22.9.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 228/1

1.1

ETSK katsoo, että metsillä ja niiden tuottamalla uusiutuvalla puuaineella on tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä, koska

1.2

ETSK toteaa, että puuta käytetään Euroopassa pääosin rakentamiseen, energiaksi, kalusteisiin ja paperin tuotantoon. Puutuotteet antavat jalostusketjun kerrannaisvaikutusten vuoksi suuren lisäarvon työllisyyteen, metsänomistajien tulonmuodostukseen ja elinkeinotoimintaan, erityisesti maaseudulla.

1.3

ETSK korostaa, että Euroopan metsät ovat toimineet hiilinieluna ja hidastaneet hakkuita suuremman kasvunsa ansiosta ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamista jo useita vuosikymmeniä. Luonnonmetsien tärkeä merkitys hiilivarastona ja monimuotoisuuden ylläpitäjänä tulee turvata. Kestävän metsätalouden toteutumista Euroopan valtioissa seurataan MCPFE (1)-kriteerien ja -indikaattorien avulla, ja niitä myös kehitetään jatkuvasti.

1.4

ETSK esittää, että EU:n tulisi ryhtyä seuraaviin toimenpiteisiin:

1.5

ETSK korostaa, että ilmastonmuutoksen mahdollisten haittavaikutuksien vuoksi EU:n jäsenvaltioiden tulisi kehittää metsien hoidon valmiussuunnitelmat ilmaston ääri-ilmiöistä (myrskyt, kuivuus, metsäpalot, hyönteistuhot) aiheutuvien metsävaurioiden ennaltaehkäisyyn ja seurausvaikutuksien korjaamiseen ja lisätä tietoa metsänhoidon merkityksestä.

1.6

ETSK suosittaa, että EU:n jäsenvaltioissa kehitettäisiin myös hajautettua bioenergiantuotantoa syöttötariffien avulla.

1.7

ESTK painottaa, että metsillä on ilmastovaikutuksien ohella monia muita yhteiskunnille tärkeitä tehtäviä, jotka tulee turvata. Metsänkasvatuksen tavoitteita ovat puuntuotannon lisäksi mm. metsien monimuotoisuus, pohjavesivarat, maiseman hoito, metsien tarjoamat virkistyskäyttö- ja matkailumahdollisuudet, liikenteen melusuoja, lumivyöryjen ja eroosion ehkäiseminen sekä metsien muiden kuin puutuotteiden tarjoamat mahdollisuudet, kuten marjat, sienet ja riista. Nämä metsän moninaiset hyvinvointia edistävät lisätehtävät eivät näy kannattavuuslaskelmissa eivätkä myöskään puun hinnoissa.

2.1

Euroopan parlamentin joulukuussa 2008 hyväksymän ilmasto- ja energiapaketin lainsäädäntöpäätöksistä metsiin ja metsätalouteen kytkeytyvät seuraavat päätökset:

2.2

Metsät peittävät 31 % Euroopan maa-alasta ja niiden arvioidaan sitovan n. 10 % Euroopan vuotuisista hiilidioksidipäästöistä (3). Kestävästi hoidetussa metsässä ilmakehään pääsevän hiilen määrä on pienempi (hiilinielu) tai samansuuruinen (hiilineutraali) kuin ilmakehästä metsiin sidottu hiilen määrä.

3.1

EU-27-jäsenvaltioiden metsäpinta-ala on 156 miljoonaa hehtaaria. Koko metsäala ei ole kuitenkaan luonnonolojen vuoksi saatavissa puunkorjuuseen ja taloudelliseen käyttöön. Arvioiden mukaan keskimäärin 80–90 % on ulottuvissa, mutta Itä-Euroopan valtioissa tällaisten metsien pinta-ala jää usein 40–50 %:iin. Viimeisten 15 vuoden aikana metsäpinta-ala on kasvanut EU-27-jäsenvaltioiden alueella noin 10 miljoonaa hehtaaria metsänistutuksien ja aikaisempien maatalousmaiden metsitysten ja luontaisen metsittymisen vuoksi. Lisääntynyt metsäpinta-ala vastaa kooltaan Unkarin maapinta-alaa.

3.2

Noin 60 % EU-27-jäsenvaltioiden metsistä on yksityisessä, pääosin perheiden, omistuksessa, ja 40 % julkisessa omistuksessa, kuten valtion, kuntien, seurakuntien tai muiden yhteisöjen omistuksessa. Yksityisiä metsänomistajia on kaikkiaan yli 15 miljoonaa, ja tämä määrä kasvaa johtuen itäisen Euroopan valtioiden metsänomistuksen uudelleenjärjestelyistä sekä myös erilaisista perinnönjakotilanteista.

3.3

Vuosisatojen ajan ihminen on käyttänyt Euroopassa metsiä eri tavoin ja muuttanut niiden rakennetta. Euroopan metsät ovatkin rakenteeltaan ihmisen muuttamia metsiä, eli niin kutsuttuja luonnonmetsien kaltaisia metsiä, joiden lajikoostumukseen ihminen on vaikuttanut. Luonnonmetsien kaltaisten metsien osuus on 85 %. Näiden metsien lisäksi metsätaloutta harjoitetaan Euroopassa puuviljelmissä. Puuviljelmät, jotka pääosin sijaitsevat Lounais-Euroopassa, peittävät Euroopan metsäalasta noin 8 %. Metsätaloustoiminnan ulkopuolella olevat koskemattomat luonnonmetsät (5), jotka sijaitsevat pääosin Itä-Euroopassa, Baltian maissa ja Pohjois-Euroopan valtioissa ja peittävät metsäalasta noin 5 %.

3.4

Luonnonmetsät ja metsien suojelualueet ovat tärkein metsäluokka monimuotoisuuden turvaamisessa. Luonnonmetsät ovat myös vakaita ekosysteemejä ilmastonmuutoksen vaikutuksia vastaan. Euroopan metsäalasta on suojeltu monimuotoisuutta varten noin 8 %, ja maisemansuojelua varten lisäksi noin 10 %, eli yhteensä 18 % (34 miljoonaa hehtaaria). Lakien tai muiden säädösten perusteella suojeltujen alueiden määrä on kasvanut viimeisten vuosien aikana. Harvinaisimmat ja arvokkaimmat sekä suojeluun sopivat metsäalueet on Euroopassa pääosin jo suojeltu. Suojelualueet sijaitsevat usein vuoristoalueilla tai kaukana asutuksesta, jossa on ollut saatavilla eliölajistoltaan arvokkaimpia ihmistoiminnan ulkopuolelle jääneitä alueita. Lisäksi noin 10 % metsistä on suojeltu pyrittäessä suojelemaan vesistöjä, pohjavesivaroja ja maaperää sekä estämään lumivyöryjen tai eroosion syntymistä. Monimuotoisuutta edistetään myös talousmetsien hoidon yhteydessä jättämällä metsiin lahopuustoa ja pienelinympäristöjä harvinaisten eliölajien säilyttämiseksi.

3.5

Talousmetsiä hakataan Euroopassa selvästi vähemmän kuin ne kasvavat. Puuston vuotuinen nettokasvu oli vuonna 2005 (EU-27) 687 miljoonaa m3 vuodessa (metsissä, joista puuta voidaan luonnonolojen puolesta korjata). Vastaavasti hakkuut olivat 442 miljoonaa m3. Tämä tarkoittaa sitä, että metsien käyttöaste eli hakkuiden suhde kasvuun oli keskimäärin noin 60 % (vaihteluväli 30–80 %). Metsien käyttöaste oli yli 50 % pohjoisissa jäsenvaltioissa ja Keski-Euroopassa, mutta jäi alle 50 %:n Etelä- ja Kaakkois-Euroopan jäsenvaltioissa. Metsien käyttöaste on kasvanut viimeisten 10 vuoden aikana, mutta ei ole vielä saavuttanut samaa tasoa kuin se oli vuonna 1990. Osittain metsien hakkuita ovat lisänneet 2000-luvulla sattuneet useat ankarat myrskyt, joiden seurauksena puuta on jouduttu korjaamaan paikoittain lyhyessä ajassa jopa useiden normaalivuosien hakkuumäärien verran. Raakapuun, hakkeen ja jätepuun tuonti Eurooppaan (EU-27) oli vuonna 2006 83 milj. m3 (ottamatta huomioon paperia ja selluloosaa) ja vienti Euroopan ulkopuolelle 54 milj. m3. (6)

3.6

Kasvua pienempien hakkuiden vuoksi nykyisten talousmetsien kasvusta jää hyödyntämättä lähes 40 % (eli noin 250 miljoonaa m3). EU-27-jäsenvaltioiden puustopääoma onkin kasvanut jatkuvasti viimeiset 50 vuotta. Puuston kokonaistilavuus on noin 30 biljoonaa m3, mikä vastaa 9,8 biljoonaa tonnia hiiltä. Osa puuston sitomasta hiilestä varastoituu maaperään, mutta tutkimuksen puuttumisen vuoksi maaperän hiilensidontaosuudesta ei ole Euroopan laajuista arviota. Hiilensidonnan kannalta talous- ja luonnonmetsät eroavat toisistaan merkittävällä tavalla: Luonnonmetsät ovat ”lopullisessa olotilassaan” ilmastonsuojelumielessä pelkkiä hiilivarastoja, joissa hiilen sitoutuminen (biomassan kasvaessa) ja vapautuminen (biomassan hajotessa) ovat tasapainossa. Talousmetsissä taas syntyy puuston poistuman ansiosta jatkuvasti lisää uusia hiilensidontamahdollisuuksia. ETSK katsoo tärkeäksi todeta, että se ei tarkoita tällä sitä, että se tämän vuoksi pitäisi talousmetsiä luonnonmetsiä arvokkaampina.

3.7

Euroopan metsien käyttö- ja puunkorjuupotentiaali on tärkeä selvittää hiilensidonnan, metsäbioenergian tuotannon sekä puutuotteisiin sitoutuvan hiilen kierron tuntemiseksi ja arvioimiseksi. Kokonaisuutena EU-27-jäsenvaltioiden hakkuumahdollisuuksista ei ole toistaiseksi kuitenkaan olemassa yhtenäistä käsitystä. Useilla valtioilla on kansalliset metsäohjelmat, joissa on selvitetty erilaiset hakkuumahdollisuudet ottaen huomioon metsien suojelutarpeet, monimuotoisuuden turvaaminen ja muut monikäyttötarpeet.

4.1

Metsät ottavat yhteyttämisessä hiilidioksidia (CO2) ilmakehästä ja muuttavat sen biomassaksi, pääosin puuksi, ja vapauttavat samalla happea, mikä on välttämätöntä eläinten ja ihmisten elämälle. Ilmaston muuttuminen, erityisesti kasvihuonekaasujen määrän kasvu ilmakehässä sekä lämpötilan nousu, mutta myös maanpinnan otsonipitoisuus, typpilaskeumat ja maaperän happamoituminen uhkaavat välittömästi tai tietyn viiveajan kuluessa metsien terveyttä, kasvua ja niiden rakennetta.

4.2

Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin ovat kahdentyyppisiä. Jos ilmasto muuttuu vähitellen esimerkiksi lämpimämmäksi tai kuivemmaksi, puut joutuvat sopeutumaan siihen. Tämä sopeutuminen on vähittäistä, ja sen etenemistä ja siihen vaikuttavia toimenpiteitä voidaan suunnitella. Vakavimmat välittömät uhkat metsien kehitykselle syntyvät ilmaston ääri-ilmiöistä. Vuodesta 1850 lukien kootut aikasarjat osoittavat myrskytuhojen lisääntyneen selkeästi viimeisten 20 vuoden aikana Euroopassa. Vastaavasti metsäpaloja on sattunut runsaasti viimeisellä vuosikymmenellä Välimeren alueen valtioissa. Ääri-ilmiöitä sattumista ei voida tarkalleen ennakoida, mutta niihin pystytään varautumaan ennakkosuunnittelulla.

4.3

Jos nykyiset talousmetsät eivät sopeudu riittävästi ilmaston vähittäiseen muutokseen, seurauksena on muun muassa puiden elinvoimaisuuden heikkeneminen, tuotantokyvyn lasku, yksittäisten puiden kuoleminen, puiden heikkenevä kilpailukyky ja siitä johtuva tautien ja tuhohyönteisten esiintymisen lisääntyminen, sekä puulajisuhteiden muutos. Puiden sopeutuminen voi vaarantua pohjoisilla alueilla myös siitä syystä, että pidentyvän kasvukauden vuoksi puiden kasvurytmi muuttuu, ja ne eivät sopeudu riittävällä tavalla lepo- eli talvikauteen. Ilmaston ääri-ilmiöiden, kuten kuivuuden, metsäpalojen, myrskyjen ja lumituhojen sattuessa puut voivat kuolla laajoilla alueilla, metsänuudistuminen voi estyä ja kuolleen puuaineksen vuoksi voi alkaa metsätuholaisten massaleviäminen myös ympäröiviin terveisiin metsiin.

4.4

Ilmastonmuutos vaikuttaa eri tavoin eri kasvillisuusvyöhykkeillä. Euroopan kasvillisuusvyöhykkeillä (pohjoiset alueet, lauhkea vyöhyke, Välimeren alueen vyöhyke ja alpiiniset ja polaariset alueet) ja valtioissa arvioidaan syntyvän seuraavia päävaikutuksia:

Vuoristoalueiden alpiinisissa sekä pohjoisissa polaarisen metsäraja-alueen metsissä ilmastonmuutoksen seurauksena voi olla metsäraja-alueen siirtyminen ylemmäksi tai pohjoisemmaksi ja tiettyjen lajien häviäminen vähitellen sukupuuttoon.

5.1

Metsien hyvä hoito on peruskeino metsien mahdollisuuksille sopeutua ilmastonmuutokseen. Metsien hoidossa tulee kiinnittää huomiota ennakoiviin toimiin, kuten kuolevien puiden tunnistamiseen ja poistamiseen ajoissa sekä metsäpalovaaraa aiheuttavan aineksen vähentämiseen. Tietämystä metsien hoidon merkityksestä ilmastomuutokseen sopeutumisessa on lisättävä väestön, metsänomistajien ja myös metsien hoidosta vastuullisten keskuudessa. Pääosaa EU:n metsistä hoidetaan jatkuvasti, minkä vuoksi niiden tuottavuus ja elinvoima säilyvät yleensä suurina. Mahdollisia sopeuttamistoimenpiteitä tulee tehdä jo nyt ja jatkuvasti, koska metsätaloudessa tarvitaan pitkän aikavälin ajattelua 15–150 vuoden kiertoaikojen vuoksi.

5.2

Metsänuudistamisessa kullekin kasvupaikalle tulee ohjata sille sopiva puulaji. Kotimaisia puulajeja tulisi suosia, sillä kasvillisuusalueiden alkuperäisillä puulajeilla on muita paremmat edellytykset sopeutua paikallisiin ilmastonmuutoksiin geeniaineksensa avulla. Myös sekametsiä tulee suosia, sillä niiden avulla metsiä uhkaavat riskit pienenevät ja jakaantuvat useille ominaisuuksiltaan erilaisille puulajeille.

5.3

Luontaisen kasvualueensa ulkopuolelle perustettuja yhden puulajin havupuumetsiä tulisi pyrkiä muuttamaan alkuperäistä puulajijakaumaa muistuttaviksi. Yhden puulajin istutusmetsät ovat usein sekametsiä alttiimpia myrskyille ja niiden seurauksena syntyville hyönteistuhoille.

5.4

Ilmastomuutoksen äkillisten ääri-ilmiöiden riskiin ja niiden aiheuttamiin metsätuhoihin ja haitallisiin seurausvaikutuksiin tulee varautua laatimalla metsänhoidon valmiussuunnitelmat, tuhojen korjaamisen rahoitusvaihtoehdot ja toimintamallit. Riskialueet, joilla tällaisten ääri-ilmiöiden esiintyminen on todennäköisintä, tulee kartoittaa. Toimintamallit täytyy laatia myös äkillisesti lisääntyvän puutavaran korjuun toteuttamiselle ja puumarkkinoiden toimivuuden turvaamiselle.

5.5

Ilmastonmuutos ja kasvimateriaalien kansainvälinen kauppa lisäävät vieraslajien ja kasvituholaisten leviämistä. EU:n kasvinsuojeludirektiivi sisältää säännökset vahingoittavien kasvintuhoajien torjunnasta sekä tuholaisten leviämisen estämisestä sekä puutavaran ja taimiaineiston kansainvälistä kauppaa koskevista vaatimuksista. Metsien terveyden ylläpitämiseksi ja merkittävien metsätuholaisten leviämisen (esim. mäntyankeroinen) estämiseksi EU:n alueelle tarvitaan riittävän tiukat kasvinsuojelumääräykset ja tehokas valvonta. Haitallisten vieraslajien torjumiseksi tarvitaan kansalliset strategiat ja ohjelmat.

5.6

Metsien hoitaminen ei välttämättä ole ristiriidassa monimuotoisuustavoitteiden kanssa. Monimuotoisuus tulisi ottaa huomioon luonnonmetsien kaltaisten talousmetsien hoidossa jättämällä talousmetsiin lahopuuta ja koskemattomia pienbiotooppeja eliölajien säilyttämiseksi. Useissa EU-valtioissa yksityismetsissä tehtävää vapaaehtoista metsien suojelua tuetaan rahallisesti metsien monimuotoisuustoimenpiteenä. Metsien sertifiointi edellyttää myös, että metsien monimuotoisuusvaatimukset on otettu metsänhoidossa huomioon.

5.7

Euroopan talousmetsissä on tällä hetkellä merkittävä määrä pystyssä tai maassa olevaa lahopuuta, joka toimii hiilen varastona ja on samalla eliölajien tarvitsemaa elinympäristöpuuta. Keskimääräinen lahopuumäärä on 10 m3/ha. Runsas kuolevan puuston määrä voi aiheuttaa hyönteistuhojen massaleviämistä tai suuren metsäpalovaaran. Monimuotoisuusedut ovat kuitenkin suuret, ja siksi on tärkeää, ettei kaikkea lahopuuta korjata pois kasvupaikalta esim. metsäenergiapuun korjuun yhteydessä.

5.8

Luonnonmetsiä ja suojelualueita tarvitaan monimuotoisuuden turvaamisessa. Hiilensidonnan kannalta luonnonmetsä muuttuu ikääntyessään hiilinielusta hiilen varastoksi. Siksi metsien siirtäminen pois aktiivisen hoidon piiristä täyssuojeluun vähentää sitä metsien kasvatukseen soveltuvaa pinta-alaa, jolla voidaan lisätä metsien sitoman hiilen määrää sekä saavuttaa erityisesti puutuotteiden tarjoamia energiatuotannon ja muiden materiaalien korvausvaikutuksia.

5.9

Integroitu suojelu (lahopuu ja pienbiotoopit) talousmetsien hoidon yhteydessä on ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tehokkaampaa kuin metsien täyssuojelu.

6.1

Metsät vaikuttavat ilmastonmuutokseen puun kasvatus- ja jalostusketjun muodossa neljällä tavalla:

6.2

Euroopan metsät ovat toimineet hiilinieluna ja hidastaneet hakkuusäästöillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kohoamista jo useita vuosikymmeniä. Talousmetsissä hakkuusäästöjä ei voida kerryttää loputtomasti, sillä kasvun hiipuessa metsät lakkaavat varastoimasta hiiltä. Siksi talousmetsiä tulee hoitaa jatkuvasti.

6.3

Puutuotteiden materiaalikäytön (HWP) (7) korvausvaikutuksilla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä. Metsien puustoon sitoma ilmakehän hiili siirtyy ja varastoituu puutuotteisiin, kuten paperiin, huonekaluihin, puulevyihin ja puurakennuksiin, ja poistuu esimerkiksi puutalon muodossa ilmakehästä parhaimmillaan useiksi vuosisadoiksi. Elinkaarensa lopuksi puutuotteet voidaan kierrättää ja sen jälkeen polttaa energiantuotantoon. Puutuotteiden hiiliraportointi on vapaaehtoista Kioton sopimuksen kasvihuonekaasulaskelmissa, ja raportointi on ollut toistaiseksi keskeneräistä mm. kansainvälisen kaupan huomioon ottamisen vuoksi.

6.4

Nykyinen tietopohja sekä kansallisesti että kansainvälisesti mahdollistaa puutuotteiden hiilensidonnan laskennan. Laskentasäännöstöjä kehitetään tavoitteena saada ne toimiviksi metsien hiilitaselaskelmia varten. EU:n tulisi esittää puutuotteiden sitoman hiilen määrä ja raportointi Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 pakollisena hiilitaselaskelmiin Kioto-kauden jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 eteenpäin.

6.5

Puutuotteiden hiilensidonnan sisällyttäminen hiilitaselaskelmiin voi toimia lisäpontimena metsien luonnonläheiselle ja tehokkaalle hoitamiselle. Jatkuvalla metsien hoidolla on suuri merkitys metsien säilymiselle elinvoimaisena ilmastomuutoksen haittavaikutuksia vastaan.

7.1

Rakennussektorilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa, sillä maailmanlaajuisesti 40–50 % primäärienergiasta käytetään rakennuksiin ja niiden lämmittämiseen ja viilentämiseen (8). Rakennusmateriaalien valmistuksen, rakennustoiminnan sekä rakennusten käytön lasketaan aiheuttavan lähes 40 % CO2-päästöistä.

Euroopan unionin (EU-27) energiankulutus oli vuonna 2005 yhteensä 1 170,2 Mtoe. Teollisuuden osuus kulutuksesta oli 28 %, liikenteen 30,9 % ja kotitalouksien 41,1 %. Rakennusten lämmittäminen tai viilentäminen aiheuttaa 8 % CO2-päästöistä, ja huomattava osa näistä päästöistä voidaan säästää ammattimaisella rakentamisella ja uusilla ratkaisuilla sekä lisäämällä puun osuutta rakentamisessa.

7.2

Puu on matalaenerginen, uudistuva ja hiilineutraali rakentamismateriaali koko elinkaarensa ajan. Minkään muun yleisen rakennusmateriaalin tuottaminen ei vaadi niin vähän energiaa kuin puun. Yksi kuutiometri puuta käytettynä muiden rakentamismateriaalien korvaajana vähentää ilmakehän CO2-päästöjä keskimäärin 1,1 tonnia.

7.3

Puurakennusten rakentamisen leviämistä kansainvälisesti ja puun käyttöä rakentamisessa rajoittavat yhtenäisten standardien, ohjeistojen ja sertifiointikriteerien puute. Rakentamissektorille tulisi saada tieteellisiin laskelmiin perustuvat tuotteiden elinkaari- ja kasvihuonekaasupäästöanalyysit, joilla eri materiaalien puolueeton vertailu mahdollistuu. EU:n jäsenvaltioiden valtion puunhankintapolitiikkaan tulisi sisällyttää ”vihreä rakentaminen” puumateriaaleilla, ja soveltaa siihen entistä laajemmin kansainvälisen kestävyyskäsitteen mukaisia metsäsertifiointivaatimuksia.

8.1

Metsäbiomassa on tärkein välittömästi saatavilla oleva uusiutuvan bioenergian raaka-aine Euroopassa. Metsäbiomassaa käytetään energiaksi kolmella eri tavalla:

Metsäbiomassaan perustuva lämmön- tai sähköntuotanto sekä yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto ovat lisääntyneet nopeasti viime vuosina Euroopassa. Lämpöä ja sähköä tuotetaan yksittäisten pientalojen tarpeisiin ja erikokoisissa lämpö- tai lämpösähkölaitoksissa kouluille, julkisille toimijoille, sairaaloille, kyläyhteisöille tai kaupungeille. Tekniikka biopolttoaineiden valmistamiseksi metsäbiomassasta ja puuraaka-aineesta on kokeilu- ja kehittämisvaiheessa ja vaatii lisäpanostuksia. Biomassan pyrolyysi, jossa tuotetaan maanparannusaineeksi soveltuvaa puuhiiltä, on uusi mahdollisuus parantaa puun energia-arvoja ja maaperän hiilinieluvaikutusta.

8.2

Vuonna 2006 EU-25-alueella energiaa tuotettiin uusiutuvien energialähteiden avulla 110 Mtoe:a, mikä on noin 14 % energian kokonaiskäytöstä (Eurostat 2008). Suurin osa (65 %) uusiutuvasta energiasta tuotettiin biomassalla, joka vuorostaan on pääosin (60 %) metsäenergiaa. Metsäenergian osuus kokonaisenergian käytöstä vaihtelee EU-27-valtioiden välillä erittäin paljon.

8.3

Metsistä saatavia puuperäisiä biopolttoaineita ovat metsähakkeet ja murskeet, pilke, pelletit, briketit, kanto- ja juuripuu, puuhiili, puukaasu ja lyhytkiertoviljelyllä kasvatetut energiapuulajit kuten paju. Suuri energiapotentiaali on metsäteollisuuden sivutuotteissa (teollisuuden jäteliemet ja puutähteet kuten mustalipeä, kuori, puru ja prosessitähteet sekä kierrätyspuu), jotka ovat käytössä lämmön ja energiantuotantoon erityisesti integroidussa metsäteollisuudessa. Sivutuotteiden ja kierrätyspuun energiakäyttö voi olla 30–50 prosenttia raakapuun käytöstä.

8.4

Metsäbioenergian käyttöä voidaan lisätä Euroopassa huomattavasti nykyisestä tasosta.. Alustavien arvioiden mukaan metsäbiomassan korjuupotentiaali on Euroopassa 100–200 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ottaen huomioon sen, että korjuu ei tuota haittaa ympäristölle, metsien monimuotoisuudelle eikä suojelualueille. Nykyisin metsistä runkopuun korjuun yhteydessä ja erikseen korjattavan muun metsäbiomassan määrän arvioidaan olevan noin 10–15 % korjuupotentiaalista.

8.5

Metsäbioenergian käytön lisääntyminen luo uusia mahdollisuuksia metsänomistajille tarjoten laajemmat puun markkinat ja hintakilpailun, mutta myös sahateollisuudelle, joka voi myydä enemmän sivutuotettaan. Metsäbiomassan hyvä kysyntä voi muuttaa raakapuun markkinoita lisäämällä kilpailua puuraaka-aineesta bioenergiasektorin ja runkopuuta käyttävän teollisuuden kesken. Loppukäytön tukeminen, ts. syöttötariffit ”vihreän energian” tuotannolle, on tärkeä väline kehittää erilaisia bioenergiastrategioita sekä paikalliselle että alueelliselle tasolle. Bioenergian lisääminen tulee säilyttää tärkeänä tukimuotona EU:n alueellisessa kehittämisessä.

8.6

Puupolttoaineen ja erityisesti polttopuun markkinat ovat pääasiassa paikalliset, mutta puuenergian käytön lisääntyminen EU:ssa lisää olennaisesti yritystoimintaa ja työpaikkoja kone- ja laitemarkkinoilla. Pellettien, brikettien ja muiden jalostettujen puupolttoaineiden tuottamiseen tarvitaan erityiskoneita ja laitteita. Energiantuotannossa tarvitaan huomattava määrä kattiloita ja muita varusteita, joiden taloudellinen arvo ja kasvupotentiaali ovat suuret. Puuenergian käytön lisääntyminen luo merkittäviä mahdollisuuksia viedä teknologiaa myös EU:n ulkopuolelle.

8.7

Biomassojen kestävän tuotannon standardien laatimistyö on aloitettu EU:n uusiutuvan energian puitedirektiivin yhteydessä. Standardit ovat tärkeät metsäbioenergian kestävän hankinnan ja tuotannon varmistamiseksi ja yhtenäisten menettelyjen takaamiseksi. Kestävästi tuotetun metsäbiomassan standardit tulee kytkeä yleiseurooppalaisiin MCPFE-kriteereihin, jotta tarpeeton ja päällekkäinen työ voidaan välttää.

9.1

Uusien metsien perustaminen istuttamalla on tehokkaimpia keinoja poistaa hiiltä ilmakehästä. EU:n tulisi tukea osana kehityspolitiikkaansa metsänistutusprojekteja kehitysmaissa, koska ilmastonmuutos kasvattaa mitä todennäköisimmin teollisuus- ja kehitysmaiden välisiä taloudellisia eroja. Istutusprojekteihin tulisi sisällyttää sopeutumisstrategioita, jotka tukisivat valmiuksien kehittämistä, monikäyttöisten metsien lisäämistä ja hyvää hallintototapaa kehitysmaissa. EU:n tulisi pyrkiä myös estämään laittomia hakkuita kehitysmaissa sekä edistää kestävää metsätaloutta ja kansallisten metsäohjelmien laatimista yhteistyössä muiden sektoreiden kanssa.

9.2

Kioton sopimuksen pöytäkirjan maankäytön muutoksien hiilitaselaskelmat eivät sisällä sääntöjä ottaa kehitysmaiden osalta huomioon metsien häviämisen estämisestä syntyvää hiilidioksidipäästöjen vähentymistä. Koska metsien häviäminen lisää CO2-päästöjä, EU:n tulisi tukea ns. REDD-instrumentin kehittämistä ja sen hyväksymistä maankäytön kasvihuonekaasujen laskentaan Kioton sopimuksen päättymisen jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 eteenpäin. Tämä edellyttää samalla sitä, että hiilensidonnan arvottamista varten luodaan hinta, jolloin EU-maat voivat päästökaupan avulla vaikuttaa trooppisten metsien häviämisen ehkäisemiseen.

9.3

EU:ssa on kehitetty ns. FLEGT-menettely (9) laittomasti hakatun puun ja puutuotteiden EU:n markkinoille myymisen ehkäisemiseksi. FLEGT-lupajärjestelmä edistää ja tukee maakohtaisen kumppanuusjärjestelmän avulla kestävän metsätalouden toteuttamista kehitysmaissa ja tehostaa yhteistyötä EU:n ja kehitysmaiden välillä. EU:n tulee tukea FLEGT-järjestelmän edelleenkehittämistä ja sen laajentamista maailmanlaajuiseksi. Laittomien hakkuiden ehkäisemisellä voidaan vähentää trooppisten metsien häviämistä ja siitä johtuvaa hiilidioksidipäästöjen lisääntymistä. Laittomien hakkuiden vähentämiseen tähtäävät myös vapaaehtoiset metsäsertifiointijärjestelmät, kuten PEFC (10) ja FSC (11).

9.4

Euroopan metsävaroista, metsiin sitoutuneesta hiilestä, hiilenkierrosta sekä metsien monimuotoisuudesta, tuotteista ja suojavaikutuksista kerätään jo tietoja kansainvälisten sopimusten, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n, Euroopan talouskomission puutavarakomitean ja EUROSTATin ja MCPFE:n yhteydessä, mutta lisätietoa ja -tutkimuksia tarvitaan kipeästi. Yhteisön seurantajärjestelmien kehittämisessä, kuten uudessa FutMon-projektissa, tulee hyödyntää olemassa ja kehitteillä olevia kansallisia, yleiseurooppalaisia ja globaaleja seurantajärjestelmiä ja varmistaa, että maanomistajien tietosuoja turvataan tietojen käsittelyssä ja julkistamisessa. EU:n tulee tukea tutkimuksen puiteohjelmillaan näiden teemojen tutkimusta ja tiedon siirtoa sekä perus- että soveltavan tutkimuksen ja kehittämishankkeiden avulla.