EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52004XC1001(01)

Komission tiedonanto — Yhteisön suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi

OJ C 244, 1.10.2004, p. 2–17 (ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, NL, PL, PT, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Bulgarian: Chapter 08 Volume 004 P. 187 - 202
Special edition in Romanian: Chapter 08 Volume 004 P. 187 - 202
Special edition in Croatian: Chapter 08 Volume 003 P. 121 - 136

1.10.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 244/2


KOMISSION TIEDONANTO

YHTEISÖN SUUNTAVIIVAT VALTIONTUESTA VAIKEUKSISSA OLEVIEN YRITYSTEN PELASTAMISEKSI JA RAKENNEUUDISTUKSEKSI

(2004/C 244/02)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

1.   JOHDANTO

1.

Komissio antoi vuonna 1994 ensimmäiset vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevat yhteisön suuntaviivat (1). Vuonna 1997 komissio lisäsi suuntaviivoihin maataloutta koskevia erityissääntöjä (2). Vuonna 1999 annettiin uudet suuntaviivat (3), joiden soveltaminen päättyy 9 päivänä lokakuuta 2004.

2.

Laatiessaan uudet, aikaisempiin pitkälti perustuvat suuntaviivat komissio pyrkii tekemään joitakin muutoksia ja selvennyksiä, joiden taustalla on monia eri tekijöitä.

3.

Ensinnäkin Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 ja Barcelonassa 15 ja 16 päivänä maaliskuuta 2002 pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten päätelmissä jäsenvaltioita kehotetaan jatkossakin vähentämään valtiontukea suhteessa BKT:hen ja suuntaamaan tukea yleisen edun mukaisiin horisontaalisiin tavoitteisiin, koheesiotavoitteet mukaan luettuina. Näin ollen vaikuttaa aiheelliselta tarkastella lähemmin vääristymiä, joita tuen myöntäminen pelastamis- ja rakenneuudistustoimiin aiheuttaa. Näin seurataan myös Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien tavoitteita, joissa korostetaan talouden kilpailukyvyn kasvua Euroopassa.

4.

Tehottomien yritysten poistuminen markkinoilta on tavanomainen osa markkinoiden toimintaa. Tavanomaisena käytäntönä ei voi olla vaikeuksiin joutuneiden yritysten pelastaminen valtiontuen avulla. Pelastamis- ja rakenneuudistustoimiin myönnetty tuki on antanut aiemmin aihetta joihinkin kaikkein kiistanalaisimpiin valtiontukitapauksiin, ja se kuuluu eniten kilpailun vääristymistä aiheuttaviin valtiontukilajeihin. Täten pääsääntönä pitäisi olla perustamissopimuksen yleinen periaate valtiontuen kieltämisestä, ja tästä säännöstä poikkeamisen pitäisi olla rajoitettua.

5.

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta vahvistetaan edelleen, jotta toistuvia pelastamis- ja rakenneuudistustukia ei käytettäisi pitämään yrityksiä keinotekoisesti toiminnassa.

6.

Vuoden 1999 suuntaviivoissa pelastamis- ja rakenneuudistustuki erotettiin toisistaan, ja pelastamistuki määriteltiin väliaikaiseksi tueksi, jonka avulla vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- ja/tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan ajan. Pelastamisvaiheessa ei periaatteessa voitu toteuttaa valtiontuella rahoitettuja rakenneuudistustoimenpiteitä. Tällainen tiukka pelastamis- ja rakenneuudistustuen erotteleminen on kuitenkin aiheuttanut ongelmia. Vaikeuksissa olevien yritysten on kenties jo pelastamisvaiheessa toteutettava kiireellisiä rakenteellisia toimenpiteitä pysäyttääkseen taloudellisen tilanteen heikkenemisen tai hillitäkseen sitä. Näin ollen näissä suuntaviivoissa pelastamistuen käsitettä laajennetaan, jotta tuensaaja voi toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä, jotka voivat olla luonteeltaan rakenteellisia, kuten jonkin sivuliikkeen välitön sulkeminen tai muunlainen tappiollisesta toiminnasta luopuminen. Tällaisten tukien kiireellisen luonteen vuoksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita yksinkertaistettu menettely hyväksynnän hakemiseksi näille tuille.

7.

Rakenneuudistustuen osalta vuoden 1999 suuntaviivoissa edellytetään edelleen vuoden 1994 suuntaviivojen tavoin, että rakenneuudistustuen saaja rahoittaa rakenneuudistusta huomattavalla rahoitusosuudella. Suuntaviivojen tämänkertaisen tarkistuksen yhteydessä on tarkoituksenmukaista todeta aiempaa selkeämmin periaate, että kyseisen rahoitusosuuden on oltava todellinen ja tuen ulkopuolelle jäävä. Tuensaajan rahoitusosuudella on kaksinainen merkitys, sillä yhtäältä se osoittaa, että markkinat (omistajat, velkojat) uskovat elinkelpoisuuden palautumiseen kohtuullisessa ajassa, ja toisaalta rahoitusosuudella varmistetaan, että rakenneuudistustuki rajoittuu määrään, joka on välttämätön elinkelpoisuuden palautumiseen, ja että kilpailun vääristymistä rajoitetaan. Tältä osin komissio edellyttää myös vastasuoritteita kilpailijoihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi mahdollisimman suuressa määrin.

8.

Pelastamis- tai rakenneuudistustuen myöntämistä vaikeuksissa oleville yrityksille voidaan kuitenkin pitää perusteltuna ainoastaan tietyin edellytyksin. Tukia voidaan perustella esimerkiksi sosiaali- tai aluepoliittisilla näkökohdilla. Perusteluna voi olla myös tarve ottaa huomioon pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) myönteinen merkitys taloudelle tai poikkeuksellisesti myös se, että kilpailukykyinen markkinarakenne halutaan säilyttää ja yritysten poistuminen markkinoilta voisi johtaa tiukkaan monopoli- tai oligopolitilanteeseen. Toisaalta ei ole perusteltua pitää yritystä keinotekoisesti toiminnassa alalla, jolla on pitkäaikaista rakenteellista ylikapasiteettia, tai jos yritys selviytyy ainoastaan toistuvien valtiontukitoimien avulla.

2.   MÄÄRITELMÄT JA SUUNTAVIIVOJEN SOVELTAMISALA SEKÄ YHTEYDET MUIHIN VALTIONTUKIALAN TEKSTEIHIN

2.1   Vaikeuksissa oleva yritys

9.

Vaikeuksissa olevalle yritykselle ei ole yhteisön määritelmää. Komissio katsoo näissä suuntaviivoissa kuitenkin, että kyse on vaikeuksissa olevasta yrityksestä, jos yritys ei pysty omilla taikka omistajilta/osakkailta tai luotonantajilta saaduilla varoilla pysäyttämään tappiollista kehitystä, joka johtaa lähes varmasti yrityksen toiminnan loppumiseen lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen.

10.

Yritys katsotaan periaatteessa näissä suuntaviivoissa tarkoitetuksi vaikeuksissa olevaksi yritykseksi sen koosta riippumatta seuraavissa olosuhteissa:

a)

jos kyse on yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu (4) ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan (5) ja yli neljännes pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana; tai

b)

jos kyse on yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta ei ole rajattu (6) ja joka on menettänyt yli puolet kirjanpidon mukaisista omista varoistaan ja yli neljännes varoista on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana; tai

c)

jos se yhtiömuodosta riippumatta täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yhtiön asettamiselle yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi.

11.

Vaikka mikään 10 kohdassa esitetyistä olosuhteista ei ole käsillä, yrityksen voidaan silti katsoa olevan vaikeuksissa, etenkin jos vaikeuksissa olevan yrityksen tavanomaiset merkit, kuten kasvavat tappiot, liikevaihdon supistuminen, varastojen kasvu, ylikapasiteetti, tulorahoituksen pienentyminen, lisääntyvä velkaantuminen, korkokustannusten nousu ja nettoarvon heikentyminen tai sen katoaminen, ovat nähtävissä. Yritys voi pahimmassa tapauksessa menettää maksukykynsä tai joutua maksukyvyttömyytensä vuoksi kansallisen lainsäädännön mukaiseen yleistäytäntöönpanomenettelyyn. Tällöin näitä suuntaviivoja sovelletaan tällaisen menettelyn yhteydessä yrityksen toiminnan jatkamiseen johtavaan tukeen. Yritys voidaan kuitenkin katsoa tukikelpoiseksi vasta kun on varmistettu, ettei yritys kykene saneeraukseen omilla taikka omistajiltaan/osakkailtaan tai markkinalähteistä saaduilla varoilla.

12.

Vastaperustettu yritys ei näiden suuntaviivojen mukaan voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee etenkin tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla tällaisen yrityksen kaikki omaisuuserät. Periaatteessa yritystä pidetään vastaperustettuna ensimmäiset kolme vuotta sen toiminnan aloittamisesta kyseisellä alalla. Yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vasta kyseisen ajanjakson jälkeen edellyttäen, että:

a)

sitä voidaan pitää näissä suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä; ja

b)

se ei ole osa yhtymää (7), paitsi 13 kohdassa vahvistetuin edellytyksin.

13.

Yhtymään kuuluva tai yhtymän haltuun joutuva yritys voi saada pelastamis- tai rakenneuudistustukea vain silloin, kun voidaan osoittaa, että vaikeudet kohdistuvat ainoastaan tähän yritykseen eikä niiden aiheuttajana ole sattumanvarainen kustannustenjako yhtymän sisällä, ja että nämä vaikeudet ovat niin vakavia, ettei yhtymä pysty selviytymään niistä itse. Jos vaikeuksissa oleva yritys perustaa tytäryhtiön, vaikeuksissa olevaa yritystä ja sen määräysvallassa olevaa tytäryhtiötä pidetään yhtymänä ja niille voidaan myöntää tukea tässä kohdassa esitetyin edellytyksin.

2.2   Pelastamis- ja rakenneuudistustuen määritelmä

14.

Pelastamis- ja rakenneuudistustukea käsitellään samoissa suuntaviivoissa, sillä molemmissa tapauksissa on kyse siitä, että viranomaiset joutuvat ratkaisemaan vaikeuksissa olevan yrityksen ongelmia ja että pelastaminen ja rakenneuudistus ovat usein saman toimen kaksi vaihetta, vaikka ne ovat sisällöltään erilaisia.

15.

Pelastamistuki on luonteeltaan tilapäistä ja palautettavaa. Sen päätavoitteena on, että vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan ajan. Yleisperiaatteena on, että pelastamistuella voidaan tukea tilapäisesti yritystä, jonka huomattavasti heikentynyt rahoitustilanne heijastuu akuuttina maksuvalmiuskriisinä tai teknisenä maksukyvyttömyytenä. Tällaisen väliaikaisen tuen pitäisi suoda aikaa tarkastella vaikeuksiin johtanutta tilannetta ja kehittää tarkoituksenmukainen suunnitelma vaikeuksien voittamiseksi. Pelastamistuki on lisäksi rajoitettava välttämättömään. Toisin sanoen pelastamistuki tarjoaa vaikeuksissa olevalle yritykselle lyhyen, enintään kuuden kuukauden mittaisen hengähdysajan. Tuen on oltava palautettavaa maksuvalmiustukea, joka myönnetään lainatakauksina tai lainoina, ja siitä on perittävä korkoa, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä lainoista perittävä korko ja ainakin yhtä korkea kuin komission vahvistama viitekorko. Rakenteellisia toimenpiteitä, jotka eivät vaadi välittömiä toimia, kuten valtion peruuttamatonta ja automaattista omistusosuutta yrityksen omista varoista, ei voida rahoittaa pelastamistuella.

16.

Kun rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma, johon tukea haettiin, on valmis ja toiminnassa, kaikkea lisätukea pidetään rakenneuudistustukena. Pelastamistukea voidaan myöntää toimenpiteisiin, jotka on toteutettava viipymättä tappioiden välttämiseksi, rakenteelliset toimenpiteet mukaan luettuina (esimerkiksi välitön luopuminen tappiollisesta toiminnasta), edellyttäen, että jäljempänä yksittäisten tukien osalta 3.1 jaksossa ja tukiohjelmien osalta 4.3 jaksossa mainittuja edellytyksiä noudatetaan. Jollei käytetä 3.1.2 jaksossa esitettyä yksinkertaistettua menettelyä, jäsenvaltion on osoitettava, että tällaiset rakenteelliset toimenpiteet on toteutettava viipymättä. Pelastamistukea ei tavallisesti voida myöntää rahoitusrakenteen uudistamiseen.

17.

Rakenneuudistus on sitä vastoin osa realistista, johdonmukaista ja kauaskantoista suunnitelmaa, jonka tavoitteena on palauttaa yrityksen elinkelpoisuus pitkällä aika-välillä. Rakenneuudistukseen sisältyy yleensä yksi tai useampi seuraavista seikoista: toiminnan tehokas uudelleenorganisointi ja järkeistäminen, johon tavallisesti kuuluu luopuminen tappiollisesta toiminnasta, sellaisen nykyisen toiminnan rakenteellinen uudistaminen, jonka kilpailukyky voidaan palauttaa, ja mahdollinen toiminnan monipuolistaminen suuntautumalla uuteen tuottavampaan toimintaan. Yritystoiminnan rakenteen uudistamista on yleensä täydennettävä rahoitusrakenteen uudistamisella (esimerkiksi pääomapanokset ja velkaantuneisuuden vähentäminen). Näiden suuntaviivojen mukaiset rakenneuudistustoimet eivät voi kuitenkaan rajoittua pelkkään rahoitustukeen, jonka tarkoituksena on korvata aiemmat tappiot puuttumatta tappioiden syntymiseen johtaneisiin syihin.

2.3   Soveltamisala

18.

Suuntaviivoja sovelletaan kaikilla toimialoilla hiili- (8) ja terästeollisuutta (9) lukuun ottamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vaikeuksissa olevia yrityksiä koskevien alakohtaisten erityissääntöjen (10) soveltamista. Suuntaviivoja sovelletaan niiden 79 kohtaa (11) lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelyalalla edellyttäen, että kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevissa suuntaviivoissa (12) vahvistettuja erityissääntöjä noudatetaan. Suuntaviivojen 5 luvussa on joitakin maataloutta koskevia lisäsääntöjä.

2.4   Soveltuvuus yhteismarkkinoille

19.

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvan tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille. Jos ei oteta huomioon perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, erityisesti luonnonmullistuksista tai muista poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien vahinkojen korvaamista, joita ei käsitellä tässä yhteydessä, ainoa oikeusperusta tarkasteltaessa vaikeuksissa olevalle yritykselle myönnettävän tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on 87 artiklan 3 kohdan c alakohta. Mainitun määräyksen perusteella komissiolla on valtuudet hyväksyä tuki ”tietyn taloudellisen toiminnan (...) kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”. Tilanne voi olla tällainen etenkin, jos tuki on välttämätöntä markkinoiden toiminnan riittämättömyydestä johtuvan epätasapainon korjaamiseksi tai taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi.

20.

Koska vaikeuksissa olevan yrityksen koko olemassaolo on vaarassa, sitä ei voida pitää sopivana palvelemaan muita poliittisia tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu. Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki vaikeuksissa oleville yrityksille voi edistää taloudellisen toiminnan kehitystä vaikuttamatta kaupankäyntiin yhteisön edun kanssa ristiriitaisella tavalla ainoastaan, jos näissä suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Jos pelastamis- tai rakenneuudistustukea saavat yritykset sijaitsevat tukialueilla, komissio ottaa 55 ja 56 kohdassa esitetyn mukaisesti huomioon 87 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut alueelliset näkökohdat.

21.

Komissio kiinnittää erityisesti huomiota tarpeeseen estää näiden suuntaviivojen käyttö voimassa olevien puitteiden ja suuntaviivojen periaatteiden kiertämiseen.

22.

Muutokset tukea saavan yrityksen omistusjärjestelyissä eivät vaikuta pelastamis- tai rakenneuudistustuen arviointiin.

2.5   Aiemman sääntöjenvastaisen tuen saajat

23.

Jos vaikeuksissa olevalle yritykselle on aiemmin myönnetty sääntöjenvastaista tukea, jonka osalta komissio on tehnyt kielteisen päätöksen ja antanut takaisinperimismääräyksen, ja tällaista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (13) 14 artiklan mukaista takaisinperimistä ei ole toteutettu, kyseiselle yritykselle myönnettävää pelastamis- ja rakenneuudistustukea arvioitaessa otetaan huomioon vanhan tuen ja uuden tuen yhteisvaikutus ja se, että vanhaa tukea ei ole maksettu takaisin (14).

3.   KOMISSIOLLE ERIKSEEN ILMOITETUN PELASTAMIS- JA/TAI RAKENNEUUDISTUSTUEN YLEISET HYVÄKSYMISEDELLYTYKSET

24.

Tämä luku koskee ainoastaan komissiolle erikseen ilmoitettavia tukitoimenpiteitä. Komissio voi tietyin edellytyksin hyväksyä myös pelastamiseen tai rakenneuudistukseen tarkoitetun tukiohjelman. Tukiohjelmien hyväksymisedellytykset esitetään 4 luvussa.

3.1   Pelastamistuki

3.1.1   Edellytykset

25.

Komissio voi hyväksyä 15 kohdassa määritellyn pelastamistuen seuraavin edellytyksin:

a)

Tuen on oltava maksuvalmiustukea, joka myönnetään lainatakauksina tai lainoina (15). Kummassakin tapauksessa lainasta on perittävä korkoa, joka on vähintään yhtä korkea kuin vakaassa taloudellisessa tilanteessa olevilta yrityksiltä lainoista perittävä korko ja ainakin yhtä korkea kuin komission vahvistama viitekorko. Laina on maksettava takaisin ja takauksen voimassaolon on päätyttävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ensimmäinen lainaerä on siirretty yritykselle.

b)

Tukea on voitava perustella vakavilla sosiaalisilla syillä, eikä sillä saa olla huomattavia kielteisiä heijastusvaikutuksia muihin jäsenvaltioihin.

c)

Ilmoitukseen on liitettävä asianomaisen jäsenvaltion sitoumus toimittaa komissiolle kuuden kuukauden kuluessa pelastamistuen hyväksymisestä rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma tai todisteet siitä, että laina on maksettu kokonaisuudessaan takaisin ja/tai takaus on päättynyt; ilmoittamattoman tuen tapauksessa jäsenvaltion on toimitettava kuuden kuukauden kuluessa pelastamistuen ensimmäisestä täytäntöönpanosta rakenneuudistus- tai selvityssuunnitelma tai todisteet siitä, että laina on maksettu kokonaisuudessaan takaisin ja/tai takaus on päättynyt.

d)

Tuen on rajoituttava määrään, joka tarvitaan yrityksen toimintakyvyn säilyttämiseksi tuen hyväksymisajan. Tällaiseen määrään voi sisältyä 16 kohdan mukaista kiireellisiin rakenteellisiin toimenpiteisiin maksettavaa tukea. Tarvittavan määrän olisi perustuttava tappioista johtuviin yrityksen maksuvalmiustarpeisiin. Määriteltäessä kyseistä määrää huomioon on otettava liitteessä esitetyn laskutoimituksen tulos. Tämän laskutoimituksen tuloksen mahdollisesti ylittävälle pelastamistuelle on esitettävä asianmukainen selitys.

e)

Tuen on täytettävä 3.3 jaksossa esitetty edellytys (tuen ainutkertaisuus).

26.

Jos jäsenvaltio on toimittanut rakenneuudistussuunnitelman kuuden kuukauden kuluessa tuen hyväksymispäivästä tai, jos kyseessä on ilmoittamaton tuki, kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanosta, lainan takaisinmaksun tai takauksen voimassaolon päättymisen määräaikaa pidennetään, kunnes komissio tekee suunnitelmasta päätöksen, ellei komissio päätä, että määräajan pidentäminen ei ole perusteltua.

27.

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi komissio aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn, jos jäsenvaltio ei toimita:

a)

uskottavaa ja perusteltua rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelmaa; tai

b)

todisteita siitä, että laina on maksettu kokonaisuudessaan takaisin ja/tai että takaus on päättynyt ennen kuuden kuukauden määräajan päättymistä.

28.

Komissio voi joka tapauksessa päättää aloittaa tällaisen menettelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, jos se katsoo, että lainaa tai takausta on käytetty väärin tai että kuuden kuukauden määräajan jälkeen ei enää ole perusteita olla maksamatta tukea takaisin.

29.

Pelastamistuen hyväksyminen ei välttämättä tarkoita, että myös rakenneuudistussuunnitelman mukainen tuki hyväksyttäisiin, sillä tällaista tukea arvioidaan sen omista lähtökohdista.

3.1.2   Yksinkertaistettu menettely

30.

Komissio pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään päätöksen pelastamistuesta kuukauden kuluessa, jos tuki täyttää kaikki 3.1.1 jaksossa esitetyt edellytykset ja seuraavat vaatimukset:

a)

asianomainen yritys täyttää vähintään yhden kolmesta 10 kohdassa esitetystä perusteesta;

b)

pelastamistuki rajoittuu määrään, joka saadaan liitteessä esitetyn laskutoimituksen tuloksena eikä ylitä 10:tä miljoonaa euroa.

3.2   Rakenneuudistustuki

3.2.1   Perusperiaate

31.

Rakenneuudistustuki aiheuttaa erityisiä kilpailuongelmia, sillä se voi siirtää osan rakenteelliseen sopeuttamiseen liittyvistä rasitteista sekä sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista muille tuottajille, jotka eivät saa tukea, sekä muille jäsenvaltioille. Yleisenä periaatteena olisi sen vuoksi oltava, että rakenneuudistustuki hyväksytään vain, kun voidaan osoittaa, ettei sen myöntäminen ole yhteisön edun vastaista. Tämä on mahdollista vain silloin kun tuki täyttää tiukat perusteet ja kun mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset tasapainottuvat yrityksen toiminnan jatkumisen tuomilla eduilla (jos esimerkiksi todetaan, että yrityksen konkurssista johtuvien irtisanomisten nettomääräiset vaikutukset yhdessä tavarantoimittajille aiheutuvien vaikutusten kanssa aiheuttaisivat työllisyysongelmia, tai poikkeuksellisesti jos yrityksen toiminnan lopettaminen johtaisi monopoli- tai oligopolitilanteeseen) ja periaatteessa riittävillä vastasuoritteilla kilpailijoiden hyväksi.

3.2.2   Edellytykset tuen hyväksymiselle

32.

Jollei tukialueita, pk-yrityksiä ja maataloutta koskevista erityissäännöksistä muuta johdu (ks. 55, 56, 57 ja 59 kohta sekä 5 luku), komissio hyväksyy tuen vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Yrityksen tukikelpoisuus

33.

Yritystä on voitava pitää näissä suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä (ks. 9—13 kohta).

Pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen

34.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on oltava rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano. Rakenneuudistussuunnitelman on yksittäisten tukien osalta oltava kaikissa tapauksissa komission vahvistamia; 3.2.5 jakson mukaisesti tämä ei koske pk-yrityksiä.

35.

Rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisajan on oltava mahdollisimman lyhyt, ja suunnitelman on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella. Rakenneuudistustukeen on siis yhdistettävä toteuttamiskelpoinen rakenneuudistussuunnitelma, jonka täytäntöönpanoon kyseinen jäsenvaltio sitoutuu. Tämä suunnitelma, joka sisältää kaikki tarpeelliset tiedot, kuten selvityksen markkinoista, on esitettävä komissiolle. Elinkelpoisuuden paranemisen on perustuttava pääasiassa rakenneuudistussuunnitelman sisältämiin yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin. Se voi perustua hintojen tai kysynnän muutosten kaltaisiin ulkoisiin seikkoihin, joihin yritys ei voi itse paljoa vaikuttaa, vain siinä tapauksessa, että markkinoiden kehittymisestä esitetyt arviot ovat yleisesti hyväksyttyjä. Rakenneuudistus edellyttää luopumista sellaisesta toiminnasta, joka olisi rakenneuudistuksesta huolimatta edelleen tappiollista.

36.

Rakenneuudistussuunnitelmassa on kuvailtava erityisesti yrityksen vaikeuksiin johtaneet olosuhteet. Tämä antaa mahdollisuuden arvioida, ovatko ehdotetut toimenpiteet sopivia. Suunnitelmassa on otettava huomioon muun muassa kysynnän ja tarjonnan nykytilanne ja ennakoitu kehitys merkityksellisillä tuotemarkkinoilla erilaisten hahmotelmien avulla, jotka perustuvat optimistisiin, pessimistisiin ja niiden väliltä oleviin olettamuksiin, sekä yrityksen erityiset vahvuudet ja heikkoudet. Rakenneuudistussuunnitelman on mahdollistettava yrityksen rakenteen uudistaminen, jonka avulla pitkän aikavälin elinkelpoisuus ja mahdollisuus selviytyä itsenäisesti palautuvat.

37.

Rakenneuudistussuunnitelmassa on esitettävä yrityksen muuttamista siten, että se voi rakenneuudistuksen jälkeen vastata itse kaikista kustannuksistaan, omaisuuserien arvon alentuminen ja rahoituskulut mukaan luettuina. Rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen oman pääoman tuoton on oltava riittävän korkea, jotta se voi kilpailla omin voimin. Jos yrityksen vaikeudet johtuvat sen omistajaohjausjärjestelmän puutteista, järjestelmää on muutettava asianmukaisella tavalla.

Kohtuuttomien kilpailua vääristävien vaikutusten välttäminen

38.

Jotta kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset, on toteutettava vastasuoritteita niin, että tavoitellut myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä suuremmat. Muutoin tuen katsotaan olevan ristiriidassa yhteisen edun kanssa ja sen vuoksi soveltumaton yhteismarkkinoille. Komissio ottaa pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen huomioon määrittäessään, ovatko vastasuoritteet riittäviä.

39.

Vastasuoritteisiin voi kuulua omaisuuserien myynti, kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistukset ja kyseisille markkinoille pääsyn esteiden vähentäminen. Arvioidessaan, ovatko vastasuoritteet asianmukaisia, komissio ottaa huomioon markkinarakenteen ja kilpailuedellytykset varmistaakseen, etteivät tällaiset toimenpiteet heikennä markkinarakennetta esimerkiksi vaikuttamalla välillisesti monopolin tai erittäin oligopolistisen tilanteen syntymiseen. Jos jäsenvaltio pystyy osoittamaan, että tällainen tilanne muodostuisi, vastasuoritteet olisi järjestettävä niin, ettei tällaista tilannetta synny.

40.

Toimenpiteet on suhteutettava tuesta aiheutuviin kilpailua vääristäviin vaikutuksiin ja etenkin yrityksen kokoon (16) ja suhteelliseen painoarvoon merkityksellisillä markkinoilla. Toimenpiteitä olisi toteutettava etenkin markkinoilla, joilla yrityksellä on rakenneuudistuksen jälkeen huomattava markkina-asema. Toiminnan supistamisen laajuus on määriteltävä tapauskohtaisesti. Komissio arvioi rakenneuudistussuunnitelmaan liitetyn markkinaselvityksen perusteella ja mahdollisten muiden käytettävissään olevien tietojen, myös asianomaisilta osapuolilta saatujen tietojen perusteella, kuinka laajoja toimenpiteitä tarvitaan. Supistamisen on oltava olennainen osa rakenneuudistussuunnitelman mukaista rakenneuudistusta. Tätä periaatetta sovelletaan siitä riippumatta, luovutaanko omaisuuseristä ennen valtiontuen myöntämistä vai sen jälkeen, kunhan on kyse samasta rakenneuudistuksesta. Velvoitteiden poistamista kirjanpidosta ja tappiollisen toiminnan lopettamista, jotka olisivat joka tapauksessa tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, ei pidetä kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistamisena vastasuoritteita arvioitaessa. Tällaisissa arvioinneissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki.

41.

Tätä edellytystä ei kuitenkaan tavallisesti sovelleta pienyrityksiin, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin vahvisteta tai jollei tuensaaja toimi pitkäaikaisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla, koska voidaan olettaa, ettei pienyrityksille myönnettävä tapauskohtainen tuki tavallisesti vääristä kilpailua yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

42.

Jos tuensaaja toimii pitkään rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsineillä markkinoilla, sellaisina kuin ne määritellään monialaisissa puitteissa alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille (17), yrityksen kapasiteettia tai markkinaläsnäoloa saatetaan joutua supistamaan jopa 100 prosenttia (18).

Tuen rajaaminen välttämättömään — tuensaajan todellinen rahoitusosuus, johon ei sisälly tukea

43.

Tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon yrityksen, sen osakkaiden tai yhtymän, johon yritys kuuluu, käytettävissä olevat varat. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki. Tuensaajien on osallistuttava rakenneuudistussuunnitelmaan merkittävällä määrällä omia varojaan, myös myymällä omaisuuseriä, jotka eivät ole välttämättömiä yrityksen elinkelpoisuuden kannalta, tai markkinaehtoisella ulkoisella rahoituksella. Tällainen rahoitusosuus on merkki markkinoiden uskosta elinkelpoisuuden palautumiseen. Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavaroja.

44.

Yleensä komissio pitää seuraavia rakenneuudistuksen rahoitusosuuksia (19) sopivina: pienyritykset vähintään 25 prosenttia, keskisuuret yritykset vähintään 40 prosenttia ja suuret yritykset vähintään 50 prosenttia. Jos jäsenvaltio osoittaa poikkeusolojen ja erityisten vaikeuksien olemassaolon, komissio voi hyväksyä alhaisemman rahoitusosuuden.

45.

Kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi on vältettävä sen muotoisen tai niin suuren tuen myöntämistä, että yritys saisi liiallisia rahavaroja, joita se voisi käyttää aggressiiviseen markkinoita vääristävään toimintaan, joka ei liity rakenneuudistukseen. Tästä syystä komissio tutkii yrityksen velkojen määrän rakenneuudistuksen jälkeen, myös mahdollisesti veloille myönnettyjen lykkäysten tai niiden alentamisen jälkeen. Se ottaa erityisesti huomioon yritystoiminnan jatkamismahdollisuudet maksukyvyttömyydestä johtuvan, kansallisen lainsäädännön mukaisen yleistäytäntöönpanomenettelyn jälkeen (20). Tukea ei myöskään saa käyttää rahoittamaan uusia investointeja, jotka eivät ole tarpeen elinkelpoisuuden palauttamiseksi.

Tuen hyväksymiselle asetettavat erityisedellytykset

46.

Edellä 38—42 kohdassa kuvailtujen vastasuoritteiden lisäksi komissio voi määrätä tarpeelliseksi katsomiaan edellytyksiä ja velvoitteita, joilla voidaan estää kilpailun vääristyminen yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, jos kyseinen jäsenvaltio ei ole sitoutunut toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä. Kyseessä oleva jäsenvaltio voidaan velvoittaa:

a)

toteuttamaan itse tiettyjä toimenpiteitä (esimerkiksi avaamaan tietyt yrityksen toimintaan suoraan tai epäsuorasti liittyvät markkinat muille yhteisön toimijoille yhteisön lainsäädäntöä noudattaen);

b)

määräämään tiettyjä velvoitteita tuensaajayritykselle;

c)

olemaan myöntämättä tuensaajayritykselle muunlaista tukea rakenneuudistusaikana.

Rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano kokonaisuudessaan ja asetettujen edellytysten noudattaminen

47.

Yrityksen on toteutettava komission hyväksymä rakenneuudistussuunnitelma kokonaisuudessaan ja noudatettava kaikkia muita tuen hyväksymistä koskevassa komission päätöksessä asetettuja velvoitteita. Komissio katsoo suunnitelman tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen tuen väärinkäytöksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

48.

Useita vuosia kestävien ja huomattavia tukimääriä sisältävien rakenneuudistustoimien kohdalla komissio voi vaatia, että rakenneuudistustuki jaetaan useampaan erään. Komissio voi asettaa tukierien maksuedellytykseksi, että

i)

ennen kunkin erän maksamista on varmistettava rakenneuudistussuunnitelman jokaisen vaiheen asianmukainen edistyminen suunnitellun aikataulun mukaan; tai että

ii)

komissio hyväksyy jokaisen erän maksun ennakolta varmistuttuaan ensin suunnitelman asianmukaisesta täytäntöönpanosta.

Valvonta ja vuosikertomus

49.

Komission on voitava varmistua rakenneuudistussuunnitelman moitteettomasta edistymisestä jäsenvaltion sille säännöllisesti toimittamien yksityiskohtaisten kertomusten avulla.

50.

Suurille yrityksille myönnetyn tuen osalta ensimmäinen kertomus on yleensä toimitettava komissiolle viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tuen hyväksymisestä. Tämän jälkeen komissiolle on toimitettava kertomus vähintään kerran vuodessa tiettyyn määräaikaan mennessä niin kauan kuin rakenneuudistussuunnitelman tavoitteita ei katsota saavutetuiksi. Vuosikertomuksiin on sisällyttävä kaikki ne tiedot, joita komissio tarvitsee voidakseen valvoa rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpanoa, tuen maksatusaikataulua ja yrityksen taloudellista tilannetta sekä hyväksymispäätöksessä vahvistettujen edellytysten ja velvoitteiden noudattamista. Kertomuksiin on sisällyttävä erityisesti kaikki tiedot, jotka koskevat yritykselle rakenneuudistusaikana myönnettyjä tukia riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen tuki on myönnetty taikka onko kyse yksittäisestä tuesta vai jostakin tukiohjelmasta myönnetystä tuesta (ks. 68—71 kohta). Jos komissio katsoo tarvitsevansa viipymättä vahvistuksen tietyistä olennaisista tiedoista, esimerkiksi sulkemisista tai kapasiteetin supistamisesta, se voi vaatia kertomusten antamista useammin.

51.

Pk-yrityksille myönnetyn tuen osalta riittää yleensä, että jäljennös tuensaajayrityksen tuloslaskelmasta ja taseesta toimitetaan komissiolle kerran vuodessa, jollei hyväksymispäätöksessä ole asetettu tiukempia edellytyksiä.

3.2.3   Rakenneuudistussuunnitelman muuttaminen

52.

Jos rakenneuudistustuen myöntäminen on hyväksytty, kyseinen jäsenvaltio voi rakenneuudistusaikana pyytää komissiota hyväksymään muutoksia rakenneuudistussuunnitelmaan ja tukimäärään. Komissio voi hyväksyä tällaiset muutokset seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)

myös tarkistetun suunnitelman on palautettava elinkelpoisuus kohtuullisessa ajassa;

b)

jos tukimäärää korotetaan, edellytettävien vastasuoritteiden on oltava merkittävämpiä kuin alkuperäiset;

c)

jos ehdotetut vastasuoritteet ovat alkuperäisiä vähäisempiä, tukimäärää on vastaavasti pienennettävä;

d)

vastasuoritteet voidaan panna täytäntöön uuden aikataulun mukaan alkuperäistä myöhemmin vain yrityksestä tai jäsenvaltiosta riippumattomien syiden perusteella; muussa tapauksessa tukimäärää on vastaavasti pienennettävä.

53.

Jos komission asettamia edellytyksiä tai jäsenvaltion antamia sitoumuksia lievennetään, tukimäärää on vastaavasti pienennettävä taikka asetettava lisäedellytyksiä.

54.

Jos jäsenvaltio muuttaa hyväksyttyä rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta tästä asianmukaisesti komissiolle, komissio aloittaa perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan menettelyn, kuten asetuksen (EY) N:o 659/1999 16 artiklassa säädetään (tuen väärinkäyttö), sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 659/1999 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

3.2.4   Tukialueilla myönnettävät rakenneuudistustuet

55.

Taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus on perustamissopimuksen 158 artiklan mukaisesti yksi yhteisön ensisijaisista tavoitteista. Muiden alojen politiikan on perustamissopimuksen 159 artiklan mukaisesti (21) osallistuttava tämän tavoitteen toteuttamiseen. Komission on siis otettava huomioon aluekehitystarpeet arvioidessaan tukialueilla myönnettävää rakenneuudistustukea. Vaikeuksissa olevan yrityksen sijainti tukialueella ei kuitenkaan ole riittävä peruste rakenneuudistustuen hyväksymiseksi. Aluetta ei keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä auta yritysten keinotekoinen tukeminen. Lisäksi on alueiden etujen mukaista, että ne aluekehityksen edistämiseksi käyttävät varojaan niin, että elinkelpoista ja kestävää toimintaa voidaan kehittää mahdollisimman nopeasti. Kilpailun vääristymät on pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisinä myös silloin, kun tukia myönnetään tukialueilla toimiville yrityksille. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin haitallisiin heijastusvaikutuksiin, joita kyseisellä alueella ja muilla tukialueilla voi olla.

56.

Edellä 32—54 kohdassa lueteltuja perusteita sovelletaan siis myös tukialueilla, vaikka aluekehityksen tarpeet otetaankin huomioon. Tuen hyväksymisedellytykset voivat kuitenkin olla asetettavien vastasuoritteiden ja tuensaajan rahoitusosuuden osalta joustavampia tukialueilla, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä säädetä toisin. Jos kapasiteetin tai markkinaläsnäolon supistaminen vaikuttaa tarkoituksenmukaisimmalta toimenpiteeltä kilpailun kohtuuttomien vääristymien välttämiseksi, tukialueilla vaaditaan vähäisempää kapasiteetin supistamista kuin muilla alueilla, jos aluekehitystarpeet tekevät tämän perustelluksi. Jäsenvaltioiden on perusteltava tällaiset tapaukset, ja niissä erotellaan toisistaan perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista aluetukea saavat alueet ja 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräysten soveltamisalaan kuuluvat alueet, jotta ensin mainituilla alueilla esiintyvät vakavammat alueelliset ongelmat voidaan ottaa huomioon.

3.2.5   Tuki pk-yritysten rakenneuudistukseen

57.

Pienyrityksille (22) myönnettävät tuet muuttavat yleensä kaupankäynnin edellytyksiä vähemmän kuin keskisuurille ja suurille yrityksille myönnettävät tuet. Sama koskee myös rakenneuudistustukea, joten 32—54 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä sovelletaan väljemmin:

a)

Rakenneuudistustuen myöntäminen pienyrityksille ei yleensä edellytä vastasuoritteita (ks. 41 kohta), jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin säädetä.

b)

Kertomusten sisällölle ei aseteta yhtä tiukkoja vaatimuksia (ks. 49, 50 ja 51 kohta).

58.

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta (3.3 jakso) sovelletaan kuitenkin sellaisenaan myös pk-yrityksiin.

59.

Pk-yritysten rakenneuudistussuunnitelmaa ei tarvitse esittää komission hyväksyttäväksi. Suunnitelman on kuitenkin oltava 35, 36 ja 37 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukainen ja kyseisen jäsenvaltion hyväksymä. Lisäksi siitä on ilmoitettava komissiolle. Tuen myöntämisen ehtona on oltava, että rakenneuudistussuunnitelma toteutetaan kokonaisuudessaan. Jäsenvaltion velvollisuus on tarkastaa näiden edellytysten täyttyminen.

3.2.6   Rakenneuudistuksen sosiaalikuluihin myönnettävä tuki

60.

Rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyy tavallisesti tappiollisen toiminnan supistaminen tai siitä luopuminen. Tällaiset supistukset ovat usein tarpeen toiminnan järkeistämiseksi ja tehostamiseksi, ja ne ovat täysin erillisiä kapasiteetin supistamisesta, joka on mahdollisesti edellytyksenä tuen myöntämiselle. Olipa näiden toimenpiteiden lähtökohta mikä tahansa, ne johtavat yleensä yrityksen henkilöstön vähentämiseen.

61.

Jäsenvaltioiden työlainsäädäntöön voi sisältyä yleisiä sosiaaliturvajärjestelmiä, joiden mukaan irtisanomiskorvaukset ja varhaiseläkkeet maksetaan suoraan irtisanotuille työntekijöille. Tällaisia järjestelmiä ei pidetä perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvana valtiontukena.

62.

Työntekijöille maksettavien irtisanomiskorvausten ja varhaiseläkkeiden lisäksi valtion on yleisten sosiaaliturvajärjestelmien mukaan yleensä maksettava kustannukset, jotka aiheutuvat yritykselle irtisanotuille työntekijöille lakisääteisten tai sopimusvelvoitteiden lisäksi maksettavista etuuksista. Kun tällaisia järjestelmiä sovelletaan yleisesti ilman alakohtaisia rajoituksia kaikkiin asetetut edellytykset täyttäviin työntekijöihin ja kun etuudet myönnetään automaattisesti, niihin ei katsota sisältyvän perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea rakenneuudistusta toteuttaville yrityksille. Jos järjestelmiä kuitenkin käytetään rakenneuudistuksen edistämiseen tietyillä toimialoilla, niiden voidaan valikoivuutensa takia katsoa sisältävän tukea (23).

63.

Irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkkeiden maksaminen, joka kuuluu yrityksen velvoitteisiin työlainsäädännön tai ammattiliittojen kanssa tehtyjen työehtosopimusten perusteella, on osa yrityksen omista varoista maksettavia tavanomaisia kustannuksia. Näin ollen valtion mahdollista rahoitusta näiden kustannusten kattamiseen on pidettävä tukena riippumatta siitä, annetaanko se suoraan yrityksille vai ohjataanko se työntekijöille valtion virastojen kautta.

64.

Komissio ei lähtökohtaisesti vastusta tällaista vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävää tukea, sillä siitä saatava taloudellinen hyöty kohdistuu myös muihin kuin tuensaajayritykseen, helpottaa rakennemuutosta ja lieventää sosiaalisia ongelmia.

65.

Irtisanomiskorvausten ja varhaiseläkkeiden lisäksi rakenneuudistustuilla voidaan joidenkin rakenneuudistusten yhteydessä rahoittaa myös toimenpiteitä, jotka liittyvät koulutukseen, neuvontaan, työnhakua helpottavaan käytännön apuun, uudelleensijoittautumiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä uusia yrityksiä perustavien työntekijöiden avustamiseen. Komission johdonmukaisena periaatteena on suhtautua myönteisesti tällaiseen vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävään tukeen.

66.

Rakenneuudistussuunnitelmassa on osoitettava selkeästi 62—65 kohdassa kuvailtuihin tarkoituksiin myönnettävät tuet. Pelkästään irtisanotun henkilökunnan eduksi tarkoitettuja sosiaalisia tukitoimenpiteitä ei nimittäin oteta huomioon määritettäessä 38—42 kohdassa tarkoitettujen vastasuoritteiden laajuutta.

67.

Komissio pyrkii yhteisen edun vuoksi rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä rajoittamaan mahdollisimman paljon rakenneuudistuksen sosiaalisia vaikutuksia muissa jäsenvaltioissa kuin tukea myöntävässä.

3.2.7   Kaikesta tuensaajayritykselle rakenneuudistusaikana myönnettävästä tuesta on ilmoitettava komissiolle

68.

Kun suuren tai keskisuuren yrityksen saamaa rakenneuudistustukea arvioidaan näiden suuntaviivojen perusteella, muun tuen myöntäminen rakenneuudistusaikana vaikuttaa komission arviointiin tarvittavien vastasuoritteiden laajuudesta, vaikka kyseinen muu tuki myönnettäisiin jo hyväksytystä ohjelmasta.

69.

Suurelle tai keskisuurelle yritykselle myönnettävää rakenneuudistustukea koskevassa ilmoituksessa on mainittava kaikenmuotoiset muut tuet, joita tuensaajayritykselle aiotaan myöntää rakenneuudistusaikana, jollei tuki kuulu vähämerkityksistä tukea koskevan säännön tai jonkin poikkeusasetuksen soveltamisalaan. Komissio ottaa tuet huomioon rakenneuudistustukea arvioidessaan.

70.

Kustakin suurelle tai keskisuurelle yritykselle rakenneuudistusaikana myönnetystä tuesta, myös hyväksytyn ohjelman mukaisesti myönnetystä tuesta, on ilmoitettava komissiolle erikseen, jos komissio ei ollut tietoinen tuesta tehdessään päätöksen rakenneuudistustuesta.

71.

Komissio varmistaa, että näiden suuntaviivojen vaatimuksia ei kierretä myöntämällä tukia hyväksyttyjen ohjelmien nojalla.

3.3   Tuen ainutkertaisuuden periaate

72.

Pelastamistuki on ainutkertainen toimenpide, jolla pyritään jatkamaan yrityksen toimintaa tietyn rajallisen ajan, jonka kuluessa voidaan arvioida yrityksen tulevaisuudennäkymiä. Toistuvasti myönnettäviä pelastamistukia, joilla pyritään säilyttämään vallitseva tilanne, viivästyttämään väistämätöntä kehitystä ja siirtämään sillä välin taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat muille, paremmassa asemassa oleville tuottajille tai muille jäsenvaltioille, ei tule hyväksyä. Näin ollen pelastamistukea voidaan myöntää vain kerran (ainutkertaisuuden periaate). Tämän periaatteen mukaisesti rakenneuudistustukea voidaan myöntää vain kerran, jottei yrityksiä tuettaisi epäterveesti tilanteissa, joista ne pystyvät selviytymään ainoastaan toistuvan valtiontuen avulla. Jos pelastamistukea myönnetään yritykselle, joka on jo saanut rakenneuudistustukea, voidaan katsoa, että tuensaajan vaikeudet ovat luonteeltaan toistuvia ja että toistuvat valtion toimenpiteet aiheuttavat kilpailun vääristymistä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tällaisia toistuvia valtion toimenpiteitä ei pitäisi hyväksyä.

73.

Ilmoittaessaan komissiolle pelastamis- tai rakenneuudistustukea koskevasta hankkeesta jäsenvaltion on mainittava, onko yritykselle jo myönnetty kyseisiä tukia, mukaan luettuina tuet, jotka on myönnetty ennen näiden suuntaviivojen soveltamispäivää tai joista ei ole ilmoitettu (24). Jos tukia on myönnetty ja pelastamistuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä (riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi) on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta, komissio ei hyväksy uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea. Poikkeukset tähän sääntöön ovat sallittuja seuraavissa tapauksissa:

a)

rakenneuudistustukea myönnetään pelastamistuen myöntämisen jälkeen osana yksittäistä rakenneuudistustoimea;

b)

pelastamistukea on myönnetty 3.1.1 jaksossa esitettyjen edellytysten mukaisesti eikä tätä seuraa valtion tukema rakenneuudistus, jos:

i)

yrityksen voitiin kohtuudella olettaa pelastamistuen myöntämisen seurauksena olevan pitkällä aikavälillä elinkelpoinen ja

ii)

vähintään viisi vuotta on kulunut ja uusi pelastamis- tai rakenneuudistustuki on välttämätöntä, mikä johtuu odottamattomasta tilanteesta (25), josta yritys ei itse ole vastuussa;

c)

poikkeuksellisissa ja odottamattomissa tilanteissa, joista yritys ei itse ole vastuussa.

Edellä b ja c alakohdassa esitetyissä tapauksissa 3.1.2 jaksossa mainittua yksinkertaistettua menettelyä ei voida käyttää.

74.

Tuen myöntämisestä tuensaajayritykselle seuraavat omistussuhteiden muutokset sekä oikeudelliset tai hallinnolliset menettelyt, jotka tervehdyttävät yrityksen tasetta, vähentävät vastuita tai poistavat aiempia velkoja, eivät vaikuta tämän säännön soveltamiseen, jos kyse on saman yrityksen toiminnan jatkumisesta.

75.

Jos yhtymä on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, komissio ei tavallisesti hyväksy itse yhtymälle tai siihen kuuluville yrityksille myönnettävää uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea, jos on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta pelastamistuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä, riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi. Jos jokin yhtymään kuulunut yritys on saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, yhtymälle kokonaisuudessaan ja muille yhtymään kuuluville yrityksille aiempaa tuensaajaa lukuun ottamatta voidaan myöntää pelastamis- tai rakenneuudistustukea (edellyttäen, että muita näiden suuntaviivojen säännöksiä noudatetaan). Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei yhtymältä tai muilta yhtymään kuuluvilta yrityksiltä siirretä tukea aiemmalle tuensaajalle.

76.

Jos yritys ottaa haltuunsa jonkin toisen yrityksen, varsinkin sellaisen, joka on ollut jonkin 74 kohdassa tarkoitetun menettelyn kohteena tai maksukyvyttömyydestä johtuvassa, kansallisen lainsäädännön mukaisessa yleistäytäntöönpanomenettelyssä, ja se on jo saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukea, tuen ainutkertaisuuden periaatetta ei sovelleta tähän yritykseen seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)

yritystoimintaa jatkava yritys on selkeästi aikaisemmasta yrityksestä erillinen yritys;

b)

ostaja on hankkinut vanhan yrityksen omaisuuserät markkinahintaan;

c)

selvitystila tai velkasaneeraus ja yritysosto eivät ole pelkkiä muodollisuuksia, joilla pyritään estämään tuen ainutkertaisuutta koskevan periaatteen soveltaminen. Komissio voi katsoa tällaisesta tapauksesta olevan kysymys esimerkiksi, jos ostajan kohtaamat vaikeudet olivat selvästi ennakoitavissa vanhan yrityksen omaisuuserien ostohetkellä.

77.

Tältä osin on kuitenkin syytä todeta, että omaisuuserien hankkimiseen myönnettävää tukea ei voida hyväksyä näiden suuntaviivojen mukaan, koska tällöin kyse on alkuinvestointeihin myönnetystä tuesta.

4.   PK-YRITYKSILLE SUUNNATUT TUKIOHJELMAT

4.1   Yleiset periaatteet

78.

Komissio hyväksyy pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen myöntämiseen vaikeuksissa oleville yrityksille tarkoitetut tukiohjelmat ainoastaan, jos kyseiset yritykset täyttävät yhteisön määritelmän pk-yrityksistä. Jollei seuraavista erityismääräyksistä muuta johdu, tällaisten tukiohjelmien soveltuvuutta yhteismarkkinoille arvioidaan 2 ja 3 luvussa vahvistettujen edellytysten perusteella lukuun ottamatta 3.1.2 jaksoa, jota ei sovelleta tukiohjelmiin. Jos tukiohjelmasta myönnetään tukea, joka ei täytä jotakin näistä edellytyksistä, tuesta on aina ilmoitettava erikseen komissiolle, jonka on hyväksyttävä se ennakolta.

4.2   Tukikelpoisuus

79.

Kun näiden suuntaviivojen soveltamispäivän jälkeen hyväksyttävästä tukiohjelmasta myönnetään tukea pk-yrityksille, erillisestä ilmoitusvelvollisuudesta voidaan myöntää vapautus ainoastaan, jos asianomainen yritys täyttää ainakin yhden kolmesta 10 kohdassa esitetyistä perusteista, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin säädetä. Jos yritys ei täytä ainoatakaan mainituista kolmesta perusteesta, sille myönnettävistä tuista on ilmoitettava erikseen komissiolle, jotta komissio voi arvioida, onko tuensaaja vaikeuksissa oleva yritys. Pitkäaikaisesta rakenteellisesta ylikapasiteetista kärsivillä markkinoilla toimiville yrityksille myönnettävästä tuesta on myös ilmoitettava erikseen komissiolle tuensaajayrityksen koosta riippumatta, jotta komissio voi arvioida 42 kohdan soveltamista.

4.3   Pelastamistukiohjelmien hyväksymisedellytykset

80.

Jotta komissio voisi hyväksyä pelastamistukiohjelmat, niiden on täytettävä 25 kohdan a, b, d ja e alakohdassa esitetyt edellytykset. Pelastamistukea ei saa myöntää kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi, minkä ajan kuluessa yrityksen tila on analysoitava. Tänä aikana jäsenvaltion on joko hyväksyttävä rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelma taikka vaadittava tuensaajalta lainan ja riskipreemiota vastaavan tuen takaisinmaksua.

81.

Kaikesta pelastamistuesta, joka myönnetään kuutta kuukautta pidemmälle ajalle tai jota ei ole maksettu takaisin kuuden kuukauden kuluttua, on ilmoitettava erikseen komissiolle.

4.4   Rakenneuudistustukiohjelmien hyväksymisedellytykset

82.

Komissio hyväksyy rakenneuudistustukiohjelmat ainoastaan, jos tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuensaaja toteuttaa kokonaisuudessaan jäsenvaltion ennalta hyväksymän ja seuraavat ehdot täyttävän rakenneuudistussuunnitelman:

a)

Elinkelpoisuuden palauttaminen: sovelletaan 34—37 kohdassa esitettyjä perusteita.

b)

Kohtuuttomien kilpailua vääristävien vaikutusten välttäminen: koska pienyrityksille myönnetty tuki yleensä vääristää vähemmän kilpailua, 38—42 kohdassa esitettyä periaatetta sovelletaan vain tapauksissa, jotka vahvistetaan alakohtaisissa valtiontukisäännöissä. Sen sijaan tukiohjelmissa on määrättävä, etteivät tuensaajayritykset saa lisätä kapasiteettiaan rakenneuudistuksen toteuttamisaikana. Keskisuuriin yrityksiin sovelletaan 38—42 kohtaa.

c)

Tuen rajaaminen välttämättömään: sovelletaan 43, 44 ja 45 kohdassa esitettyjä periaatteita.

d)

Rakenneuudistussuunnitelman muutokset: rakenneuudistussuunnitelmaa muutettaessa on noudatettava 52, 53 ja 54 kohdassa esitettyjä sääntöjä.

4.5   Yhteiset edellytykset pelastamis- ja/tai rakenneuudistustukiohjelmien hyväksymiselle

83.

Tukiohjelmissa on ilmoitettava pelastamis- ja/tai rakenneuudistustuen myöntämiseksi toteutettavassa toimessa yhdelle yritykselle myönnettävän tuen sallittu enimmäismäärä; tämä koskee myös suunnitelman muutoksia. Tämän määrän ylittävistä tuista on ilmoitettava erikseen komissiolle. Yhdelle yritykselle myönnettävän pelastamis- ja rakenneuudistustuen yhteismäärä saa olla enintään 10 miljoonaa euroa, mukaan luettuna tapaukset, joissa tuki kasautuu muista lähteistä tai muista tukiohjelmista peräisin olevan tuen kanssa.

84.

Tuen ainutkertaisuuden periaatetta on noudatettava, ja sovelletaan 3.3 jaksossa esitettyä periaatetta.

85.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpiteistä erikseen komissiolle, jos yritys hankkii toisen, jo pelastamis- tai rakenneuudistustukea saaneen yrityksen omaisuuserät.

4.6   Valvonta ja vuosikertomukset

86.

Suuntaviivojen 49, 50 ja 51 kohtaa ei sovelleta tukiohjelmiin. Tukiohjelman hyväksymisen edellytyksenä on kuitenkin kertomuksen antaminen kyseisen ohjelman toiminnasta yleensä kerran vuodessa. Kertomukseen on sisällyttävä kaikki ne tiedot, jotka määritellään vakiomuotoisia kertomuksia koskevissa komission ohjeissa (26). Kertomuksissa on lisäksi oltava luettelo kaikista tuensaajayrityksistä ja mainittava kunkin osalta seuraavat seikat:

a)

yrityksen nimi;

b)

toimialakoodi (NACE-luokituksen (27) kolminumeroista toimialakohtaista luokittelukoodia käyttäen);

c)

työntekijöiden lukumäärä;

d)

vuosiliikevaihto ja taseen loppusumma;

e)

myönnetyn tuen määrä;

f)

tuensaajan rahoitusosuuden määrä ja muoto;

g)

mahdollisten vastasuoritteiden muoto ja laajuus;

h)

tiedot yritykselle mahdollisesti aikaisemmin myönnetystä rakenneuudistustuesta tai vastaavasta tuesta;

i)

tiedot siitä, onko tuensaaja lopettanut toimintansa tai asetettu maksukyvyttömyyden vuoksi yleistäytäntöönpanomenettelyyn ennen kuin rakenneuudistusvaihe on päättynyt.

5.   RAKENNEUUDISTUSTUKEEN MAATALOUSALALLA SOVELLETTAVAT SÄÄNNÖKSET (28)

5.1   Vastasuoritteet

87.

Edellä 38—42 kohdassa, 57 kohdassa ja 82 kohdan b alakohdassa todetaan, ettei pienyrityksiltä periaatteessa edellytetä vastasuoritteita, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin vahvisteta. Maatalousalalla komissio kuitenkin yleensä vaatii vastasuoritteita 38—42 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti kaikilta rakenneuudistustuen saajilta riippumatta tuensaajayrityksen koosta.

5.2   Ylikapasiteetin määrittäminen

88.

Komissio määrittelee näitä suuntaviivoja soveltaessaan rakenteellisen ylikapasiteetin maatalousalalla tapauskohtaisesti ja ottaa erityisesti huomioon asianomaisen tuoteryhmän markkinoiden vakauttamistoimenpiteiden laajuuden ja suuntaukset kolmen viime vuoden aikana, erityisesti vientituet, markkinoilta poistot, maailmanmarkkinahintojen kehityksen ja yhteisön säännöksissä säädetyt toimialakohtaiset rajoitukset.

5.3   Pelastamis- ja rakenneuudistustukiohjelmien tukikelpoisuusperusteiden täyttyminen

89.

Komissio voi 79 kohdasta poiketen myöntää myös pk-yrityksille myönnettävän tuen osalta vapautuksen velvollisuudesta tehdä erillinen ilmoitus, jos kyseinen pk-yritys ei täytä yhtäkään 10 kohdassa esitetyistä kolmesta perusteesta.

5.4   Kapasiteetin supistaminen

90.

Jos tuotannossa esiintyy rakenteellista ylikapasiteettia, sovelletaan 38—42 kohdassa esitettyä vaatimusta pysyvästi supistaa kapasiteettia tai lakkauttaa tuotantoyksiköitä kokonaan. Avoin viljelymaa voidaan ottaa uudelleen käyttöön 15 vuoden kuluttua tuotannon tosiasiallisesta lakkauttamisesta. Siihen saakka maa on pidettävä tuotantokäytöstä poistettuna maana viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (29) 5 artiklan ja asianmukaisten soveltamissääntöjen mukaisesti.

91.

Jos tukitoimenpiteet kohdennetaan tiettyihin tuotteisiin tai toimijoihin, tuotantokapasiteettia on supistettava vähintään 10 prosenttia siitä tuotantokapasiteetista, jolle rakenneuudistustuki tosiasiallisesti myönnetään. Jos toimenpiteitä ei ole kohdennettu tällä tavalla, tuotantokapasiteetin supistuksen on oltava vähintään 5 prosenttia. Epäsuotuisilla alueilla (30) myönnetyn rakenneuudistustuen osalta kapasiteetin supistamisvaatimusta alennetaan kaksi prosenttiyksikköä. Komissio luopuu näistä kapasiteetin supistusvaatimuksista, jos tietyn alan tuensaajien hyväksi kahdentoista kuukauden ajanjaksolla tehdyt rakenneuudistustukipäätökset koskettavat yhteensä enintään 1:tä prosenttia kyseisen alan tuotantokapasiteetista asianomaisessa jäsenvaltiossa. Tätä sääntöä voidaan soveltaa alueellisella tasolla, jos kyseessä on ainoastaan tietyllä alueella sovellettava tukiohjelma.

92.

Vaatimus kapasiteetin pysyvästä supistamisesta voidaan täyttää merkityksellisillä markkinoilla (ilman että supistamisia välttämättä sovelletaan rakenneuudistustuen saajiin). Yhteisen maatalouspolitiikan säännöksiä noudattaen jäsenvaltiot voivat valita minkä tahansa järjestelmän kapasiteetin supistamiseksi.

93.

Jäsenvaltioiden on osoitettava, että tuotantokapasiteettia supistetaan rakenneuudistustukea myönnettäessä enemmän kuin sitä supistettaisiin ilman tukea.

94.

Jos kapasiteetin supistaminen ei koske tuensaajan kapasiteettia, se on toteutettava viimeistään vuoden kuluttua tuen myöntämisestä.

95.

Jotta tuotantoyksikön lakkauttamisen teho säilyisi merkityksellisillä markkinoilla, jäsenvaltion on sitouduttava olemaan myöntämättä valtiontukea asianomaisen toimialan kapasiteetin lisäyksiin. Tämän sitoumuksen on oltava voimassa viisi vuotta päivämäärästä, jona vaadittuun kapasiteetin supistukseen tosiasiallisesti päästiin.

96.

Päätettäessä rakenneuudistustuen saamisesta ja tuen määrästä huomioon ei oteta yksittäisiin toimijoihin sovellettavaa velvoitetta noudattaa yhteisön kiintiötä ja tähän liittyviä säännöksiä.

5.5   Tuen ainutkertaisuuden periaate

97.

Periaatetta, jonka mukaan pelastamis- tai rakenneuudistustukea saa myöntää vain kerran, sovelletaan myös maatalousalalla. Suuntaviivojen 3.3 jaksossa vahvistetun kymmenen vuoden sijasta sovelletaan kuitenkin viiden vuoden ajanjaksoa.

5.6   Valvonta ja vuosikertomus

98.

Maatalousalalla myönnettäviin tukiin sovelletaan 3 ja 4 luvussa vahvistettuja valvontaa ja vuosikertomuksia koskevia sääntöjä, lukuun ottamatta velvoitetta toimittaa luettelo kaikista tuensaajista ja eräitä näitä koskevia tietoja (86 kohta). Jos on sovellettu 90—96 kohdan säännöksiä, kertomukseen on myös sisällytettävä tiedot tuotantokapasiteetista, joka on tosiasiallisesti hyötynyt rakenneuudistustuesta, ja saavutetusta kapasiteetin vähennyksestä.

6.   PERUSTAMISSOPIMUKSEN 88 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT AIHEELLISET TOIMENPITEET

99.

Komissio ehdottaa erillisellä kirjeellä perustamissopimuksen 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltiot hyväksyisivät 100 ja 101 kohdassa esitetyt aiheelliset toimenpiteet voimassa olevien tukiohjelmien osalta. Komissio aikoo jatkossa asettaa tukiohjelmien hyväksymisen edellytykseksi näiden säännösten noudattamisen.

100.

Komission ehdotuksen hyväksyneiden jäsenvaltioiden on mukautettava nykyisiä tukiohjelmiaan, joiden on tarkoitus olla edelleen toiminnassa 9 päivän lokakuuta 2004 jälkeen, siten että ne ovat sen jälkeen kuuden kuukauden kuluessa näiden suuntaviivojen mukaisia.

101.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näiden aiheellisten toimenpiteiden hyväksymisestä kuukauden kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet kirjeen, jossa aiheellisia toimenpiteitä ehdotetaan.

7.   SOVELTAMISPÄIVÄ JA KESTO

102.

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja 10 päivästä lokakuuta 20049 päivään lokakuuta 2009.

103.

Komission ennen 10 päivää lokakuuta 2004 kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.

104.

Komissio tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- tai rakenneuudistustukien soveltuvuuden yhteismarkkinoille, jotka on myönnetty ilman komission lupaa ja sen vuoksi perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan vastaisesti näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Kaikissa muissa tapauksissa komissio tekee tutkimuksen tuen myöntämishetkellä sovellettujen suuntaviivojen perusteella.


(1)  EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12.

(2)  EYVL C 283, 19.9.1997, s. 2. Ks. myös 5 luvun otsakkeen alaviite.

(3)  EYVL C 288, 9.10.1999, s. 2.

(4)  Kyse on erityisesti neuvoston direktiivin 78/660/ETY (EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/51/EY (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16), 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista yhtiömuodoista.

(5)  Kuten neuvoston direktiivin 77/91/ETY 17 artiklassa säädetään (EYVL L 26, 30.1.1977, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(6)  Kyse on erityisesti neuvoston direktiivin 78/660/ETY 1 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista yhtiömuodoista.

(7)  Määriteltäessä, onko yritys itsenäinen vai osa yhtymää, otetaan huomioon komission asetuksen (EY) N:o 68/2001 liitteessä I (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 20), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 363/2004 (EUVL L 63, 28.2.2004, s. 20), vahvistetut perusteet.

(8)  Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1407/2002 3 artikla (EYVL L 205, 2.8.2002, s. 1) sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(9)  EHTY:n perustamissopimuksen voimassaolon päättymisen vaikutuksista kilpailuasioiden käsittelyyn annetun komission tiedonannon 19 kohta (EYVL C 152, 26.6.2002, s. 5). Pelastamis- ja rakenneuudistustuesta sekä sulkemistuesta terästeollisuudelle annetun komission tiedonannon 1 kohta (EYVL C 70, 19.3.2002, s. 21). Alueellisesta tuesta suurille investointihankkeille annettujen monialaisten puitteiden mukaisesti toteutetut aiheelliset toimenpiteet (EYVL C 70, 19.3.2002, s. 8).

(10)  Erityissääntöjä on lentoliikenteen alalla (EYVL C 350, 10.12.1994, s. 5).

(11)  Pk-yrityksille myönnettävästä tuesta, joka ei täytä kyseisen 79 kohdan edellytyksiä, ei kuitenkaan tarvitse tehdä yksittäistä ilmoitusta.

(12)  EYVL C 19, 20.1.2001, s. 7.

(13)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1, asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(14)  Asia C-355/95 P, Textilwerke Deggendorf v. komissio (Kok. 1997, I-2549).

(15)  Tästä säännöstä voidaan poiketa pankkialalla myönnetyn pelastamistuen osalta, jotta kyseessä oleva luottolaitos voisi jatkaa tilapäisesti pankkitoiminnan harjoittamista toiminnan vakauden valvontaa koskevan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/12/EY, EYVL L 126, 26.5.2000, s 1). Muina kuin lainatakauksina tai lainoina myönnettävän, a alakohdassa vahvistetut edellytykset täyttävän tuen olisi joka tapauksessa oltava pelastamistuen yleisperiaatteiden mukaista, eikä se voi sisältää pankin omiin varoihin liittyviä rakenteellisia rahoitustoimenpiteitä. Muina kuin lainatakauksina tai lainoina myönnettävä, a alakohdassa vahvistetut edellytykset täyttävä tuki otetaan huomioon arvioitaessa rakenneuudistussuunnitelmaan sisältyviä mahdollisia vastasuoritteita 38—42 kohdan mukaisesti.

(16)  Komissio voi ottaa huomioon, onko kyseessä keskisuuri vai suuri yritys.

(17)  EYVL C 70, 19.3.2002, s. 8.

(18)  Tällaisissa tapauksissa komissio hyväksyy ainoastaan rakenneuudistuksesta aiheutuvien sosiaalisten ongelmien lieventämiseen tarkoitetun tuen 3.2.6 jakson mukaisesti sekä ympäristötuen saastuneiden alueiden, jotka muutoin saatettaisiin jättää käytöstä pois, puhdistamiseksi.

(19)  Ks. 7 kohta. Tähän vähimmäisosuuteen ei saa sisältyä tukea. Näin ei ole esimerkiksi silloin, kun lainaan liittyy korkotukea tai tukea sisältäviä valtiontakauksia.

(20)  Ks. 10 kohdan c alakohta.

(21)  EY:n perustamissopimuksen 159 artiklassa määrätään, että ”yhteisön politiikan ja toiminnan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa sekä sisämarkkinoiden toteuttamisessa otetaan huomioon 158 artiklassa tarkoitetut tavoitteet ja osallistutaan niiden toteuttamiseen”.

(22)  Määritelty komission suosituksessa 2003/361/EY (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36). Joulukuun 31 päivään 2004 sovelletaan määritelmää, joka esitetään komission suosituksessa 96/280/EY (EYVL L 107, 30.4.1996, s. 4).

(23)  Asiassa C-241/94, Ranska v. komissio (Kimberly Clark Sopalin), Kok. 1996, s. I-4551, tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että Ranskan kansallisesta työllisyysrahastosta (Fonds national de l'emploi) harkinnanvaraisesti myönnetty tuki saattoi asettaa eräät yritykset muita yrityksiä edullisempaan asemaan ja täyttää näin ollen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tuelle asetetut edellytykset. (Tuomiossa ei kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi komission päätelmiä, joissa tämä tuki katsottiin yhteismarkkinoille soveltuvaksi.)

(24)  Ilmoittamatta jätettyä tukea arvioidessaan komissio ottaa huomioon, olisiko tuki voitu julistaa yhteismarkkinoille soveltuvaksi muunlaisena tukena kuin pelastamis- tai rakenneuudistustukena.

(25)  Odottamattomaksi tilanteeksi määritellään tilanne, jota yritysjohto ei voinut mitenkään ennakoida, kun rakenneuudistussuunnitelma laadittiin ja joka ei johdu yritysjohdon laiminlyönneistä tai virheistä tai yhtymän, johon yritys kuuluu, päätöksistä.

(26)  Ks. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 liite III A ja liite III B (vakioitu kertomusmalli voimassa olevaa valtiontukea varten) (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(27)  Euroopan yhteisöjen tilastotoimiston julkaisema Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus (NACE).

(28)  Näissä suuntaviivoissa kaikki perustamissopimuksen liitteeseen I sisältyvien maataloustuotteiden alkutuotantoa harjoittavat toimijat (viljelijät). Maataloustuotteita jalostaville ja kaupan pitäville yrityksille myönnettävät tuet eivät kuulu tämän luvun soveltamisalaan. Jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille myönnettävät tuet arvioidaan näiden suuntaviivojen yleisten sääntöjen mukaisesti. Kalastus ja vesiviljely eivät kuulu tämän luvun soveltamisalaan.

(29)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 864/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 48).

(30)  Määritelty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 583/2004 (EUVL L 91, 30.3.2004, s. 1), 13 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa.


LIITE

Kaava (1) pelastamistuen enimmäismäärän laskemiseksi yksinkertaistetussa menettelyssä:

Formula

Kaavan perustana on yrityksen liiketulos (EBIT eli voitto ennen korkoja ja veroja) tuen myöntämistä / tuesta ilmoittamista edeltävältä vuodelta (jonka tunnus t). Tähän lisätään poistot ja käyttöpääoman muutokset. Käyttöpääoman muutos lasketaan vaihtuvien vastaavien ja lyhytaikaisen vieraan pääoman (2) erotuksena viimeksi päättyneeltä tilikaudelta. Jos liiketulokseen sisältyy varauksia, tämä on samoin mainittava selkeästi, eikä näitä varauksia sisällytetä tulokseen.

Laskutoimituksen tavoitteena on arvioida yrityksen negatiivinen kassavirta tuen hakemista edeltäneenä vuonna (tai tuen myöntämistä edeltäneenä vuonna, jos tuesta ei tarvitse ilmoittaa). Katsotaan, että puolet tästä määrästä varmistaa yrityksen liiketoiminnan jatkumisen kuuden kuukauden ajan. Tämän vuoksi tulos jaetaan kahdella.

Kaavaa voidaan käyttää ainoastaan, jos tuloksena on negatiivinen määrä.

Jos laskutoimituksen tulos on positiivinen, on selitettävä yksityiskohtaisesti, miksi yritys on 10 ja 11 kohdassa määritellyissä vaikeuksissa.

Esimerkki:

Voitto ennen korkoja ja veroja (milj. euroa)

(12)

Poistot (milj. euroa)

(2)

Tase

31. joulukuuta, X

31. joulukuuta, XO

(milj. euroa)

Vaihtuvat vastaavat

10

5

Rahat ja muut likvidit varat

30

20

Myyntisaamiset

50

45

Vaihto-omaisuus

20

10

Siirtosaamiset

20

20

Muut vaihtuvat vastaavat

130

100

Vaihtuvat vastaavat yhteensä

Lyhytaikainen vieras pääoma

20

25

Ostovelat

15

10

Siirtovelat

5

5

Saadut ennakot

40

40

Lyhytaikainen vieras pääoma yhteensä

90

60

Käyttöpääoma

(30)

Pelastamistuen enimmäismäärä = [–12 + 2 + (–30)] / 2 = –20 miljoonaa euroa

Koska laskutoimituksen tulos on yli 10 miljoonaa euroa, 30 kohdassa kuvattua yksinkertaistettua menettelyä ei voida soveltaa. Jos tämä enimmäismäärä ylitetään, jäsenvaltioiden olisi esitettävä selitys, kuinka yrityksen tulevat kassavirtatarpeet ja pelastamistuen määrä on määritelty.


(1)  Voittoon ennen korkoja ja veroja (hakemuksen esittämistä edeltävän vuoden, t, tilinpäätöksen mukainen voitto ennen korkoja ja veroja eli EBIT) lisätään poistot kyseiseltä ajanjaksolta ja käyttöpääoman muutos kahden vuoden aikana (kaksi hakemuksen esittämistä edeltävää vuotta). Tulos jaetaan kahdella, jotta saadaan kuuden kuukauden jaksoa kuvaava luku (pelastamistuki hyväksytään tavallisesti kuudeksi kuukaudeksi).

(2)  Vaihtuvat vastaavat: rahat ja muut likvidit varat, myyntisaamiset (asiakastilit ja muut saamiset), muut vaihtuvat vastaavat ja siirtosaamiset, vaihto-omaisuus.

Lyhytaikainen vieras pääoma: rahoitusvelat, ostovelat (tavarantoimittajat ja muut velat) ja muu lyhytaikainen vieras pääoma, saadut ennakot, muut siirtyvät erät, verovelat.


Top