EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52019IE3060

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteistyötalouden verotus – raportointivaatimukset” (lisälausunto)

OJ C 364, 28.10.2020, p. 62–66 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

28.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 364/62


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteistyötalouden verotus – raportointivaatimukset”

(lisälausunto)

(2020/C 364/09)

Esittelijä:

Ester VITALE

Työvaliokunnan päätös

18.6.2019

Oikeusperusta

työjärjestyksen 29 artiklan täytäntöönpanomääräykset (2010)

 

lisälausunto

Vastaava jaosto

talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus

Hyväksyminen jaostossa

24.6.2020

Hyväksyminen täysistunnossa

16.7.2020

Täysistunnon nro

553

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

210/1/6

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Verotus ja veropolitiikat on mukautettava yhteistyötalouden jatkuvaan kehitykseen. ETSK katsoo, että tässä yhteydessä ei pitäisi kehittää uusia tai erityisiä verotusjärjestelmiä, vaan olisi asianmukaisempaa mukauttaa nykyisiä verosääntöjä ja -malleja uusiin taloudellisiin olosuhteisiin säilyttäen tasapuoliset toimintaedellytykset eri toimijoiden välillä.

1.2

ETSK kehottaa ottamaan yhteistyötalouden ja digitaaliset alustat huomioon kansallisissa verojärjestelmissä ja noudattamaan alalla oikeudenmukaiselle verotusjärjestelmälle ominaisia periaatteita eli johdonmukaisuutta, ennustettavuutta ja neutraaliutta varmistaen samalla, että verovelvoitteiden täyttämistä koskeva yleinen etu toteutuu kaikkien asianomaisten toimijoiden osalta.

1.3

ETSK on vakuuttunut siitä, että talouden digitalisointiin sovellettavia veropoliittisia toimintalinjoja sekä välineiden ja toimivien ratkaisujen kehittämistä on koordinoitava kansainvälisellä tasolla. ETSK suhtautuukin myönteisesti komission, jäsenvaltioiden sekä OECD:n ja G20-maiden tiiviiseen yhteistyöhön ja toteaa, että käynnistetyt yhteistyömuodot ovat jo johtaneet konkreettisiin tuloksiin ja saattavat synnyttää vielä merkittävämpiä tuloksia tulevaisuudessa.

1.4

On tärkeää, että kansainväliset, eurooppalaiset ja kansalliset elimet toimivat tehokkaasti ja nopeasti vastatakseen digitaali- ja yhteistyötalouteen liittyviin kysymyksiin ennakoivaa lähestymistapaa noudattaen eikä ainoastaan reagoimalla ilmaantuviin erityisiin ongelmiin.

1.5

Yhteistyötalouteen sovellettavien verotusjärjestelmien kannalta keskeinen kysymys on digitaalisten alustojen velvollisuus kerätä tietoja toteutetuista liiketoimista, ilmoittaa ne veroviranomaisille ja säilyttää niitä (raportointivaatimukset). Tällainen velvollisuus ei saisi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista rasitetta alustoille.

1.6

Asianmukainen tietojen jakaminen toimivan ja oikeasuhteisen tietojenkeruu- ja -vaihtojärjestelmän puitteissa voisi yhtäältä helpottaa veroviranomaisten työskentelyä ja toisaalta varmistaa yrityksille varman ja ennakoitavan järjestelmän, mikä hyödyttäisi yhteistyötalouden alaa kokonaisuudessaan.

1.7

ETSK toivoo, että laaditaan eurooppalainen standardi, joka koskee sen datan ja niiden tietojen keräämistä käyttäjistä, jotka verkkoalustojen on ilmoitettava veroviranomaisille ja säilytettävä. Raportointivaatimusten tulisi olla selkeitä ja yhdenmukaisia kaikissa jäsenvaltioissa. Eurooppalaisen standardin avulla voitaisiin rajoittaa jäsenvaltioiden yksipuolisia toimia, jotka saattavat johtaa haitalliseen sääntelyn hajanaisuuteen ja epävarmuuteen sisämarkkinoilla sovellettavista säännöistä.

1.8

Mitä tulee yleisiin periaatteisiin, joiden tulisi ohjata sääntelytoimia raportoinnin alalla, ETSK katsoo, että olisi omaksuttava lähestymistapa, joka noudattaa suhteellisuusperiaatetta sellaisena kuin se on vahvistettu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä ja joka mahdollistaa näin sen, että sääntelytavoite saavutetaan, eli kerätään selkeitä, veroviranomaisten toiminnan kannalta hyödyllisiä tietoja uhraamatta kohtuuttomasti verkkoalustojen ja loppukäyttäjien yksityisiä intressejä.

1.9

ETSK katsoo, että yhteistyötaloutta koskevia verosääntöjä, raportointivaatimuksia koskevat säännöt mukaan luettuina, olisi tapauskohtaisesti mukautettava yhteistyötalouden eri aloihin ja toimintoihin, jotka poikkeavat usein toisistaan.

1.10

ETSK:n mielestä on tärkeää tutkia, voidaanko alv-petosten havaitsemiseksi esitettäviä tietopyyntöjä koskevista maksupalveluntarjoajille asetettavista tietyistä vaatimuksista annetun direktiivin tulevaa täytäntöönpanoa hyödyntää myös välitöntä verotusta koskeviin tarkoituksiin raportointivaatimusten osalta.

1.11

Yksityisten toimijoiden ja viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa on luonnollisesti noudatettava EU:n lainsäädäntöä yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen käsittelystä tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden kriteerien mukaisesti sekä tulkittava tiukasti mahdollisia poikkeuksia yleisistä yksityisyyden suojan periaatteista verosääntöjen täytäntöönpanemiseksi.

2.   Johdanto ja yleiset periaatteet

2.1

Tehokkaan veropolitiikan laatiminen yhteistyötalouden alalla on haaste sekä unionin ja jäsenvaltioiden toimielimille että alan toimijoille. Tässä yhteydessä on ratkaisevan tärkeää varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset yhteistyötalouden eri toimijoiden välillä sekä samoilla aloilla toimivien yhteistyötalouden toimijoiden ja perinteisten toimijoiden välillä.

2.2

ETSK toteaa, että yhteistyötalouden kasvu on ollut viime vuosina jatkuvaa ja merkittävää: yhteistyötalous tarjoaa Euroopan unionin jäsenvaltioille näkymiä kehittämiseen myös tulevaisuudessa, sillä se mahdollistaa käyttämättömien resurssien hyödyntämisen ja yksittäisten kansalaisten aloitteiden käynnistämisen. Samalla komitea toteaa, että tarvitaan sääntelyä, jotta varmistetaan kuluttajansuoja, työntekijöiden oikeuksien suojelu, verovelvoitteiden noudattaminen ja reilu kilpailu.

2.3

Käsillä olevassa lausunnossa ”yhteistyötaloudella” tarkoitetaan liiketoimintamalleja, joissa toiminnan tukena käytettävät yhteistyöalustat mahdollistavat usein yksityishenkilöiden tarjoamien tavaroiden ja palvelujen tilapäisen käytön. Tässä yhteydessä olisi tärkeää – myös metodologiselta kannalta – saavuttaa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä vähimmäistason konsensus ”yhteistyötalouden” käsitteestä, jotta vältettäisiin huomattavat erot sisämarkkinoilla sovellettavien eri määritelmien välillä.

2.4

Yhteistyötalous on monimutkainen taloudellinen ilmiö, joka on saatettava kokonaisuudessaan sääntelyn piiriin, sillä se kattaa eri yhteiskunnan aloja ja moninaisia oikeudellisia järjestelyjä, jotka ovat olleet perinteisesti yhteydessä erilaisiin, erillisiin aloihin. Yhteistyötalouden jatkuva kehitys vaikuttaa esimerkiksi sääntöihin kuluttajaoikeuden, työoikeuden, sosiaaliturvan, sopimusoikeuden, yksityisyyden suojan ja julkisten palvelujen alalla.

2.5

ETSK painottaa, että kansallisissa verojärjestelmissä on otettava – EU:n tasolla tehokkaasti koordinoiden – asianmukaisesti huomioon yhteistyötalouteen liittyvät uudet toimintamallit. Oikeudenmukaisen verojärjestelmän periaatteiden (toisin sanoen johdonmukaisuuden, ennustettavuuden ja puolueettomuuden) noudattaminen tällaisten uusien mallien yhteydessä on kaikkien asianomaisten toimijoiden – viranomaisten, yritysten ja kuluttajien – kannalta välttämätöntä.

2.6

On kuitenkin vaikeaa mukauttaa perinteisiä verosääntöjä teknologian jatkuvaan kehitykseen, mikä johtaa usein ajalliseen epäsuhtaan verosääntöjen laatimisen ja digitaalitalouden erittäin nopean kehityksen välillä. Onkin aiheellista, että perinteisiä sääntöjä ja periaatteita mukautetaan meneillään oleviin muutoksiin tapauskohtaisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla unionin lainsäätäjän ja eri kansallisten lainsäätäjien toimia koordinoiden.

2.7

On erityisen tärkeää, että kansainväliset, eurooppalaiset ja kansalliset elimet toimivat oikea-aikaisesti, tehokkaasti ja koordinoiden vastatakseen digitaali- ja yhteistyötalouden nostattamiin uusiin kysymyksiin ja soveltavat ennakoivaa lähestymistapaa eivätkä vain reagoi ilmaantuviin erityisiin ongelmiin.

2.8

ETSK on vakuuttunut siitä, että talouden digitalisoinnin yhteydessä veropoliittisia toimintalinjoja sekä välineiden ja konkreettisten ratkaisujen kehittämistä on koordinoitava kansainvälisellä tai jopa maailmanlaajuisella tasolla. ETSK suhtautuukin myönteisesti komission, jäsenvaltioiden sekä OECD:n ja G20-maiden tiiviiseen yhteistyöhön ja toteaa, että tämä yhteistyö on jo johtanut konkreettisiin tuloksiin ja saattaa synnyttää vielä merkittävämpiä tuloksia tulevaisuudessa.

3.   Raportointivaatimukset

3.1

Yhteistyötalouteen sovellettavien verotusjärjestelmien kannalta keskeinen kysymys on digitaalisten alustojen velvollisuus kerätä tietoja toteutetuista liiketoimista, ilmoittaa ne veroviranomaisille ja säilyttää niitä. Asianmukainen tietojen jakaminen toimivan ja oikeasuhteisen tietojenkeruu- ja -vaihtojärjestelmän puitteissa voisi yhtäältä helpottaa veroviranomaisten – joiden tulisi saada tiedot nopeasti ja helposti – toimintaa ja toisaalta varmistaa verkkoalustoille ja niiden käyttäjille ennakoitavissa olevan järjestelmän. Raportointivaatimukset eivät saisi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista taakkaa verkkoalustoille ja alan toimijoille.

3.2

Liikennealalla on jo useita esimerkkejä verkkoalustojen ja veroviranomaisten välisestä tehokkaasta yhteistyöstä – muun muassa Virossa – sekä menettelyistä, joita on otettu käyttöön helpottamaan autojen yhteiskäyttöalustoihin kirjautuneiden autoilijoiden veroilmoitusten tekemistä. Toinen esimerkki innovatiivisesta ratkaisusta, niin ikään Virossa, koskee viranomaisille toimitettavien tietojen oikeasuhteisen vähimmäismäärän määrittämistä ja verkkoalustojen ylläpitäjien mahdollisuutta käyttää erityistä pankkitiliä verovelvoitteiden hoitamiseen. Tällainen käyttötili helpottaa suoraa ja nopeaa yhteydenpitoa toimijoiden, niiden pankkien ja veroviranomaisten välillä. Toisaalta eräillä alueilla verkkoalustat ovat olleet haluttomia tekemään yhteistyötä taloushallinnon viranomaisten kanssa.

3.3

ETSK toivoo tässä yhteydessä, että laaditaan eurooppalainen standardi sen datan ja niiden tietojen keräämisestä, jotka verkkoalustojen on ilmoitettava veroviranomaisille ja säilytettävä. Jäsenvaltioiden yksipuolisten toimien kirjavuus ja epäyhdenmukaisten järjestelmien rinnakkaisuus sisämarkkinoilla – tilanne, joka nykyisin jo jossain määrin vallitsee – synnyttävät toimintavaikeuksia ja tehottomuutta koko yhteistyötalouden alalla.

3.4

Yhdenmukaistetun eurooppalaisen raportointimallin kehittämisen tulisi perustua saatuihin kokemuksiin sekä toiminnasta käytännössä tähän mennessä saatuun palautteeseen. Eri jäsenvaltioissa on nykyisin käytössä raportointijärjestelmiä, jotka eroavat toisistaan sekä organisoinnin että kerättävien ja toimitettavien tietojen määrän ja tyypin osalta. Eräissä jäsenvaltioissa raportointijärjestelmät ovat erittäin raskaita ja edellyttävät verkkoalustoilta paljon työtä, ja vastaavasti toisissa jäsenvaltioissa järjestelmät ovat joustavampia ja vaikuttavat vähemmän tavanomaiseen toimintaan. Eräiden jäsenvaltioiden kokemukset osoittavat myös, että vapaaehtoisuuteen perustuvat raportointijärjestelmät, joihin ei sisälly erityisiä lakisääteisiä velvoitteita, eivät toimi tehokkaasti.

3.5

ETSK katsoo, että nykyinen hajanaisuus ei ole kestävää pitkällä aikavälillä, sillä säännösten noudattamisesta saattaa aiheutua kohtuuttomia kustannuksia ja tehottomuutta, jotka ovat yhteydessä sisämarkkinoiden eri alueiden säännösten epäyhdenmukaisuuteen. Raportointia varten onkin löydettävä järkevä ja oikeasuhteinen lähestymistapa, jolla varmistetaan yksinkertaistettu ja toimiva järjestelmä. Raportointivaatimusten yksinkertaistaminen voisikin tarjota konkreettisen kannustimen siihen, että digitaaliset alustat noudattaisivat säännöksiä.

3.6

Mitä tulee yleisiin periaatteisiin, joiden tulisi ohjata yleisesti yhteistyötalouden verotukseen ja erityisesti raportointivaatimuksiin liittyviä sääntelytoimia, ETSK katsoo, että on omaksuttava lähestymistapa, jossa noudatetaan suhteellisuusperiaatetta sellaisena kuin se on vahvistettu EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä. On siis mahdollistettava sääntelytavoitteen saavuttaminen eli se, että kerätään selkeitä, veroviranomaisten toiminnan kannalta hyödyllisiä tietoja yleisen edun nimissä uhraamatta kohtuuttomasti verkkoalustojen ja loppukäyttäjien yksityisiä intressejä.

3.7

Tämän lähestymistavan pitäisi yhtäältä taata selkeät ja ennakoitavissa olevat säännökset alan toimijoille niin, ettei aiheuteta kohtuuttomia säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia (esimerkiksi tarpeettomin ja suhteettomin tietopyynnöin), ja toisaalta varmistaa, että veroviranomaiset voivat kerätä tietoja tehokkaasti.

3.8

Lisäksi oikeasuhteisessa ja järkevässä raportointijärjestelmässä olisi yksilöitävä, mitkä tiedot ovat kvalitatiivisesti katsoen ehdottoman välttämättömiä ja mitä tietoja on kerättävä verosääntöjen noudattamisen varmistamiseksi, asettamatta verkkoalustoille ja niiden ammattikäyttäjille tai loppukäyttäjille kohtuuttomia velvoitteita. Oikeasuhteisessa lähestymistavassa olisi myös erotettava toisistaan yhteistyötalouden ammatilliset toimijat ja muut kuin ammatilliset toimijat ja mukautettava asianmukaisesti ilmoitusvelvoitteet kunkin toimijaryhmän mukaan.

3.9

Muita seikkoja, joita olisi säänneltävä yhdenmukaisella tavalla unionin tasolla, ovat seuraavat: i) tietojen käsittelijän suorittaman tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden yleiset edellytykset, ii) henkilöt, joita tietojen käsittely koskee, iii) tahot, joille ja tarkoitukset, joita varten henkilötiedot voidaan julkistaa, iv) käsittelymenettelyjen määrittäminen, v) käsittelytarkoitusten rajoittaminen, vi) säilytysajat.

3.10

Yksityisten toimijoiden ja viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa on luonnollisesti noudatettava EU:n lainsäädäntöä yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen käsittelystä tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden kriteerien mukaisesti sekä tulkittava tiukasti mahdollisia poikkeuksia yleisistä yksityisyyden suojan periaatteista verosääntöjen täytäntöönpanemiseksi.

3.11

Tässä yhteydessä voisi olla hyödyllistä parantaa ja edistää myös tietojenvaihtoa eri kansallisten veroviranomaisten välillä tehokkaiden yhteistyömuotojen luomiseksi pyrittäessä estämään veropetoksia ja veronkiertoa sekä yhdenmukaistamaan eri viranomaisten toimintakäytäntöjä.

3.12

Yhteistyötaloutta koskevat verosäännöt olisi joka tapauksessa mukautettava myös raportointijärjestelmien osalta yhteistyötalouden eri aloihin, sillä alaan sisältyvillä eri toimilla on usein erilaisia ominaispiirteitä, jotka edellyttävät erityisiä, kohdennettuja sääntöjä.

3.13

ETSK suosittaa, että verotuksen neutraaliuden periaatteen mukaisesti varmistetaan kaikissa tilanteissa verotuksellisesti tasapuoliset toimintaedellytykset yhteistyötalouden puitteissa harjoitettavalle toiminnalle sekä vastaavalle perinteiselle toiminnalle vääristymien välttämiseksi näillä markkinoilla, joilla toimintaa harjoitetaan rinnakkain sekä perinteisin muodoin että yhteistyötalouden puitteissa.

3.14

Niin ikään yhteistyötalouden kasvun edistämiseksi voisi olla hyödyllistä määrittää vähimmäistasot, joiden alittuessa tiettyjä toimintoja pidetään ei-ammattimaisina tai taloudellisesti merkityksettöminä, jolloin ne näin ollen voivat kuulua erityisten verovapautusten piiriin. On kuitenkin tärkeää, että tällaiset kynnysarvot määritetään järkevällä tavalla sääntelyn vaikutusten perusteellisen arvioinnin jälkeen.

4.   Alv ja yhteistyötalous

4.1

Arvonlisäverotuksen kannalta on olennaisen tärkeää määritellä täsmällisesti verovelvollisen henkilön käsite ja selvittää, harjoittaako asianomainen henkilö taloudellista toimintaa. Lisäksi on edelleen hankala määrittää, millaista verokohtelua tulee soveltaa sellaisiin yhteistyötalouden piirissä harjoitettaviin liiketoimiin, joista ei suoriteta maksua rahassa mutta joihin sisältyy kuitenkin jonkinlainen ei-rahallinen hyvitys tai vastike, joka perustuu esimerkiksi käyttäjän henkilötietojen hyödyntämiseen tai tiedonlouhintaan.

4.2

Alv:n yhteydessä tulee tarkemmin ottaen erottaa kolme erilaista tilannetta tarjotusta palvelusta suoritettavan korvauksen perusteella: i) tilanteet, joissa palvelu suoritetaan rahasumman vastikkeeksi, ii) tilanteet, joissa korvausta ei suoriteta rahassa vaan toisen palvelun tai muun ei-rahallisen korvauksen muodossa, ja iii) tilanteet, joissa palvelu annetaan ilmaiseksi ja vastikkeetta (1).

4.3

Jos todellinen tilanne on mahdollisesti edellä mainitun vaihtoehdon ii) mukainen, ETSK kehottaa tarkastelemaan seikkaperäisesti, sovelletaanko yhteistyöalustojen toimintoihin alv-velvollisuutta.

4.4

Tältä osin ETSK pitää Euroopan komission alv-asiantuntijaryhmän jakamistalouden alv-kohtelusta laatimaan ensimmäiseen tutkimukseen VAT treatment of the sharing economy liittyvää työskentelyä hyödyllisenä ja toivoo useampia tämänsuuntaisia tutkimuksia.

4.5

Euroopan komission ja kansallisten veroviranomaisten tulisi myös tukea keskinäistä yhteistyötä ja koordinointia sovellettaessa alv-sääntöjä yhteistyötalouteen sekä yhdenmukaisten toimintakäytäntöjen kehittämiseksi että täytäntöönpanon valvonnan kannalta hyödyllisten tietojen vaihtamiseksi ja petosten ja veronkierron estämiseksi.

4.6

ETSK:n mielestä on tärkeää tutkia, voidaanko maksupalveluntarjoajiin alv-petosten havaitsemiseksi sovellettavista tietyistä vaatimuksista annetun direktiivin tulevaa täytäntöönpanoa hyödyntää raportointivaatimusten osalta myös välitöntä verotusta koskeviin tarkoituksiin, kun kyse on internetissä luottokortilla suoritettavista maksuista sekä suorilla pankkisiirroilla ja muilla nopeilla maksutavoilla suoritettavista maksuista.

Bryssel 16. heinäkuuta 2020.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Luca JAHIER


(1)  Alv-asiantuntijaryhmä, 1. huhtikuuta 2019 pidetty kokous – taxud.c.1(2019)2026442 – EN, VAT Treatment of the sharing economy, VEG 081


Top