1

Liam Jenkinson vaatii valituksellaan kumottavaksi unionin yleisen tuomioistuimen 9.11.2016 antaman määräyksen Jenkinson vastaan neuvosto ym. (T‑602/15, EU:T:2016:660; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta Jenkinsonin kanteen, jossa ensisijaisesti oli kyse SEUT 272 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta, jolla vaadittiin yhtäältä, että Jenkinsonin sopimussuhteiden muodostama kokonaisuus todetaan ”toistaiseksi voimassa olevaksi työsuhteeksi”, ja korvausta vahingosta, joka hänelle oli väitetysti aiheutunut perättäisten määräaikaisten sopimusten väärinkäytöstä ja perusteettomasta irtisanomisesta, ja toisaalta sen toteamista, että Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat syrjineet kantajaa, ja niiden velvoittamista suorittamaan sen johdosta vahingonkorvausta, ja toissijaisesti Euroopan unionin toimielinten sopimussuhteen ulkopuoliseen vastuuseen perustuvasta vaatimuksesta.

2

Asian tausta on selostettu valituksenalaisen määräyksen 1–6 kohdassa seuraavasti:

3

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.10.2015 jättämällään kannekirjelmällä kantaja nosti neuvostoa, komissiota, EUH:ta sekä Eurlex Kosovo ‑operaatiota vastaan kanteen, jolla hän vaati unionin yleistä tuomioistuinta

4

Valituksenalaisessa määräyksessä unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei se selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan kahta ensisijaisesti esitettyä vaatimusta, ja hylkäsi toissijaisesti esitetyn vaatimuksen sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat. Täten unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen kokonaisuudessaan ja velvoitti Jenkinsonin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

5

Jenkinson vaatii, että unionin tuomioistuin

6

Neuvosto ja komissio vaativat, että valitus hylätään ja että Jenkinson velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

7

EUH ja Eulex Kosovo vaativat, että unionin tuomioistuin

8

Neuvosto ja EUH vaativat lisäksi, että jos valitus todetaan perustelluksi, unionin tuomioistuin katsoo, että valitusta ja kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi EUH:n ja neuvoston osalta.

9

Jenkinson vaatii valituksensa ensimmäisessä vaatimuksessa unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen määräyksen ja toisessa vaatimuksessa sitä hyväksymään kanteen.

10

EUH ja Eulex Kosovo ‑operaatio kiistävät unionin tuomioistuimen toimivallan tutkia valitus. Eulex Kosovo ‑operaatio kiistää valituksen tutkittavaksi ottamisen kokonaisuudessaan, kun taas komissio kiistää ainoastaan valituksen toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen.

11

EUH ja Eulex Kosovo ‑operaatio väittävät, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan käsiteltävää valitusta, koska Jenkinson perustaa väitteensä viimeistä määräaikaista työsopimusta aiempiin työsopimuksiin ja koska mainituissa sopimuksissa olevien välityslausekkeiden nojalla ainoastaan Brysselin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan tällaisen oikeusriidan. Niiden mukaan Jenkinson on tällä välin lisäksi nostanut pääasiallisesti samanlaisen kanteen Brysselin ranskankielisessä työoikeudellisten asioiden alioikeudessa (tribunal du travail francophone de Bruxelles, Belgia).

12

Tästä on muistutettava, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan mukaan unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan SEUT 256 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista tehdyt valitukset. On selvää, että valituksenalainen määräys on viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitettu ratkaisu.

13

On lisäksi todettava, että kysymys unionin tuomioistuinten toimivallasta ratkaista Jenkinsonin ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien väitteiden hyväksyttävyys on – kun otetaan huomioon valituksenalaisen määräyksen sisältö ja Jenkinsonin unionin tuomioistuimessa esittämät väitteet – osa käsiteltävänä olevassa valituksessa esitettyjä asiakysymyksiä.

14

Tässä tilanteessa unionin tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan käsiteltävänä olevan valituksen.

15

Valituksensa ensimmäisen vaatimuksen, jolla pyritään valituksenalaisen määräyksen kumoamiseen, tueksi Jenkinson vetoaa neljään valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee unionin yleisen tuomioistuimen arviointia unionin tuomioistuinten toimivallasta ratkaista asian sopimusperusteiset seikat. Toisessa valitusperusteessaan Jenkinson vetoaa sopimussuhteisiin yhtäältä hänen ja toisaalta neuvoston, komission ja EUH:n välillä. Kolmas ja neljäs valitusperuste perustuvat oikeudellisiin virheisiin, joita unionin yleinen tuomioistuin on Jenkinsonin mukaan tehnyt arvioidessaan vaatimuksia, jotka koskevat toimielinten sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta ja oikeudenkäyntikulujen jakamista.

16

Neuvosto, EUH ja Eulex Kosovo ‑operaatio kiistävät erityisesti valituksen ensimmäisen vaatimuksen tueksi esitettyjen väitteiden tutkittavaksi ottamisen.

17

Neuvosto ja EUH katsovat, että valitus on jätettävä tutkimatta niitä koskevilta osin. Ne väittävät yhtäältä, etteivät ne olleet osapuolina viimeisessä määräaikaisessa työsopimuksessa eikä niitä voida muutenkaan pitää Jenkinsonin ”työnantajina”, minkä unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa, eikä tätä seikkaa ole riitautettu nyt käsiteltävässä muutoksenhakumenettelyssä. Jenkinson ei toisaalta ole täsmentänyt mitään toimea, jonka perusteella niille syntyisi sopimussuhteen ulkopuolinen vahingonkorvausvastuu.

18

Eulex Kosovo ‑operaatio väittää lisäksi, ettei valitus ole riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta se voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuin voi ratkaista sen.

19

Neuvoston ja EUH:n esittämistä vastaväitteistä on todettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 171 artiklan mukaan valitus annetaan tiedoksi unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian muille asianosaisille. On selvää, että neuvosto ja EUH olivat unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian asianosaisten joukossa.

20

On myös todettava, että EUH:n ja neuvoston väitteet, joilla pyritään osoittamaan, että valitus on niiden osalta jätettävä tutkimatta, perustuvat argumentteihin, jotka liittyvät asiakysymykseen, eli unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ratkaista Jenkinsonin niitä vastaan esittämät vaatimukset, eivätkä nyt käsiteltävän valituksen tutkittavaksi ottamiseen.

21

Eulex Kosovo ‑operaation näkemyksestä, joka perustuu epäselvää sanamuotoa koskevaan väitteeseen, on todettava, että vaikka se esittääkin tältä osin erityisiä perusteita Jenkinsonin argumentaatiosta, joka koskee hänen valituksensa toista vaatimusta, tilanne ei ole näin sen argumentaation osalta, jonka hän on esittänyt valituksensa ensimmäisen vaatimuksen tueksi.

22

On lisäksi todettava, että valituksensa ensimmäisen vaatimuksen tueksi esittämissään neljässä valitusperusteessa Jenkinson yksilöi täsmällisesti valituksenalaisen määräyksen perusteluista riitauttamansa kohdat, joten hänen tältä osin esittämänsä väitteet ovat riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta vastaajat voivat valmistella puolustuksensa, kuten niiden vastauskirjelmät osoittavat. Näin ollen unionin tuomioistuin voi ratkaista ensimmäisen vaatimuksen tueksi esitetyt neljä valitusperustetta.

23

Tästä seuraa, että neuvoston, EUH:n ja Eulex Kosovo ‑operaation ensimmäisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista vastaan esittämät väitteet on hylättävä perusteettomina.

24

Ensimmäinen valitusperuste jakautuu neljään osaan, joista ensimmäiseksi on syytä tutkia kolmas osa yhdessä toisen valitusperusteen kanssa.

25

Ensimmäisen valitusperusteen kolmannessa osassa Jenkinson toteaa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen määräyksen 39 kohdassa, että koska se oli toimivaltainen ainoastaan viimeisen määräaikaisen työsopimuksen osalta, se ei voinut lausua aiemmin tehtyjen työsopimusten oikeusvaikutuksista. Jenkinsonilla vastaajiin olevien sopimussuhteiden muodostaman kokonaisuuden toteamista toistaiseksi voimassa olevaksi sopimukseksi ei kuitenkaan hänen mukaansa voida missään tapauksessa tarkastella erillään viimeisen määräaikaisen työsopimuksen olemassaolosta ja kyseisen sopimuksen päättymisestä. On nimittäin mahdotonta, että hänen sopimussuhteensa voitaisiin todeta toistaiseksi voimassa olevaksi osittain Brysselin tuomioistuimissa ja osittain unionin tuomioistuimissa. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on Jenkinsonin mukaan tehnyt valituksenalaisessa määräyksessä oikeudellisen virheen.

26

Toisessa valitusperusteessaan Jenkinson väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on valituksenalaisen määräyksen 40 kohdassa katsonut, ettei se ole toimivaltainen ratkaisemaan Jenkinsonin vaatimuksia, joilla pyritään saamaan todetuksi, että neuvosto, komissio ja EUH ovat kohdelleet häntä syrjivästi hänen palkkauksensa, eläkeoikeuksiensa ja muiden etujensa osalta. Jenkinson toteaa tästä, että hänen sopimussuhteensa muiden operaatioiden kuin Eulex Kosovo ‑operaation kanssa on päätetty kyseessä olevien toimielinten – tai ainakin neuvoston – tekemillä päätöksillä, ja katsoo tämän johdosta, että kyseisten operaatioiden oikeudet ja velvollisuudet ovat täten siirtyneet mainituille toimielimille. Niiden on täten vastattava näillä operaatioilla henkilöstöönsä nähden olleiden sopimussitoumusten seurauksista.

27

Komissio muistuttaa erityisesti ensimmäisen valitusperusteen kolmannen osan yhteydessä esitetyistä argumenteista, että tuomioistuin, joka ei ole toimivaltainen, ei voi ottaa huomioon oikeusriidan kohdetta, koska toimivaltakysymys on ratkaistava ennen pääasiakysymystä.

28

Toisesta valitusperusteesta komissio katsoo, että Jenkinsonin väitteet ovat tehottomia, koska hän ei riitauttanut valituksenalaisen määräyksen 30, 31 ja 35 kohtaa ja koska unionin yleinen tuomioistuin totesi, että viimeinen määräaikainen työsopimus tehtiin yksinomaan ”työnantajana olleen” Eulex Kosovo ‑operaation kanssa, minkä johdosta ainoastaan viimeksi mainittua – joka on oikeuskelpoinen ja oikeustoimikelpoinen tällaisten sopimusten tekemisen osalta – voidaan pitää työnantajana. Väitteillä, joiden mukaan kyseessä olevat kolme toimielintä ovat tulleet niiden operaatioiden sijaan, joiden kanssa valittaja on työskennellyt, ei komission mukaan voida kyseenalaistaa unionin yleisen tuomioistuimen edellä mainittuja arviointeja.

29

Neuvosto huomauttaa ensimmäisen valitusperusteen kolmannesta osasta, että viimeisen määräaikaisen työsopimuksen kestolla ei voida muuttaa valittajan oikeutta saada haluamaansa asemansa toteamista Belgian tuomioistuimissa, ja korostaa, ettei Jenkinson ole osoittanut, että viimeisessä määräaikaisessa työsopimuksessa olevalla toimivaltalausekkeella tehtäisiin tehottomiksi aikaisemmissa sopimuksissa olevat lausekkeet, joilla toimivalta annetaan Belgian tuomioistuimille, tai että sopimusosapuolet olisivat halunneet tätä.

30

Toisesta valitusperusteesta neuvosto väittää, ettei se ole osapuolena missään Jenkinsonin tekemissä sopimuksissa, ja huomauttaa, että päätökset, joilla operaatiot perustetaan, samoin kuin strateginen johto, josta neuvosto vastaa, eivät sisällä mitään seikkoja, jotka liittyvät operaatioissa palvelevan henkilöstön kanssa tehtäviin yksittäisiin sopimuksiin. Neuvostolla tosin on toimivalta päättää kriisinhallintaoperaation koon pienentämisestä, mahdollisesta lakkauttamisesta ja organisaatiokaaviosta, mutta se ei kuitenkaan päätä palvelukseenoton sopimusehdoista eikä näiden sopimusten täytäntöönpanosta. Neuvosto ei täten ole päättänyt riitautetusta yksittäisestä kohtelusta eikä mitään neuvoston toimia ole riitautettu. Neuvoston mukaan on selvää, että Eulex Kosovo ‑operaatio on oikeuskelpoinen ja oikeustoimikelpoinen, ja se vastaa kaikista toimeksiantonsa täytäntöönpanosta aiheutuvista vaatimuksista ja velvoitteista.

31

EUH katsoo ensimmäisen valitusperusteen kolmannesta osasta, että Jenkinsonin valituskirjelmästä ja argumenteista ilmenee, että hän perustaa vaatimuksensa hänellä Eulex Kosovo ‑operaation kanssa olleeseen palvelussuhteen kokonaisuuteen ja erityisesti hänen palvelussuhteensa uudistamatta jättämiseen, mikä ilmoitettiin hänelle viimeistä määräaikaista työsopimusta edeltävän sopimuksen aikana. Täten oikeusriita ei koske viimeistä määräaikaista työsopimusta vaan sitä edellistä sopimussuhdetta. Koska asiassa ei kuitenkaan ole kiistetty sitä, että kaikissa aiemmissa työsopimuksissa oli lauseke, jolla toimivalta annettiin Belgian tuomioistuimille, unionin yleinen tuomioistuin ei EUH:n mukaan ole tehnyt oikeudellista virhettä. Jenkinson ei myöskään selitä, millä perusteella viimeisellä määräaikaisella työsopimuksella muutettaisiin hänen aiempia sopimuksiaan.

32

Toiseen valitusperusteeseen EUH vastaa, että unionin yleinen tuomioistuin on asianmukaisesti katsonut, että EUH ei ollut sopimusosapuolena viimeisessä määräaikaisessa työsopimuksessa.

33

Eulex Kosovo ‑operaatio katsoo ensimmäisen valitusperusteen kolmannesta osasta, että koska ainoastaan viimeisessä määräaikaisessa työsopimuksessa oli lauseke, jolla toimivalta annettiin unionin tuomioistuimille, ja koska tällaisia välityslausekkeita on tulkittava suppeasti, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan, että se ei ole toimivaltainen ratkaisemaan Jenkinsonin vaatimuksia, jotka perustuvat mainittua viimeistä työsopimusta edeltäviin sopimuksiin. Asiassa ei ole mitään seikkoja, joiden nojalla voitaisiin jälkikäteen kyseenalaistaa Jenkinsonin sitoutuminen aiemmissa sopimuksissa olleisiin välityslausekkeisiin, joilla toimivalta annettiin Belgian tuomioistuimille.

34

Koska Jenkinson riitauttaa ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa ja toisessa valitusperusteessaan esittämillään väitteillä lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan sen toimivalta ei voi ulottua viimeistä määräaikaista työsopimusta aiempiin sopimuksiin, on muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 23, 26 ja 38–40 kohdassa seuraavaa:

– –

– –

35

SEUT 274 artiklan mukaan riidat, joissa unioni on asianosainen, eivät unionin asianosaisuuden perusteella ole jäsenvaltioiden tuomioistuinten tuomiovallan ulkopuolella, jollei toimivaltaa ole perussopimuksilla annettu Euroopan unionin tuomioistuimelle.

36

SEUT 272 artiklan mukaan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia unionin tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla.

37

SEUT 256 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena muun muassa SEUT 272 artiklassa tarkoitetut kanteet.

38

Näiden määräysten nojalla unionin yleisen tuomioistuimen välityslausekkeeseen perustuva toimivalta on poikkeus yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä, ja sitä on täten tulkittava suppeasti (tuomio 18.12.1986, komissio v. Zoubek, 426/85, EU:C:1986:501, 11 kohta).

39

Lisäksi on niin, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin saattaa SEUT 272 artiklaan perustuvan välityslausekkeen nojalla joutua ratkaisemaan oikeusriidan soveltamalla sopimukseen sovellettavaa kansallista oikeutta, sen toimivaltaa kyseistä sopimusta koskevan oikeusriidan ratkaisemiseen on arvioitava pelkästään tämän artiklan ja välityslausekkeen määräysten perusteella, eikä unionin yleiselle tuomioistuimelle voi esittää väitettä siitä, että kansallisen oikeuden säännökset olisivat esteenä sen toimivallalle (tuomio 26.2.2015, Planet v. komissio, C‑564/13 P, EU:C:2015:124, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin voi käsitellä vain sellaisia vaatimuksia, jotka johtuvat unionin tekemästä sopimuksesta, johon sisältyy välityslauseke, tai jotka liittyvät välittömästi tällaisesta sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin (ks. vastaavasti tuomio 18.12.1986, komissio v. Zoubek, 426/85, EU:C:1986:501, 11 kohta).

41

Täten on tarkistettava, annetaanko – toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut – kyseessä oleviin työsopimuksiin sisältyvillä välityslausekkeilla unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivalta ratkaista vaatimukset, jotka Jenkinson on esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa.

42

Kuten unionin yleinen tuomioistuin toteaa valituksenalaisen määräyksen 21 ja 22 kohdassa, on kiistatonta, että kaikkiin operaatioiden ja kantajan välillä tehtyihin aikaisempiin työsopimuksiin sisältyy sopimusehto, jossa määrätään nimenomaisesti, että toimivalta näistä sopimuksista johtuvien tai niihin liittyvien riitojen ratkaisemiseen on Brysselin tuomioistuimilla, ja että vain viimeisessä määräaikaisessa sopimuksessa määrätään nimenomaisesti sen 21 kohdassa, että toimivalta tästä sopimuksesta johtuvien tai siihen liittyvien riitojen ratkaisemiseen on Euroopan unionin tuomioistuimella SEUT 272 artiklan nojalla.

43

Tästä seuraa, että koska kanne on nostettu SEUT 272 artiklan perusteella, unionin yleinen tuomioistuin on lähtökohtaisesti toimivaltainen ratkaisemaan ainoastaan vaatimukset, jotka perustuvat viimeiseen määräaikaiseen työsopimukseen tai joilla on välitön yhteys tästä sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin.

44

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 45 ja 46 kohdassa, unionin tuomioistuin on katsonut työsuhteesta, joka oli samankaltainen kuin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva työsuhde, koska siinä oli kyse joukosta perättäisiä työsuhteita, jotka oli tehty 15 vuoden aikana ja joista ainoastaan neljä viimeistä työsopimusta sisälsivät välityslausekkeen, jossa annettiin unionin tuomioistuimelle toimivalta ratkaista kaikki riidat, jotka liittyvät mainittujen sopimusten pätevyyteen, tulkintaan tai täytäntöönpanoon, että se, ettei kyseinen välityslauseke sisälly aikaisempiin sopimuksiin ja että ensimmäisinä vuosina ei ollut tehty edes kirjallisia sopimuksia, ei estä unionin tuomioistuinta ottamasta kaikkia tehtyjä sopimuksia huomioon arvioidessaan osapuolten välisiä suhteita (tuomio 1.7.1982, Porta v. komissio, 109/81, EU:C:1982:253, 10 kohta).

45

Tästä seuraa, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen määräyksen 23, 26 ja 38–40 kohdassa, sen toimivalta voi ulottua aiempiin työsopimuksiin, joissa toimivalta annetaan Brysselin tuomioistuimille, sillä edellytyksellä, että Jenkinsonin nostama kanne sisältää vaatimuksia, jotka perustuvat viimeiseen määräaikaiseen työsopimukseen tai jotka ovat välittömässä yhteydessä mainitusta sopimuksesta johtuviin velvoitteisiin.

46

Tästä on todettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 10 kohdasta ilmenee, Jenkinson on vaatinut ensisijaisesti esittämillään vaatimuksilla unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan hänen sopimussuhteidensa muodostaman kokonaisuuden toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi ja myöntämään hänelle ne oikeudet, joita hänen mukaansa tällaisesta toteamisesta voi aiheutua.

47

Kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 47 kohdassa, koska Jenkinsonin vaatimukset liittyvät perättäisiin määräaikaisiin työsopimuksiin perustuvan yhden jatkuvan työsuhteen olemassaoloon, niillä pyritään kaikkien tehtyjen sopimusten uudelleen luokitteluun ja ne perustuvat kaikkiin näihin sopimuksiin, mukaan luettuna viimeinen määräaikainen työsopimus.

48

Täten on todettava, että Jenkinsonin nostama kanne sisältää vaatimuksia, jotka perustuvat myös viimeiseen määräaikaiseen työsopimukseen.

49

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen määräyksen 39 ja 40 kohdassa oikeudellisen virheen todetessaan, että se ei selvästikään ole toimivaltainen ratkaisemaan ensisijaisesti esitettyjä vaatimuksia siitä syystä, että Jenkinsonin vaatimukset edellyttävät aiempien työsopimusten vaikutusten huomioon ottamista.

50

Tämän tuomion 44 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön valossa unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt käsiteltävässä tapauksessa tarkistaa voiko – ja jos voi, niin missä määrin – se ottaa Jenkinsonin vaatimusten arvioinnissa huomioon aiemmat työsopimukset.

51

Edellä esitetyillä perusteilla ensimmäisen vaatimuksen tueksi esitetty ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa ja toinen valitusperuste on hyväksyttävä, ja täten valituksenalainen määräys on kumottava ilman, että on tarpeen tutkia tämän vaatimuksen tueksi esitettyjä ensimmäisen valitusperusteen muita osia ja kolmatta ja neljättä valitusperustetta, jotka koskevat unionin yleisen tuomioistuimen arviointia toissijaisesti esitetyistä argumenteista ja oikeudenkäyntikulujen jakamista ensimmäisessä oikeusasteessa.

52

Toisella vaatimuksellaan Jenkinson vaatii unionin tuomioistuinta hyväksymään hänen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamansa kanteen.

53

Tähän liittyen on muistutettava, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

54

Toisin kuin Jenkinson väittää, asia ei kuitenkaan ole ratkaisukelpoinen.

55

Koska unionin yleinen tuomioistuin on lausunut ainoastaan toimivallastaan ja kanteen tutkittavaksi ottamisesta tutkimatta asiakysymystä, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen asiakysymys ei lähtökohtaisesti ole ratkaisukelpoinen silloin, kun kyseinen tuomioistuin on jättänyt kanteen tutkimatta ja hyväksynyt oikeudenkäyntiväitteen lykkäämättä sitä ratkaistavaksi pääasian yhteydessä (tuomio 17.12.2009, uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, C‑197/09 RX-II, EU:C:2009:804, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

56

Kanteen asiakysymyksen ratkaiseminen on tietyin edellytyksin mahdollista, vaikka asian käsittely ensimmäisessä oikeusasteessa on koskenut vain oikeudenkäyntiväitettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on hyväksynyt. Asia voi olla näin yhtäältä silloin, kun valituksenalaisen tuomion tai määräyksen kumoamisesta seuraa välttämättä, että kanteen kohteena oleva asiakysymys on ratkaistava tietyllä tavalla, tai toisaalta silloin, kun kumoamiskanteen asiakysymyksen tutkiminen perustuu asianosaisten lausumiin muutoksenhakumenettelyssä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämän päättelyn jälkeen (tuomio 17.12.2009, uudelleenkäsittely M v. lääkevirasto, RX-II, EU:C:2009:804, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Kuten komissio asianmukaisesti toteaa, käsiteltävässä asiassa ei ole tällaisia erityisiä olosuhteita, joiden johdosta unionin tuomioistuin voisi ratkaista itse kanteen asiakysymyksen.

58

Tästä seuraa, että käsiteltävä asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ja että toinen vaatimus on hylättävä.

59

Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: