EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Kaatopaikat

Kaatopaikat

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 1999/31/EY – kaatopaikat

DIREKTIIVIN TARKOITUS

  • Direktiivin tarkoituksena on ehkäistä tai vähentää mahdollisimman paljon kaatopaikkojen haitallisia vaikutuksia pintaveteen, pohjaveteen, maaperään, ilmaan tai ihmisten terveyteen.
  • Siihen pyritään direktiivissä määritellyillä tiukoilla teknisillä vaatimuksilla.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

  • Kaatopaikat on jaettu kolmeen luokkaan
    • vaarallisen jätteen kaatopaikat
    • tavanomaisen jätteen kaatopaikat ja
    • pysyvän jätteen kaatopaikat (jäte, joka ei hajoa eikä pala, kuten sora, hiekka ja kivi).
  • EU-maiden on sovellettava kansallisia strategioita, joilla vähennetään asteittain kaatopaikoille lähetettävän biohajoavan jätteen määrää.
  • Kaatopaikat eivät saa hyväksyä käytettyjä renkaita tai jätettä, joka on nestemäistä, helposti syttyvää, räjähtävää tai syövyttävää, sairaalajätettä tai muuta lääketieteellisessä tai eläinlääketieteellisessä toiminnassa muodostunutta jätettä.
  • Vain käsitelty jäte on kaatopaikkakelpoista.
  • Yhdyskuntajäte voidaan toimittaa tavanomaisille jätteille tarkoitetulle kaatopaikalle.
  • Kansallisten viranomaisten on varmistettava, että jätteiden sijoittamisesta kaatopaikalle perittävät maksut kattavat kaikki kustannukset kaatopaikan avaamisesta sen lopulliseen sulkemiseen saakka.
  • Kaatopaikan pitäjien on haettava lupa ja annettava seuraavat tiedot:
    • luvanhakijan ja joissain tapauksissa kaatopaikan pitäjän yksilöinti
    • sijoitettavien jätetyyppien kuvaus ja jätteen kokonaismäärä
    • kaatopaikan kuvaus, mukaan lukien sen toiminta-, seuranta- ja valvontasuunnitelmat
    • menetelmät pilaantumisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä
    • käytöstäpoistamista ja jälkihoitoa koskevat menettelytavat.
  • Vuonna 2014 hyväksyttiin muutosdirektiivi 2014/52/EU direktiivissä 2011/92/EU säädetyn hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia koskevan menetelmän laadun parantamiseksi (ks. tiivistelmä). Tämä oli välttämätöntä, jotta varmistetaan johdonmukaisuus ja luodaan synergioita EU muiden säädösten ja toimintalinjojen kanssa.
  • Päätöksessä 2003/33/EY määritellään perusteet ja menettelyt jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille.

Muutosdirektiivi (EU) 2018/850

  • Direktiivillä (EU) 2018/850 muutetaan direktiiviä 1999/31/EY, jotta tuetaan EU:n siirtymistä kiertotalouteen.
  • Direktiivissä (EU) 2018/850
    • otetaan käyttöön kaatopaikalle sijoittamista koskevia rajoituksia vuodesta 2030 alkaen kaikille jätteille, jotka soveltuvat kierrätykseen tai muuhun materiaalien tai energian hyödyntämiseen
    • pyritään rajoittamaan kaatopaikalle sijoitetun yhdyskuntajätteen osuus 10 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä
    • otetaan käyttöön säännöt yhdyskuntajätettä koskevien tavoitteiden saavuttamisen laskemiseksi ja edellytetään, että EU-maat ottavat käyttöön tehokkaan laadunvalvonta- ja jäljitettävyysjärjestelmän kaatopaikalle sijoitettua yhdyskuntajätettä varten
    • edellytetään, että Euroopan komissio laatii Euroopan ympäristökeskuksen kanssa kolme vuotta ennen kutakin määräaikaa varhaisvaroituskertomuksia tavoitteiden saavuttamiseen liittyvien puutteiden havaitsemiseksi ja toteutettavien toimien suosittelemiseksi
    • sallitaan, että EU-maat hyödyntävät taloudellisia ohjauskeinoja ja muita toimenpiteitä, jotta kannustetaan soveltamaan jätehierarkiaa*, joka otettiin käyttöön direktiivin 2008/98/EY, jätepuitedirektiivin, nojalla (ks. tiivistelmä).

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

  • Direktiiviä 1999/31/EY on sovellettu 16. heinäkuuta 1999 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 16. heinäkuuta 2001 mennessä.
  • Muutosdirektiivi (EU) 2018/850 oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä 5. heinäkuuta 2020 mennessä.

TAUSTAA

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

Jätehierarkia: viisivaiheinen hierarkia, jossa jätteen syntymisen ehkäiseminen on paras vaihtoehto, jota seuraa uudelleenkäyttö, kierrätys ja muunlainen hyödyntäminen, ja loppusijoitus, kuten kaatopaikka, on viimeinen keino.

ASIAKIRJA

Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26. huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1–19)

Direktiiviin 1999/31/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (kodifiointi) (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1–21)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3–30)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Neuvoston päätös 2003/33/EY, tehty 19. päivänä joulukuuta 2002, direktiivin 1999/31/EY 16 artiklan ja liitteen II mukaisista perusteista ja menettelyistä jätteen hyväksymiseksi kaatopaikoille (EYVL L 11, 16.1.2003, s. 27–49)

Viimeisin päivitys: 22.07.2020

Top