EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52007AE0994

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: Kaksivuotisraportti EU:n kestävän kehityksen strategiasta

OJ C 256, 27.10.2007, p. 76–85 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

27.10.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/76


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Kaksivuotisraportti EU:n kestävän kehityksen strategiasta”

(2007/C 256/15)

Euroopan komissio pyysi Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtajalle Dimitris Dimitriadisille 11. joulukuuta 2006 lähettämässään kirjeessä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon aiheesta: ”Kaksivuotisraportti EU:n kestävän kehityksen strategiasta.”

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto (kestävän kehityksen seurantaryhmä) antoi lausuntonsa 8. kesäkuuta 2007. Esittelijä oli Lutz Ribbe.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 11.–12. heinäkuuta 2007 pitämässään 437. täysistunnossa (heinäkuun 11 päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 70 ääntä puolesta, 21 vastaan 10:n pidättyessä äänestämästä.

1.   Komitean päätelmät ja suositukset

1.1

Komitea on tyytyväinen siihen, että sen jälkeen kun kesäkuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti uudistetusta kestävän kehityksen strategiasta, aiheesta käytävä keskustelu on selvästi edistynyt. Etenkin sitova velvoite, jonka mukaan joka toinen vuosi on annettava edistymisraportti, vaikuttaa osaltaan siihen, että poliittisille ja yhteiskunnallisille tahoille tiedotetaan aiempaa konkreettisemmin myönteisestä kehityksestä sekä aloista, joilla on soveltamisongelmia.

1.2

ETSK on kestävästä kehityksestä antamissaan aiemmissa lausunnoissa ilmaissut olevansa lähtökohtaisesti tyytyväinen komission, neuvoston ja Eurooppa-neuvoston esittämiin asiakirjoihin. Komitea on kuitenkin esittänyt myös kriittisiä kysymyksiä ja osittain pitkälle meneviä ehdotuksia, joita toimielimet eivät useinkaan ole ottaneet huomioon. ETSK kritisoi nytkin sitä, ettei useimmilla painopistealoilla ole vielä asetettu riittävän konkreettisesti muotoiltuja tavoitteita, mutta etenkin sitä, ettei sovellettavia välineitä esitetä selkeästi.

1.3

ETSK on erityisen tyytyväinen uudistetussa strategiassa mainittuihin päätavoitteisiin ja poliittisiin pääperiaatteisiin ja kehottaa komissiota, neuvostoa ja Euroopan parlamenttia suhtautumaan niihin vakavasti ja ottamaan ne täysin huomioon.

1.4

Komitea toivoo, että ensimmäisessä edistymisraportissa, joka on määrä julkaista syyskuussa 2007, annetaan tarkkaa tietoa muun muassa siitä,

minkälaisilla taloudellisilla välineillä komissio edistää ”markkinoiden avoimuutta ja hintoja, jotka vastaavat tuotteiden ja palvelujen todellisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä kustannuksia (’oikeat hinnat’)”.

miten on tarkoitus toteuttaa käytännössä Eurooppa-neuvoston vaatimus, jonka mukaan jäsenvaltioiden ”olisi suunniteltava uusia toimenpiteitä verotuksen painopisteen siirtämiseksi työstä voimavarojen ja energian kulutukseen ja/tai saastuttamiseen, jotta edistettäisiin työpaikkojen lisäämistä ja kielteisten ympäristövaikutusten vähentämistä koskevia EU:n tavoitteita kustannustehokkaalla tavalla”.

minkälaisella konkreettisella aikataululla komissio aikoo toteuttaa Eurooppa-neuvoston asettaman tavoitteen poistaa vähitellen sellaiset tuet, joilla on huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia, ja miten voitaisiin ottaa huomioon ETSK:n ajatus kanavoida kyseiset varat ainakin osittain ”EU:n kestävän kehityksen rahastoon”.

miten komissio aikoo vastedes välttää kestävän kehityksen politiikassa vaatimusten ja todellisuuden ilmeiset ristiriidat, joita on selvästi vieläkin olemassa esimerkiksi liikennealalla (ks. kohta 4.15 ja 4.16).

miten on meneteltävä niiden jäsenvaltioiden suhteen, jotka eivät ole esittäneet asianmukaista kansallista kestävän kehityksen strategiaa.

1.5

On ymmärrettävää, että dramaattisesti kärjistyvien ilmastovaikutusten vuoksi ilmasto- ja energia-asioita painotetaan erityisesti. ETSK katsoo, että

tämä onkin paikallaan mutta ei saa johtaa strategian muiden avaintekijöiden laiminlyöntiin.

pikaisten poliittisten toimien tarpeesta huolimatta kaikki päätökset tulisi tehdä uudistetussa strategiassa määriteltyjen poliittisten pääperiaatteiden mukaisesti, eli kansalaisten, yritysten ja työmarkkinaosapuolten tulisi osallistua päätöksentekoon, tulisi hyödyntää parhaita käytettävissä olevia tietoja, jne. Näin ei tehty, kun energiapaketin yhteydessä päätettiin valmistaa tulevaisuudessa unionissa käytettävästä polttoaineesta kymmenen prosenttia biomassasta aiemmin päätetyn 5,75 prosentin sijaan. ETSK katsoo asiaan liittyvän mahdollisesti huomattavia ongelmia, ja se tarkastelee niitä aihetta käsittelevästä komission edistymisraportista (1) annettavassa erillisessä lausunnossa.

2.   Lausunnon keskeiset kohdat ja taustatietoja

2.1

Göteborgissa vuonna 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi EU:n kestävän kehityksen strategian. Komissio esitti joulukuussa 2005 tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu — Toimintaohjelma” (2). Tiedonannossa oli määrä vahvistaa ”konkreettiset lisätoimet tulevia vuosia varten”.

2.2

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on viime vuosina tarkastellut useissa lausunnoissaan kestävän kehityksen strategiaa. Komitea on yhä uudelleen painottanut kestävän kehityksen suurta merkitystä yhteiskunnallemme. Se on lähtökohtaisesti kannattanut komission lähestymistapoja ja Eurooppa-neuvoston ajatuksia siitä, että kestävän kehityksen strategia on unionin päästrategia, jonka tavoitteiden mukaan myös Lissabonin strategia on suunnattava.

2.3

ETSK on kestävästä kehityksestä antamissaan lausunnoissa kuitenkin esittänyt usein myös kritiikkiä ja rakentavia kysymyksiä, joihin komissio ja neuvosto eivät tähän mennessä ole osittain vielä vastanneet.

2.4

Viimeisimmässä aiheesta antamassaan lausunnossa ETSK tarkasteli edellä mainittua, komission joulukuussa 2005 antamaa tiedonantoa. Komitea kritisoi lausunnossaan sitä, että komissio ei ”kunnianhimoiseksi” kuvatussa toimintaohjelmassa noudattanut ETSK:n huhtikuussa 2004 esittämiä suosituksia eikä kesäkuussa 2005 itse antamiaan lupauksia. Se ei lupauksistaan huolimatta maininnut selkeitä tavoitteita, jotka se pyrkisi saavuttamaan kestävän kehityksen strategialla.

2.4.1

ETSK muistutti tuolloin siitä, että strategia kuvaa keinoa saavuttaa asetetut tavoitteet. Konkreettisten tavoitteiden puuttuminen hankaloittaa väistämättä välineiden määrittelemistä. Jos ei tiedetä tarkkaan, mihin ollaan menossa, ei voida myöskään määritellä, miten sinne päästään. Tiedonannossa olikin ETSK:n mielestä enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia ja linjauksia.

2.4.2

Jos kansalaisille tai asianomaisille työmarkkinaosapuolille ei kuitenkaan esitetä tavoitteita eikä välineitä eli jos on epäselvyyttä siitä, ”mitä kestävä kehitys tarkoittaa konkreettisesti ja miten tuleva kehitys poikkeaa nykytilanteesta, tämä aiheuttaa asian mahdollisesti koskettamilla aloilla pelokkuutta ja vastustusta”, kuten ETSK toteaa jo vuonna 2004 antamassaan lausunnossa (3). ETSK:n on valitettavasti todettava, ettei asiaa ole kuluneina kolmena vuotena tuskin lainkaan selvennetty, mikä varmasti heikentää kestävän kehityksen politiikan uskottavuutta.

2.5

Vuoden 2006 alkupuoliskon puheenjohtajamaa Itävalta suhtautui asiaan ilmeisesti samalla tavoin. Se jätti komission vuonna 2005 antaman tiedonannon vähemmälle huomiolle ja laati itse uuden asiakirjan, jota valtion- ja hallitusten päämiehet tarkastelivat kesäkuun 2006 huippukokouksessa. Asiakirja hyväksyttiin huippukokouksessa ”uudistettuna strategiana” (4).

2.6

Uudistetussa strategiassa ETSK:lle annetaan — luultavasti sen aihetta koskevan tähänastisen toiminnan vuoksi — merkittävä rooli. Asiakirjan 39 kohdan mukaan komitealla olisi oltava ”aktiivinen rooli kansalaisten omavastuullisuuden lisäämiseksi muun muassa toimimalla katalysaattorina EU:n tason keskustelun kannustamiseksi, ja sitä pyydetään laatimaan komission kaksivuotisraporttiin selvitys”.

2.7

Kantaakseen vastuunsa ja noudattaakseen sille esitettyä toivomusta ETSK antaa käsillä olevan lausunnon. Lausunnossa esitetään muutamia yleishuomioita uudistetusta strategiasta (kohta 3) ja tarkastellaan lyhyesti uudistetun strategian aihealoja (kohta 4). Lopuksi komitea esittää eräitä ajatuksia syyskuuhun 2007 mennessä laadittavan edistymisraportin sisällöstä (kohta 5).

3.   Yleishuomioita uudistetusta strategiasta

3.1

Kun EU:n tärkein poliittinen toimielin tutkii ja uudistaa yhtä politiikoistaan, kuten Eurooppa-neuvosto on tehnyt EU:n kestävän kehityksen strategian osalta, kansalaisyhteiskunta odottaa, että asiakirjassa myös kerrotaan,

miksi uudistus ylipäätään oli tarpeen

millainen tulos saatiin puutteiden analyysista, eli mille aloille ongelmat yksilöitiin

mikä muuttuu vastedes konkreettisesti, mitä aloja ei siis enää käsitellä tai käsitellään toisin tai mitä uusia aloja on otettu mukaan ja miksi

miten aiotaan saavuttaa esimerkiksi välttämätön tavoite integroida kestävä kehitys kaikkien komission pääosastojen työhön.

3.2

Asiakirjassa ei valitettavasti kuitenkaan esitetä tällaisen tarkistuksen taustoja eikä tuloksia. Siinä vain esitetään ”uudistettu” strategia.

3.3

Göteborgin strategiaan sisällytettiin komission antaman tiedonannon perusteella neljä painopistealaa eli

ilmastonmuutokset

liikenne

kansanterveys

luonnonvarat.

3.4

Komission aikanaan luonnoksessa ehdottamia kahta aihetta, nimittäin ”köyhyyden torjuntaa” ja ”ikääntymistä”, ei otettu huomioon Göteborgin strategiassa, eikä Eurooppa-neuvosto perustellut niiden poisjättämistä. ETSK kritisoi asiaa huhtikuussa 2004 antamassaan lausunnossa (5) ja totesi sen olevan ”epäasianmukainen signaali”. Lisäksi kritisoitiin yleisesti sitä, ettei strategiaa esitetty näkyvästi yhdessä asiakirjassa ja että ulkoista ulottuvuutta tarkasteltiin erillisesti omassa asiakirjassaan.

3.5

Uudistetussa strategiassa mainitaan nyt seitsemän keskeistä haastetta sekä niihin liittyvät käytännön tavoitteet ja linjaukset. Kyseessä ovat seuraavat alat:

ilmastonmuutos ja puhtaat energiamuodot

kestävä liikenne

kestävä kulutus ja tuotanto

luonnonvarojen säilyttäminen ja hallinta

kansanterveys

sosiaalinen osallisuus, väestökehitys ja maahanmuutto

maailmanlaajuinen köyhyys ja kestävän kehityksen haasteet.

3.6

Alkuperäisen ja uudistetun strategian vertailu osoittaa, ettei uudistetussa strategiassa ole oleellisesti muutettu painopisteitä. Siinä ainoastaan täydennetään Göteborgin strategiaan sisältyviä aloja komission jo vuonna 2001 antamassa tiedonannossa mainitsemilla keskeisillä aloilla (”köyhyyden torjunta” ja ”väestön ikääntyminen”) sekä aiheella ”kestävä kulutus ja tuotanto”.

3.7

ETSK ymmärtää tämän hyvin, sillä sekä vuonna 2001 esitetyt että tuolloin hylätyt kysymykset eivät ole ratkenneet, ja johdonmukaista poliittista käsittelyä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Kun kuitenkin ajatellaan tähänastisia riittämättömiä poliittisia toimia, on mielenkiintoista vastata kysymykseen, mikä oikeastaan erottaa uudistetun strategian vanhasta ja miten vanhan strategian tähänastista menestystä arvioidaan. Kysymys on tärkeä etenkin siksi, että vältetään syytteet, joiden mukaan uusia asiakirjoja esittämällä pikemminkin luodaan hämmennystä kuin vahvistetaan tarvittavaa prosessia poliittisesti. ETSK on useaan otteeseen tuonut esiin, ettei kestävän kehityksen politiikkaa voida mitata hallinnon eikä poliittisten päättäjien tuottamien asiakirjojen määrällä vaan ainoastaan konkreettisesti tehokkailla toimilla.

3.8

Uudistettu strategia perustuu erinomaisiin kestävän kehityksen periaatteisiin, joita on määrä kehittää tavoitteiksi ja toimenpiteiksi kullakin seitsemällä valitulla painopistealalla. Samalla on tarkoitus toteuttaa eräitä horisontaalisiin aiheisiin liittyviä toimia sekä edistää soveltamista ja kehityksen seurantaa. Näin ollen uusi strategia on epäilemättä edeltäjiään kehittyneempi.

3.9

Ensimmäiset merkit viittaavat siihen, että nykyisin painotetaan ilmastonmuutosta ja energiaa koskevien strategian osien tarkastelua. Tämä onkin paikallaan mutta ei saa johtaa strategian muiden avaintekijöiden laiminlyöntiin. Strategian soveltamisen uudelleentarkastelu tarjoaa hyvän mahdollisuuden tutkia tätä kysymystä ja pyrkiä antamaan strategialle nykyistä enemmän merkitystä ja pontta kaikilla sen kattamilla avainaloilla. Komitea painottaa jälleen kerran, että kestävä kehitys on laaja-alainen integroitu lähestymistapa, ei erilaisten vaihtoehtojen luettelo, josta voidaan valita tietyt toimet. Ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet ja linjaukset ovat erittäin selkeitä, tarkkoja ja riittävän kiireellisiä toimien käynnistämiseksi. Useimmat muut kestävän kehityksen strategian alat ovat kuitenkin sisällöltään ja aikataulultaan liian epätarkkoja, jotta niiden perusteella voitaisiin saada aikaan merkittäviä muutoksia.

3.10

Mitä tulee strategian soveltamisalaan, ovat uuden strategian seitsemän aihepiiriä on parannus verrattuna edeltävän strategian neljään aihepiiriin, joita oli liian vähän. Strategiasta puuttuu kuitenkin edelleen tärkeitä aloja. ETSK kehottaa jo huhtikuussa 2004 antamassaan valmistelevassa lausunnossa (6) käsittelemään maataloutta omassa luvussaan. Komitea toistaa nyt kehotuksensa, sillä se on useaan otteeseen ilmoittanut epäilevänsä suuresti sitä, onko ”eurooppalaisen maatalousmallin” mukainen kestävä maatalous ylipäätään toteutettavissa maailmanmarkkinaehdoilla. Komitean epäilyjä siitä, onko YMP todella kehittymässä oikeaan suuntaan, vahvistaa se seikka, että valtion- ja hallitusten päämiehet vähensivät huomattavasti etenkin kestävän maatalouden kehittämiselle erityisen tärkeän YMP:n toisen pilarin määrärahoja rahoituskautena 2007–2013. ETSK on useaan otteeseen kritisoinut asiaa ja kysyy, miten tällainen päätös voi olla yhdenmukainen kestävän kehityksen politiikan kanssa. Aiheen ”maatalous” käsittely uudistetun strategian kohdassa ”luonnonvarat” ei ratkaise ongelmaa.

3.11

Kun tarkastellaan sitä, voiko maailmanlaajuisten ja avointen markkinoiden mukaan suuntautunut eurooppalainen maatalouspolitiikka olla kestävää, tullaan automaattisesti perusluonteiseen kysymykseen tuotannon ja kaupan maailmanlaajuisista pelisäännöistä. Maailman kauppajärjestö WTO on sopimuksiin perustuva järjestö, jonka tavoitteena on edistää vapaata maailmankauppaa. Vapaa ja liberalisoitu kauppa ei kuitenkaan ole välttämättä automaattisesti kestävää, kuten ETSK on useaan otteeseen todennut. Sitä, miten vapaasta kaupasta voi muodostua kestävän kehityksen periaatteiden mukaista kauppaa, ei uudistetussa strategiassa valitettavasti tarkastella. Se on huomattava puute! ETSK:n on valitettavasti todettava, että asiasta EU:ssa vastaavat tahot ovat tähän mennessä jättäneet vastaamatta kyseiseen, komitean jo kolme vuotta sitten esiin tuomaan kysymykseen (7). ETSK toteaa kuitenkin tyytyväisenä, että EU on viime vuosina pyrkinyt neuvottelemaan maailmankaupan uusista säännöistä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin piirissä.

3.11.1

Maailmanlaajuinen ulottuvuus on luonnollisesti erittäin merkittävä EU:n kestävän kehityksen strategialle, sillä EU:n talouteen vaikuttaa tietysti myös unionin talousalueen ulkopuolinen kehitys. EU:n strategioiden on näin ollen oltava yhdenmukaisia kestävään kehitykseen tähtäävän yleisen lähestymistavan kanssa ja edistettävä sitä aktiivisesti. Tämä tunnustetaan uudistetussa strategiassa, sillä siinä viitataan vuosituhattavoitteiden, Kioton prosessin, YK:n ympäristöohjelman (UNEP) ja muiden maailmanlaajuisten aloitteiden tukemiseen. Strategiassa tunnustetaan myös tarve käyttää globalisaatiota ”kestävää kehitystä edistävällä tavalla” Siinä todetaan, että komissio aikoo ehdottaa vuonna 2007 EU:n kestävän kulutuksen ja tuotannon toimintasuunnitelmaa. ETSK katsoo kuitenkin, että tarvitaan laaja-alaisempaa analyysia, jotta voitaisiin toivoa maailmanlaajuiseen eriarvoisuuteen liittyvien asioiden käsittelyä. Uudet teollistuvat maat pyrkivät luomaan kasvua, sillä ne haluavat oikeutetusti parantaa elintasoaan, mutta kyseisen toiminnan vaikutus maailman luonnonvaroihin ja järjestelmiin on lähes varmasti katastrofaalinen. Strategiassa on näin ollen paikallaan viitata planeetan kantokyvyn rajoihin, sillä kantokyky on jo tiukilla 200 vuotta kestäneen ja epätasaisesti jakautuneen teollistumisen vuoksi.

3.11.2

ETSK ehdottaa, että komissio laatii tiedonannon maailmanlaajuisesti yhteisten luonnonvarojen hallintaan ja jakamiseen sovellettavista lähestymistavoista. Tiedonannossa tulisi keskittyä pitkän aikavälin kehykseen kasvihuonekaasupitoisuuksien vakiinnuttamiseksi ”turvalliselle” tasolle jakamalla päästöoikeudet sopimuksen perusteella maailman valtioiden kesken. Asukaskohtaisten päästöjen tulisi sovitussa ajassa lähetä toisiaan, ja tiettyyn ajankohtaan mennessä päästötasojen tulisi olla yhtä suuret. Tällaisessa mallissa, josta jo keskustellaan laajalti ja joka tunnetaan nimellä ”vähennä ja lähennä” (contraction and convergence), voidaan ottaa huomioon sekä väestönkasvu, teollisuuskapasiteetti ja maailmanlaajuistuminen että vaatimukset jakaa planeettamme ilmakehä yhteisenä luonnonvarana oikeudenmukaisesti ja järkevästi.

3.12

Tavoitteiden selkeys. Kestävä kehitys hyväksytään laajalti yhteiskunnan päätavoitteeksi. Jotta kestävän kehityksen strategia voi antaa todellisia virikkeitä, on sitä toteutettaessa sovellettava tiukkaan analyysiin perustuvia konkreettisia ja mitattavia tavoitteita ja linjauksia. Uuteen strategiaan sisältyy monia tavoitteita ja toimia, mutta niitä ei ole tarkoitus analysoida millään tavoin määrällisesti tietojen ja kehityksen osalta tai laadullisesti kysymyksenasettelujen ja ongelmien osalta. Useinkaan ei siis ole selvää, miksi tietyt tavoitteet ja toimet on valittu, miten niiden toteuttamisen edistymistä on määrä arvioida ja miten ne ylipäätään voivat vaikuttaa kestävään kehitykseen. Strategian uudelleentarkastelun tulisi tarjota tilaisuus kyseisten seikkojen tarkentamiseen ja selkeyttämiseen, jotta edistystä voitaisiin tulevaisuudessa arvioida nykyistä järjestelmällisemmin.

3.13

ETSK esittää kritiikin ohella myös myönteisiä huomioita. Uudistetussa strategiassa muotoillaan komission joulukuussa 2005 esittämään toimintaohjelmaan verrattuna selvästi enemmän konkreettisia tavoitteita, jotka koskevat esimerkiksi ilmastonmuutokseen vaikuttavien päästöjen rajoittamista tai energiatehokkuutta. Etenkin maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä, joissa tarkastellaan erityisesti ilmasto- ja osittain myös energiapolitiikkaa, esitetään nyt selkeästi eräitä tavoitteita.

3.14

Strategian toteuttamisvälineet. Uudistetussa strategiassa ei — kuten ei myöskään maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä — kuitenkaan tuoda riittävän selkeästi esiin, minkälaisilla välineillä kyseiset konkreettiset tavoitteet on määrä saavuttaa ja minkälaista strategiaa on tarkoitus noudattaa. On kuitenkin mielenkiintoista, että nyt annetaan — ainakin rivien välistä — ymmärtää, mitä mahdollisia välineitä voidaan käyttää. Tällaiset viittaukset ovat ETSK:n mielestä vielä aivan liian epätarkkoja, ja sen vuoksi edistymisraportissa voitaisiin ja siinä tulisi esittää asiasta konkreettisia ajatuksia, korjata näin strategian puutteita ja ohjata sitä (ks. kohta 5).

4.   Erityishuomioita uudistetusta strategiasta

4.1

Tarkistetussa strategiassa painotetaan, että Lissabonin strategiaan liittyvän prosessin dynamiikka on välttämättä integroitava kestävän kehityksen laaja-alaisempiin tavoitteisiin. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan esitetä vakavasti otettavaa analyysia siitä, miten kasvu- ja kehitysmalleja on maailmassa muutettava nykyistä kestävämmän toimintaympäristön luomiseksi tulevaisuudessa. Kestämättömän kehityksen mukaisen toiminnan seuraukset ovat yhä ilmeisemmät. Niitä ilmentävät erityisen selkeästi ilmastonmuutosten kohtalokkaat seuraukset mutta myös edelleen jatkuva biologisen monimuotoisuuden väheneminen koko maailmassa, rikkaiden ja köyhien välinen yhä levenevä kuilu, raaka-aineiden odotettavissa oleva ehtyminen jne.

4.2

Seurauksilla on kohtalokkaita taloudellisia vaikutuksia. Tietyillä alueilla talouden nykyinen perusta on vaarassa luhistua kokonaan. Esimerkiksi Sveitsissä pankit eivät enää myönnä luottoja sijoittajille, jotka aikovat investoida talviurheiluinfrastruktuuriin, ellei investointikohde sijaitse vähintään 1 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Jos ilmasto muuttuu Välimeren alueella nykyistä lämpimämmäksi ja kuivemmaksi, on maatalouden ja matkailun tulevaisuus alueella yhä epävarmempaa.

4.3

”EU:ssa käytetään julkisia varoja rannikoiden suojelemiseksi eroosiolta ja tulvilta arviolta 3,2 miljardia euroa, kun kyseiset varat vuonna 1986 olivat 2,5 miljardia euroa. Tutkimusten mukaan rannikoiden eroosion aiheuttamat kustannukset ajanjaksona 1990–2020 ovat vuosittain keskimäärin 5,4 miljardia euroa”. Kyseisillä huomattavilla varoilla voidaan kuitenkin estää tai lievittää vain osittain tulevia kielteisiä seurauksia.

4.4

Tilanne on vakava, sillä elämme talousjärjestelmässä, jossa esimerkiksi terveydenhuoltokustannuksia ja ympäristövahinkoja — kuten vuoden 2007 alun Kyrill-myrskyn aiheuttamia miljardivahinkoja — arvioidaan kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna myönteisesti, sillä ne nostavat osaltaan bruttokansantuotetta. ETSK on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto alkaa uudistetussa strategiassaan lopulta — vaikkakin valitettavasti vain marginaalisesti — tarkastella aiempaa enemmän tätä ristiriitaa. Eurooppa-neuvosto on täysin oikeassa vaatiessaan uudistetun strategiansa kohdassa 20, että ”kansantalouden tilinpidon keskeistä osaa voitaisiin laajentaa muun muassa siten, että otetaan huomioon varanto ja virta -käsitteet (stock and flow) ja markkinoiden ulkopuolinen työ, ja sitä voitaisiin täydentää ottamalla siihen mukaan satelliittitilinpito, johon kuuluvat esimerkiksi ympäristömenot ja materiaalivirrat”.

4.5

ETSK muistuttaa tässä kohden vuonna 2004 esittämästään ajatuksesta, jonka mukaan se ”katsoo aiheelliseksi keskustella kestävän kehityksen strategian puitteissa avoimesti myös aiemmin lähes tabuina pidetyistä kysymyksistä. Yksi näistä kysymyksistä koskee jatkuvaa talouskasvua, joka on kaikkien politiikkojen ensisijainen tavoite ja keskeinen näkökohta” (8). Komitea on näin tuonut esiin, ettei kasvua voida mitata pelkästään määrällisesti. On levitettävä ”uutta kasvuajatusta”, jossa etualalla ovat laadulliset ja kestävän kehityksen kriteerien mukaan suuntautuneet tavoitteet. Komission ja neuvoston tulisi hyödyntää esitettävää edistymisraporttia siten, että

selvitetään, aiheuttaako yhteiskunnan ja talouden hyvinvoinnin mittarina käytetty indikaattori ”bruttokansantuote” tähän mennessä tiedostamattoman tai vaietun ristiriidan kestävän kehityksen strategian ja Lissabonin strategian välille.

esitetään, minkälaisen uuden ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisen ”hyvinvointi-indikaattorin” tulisi konkreettisesti olla.

4.6

Monet esimerkit osoittavat, ettei taloudellinen ja ympäristöpoliittinen kehitys välttämättä nosta bkt:tä mutta että se voi luoda työllisyyttä ja vähentää ympäristön kuormitusta. Kun tavanomaiset tehottomat hehkulamput korvataan energiansäästölampuilla, sähköä kuluu vähemmän ja bkt pikemminkin alenee — myös toteutettavat investoinnit huomioon ottaen. ETSK toivoo kuitenkin, että tällainen ”kasvu” yleistyy myös rakennusten eristämisen, polttoainetta säästävien moottorien ja energiatehokkaiden laitteiden avulla.

4.7

Komitea onkin tyytyväinen siihen, että komissio on nyt tutkinut bkt:lle vaihtoehtoisia yhteiskunnallisen hyvinvoinnin mittareita ja ilmaisee olevansa hyvin kiinnostunut tästä työstä.

4.8

Kestävää kehitystä ei voida toteuttaa ilmaiseksi, kuten ETSK on jo useaan otteeseen korostanut. Lisäksi komitea on moneen kertaan painottanut, että makrotalouden tasolla on toteutettava ja toteutetaan ratkaisevia rakenteellisia muutoksia, halutaan niitä tai ei. Poliittisten päättäjien tehtävänä tulisi olla välttämättömän muutoksen käynnistäminen varovasti, jotta vältetään suurimmat kriisit ja lievennetään vakavampia seurauksia.

4.9

Kun ajatellaan vastuuta ongelmien ratkaisusta, komitea muistuttaa, etteivät poliittiset päättäjät ole mikrotaloudellisella tasolla yksinään vastuussa oikeiden perusedellytysten luomisesta. Vastuu on myös talouselämällä ja yksittäisillä kansalaisilla. Komissio on jo usean vuoden ajan muistuttanut oikeutetusti yritysten sosiaalisesta vastuusta, jonka myötä vastuu ulottuu työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kautta talouden sekä sosiaali- ja ympäristöasioiden aloille.

4.10

Eurooppa-neuvosto muistuttaa uudistetussa strategiassaan siitä, että se ”luo yleisen toimintakehyksen, jonka osana talouteen liittyvät, sosiaaliset ympäristötavoitteet voivat vahvistaa toisiaan” (9). Eurooppa-neuvosto on myös sitä mieltä, että kaikkien EU:n poliittisten päätösten on perustuttava kestävän kehityksen sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien näkökohtien ”tasapuoliseen” arviointiin ja että tässä yhteydessä on otettava huomioon ”kestävän kehityksen ulkoiset näkökohdat ja toiminnan puutteesta aiheutuvat kustannukset”. Kuitenkin heti kun uudistetussa strategiassa on kyse rahoituksesta, ei enää puhuta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta vaan yhtäältä komission ja jäsenvaltioiden välisestä institutionalisoidusta vuoropuhelusta ja toisaalta talouden toimijoiden vuoropuhelusta tuotteiden ja prosessien tulostavoitteiden asettamiseksi.

4.11

ETSK korostaa, että on tärkeää keskustella toteutettavista poliittisista toimista laaja-alaisesti kaikkien yhteiskunnallisten tahojen kanssa, ottaa aina huomioon uudessa strategiassa asetetut päätavoitteet ja pääperiaatteet ja suhtautua niihin todella vakavasti. Vain näin voidaan välttää mahdollisia vääriä kehityskulkuja, saavuttaa laaja-alainen yhteiskunnan hyväksyntä sekä luoda kestävästä kehityksestä todellinen toimintaperiaate.

4.11.1

Esimerkkinä siitä, miten ei tule menetellä, ovat Eurooppa-neuvoston energiapaketin yhteydessä tekemät päätökset, jotka koskevat biopolttoaineiden kymmenen prosentin osuutta polttoaineesta aiemmin päätetyn 5,75 prosentin sijaan. ETSK kannattaa painokkaasti Eurooppa-neuvoston asettamaa tavoitetta vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 tai 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (unionin ulkopuolisten kumppanien sitoumuksista riippuen) ja on tyytyväinen myös tätä pidemmälle meneviin tavoitteisiin (päästöjen vähentäminen 60-80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä). Biopolttoaineiden käytöllä ei tule tukea vain tätä tavoitetta, vaan sen on oltava myös muiden pääperiaatteiden mukainen.

4.11.2

On siis otettava huomioon niin energia- kuin ympäristötase sekä maankäytöstä mahdollisesti syntyvän kilpailun vaikutukset (kotimaassa ja maailmanlaajuisesti). Parhaillaan yhä tiiviimmin käydyt keskustelut — esimerkiksi fossiilisten energialähteiden erittäin suuresta käytöstä tuotettaessa muka hiilidioksidittomia biopolttoaineita (10), niiden todellisesta vaikutuksesta ilmastoon (11) tai vaikutuksista elintarviketuotantoon (12) — osoittavat, ettei kaikkiin kestävän kehityksen kysymyksiin ole läheskään vielä vastattu riittävästi. ETSK antaa tästä erittäin tärkeästä aiheesta erillisen lausunnon.

4.12

Komitea on tyytyväinen siihen, että kestävän kehityksen talouspoliittisista ja rahoitukseen liittyvistä seurauksista käytävä keskustelu on muun muassa Sternin raportin esittämisen jälkeen muuttunut asiallisemmaksi. Sternin raportin laskelmien mukaan esimerkiksi ilmastonmuutosten seurausten torjumiseksi tarvitaan ”vain” prosentti bruttokansantuotteesta. Vattenfallin tutkimuksessa, joka esitettiin Davosissa kokoontuneelle Maailman talousfoorumille, tullaan siihen tulokseen, että kyseisten seurausten torjuminen on vieläkin ”edullisempaa”. Vaikka prosentti bruttokansantuotteesta vaikuttaa konkreettisena rahamääränä valtavan suurelta summalta, on sitä verrattava muihin politiikanaloihin, jotka myös edellyttävät huomattavia varoja. Niin sanotun TINA-hankkeen (13) toteuttaminen liikennealalla edellyttäisi esimerkiksi vuoteen 2015 mennessä vuosi-investointeja, jotka olisivat noin 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta pelkästään määritellyillä liikennekäytävillä. Hankkeen kustannukset olisivat siis korkeammat kuin Sternin laskelmat ilmastonmuutosten seurausten torjumiseksi.

4.13

Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta vaan pikemminkin rakenteellisista muutoksista. Uudistetussa strategiassa vaaditaan esimerkiksi, että ”puretaan taloudellisen kasvun ja liikenteen kysynnän välinen kytkös ympäristövaikutusten vähentämiseksi”. ETSK on tähän tyytyväinen. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että on pohdittava kriittisesti esimerkiksi niin sanotun JOT-tuotannon (”juuri oikeaan tarpeeseen”) perusteita. Yritykset ovat JOT-tuotannon myötä luopuneet varastoistaan ja niihin liittyvistä kustannuksista ja muuttaneet kuorma-autot tai tavarajunat liikkuviksi varastoiksi.

4.14

Komitean on kuitenkin valitettavasti todettava, että vaatimusten ja oletetun todellisuuden välillä on varsin nopeasti havaittavissa eroja. Vain 13 päivää sen jälkeen, kun Eurooppa-neuvosto päätti mainitusta käytännön tavoitteesta ja linjauksesta, Euroopan komissio esitti asiakirjan ”Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi” (14). Sen mukaan vuosina 2000–2020 bruttokansantuote kasvaa todennäköisesti 52 prosenttia, maatiekuljetukset 55 prosenttia ja lentoliikenne 108 prosenttia. Edellä mainittu kytkös on määrä purkaa toivotulla tavalla etenkin rautateiden tavarakuljetusten (+ 13 prosenttia) ja rautateiden henkilöliikenteen (+ 19 prosenttia) avulla.

4.15

ETSK voi vain todeta erittäin hämmästyneenä, ettei liikennepolitiikasta annetun valkoisen kirjan väliarviointia eikä uudistetun kestävän kehityksen strategiaa ole ilmeisesti koordinoitu, sillä vaatimusten ja todellisuuden ilmeistä ristiriitaa ei mainita lainkaan. Komissio vaikuttaa liikennealalla luopuneen kestävän kehityksen strategian ensimmäisestä erityistavoitteesta, jonka mukaan talouskasvun ja liikenteen kasvun välinen yhteys tulee katkaista. Komission on vastedes tehtävä kaikki mahdollinen, jotta tällaisia ristiriitoja ei ylipäätään voi syntyä. Liikennealalla on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan löytämään uudelleen keinoja kaupunkien ja kuntien sekä erilaisten toimintojen järjestämiseksi siten, että tavara- ja henkilöliikenteen matkoja voidaan jatkuvasti lyhentää sen sijaan, että ihmisten ja tavaroiden on taitettava yhä pidempiä matkoja kohteensa saavuttamiseksi. Tämä edellyttää vero- ja maankäyttöpolitiikan mukauttamista sekä kaikkien hallintotasojen — EU:n tasolta paikallisviranomaisiin — välistä koordinointia.

4.16

Kun ajatellaan yhä lisääntyviä liikenneongelmia, uudistettu strategia on lähinnä pettymys. ETSK:n on todettava, että EU tarkastelee energiapolitiikkaa huomattavasti konkreettisemmin kuin liikenneasioita, vaikka liikenteen haittavaikutukset niin ilmaston kuin ympäristön- ja luonnonsuojelun kannalta lisääntyvät edelleen.

4.17

Kestävän kehityksen strategiasta annettavassa edistymisraportissa tulisi tarkastella maaliskuussa 2007 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä (15), joiden mukaan päästökauppajärjestelmä voitaisiin mahdollisesti ulottaa maa- ja meriliikenteeseen, sekä arvioida tästä mahdollisesti aiheutuvia vaikutuksia myös muihin välineisiin verrattuna.

5.   Edistymisraportin sisältö

5.1

ETSK on tyytyväinen siihen, että uudistetun strategian 33 kohdan mukaan komissio antaa vastedes joka toinen vuosi (ensimmäisen kerran syyskuussa 2007) kestävän kehityksen strategian täytäntöönpanosta EU:ssa ja jäsenvaltioissa edistymisraportin, jossa käsitellään myös tulevia painopisteitä, suuntauksia ja toimia. ETSK toivoo, että tässä yhteydessä vastataan vielä avoimiksi jääneisiin kysymyksiin.

5.2

Tämä on erittäin tärkeää etenkin melko epätarkasti mainittuja verotus- ja taloudellisia välineitä ajatellen. Kohdassa 22 esimerkiksi todetaan, että ”jotta edistettäisiin markkinoiden avoimuutta ja hintoja, jotka vastaavat tuotteiden ja palvelujen todellisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä kustannuksia (’oikeat hinnat’), olisi käytettävä tarkoituksenmukaisimpia taloudellisia välineitä”. Kohdassa esitetään komiteankin useaan otteeseen esiin tuoma vaatimus ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä hintoihin sekä sitä varten tarvittavista välineistä. ETSK muistuttaa, että asiasta on keskustelu jo vuosia enemmän tai vähemmän tuloksettomasti. Komissio antoi maaliskuun 2007 lopulla kolme vuotta myöhässä vihreän kirjan markkinapohjaisista ohjauskeinoista ympäristöä ja asiaan liittyviä toimintapoliittisia tarkoituksia varten. Sen myötä keskustelu on edistynyt. Komitea seuraa, että edistymisraporttien myötä tätä kestävän kehityksen kannalta keskeistä kysymystä viedään viimeinkin eteenpäin.

5.3

Eurooppa-neuvosto eli valtion- ja hallitusten päämiehet vaativat jäsenvaltioilta kohdassa 23, että niiden ”olisi suunniteltava uusia toimenpiteitä verotuksen painopisteen siirtämiseksi työstä voimavarojen ja energian kulutukseen ja/tai saastuttamiseen, jotta edistettäisiin työpaikkojen lisäämistä ja kielteisten ympäristövaikutusten vähentämistä koskevia EU:n tavoitteita kustannustehokkaalla tavalla”. ETSK on tähän tyytyväinen ja kehottaa komissiota tarkastelemaan kohtaa laajalti edistymisraportissaan sekä tekemään konkreettisia ehdotuksia siitä, miten tavoitteeseen voidaan päästä. Tässä yhteydessä on tutkittava tarkkaan sekä ympäristöpoliittisia vaikutuksia että kustannusten jakautumista, jotta verotuksen muutos ei rankaisisi sosiaalisesti heikossa asemassa olevia.

5.4

ETSK suhtautuu myönteisesti siihen, että ”komission olisi vuoteen 2008 mennessä esitettävä alakohtainen toimintasuunnitelma sellaisten tukien uudistamiseksi, joilla on huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia ja jotka eivät sovi yhteen kestävän kehityksen kanssa”. Komitea kannattaa tavoitetta, jonka mukaan tuet ”poistetaan asteittain”. Komitean mielestä tässä yhteydessä olisi kuitenkin hyödyllistä määritellä tukien asteittaiselle poistamiselle konkreettinen aikataulu ja varmistaa samalla, että näin säästyneet varat siirretään tarvittaessa uuteen ”EU:n kestävän kehityksen rahastoon”. Jäsenvaltiot voivat turvautua rahastoon, jos ympäristön säilyttämiseen tähtäävä toimenpide aiheuttaa jäsenvaltioiden viranomaisille suhteettomina pidettäviä kustannuksia (Nizzan sopimuksen 175 artiklan 5 kohta ja 174 artiklan 1 kohta).

5.5

ETSK on aiemmissa lausunnoissaan yhä uudelleen todennut, että kansalaisten, yritysten ja muiden asianomaisten tahojen on tärkeää saada selkeä yleiskuva siitä, mitä poliittisella tasolla on suunniteltu konkreettisesti ja miksi. Vain tällöin kansalaiset ovat valmiita seuraamaan ja tukemaan aktiivisesti kyseistä välttämätöntä prosessia. Tämän vuoksi komitea kannattaa Eurooppa-neuvoston komissiolle antamaa toimeksiantoa, jonka mukaan ”komission olisi tuotettava yleisölle tarkoitettu tätä strategiaa koskeva opas, joka sisältäisi myös jäsenvaltioiden hyvät käytännöt ja hyvät toimintatavat” (ks. kohta 26). Valitettavasti tässäkään kohden ei esitetä konkreettista suunnitelmaa, ja asiaa tulisikin tarkastella edistymisraportissa.

5.6

Strategiassa velvoitetaan parantamaan politiikan muotoilua käyttämällä nykyistä enemmän vaikutustenarviointia ja kutsumalla sidosryhmät entistä enemmän mukaan toimiin. Komitea on tyytyväinen velvoitteeseen ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tutkimaan vaikutustenarvioinnista kestävän kehityksen alalla saatuja kokemuksia sekä varmistamaan, että sitä sovelletaan tehokkaasti kaikilla politiikan ja toiminnan aloilla.

5.7

ETSK pitää hyvin tärkeänä ajatusta, jonka mukaan ”olisi laadittava konkreettinen ja realistinen visio EU:n tiestä kohti kestävää kehitystä seuraavien 50 vuoden aikana” (kohta 27). Tässäkin yhteydessä on kysyttävä, mitä ehdotetaan konkreettisesti ja mihin mennessä. Komitea kehottaa jo nyt ulottamaan kyseisen vision myös vuoden 2060 jälkeiseen aikaan. Uudistetusta strategiasta annetussa asiakirjassa ilmoitettuja velvoitteita ja päätavoitteita (16) ajatellen tulisi myös hyvin pitkän aikavälin yhteiskunnalliset valinnat tehdä mahdollisimman pian. Maaliskuun alussa 2007 pitämässään huippukokouksessa Eurooppa-neuvosto oikeastaan aloitti tämän prosessin ilmoittamalla, että ”(kehittyneiden maiden) olisi myös vähennettävä kollektiivisesti päästöjään vuoteen 2050 mennessä 60-80 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna” (17). Eräiden fossiilisten tai uusiutumattomien raaka-aineiden varannot riittävät varmasti yli 50 vuodeksi, mutta ne ovat joka tapauksessa rajalliset. Onkin paikallaan pohtia jo nyt 50 vuoden jälkeistä aikaa, jos sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus on tarkoitus ottaa vakavasti.

5.8

Komitea olisi tyytyväinen, jos kyseiset horisontaaliset näkökohdat, joiden tulisi ulottua poliittisen suunnittelun kaikille tasoille (unioni ja jäsenvaltiot), otettaisiin huomioon myös strategian osa-aloilla, jotta ne olisivat tehokkaita. Strategiassa ei kuitenkaan ilmoiteta, miten tämä on määrä varmistaa. Se johtuu luultavasti siitä, että nykytilanteessa — joka vahvistetaan EU:n perustuslakiluonnoksessa — unionilla on alalla jaettu toimivalta, ja jäsenvaltiot huolehtivat ympäristöpolitiikan rahoittamisesta ja täytäntöönpanosta (Nizzan sopimuksen 175 artiklan 4 kohta). Toimijoita ei näin ollen tarkenneta.

5.9

Uudistetussa strategiassa todetaan, että kukin jäsenvaltio nimeää yhteyshenkilönä toimivan edustajan. ETSK edellyttää, että edistymisraportissa ilmoitetaan, onko edustajat nimetty ja miten yhteistyö toimii.

5.10

Ensimmäisessä edistymisraportissa tulisi myös tarkastella sitä, ovatko kaikki jäsenvaltiot laatineet (ensimmäisen) kansallisen strategiansa kesäkuuhun 2007 mennessä. ETSK kysyykin, kuka tarkastaa kansalliset strategiat ja minkälaisten kriteerien perusteella ja mitä seurauksia koituu siitä, jos jäsenvaltiot eivät ole laatineet kansallisia strategioitaan tai jos ne eivät ole asianmukaisia.

5.11

Eurooppa-neuvosto mainitsee kohdassa 41 kansallisten strategioiden ”vapaaehtoiset vertaisarvioinnit”, jotka tulisi aloittaa vuoden 2006 aikana ensimmäisen jäsenvaltioiden ryhmän osalta. Edistymisraportissa tulisi antaa tietoa vertaisarviointien tuloksista sekä siitä, minkälaisia päätelmiä tuloksista on tehtävä unionin strategian kannalta.

5.12

ETSK tunnustaa täysin jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten toimivallan monissa kestävän kehityksen kysymyksissä ja on tietoinen siitä, niiden on useissa ongelmissa tärkeää kehittää oma lähestymistapansa ja tehtäväkenttänsä. Komitea katsoo kuitenkin, että jos kestävää kehitystä halutaan edistää tarvittavissa määrin, myös komission on vahvistettava edellytyksiään, jotta kehitystä voidaan seurata kokonaisuudessaan ja uusia toimia voidaan käynnistää siellä, missä strategian toteuttaminen vaikuttaa kangertelevan ja missä tarvitaan yhteistä lähestymistapaa. ETSK epäilee, ettei pelkkä hyviksi osoittautuneiden käytänteiden koordinointi ja vaihto ole riittävää. Komitea olisi tyytyväinen, jos se voisi saada vuosittain tiivistelmän jäsenvaltioissa saaduista, tarkistettavista tuloksista.

5.13

Strategiassa suositellaan kestävän kehityksen kansallisten neuvostojen perustamista tai vahvistamista. Kansallisilla neuvostoilla on merkittävä rooli valmisteltaessa kansallisia kestävän kehityksen strategioita, ja ne voivat edistää toimia jäsenvaltioissa ja saada kansalaisyhteiskunnan mukaan kestävään kehitykseen liittyviin toimiin ja seurantaan. Kansallisten neuvostojen tehtäviin kuuluu myös kestävän kehityksen strategian soveltaminen säilyttämällä strategian taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristönsuojelua koskevien osatekijöiden välinen dynaaminen tasapaino. Komitea ei ole havainnut, että kyseisen suosituksen noudattaminen olisi edistynyt huomattavasti, ja tutkii aihetta myöhemmin kuluvana vuonna. Komitea suosittelee tällä välin, että soveltamisen uudelleentarkastelussa asiaa tutkittaisiin yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

5.14

Jäsenvaltioiden ja komission on tärkeää pohtia edelleen sitä, miten niiden omissa rakenteissa varmistetaan kestävän kehityksen piiriin kuuluvien asioiden koordinointi. Kestävä kehitys on monialainen ja integroiva käsite, joka tulisi asettaa etualalle yksiköiden ja virastojen alakohtaisiin huolenaiheisiin nähden ja jonka tulisi toisinaan muuttaa niitä. Kokemukset osoittavat, että näin voi tapahtua käytännössä vain, jos hallinnossa on kestävää kehitystä edistävä vahva keskusyksikkö, jolla on riittävästi tietoa ja vaikutusvaltaa haastaa aiemmat ala- tai yksikkökohtaiset käsitykset sekä keskustella niistä. Edistymisraportissa tulisi tarkastella sitä, missä komission omissa yksiköissä on vielä parantamisen varaa. ETSK on varma siitä, että tällaisia yksiköitä on olemassa (vrt. kohdat 4.15 ja 4.16).

5.15

Strategiassa todetaan oikeutetusti, että kestävä kehitys on integroitava täysin alue- ja paikallisviranomaisten tehtäviin ja käytänteisiin kaikilla tasoilla. Eräät eurooppalaiset paikallis- ja alueviranomaiset ovat edelläkävijöinä omaksuneet kestävän kehityksen mukaisen lähestymistavan työssään ja kehittäneet uudenlaisia ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja muihin kestävän kehityksen haasteisiin. Strategian soveltamisen uudelleentarkastelu on hyvä tilaisuus luoda katsaus kestävän kehityksen edistymiseen alue- ja paikallistasolla sekä pohtia sitä, miten parhaiden toimijoiden käytänteitä voidaan levittää yhä laajemmalle.

5.16

Kohdassa 45 todetaan, että vuoteen 2011 mennessä on päätettävä, milloin EU:n kestävän kehityksen strategian ”tarkistus” on aloitettava. ETSK ei kannata tätä menettelyä. Jos edistymisraportista ilmenee, että unionilla on vaikeuksia kestävän kehityksen tiellä, ei strategia (keino tavoitteen saavuttamiseksi) ole oikea. Siinä tapauksessa tarkistukseen on ryhdyttävä välittömästi eikä vasta vuonna 2011.

Bryssel 11. heinäkuuta 2007

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS


(1)  KOM(2006) 845 lopullinen.

(2)  KOM(2005) 658 lopullinen, 13.12.2005.

(3)  EUVL C 117, 30.4.2004, sivu 22, kohta 2.2.1.

(4)  Euroopan unionin neuvosto, asiakirja 10917/06, 26.6.2006, ”EU:n kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelu — Uudistettu strategia”.

(5)  EUVL C 117, 30.4.2004.

(6)  EUVL C 117, 30.4.2004.

(7)  EUVL C 117, 30.4.2004, mm. kohta 0.8 sekä kohta 6.4 ja sitä seuraavat kohdat.

(8)  EUVL C 117, 30.4.2004, sivu 22, kohta 2.3.9.

(9)  Ks. kohta 8.

(10)  Maissista valmistettavan etanolin energiasisällöstä 83 prosenttia on peräisin fossiilisista energialähteistä.

(11)  Huomattavan ilokaasumäärän syntyminen rapsin tuotannossa (tutkimus saatavilla vielä ennen kesätaukoa, siis täysistuntoon mennessä).

(12)  Meksikossa on sattunut levottomuuksia tortillojen hinnannousun vuoksi, sillä maissia käytetään yhä enemmän autojen polttoaineen lähteenä.

(13)  TINA = Transport Infrastructure Needs Assessment.

(14)  KOM(2006) 314 lopullinen.

(15)  Ks. kohta 35.

(16)  Nimittäin ”tulevien sukupolvien” mahdollisuudet ”vastata omiin tarpeisiinsa”, ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteenkuuluvuuden” säilyttäminen, ”korkean elintason” ja ”täystyöllisyyden” varmistaminen sekä niiden pääperiaatteiden toteuttaminen, joiden mukaan ”ihmisten on oltava Euroopan unionin politiikkojen keskipisteessä. Siihen päästään edistämällä perusoikeuksia, torjumalla kaikenlaista syrjintää sekä osallistumalla köyhyyden vähentämiseen ja sosiaalisen syrjäytymisen poistamiseen maailmanlaajuisesti”.

(17)  Ks. päätelmien kohta 30.


LIITE

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Keskustelussa hylättiin seuraavat muutosehdotukset, jotka saivat vähintään neljänneksen annetuista äänistä:

Kohta 2.4

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Viimeisimmässä aiheesta antamassaan lausunnossa ETSK tarkasteli edellä mainittua, komission joulukuussa 2005 antamaa tiedonantoa. Komitea kritisoi lausunnossaan sitä, että komissio ei ’kunnianhimoiseksi’ kuvatussa toimintaohjelmassa noudattanut ETSK:n huhtikuussa 2004 esittämiä suosituksia eikä kesäkuussa 2005 itse antamiaan lupauksia mainita selkeät tavoitteet, . Se ei lupauksistaan huolimatta maininnut selkeitä tavoitteita, jotka se pyrkisi saavuttamaan kestävän kehityksen strategialla.”

Äänestystulos

Puolesta 35

Vastaan 61

Pidättyi 4

Kohta 2.4.1

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”ETSK muistutti tuolloin siitä, että strategia kuvaa keinoa saavuttaa asetetut tavoitteet. Konkreettisten ja kestävyyden eri näkökohtien huomioon ottamisen välttämättömyyden vuoksi vaikeasti asetettavien tavoitteiden puuttuminen hankaloittaa väistämättä välineiden määrittelemistä. Jos ei tiedetä tarkkaan, mihin ollaan menossa, ei voida myöskään määritellä, miten sinne päästään. Tiedonannossa olikin ETSK:n mielestä enemmän avoimia kysymyksiä kuin vastauksia ja linjauksia.”

Äänestystulos

Puolesta 34

Vastaan 63

Pidättyi 3

Kohta 3.11

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Kun tarkastellaan sitä, voiko maailmanlaajuisten ja avointen markkinoiden mukaan suuntautunut eurooppalainen maatalouspolitiikka olla kestävää, tullaan automaattisesti perusluonteiseen kysymykseen tuotannon ja kaupan maailmanlaajuisista pelisäännöistä. Maailman kauppajärjestö WTO on sopimuksiin perustuva järjestö, jonka tavoitteena on edistää vapaata maailmankauppaa. Vapaa ja liberalisoitu kauppa ei kuitenkaan ole välttämättä automaattisesti kestävää, kuten ETSK on useaan otteeseen todennut. Sitä, miten vapaasta kaupasta voi muodostua voitaisiin kehittää kestävän kehityksen periaatteiden mukaista kauppaa, ei uudistetussa strategiassa valitettavasti tarkastella. Se on huomattava puute! ETSK:n on valitettavasti todettava, että asiasta EU:ssa vastaavat tahot ovat tähän mennessä jättäneet vastaamatta kyseiseen, komitean jo kolme vuotta sitten esiin tuomaan kysymykseen (1). ETSK toteaa kuitenkin tyytyväisenä, että EU on viime vuosina pyrkinyt neuvottelemaan maailmankaupan uusista säännöistä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin piirissä.”

Äänestystulos

Puolesta 35

Vastaan 63

Pidättyi 8

Kohta 3.11.2

Poistetaan.

ETSK ehdottaa, että komissio laatii tiedonannon maailmanlaajuisesti yhteisten luonnonvarojen hallintaan ja jakamiseen sovellettavista lähestymistavoista. Tiedonannossa tulisi keskittyä pitkän aikavälin kehykseen kasvihuonekaasupitoisuuksien vakiinnuttamiseksi ’turvalliselle’ tasolle jakamalla päästöoikeudet sopimuksen perusteella maailman valtioiden kesken. Asukaskohtaisten päästöjen tulisi sovitussa ajassa lähetä toisiaan, ja tiettyyn ajankohtaan mennessä päästötasojen tulisi olla yhtä suuret. Tällaisessa mallissa, josta jo keskustellaan laajalti ja joka tunnetaan nimellä ’vähennä ja lähennä’ (contraction and convergence), voidaan ottaa huomioon sekä väestönkasvu, teollisuuskapasiteetti ja maailmanlaajuistuminen että vaatimukset jakaa planeettamme ilmakehä yhteisenä luonnonvarana oikeudenmukaisesti ja järkevästi.”

Äänestystulos

Puolesta 38

Vastaan 63

Pidättyi 3

Kohta 4.2

Muutetaan seuraavasti:

”Seurauksilla on voi olla kohtalokkaita taloudellisia vaikutuksia. Tietyillä alueilla talouden nykyinen perusta on vaarassa luhistua kokonaan. Esimerkiksi Sveitsissä pankit eivät enää myönnä luottoja sijoittajille, jotka aikovat investoida talviurheiluinfrastruktuuriin, ellei investointikohde sijaitse vähintään 1 500 metriä merenpinnan yläpuolella. Jos ilmasto muuttuu Välimeren alueella nykyistä lämpimämmäksi ja kuivemmaksi, on maatalouden ja matkailun tulevaisuus alueella yhä epävarmempaa.”

Äänestystulos

Puolesta 41

Vastaan 57

Pidättyi 3

Kohta 4.4

Muutetaan seuraavasti:

Tilanne on vakava, sillä elämme talousjärjestelmässä, jossa esimerkiksi On tunnettu ongelma, että terveydenhuoltokustannuksia et ja joissain tapauksissa ympäristövahinkoja gotkuten vuoden 2007 alun Kyrill-myrskyn aiheuttamia miljardivahinkoja — arvioidaan kokonaistaloudellisesti tarkasteltuna myönteisesti, sillä ne nostavat osaltaan bruttokansantuotetta. Toiset tärkeät toiminnot eivät puolestaan bkt:ssa näy. ETSK on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto alkaa uudistetussa strategiassaan lopulta — vaikkakin valitettavasti vain marginaalisesti — tarkastella aiempaa enemmän tätä ristiriitaa. Eurooppa-neuvosto on täysin oikeassa vaatiessaan uudistetun strategiansa kohdassa 20, että ’kansantalouden tilinpidon keskeistä osaa voitaisiin laajentaa muun muassa siten, että otetaan huomioon varanto ja virta -käsitteet (stock and flow) ja markkinoiden ulkopuolinen työ, ja sitä voitaisiin täydentää ottamalla siihen mukaan satelliittitilinpito, johon kuuluvat esimerkiksi ympäristömenot ja materiaalivirrat’.”

Äänestystulos

Puolesta 35

Vastaan 56

Pidättyi 8

Kohta 4.10

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Eurooppa-neuvosto muistuttaa uudistetussa strategiassaan siitä, että se ’luo yleisen toimintakehyksen, jonka osana talouteen liittyvät, sosiaaliset ympäristötavoitteet voivat vahvistaa toisiaan’. Eurooppa-neuvosto on myös sitä mieltä, että kaikkien EU:n poliittisten päätösten on perustuttava kestävän kehityksen sosiaalisten, taloudellisten ja ympäristöä koskevien näkökohtien ’tasapuoliseen’ arviointiin ja että tässä yhteydessä on otettava huomioon ’kestävän kehityksen ulkoiset näkökohdat ja toiminnan puutteesta aiheutuvat kustannukset’. Kuitenkin heti kun Uudistetussa strategiassa on kyse rahoituksesta, ei kuitenkaan enää puhuta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta vaan yhtäältä komission ja jäsenvaltioiden välisestä institutionalisoidusta vuoropuhelusta ja toisaalta talouden toimijoiden vuoropuhelusta tuotteiden ja prosessien tulostavoitteiden asettamiseksi.”

Äänestystulos

Puolesta 41

Vastaan 55

Pidättyi 3

Kohta 4.14

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta vaan pikemminkin rakenteellisista muutoksista. Uudistetussa strategiassa vaaditaan esimerkiksi, että ’puretaan taloudellisen kasvun ja liikenteen kysynnän välinen kytkös ympäristövaikutusten vähentämiseksi’. ETSK on tähän tyytyväinen. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että on pohdittava kriittisesti esimerkiksi niin sanotun JOT-tuotannon (’juuri oikeaan tarpeeseen’) perusteita. Yritykset ovat JOT-tuotannon myötä luopuneet varastoistaan ja niihin liittyvistä kustannuksista ja muuttaneet kuorma-autot tai tavarajunat liikkuviksi varastoiksi”.

Äänestystulos

Puolesta 39

Vastaan 56

Pidättyi 6

Kohta 4.16

Muutetaan kuulumaan seuraavasti:

”ETSK voi vain todeta erittäin hämmästyneenä, ettei liikennepolitiikasta annetun valkoisen kirjan väliarviointia eikä uudistetun kestävän kehityksen strategiaa ole ilmeisesti koordinoitu, sillä vaatimusten ja todellisuuden ilmeistä ristiriitaa ei mainita lainkaan. Komissio vaikuttaa liikennealalla luopuneen kestävän kehityksen strategian ensimmäisestä erityistavoitteesta, jonka mukaan talouskasvun ja liikenteen kasvun välinen yhteys tulee katkaista. Komission on vastedes tehtävä kaikki mahdollinen, jotta tällaisia ristiriitoja ei ylipäätään voi syntyä. Liikennealalla on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan löytämään uudelleen keinoja kaupunkien ja kuntien sekä erilaisten toimintojen järjestämiseksi siten, että tavara- ja henkilöliikenteen matkoja voidaan jatkuvasti lyhentää sen sijaan, että ihmisten ja tavaroiden on taitettava yhä pidempiä matkoja kohteensa saavuttamiseksi. Tämä edellyttää vero- ja maankäyttöpolitiikan mukauttamista sekä kaikkien hallintotasojen — EU:n tasolta paikallisviranomaisiin — välistä koordinointia.”

Äänestystulos

Puolesta 36

Vastaan 63

Pidättyi 4


(1)  EUVL C 117, 30.4.2004, mm. kohta 0.8 sekä kohta 6.4 ja sitä seuraavat kohdat.


Top