EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52017AE0955

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu” (valmisteleva lausunto)

OJ C 288, 31.8.2017, p. 10–19 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

31.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 288/10


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Yhteisen maatalouspolitiikan mahdollinen uudelleenmuotoilu”

(valmisteleva lausunto)

(2017/C 288/02)

Esittelijä:

John BRYAN

Lausuntopyyntö

komissio, 10.2.2017

Oikeusperusta

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 302 artikla

valmisteleva lausunto

Työvaliokunnan päätös

21.2.2017

Vastaava erityisjaosto

”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”

Hyväksyminen erityisjaostossa

17.5.2017

Hyväksyminen täysistunnossa

1.6.2017

Täysistunnon numero

526

Äänestystulos

(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)

229/4/5

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

ETSK katsoo, että yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on keskeinen EU:n politiikanala, jolla on toteutettava aidosti yhteistä toimintaa Euroopan kansalaisten ja maatalousalan hyväksi ja joka on saavuttanut sille Rooman sopimuksessa asetetut tärkeimmät tavoitteet. Vaikka pyynnössä valmistelevan lausunnon laatimiseksi puhutaankin YMP:n uudelleenmuotoilusta, ETSK pitää tärkeänä, että YMP:n kehittämisessä edetään sidosryhmien etujen mukaisesti varovasti ja kokonaisuus huomioon ottaen. YMP:n kehittämiseen on suhtauduttava myönteisesti, ja on varmistettava, että YMP:n määrärahat riittävät vastaamaan nykyisiin ja uusiin tarpeisiin maatalousekonomian ja sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien kriteerien näkökulmasta.

1.2

YMP:n uudelleenmuotoilun avulla on pystyttävä vastamaan Eurooppaan kohdistuviin uusiin haasteisiin, joihin kuuluvat muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät EU:n sitoumukset, 21. osapuolikonferenssissa (COP21) tehdyt ilmastonmuutossitoumukset, kahdenväliset kauppasopimukset ja markkinoiden epävakaus.

1.3

YMP:n tulee tukea vahvasti eurooppalaista maatalousmallia, joka kattaa perinteiset perhetilat, maatalousosuuskunnat ja -yritykset, ja sen avulla tulee kaventaa toisaalta maaseudun ja kaupunkien välisiä ja toisaalta maataloussektorin sisäisiä huomattavia tuloeroja yhteistyössä maatalouden tuotantoalakohtaisten organisaatioiden kanssa.

1.4

YMP:n määrärahat, joilla huolehditaan korkealaatuisen ja turvallisen ruoan tarjoamisesta kestäväpohjaisesti yli 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle, ovat 38 prosenttia EU:n koko talousarviosta. Alan vientiarvo on 131 miljardia euroa, mikä vastaa 7,5 prosentin osuutta EU:n kokonaisviennistä. YMP:n talousarvion on oltava tasapainoinen siten, että rahalle saadaan vastinetta. Rahoituksen tulee tulevaisuudessa olla riittävää, jotta pystytään vastamaan brexitin aiheuttamiin uusiin rahoitustarpeisiin, maataloustuottajien tulopaineisiin sekä julkishyödykkeiden kysynnän lisääntymiseen.

1.5

ETSK kannattaa YMP:n kaksipilarisen mallin säilyttämistä. Ensimmäisen pilarin suorilla tuilla on tuettava maataloustuottajien tuloja ja markkinoiden hallintatoimenpiteitä sekä lisättävä julkishyödykkeiden tuottamista. Toisen pilarin mukaisissa maaseudun kehittämistuissa on keskityttävä taloudellisiin, ympäristöön liittyviin ja sosiaalisiin ohjelmiin, joilla on Cork 2.0 -asiakirjassa asetettujen tavoitteiden pohjalta määrä tukea haavoittuvassa asemassa olevia alueita ja tuotannonaloja ja varmistaa kohdennetun lähestymistavan soveltaminen julkishyödykkeiden tuottamiseen.

1.6

Maatalouden arvokas panos ympäristölle on aliarvioitu. Nurmien, metsien, turvesoiden ja pensasaitojen hiilinielut on nostettava arvoonsa, ja niitä on suojeltava ja parannettava YMP:n ensimmäisen ja toisen pilarin tuilla.

1.7

Tärkeän sukupolvenvaihdoskysymyksen käsittelemiseksi on toteutettava vahvoja kohdennettuja ohjelmia, joissa etusijalla ovat nuoret viljelijät ja erityisesti naiset sekä eläkkeelle siirtyminen. Lisäksi olisi otettava käyttöön ohjelmia, joilla lisätään naisten roolia maataloudessa yleensä.

1.8

YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeistä olisi oltava yksinkertaistaminen eli maataloustuottajiin kohdistuvan, jatkuvasti kasvavan byrokraattisen taakan selkiyttäminen ja keventäminen hyödyntämällä modernia teknologiaa. Tarkastusprosessiin olisi tehtävä muutoksia, jotka koskevat menettelyn päättämismallia, keltaisen kortin järjestelmää, täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten vähentämistä ja suurempia sallittuja poikkeuksia ja joissa kaikissa keskitytään yksinkertaistamiseen ja maksatuksen parantamiseen.

1.9

Uudelleenmuotoillussa YMP:ssä olisi säilytettävä yhteisön etuuskohtelu ja alueellisesti tasapainoinen elintarvikeomavaraisuus ruoan tuottamiseksi EU:ssa EU:n kansalaisille. Maatalouden potentiaalia on korostettava kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa uhraamatta maataloutta etujen saamiseksi muilla aloilla. Kaikkien EU:hun tuotavien elintarvikkeiden tulee täyttää – vaatimustenmukaisuuden periaatetta kunnioittaen – EU:n terveys- ja kasvinsuojeluvaatimukset sekä työ- ja ympäristönormit.

1.10

Maataloustuottajan asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava. EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän esittämät myönteiset suositukset olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön. Sen lisäksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- että aluesuuntautunutta tuottajien ja olemassa olevien, etenkin pienten osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

1.11

Uudessa YMP:ssä tarvitaan vahva ensimmäinen ja toinen pilari uudelleenmuotoilun jälkeen: kaikissa jäsenvaltioissa ja myös luonnonhaitta-alueilla tarvitaan joustavia maaseudun kehittämisohjelmia, joissa keskitytään haavoittuvassa asemassa oleviin alueisiin ja tuotannonaloihin.

1.12

Maataloustuottajille EU:n eri jäsenvaltioissa maksettujen suorien tukien määrää on edelleen yhdenmukaistettava, jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maataloustuottajille kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistaa maaseudun tasapainoinen kehitys koko EU:n alueella.

2.   Johdanto

2.1

Maatalous on tiiviimpi osa EU:ta kuin mikään muu talouden ala. Se on ainoa merkittävä ala, jolla toteutetaan yhteistä, EU:n talousarviosta keskitetysti rahoitettavaa politiikkaa. Maatalous- ja elintarvikeala on taloudessa äärimmäisen tärkeä työllistäjä: siitä saa elinkeinonsa 11 miljoonaa maataloustuottajaa, 22 miljoonaa maataloustyöntekijää ja 22 miljoonaa elintarvikkeiden jalostuksessa, vähittäiskaupassa ja palvelualalla työskentelevää ihmistä (1). Monet työpaikoista sijaitsevat köyhemmillä maaseutualueilla. Maatalous edistää taloudellista toimintaa jokaisessa jäsenvaltiossa ja kaikilla alueilla. EU:n maatalouden tuottamien ruokien ja juomien viennin arvo on noussut viimeisten 10 vuoden aikana keskimäärin 8 prosenttia vuodessa ja oli 131 miljardia euroa vuonna 2016 (2).

2.2

YMP on keskeinen EU:n politiikanala, jonka vastuulla on turvallisten, laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen kestäväpohjaisesti 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle kohtuulliseen hintaan. Lisäksi sen avulla tulee a) turvata EU:n maataloustuottajille kohtuullinen tulotaso ja b) edistää sosiaalista, ympäristöön liittyvää ja taloudellista kehitystä kaikilla maaseutualueilla. Maataloustuottajat ja metsätalouden harjoittajat hoitavat yli 82:ta prosenttia EU:n maa-alasta (3), joten nämä ovat olennainen osa kestäväpohjaista maataloutta, jossa on pyrittävä monitoimisuuteen.

2.3

YMP:n määrärahoilla, jotka ovat 59 miljardia euroa, annetaan elintärkeää tukea maataloustuottajille ja niiden yrityksille suorien tukien, markkinatukitoimenpiteiden ja maaseudun kehittämisohjelmien muodossa. YMP:n tuet liittyvät julkishyödykkeiden tuottamiseen ja korkeampien eurooppalaisten standardien noudattamiseen. Nämä ensimmäisen pilarin suorat tuet liittyvät täydentäviin ehtoihin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin, joissa on kyse elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia koskevista vaatimuksista. Ympäristövalvonta on olennaisen tärkeä keino auttaa maataloustuottajia tulojen vakauttamisessa ja markkinoiden ailahteluun sopeutumisessa. Tällä hetkellä 30 prosenttia suorista tuista liittyy viherryttämisvaatimuksiin, jotka koskevat maaperän laatua, biologista monimuotoisuutta ja hiilen sitomista. Edelleen on kuitenkin ekologisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka vaativat ratkaisua. Markkinatoimenpiteitä vähennettiin jyrkästi edellisessä YMP:n uudistuksessa, mutta ne ovat edelleen tärkeitä etenkin markkinakriisien sattuessa. Uusia toimenpiteitä tarvitaan epävakauteen puuttumiseksi. Yhteisrahoitettu maaseudun kehittämisohjelma muodostaa tarpeellisen toisen pilarin rahaston taloudellisille, ympäristöön liittyville ja sosiaalisille ohjelmille, joita toteutetaan sekä yksittäisillä tiloilla että maaseutualueilla.

2.4

YMP on viimeisten 60 vuoden ajan tuonut puutteistaan huolimatta merkittäviä hyötyjä EU:n kansalaisille, tuottajille, kuluttajille, veronmaksajille ja laajemmin koko EU:n yhteiskunnalle. Eräillä alueilla on kuitenkin biologiseen monimuotoisuuteen, ympäristöön ja maisemaan liittyviä ongelmia, jotka on ratkaistava. YMP on osoittautunut ajan vaatimuksiin sopeutuvaksi ja joustavaksi. YMP:n ainutlaatuinen kahden pilarin rakenne on mahdollistanut politiikan muuttamisen ja suuntaamisen erilaisiin kohteisiin, vaikka yleistavoitteena on säilynyt eurooppalaisen maatalousmallin ja perheviljelyn vaaliminen.

2.5

YMP:n korvausmaksut ovat muuttuneet suuresti vuosien kuluessa pääasiassa markkina- ja hintatuista kohti tuotannosta irrotettua tukea, jossa on merkittävä ympäristöulottuvuus. Toinen pilari otettiin käyttöön haavoittuvassa asemassa olevien alueiden ja tuotannonalojen tukemiseksi. Toisen pilarin avulla varmistetaan, että älykäs ja kestävä maaseudun kehitys on EU:n maatalouspolitiikan ytimessä. Maaseudun kehittämispolitiikan on oltava kiinteä osa maataloutta.

2.6

Viljelyllä ja maataloudella on myönteisesti uudelleenmuotoillussa uudenaikaisessa ja yksinkertaistetussa YMP:ssä keskeinen vaikutus Euroopan kestävyys-, ympäristö- ja luonto-, kilpailukyky-, investointi-, kasvu- ja työllisyystavoitteiden saavuttamiseen.

2.7

YMP:n uudelleenmuotoilussa on säilytettävä nykyisen politiikan myönteiset piirteet ja otettava käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla puututaan uusiin haasteisiin, joita ovat yhteiskunnalliset julkishyödykkeiden tuottamisvaatimukset, YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvät EU:n sitoumukset, COP21-kokouksessa tehdyt ilmastonmuutossitoumukset, kahdenväliset kauppasopimukset ja markkinoiden epävakaus. YMP:n uudelleenmuotoilussa tulee myös löytää tasapaino kuluttajien, veronmaksajien ja tuottajien tarpeiden välillä.

2.8

YMP:n uudelleenmuotoilun jälkeenkin EU:n tulee tukea eurooppalaista maatalousmallia ja kestäväpohjaista perheviljelytoimintaa vahvasti vastapainona teolliselle maataloustuotannon mallille, jota kehitetään muilla alueilla, kuten Mercosur-maissa, Yhdysvalloissa ja Oseaniassa. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää pieniin ja keskisuuriin tiloihin. Eurooppalaiset maataloustuottajat soveltavat elintarvikkeiden turvallisuuteen ennalta varautumisen periaatetta, mikä asettaa ne epäedulliseen kilpailuasemaan perusmaataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maailmankaupassa Pohjois- ja Etelä-Amerikan, Oseanian ja muiden alueiden maataloustuottajiin nähden, sillä nämä käyttävät muun muassa hormoneja ja beeta-agonisteja, jotka on kaikki kielletty EU:ssa.

2.9

Eurooppalainen maatalousmalli on yhteiskunnallinen sopimus EU:n maataloustuottajien ja yhteiskunnan välillä: tuottajat tuottavat kestäväpohjaisesti korkealaatuisia elintarvikkeita ja muita julkishyödykkeitä ja huolehtivat samalla ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta. Vastineeksi YMP:n tulisi antaa tukea perheviljelyn, osuuskuntien ja kestäväpohjaisia maatalousmalleja soveltavien yritysten toiminnan jatkamiselle sekä maaseutualueille. Malli on tuottanut valtavan arvokkaita hyötyjä eurooppalaiselle yhteiskunnalle: se on tuottanut monipuolista, terveellistä, turvallista, kohtuuhintaista ja korkealaatuista ruokaa, auttanut edistämään alueellista tasapainoa ylläpitämällä maaseutualueita ja suojellut osaltaan ympäristöä ja maisemia.

2.10

EU:n on myös panostettava enemmän siihen, että maataloustuottajat ja EU:n kansalaiset ymmärtävät oikein YMP:n ja sen tuomat edut ja antavat niille tukensa.

3.   Maatalouteen ja YMP:hen kohdistuvat haasteet

Maataloustulot

3.1

YMP on palvellut Eurooppaa ja EU:n kansalaisia hyvin yli 60 vuoden ajan. Se on tuonut huomattavia etuja maatalousalalle ja tarjonnut hyvän vastineen veronmaksajien rahoille. Monissa EU:n jäsenvaltioissa tuloerot maaseudun ja kaupunkien välillä ja maataloussektorin sisällä kuitenkin kasvavat. Maataloustulot ovat useimmissa jäsenvaltioissa riittämättömiä ja selvästi valtakunnallista tai alueellista keskiarvoa alempia. Maataloushinnat eivät ole nousseet inflaation tahtia, kun sen sijaan tuotantopanosten, kuten lannoitteiden ja energian, hinnat ovat nousseet. Viime vuosien hinta-ailahtelut ovat aiheuttaneet maatiloille tulo-ongelmia.

Investoinnit maaseutualueilla

3.2

Nykyinen maaseudun kehittämispolitiikka ja sen erilaiset joustavat välineet ovat osoittautuneet välttämättömiksi maaseutualueiden ja erityisesti luonnonhaitta-alueiden tukemiseksi. Cork 2.0 -julistuksessa ”Parempi elämä maaseutualueilla” esitetty vahva maaseudun kehittämissuunnitelma tulee ottaa YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeiseksi painopisteeksi. Maaseudun elinkelpoisuuteen ja elinvoimaisuuteen investoiminen, uusien työpaikkojen luominen taloudellisesti heikoilla ja syrjäisillä alueilla ja maatalouden monipuolistamisen tukeminen ovat suuria haasteita YMP:n uudelleenmuotoilussa (4).

Määrärahat

3.3

YMP:n menot prosenttiosuutena EU:n talousarviosta ovat vaihdelleet 1980-luvun 65–75 prosentista nykyiseen 38 prosenttiin. Maatalouden odotetaan silti antavan yhä merkittävämmän panoksen EU:lle asetettujen COP21-tavoitteiden ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen sen lisäksi, että se tuottaa korkealaatuista, kohtuuhintaista ruokaa. Yhdistyneen kuningaskunnan ero EU:sta on suuri haaste YMP:n tulevalle rahoitukselle.

Elintarviketurva

3.4

Maailman väestön ennakoidaan kasvavan 7 miljardista 9,5 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Maailman elintarviketuotannon huomattavaan kasvattamiseen tulevina vuosina on siksi suuret paineet. Yksi Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden keskeisistä viesteistä on vähentää jyrkästi aliravitsemusta. Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksissa esitettyjen arvioiden mukaan joka seitsemäs ihminen maailmassa on tällä hetkellä aliravittu. On selvää, että maailman elintarviketuotantoa on lisättävä kestäväpohjaisesti, jotta ruoan kysynnän kasvuun pystytään vastamaan ja jotta nälkäongelma saadaan ratkaistua. EU:lla ja sen uudistetulla YMP:llä on tässä elintärkeä rooli vastuullisena elintarviketuotannon maailmanmahtina. YMP:n tulee myös olla vastuullista viennin suhteen, ja siinä on jatkossakin kannustettava kehitysmaita kehittämään kotimaista tuotantoaan.

Ympäristöhaasteet

3.5

EU:n maataloudella ja YMP:llä on keskeinen asema EU:n sitoumuksissa, jotka liittyvät YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin, sekä EU:lle maailmanlaajuisessa COP21-ilmastosopimuksessa asetetuissa kunnianhimoisissa tavoitteissa. EU:n maatalouden hiilipäästöt ovat vähentyneet 23 prosenttia vuodesta 1990, ja jokien nitraattipitoisuudet ovat laskeneet 17,7 prosenttia vuodesta 1992 (5). Vaikka YMP on edistynyt huomattavasti ympäristötavoitteiden saavuttamisessa, YMP:n uudelleenmuotoilussa on vastattava uusiin haasteisiin, jotta maatalous pääsee vielä parempiin tuloksiin ja täyttää elintärkeän tehtävänsä auttamalla Eurooppaa COP21-tavoitteisiin ja kestävän kehityksen tavoitteisiin pääsemiseksi.

Ekosysteemipalvelut

3.6

Maataloussektori tuottaa elintärkeitä ekosysteemipalveluja ja edistää luonnonympäristöjen hoitoa, biologisen monimuotoisuuden suojelua, eläinten hyvinvointiin liittyviä normeja ja maisema-arvoja sekä maaperän ja veden suojelua. On kuitenkin myös myönnettävä, että maatalouden tulisi kantaa nykyistä suurempi vastuu biologisesta monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja maisemasta. Huomattava määrä EU:n elintarvikkeista tuotetaan käyttämällä luonnonvettä, joka muutoin joutuisi hukkaan. EU:n maataloudessa merkittävässä asemassa ovat myös nurmet ja metsät sekä turvesuot, jotka kaikki ovat arvokkaita hiilinieluja. Kaikki nämä maatalouden elintärkeät ekosysteemiominaisuudet on säilytettävä, ja niitä on edistettävä YMP:n uudelleenmuotoilussa.

Hintansa arvoista ruokaa

3.7

YMP:n ansiosta EU:n kansalaisilla on vahva elintarviketurva ja kohtuuhintaista, turvallista ruokaa on saatavilla runsaasti. EU:n kansalaisten ruokaan käyttämä prosenttiosuus tuloista on laskenut toisen maailmansodan jälkeisestä 50 prosentista nykyiseen 10 prosenttiin, vaikka tuotantokustannukset ovat nousseet huomattavasti. YMP:n uudelleenmuotoilussa on varmistettava, että kuluttajien saatavilla on edelleen kohtuuhintaista, korkealaatuista, turvallista, voimassa olevien eurooppalaisten normien mukaisesti tuotettua ruokaa.

Sukupolvenvaihdos

3.8

Suurin osa maataloustuottajista on yli 55-vuotiaita, joten suurena haasteena on nuorten houkutteleminen maatalouteen. Ala kärsii sukupolvenvaihdosongelmista. Rahoituksen ja maan saatavuus, pienet tulot sekä osaamisen siirto ja koulutukseen pääsy ovat nuorten kohtaamia käytännön ongelmia. Lisäksi maatalouselinkeinon pienet tulot eivät mahdollista eläkesäästöjä. Maita hylätään yhä useammin tietyillä alueilla, ja tällä on ilmeisiä sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia erityisesti syrjäisillä seuduilla. YMP:n uudelleenmuotoilussa tulee kiinnittää erityistä huomiota sukupolvenvaihdoksiin: nuoriin viljelijöihin ja toiminnan aloittajiin, päteviin maataloustyöntekijöihin ja etenkin tilalla jo ennestään työskenteleviin työntekijöihin sekä eläkkeelle jäämisen helpottamiseen.

Naiset maataloudessa

3.9

Naisilla on hyvin tärkeä rooli maataloudessa: he tekevät suuren osan maatilan töistä ja kantavat yhä suuremman vastuun hallinnollisesta työstä. Monissa tapauksissa naiset ovat aliedustettuina tilanomistajien joukossa. Naiset myös tukevat merkittävästi maatilayrityksen kannattavuutta ansaitsemalla tuloja tilan ulkopuolella palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana. Kun molemmat puolisoista työskentelevät kokoaikaisesti maatilalla, työpanos olisi otettava huomioon tilan omistusrakenteessa ja siihen olisi kannustettava.

Muuttoliike

3.10

Maatalous- ja elintarvikeala voi edistää merkittävästi muuttajien integroimista työvoimaan sekä auttaa muita väestöryhmiä heikommassa asemassa olevia ryhmiä sosiaalisten ohjelmien kautta.

Yksinkertaistaminen

3.11

YMP:n uudenaikaistaminen ja yksinkertaistaminen on olennaisen tärkeää tulevaisuuden politiikan uudelleenmuotoilussa. Aiemmissa uudistuksissa on todettu yksinkertaistamisen tarve, mutta käytännössä YMP:stä on tullut paljon monimutkaisempi ja byrokraattisempi maatiloille. Tämä koskee erityisesti tarkastusprosessia ja tukikelpoisuusedellytysten ja täydentävien ehtojen noudattamista lakisääteisten hoitovaatimusten ja hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten puitteissa.

Kauppa ja globalisaatio

3.12

ETSK panee merkille maatalouskaupan ja -viennin merkittävät hyödyt ja työllisyysvaikutukset. Globalisaation ja kauppasopimusten asettamat haasteet voivat kuitenkin vahingoittaa vakavasti maataloutta ja vaarantaa EU:n elintarvikkeiden korkean turvallisuus- ja laatutason. On olennaisen tärkeää löytää tasapaino uusien markkinoiden ja tilaisuuksien avaamisen sekä haavoittuvien tuotannonalojen ja alueiden suojelemisen ja EU:n vaatimuksista kiinni pitämisen välillä. Lisäksi yhteisön etuuskohtelun ja elintarvikeomavaraisuuden periaatteessa on säilytettävä alueellinen tasapaino (6).

Hintojen ailahtelu ja maataloustuottajien aseman vahvistaminen elintarvikeketjussa

3.13

Elintarvikkeiden toimitusketjussa on merkittävä epätasapaino suurten vähittäiskauppiaiden ja jalostajien sekä maataloustuottajien välillä. Tästä aiheutuu paineita hintojen alentamiseen usein tuotantokustannuksia alemmas. Maataloustuottajan asemaa elintarvikeketjussa on vahvistettava hyvin toimivien myyntiosuuskuntien avulla. Elintarvike- ja vähittäismyyntiketjuissa esiintyvien epäterveiden kauppatapojen kitkemiseksi tulee laatia EU-tason oikeudellinen kehys. Lisäksi kun EU:n markkinatukea vähennetään ja alttius maailmanmarkkinoille ja geopoliittisille kriiseille, kuten Venäjän tuontikiellolle, kasvaa, hintojen ja tulojen ailahtelusta on tullut suuri haaste EU:n maataloustuottajille. EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän työ tässä asiassa on kiitettävää, ja sitä tulee jatkaa. Epäreiluja kaupallisia käytäntöjä ja myyntiä kustannuksia alemmin hinnoin on torjuttava.

Tasapainoinen aluekehitys

3.14

Viljely, maatalous ja metsänhoito ovat perustavan tärkeitä maaseutualueiden taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Niillä on myös tärkeä rooli muissa maaseutuun liittyvissä taloudellisissa toiminnoissa ja palveluissa, kuten maaseutumatkailussa, työllisyydessä ja kulttuuritoiminnassa. Uudelleenmuotoiltu YMP, jossa on vahva toinen pilari, on olennaisen tärkeä maaseutualueiden kehittämishaasteisiin vastaamiseksi ja viljelyn ja maatalouden aseman säilyttämiseksi vahvana jokaisella EU:n alueella. Tavoitteena tulee olla maataloustuottajien määrän pitäminen mahdollisimman korkeana.

4.   Kehittämisehdotuksia YMP:n nykyaikaistamiseksi ja yksinkertaistamiseksi

4.1

Uudelleenmuotoillussa YMP:ssä, joka tukee vahvasti EU:n maatalousmallia, on pidettävä kiinni Rooman sopimuksessa vuonna 1957 asetetuista yhteisen maatalouspolitiikan perustavoitteista. Lisäksi on otettava huomioon uudet tavoitteet, jotka ovat seurausta kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisista ja COP21-sitoumuksista. EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklan mukaan YMP:n tavoitteena on erityisesti

1)

lisätä maatalouden tuottavuutta edistämällä teknistä kehitystä ja varmistamalla, että tuotantotekijöitä, varsinkin työvoimaa, hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla

2)

taata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso

3)

vakauttaa markkinat

4)

varmistaa tarvikkeiden saatavuus

5)

taata kohtuulliset kuluttajahinnat.

4.2

YMP:n uudelleenmuotoilussa on myös otettava huomioon sellaiset ratkaisevan tärkeät haasteet kuin ympäristönsuojelu, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja biologisen monimuotoisuuden suojelu.

4.3

Näihin keskeisiin tavoitteisiin päästään parhaiten säilyttämällä YMP:n nykyinen kahden pilarin malli: ensimmäisen pilarin YMP perustuu aktiiviviljelijöille myönnettäviin suoriin tukiin, joita täydennetään markkinoiden hallintatoimenpiteillä, ja YMP:n toinen pilari perustuu maaseudun kehittämistoimenpiteisiin ja toiminnan toteuttamiseen uusiin julkishyödykkeiden tuottamisvaatimuksiin vastaamiseksi. Ensimmäisen pilarin tuet ovat välttämättömiä maataloustulojen ja epävakauteen sopeutumisen tukemiseksi, ja ne liittyvät täydentäviin ehtoihin, jotka koskevat elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia, sekä ympäristötarkastuksiin. Toisen pilarin toimenpiteet tarjoavat keskeisiä täydentäviä taloudellisia, ympäristöön liittyviä ja sosiaalisia tukiohjelmia.

4.4

YMP:n rahoituksen tulee vuoden 2020 jälkeen olla riittävää, jotta pystytään vastamaan brexit-päätöksen ja maataloustuottajien tulopaineiden luomiin uusiin rahoitustarpeisiin sekä julkishyödykkeiden kysynnän lisääntymiseen.

4.5

Perustukimallin pohjalta ehdotetaan, että maat, jotka ovat ottaneet käyttöön jonkin muun kuin kiinteämääräisiin perusmaksuihin pohjautuvan järjestelmän, saavat jatkaa kyseisen mallin soveltamista vuoden 2020 jälkeen, sillä se soveltuu paremmin näiden maiden olosuhteisiin. Kiinteämääräisten maksujen malli ei kaikissa maissa mahdollista investointien, maataloustoiminnan ja julkishyödykkeiden tuottamisen tasoissa vallitsevien erojen huomioon ottamista.

4.6

Maataloustuottajille EU:n eri jäsenvaltioissa maksettujen suorien tukien määrää on edelleen yhdenmukaistettava ja tukien määrässä otettava huomioon olosuhteissa vallitsevat erot ja siten luotava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille maataloustuottajille kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistettava maaseudun tasapainoinen kehitys koko EU:n alueella.

4.7

Suoria tukia pitäisi myöntää vain aktiiviviljelijöille, jotka tuottavat julkishyödykkeitä ja julkisia palveluja.

4.8

Jotta voitaisiin tukea ja suojella maataloustuottajille ensimmäisestä pilarista myönnettäviä vahvoja suoria tukia, uudelleenmuotoillussa YMP:ssä aktiiviviljelijä noudattaisi ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen keskittyvää vuosittaista tai monivuotista ohjelmaa, johon voisi sisältyä hiilitehokkuuden seurantaväline ja ravinteiden hallinnointisuunnitelma. Vuosittaiseen tai monivuotiseen ohjelmaan sisältyisi mitattavissa oleva julkishyödykkeiden tuottaminen, ja se tarjoaisi viljelijöille enemmän joustavuutta. Mitattavuuden on perustuttava objektiivisiin ja vakiomuotoisiin EU-tasolla määriteltäviin kriteereihin.

4.9

Ensimmäisen pilarin suorille tuille tulisi asettaa yksittäisille maataloustuottajille oikeudenmukainen ja kohtuullinen enimmäistaso (esim. pätevän työntekijän vastaaviin tuloihin verrattava taso). Mukautuksia tulisi voida tehdä, ja olisi otettava huomioon kumppanuusjärjestelyt, osuuskunnat, yhtiöt ja vakuuttamista vaativien työntekijöiden määrä.

4.10

Tuotantosidonnaiset suorat tuet tulisi kohdistaa haavoittuvassa asemassa oleviin tuotannonaloihin ja alueisiin. Niiden avulla olisi sekä estettävä maan hylkääminen että suojeltava biologista monimuotoisuutta ennen kaikkea turvaamalla kotieläintuotanto ja taantuvat tuotannonalat.

4.11

Nykyisessä YMP:ssä 30 prosenttia ensimmäisen pilarin tuesta liittyy viherryttämiseen ja 70 prosenttia lakisääteisiin hoitovaatimuksiin ja viiteen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukseen, joiden noudattaminen on tukikelpoisuuden ehto. Jotta YMP:tä onnistuttaisiin yksinkertaistamaan todella, olisi suotavampaa, että kaikki ensimmäisen pilarin tuet liittyisivät julkishyödykkeiden tuottamiseen. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on tärkeää tehdä oikea arvio viherryttämistoimenpiteistä ja lakisääteisistä hoitovaatimuksista, jotta pystytään säilyttämään tehokkaimmat ja toteuttamiskelpoisimmat toimenpiteet ja asettamaan myös uusia tavoitteita, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja tarve lisätä hiilen sitoutumista maaperään.

4.12

Täydentäviin ehtoihin perustuviin lakisääteisiin hoitovaatimusohjelmiin sisältyisi mitattavissa olevia suoritteita, jotka liittyvät ympäristönsuojeluun, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun, täydentävien ehtojen asiaankuuluvan nykyisen soveltamistavan pohjalta.

4.13

YMP:n uudelleenmuotoilussa olisi otettava käyttöön älykkään maatalouden käsite, joka tarjoaa kaksinkertaisen edun: maatilojen tuotto paranee samaan aikaan kun syntyy ympäristöhyötyjä. Siihen liittyisi osaamisen ja teknologian siirtoa täsmäviljelyn tueksi, jotta voidaan vähentää veden, energian, teollisten lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten kuten torjunta-aineiden ja erityisesti sienitautien ja hyönteisten torjunta-aineiden kulutusta.

4.14

Markkinatoimenpiteitä, joihin kuuluvat interventiotoimenpiteet ja yksityisen varastoinnin tuet, olisi jatkettava. On olennaisen tärkeää, että tukien käynnistystasot asetetaan realistiselle tasolle, niin että tuottajat saavat tarvittaessa asianmukaista tulotukea.

4.15

Tehokkaimman suojan tulojen epävakautta vastaan tarjoavat varmat ja riittävät ensimmäisen pilarin suorat tuet ja markkinoiden hallintatoimenpiteet. Hintojen ailahdellessa erittäin voimakkaasti tarvitaan kuitenkin myös muita välineitä, kuten tuotannonsupistamisohjelmia, joiden käyttöönottoa olisi harkittava. Mahdollisuutta käyttää toisen pilarin varoja vapaaehtoisten vakuutusten kaltaisiin toimenpiteisiin olisi helpotettava.

4.16

Jo 140 vuoden ajan tuottajien osuuskunnat ovat selvästi osoittaneet, että ne pystyvät selviytymään paremmin maatalousmarkkinoiden myllerryksestä ja auttavat välttämään maataloustuotannon siirtämistä. Sen vuoksi on edistettävä yhä vahvempaa sekä ala- että aluesuuntautunutta tuottajien ja olemassa olevien, etenkin pienten osuuskuntien ja tuottajaorganisaatioiden välistä yhteistyötä. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota aloihin ja alueisiin, missä yhteistyötä on vähän.

4.17

Kaikkia EU:n maatalousmarkkinoiden työryhmän määrittämiä keskeisiä tekijöitä, joilla voidaan parantaa maataloustuottajien asemaa toimitusketjussa – avoimuuden lisääminen, pakolliset hintaselvitykset, riskinhallintatoimenpiteet, puuttuminen hyvän kauppatavan vastaisiin käytäntöihin jne. –, on vietävä eteenpäin. Näillä aloilla on hyväksyttävä sääntelyä, joka sisällytetään uudelleenmuotoiltuun YMP:hen kaikilta osin. Olisi hyväksyttävä tiukempaa sääntelyä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi, alle kustannusten tapahtuvan myynnin kieltämiseksi ja pakollisten hintaselvitysten ottamiseksi käyttöön tuottajan, jalostajan ja vähittäismyyjän tasoilla. Lisäksi maataloustuottajien asemaa on vahvistettava tukemalla vahvempien tuottajaorganisaatioiden perustamista.

4.18

Tehokkaiden ja asianmukaisesti toimivien EU:n sisämarkkinoiden ylläpitämisen tulee olla keskeisellä sijalla YMP:n uudelleenmuotoilussa. Viimeaikaiset uudelleenkansallistamissuuntaukset sisämarkkinoilla herättävät paljon huolta ja johtavat suurempiin hinta- ja markkinaeroavaisuuksiin. On lisäksi tärkeää säätää maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden alkuperän pakollisesta merkitsemisestä siellä, missä näin ei vielä tehdä. Tämä on tarpeen, jotta voidaan välttää kuluttajien johtaminen harhaan ja mahdollistaa se, että he voivat tehdä tietoisia valintoja. Säännöt tulee antaa niin, että ne eivät haittaa tai estä tavaroiden vapaata liikkuvuutta EU:n sisämarkkinoilla.

4.19

Brexit on suuri uhka EU:lle, ja se tulee vaikuttamaan merkittävästi YMP:hen ja sisämarkkinoihin. Jäsenvaltioiden tulee korvata täysin brexitistä mahdollisesti aiheutuvat YMP:n määrärahojen supistukset. Lisäksi on tärkeää, että EU:n ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vapaa kauppa säilyy tullittomana ja että sekä EU:ssa että Yhdistyneessä kuningaskunnassa sovelletaan vastaavia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin sekä ympäristöön liittyvä vaatimuksia ja yhteisiä ulkoisia tariffeja tuontiin.

4.20

Yhtenä YMP:n perustavoitteena tulee olla yhteisön etuuskohtelu ja ruoan tuottaminen EU:ssa EU:n kansalaisille. Tämän toiminnan keskeisenä periaatteena tulee olla jäljitettävyyttä, elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten ja kasvien terveystarkastuksia ja ympäristönsuojelua koskevien EU:n vaatimusten ylläpitäminen ja suojeleminen sekä suojattujen maantieteellisten merkintöjen tinkimätön suojelu. Kaikissa kauppapoliittisissa neuvotteluissa on tärkeää, että EU vaatii EU:n kuluttajien suojelemiseksi tuontituotteilta näiden samojen vaatimusten noudattamista. Lisäksi mahdollisissa tulevissa kauppaneuvotteluissa on huolehdittava siitä, että EU säilyttää vahvan ja tarkoituksenmukaisen tariffisuojan haavoittuvassa asemassa olevien tuotannonalojen ja alueiden hyväksi.

4.21

Sukupolvenvaihdos on nostettava YMP:n uudelleenmuotoilussa keskeiselle sijalle. YMP:n ensimmäisen pilarin mukaisten alle 40-vuotiaille nuorille viljelijöille suunnattujen tukien korotus olisi säilytettävä jatkossakin. Viiden vuoden sääntöä tulisi tarkastella uudelleen, jotta päästään eroon joustamattomista säännöistä, joiden vuoksi nuoret viljelijät eivät ole oikeutettuja korkeampiin tukitasoihin. Lisäksi ehdotetaan, että nuoriin viljelijöihin sovelletaan korkeampia tukitasoja yleisten maaseudun kehittämispolitiikan toimenpiteiden yhteydessä. Nuorille viljelijöille suunnattujen rakennetukiohjelmien tukitasoja olisi nostettava 70 prosenttiin. Vastaava tuki tulisi mahdollistaa myös nuorille viljelijöille ja nuorille ammattilaisille kumppanuusjärjestelyissä, osuuskunnissa ja yhtiöissä. Toimiva kansallinen varanto, jonka ansiosta nuoret viljelijät ja toiminnan aloittajat saavat tukea keskeytyksettä, on hyvin tärkeä. Tehokkaan eläkkeellesiirtymisohjelman toteuttamisen olisi oltava mahdollista toisen pilarin puitteissa. Jäsenvaltioilla tulisi olla joustava mahdollisuus ottaa käyttöön muita toimenpiteitä nuorten viljelijöiden ja erityisesti naisten hyväksi. Koulutuksen ja osaamisen kehittämisen vahva painottaminen on tärkeää. Naisten aseman parantamiseksi maataloudessa naisille olisi tarjottava vastaavia kannustimia kuin nuorille viljelijöille, jotta taataan tasavertaiset mahdollisuudet maansaantiin, luotonsaantiin, koulutukseen ja asemaan.

4.22

Täydentäviin ehtoihin / hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksiin ja lakisääteisiin hoitovaatimuksiin liittyvä myönteinen yksinkertaistaminen maataloustuottajien hyväksi olisi mahdollista luopumalla tarkastuslähestymistavasta ja hyödyntämällä teknologiaa laajamittaisemmin. Järjestelmään olisi sisällytettävä tarkastusluettelo, jossa on myönteisiä ja kielteisiä vaatimustenmukaisuuspisteitä. Hakijat, jotka täyttävät tärkeimmät päävaatimukset ja keräävät tietyn vähimmäismäärän pisteitä, saisivat hyväksynnän tuille ilman seuraamuksia. Tämä olisi laajennus äskettäin käyttöön otettuun uuteen keltaisen kortin järjestelmään. Täydentävien ehtojen ja lakisääteisten hoitovaatimusten määrää olisi vähennettävä poistamalla ne hoitovaatimustoimenpiteet, jotka eivät enää ole tarkoituksenmukaisia tai merkityksellisiä. Esimerkiksi voitaisiin poistaa vaatimus tarkastaa eläinten tunnisteet tiloilla ja tehdä tarkastukset sen sijaan hyödyntäen teknologiaa myyntipisteissä, kuten lihanjalostustehtaissa, kokoomakeskuksissa tai karjamarkkinoilla.

4.23

Täydentäviä ehtoja koskevien vaatimusten tarkastusjärjestelmässä olisi myös oltava mahdollisuus oikaisuun menettelyn päättämistarkoituksessa tietyissä aikarajoissa ilman seuraamuksia. Seuraamuksiin ja sallittuihin poikkeamiin olisi sovellettava oikeasuhtaisempaa ja oikeudenmukaisempaa lähestymistapaa. Yksinkertaistamisen ei pitäisi johtaa tavoitetason laskemiseen etenkään ympäristönsuojelussa (viherryttäminen) tai terveys- ja kasvinsuojeluvaatimuksissa.

4.24

Tarkastusten ei tulisi johtaa tukien maksamisen keskeyttämiseen, ja olisi sovellettava politiikkaa, jonka mukaan seuraamuksia sovelletaan seuraavana vuonna aina kun on kyse tukikelpoisuudesta ja täydentävistä ehdoista tai lakisääteisistä hoitovaatimuksista.

4.25

Vahva, tehokkaampi ja vaikuttavampi toinen pilari, joka täyttää alueiden taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset vaatimukset, on ratkaisevan tärkeä YMP:n uudelleenmuotoilussa, jossa keskitytään maaseudun elinkelpoisuuteen, elinvoimaisuuteen ja työpaikkojen luomiseen. Tämän pohjaksi tulisi ottaa Cork 2.0 -julistuksessa asetetut tavoitteet. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot osallistuvat riittävällä osuudella kaikkien maaseudun kehittämistoimenpiteiden, myös luonnonhaitta-alueiden tukien, rahoittamiseen.

4.26

EU:n tekemien, YK:n asettamiin kestävän kehityksen tavoitteisiin ja COP21-tavoitteisiin liittyvien sitoumusten täyttäminen on yhä haasteellisempaa, joten on tarpeen laajentaa ja kohdentaa YMP:n toisen pilarin ympäristötoimenpiteitä ja myöntää niihin lisää tukea. Tämän mahdollistaminen edellyttää, että tuleva jäsenvaltioiden välinen määrärahojen jako heijastaa tämän tavoiteasettelun kunnianhimoa. Tässä on kuitenkin pysyttävä toisen pilarin nykyisissä määrärahapuitteissa.

4.27

Ympäristöön, ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyviä YMP:n toisen pilarin toimenpiteitä ja tukia voitaisiin kohdentaa tehostettujen ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen keskittyen erityisesti seuraaviin:

1.

tuki maaperän eli nurmien, metsien ja turvesoiden tarjoamien hiilinielujen hoidon tehostamiseen

2.

pysyvien nurmien hoidon parantaminen hiilinielujen parantamiseksi

3.

tuki muokatun maan muuntamiseen nurmeksi

4.

mahdollisuus kesannointi- ja vähimmäismuokkausohjelmiin

5.

mahdollisuus vähentää eläintiheyttä nurmilla säilyttäen tietty vähimmäiseläintiheys

6.

tuki luonnonympäristöjen ja luontokäytävien perustamiseen

7.

puskurivyöhykkeet vesistöjen ympärillä

8.

ojien ja pensasaitojen hoito

9.

hiilitehokkuuden seurantavälineet

10.

tuki turvesoiden ylläpitämiseen

11.

maisemien ja arkeologisten kohteiden suojelu

12.

tuki eläinten hyvinvointia edistäviin toimenpiteisiin

13.

korotetut tuet Natura-alueilla ja villieläinten aiheuttamien vahinkojen hyvittämiseksi

14.

toimenpiteet kuivien alueiden aavikoitumisen vähentämiseksi

15.

agroekologia ja luonnonmukainen tuotanto

16.

tuet orgaanisen aineen lisäämiseen maaperässä, maaperän eroosion vähentämiseen ja veden pidättämiseen maa-alueilla.

4.28

Luonnonhaitta-alueisiin sovellettavan ohjelman mukaiset tuet ovat elintärkeitä EU:n köyhempien ja syrjäisempien alueiden maataloustuottajille.

4.29

Edullisen rahoituksen tarjoaminen on tärkeää maataloussektorin kasvun edistämiseksi ja erityisesti nuorten viljelijöiden auttamiseksi, sillä tästä riippuu sukupolvenvaihdoksen onnistuminen.

4.30

Uudelleenmuotoillun YMP:n tulisi täydentää kattavaa elintarvikepolitiikkaa, jossa yhdistyvät kestäväpohjainen maatalous, tasapainoinen aluekehitys, terveellinen ruokavalio, työllisyys ja kauppa. Terveellisen ruokavalion merkitystä kuluttajille ja siitä seuraavia hyötyjä yhteiskunnalle elämänlaadun, terveenä elämisen, lihavuuden torjunnan ja terveyskustannusten alenemisen muodossa ei voi korostaa liikaa. Tarvitaan lisää resursseja ja ohjelmia tämän viestin välittämiseksi kuluttajille, ja samalla tarvitaan ohjelmia ruokahävikin kitkemiseksi ja kierrätyksen edistämiseksi.

4.31

Jotta saavutettaisiin EU:n tavoite lisätä uusiutuvista lähteistä saatavan energian käyttöä vähintään 27 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin vakauden ja oikeusvarmuuden turvaamiseksi. On otettava käyttöön aurinko-, biomassa- ja tuulivoimainvestointeihin kohdistuvia tukia ja energiatehokkuus- ja energiansäästöohjelmia.

4.32

Kilpailukyvyn säilyttämiseksi on elintärkeää, että maataloussektori voi hyödyntää uusimpia tutkimuksia ja innovaatioita ja että ne ovat käytettävissä maatiloilla. On huolehdittava tehokkaasta osaamisensiirrosta, koulutuksesta sekä parhaiden käytäntöjen ja neuvontapalveluiden laajentamisohjelmista ja -palveluista ja tuettava niitä.

4.33

Kun teknologian käyttöä lisätään maataloudessa ja erityisesti älykkäässä maataloudessa ja yksinkertaistamisen apuna, on varmistettava, että maaseudulla on laajakaistayhteydet.

4.34

Uudessa älykkäässä maataloudessa, jossa teknologialla on suurempi rooli, maataloustuottajien henkilötietojen ja luottamuksellisuuden suojelu on hyvin tärkeää. Lisäksi on varmistettava, että kaikki maatalousyrityksiä koskevat yksittäiset tiedot säilyvät maataloustuottajien omistuksessa.

4.35

Kiertotaloudella voi olla keskeinen rooli jätteen vähentämisessä kaikilla aloilla. Perinteisille viljelymalleille on ominaista jätteettömyys, resurssitehokkuus ja kiertotalous. Maatalous voi vaikuttaa myönteisesti uudelleenkäyttö- ja kierrätystoimintaan, myös taloudelliseen maaperän, veden ja ilman hoitoon.

4.36

Tarvitaan kohtuullinen siirtymäaika vuoden 2020 jälkeen uudelleenmuotoillun YMP:n ottamiseksi käyttöön, jotta voidaan erityisesti ottaa huomioon brexitiin ja muihin poliittisiin päätöksiin liittyvät budjettikysymykset (7).

Bryssel 1. kesäkuuta 2017.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Georges DASSIS


(1)  Euroopan komissio, EU Agricultural spending focused on results, syyskuu 2015.

(2)  Euroopan komissio, Agri-food trade statistical fact sheet – Extra EU 28.

(3)  Eurostat, Land cover, land use and landscape 2016.

(4)  Lausunto ”Konkreettiset toimet Cork 2.0 -julistuksen jälkeen” (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5)  Komission jäsen Phil Hogan, Working for Europe’s Farmers 2016.

(6)  Lausunto ”Maatalouden rooli monenvälisissä, kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppaneuvotteluissa Nairobissa pidettävän WTO:n ministerikokouksen valossa” (EUVL C 173, 31.5.2017, s. 20).

(7)  Lausunto ”Vuoden 2020 jälkeiseen yhteiseen maatalouspolitiikkaan vaikuttavat pääasialliset taustatekijät”, EUVL C 75, 10.3.2017, s. 21


Top