EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52006IE0245

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (2005–2008)

EUVL C 88, 11.4.2006, p. 76–84 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)

11.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 88/76


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (2005–2008)”

(2006/C 88/16)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 10. helmikuuta 2005 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla antaa lausunnon aiheesta Talouspolitiikan laajat suuntaviivat (2005–2008).

Asian valmistelusta vastannut ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 27. tammikuuta 2006. Esittelijä oli Arno Metzler.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 14.–15. helmikuuta 2006 pitämässään 424. täysistunnossa (helmikuun 15. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 79 ääntä puolesta ja 18 vastaan 9:n pidättyessä äänestämästä.

Päätelmät ja suositukset

ETSK on päättänyt laatia oma-aloitteisen lausunnon kevään 2006 huippukokousta varten tehdäkseen EU:n talouspoliittisille toimijoille tulevia toimia koskevia ehdotuksia, jotka perustuvat kansalaisyhteiskunnan erilaisista intresseistä koottuun näkemykseen.

Euroalueen tai EU:n talouden jatkuvaa heikkoa kasvua sekä etenkin maailmanlaajuistumisesta ja väestökehityksestä johtuvia haasteita ajatellen komitea toteaa talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja (2005–2008) käsittelevässä oma-aloitteisessa lausunnossaan, että EU:n nykyisten suhdanne- ja työllisyysongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan välttämättä Lissabonin strategiaan kytkettyä koordinoitua makropolitiikkaa, jonka avulla voidaan aktiivisesti edistää kasvua ja työllisyyttä. Euroalueen suuriin kansantalouksiin levinnyt luottamuskriisi voidaan voittaa vain noudattamalla kestävän finanssi- ja sosiaalipolitiikan perusperiaatteita. Näin ollen komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EU:n jäsenvaltioiden on ehdottomasti pyrittävä noudattamaan sitoumustensa mukaista budjettipolitiikkaa.

Komitea kannattaa komission kehotusta ajanmukaistaa sosiaaliturvajärjestelmiä ja varmistaa niiden kestävyys. Työttömyyden alentamiseksi on myös parannettava työmarkkinoiden mukautumiskykyä. Sosiaaliturva, johon Euroopan kansalaiset luottavat, on säilytettävä. Samalla on otettava käyttöön työvoimapotentiaali. Tässä yhteydessä tarvitaan työmarkkinaosapuolia ja jäsenvaltioiden hallituksia tasapainottamaan joustavuus ja turvallisuus innovointimyönteisesti.

Komitea katsoo, että asianmukaisen kasvun ja työllisyyden edistämiseen tähtäävän makrotaloudellisen politiikan ohella tarvitaan myös mikrotaloudellisia uudistuksia kasvumahdollisuuksien vahvistamiseksi. Niihin sisältyy toimia kilpailun vahvistamiseksi, byrokratian vähentämiseksi sekä EU:n sisämarkkinoiden kehittämiseksi. Komitean mielestä olisi kuitenkin harhaanjohtavaa ajatella, että markkinoiden maksimaalinen integraatioaste olisi aina sama kuin niiden optimaalinen integraatioaste.

Komitea katsoo, että pyrittäessä osaamiseen perustuvaan yhteiskuntaan on erittäin tärkeää tehdä oikeat valinnat elinikäisen oppimisen, yhtäläisten mahdollisuuksien, perheiden tukemisen, koulutuksen sekä tutkimuksen ja innovoinnin aloilla. Tämän vuoksi perusedellytyksiä ja kannustimia innovointimyönteisen toimintaympäristön luomiseksi on edelleen parannettava. Yleisesti ottaen komitea painottaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota yrittäjyyden edistämiseen.

1.   Johdanto

1.1

Kasvua ja työllisyyttä koskeviin yhdennettyihin suuntaviivoihin (2005–2008) liittyvä, käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2005–2008) täydentää lausuntoa työllisyyden suuntaviivoista 2005–2008 (1). Komitea kritisoi jälleen kuulemismenettelyä, joka ei aihetta ajatellen edistä kyseisten lausuntojen yhdenmukaisuutta. Talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen ja työllisyyden suuntaviivojen yhteinen käsittely kuvastaisi paremmin kyseisten alojen moninaisia yhteyksiä.

1.1.1

Jotta Lissabonin strategia voitaisiin panna entistä tehokkaammin täytäntöön, Eurooppa-neuvosto päätti kevään huippukokouksessaan kytkeä talous- ja työllisyyspoliittiset suuntaviivat toisiinsa sekä integroida ne Lissabonin strategiaan.

1.1.2

Komitea kehotti jo lausunnossaan ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003-2005” (2) edistämään politiikkayhdistelmällä yhä voimakkaammin kasvua ja täystyöllisyyttä. Suositus on edelleen ajankohtainen.

1.2

Euroopan keskuspankin on sopimusvelvoitteidensa puitteissa huolehdittava hintavakauden ohella myös reaalitalouden kasvu- ja työllisyysedellytyksistä. Koordinoidessaan Kölnin prosessin mukaisesti makrotalouspolitiikan eri aloja EKP:n on sitouduttava rakentavaan vuoropuheluun talous- ja palkkapoliittisten päättäjien kanssa.

1.3

Integroituja suuntaviivoja on pidettävä jäsenvaltioiden talouspolitiikkoja koskevina suosituksina. Niiden vastuuntuntoinen toteuttaminen läheisyysperiaatteen mukaisesti kuuluu kuitenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan. ”Aloilla, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, yhteisö toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toimii vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia voidaan tämän vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla” (EY:n perustamissopimuksen 5 artikla). Tästä huolimatta talouspolitiikka on yhteistä etua koskeva asia (EY:n perustamissopimuksen 99 artiklan 1 kohta).

1.4

Käsillä olevassa lausunnossa tarkastellaan EU:n taloutta kokonaisuudessaan myös yksittäisten jäsenvaltioiden kansantalouksien ominaispiirteet huomioon ottaen.

2.   Ongelmanasettelu

Lähtötilanne: Nykyinen talouskehitys

2.1

Neljä vuotta kestänyt heikko talouskasvu jatkui myös vuonna 2005, jolloin talous kasvoi koko (25 jäsenvaltion) EU:ssa ainoastaan 1,5 prosenttia ja euroalueella 1,3 prosenttia. Yksittäisten jäsenvaltioiden kehityksessä oli huomattavia eroja. Talouskasvusta huolimatta Euroopan talous ei ole voinut täysimittaisesti hyötyä maailmantalouden elpymisestä. Ero Euroopan ulkopuolisiin muihin teollisuusmaihin ja -alueisiin on edelleen kasvanut.

2.1.1

Euron arvon alenemisen vuoksi myös ulkomaankauppa on huomattavasti edistänyt taloudellista toimintaa. Eurooppalaisten kuluttajien luottamus talouteen on vuodesta 2003 lähtien sitä vastoin kasvanut vain hitaasti, ja se jopa heikkeni vuonna 2005 usean kuukauden ajan, minkä vuoksi kuluttajakysyntä on kasvanut heikosti. Vieläkään ei voida puhua vakaasta sisäisestä kysynnästä, joka vaikuttaisi myönteisesti suhdannekehitykseen. Eurooppalaisten kuluttajien keskuudessa edelleen vallitseva suuri epävarmuus ilmenee myös kansainvälisessä vertailussa korkeana säästämisasteena.

2.1.2

Kiinteät investoinnit, joiden määrä on käytännössä jatkuvasti laskenut vuonna 2001 alkaneesta laskusuhdanteesta lähtien, ovat viime vuonna jälleen lisääntyneet. Matalien korkojen ja kasvavien yritysvoittojen mahdollistamat edulliset rahoitusmahdollisuudet tukevat edelleen investointeja, mutta kuitenkin enemmän erittäin tuottavia pörssisijoituksia kuin kiinteitä investointeja. Komitea on kuitenkin huolissaan Yhdysvaltoihin suuntautuvasta pääomavirrasta, joka on myös osoitus investointien heikkoudesta Euroopassa. Elinkeinoalueiden toimintaedellytysten parantaminen onkin keskeinen tehtävä, jos investointeja halutaan lisätä kestävästi. Tärkein syy investointien vähäisyyteen on kuluttajakysynnän tämänhetkinen heikkous. Samalla inflaatio on jatkuvasti korkeasta energian hinnasta huolimatta kohtuullinen. Tämä koskee etenkin perusinflaatiota (jossa ei oteta huomioon energian eikä jalostamattomien elintarvikkeiden hintaa), joka on vielä huomattavasti kuluttajahintainflaatiota alhaisempi. Öljyntuotannon geopoliittiset riskit ja kapasiteettirajoitukset voivat kuitenkin aiheuttaa inflaatiopainetta tulevaisuudessa. Raakaöljyn hintakehityksen haastetta tarkastellaan vielä jäljempänä.

2.1.3

Komitea on yllättynyt siitä, että hyvästä rahoitustilanteesta ja tuotosta huolimatta suuryritykset eivät ole sijoittaneet vuosina 2003 ja 2004 lisääntyneistä voitoistaan tutkimukseen ja tuotantoinvestointeihin, sillä näin ne olisivat auttaneet EU:ta pärjäämään kilpailussa. Kertyvä likviditeetti on sen sijaan kanavoitu tuottamaan lisätuloja osakkeenomistajille, tai yritykset ovat käyttäneet sitä lunastaakseen takaisin omia osakkeitaan niiden pörssiarvon kasvattamiseksi. Varoilla on myös rahoitettu yrityssulautumia ja -ostoja uudelleenjärjestelyjen käynnistämiseksi. Komitea on erityisen huolissaan lyhytjänteisyydestä, joka vaarantaa tarpeelliset pitkän tähtäimen yritysinvestoinnit.

2.1.4

Heikon kysynnän ja kansainvälisesti verrattuna heikon kasvun ohella yksi Euroopan talouden pääongelmista on korkea rakenteellinen työttömyys. Tuorein suhdannekasvu on parantanut työmarkkinatilannetta vain hyvin vähän. Yhdeksän prosentin työttömyysaste on edelleen hyvin korkea, joten Euroopan kansantalous ei voi hyödyntää täysimittaisesti mahdollisuuksiaan arvonlisän nostamiseksi. Lisäksi nykyinen heikko investointitoiminta rajoittaa tulevia kasvumahdollisuuksia.

2.1.5

Elpymistä, johon ei liity työllisyyden paranemista (jobless recovery), on havaittavissa myös muiden vastaavien teollisuusvaltioiden ja -alueiden työmarkkinoilla. Niiden työmarkkinatilanne on kuitenkin useimmiten huomattavasti suotuisampi. Komission arvioiden mukaan (3) vuosien 2005 ja 2006 kasvu ilmenee EU:ssa yli kolmena miljoonana uutena työpaikkana. Vaikutus työttömyysasteeseen on kuitenkin heikko, sillä taloudellisen tilanteen parantumisen myötä työmarkkinoille palaavien määrän odotetaan lisääntyvän.

2.1.6

Näin ollen käyttämättömän työvoimapotentiaalin työllistäminen on yksi EU:n suurimmista haasteista. Olisi toteutettava erityisohjelmia, joilla helpotetaan naisten ja nuorten pääsyä työmarkkinoille sekä iäkkäämpien työntekijöiden työllistymistä.

Lisähaasteita: Maailmanlaajuistuminen ja väestökehitys

2.2

Nykyisten talous- ja finanssipoliittisten ongelmien, heikon työmarkkinatilanteen ja etenkin työttömyyden sekä julkistalouksien vajeiden kasvun ohella EU:lla on lisähaasteita, jotka on jo tiedostettu mutta jotka ilmenevät täysimittaisesti vasta tulevaisuudessa.

2.2.1

EU:n on vastattava kiristyvään taloudelliseen kilpailuun. Kiinan ja Intian voimakkaasti kasvavien kansantalouksien myötä on ilmaantunut uusia kilpailijoita, jotka eivät vielä kymmenen vuotta sitten olleet maailmantaloudellisesti merkittäviä toimijoita. Työvoimapotentiaali on maailmanlaajuisesti kaksinkertaistunut, ja pääoman ja työn yhteydet ovat maailmanlaajuisesti ajatellen muuttuneet. Perinteisiin teollisuusmaihin verrattuna väestöltään suurissa maissa eli Kiinassa ja Intiassa on niiden talouskehityksen vuoksi käytettävissä huomattavasti vähemmän pääomaa työntekijää kohti.

2.2.2

On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta maailmanlaajuistumisen ja yhä lisääntyvän kansainvälisen työnjaon seuraukset voidaan nähdä mahdollisuutena Euroopan tulevaisuudelle. Kiinan ja Kaakkois-Aasian maiden talouden avautumisen jälkeen kilpailu investoinneista kasvaa. Eurooppalaisille yrityksille on kuitenkin avautunut valtavia markkinoita, jotka tarjoavat alueen lisääntyvän vaurauden myötä huomattavia mahdollisuuksia. Talouspolitiikalla on tuettava asianmukaisesti siihen liittyvää rakennemuutosta. Tässä yhteydessä on myös luotava maailmanlaajuiset perusedellytykset ekologisten ja sosiaalisten vähimmäisstandardien sekä teollis- ja tekijänoikeuksien suojelemiseksi.

2.2.3

EU:n on myös kohdattava maailmanlaajuistuminen sekä maailmanlaajuisesti kasvavasta öljyn kysynnästä johtuva öljyn raju hinnannousu. Säästeliään kulutuksen ja muiden energialähteiden lisääntyvän käytön ansiosta EU:n öljyriippuvuus on aiempaan verrattuna alentunut huomattavasti. Kyseiset seikat ovat vaikuttaneet voimakkaammin kilpaileviin teollisuusmaihin, kuten Kiinaan. EU voisi myös hyötyä huomattavasti siitä, että öljynviejämaat kierrättävät saamiaan tuloja tuontihankintoihin EU:sta.

2.2.4

Euroopan kansantalouksien suuri haaste on myös väestökehitys ja siihen liittyvä väestön ikääntyminen. EU voi tosin vaikuttaa asiaan vain rajallisesti, sillä — kuten komissio on toisessa yhteydessä asianmukaisesti todennut — monet väestökehityksen muutoksia koskevat kysymykset kuuluvat jäsenvaltioiden tai työmarkkinaosapuolten toimivaltaan. Väestökehitys on lisäksi yhteiskunnallinen ilmiö, johon voidaan vaikuttaa talouspoliittisin toimin vain rajallisesti. Näin ollen on luotava toimintaedellytykset, joiden avulla tarvittavat mukautukset voidaan tehdä ajoissa.

2.2.5

Väestökehityksen keskeisiä osatekijöitä ovat elinajanodotteen jatkuva piteneminen, yli 60-vuotiaiden ikäryhmän kasvu sekä sitkeästi alhainen syntyvyys. Ikärakenteen muutos vaikuttaa kaikkiin kansantalouden markkinoihin: työmarkkinoilla on vuodesta 2020 lähtien yhä vähemmän nuoria, tuotemarkkinoiden on mukauduttava toisenlaiseen asiakaskuntaan ja pääomamarkkinoilla säästökäyttäytyminen ja rahastosijoitusten kysyntä muuttuu. Lisäksi on oletettava, että maailmanlaajuistumisesta johtuva yleinen kilpailun kiihtyminen vaikuttaa myös työmarkkinoihin ja edellyttää työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua työn uudelleenjärjestämiseksi. Elinikäisen oppimisen käsite saa oikeutuksensa juuri tässä yhteydessä (4). Väestökehitykseen vastaaminen on haaste myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulle ja kansalaisyhteiskunnalle.

2.2.6

Kilpailukykyisen ja osaamiseen perustuvan talousalueen toteuttamiseksi yritysten on kyettävä edistämään ja kehittämään teknologista ja organisatorista muutosta sekä tuottavuutta ja innovointia. Tämä on mahdollista vain mukauttamalla jatkuvasti työntekijöiden ammattitaitoa muuttuvaan kysyntään sekä toteuttamalla aktiivisia yritysstrategioita. Siksi yritysten on otettava koulutus osaksi strategioitaan keskipitkän tai pitkän aikavälin investointina eikä toimintana, joka mahdollistaa nopean tai jopa välittömän tuoton saamisen sijoituksille. Ammattikoulutusta ja elinikäistä oppimista ei kuitenkaan tule tarkastella erillisinä kysymyksinä. Niiden tulisi olla keskeinen osa työntekijöiden urasuunnittelua. Tavoitteena on lujittaa kaikenikäisten työntekijöiden motivaatiota koulutuksen avulla parantamalla heidän ammattitaitoaan ja lisäämällä heidän urakehityksensä dynaamisuutta. Tämän vuoksi arviointijärjestelmät ja ammattitaidon parantamisessa saavutettujen tulosten todentaminen ovat hyödyllisiä välineitä, joita on kehitettävä niin, että yrityksen tavoitteet ja yksilön ammatilliset päämäärät niveltyvät yhteen (5).

Lissabonin strategia

2.3

Viiden viime vuoden aikainen maailmantalouden kehitys tukee Lissabonin strategian kunnianhimoisia tavoitteita eli kilpailukyvyn kestävää vahvistamista ja työpaikkojen turvaamista. Lissabonin strategian periaatteet tulisi omaksua täysimittaisesti. Vain luottamalla omiin vahvuuksiin ja kohtaamalla muutokset rohkeasti EU:sta voi tulla tavoitteensa mukaisesti maailmanlaajuisesti johtava osaamiseen perustuva talousalue, joka tarjoaa varmoja ja entistä parempia työpaikkoja. Sekä komitean aiemmin antamassa lausunnossa (6) että korkean tason työryhmän raportissa (7) (Kokin raportti) Eurooppa-neuvostolle Lissabonin strategian tähänastisten tulosten arvioinnista todetaan kuitenkin, että asetetut tavoitteet voidaan saavuttaa vasta pitkällä tulevaisuudessa. EU:n talouskasvu, jota rajoittavat monetaristiset vaatimukset ja mahdottomuus lisätä kysyntää julkisia menoja lisäämällä, on jäänyt huomattavasti jälkeen Yhdysvaltojen talouskasvusta. EU:n keskimääräinen kasvuaste oli vuosina 2001–2004 vain 1,5 prosenttia. EU:n asukaskohtaisella BKT:llä ja tuottavuuden kasvulla mitattuna ei ero muihin vastaaviin teollisuusmaihin ja -alueisiin ole kaventunut.

2.3.1

Lissabonin strategia tarjoaa monia lähtökohtia EU:n ja sen jäsenvaltioiden talouden sisäisen dynamiikan vahvistamiseksi (8).

2.3.2

Useimmissa jäsenvaltioissa voidaan työllisyysastetta nostamalla lisätä kasvumahdollisuuksia.

2.4

Syitä Euroopan heikkoon kasvuun sekä tähän mennessä riittämättömään työmarkkinoiden kehitykseen on etsittävä myös rakenneongelmista, joihin etenkin euroalueen suurissa kansantalouksissa on vielä löydettävä ratkaisu. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitukset ovat myös yksimielisiä siitä, että tarvitaan sekä julkisen talouden finanssipoliittista vakauttamista että heikon kasvun elvyttämistä.

2.4.1

EU:n on itse edistettävä kasvua säilyttääkseen asemansa muihin johtaviin talousalueisiin nähden ja saavuttaakseen Lissabonin strategian kunnianhimoiset tavoitteet.

2.4.2

Komitea katsoo, että työmarkkinaosapuolilla ja muilla kansalaisyhteiskuntaa edustavilla organisaatioilla on tässä yhteydessä merkittävä rooli. Komitea viittaa jälleen kerran Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostamista koskevaan lausuntoonsa (9), jolle käsillä oleva lausunto on jatkoa.

Luottamuskriisin voittaminen

2.5

Useissa jäsenvaltioissa kuluttajat hylkäävät ostopäätöksensä tai lykkäävät sen tulevaisuuteen epävarman työllisyystilanteen vuoksi. Näin syntyy odottelua, joka heikentää sisäistä kysyntää, lykkää pitkällä aikavälillä vaikuttavia liiketoimia ja haittaa talouskasvua. On huolestuttavaa, että yksittäisissä jäsenvaltioissa heikkoihin suhdanteisiin (2001–2003) liittyvä alhainen kulutus ei ole suhdannenousun myötä lisääntynyt merkittävästi. Sama koskee yritysten investointipäätöksiä. On olemassa vaara, että itsestään toteutuvat ennakko-odotukset vahvistuvat ja että suhdanteiden sitkeä epävakaus jää pysyväksi. Tällainen vaara on torjuttava asianmukaisin toimenpitein.

2.5.1

Työntekijöiden ja kuluttajien luottamuskriisiä syventävät monissa EU:n jäsenvaltioissa johtajien ja koko johdon julkisiksi tulleet virheet ja sääntöjen vastainen toiminta. Komitean mielestä on tärkeää, että jäsenvaltioissa pyritään EU:n tuella parantamaan johdon pätevyyttä ja lisäämään sen lahjomattomuutta. Lisäksi on muistettava, että avoimuutta lisäämällä ja mahdollisesti myös johtajien vastuuta koskevia sääntöjä tiukentamalla johtovastuussa olevia henkilöitä voidaan kannustaa keskittymään entistä tiiviimmin tehtäviinsä ja toimimaan sosiaalisesti vastuullisella tavalla.

2.5.2

Luottamuskriisin voittaminen euroalueen suurissa kansantalouksissa on keskeisiä tehtäviä. Vain finanssi- ja sosiaalipoliittisesti kestävällä strategialla voidaan säilyttää kansalaisten luottamus jäsenvaltioidensa hallitusten ja EU:n toimielinten toimintakykyyn sekä vahvistaa sitä (10).

2.5.3

Julkiseen talouteen kohdistuvien paineiden vähentäminen ja sosiaaliturvajärjestelmien vahvistaminen on mahdollista vain, jos työmarkkinatilanne paranee kestävästi. Työmarkkinauudistusten, joiden yhteydessä otetaan huomioon talouden yhä nopeampi kehitys ja sosiaalinen suojelu, on oltava keskeisellä sijalla kestävässä talouspolitiikassa. Lissabonin strategian mukaisesti valtio voi — myönteisenä vastauksena maailmanlaajuistumiseen — tukea investointeja ja työpaikkojen luomista uusilla aloilla.

2.5.4

Näin ollen on erittäin tärkeää, että kaupan, kilpailun, teollisuuden, innovoinnin, perus- ja ammattikoulutuksen sekä työllisyyden aloilla toteutettavien toimien entistä paremman koordinoinnin avulla kiinnitetään erityistä huomiota kyseisiin uusiin aloihin ja niiden tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kansalaisyhteiskunnan tulisi kokonaisuudessaan kantaa tässä yhteydessä vastuunsa.

2.5.5

On välttämätöntä edistää kasvua ja työllisyyttä myös raha- ja veropolitiikan avulla (11). Erityisesti tarvitaan jäsenvaltioiden talouspolitiikan koordinointia. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että kysynnän lisäämiseksi toteutettavat suhdannepoliittiset toimet eivät vaaranna luottamusta talouden vakauteen.

3.   Kasvua ja työllisyyttä edistävä makrotalouspolitiikka

Budjettipolitiikka

3.1

Ilman riittävää kysyntää rakenneuudistukset vaikuttavat haitallisesti työllisyyteen. Jo nyt on otettava huomioon väestön ikääntymisestä johtuva pitkäjänteisesti korkea menopaine. Tällä edellytyksellä veropolitiikalla voitaisiin osana tasapainoista makrotalouspolitiikkaa vahvistaa todellista kysyntää (12).

3.1.1

Tätä varten jäsenvaltioiden on suunniteltava talousarvionsa nykyistä realistisemmin ja avoimemmin. Menojen kriittinen tarkastelu ja nykyistä tiukempi menokuri osoittaisivat julkisten menojen asianmukaisuuden ja lisäisivät osaltaan kasvua. Tämä koskee myös kaikkia EU:n tasoja. Yksittäisissä maissa tarvitaan nykyistä tiukempia toteuttamismekanismeja, jotta julkistalouden alijäämäriskit voidaan torjua lähtökohdistaan. Komission syksyllä 2005 laatimissa ennusteissa julkistalouksien alijäämistä korostetaan vakauttamisen välttämättömyyttä. Huolimatta edelleen jatkuvasta (vaikkakin heikosta) suhdanteiden elpymisestä komissio arvioi, että EU:n 25 jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä on vuosina 2005 ja 2006 kunakin 2,7 prosenttia, mikä on vain hieman alle kolmen prosentin viitearvon.

3.1.2

Jotta Euroopan keskuspankkijärjestelmä voi varmistaa kestävästi hintavakauden ja suhteellisen alhaisen korkotason, tarvitaan kurinalaista finanssipolitiikkaa. EKP:n tulisi jatkossakin valvoa tarkasti inflaatiopaineita, joita ilmenee esimerkiksi maailmanlaajuisen likviditeettiylijäämän tai energian hinnannousun seurannaisvaikutusten yhteydessä. Näin ollen komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että EKP:n tärkeimpänä tavoitteena tulisi edelleen olla hintavakauden varmistaminen.

Sosiaaliturvajärjestelmien kestävyys

3.2

Sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuva huomattava mukauttamispaine ei johdu ensi sijassa maailmanlaajuistumisesta vaan ennen kaikkea korkeasta rakenteellisesta työttömyydestä sekä syntyvyyden alenemisen ja elinajanodotteen nousun aiheuttamasta väestökehityksen suuresta muutoksesta, joka saattaa johtaa yhä pidempään eläkeaikaan. Komitea kannattaa niin komission kehotusta ajanmukaistaa sosiaaliturvajärjestelmät ja varmistaa niiden kestävyys kuin kaikkia komission toimia työpaikkojen luomiseksi, sillä tarvitaan korkeaa sosiaalisen suojelun tasoa, jotta voidaan taata kilpailukyvyn, kysynnän ja sosiaalisen koheesion välinen tasapaino (13). Tässä yhteydessä on säilytettävä sosiaalinen suojelu, johon useat henkilöt aiheellisesti luottavat.

3.2.1

Sosiaaliturvajärjestelmien uudistaminen on kytkettävä tiiviisti erityissuunnitelmiin, joilla pyritään helpottamaan naisten pääsyä työmarkkinoille. Tässä yhteydessä tulisi siis varmistaa myös lastenhoito- ja koulupalvelujen jne. saatavuus. On tuettava toimia, jotka mahdollistavat perhe- ja työelämän entistä paremman yhdistämisen, ja lisättävä esimerkiksi pienten lasten kokopäivähoitoa (14). Maissa, joissa lasten hoitopaikkoja ei ole riittävästi tarjolla, naisten työllisyysaste on suhteellisen alhainen. Sitä vastoin maissa, joissa naisten työssäkäynti on yleistä, lapsille on tarjolla hoitopaikkoja. Selvitykset ovat osoittaneet, että toivotun (2,3) ja todellisen (1,5) lapsiluvun välinen ero on EU:ssa huomattava. Jos syntyvyysaste olisi 2,1, se riittäisi jo pysäyttämään Eurooppaa uhkaavan väestön vähenemisen. Kun luodaan soveltuvat perusrakenteet, järjestetään työn organisointi työntekijöiden kannalta turvallisesti ja lisätään osa-aikatyön houkuttavuutta työntekijöiden ja työnantajien keskuudessa sekä tuetaan — siihen kannustamatta — työuran keskeyttämistä ja joustavia työaikasääntöjä, voidaan ainakin joissakin jäsenvaltioissa edistää huomattavasti lastenhoidon vuoksi uransa keskeyttäneiden paluuta työelämään. Lisäksi työvoiman kysyntää lisäävä työmarkkinoiden kestävä uudistus vahvistaa työntekijöiden asemaa ja siten työnantajan valmiutta osaltaan edistää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.

3.2.2

Myös hallitusten ja työmarkkinaosapuolten on kollektiivisin sopimuksin tuettava uusia työllisyysmahdollisuuksia sekä etenkin innovointia suosivaa joustavuuden ja turvallisuuden tasapainoa. Komitea on antanut tukensa komission tiedonannossa KOM(2004) 146 lopullinen esitetyille iäkkäitä työntekijöitä koskeville suosituksille ja analyysille. Tiedonannossa todetaan, että ”(– –) työmarkkinaosapuolten olisi kuitenkin laajennettava ja tehostettava työtään sekä kansallisella että EU-tasolla uuden kulttuurin luomiseksi ikääntymiseen ja muutoksenhallintaan. Aivan liian usein työnantajat asettavat varhaiseläkejärjestelmät etusijalle.” Keskeisellä sijalla on työllisyysasteen nostaminen. ETSK katsoo, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi joko yleisesti tai 55–64-vuotiaiden osalta tarvitaan myös niiden potentiaalisten työntekijäryhmien työllisyysasteen nostamista, jotka ovat aliedustettuja työmarkkinoilla. Näin ollen on ryhdyttävä tehokkaisiin toimiin unionin kaikkien työvoimavarantojen mobilisoimiseksi. Tämä koskee erityisesti nuoria ihmisiä, jotka usein joutuvat kärsimään lannistavasta työttömyydestä, mikä on huolestuttavaa kokonaistyöllisyysasteen tulevaisuuden kannalta. Samoin naisiin ja vammaisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota (15).

Työttömyyden vähentäminen, työvoiman liikkuminen

3.3

Komitea korostaa komission toteamusta siitä, että etenkin suurten kansantalouksien työllisyysastetta on nostettava huomattavasti ja että työvoimatarjontaa on lisättävä kestävästi. Jotta Euroopan talouden vakaus voidaan varmistaa pitkällä aikavälillä, on massatyöttömyyden torjunta asetettava etusijalle.

3.3.1

Korkea rakenteellinen työttömyys ja maailmankaupan laajeneminen synnyttävät työmarkkinoilla lisäpainetta mukautua tehokkaasti ja dynaamisesti. Etenkin vientimarkkinoille, mutta myös palvelualalle, avautuu voimakkaasti laajenevan maailmankaupan myötä lukuisia uusia mahdollisuuksia. Tämä asettaa aivan uusia haasteita työmarkkinoiden mukautumiskyvylle. Haasteisiin vastaaminen edellyttää vakaita perusedellytyksiä.

3.3.2

Euroopan työmarkkinoiden on kyettävä reagoimaan entistä paremmin ja dynaamisemmin palvelujen ulkoistamisen ja unionin ulkopuolelle siirtämisen kaltaisiin suuntauksiin. Työttömyysvakuutusjärjestelmien, sosiaaliturvajärjestelmien ja työnvälityksen tulisi toimia siten, että ne eivät palvele vain siirtymistä työttömyydestä työllisyyteen vaan helpottavat myös siirtymistä erilaisiin työelämän tarjoamiin vaihtoehtoihin, kuten palkkatyö, koulutus, työuran tilapäinen keskeyttäminen tai itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtyminen. Koska EU:lla on kyseisellä alalla vain rajallinen toimivalta, jäsenvaltioiden on ohjattava työmarkkinainstituutioitaan tähän suuntaan.

3.3.3

EU:ssa on edelleen tilapäisiä esteitä, jotka rajoittavat työntekijöiden rajatylittävää liikkumista. Komitea kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan vakavasti, eikö siirtymäkausia voitaisi jo lopettaa. Tässä yhteydessä tarvitaan työmarkkinaosapuolten osallistumista ja kuulemista kaikilla asiaankuuluvilla tasoilla (16). Siirtymäaikojen ylläpitäminen edellyttää joka tapauksessa painavia ja objektiivisia perusteita.

3.3.4

Koska työttömyys on keskimäärin huomattavasti yleisempää kouluttamattomien tai heikosti koulutettujen henkilöiden keskuudessa, on perus- ja jatkokoulutuksen edistäminen yksi tärkeimmistä työmarkkinapoliittisista välineistä. Perus- ja ammattikoulutus ovat henkilöpääomaan tehtäviä investointeja. Ne parantavat henkilön mahdollisuuksia työmarkkinoilla ja laajentavat yritysten tuotantomahdollisuuksia. Koulutus on merkittävä tekijä parannettaessa tuottavuutta ja kansainvälistä kilpailukykyä. Työmarkkinaosapuolten tulisi sopia työehtosopimuksissa sekä kaikissa muissa niiden kannalta merkittävissä sopimuksissa, että työntekijät ja toimihenkilöt ylläpitävät ja parantavat henkilöpääomaansa jatkokoulutuksella.

3.3.5

Etenkin nuorten ammattikoulutusta pidetään oikeutetusti tulevan työllistymisen välttämättömänä edellytyksenä, vaikka se ei sinällään takaakaan hankitun koulutuksen kysyntää työmarkkinoilla. Iäkkäiden henkilöiden, jotka nuorten tavoin ovat keskimääräistä useammin työttöminä, on myös hankittava uutta tietoa jatkokoulutuksen ja pätevöitymisen avulla. Itse asiassa iäkkäiden työntekijöiden tuottavuuspotentiaalia ei vähennä ikä vaan vanhentunut osaaminen — ja se voidaan korjata koulutuksen avulla. Edellä mainitun pohjalta on aiheellista tarkentaa, ettei 40–50-vuotiaiden ikäluokkaan kohdistuvan politiikan harjoittaminen riitä (17).

3.4

Komitea pitää työn korkeaa verotusta ja korkeita sosiaalimaksuja vakavana ongelmana.

4.   Mikrotaloudelliset uudistukset kasvumahdollisuuksien vahvistamiseksi

EU:n sisämarkkinat

4.1

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että laajennettujen ja syvennettyjen sisämarkkinoiden on oltava keskeinen osa työllisyyteen ja kasvuun suuntautunutta talouspolitiikkaa. Komitean mielestä Lissabonin strategian toteutusongelmat eivät kuitenkaan johdu ensisijaisesti sisämarkkinoiden puutteellisesta yhdentymisestä.

4.1.1

Palvelumarkkinat eivät ole vielä täysin integroituneet, mutta sitä voidaan tuskin pitää syynä työmarkkinoiden ja talouskasvun heikkouteen. Suurella osalla työttömistä on heikko ammattitaito, joten he hyötyisivät vain niukasti Euroopan integroituneista palvelujen sisämarkkinoista. Veroesteiden poistaminen saattaa tosin edistää investointeja, ja liikkuvuuden esteiden poistaminen voi helpottaa joidenkin työntekijöiden ja työnantajien tilannetta. Näin ei kuitenkaan oleellisesti paranneta jäsenvaltioiden työmarkkinatilannetta. Sisämarkkinoiden kehittäminen tavoitteena luoda todelliset ja tasapainoiset palvelujen sisämarkkinat voi kuitenkin olla tässä yhteydessä merkittävä panos.

4.1.2

Komitean mielestä olisi harhaanjohtavaa ajatella, että markkinoiden maksimaalinen integraatioaste olisi aina sama kuin niiden optimaalinen integraatioaste. Etenkin tyypillisesti alueellisilla tai paikallisilla markkinoilla, joilla monet palvelujen tarjoajat toimivat, rajatylittävien palvelujen määrä on aina rajallinen. Juuri kyseisillä markkinoilla yhdenmukaistamisen ohjattu tehostaminen saattaisi antaa vaikutelman, ettei EU:n politiikassa oteta riittävästi huomioon alueellisia erityispiirteitä, mikä saattaisi lujittaa vallitsevia varauksia. Tästä syystä nykyiset esteet on tuotava selkeästi esiin, ja niitä on punnittava niiden säännösten kanssa, jotka on säilytettävä myös tulevaisuudessa jäsenvaltioiden ominaispiirteiden vuoksi ja joihin markkinoille osallistujien on mukauduttava. Tässä yhteydessä on ennen kaikkea tarkasteltava huolellisesti eri markkinoita ja aloja.

4.1.3

Komitea kannattaa myös komission suositusta, jonka mukaan kilpailua estäviä valtiontukia tulisi poistaa tai suunnata nykyistä enemmän Lissabonin strategiaan nivoutuville tutkimuksen, innovoinnin ja koulutuksen aloille. Kilpailukyvyn lisäämistavoitetta ajatellen näin myös kevennettäisiin julkistalouden taakkaa tai vahvistettaisiin tulevaisuuteen suuntautuneita julkisia investointeja.

4.1.4

EU:n pääomamarkkinoiden integraatio on merkittävä tekijä kasvun elvyttämiseksi EU:ssa. Viime vuosina on ponnisteltu huomattavasti säädöskehyksen luomiseksi integroituneita pääoma- ja rahoituspalvelumarkkinoita varten. Komitea ymmärtää tässä yhteydessä valituksia liian nopeasta ja kalliista yhdenmukaistamisesta.

4.1.5

Ennen yhdenmukaistamista ja sääntelyä koskevia lisähankkeita on huolellisesti arvioitava ennakkoon hankkeiden tarpeellisuutta ja kiireellisyyttä. Lyhyellä aikavälillä tulisi lykätä direktiiviehdotuksia, joita ei tarvita välittömästi. Nyt olisi asianmukaisempaa keskittyä äskettäin tehtyjen ja vielä keskeneräisten lainsäädäntöaloitteiden toteuttamiseen ja konsolidointiin markkinoiden mukaisesti ja kustannustehokkaasti. Komitea kannattaa myös komission valkoisessa kirjassaan rahoituspalvelupolitiikasta (2005–2010) esittämiä näkemyksiä.

Kilpailu ja byrokratian vähentäminen

4.2

Komitea on tyytyväinen komission ehdottamaan tavoitteeseen vapauttaa kauppaa. Keskeisiin tehtäviin rajoittuvan kevyen ja ajanmukaisen hallinnon avulla voidaan säästää kustannuksia. Kriisitilanteessa hallinto voi kuitenkin todeta olevansa kyvytön puuttumaan kriisiin, koska sillä ei ole käytettävissään tarvittavia keinoja. Jäsenvaltioiden tulisi keskittyä nykyistä enemmän valtion perustehtävien, kuten koulutuksen, julkisten perusrakenteiden, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden, sosiaaliturvan ja korkeatasoisen terveydensuojelun varmistamiseen ensisijaisena tavoitteena. Komitea kannattaa tässä yhteydessä täysimittaisesti komission ajatuksia, joiden mukaan nykyistä paremmalla säädöskäytännöllä on taloudellista merkitystä. Sidosryhmien kuuleminen entistä useammin lainsäädäntäprosessissa edistää nykyistä avoimempaa päätöksentekoa lainsäätäjien ja markkinoiden osallistujien edun mukaisesti.

4.2.1

Kilpailun lisääntyminen edistää myös innovointia. Innovoinnin ja laajassa mielessä tutkimuksen poliittisia perusedellytyksiä tulisi parantaa. Tältä osin komitea muistuttaa, että se on monissa lausunnoissa tehnyt ehdotuksia, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Se voi tässä yhteydessä ainoastaan viitata niihin uudelleen (18).

4.2.2

ETSK huomauttaa, että suuntaviivoissa ei kiinnitetä riittävästi huomiota byrokratian vähentämiseen. EU:n suunnitelma säädöskäytännön parantamiseksi tuodaan jälleen esiin, mutta komitea pahoittelee sitä, ettei suuntaviivoissa vedota selkeästi jäsenvaltioihin byrokratian vähentämiseksi esimerkiksi yksinkertaistamalla vero- ja maksujärjestelmää. Tämä koskee myös EU:n säädöksiä ja niiden soveltamista jäsenvaltioissa. Päätöksenteon yksinkertaistamisen ohella myös yksinkertaistetut menettelysäännöt alentaisivat kustannuksia ja keventäisivät julkistalouden taakkaa.

4.2.3

Sääntelyn, sääntelyn purkamisen ja markkinoiden vapauttamisen aloilla on huolellisesti punnittava kuluttajansuojaa, ympäristönsuojelua ja sosiaalipoliittisia tavoitteita kokonaistaloudellisten kasvumahdollisuuksien kanssa. Tulevien lainsäädäntä- ja sääntelytoimien vaikutusta tulisi arvioida tähänastista enemmän (19).

4.2.4

Laajamittainen sääntely rajoittaa suhteettomasti etenkin pk-yritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien tuottavuutta, sillä niillä on hyvin kevyet johto- ja hallintorakenteet. Komitea toistaakin kehotuksensa laatia erityiset pk-yrityksiä koskevat säännöt (20).

4.2.5

Julkisen ja yksityisen sektorin vahvistetussa yhteistyössä (julkis- ja yksityissektorin kumppanuus) julkisten palvelujen tarjoamiseksi piilee komitean mielestä suuria mahdollisuuksia. Tämän EU:n jäsenvaltioissa ja EU:ssa käyttöön otetun, julkisten palveluiden tuottamista koskevan uuden yhteistyömuodon yhteydessä olisi yleisön saaman hyödyn maksimoimiseksi varmistettava, että julkisen ja yksityisen sektorin toimintaedellytykset ovat tasapuoliset. Hankkeiden rahoittamista yksityisen sektorin lainoilla olisi harkittava hankkeiden suunnittelu-, valmistelu- tai toteutustavasta riippumatta, mikäli se on kustannustehokas vaihtoehto.

Oppiminen ja koulutus

4.3

Etenkin myös joustavia oppimismenetelmiä hyödyntävälle elinikäisellä oppimisella on merkittävä rooli osaamiseen perustuvassa yhteiskunnassa. Elinikäisen oppimisen toteuttamiseksi on kehitettävä yhteiskunnan oppimiskulttuuria ja sitä tukevia perusrakenteita. Työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan tulisi edistää elinikäisen oppimisen mallia. Myös perus- ja jatkokoulutuksessa tulisi harkita julkis- ja yksityissektorin kumppanuuden tarjoamien mahdollisuuksien nykyistä laajamittaisempaa hyödyntämistä. Perusrakenteiden rahoittamiseksi on lisättävä valtion tukea, sillä se ei edelleenkään ole riittävää. Vuonna 2002 perus- ja ammattikoulutuksen kokonaismenot EU:n 25 jäsenvaltiossa olivat 5,2 prosenttia BKT:stä eli suunnilleen samalla tasolla kuin vastaavilla talousalueilla. Kuitenkin vain 0,6 prosenttia BKT:stä oli peräisin yksityisvaroista. Kyseinen prosenttiosuus on huomattavasti alhaisempi kuin viitealueilla, ja sitä voitaisiinkin lisätä silloin kun se on kustannustehokas vaihtoehto hankkeen kokonaiskeston tai laina-ajan aikana.

4.3.1

ETSK on jo aiemmin antamassaan lausunnossa tuonut esiin nuorten kulttuurivaihdon elinikäistä oppimista koskevan toimintaohjelman yhteydessä (21). Tässä kohden on jälleen korostettava sen merkitystä osaamiseen perustuvaa yhteiskuntaa luotaessa. Etenkin nuorten kulttuurivaihdon edistäminen herättää kiinnostusta muita kulttuureja kohtaan ja lisää tiedonvaihtoa.

4.3.2

Komitea on tyytyväinen siihen, että tutkintojen vastavuoroista tunnustamista koskevan direktiivin antaminen on poistanut huomattavia työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien liikkuvuuden esteitä. Komitea kehottaa jäsenvaltioita panemaan direktiivin nopeasti täytäntöön. Lisäksi tulisi esimerkiksi Pisa-tutkimuksen ja Bolognan prosessin yhteydessä toteutettujen yliopistojen ja oppilaitosten säännöllisten suoritusvertailujen ja vertailuanalyysien kaltaisten välineiden avulla edistää osanottajien kunnianhimoa ja sitoutumista (22).

4.3.3

Euroopan korkeakoulu- ja ammattikorkeakoulujärjestelmä ei myöskään ole riittävän keskittynyt tavoitteeseen tehdä Euroopasta maailmanlaajuisesti johtava huippututkimusalue. Huippuosaamiskeskusten ja huippuosaamisklusterien käsitteeseen tulisi kiinnittää jäsenvaltio- ja EU-tasolla nykyistä enemmän huomiota siellä, missä näin ei ole riittävässä määrin vielä tehty. Näin voitaisiin estää eurooppalaisten huippututkijoiden siirtyminen EU:n ulkopuolelle.

Tutkimus ja innovointi

4.4

Odotettavissa oleva Euroopan väestön väheneminen ja ikääntyminen edellyttää yhä enemmän teknologisia innovaatioita eurooppalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin varmistamiseksi tulevaisuudessa. Komissio on kuitenkin aivan oikein todennut, että toimet innovoinnin lisäämiseksi EU:ssa ovat tähän mennessä olleet riittämättömiä (23).

4.4.1

Jotta innovointitoimintaa lisättäisiin EU:n tasolla, on komitean mielestä poistettava esteet, jotka haittaavat innovoinnin levittämistä rajojen yli. Heikon työmarkkinatilanteen ohella innovointitoiminta, jossa ei ole vielä hyödynnetty kaikkia mahdollisuuksia, on euroalueen tuottavuuskasvun hidastumisen yksi merkittävä syy. Entistä parempien innovointitulosten saavuttamiseksi on kuitenkin poistettava markkinoiden pirstaleisuuden syyt, jotka tällä hetkellä estävät uuden teknologian levittämistä.

4.4.2

Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että tuottavan ja innovaatioita edistävän ilmapiirin luomiseksi on edelleen parannettava perusedellytyksiä ja kannustimia.

4.4.3

Valtion innovointituki tulisi käyttää nykyistä tehokkaammin ja kohdennetummin yksityisten sijoittajien kannustamiseksi ja julkisten varojen perusteettoman jakamisen välttämiseksi. Jotta tutkimustoiminta voitaisiin kytkeä entistä tehokkaammin yksityissektoriin, tulisi — perustutkimukseen kuitenkaan puuttumatta — toteuttaa nykyistä enemmän yliopistojen ja yritysten yhteistyöhankkeita.

4.4.4

Valtiontukisääntöjen tulisi olla nykyistä avoimempia, jotta julkisia tutkimusvaroja voitaisiin hyödyntää nykyistä helpommin. Komitea kannattaa myös komission sisäisten yksiköiden yhteistyön lisäämistä. Komitea painottaa jo useaan otteeseen esittämäänsä kehotusta, jonka mukaan tuen saamisen perusedellytysten tulisi olla myös pk-yritysten ja mikroyritysten ulottuvilla ja toteutettavissa.

4.4.5

Myös EU:n laajuinen yhteisöpatentti edistäisi innovointia. Sen tiellä olevat esteet (kuten ns. kieliongelma) eivät ole ylivoimaisia. Komitea kehottaa jälleen kerran painokkaasti ottamaan EU:n yhteisöpatentin käyttöön mahdollisimman pian.

Pienet ja keskisuuret yritykset

4.5

Kuten komitea on jo aiemmassa lausunnossaan painottanut, tulisi yrittäjyyden kannustamiseen kiinnittää erityistä huomiota (24). Etenkin pk-yrityksillä on erityiset mahdollisuudet innovointiin. Jotta ne voivat kompensoida innovoinnin korkeita kustannuksia vakaisiin suuryrityksiin nähden, niiden on vahvistettava asemansa innovatiivisilla tuotteilla ja palveluilla. Tämän vuoksi ETSK on tyytyväinen komission kehotukseen, jonka mukaan rahoituksen ja riskipääoman tulisi EU:ssa olla esteittä nuorten yritysten ulottuvilla (25).

Bryssel 15. helmikuuta 2006

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)” (EUVL C 286, s. 38, 17.11.2005).

(2)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003–2005” (EUVL C 80, s. 120, 30.3.2004). Käsillä oleva lausunto täydentää tätä aiempaa lausuntoa.

(3)  Komission syysennuste 2005.

(4)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Talouskasvu, verotus ja EU:n eläkejärjestelmien kestävyys” (EYVL C 48, 21.2.2002, s. 89).

(5)  Ks. ETSK:n lausunto aiheesta ”Eurooppalaisten yritysten kilpailukyky” (EUVL C 120, 20.5.2005, s. 89, kohdat 5.4.6.3 ja 5.4.6.4) sekä ETSK:n lausunto aiheesta ”Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen” (EUVL C 157, 28.6.2005, s. 120, kohta 4.3.5.4).

(6)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen” (EUVL C 120, 20.5.2005, s. 79).

(7)  Wim Kokin johtaman korkean tason työryhmän raportti ”Facing the Challenge. The Lisbon Strategy for Growth and Employment”, marraskuu 2004.

(8)  Euroopan unionin neuvosto, puheenjohtajan päätelmät (19255/2005, 18.6.2005), etenkin kohdat 9–11, sekä komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille ”Yhteiset toimet kasvun ja työllisyyden hyväksi – Yhteisön Lissabon-ohjelma” (KOM(2005) 330 lopullinen, 20.7.2005).

(9)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Lissabonin strategian täytäntöönpanon tehostaminen” (EUVL C 120, 20.5.2005, s. 79).

(10)  Vrt. myös ETSK:n ”talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus” -erityisjaoston lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan ohjausjärjestelmän vahvistaminen – vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen” (ECO/160 – CESE 780/2005 fin, 31.1.2006).

(11)  ETSK on vaatinut tätä toistuvasti, hiljattain esimerkiksi aiheesta ”ETSK:n työllisyyspoliittinen rooli EU:n laajentumisen jälkeen Lissabonin prosessin näkökulmasta” antamassaan lausunnossa (EUVL C 221, 8.9.2005, s. 94).

(12)  Vrt. myös ETSK:n lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003–2005” (EUVL C 80, 30.3.2004, s. 120, kohta 1.4).

(13)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003–2005” (EUVL C 80, 30.3.2004, s. 120, kohta 1.5.3).

(14)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)” (EUVL C 286, s. 38, 17.11.2005). Lausunnon kohdassa 3.2.3 todetaan mm. että ”ETSK kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan edelleen perhe- ja työelämän yhdistämistä. Tämä on koko yhteiskuntaa koskeva tehtävä.”

(15)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen” (EUVL C 157, 28.6.2005, s. 120, kohdat 4.4.4 ja 6.3.2).

(16)  Globalisaation sosiaalinen ulottuvuus – etujen laajempaa jakautumista edistävät EU:n poliittiset linjaukset, KOM(2004) 383 lopullinen, 18.5.2004.

(17)  Vrt. kansainvälinen tutkimus OECD-maiden aikuisten luku- ja kirjoitustaidosta (International Adult Literacy Survey, IALS) sekä ETSK:n lausunnot aiheista ”Ikääntyvät työntekijät” (EYVL C 14, 16.1.2001) ja ”Iäkkäiden työntekijöiden työllisyyden lisääminen ja työmarkkinoilta poistumisen lykkääminen” (EUVL C 157, 28.6.2005, s. 120, kohta 4.3.5).

(18)  Vrt. ETSK:n lausunnot aiheista ”Tutkijat eurooppalaisella tutkimusalueella: yksi ammatti, monta uraa” (EUVL C 110, 30.4.2004, s. 3), ”Eurooppalaisen tutkimusalueen integrointi ja lujittaminen” (EUVL C 32, 5.2.2004, s. 81), ”Uutta voimaa eurooppalaiselle tutkimusalueelle – Uudet panostukset, suuntaviivat ja näköalat” (EUVL C 95, 23.4.2003, s. 48) ja ”Yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn lujittaminen tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja innovaatioiden avulla” (EYVL C 40, 15.2.1999, s. 12).

(19)  Myös Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on jo aiemmin kannattanut mahdollisimman yksinkertaista lainsäädäntöä ja verotusta. Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003–2005” (EYVL C 80, 30.3.2004, s. 120, kohta 4.4.2.4).

(20)  Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)” (EUVL C 286, s. 38, 17.11.2005).

(21)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös integroidun toimintaohjelman perustamisesta elinikäisen oppimisen alalla”, annettu 10.2.2005 (EUVL C 221, 8.9.2005, s. 134.)

(22)  ETSK on jo korostanut toisessa yhteydessä ”avoimuuden merkitystä sekä sen tärkeyttä, että ammattipätevyydet yhtenäistetään koko Euroopassa ja kansainvälisellä tasolla”. Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)” (EUVL C 286, 17.11.2005, s. 38, kohta 3.8.1).

(23)  EU käyttää tällä hetkellä tutkimus- ja kehittämistoimintaan vain noin kaksi prosenttia BKT:stä. Vrt. Euroopan komission suositus talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (2005–2008), KOM(2005) 141 lopullinen, kohta B.2. Kyseinen prosenttiosuus on hädin tuskin noussut sitten Lissabonin strategian käynnistämisvaiheen ja on vielä kaukana EU:n tavoitteesta käyttää tutkimustoimintaan kolme prosenttia BKT:stä. Komitea muistuttaa, että varoista kaksi kolmannesta olisi saatava yksityiseltä teollisuudelta.

(24)  ETSK:n lausunto aiheesta ”Yrittäjyyden edistäminen Euroopassa – Tulevaisuuden painopistealat” (EYVL C 235, 27.7.1998) sekä ETSK:n lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston päätös jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista (EY:n perustamissopimuksen 128 artiklan nojalla)” (EUVL C 286, s. 38, 17.11.2005).

(25)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on jo aiemmin esittänyt tämän suuntaisia kannanottoja ja samalla kannattanut yrittäjyyden ja yritysten perustamisen edistämistä. Vrt. ETSK:n lausunto aiheesta ”Talouspolitiikan laajat suuntaviivat vuosiksi 2003–2005” (EUVL C 80, 30.3.2004, s. 120, kohta 4.4.2.4).


LIITE I

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Hyväksytyt muutosehdotukset

Seuraava muutosehdotus, joka sai äänestyksessä tuekseen vähintään neljänneksen annetuista äänistä, hylättiin keskustelussa:

Kohta 2.5.1

Poistetaan kohta 2.5.1.

Perustelu

Euroopan unionin jäsenvaltioissa on 23 miljoonaa erilaista taloustoimijaa sekä moninkertainen määrä johtajia, joista suurin osa on palkattuja työntekijöitä. He työskentelevät olosuhteissa, jotka aiheuttavat voimakkaasti stressiä, ja kantavat vastuun käytännössä kaikesta, mitä yrityksessä tapahtuu kaikkien sen työntekijöiden toiminnan seurauksena. Monet johtajat irtisanoutuvat tehtävästään tai hankkivat vakuutusturvaa kattaakseen mainitun riskin.

Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden lainsäädäntöön sisältyy mm. yksityis-, kauppa- ja rikosoikeudelliset säädökset, joilla säännellään talousyksiköiden johtohenkilöiden vastuukysymyksiä.

Kohdassa 2.5.1 kehotetaan kuitenkin jäsenvaltioita kiinnittämään huomiota yritysten johtotehtävissä toimivien pätevyyteen ja eettisiin ominaisuuksiin ja sen lisäksi ryhtymään toimiin niissä esiintyvien puutteiden poistamiseksi.

Tältä taustalta herää muutamia kysymyksiä, jotka on esitettävä, mikäli tahdomme, että Euroopan talous- ja sosiaalikomitean antamiin lausuntoihin suhtaudutaan vakavasti.

1.

Millä tavoin unionin ja sen jäsenvaltioiden odotetaan valvovan useiden kymmenien miljoonien ihmisten pätevyyttä ja heidän käyttäytymisensä etiikkaa? Tarvittaisiinko tähän tarkoitukseen uusia instituutioita? Eivätkö olemassa olevat oikeusjärjestelmät riitä ja eikö lainkäyttö kuulu pelkästään niille?

2.

Miksi kyseinen kehotus ei koske myös työntekijöitä, jotta nämä työskentelisivät tehokkaasti ja luotettavasti, jotta heidän pätevyytensä olisi asianmukainen ja heidän käytöksensä eettisesti moitteetonta, sillä vastuun heidän tekemistään virheistä kantavat johtohenkilöt. Mikäli talous- ja sosiaalikomitean perusasia on yhteisymmärrys, eikö meidän tule vedota myös työntekijöihin ja kaikkiin säätiöihin, yleishyödyllisiin organisaatioihin ja kansalaisjärjestöihin, jotta näillä olisi asianmukainen pätevyys ja toimintaperiaatteet, sekä unionin jäsenvaltioihin, jotta ne valvoisivat edellä mainittuja? Miksi huomio kohdistetaan ainoastaan johtohenkilöstöön?

3.

ECO-erityisjaostossa lausunnon käsittelyn yhteydessä käydyissä keskusteluissa esitettiin perustelu, ettei unionille ja sen jäsenvaltioille esitettyä vetoomusta tulisi ottaa vakavasti, sillä kyseessä on pelkkä kehotus. Jos asia on näin, sama voisi oikopäätä koskea jokaista yksittäistä lausuntoa ja yksittäistä vetoomusta, jolloin, tietäen että kyseessä on pelkkä kehotus, hoitelisimme kaikenlaisia taloudellisia, yhteiskunnallisia ja muita ongelmia. Oppositio esitti senkaltaisia vetoomuksia parlamenteille kommunistimaissa, joissa taloustilanteen heikkenemisen myötä annettiin aina vain enemmän säädöksiä, koska arveltiin, että säädöksillä, päätöslauselmilla ja vetoomuksilla olisi mahdollista muuttaa jotain. Ehdotan, että unionille ja sen jäsenvaltioille osoitettava lausunto ja vetoomus hyväksytään muodossa ”Saatettakoon asiat kuntoon.” Silloin hoidettaisiin paitsi johtohenkilöstöä koskeva kysymys myös kaikenlaiset muutkin seikat järjestykseen. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea ei olisi enää tarpeellinen, mikä olisi Euroopan unionille ja eurooppalaiselle integraatiolle pelkästään hyväksi.

Äänestyksen tulos

puolesta 37

vastaan 53

pidättyi äänestämästä 9


Top