Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52004AE0323

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta” (KOM(2003) 698 lopullinen — 2003/0278 CNS)

OJ C 110, 30.4.2004, p. 116–124 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

30.4.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 110/116


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 muuttamisesta”

(KOM(2003) 698 lopullinen — 2003/0278 CNS)

(2004/C 110/20)

Neuvosto päätti 1. joulukuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. helmikuuta 2004. Esittelijä oli Fernando Moraleda Quílez, ja apulaisesittelijät olivat Christos Fakas, Adalbert Kienle ja Maria Luísa Santiago.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.—26. helmikuuta 2004 pitämässään 406. täysistunnossa (helmikuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 58 puolesta, 7 vastaan 1:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Euroopan unionin jäsenvaltioiden maatalousministerit hyväksyivät 26. kesäkuuta 2003 Luxemburgissa yhteisen maatalouspolitiikan perusteellisen uudistuksen ja antoivat jäsenvaltioille määräajaksi vuosien 2005—2007 välisen ajan uudistuksen toteuttamiseksi. Sopimukseen sisältyy myös neuvoston ja komission yhteinen, tiettyjen kasvien viljelyä koskeva julistus, jonka mukaan kyseisten kasvien osalta säilytetään nykyiset periaatteet ja säännöt, sama pitkän aikavälin (2013) budjettiaikataulu ja nykyiset rahoituspuitteet (status quo).

1.2

Käsillä olevan ehdotuksen perusteluosassa komissio toteaa, että yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) on uudistettu perusteellisesti vuodesta 1992 alkaen. Uudistuksilla on pyritty siirtymään hintapolitiikasta ja tuotantotuesta kokonaisvaltaisempaan järjestelmään, joka perustuu viljelijälle myönnettävään tulotukeen. Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annettu asetus N:o 1782/2003 on juuri edellä mainitun pyrkimyksen mukainen.

1.3

YMP:n uudistamisprosessin olennaisia tekijöitä ovat tuottajille myönnettävien suorien tukien irrottaminen tuotannosta ja maatilan tulotukijärjestelmän käyttöönotto. Uudistuksen seuraavassa vaiheessa puuvillan, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, tupakan ja humalan nykyiset tukijärjestelmät sisällytetään edellä mainitun asetuksen soveltamisalaan.

2   Yleistä

2.1

ETSK palauttaa mieliin, että yhteinen maatalouspolitiikka luotiin täyttämään Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa määrätyt tavoitteet eli vakauttamaan markkinat, lisäämään maatalouden tuottavuutta, takaamaan viljelijöille kohtuullinen elintaso ja nostamaan heidän tulojaan. Ehdotukset, jotka komissio on nyt tehnyt tässä tarkasteltaville maatalouden osa-alueille, saattavat asettaa kyseenalaiseksi näiden tavoitteiden saavuttamisen, sillä ehdotuksilla ei taata asianomaisten kasvien tuotantoa, niissä ei oteta huomioon muita heikommassa asemassa olevien alueiden tuottajia, niillä ei edistetä kilpailua eikä varmisteta ympäristön kunnioittamista.

2.2

Kesäkuussa hyväksytyn uudistuksen valmistelussa arvioitiin tiettyjen tapausten osalta eri mallien soveltamisen vaikutuksia tiloihin ja alueisiin. Euroopan parlamentti suosittelikin syyskuussa 2003 aiheesta ”Maatilojen tulojen kehitys Euroopan unionissa” järjestetyssä kuulemistilaisuudessa, että tulevaisuuden uudistuksessa panostetaan entistä enemmän uudistuksen seurausten analysointiin ja arviointiin. ETSK muistuttaa, että suositusta ei ole otettu huomioon, ja kehottaa välttämästä tilanteen toistumista tulevaisuudessa.

2.3

ETSK:n käsityksen mukaan puheena olevien maatalouden osa-alueiden tukien irrottaminen tuotannosta ehdotetussa muodossa olisi ongelmallista etenkin siksi, että komission ehdottaman, aikaisempaan tuotantoon perustuvan maatilan tulotuen viite-ajankohdaksi on otettu edellinen satokausi. Sosiaalinen ja alueellinen epätasapaino ei näin korjaannu, vaan pahenee entisestään, sillä järjestely vaikeuttaisi etenkin nuorten viljelijöiden tuloa alalle, vaikuttaisi kielteisesti vuokralla oleviin tiluksiin ja vaarantaisi tuotannon säilymisen tietyillä alueilla.

2.4

Komission ehdotuksessa käsiteltyjen kasvien viljely pitää yllä laajaa sosiaalista rakennetta, joka kattaa sekä tuotannon että jalostuksen ja tuotteiden valmistuksen. Näiden kasvien viljely on siis valtaosin ”sosiaalista” joko siksi, että se luo työpaikkoja, koska viljely vaatii runsaasti työvoimaa, tai siksi, että kasveja viljellään ensisijaisesti tietyillä Euroopan unionin alueilla. ETSK katsoo, että komission ehdotusten sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset olisivat erityisen haitallisia varsinkin siksi, että niistä kärsisivät ennen kaikkea sellaiset alueet, joiden työttömyysaste on jo nyt korkea.

2.5

Suurinta osaa komission ehdotuksessa mainitusta maataloustoiminnasta harjoitetaan sellaisilla Välimeren alueilla, jotka on luokiteltu heikosti kehittyneiksi, väestöllisesti muita heikommassa asemassa oleviksi tai vuoristoalueiksi. ETSK katsookin, että komission olisi otettava huomioon 24. ja 25. lokakuuta 2002 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmät, joissa painotetaan tarvetta suojella nykyisen 15 jäsenvaltion Euroopan unionin heikoimmin kehittyneiden alueiden viljelijöiden etuja.

2.6

Komissio pyrkii lujittamaan YMP:n toista pilaria (maaseudun kehittämistä) siirtämällä kyseisten osa-alueiden määrärahoja maaseudun kehittämisestä annetussa asetuksessa (EY) N:o 1257/1999 mainittuihin toimenpiteisiin. ETSK:n käsityksen mukaan maaseudun kehittäminen toimenpiteiden vaikutusalueilla edellyttää kuitenkin todellisuudessa sitä, että nykyisin viljeltäviin kasveihin perustuva tämänhetkinen taloudellis-sosiaalinen toiminta säilytetään. Komitea pitää siksi ensisijaisena, että suunnitelluissa uudistuksissa taataan mahdollisimman hyvin maatalouden monipuolisuus ja arvostetaan sitä. Näin toteutetaan käytännössä Luxemburgissa vuonna 1997 ja Berliinissä 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

2.7

Äskettäin hyväksytyillä suoria tukia koskevilla ympäristönormeilla taataan käsiteltävänä olevien kasvien viljelyalan kestävä hallinnointi, olivatpa kyseessä normit, joiden avulla tukien myöntämisen ehdoksi asetetaan ympäristön kunnioittaminen, tai normit, joilla velvoitetaan noudattamaan maataloudessa luonnonvarojen säilyttämisen kanssa yhteensopivia hyviä käytänteitä.

2.8

Muistettakoon, että Göteborgissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti lisätä (taloudellista ja sosiaalista uudistusta koskevaan) Lissabonin strategiaan ympäristöulottuvuuden. ETSK onkin vakaasti sitä mieltä, että EU:n kestävän kehityksen strategialla on turvattava talouskasvun, hyvinvoinnin, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristönsuojelun välinen tasapaino. Nämä ovat kaikki näkökohtia, jotka on otettava komission ehdotuksessa huomioon, jotta pystytään säilyttämään tarkasteltavana olevien alueiden sosiaalinen ja taloudellinen rakenne ja takaamaan luonnonvarojen suojelu.

2.9

ETSK:n mielestä on varmaa, että käsiteltävinä olevien maatalouden osa-alueiden viljelypinta-alojen supistamisella on vakavia seurauksia niille maatalousaloille, jotka valtaavat näin vapautuvan viljelyalan, sillä useimmat näistä maataloussektoreista ovat kiintiöpohjaisia. Ne vääristävät kilpailua uudella tavalla ja aiheuttavat taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä kerrannaisvaikutuksia.

2.10

ETSK katsoo, että kullakin maatalouden osa-alueella ja maantieteellisellä alueella on tutkittava erikseen sitä, miten tukien eriasteinen irrottaminen tuotannosta mahdollisesti vaikuttaa (markkinoihin, alueeseen, työllisyyteen, ympäristöön jne.), ennen kuin nykyisiin järjestelmiin kajotaan. On erityisen tärkeää arvioida ehdotettujen toimenpiteiden alueellisia vaikutuksia. ETSK uskoo, että tukien irrottaminen kokonaan tuotannosta saattaa supistaa tarkasteltavina olevien kasvien tuotantoa sellaisilla alueilla, jotka ovat jo nyt muita heikommassa asemassa, ja toimenpiteellä saattaa olla ei-toivottuja ympäristövaikutuksia, kuten aavikoitumisen nopeutuminen herkillä maatalousalueilla, joilla eroosio etenee nopeasti.

2.11

Käyttäessään niin pinta-alan kuin tuotantomäärien historiallisia viitearvoja komissio ei voi unohtaa maatalouden eri osa-alueiden tuotantotodellisuutta eikä olla ottamatta huomioon viime vuosien tilastotietoja.

2.12

ETSK:n näkemyksen mukaan asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 jäsenvaltioille annettua mahdollisuutta saattaa uusi tukijärjestelmä voimaan vuosien 2005—2007 välisenä aikana on joustavoitettava, samaan tapaan kuin muilla aloilla, joilla noudatetaan samantapaisia säännöksiä.

2.13

ETSK huomauttaa, että Cancúnissa pidetyssä hallitustenvälisessä konferenssissa koetun epäonnistumisen valossa on käsittämätöntä, että komissio soveltaa edelleen samoja periaatteita, joiden pohjalta neuvottelut aloitettiin, ilman, että Euroopan unionin noudattaman strategian kelvollisuudesta tehdään asianmukaiset päätelmät.

2.14

Lopuksi ETSK katsoo tarpeelliseksi, että kesäkuussa tehtyjä päätöksiä sovelletaan nykyisin uudistuksen kohteena oleviin aloihin, jotta jäsenvaltioille jää riittävästi aikaa päätösten voimaan saattamiseen.

PUUVILLA

3   Ehdotuksen pääsisältö

3.1

Kuten tiedetään, komissio ehdottaa, että tuottajille viitejaksolla 2000—2002 maksettavaan tukeen tarkoitettu osa EMOTR:n puuvillamenoista siirretään kahden tuottajille myönnettävää tulotukea koskevan tukitoimenpiteen rahoitukseen. Kyseessä ovat maatilan tulotukijärjestelmä ja uusi tuotantotuki, joka myönnetään pinta-alatukena. Näiden kahden toimenpiteen toteuttamiseen käytettävissä olevat kokonaismäärärahat ovat 695,8 miljoonaa euroa, ja ne jakaantuvat seuraavasti: 504,4 miljoonaa on varattu Kreikalle, 190,8 miljoonaa Espanjalle ja 0,565 miljoonaa Portugalille.

3.2

Komissio ehdottaa, että 60 prosenttia kyseisistä tuottajille maksettavaan tukeen tarkoitetuista menoista siirretään kussakin jäsenvaltiossa maatilan tulotukijärjestelmään. Tuki perustuisi uudenlaisiin tukioikeuksiin, jotka eivät riipu siitä, viljeleekö tuensaaja puuvillaa vai ei. Maatilan tulotukijärjestelmään siirrettävien kokonaismäärärahojen suuruus on 417,3 miljoonaa euroa (302,4 miljoonaa Kreikalle, 114,5 miljoonaa Espanjalle ja 0,365 miljoonaa Portugalille).

3.3

Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot siirtävät jäljelle jäävät 40 prosenttia tukimenoista (202 miljoonaa Kreikalle, 76,3 miljoonaa Espanjalle ja 0,2 miljoonaa Portugalille, yhteensä 278,5 miljoonaa euroa) kansallisiin määrärahoihin, joista tuottajille myönnetään puuvillan viljelyyn soveltuvilla alueilla uutta (puuvillahehtaarikohtaista) pinta-alatukea, jotta puuvillan viljelystä ei luovuttaisi kokonaan. Uusi pinta-alatuki koskisi enintään 425 350:tä hehtaaria eli 340 000:ta ha Kreikassa (11 prosenttia vähemmän kuin tukikelpoinen pinta-ala viitejakson aikana), 85 000:ta ha Espanjassa (5 prosenttia vähemmän kuin tukikelpoinen pinta-ala viitejakson aikana) ja 360:tä ha Portugalissa.

3.4

Komissio ehdottaa lopuksi, että 102,9 miljoonan euron suuruiset määrärahat (82,68 miljoonaa Kreikalle, 20,13 miljoonaa Espanjalle ja 0,12 miljoonaa Portugalille) siirretään osaksi maatalouspolitiikan toista pilaria, jotta niitä voidaan käyttää alan rakenneuudistukseen liittyvien toimien rahoittamiseen maaseudun kehittämisen puitteissa.

4   Johdanto

4.1

Puuvilla-alan järjestelyt eivät perustu yhteisen markkinajärjestelyyn vaan Kreikan ja Espanjan liittymisasiakirjoihin liitettyihin pöytäkirjoihin 4 ja 14. Pöytäkirjojen perusteella on luotu järjestelmä, jonka tavoitteena on

tukea puuvillan tuotantoa niillä alueilla, joilla sen merkitys maataloudelle on suuri

turvata tuottajille kohtuullinen tulotaso

vakauttaa markkinat parantamalla tuotteen tarjontaan ja myyntiin liittyviä rakenteita.

4.2

Kun Luxemburgissa sovittiin 26. kesäkuuta 2003 YMP:n uudistamisesta, unionin maataloudessa käynnistettiin samalla tukien erottaminen tuotantomääristä. Sopimus sisälsi myös neuvoston ja komission yhteisen julkilausuman (kohta 2.5) (1) tulossa olevista, Välimeren maiden tuotteita (tupakka, puuvilla ja oliiviöljy) koskevista komission toisen vaiheen ehdotuksista, joissa käsitellään seuraavia asioita:

samat säännöt ja periaatteet

sama pitkän aikavälin aikataulu (2013)

toteutus nykyisen budjettikehyksen rajoissa (status quo).

4.3

ETSK katsoo, että saavutettua kompromissiratkaisua on ehdottomasti noudatettava kaikilta osin, ja kehottaa komissiota osoittamaan asianmukaista joustavuutta, kun asiaa käsitellään neuvostossa. Komission on myös korjattava ehdotukseen sisältyvät huomattavat poikkeamat, jotka koskevat sekä uudistusten täytäntöönpanotapaa että niiden soveltamisen aikataulua. ETSK ei toivo puuvillan osalta sen enempää eikä vähempää kuin mitä maatalousministerit päättivät 26. kesäkuuta 2003 yksimielisesti YMP:n muiden sektorien osalta.

5   Yleistä

5.1

Puuvilla-alalla on suuri taloudellinen ja sosiaalinen merkitys tietyille EU:n alueille. Alkutuotannossa työskentelee noin 300 000 ihmistä, ja jatkojalostus työllistää yli 100 000 ihmistä. Kreikassa puuvillantuotanto vastaa 9:ää prosenttia koko maataloustuotannosta, ja Espanjassa vastaava luku on 1,5 prosenttia (Andalusiassa 4 prosenttia).

5.2

Kreikassa on 71 600 ja Espanjassa 10 000 puuvillatilaa sillä erolla, että kreikkalaisten tilojen keskikoko on paljon pienempi. Kreikkalaisen tilan keskikoko on 4,9 hehtaaria ja espanjalaisen 9 hehtaaria.

5.3

ETSK ei ole asiasta samaa mieltä komission kanssa eikä yhdy arvioon, että viljelyalat eivät pienene. Viime vuosina viljelyalat Kreikassa ovat pienentyneet jatkuvasti: vuonna 1995 viljelyala oli 440 000 hehtaaria, ja siitä se on pienentynyt nykyiseen 380 000 hehtaariin. Kehitys on ollut samanlaista myös Espanjassa: puuvillanviljelyala oli siellä joitakin vuosia sitten 135 000 hehtaaria, ja siitä se on pienentynyt 90 000 hehtaariin. ETSK:n mielestä ehdotus tukikelpoisten pinta-alojen vähentämiseksi toisistaan poikkeavilla määrillä (11 % Kreikassa ja 5 % Espanjassa) on siten täysin perusteeton.

5.4

Kansainvälisellä tasolla EU on pieni tuottaja, sillä unionin alueella on vain 1,5 prosenttia kaikista viljelyaloista, ja sen tuotanto on vain 2,5 prosenttia puuvillan maailmanlaajuisesta kokonaistuotannosta. Tärkeimmät tuottajamaat ovat Kiina (22,6 %), Yhdysvallat (20,1 %), Intia (13,1 %) ja Pakistan (9  %).

5.5

EU:hun tuodaan vuosittain 708 000 tonnia ja sieltä viedään 227 000 tonnia siemenistä puhdistettua puuvillaa, ja unioni on tärkein puuvillan nettotuoja maailmassa. On syytä huomauttaa, että kaksi kolmasosaa tuonnista tulee kehitysmaista, eikä siitä peritä tullimaksuja. Lisäksi on syytä panna merkille, että EU ei maksa puuvillan viennille vientitukea. ETSK ei yhdy komission näkemyksiin asiasta eikä ymmärrä, miten kansainvälinen kauppa voisi vääristyä, kun EU:hun tuodaan niinkin suuria määriä puuvillaa tullivapaasti ja sieltä viedään vain erittäin vähän puuvillaa ilman vientitukia.

5.6

ETSK huomauttaa, että unionin puuvillan tukijärjestelmä joutui Cancúnin ministeri-konferenssissa perusteettomien hyökkäysten kohteeksi epäilemättä siksi, että EU:n strategiana oli asettua asiassa Yhdysvaltain puolelle. Neljä Afrikan maata (Burkina Faso, Benin, Mali ja Tsad) ehdottivat Cancúnissa pidetyn WTO:n ministerikokouksen yhteydessä puuvillan tukien poistamista, mikä herätti suurta kohua. Edellä mainituista syistä ETSK katsoo, että EU:n näkökulmasta tällainen kohu on täysin perusteetonta. Yksikään vakavasti otettava keskustelukumppani ei voi väittää, että 2,5 prosentin osuudella maailman puuvillantuotannosta voitaisiin vaikuttaa maailmanmarkkinahintoihin.

5.7

Puuvilla on tärkein kasviperäinen tekstiilikuitu, ja sitä tulisi jatkuvasti suosia synteettisten kuitujen sijaan. EU:ssa tuotettu puuvilla on hyvälaatuista. Laatua voitaisiin kuitenkin edelleen parantaa, koska vastatakseen kansainväliseen kilpailuun Euroopan tekstiiliteollisuuden on käytettävä ensiluokkaista puuvillaa. ETSK kannattaa tässä asiassa kaikkia komission tekemiä ehdotuksia laadun parantamiseksi.

5.8

Neuvosto antoi 22. toukokuuta 2001 asetuksen (EY) N:o 1051/2001 puuvillan tukijärjestelmän muuttamisesta. Uusi järjestelmä on toiminut tyydyttävästi tilojen tehokkuuden, viljelyalojen pienentämisen ja ympäristövaikutusten vähentämisen näkökulmasta. ETSK ei näe mitään syytä siihen, että kaksi vuotta asetuksen antamisen jälkeen komissio ehdottaa täysin erilaisen järjestelmän perustamista ottamatta edes huomioon vuonna 2001 toteutetun uudistuksen täytäntöönpanosta saatuja kokemuksia. ETSK huomauttaa lisäksi, että komissio ei ole liittänyt ehdotukseensa vaikutusten arviointia, kuten kesäkuussa 2003 tarkistettujen alojen ja tupakka-alan osalta tehtiin.

6   Erityistä

6.1

Komissio ehdottaa 102,9 miljoonan euron suuruisten määrärahojen siirtämistä maatalouspolitiikan ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin. Itse asiassa tämä merkitsee kaksinkertaista rasitetta puuvillantuottajille, sillä ne osallistuvat jo nyt maaseudun kehittämiseen horisontaaliasetuksen määräysten ja tukien vaihtelun seurauksena (tuet pienenevät 3 % vuonna 2005, 4 % vuonna 2006 ja 5 % vuodesta 2007 eteenpäin, kun suorien tukien määrä on enemmän kuin 5000 euroa vuodessa). Millään muulla alalla ei noudateta samanlaista järjestelyä kuin tupakka- ja puuvilla-aloilla. ETSK katsoo, että kyseessä on poikkeama Luxemburgin sopimuksesta, ja kehottaa komissiota harkitsemaan uudelleen kantaansa asiaan.

6.2

ETSK katsoo, että pakollisten horisontaalisten ympäristönsuojelumääräysten lisäksi jäsenvaltiot voivat panna täytäntöön täydentäviä ympäristöohjelmia tuotannon valvonnan ja ympäristönsuojelun edistämiseksi. Tukikelpoisia pinta-aloja määritettäessä on muiden kriteerien ohessa otettava huomioon myös kyseisten tuotteiden taloudelliset ja sosiaaliset erityispiirteet.

6.3

ETSK katsoo, että pelkästään Välimeren maiden tuotteita koskeva tarkistuslauseke ei ole hyväksyttävissä. Näin ollen komitea pyytää, että ehdotuksesta poistetaan 155 a artikla, jossa viitataan viimeistään 31. joulukuuta 2009 tehtäviin lainsäädäntöehdotuksiin. Sen sijaan komitea ehdottaa, että horisontaaliasetuksen (EY) N:o 1782/2003 64 artiklan 3 kohdassa olevat säännökset arviointikertomuksen tekemisestä ulotetaan koskemaan myös Välimeren maiden tuotteita.

7   Päätelmät

7.1

Yhteisön puuvillantuotanto ei voi olla kilpailukykyistä maailmanmarkkinoilla, sillä tuotantokustannukset yhteisössä ovat paljon suuremmat kuin muissa kilpailijamaissa. On syytä huomauttaa, että kaikki puuvillaa tuottavat kehittyneet maat (etenkin Yhdysvallat) tukevat omaa tuotantoaan moninkertaisesti EU:hun verrattuna, kun taas kehitysmaissa tuotantokustannukset ovat sosiaalisen polkumyynnin vuoksi erittäin alhaiset.

7.2

Puuvillan maailmanmarkkinahinnat vaihtelevat suuresti, minkä lisäksi yhteisön sisällä ja ulkopuolella tuotetun puuvillan hinnat ovat kaukana toisistaan. ETSK ei suosita, että tällaisella alalla purettaisiin kaikki kaupan sääntely ja erotettaisiin tuet tuotantomääristä.

7.3

Jos komissio edellä mainituista ETSK:n arvioista huolimatta vaatii, että myös puuvilla-alalla siirrytään kohti tukien irrottamista tuotantomääristä, ETSK pyytää, että Luxemburgissa 26. kesäkuuta 2003 tehtyä kompromissiratkaisua sovelletaan ilman poikkeuksia sekä täytäntöönpanotavan että soveltamisaikataulun osalta.

7.4

ETSK katsoo, että Cancúnissa pidetyssä WTO:n ministerikokouksessa tehdyt puuvilla-alaa koskevat ehdotukset eivät saa määrittää puitteita neuvostossa käytäville puuvillaa koskeville neuvotteluille. EU:n alueella on vain 1,5 prosenttia kaikista puuvillan viljelyaloista ja unioni tuottaa 2,5 prosenttia puuvillan maailmanlaajuisesta kokonaistuotannosta, joten kansainvälisellä tasolla EU on erittäin pieni tuottaja eikä kykene missään tapauksessa vaikuttamaan maailmanmarkkinahintoihin. ETSK:n mielestä komission ehdottamalla lähestymistavalla ei auteta kehitysmaita, vaan ainoastaan kyseenalaistetaan ja mitätöidään eurooppalainen maatalousmalli. Näin ollen ETSK katsoo, että WTO-neuvotteluissa puuvillaa ei tule käsitellä itsenäisenä alana vaan se on sisällytettävä yleisiin maatalousneuvotteluihin.

OLIIVIÖLJY

8   Johdanto

8.1

Vuonna 1966 asetuksella 136/66/ETY luotu oliiviöljyalan ensimmäinen yhteinen markkinajärjestely oli toiminnassa 31 vuotta. Se vaikutti erittäin myönteisesti oliivin viljelyn, jalostuksen ja kaupan pitämisen nykyaikaistamiseen.

8.2

Tukijärjestelmä korvattiin vuonna 1998 yksityisellä varastointijärjestelmällä, kulutustuet poistettiin ja vientituki nollattiin.

8.3

Tuotetun oliiviöljymäärän ja vastaavasti syötäväksi tarkoitettujen oliivien määrän perusteella kaikille tuottajille maksettavan tuotantotuen määrä on 1 322,5 euroa tonnilta. Tuen määrää tarkistetaan aina, kun jäsenvaltiot ylittävät taatut kansalliset enimmäismääränsä.

8.4

Oliiviöljyala ei kuulunut Luxemburgissa kokoontuneen neuvoston hyväksymään uudistuspakettiin, vaan neuvosto kehotti komissiota tekemään uuden YMP:n periaatteiden pohjalta vuoden 2003 kuluessa ehdotuksen oliiviöljyalan YMJ:n uudistamiseksi.

9   Komission ehdotus

9.1

Komissio ehdottaa, että

alalle myönnettävä tuki ei riipu oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien todellisesta tuotannosta

tuen myöntäminen ei velvoita korjaamaan oliivisatoa, tuottamaan oliiviöljyä eikä syötäväksi tarkoitettuja oliiveja

tuen maksaminen riippuu yksinomaan hyviä maatalouskäytänteitä koskevien sääntöjen noudattamisesta.

9.2

Koska kuitenkin on pelättävissä, että tuen irrottaminen kokonaan tuotannosta lopettaisi tuotannon tietyillä perinteisillä tuotantoalueilla, pilaisi maaperää ja maisemaa ja saisi aikaan kielteisiä sosiaalisia vaikutuksia, komissio jakaa tuen kahteen osaan:

viljelijöille maksettava tuotannosta irrotettu suora tuki, jonka määrä on 60 % vuosina 2000—2002 maksetusta keskimääräisestä tuesta

hehtaarikohtainen tuki, joka liittyy ympäristöllisesti tai sosiaalisesti arvokkaiden oliivitarhojen ylläpitämiseen (40 % suorista tuista); tuki myönnetään oliivitarhan pinta-alasta, joka ilmaistaan oliivialan paikkatietojärjestelmään kuuluvien hehtaarien lukumääränä; jäsenvaltiot voivat jakaa tuen määrittelemällä enintään viisi oliivitarhaluokkaa, joille voidaan myöntää tukea niiden ympäristöllisen ja sosiaalisen arvon vuoksi, mukaan luettuina maisemaan ja perinteisiin liittyvät näkökohdat.

9.3

Jotta uusi tukijärjestelmä ei pahentaisi oliiviöljymarkkinoiden nykyistä epätasapainoa, komissio rajoittaa maatilan tulotukijärjestelmän soveltamisalan ainoastaan ennen 1. toukokuuta 1998 olemassa olleisiin oliivinviljelyaloihin ja komission hyväksymiin ohjelmiin sisältyviin uusiin istutuksiin.

9.4

Kun asetuksen 136/66/ETY voimassaolo päättyy, nyt ehdotettu uusi säädös tulee voimaan väliin sijoittuvan kahdeksan kuukauden mittaisen markkinointivuoden (1. marraskuuta 2004—30. kesäkuuta 2005) jälkeen.

9.5

Oliiviöljyn yksityistä varastointia koskevat nykyiset toimenpiteet on säilytettävä. Lisäksi nykyisiä laadun parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä on vahvistettava.

10   Yleistä

10.1

ETSK pitää erittäin myönteisenä tarkasteltavana olevaan asiakirjaan sisältyvää komission toteamusta, jonka mukaan oliiviöljyala on Euroopan unionin maatalousmallin keskeinen tekijä, sekä viittausta siihen, että vaikka vientituet nollattiin vuonna 1998, Euroopan unionin oliiviöljyn vienti on viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana kaksinkertaistunut.

10.2

Oliiviöljyn maailmanlaajuisen kulutuksen asteittaiseen lisääntymiseen on vaikuttanut merkittävästi se, että ala on panostanut laatuun ja markkinajärjestelyyn sekä markkinointiin ja uusien markkinoiden valloitukseen, sekä se tosiseikka, että oliiviöljyllä myönnetään olevan etenkin sydän- ja verisuonitauteja ehkäiseviä ominaisuuksia.

10.3

ETSK muistuttaa korostaneensa jo aiemmissa lausunnoissaan oliivinviljelyn merkitystä luotaessa työpaikkoja, torjuttaessa aavikoitumista ja suojeltaessa luonnon monimuotoisuutta. Komitea on todennut olevansa vakaasti sitä mieltä, että ”oliiviviljelmät ovat EU:n eteläisin 'talousmetsä', jolla on tärkeä sosiaalinen ja ekologinen tehtävä alueilla, joilla oliivia olisi vaikea tai mahdoton korvata muilla viljelykasveilla, ja lisäksi oliivinviljely estää maaseudun väestökadon.” (2)

10.4

Tarkastellessaan meneillään olevaa yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta ETSK on sekä oma-aloitteisessa lausunnossaan aiheesta ”YMP:n tulevaisuus” (3) että lausunnoissaan aiheista ”Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskeva väliarviointi” (4) ja ”YMP:n tarkistus 2003” (5) useaan kertaan varoittanut komissiota siitä, että tukien irrottaminen kokonaan tuotannosta saattaisi tietyillä alueilla ja tiettyjen viljelykasvien osalta johtaa tuotannon lopettamiseen, millä puolestaan on vakavia vaikutuksia työllisyyteen ja kehittyvien maaseutualueiden sosiaaliseen rakenteeseen.

10.5

Edellä mainittu suuri ja ilmeinen vaara on ristiriidassa kaikkien YMJ:den uudistusten päätavoitteen kanssa, sillä uudistuksilla pyritään ensisijaisesti säilyttämään tuotanto sitä tukevine taloudellisine ja sosiaalisine rakenteineen erityisesti silloin, kun tuotantoa harjoitetaan unionin muita heikommassa asemassa olevilla alueilla ja kun kyseessä on paljon työvoimaa vaativa viljelys (joillakin alueilla osuus on jopa 90 % maatalousalan työpaikoista).

10.6

ETSK panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut kyseisen pelon huomioon ja pitänyt varovaisempana ehdottaa joidenkin Luxemburgissa kokoontuneen neuvoston hyväksymiin ehdotuksiin sisältyvien maatalousalojen osalta, että tuki irrotetaan tuotannosta osittain ja että jäsenvaltiot voivat päättää tukiosuudesta, jota ei sidota tuotantoon.

10.7

Komitea panee hämmästyneenä merkille, ettei edellä mainittua perustetta ole sisällytetty nyt tehtyyn asetusehdotukseen.

10.8

Tuotannosta täysin irrotetun 40 %:n suuruisen lisätuen myöntäminen oliivinviljelylle merkinnee väistämättä teknisesti viljelystä luopumista etenkin alueilla, joilla tuottavuus on alhaista ja/tai tuotantokustannukset ovat erittäin korkeat.

10.9

Edellä mainituilla alueilla on monenlaisia tekijöitä, joiden vuoksi oliivinviljelyyn liittyy runsaasti sellaisia merkittäviä rasitteita, jotka saanevat viljelijät harkitsemaan tuotannon lopettamista taloudellisista syistä.

10.10

Oliivinviljelyyn liittyvät jalostuslaitokset joutuvat samalla sulkemaan ovensa, koska niillä ei ole raaka-ainetta. Tämä pakottaa sellaisetkin tilat lopettamaan viljelyn, joiden tuotanto olisi vielä jokseenkin kilpailukykyistä.

10.11

Asetusta 136/66/ETY muutettiin viimeksi asetuksella 1638/98/EY. ETSK kehottaakin komissiota täyttämään tuolloin asetetut tavoitteet; uudessa asetuksessa näet säädettiin siirtymäkaudesta, jonka tarkoituksena oli antaa komissiolle aikaa hankkia yksityiskohtaisia tietoja Euroopan unionin oliivinviljelyn tuotantotodellisuudesta ja laatia näin uusi järjestelmä, jonka lähtökohtana olisivat vankat perusteet, jotka puolestaan tukeutuisivat alan tuotantotodellisuuteen ja viime vuosien tilastotietoihin.

11   Erityistä

11.1

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun asetuksen IV a osaston ”Määrärahojen siirto” 155 a artiklassa säädetään, että komissio toimittaa 31. päivään joulukuuta 2009 mennessä neuvostolle kertomuksen asetuksen täytäntöönpanosta ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntö-ehdotuksia.

11.2

ETSK ei voi hyväksyä erityistä tarkistuslauseketta, jota sovelletaan vain Välimeren alueella viljeltäviin tuotteisiin, ja vaatii lausekkeen poistamista. Komitea ehdottaa sen sijaan, että tarkasteltavana oleva maatalousala sisällytetään horisontaalisen asetuksen (N:o 1782/2003) 64 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan. Kyseisessä kohdassa säädetään arviointikertomuksen antamisesta.

11.3

On käsittämätöntä, että kun kyseessä on näin herkkä tuotannonala, jolla on merkitystä vain ja ainoastaan Välimeren maille, jäsenvaltiot eivät saa käyttää ympäristönsuojeluun ja sosiaalisiin toimenpiteisiin tarkoitettua 40 %:n osuutta tuesta samantapaisen järjestelmän mukaisesti, josta säädetään 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 5 luvun 2 jakson

66—68 artiklassa (peltokasvit, lampaan- ja naudanliha). Tässä järjestelmässä jäsenvaltiot voivat päättää, kuinka suuren osuuden tuesta ne haluavat sitoa tuotantoon.

11.4

Tuen irrottaminen kokonaan tuotannosta saattaa merkitä todellista vaaraa, että viljely lopetetaan erityisesti sellaisilla alueilla, joilla tuottavuus on alhaista, millä puolestaan on vakavia seurauksia paikkakunnan työllisyydelle ja kehittymässä olevalle elinkeinoelämälle sekä maankäytölle. Komitean mielestä on myös välttämätöntä noudattaa lisätukia myönnettäessä läheisyysperiaatetta siten, että tuet jaetaan kunkin jäsenvaltion määrittelemin perustein, jotka koskevat niin tuen määrää kuin tukijärjestelmää. Tuella on joka tapauksessa taattava

oliivintuotannon ja siihen liittyvän teollisuuden säilyminen ja taattava samalla, että markkinoiden avoimuutta sekä tuotteiden laatua ja jäljitettävyyttä valvotaan asianmukaisesti,

heikosti kannattavien oliivitarhojen säilyttäminen, sillä niillä on elintärkeä yhteiskunnallis-taloudellinen ja ympäristötehtävä.

11.5

Siksi ETSK korostaa, että jäsenvaltioille jätetään 29. syyskuuta 2003 annetun asetuksen (EY) N:o 1782/2003 tavoin mahdollisuus päättää tuotantoon sidotun tuen prosentuaalisesta osuudesta ja markkinointivuodesta, jona maatilan tulotukea sovelletaan.

11.6

ETSK:n mielestä olisi tarkasteltava etenkin vuonna 1998 neuvoston hyväksymiä uusien viljelmien pinta-alatukikelpoisuutta koskevia säännöksiä sekä niihin liittyviä määrärahoja.

11.7

ETSK katsoo, että ne nykyiseen YMJ:hin sisältyvät määrärahat, jotka myönnetään nyt poistettaviin toimenpiteisiin, kuten vientitukiin, säilykkeissä käytettävälle oliiviöljylle myönnettävään tukeen ja valvontavirastojen rahoitukseen, on säilytettävä alan jäsenvaltiokohtaisissa määrärahoissa.

TUPAKKA

12   Komission ehdotuksen pääsisältö

12.1

Asetuksessa ehdotetaan säädettäväksi, että tuet irrotetaan täysin tuotannosta syyskuussa 2003 julkaistussa komission tiedonannossa (6) esitetyn järjestelmän mukaisesti. Tupakka-alan tuki ehdotetaan irrotettavaksi tuotannosta asteittain kolmivaiheisesti.

12.2

Samalla varataan määrärahat tupakka-alan rakenneuudistukseen. Niihin sisältyy osa nykyisestä palkkiosta, jota puolestaan hallinnoidaan maaseudun kehittämistoimenpiteiden yhteydessä ja jonka pääasiallisena tehtävänä on tupakantuotantoalueiden uudistaminen.

12.3

Asetuksessa ehdotetaan säädettäväksi, että nyt ehdotettua uudistusta tarkistetaan vuoteen 2009 mennessä.

13   Johdanto

13.1

ETSK korostaa seuraavaa:

Tupakka on yksivuotinen viljelykasvi, jolla on erittäin tärkeä sosiaalinen merkitys kaikkialla Euroopassa. Jopa komission tutkimuksissa todetaan tupakanviljelyn olevan sosiaalisesti ja kulttuurisesti tärkeää, sillä se synnyttää tuotantoalueilleen merkittävän palveluverkoston. Euroopassa on 453 887 tupakantuotantoon välittömästi liittyvää työpaikkaa. (7) Huomattakoon myös, että 80 % Euroopassa viljellystä tupakasta tuotetaan tavoitteen 1 piiriin kuuluvilla alueilla.

Myös komissio myöntää tupakanviljelyssä käytetyn työvoiman merkityksen (8) luokitellessaan viljelyn yhdeksi yhteisön työvoimavaltaisimmista aloista. Eurooppalainen viljelijä tarvitsee keskimäärin 2 200 työtuntia vuodessa hehtaaria kohden, kun muiden tuotteiden viljelijät käyttävät tuotantohehtaarinsa viljelyyn 147 tuntia. Useimpien kasvien viljelyssä työvoiman osuus tuotantokustannuksista on 50—70 %.

13.2

ETSK:n käsityksen mukaan on tärkeää korostaa alan kapasiteettia luoda jalostusvaiheessa työpaikkoja naisille. Koska 80 % tupakanviljelystä sijoittuu muita heikommassa asemassa oleville alueille, alan työpaikkojen säilyttäminen pitää tuotantoalueet muita kasveja viljeleviä alueita vireämpinä.

14   Huomioita

14.1

ETSK on antanut aiheesta lausuntoja viime vuosien aikana. Komitea korosti jo viimeisimmässä lausunnossaan (CES 190/2002) (9) tarvetta tehdä alaa koskeva tutkimus, jossa komissio arvioisi päätöksiään ottaen huomioon, että tupakka-alalla on huomattava alueellinen merkitys tietyillä epäsuotuisilla alueilla ja että se työllistää ihmisiä. Tähän päivään saakka YMP:tä on uudistettu siten, että tuet on eriytetty tuotannosta. Nykyään on olemassa tutkimuksia, joissa tupakanviljelyn ja tupakointitottumusten välillä ei ole löydetty mitään yhteyttä.

14.2

Komission asiakirjassa tehdyn tupakkaa koskevan ehdotuksen lähtökohtana on kesäkuussa 2001 Göteborgissa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle esitetty tiedonanto kestävästä kehityksestä (10). ETSK palauttaa mieliin, että sen jälkeen kun asiassa oli kuultu tiettyjä tuottajajäsenvaltioita, vahvistettiin, ettei tupakka-alan tulevaisuudesta tehdä päätöstä kyseisessä huippukokouksessa. Neuvoston oikeudellisen yksikön selvityksessä todetaankin ehdollisesti, että ”komission pyrkimyksenä on tosiasiassa, että neuvosto hyväksyisi johdanto-osan 5 kappaleen (tupakan viljelyyn myönnettävien tukien poistaminen) myötä toimen, jota komissio ehdotti neuvostolle antamassa tiedonannossa, johon ehdotus sisältyi, mutta jonka neuvosto nimenomaisesti hylkäsi”. (11)

14.3

ETSK:n mielestä YMP:n uudistus, josta sovittiin 26. kesäkuuta 2003 Luxemburgissa, on yksi niistä seikoista, jotka komission tulee ottaa huomioon käsitellessään tupakka-alan nykyisen YMJ:n uudistusta. Syyskuussa 2003 julkaistun tiedonannon perusteluosassa esitettyjä uudistuksen perustavoitteita ei kaikilta osin ole noudatettu.

14.4

Tupakan suhteesta terveyteen voidaan puolestaan todeta, että arviointi- ja vaikutusten arviointikertomusten mukaan YMJ ei vaikuta lainkaan tupakointilukuihin. Tupakan tuotanto ja kulutus eivät nykyisin liity toisiinsa, koska kulutus riippuu pikemminkin muodista kuin tupakanviljelystä. On otettava huomioon, että vain 20 % Euroopassa kulutetusta tupakasta on peräisin yhteisön tuotannosta, joka on sidoksissa raakatupakan tuotannon tukijärjestelmään.

14.5

Maailman terveysjärjestön WHO:n 192 jäsenen 21. toukokuuta 2003 yksimielisesti hyväksymässä tupakoinnin torjuntaa koskevassa puiteyleissopimuksessa vältetään nimenomaisesti ottamasta kantaa tupakanviljelyyn myönnettävään tukeen, ja sopimuksen 17 artiklan lopullisesta sanamuodosta poistettiin kaikki viittaukset kyseisiin tukiin.

14.6

ETSK tunnustaa kuitenkin, että suuri yleisö yhdistää mielessään tuotannon ja kulutuksen. Komitea toteaakin, että on viipymättä laajennettava ja tehostettava etenkin nuorille ja riippuvuuteen kaikkein helpoimmin altistuvalle väestölle suunnattuja tupakoinnin vastaisia kampanjoita.

14.7

ETSK on pannut merkille yhteisön tupakka-alan rahaston varojen vähäisen hyödyntämisen. Niinpä se kehottaakin rahoittamaan tupakka-alalta kertyvistä huomattavista verotuloista entistä laajamittaisempia tupakoinnin vastaisia ohjelmia.

14.8

ETSK myöntää, että jos yhteisön tupakanviljely katoaisi, samalla voisi hävitä tupakka, jolle on ominaista maailman alhaisin kasvinsuojeluaineiden jäämien pitoisuus ja jonka tuotanto on (ympäristön kannalta) muita kestävämpää.

14.9

Ilman asianmukaista tuontisuojaa tai erityistä tuotantolaatua on vaikeaa kilpailla yhteisön ulkopuolisten maiden tuottajien kanssa, sillä näiden maiden tupakantuotannossa harjoitetaan enimmäkseen sosiaalista polkumyyntiä eli käytetään hyväksi nais- ja lapsityövoimaa. Eräästä WHO:n tekemästä tutkimuksesta (12) käy ilmi, että Intiassa tupakka-alalla työskentelee nykyisin 325 000 alaikäistä, joista 50 % on alle 7-vuotiaita; Brasiliassa alaikäisiä työntekijöitä on jo 520 000, joista 32 % alle 14-vuotiaita. On yleisesti tiedossa, että tilanne toistuu muissakin maissa, esimerkiksi Kiinassa, Indonesiassa, Zimbabwessa tai Argentiinassa, jotka ovat suurimpia tupakantuottajamaita.

14.10

ETSK katsoo, että Euroopan tupakkatuotteiden ensiasteen jalostussektorin elinkelpoisuus liittyy suoraan tupakanviljelyn jatkamiseen yhteisössä. Raakatupakan korkeiden kuljetuskustannusten vuoksi tupakan ensimmäinen jalostaja ei pysty elämään tuontitupakan jalostuksesta. Jos tupakanviljely katoaa, aletaan tuoda jalostettua tupakkaa, millä luonnollisesti on vaikutuksensa kyseiseen teollisuudenalaan ja siihen liittyvään työllisyyteen.

14.11

Sitä paitsi tupakanviljelylle ei ole muuta taloudellisesti kannattavaa viljelyvaihtoehtoa, joka nyt pystyisi yksin luomaan saman määrän työpaikkoja ja siis pitämään väestön maaseudulla, kuten nykyisin on tupakan laita. Tupakanviljelylle ei toistaiseksi ole löydettävissä vaihtoehtoja, sillä muiden kasvien viljely perustuu kiintiöihin (eli niillä on tietyt tuotantokiintiöt ja niitä sakotetaan kiintiöiden ylittämisestä). Lisäksi on juuri tehty alan uudistusta koskeva ehdotus tutkimatta alaa perusteellisesti. Tämä osoittaa selvästi, että maatalousalan budjettia halutaan leikata. Todellisuudessa jäsenvaltiot saavat kuitenkin edelleen tupakasta verotuloja, vaikka sitä tuotaisiin yhteisön ulkopuolisista maista.

14.12

ETSK:n mielestä on kyse ehdotuksesta, joka on sijoitettava kestävää kehitystä ja terveyttä koskevien politiikkojen yhteyteen. Ehdotus on kuitenkin erittäin sekava. Tupakankulutusta (joka toisaalta tuo yhteisön valtioille runsaasti verotuloja: 63 miljardia euroa) ei todellakaan voida eikä pidä lyhyellä aikavälillä torjua: sen seurauksena eurooppalaiset viljelijät joutuisivat kriisiin, sillä useimmat viljelijät harjoittavat toimintaansa muita heikommassa asemassa olevilla maaseutualueilla, jotka saavat yhteisön talousarviosta tuloja vain 955 miljoonaa euroa.

14.13

Ennen kuin komissio päättää tukien täydellisestä irrottamisesta tuotannosta, sen tulisi esittää ratkaisu tämän kyseisellä alalla aiheuttamiin ongelmiin. ETSK pahoittelee, että toistaiseksi ei ole esitetty mitään ratkaisua tuotantoalan vaihtoa varten.

14.14

ETSK korostaa tässä yhteydessä eurooppalaisten tupakanviljelymenetelmien suotuisia ympäristövaikutuksia, sillä jopa komissio myöntää, että vuoristoalueet ovat vaarassa autioitua. Tupakan viljelyalasta 30 % sijaitsee näet vuoristoalueilla. Asiantuntijoiden (13) mukaan tupakan aiheuttama saastuminen on Euroopassa neljä kertaa alhaisempaa kuin muiden kasvilajien.

14.15

COGEA:n vaikutustutkimuksessa (14) todetaan, että 81 % tupakasta tuotetaan ja 71 % savukkeista kulutetaan kehitysmaissa. Tutkimuksesta ilmenee lisäksi, ettei tupakka-alan YMJ vaikuta lainkaan maailmanmarkkinahintoihin, että interventiomekanismit ja vientituet lakkautettiin kymmenen vuotta sitten ja että tullisuoja on alentunut.

14.16

ETSK pitää erittäin tärkeänä tupakka-alan YMJ:n vaikutusta tuottaja-alueiden kestävään kehitykseen, sillä se yhdistää sopusointuisesti talouskehityksen, ympäristönsuojelun ja ihmisarvoiset työskentelyolosuhteet useimmilla muita heikommassa asemassa olevilla tavoite 1 -alueilla.

14.17

ETSK painottaa eurooppalaisen yhteiskunnan olevan yhä enemmän huolissaan tuotteiden laadusta, tuotannossa vallitsevista työskentelyolosuhteista ja tuotantomenetelmistä.

15   Päätelmät

15.1

ETSK korostaa, että komission ehdotus on epäjohdonmukainen ja että sillä on vakavia kerrannaisvaikutuksia tuottaja-alueisiin sekä tupakantuottajien elintasoon.

15.2

Tupakka-alasta tehtyjen tutkimusten pohjalta ETSK katsoo, että komission ehdotuksessa ei esitetä ratkaisuja tukien täydellisen tuotannosta irrottamisen mahdollisesti alalla aiheuttamiin seurauksiin. Tästä syystä komission tulisi ETSK:n mielestä esitellä kaikki mahdolliset vaihtoehdot asianomaisten alueiden maanviljelijöiden tulevaisuuden turvaamiseksi.

15.3

ETSK katsoo, että Euroopassa harjoitettavan tupakanviljelyn ja tupakointitottumusten välisen yhteyden puuttumisesta tiedetään entistä enemmän, mutta tunnustaa samalla, että suuri yleisö yhdistää kyseiset kaksi asiaa edelleen toisiinsa.

15.4

Komitea esittää, että komissio harkitsisi tupakan YMJ:n uudistuksessa tukien irrottamista tuotannosta siten, että otetaan huomioon viljelyn sosiaalinen merkitys ja jätetään jäsenvaltioille huomattava harkintavalta, jotta ne voivat ottaa huomioon erilaiset tuotantotilanteet.

15.5

ETSK:n mielestä tupakan YMJ:n uudistuksen kannalta olisi myönteistä, että alan rakenne pysyisi nykyisellään. Hallinnoinnista vastaavat nykyään tuottajaryhmittymät, mikä on tehnyt alasta toimivan ja tehokkaan.

15.6

ETSK pitää järkevänä, että alalla helpotetaan viljelijöiden välisiä siirtoja, jotta edistetään tilojen elinkelpoisuutta ja kilpailukykyä tulevaisuudessa. Lisäksi tulee vahvistaa kiintiöiden takaisinostomahdollisuus.

15.7

ETSK kehottaa niin ikään, että otsakkeelle 1 a) varattu budjetti säilytetään kokonaisuudessaan ja että jäsenvaltioille jätetään mahdollisuus päättää maaseudun kehittämiseen käytettävästä prosenttiosuudesta.

15.8

Koska tupakanviljelyllä on alueille erityinen ekologinen ja sosiaalinen merkitys, on määriteltävä kohdennetusti maaperän hyvän maataloudellisen ja ekologisen tilan säilymisen vaatimukset. Lisäksi on otettava käyttöön työllisyyden säilyttämistä koskevat vähimmäiskriteerit ja mahdollistettava näiden tukien hyväksyntä.

HUMALA

16   Johdanto

16.1

Humala on oluentuotannon välttämätön ainesosa. Humala (humulus lupulus) on nopeasti kasvava köynnöskasvi, jota viljellään monimutkaisissa säleikkörakenteissa. Humala antaa oluelle maun, karvauden ja säilyvyyden.

16.2

Euroopan komissio julkaisi 30. syyskuuta 2003 kertomuksen humala-alan kehityksestä (KOM(2003) 571 lopullinen).

16.2.1

Kertomuksessa esitetään yleiskatsaus humala-alasta ja sen yhteisestä markkinajärjestelystä.

16.3

Komissio antaa kertomuksessa myönteisen arvion humala-alan markkinajärjestelyn tuloksista.

16.3.1

Humala-alan markkinajärjestelyn ansiosta markkinat ovat ennen kaikkea onnistuneet sopeutumaan viime vuosina tapahtuneisiin valtaviin muutoksiin. Yhteisön humalantuottajat ovat pystyneet säilyttämään markkinoilla johtoasemansa. Erityistoimenpitein tarjonta on sovitettu entistä paremmin kysyntään. Humalaa viljellään kahdeksassa tuottajajäsenvaltiossa perhetiloilla, joiden keskikoko on 7,8 hehtaaria. Kysyntä (panimoala) on puolestaan vahvasti keskittynyttä.

16.3.2

Nykyisessä markkinajärjestelyssä säädetään myös humalan sertifiointimenettelystä, johon sisältyy kullekin erälle poikkeuksetta myönnettävä alkuperätodistus sekä yleinen laatutakuu- ja sopimusjärjestelmä.

16.4

Järjestelmän soveltamisesta vastaavat tuottajaryhmittymät, joiden komissio kuvailee olevan humala-alan yhteisen markkinajärjestelyn ”sielu”. Tuottajaryhmittymillä onkin olennainen tehtävä yleisen laatutakuu- ja sopimusjärjestelmän täytäntöönpanossa, etenkin sertifioitaessa humalaa ja myönnettäessä kullekin erälle alkuperätodistuksia. Niillä on myös keskeinen rooli käynnistettäessä ja toteutettaessa laatuun, tutkimukseen, kasvinsuojeluun, tuotannon keskittämiseen ja tuotantomenetelmiin liittyviä hankkeita.

16.5

Humala-alasta koituvat menot ovat pysytelleet viimeksi kuluneina vuosina 13 miljoonan euron paikkeilla.

17   Komission ehdotuksen pääsisältö

17.1

Humalan tai oliivien kaltaisten pysyvien kasvien tuotanto ei aikaisemmin ole kuulunut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamisalaan. Nyt komissio ehdottaa, että humala-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 1696/71 mukainen maatilan tulotuki sisällytetään maatilan tulotukea koskevan yleisasetuksen soveltamisalaan.

17.2

Komissio ehdottaa, että kaikki humalapalkkiot sisällytetään maatilapalkkioita koskevan asetuksen soveltamisalaan. Palkkiot pysyvät edelleen 480 eurona hehtaarilta.

17.3

Komission tarkoituksena on, että jäsenvaltiot voivat edelleen pidättää humalantuotantoon 25 prosenttia kansallisista enimmäismääristä.

18   Huomautuksia

18.1

ETSK pitää myönteisenä sitä, että 26. kesäkuuta 2003 tehtyjen YMP:n uudistusta koskevien ”Luxemburgin päätösten” jälkeen komissio ehdottaa nyt humala-alan maatilan tulotuen sisällyttämistä maatilan tulotukea koskevaan yleisasetukseen kajoamatta tuen määrään. On joka tapauksessa tärkeää taata, että Euroopan unioni on myös laajentumisensa jälkeen maailman suurin humalantuottaja.

18.2

ETSK hyväksyy Luxemburgissa kokoontuneen neuvoston päätelmät ja komission perustelut sille, että tuen osittaista irrottamista tuotannosta helpotetaan aloilla, joilla on erityisen suuri vaara luopua tuotannosta tai saattaa ala epätasapainoon. ETSK suosittaakin, että kaikki humalaa tuottavat jäsenvaltiot sitoisivat edelleen tietyn osan suorista tuista humalan tuotantoon.

18.2.1

ETSK:n mielestä humala-alan tuesta tulisi sitoa tuotantoon 40 prosenttia eikä 25 prosenttia, kuten komissio on alun perin ehdottanut. Näin otettaisiin asianmukaisesti huomioon tuottajaryhmittymien välttämätön panos. Viitemäärää laskettaessa tulisi niin ikään ottaa huomioon erityisjärjestelyn yhteydessä raivatut humalanviljelyalat.

18.2.2

ETSK muistuttaa, että jos jäsenvaltioilla on mahdollisuus valita ”tuotantojärjestelmä” (muutettavan asetuksen 51—57 artikla) tai ”alueellinen järjestelmä” (muutettavan asetuksen 58 artikla), viimeksi mainittu vaihtoehto supistaa humalatukia muiden kasvien viljelyn hyväksi.

Bryssel 26. helmikuuta 2004

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Roger BRIESCH


(1)  YMP:n uudistus — Puheenjohtajavaltion välitysehdotus (johon komissio yhtyy). Asiakirjan numero 10961/03.

(2)  EYVL C 221, 7.8.2001.

(3)  EYVL C 125, 27.5.2002.

(4)  EUVL C 85, 8.4.2003.

(5)  EUVL C 208, 3.9.2003.

(6)  KOM(2003) 554 lopullinen.

(7)  Valkoinen kirja tupakasta, Union Internationale des Producteurs de Tabac UNITAB.

(8)  Komission kertomus neuvostolle raakatupakka-alan yhteisestä markkinajärjestelystä, KOM(96) 554.

(9)  EYVL C 94, 18.4.2002, s. 14—17.

(10)  KOM(2001) 264 lopullinen.

(11)  Neuvoston oikeudellisen yksikön selvitys (vuodelta 2002) ”Komission tiedonanto kestävästä kehityksestä sekä Göteborgissa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät verrattuna tupakka-asetuksen johdanto-osan 5 ja 6 kappaleeseen”.

(12)  WHO-ILO.

(13)  Tupakka-alan tukijärjestelmä. Laajennettu vaikutustenarviointi, SEC(2003) 1023.

(14)  Katso edellinen alaviite.


Top