EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52007AE1000

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Työllistettävyys ja yrittäjähenkisyys — Kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden rooli naisten ja miesten tasa-arvon näkökulmasta tarkasteltuna

OJ C 256, 27.10.2007, p. 114–122 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/114


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Työllistettävyys ja yrittäjähenkisyys — Kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden rooli naisten ja miesten tasa-arvon näkökulmasta tarkasteltuna”

(2007/C 256/21)

Tuleva puheenjohtajavaltio Portugali pyysi 13. helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan valmistelevan lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. kesäkuuta 2007. Esittelijä oli Luis Miguel Pariza Castaños.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2007 pitämässään 437. täysistunnossa (heinäkuun 11 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon ilman vastaääniä. Äänestyksessä annettiin 141 ääntä puolesta 5:n pidättyessä äänestämästä.

1.   ETSK:n ehdotuksen pääkohdat

1.1

Naisten ja miesten välinen eriarvoisuus yritysmaailmassa ja työmarkkinoilla on vakava ongelma koko eurooppalaiselle yhteiskunnalle, sekä miehille että naisille, yrityksille, työntekijöille, hallitusvallalle, työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle. ETSK katsoo, että on tullut aika antaa tasa-arvopolitiikoille uusi sysäys ryhtymällä toteuttamaan aktiivisia toimintaperiaatteita työmarkkinoilla, yrityksiä perustettaessa ja työelämää organisoitaessa.

1.2

Naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan tulevaisuuden kannalta perusluonteinen haaste. Niinpä komitea ehdottaa, että Lissabonin ohjelmassa lujitetaan tasa-arvoulottuvuutta ja että kasvun ja työllisyyden yhdennettyjen suuntaviivojen väliarviointiin, sosiaalipoliittiseen ohjelmaan ja kansallisiin uudistussuunnitelmiin sisällytetään seuraavat seikat:

1.2.1

Kehotetaan jäsenvaltioita panemaan päättäväisesti täytäntöön eurooppalainen tasa-arvosopimus ja nimeämään kansallisissa uudistussuunnitelmissaan valtakunnallinen tasa-arvoasioiden vastuuhenkilö.

1.2.2

Asetetaan työllisyyspolitiikoissa uusia, erityisiä tasa-arvotavoitteita laadullisine ja määrällisine indikaattoreineen, sillä on ensiarvoisen tärkeää, että yhä useammat naiset ryhtyvät yrittäjiksi, työllistyvät ja saavat nykyistä laadukkaampia työpaikkoja.

1.2.3

Asetetaan tarkkoja tavoitteita naisten yrittäjyyttä rajoittavien sukupuolistereotypioiden kitkemiseksi (etenkin opetusohjelmista).

1.2.4

Tehostetaan hallintotapaa tarjoamalla työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioille tilaisuus osallistua toimintaan asianmukaisesti etenkin paikallis- ja aluetasolla. Paikallis- ja alueviranomaisten on voitava osallistua aktiivisesti kansallisten uudistussuunnitelmien laadintaan.

1.2.5

Kehotetaan julkisia työvoimapalveluita ja yksityisiä työnvälitystoimistoja lisäämään avoimuutta, jotta edistetään tasa-arvoa ja poistetaan syrjintä työhönottotilanteista.

1.2.6

Velvoitetaan rahoituspalvelusektoria valvovat laitokset valvomaan, että yrittäjänaisten tekemien luottohakemusten käsittelyssä ei tapahdu sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Luotonsaantiin tarvitaan myös julkista tukea erityisesti silloin, kun nainen ryhtyy ensimmäisen kerran yrittäjäksi.

1.2.7

Asetetaan tarkkoja tavoitteita sille, että yliopisto-opetuksella ja ammattikoulutuksella edistetään naisten ja miesten pääsyä kaikkiin ammatteihin ja voitetaan kulttuuriset stereotypiat.

1.2.8

Tuetaan työmarkkinaosapuolia etenkin ammattiala-, paikallis- ja aluetasolla, jotta työehtosopimusneuvottelujen ja työmarkkinavuoropuhelun avulla poistetaan sukupuolten välinen epätasapaino, joka asettaa naiset yritysmaailmassa toisarvoiseen asemaan.

1.2.9

Laajennetaan työmarkkinaosapuolten monissa yrityksissä ja useilla ammattialoilla sopimia ja toteuttamia tasa-arvosuunnitelmia ja myönteisiä toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden valtiovallan sekä alue- ja paikallishallinnon on tuettava kyseisiä suunnitelmia ja toimia. Tähän tarvitaan myös Euroopan sosiaalirahaston kanavoimia yhteisön varoja.

1.2.10

Lujitetaan yhteisön suuntaviivoilla jäsenvaltioiden asettamia naisten ja miesten samapalkkaisuustavoitteita määrittelemällä niille tarkat indikaattorit.

1.2.11

Laaditaan paikallisia ja alueellisia erityisohjelmia siirtolais- ja vähemmistöryhmiin kuuluvien naisten työllistämiseksi ja ryhtymiseksi yrittäjiksi.

1.2.12

Laaditaan vammaisille naisille erityisohjelmia ja asetetaan heille erityistavoitteita.

1.2.13

Uudistetaan kansallisia eläkeohjelmia siten, että estetään monia naisia menettämästä eläkkeensä tai saamasta huomattavasti pienempää eläkettä mm. perhevelvollisuuksista johtuvan osa-aikatyön tai urakehityksen keskeytymisen vuoksi. Yrittäjäpuolisoilla on oltava tarkoituksenmukainen oikeudellinen asema.

1.2.14

Kehotetaan paikallis- ja alueviranomaisia tekemään yhteistyötä yritysten ja työntekijöiden kanssa perhe- ja työelämän yhteensovittamiseksi.

1.2.15

Koska nykyinen yritysjohtajapolvi vanhenee, lukuisten yritysten, erityisesti pk-yritysten, omistajavaihdokset tarjoavat naisille mahdollisuuden päästä johtopaikoille. On erittäin tärkeää, että tätä siirtymistä valmistellaan valtio- tai paikallistason toimenpiteillä, joilla voidaan edistää naisten pääsyä yritysten johtoon. EU:n tasolla olisi aiheellista tehdä tutkimus tilanteesta ja kartoittaa kannustavia tukikäytänteitä.

2.   Johdanto

2.1

EU:n tuleva puheenjohtajavaltio Portugali on pyytänyt ETSK:ta laatimaan puheenjohtajakautensa ohjelman taustamateriaaliksi valmistelevan lausunnon aiheesta ”Työllistettävyys ja yrittäjähenkisyys — Kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinaosapuolten sekä alueellisten ja paikallisten toimijoiden rooli naisten ja miesten tasa-arvon näkökulmasta tarkasteltuna”.

2.2

ETSK on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Portugalin erinomaiseen ehdotukseen vahvistaa uusiin kasvun ja työllisyyden yhdennettyihin suuntaviivoihin 2008–2010 liittyvää kuulemisprosessia sisällyttämällä siihen naisten ja miesten tasa-arvonäkökulma ja tarkastelemalla, miten kansalaisyhteiskunta, työmarkkinaosapuolet, paikalliset ja alueelliset toimijat sekä valtiovalta panevat tasa-arvon täytäntöön, sillä tasa-arvonäkökulma eli naisten ja miesten yhdenvertaisuus on koko eurooppalaisen yhteiskunnan haaste.

2.3

Perustamissopimuksessa ilmaistaan selkeästi, että EU pyrkii muun muassa edistämään taloudellista ja sosiaalista kehitystä, työllisyyden korkeaa tasoa sekä naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

2.4

Naisten ja miesten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perusperiaatteista, joka on taattu perustamissopimuksessa ja EU:n perusoikeuskirjassa. EU:n toimi- ja muilla elimillä on velvollisuus torjua naisiin kohdistuvaa syrjintää ja edistää naisten ja miesten tasa-arvoa lainsäädännön ja viranomaisten toteuttamien toimintaperiaatteiden avulla.

2.5

EU:lla on runsaasti tasa-arvopoliittista säännöstöä. Työllisyyspolitiikoista ja työlainsäädännöstä mainittakoon etenkin kaksi direktiiviä: direktiivi 2002/73/EY miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen toteuttamisesta työehdoissa sekä mahdollisuuksissa työhön, ammatilliseen koulutukseen ja uralla etenemiseen sekä direktiivi 2004/113/EY miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla.

2.6

ETSK on viime vuosina laatinut useita lausuntoja (1) ja antanut niiden avulla oman panoksensa yhteisön säännöstön kehittämiseen, lainsäädännön parantamiseen ja tasa-arvopolitiikkojen laatuun. Komitea on antanut tukensa Euroopan työllisyysstrategialle ja korostanut sen merkinneen myönteistä panosta kansallisten ja paikallisten ongelmien ratkaisuun yhteisen ja Euroopan laajuisesti koordinoidun lähestymistavan avulla. Komitea katsoo, että ponnistelua on tuettava toteuttamalla mahdollisimman monia toimia ja tehostamalla koordinointia.

2.7

ETSK arvioi tähänastisia politiikkoja, tuo esiin hyviä toimintamalleja ja tekee muutamia uusia aloitteita, jotta eurooppalaiset naiset voivat toteuttaa yrittäjähenkisyyttään ja toimia aktiivisemmin työmarkkinoilla. Tämä lausunto liittyy Lissabonin ohjelman arvioinnista ja tarkistuksesta käytävään keskusteluun, ja siinä tehtyjä ehdotuksia voidaan kehitellä kasvun ja työllisyyden yhdennettyä strategiaa tarkistettaessa sekä tulevissa kansallisissa uudistussuunnitelmissa.

3.   Lissabonin ohjelma

3.1

Lissabonin strategialla Euroopassa pyritään saavuttamaan täystyöllisyys panostamalla työn laatuun ja tuottavuuteen sekä taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Samalla tehostetaan hallintotapaa osaamisyhteiskunnassa, joka on sopeutettu naisten ja miesten henkilökohtaisiin valintoihin. Naisten ja miesten välisen tasa-arvon saavuttamiselle talouselämässä asetetaan ensimmäistä kertaa konkreettinen määrällinen tavoite: naisten työllisyysasteen nostaminen 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

3.2

ETSK tekee Eurooppa-neuvoston pyynnöstä yhteistyötä jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostojen kanssa Lissabonin strategiaa toteutettaessa (2).

3.3

Hyvistä tuloksista huolimatta kokemus on osoittanut, että Lissabonin strategia kaipaa lisäuudistuksia, jotta naiset ja miehet voivat perustaa yrityksiä ja työllistyä yhdenvertaisin ehdoin.

3.4

Naisilla ei vielä ole Euroopassa samanlaisia mahdollisuuksia perustaa yritys kuin miehillä eikä samanlaisia työmarkkinamahdollisuuksia. Menneisyydestä perittyjen sosiaalisten ja kulttuuristen stereotypioiden vuoksi naisten työllisyysaste on yleisesti tarkasteltuna alhaisempi kuin miesten, ja työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet miesten ja naisten ammatteihin. Naisten työpaikat ovat yleensä epävarmempia, huonolaatuisempia ja matalapalkkaisempia kuin miesten. Naisten on vaikeampi pitää yllä ammattitaitoaan, ja yrittäjänaisten on hankalampi saada rahoitusta kuin miesten.

3.5

ETSK katsookin, että on tarpeen lujittaa Lissabonin strategian tasa-arvoulottuvuutta tarkistamalla yhteisön ja jäsenvaltioiden tavoitteet, jotta yhä useammat naiset ryhtyvät yrittäjiksi, työllistyvät ja saavat nykyistä laadukkaampia työpaikkoja. Laadulla tarkoitetaan tässä yhteydessä ammattivalikoiman monipuolistumista, yhdenvertaista palkkaa, vakinaisempia työsuhteita sekä ammatillisen koulutuksen ja uralla etenemisen mahdollisuutta.

3.6

Väliarvioinnin jälkeen neuvosto hyväksyi maaliskuussa 2005 uudistetun Lissabonin strategian, jonka tärkein muutos on se, ettei strategiassa keskitytä yksinomaan määrällisiin tavoitteisiin vaan päämäärien saavuttamiseksi toteutettaviin käytännönläheisiin politiikkoihin ja toimiin. Ensisijaisina tavoitteina on uusien, entistä laadukkaampien työpaikkojen luominen, mikä edellyttää uusien henkilöiden houkuttelemista pysyvästi työmarkkinoille, sosiaaliturvajärjestelmien nykyaikaistaminen, työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantaminen, joustavuuden ja työmarkkinoiden turvallisuuden lisääminen sekä ihmispääomaan investoiminen parantamalla koulutusta ja ammattipätevyyttä (3).

3.7

Tarkistetussa Lissabonin ohjelmassa korostetaan myös moitteettoman hallintotavan merkitystä; poliittista työskentelymenetelmää on tehostettava siten, että toimintaan nivotaan kaikki sidosryhmät, jäsenvaltiot, kansalaiset, kansanedustuslaitokset, työmarkkinaosapuolet ja kansalaisyhteiskunta sekä yhteisön toimielimet. Niillä on oltava yhteinen näkemys kehityksestä ja tulevaisuuden tarjoamista mahdollisuuksista. ETSK katsoo, että Lissabonin ohjelman mukaista hallintotapaa on parannettava antamalla kansalaisyhteiskunnalle, työmarkkinaosapuolille sekä paikallisille ja alueellisille toimijoille entistä aktiivisempi rooli.

3.8

ETSK korostaa olevan tärkeää, että työmarkkinaosapuolet osallistuvat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa suuntaviivojen laatimisprosessiin ja että niitä kuullaan tasa-arvokysymysten sisällyttämisestä suuntaviivoihin.

3.9

Jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien laatimisen lähtökohtana olevissa kasvun ja työllisyyden yhdennetyissä suuntaviivoissa 2005–2008 vahvistetaan, että sukupuolten välinen tasa-arvo on olennaista pyrittäessä asetettuihin tärkeimpiin päämääriin yhdistämällä erityisiin naisten työllisyystoimenpiteisiin tasa-arvon sisällyttäminen kaikkiin toimiin (4).

3.10

Samaan tapaan kuin jo työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista antamassaan lausunnossa ETSK pitää hämmästyttävänä sitä, että vaikka sukupuolten tasa-arvo on työelämässä yksi Lissabonin strategian keskeisistä teemoista, suuntaviivoihin ei sisälly erityistä yhdennettyä toimintalinjaa, jossa keskityttäisiin naisten ja miesten väliseen tasa-arvoon (5).

3.11

Yhteisön Lissabonin ohjelman ja jäsenvaltioiden kansallisten uudistusohjelmien arvioinnissa (6) korostetaan tarvetta tehostaa naisten ja miesten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin tähtääviä toimintaperiaatteita ryhtymällä toimenpiteisiin, joilla mahdollistetaan työ-, perhe- ja yksityiselämän sovittaminen yhteen.

3.12

Yhteisessä työllisyysraportissa 2006–2007 suhtaudutaan myönteisesti naisten työllisyysasteen nopeaan kasvuun ja katsotaan sen merkitsevän edistysaskelta kohti Lissabonissa asetettua tavoitetta (7). Raportissa korostetaan kuitenkin seuraavaa: ”Useimmat jäsenvaltiot eivät mainitse täytäntöönpanoraporteissaan toimia, joilla pyrittäisiin edistämään naisten työllisyyttä tai vähentämään sukupuolieroja — poikkeuksena ovat toimet, joilla lisätään lastenhoitopalvelujen saatavuutta. Joissakin jäsenvaltioissa (Belgiassa, Espanjassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa, Luxemburgissa, Portugalissa, Saksassa, Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) on asetettu lasten päivähoidolle kansallisia paikkatavoitteita, mutta vain harvat kertovat edistyneensä EU:n tavoitteen suhteen. Sitä lähestytään edelleen hitaasti. Vain Alankomaat, Irlanti, Itävalta, Malta, Suomi ja Tanska korostavat lastenhoidon hinnan kohtuullistamista kattohinnan tai alennettujen taksojen avulla. Miesten roolia työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa pitäisi vahvistaa, mutta niin ei ole tehty. Sloveniassa on käynnistetty kampanja miesten aktivoimiseksi perhe-elämässä, Liettua on ottanut käyttöön mahdollisuuden uudenlaiseen palkalliseen isyyslomaan ja Kreikka, Saksa ja Tšekki aikovat ulottaa vanhempainloman koskemaan myös isiä.”

4.   Euroopan tasa-arvosopimus sekä naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma

4.1

Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2006 hyväksymä Euroopan tasa-arvosopimus (8) on merkittävä edistysaskel, sillä se kokoaa kaikki jäsenvaltiot toteuttamaan yhteistä tavoitetta eli lisäämään naisten pääsyä työmarkkinoille ja edistämään naisten ja miesten välistä tasa-arvoa.

4.2

Komission hyväksymässä naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010 määritellään kuusi ensisijaista Euroopan unionin toimintalohkoa: naisten ja miesten yhdenvertainen taloudellinen riippumattomuus, yksityis- ja työelämän yhteensovittaminen, yhdenvertainen edustus päätöksenteossa, kaikenmuotoisen sukupuoleen perustuvan väkivallan kitkeminen, sukupuolistereotypioiden poistaminen sekä tasa-arvon edistäminen ulko- ja kehityspolitiikassa (9).

4.3

Tasa-arvohallinnon tehostamiseksi suunnitelmassa määritellään lisäksi joukko erittäin merkittäviä toimia, ja komissio sitoutuu seuraamaan tiiviisti alalla tapahtuvaa kehitystä.

4.4

Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 antamassaan lausunnossa ETSK suhtautuu myönteisesti komission poliittiseen tahtoon pitää vuosien 2006–2010 työohjelmassaan edelleen naisten ja miesten tasa-arvoa ensiarvoisen tärkeänä. Komitea tähdentää myös, että on tärkeää saada kaikki sidosryhmät mukaan toimien täytäntöönpanoon (10).

4.5

ETSK on niin ikään kannattanut Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamista (11).

4.6

Komitea katsoo, että on tullut aika antaa tasa-arvopolitiikoille uusi sysäys ryhtymällä toteuttamaan uudenlaisia aktiivisia toimintaperiaatteita työmarkkinoilla, yrityksiä perustettaessa ja työelämää organisoitaessa. Monissa jäsenvaltioissa annetaan parhaillaan uutta lainsäädäntöä, jolla varmistetaan naisten ja miesten todellinen tasa-arvo politiikassa, yhteiskunnan organisaatioissa ja yrityksissä niin palkattujen työntekijöiden kuin yritysjohdon ja hallintoneuvostojen keskuudessa. ETSK kannattaa ylipäätään tällaisia, aktiivisia toimintaperiaatteita sisältäviä uudistuksia, jotka perustuvat todellisen työturvallisuuden takaaviin ja välttämätöntä vakautta ja turvallisuutta luoviin asianmukaisiin oikeudellisiin puitteisiin.

5.   ETSK:n ehdotukset: tasa-arvoulottuvuuden vahvistaminen Lissabonin ohjelmassa

5.1

Naisten ja miesten välinen epätasapaino ja eriarvoisuus yritysmaalimassa ja työmarkkinoilla on vakava ongelma koko eurooppalaiselle yhteiskunnalle, sekä miehille että naisille, yrityksille, työntekijöille, hallitusvallalle, työmarkkinaosapuolille ja kansalaisyhteiskunnalle. Naisten ja miesten tasa-arvo on Euroopan tulevaisuudelle perustavanlaatuinen haaste.

5.2

ETSK kannattaa Euroopan parlamentin 13. maaliskuuta 2007 antamaa päätöslauselmaa (12) naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 ja erityisesti päätöslauselman kohtaa 17, jossa parlamentti kehottaa jäsenvaltioita ”yhdistämään työllisyyttä ja sosiaalista integroitumista edistäviin kansallisiin toimintasuunnitelmiin toimenpiteitä, joiden avulla edistetään naisten pääsyä työmarkkinoille tasavertaisin edellytyksin sekä samapalkkaisuutta ja tuetaan naisten yrittäjyyttä’, sekä kohtaa 20, jossa parlamentti kehottaa jäsenvaltioita’ nimeämään kansallisen vastuuhenkilön valvomaan sukupuolten tasa-arvonäkökohtien toteutumista Lissabonin strategian tavoitteiden yhteydessä ja katsoo, että vastuuhenkilön tehtävänä olisi osallistua tätä koskevien kansallisten suunnitelmien laatimiseen ja tarkistamiseen sekä valvoa niiden toteuttamista, jotta voitaisiin edistää sukupuolten tasa-arvonäkökohtien integroimista ja budjetoimista suunnitelmissa määriteltyihin politiikkoihin ja tavoitteisiin”.

5.3

ETSK tähdentää olevan tärkeää, että uusissa kansallisissa uudistussuunnitelmissa jäsenvaltiot velvoitetaan nimeämään kansallinen tasa-arvoasioiden vastuuhenkilö.

5.4

Työllisyyden suuntaviivoissa on asetettava konkreettisia tavoitteita ja parannettava täsmällisiä laadullisia ja määrällisiä indikaattoreita, jotta jäsenvaltioita voidaan vertailla keskenään ja arvioida, miten naisten tasa-arvo työmarkkinoilla ja yrittäjyydessä on todella edistynyt.

5.5

ETSK katsoo, että unionitasolla olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota naisiin, jotka tekevät työtä maataloudesta riippuvaisilla maaseutualueilla ja joilla ei ole paljon kokemusta kouluttautumisesta. Heidän pääsyään työmarkkinoille on tuettava.

5.6

Eräiden maiden hallitukset pyrkivät toissijaisuuden puitteissa lieventämään kansallisia uudistussuunnitelmia koskevia yhteisön vaatimuksia. ETSK katsoo kuitenkin, että yhdennetyt suuntaviivat ovat kokonaisuudessaan riittävän joustavat, jotta jäsenvaltiot voivat löytää tarpeitaan parhaiten vastaavat ratkaisut.

5.7

ETSK katsoo niin ikään, että Lissabonin ohjelman sekä kasvun ja työllisyyden yhdennettyjen suuntaviivojen yhteisöllisyyttä on tarpeen vahvistaa toissijaisuutta kunnioittaen. Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 annetussa lausunnossa todetaan seuraavaa: ”Komitea toteaa, että työllisyyspolitiikkojen koordinoinnissa tarvitaan yhteisiä painopisteitä naisten työllisyysasteen lisäämiseksi. Kansallisten uudistusohjelmien arvioinnissa komission on varmistettava, että sukupuolten välisiin eroihin kiinnitetään erityistä huomiota ja ryhdytään asianomaisiin toimiin” (13).

5.8

Euroopan työllisyysstrategian hallinnointi on parantunut, mutta ETSK katsoo, ettei tilanne ole vielä täysin tyydyttävä. On tiivistettävä komission, jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten, tasa-arvokysymysten parissa työskentelevien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden yhteistyötä ja taattava, että ne osallistuvat toimintaan tarkoituksenmukaisesti kaikilla tasoilla, paikallis- ja aluetaso mukaan luettuina, sekä kaikissa toiminnan vaiheissa.

5.9

ETSK katsoo, että kansalaisten on osallistuttava nykyistä tehokkaammin Euroopan työllisyysstrategian toteuttamiseen. On helpotettava työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden nivomista osaksi työllisyyspolitiikkoja. Se edellyttää, että niillä on mahdollisuus osallistua toimintaan kaikilla tasoilla — yhteisö-, jäsenvaltio-, alue- ja kuntatasolla — asianmukaisten menettelyjen välityksellä. Lissabonin strategian onnistumisen ehtona on, että ryhdytään tehostamaan hallintotapaa eli hyödyntämään työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan sekä paikallis- ja aluetasojen toimijoiden aktiivisen sitoutumisen mukanaan tuomaa lisäarvoa.

5.10

Työllisyyspolitiikkojen vaikutus on parhaiten havaittavissa paikallistasolla. Niinpä paikallis- ja alueviranomaiset ovat yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa tärkeimpiä toimijoita pantaessa politiikkoja täytäntöön. Tasa-arvoinen työllistyminen edellyttää, että naisten ominaispiirteet ja tarpeet sekä heidän työvoimapiirinsä taloudellinen ja sosiaalinen konteksti tunnetaan perinpohjaisesti, joten paikallis- ja aluehallinnon instituutioiden on osallistuttava toimien tarkasteluun, suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan.

5.11

Vaikka naiset ovat viime vuosina vallanneet runsaasti alaa yliopistoissa ja korkeakouluissa (59 % alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista on naisia), opiskelualat ovat edelleen vahvasti stereotyypittyneitä (14). Kymmenestä alemman korkeakoulututkinnon suorittaneesta naisesta vain yhden tutkinto on tekniikan alalta, kun taas miesten lukema on neljä kymmenestä. Naisten suorittamista tutkinnoista lähes puolet on opetusalan, humanististen tieteiden, taiteiden ja terveydenhoitoalan tutkintoja. Miesten osuus on vähemmän kuin neljännes. ETSK ehdottaa, että opetusviranomaiset ryhtyisivät laajamittaisiin toimiin sukupuolisuuntautuneiden stereotypioiden ylittämiseksi, jotta naiset ja miehet valitsisivat ammatteja, joissa heidän sukupuolensa edustajat ovat aliedustettuina.

5.12

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen tähtäävät toimet ovat omiaan parantamaan naisten ja miesten elämänlaatua. Ne auttavat kaikkia siirtymään työmarkkinoille ja pysymään työelämässä eli hyödyntämään koko työvoimapotentiaalia. Sekä naisilla että miehillä on oltava mahdollisuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä.

5.13

ETSK muistuttaa jäsenvaltioille, että ne ovat sitoutuneet Euroopan tasa-arvosopimukseen, ja ehdottaa komissiolle, että se kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kansallisissa uudistussuunnitelmissa yhä vahvemmin miesten ja naisten perhe- ja työelämän sovittamiseen entistä paremmin yhteen. Komitea toteaa, että kaikkien sidosryhmien, myös yritysten, on otettava asiasta vastuu, sillä tehtävä kuuluu koko yhteiskunnalle (15).

5.14

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ei pidä sekoittaa tiettyihin perhepoliittisiin toimenpiteisiin, joilla työnteolle asetetaan esteitä kannustamalla innokkaasti työelämästä irtaantumista ja pitkäaikaista työnteon keskeyttämistä. Näin vähennetään mahdollisuuksia palata työelämään asianmukaisesti.

5.15

Tarvitaan nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä, joilla tuetaan naisten ja miesten paluuta työelämään äitiysloman tai huollettavien hoidosta johtuneen poissaolon jälkeen ammattitaitoa tai palkkaetuja menettämättä. Poissaolon aikana voitaisiin esimerkiksi ryhtyä joustaviin täydennyskoulutustoimenpiteisiin, ja työntekoa voitaisiin jatkaa tekemällä lyhennettyä työpäivää. Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta on työmarkkinatoimijoiden (EAY, UNICE/UEAPME ja CEEP) tekemä etätyötä koskeva eurooppalainen puitesopimus, jossa määritellään etätyö ja sen soveltamisala, työmuodon vapaaehtoisuus, työehdot, tietosuoja, yksityiselämä, työvälineet, työsuojelu, työn organisointi, koulutus, työntekijän oikeudet sekä etätyön toteuttaminen ja seuranta.

5.16

Kansalaisjärjestöillä on hyvin merkittävä tehtävä edistettäessä naisten ja miesten tasa-arvoa Euroopassa. Ne kampanjoivat poliittisten aatteiden ja kulttuuriarvojen puolesta ja toimivat sosiaalialalla parantamalla monien naisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Useat naiset osallistuvat myös monien sellaisten kansalaisjärjestöjen toimintaan, jotka edustavat eri naisryhmiä paikallis- ja aluehallinnon instituutioissa. Tällainen toiminta on tukemisen arvoista.

5.17

Maahanmuuttajataustaisilla tai vähemmistöihin kuuluvilla naisilla on erityisiä vaikeuksia perustaa yritys ja työllistyä muiden kanssa yhdenvertaisin ehdoin. Työllisyyden uusiin suuntaviivoihin onkin sisällytettävä heitä varten erityistavoitteita.

5.18

ETSK on laatinut useita lausuntoja, joissa se on kehottanut EU:ta käynnistämään yhteisen maahanmuuttopolitiikan ja kannustanut unionimaiden hallituksia asettamaan syrjinnän torjumisen ja kotouttamispolitiikat keskeisiksi tavoitteikseen. Toimintaperiaatteisiin on sisällytettävä tasa-arvonäkökulma, jotta maahanmuuttajataustaiset tai etnisiin tai kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset voivat toteuttaa yrityshankkeensa ja työllistyä muiden kanssa yhdenvertaisin ehdoin.

5.19

Myös jonkinasteisesta vammasta kärsivillä naisilla on lisävaikeuksia työmarkkinoille siirtymisessä ja yrityksen perustamisessa. ETSK ehdottaa, että uusissa suuntaviivoissa ja kansallisissa uudistussuunnitelmissa vahvistetaan ehdottomasti heidän työllistämistavoitettaan erityisindikaattorein.

5.20

ETSK ehdottaa, että paikallis- ja alueviranomaiset tukisivat omilla toimillaan vammaisnaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia ja että työmarkkinaosapuolet noudattaisivat työehtosopimuksissa ja työelämän käytänteissä tasa-arvostrategioita.

5.21

Euroopan sosiaalirahasto ESR on toiminut Equal-ohjelman välityksellä erittäin innovoivasti Lissabonin strategian suuntaisesti ja tukenut syrjinnästä eniten kärsivien naisten yrittäjähenkisyyttä ja työllistettävyyttä. Etenkin kunnallis- ja aluehallinto voisivat hyödyntää näitä kokemuksia ja kehittää niitä edelleen ESR:n uudella ohjelmakaudella 2007–2013 käynnistämällä rahastotoimien avulla uusia aloitteita erityisvaikeuksista kärsivien naisryhmien työllistämiseksi.

6.   Työllistettävyys

6.1

Lissabonin strategian käynnistämisen jälkeen kahdeksasta miljoonasta EU:ssa luodusta uudesta työpaikasta kuusi miljoonaa on naistyöpaikkoja. Vuonna 2005 naisten työllisyysaste oli 56,3 % (+ 1,1 %) ja miesten 71 % (+ 0,6 %). Yli 55-vuotiaiden naisten työllisyysaste on myös noussut nopeammin kuin miesten, ja se on nyt 33,7 % (16).

6.2

Työttömyys on laskussa. Vuonna 2005 työttömyysaste oli 8,8 %: naisten työttömyysaste oli 9,9 % ja miesten 7,9 %. Vaikka naisten työllisyysaste on kaiken kaikkiaan kehittynyt Euroopassa myönteiseen suuntaan, heidän panostaan ei vielä hyödynnetä täysimittaisesti. Tästä ovat osoituksena naisten miehiä alhaisemmat työllisyysasteet, korkeammat työttömyysluvut, työsuhteiden suurempi epävarmuus, työpaikkojen ja ammattialojen voimakas sukupuoleen perustuva jakautuminen, palkkaerot sekä naisten ja miesten vaikeudet sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä.

6.3

ETSK palauttaa mieliin, että vaikka naisten työllisyysasteelle asetettu tavoite (60 % vuoteen 2010 mennessä) on saavutettavissa (joskaan ei kaikissa maissa), ei pidä unohtaa, että prosenttiosuuteen sisältyy osa-aikatyö, joustotyö ja tilapäinen työnteko. Nämä työmuodot ovat enimmäkseen naisvaltaisia, eivätkä naiset aina hakeudu niihin vapaaehtoisesti vaan usein sen vuoksi, että vastuu perheestä jakautuu naisten ja miesten kesken epätasaisesti.

6.4

Miesten ja naisten asemassa työmarkkinoilla on vielä hyvin suuria eroja. Työmarkkinat ovat pitkälle segmentoituneet, ja eroja on etenkin työsuhteiden muodossa tai ammattialoissa, joilla miehet ja naiset työskentelevät, ja ammateissa, joissa he toimivat. Eroista kärsivät sekä työlliset että työmarkkinoille pyrkivät naiset. Niinpä onkin pantava vauhtia uusiin politiikkoihin, joilla pyritään vähentämään naisten työmarkkinoilla kärsimän epätasapainon taustalla olevia syitä.

6.5

Naisten on myös miehiä vaikeampi löytää koulutustaan vastaavaa työtä. Ammatin ja perheen yhteensovittaminen hankaloittaa lisäksi entisestään naisten työllistymistä ja pysymistä työmarkkinoilla, mikä on heille edelleen verrattomasti hankalampaa kuin miehille.

6.6

ETSK:n mielestä työmarkkinaosapuolten useissa yrityksissä käyttöön ottamat tasa-arvosuunnitelmat ovat erittäin myönteisiä. Niiden tarkoituksena on parantaa naisten työllistymistä, heidän pysymistään yritysten palveluksessa, kohentaa heidän koulutustasoaan ja urakehitystään sekä torjua syrjintää. Kaikkien näiden päämäärien saavuttamiseksi työmarkkinatoimijat ovat ryhtyneet positiivista syrjintää edistäviin toimenpiteisiin. Viranomaisten — erityisesti paikallis- ja alueviranomaisten — on tuettava tasa-arvosuunnitelmia.

6.7

Eurooppalaisella työmarkkinavuoropuhelulla, josta työmarkkinaosapuolet ovat vastuussa, on tärkeä tehtävä Lissabonin strategian tasa-arvonäkökohdan kehittämisessä. ETSK korostaa eurooppalaisten työmarkkinatoimijoiden vuonna 2005 hyväksymien tasa-arvon toimintapuitteiden (17) merkitystä ja kannattaa niitä. Puitteet pannaan täytäntöön alakohtaisesti ja maittain.

6.8

Hiljattain tehty eurooppalainen puitesopimus häirinnästä ja väkivallasta työpaikoilla (18) on yksi esimerkki ETSK:n tukemista hyvistä käytänteistä. Eräät alakohtaisesta vuoropuhelusta vastaavat komiteat ovat niin ikään ryhtyneet tarkastelemaan tasa-arvokysymyksiä. Komitea suosittaa, että komissio tekisi nykyistä aktiivisemmin yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

6.9

Lakisääteiset ja jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaiset työehtosopimusneuvottelut ovat yksi eurooppalaiselle yhteiskuntamallille ominaisista piirteistä. Eri alojen työmarkkinaosapuolet neuvottelevat ja tekevät sopimuksia parantaakseen työturvallisuutta ja joustavoittaakseen työntekoa saattamalla palkat, työn organisoinnin sekä ammattikoulutus- ja ammattipätevyysjärjestelmät ajan tasalle.

6.10

Yrityksissä ja ammattialoilla käytävien työehtosopimusneuvottelujen avulla on poistettava sukupuolten välinen epätasapaino, joka asettaa naiset toisarvoiseen asemaan. ETSK katsookin, että työehtosopimusneuvottelut ja työmarkkinavuoropuhelu ovat perusluonteisia välineitä tasa-arvosuunnitelmien yleistämiseksi eurooppalaisissa yrityksissä. Euroopan, unionin jäsenvaltioiden, yritysten ja koko yhteiskunnan kannalta on välttämätöntä, että kulttuurisista ja sosiaalisista stereotypioista johtuva monien naisten työelämässä kokema syrjintä poistetaan lopullisesti.

6.11

Nais- ja miestyöntekijöiden samapalkkaisuusperiaate, joka mainitaan EY:n perustamissopimuksen 141 artiklassa, merkitsee sitä, että samasta tai samanarvoisena pidetystä työstä maksetaan aina palkkaa samoin perustein ja ehdoin syrjimättä ketään sukupuolen perusteella. Naisten tuntipalkka on kuitenkin keskimäärin 15 % alhaisempi kuin miesten (miesten ja naisten keskimääräisen bruttotuntipalkan suhteellinen ero) (19). Tällaista palkkasyrjintää ilmenee kaikilla elinkeinoelämän aloilla ja etenkin ylimmissä ammattiryhmissä.

6.12

Naisten ja miesten samapalkkaisuus on jo otettu huomioon yhteisön yhdennetyissä suuntaviivoissa. ETSK kannattaa sitä, että samapalkkaisuuden toteutumista vauhditetaan arvioimalla tilannetta täsmällisin indikaattorein.

6.13

Palkkasyrjinnän poistamiseksi työmarkkinaosapuolten on tehtävä eri osa-alueilla aktiivista yhteistyötä. Tasa-arvon etenemissuunnitelmasta 2006–2010 annetussa lausunnossa suositetaan, että ”jäsenvaltioiden hallituksilla, kansallisilla tasa-arvoelimillä ja kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolilla on selkeä velvollisuus varmistaa, että niiden soveltamat palkkajärjestelmät eivät johda naisten ja miesten epätasa-arvoon” (20).

6.14

Julkiset työvoimapalvelut ovat työmarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta perusluonteisia instituutioita. Niiden on sitouduttava edistämään työttöminä olevien naisten aktiivisia työllistämispolitiikkoja ammattikoulutus- ja työhönohjausohjelmin. Jotta nykyinen lainsäädäntö pannaan asianmukaisesti täytäntöön, ETSK ehdottaa, että julkiset ja yksityiset työnvälitystoimistot laativat käytännesääntöjä hyvistä toimintamalleista naisia syrjivien seikkojen kitkemiseksi työpaikkatarjouksista ja työhönottomenettelyistä.

6.15

Naisten ja miesten välinen tasa-arvo lisääntyy, mitä avoimemmat työmarkkinat ovat. Esimerkiksi julkissektori työllistää enemmän naisia muun muassa siksi, että valintamenettelyissä arvioidaan ihmisten ammattipätevyyttä ja niistä on kitketty yksityissektoria paremmin sukupuolistereotypioihin perustuvat syrjivät ennakkoluulot.

6.16

Eläkkeiden laskentajärjestelmistä on usein haittaa naisille, sillä ne ovat sidoksissa työuraan. Monien ajoittaista osa-aikatyötä tai pätkätyötä tekevien naisten on vaikea saada työeläkettä tai eläkkeen määrä on hyvin pieni. ETSK ehdottaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että ne ottavat huomioon tällaiset naisten tasa-arvoa työmarkkinoilla haittaavat tilanteet soveltamalla eläkejärjestelmien uudistukseen avoimen koordinaation menetelmää ja pyrkivät löytämään nykyistä oikeudenmukaisempia ratkaisuja.

6.17

Täydennyskoulutus on ensiarvoisen tärkeää, jotta miehet ja naiset voivat harjoittaa ammattiaan kestävästi. ETSK ehdottaa, että paikallis- ja aluetoimijat laativat yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa yrittäjänaisille ja naistyöntekijöille suunnattuja työvoimapoliittisia täydennyskoulutusohjelmia, joissa huomioidaan yhtäläiset mahdollisuudet.

6.18

ETSK korostaa työmarkkinaosapuolten aktiivista roolia puututtaessa naisten yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla kokemiin vaikeuksiin. Työntekijä- ja työnantajajärjestöihin liittyy monia naisia, jotka ajavat niissä päättäväisesti aktiivisia tasa-arvopolitiikkoja ja -suunnitelmia. Naisten määrä kyseisissä organisaatioissa on kuitenkin vielä vähäinen, ja heidän on voitettava lukuisia vaikeuksia päästäkseen johtotasolle.

7.   Yrittäjähenkisyys

7.1

Yrittäjänaisten osuus on vielä pieni: heitä on 30 % EU:n yrittäjistä. Itsenäisistä ammatinharjoittajista puolestaan 37 % on naisia (21).

7.2

Naisilla on myös miehiä enemmän esteitä voitettavanaan yrityksiä perustettaessa. Syitä ovat stereotypiat sekä kulttuuriset ja sosiaaliset raja-aidat, perus- ja ammattikoulutuksen suuntaukset sekä lisävaikeudet saada yrityshankkeiden tarvitsemaa rahoitusta. Kun yritys on onnistuttu perustamaan, ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että naiset menestyisivät miehiä huonommin yritystoimintaansa vakiinnuttaessaan.

7.3

ETSK ehdottaa kaikille poliittisille ja yhteiskuntaelämän toimijoille, että ne ponnistelisivat entistä lujemmin edistääkseen eurooppalaisten naisten yrittäjähenkisyyttä ja poistaakseen yhteiskunnassa vielä sitkeästi elävät vanhanaikaiset sosiaaliset stereotypiat, joiden mukaan ”yritysmaailma on miesten maailma, eivätkä sen aikataulut sovi yhteen perhe-elämän kanssa”, jne. Tällaiset yhteiskunnalliset stereotypiat aiheuttavat naisille runsaasti kulttuurisia ja sosiaalisia hankaluuksia heidän toimiessaan itsenäisinä ammatinharjoittajina tai perustaessaan yrityksiä.

7.4

Yrittäjyyden edistämistä Euroopassa käsittelevässä toimintasuunnitelmassa (22) EU:lle ja kaikkien jäsenvaltioiden poliittisille päättäjille ehdotetaan toimia yrittäjähenkisyyden tukemiseksi. Suunnitelmassa korostetaan muun muassa, että naisille on annettava yksilöllistä tukea. Tätä seikkaa ei kuitenkaan mainita raporteissa, joissa arvioidaan pienyritysten eurooppalaisessa peruskirjassa (23) asetettujen tavoitteiden ja keskeisten toimien toteuttamista. ETSK katsoo, että vuosittaisiin tiedonantoihin olisi sisällytettävä konkreettista tietoa jäsenmaissa ja Euroopan tasolla saavutetusta edistyksestä naisyrittäjien tukemisessa, jotta helpotettaisiin tietojen ja hyvien käytänteiden vaihtoa.

7.5

Euroopassa on edistettävä naisten ja miesten yrittäjyyttä (24). ETSK antoi vuonna 2006 lausunnon (25) komission tiedonannosta ”Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistäminen koulutuksessa”. Lausunnossa korostetaan yrittäjänaisten merkitystä, naisten yrittäjyyttä ja sitä, että yrittäjähenkisyys on kasvun, työllisyyden ja henkilökohtaisen kehittymisen avaintekijä. Lausunnossa todetaan, että yrittäjähenkisyyden kehittyminen on jatkuva oppimisprosessi, joten sen on kuuluttava koulutusohjelmiin.

7.6

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot ja alueet sisällyttävät opetussuunnitelmiinsa etenkin tyttöjen yrittäjyyskasvatuksen (mm. yritysjohtaminen ja tietotekniikan välineet) yläasteella ja lukiossa ja ryhtyvät toimenpiteisiin yrittäjänaisten määrän lisäämiseksi.

7.7

Tavoitteena on, että naisilla on samat mahdollisuudet päästä yritysmaailmaan kuin miehillä. Tämä edellyttää kaikkinaisen nykyisen syrjinnän kitkemistä. Paikallis- ja aluehallinnon on tuettava naisten vapautta ryhtyä yrittäjiksi, sillä se on tasa-arvotekijä ja myös osa paikkakunnan taloudellista ja sosiaalista kehitystä.

7.8

Tarvitaan tukitoimenpiteitä, jotta yrittäjänaiset voivat hyödyntää rahoituspalveluita ja saavat tarvitsemansa luotot. Pankkien on tarjottava yrittäjänaisille erityisiä mikroluotto-ohjelmia. Rahoituslaitosten on vältettävä syrjimästä naisyrittäjiä, sillä he kohtaavat nykyisin enemmän esteitä kuin miehet saadakseen yritystoiminnassa tarvitsemansa rahoituksen, kasvattaakseen yritystään ja toteuttaakseen innovointiohjelmia sekä koulutus- ja tutkimustoimia.

7.9

Rakennerahastojen mahdollisuuksista rahoittaa innovointitoimintaa on saatava nykyistä enemmän tietoa, esimerkiksi mahdollisuudesta ottaa käyttöön joustavia rahoitusvälineitä, joissa avustukset yhdistetään mikroluottoihin ja luottotakuisiin.

7.10

Yrittäjähenkisyyden edistämiseen tarkoitettujen yhteisön rahastojen, joita jäsenvaltioiden keskus- ja aluehallinto täydentää ja hallinnoi, on toimittava avoimesti. Naisten johtamien pienten ja keskisuurten yritysten on saatava yhteisön määrärahoja nykyistä helpommin. Paikallis- ja aluehallinnon on yhteistyössä työnantajajärjestöjen kanssa huolehdittava siitä, että yrittäjänaiset saavat toimitiloja, rahoitustukea ja neuvontaa ennen kaikkea yrityshankkeensa alkuvaiheessa.

7.11

ETSK mainitsee hyvistä käytänteistä Ranskassa toimivan naisjohtoisten yritysten perustamiseen, ostoon tai toiminnan harjoittamiseen tarkoitetun takuurahaston (Fonds de garantie pour la création, la reprise ou le développement d'entreprise à l'initiative des femmes). Se tukee naisten rahoituksen saantia heidän perustaessaan tai ostaessaan yrityksen tai harjoittaessaan yritystoimintaa. Rahasto perustettiin auttamaan naisia selviytymään luotonsaantivaikeuksista. Rahastoa hallinnoi yksityinen osuus- ja yhteisötalouden kehittämisinstituutti (Institut de développement de l'économie sociale), ja se saa rahoitusta useilta tahoilta, muun muassa Euroopan sosiaalirahastosta.

7.12

Valtioiden on tuettava pienyrityksiä nykyistä enemmän, sillä suurin osa yrittäjänaisista katsoo veropolitiikkojen olevan suurimpia esteitä yritysten kehittämiselle, koska keskeinen lainsäädäntö on epäjohdonmukaista.

7.13

Oman yrityksen perustamisen ansiosta ihmiset pystyvät periaatteessa järjestämään paremmin oman ajankäyttönsä. Siksi yhä useammat naiset ja miehet työllistävät itse itsensä ja ryhtyvät yrittäjiksi. Käytännössä yrittäjänaiset kohtaavat kuitenkin enemmän esteitä kuin miehet sovittaakseen työ- ja perhe-elämän yhteen nykyistä paremmin.

7.14

Kaikkialla Euroopassa on useita esimerkkejä hyvistä käytänteistä, joilla edistetään naisten asemaa yritysorganisaatioiden eri tasoilla. Yrittäjänaiset ovat myös perustaneet omia järjestöjään. Teollisuus- ja kauppakamarit (26) ovat niin ikään tehneet asiassa lukuisia myönteisiä aloitteita, joille ETSK antaa tukensa.

7.15

ETSK kannattaa naisten yrittäjyyttä edistävän eurooppalaisen verkoston (WES) tekemää työtä. Verkoston perimmäisenä tavoitteena on lisätä yrittäjänaisten näkyvyyttä luomalla sopiva ympäristö, jossa vaihdetaan tietoja esimerkiksi rahoituksesta, koulutuksesta, verkoista, neuvonnasta, tutkimuksesta ja tilastoista.

7.16

Naiset turvautuvat usein osuus- ja yhteisötalouden yrityksiin — osuuskuntiin, keskinäisiin yhtiöihin, järjestöihin ja säätiöihin — yritysideansa toteuttamiseksi. Näin heidän on muita yritysmuotoja helpompi saavuttaa ammatilliset päämääränsä.

7.17

Lähtökohtanaan olevan sosiaalisen päämääränsä ansiosta osuus- ja yhteisötalouden yritykset edistävät suuresti naisten työllistymistä, joten kuntien ja alueiden on tuettava niitä tässä mittavassa työllisyyttä edistävässä tehtävässä.

7.18

Useimmat yrittäjäpuolisot ovat usein osa-aikatyötä tekeviä naisia. Naisilla on huoli äitiyslomasta, lastenhoito-ongelmia ja puolison kuolemaan tai avioeroon liittyviä ongelmia. Ne ovat naisten omia erityisongelmia, jotka poikkeavat miesten kohtaamista vaikeuksista. Monissa jäsenvaltioissa yrittäjänaisilla ei ole tarkoituksenmukaista oikeudellista asemaa.

7.19

Myös sosiaaliturvajärjestelmät aiheuttavat huomattavaa eriarvoisuutta. Sosiaaliturvan, koulutuksen ja naisten perustamille uusille yrityksille myönnettävän starttirahan kaltaisissa kysymyksissä on ryhdyttävä täsmätoimiin. Joissakin maissa yrittäjänaisten ja -puolisoiden lakisääteiseen sosiaaliturvaan kuuluu mahdollisuus valita oikeudellinen asema usean eri vaihtoehdon joukosta, kuten yhteistyökumppanina toimiva puoliso, yrityksessä palkattuna työntekijänä työskentelevä puoliso tai yhtiökumppanina toimiva puoliso. ETSK ehdottaa komissiolle, että käynnistetään keskustelu yrittäjänaisten sosiaaliturvan parantamiseksi.

Bryssel 11. heinäkuuta 2007

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  ETSK:n 13. syyskuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”, esittelijä: Grace Attard, EUVL C 318, 23.12.2006.

ETSK:n 14. joulukuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös — Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 — Tavoitteena oikeudenmukainen yhteiskunta”, esittelijä: Mária Herczog, EUVL C 65, 17.3.2006.

ETSK:n 29. syyskuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Naisten köyhyys Euroopassa”, esittelijä: Brenda King, EUVL C 24, 31.1.2006.

ETSK:n 28. syyskuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta”, esittelijä: Dana Štechová, EUVL C 24, 31.1.2006.

ETSK:n 2. kesäkuuta 2004 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän ja eriarvoisuuden torjumiseen tähtäävien uusien keinojen edistäminen kansainvälisen yhteistyön avulla — ohjeita Equal-yhteisöaloitteen toista hakukierrosta varten — Hyvien ideoiden vapaa liikkuvuus”, esittelijä: Sukhdev Sharma, EUVL C 241, 28.9.2004.

ETSK:n 15. joulukuuta 2004 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus — Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa”, esittelijä: Madi Sharma, EUVL C 157, 28.6.2005.

ETSK:n 10. joulukuuta 2003 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös yhteisön toimintaohjelman perustamisesta naisten ja miesten tasa-arvon alalla toimivien eurooppalaisten järjestöjen toiminnan edistämiseksi”, esittelijä: Christina Wahrolin, EUVL C 80, 30.3.2004.

ETSK:n 14. helmikuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Naisten edustus Euroopan unionin talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien päätöksentekoelimissä”, esittelijä: Thomas Etty, EUVL C 88, 11.4.2006.

ETSK:n 3. kesäkuuta 2004 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston direktiivi miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla”, esittelijä: Clare Carroll, EUVL C 241, 28.9.2004.

(2)  Ks. 22. ja 23. maaliskuuta 2005 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät sekä muut aiheeseen liittyvät asiakirjat, erityisesti EU-maiden talous- ja sosiaalineuvostojen sekä ETSK:n puheenjohtajien ja pääsihteereiden Pariisissa 25. marraskuuta 2005 antama julkilausuma. Asiakirjat löytyvät Internet-osoitteesta

http://eesc.europa.eu/lisbon_strategy/eesc_documents/index_en.asp.

(3)  Kasvua ja työtä Euroopan tulevaisuuden hyväksi — Uusi alku Lissabonin strategialle, KOM(2005) 24 lopullinen.

(4)  Kasvua ja työllisyyttä koskevat yhdennetyt suuntaviivat (2005–2008), KOM(2005) 141 lopullinen.

(5)  ETSK:n 31. toukokuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)”, esittelijä: Henri Malosse, EUVL C 286, 17.11.2005.

(6)  KOM(2006) 30 lopullinen.

(7)  Neuvoston (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) 22. helmikuuta 2007 hyväksymä työllisyysraportti 2006–2007, joka oli määrä toimittaa 8. ja 9. maaliskuuta 2007 kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle.

(8)  Puheenjohtajan päätelmät, 7775/1/06/ rév. 1.

(9)  KOM(2006) 92 lopullinen.

(10)  ETSK:n 13. syyskuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”, esittelijä: Grace Attard, EUVL C 318, 23.12.2006.

(11)  ETSK:n 28. syyskuuta 2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta”, esittelijä: Dana Štechová, EUVL C 24, 31.1.2006.

(12)  Euroopan parlamentin 13. maaliskuuta 2007 antama päätöslauselma aiheesta ”Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010” (2006/2132(INI)).

http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+TA+P6-TA-2007-0063+0+DOC+XML+V0//FI.

(13)  ETSK:n 13. syyskuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”, kohta 2.3.3.1.3, esittelijä: Grace Attard, EUVL C 318, 23.12.2006.

(14)  KOM(2007) 49 lopullinen.

(15)  ”Työllisyys, sosiaaliasiat ja kansalaisuus” -erityisjaoston lausunto aiheesta ”Työmarkkinaosapuolten rooli työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisessa”, esittelijä: Peter Clever.

(16)  Yhteinen työllisyysraportti 2006–2007.

http://register.consilium.europa.eu/pdf/fi/07/st06/st06706.fi07.pdf.

(17)  http://ec.europa.eu/employment_social/news/2005/mar/gender_equality_en.pdf.

(18)  http://ec.europa.eu/employment_social/emplweb/news/news_en.cfm?id=226.

(19)  KOM(2007) 49 lopullinen.

(20)  ETSK:n 13. syyskuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”, kohta 1.2, esittelijä: Grace Attard, EUVL C 318, 23.12.2006.

(21)  Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010, KOM(2006) 92 lopullinen, 1. maaliskuuta 2006.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2006/com2006_0092fi01.pdf.

(22)  Toimintasuunnitelma: Yrittäjyyden edistäminen Euroopassa.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/site/fi/com/2004/com2004_0070fi01.pdf.

(23)  http://ec.europa.eu/enterprise/enterprise_policy/charter/index_en.htm.

(24)  ETSK laatii parhaillaan lausuntoa aiheesta ”Yrittäjyyttä suosiva ajattelutapa ja Lissabonin strategia”.

(25)  ETSK:n 16. heinäkuuta 2006 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Yhteisön Lissabon-ohjelman täytäntöönpano: Yrittäjyyttä suosivan ajattelutavan edistäminen koulutuksessa”, esittelijä: Ingrid Jerneck, EUVL C 309, 16.12.2006.

(26)  Ks. http://www.eurochambres.eu/women_onboard/index.htm.


Top