Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52005AE0688

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla”KOM(2004) 718 lopullinen — 2004/0251 COD

OJ C 286, 17.11.2005, p. 1–4 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

17.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 286/1


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi eräistä sovittelun näkökohdista siviili- ja kauppaoikeuden alalla”

KOM(2004) 718 lopullinen — 2004/0251 COD

(2005/C 286/01)

Neuvosto päätti 16. marraskuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 23. toukokuuta 2005. Esittelijä oli María Candelas Sánchez Miguel.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 8.–9. kesäkuuta 2005 pitämässään 418. täysistunnossa (kesäkuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 157 ääntä puolesta ja 1 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Johdanto

1.1

Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen Euroopan komissio käynnisti prosessin sellaisten säädösten yhtenäistämiseksi ja laatimiseksi, joiden avulla voidaan kehittää vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin alueella. Tätä ennen neuvosto oli antanut tarpeelliset säädökset (1), joilla helpotetaan oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa jäsenvaltioissa. Tähän toimenpiteeseen suhtaudutaan myönteisesti, sillä se parantaa kansalaisten tiedonsaantia.

1.2

Tampereella kokoontuneen Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen mukaisesti komissio kehotti jäsenvaltioita käynnistämään tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat menettelyt sekä vaihtoehtoisia, tuomioistuinten ulkopuolisia siviili- ja kauppaoikeudellisten riitojen ratkaisumenettelyjä, joilla parannettaisiin yksittäisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien toimivuutta. Samalla tehostettiin unionin laajuisia keskitettyjä tiedonkeruujärjestelmiä ja tietoverkkoja hyödyntämällä uutta tekniikkaa ja asettamalla se unionin kansalaisten käyttöön.

1.3

Neuvosto antoi ensiksi mainittuun aiheeseen liittyvän asetuksen tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa. (2) Asetuksessa säädetään muun muassa täytäntöönpanomenettelyn yksinkertaistamisesta, tuomioiden täytäntöönpanon noudattamisen kannalta erittäin tärkeiden turvaamistoimien mukauttamisesta ja tuomioistuinten virallisten asiakirjojen tunnustamisesta kaikkialla Euroopassa.

1.4

Komissio teki niin ikään ehdotuksen päätökseksi siviili- ja kauppaoikeutta koskevan Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta. (3) Päätöksen tarkoituksena on luoda unionille väline, jonka piiriin kuuluvat oikeudellinen yhteistyö sekä yksityishenkilöille, alan ammattilaisille, instituutioille ja hallinnolle tiedottaminen kunkin jäsenvaltion siviili- ja kauppaoikeudellisesta lainsäädännöstä ja niissä sovellettavista menettelyistä. Välineestä on paljon apua ennen kaikkea rajatylittävien riitojen ratkaisussa.

1.5

Komissio julkaisi vuonna 2002 vihreän kirjan, jossa tarkastellaan vaihtoehtoista riidanratkaisua unionissa. Asiasta kuultiin laajasti sekä jäsenvaltioita että sidosryhmiä. Tarkasteltavana oleva direktiiviehdotus on tehty kyseisen aineiston pohjalta. Direktiiviä pidetään tarkoituksenmukaisena välineenä tehokkaiden tulosten saavuttamiseksi. Samalla säilytetään kunkin jäsenvaltion lainsäädännölliset ominaispiirteet ratkaistaessa siviili- ja kauppaoikeuden alaan kuuluvia riitoja.

1.6

Viimeksi mainitun seikan osalta on syytä ottaa arvokkaana taustatekijänä huomioon kuluttaja-asioiden sovittelukäytäntö (4). Sillä on pitkät perinteet, ja se on osoittautunut erittäin käytännölliseksi osittain siksi, että sovittelu on sisällytetty kuluttajansuojaa koskeviin oikeussääntöihin. Järjestelmä on pystynyt mukautumaan uusien kuluttajatottumusten mukanaan tuomiin olosuhteisiin, joten se toimii erityisesti sekä tavaroiden että palveluiden kulutukseen liittyvillä useilla osa-alueilla.

1.7

Siviili- ja kauppaoikeudellisten asioiden sovittelulla on oikeuskäsittelyn kannalta hyvin tärkeitä erityispiirteitä muihin sovittelumuotoihin verrattuna. On syytä pitää mielessä, että oikeusjärjestelmän organisointi kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan ja että sovittelu on pätevä riitojenratkaisumenetelmä, jos riidan osapuolet hyväksyvät sen. Kummatkin näistä erityispiirteistä rajoittavat komission toimivaltaa direktiiviehdotuksen sisältöä hahmoteltaessa. Tarkoituksena on kuitenkin saada käyttöön vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenetelmiä (alternative dispute resolution), mutta kuten komissio toteaa, jäsenvaltioiden on taattava ”tehokas ja oikeudenmukainen oikeusjärjestelmä” ja ylläpidettävä sitä, ja järjestelmän on täytettävä ihmisoikeuksien suojelun edellyttämät vaatimukset.

2.   Ehdotuksen sisältö

2.1

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on helpottaa sovittelun avulla sisämarkkinoilla syntyvien siviili- ja kauppaoikeudellisten riitojen ratkaisua. Siksi sovittelun ja sovittelijan käsite rajataan siten, että jäsenvaltiot voivat omassa lainsäädännössään säätää asiasta, etenkin sovittelua harjoittavilta henkilöiltä vaadittavista ominaisuuksista.

2.2

Kiistan osapuolet voivat vapaaehtoisesti pyytää sovittelun käynnistämistä tai se voidaan käynnistää oikeusprosessin alettua. Sovittelua koskevan ehdotuksen voivat siis esittää joko kiistan osapuolet tai oikeusviranomainen. Kummassakin tapauksessa osapuolet ryhtyvät sovitteluun välttääkseen oikeuskäsittelyn tai, jos se on jo alkanut, keventääkseen käsittelyä noudattamalla sovittelun tuloksia. Osapuolet voivat kummassakin tapauksessa pyytää tuomioistuimen antamalla tuomiolla, päätöksellä tai virallisella asiakirjalla aikaansaadun sopimuksen täytäntöönpanoa.

2.3

Sovittelutoimien sisältöä ei voida käyttää todisteena oikeudenkäynneissä siltä osin kuin ehdotetun direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetään. Sovittelun osapuolten ja siihen osallistuvien henkilöiden on suojeltava menettelyn luottamuksellisuutta. Aineistoa voidaan kuitenkin käyttää todisteena, jos riidan osapuolet ja sovittelija näin sopivat ja etenkin, jos näin suojellaan alaikäisiä tai ehkäistään henkilöiden ruumiilliselle tai henkiselle koskemattomuudelle aiheutuvia vahinkoja.

2.4

Sovittelun kohteena olevaa vaadetta koskevan määräajan tai vanhentumisajan kuluminen keskeytyy heti, kun osapuolet sopivat sovittelun käynnistämisestä tai kun tuomioistuin määrää osapuolet sovitteluun.

3.   Ehdotettua direktiiviä koskevia huomioita

3.1

ETSK pitää komission tekemää aloitetta myönteisenä välineenä, jolla jatketaan Tampereella pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen käynnistettyjä toimia oikeusvarmuuden lujittamiseksi EU:ssa. Euroopan laajuisten oikeuspuitteiden luominen sovittelulle siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa merkitsee itse asiassa sitä, että muutamissa jäsenvaltioissa jo käytössä oleva väline sisällytetään yhteisön oikeuskäytäntöön. Jäsenvaltioissa sovittelua tosin käytetään riitojen ratkaisuun enimmäkseen yksityistasolla osana tuomioistuinkäsittelyä. Järjestelmän avulla tuomioistuimet voivat esittää prosessin ulkopuolisen sovittelijan käyttöä, jotta kiistan osapuolet pääsisivät helpommin sovintoon.

3.2

Ehdotetun direktiivin tarkoituksena on lisätä sovittelun käyttöä oikeusasioissa EU:n alueella. Näin saataisiin taloudellista hyötyä, kun menettelyjen kustannukset laskisivat, ja sosiaalista hyötyä, kun siviiliprosessien pitkät käsittelyajat tuomioistuimissa lyhentyisivät. Korkeat oikeudenkäyntikulut ja pitkät käsittelyajat aiheuttavat näet osapuolille kielteisiä seurauksia varsinkin perheoikeuden alalla, mistä on riitakumppaneille tavallisesti sosiaalista haittaa. Sovittelua ei kuitenkaan pidä sekoittaa useimpia kansallisia oikeudenkäyntejä edeltävään pakolliseen sovintomenettelyyn: tällöin osapuolet ja heidän asianajajansa joko pääsevät tai eivät pääse tuomarin valvonnassa sopimukseen, jonka perusteella oikeuskäsittelystä voidaan luopua.

3.3

Onnistuneen tuloksen saavuttamisessa on korostettava sovittelijan roolin merkitystä. Sovittelutyön tehokkuutta ja onnistuneeseen tulokseen pääsemistä helpottavat sovittelijan luotettavuus ja tasapuolisuus sekä aivan erityisesti riippumattomuus riidan osapuolista ja salassapitovelvollisuus sovittelun yhteydessä. Ehdotetussa direktiivissä (4 artikla) jätetään kuitenkin jäsenvaltioiden tehtäväksi päättää sovittelijalle asetettavista ehdoista ja muista edellytyksistä ja ohjataan ottamaan yhteisön tasolla käyttöön itsesääntelytoimenpiteitä, joista mainitaan erityisesti eurooppalaiset menettelysäännöt. Korostettakoon, että vaikka ehdotetulla direktiivillä ei tarkoiteta yksinomaan rajatylittävien riitojen sovittelua, sovittelijoiksi nimettäville henkilöille on ryhdyttävä antamaan koulutusta yhteisön oikeudesta, ja on laadittava oikeuspuitteet, joiden avulla sovittelupalvelua voidaan tarjota vapaasti kaikissa jäsenvaltioissa.

3.4

Sovittelussa on ensiarvoisen tärkeää taata tarjotun palvelun laatu. Ehdotuksessa olisikin aiheellista esittää suuntaviivat, joiden avulla sovittelutoiminnan harjoittamiselle asetettavat edellytykset voitaisiin edes jossain määrin yhtenäistää. Eräs vaadittavista edellytyksistä olisi sovittelijoiden pätevyys ja riippumattomuus; samaa suositellaan myös kuluttaja-asioiden sovittelua varten. Sovittelijoiden koulutus- ja nimeämisjärjestelmien yhdenmukaistaminen saavutettaisiin tiivistämällä eurooppalaista yhteistyötä.

3.5

Siviili- ja kauppaoikeuden alalla tapahtuva sovittelu rajataan kielteisellä ilmauksella, kun johdanto-osan 8 kappaleessa todetaan, että direktiivi ”ei kata lakiin perustuvia menettelyjä, kuten välimiesmenettelyä, erilaisia asiamiesjärjestelyjä, kuluttajavalitusmenettelyjä, asiantuntijapäätöksiä tai menettelyjä, joissa jokin taho antaa virallisen suosituksen kiistan ratkaisemisesta riippumatta siitä, onko suositus oikeudellisesti sitova”. Soveltamisalan rajaamisen voidaan katsoa johtuvan siitä, että kutakin luettelossa mainittua tapausta varten on oma sovittelumenettelynsä. Sovittelun mahdollisuutta olisi kuitenkin harkittava myös rikos- ja veroasioihin liittyvien siviilikanteiden yhteydessä. (5) Ne näet jäisivät alun perin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, mutta sovittelun käyttö tässä yhteydessä saattaisi edistää kyseisten siviilikanteiden ratkaisua.

3.6

ETSK on komission kanssa yhtä mieltä säännöksestä, jolla taataan sovittelun aikana käsiteltyjen sekä siviili- että kaupallisiin asioihin liittyvien tietojen mahdollisimman korkeatasoinen luottamuksellisuus (6 artiklan 1 kohta). Sen piiriin kuuluvat sekä henkilötiedot että suhteiden yksityisyyteen liittyvät tiedot. Tietojen todisteena käyttämisen rajoitusta ei kuitenkaan missään tapauksessa saa soveltaa, jos näin loukataan alaikäisten oikeutta tai riidan osapuolten ruumiillista tai henkistä koskemattomuutta.

4.   Erityistä

Sovittelu on vapaaehtoinen riidanratkaisumenettely, ja se on tehokas ainoastaan silloin, kun osapuolet sopivat sen käytöstä ja sovittelun tulosten noudattamisesta. Niinpä annettavassa direktiivissä on syytä ilmaista selkeästi muutamia erittäin tärkeitä näkökohtia, jotta sovittelu olisi käyttökelpoinen väline ja saisi unionin kansalaisten luottamuksen. Seuraavassa ETSK esittää direktiivistä muutamia huomioita, jotka komitean mielestä olisi syytä panna merkille.

4.1

Ehdotetut oikeuspuitteet rajaavat sovittelun siviili- ja kauppaoikeuden alaan. (6) Vaikka siviili- ja kauppaoikeuden alan kattavuudesta on olemassa runsaasti oikeuskäytäntöä, 1 artiklan 2 kohdassa olisi kuitenkin aiheellista säätää siitä, millaisiin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin direktiiviä sovelletaan, eikä käyttää johdanto-osan 8 kappaleen kieltoilmausta. Lisäksi olisi otettava huomioon muunlaiset siviili- ja kauppaoikeudelliset kanteet, kuten vero-, hallinto- tai rikosasioihin liittyvät kanteet. (7)

4.1.1

Kun ehdotetussa direktiivissä tarkoitetun sovittelun täytäntöönpanon tulokset saadaan selville, voitaisiin vastaisuudessa harkita mahdollisuutta laajentaa sovittelun soveltamisalaa kattamaan hallinto- ja veroasioita koskevat kanteet.

4.2

Ehdotuksen toisistaan poikkeavat kielitoisinnot saattavat aiheuttaa ongelmia. Tämä puolestaan voi hankaloittaa direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä (8). On otettava huomioon, että oikeusjärjestelmän organisointi kuuluu kunkin jäsenvaltion yksinomaiseen toimivaltaan, joten oikeuskäytäntö voi vaihdella jäsenvaltioittain. Olisi selvennettävä, että sovittelua voivat ehdottaa tuomioistuinten lisäksi myös tuomiovaltaa käyttävät elimet. Edelleen olisi selvennettävä, että sovittelun tuloksena syntyneen sopimuksen voi tuomioistuinten lisäksi panna täytäntöön mikä tahansa kansallisen lainsäädännön nojalla täytäntöönpanoon oikeutettu julkisyhteisö.

4.3

ETSK tähdentää sovittelijan merkitystä menettelyn kokonaisuuden kannalta varmistaakseen menettelyn soveltamisen ja tehokkuuden. Komitea katsookin, että komission olisi ehdotettava suuntaviivoja, joiden avulla taattaisiin kaikkien jäsenvaltioiden menettelyjen olevan keskenään tietyllä tavoin yhtenäisiä sekä varmistettaisiin sovittelijoiden auktoriteetti ja laadukkuus. Sovittelijoille olisi asetettava muun muassa seuraavat vähimmäisvaatimukset, jotka olisi mainittava direktiivin 4 artiklassa:

sovittelun kohteena olevaan alaan liittyvä asianmukainen tutkinto ja koulutus

riippumattomuus riidan osapuolista ja puolueettomuus

avoimuus ja vastuu toimistaan.

Erityisesti on varmistettava palvelutarjonnan keskinäinen vapaus kaikissa jäsenvaltioissa, mikä parantaisi pienissä maissa sovittelijoiden riippumattomuutta kiistan osapuolista.

4.3.1

Sovittelijoita koskevien sääntöjen vahvistaminen laatimalla eurooppalaiset menettelysäännöt tuntuu ensi alkuun sopivalta. Jotta säännöt olisivat pätevät, komission olisi kuitenkin otettava tässä tapauksessa huomioon, että sovittelijoina toimivien sekä luonnollisten että oikeushenkilöiden ammattitaito, riippumattomuus ja vastuullisuus on aina taattava, eli heillä on oltava ominaisuudet, jotka ehdotetaan mainittaviksi direktiivin 4 artiklassa.

4.4

Sovittelun kustannuksiin liittyy muitakin ongelmia kuin niiden sisällyttäminen oikeudenkäyntikuluihin siten kuin kussakin jäsenvaltiossa on tapana. Vaatimukseksi olisi asetettava joko sovittelun hinnoittelu asian ja sen laajuuden mukaan tai, jos se ei ole mahdollista, pakollisen hinta-arvion antaminen ennen sovittelun käynnistämistä, jolloin osapuolet voisivat arvioida, ovatko ne kiinnostuneita sovittelusta vai eivät. Sovittelun kustannukset eivät missään tapauksessa saisi ylittää osapuolille oikeudenkäynnistä aiheutuvia kustannuksia.

Bryssel 9. kesäkuuta 2005

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Ks. ehdotus neuvoston direktiiviksi oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiannosta jäsenvaltioissa siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa (KOM(1999) 219 lopullinen). Aiheesta annetun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Bernardo Hernández Bataller, EYVL C 368, 20.12.1999.

(2)  Aiheesta annetun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Henri Malosse, EYVL C 117, 26.4.2000.

(3)  KOM(2000) 592 lopullinen. Aiheesta annetun ETSK:n lausunnon esittelijä oli Daniel Retureau, EYVL C 139, 11.5.2001.

(4)  Komission suositus, annettu 4. huhtikuuta 2001, tuomioistuinten ulkopuolisiin kuluttajariitoja ratkaiseviin elimiin sovellettavista periaatteista, EYVL L 109, 19.4.2001.

(5)  ETSK:n lausunto, kohta 3.7. Esittelijä Daniel Retureau. EYVL C 139, 11.5.2001.

(6)  Syyskuun 27. päivänä tehdyssä Brysselin yleissopimuksessa määritellään tuomioistuimen toimivalta siviili- ja kauppaoikeuden alalla.

(7)  Aiheesta annetun ETSK:n lausunnon (EYVL C 139, 11.5.2001) esittelijä oli Daniel Retureau. Lausunnon kohdassa 3.7 mainitaan olevan ongelmallista määritellä, mitkä asiat kuuluvat siviili- ja kauppaoikeuden alaan, ja suositellaan, että ”päätöksessä viitattaisiin – – nimenomaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käyttämiin määritelmiin. Koska rikos- ja veroasioihin liittyviä siviilikanteita ei ole suljettu ehdotetun säädöksen soveltamisalan ulkopuolelle ja koska myös niissä saatetaan edellyttää asiakirjoja, joiden oikeudellinen luokittelu ei aina ole toimivaltaiselle oikeuselimelle ilmiselvää, ehdotukseen olisi asianomaisten oikeuksien turvaamiseksi hyvä lisätä seuraavaa: ’Vastaanottava taho luokittelee mahdollisimman väljästi sellaiset asiakirjat, joiden oikeudellinen luonne ei liity selkeästi siviili- tai kauppaoikeuteen, mutta joilla on kuitenkin niihin yhtymäkohtia.’”

(8)  Direktiiviehdotuksen saksankielisessä toisinnossa käytetään monesti ilmaisua ’Streitschlichtung’ (’riidan ratkaisu’). Sitä ei kuitenkaan voida rinnastaa sovitteluun, sillä välitystuomioistuimen päätös on välimiehen esittämä perusteltu riidanratkaisuehdotus, kun taas sovittelija ei perinteisen käsityksen mukaan ota kantaa riidan asiasisältöön. Näin ollen direktiiviehdotuksen saksankielisessä toisinnossa tulisi käyttää ilmaisun ’Streitschlichtung’ sijasta ilmaisua ’Streitbeilegung’.


Top