Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52009IP0238

Tuomioiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (2008/2233(INI))

OJ C 184E , 8.7.2010, p. 7–11 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

8.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 184/7


Keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Tuomioiden tehokas täytäntöönpano Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys

P6_TA(2009)0238

Euroopan parlamentin päätöslauselma 22. huhtikuuta 2009 tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys (2008/2233(INI))

2010/C 184 E/02

Euroopan parlamentti, joka

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 65 artiklan,

ottaa huomioon komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan ”Tuomioiden tehokas täytäntöönpanoa Euroopan unionissa: velallisen omaisuuden läpinäkyvyys” (KOM(2008)0128),

ottaa huomioon komission 24. lokakuuta 2006 antaman vihreän kirjan tuomioiden täytäntöönpanon tehostamisesta Euroopan unionissa: pankkitalletusten takavarikointi (KOM(2006)0618) ja parlamentin 25. lokakuuta 2007 antaman sitä koskevan päätöslauselman (1),

ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sähköisestä oikeudenkäytöstä (2),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 3. joulukuuta 2008 antaman lausunnon,

ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 22. syyskuuta 2008 antaman lausunnon,

ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan,

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0252/2009),

A.

ottaa huomioon, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti yhteisön välineen hyväksymistä oikeudellisen yhteistyön alalla sellaisissa yksityisoikeudellisissa asioissa, joiden vaikutukset ulottuvat valtioiden rajojen yli, voidaan harkita ainoastaan, jos voidaan näyttää, että sisämarkkinoiden toteuttamista tai toimintaa haittaavaa estettä on mahdotonta poistaa kansallisella tasolla,

B.

ottaa huomioon, että velanmaksun viivästyminen ja sen maksamatta jättäminen vaarantaa sekä yritysten että kuluttajien edut, etenkin jos velkojalla ja täytäntöönpanoviranomaisilla ei ole tietoa velallisen olinpaikasta eikä hänen varoistaan; ottaa huomioon, että asiaa pahentaa nykyinen taloudellinen tilanne, jossa rahavirrat ovat elintärkeitä yritysten selviämisen kannalta,

C.

ottaa huomioon, että rajat ylittävään velkojen perintään liittyvät ongelmat saattavat haitata maksamismääräysten vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa ja oikeussuojan saatavuutta; ottaa lisäksi huomioon, että jos tuomioistuinten päätöksiä ei panna täytäntöön, oikeuden toteutuminen ja kaupallisen moraalin normit vaarantuvat,

D.

ottaa huomioon, että velkojen perintä on yleisesti ottaen suuri ongelma, joka on vielä pahempi, jos saatavat ovat luonteeltaan rajat ylittäviä, ja että ongelma on suuri etenkin pienyrityksille, joilla ei ole käytettävissään erikoistuneita asianajajia tai velkojen perinnästä vastaavia osastoja ja jotka joutuvat usein epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, koska niiden on käytettävä henkilöstöä, niukkoja taloudellisia resursseja ja ennen kaikkea aikaa tämän ongelman ratkaisemiseen tuottavan toiminnan sijaan,

E.

katsoo olevan merkkejä siitä, että maksuviivästysdirektiiviä (3) ei noudateta eikä tunneta riittävästi; katsoo, että jos kyseinen direktiivi nyt päivitettäisiin ja pantaisiin asianmukaisesti täytäntöön, se vähentäisi huomattavasti maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämisiä,

F.

ottaa huomioon, että sopimuksia ja maksukyvyttömyyttä koskevassa erilaisissa kansallisessa lainsäädäntöjärjestelmissä on suuria eroja siinä, miten velkojat voivat varmistaa saatavansa sopimushetkellä erityisesti käyttämällä omistuksenpidätyslausekkeita tai muita vastaavia menettelyjä, joita joskus kierretään mainittujen erojen takia,

G.

ottaa huomioon, että tuomioistuinten päätösten täytäntöönpanoon liittyvän yhteisön lainsäädännön antamisen on koskettava kaikkia velallisia tekemättä ennakolta eroa vilpittömässä tai vilpillisessä tarkoituksessa toimineiden velallisten välillä,

H.

ottaa huomioon, että velkojen välttelyä, maksuviivästymistä ja maksamatta jättämistä pahentaa usein osapuolten piittaamattomuus heidän sopimusta edeltävissä ja sopimukseen liittyvissä toimissaan; katsoo, että on korostettava enemmän kaupallista tietoisuutta ja yhteisen viitekehyksen mukaisten valinnaisten lausekkeiden mahdollista käyttöä ”eurooppalaiseen” tapaan, millä varmistettaisiin se, että osapuolet harkitsevat tarkkaan näitä asioita kauppasuhteensa alussa,

I.

ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut mahdollinen vakava ongelma, joka koskee rajat ylittäviä tapauksia ja vastahakoisia velallisia, jotka voisivat maksaa velkansa, mutta eivät tee sitä, tai jotka eivät mahdollisesti maksa takaisin velkaansa, vaikka asiasta on annettu oikeuden päätös; ottaa huomioon, että vaikuttaisi siltä, että tällaisilla henkilöillä on usein huomattavia osuuksia eri yksiköissä, bulvaaneissa ja säätiöissä ja että täytäntöönpano ei onnistu ilman tarvittavia tietoja; ottaa huomioon, että usein tällaiset tiedot on saatava vastahakoisen velallisen tietämättä, koska hän voi usein siirtää varat toiselle lainkäyttöalueelle lyhyellä varoitusajalla,

J.

ottaa huomioon, että parlamentin tietoon on tullut myös, että tietyt itsenäiset valtiot eivät noudata toisessa valtiossa annettuja välitystuomioita tai tuomioistuinten tuomioita, minkä vuoksi on syntynyt keinottelua harjoittavia rahastoja (vulture funds), jotka ostavat tämän valtiovelan paljon edullisemmin ja pyrkivät hyötymään tuomion täytäntöönpanosta; katsoo, että olisi todennäköisesti parempi ja oikeudenmukaisempi vaihtoehto antaa alkuperäisille velkojille keinot hakea itse muutosta,

K.

ottaa huomioon, että on esitetty, että on vain harvoja valtioita, joilla ei ole lainkaan varoja oman alueensa ulkopuolella, ja että jos velkojalla ei ole mahdollisuuksia saada tuomio pannuksi täytäntöön (yksinomaan) omassa jäsenvaltiossaan tai kyseisessä valtiossa, ainoa tehokas oikeussuojakeino ovat ulkomaiset tuomioistuimet, etenkin muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa toimivat tuomioistuimet,

L.

ottaa huomioon, että Bryssel I -asetuksen (4) mukaan kullakin jäsenvaltiolla on omat väliaikaiset, kansallisen lainsäädännön mukaisesti laaditut ja hallinnoidut toimenpiteensä ja että kyseisen asetuksen mukaan ex parte -määräykset eivät kuulu vastavuoroisen tunnustamisen ja täytäntöönpanon piiriin; ottaa huomioon, että vastaanottava tuomioistuin panee täytäntöön inter partes -määräykset käytettävissään olevien keinoin, joiden vaikutukset ovat vaikutukseltaan mahdollisimman samat,

M.

ottaa huomioon, että väliaikaisiin toimenpiteisiin kuuluvat: i) määräykset tuomion täytäntöönpanotoimiin liittyvää omaisuutta koskevien tietojen ilmoittamisesta, ii) määräykset omaisuuden suojelusta ennen täytäntöönpanoa ja iii) ne voivat olla myös tilapäisen maksumääräyksen muodossa, jolloin velkoja saisi maksun välittömästi meneillään olevan kiistan ratkaisua odotettaessa,

N.

katsoo, että väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamiseen pitäisi soveltaa samoja ehtoja kuin yhteisöjen tuomioistuimessa eli velkojan olisi vakuutettava tuomioistuin siitä, että velkojaa koskeva vaade on ilmeisesti perusteltu (täytäntöönpanokelpoinen oikeus, joka on tuomioistuimen päätöksen tai virallisen asiakirjan taikka vaadetta koskevan todisteen muodossa, jolloin kyseessä on prima facie -tapaus – fumus boni juris), ja näytettävä toteen kiireellisyys (tosiasiallinen riski siitä, ettei vaadetta voida panna täytäntöön, ellei toimenpidettä toteuteta (periculum in mora)), ja katsoo, että tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisen edellytyksenä voi olla vakuuden asettaminen,

O.

katsoo, että pienimuotoisissa tapauksissa, varsinkin jos oikeuskulut voisivat muodostua esteeksi, oikeuden viivästyminen tarkoittaa, että oikeus ei toteudu, ja katsoo, että laajoissa tapauksissa suurin este voi olla se, että varoista ei saada tietoa; katsoo sen vuoksi, että molemmissa tapaustyypeissä väliaikaisten toimenpiteiden käyttäminen voisi olla asianmukainen ratkaisu,

P.

katsoo lisäksi, että kaikkia yhteisön toimia, joiden tarkoituksena on antaa tietoa saataville, on myös tarkasteltava tällaisten tapausten yhteydessä, joissa tiedon puute aiheuttaa vakavaa epäoikeudenmukaisuutta; ottaa huomioon, että velkojalla on mahdollisuus saada tuomio pannuksi täytäntöön vain, jos käytettävissä on tiedot velallisen (ja vieläkin paremmin perustein vastahakoisen velallisen) varoista, jotka voidaan ottaa huomioon tuomion täytäntöönpanossa,

Q.

ottaa huomioon, että käytännössä tämä ongelma ei rajoitu tapauksiin, joissa on jo annettu tuomio, jota ei ole noudatettu: ongelma voi tulla esiin ennen kuin velkojat esittävät saatavansa,

R.

katsoo kuitenkin olevan ehdottoman tärkeää, että kaikki ehdotetut toimet ovat oikeasuhteisia; ottaa lisäksi huomioon, että niissä ei pitäisi ainoastaan toistaa sitä, mikä voidaan jo saavuttaa nykyisten kansallisten toimien avulla vaan niissä olisi keskityttävä rajat ylittäviin saataviin ja vältettävä tarpeetonta ja epäasianmukaista lähentämistä,

S.

ottaa huomioon esitetyn osittaisen huolestumisen siitä, että jotkut ajatukset tuomioiden tehokkaasta täytäntöönpanosta Euroopan unionissa velallisen omaisuuden läpinäkyvyyden avulla saattavat olla perusoikeuksien, myös yksityisyyden suojaa koskevan oikeuden (tietosuoja), vastaisia ja vaarantaa menettelyjä koskevat takeet ja olla useiden jäsenvaltioiden perustuslaillisten perinteiden vastaisia,

T.

katsoo, että kaikkien ehdotusten on oltava kustannustehokkaita, ja ne on integroitava muihin yhteisön politiikan aloihin, jotta vältetään toimien turha päällekkäisyys,

1.

panee tyytyväisenä merkille edellä mainitun komission 6. maaliskuuta 2008 antaman vihreän kirjan, koska sillä edistetään osaltaan Lissabonin strategiaa;

2.

toteaa, että välttämättömiä tietoja koskeva avoimuuden puute estää velallista täyttämästä velvoitteitaan ja on vilpittömyyden ja varallisuusoikeudellisen yhteisvastuun vastaista; katsoo, että velkojen perintää koskevien kansallisten lainsäädäntöjen tuntemuksen puute tai niiden tehottomuus hidastavat yhtenäisten sisämarkkinoiden toteuttamista ja aiheuttavat perusteettomia kuluja;

3.

panee merkille, että maksujen viivästyminen, maksamatta jättäminen ja hankaluudet näiden velkojen perimisessä vahingoittavat velkojina olevien yritysten ja kuluttajien etuja, vähentävät luottamusta sisämarkkinoihin ja heikentävät oikeuden toimintaa;

4.

tukee integroitua ja tehokasta lähestymistapaa ”paremman säädöskäytännön” periaatteiden mukaisesti ja katsoo, että saatavien perintää koskeva tavoite on saavutettava takaamalla syrjimättömyys, arkaluontoisten tietojen suojelu ja oikeudelliset takeet oikein suhteutetuilla toimenpiteillä, joilla varmistetaan tarvittava avoimuus ja vähennetään huomattavasti tiedotus- ja hallintokustannuksia;

5.

kannattaa sitä, että velkojan on julkisesti saatavilla olevan tiedon lisäksi voitava toimivaltaisen viranomaisen välityksellä tai valvonnan alaisuudessa päästä vaivatta tarvittaviin tietoihin täytäntöönpanomenettelyn aloittamiseksi ja velkansa perimiseksi soveltaen helposti toteutettavia menettelyjä koko sisämarkkinoiden alueella;

6.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että velkojen rajat ylittävä perintä oikeuden päätösten täytäntöönpanon avulla on huomattava ongelma sisämarkkinoilla, mutta katsoo, että komission esittämiä ratkaisuja on työstettävä edelleen, jotta voidaan asianmukaisesti puuttua vakavimpaan ongelmaan eli velallisen vastahakoisuuteen;

Ehdotus laatia käsikirja kansallisista täytäntöönpanosäännöksistä ja -käytänteistä

7.

panee merkille, että tällaisen käsikirjan tuottaminen ja ajantasaistaminen saattaa olla työlästä ja kallista, että muutosta hakevien henkilöiden kannalta saattaisi olla helpompaa, jos olisi yksi järjestelmä, ja että useimmissa tapauksissa velkojien on pyydettävä neuvoja asiaankuuluvilta ulkomaisilta asianajajilta; katsoo, että yhdenmukaistetusta versiosta saattaa kuitenkin olla hyötyä toimivan rajat ylittävän järjestelmän puuttuessa;

8.

uskoo lujasti, että kansallisten rekisterien julkaiseminen ulkomaisista asianajajista, jotka käyttävät direktiivin 77/249/ETY (5) ja 98/5/EY (6) mukaisia oikeuksiaan sisämarkkinoilla, olisi hyödyllistä; huomauttaa, että tällaisiin kansallisiin rekistereihin voisi olla linkit komission sivustolta ja ne voisivat täydentää käsikirjaa;

Tietorekistereissä saatavilla olevien tietojen lisääminen ja niiden saatavuuden parantaminen

9.

vastustaa väestö-, sosiaaliturva- ja verotietorekistereitä koskevan kaikenlaisen tiedon antamista perusteettomasti, harkitsemattomasti ja mielivastaisesti nähtäville ja kannattaa asianmukaista ja oikeasuhteista kehystä tuomioiden tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi Euroopan unionissa;

10.

katsoo, että väestörekisterien käyttömahdollisuus (kun rekisteri on olemassa) voi olla hyödyksi pyrittäessä jäljittämään niitä onnettomia yksityishenkilöitä, jotka eivät ole hoitaneet elatusmaksujaan tai henkilökohtaisia lainojaan, ja estämään väärinkäyttöä;

11.

katsoo, että vaikka joillakin lainkäyttöalueilla on alettu onnistuneesti parantaa mahdollisuutta tutustua sosiaaliturva- ja verotietorekistereihin, on myös varmistettava tietosuojaa ja luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen; huomauttaa, että tämä on suurelle yleisölle arkaluonteinen asia; toteaa lisäksi, että saattaa syntyä juridisia ongelmia, jos tietoja käytetään eri tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on kerätty;

12.

katsoo myös, että veroilmoituksia ja sosiaaliturvaa koskevat rekisterit ovat monissa jäsenvaltioissa luottamuksellisia ja että niissä ei pidettäisi myönteisenä ajatusta rekisteristä, johon liittyy riski, että tiedot voivat joutua hukkaan, ja sitä pidettäisiin toimeenpanovallan väärinkäyttönä;

13.

katsoo, että jos ehdotus ei ole oikeassa suhteessa haluttuun päämäärään nähden, se saattaa mahdollistaa väärinkäytön ja loukata oikeutta yksityisyyden suojaan;

Täytäntöönpanoviranomaisten välinen tietojenvaihto

14.

katsoo, että ajatusta täytäntöönpanosta vastaavien julkisten elinten välisen yhteistyön parantamisesta kannattaa tutkia edelleen, mutta huomauttaa, että kaikilla jäsenvaltioilla ei ole tällaisia elimiä;

Velallisen ilmoitus

15.

katsoo, että velallisen ilmoitus voi olla hyödyllinen osa tuomion täytäntöönpanoa koskevaa menettelyä, jos siihen liittyy kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia;

16.

katsoo, että tällä alalla ei tarvita yhteisön toimia niin kauan kuin ei voida osoittaa, etteivät jäsenvaltioiden voimassa olevat välineet ole tehokkaita;

Muut toimenpiteet

17.

ehdottaa, että harkittaisiin mahdollisuutta ottaa käyttöön yhteisön väliaikainen toimenpide kansallisten tuomioistuinten toimenpiteiden lisäksi; katsoo, että se voisi olla yksinkertainen ja joustava menettely, joka olisi voimassa koko Euroopan unionissa ja jonka avulla vältettäisiin viivästykset ja turhat kustannukset; katsoo, että se olisi myös tehokas ja oikeudenmukainen muille kuin asianosaisille;

18.

ehdottaa, että tällaista toimenpidettä voitaisiin soveltaa myös välimiesmenettelyissä annettuihin vaatimuksiin ja se voitaisiin ottaa huomioon Bryssel I -asetuksen tulevan tarkistamisen yhteydessä;

19.

kehottaa komissiota käsittelemään tätä asiaa prioriteettina ja toteuttamaan a) ongelman perinpohjaisen arvioinnin, b) toteutettavuustutkimuksen mahdollisista yhteisön välineistä ja c) vaikutusarvioinnin mahdollisista yhteisön lainsäädännön keinoista, jotka rajoittuvat rajat ylittäviin näkökohtiin; katsoo, että komission suorittamassa tarkastelussa pitäisi myös yksilöidä ja perustella asianmukaisesti sopiva oikeusperusta kaikille ehdotetuille yhteisön välineille siten, että oikeusperusta rajoittuu rajat ylittäviin tapauksiin ja täydentää eikä häiritse tällä alalla toteutettavien puhtaasti kansallisten keinojen soveltamista;

20.

kehottaa komissiota harkitsemaan perin pohjin sopimuksen tekoa edeltäviä ja sopimuksessa mainittuja toimia, jotka voitaisiin liittää yhteisen viitekehyksen tai siitä johdetun vaihtoehtoisen välineen kehittämiseen sen varmistamiseksi, että eurooppalaisten rajat ylittävien sopimusten osapuolet harkitsevat maksuviivästyksiä ja maksamatta jättämistä sopimuksia tehdessään;

21.

odottaa malttamattomana maksuviivästysdirektiivin uudelleenarviointia ja kehottaa komissiota etenemään tässä asiassa mahdollisimman nopeasti vallitsevan taloudellisen tilanteen vuoksi;

22.

ehdottaa, että olisi suoritettava tutkimus kansallisten oikeudellisten lähestymistapojen eroista omistuksenpidätyksessä ja muissa vastaavissa menettelyissä niiden vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi;

23.

ehdottaa, että osapuolen, joka on saanut varallisuusoikeuksia oikeuden päätöksellä, pitäisi voida käyttää oikeuksiaan samoin edellytyksin kuin siirtävä osapuoli;

*

* *

24.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.


(1)  EUVL C 263 E, 16.10.2008, s. 655.

(2)  Hyväksytyt tekstit, P6_TA(2008)0637.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/35/EY, annettu 29. kesäkuuta 2000, kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (EYVL L 200, 8.8.2000, s. 35).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001, annettu 22. joulukuuta 2000, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EYVL L 12, 16.1.2001, s. 1).

(5)  Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22. maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta (EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, annettu 16. helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu (EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36).


Top