EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32006R1967R(01)

Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006 , kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta ( EUVL L 409, 30.12.2006 )

OJ L 36, 8.2.2007, p. 6–30 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2006/1967/corrigendum/2007-02-08/oj

8.2.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 36/6


Oikaistaan neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 409, 30. joulukuuta 2006 )

Korvataan asetus (EY) N:o 1967/2006 seuraavasti:

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1967/2006,

annettu 21 päivänä joulukuuta 2006,

kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 (1) säännöksiä sovelletaan Välimereen.

(2)

Neuvosto on päätöksellään 98/392/EY (2) päättänyt hyväksyä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen, joka sisältää avomeren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevia periaatteita ja sääntöjä. Mainitun yleissopimuksen sääntöjen mukaisesti yhteisö pyrkii koordinoimaan elollisten vesiluonnonvarojen hoitoa ja säilyttämistä muiden rannikkovaltioiden kanssa.

(3)

Yhteisö on päätöksen 98/416/EY (3) nojalla Välimeren yleisen kalastuskomission (jäljempänä ’GFCM’) sopimuspuoli. GFCM-sopimus tarjoaa puitteet Välimeren vesiluonnonvarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevalle alueelliselle yhteistyölle antamalla GFCM-sopimuksen kattamaa aluetta koskevia suosituksia, jotka ovat sopimuspuolia sitovia.

(4)

Välimeren kalastuksen biologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ominaisuudet edellyttävät, että yhteisö vahvistaa alueelle erityiset kalastuksenhoitopuitteet.

(5)

Yhteisö on sitoutunut soveltamaan ennalta varautumisen periaatetta toteuttaessaan toimenpiteitä, joilla pyritään suojelemaan ja säilyttämään elollisia vesiluonnonvaroja ja meriekosysteemejä sekä säätämään niiden kestävästä hyödyntämisestä.

(6)

Tässä asetuksessa säädettävä hoitojärjestelmä kattaa Välimeren kalakantojen kalastukseen liittyvät toimet, joita harjoittavat yhteisön alukset yhteisön tai kansainvälisillä vesillä, kolmansien maiden alukset jäsenvaltioiden kalastusvyöhykkeillä tai unionin kansalaiset Välimeren avomerialueella.

(7)

Tätä asetusta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa tieteelliseen tutkimustoimintaan, jotta tutkimustyölle ei aiheutettaisi haittaa.

(8)

Kalastuksenhoidolle on tarpeen luoda tehokkaat puitteet jakamalla vastuut asianmukaisesti yhteisön ja jäsenvaltioiden kesken.

(9)

Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (4), jota sovelletaan jäsenvaltioiden suvereniteettiin kuuluvilla vesillä, tarjoama eräiden merieläinlajien tiukka suoja olisi laajennettava koskemaan Välimeren avomerialuetta.

(10)

Välimeren erityisiä suojelualueita ja biologista monimuotoisuutta koskevan pöytäkirjan tekemisestä sekä mainitun pöytäkirjan liitteiden hyväksymisestä (Barcelonan yleissopimus) 22 päivänä lokakuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/800/EY (5) säädetään Välimeren kannalta merkittävien alueiden suojelua koskevien säännösten lisäksi niiden erittäin uhanalaisten ja uhanalaisten lajien luetteloiden laatimisesta, joiden hyödyntämistä säädellään.

(11)

On tarpeen säätää uusia kalastusta koskevia teknisiä toimenpiteitä korvaamaan tietyistä Välimeren kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 27 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1626/94 (6) säädetyt toimenpiteet, jotta voitaisiin ottaa huomioon uudet tieteelliset lausunnot. Myös Välimeren kalavarojen säilyttämistä ja kestävää käyttöä koskevan yhteisön toimintasuunnitelman pääkohdat olisi otettava huomioon yhteisessä kalastuspolitiikassa.

(12)

Asetus (EY) N:o 1626/94 olisi näin ollen kumottava.

(13)

Alamittaisten yksilöiden liiallista saaliiksi joutumista olisi vältettävä. Sen saavuttamiseksi on tarpeen suojella tiettyjä nuorten yksilöiden kerääntymisalueita ottaen huomioon paikalliset biologiset tekijät.

(14)

Meriympäristöä liiaksi vahingoittavien tai joitakin kantoja liikaa vähentävien pyydysten käyttö olisi kiellettävä tai sitä olisi säänneltävä tiukemmin.

(15)

Jotta voitaisiin välttää nuorten yksilöiden kuolevuuden lisääntyminen ja merkittävästi vähentää kuolleiden meren eliöiden kalastusaluksilta pois heittämistä, on aiheellista säätää tiettyjen meren eliölajien kalastuksessa käytettävien trooliverkkojen ja pohjaverkkojen silmäkoon ja pitkänsiiman koukkukoon suurentamisesta sekä neliösilmäisten verkkojen pakollisesta käytöstä.

(16)

Ennen kuin pohjatrooliverkkojen silmäkokoa suurennetaan tarvitaan siirtymäkausi, minkä vuoksi on aiheellista päättää joistakin trooliverkkojen varustusta koskevista ominaisuuksista, joilla lisätään nykyisin käytössä olevan silmäkoon valikoivuutta.

(17)

Pyyntiponnistuksen hallinnoinnin olisi oltava pääasiallinen keino kestävään kalastukseen pääsemiseksi Välimerellä. Sen vuoksi on aiheellista määritellä passiivisten pyydysten päätyyppien kokonaismitat, millä voidaan rajoittaa yhtä käytettyyn pyyntiponnistukseen vaikuttavaa osatekijää.

(18)

Osa rannikkovyöhykkeestä olisi varattava pienimuotoisessa kalastuksessa käytettäville valikoiville pyydyksille, millä suojeltaisiin poikastuotantoalueita ja herkkiä luontotyyppejä ja lisättäisiin Välimeren kalastuksen sosiaalista kestävyyttä.

(19)

On aiheellista määritellä tietyille meren eliöille alimmat mitat, jotta niiden hyödyntämistä voitaisiin parantaa ja jotta saataisiin vahvistettua standardit, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat rakentaa rannikkokalastusta koskevat hoitosuunnitelmansa. Sen vuoksi tiettyjen pyydysten valikoivuuden olisi vastattava mahdollisimman tarkasti kyseisellä pyydyksellä saaliiksi saatavien tiettyjen lajien tai lajiryhmien vahvistettua alinta mittaa.

(20)

Jotta ei estettäisi kalakantojen ja muiden meren eliöiden keinotekoista elvytystä tai siirtoistutuksia, niiden toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi sallittava edellyttäen, että ne ovat kyseessä olevan lajin kestävän kehityksen kanssa yhteensopivia.

(21)

Koska vapaa-ajankalastus on Välimerellä erittäin tärkeä harrastus, on tarpeen varmistaa, että sitä harjoitetaan sellaisella tavalla, ettei se aiheuta haittaa ammattikalastukselle, että se on elollisten vesiluonnonvarojen kestävän käytön mukaista ja että siinä noudatetaan yhteisön velvoitteita alueellisia kalastusjärjestöjä kohtaan.

(22)

Ottaen huomioon Välimeren tietyille maantieteellisille osa-alueille rajoittuvien kalastusten erityisluonteen sekä perinteen, jonka mukaan pyyntiponnistusjärjestelmää sovelletaan osa-alueiden tasolla, on aiheellista säätää sekä yhteisöä koskevista että kansallisista hoitosuunnitelmista, joissa erityisesti yhdistetään pyyntiponnistuksen hallinnointi ja erityiset tekniset toimenpiteet.

(23)

Kalastustoiminnan tehokkaan valvonnan varmistamiseksi olisi toteutettava eräitä erityistoimenpiteitä, jotka ovat täydentäviä tai tiukempia kuin yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 (7) säädetyt toimenpiteet. Erityisesti on tarpeen alentaa Välimereltä pyydettävien saaliiden kalastuspäiväkirjaan kirjaamiselle asetettua nykyistä elopainona ilmaistua 50 kilogramman alarajaa muiden kuin laajasti vaeltavien lajien ja pienten pelagisten lajien osalta.

(24)

Koska yli 75 prosenttia Välimeren miekkakalasaaliista on yhteisön pyytämiä, on aiheellista säätää hoitotoimenpiteistä. Näiden toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden olisi oltava lähtöisin toimivaltaisista alueellisista kalastusjärjestöistä. Komission olisi näin ollen toimitettava asianmukaiset ehdotukset tarvittaessa GFCM:lle ja Kansainväliselle Atlantin tonnikalojen suojelukomissiolle (ICCAT). Se, että yhteisymmärrystä ei saada aikaan määräajassa, ei estä EU:ta hyväksymästä asiaa koskevia toimenpiteitä siihen asti, kunnes asiasta päästään lopulta sopuun monenvälisellä tasolla.

(25)

Kalastusta Maltalla koskevat erityissäännökset otettiin käyttöön neuvoston asetuksella (EY) N:o 813/2004 liittymissopimuksen ja erityisesti sen 21 artiklan ja liitteen III mukaisesti. Nämä säännökset on aiheellista pitää voimassa.

(26)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (8) mukaisesti,

(27)

Myös muutokset tämän asetuksen liitteisiin olisi tehtävä päätöksen 1999/468/EY mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan

a)

elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseen, hoitoon ja käyttöön silloin kun tällaista toimintaa

i)

harjoitetaan Välimeren merivesillä, jotka sijaitsevat pituuspiirin 5o36' läntistä pituutta itäpuolella (jäljempänä ’Välimeri’) ja jotka kuuluvat jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

ii)

harjoittavat yhteisön kalastusalukset Välimerellä i alakohdassa tarkoitettujen vesien ulkopuolella;

iii)

harjoittavat jäsenvaltioiden kansalaiset Välimerellä i alakohdassa tarkoitettujen vesien ulkopuolella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta; sekä

b)

Välimerestä pyydettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämiseen.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta kalastustoimintaan, jota harjoitetaan yksinomaan tieteellisissä tutkimustarkoituksissa asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden luvalla ja valvonnassa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’vedettävällä pyydyksellä’ joko kalastusaluksen koneen voimalla tai vinsseillä vedettävää pyydystä, vedettäviä uistinsiimoja lukuun ottamatta, kalastusaluksen ollessa joko ankkuroituneena tai hitaassa liikkeessä, mukaan luettuina erityisesti vedettävät verkot sekä pohjaharat;

a)

’vedettävällä verkolla’ trooliverkkoa, alukselta vedettävää nuottaa ja rannalta vedettävää nuottaa;

i)

’trooliverkolla’ verkkoa, jota vedetään aktiivisesti aluksen pääkoneella ja joka muodostuu kartion tai pyramidin muotoisesta rungosta (troolin runko), jonka takaosan sulkee troolin perä ja jonka avonaista etupäätä voidaan laajentaa sivuilla tai se voidaan asentaa jäykkään kehikkoon. Vaakatasossa trooli pysyy auki joko trooliovien, puomin tai muodoltaan ja kooltaan vaihtelevan kehikon avulla. Tällaisia verkkoja voidaan vetää joko pohjassa (pohjatrooli) tai välivedessä (pelaginen trooli);

ii)

’alukselta vedettävällä nuotalla’ saartopyydyksiä ja vedettäviä nuottia, joita käytetään ja vedetään liikkeellä olevasta tai ankkuroidusta aluksesta köysien ja vinssien avulla eikä aluksen pääkoneen avulla ja jotka muodostuvat kahdesta sivusiivekkeestä ja keskellä olevasta povesta, joka on joko lusikanmuotoinen tai päättyy pussiin, ja jota voidaan käyttää eri syvyyksillä pinnasta pohjaan riippuen kohteena olevista lajeista;

iii)

’rannalta vedettävällä nuotalla’ saartopyydyksiä ja vedettäviä nuottia, jotka lasketaan alukselta ja joita käytetään rannalta;

b)

’pohjaharalla’ pyydystä, jota vedetään joko aktiivisesti aluksen pääkoneella (veneellä vedettävä hara) tai moottoroidulla vinssillä ankkuroidusta aluksesta (pumppuhara) simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi ja joka muodostuu kooltaan ja muodoltaan vaihtelevaan jäykkään kehikkoon tai tankoon kiinnitetystä verkkopussista tai metallikorista ja jonka alaosassa voi olla joko pyöristetty, terävä tai hammastettu terä ja jossa voi olla jalaksia ja sukelluslevyjä. Jotkin pohjaharat on varustettu hydraulisella koneistolla (hydrauliset pohjaharat). Käsin tai käsikäyttöisellä vinssillä matalassa vedessä joko veneellä tai ilman venettä simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi vedettävää pohjaharaa (käsin vedettävä hara) ei pidetä tässä asetuksessa tarkoitettuna vedettävänä pyydyksenä;

2)

’kalastuksensuojelualueella’ maantieteellisesti määriteltyä merialuetta, jolla kaikki tai tietyt kalastustoimet on kielletty väliaikaisesti tai pysyvästi tai niitä on rajoitettu elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämisen ja säilyttämisen parantamiseksi tai meriekosysteemien suojelemiseksi;

3)

’pohjaan laskettavalla verkolla’ riimuverkkoa, pohjaverkkoa tai yhdistelmäpohjaverkkoa;

a)

’riimuverkolla’ millä tahansa keinolla pohjaan kiinnitettyä tai kiinnitettävissä olevaa verkkoa, joka muodostuu kahdesta tai useammasta verkkoliinasta, jotka on kiinnitetty samansuuntaisesti samaan yläpaulaan;

b)

’pohjaverkolla’ mitä tahansa yhdestä verkkoliinasta tehtyä verkkoa, joka pysyy pystysuorassa kohojen ja painojen avulla, on millä tahansa keinolla kiinnitetty tai kiinnitettävissä pohjaan, pysyy paikallaan pohjan tuntumassa tai kelluu vesimassassa;

c)

’yhdistelmäpohjaverkolla’ pohjaverkkoa, jossa tavallinen verkko on yhdistetty riimuverkkoon, joka muodostaa yhdistelmäpohjaverkon alaosan;

4)

’saartopyydyksellä’ verkkoa, joka pyydystää kalan saartamalla sen sekä sivuilta että alhaalta päin. Se voi olla joko kurevaijerilla varustettu tai ilman sitä;

a)

’kurenuotalla’ saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen. Kurenuottia voidaan käyttää pienten ja suurten pelagisten lajien tai pohjakalalajien pyynnissä;

5)

’sulkupyydyksellä’ pyydystä, joka kiinnitetään pohjaan tai jota käytetään pohjassa ja joka toimii ansan lailla merellisten lajien pyynnissä. Se on rakennettu korin, merran, tynnyrin tai häkin muotoiseksi ja useimmissa tapauksissa se käsittää eri materiaaleista (puu, paju, metallitangot, lankaverkko jne.) tehdyn puolijäykän kehikon, jota voi peittää tai olla peittämättä verkko. Siinä on yksi tai useampi pehmeäreunainen suppilo tai aukko, joka mahdollistaa lajien menon pyydyksen sisälle. Sitä voidaan käyttää erillisenä tai ryhmänä. Kun sitä käytetään ryhmänä, siiman tapseihin on kiinnitetty useita sulkupyydyksiä, joiden koko ja välit vaihtelevat kohdelajin mukaan;

6)

’pitkäsiimalla’ pyydystä, joka käsittää siiman, jonka tapseihin on kiinnitetty useita koukkuja, joiden koko ja välit vaihtelevat kohdelajin mukaan. Sitä voidaan käyttää pysty- tai vaakasuunnassa merenpintaan nähden; se voidaan laskea pohjaan tai lähelle pohjaa (pohjapitkäsiima) tai se voi ajelehtia välivedessä tai lähellä pintaa (pintapitkäsiima);

7)

’koukulla’ taivutettua, yleensä väkäsellä varustettua teroitettua teräslangan kappaletta. Koukun kärki voi olla joko suoraan tai vaakasuoraan taaksepäin käännetty ja kaareva; varren pituus ja muoto voi vaihdella ja sen läpileikkaus voi olla pyöreä tai litteä. Koukun kokonaispituus mitataan varren suurimman kokonaispituuden mukaan sen koukunpään kärjestä, josta koukku kiinnitetään siimaan ja joka muodostaa yleensä silmän, koukun taipeen kärkeen. Koukun leveys mitataan varren ulkoreunan ja väkäsen ulkoreunan välisen suurimman vaakasuoran etäisyyden mukaan;

8)

’vapaa-ajankalastuksella’ kalastustoimintaa, jossa elollisia vesiluonnonvaroja käytetään virkistäytymis- tai urheilutarkoituksiin;

9)

’kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä’ merenpinnalla kelluvia välineitä, joiden alle laajasti vaeltavien lajien nuoret tai aikuiset yksilöt kerääntyvät;

10)

’Pyhän Andreaksen ristillä’ kauhaa, joka saksimaista toimintaa käyttäen pyydystää joko Pinna nobilis -simpukoita tai jalokorallia merenpohjasta;

11)

’meriheinäpohjalla’ merenpohjan aluetta, jossa vallitsevana lajina ovat siemenkasvit tai jossa on ollut tällaista kasvillisuutta ja joka kaipaa korjaavia toimia. Meriheinä on yhteisnimitys sellaisille lajeille kuin Posidonia oceanica, Cymodocea nodosa, Zoostera marina ja Zoostera noltii;

12)

’koralleja tuottavaksi eliöyhteisöksi’ merenpohjan aluetta, jossa erityinen biologinen koralleja tuottava yhteisö on hallitsevassa asemassa tai jossa on ollut tällainen yhdyskunta ja joka kaipaa korjaavia toimia. Koralleja tuottava eliöyhteisö on yhteisnimitys hyvin mutkikkaalle biogeeniselle rakenteelle, joka syntyy aikaisemmin olemassa olleen kallio- tai kovan alustan peittyessä aina uusilla kalkkikivikerroksilla, jotka ovat pääasiassa peräisin kuorta muodostavien kalkkimaisten korallinkaltaisten punalevien ja eläinorganismien rakennustoiminnasta; kyseisiin lajeihin kuuluvat sienieläimet (Porifera), meritupet (Ascidians), polttiaiseläimet (Cnidarians: sarvikorallit, meriviuhkat jne.), sammaleläimet (Bryozoa), Serpulidis ja nivelmadot (Anelida) sekä muut kalkkikiveä sitovat organismit;

13)

’merkelipohjalla’ merenpohjan aluetta, jossa erityinen biologinen merkeliyhteisö on hallitsevassa asemassa tai jossa on ollut tällainen yhteisö ja joka kaipaa korjaavia toimia. Merkeli on yhteisnimitys useista korallimaisista punalevälajeista (Corallinaceae) johtuvalle biogeeniselle rakenteelle; näillä lajeilla on kova kalkkinen tukiranka ja ne kasvavat irrallaan olevina, vapaina, haaroittuneina, oksamaisina tai nystyräisinä korallimaisina levinä merenpohjassa muodostaen kasautumia mutaiseen tai hiekkaiseen merenpohjaan. Merkelipohjat koostuvat yleensä yhdestä punalevästä tai vaihtelevasta yhdistelmästä punaleviä, joihin kuuluvat erityisesti Lithothamnion coralloides ja Phymatolithon calcareum;

14)

’suoralla istutuksella’ tietynlajisten luonnonvaraisten eläinten päästämistä vapaaksi vesiin, joissa niitä esiintyy luonnostaan, jotta vesiympäristön luonnollista tuotantoa voidaan käyttää kalastettavien yksilöiden määrän ja/tai luonnollisen uudistumisen lisäämiseksi;

15)

’siirtoistutuksella’ menettelyä, jossa ihminen tarkoituksellisesti siirtää ja päästää lajin alueille, joilla on vakiintunut populaatio ja mahdollisesti jatkuva geenivirta;

16)

’alkuperäiseen lajistoon kuulumattomalla lajilla’ lajia, jonka historiallisesti tunnettu luonnollinen esiintymisalue ei ole kyseessä olevalla alueella;

17)

’istuttamisella’ menettelyä, jossa ihminen tarkoituksellisesti siirtää alkuperäiseen lajistoon kuulumattoman lajin ja päästää sen alueelle, joka ei ole sen historiallisesti tunnettu luonnollinen esiintymisalue.

II LUKU

SUOJELTAVAT LAJIT JA LUONTOTYYPIT

3 artikla

Suojeltavat lajit

1.   Asetuksen 92/43/ETY liitteessä IV tarkoitettujen merieläinlajien tarkoituksellinen pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen ja aluksesta purkaminen on kielletty paitsi, kun poikkeuslupa on myönnetty asetuksen 92/43/ETY 16 artiklan mukaisesti.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettujen tahattomasti saaliiksi saatujen merieläinlajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua, silloin kun se on tarpeen yksittäisten eläinten toipumisen auttamiseksi, ja edellyttäen, että asianomaisille kansallisille viranomaisille on siitä asianmukaisesti ilmoitettu.

4 artikla

Suojeltavat luontotyypit

1.   Trooliverkoilla, pohjaharoilla, sulkupyydyksillä, kurenuotilla, alukselta vedettävillä nuotilla, rannalta vedettävillä nuotilla ja niiden kaltaisilla verkoilla kalastaminen meriheinää (erityisesti Posidonia oceanica) tai muita meressä kasvavia siemenkasveja kasvavan merenpohjan yläpuolella on kielletty.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kurenuottien, alukselta vedettävien nuottien tai niiden kaltaisten verkkojen, joiden kokonaiskorkeus ja käyttäytyminen kalastustoimissa merkitsevät, että kuresiima, vetosiima tai heittoköydet eivät kosketa meriheinää kasvavaa merenpohjaa, voidaan sallia tämän asetuksen 18 artiklassa tai 19 artiklassa säädetyissä hoitosuunnitelmissa.

2.   Trooliverkoilla, pohjaharoilla, rannalta vedettävillä tai niiden kaltaisilla verkoilla kalastaminen on kielletty koralleja tuottavan eliöyhteisön ja merkelipohjan yläpuolella.

3.   Pohjaharojen ja troolinuottien käyttö on kielletty yli 1 000 metrin syvyydessä tapahtuvassa kalastuksessa.

4.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 2 kohdassa säädettyä kieltoa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen kaikilla Natura 2000 -alueilla, erityissuojelualueilla ja Välimeren kannalta tärkeinä pidettävillä erityisillä suojelualueilla, jotka on nimetty direktiivin 92/43/ETY tai päätöksen 1999/800/EY nojalla näiden luontotyyppien säilyttämiseksi.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, komissio voi asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen antaa luvan jatkaa kalastusta aluksilla, joiden kokonaispituus on enintään 12 metriä ja moottoriteho enintään 85 kW ja joilla on perinteisesti Posidoniaa kasvavan merenpohjan yläpuolella käytetyt pohjassa vedettävät verkot, seuraavin edellytyksin:

i)

Kyseisiä kalastustoimia säännellään tämän asetuksen 19 artiklassa säädetyssä hoitosuunnitelmassa.

ii)

Kyseiset kalastustoimet vaikuttavat enintään 33 prosenttiin Posidonia oceanica -meriheinäkasvuston kattamasta alueesta sillä alueella, jota hoitosuunnitelma koskee.

iii)

Kyseiset kalastustoimet vaikuttavat enintään 10 prosenttiin asianomaisen jäsenvaltion aluevesillä olevasta meriheinää kasvavasta merenpohjasta.

Tämän kohdan mukaisesti sallittujen kalastustoimien on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

niiden on täytettävä 8 artiklan 1 kohdan h alakohdan, 9 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan ja 23 artiklan vaatimukset;

b)

kalastustoimia on säänneltävä sen varmistamiseksi, että liitteessä III mainittujen lajien saaliit ovat mahdollisimman pienet.

Jäljempänä 9 artiklan 3 kohdan 1 alakohtaa ei kuitenkaan sovelleta.

Kun tämän kohdan säännösten nojalla toimiva kalastusalus poistetaan laivastosta julkisin varoin, tämän kalastustoiminnan harjoittamiseen oikeuttava erityiskalastuslupa perutaan eikä sitä myönnetä uudelleen.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava valvontasuunnitelma ja toimitettava komissiolle joka kolmas vuosi tämän asetuksen voimaantulosta selvitys sen Posidonia oceanica -meriheinäkasvuston tilasta, johon pohjaverkkotoiminta vaikuttaa, ja luettelo kalastukseen oikeutetuista aluksista. Ensimmäinen selvitys toimitetaan komissiolle ennen 31 päivää heinäkuuta 2009.

6.   Jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä, jotta varmistetaan tieteellisten tietojen kerääminen tämän artiklan nojalla suojeltavien elinympäristöjen määrittelemistä ja kartoittamista varten.

III LUKU

KALASTUKSENSUOJELUALUEET

5 artikla

Kalastuksensuojelualueiden perustamista koskeva tiedonantomenettely

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran ennen 31 päivää joulukuuta 2007 sekä niiden lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden sisä- että ulkopuolella sijaitsevien sellaisten kalastuksensuojelualueiden perustamista sekä niissä sovellettavia mahdollisia hallintotoimenpiteitä koskevat tiedot, joilla kasvu- ja kutualueiden tai meriekosysteemin suojelu kalastuksen haitallisilta vaikutuksilta edellyttää erityistoimenpiteitä.

6 artikla

Yhteisön kalastuksensuojelualueet

1.   Edellä 5 artiklan mukaisesti toimitettujen sekä muiden asiaa koskevien tietojen perusteella neuvosto nimeää kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen antamisesta erityisesti sellaiset kalastuksensuojelualueet, jotka sijaitsevat olennaisilta osin jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolella, sekä ilmoittaa, mitkä kalastustoimet ovat näillä alueilla kiellettyjä ja mitkä sallittuja.

2.   Neuvosto voi myöhemmin nimetä muita kalastuksensuojelualueita tai muuttaa niiden rajoja ja hallintosääntöjä uusien asiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tieteellisen tiedon riittävän keruun varmistamiseksi tämän artiklan mukaisesti suojeltaviksi katsottavien alueiden tieteellistä tunnistamista ja kartoittamista silmällä pitäen.

7 artikla

Kansalliset kalastuksensuojelualueet

1.   Jäsenvaltioiden on kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen antamisesta ja tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti toimitettavien tietojen perusteella nimettävä tämän asetuksen voimaantuloon mennessä jo vakiintuneiden kalastuksensuojelualueiden osalta muita niiden aluevesillä sijaitsevia kalastuksensuojelualueita, joilla kalastustoimia voidaan kieltää tai rajoittaa elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi tai meriekosysteemien tilan säilyttämiseksi ennallaan tai parantamiseksi. Asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät näillä suojelualueilla sallittavista pyydyksistä sekä tarvittavista teknisistä säännöistä, joiden on oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin yhteisön lainsäädäntö.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöhemmin nimetä muita kalastuksensuojelualueita tai muuttaa 1 kohdan mukaisesti vahvistettuja rajoituksia ja hoitoa koskevia sääntöjä asiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tieteellisen tiedon riittävän keruun varmistamiseksi tämän artiklan mukaisesti suojeltavien alueiden tieteellistä tunnistamista ja kartoittamista silmällä pitäen.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on toimitettava tiedoksi komissiolle. Jäsenvaltioiden on 1 ja 2 kohdassa olevia säännöksiä soveltaessaan tiedotettava komissiolle erityistoimenpiteitä koskevaa vaatimusta tukevista tieteellisistä, teknisistä ja oikeudellisista perusteista.

4.   Kun jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevalla ehdotetulla kalastuksensuojelualueella on todennäköisiä vaikutuksia jonkin toisen jäsenvaltion aluksiin, alue voidaan nimetä suojelualueeksi vasta kun komissiota, kyseistä jäsenvaltiota ja kyseessä olevaa alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa on kuultu asetuksen (EY) N:o 2371/2002 8 artiklan 3–6 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

5.   Jos komissio katsoo, että 3 kohdan mukaisesti ilmoitetut kalastustoiminnan hallintotoimenpiteet eivät riitä takaamaan kalavarojen ja ympäristön korkeatasoista suojelua, se voi jäsenvaltiota kuultuaan pyytää sitä muuttamaan toimenpidettä tai se voi ehdottaa, että neuvosto nimeää kalastuksensuojelualueen tai säätää kyseistä vesialuetta koskevista kalastustoiminnan hallintotoimenpiteistä.

IV LUKU

PYYDYKSIÄ KOSKEVAT RAJOITUKSET

8 artikla

Kielletyt pyydykset ja kalastusmenetelmät

1.   Kalastuksessa ei saa käyttää eikä aluksella saa pitää

a)

myrkyllisiä, huumaavia tai syövyttäviä aineita;

b)

sähköiskuja tuottavia laitteita;

c)

räjähteitä;

d)

aineita, jotka voivat sekoitettuina räjähtää;

e)

jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten organismien keräämiseen tarkoitettuja vedettäviä laitteita;

f)

paineilmavasaroita tai muita lyömävälineitä erityisesti kallioissa kaivavien simpukoiden keräämiseen;

g)

”pyhän Andreaksen ristiä” ja vastaavanlaisia erityisesti jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten organismien keräämiseen tarkoitettuja kauhoja;

h)

verkon luukkuja, jotka ovat pienempiä kuin pohjatrooleille tarkoitettu 40 mm:n silmäkoon aukko.

2.   Pohjaan laskettavia verkkoja ei saa käyttää seuraavien lajien pyynnissä: valkotonnikala (Thunnus alalunga), tonnikala (Thunnus thynnus), miekkakala (Xiphias gladius), merilahna (Brama brama), hait (Hexanchus griseus, Cetorhinus maximus, Alopiidae, Carcharhinidae, Sphyrnidae, Isuridae ja Lamnidae).

Edellä olevasta poiketen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen hailajien enintään kolmen yksilön tahattomia sivusaaliita voidaan pitää aluksessa tai purkaa siitä edellyttäen, että ne eivät ole yhteisön oikeuden mukaisia suojeltuja lajeja.

3.   Kivitaatelin (Lithophaga Lithophaga) ja nävertäjäsimpukan (Pholas dactylus) pyynti, aluksella pitäminen, jälleenlaivaus, aluksesta purkaminen, varastointi, myynti, näytteille asettaminen tai myyntiin saattaminen on kielletty.

4.   Harppuunakalastus kielletään vedenalaista hengityslaitetta käyttäen (sukeltajan paineilmalaite) tai yöllä auringonlaskusta aamunkoittoon.

5.   Kutevan naarasravun (Palinuridae spp.) ja kutevan naarashummerin (Homarus gammarus) pyynti, aluksella pitäminen, jälleenlaivaus, aluksesta purkaminen, varastointi, myynti, näytteille asettaminen tai myyntiin saattaminen on kielletty. Kutevat naarasravut ja -hummerit on palautettava mereen välittömästi tahattoman pyynnin jälkeen tai niitä voidaan käyttää suoraan elvyttämiseen ja siirtoistutukseen tämän asetuksen 18 tai 19 artiklassa säädettyjen hoitosuunnitelmien mukaisesti.

9 artikla

Pienin sallittu silmäkoko

1.   Vedettävien verkkojen, saartopyydysten tai verkkojen käyttäminen kalastuksessa ja pitäminen aluksella on kielletty kalastuksessa, ellei verkon pienisilmäisimmän osan silmäkoko ole tämän artiklan 3–6 kohdan mukainen.

2.   Silmäkoko on määriteltävä komission asetuksessa (EY) N:o 129/2003 (9) määriteltyjen menettelyjen mukaisesti.

3.   Muiden kuin 4 kohdassa tarkoitettujen vedettävien verkkojen pienin sallittu silmäkoko on seuraava:

1)

30 päivään kesäkuuta 2008 saakka: 40 mm;

2)

1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen: 1 alakohdassa tarkoitettu verkko on korvattava neliösilmäisellä verkolla, jonka perän silmäkoko on 40 millimetriä, tai aluksenomistajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä vinoneliösilmäisellä havaksella, jonka silmäkoko on 50 millimetriä.

Kalastusaluksilla on lupa käyttää ja pitää vain toista edellä tarkoitetuista verkkotyypeistä;

3)

komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 30 päivää kesäkuuta 2012 kertomuksen tämän kohdan täytäntöönpanosta; kyseisen kertomuksen ja jäsenvaltioiden 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä toimittamien tietojen perusteella se ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia muutoksia.

4.   Sardiiniin ja sardelliin kohdistuvassa kalastuksessa, missä näiden lajien osuus on vähintään 80 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen, käytettävien trooliverkkojen pienin sallittu silmäkoko on 20 millimetriä.

5.   Saartopyydysten pienin sallittu silmäkoko on 14 millimetriä.

6.

a)

Pohjaverkkojen silmäkoon aukon on oltava vähintään 16 millimetriä.

b)

Pilkkupagelliin kohdistuvassa kalastuksessa, jossa kyseisen lajien osuus on vähintään 20 prosenttia saaliin elopainosta, käytettävien pohjaverkkojen pienin sallittu silmäkoko on 100 millimetriä.

7.   Jäsenvaltio voi sallia poikkeamisen 3, 4 ja 5 kohdan säännöksistä alukselta vedettäville nuotille ja rannalta vedettäville nuotille, jotka kuuluvat 19 artiklassa tarkoitettujen hoitosuunnitelmien piiriin edellyttäen, että kyseiset kalastukset ovat erittäin valikoivia, että niillä ei ole mainittavia vaikutuksia meriympäristöön ja että niitä eivät koske 4 artiklan 5 kohdan säännökset.

8.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tällaista poikkeusta koskevat ajantasaiset tieteelliset ja tekniset perustelut.

10 artikla

Pienin sallittu koukkukoko

Pitkiensiimojen, joiden koukun kokonaispituus on alle 3,95 senttimetriä ja kidan leveys alle 1,65 senttimetriä, käyttö kalastukseen ja aluksella pitäminen on kielletty alukselta, joka käyttää pitkääsiimaa ja purkaa aluksesta tai pitää aluksella pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo) määrän, joka muodostaa yli 20 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen.

11 artikla

Lisäkkeiden kiinnittäminen trooleihin ja troolien takilointi

1.   Trooliverkon silmiä ei missään verkon osassa saa tukkia tai muulla tavoin tosiasiallisesti pienentää lukuun ottamatta komission asetuksessa (ETY) N:o 3440/84 (10) hyväksyttyjä tai tämän asetuksen liitteessä I olevassa a kohdassa lueteltuja välineitä.

2.   Trooliverkkojen takiloinnin on noudatettava tämän asetuksen liitteessä I olevassa b kohdassa säädettyjä teknisiä määrittelyjä.

12 artikla

Pyydysten mitat

Aluksella ei saa pitää eikä pyyntiin saa käyttää pyydyksiä, jotka eivät ole liitteessä II määriteltyjen mittojen mukaisia.

13 artikla

Pyydysten käyttöä koskevat vähimmäisetäisyydet ja -syvyydet

1.   Vedettävien pyydysten käyttö on kielletty 3 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella tai 50 metrin syvyyskäyrän alueella, jos kyseinen syvyys saavutetaan jo lähempänä rannikkoa.

Ensimmäisestä alakohdasta poiketen pohjaharojen käyttö on sallittu 3 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella syvyydestä riippumatta, jos muiden lajien kuin simpukoiden saalis on enintään 10 prosenttia koko saaliin elopainosta.

2.   Trooliverkkojen käyttö on kielletty 1,5 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella. Veneellä vedettävien harojen ja hydraulisten pohjaharojen käyttö on kielletty 0,3 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella.

3.   Kurenuottien käyttö on kielletty 300 metrin päähän rannikosta ulottuvalla alueella tai 50 metrin syvyyskäyrän alueella, jos kyseinen syvyys saavutetaan jo lähempänä rannikkoa.

Kurenuottaa ei saa käyttää syvyydessä, joka on alle 70 prosenttia tämän asetuksen liitteen II mukaisesti mitatun kurenuotan kokonaiskorkeudesta.

4.   Sienieläinten pyyntiin tarkoitettujen pohjaharojen käyttö on kielletty 50 metrin syvyyskäyrän alueella, ja 0,5 meripeninkulman päähän rannikosta ulottuvalla alueella.

5.   Jäsenvaltion pyynnöstä komissio sallii asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen poikkeamisen 1, 2 ja 3 kohdasta, jos poikkeaminen on perusteltua maantieteellisistä erityissyistä, joista esimerkkinä mainittakoon rannikkotasanteen kapeus jäsenvaltion rantaviivan kaikissa kohdissa tai troolauskelpoisen pyyntialueen pienuus, tai jos kalastuksen vaikutus meriympäristöön on vähäinen ja se koskee vain joitakin aluksia ja edellyttäen, ettei kyseiseen kalastukseen voi käyttää muita pyydyksiä ja että se kuuluu jonkin 18 tai 19 artiklassa säädetyn hoitosuunnitelman piiriin. Jäsenvaltioiden on toimitettava tällaista poikkeusta varten ajantasaiset tieteelliset ja tekniset perustelut.

6.   Edellä 2 kohdasta poiketen trooliverkkoja saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka enintään 1,5 meripeninkulman päässä rannikosta edellyttäen, että syvyys on vähintään 50 metriä.

7.   Edellä 3 kohdasta poiketen kurenuottia saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka enintään 300 metrin päässä rannikosta tai enintään 50 metrin mutta vähintään 30 metrin syvyydessä. Kuorenuottia saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka syvyydessä, joka on alle 70 prosenttia tämän asetuksen liitteen II mukaisesti mitatun kurenuotan kokonaiskorkeudesta.

8.   Edellä 2 kohdasta poiketen veneellä vedettäviä haroja ja hydraulisia pohjaharoja saa käyttää tilapäisesti 31 päivään joulukuuta 2007 saakka enintään 0,3 meripeninkulman päässä rannikosta.

9.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan ainoastaan sellaiseen kalastustoimintaan, johon jäsenvaltiot ovat jo antaneet luvan, ja sellaisiin aluksiin, joilla on aiemmin kirjattuja saaliita yli viiden vuoden ajalta, eikä poikkeus saa tarkoittaa sallitun pyyntiponnistuksen suurentamista tulevaisuudessa.

Luettelo luvan saaneista kalastusaluksista ja niiden ominaispiirteistä on toimitettava komissiolle 30 päivään huhtikuuta 2007 mennessä, ja siinä on verrattava tietoja saman kalastuslaivaston 1 päivänä tammikuuta 2000 vallinneisiin ominaispiirteisiin.

Lisäksi

a)

kalastustoimien on täytettävä 4 artiklan, 8 artiklan 1 kohdan h alakohdan, 9 artiklan 3 kohdan 2 alakohdan ja 23 artiklan vaatimukset;

b)

kalastustoimet eivät saa häiritä sellaisten alusten toimintaa, jotka käyttävät muita pyydyksiä kuin trooleja, nuottia tai muita vedettäviä verkkoja;

c)

kalastustoimia on säänneltävä sen varmistamiseksi, että liitteessä III mainittujen lajien, lukuun ottamatta nilviäisiä, saaliit ovat mahdollisimman pienet;

d)

kalastustoimet eivät saa kohdistua pääjalkaisiin.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava valvontasuunnitelma ja toimitettava komissiolle selvitys joka kolmas vuosi tämän asetuksen voimaantulosta lähtien. Ensimmäinen selvitys on toimitettava komissiolle ennen 31 päivää heinäkuuta 2009. Komissio voi näiden selvitysten perusteella toteuttaa toimia tämän asetuksen 18 artiklan ja 19 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

10.   Poikkeaminen 1 ja 2 kohdasta sallitaan sellaisen kalastuksen osalta, johon sovelletaan tämän asetuksen 4 artiklan 5 kohdan mukaista poikkeusta, asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

11.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, trooliverkkojen käyttö sallitaan 0,7–1,5 meripeninkulman päässä rannikosta ulottuvalla alueella seuraavin edellytyksin:

syvyys on vähintään 50 metriä,

maantieteellisistä erityissyistä, kuten rannikkotasanteen kapeus jäsenvaltion rantaviivan kaikissa kohdissa tai troolauskelpoisen pyyntialueen pienuus,

vaikutus meriympäristöön on vähäinen,

9 kohdan 3 alakohdan a ja b alakohtia noudatetaan,

se ei lisää pyyntiponnistusta siihen nähden, mihin jäsenvaltiot ovat jo antaneet luvan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 30 päivään syyskuuta 2007 mennessä tämän poikkeuksen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Ilmoitukseen on sisällyttävä luettelo luvan saaneista kalastusaluksista ja -alueista, jotka määritellään maantieteellisin koordinaatein niin maalla kuin merellä.

Asianomaisten jäsenvaltioiden on valvottava kalastustoimintaa kyseisillä alueilla ja varmistettava tieteellinen arviointi. Tieteellisen arvioinnin tulokset on annettava tiedoksi komissiolle joka kolmas vuosi tämän asetuksen voimaantulosta lähtien. Ensimmäinen selvitys on toimitettava komissiolle 31 päivään heinäkuuta 2009 mennessä.

Jos komissio katsoo jäsenvaltioiden toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti toimittamien ilmoitusten tai uusien tieteellisten ohjeiden perusteella, että poikkeuksen edellytykset eivät täyty, se voi asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan pyytää sitä muuttamaan poikkeusta tai se voi ehdottaa neuvostolle aiheellisia toimenpiteitä kalavarojen ja ympäristön suojelemiseksi.

14 artikla

Pienintä sallittua silmäkokoa ja pyydysten käytön vähimmäisetäisyyttä rannikosta koskevat siirtymäkauden poikkeukset

1.   Kaikkia 9 artiklan 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja pyydyksiä, joiden pienin sallittu silmäkoko on pienempi kuin kyseisissä kohdissa on säädetty ja joiden käyttö on 1 päivänä tammikuuta 1994 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaista, voidaan käyttää 31 päivään toukokuuta 2010 saakka, vaikka ne eivät täytäkään 13 artiklan 9 kohdan vaatimuksia.

2.   Kaikkia 13 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja pyydyksiä, joita käytetään lyhyemmän välimatkan päästä rannikosta kuin kyseisissä kohdissa on säädetty ja joiden käyttö on 1 päivänä tammikuuta 1994 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaista, voidaan käyttää 31 päivään toukokuuta 2010 saakka, vaikka ne eivät täytäkään 13 artiklan 9 kohdan vaatimuksia.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, ellei neuvosto määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja tieteellisen näytön perusteella päätä toisin.

V LUKU

MEREN ELIÖIDEN VÄHIMMÄISKOOT

15 artikla

Meren eliöiden vähimmäiskoot

1.   Liitteessä III määriteltyjä vähimmäiskokoja pienempiä meren eliöitä (jäljempänä ’alamittaiset meren eliöt’) ei saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, siirtää, varastoida, myydä eikä asettaa tai tarjota myyntiin.

2.   Meren eliöiden koko on mitattava liitteen IV mukaisesti. Jos sallittuja koon mittaamistapoja on useampi kuin yksi, meren eliön katsotaan täyttävän kokoa koskevan vaatimuksen, jos se on vähintään yhden säädetyn mittauksen mukaan kyseisen vähimmäiskoon mukainen tai sitä suurempi.

3.   Edellä 1 kohtaa ei sovelleta ihmisravinnoksi tarkoitettuihin sardiininpoikasiin, jotka pyydetään aluksesta tai rannalta vedettävillä nuotilla, jos tällainen pyynti on 19 artiklassa tarkoitetussa hoitosuunnitelmassa vahvistettujen kansallisten säännösten mukaisesti luvallista, edellyttäen, että kyseinen sardiinikanta on turvallisissa biologisissa rajoissa.

16 artikla

Kantojen suora elvyttäminen ja siirtoistutukset

1.   Poiketen siitä, mitä 15 artiklassa säädetään, alamittaisia meren eliöitä saa pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, siirtää, varastoida, myydä ja asettaa tai tarjota elävänä myyntiin kantojen suoraksi elvyttämiseksi ja siirtoistutusten suorittamiseksi sen jäsenvaltion luvalla ja valvonnassa, jossa näitä toimia toteutetaan.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 1 kohdassa tarkoitettu alamittaisten meren eliöiden pyynti tehdään tavalla, joka sopii yhteen kaikkien kyseiseen lajiin sovellettavien yhteisön hoitotoimenpiteiden kanssa.

3.   Edellä 1 kohdassa määriteltyihin tarkoituksiin pyydetyt meren eliöt on joko palautettava mereen tai käytettävä laajaperäiseen vesiviljelyyn. Jos ne myöhemmin saadaan uudelleen saaliiksi, ne voidaan myydä, varastoida ja asettaa tai tarjota myyntiin edellyttäen, että ne täyttävät 15 artiklassa säädetyt vaatimukset.

4.   Muiden kuin paikallisten lajien tuominen alueelle, istuttaminen ja suora elvyttäminen on kielletty paitsi, kun näitä toimia toteutetaan neuvoston direktiivin 92/43/ETY 22 artiklan b alakohdan mukaisesti.

VI LUKU

MUU KUIN AMMATTIKALASTUS

17 artikla

Vapaa-ajankalastus

1.   Vedettävien verkkojen, saartopyydysten, kurenuottien, veneellä vedettävien harojen, pumppuharojen, verkkojen, riimuverkkojen ja yhdistelmäpohjaverkkojen käyttö on kiellettyä vapaa-ajankalastuksessa. Pitkänsiiman käyttö laajasti vaeltaviin lajeihin kohdistuvassa vapaa-ajankalastuksessa on myös kiellettyä.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että vapaa-ajankalastusta harjoitetaan tämän asetuksen tavoitteiden ja sääntöjen kanssa yhteen sopivalla tavalla.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, ettei vapaa-ajankalastuksesta peräisin olevia mereneliösaaliita pidetä kaupan. Kilpailuista peräisin olevien lajien kaupan pitäminen voidaan kuitenkin poikkeuksellisesti sallia edellyttäen, että niiden myyntituotot suunnataan hyväntekeväisyyteen.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä neuvoston asetuksen (EY) N:o 973/2001 (11) liitteessä I lueteltujen ja Välimeressä esiintyvien laajasti vaeltavien lajien vapaa-ajankalastuksesta peräisin olevien saaliiden kirjaamiseksi ja erilliseksi keräämiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on säänneltävä vedenalaista harppuunakalastusta erityisesti 8 artiklan 4 kohdassa säädettyjen velvoitteiden noudattamiseksi.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tämän artiklan soveltamiseksi toteuttamistaan toimenpiteistä.

VII LUKU

HOITOSUUNNITELMAT

18 artikla

Yhteisön tason hoitosuunnitelmat

1.   Neuvosto voi hyväksyä erityisiä Välimeren kalastuksia koskevia hoitosuunnitelmia, erityisesti alueilla, jotka ovat kokonaan tai osittain jäsenvaltioiden aluevesien ulkopuolella. Näihin suunnitelmiin voi sisältyä erityisesti seuraavia toimia:

a)

pyyntiponnistuksen hallinnointia koskevia toimenpiteitä;

b)

erityisiä teknisiä toimenpiteitä, myös tarvittaessa väliaikaisia poikkeuksia tämän asetuksen säännöistä, silloin kun sellaiset poikkeukset ovat kalastustoimien kannalta tarpeellisia, ja edellyttäen, että kyseisten kalavarojen kestävä käyttö on turvattu hoitosuunnitelmalla;

c)

alusten satelliittiseurantajärjestelmän tai sitä vastaavien järjestelmien pakollinen käyttö ulotetaan koskemaan kokonaispituudeltaan 10–15 metriä pitkiä aluksia;

d)

tilapäisiä tai pysyviä rajoituksia, jotka koskevat tietyille pyydyksille tai hoitosuunnitelman puitteissa tiettyihin velvoitteisiin sitoutuneille aluksille varattuja alueita.

Hoitosuunnitelmissa on säädettävä erityiskalastuslupien myöntämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 1627/94 (12) mukaisesti.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 10 metriä olevilta aluksilta voidaan vaatia kalastuslupa.

2.   Jäsenvaltio ja/tai jokin Välimeren alueellinen neuvoa-antava toimikunta voi tehdä komissiolle ehdotuksia hoitosuunnitelmien laatimiseen liittyvistä asioista. Komissio vastaa pyyntöihin kolmen kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta.

3.   Jäsenvaltioiden ja komission on huolehdittava hoitosuunnitelmien asianmukaisesta tieteellisestä seurannasta. Erityisesti lyhytikäisiin lajeihin kohdistuvaa kalastusta koskevat tietyt hoitotoimenpiteet on rekrytointivahvuuden mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi tarkistettava vuosittain.

19 artikla

Hoitosuunnitelmat tietyille kalastuksille aluevesillä

1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä 31 päivään joulukuuta 2007 mennessä hoitosuunnitelmat, jotka koskevat niiden aluevesillä trooliverkoilla, aluksesta vedettävillä nuotilla, rannalta vedettävillä nuotilla, saartopyydyksillä ja pohjaharoilla harjoitettavaa kalastusta. Näihin hoitosuunnitelmiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan 2 ja 3 kohtaa ja 4 kohdan ensimmäistä alakohtaa.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöhemmin laatia muita hoitosuunnitelmia asiaa koskevien tieteellisten tietojen perusteella.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava hoitosuunnitelmien asianmukaisesta tieteellisestä seurannasta. Erityisesti lyhytikäisiin lajeihin kohdistuvaa kalastusta koskevat tietyt hoitotoimenpiteet on rekrytointivahvuuden mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi tarkistettava vuosittain.

4.   Hoitosuunnitelmiin voi sisältyä tämän asetuksen säännöksiä laajempia toimenpiteitä, joiden tavoitteena on

a)

pyydysten valikoivuuden lisääminen;

b)

pois heitettävien saaliiden vähentäminen;

c)

pyyntiponnistuksen rajoittaminen.

5.   Hoitosuunnitelmiin otettavien toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin ja asetettuun aikatauluun, ja niissä on otettava huomioon

a)

kannan tai kantojen tila;

b)

kannan tai kantojen biologiset ominaisuudet;

c)

kantojen pyynnissä harjoitettavan kalastuksen ominaisuudet;

d)

toimenpiteen taloudelliset vaikutukset kyseessä olevan kalastukseen.

6.   Hoitosuunnitelmissa on säädettävä erityiskalastuslupien myöntämisestä asetuksen (EY) N:o 1627/94 mukaisesti.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 10 metriä olevilta aluksilta voidaan vaatia kalastuslupa.

7.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut hoitosuunnitelmat on annettava komissiolle tiedoksi 30 päivään syyskuuta 2007 mennessä, jotta komissio voi esittää niitä koskevia huomautuksia ennen suunnitelmien hyväksymistä. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut hoitosuunnitelmat on annettava komissiolle tiedoksi kuusi kuukautta ennen suunniteltua voimaantulopäivää. Komissio toimittaa suunnitelmat muille jäsenvaltioille.

8.   Kun jollakin hoitosuunnitelmalla on todennäköisiä vaikutuksia jonkin toisen jäsenvaltion aluksiin, suunnitelma voidaan hyväksyä vasta kun komissiota, kyseistä jäsenvaltiota ja kyseessä olevaa alueellista neuvoa-antavaa toimikuntaa on kuultu asetuksen (EY) N:o 2371/2002 8 artiklan 3–6 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9.   Jos komissio 7 kohdassa tarkoitetun tiedoksi antamisen tai uusien tieteellisten lausuntojen perusteella katsoo, että joko 1 kohdan tai 2 kohdan mukaisesti hyväksytty hoitosuunnitelma ei riitä takaamaan kalavarojen ja ympäristön korkeatasoista suojelua, se voi jäsenvaltiota kuultuaan pyytää sitä muuttamaan suunnitelmaa tai se voi ehdottaa neuvostolle aiheellisia toimenpiteitä kalavarojen ja ympäristön suojelemiseksi.

VIII LUKU

VALVONTATOIMENPITEET

20 artikla

Kohdelajien saaliit

1.   Edellä 9 artiklan 4 ja 6 kohdassa, 10 artiklassa ja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut prosenttiosuudet lasketaan osuutena kaikkien aluksella lajittelun jälkeen tai purettaessa olevien meren eliöiden elopainosta. Ne voidaan laskea yhden tai useamman edustavan otoksen perusteella.

2.   Laskettaessa 1 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia sellaisen aluksen osalta, jolta on siirretty toiseen alukseen meren eliöitä, siirretyt määrät on otettava huomioon.

21 artikla

Jälleenlaivaus

Ainoastaan ne alusten päälliköt, jotka täyttävät aluspäiväkirjaa asetuksen (ETY) N:o 2847/93 6 artiklan säännösten mukaisesti, saavat siirtää eläviä vesieliöitä toiseen alukseen tai ottaa vastaan kyseisten eliöiden siirtoja toisilta aluksilta.

22 artikla

Nimetyt satamat

1.   Pohjatroolien, pelagisten troolien, kurenuottien, pintasiimojen, veneellä vedettävien harojen ja hydraulisten pohjaharojen avulla saadut saaliit on purettava ja saatettava myyntiin ensimmäisen kerran vain jossain jäsenvaltioiden nimeämistä satamista.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2007 komissiolle tiedoksi luettelo nimetyistä satamista. Komissio toimittaa luettelon muille jäsenvaltioille.

23 artikla

Saaliita koskeva valvonta

Korvataan asetuksen (ETY) N:o 2847/93 6 artiklan 2 kohdan toinen virke seuraavasti:

”Välimeren kalastuksessa kaikki 8 kohdan mukaisesti laaditussa luettelossa mainittujen aluksella olevien lajien määrät, jotka elopainona ilmaistuna ovat yli 15 kilogrammaa, on merkittävä kalastuspäiväkirjaan.

Laajasti vaeltavien lajien ja pienten pelagisten lajien osalta kuitenkin kalastuspäiväkirjaan on merkittävä kaikki määrät, jotka elopainona ilmaistuna ovat yli 50 kilogrammaa.”

24 artikla

Rekisteri aluksista, joilla on lupa kalastaa GFCM-sopimusalueella

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää kesäkuuta 2007 tavanomaisessa tietojenkäsittelymuodossa luettelo niiden lipun alla purjehtivista tai niiden alueella rekisteröidyistä kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaisista aluksista, joille se antaa luvan kalastaa GFCM-alueella myöntämällä niille erityiskalastusluvan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa on oltava seuraavat tiedot:

a)

yhteisön kalastuslaivastorekisterin mukainen aluksen CFR-numero ja komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 (13) liitteessä I olevan määritelmän mukainen aluksen ulkoinen merkintä;

b)

sallittu kalastus- ja/tai jälleenlaivausaika;

c)

käytetyt pyydykset.

3.   Komissio toimittaa luettelon GFCM:n toimeenpanevalle sihteeristölle ennen 1 päivää heinäkuuta 2007, jotta asianomaiset alukset tulisivat kirjatuiksi GFCM:n pitämään rekisteriin kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaisista aluksista, jotka saavat kalastaa GFCM-sopimusalueella, jäljempänä ’GFCM-rekisteri’.

4.   Komissiolle on ilmoitettava kaikki 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon tehtävät muutokset, jotta ne voidaan toimittaa GFCM:n toimeenpanevalle sihteeristölle samaa menettelyä noudattaen vähintään 10 työpäivää ennen päivää, jona alukset aloittavat kalastustoiminnan GFCM-alueella.

5.   Kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaiset yhteisön kalastusalukset, joita ei ole kirjattu 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon, eivät saa harjoittaa minkäänlaisten kalojen ja simpukoiden kalastusta, aluksella pitämistä, jälleenlaivausta eikä purkamista GFCM-alueella.

6.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen,

a)

että ainoastaan 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainitut niiden lipun alla purjehtivat alukset, joilla on lippujäsenvaltion myöntämä erityinen kalastuslupa aluksella, voivat luvassa vahvistetuin edellytyksin harjoittaa 1 artiklassa tarkoitettua kalastusta GFCM-alueella;

b)

että kalastuslupaa ei myönnetä aluksille, jotka ovat harjoittaneet laitonta, sääntelemätöntä ja ilmoittamatonta kalastusta GFCM-alueella tai muualla, paitsi jos uudet laivanvarustajat ovat toimittaneet riittävät todisteet siitä, ettei aiemmalla varustajalla ja toimijalla ole enää näiden alusten suhteen oikeudellisia, taloudellisia tai todellisia etuja valvottavanaan eikä alus ole tämän valvonnassa, sekä että heidän aluksensa eivät osallistu laittomaan, sääntelemättömään ja ilmoittamattomaan kalastukseen tai ole muutoin siihen yhteydessä;

c)

mahdollisuuksien rajoissa ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen, että niiden lipun alla purjehtivien 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen alusten varustajat ja toimijat eivät osallistu eivätkä ole yhteydessä GFCM-rekisteriin kirjaamattomien kalastusalusten GFCM-sopimusalueella harjoittamaan tonnikalojen kalastukseen;

d)

mahdollisuuksien rajoissa ja kansallista lainsäädäntöä noudattaen, että niiden lipun alla purjehtivien 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa mainittujen alusten varustajilla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus;

e)

että niiden alukset noudattavat kaikkia asiaankuuluvia GFCM:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä.

7.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kalojen ja simpukoiden GFCM-sopimusalueella tapahtuvan kalastuksen, aluksella pitämisen, jälleenlaivaamisen ja purkamisen kieltämiseksi sellaisilta kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaisilta aluksilta, joita ei ole kirjattu GFCM-rekisteriin.

8.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle kaikki tiedot, joiden perusteella on syytä vakavasti epäillä, että kokonaispituudeltaan yli 15 metrin mittaiset alukset, joita ei ole kirjattu GFCM-rekisteriin, harjoittavat kalojen ja simpukoiden kalastusta ja/tai jälleenlaivausta GFCM-sopimusalueella.

IX LUKU

LAAJASTI VAELTAVIA LAJEJA KOSKEVAT TOIMENPITEET

25 artikla

Miekkakalan kalastus

Neuvosto päättää teknisistä toimenpiteistä miekkakalan poikasten suojelemiseksi Välimerellä ennen 31 päivää joulukuuta 2007.

X LUKU

MALTAA YMPÄRÖIVIÄ VESIÄ KOSKEVAT TOIMENPITEET

26 artikla

25 meripeninkulman hallintovyöhyke Maltan ympärillä

1.   Yhteisön alusten pääsyä alueelle, joka ulottuu 25 meripeninkulman päähän Maltan saarten ympärillä olevista perusviivoista (jäljempänä ’hallintovyöhyke’), ja oikeutta käyttää sen kalavaroja säännellään seuraavasti:

a)

kalastus hallintovyöhykkeellä rajoitetaan kokonaispituudeltaan alle 12 metriä oleviin aluksiin, jotka käyttävät muita kuin vedettäviä pyydyksiä;

b)

mainittujen alusten kokonaispyyntiponnistus ilmaistuna kokonaiskalastuskapasiteettina ei saa ylittää vuosien 2000–2001 keskimääräistä tasoa, joka vastaa 1 950 alusta, joiden kokonaiskoneteho on 83 000 kW ja kokonaisvetoisuus 4 035 GT.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 24 metriä pitkät troolarit saavat kalastaa hallintovyöhykkeen tietyillä, tämän asetuksen liitteessä V olevassa a kohdassa kuvatuilla alueilla seuraavin edellytyksin:

a)

hallintovyöhykkeellä kalastamaan oikeutettujen troolareiden kokonaiskalastuskapasiteetti ei saa ylittää 4 800 kilowatin rajaa;

b)

matalammalla kuin 200 metrin syvyydessä kalastamaan oikeutetun troolarin kalastuskapasiteetti ei saa ylittää 185 kilowattia; 200 metrin syvyyskäyrä on merkittävä katkoviivalla, jonka kauttakulkupisteet luetellaan tämän asetuksen liitteessä V olevassa b kohdassa;

c)

hallintovyöhykkeellä kalastavilla troolareilla on oltava erityiskalastuslupia koskevista yleisistä säännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1627/94 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion vuosittain komissiolle toimittamaan luetteloon yhteisön kalastuslaivastorekisterin mukainen aluksen CFR-numero ja asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteessä I olevan määritelmän mukainen aluksen ulkoinen merkintä;

d)

edellä 2 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä kapasiteettirajoja on arvioitava uudelleen säännöllisesti ja noudattaen asianomaisten tieteellisten elinten lausuntoja rajojen vaikutuksista kantojen säilymiseen.

3.   Jos 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kokonaiskalastuskapasiteetti ylittää hallintovyöhykkeellä viitejaksolla 2000–2001 toimineiden, kokonaispituudeltaan enintään 24 metriä pitkien troolareiden kokonaiskalastuskapasiteetin (jäljempänä ’viitekalastuskapasiteetti’), komissio jakaa 29 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin ylijäämäosan jäsenvaltioiden kesken lupaa hakevien jäsenvaltioiden edun huomioon ottaen.

Viitekalastuskapasiteetti vastaa 3 600:aa kilowattia.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitettua käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin ylijäämää koskevia erityiskalastuslupia myönnetään ainoastaan aluksiin, jotka sisältyvät tämän artiklan soveltamisajankohtana yhteisön alusrekisteriin.

5.   Jos hallintovyöhykkeellä 2 kohdan c alakohdan mukaisesti kalastamaan oikeutettujen troolareiden kokonaiskalastuskapasiteetti ylittää 2 kohdan a alakohdassa säädetyn ylärajan sen vuoksi, että ylärajaa on laskettu 2 kohdan d alakohdassa säädetyn tarkistuksen jälkeen, komissio jakaa käytettävissä olevan kalastuskapasiteetin jäsenvaltioiden kesken seuraavia perusteita käyttäen:

a)

etusijalla on jakson 2000–2001 aikana vyöhykkeellä kalastaneita aluksia vastaava kalastuskapasiteetti kilowatteina;

b)

seuraavalla sijalla on muulloin vyöhykkeellä kalastaneita aluksia vastaava kalastuskapasiteetti kilowatteina;

c)

muille aluksille mahdollisesti jäljelle jäänyt kalastuskapasiteetti jaetaan jäsenvaltioiden kesken lupaa hakevien jäsenvaltioiden etu huomioon ottaen.

6.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kurenuotilla ja pitkilläsiimoilla kalastavat alukset sekä 27 artiklan mukaisesti dolfiinia kalastavat alukset saavat toimia hallintovyöhykkeellä. Niillä on oltava asetuksen (EY) N:o 1627/94 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamaan luetteloon yhteisön kalastuslaivastorekisterin mukainen aluksen CFR-numero ja asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteessä I olevan määritelmän mukainen aluksen ulkoinen merkintä. Pyyntiponnistusta kuitenkin valvotaan alueen kalastuksen kestävyyden turvaamiseksi.

7.   Hallintovyöhykkeellä 2 kohdan mukaisesti kalastamaan oikeutetun troolarin, jolla ei ole satelliittiseurantalaitteita, päällikön on ilmoitettava sekä omille viranomaisilleen että rannikkovaltion viranomaisille jokainen aluksen vyöhykkeelle saapuminen ja siltä poistuminen.

27 artikla

Dolfiininkalastus

1.   Dolfiinin (Coryphaena spp.) kalastaminen hallintovyöhykkeellä kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä on kiellettyä kunkin vuoden 1 päivän tammikuuta ja 5 päivän elokuuta välisenä aikana.

2.   Vyöhykkeellä dolfiininkalastusta harjoittavien alusten lukumäärä saa olla enintään 130.

3.   Maltan viranomaiset vahvistavat kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastettaessa noudatettavat reitit ja jakavat ne yhteisön kalastusaluksille viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta. Muiden valtioiden kuin Maltan lipun alla purjehtivat yhteisön alukset eivät saa toimia 12 meripeninkulman alueen sisäpuolella.

Komissio laatii 29 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen arviointiperusteet, joita noudatetaan reittien varmistamisessa ja jakamisessa kalojen yhteenkokoamiseen käytettävillä välineillä kalastamista varten.

4.   Aluksilla, jotka saavat osallistua dolfiininkalastukseen, on oltava asetuksen (EY) N:o 1627/94 7 artiklan mukainen erityiskalastuslupa, ja niiden on sisällyttävä asianomaisen jäsenvaltion komissiolle toimittamaan luetteloon yhteisön kalastuslaivastorekisterin mukainen aluksen CFR-numero ja asetuksen (EY) N:o 26/2004 liitteessä I olevan määritelmän mukainen aluksen ulkoinen merkintä. Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 10 metriä pitkiltä aluksilta vaaditaan kalastuslupa.

XI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

28 artikla

Päätöksentekomenettely

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, neuvosto toimii perustamissopimuksen 37 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

29 artikla

Soveltamissäännöt

Yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen 26 ja 27 artiklan soveltamisesta annetaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

30 artikla

Muutokset

Muutokset liitteisiin tehdään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

31 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1626/94.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä VI esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

32 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2006.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. KORKEAOJA

LIITE I

Tekniset edellytykset lisäkkeiden kiinnittämiselle trooleihin ja troolien takiloinnille

Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

a)

’monilankaisesta punoksesta koostuvalla havaksella’ havasta, joka koostuu kahdesta tai useammasta langasta ja jonka langat voidaan erotella solmujen välissä ilman, että lankojen rakenteelle aiheutuu vahinkoa;

b)

’solmuttomalla havaksella’ havasta, joka on tehty nelisivuisista silmistä, joiden sivut ovat suurin piirtein yhtä pitkät ja joiden kulmat muodostuvat kahden vierekkäisen silmän yhteenpunotuista langoista;

c)

’neliösilmäisellä havaksella’ sellaista havaksen rakennetta, jossa silmän reunojen suunnista toinen on samansuuntainen ja toinen suorassa kulmassa verkon pituusakseliin nähden;

d)

’troolin rungolla’ trooliverkon suippenevaa alkuosaa;

e)

’pidennysosalla’ troolin rungon ja troolin perän välissä olevaa yhdestä tai useammasta paneelista koostuvaa suoraa osaa;

f)

’troolin perällä’ trooliverkon ulommaista, silmäkooltaan samanlaisesta verkosta muodostuvaa osaa, joka on muodoltaan joko lieriömäinen tai suippeneva, jolloin sen poikittaiset osat ovat poikkileikkaukseltaan lähes ympyrän muotoisia, säteeltään vastaavasti joko samansuuruisia tai pieneneviä;

g)

’pallomaisella troolin perällä’ troolin perää, joka muodostuu yhdestä tai useammasta vierekkäisestä silmäkooltaan samanlaisesta paneelista ja jonka silmien lukumäärä lisääntyy pyydyksen perää kohti aiheuttaen sekä troolin perän poikittaisen pituuden kasvamisen verkon pituusakseliin nähden että sen ympärysmitan kasvamisen;

h)

’taskumaisella troolin perällä’ troolin perää, joka madaltuu pystysuunnassa kohti troolin perimmäistä osaa ja jonka poikittaiset osat ovat poikkileikkaukseltaan lähes ellipsejä, akseliltaan samansuuruisia tai pieneneviä. Troolin perän perimmäinen osa muodostuu yhdestä taitetusta paneelista tai verkon pituusakseliin nähden poikittain yhteen punotuista perimmäisistä ylä- ja alapaneeleista;

i)

’poikittaisella jameköydellä’ mitä tahansa ulkopuolista tai verkkoon liittyvää köyttä, joka kulkee verkon pituusakseliin nähden poikittain troolin perän uloimmassa osassa joko pitkin ylä- ja alapaneelin välistä liitosta tai ainoan perimmäisen paneelin taitekohtaa. Se voi olla joko sivuköyden jatke tai erillinen köysi;

j)

’ympärysmitta/kehä’ trooliverkon vinoneliösilmäisen havaksen osalta lasketaan kertomalla poikkileikkauksessa olevien silmien määrä venytetyllä silmäkoolla;

k)

’ympärysmitta/kehä’ trooliverkon neliösilmäisen havaksen osalta lasketaan kertomalla poikkileikkauksessa olevien silmien määrä silmien sivun pituudella.

a)   Troolin sallitut lisäkkeet

1.

Sen estämättä, mitä asetuksen (EY) N:o 3440/84 8 artiklassa säädetään, joko verkon pituusakseliin nähden poikittaista tai pitkittäistä mekaanista vetoketjusuljinta voidaan käyttää taskumaisen troolin perän tyhjennysaukon sulkemiseen.

2.

Poikittainen vetoketju on kiinnitettävä enintään 1 metrin päähän troolin perän taimmaisista silmistä.

b)   Takilointia koskevat vaatimukset

1.

Pallomainen troolin perä on kielletty. Minkään yksittäisen troolin perän kehän missään kohdassa ei samankokoisten silmien lukumäärä saa kasvaa etupäästä takapäähän.

2.

Troolin rungon (suippenevan osan) taimmaisen osan tai pidennysosan (suora osa) ympärysmitan on oltava sama kuin suppeassa merkityksessä ymmärretyn troolin perän ympärysmitta sen etuosassa. Neliösilmäisen troolin osalta erityisesti troolin rungon taimmaisen osan tai pidennysosan on oltava 2–4 kertaa suppeassa merkityksessä ymmärretyn troolin perän ympärysmitta sen etuosassa.

3.

Neliösilmäpaneeli voidaan lisätä mihin tahansa vedettävään verkkoon, ja se on sijoitettava troolin jatko-osan eteen tai mihin tahansa jatko-osan etuosan ja verkon perän takaosan väliseen kohtaan. Sitä ei saa tukkia millään tavoin sisä- tai ulkopuolisilla lisäkkeillä. Sen on oltava tehty solmuttomasta havasmateriaalista tai havasmateriaalista, jonka solmut eivät liu'u, ja se on kiinnitettävä siten, että silmät pysyvät täysin avoimina koko kalastamisen ajan. Yksityiskohtaiset säännöt neliösilmäpaneelien teknisistä ominaisuuksista annetaan tämän asetuksen 29 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

4.

Vastaavasti voidaan sallia troolien valikoivuuden parantamiseksi tämän asetuksen 29 artiklassa mainitun menettelyn mukaisesti muita kuin edellä 3 kohdassa mainittuja teknisiä välineitä.

5.

Aluksella ei saa pitää tai käyttää vedettäviä verkkoja, joiden perä on rakennettu kokonaan tai osin verkkomateriaalista, jossa on muun kuin neliön tai vinoneliön muotoisia silmiä, ellei sitä ole sallittu tämän asetuksen 29 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

6.

Edellä olevaa 4–5 kohtaa ei sovelleta aluksesta vedettäviin verkkoihin, joiden perän silmäkoko on pienempi kuin 10 millimetriä.

7.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 3440/84 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, pohjatroolien vahvistuspussien silmäkoon on oltava vähintään 120 millimetriä, jos troolin perän silmäkoko on pienempi kuin 60 millimetriä. Tätä säännöstä sovelletaan vain Välimerellä, eikä sillä ole vaikutusta muilla yhteisön vesillä. Jos troolin perän silmäkoko on vähintään 60 millimetriä, sovelletaan asetuksen (ETY) N:o 3440/84 6 artiklan 4 kohtaa.

8.

Taskumaisessa troolin perässä saa olla vain yksi tyhjennysaukko.

9.

Poikittaisen jameköyden pituuden on oltava vähintään 20 prosenttia troolin perän ympärysmitasta.

10.

Asetuksessa (ETY) N:o 3440/84 määritellyn vahvistuspussin ympärysmitan on pohjatrooliverkkojen osalta oltava vähintään 1,3 kertaa niin suuri kuin troolin perän ympärysmitta.

11.

Aluksella ei saa pitää tai käyttää vedettäviä verkkoja, joiden perän rakenne on kokonaan tai osittain yksilankaista verkkomateriaalia, jonka paksuus on yli 3,0 millimetriä.

12.

Aluksella ei saa pitää tai käyttää vedettäviä verkkoja, joiden perän rakenne on kokonaan tai osittain monilankaista verkkomateriaalia.

13.

Missään pohjatroolin osassa ei saa käyttää verkkomateriaalia, jonka langanpaksuus on yli 6 millimetriä.

LIITE II

Pyydysten ominaisuuksia koskevat vaatimukset

Määritelmät

Tässä liitteessä:

1)

Verkkojen pituus määritetään yläköyden pituuden mukaan. Pohjaan laskettavien verkkojen ja ajoverkkojen pituus voidaan määrittää myös niiden massan painon tai tilavuuden perusteella.

2)

Verkkojen korkeus määritetään märkinä ja yläköyteen nähden suorassa kulmassa venytettyjen silmien (solmut mukaan luettuna) korkeuksien summana.

1.   Pohjaharat

Pohjaharojen leveys saa olla sienieläinten pyyntiin tarkoitettuja haroja lukuun ottamatta enintään 3 metriä.

2.   Saartopyydykset (kurenuotat ja kurevaijerittomat nuotat)

Verkon pituus saa olla enintään 800 metriä ja verkon korkeus enintään 120 metriä, tonnikalanuottia lukuun ottamatta.

3.   Pohjaan laskettavat verkot

3.1

Riimuverkot ja pohjaverkot

1)

Riimuverkon korkeus saa olla enintään 4 metriä.

2)

Pohjaverkon korkeus saa olla enintään 10 metriä.

3)

Yhdellä aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen enempää kuin 6 000 metriä riimuverkkoa tai pohjaverkkoa ottaen huomioon, että tammikuusta 2008 alkaen, jos kalastajia on yksi, tällaista verkkoa saa olla enintään 4 000 metriä, johon voidaan lisätä 1 000 metriä, jos kalastajia on kaksi, ja vielä 1 000 metriä, jos kalastajia on kolme. Tällainen verkko saa olla 31 päivään joulukuuta 2007 asti enintään 5 000 metriä, jos kalastajia on yksi tai kaksi, ja 6 000 metriä, jos kalastajia on kolme.

4)

Pohjaverkon yksisäikeen tai langan läpimitta saa olla enintään 0,5 millimetriä.

5)

Poiketen siitä mitä edellä 2 kohdassa säädetään, alle 500 metrin pituisten pohjaverkkojen korkeus voi olla enintään 30 metriä. Aluksella ei saa säilyttää enempää kuin 500 metriä pohjaverkkoa, jos verkon korkeus ylittää 2 kohdassa säädetyt 10 metriä.

3.2

Yhdistelmäpohjaverkot (riimuverkko + tavallinen verkko)

1)

Yhdistelmäpohjaverkon korkeus saa olla enintään 10 metriä.

2)

Yhdellä aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen enempää kuin 2 500 metriä yhdistelmäpohjaverkkoa.

3)

Tavallisen verkon yksisäikeen tai langan läpimitta saa olla enintään 0,5 millimetriä.

4)

Poiketen siitä mitä edellä 1 kohdassa säädetään, alle 500 metrin pituisten yhdistelmäpohjaverkkojen korkeus voi olla enintään 30 metriä. Aluksella ei saa säilyttää enempää kuin 500 metriä yhdistelmäpohjaverkkoa, jos verkon korkeus ylittää 1 kohdassa säädetyt 10 metriä.

4.   Pohjasiimat

1)

Yhdellä aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen enempää kuin 1 000 koukkua aluksella olevaa henkilöä kohden eikä enempää kuin 5 000 koukkua alusta kohden.

2)

Poiketen siitä mitä edellä 1 kohdassa säädetään, aluksella, joka lähtee yli kolmen päivän kalastusmatkalle, voi säilyttää enintään 7 000 koukkua.

5.   Syvänmeren äyriäisten pyynnissä käytettävät sulkupyydykset

Aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen yli 250 sulkupyydystä alusta kohden.

6.   Pintasiimat (ajosiimat)

Yhdellä aluksella ei saa säilyttää eikä siltä saa laskea veteen enempää kuin

1)

2 000 koukkua tonnikalaa (Thunnus thynnus) pyytäviltä aluksilta, missä tämän lajin osuus on vähintään 70 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen;

2)

3 500 koukkua miekkakalaa (Xyphias gladius) pyytäviltä aluksilta, missä tämän lajin osuus on vähintään 70 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen;

3)

5 000 koukkua valkotonnikalaa (Thunnus alalunga) pyytäviltä aluksilta, missä tämän lajin osuus on vähintään 70 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen.

4)

Poiketen siitä mitä edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, aluksella, joka lähtee yli kahden päivän kalastusmatkalle, voi säilyttää saman määrän varakoukkuja.

7.   Trooliverkot

Trooliverkkojen kohopaulojen, pohjaköysien, kehän tai ympärysmitan enimmäismittoja koskevat tekniset määritelmät sekä monirikitrooleissa olevien verkkojen enimmäismäärät annetaan lokakuuhun 2007 mennessä tämän asetuksen 30 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

LIITE III

Meren eliöiden alimmat mitat

Tieteellinen nimi

Lajin yleisnimi

Alin mitta

1.

Kalat

 

 

Dicentrarchus labrax

meribassi

25 cm

Diplodus annularis

rengassargi

12 cm

Diplodus puntazzo

nokkasargi

18 cm

Diplodus sargus

isosargi

23 cm

Diplodus vulgaris

kaulussargi

18 cm

Engraulis encrasicolus  (14)

sardelli

9 cm

Epinephelus spp.

meriahvenet

45 cm

Lithognathus mormyrus

marmoripagelli

20 cm

Merluccius merluccius  (16)

kummeliturska

20 cm

Mullus spp.

mullot

11 cm

Pagellus acarne

pagelli

17 cm

Pagellus bogaraveo

pilkkupagelli

33 cm

Pagellus erythrinus

punapagelli

15 cm

Pagrus pagrus

pargo

18 cm

Polyprion americanus

hylkyahven

45 cm

Sardina pilchardus  (15)

sardiini

11 cm

Scomber spp.

japaninmakrilli

18 cm

Solea vulgaris

kielikampela

20 cm

Sparus aurata

kultaotsa-ahven

20 cm

Trachurus spp.

piikkimakrillit

15 cm

2.

Äyriäiset

 

 

Homarus gammarus

hummeri

300 mm KP

105 mm SP

Nephrops norvegicus

keisarihummeri

20 mm SP

70 mm KP

Palinuridae

langusti

90 mm SP

Parapenaeus longirostris

katkarapu

20 mm SP

3.

Nilviäiset

 

 

Pecten jacobeus

kampasimpukka

10 cm

Venerupis spp.

mattosimpukka

25 mm

Venus spp.

venussimpukka

25 mm

KP = kokonaispituus; SP = selkäkilven pituus.

LIITE IV

Meren eliöiden koon mittaaminen

1.

Kalan koko on mitattava kuvassa 1 esitetyllä tavalla kuonon kärjestä pyrstöevän kärkeen.

2.

Keisarihummerin (Nephrops norvegicus) koko mitataan kuvassa 2 esitetyllä tavalla:

joko selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti jommankumman silmän takaa eturuumiin eli selkäkilven uloimman selänpuoleisen reunan keskipisteeseen, tai

kokonaispituutena otsapiikin kärjestä peräkilven uloimpaan reunaan ilman ulokkeita.

3.

Hummerin (Homarus gammarus) koko mitataan kuvassa 3 esitetyllä tavalla

joko selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti jommankumman silmän takaa eturuumiin eli selkäkilven uloimman selänpuoleisen reunan keskipisteeseen, tai

selkäkilven pituutena otsapiikin kärjestä peräkilven uloimpaan reunaan ilman ulokkeita.

4.

Langustin (Palinuridae) koko mitataan kuvassa 4 esitetyllä tavalla selkäkilven pituutena keskiviivan suuntaisesti otsapiikin kärjestä selkäkilven uloimpaan selänpuoleiseen reunaan.

5.

Simpukoiden koko on mitattava kuvan 5 mukaisesti kuoren pisimmästä osasta.

Kuvio 1

Image

Kuvio 2

Kuvio 3

Image

Image

(Nephrops)

Keisarihummeri

(Homarus)

Hummeri

a)

Selkäkilven pituus

b)

Kokonaispituus

Kuvio 4

Image

Kuvio 5

Image

LIITE V

25 meripeninkulman hallintovyöhyke Maltan saarten ympärillä

a)

Sallitut troolikalastusalueet Maltan saarten ympärillä: maantieteelliset koordinaatit

Vyöhyke A

Vyöhyke H

A1 — 36,0172oN, 14,1442oE

H1 — 35,6739oN, 14,6742oE

A2 — 36,0289oN, 14,1792oE

H2 — 35,4656oN, 14,8459oE

A3 — 35,9822oN, 14,2742oE

H3 — 35,4272oN, 14,7609oE

A4 — 35,8489oN, 14,3242oE

H4 — 35,5106oN, 14,6325oE

A5 — 35,8106oN, 14,2542oE

H5 — 35,6406oN, 14,6025oE

A6 — 35,9706oN, 14,2459oE

 

Vyöhyke B

Vyöhyke I

B1 — 35,7906oN, 14,4409oE

I1 — 36,1489oN, 14,3909oE

B2 — 35,8039oN, 14,4909oE

I2 — 36,2523oN, 14,5092oE

B3 — 35,7939oN, 14,4959oE

I3 — 36,2373oN, 14,5259oE

B4 — 35,7522oN, 14,4242oE

I4 — 36,1372oN, 14,4225oE

B5 — 35,7606oN, 14,4159oE

 

B6 — 35,7706oN, 14,4325oE

 

Vyöhyke C

Vyöhyke J

C1 — 35,8406oN, 14,6192oE

J1 — 36,2189oN, 13,9108oE

C2 — 35,8556oN, 14,6692oE

J2 — 36,2689oN, 14,0708oE

C3 — 35,8322oN, 14,6542oE

J3 — 36,2472oN, 14,0708oE

C4 — 35,8022oN, 14,5775oE

J4 — 36,1972oN, 13,9225oE

Vyöhyke D

Vyöhyke K

D1 — 36,0422oN, 14,3459oE

K1 — 35,9739oN, 14,0242oE

D2 — 36,0289oN, 14,4625oE

K2 — 36,0022oN, 14,0408oE

D3 — 35,9989oN, 14,4559oE

K3 — 36,0656oN, 13,9692oE

D4 — 36,0289oN, 14,3409oE

K4 — 36,1356oN, 13,8575oE

 

K5 — 36,0456oN, 13,9242oE

Vyöhyke E

Vyöhyke L

E1 — 35,9789oN, 14,7159oE

L1 — 35,9856oN, 14,1075oE

E2 — 36,0072oN, 14,8159oE

L2 — 35,9956oN, 14,1158oE

E3 — 35,9389oN, 14,7575oE

L3 — 35,9572oN, 14,0325oE

E4 — 35,8939oN, 14,6075oE

L4 — 35,9622oN, 13,9408oE

E5 — 35,9056oN, 14,5992oE

 

Vyöhyke F

Vyöhyke M

F1 — 36,1423oN, 14,6725oE

M1 — 36,4856oN, 14,3292oE

F2 — 36,1439oN, 14,7892oE

M2 — 36,4639oN, 14,4342oE

F3 — 36,0139oN, 14,7892oE

M3 — 36,3606oN, 14,4875oE

F4 — 36,0039oN, 14,6142oE

M4 — 36,3423oN, 14,4242oE

 

M5 — 36,4156oN, 14,4208oE

Vyöhyke G

Vyöhyke N

G1 — 36,0706oN, 14,9375oE

N1 — 36,1155oN, 14,1217oE

G2 — 35,9372oN, 15,0000oE

N2 — 36,1079oN, 14,0779oE

G3 — 35,7956oN, 14,9825oE

N3 — 36,0717oN, 14,0264oE

G4 — 35,7156oN, 14,8792oE

N4 — 36,0458oN, 14,0376oE

G5 — 35,8489oN, 14,6825oE

N5 — 36,0516oN, 14,0896oE

 

N6 — 36,0989oN, 14,1355oE

b)

200 metrin syvyyskäyrän joidenkin kauttakulkupisteiden maantieteelliset koordinaatit 25 meripeninkulman hallintovyöhykkeellä

ID

Leveys

Pituus

1

36,3673oN

14,5540oE

2

36,3159oN

14,5567oE

3

36,2735oN

14,5379oE

4

36,2357oN

14,4785oE

5

36,1699oN

14,4316oE

6

36,1307oN

14,3534oE

7

36,1117oN

14,2127oE

8

36,1003oN

14,1658oE

9

36,0859oN

14,152oE

10

36,0547oN

14,143oE

11

35,9921oN

14,1584oE

12

35,9744oN

14,1815oE

13

35,9608oN

14,2235oE

14

35,9296oN

14,2164oE

15

35,8983oN

14,2328oE

16

35,867oN

14,4929oE

17

35,8358oN

14,2845oE

18

35,8191oN

14,2753oE

19

35,7863oN

14,3534oE

20

35,7542oN

14,4316oE

21

35,7355oN

14,4473oE

22

35,7225oN

14,5098oE

23

35,6951oN

14,5365oE

24

35,6325oN

14,536oE

25

35,57oN

14,5221oE

26

35,5348oN

14,588oE

27

35,5037oN

14,6192oE

28

35,5128oN

14,6349oE

29

35,57oN

14,6717oE

30

35,5975oN

14,647oE

31

35,5903oN

14,6036oE

32

35,6034oN

14,574oE

33

35,6532oN

14,5535oE

34

35,6726oN

14,5723oE

35

35,6668oN

14,5937oE

36

35,6618oN

14,6424oE

37

35,653oN

14,6661oE

38

35,57oN

14,6853oE

39

35,5294oN

14,713oE

40

35,5071oN

14,7443oE

41

35,4878oN

14,7834oE

42

35,4929oN

14,8247oE

43

35,4762oN

14,8246oE

44

36,2077oN

13,947oE

45

36,1954oN

13,96oE

46

36,1773oN

13,947oE

47

36,1848oN

13,9313oE

48

36,1954oN

13,925oE

49

35,4592oN

14,1815oE

50

35,4762oN

14,1895oE

51

35,4755oN

14,2127oE

52

35,4605oN

14,2199oE

53

35,4453oN

14,1971oE

LIITE VI

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 1626/94

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 1 kohta

1 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

7 artikla, 17 artikla ja 19 artikla

1 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

3 artikla

2 artiklan 1 ja 2 kohta

8 artikla

2 artiklan 3 kohta

13 artiklan 5 kohta, 17 artikla ja 19 artikla

3 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 5 kohta

3 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 5 kohta, 14 artiklan 2 ja 3 kohta ja 19 artikla

3 artiklan 1 kohdan kolmas (1 a) alakohta

4 artikla, 13 artiklan 9 ja 10 kohta ja 19 artikla

3 artiklan 2 kohta

13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja 8 kohta ja 19 artikla

3 artiklan 3 kohta

4 artikla, 13 artiklan 10 kohta ja 19 artikla

3 artiklan 4 kohta

13 artiklan 3 ja 7 kohta ja 19 artikla

4 artikla

7 artikla

5 artikla

12 artikla ja liite II

6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 2 kohta

9 artiklan 1 ja 2 kohta

6 artiklan 1 kohdan toinen alakohta

9 artiklan 7 kohta, 14 artiklan 1 ja 3 kohta

6 artiklan 3 kohta

Liite II Määritelmät

7 artikla

22 artikla

8 artiklan 1 ja 3 kohta

15 artikla, liite III ja liite IV

8 a artikla

26 artikla

8 b artikla

27 artikla

9 artikla

1 artiklan 2 kohta

10 a artikla

29 artikla

11 artikla

32 artikla

Liite I

3 artikla ja 4 artikla

Liite II

11 artikla, liite I ja liite II

Liite III

9 artiklan 3, 4 ja 5 kohta

Liite IV

Liite III

Liite V b

Liite V


(1)  EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(2)  EYVL L 179, 23.6.1998, s. 1.

(3)  EYVL L 190, 4.7.1998, s. 34.

(4)  EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(5)  EYVL L 322, 14.12.1999, s. 1.

(6)  EYVL L 171, 6.7.1994, p. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 813/2004 (EUVL L 185, 24.5.2004, s. 1).

(7)  EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 768/2005 (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

(8)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(9)  EYVL L 22, 25.1.2003, s. 5.

(10)  EYVL L 318, 7.12.1984, s. 23, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 2122/89 (EYVL L 203, 15.7.1989, s. 21).

(11)  EYVL L 137, 19.5.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 831/2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 33).

(12)  EYVL L 171, 6.7.1994, s. 7.

(13)  EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25.

(14)  Sardelli: jäsenvaltiot voivat muuttaa alimman mitan 110 yksilöksi kilogrammassa.

(15)  Sardiini: jäsenvaltiot voivat muuttaa alimman mitan 55 yksilöksi kilogrammassa.

(16)  Kummeliturska: 31 päivään joulukuuta 2008 saakka sallitaan kuitenkin vaihteluväli, joka on 15 prosenttia painosta 15–20 cm:n pituiselle kummeliturskalle. Yksittäisten alusten merellä tai purkamispaikassa on noudatettava tätä vaihteluväliä ja sitä on noudatettava myös ensimmäisessä purkamisen jälkeisessä myyntipaikassa ja sen jälkeen koti- ja ulkomaankaupassa.


Top