EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52020IE1401

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Turvallisuusunionin teollinen ulottuvuus” (oma-aloitteinen lausunto)

EESC 2020/01401

OJ C 364, 28.10.2020, p. 43–48 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

28.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 364/43


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Turvallisuusunionin teollinen ulottuvuus”

(oma-aloitteinen lausunto)

(2020/C 364/06)

Esittelijä:

José CUSTÓDIO LEIRIÃO

Toinen esittelijä:

Jan PIE

Komitean täysistunnon päätös

20.2.2020

Oikeusperusta

työjärjestyksen 29 artiklan 2 kohta

 

oma-aloitteinen lausunto

Vastaava elin

neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)

Hyväksyminen CCMI:ssä

26.6.2020

Hyväksyminen täysistunnossa

16.7.2020

Täysistunnon numero

553

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

209/3/4

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea on tyytyväinen uuden Euroopan komission aikomukseen vahvistaa unionin teknologista suvereeniutta ja korostaa turvallisuusalan tärkeyttä tässä yhteydessä. Turvallisuutta ei ole ilman teknologiaa, ja Euroopan tulee hallita turvallisuutensa kannalta kriittisen tärkeä teknologia.

1.2

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi komitea kehottaa Euroopan komissiota käynnistämään strategian, jolla vahvistetaan Euroopan teollisia ja teknologisia valmiuksia turvallisuuden alalla. Sitä tarvitaan erityisesti arkaluonteisilla aloilla, joilla riippuvuus Euroopan ulkopuolisista tavarantoimittajista voi muodostua itsessään turvallisuusriskiksi. Strategialla on tuettava uuden sisäisen turvallisuuden strategian tavoitteita ja täydennettävä sitä teollisella ulottuvuudella. Sen tulisi auttaa täyttämään eurooppalaisten loppukäyttäjien nykyiset ja tulevat voimavaratarpeet ja vastata keskeisiin haasteisin, joita ala kohtaa Euroopassa: niitä ovat markkinoiden pirstaleisuus, pitkän aikavälin valmius- ja teknologiasuunnittelun puuttuminen sekä EU:n toimintapolitiikkojen ja rahoitusvälineiden epäjohdonmukaisuus.

1.3

Turvallisuusalan teollisen strategian olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

a)

Euroopan teknologisen riippumattomuuden ja strategisen itsenäisyyden kannalta on olennaista, että Euroopassa on innovatiivista turvallisuusalan teollisuutta.

b)

Turvallisuus on suvereeniuteen liittyvä asia, jota ei voida jättää yksin markkinavoimien varaan. Tarvitaan poliittista tahtoa ja toimintaa, jotta pystytään ylläpitämään valmiudet monimutkaisten korkean teknologian turvallisuusratkaisujen kehittämiseen.

c)

Unionin tärkeimmäksi tavoitteeksi on covid-19-pandemian valossa otettava se, että kehitetään kykyä selviytyä ja palautua laajoista luonnon- ja ihmisen aiheuttamista katastrofeista, ja tämä voidaan saavuttaa ainoastaan eurooppalaisen turvallisuusalan teollisuuden avulla.

Strategiaa olisi kehitettävä osana turvallisuusunionia, ja sen avulla olisi tehostettava turvallisuuteen liittyvää EU:n politiikkaa. Sen olisi noudatettava kokonaisvaltaista lähestymistapaa, ja siihen olisi sisällytettävä seuraavat tavoitteet:

Euroopan haavoittuvien kohtien ja kriittisen riippuvuuden arviointi ei-sotilaallisen turvallisuuden alalla

uuden teknologian tarkastelu mahdollisten turvallisuusvaikutusten varalta

sellaisen kriittisen ”pakollisen” teknologian määrittäminen, jonka kohdalla Eurooppa ei saisi turvallisuussyistä olla riippuvainen ulkopuolisten maiden tavarantoimittajista

turvallisuusalan strategisten arvoketjujen määrittäminen

EU:n virastojen käyttäminen valmiussuunnittelun ja kansallisten vaatimusten yhdenmukaistamisen edistämisessä

turvallisuuteen liittyvien EU:n välineiden (sisäisen turvallisuuden rahasto, yhdennetyn rajaturvallisuuden rahasto, Digitaalinen Eurooppa, Horisontti Eurooppa, RescEU) käyttäminen kohdennettuihin investointeihin, jotka on suunnattu kriittiseen turvallisuusteknologiaan ja -sovelluksiin

muiden EU:n välineiden (rakennerahastot, InvestEU jne.) käyttäminen turvallisuuteen liittyviin investointeihin (infrastruktuuri) ihannetapauksessa (Verkkojen Eurooppa -välineen kaltaisen) Turvallisuuden Eurooppa -välineen kautta

eurooppalaisten julkisten hankintojen hyödyntäminen ja kansallisten julkisten hankintojen koordinointi alan teollisen perustan tukemiseksi

valmiuspainotteisten rahoitusvälineiden (sisäisen turvallisuuden rahasto, yhdennetyn rajaturvallisuuden rahasto) käyttäminen EU:n turvallisuustutkimuksen markkinasovellusten edistämiseksi Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaa laajemmin

mahdollisten uusien lainsäädäntöaloitteiden yksilöiminen (mm. elintärkeän infrastruktuurin suojaamisesta annetun direktiivin tarkistaminen tai mahdollinen kaupunkien turvallisuutta käsittelevä aloite)

alaan liittyvien EU:n ohjelmien koordinointi (puolustus, turvallisuus, avaruus, kyberturvallisuus).

Johdanto

1.4

Euroopan turvallisuusympäristö on erittäin monitahoinen. Tämän päivän turvallisuusuhat ovat usein monimutkaisia, monikansallisia, nopeasti muuttuvia ja vaikeasti ennakoitavissa. Ne voivat suuntautua monenlaisiin kohteisiin kaikkialla unionissa (esim. massatapahtumat, liikenne, kriittinen infrastruktuuri, instituutiot), ja niiden lähteenä voivat myös olla hyvin monenlaiset tahot (esim. yksittäiset hyökkääjät, rikollisjärjestöt, terroristiryhmät, kansallisvaltiot), joiden motivaatiot voivat olla hyvin erilaisia (kuten geopoliittinen, uskonnollinen tai poliittinen ääriajattelu, taloudelliset tai rahalliset edut, mielenterveyden häiriö) ja jotka saattavat käyttää mitä erilaisempia keinoja pahan aikomuksensa toteuttamiseen (esim. tuliaseita, omatekoisia räjähteitä, kemiallisia, biologisia, säteily- tai ydinaineita (CBRN), kyberhyökkäyksiä tai disinformaatiota).

1.5

Ihmisen aiheuttamien turvallisuusuhkien lisäksi on luonnonkatastrofeja, kuten tulvia, kuivuuskausia, myrskyjä ja pandemioita, joiden aiheuttama vaara on yhä suurempi ilmastonmuutoksen, ympäristön pilaantumisen ja luonnonvarojen liikakäytön vuoksi. Luonnonkatastrofit ovat yleensä jopa ihmisen aiheuttamia iskuja tuhoisampia ja aiheuttavat sekä suoran että välillisen turvallisuusuhan.

1.6

Turvallisuusuhkia on monenlaisia, ja niin myös turvallisuusjoukot ja niiden voimavaratarpeet ovat erilaisia. Toisaalta turvallisuusjoukot tekevät usein yhteistyötä esimerkiksi ensivaiheen pelastustyössä ja tarvitsevat yhteentoimivia varusteita, jotka ovat niiden kohtaaman uhan tasalla.

1.7

Nykypäivän turvallisuusuhat ovat moninaisia, mutta niillä on yksi yhteinen tekijä: niitä ei voida torjua ilman teknologian tukea. Teknologia sinänsä ei voi tarjota turvaa, mutta se on monimutkaisissa ja verkottuneissa yhteiskunnissa välttämätön apuväline kaikilla turvallisuuteen liittyvillä aloilla ja kaikissa turvallisuussyklin vaiheissa (ehkäiseminen, varautuminen, reagoiminen ja toipuminen). Uuden digitaaliteknologian, kuten tekoälyn, kvanttilaskennan ja lohkoketjuteknologian, nopea kehitys ja yleistyminen lisää teknologian merkitystä turvallisuusalalla entisestään, sillä se paitsi luo uusia tilaisuuksia myös moninkertaistaa haavoittuvat kohdat ja mahdollisuudet haitantekoon.

1.8

Ilman erikoistuneen turvallisuusalan asiantuntemusta on mahdotonta kehittää huipputeknologiaa, jota tarvitaan nykyisten ja tulevien turvallisuusuhkien torjumiseen. Turvallisuusalan teollisuus on elintärkeä kumppani, erityisesti kun on kyse monimutkaisista turvajärjestelmistä ja suojautumisesta edistyksellisiä uhkatekijöitä vastaan.

1.9

Euroopan turvallisuusalan teollinen ja teknologinen perusta on monimuotoinen, niin kuin ovat myös modernin yhteiskunnan ja talouden turvallisuustarpeet. Siihen kuuluu kaikenkokoisia yrityksiä kaikkialta unionista erilaisine tehtävineen ja erikoisaloineen. Monet niistä harjoittavat toimintaa myös puolustusalalla, avaruus- ja ilmailualalla tai kaupallisella tietotekniikka-alalla tai ovat näiden alojen suurempien konsernien tytäryhtiöitä. Ne kaikki kehittävät ja valmistavat korkean teknologian järjestelmiä ja tarjoavat palveluja, joita tarvitaan yhteiskunnan, yritysten, instituutioiden ja kansalaisten suojelemiseen kaikenlaisilta turvallisuusuhilta ja tuhoilta. Uusimmassa laajassa tutkimuksessa arvioidaan, että turvallisuusalan liikevaihto EU:ssa on lähes 200 miljardia euroa ja sen palveluksessa työskentelee 4,7 miljoonaa ihmistä (1).

2.   Yleistä

2.1

Elinvoimaisen eurooppalaisen turvallisuusalan teollisuuden edistäminen on unionin taloudellisten mutta myös strategisten etujen mukaista. Mitä kriittisemmästä turvallisuusalasta on kysymys, sitä suuremmaksi riskiksi voi muodostua riippuvuus EU:n ulkopuolisista toimittajista. On ratkaisevan tärkeää käyttää teknologiaa, palveluja ja varusteita, jotka on kehitetty luotettavissa lähteissä, erityisesti kun on suojeltava kriittistä infrastruktuuria ja valtion instituutioita valtiollisten toimijoiden tai valtioiden tukemien toimijoiden uhalta.

2.2

Covid-19-pandemian eteneminen ja sen suorat ja välilliset vaikutukset ovat myös osoittaneet vahvan, Eurooppaan sijoittuneen turvallisuusalan teollisuuden tarpeen. Esimerkiksi digitaalisten välineiden laajamittainen käyttö on johtanut siihen, että valtioista riippumattomien ja valtiollisten toimijoiden kyberhyökkäykset yrityksiä ja peruspalvelujen tarjoajia vastaan ovat lisääntyneet rajusti. Kyberuhkien torjuntakyvyn ja kyberturvallisuuden parantaminen kaikissa yritysten ja instituutioiden digitaalipohjaisissa prosesseissa onkin yksi niistä keskeisistä asioista, jotka olisi otettava opiksi pandemiasta. Epidemian puhkeamisen jälkeen alkoivat jälleen disinformaatiokampanjat, joita usein rahoittavat muiden maiden hallitukset ja joita ei voida torjua tehokkaasti ilman edistyksellisiä teknologisia välineitä. Covid-19 on myös paljastanut suuria puutteita EU:n kriisinhallintavalmiuksissa. Tällainen on esimerkiksi yhteisen CBRN-varustereservin puuttuminen. Tarvitaan siis monenlaisia toimenpiteitä, jotta Euroopalla olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä laajoista katastrofeista. Koska useimmat näistä toimenpiteistä ovat arkaluonteisia, on välttämätöntä, että ne toteutetaan sellaisten luotettavien tavarantoimittajien kanssa, jotka pystyvät takaamaan toimitusvarmuuden myös kriisiaikoina.

2.3

Unionin strategisena etuna on siten pitää yllä teollista kapasiteettia, jotta Euroopassa säilyy riittävä itsenäisyys ja teknologinen riippumattomuus kriittisillä turvallisuusaloilla. Strategisen edun mukainen toiminta on kuitenkin nykyisissä markkinaolosuhteissa valitettavasti vaikeaa. Yritysten on päinvastoin usein vaikea luoda kannattavaa liiketoimintaa kyseisille teknologia-aloille Euroopan turvallisuusmarkkinoiden erityispiirteiden takia.

2.4

Kaupallisella puolella on vain vähän kysyntää kalliille huipputeknologian turvallisuustuotteille. Yksityiset markkinatoimijat pyrkivät jatkuvasti supistamaan kustannuksiaan, joten ne yleensä rajaavat turvallisuusinvestointinsa siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja valitsevat halvimman käyttövalmiin tuotteen (usein EU:n ulkopuoliselta tavarantoimittajalta).

2.5

Turvallisuusmarkkinoiden julkisella kysyntäpuolella on monenlaisia ostajia ja loppukäyttäjiä, joista useimmilla on rajallinen hankintabudjetti ja pienet tilausmäärät ja joilla on lakisäätäinen velvoite ostaa edullisimmalla hinnalla. Lisäksi julkisen sektorin turvallisuusasiakkaista valtaosalla ei ole valmiuksien kehittämissuunnittelua. Ne ostavat käyttövalmiita tuotteita välittömiin tarpeisiin vastaamiseksi ilman minkäänlaista pitkän aikavälin pohdintaa siitä, miten uhat ja teknologia kehittyvät tulevaisuudessa, saati siitä, millaisia investointeja tarvittaisiin tähän varautumiseksi.

2.6

Kriittisen teknologian ja sovellusten markkinat ovat siten pienet turvallisuusalan molempien kuluttajaryhmien erityispiirteiden takia. Monimutkaiset turvallisuusratkaisut suunnitellaan usein yksittäisen tai vain muutaman asiakkaan tarpeisiin, mikä rajaa tuotantomäärät ja mittakaavaedut minimiin. Järjestelmissä käytettyä teknologiaa voidaan parhaassa tapauksessa käyttää muihin, vähemmän arkaluonteisiin sovelluksiin, joilla on laajemmat kaupalliset kuluttajamarkkinat. Näin ollen EU:ssa on nykyisten markkinaolosuhteiden vuoksi mahdotonta säilyttää sellaisten turvallisuusvalmiuksien kehittämiseen tarvittava teknologinen ja teollinen perusta, joita Eurooppa tarvitsee ulkorajojensa, alueensa ja kansalaistensa suojelemiseksi. Tämä heikentää turvallisuusunionin uskottavuutta ja edellyttää EU:n toimien tehostamista.

EU:n turvallisuuspolitiikan nykytila

2.7

Euroopan turvallisuusagenda julkaistiin huhtikuussa 2015. EU:n tavoitteena on siitä lähtien ollut luoda todellinen turvallisuusunioni, joka tarjoaa välineet, infrastruktuurin ja toimintaympäristön, jossa kansalliset viranomaiset voivat tehdä tehokasta yhteistyötä yhteisten haasteiden ratkaisemiseksi, kun samaan aikaan kansalaisten oikeudet ja vapaudet on suojattu (2). Jo pelkästään tähän liittyvien hankkeiden määrä osoittaa, että turvallisuudesta on tullut ehdottomasti yksi unionin keskeisistä poliittisista painopisteistä:

direktiivi terrorismin torjumisesta (3)

tarkistetut säännöt rahanpesun torjunnasta (4)

Schengenin tietojärjestelmän (SIS) luominen (5)

turvallisuuteen, rajoihin ja muuttoliikeasioihin liittyvien EU:n tietojärjestelmien yhteentoimivuus (6)

vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava Euroopan unionin virasto (eu-LISA) (7)

kyberturvallisuusasetus (8)

vahvistettu eurooppalainen raja- ja merivartiosto (Frontex) (9)

Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmä (ETIAS) (10).

Nämä hankkeet täydentävät jo aiemmin käyttöön otettuja ohjelmia ja rahoitusvälineitä, jollainen on esimerkiksi sisäisen turvallisuuden rahasto.

2.8

Komission ehdotuksessa seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi on korotettu huomattavasti asiaan liittyviä tärkeimpiä budjettikohtia (esim. 35,3 miljardia euroa rajojen ja muuttoliikkeen hallinnointiin, 4 miljardia euroa sisäiseen turvallisuuteen, 15,6 miljardia euroa selviytymiskykyyn ja kriisinhallintaan) verrattuna edelliseen monivuotiseen rahoituskehykseen (11). Unioni rahoittaa myös Horisontti Eurooppa -puiteohjelmaan kuuluvaa uutta turvallisuustutkimusohjelmaa, jolla on edistetty jo merkittävästi tulevien turvallisuusvalmiuksien suunnittelua ja kehittämistä Horisontti 2020 -puiteohjelmassa.

2.9

Euroopan komissio ehdottaa myös, että digitaaliteknologiaan liittyviä määrärahoja kasvatetaan huomattavasti (esim. Horisontti Eurooppa tai Digitaalinen Eurooppa -ohjelma) Euroopan teknologisen riippumattomuuden parantamiseksi strategisesti tärkeillä aloilla. Komissio on myös ilmaissut aikomuksensa edistää tähän liittyvää synergiaa avaruus-, puolustus- ja turvallisuusalojen välillä.

2.10

Teknologinen riippumattomuus on keskeinen käsite myös Euroopan uudessa teollisuusstrategiassa, jossa komissio korostaa, että ”Euroopan siirtyminen digitalisaatioon, turvallisuus ja tuleva teknologinen suvereniteetti riippuvat strategisista digitaalisista infrastruktuureistamme”, ja ilmoittaa tukevansa ”sellaisten keskeisten mahdollistavien teknologioiden kehittämistä, jotka ovat strategisesti tärkeitä Euroopan teollisuuden tulevaisuuden kannalta” (12).

Erityistä

2.11

EU:n toimivalta turvallisuusalalla on suppea ja rajautuu hyvin usein vain kansallisten viranomaisten väliseen koordinointiin. Tästä syystä turvallisuuspolitiikka on edelleen hajanaista ja usein tehotonta. Sama pätee muihin turvallisuuden kannalta merkittäviin aloihin, kuten kansanterveyteen.

2.12

EU:n turvallisuus on poliittinen painopiste ilman teollista ulottuvuutta. Turvallisuuteen liittyviä toimintapolitiikkoja on vaikuttava määrä, kuten myös rahoitusvälineitä, joilla on huomattavan suuret määrärahat. Voimavaratarpeita ei kuitenkaan koordinoida, eikä alan teollista ja teknologista perustaa tueta johdonmukaisella politiikalla. Sellaiset käsitteet kuin teollisuuden kilpailukyky, strateginen riippumattomuus, valmiussuunnittelu ja kriittinen teknologia ovat puuttuneet turvallisuusunionia käsittelevästä keskustelusta, eikä niitä ole koskaan pidetty turvallisuusalan rahoitusohjelmien tavoitteina.

2.13

Komission vuonna 2012 esittämä toimintasuunnitelma innovatiivisen ja kilpailukykyisen turvallisuusalan edistämiseksi ei ollut tarpeeksi kunnianhimoinen eikä laaja-alainen ja jäi siksi vaikutuksiltaan vaatimattomaksi.

2.14

EU:n turvallisuustutkimusohjelmaan osoitetaan huomattavat määrärahat, mutta siinä on vakavia heikkouksia. Tutkimustulosten hyödyntäminen markkinoilla on edelleen suuri haaste, koska ei ole olemassa yhteistä turvallisuusvalmiuksien suunnitteluprosessia, jonka avulla vahvistettaisiin kysyntää julkisen sektorin loppukäyttäjien keskuudessa, eikä muita EU:n valmiuspainotteisia rahoitusvälineitä käytetä turvallisuusratkaisujen käyttöönoton tukemiseen.

2.15

Uudessa sisäisen turvallisuuden strategiassa, joka ohjaa EU:n turvallisuuspolitiikkaa, olisikin pyrittävä ratkaisemaan nämä haasteet. Siinä olisi käsiteltävä teknologian nopeaa kehitystä ja tämän vaikutuksia turvallisuuteen, ajettava turvallisuusvoimavaratarpeiden yhteistä määrittelyä ja edistettävä Euroopan laajuista yhteistyötä näiden tarpeiden täyttämiseksi. Tämä vahvistaisi turvallisuusunionia, edistäisi merkittävällä tavalla todellisten turvallisuusalan sisämarkkinoiden luomista ja auttaisi ylläpitämään kilpailukykyistä turvallisuusalan teollisuutta Euroopassa.

2.16

Teknologiaa ei voida muuntaa ratkaisuiksi ilman teollisuutta. Kunnianhimoinen teollisuuspolitiikka keskeisillä suvereniteettialoilla olisikin otettava unionin poliittiseksi painopisteeksi. Tällaisen toimintapolitiikan kehittäminen on erityisen kiireellistä turvallisuusalalla, sillä se kärsii monista markkinoiden toimintahäiriöistä, joiden vuoksi kriittisen teollisen ja teknologisen kapasiteetin ylläpitäminen on erittäin vaikeaa.

2.17

Komitea kehottaakin Euroopan komissiota laatimaan erityisen turvallisuusalaa koskevan teollisuusstrategian, jolla tuetaan uutta sisäisen turvallisuuden strategiaa ja tehostetaan turvallisuusunionia. Teollisuusstrategian olisi oltava kunnianhimoinen ja kattava, ja sen avulla olisi varmistettava, että unionin teknologista suvereniteettia kriittisillä turvallisuusaloilla tuetaan kaikilla asiaankuuluvilla toimintapolitiikoilla ja välineillä. Lisäksi olisi varmistettava, että kaikkiin turvallisuuteen liittyviin EU:n välineisiin (sisäisen turvallisuuden rahasto, yhdennetyn rajaturvallisuuden rahasto, RescEU) sisältyy teollinen ulottuvuus ja että kaikkiin teknologiaan liittyviin ohjelmiin (Digitaalinen Eurooppa, Horisontti Eurooppa) sisältyy turvallisuusulottuvuus. Näin voitaisiin vastata julkisen sektorin asiakkaiden turvallisuustarpeisiin, tarjota uusia tilaisuuksia Euroopan teollisuudelle ja helpottaa uuden teknologian turvallisuusvaikutusten ottamista huomioon riittävän ajoissa.

2.18

Tätä varten teknologisen suvereniteetin käsitettä on vielä tarkennettava ja muutettava toiminnallisemmaksi. Digitaaliteknologian nostaminen komission tämänhetkiseksi painopisteeksi on tervetullutta mutta ei saisi olla poissulkevaa. Etusijalle olisi asetettava kaikki kriittinen teknologia keskeisillä suvereniteettialoilla, etenkin turvallisuus-, puolustus- ja avaruusalalla. Käsitettä olisi myös tarkasteltava uudelleen covid-19-pandemian valossa, ja siihen olisi sisällytettävä strategisena tavoitteena selviytymiskyky.

2.19

Komission laatimassa ”Euroopan uudessa teollisuusstrategiassa” on tärkeitä osatekijöitä teknologisen suvereniteetin parantamiseksi kriittisillä turvallisuusaloilla. Erityisesti strategisten arvoketjujen käsitettä olisi käytettävä kehyksenä kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle, joka kattaa koko teollisen syklin kriittisen materiaalin toimittamisesta aina teolliseen tuotantoon ja huoltoon ja jonka avulla koordinoidaan kaikkien soveltuvien politiikkavälineiden käyttöä eli muun muassa valvotaan suoria ulkomaisia sijoituksia.

2.20

Seuraavaa monivuotista rahoituskehystä on mukautettava covid-19-pandemian jälkeisen ajan tarpeisiin, samoin kuin sen tukemia toimintapolitiikkoja ja siitä rahoitettavia ohjelmia. Aiemmin määritettyjä painopisteitä ja välineitä on tarkasteltava uudestaan, ja on otettava huomioon opetukset, jotka on saatu Euroopan vaikeuksista selviytyä pandemiasta. Tämä koskee myös turvallisuusunionia ja uutta sisäisen turvallisuuden strategiaa, joissa olisi korostettava paremman teknologisen suvereniteetin ja palautumiskyvyn tarvetta.

2.21

Pandemian aiheuttamasta taantumasta selviämiseksi EU:n olisi seuraavan talousarviosyklin aikana kohdistettava investoinnit huipputeknologia-aloille, sillä niiden lisäarvo ja kerrannaisvaikutus talouteen on kaiken kaikkiaan suurin (13). EU:n turvallisuusalan teollisuusstrategia, joka auttaa tekemään Euroopasta riippumattomamman ja palautumiskykyisemmän, sopisi täysin tähän lähestymistapaan, ja se olisikin käynnistettävä kiireellisesti unionin covid-19-elvytyssuunnitelman osana.

Bryssel 16. heinäkuuta 2020.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Luca JAHIER


(1)  Koska ala on niin monimuotoinen, tällä hetkellä ei ole olemassa selkeää turvallisuusalan määritelmää, vaan vain karkeita arvioita markkinoiden koosta. Alan metodologista luokittelua hankaloittavat monet tekijät: 1) turvallisuusala ei sellaisenaan sisälly pääasiallisiin tilastonimikkeistöihin (NACE, Prodcom jne.); 2) turvallisuusalan tuotteiden valmistus kuuluu monien eri otsakkeiden alle, eikä näissä tilastoissa erotella turvallisuuteen liittyvää ja muuta toimintaa; 3) Euroopan tasolla ei ole alan itsensä kokoamaa tilastotietolähdettä. Ks. Study on the development of statistical data on the European security technological and industrial base, Ecorysin loppuraportti Euroopan komissiolle, muuttoliike- ja sisäasioiden pääosasto, kesäkuu 2015.

(2)  Komission tiedonanto ”Euroopan turvallisuusagendan valjastaminen terrorismin torjuntaan ja toimivan ja todellisen turvallisuusunionin perustamisen valmisteluun”, Bryssel, 20.4.2016, COM(2016) 230 final (https://eur-lex.europa.eu/resource.html?uri=cellar:9aeae420-0797-11e6-b713-01aa75ed71a1.0013.02/DOC_1&format=PDF).

(3)  Direktiivi terrorismin torjumisesta (EUVL L 88, 31.3.2017, s. 6).

(4)  Direktiivi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(5)  Asetus Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä rajatarkastuksissa (EUVL L 312, 7.12.2018, s. 14) ja asetus Schengenin tietojärjestelmän (SIS) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä poliisiyhteistyössä ja rikosasioissa tehtävässä oikeudellisessa yhteistyössä (EUVL L 312, 7.12.2018, s. 56).

(6)  Asetus yhteentoimivuudesta (rajat ja viisumipolitiikka) (EUVL L 135, 22.5.2019, s. 27) ja asetus yhteentoimivuudesta (poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö sekä turvapaikka-ja muuttoliikeasiat) (EUVL L 135, 22.5.2019, s. 85).

(7)  Asetus vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavasta Euroopan unionin virastosta (eu-LISA) (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 99).

(8)  Asetus Euroopan unionin kyberturvallisuusvirasto ENISAsta ja tieto- ja viestintätekniikan kyberturvallisuussertifioinnista (EUVL L 151, 7.6.2019, s. 15).

(9)  Asetus eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).

(10)  Asetus Euroopan matkustustieto- ja -lupajärjestelmän (ETIAS) perustamisesta (EUVL L 236, 19.9.2018, s. 1).

(11)  Käypinä hintoina. Ks. komission tiedonanto ”EU:n talousarvio Euroopan elpymissuunnitelman moottorina”, Bryssel, 27.5.2020, COM(2020) 442 final https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?qid=1601035899164&uri=CELEX:52020DC0442

(12)  Komission tiedonanto ”Euroopan uusi teollisuusstrategia”, Bryssel, 10.3.2020, COM(2020) 102 final (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52020DC0102&from=FI).

(13)  Ks. esimerkiksi ”Il ruolo dell'innovazione et dell'alta technologia in Italia nel confronto con il contesto internazionale”, Centro economia digitale, Rooma, lokakuu 2019.


Top