28.6.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 157/34

1.1

ETSK hyväksyi 29. tammikuuta 2004 pitämässään kokouksessa ”liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta” -erityisjaoston esityksen eurooppalaisia liikennesääntöjä koskevan oma-aloitteisen lausunnon laatimiseksi.

1.2

Kun otetaan huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus on yksi perustamissopimukseen sisältyvistä perusvapauksista (1), että jäsenvaltioiden välisten rajojen poistaminen on yksi EU:n tavoitteista (2), jota on edistetty Schengenin säännöstön liittämisellä osaksi perustamissopimusta (3), ja että liikenne kuuluu yhteisön yhteisiin politiikkoihin (4), tieliikennelainsäädäntöjen lähentäminen vaikuttaa ensisijaisen tärkeältä etenkin sisämarkkinoiden toteutumiseen (5) liittyvien vaikutusten kannalta.

1.3

Lisäksi tulee pitää mielessä, että maanteiden henkilö- ja tavaraliikenne on merkittävässä asemassa 15 jäsenvaltion unionissa ja että se on kasvanut eksponentiaalisesti viime vuosina.

Viimeisimpien saatavilla olevien tilastotietojen perusteella voidaan muun muassa todeta seuraavaa:

1.4

Maanteiden henkilö- ja tavarankuljetuksiin sovelletaan lukuisia erilaisia kansallisia säännöksiä, jotka käsittävät myös ajoneuvolla ajamiseen liittyviä periaatteita ja perussääntöjä.

1.4.1

Lisäksi on voimassa useita kansainvälisiä yleissopimuksia, joiden soveltamisala vaihtelee ja määräykset ovat tietyissä tapauksissa keskenään ristiriitaisia.

1.4.2

Niinpä tavallisella automatkalla Euroopan halki kuljettaja joutuu tekemisiin monien eri oikeusjärjestelmien kanssa, minkä seurauksena häneen kohdistuu erilaisia ja keskenään jopa ristiriitaisia sääntöjä.

1.4.3

Tilanne muuttui erityisen hankalaksi EU:n äskettäisen laajentumisen johdosta, sillä myös unioniin liittyneillä uusilla jäsenvaltioilla on käytössään omat liikennesääntönsä.

1.5

Käsillä olevan oma-aloitteisen lausunnon tarkoituksena on saada komissio pohtimaan, olisiko tarpeellista ja mahdollista tehdä lainsäädäntöaloite liikennesääntöjen yhtenäistämiseksi Euroopan unionissa kuitenkin tietyin poikkeuksin. Oikeudellisen vertailun avulla tuodaan esille eri jäsenvaltioiden liikennesääntöjä koskevien lainsäädäntöjen väliset eroavuudet sekä mahdolliset keinot niiden yhdenmukaistamiseksi unionin tasolla.

1.6

Lausunnon laatimisen kannalta välttämättömänä pidettiin keskeisten osapuolien kuulemista (tienkäyttäjien, ajoneuvojen valmistajien ja sääntelyelinten edustajat). Näin ollen järjestettiin julkinen kuuleminen, joka pidettiin valmisteluryhmän toisen kokouksen yhteydessä 17. toukokuuta 2004 ja johon osallistui alan edustajia.

1.6.1

Keskustelun edistämiseksi sekä tietojen keräämiseksi laadittiin kyselylomake, joka annettiin valmisteluryhmän jäsenten tarkasteltavaksi.

2.1

Ajatus soveltamisalaltaan yleisten liikennesääntöjen laatimisesta ei ole uusi. Aihetta on jo käsitelty Euroopan tasollakin. Esimerkiksi liikennettä käsitelleessä kahdeksannessa oikeusalan kansainvälisessä konferenssissa esitettiin alan säännöstön kodifioimista (7).

2.2

Myös tammikuussa vuonna 2000 järjestetyssä Saksan liikennealan viranomaisten neuvoston 38. kokouksessa työryhmä IV tähdensi, että eurooppalaisten liikennesääntöjen yhdenmukaistaminen on merkittävä tavoite (8).

2.3

Komissio on esittänyt useita aloitteita, joiden taustalla on vastaavia huolenaiheita ja pyrkimyksiä, mutta se ei ole kuitenkaan tähän mennessä omaksunut täysin ajatusta varsinaisten eurooppalaisten liikennesääntöjen laatimisesta (9).

2.4

Erityisen maininnan ansaitsevat komission energian ja liikenteen pääosastolle laaditun tutkimuksen päätelmät. Niissä esitetään perusteet, joiden pohjalta voidaan katsoa välttämättömäksi yhdenmukaistaa liikennesäännöt ja niiden täytäntöönpanotoimet EU:n tulevien lainsäädäntöaloitteiden avulla (10).

2.5

ETSK on puolestaan useissa lausunnoissaan kiinnittänyt huomiota tarpeeseen edistää ”ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta unionissa” asettamalla jäsenvaltioiden viranomaiset vastuuseen ”sellaisten tietyntyyppisten kansallisten määräysten mitätöimisestä, joiden vuoksi toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn ja ulkomaisin rekisterikilvin varustetun ajoneuvon käytöstä aiheutuu kansalaisille vaikeuksia” (11).

3.1

Tieliikenteen kansainvälinen säännöstö perustuu useisiin eri yleissopimuksiin, joista voidaan erityisesti mainita Pariisin yleissopimus vuodelta 1926, Geneven yleissopimus vuodelta 1949 sekä Wienin yleissopimus vuodelta 1968.

3.2

Ajoneuvoliikennettä koskeva kansainvälinen yleissopimus allekirjoitettiin 24. huhtikuuta 1926 Pariisissa kansainvälisen matkailun edistämiseksi. Allekirjoittajavaltioita oli tuolloin 40, ja nykyään sopimus on voimassa yli 50 valtiossa.

3.2.1

Yleissopimuksen tavoitteena on erityisesti

3.2.2

Kyseinen yleissopimus helpotti tullimenettelyjä, mutta ei vapauttanut kuljettajia kansallisen tieliikennelainsäädännön tuntemisesta ja noudattamisesta.

3.2.3

Yleissopimuksen voimaantulo riippui sen ratifioimisesta kussakin valtiossa sekä asianomaisen ratifioimiskirjan tallettamisesta. Yleensä yleissopimus on voimassa ainoastaan sopimusvaltion keskeisimmillä alueilla, ja sen voimaantulo millä tahansa muulla hallinnollisella alueella edellyttää erityistä ilmoitusta.

3.3

Tieliikennettä koskeva yleissopimus allekirjoitettiin Genevessä 19. syyskuuta 1949. Sopimusvaltioita oli tuolloin 17, ja nykyään niitä on yli 120. Yleissopimus kumoaa vuoden 1926 yleissopimuksen kyseisen sopimuksen allekirjoittajavaltioiden ja sopimukseen myöhemmin liittyneiden valtioiden välillä.

3.3.1

Kyseisessä yleissopimuksessa kehiteltiin aiemmassa yleissopimuksessa esitettyjä periaatteita autoteollisuuden kehityksen mukaisesti, ja siinä tuli esille kasvava huoli tieliikenteen turvallisuudesta.

3.3.2

Yleissopimuksessa ei käsitelty liikennemerkkejä, mutta siinä määrättiin, että valtioiden on yhdenmukaistettava liikennemerkkijärjestelmiään ja käytettävä liikennemerkkejä ainoastaan silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä.

3.3.3

Yleissopimuksessa esitettiin vain muutamia liikennesääntöjä, eikä siihen sisältynyt muita merkittäviä uutuuksia kuin ajoneuvojen kohtaamisessa noudatettavaa varovaisuutta, etuajo-oikeutta ja ajovalojen käyttöä koskevat määräykset.

3.3.4

Yleissopimuksen voimaantulo edellytti samoja menettelyitä kuin edellä, ja yleissopimuksen yhdenmukaistavaa vaikutusta vähensi valtioiden mahdollisuus olla sitoutumatta osaan sen määräyksistä sekä olla hyväksymättä niihin tehtäviä muutoksia.

3.4

Tieliikennettä koskeva yleissopimus allekirjoitettiin Wienissä 8. marraskuuta 1968. Sopimusvaltioita oli tuolloin 37, ja nykyään sopimus on voimassa lähes 100 valtiossa. Yleissopimus kumosi valtioiden välillä vuosien 1926 ja 1949 yleissopimukset ratifioinnin ja ratifioimiskirjojen tallentamisen jälkeen.

3.4.1

Kyse on kaikkein pisimmälle menevästä tieliikenteen sääntelyä koskevasta yleissopimustekstistä, jossa aihetta käsitellään 30 artiklaa käsittävässä luvussa, minkä lisäksi sopimuksessa määrätään käytänteistä, jotka muodostavat nykyisten liikennesääntöjen keskeisen ytimen. Vuoden 1968 yleissopimuksessa mentiin aiemmissa yleissopimuksissa käsiteltyjä pelkistetyn rajallisia aiheita — ajoneuvojen kohtaaminen ja siihen liittyvät liikennemerkit — pidemmälle. Sen lisäksi, että yleissopimuksessa määrätään periaatteet, joita kuljettajien on noudatettava kaikkein vaarallisimmissa ajotilanteissa (kuten ohitustilanteet, ajosuunnan muuttaminen sekä jalankulkijoihin nähden noudatettava varovaisuus), siinä säännellään pysähtymistä, pysäköimistä, matkustajien nousemista ajoneuvoon ja sieltä poistumista sekä ajamista tunneleissa eli lyhyesti sanottuna kaikenlaisia tyypillisiä tieliikennetilanteita.

3.4.2

Yleissopimuksessa mentiin aiempia sopimustekstejä pidemmälle, ja se velvoitti sopimusvaltiot sekä myöhemmin siihen liittyneet valtiot mukauttamaan lainsäädäntönsä pääkohdat sopimuksessa esitettyjen liikennesääntöjen mukaisiksi. Kuljettajille tästä oli se hyöty, että he tunsivat tärkeimmät liikennesäännöt ajaessaan muissa sopimusvaltioissa.

3.4.3

Valtioilla säilyi kuitenkin mahdollisuus hylätä yleissopimukseen tehtävät muutokset.

3.5

Tämä katsaus osoittaa selkeästi, että Euroopan unionin alueella, joka on tällä välin laajentunut käsittämään 10 uutta valtiota, on voimassa kolme kansainvälistä yleissopimusta — tosin ei yhtenäisellä tavalla (12). Näin ollen tieliikenteen yhdenmukaisesta sääntelystä ollaan vielä kaukana etenkin, jos yleissopimusteksteihin lisätään 25 valtion jatkuvasti muuttuvat lainsäädännöt. (13)

3.6

Rajojen poistamisen, ajoneuvon ja sen osien tyyppihyväksyntää koskevien edellytysten, ajokorttien vastavuoroisen tunnustamisen ja niitä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamisen kaltaiset esteet on jo saatu poistettua tai niitä ollaan poistamassa. Ratkaisematta on kuitenkin maantieliikenteen keskeinen ydin: liikennesäännöt ja liikennemerkkijärjestelmä.

3.7

Muuta maailmaa ajatellen yleissopimukset helpottavat tullimenettelyjä sekä ajoneuvolla liikkumista unionin alueella, mutta Euroopan unionissa vierailevat kolmansien maiden kansalaiset joutuvat tekemisiin yhtä monien tieliikennelainsäädäntöjen kanssa kuin unionissa on valtioita.

4.1

Lyhyestä vertailevasta tutkimuksesta käy kiistatta ilmi, että kansallisten tieliikennelainsäädäntöjen välillä on huomattavia eroja tärkeillä aloilla. Tällaiset erot muodostavat todellisia esteitä vapaalle liikkumiselle ja saattavat vaarantaa henkilöiden ja tavaroiden turvallisuuden sekä vaikuttaa onnettomuustilastoihin Euroopan tasolla.

4.2

Alla olevassa esityksessä on otettu erityisesti — mutta ei kuitenkaan yksinomaan — huomioon edellä mainitussa komissiolle laaditussa tutkimuksessa esitetyt huomiot. Useita näistä näkökohdista on tarkasteltu kyseisessä tutkimuksessa yksityiskohtaisesti. (14)

4.3

Seuraavassa tuodaan esille yksinomaan esimerkinomaisesti joitakin tavallisia tapauksia, joissa lainsäädännöt eroavat erityisen merkittävällä ja huolestuttavalla tavalla. Tällaisia tapauksia on luonnollisesti paljon muitakin.

Nopeusrajoitus taajamien ulkopuolella ajoradoilla, joiden vastakkaiset suunnat on erotettu toisistaan fyysisin estein

Vakava rikkomus

Veren sallittu alkoholipitoisuus

Ensiapulaukku kuuluu henkilöauton pakolliseen varustukseen

Punainen + keltainen valo: valmistautuminen liikkeellelähtöön

Liikenneympyrässä ajavilla pyöräilijöillä etuajo-oikeus

Julkisen liikenteen kulkuneuvoilla etuajo-oikeus pysäkiltä lähtiessään

Ajovalojen käyttöpakko päivällä taajamien ulkopuolella

Pysäköinnin kieltävä liikennemerkki

Matkustajat eivät saa poistua kulkuneuvosta ajoradan puolelle

4.4

Kuten edellä mainittu tutkimus seikkaperäisesti osoittaa, vastaavanlaisia eroavuuksia voidaan havaita myös muun muassa kysymyksissä, jotka liittyvät ajokortin saamista koskeviin edellytyksiin, liikennemerkkeihin, pakollisiin turvallisuusvarusteisiin, jalankulkijoiden tien ylittämiseen, etuajo-oikeutta koskeviin sääntöihin, ajovalojen käyttöön, matkustajien ajoneuvoon nousemiseen ja siitä poistumiseen, erikoiskaistojen käyttöön, ohittamiseen, ajoneuvojen luokitteluun, rengastyyppeihin, perävaunun käyttöön ja liikenteessä käytettäviin merkkeihin ja valoihin. Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa todettiin 45 eroavuutta, jotka liittyivät keskeisiin, päivittäisessä maantieliikenteessä tavanomaisesti sovellettaviin sääntöihin.

4.5

Vaikka jo pelkästään keskeisten liikennesääntöjen muotoilussa on merkittäviä eroja, tilanne on erityisen vakava, kun tarkastellaan niiden tulkintaa ja soveltamista eri jäsenvaltioissa. Tämä johtuu sekä erilaisesta suhtautumisesta liikennesääntöjen noudattamatta jättämiseen että hyvin vaihtelevien rangaistuskäytäntöjen soveltamisesta asianomaisiin rikkomuksiin.

5.1

Toukokuun 17. päivänä 2004 järjestettyyn julkiseen kuulemistilaisuuteen osallistui edustajia useista autoilijoita, autoteollisuutta sekä liikenneturvallisuusalaa ja onnettomuuksien ehkäisemiseen pyrkiviä tahoja edustavista yksityisistä järjestöistä sekä AIT-FIA:n toimistosta ja TIS.pt-yrityksestä (joka oli edellä mainitun tutkimuksen koordinoija (15)). Tilaisuudessa esitetyt arvokkaat kannanotot valaisivat ja selvittivät monia käsillä olevan lausunnon kannalta oleellisia näkökohtia ja heijastelivat kansalaisyhteiskunnan keskeisten intressitahojen näkemyksiä.

Monet elimet myös täydensivät kannanottojaan toimittamalla kirjalliset vastauksensa kyselyyn, joka oli toimitettu niille etukäteen.

5.2

Esitetyt kannanotot ja tiedot osoittavat, että yleisesti ollaan sitä mieltä, että ETSK:n aloite tieliikenteen sääntöjen tietynlaajuiseksi yhdenmukaistamiseksi Euroopan tasolla on sisällöltään hyväksyttävä ja aiheellinen. Eräät osallistujat suhtautuivat myös avoimesti ajoneuvojen rekisteröinti- ja rekisteritunnusjärjestelmien mahdolliseen ja toivottavaan lähentämiseen.

5.3

Erityisesti korostettiin seuraavia seikkoja:

5.4

Kyseisen alan aloitteiden rinnakkaisina ja täydentävinä näkökohtina mainittiin erityisesti seuraavat:

6.1

Edellä mainitussa kuulemistilaisuudessa tuli hyvin selkeästi esille halu edetä tieliikennesääntöjen yhdenmukaistamisessa rajoittumatta kuitenkaan pelkkiin liikennettä koskeviin sääntöihin, vaan ottamalla huomioon myös esimerkiksi tieinfrastruktuureja ja turvallisuutta koskevat säännöt.

6.2

Perustamisestaan lähtien Euroopan unioni on laatinut lukemattomia tieliikenteeseen liittyviä säädöksiä, jotka ovat käsitelleet esimerkiksi ajokorttia, ajoneuvojen ja niiden osien tyyppihyväksyntää, kuljetuksia koskevia sääntöjä ja ajoneuvovakuutusta. Käsillä olevassa lausunnossa on kyseessä liikennesääntöjen laatiminen ja niiden yhdenmukaistaminen. Tämä voi toimia keinona edistää muita tavoitteita, kuten tieliikenneturvallisuutta, kun tiellä liikkujat tietävät, miten liikenteessä tulee käyttäytyä, jolloin myös turvallisuus lisääntyy.

6.3

Kuten edellä todettiin, vuoden 1968 Wienin yleissopimus on perinpohjaisin tieliikennealan asiakirja, jossa pyritään seikkaperäisyyteen. Yleissopimus on kansainvälinen väline, jonka suurin osa Euroopan valtioista on hyväksynyt. Sen erityispiirteenä on, että allekirjoittajavaltioilta ja sopimukseen liittyneiltä valtioilta edellytetään, että ne sovittavat kansallisen lainsäädäntönsä yleissopimuksen määräysten mukaiseksi. Koska kyse on eurooppalaisten valtioiden parhaiten tuntemasta ja laajimmin hyväksymästä tekstistä, kyseistä yleissopimusta voidaan käyttää lähtökohtana eurooppalaisia liikennesääntöjä koskevassa laaja-alaisemmassa keskustelussa.

6.4

Ehdotuksena onkin, että yhdenmukaistetaan liikennesäännöt, jotka muodostavat uudenaikaisimpien eurooppalaisten liikennesääntöjen keskeisen ytimen. Kyse on erityisesti — mutta ei kuitenkaan ainoastaan — seuraavista seikoista:

6.5

Liikennesääntöjä tulee täydentää tai selventää tai esittää niihin poikkeuksia liikennemerkein, jotka voivat sisältää monenlaisia tieliikenneturvallisuutta mahdollisesti parantavia tietoja. Näin ollen on yhdenmukaistettava sekä liikennemerkkien muoto, sisältö ja niiden sijoittamista koskevat säännöt että niiden asema suhteessa liikennesääntöihin sekä varmistettava, että liikennemerkkien sijoittamiseen ja näkyvyyteen liittyviä toimia edistetään.

6.6

Liikennemerkit eivät ole ainoa tarkastelun kohteena oleva ala. On tärkeää yhdenmukaistaa myös liikennepoliisin käyttämät merkit, valomerkit, kuljettajien antamat merkit sekä ajoradan merkinnät.

6.7

Liikennesääntöjen ja liikennemerkkien noudattamatta jättäminen on rikkomus. Tarvitaankin yhdenmukaisia sääntöjä muun muassa ajonopeuden sekä veren alkoholi- ja psykotrooppisten aineiden pitoisuuden valvonnassa. Ennen kaikkea on kuitenkin välttämätöntä, että valtioilla on yhteisymmärrys siitä, mitkä laittomat seikat muodostavat rikkomuksen, jotta vältetään se, että yhdessä valtiossa rikkomukseksi katsottava teko ei ole sitä toisessa valtiossa. Rikkomusten määrittely on näin ollen yhdenmukaistettava.

6.8

Onkin tärkeää tarkastella ja ottaa käyttöön yksinkertaistettuja mekanismeja, joilla edistetään eurooppalaisten liikennesääntöjen yhdenmukaista tulkintaa, sillä tieliikennerikkomusten käsittelyn tulee olla nopeaa, jotta säädökset eivät menetä tehokkuuttaan (viime kädessä tavoitteena on tuomioistuimelle esitettyjen ennakkoratkaisupyyntöjen yksinkertaistettu käsittely).

7.1

Koska myös ajoneuvojen rekisteröimiseen liittyvät vaatimukset, välineet ja menettelytavat ovat äärimmäisen vaihtelevia jäsenvaltioissa, kuulemistilaisuudessa tarkasteltiin niin ikään mahdollisuutta siirtyä yhtenäiseen eurooppalaiseen rekisteritunnukseen, mikä sai osakseen monia myönteisiä kannanottoja.

7.2

Kuulemistilaisuudessa punnittiin lisäksi Euroopan ajoneuvokeskusrekisterin etuja ja haittoja. Rekisterissä voitaisiin mainita ajoneuvojen mahdollisiin tulleihin, veroihin ja muihin maksuihin liittyvät keskeiset tiedot sekä niiden omistus-/käyttömuodot. Tilaisuudessa painotettiin tämänkaltaisen ratkaisun etuja ajoneuvojen yhteisön sisäisen kaupan, petosten ja ajoneuvovarkauksien ehkäisemisen sekä muista jäsenvaltioista kotoisin olevien kuljettajien tekemien liikennerikkomusten rankaisemisen kannalta.

7.3

Katsotaan, että on olemassa edellytyksiä edetä sellaisen yhtenäisen ajoneuvorekisterin käyttöönotossa, joka on yhteydessä ajoneuvoihin eikä niiden omistajiin tai haltijoihin. Tässä voitaisiin käyttää hyväksi kokemusta, jota on jo saatu rekisteritunnusta koskevasta tietojärjestelmästä sekä omistajien selvittämisestä ajoneuvovakuutuksen alalla (kolmas direktiivi).

7.4

Näin mahdollisuudet ostaa, vakuuttaa ja rekisteröidä ajoneuvo missä tahansa jäsenvaltiossa parantuisivat, mikä edistäisi merkittävästi ajoneuvojen rajatylittävää kauppaa, kansalaisten liikkuvuutta, matkailua sekä sisämarkkinoiden kehittymistä (18).

7.5

Yhtenäinen eurooppalainen ajoneuvojen rekisteröintijärjestelmä vaikuttaa lisäksi erittäin perustellulta sekä mahdolliselta toteuttaa ilman kohtuuttomia kustannuksia, sillä alkuvaiheessa voitaisiin lähteä liikkeelle nykyisten kansallisten rekisterien välisen koordinoinnin ja yhteistyön tiivistämisellä. Siitä koituisi suunnattomia etuja ajoneuvojen haltijan (omistajuus tai muu oikeudellinen järjestely) täsmällisen tunnistamisen, ajoneuvokauppaa koskevan oikeusvarmuuden, varkauksien ja petosten estämisen sekä eri jäsenvaltioissa tehtyjen rikkomusten valvonnan ja rankaisemisen helpottumisen kannalta.

8.1

Nykytilanteessa ETSK katsoo, että soveltuvin säädöslaji aloitteen täytäntöön panemiseksi käsillä olevassa lausunnossa ehdotetussa laajuudessa on direktiivi, jolla pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen.

8.2

Direktiivin oikeusperustassa tulee ottaa huomioon aloitteen vaikutus sisämarkkinoita täydentävänä välineenä sekä keinona edistää unionin kansalaisten liikkumisvapautta yhteisön alueella.

9.1

ETSK:n mielestä tieliikennelainsäädäntöjen tietynasteinen yhdenmukaistaminen ei ole ainoastaan tehokas keino jouduttaa sisämarkkinoiden toteutumista, vaan se takaa myös entistä turvallisemman ajoneuvoliikenteen.

9.2

Lisäksi ETSK katsoo, että yhdenmukaistaminen saattaa edistää ratkaisevalla tavalla tieliikenneturvallisuutta ja onnettomuuksien ehkäisemistä sekä Euroopan kansalaisten liikkumisvapauden aitoa toteutumista.

9.3

ETSK:n käsityksen mukaan on olemassa edellytykset aloittaa yhteisön lainsäädäntöaloitteen valmistelu edellä mainituin tavoittein. Aloitteessa on otettava huomioon käsillä olevassa lausunnossa esitetyt eri näkökohdat ja ongelmat.

9.4

ETSK katsoo, että nykytilanteessa tulisi harkita mahdollisuutta antaa vähimmäistason yhdenmukaistamiseen tähtäävä direktiivi käyttäen mallina Wienin yleissopimusta. Siinä tulisi määritellä keskeiset liikennesäännöt ja liikennemerkit, ajotaitoa ja ajokortin myöntämistä koskevat vaatimukset sekä rikkomustapaukset ja niihin liittyvät rangaistukset. Tämä olisi ensimmäinen askel eurooppalaisten liikennesääntöjen laatimiseksi.

9.5

ETSK katsoo lisäksi, että ajoneuvojen entistä parempaan jäljitettävyyteen perustuvaa ajoneuvojen käyttöön liittyvää oikeusvarmuutta voitaisiin huomattavasti edistää luomalla unionin tasolle ajoneuvojen yhtenäinen rekisteröintijärjestelmä, joka koskisi ainoastaan ajoneuvoja.

9.6

ETSK katsoo myös, että velvoittavassa yhteisön säädöksessä voitaisiin määritellä perusta ajoneuvojen yhtenäisen rekisterijärjestelmän luomiseksi käyttämällä laaja-alaisesti hyväksi toimivaltaisten kansallisten elinten välisessä yhteistyössä jo hankittua kokemusta.

9.7

ETSK kehottaa näin ollen komissiota käynnistämään välttämättömät alustavat tutkimukset eri alojen yhdenmukaistamista koskevan kustannus-hyötyanalyysin suorittamiseksi.

9.8

ETSK esittää komissiolle, että se käynnistäisi vihreän kirjan avulla julkisen keskustelun tämän aloitteen aiheesta kerätäkseen mahdollisimman monien tahojen mielipiteet ja kommentit.

9.9

ETSK kehottaa komissiota kuitenkin omalta osaltaan jatkamaan meneillä olevia tutkimuksia, joiden avulla edistetään ajoneuvolla ajamiseen yleisesti liittyvien näkökohtien yhdenmukaistamista sekä lisätään ajoneuvojen turvallisuutta.

9.10

ETSK kiinnittää jäsenvaltioiden huomion siihen, että on tarpeen ja aiheellista toteuttaa entistä tiiviimpiä yhteistyö- ja koordinointitoimenpiteitä liikennesääntöjen, onnettomuuksien ehkäisemisen, ensiavun antamisen sekä uhreille myönnettävien korvausten aloilla.

9.11

ETSK toivoo, että Euroopan parlamentti antaa täyden tukensa tälle aloitteelle ja kannustaa komissiota ja neuvostoa jatkamaan toimia esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.