EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52007IE0997

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)

OJ C 256, 27.10.2007, p. 93–101 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/93


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia)”

(2007/C 256/18)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. syyskuuta 2006 (päätös vahvistettu 26. lokakuuta 2006) työjärjestyksensä 31 artiklan nojalla laatia (Eurooppa-neuvoston 23.–24. maaliskuuta 2006 esittämän pyynnön johdosta käynnistetyn ETSK:n työskentelyn yhteydessä) tiedonannon aiheesta Ensisijaisten ryhmien työllistäminen (Lissabonin strategia).

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 15. maaliskuuta 2007 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla muuttaa tiedonannon oma-aloitteiseksi lausunnoksi.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 18. kesäkuuta 2007. Esittelijä oli Wolfgang Greif.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2007 pitämässään 437. täysistunnossa (heinäkuun 12 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 122 ääntä puolesta 2:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Päätelmät ja suositukset

1.1

Käsillä olevassa lausunnossa todetaan, että Lissabonin strategian kunnianhimoiset työllisyystavoitteet on saavutettu määrällisesti vain osittain, vaikkakin eri maiden välillä on selkeitä eroja, mikä on aina otettava huomioon. Kuva työllisyyden laadusta on myös ristiriitainen: eräiden jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikassa on ilahduttavia esimerkkejä hyvistä käytänteistä, joita on ETSK:n mielestä vastedes kerättävä järjestelmällisesti ja hyödynnettävä, mutta EU:n laajuisesti on edelleen havaittavissa myös vähemmän mairittelevia tuloksia:

Vaikka työsuhteet ovat EU:ssa edelleen enimmäkseen vakiomuotoisia, on todettava, että työllisyyden kasvu viime vuosina johtuu etenkin naisten keskuudessa pitkälti osa-aikatyön lisääntymisestä. Iäkkäille työntekijöille ei ole selvästi edelleenkään tarjolla riittävästi heille soveltuvia työpaikkoja, ja epätyypilliset työmuodot (muut kuin vakiomuotoiset työsuhteet), joista eräät tarjoavat huonot työehdot ja heikon sosiaaliturvan, ovat lisääntyneet voimakkaasti etenkin nuorten keskuudessa.

Heikossa asemassa olevien ryhmien integroitumismahdollisuudet työmarkkinoille ovat tuskin lainkaan parantuneet (päätellen jatkuvasti korkeasta pitkäaikaistyöttömyydestä, etenkin nuorten ja heikosti koulutettujen verrattain korkeasta työttömyysasteesta sekä ennen kaikkea iäkkäiden matalasta työllisyysasteesta). Myös sosiaalisesti syrjäytyneille ryhmille työmarkkinatilanne on edelleen hyvin ongelmallinen.

1.2

Tätä taustaa vasten komitea pitää tärkeänä, että joustoturvasta parhaillaan käytävissä keskusteluissa kaikkiin yleisiin määritelmiin sekä yritysten ja työntekijöiden mukautumiskykyä parantaviin toimiin nivotaan aina hyvä sosiaaliturva, aktiivinen työmarkkinapolitiikka, perus- ja jatkokoulutus sekä sosiaalipalvelujen saatavuus.

1.3

ETSK kehottaa käsillä olevassa lausunnossa tarkasteltujen ensisijaisten ryhmien osalta ottamaan jäsenvaltioiden sosiaali- ja työllisyyspolitiikassa seuraavassa esitetyt seikat työmarkkinoilla aiempaa enemmän huomioon:

Toteutetaan toimia, joiden avulla edistetään nuorten integroitumista työmarkkinoille tavoitteena varmistaa nuorille ensimmäinen, myös tulevaisuudennäkymiä tarjoava työpaikka.

Torjutaan entistä voimakkaammin edelleen olemassa olevat lukuisat haitat ja syrjimiset, jotka perustuvat ikään, sukupuoleen, vammaan tai etniseen alkuperään ja jotka ilmenevät etenkin koulutukseen ja työmarkkinoille pääsyn sekä työmarkkinoilla pysymisen yhteydessä.

Parannetaan työmarkkinoiden varmuutta ja estetään epävarmuus muun muassa varmistamalla, ettei työttömiä pakoteta ottamaan vastaan työtä ilman sosiaaliturvaa, torjumalla pimeä työ sekä estämällä määräaikaistyöntekijöiden hyväksikäyttö.

Parannetaan työpaikkojen laatua ja suojellaan työntekijöitä syrjinnältä.

Lisätään investointeja työpaikkojen laatuun ja iän huomioon ottaviin työpaikkoihin.

Investoidaan perus- ja täydennyskoulutukseen sekä elinikäiseen oppimiseen ja poistetaan työmarkkinoilla tarjotun ja kysytyn osaamisen välisiä eroja.

Ajanmukaistetaan ja parannetaan tarvittaessa epätyypillisten työmuotojen sosiaaliturvaa.

Vähennetään sukupuoleen perustuvaa eriytymistä työmarkkinoilla etenkin toteuttamalla tehokkaita toimia työ- ja perhe-elämän yhdistämiseksi (ennen kaikkea kehittämällä laaja-alaisia lasten päivähoitopalveluja sekä erilaisia tukipalveluja hoitoa tarvitseville ja heidän perheilleen myös ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa laitoksissa).

Poistetaan perhevelvollisuuksista johtuvat esteet vanhempien siirtyessä (uudelleen) työelämään ja jatkaessa työuraansa sekä kannustetaan isiä osallistumaan nykyistä enemmän lastenhoitoon.

Luodaan yrityksille asianmukaisia kannustimia ja tuetaan niitä, jotta ne palkkaisivat nykyistä enemmän nuoria ja iäkkäitä työntekijöitä, joilla on erityisongelmia löytää työtä.

1.4

Sosiaalisesti syrjäytyneisiin ryhmiin on lisäksi sovellettava seuraavia erityistoimia:

Luodaan siirtymävaiheen työmarkkinat ja tarjotaan yrityksille asianmukaisia kannustimia palkata entistä enemmän työntekijöitä sekä tuetaan samalla kyseisiä henkilöitä sosiaaliseen syrjäytymiseen johtaneiden ongelmien voittamisessa (tässä yhteydessä on estettävä sekä ei-toivottu järjestelmän väärinkäyttö että kilpailuvääristymät).

Yleishyödyllisillä aloilla, etenkin osuus- ja yhteisötaloudessa, toteutetuilla työllisyysaloitteilla on tässä yhteydessä tärkeä rooli. Työmarkkinapoliittisten toimien rahoituksen yhteydessä niille on varmistettava asianmukainen tuki.

1.5

ETSK muistuttaa painokkaasti siitä, että käsillä olevassa lausunnossa kuvattujen painopisteiden toteuttaminen edellyttää useissa EU-maissa työllisyyspoliittisten toimien lisäämistä ja että niitä varten on varmistettava riittävät budjettivarat.

Unioni- ja jäsenvaltiotasolla toteutettavat aktiiviset työmarkkinapoliittiset toimet eivät onnistu, ellei niitä oteta asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden talousarviosuunnittelussa.

ETSK toteaa, että useissa maissa työmarkkinapoliittisia aloitteita koskevia ehdotuksia — esimerkiksi kansallisten uudistussuunnitelmien yhteydessä — ja aloitteiden budjettirahoitusta ei ole sovitettu yhteen (1).

Kansallisissa toimintaohjelmissa tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon eri maissa saadut myönteiset kokemukset. Euroopan sosiaalirahastoa tulisi hyödyntää asianmukaisesti vuosina 2007–2013.

1.6

ETSK on jo useaan otteeseen muistuttanut siitä, että budjettirahoitus edellyttää suotuisaa makrotaloudellista toimintaympäristöä, jossa on pyrittävä kasvuun suuntautuneeseen talouspolitiikkaan pitkään jatkuvien laskusuhdanteiden voittamiseksi (2).

1.7

Useissa jäsenvaltioissa työn kustannuksiin liittyvät sosiaaliturvamaksut ovat nousseet siinä määrin, että ne voivat haitata työpaikkojen luomista. Monissa tapauksissa työnteko ei ole houkuttelevaa, sillä verotuksen jälkeen käteen jäävien tulojen ja sosiaalietuuksien väliset erot ovat pieniä. Tällaisia niin sanottuja työttömyysloukkuja on vältettävä vaarantamatta kuitenkaan sosiaaliturvajärjestelmien rahoitusta. ETSK kannattaa tässä yhteydessä sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän suosituksia, joiden mukaan sosiaaliturvajärjestelmien rahoituspohjaa tulisi laajentaa ja näin jakaa kustannukset tasaisemmin kaikille tuotantotekijöille työn kustannusten keventämiseksi (3).

1.8

Kun ajatellaan työllisyyspoliittisten suuntaviivojen tulevaa tarkistusta vuonna 2008, ETSK katsoo, että useilla käsillä olevassa lausunnossa tarkastelluilla aloilla on vahvistettava painopisteitä ja selkeytettävä toimia.

ETSK kannattaa näin ollen nykyistä sitovampien tavoitteiden asettamista unionitasolla, jotta jäsenvaltioille annetaan selkeä kehys ja yksiselitteiset velvoitteet. ETSK katsoo, että toimien toteuttamisen valvonta jäsenvaltioissa edellyttää komission roolin vahvistamista työllisyysstrategiassa.

ETSK kehottaa myös korjaamaan tavoitteita etenkin, kun ajatellaan nuorten työllisyyttä ja nuorisotyöttömyyden torjuntaa (esimerkiksi kuuden kuukauden määräajan lyhentäminen työtä tai oppisopimuspaikkaa etsivien nuorten aktivoimiseksi), tasa-arvon edistämistä, vammaisten tukemista ja maahanmuuttajien integrointia.

ETSK toivoo, että näin kansalliset uudistusohjelmat olisivat työllisyyspolitiikan alalla vastedes nykyistä kunnianhimoisempia ja että niiden laatu paranisi määräaikojen, vastuun, sitoutumisen ja rahoitusperustan osalta. ETSK kehottaa tässä yhteydessä pohtimaan konkreettisten tavoitteiden asettamista asianmukaisten budjettivarojen sitomiseksi jäsenvaltioiden aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimiin.

ETSK tarkastelee erillisessä lausunnossa edellä kaavailtuja, työllisyyspoliittisiin suuntaviivoihin vuoden 2009 jälkeen tehtäviä tarvittavia mukautuksia.

2.   Tausta

2.1

Eurooppa-neuvosto pyysi 23.–24. maaliskuuta 2006 antamissaan päätelmissä ETSK:ta laatimaan ennen vuoden 2008 kevään huippukokousta kokoavan raportin ”kasvu- ja työllisyyskumppanuuden tukemiseksi” sekä tarkastelemaan tässä yhteydessä muun muassa painopistettä ”ensisijaisten ryhmien työllistäminen”. ETSK esittää aiheesta käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon, jonka laatimiseen jäsenvaltioiden talous- ja sosiaalineuvostot ovat asiantuntemuksellaan osallistuneet.

2.2

ETSK on aina painottanut, ettei Lissabonin strategian itsetarkoituksena ole kilpailukyvyn vahvistaminen eikä kestävä talouskasvu vaan että niiden avulla on tarkoitus vähentää EU:n korkeaa työttömyyttä, edistää täystyöllisyyttä, vakiinnuttaa sosiaaliturvajärjestelmät ja torjua sosiaalinen syrjäytyminen (4).

2.3

Työllisyyspolitiikassa tulisi näin ollen Lissabonin strategian avulla luoda uusia kannustimia Euroopan työllisyysstrategiaa varten ja näin lisätä työvoima-astetta ja parantaa työn laatua. Lissabonin strategialla ei pyritä vain lisäämään työllisyyttä. Kyse on myös työn laadun parantamisesta. Tämän vuoksi henkiseen pääomaan, tutkimukseen, teknologiaan ja innovointiin tehtävät investoinnit ovat yhtä tärkeitä kuin työmarkkina- ja rakennepoliittiset toimet (5).

2.4

ETSK keskittyy käsillä olevassa lausunnossa tekemässään analyysissa eurooppalaisten työmarkkinoiden kehittymiseen sekä niitä kohderyhmiä koskeviin poliittisiin suosituksiin, joita varten neuvosto on useaan otteeseen kehottanut jäsenvaltioita laatimaan pikaisesti erityistoimia, jotta

parannetaan nuorten tilannetta työmarkkinoilla ja vähennetään selkeästi nuorisotyöttömyyttä.

toteutetaan aktiivisena ikääntymisen strategioita, jotta iäkkäät voivat olla entistä pidempään työelämässä.

edistetään päättäväisesti naisten työllisyyttä ja mahdollistetaan kautta linjan sekä naisille että miehille työ- ja yksityiselämän entistä parempi yhteensovittaminen.

parannetaan vammaisten pysyvää integrointia työmarkkinoille.

parannetaan maahanmuuttajien ja etnisten vähemmistöjen osallistumista työelämään ja heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla.

2.5

ETSK ehdottaa kutakin edellä mainittua kohderyhmää varten toimenpidepakettia. Niihin sisältyy ennaltaehkäiseviä ja aktiivisia (uudelleen)integrointitoimia, jotka tulisi ottaa nykyistä paremmin huomioon jäsenvaltioiden työmarkkina- ja työllisyyspolitiikassa. Omana ryhmänään tarkastellaan myös sosiaalisesti syrjäytyneitä, jotka on usein suljettu työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tämän pohjalta esitetään poliittisia suosituksia muun muassa ennen vuoden 2008 kevään huippukokousta tarkistettavia työllisyyspoliittisia suuntaviivoja varten.

3.   Työllisyysaste, työttömyys ja työllisyys — katsaus (6)

3.1

Vuosina 2005 ja 2006 työllisyys kasvoi EU:ssa selvästi ensimmäisen kerran vuoden 2001 jälkeen, ja samalla työttömyysaste aleni (9,0 prosentista vuonna 2004 7,9 prosenttiin vuonna 2006). Naisten työllisyysaste kasvoi miesten työllisyysastetta enemmän eli 0,6 prosenttia aiempien vuosien pysähdyksen jälkeen. Tämä myönteinen suuntaus jatkuu vuonna 2007 (7).

3.2

Siitä huolimatta on muistettava, että

Lissabonin ja Tukholman huippukokouksissa asetettujen välitavoitteiden saavuttamisessa on edistytty hitaasti, eikä vuonna 2005 saavutettu yleisen 67 prosentin työllisyysasteen (vuonna 2005: 63,8 prosenttia) eikä naisten 57 prosentin työllisyysasteen (vuonna 2005: 56,3 prosenttia) tavoitteita. On yhä ilmeisempää, ettei vuodeksi 2010 asetettuja tavoitteita kyetä saavuttamaan useissa jäsenvaltioissa eikä unionissa kokonaisuudessaan.

vaikka kokopäivätyö on EU:ssa edelleen pääasiallinen työmuoto, on todettava, että — etenkin naisten — työllisyyden kasvu viime vuosina johtuu pitkälti osa-aikatyön lisääntymisestä (työllisyyden kasvu onkin kokopäivätyöksi muutettuna selkeästi heikompaa, ja näin mitattuna kokopäivätyö on eräissä jäsenvaltioissa jopa vähentynyt).

viime vuosina on selkeimmin kasvanut iäkkäiden työllisyys. Siitä huolimatta myös iäkkäiden työllisyysaste on jäänyt huomattavasti tavoitteista (55–64-vuotiaiden työllisyysaste oli vuonna 2005 vain 42,5 prosenttia). Vain yhdeksän EU-maata on saavuttanut 50 prosentin tavoitteen (naisten ja miesten väliset erot ovat suuria: miesten osalta tavoitteet saavutettiin 17:ssä, naisten osalta vain neljässä maassa: Pohjoismaissa ja Virossa).

nuorten työttömyysaste oli vuonna 2005 EU:n 25 jäsenvaltiossa keskimäärin 18,5 prosenttia eli edelleen noin kaksi kertaa korkeampi kuin kokonaistyöttömyysaste.

huolimatta tilanteen yleisestä parantumisesta useissa jäsenvaltioissa — etenkin niissä, joissa työttömyysaste on hyvin korkea — työttömyysaste on EU:n laajuisesti pysynyt hieman alle kahdeksassa prosentissa ja on siis edelleen korkea, ja se on eräissä maissa jopa noussut.

työllisyysasteiden alueelliset erot ovat eräissä jäsenvaltioissa (etenkin kokoaikatyöksi muutettuina) edelleen suuria. Niiden henkilöiden määrä, jotka nykyisin 27 jäsenvaltion EU:ssa asuvat alueilla, joilla työttömyysaste on yli 15 prosenttia, on huomattavasti noussut unionin laajentumisten jälkeen.

sosiaalisesti syrjäytyneille ryhmille työmarkkinatilanne on edelleen hyvin ongelmallinen.

Työmarkkinoiden kuvatun kehityksen taustaa vasten on Lissabonin strategian kunnianhimoisiin työllisyystavoitteisiin osittaisesta edistyksestä huolimatta vielä pitkä matka.

3.3

Työllisyyden kehitykselle ovat lisäksi ominaisia seuraavat piirteet ja suuntaukset, jotka vaihtelevat osittain huomattavastikin maittain ja aloittain:

Heikossa asemassa olevien ryhmien integrointimahdollisuudet työmarkkinoille ovat tuskin lainkaan parantuneet (päätellen jatkuvasti korkeasta pitkäaikaistyöttömyydestä sekä etenkin nuorten ja heikosti koulutettujen verrattain korkeasta työttömyysasteesta ja ennen kaikkea iäkkäiden alhaisesta työllisyysasteesta).

Vaikka työsuhteet ovat EU:ssa edelleen enimmäkseen vakiomuotoisia, tiedoista ilmenee, että epätyypilliset työmuodot (muut kuin vakiomuotoiset työsuhteet), joista eräät tarjoavat huonot työehdot ja heikon sosiaaliturvan, ovat lisääntyneet voimakkaasti. Määräaikaiset työsuhteet ovat yleisesti lisääntymässä, ja etenkin nuoret tekevät määräaikaistyötä keskimääräistä enemmän. Urakkasopimukset, vuokratyövoiman käyttö ja näennäinen yrittäjyys (8) sekä lyhytaikaiset ja heikon sosiaaliturvan tarjoavat työsuhteet ovat lisääntymässä, vaikkakin tilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltioittain. Kaiken kaikkiaan epävarmuus lisääntyy etenkin heikossa asemassa olevissa ryhmissä. Vain jos kyseiset työmuodot ovat oma valinta ja jos ne tarjoavat riittävän sosiaaliturvan, ne voivat olla ”välivaihe” ennen siirtymistä säännellyille työmarkkinoille.

Useissa jäsenvaltioissa työn epävarmuus on lisääntynyt ennen kaikkea heikosti koulutettujen työntekijöiden, koulunsa keskeyttäneiden ja ammattitaidottomien henkilöiden keskuudessa. Työmarkkinoilla kysytyn ja tarjolla olevan osaamisen välisen epätasapainon vuoksi työmarkkinoille pääsy ja työelämään palaaminen työttömyyden jälkeen on kyseisille henkilöille erityisen vaikeaa.

Henkilöiden, joilla on huollettavia, on edelleen vaikea löytää vakituinen ja tyydyttävä työpaikka.

Vammaiset jäävät edelleen usein työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tuoreimpien unionin tietojen mukaan vammaisista työskentelee vain 40 prosenttia. Luvut ovat vaikeasti vammaisten osalta vieläkin huolestuttavampia.

Lisäksi on suuri määrä henkilöitä, joiden syrjäytyminen johtuu riippuvuussairauksista, ylivelkaantumisesta tai asunnottomuudesta ja joiden integrointi työmarkkinoille edellyttää sosiaalisia erityistoimia.

Maahanmuuttajien ja maahanmuuttajataustaisten henkilöiden piirissä työehdot ja mahdollisuudet työmarkkinoilla ovat useimmissa jäsenvaltioissa epävarmemmat kuin muulla väestöllä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tässä yhteydessä romaneihin, joista on Romanian ja Bulgarian EU-jäsenyyden myötä tullut Euroopan suurin vähemmistöryhmä ja joiden työmarkkinatilanne (työttömyysaste osittain 70–90 prosenttia) on monista syistä erittäin huolestuttava. ETSK ottaa aiheeseen kantaa erillisessä lausunnossa.

3.4

Harmaa talous, joka tarjoaa epävarmat työehdot ja usein matalan palkan, laajenee, ja tässä piilee vaara, että ryhmät, jotka eivät onnistu pääsemään säännellyille työmarkkinoille, joutuvat hyväksymään pitkällä aikavälillä työn, joka ei vastaa heidän ammattitaitoaan. Tällainen (määrällisesti vaikeasti mitattava) kehitys luo epävarmuutta asianomaisille ja alentaa myös huomattavasti verotuloja sekä uhkaa lopulta EU:n tuotantopotentiaalin kestävyyttä.

4.   Kasvun sekä entistä laadukkaampien työpaikkojen lisäämisen edellytykset

4.1

Unionin poliittiset suositukset on jo vuosia lähteneet siitä, että työmarkkinoiden ongelmat johtuvat työmarkkinoiden rakenteellisista ongelmista. Monissa EU-maissa työllisyyspolitiikan painopisteinä ovat olleet yksipuolisesti yleisen työlainsäädännön purkaminen, sosiaalialan korvausedellytysten ja etuuksien vähentäminen sekä työehtojen joustavoittaminen.

4.2

Aktiiviset työmarkkinapoliittiset toimet, kuten työllistettävyyden edistäminen, ammattitaidon parantaminen ja painopisteohjelmat heikossa asemassa olevien ryhmien integroimiseksi työmarkkinoille, on monissa maissa toteutettu riittämättömästi, vaikkakin eräät maat ovat vuodesta 1995 lisänneet niitä matalin kustannuksin. Useimmissa maissa (joista on saatavilla tietoja) aktiivisiin toimiin kohdennettujen menojen osuus työmarkkinapoliittisiin toimiin käytetyistä kokonaismenoista (”passiivinen” ja ”aktiivinen” tuki) on viime vuosina jopa laskenut. On erittäin tärkeää, että varmistetaan aktiivisiin työmarkkinapoliittisiin toimiin kohdennetut varat haasteiden mukaisesti ja että samalla tehostetaan työmarkkinapoliittisia toimia ja varmistetaan, että ne kohdennetaan kulloisiinkiin kohderyhmiin.

4.3

ETSK on tässä yhteydessä jo useaan otteeseen muistuttanut siitä, että työmarkkinapoliittiset toimet ja rakenneuudistukset voivat lopulta onnistua vain suotuisassa makrotaloudellisessa toimintaympäristössä, jossa pyritään pitkään jatkuvien laskusuhdanteiden voittamiseen ja kasvun vakiinnuttamiseen (9). Tätä varten on jäsenvaltio- ja unionitasolla sitouduttava kasvuun suuntautuneeseen talouspolitiikkaan asianmukaisine raha-, budjetti- ja talouspoliittisine edellytyksineen:

Euroopan keskuspankin tulisi etenkin korkopolitiikallaan — hintavakauden vallitessa — edistää osaltaan tehtävänsä mukaisesti talouskasvua ja työllisyyttä. Työllisyys kasvaa huomattavasti vasta sitten, kun talouskasvu on keskipitkän aikavälin tuottavuuden kasvun ansiosta vakaata.

On hyödynnettävä uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen laajennettua toimintavaraa, jotta EU:n jäsenvaltiot voivat torjua suhdannevaihteluita sekä toteuttaa talousarviossaan sosiaalisesti hyväksyttäviä rakenneuudistuksia ja varmistaa julkisten investointien asianmukaisen tason.

Lissabonin tavoitteissa annetaan suunta investoinneille: viestintä- ja liikenneinfrastruktuurin laajentaminen, ilmastonsuojelu, tutkimus- ja kehittämistoimet, laaja-alainen lastenhoito, perus- ja täydennyskoulutuksen edistäminen, aktiivinen työmarkkinapolitiikka ja työpaikkojen laatu. Kansalliset uudistusohjelmat tulisi tässä yhteydessä suunnitella siten, että niiden perusteella voidaan laatia Euroopan laajuisesti koordinoitu, talouden dynamiikan vahvistamiseen tähtäävä ohjelma, johon kaikki jäsenvaltio- ja EU-tason toimijat antavat panoksensa.

5.   Nuorisotyöttömyyden tehokas torjunta

5.1

Nuorisotyöttömyys on edelleen EU:n työllisyyspolitiikan vaikeimpia ongelmia. Se ylittää kaikissa EU-maissa yleisen työttömyysasteen ja on useimmissa EU-maissa vähintään kaksi kertaa muun väestön työttömyysastetta korkeampi. Eräissä EU:n vanhoissa jäsenvaltioissa (EU 15) ja useissa EU:n uusissa jäsenvaltioissa tilanne on vieläkin huonompi. Monissa jäsenvaltioissa työn epävarmuus on lisääntynyt myös korkeasti koulutettujen parissa.

5.2

Työmarkkinoille tullaan yhä enemmän sellaisten vaihtoehtoisten työmuotojen kautta, joille ovat tyypillisiä muita työmuotoja osittain huomattavasti epävarmemmat työehdot ja heikompi sosiaaliturva. Virallisella ja epävirallisella sektorilla tehdyn työn rajat häviävät yhä enemmän. Tietyille nuorisoryhmille, esimerkiksi heikosti koulutetuille, maahanmuuttajataustaisille tai heikossa asemassa olevista väestöryhmistä lähtöisin oleville nuorille siirtyminen lailliseen työhön on yhä vaikeampaa. Jos useammat kyseiset taustatekijät kasautuvat, kasvaa myös riski jäädä työvoiman ulkopuolelle.

5.3

Kaikille nuorille tulisi mahdollisuuksien mukaan antaa tulevaisuudennäkymät muulla tavoin kuin epävarmojen työsuhteiden kautta. Kysymykseen sisältyy myös väestökehitykseen liittyviä näkökohtia: nuorten taloudellinen tilanne vaikuttaa oleellisesti valmiuteen perustaa perhe. Onkin suhtauduttava myönteisesti siihen, että Euroopan komissio vaatii kevätraportissaan ammattitaidon parantamisen ohella myös aktiivisten työmarkkinapoliittisten toimien vahvistamista ja etenkin nykyistä huomattavasti nopeammin annettavaa tukea työtä etsiville nuorille sekä rakenteellisten ongelmien poistamista siirryttäessä koulutuksesta työelämään.

5.4

Myönteisenä esimerkkinä voidaan mainita eräiden jäsenvaltioiden (Saksan, Itävallan ja osittain Alankomaiden) hyviksi osoittautuneet mallit, joissa yhdistyvät kouluopiskelu ja yritysten tarpeiden mukaan suunnattu harjoittelu. Lukuisissa tutkimuksissa korostetaan tällaisen ”kaksijakoisen ammattikoulutuksen” laatua ja katsotaan sen helpottavan huomattavasti siirtymistä koulusta ammattiin ja näin ollen kavennettaessa nuorisotyöttömyyden ja yleisen työttömyysasteen eroa.

5.5

Aktiivisia ja ehkäiseviä toimia perus- ja täydennyskoulutuksen alalla nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi ovat (10)

korkeatasoisen ammattitaidon varmistaminen peruskoulutuksen sekä ammatillisen ja työssä annettavan koulutuksen avulla, jotta nuoret löytäisivät mahdollisimman helposti pysyvän työpaikan; tässä yhteydessä myös talouselämän tulisi julkisen tahon ohella kantaa vastuunsa.

ajoissa annettava aktiivinen tuki oppisopimuspaikkaa ja työtä etsiville nuorille (mahdollisesti jo neljän kuukauden jälkeen), painopisteohjelmien vahvistaminen sekä henkilökohtainen tuki ja neuvonta ongelmaryhmien, kuten pitkäaikaistyöttömien nuorten sekä koulun ja oppisopimuksen keskeyttäneiden nuorten integroimiseksi muun muassa yleishyödyllisten työllisyyshankkeiden ja koulutustuen avulla.

laaja-alaisten ja helposti saatavilla olevien ammatinvalinta- ja tiedonsaantipalvelujen kehittäminen nuoria varten kaikilla koulutustasoilla; ammattitaidon parantaminen ja asianmukaisten henkilöresurssien varmistaminen työmarkkinahallinnoissa.

työmarkkinoilla tarjotun ja kysytyn osaamisen välillä vallitsevien erojen poistaminen; peruskoulutusjärjestelmien tehostaminen (muun muassa alentamalla koulun keskeyttäneiden määrää ja torjumalla lukutaidottomuutta) sekä oppisopimuskoulutuksesta täydennyskoulutukseen siirtymisen helpottaminen; sukupuoleen perustuvan erittelyn poistaminen ammatinvalinnassa.

sellaisten toimien toteuttaminen, joilla varmistetaan, että määräaikaiset ja heikon sosiaaliturvan tarjoavat työsuhteet jäävät nuorten elämässä tilapäisiksi ilmiöiksi.

6.   Maahanmuuttajien integraationäkymien parantaminen

6.1

Useimmissa EU-maissa maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä syrjintä työmarkkinoilla on vähentynyt tuskin lainkaan. Maahanmuuttajat työskentelevät edelleen muita useammin huonosti palkatuilla aloilla ja huonoin työehdoin. He ovat muita enemmän vaarassa joutua työttömiksi ja jäädä työsuhteisiin, joille ovat tyypillisiä heikko sosiaaliturva, korkeat terveys- ja turvallisuusriskit sekä (eräissä maissa) heikko työehtosopimusten tarjoama suoja.

6.2

Erityisen arveluttavaa on tällaisen epävarman työmarkkina-aseman ”periytyminen” ensimmäiseltä maahanmuuttajasukupolvelta seuraavalle, mikä johtuu osittain koulutuksen huomattavista puutteista. Maahanmuuttajataustaiset nuoret kuuluvat useimmissa jäsenvaltioissa ryhmiin, joissa epävarmuus työpaikasta ja riski joutua syrjään säännellyiltä työmarkkinoilta on suurin.

6.3

ETSK on jo useaan otteeseen todennut pitävänsä työvoimaperusteista maahanmuuttoa EU:n väestökehityksen vuoksi jopa välttämättömänä ja tuonut tässä yhteydessä esiin useissa jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa ja Irlannissa, saatuja myönteisiä esimerkkejä. Tässä yhteydessä on kuitenkin aina otettava huomioon jäsenvaltioiden kotouttamispolitiikan tarjoamat mahdollisuudet etenkin työllisyyden osalta (11). Maahanmuutto vaihtelee jäsenvaltioittain huomattavasti, samoin kuin muun muassa työmarkkina- ja koulutuspoliittiset kotouttamistoimet. Jäsenvaltioiden tulisi kiinnittää erityistä huomiota turvapaikanhakijoihin, sillä he ovat usein erityisessä vaarassa joutua syrjityiksi.

6.4

Maahanmuuttajien integroinnin parantamiseksi on

kiinnitettävä erityistä huomiota henkilökohtaisen koulutuksen aikana (ja sitä ennen) annettavaan tukeen sekä painostettava aikaisin kielen oppimiseen ja ammattitaitoa sivuavien taitojen hankkimiseen. On vältettävä työelämän aloittamista vaikeuttavia tekijöitä (ennen kaikkea poistettava kieliesteet mahdollisimman nopeasti) sekä helpotettava maahanmuuttajien ulkomaisten tutkintojen tunnustamista.

sisällytettävä integrointitoimet sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaan (muun muassa parantamalla viranomaisten ja työvoimahallintojen monikulttuurista pätevyyttä sekä tukemalla etenkin pk-yrityksiä). Unionin ja jäsenvaltioiden on tuettava integrointia edistäviä toimia asianmukaisesti.

poistettava työmarkkinoille pääsyyn liittyviä institutionaalisia esteitä ja syrjintää jäsenvaltioissa (esimerkiksi nopeuttamalla etenkin turvapaikanhakijoiden työluvan saantia (12)) sekä estettävä palkkojen polkeminen ja vahvistettava samalla integrointinäkymiä unionin maahanmuuttopolitiikassa (on torjuttava integraatiota vaikeuttava maahanmuuttopolitiikka, joka edistää määräaikaista maahanmuuttoa ja johtaa siten epävarmoihin työmuotoihin ja syrjäytymiseen).

parannettava tietoja, jotka koskevat maahanmuuttajataustan, eriytymisen sekä työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän välistä yhteyttä (13).

suunniteltava ennaltaehkäiseviä toimia ja seuraamuksia sekä toteutettava työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten kumppanuuksia jäsenvaltioissa pimeän työn torjumiseksi, jotta estetään sosiaalinen polkumyynti ja kilpailuvääristymät etenkin silloin, kun työvoima liikkuu rajojen yli.

7.   Iäkkäiden työllisyysmahdollisuuksien hyödyntäminen

7.1

Keskeisenä vastauksena väestönkehityksen haasteeseen voi olla vain kohdennettu kasvupolitiikka ja työllisyyden lisääminen. Tarvittavaa työvoimapotentiaalia on riittävästi. Iäkkäiden (yli 55-vuotiaiden) työvoimapotentiaalia hyödynnetään koko EU:ssa kuitenkin edelleen riittämättömästi.

7.2

Pitkäaikaistyöttömyyden riski kasvaa nopeasti iän myötä. EU:n 25 jäsenvaltiossa iäkkäiden (50–64-vuotiaiden) pitkäaikaistyöttömyysaste on keskimäärin yli 60 prosenttia. Näin ollen on huolehdittava siitä, että iäkkäillä työntekijöillä on todellinen mahdollisuus löytää pitkäaikainen työpaikka.

7.3

Tärkeimmät syyt ennenaikaiseen poistumiseen työelämästä ovat raskaasta työstä johtuvat terveysongelmat, kiivas työtahti, iäkkäiden työntekijöiden ennenaikaiset irtisanomiset sekä täydennyskoulutuksen ja (uudelleen)työllistymismahdollisuuksien puute. Pyrkimykset nostaa iäkkäiden työllisyysastetta puuttumalla ensi sijassa eläkejärjestelmiin, mikä johtaa kelpoisuusehtojen ja eläkeoikeuksien huononemiseen, eivät ole kannatettavia.

7.4

Iäkkäiden työllisyysastetta voidaan nostaa kestävästi vain tietoisella ”aktiivisena ikääntymisen” politiikalla, johon sisältyy laajoja täydennyskoulutusmahdollisuuksia sekä tilaisuuksia elinikäiseen oppimiseen. Onnistuneet mallit pohjoisissa jäsenvaltioissa (etenkin iäkkäille suunnattuun kansalliseen toimintaohjelmaan sisältyvä integroitu toimenpidepaketti Suomessa) osoittavat, miten voidaan sosiaalisesti kestävällä tavalla ja työmarkkinaosapuolet toimiin nivomalla luoda toimivat ja erittäin vakaat työmarkkinat iäkkäille sekä parantaa iäkkäiden työllistyvyyttä ja työllisyyttä.

7.5

Keskeisiä tekijöitä siirryttäessä johdonmukaisesti iän huomioon ottavaan työelämään ovat (14)

työnhakijan laaja-alainen neuvonta ja seuranta, aktiivinen työnvälityksen tukeminen (muun muassa tukityöllistäminen, palkkatuki, yleishyödylliset sosiaalihankkeet) sekä tarvittaessa kuntoutustoimet pysyvää työllistymistä varten; aktiivisen työmarkkinapolitiikan asianmukainen rahoitus työvoimahallintojen pitkäjänteisen suunnittelun varmistamiseksi.

sosiaalisesti hyväksyttävien kannustimien luominen eläkkeelle siirtymisen lykkäämiseksi sekä — jos mahdollista ja toivottavaa — houkuttelevien mallien kehittäminen julkisessa eläkejärjestelmässä työelämästä eläkkeelle siirtymisen joustavoittamiseksi (mukaan lukien iäkkäiden osa-aikatyön kehittäminen).

toimet, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden fyysistä ja psyykkistä kuntoa työuran pidentämiseksi, etenkin työpaineen vähentäminen yrityksissä ja iän huomioon ottavien työehtojen luominen (muun muassa kannustimet työterveyshuollon kehittämiseksi työpaikalla sekä laaja-alaiset yritysohjelmat terveyden edistämistä, sairauksien ehkäisemistä ja työntekijöiden suojelua varten).

iäkkäiden työntekijöiden nykyistä laajempi osallistuminen täydennyskoulutukseen (ammattitaidon kehittämisaloite 40+ sekä kannustimet, jotta etenkin heikosti koulutetut osallistuisivat nykyistä enemmän yritysten sisäiseen koulutukseen).

tietoisuutta edistävät toimet iäkkäiden työntekijöiden hyväksi (kokemuksen kautta saadun tiedon arvostus ja työelämässä opittujen taitojen siirtäminen nuoremmille työntekijöille) sekä etenkin pk-yrityksille tarjottava neuvonta ja tuki ennakoivassa henkilöstösuunnittelussa ja iän huomioon ottavan työorganisaation kehittämisessä.

8.   Naisten työllisyyden parantaminen

8.1

Vaikka naisten muodollinen pätevyys on viimeisten 30 vuoden aikana parantunut huomattavasti, ei tasa-arvo yleisesti ottaen ole edelleenkään toteutunut työmarkkinoilla. Naiset työskentelevät usein edelleen perinteisillä palvelualoilla sekä teollisuusaloilla, joilla työntekijöistä suuri osa on perinteisesti naisia. Naisilla on miehiä paljon huonommat mahdollisuudet päästä koulutustaan vastaavaan ammatilliseen asemaan. Työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on edelleen naisille huomattavasti vaikeampaa kuin miehille.

8.2

Naisten osuus osa-aikatyön tekijöistä on kaikissa ikäryhmissä paljon miesten osuutta korkeampi. Osa-aikatyön lisääntyminen on — jos osa-aikatyö perustuu omaan valintaan ja jos siihen sovelletaan ehtoja, jotka varmistavat asianmukaiset tulot ja työmarkkinamahdollisuudet — sinällään hyväksyttävää. Osa-aikatyö on useimmissa jäsenvaltioissa kuitenkin edelleen tärkein tekijä, kun ajatellaan työmarkkinoiden jakautumista sukupuolen perusteella.

8.3

Naisten ja miesten väliset tuloerot ovat lähes kaikissa ammattiryhmissä säilyneet huomattavina riippumatta asemasta työmarkkinoilla. Etenkin perhevelvoitteista johtuvat pitkäaikaiset poissaolot työelämästä heikentävät urakehitysmahdollisuuksia, tuloja ja sosiaaliturvaa. Miehet voivat edelleen odottaa palkkansa nousevan iän kertyessä, mutta naisten palkkakehitys pysähtyy juuri niissä ikäryhmissä, joissa naiset jäävät pois työelämästä tai siirtyvät osa-aikatyöhön lasten vuoksi.

8.4

Etenkin Tanskan tai Ruotsin esimerkit osoittavat kuitenkin, että toisinkin voidaan toimia ja että tasa-arvoasioiden sisällyttäminen työmarkkinapolitiikkaan voi olla enemmän kuin vain iskulause. Kyseisissä maissa tuloerot ovat selvästi pienemmät ja naisten työllisyysaste ja –etenkin alle 2-vuotiaiden — lasten päivähoitopaikkojen määrä huomattavasti korkeammat kuin muissa EU:n jäsenvaltioissa. Toisena myönteisenä esimerkkinä on Alankomaat. Alankomaissa naisten työllisyysaste on korkea, ja naiset tekevät hyvin usein osa-aikatyötä useimmiten omasta tahdostaan.

8.5

Naisten työllisyyteen liittyvien rakenneongelmien ratkaisemiseksi on (15)

toteutettava toimia työmarkkinoilla esiintyvän syrjinnän torjumiseksi ja sukupuolesta johtuvien palkkaerojen rakenteellisten syiden poistamiseksi sekä edistettävä naisten omaa sosiaaliturvaa etenkin toimin, joiden avulla vähennetään lyhytaikaista ja sosiaaliturvan piiriin kuulumatonta osa-aikatyötä sekä parannetaan osa-aikatyön sääntelyä (esimerkiksi ulotetaan oikeus tehdä osa-aikatyötä lasten vanhempiin, jotka voivat myöhemmin palata kokopäivätyöhön, sekä edistetään osallistumista yritysten sisäisiin täydennyskoulutusohjelmiin).

kehitettävä huomattavasti yleisesti saatavilla olevia, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia kodin ulkopuolisia lastenhoitopalveluja alle kouluikäisille ja kouluikäisille lapsille, jotta mahdollistetaan molempien vanhempien työssäkäynti. On toteutettava toimia jaetun vanhemmuuden tosiasialliseksi edistämiseksi lastenhoidossa (ennen kaikkea isien osallistumisen kannustaminen).

lopetettava sellaiset perhepoliittiset toimet, joilla kannustetaan vahvasti poistumaan työelämästä tai keskeyttämään työura pitkäksi aikaa, sillä jälkeenpäin on vaikea palata työelämään kohtuullisin ehdoin. Vanhempainloman aikana myönnetyt korvaukset eivät saa vaikuttaa kielteisesti tulokehitykseen, kannustaa naisia poistumaan työelämästä eivätkä estää lastenhoidon jakamista molempien vanhempien kesken.

toteutettava työmarkkinapoliittisia toimia, joilla edistetään työelämään paluuta vanhempainloman jälkeen (muun muassa yrittäjyyttä edistävien aloitteiden tukeminen) sekä torjutaan koulutusta vastaamattoman työn tekeminen ja tulojen menetys (muun muassa joustavat täydennyskoulutusmallit lastenhoitovapaan aikana tai työnteon jatkaminen osa-aikaisena).

otettava perheolot huomioon työaikajärjestelyissä (muun muassa alle kouluikäisten tai kouluikäisten lasten vanhempien mahdollisuudet vaikuttaa työaikajärjestelyihinsä, mahdollisuus etätyöhön sekä oikeus joustaviin työaikajärjestelyihin, mikäli henkilöillä on huollettavia).

9.   Vammaisten mahdollisuuksien edistäminen työmarkkinoilla

9.1

Vammaiset jäävät edelleen usein työmarkkinoiden ulkopuolelle. Vammaiset työntekijät ovat muita todennäköisemmin matalapalkkaisissa töissä, ja heitä syrjitään usein koulutukseen pääsyssä ja urakehityksessä. Kun ajatellaan, että EU:n työikäisestä väestöstä 15 prosentilla on jonkinlainen vamma ja että vammaisten työllisyysaste on alhainen, vammaisten työllisyysasteen nostaminen edistäisi huomattavasti Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamista.

9.2

ETSK suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission asiakirjaan ”Vammaiskysymysten valtavirtaistaminen Euroopan työllisyysstrategiassa” (16); se on myönteinen lähtökohta edistettäessä vammaisten integrointia työmarkkinoille. Asiakirjan mukaan integrointi työelämään on paras tapa torjua sosiaalista syrjäytymistä. Komitea muistuttaa, että useimmat vammautuvat työuransa aikana, mutta vain harvoille tarjotaan mahdollisuus palata kykyjensä mukaan sovitettuun työhön. Myönteisiä toimia ovat esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan tiukka syrjinnän kieltävä lainsäädäntö, johon sisältyy valitusmahdollisuus, sekä Tanskan esimerkki, jossa työmarkkinoiden joustavuus yhdistyy riittävään sosiaaliturvaan sekä hyviin koulutus- ja täydennyskoulutusmahdollisuuksiin.

9.3

Vammaisten työllisyyttä edistävät tärkeimmät toimet ovat seuraavat (17):

Mukautetaan vero- ja sosiaaliturvajärjestelmiä siten, että työ ja siirtyminen työelämään ovat houkutteleva vaihtoehto esimerkiksi tarjoamalla työntekoon liittyviä etuuksia (in-workbenefits). Lisäksi vammaiseläkkeelle paluun tulisi olla mahdollista koeajan jälkeen.

Kehitetään, toteutetaan ja tuetaan erityisesti vammaisille suunnattuja aktiivisia työmarkkinaohjelmia (etenkin kuntoutustoimia) sekä toimia, joilla helpotetaan siirtymistä suojatyöstä tavanomaiseen työelämään (esimerkiksi tiedotuksen ja viestinnän räätälöinti vammaisille työnhakijoille soveltuviksi).

Muutetaan työpisteet vammaisille soveltuviksi sekä edistetään niihin työntekijöihin kohdennettuja myönteisiä toimia, jotka ovat vammautuneet työuransa aikana. Lisäksi tulisi harkita koulutusvapaan myöntämistä ammatillista täydennyskoulutusta varten, työnkuvan mukauttamista tai vaihtoehtoisia tehtäviä.

Varmistetaan vammaisille työntekijöille lisäapu ja vammaisten hoivapalvelut, jotta työntekijät, joiden perheessä on vammainen perheenjäsen, voivat jatkaa työuraansa.

Bryssel 12. heinäkuuta 2007

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  Ks. ETSK:n 17.5.2006 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista”, esittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 195, 18.8.2006).

(2)  Ks. sosiaalipolitiikan tulevaisuutta laajentuneessa Euroopan unionissa pohtineen korkean tason työryhmän raportti toukokuulta 2004.

(3)  Ks. edellä.

(4)  Ks. mm. ETSK:n 13.9.2006 antama valmisteleva lausunto aiheesta ”Työelämän laatu, tuottavuus ja työllisyys globalisaation ja väestökehityksen näkökulmasta”, esittelijä: Ursula Engelen-Kefer (EUVL C 318, 23.12.2006).

(5)  Ks. mm. ETSK:n 9.2.2005 antama oma-aloitteinen lausunto aiheesta ”ETSK:n työllisyyspoliittinen rooli EU:n laajentumisen jälkeen Lissabonin prosessin näkökulmasta”, esittelijä Wolfgang Greif (EUVL C 221, 8.9.2005).

(6)  Ks. liitteenä olevat kaaviot.

(7)  Employment in Europe 2006.

(8)  Ks. vihreä kirja ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle”, KOM(2006) 708 lopullinen.

(9)  Ks. mm. ETSK:n 11.12.2003 antama lausunto ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003–2005”, esittelijä: Thomas Delapina (EUVL C 80, 30.3.2004) ja ETSK:n 17.5.2006 antama lausunto ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista”, esittelijä: Wolfgang Greif (EUVL C 195, 18.8.2006).

(10)  Ks. ETSK:n 26.10.2005 antama lausunto ”Komission tiedonanto neuvostolle nuorisoa koskevista EU:n politiikoista — Euroopan nuorten huomioon ottaminen — eurooppalaisen nuorisosopimuksen täytäntöönpano ja aktiivisen kansalaisuuden edistäminen”, esittelijä: Jillian van Turnhout (EUVL C 28, 3.2.2006); ETSK:n 13.7.2005 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto: Sosiaalipoliittinen ohjelma”, esittelijä: Ursula Engelen-Kefer (EUVL C 294, 25.11.2005); ETSK:n 31.5.2005 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)”, esittelijä: Henri Malosse (EUVL C 286, 17.11.2005).

(11)  Ks. ETSK:n 10.12.2003 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Maahanmuutto, kotouttaminen ja työllisyys” (esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños) (EUVL C 80, 30.3.2004).

(12)  Ks. ETSK:n 28.11.2001 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus neuvoston direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista”, esittelijä: Dario Mengozzi (EYVL C 48, 21.2.2002).

(13)  Eurostat laatii parhaillaan lisäkysymyksiä maahanmuuttajien ja heidän lastensa työtilanteesta. Niitä on määrä soveltaa vuoden 2008 tietojen keruussa. Tavoitteena on ottaa EU:n työmarkkinatutkimuksessa entistä paremmin huomioon maahanmuuttajataustaiset henkilöt.

(14)  Ks. ETSK:n 15.12.2004 antama lausunto aiheesta ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle — Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen”, esittelijä: Gérard Dantin (EUVL C 157, 28.6.2005).

(15)  Ks. ETSK:n 13.9.2006 antama lausunto ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma 2006–2010”, esittelijä: Grace Attard (EUVL C 318, 23.12.2006) sekä ETSK:n 29.9.2005 antama lausunto ”Naisten köyhyys Euroopassa”, esittelijä: Brenda King (EUVL C 24, 31.1.2006).

(16)  EMCO/II/290605.

(17)  Ks. ETSK:n 20.4.2006 antama lausunto ”Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle — Vammaisten tilanne laajentuneessa Euroopan unionissa: eurooppalainen toimintasuunnitelma 2006–2007”, esittelijä: Tatjana Greif (EUVL C 185, 8.8.2006) ja ETSK:n 17.1.2007 antama valmisteleva lausunto ”Yhtäläiset mahdollisuudet vammaisille”, esittelijä: Meelis Joost (EUVL C 93, 27.4.2007).


Top