toimenpiteitä, joita komissio on ryhtynyt toteuttamaan kannatettavana aikomuksenaan luoda Euroopan oikeusalue, jolla tuettaisiin sisämarkkinoiden (3) toteutumista oikeudellisten näkökohtien osalta erityisesti sen jälkeen, kun Brysselin yleissopimus muutettiin yhteisön asetukseksi (4) ja annettiin asetus eurooppalaisesta täytäntöönpanoperusteesta (5).

3.2

Komission empiiriset huomiot osuvat oikeaan, kun on kyse tuomioiden täytäntöönpano-ongelmista Euroopan eri maissa sekä tuomioiden perustana olevien järjestelmien eroista. Ne johtuvat täytäntöönpanoprosessin puutteellisesta yhdenmukaistamisesta unionin tasolla, ja sen seuraukset komissio on tuonut selkeästi esiin (6). Tilanne on vain pahentunut 12 uuden valtion liityttyä hiljakkoin unioniin. Vihreässä kirjassa komissio ei kuitenkaan tarkastele aloitettaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen valossa, mikä olisi välttämätöntä.

3.3

Ei ole esimerkiksi osoitettu, etteikö samaa tulosta tai tulosta, jonka vaikutus olisi samankaltainen, olisi ollut mahdollista aikaansaada muuttamalla pelkästään yhtä tai kahta Bryssel I -asetuksen säännöstä, eritoten 31 ja 47 artiklaa (7), ja laajentamalla sen soveltamisalaa sekä säilyttämällä luotu järjestelmä kokonaisuudessaan. Tästä olisi seurannut ilmeisiä etuja yksinkertaistamisen kannalta.

3.4

Vaikutuksia koskevassa alustavassa arvioinnissa, johon komissio ei myöskään ole vielä ryhtynyt, ei toisaalta pidä ottaa huomioon ainoastaan niitä 15:tä jäsenvaltiota, joiden tilannetta analysoitiin tutkimuksessa, jonka pohjalta vihreä kirja (8) laadittiin, vaan kaikki Euroopan unioniin nykyisin kuuluvat jäsenvaltiot. Arviointia on täydennettävä asianmukaisella pohdinnalla toimenpiteistä, jotka liittyvät velallisten omaisuutta koskevan läpinäkyvyyden lisäämiseen sekä velallisten pankkitalletuksia koskevien tietojen välttämättömään saatavilla oloon (kunnioittamalla asiaankuuluvasti pankkisalaisuuden suojelua), sillä ainoastaan tarkastelemalla kaikkia edellä mainittuja seikkoja on mahdollista toteuttaa asianmukainen arviointi aloitteen a) tarpeesta, b) laajuudesta ja c) perusteista.

4.1

Ehdotettua aloitetta koskevissa huomioissaan ETSK erottelee seuraavat seikat:

4.2.1

Kyseessä on vihreä kirja, joka edeltää säädöksen, hyvin todennäköisesti yhteisön asetuksen mahdollista hyväksymistä. Näin ollen termeissä, joita käytetään niiden käsitteiden määrittelemiseksi, joilla puolestaan määritellään luotavan toimenpiteen menetelmällinen luonne, tulee noudattaa äärimmäistä tarkkuutta ja teknis-juridista täsmällisyyttä kaikissa yhteisön kielissä.

4.2.2

Nyt kuitenkin ainakin viidessä kieliversiossa (9) komission käyttämät termit suunnittelemansa turvaamistoimen määrittelemiseksi eivät ole yksiselitteisiä eivätkä toisiaan vastaavia, mikä saattaa johtaa tekstin oikeudellista luonnetta koskeviin teknis-juridisiin sekaannuksiin. Kun otetaan huomioon toimenpiteen oikeudellinen luonne, komission on viipymättä huolehdittava käännösten korjaamisesta, jotta vältettäisiin pelkästään epäasianmukaisen termistön käytöstä johtuva epävarmuus (10).

4.2.3

Analysoitaessa ehdotettua oikeudellista järjestelmää (tarve osoittaa fumus boni iuris ja periculum in mora) ja sen tavoitteita (pankkitileille talletettujen varojen jäädyttäminen tai pidättäminen, kunnes lopullinen päätös on tehty ja rahallisten vaateiden perintä siviilioikeudenkäynnin puitteissa pantu täytäntöön — luonnollisesti, kun kyse on siviili- ja kauppaoikeudellisista eikä rikosoikeudellisiin menettelyihin liittyvistä rahallisista vaateista) voitaneen asiaankuuluvasti päätellä, että kyse on turvaavasta toimenpiteestä, joka on vakuustakavarikon luonteinen.

4.3.1

Komitea esittää myös epäilyksiä turvaamistoimen soveltamisen rajaamisesta ”pankkitalletuksiin”.

4.3.2

Rahallisten vaateiden täytäntöönpanossa, joka väistämättäkin on luonteeltaan yleinen, velallisen kaikki omaisuus on otettava huomioon vaadittuun summaan asti. Ehdotetun kaltaisen turvaamistoimen kohteena voisi olla velallisen muu omaisuus, joka voidaan takavarikoida, velkasitoumukset, osakkeet, obligaatiot ja muut kolmansia osapuolia koskevat oikeudet ja vaateet mukaan luettuina, eikä ainoastaan tietyille pankkitileille tai muihin rahoituslaitoksiin talletetut varat. Ei vaikuta siltä, että olisi erityisen monimutkaista laajentaa toimenpiteen soveltamisalaa ainakin irtaimeen omaisuuteen, joka ei edellytä rekisteröimistä, sekä velallisen rahasaataviin (esimerkiksi osakkeet, obligaatiot, vuokrat, kolmansien osapuolten hallussa olevat velat mukaan luettuina), toisin sanoen irtaimeen omaisuuteen, joka on suoraan yhteydessä pankkitalletuksiin.

4.3.3

Komitea toteaa lisäksi, ettei myöskään vaikuta perustellulta rajata yhteisön säädöksen soveltamisala yksinomaan pankkitalletusten vakuustakavarikkoon. Sitä voitaisiin tarvittavin mukautuksin laajentaa — mistä syntyisi etuja — kyseisten varojen takavarikointiin täytäntöönpanoasiakirjan saamisen jälkeen, sillä myös tällöin voi ilmaantua samanlaisia takavarikointiin ja omaisuuden katoamiseen liittyviä ongelmia, jotka oikeuttavat ehdotetun toimenpiteen.

4.3.4

Komission tulee näin ollen arvioida asianmukaisesti ja perustella tämänkaltaisen, yksinomaan velallisen pankkitalletusten vakuustakavarikkoon rajatun toimenpiteen hyödyllisyyttä ja kustannuksia.

4.4.1

Edellä määritellyn luonteensa johdosta kysymys ajankohdasta, jolloin toimenpidettä voidaan vaatia, voidaan ratkaista suoralta kädeltä. Parhaimman oikeuskäytännön mukaan tämänkaltaista turvaamistoimea on voitava vaatia missä tahansa sitä koskevan oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa — esimerkiksi ennen pääasiaa koskevan oikeudenkäyntimenettelyn alkua valmistelevana ja ehkäisevänä toimenpiteenä eli juuri silloin, kun siitä saatava käytännön hyöty on merkittävin.

4.4.2

On luonnollisesti otettava huomioon järjestelmän ilmeiset erityispiirteet sen mukaan, ryhdytäänkö turvaamismenettelyyn ennen kuin pääasiasta on päätetty tai sen jälkeen kun on saatu päätös, jolla oikeus vahvistetaan ennen täytäntöönpanoprosessia tai sen kuluessa, tai sen mukaan, onko ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antamaan tuomioon haettu muutosta ylemmän oikeusasteen tuomioistuimilta, tai kun täytäntöönpanomääräys ei ole luonteeltaan tuomio (vekseli, oma vekseli, sekki tai muu täytäntöönpanokelpoinen asiakirja).

4.5.1

Tietyssä määrin myös kysymys tuomioistuimen toimivallasta turvaamistoimen arvioimiseksi ja määräämiseksi on ratkaistu edellä esitetyn perusteella. Toimivaltainen on luonnollisesti tuomioistuin, jolla on toimivalta aloittaa vaateen asiaperusteita koskeva oikeudenkäyntimenettely, kun asia on jo vireillä ja täytäntöönpano käynnissä.

4.5.2

Myös sen paikkakunnan tuomioistuimen on oltava toimivaltainen, jossa pankkitilit sijaitsevat, mikäli toimenpidettä vaaditaan ennen asiaa koskevan kanteen nostamista oikeudessa ja toimeenpanoon ryhtymistä. Tässä tapauksessa on kuitenkin säädettävä siitä, että heti kun kanne nostetaan ja toimeenpanoon ryhdytään pääasiaa koskevassa oikeudenkäyntimenettelyssä, jo määrätty turvaamismenettely on siirrettävä pääasian osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle, jonka on hyväksyttävä asia sellaisenaan ilman minkäänlaista hyväksymismenettelyä, vaikka se kuuluisi toisen valtion tuomiovallan piiriin (12).

4.6.1

Määräyksen luonteesta johtuen on vahvistettava edellytykset, jotka komissio erittäin aiheellisesti tuo esiin vihreän kirjan kohdassa 3.2: fumus boni juris ja periculum in mora. Jos kuitenkin on jo tehty tuomioistuimen päätös tai annettu muu täytäntöönpanokelpoinen asiakirja, on ainoastaan näytettävä toteen periculum in mora eli takavarikointimenettelyn toteuttamisen kiireellisyys.

4.6.2

Komitea pitää suositeltavana, että ehtona määräyksen antamispyynnön hyväksymiselle säädettäisiin siitä, että olisi näytettävä toteen, että velkoja on toteuttanut kohtuullisia ponnistuksia periäkseen saatavansa sovinnollisesti, myös muulla tavoin kuin oikeusteitse.

4.6.3

Toimenpiteen tehokkuuden keskeisenä edellytyksenä on, ettei velallista tarvitse kuulla etukäteen. Toimenpidettä voidaan kuitenkin täydentää asettamalla pantti, jonka suuruuden tuomari määrää ja jonka on oltava riittävän suuri, jotta se korvaisi toimenpiteen mahdollisesta kumoamisesta pääasiaa koskevassa oikeudenkäynnissä tai muutoksenhaussa (jos muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta) aiheutuvat vahingot silloin, kun toimenpiteestä määrätään ennen kuin lopullinen tuomio on annettu tai saatu.

4.7.1

Toimenpiteellä turvattava määrä on rajattava perittävään ja maksamattomaan saatavaan sekä toimenpidettä koskevan pyynnön esittämisajankohtaan mennessä kertyneisiin viivästyskorkoihin (joko sopimuspohjaisiin tai lakisääteisiin).

4.7.2

Koska kyse on turvaamismenettelystä, joka väistämättäkin on luonteeltaan tilapäinen, ja kun otetaan huomioon pankkitileillä olevien summien jäädyttämisen vakavat seuraukset, komitea ei pidä aiheellisena sisällyttää vaateeseen mitään muita summia esimerkiksi tulevien korkojen, asianajajapalkkioiden, oikeudenkäyntikulujen sekä pankki- tai muiden kulujen kattamiseksi.

4.7.3

ETSK on tietoinen siitä, että tämänkaltaisen järjestelmän käyttöönottaminen saattaa aiheuttaa pankeille lisäkustannuksia. Ei kuitenkaan vaikuta oikeutetulta sisällyttää kyseisiä kustannuksia rahasummiin, jotka jäädytetään oletetun velallisen mahdollisilla pankkitileillä. Kansallisissa lainsäädännöissä on määriteltävä järjestely, joka koskee pankin kuluja ja niiden perimistä menettelyä käyttäviltä velkojilta. Kyseiset kulut otettaisiin huomioon lopuksi oikeudenkäyntikuluja koskevien järjestelyiden yhteydessä.

4.7.4

Yhteisön säädöksessä on lisäksi säädettävä takavarikoinnista vapautettavien määrien rajojen määrittelyssä käytettävistä muuttujista, jotta velallinen (mikäli kyseessä on luonnollinen henkilö) pystyy täyttämään omat ja perheensä perustarpeet, jotka saattavat vaarantua toimenpiteestä määrättäessä.

4.7.5

Sen jälkeen kun toimenpiteestä on annettu päätös, pankin on ilmoitettava tuomioistuimelle takavarikointimääräyksen täytäntöönpanossa sovellettavista rajoituksista, jotka riippuvat velallisen pankkitilin luonteesta (käyttötili, säästötili, asuntolainatili), tilille maksettavien tulojen tai ansioiden luonteesta (ansio- ja palkkatulot, vapaiden ammattien harjoittajille maksettavat palkkiot, toisen tiliin tehdystä työstä saadut tulot, vuokratulot, eläkkeet, sosiaalietuudet jne.) sekä tileihin liittyvien menojen luonteesta (asuntolaina, auton leasing-luotto, vuokrat, kulutusluotto, elatusmaksut jne.) sen maan lainsäädännön mukaisesti, jossa pankkitili sijaitsee, ja siinä määrin kuin kyseiset tulot ja menot ovat pankin tiedossa.

4.8.1

Ei myöskään vaikuta perustellulta ulottaa turvaamistoimen soveltamisala koskemaan kolmansien osapuolten nimissä olevia pankkitilejä. Jos ei ole mahdollista täsmällisesti tunnistaa velallisen omaa osuutta, on oletettava, että tilinhaltijoiden osuudet ovat yhtä suuret.

4.8.2

Niin ikään ei ole hyväksyttävissä, että saman rahasumman kattamiseen käytettäisiin useita tilejä, vaikka onkin myönnettävä, että kysymystä on vaikea ratkaista silloin, kun tilejä pidetään useissa eri maissa: kutakin toimivaltaista tuomioistuinta voitaisiin pyytää antamaan määräys toimenpiteestä ilman että ne tietäisivät, että samaa menettelyä on haettu muualla. Ongelma jatkuu, kunnes kaikki menettelyt keskitetään pääasian osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

4.8.3

Siksi komitea katsoo, että olisi kaikin puolin järkevää määrätä aloitteen yhteydessä kantajan ja turvaamismääräyksen saaneiden pankkien selkeästä velvollisuudesta tietojen toimittamiseen sekä pankkien ja tuomioistuinten välisestä yhteistyö- ja yhteistoimintavelvollisuudesta eri jäsenvaltioissa. Yksityisyyden suojaa, tietosuojaa ja pankkisalaisuutta on kuitenkin aina kunnioitettava, kuten edellä mainitussa tutkimuksessa, johon tässä tarkasteltava vihreä kirja perustuu, asiaankuuluvasti todetaan.

4.8.4

Näin voitaisiin esimerkiksi määrätä takavarikoitujen määrien jälkikäteisestä (ex post) alentamisesta lyhyen, vielä määrittelemättömän aikajakson kuluessa, kun tiedot eri pankeilta — jos pankkeja on enemmän kuin yksi — on saatu.

4.9.1

On oleellisen tärkeää varmistaa velallisen suojelu tarjoamalla velalliselle mahdollisuus hakea turvaamispäätökseen muutosta kohtuullisen määräajan kuluessa. Komitea esittää, että määräaika olisi vähintään 20 kalenteripäivää, jonka aikana tulisi osoittaa, että

4.9.2

Edellä mainitusta syystä on aiheellista säätää siitä, että toimivaltainen tuomioistuin ilmoittaa velalliselle välittömästi vahvistuksen saatuaan, että velaksi katsottuun määrään nähden riittävä määrä varoja on pidätetty pankille toimitetun, pankkitalletusten takavarikoimista koskevan määräyksen nojalla. Myös kyseessä olevan pankin on toimitettava velalliselle vastaavat tiedot välittömästi varojen jäädyttämisen jälkeen tuomioistuimen vahvistamien edellytysten mukaisesti.

4.9.3

Yhteisön säädöksessä olisi lisäksi säädettävä oikeussuojakeinoista sekä valituksen ja muutoksenhaun perusteista tai syistä, ja ne olisi yhdenmukaistettava yhteisön tasolla, jotta varmistettaisiin tilanteiden tasapuolinen käsittely kaikissa toimivaltaisissa tuomioistuimissa sekä oikeussuojakeinojen yhdenmukaisuus. On tärkeää määrätä muutoksenhaun vaikutuksesta (onko muutoksenhaulla lykkäävä vaikutus vai ei) ja tuomioistuimesta, joka on toimivaltainen arvioimaan muutoksenhaun perusteita, kun toimenpiteestä määräävä tuomioistuin ja tuomion pääasiasta antava tuomioistuin eivät kuulu saman kansallisen lainsäädännön piiriin.

4.9.4

Niin ikään on tärkeää määritellä aikaraja — jota aletaan laskea päivästä, jolloin velkojalle ilmoitetaan toimenpiteen toteuttamisesta — pääasiaa koskevan kanteen nostamista tai eksekvatuuria koskevan pyynnön esittämistä varten. Komitea katsoo, että 60 kalenteripäivän määräaika olisi kohtuullinen turvaamistoimea koskevasta päätöksestä riippumatta.

4.10.1

Laatimassaan vihreässä kirjassa komissio ei ilmaise selkeästi, mitä lainsäädäntövälinettä se suunnittelee aloitteensa toteuttamiseksi. Kun otetaan huomioon tavoitteet, joihin tähdätään, ETSK katsoo, että säädös tulee antaa asetuksen muodossa. Tämä on myös keino varmistaa käsittelyn yhdenmukaisuus eri jäsenvaltioissa ja on lisäksi verrattavissa siihen, miten muiden samantyyppisten säädösten kohdalla toimitaan Euroopan oikeusalueella.

4.10.2

Toinen, asiaan läheisesti liittyvä kysymys koskee soveltamisalaa. Mikäli toimenpidettä pidetään välttämättömänä, komitea katsoo, että komissio toimisi asianmukaisesti, jos se päättäisi samaan tapaan kuin muiden samanlaisten säädösten kohdalla, että menettelyä sovellettaisiin yksinomaan rajatylittäviin tapauksiin ja että se olisi luonteeltaan vapaaehtoinen (28. järjestelmä). Tällöin se antaisi velkojien valita yhdenmukaistetun yhteisön säädöksen tai vaihtoehtoisesti kansainvälisen yksityisoikeuden soveltuvien säännösten — jotka myös ovat mahdollinen ratkaisu — välillä.

5.1

Pelkästään muodollisten kysymysten osalta ETSK katsoo, että eksekvatuurimenettely on kumottava turvaamismääräystä koskevan päätöksen osalta riippumatta siitä, mikä tuomioistuin on toimivaltainen.

5.2

Komitea katsoo myös, että tuomioistuinten pankeille ja oletetuille velallisille toimittamia ilmoituksia koskevista menettelyistä on karsittava tarpeettomat muodollisuudet edellyttäen, että menettelyssä varmistetaan asiakirjojen aitous ja velallisen henkilöllisyys. Säännökset, jotka on jo annettu asetuksessa (EY) N:o 1348/2000 (14), vaikuttavat tältä osin asianmukaisilta. Takavarikoitavat tilit on voitava tunnistaa mahdollisimman tarkasti, jotta vältetään yleinen takavarikointimääräys.

5.3

ETSK katsoo lisäksi, että toimivaltaisen tuomioistuimen antama määräys on pantava pankin toimesta täytäntöön tuomioistuimen asettamin ehdoin. Samalla on kuitenkin turvattava jo meneillään olevat lailliset tilitapahtumat, kuten aiemmat sitoumukset, joiden takeina on vekseli, oma vekseli tai sekki, sekä obligaatiot etusijalla oleville velkojille, kuten valtiolle, sosiaaliturvaviranomaisille ja työntekijöille. Pankin tulee joka tapauksessa vastata takavarikointimääräyksen vastaanottohetkellä tilillä olevista varoista, ja sen on huolehdittava siitä, että määräyksen saapuessa — myös työaikojen ulkopuolella, sähköisesti — niiden jäädyttäminen toteutuu automaattisesti. Laiminlyöntitapauksessa pankki asetetaan vastuuseen takavarikointimääräyksen saapumisen jälkeen tehdyn siirron kohteena olevien määrien katoamisesta.

5.4

ETSK katsoo lisäksi, että pankkien on ilmoitettava välittömästi tuomioistuimelle mitä tahansa keinoa käyttäen, myös sähköisesti, millä tavoin päätös on pantu täytäntöön.

5.5

EU:n lainsäädännössä ei pidä antaa erityisiä sääntöjä tilanteesta, jossa useat velkojat kilpailevat samalla tilillä olevista varoista. ETSK kannattaa kansallisten lainsäädäntöjen soveltamista.

5.6

ETSK katsoo, että turvaamistoimen muuttamisessa täytäntöönpanotoimeksi tulisi soveltaa sen maan lainsäädäntöä, joka on täytäntöönpanon osalta toimivaltainen, sovellettavien yleisten lainvalintasääntöjen mukaisesti.

5.7

ETSK kiinnittää lopuksi komission huomion erityisesti siihen, että on säädettävä tässä tarkastellun järjestelmän toimintaan liittyvien asiakirjojen kääntämistä koskevasta mekanismista 12. joulukuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1896/2006 21 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

—

Komission tiedonanto ”Toimintasuunnitelma kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla” (KOM(1996) 13 lopullinen, 14. helmikuuta 1996).

—

Komission tiedonanto ”Kohti päätösten saamisen ja täytäntöönpanon tehostumista Euroopan unionissa” (KOM(1997) 609 lopullinen), EYVL C 33, 31.1.1998.

—

Vihreä kirja kuluttajien oikeussuojakeinoista ja kuluttajariita-asioiden ratkaisemisesta sisämarkkinoilla (COM(1993) 576 final).

—

Vihreä kirja vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa (KOM(2002) 196 lopullinen, 19. huhtikuuta 2002).

—

Komission suositus, annettu 12 päivänä toukokuuta 1995, kaupallisten toimien maksumääräajoista, EYVL L 127, 10.6.1995, ja suositusta koskeva komission tiedonanto, EYVL C 144, 10.6.1995.

—

Direktiivi 98/27/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista EYVL L 166, 11.6.1998.

—

Direktiivi 2000/35/EY, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta, EYVL L 200, 8.8.2000.

—

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I) 22. joulukuuta 2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, EYVL L 12, 16.1.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 233/2000, 1. maaliskuuta 2000) esittelijä oli Henri Malosse, EYVL C 117, 26.4.2000.

—

Asetus (EY) N:o 805/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, riitauttamattomia vaateita koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanomääräyksen käyttöönotosta, EUVL L 143, 30.4.2004. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 1348/2002, 11. joulukuuta 2002) esittelijä oli Guido Ravoet, EUVL C 85, 8.4.2003.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1206/2001, annettu 28 päivänä toukokuuta 2001, jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisestä yhteistyöstä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvassa todisteiden vastaanottamisessa, EYVL L 174, 27.6.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 228/2000, 28. helmikuuta 2001) esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 139, 11.5.2001.

—

Toimenpideohjelma tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toteuttamisesta siviili- ja kauppaoikeuden alalla, EYVL C 12, 15.1.2001.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1346/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, maksukyvyttömyysmenettelyistä, EYVL L 160, 30.6.2000; aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 79/2000, 26. tammikuuta 2001) esittelijä oli Guido Ravoet, EYVL C 75, 15.3.2000.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1347/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 940/1999, 20. lokakuuta 1999) esittelijä oli Paolo Braghin, EYVL C 368, 20.12.1999.

—

Neuvoston asetus (EY) N:o 1348/2000, annettu 29 päivänä toukokuuta 2000, oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, EYVL L 160, 30.6.2000. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 947/1999, 21. lokakuuta 1999) esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 368, 20.12.1999.

—

Neuvoston päätös, tehty 28 päivänä toukokuuta 2001, siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta, EYVL L 174, 27.6.2001. Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CES 227/2001, 28. helmikuuta 2001) esittelijä oli Daniel Retureau, EYVL C 139, 11.5.2001.

—

Asetus (EY) N:o 1896/2006, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta, EUVL L 399, 30.12.2006. Ehdotuksesta asetukseksi (KOM(2004) 173 lopullinen) laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 133/2005, 22. helmikuuta 2005) esittelijä oli Jorge Pegado Liz, EUVL C 221, 8.9.2005.

—

Ehdotus asetukseksi eurooppalaisesta vähäisten vaatimusten menettelystä (KOM(2005) 87 lopullinen, 15. maaliskuuta 2005). Aiheesta laaditun ETSK:n lausunnon (CESE 243/2006, 14. helmikuuta 2006) esittelijä oli Jorge Pegado Liz.