28.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 159/1

(1)

Neuvoston direktiiviä 93/7/ETY (2) on muutettu huomattavilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 96/100/EY (3) ja 2001/38/EY (4). Koska siihen on määrä tehdä lisää muutoksia, direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Sisämarkkinat muodostavat alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden vapaa liikkuvuus taataan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan mukaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat määräykset eivät estä sellaisia tuontia, vientiä tai kauttakuljetusta koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja taiteellisten, historiallisten tai arkeologisten kansallisaarteiden suojelemiseksi.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklan nojalla ja sen rajoissa jäsenvaltioilla on oikeus määritellä kansallisaarteensa ja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet niiden suojelemiseksi. Unionilla on kuitenkin arvokas rooli kannustaessaan jäsenvaltioita yhteistyöhön eurooppalaisittain merkittävän kulttuuriperinnön ja siihen kuuluvien kansallisaarteiden suojelussa.

(4)

Direktiivillä 93/7/ETY otettiin käyttöön järjestelmä, jonka avulla jäsenvaltiot voivat varmistaa sellaisten kulttuuriesineiden palauttamisen alueelleen, jotka on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa luokiteltu kansallisaarteiksi, kuuluvat mainitun direktiivin liitteessä tarkoitettuihin kulttuuriesineiden yhteisiin luokkiin ja jotka on viety jäsenvaltioiden alueelta kansallisten toimenpiteiden tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 116/2009 (5) vastaisesti. Tuo direktiivi koski myös kansallisaarteiksi luokiteltavia kulttuuriesineitä, jotka kuuluvat olennaisena osana julkisiin kokoelmiin tai kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin mutta jotka eivät sisälly yhteisiin luokkiin.

(5)

Direktiivillä 93/7/ETY saatiin aikaan jäsenvaltioiden välistä kansallisaarteita koskevaa hallinnollista yhteistyötä, joka liittyy läheisesti Interpolin ja muiden toimivaltaisten laitosten kanssa varastettujen taideteosten alalla tehtävään yhteistyöhön ja johon kuuluu erityisesti kadonneiden, varastettujen ja laittomasti alueelta vietyjen kansallisaarteisiin ja julkisiin kokoelmiin kuuluvien kulttuuriesineiden kirjaaminen.

(6)

Direktiivissä 93/7/ETY säädetty menettely oli ensimmäinen askel jäsenvaltioiden välisessä tämän alan yhteistyössä sisämarkkinoiden yhteydessä, ja sen tavoitteena oli alan kansallisen lainsäädännön vastavuoroisen tunnustamisen edistäminen.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 116/2009 säädettiin yhdessä direktiivin 93/7/ETY kanssa unionin järjestelmästä jäsenvaltioiden kulttuuriesineiden suojelemiseksi.

(8)

Direktiivin 93/7/ETY tarkoituksena oli varmistaa kulttuuriesineiden fyysinen palauttaminen siihen jäsenvaltioon, jonka alueelta ne on laittomasti viety, riippumatta kyseisten esineiden omistamiseen liittyvistä oikeuksista. Direktiivin soveltaminen on kuitenkin osoittanut kulttuuriesineiden palauttamista koskevan järjestelmän rajoitukset. Direktiivin soveltamista koskevissa kertomuksissa on todettu, että direktiiviä on sovellettu harvoin erityisesti siksi, että sen soveltamisala on suppea, mikä johtuu kyseisen direktiivin liitteessä asetetuista ehdoista, palauttamiskanteen nostamiselle asetetusta lyhyestä määräajasta ja palauttamiskanteeseen liittyvistä kustannuksista.

(9)

Tämän direktiivin soveltamisala olisi laajennettava kattamaan kaikki kulttuuriesineet, jotka jäsenvaltio on kansallisen lainsäädännön tai kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti luokitellut tai määritellyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuiksi taiteellisiksi, historiallisiksi tai arkeologisiksi kansallisaarteiksi. Näin ollen tätä direktiiviä olisi sovellettava historiallisesti, paleontologisesti, etnografisesti tai numismaattisesti kiinnostaviin tai tieteellisesti arvokkaisiin esineisiin, riippumatta siitä, ovatko ne osa julkista tai muuta kokoelmaa vai yksittäisiä esineitä tai ovatko ne peräisin luvallisista tai luvattomista kaivauksista, kunhan ne on luokiteltu tai määritelty kansallisaarteiksi. Kansallisaarteiksi luokiteltujen tai määriteltyjen kulttuuriesineiden ei myöskään pitäisi olla enää tarpeen kuulua mihinkään luokkaan tai noudattaa esineiden ikää ja/tai rahallista arvoa koskevia alarajoja kuuluakseen tämän direktiivin nojalla mahdollisesti palautettaviin esineisiin.

(10)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa tunnustetaan kansallisaarteiden suojelua koskevien kansallisten järjestelmien moninaisuus. Jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen, yhteistyöhalukkuuden ja yhteisymmärryksen edistämiseksi ilmauksen ”kansallisaarre” soveltamisala olisi määritettävä perussopimuksen 36 artiklan puitteissa. Jäsenvaltioiden olisi myös helpotettava kulttuuriesineiden palauttamista jäsenvaltioon, jonka alueelta kyseiset esineet on laittomasti viety riippumatta tuon jäsenvaltion liittymispäivämäärästä, ja niiden olisi varmistettava, ettei tällaisten esineiden palauttamisesta aiheudu kohtuuttomia kustannuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava palauttaa muitakin kuin kansallisaarteiksi luokiteltuja tai määriteltyjä kulttuuriesineitä, edellyttäen että perussopimuksen asiaankuuluvia määräyksiä noudatetaan, sekä ennen 1 päivää tammikuuta 1993 laittomasti vietyjä kulttuuriesineitä.

(11)

Jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä olisi lisättävä, jotta tätä direktiiviä voitaisiin soveltaa tehokkaammin ja yhtenäisemmin. Sen vuoksi keskusviranomaisia olisi vaadittava olemaan tehokkaassa yhteistyössä keskenään ja vaihtamaan tietoja laittomasti viedyistä kulttuuriesineistä käyttäen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1024/2012 (6) perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jäljempänä ’IMI’. Tämän direktiivin täytäntöönpanon tehostamiseksi olisi otettava käyttöön erityisesti kulttuuriesineitä varten kehitetty IMI-järjestelmän moduuli. Myös jäsenvaltioiden muiden toimivaltaisten viranomaisten on suotavaa käyttää tilanteen vaatiessa kyseistä järjestelmää.

(12)

Henkilötietojen suojan varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten hallinnollisessa yhteistyössä ja tietojenvaihdossa olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (7) sekä — käytettäessä IMI-järjestelmää — asetuksessa (EU) N:o 1024/2012 vahvistettuja sääntöjä. Direktiivissä 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001 (8) vahvistettuja määritelmiä olisi sovellettava myös tässä direktiivissä.

(13)

Määräaikaa, jonka kuluessa on tarkastettava, onko toisesta jäsenvaltiosta löytynyt kulttuuriesine direktiivissä 93/7/ETY tarkoitettu kulttuuriesine, pidettiin käytännön kannalta liian lyhyenä. Sitä olisi sen vuoksi pidennettävä kuuteen kuukauteen. Pitempi ajanjakso antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kulttuuriesineen säilyttämiseksi tai tarvittaessa estää palauttamismenettelyn välttämiseen tähtäävät toimet.

(14)

Palauttamiskanteen nostamiselle asetettua määräaikaa olisi myös pidennettävä kolmeen vuoteen siitä, kun jäsenvaltio, jonka alueelta kulttuuriesineet on laittomasti viety, sai tietoonsa kulttuuriesineen olinpaikan ja sen omistajan tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Tämän ajanjakson pidentämisen pitäisi helpottaa palauttamista ja ehkäistä kansallisaarteiden laitonta viemistä jäsenvaltion alueelta. Selkeyden vuoksi olisi säädettävä, että määräaika kanteen nostamiselle alkaa päivänä, jolloin asia tuli sen jäsenvaltion keskusviranomaisen tietoon, jonka alueelta kulttuuriesine laittomasti vietiin.

(15)

Direktiivin 93/7/ETY mukaisesti palauttamiskanne on nostettava viimeistään kolmenkymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kulttuuriesine vietiin laittomasti jäsenvaltion alueelta. Kuitenkin jos kyseessä ovat jäsenvaltioiden julkisiin kokoelmiin kuuluvat esineet ja kirkollisten laitosten tavaraluetteloihin kuuluvat esineet, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti erityissuojeluksessa, palauttamiskanteen nostamiselle asetettu määräaika on eräissä olosuhteissa pidempi. Koska jäsenvaltioilla voi olla kansallisen lainsäädännön mukaisia erityissuojelujärjestelyjä sellaisten uskonnollisten yhdyskuntien kanssa, joilla ei ole virallisen kirkon asemaa, tämän direktiivin soveltamisala olisi ulotettava tällaisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin.

(16)

Kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemisestä ja torjumisesta 13 ja 14 päivänä joulukuuta 2011 annetuissa päätelmissään neuvosto totesi, että on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla tehostetaan kulttuuriesineisiin kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja torjumista. Se suositti, että komissio tukisi jäsenvaltioita kulttuuriesineiden tehokkaassa suojelussa, jolla niillä käytävää laitonta kauppaa voidaan ehkäistä ja torjua ja jotta tarvittaessa voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä. Neuvosto suositti lisäksi, että jäsenvaltiot harkitsisivat kulttuuriomaisuuden luvattoman tuonnin, viennin ja omistusoikeuden siirron kieltämistä ja ehkäisemistä koskevan, 17 päivänä marraskuuta 1970 Pariisissa allekirjoitetun Unescon yleissopimuksen sekä varastettuja tai laittomasti maasta vietyjä kulttuuriesineitä koskevan, 24 päivänä kesäkuuta 1995 Roomassa allekirjoitetun Unidroit'n yleissopimuksen ratifioimista.

(17)

Olisi suotavaa varmistua siitä, että kaikki kulttuuriesineiden markkinoiden toimijat noudattavat huolellisuutta käydessään kauppaa kulttuuriesineillä. Laittomasta lähteestä peräisin olevan kulttuuriesineen hankkimisen seuraukset ovat vasta silloin todella varoittavia, kun korvauksen maksamiseen yhdistetään velvollisuus osoittaa, että kyseisen esineen omistaja on noudattanut tarvittavaa huolellisuutta. Kulttuuriesineiden laittoman kaupan ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvien unionin tavoitteiden saavuttamiseksi direktiivissä olisi siksi säädettävä, että voidakseen saada korvauksen omistajan on todistettava noudattaneensa tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan kyseisen esineen.

(18)

Olisi myös hyödyllistä kaikille henkilöille ja etenkin kulttuuriesineiden markkinoiden toimijoille, jos näillä olisi mahdollisuus saada helposti jäsenvaltioiden kansallisaarteiksi luokittelemia tai määrittelemiä kulttuuriesineitä koskevia julkisia tietoja. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä helpottamaan näiden tietojen saatavuutta.

(19)

Jotta edistettäisiin yhdenmukaista tulkintaa käsitteestä ”tarvittava huolellisuus”, tässä direktiivissä olisi vahvistettava esimerkinomaiset perusteet sen määrittämiseksi, onko omistaja noudattanut tarvittavaa huolellisuutta hankkiessaan kulttuuriesineen.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli sen mahdollistamista, että kaikki jäsenvaltioiden alueelta laittomasti viedyt, kansallisaarteiksi luokitellut tai määritellyt kulttuuriesineet palautetaan, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(21)

Koska asetuksella (EY) N:o 116/2009 perustetun komitean tehtävät ovat direktiivin 93/7/ETY liitteen poistamisen myötä käyneet tarpeettomiksi, viittaukset kyseiseen komiteaan olisi vastaavasti poistettava. Jotta kuitenkin säilytettäisiin jäsenvaltioiden foorumi direktiivin täytäntöönpanoa koskevien kokemusten ja hyvien käytänteiden vaihtoa varten, komission olisi perustettava tämän direktiivin täytäntöönpanosta vastaavia keskusviranomaisia edustavista asiantuntijoista koostuva asiantuntijaryhmä, joka muun muassa osallistuisi kulttuuriesineitä koskevan IMI-järjestelmän moduulin kehittämiseen.

(22)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liite sisältää luettelon hallinnollista yhteistyötä koskevista unionin säädöksiin sisältyvistä säännöksistä, jotka pannaan täytäntöön IMI:n avulla, joten kyseistä liitettä olisi muutettava lisäämällä siihen tämä direktiivi.

(23)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aiempien direktiivien sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempiin direktiiveihin.

(24)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

1)

’kulttuuriesineellä’ esinettä, jonka jäsenvaltio on luokitellut tai määritellyt ennen sen laitonta viemistä asianomaisen jäsenvaltion alueelta tai sen jälkeen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artiklassa tarkoitetuksi ”taiteelliseksi, historialliseksi tai arkeologiseksi kansallisaarteeksi” kansallisen lainsäädännön tai kansallisten hallintomenettelyjen mukaisesti;

2)

’laittomasti jäsenvaltion alueelta viedyllä’

3)

’vaatimuksen esittäneellä jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueelta kulttuuriesine on laittomasti viety;

4)

’vaatimuksen kohteena olevalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka alueella toisesta jäsenvaltiosta laittomasti viety kulttuuriesine on;

5)

’palauttamisella’ kulttuuriesineen fyysistä palauttamista vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion alueelle;

6)

’omistajalla’ henkilöä, joka fyysisesti pitää kulttuuriesinettä hallussaan omaan lukuunsa;

7)

’hallussapitäjällä’ henkilöä, joka fyysisesti pitää kulttuuriesinettä hallussaan muiden lukuun;

8)

’julkisilla kokoelmilla’ kokoelmia, jotka on luokiteltu julkisiksi jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja jotka ovat kyseisen jäsenvaltion, kyseisen jäsenvaltion paikallisen tai alueellisen viranomaisen tai kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan laitoksen omistuksessa, jos laitos on tuon jäsenvaltion tai paikallisen tai alueellisen viranomaisen omistuksessa tai jos jäsenvaltio tai jompikumpi viranomainen rahoittaa sitä merkittävällä tavalla.

1)

etsivät vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion pyynnöstä määrätyn laittomasti alueelta viedyn kulttuuriesineen ja selvittävät omistajan ja/tai hallussapitäjän henkilöllisyyden. Pyynnön on sisällettävä kaikki tarvittavat, tutkimusta helpottavat tiedot, varsinkin esineen tosiasiallisesta tai oletetusta olinpaikasta;

2)

ilmoittavat kyseisille jäsenvaltioille kulttuuriesineiden löytymisestä niiden alueelta, ja voidaanko esineiden kohtuullisin perustein olettaa viedyn laittomasti toisen jäsenvaltion alueelta;

3)

antavat vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden tarkastaa, onko kyseinen esine kulttuuriesine, jos tarkastus suoritetaan 2 alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen antamisesta kuuden kuukauden kuluessa. Jos tarkastusta ei suoriteta säädetyssä määräajassa, 4 ja 5 alakohtaa ei enää sovelleta;

4)

toteuttavat kyseisen jäsenvaltion kanssa kaikki aiheelliset toimenpiteet kulttuuriesineen fyysiseksi suojelemiseksi;

5)

estävät aiheellisin väliaikaisin toimenpitein kulttuuriesineen palauttamisen välttämiseen tähtäävät toimet;

6)

toimivat palauttamisasiassa välittäjänä omistajan ja/tai hallussapitäjän ja vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion välillä. Tätä varten vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän rajoittamatta 6 artiklan soveltamista ensin helpottaa välitysmenettelyn toteuttamista vaatimuksen kohteena olevan jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen, jos vaatimuksen esittänyt jäsenvaltio ja omistaja ja hallussapitäjä antavat siihen virallisen suostumuksensa.

a)

asiakirja, jossa kuvaillaan pyynnön kohteena oleva esine ja todetaan sen olevan kulttuuriesine;

b)

vaatimuksen esittäneen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten ilmoitus siitä, että kulttuuriesine on viety laittomasti alueelta.