This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 61993CJ0434
Judgment of the Court of 6 June 1995. # Ahmet Bozkurt v Staatssecretaris van Justitie. # Reference for a preliminary ruling: Raad van State - Netherlands. # Association Agreement between the EEC and Turkey - Decision of the Association Council - Freedom of movement for workers - International lorry-driver - Permanent incapacity for work - Right to remain. # Case C-434/93.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6 päivänä kesäkuuta 1995.
Ahmet Bozkurt vastaan Staatssecretaris van Justitie.
Ennakkoratkaisupyyntö: Raad van State - Alankomaat.
ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus - Assosiointineuvoston päätös - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettaja - Pysyvä työkyvyttömyys - Oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle.
Asia C-434/93.
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6 päivänä kesäkuuta 1995.
Ahmet Bozkurt vastaan Staatssecretaris van Justitie.
Ennakkoratkaisupyyntö: Raad van State - Alankomaat.
ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus - Assosiointineuvoston päätös - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettaja - Pysyvä työkyvyttömyys - Oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle.
Asia C-434/93.
Oikeustapauskokoelma 1995 I-01475
ECLI identifier: ECLI:EU:C:1995:168
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 6 päivänä kesäkuuta 1995. - Ahmet Bozkurt vastaan Staatssecretaris van Justitie. - Ennakkoratkaisupyyntö: Raad van State - Alankomaat. - ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus - Assosiointineuvoston päätös - Työntekijöiden vapaa liikkuvuus - Kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettaja - Pysyvä työkyvyttömyys - Oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle. - Asia C-434/93.
Oikeustapauskokoelma 1995 sivu I-01475
Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa
1 Kansainväliset sopimukset - ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Kansainvälisen liikenteen kuljettajana työskentelevän Turkin kansalaisen kuuluminen jäsenvaltion laillisille työmarkkinoille - Kansallinen tuomioistuin arvioi - Huomioon otettavat perusteet
(ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus; ETY:n ja Turkin assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohta)
2 Kansainväliset sopimukset - ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Turkin kansalaisen oikeus harjoittaa valitsemaansa palkattua työtä jäsenvaltiossa ja tätä vastaava oleskeluoikeus - Edellytykset - Aikaisempi laillinen työskentely - Käsite - Kansainvälisen liikenteen kuljettajana toimiminen, joka ei edellytä kansallisen lainsäädännön mukaisesti työ- eikä oleskelulupaa - Mukaan lukeminen
(ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus; ETY:n ja Turkin assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohta)
3 Kansainväliset sopimukset - ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijät - Turkkilainen työntekijä, joka on tullut pysyvästi työkyvyttömäksi työtapaturman vuoksi - Oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle - Poissulkeminen
(ETY:n ja Turkin välinen assosiointisopimus; ETY:n ja Turkin assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohta)
4 Tutkiessaan, työskenteleekö kansainvälisen liikenteen kuljettajana toimiva turkkilainen työntekijä jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla ETY:n ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella perustetun assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, liittyykö tämän työntekijän työsuhde riittävän kiinteästi jäsenvaltion alueeseen, ottaen huomioon erityisesti palvelukseenottopaikan ja alueen, jolta käsin palkattua työtä tehtiin, sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön työoikeuden ja sosiaaliturvan alalla.
5 ETY:n ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella perustetun assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltiossa tapahtuva laillinen työskentely, jonka edellytyksenä on vakiintunut ja varma asema tämän valtion työmarkkinoilla ja jota on arvioitava maahantuloa ja maan alueella työskentelyä koskeviin edellytyksiin sovellettavan vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti, voi olla kyseessä silloin, kun turkkilainen työntekijä ei sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarvitse vastaanottajavaltion viranomaisten myöntämää työlupaa eikä oleskelulupaa harjoittaakseen ammattiaan. Tällaisen työskentelyn perusteella tälle työntekijälle on myönnettävä oleskeluoikeus.
6 Ottaen huomioon ETY:n ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella perustetun assosiointineuvoston antamat määräykset, jotka ovat nykyisin voimassa ja joiden tavoitteena on jäsenvaltioiden ja Turkin välisen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden asteittainen toteuttaminen, ja ottaen huomioon se, että turkkilaiselle työntekijälle ei ole tunnustettu missään erityisessä määräyksessä oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siellä, mainitun assosiointineuvoston päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohtaa, jota sovelletaan ainoastaan työssä käyviin tai tilapäisesti työkyvyttömiin turkkilaisiin työntekijöihin, on tulkittava siten, että siinä ei anneta Turkin kansalaiselle, joka on työskennellyt jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla, oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle sen jälkeen, kun hän on kärsinyt työtapaturman, josta on aiheutunut pysyvä työkyvyttömyys.
Asiassa C-434/93,
jonka Raad van State (Alankomaat) on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä tuomioistuimessa vireillä olevassa riita-asiassa
Ahmet Bozkurt
vastaan
Staatssecretaris van Justitie
ennakkoratkaisun Ankarassa 12 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitetulla ja 23 päivänä joulukuuta 1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY yhteisön puolesta hyväksytyllä Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella (EYVL 1964, 217, s. 3685) perustetun assosiointineuvoston 20.12.1976 tekemän päätöksen N:o 2/76 2 artiklan ja 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 6 artiklan tulkinnasta,
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,
toimien kokoonpanossa: presidentti G. C. Rodrígues Iglesias, F. A. Schockweiler (esittelevä tuomari), jaoston puheenjohtajat P. J. G. Kapteyn ja C. Gulmann, tuomarit G. F. Mancini, C. N. Kakouris, J. C. Moitinho de Almeida, J. L. Murray, D. A. O. Edward, J.-P. Puissochet ja G. Hirsch,
julkisasiamies: M. B. Elmer,
kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:
- pääasian kantajan puolesta asianajaja D. Schaap (Rotterdam),
- Alankomaiden hallitus, asiamiehenään oikeudellisen neuvonantajan tehtäviä ulkoasiainministeriössä hoitava J. G. Lammers,
- Saksan hallitus, asiamiehinään liittotasavallan talousministeriön Ministerialrat E. Röder ja saman ministeriön Regierungsrat B. Kloke,
- Helleenien tasavallan hallitus, asiamiehinään valtion oikeudellisen neuvoston avustava oikeudellinen neuvonantaja N. Mavrikas ja valtion oikeudellisen neuvoston tuomioistuimia koskevia asioita hoitava C. Sitara,
- Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään J. D. Colahan Treasury Solicitor's Departementistä,
- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen osaston virkamies P. Van Nuffel,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään ulkoasiainministeriön avustava oikeudellinen neuvonantaja J. W. De Zwaan, Saksan hallituksen, Helleenien tasavallan hallituksen, asiamiehenään valtion oikeudellisen neuvoston avustava oikeudellinen neuvonantaja M. Apessos, Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen, asiamiehinään J. E. Collins Treasury Solicitor's Departementista ja barrister E. Sharpston, ja Euroopan yhteisöjen komission esittämät suulliset huomautukset 17.1.1995 pidetyssä suullisessa käsittelyssä,
kuultuaan julkisasiamiehen 28.3.1995 pidetyssä käsittelyssä esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 24.9.1993 tehdyllä välipäätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 4.11.1993, EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti neljä ennakkoratkaisukysymystä, jotka koskevat Ankarassa 12 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitetulla ja 23 päivänä joulukuuta 1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY yhteisön puolesta hyväksytyllä Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella (EYVL 1964, 217, s. 3685, jäljempänä sopimus) perustetun assosiointineuvoston 20.12.1976 tekemän päätöksen N:o 2/76 2 artiklan ja 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 6 artiklan tulkintaa.
2 Nämä kysymykset ovat tulleet esiin asiassa, jossa asianosaisia ovat Turkin kansalainen Ahmet Bozkurt ja Alankomaiden oikeusministeri ja jossa on kyse pysyvän oleskeluluvan myöntämisestä Alankomaiden alueelle.
3 Ahmet Bozkurt on työskennellyt ainakin 21.8.1979 alkaen kansainvälisen liikenteen kuljettajana Lähi-idän reiteillä Rynart Transport B.V.:n palveluksessa; viimeksi mainittu on alankomaalainen oikeushenkilö, jonka kotipaikka on Klundertissa Alankomaissa. Bozkurtin työsopimus oli tehty Alankomaiden lainsäädännön mukaisesti. Matkojensa välisenä aikana ja vuosilomillaan hän asui Alankomaissa.
4 Bozkurtin harjoittamaan toimintaan ei vaadittu sosiaaliministeriön myöntämää työlupaa, koska sovellettaessa 9.11.1978 annettua Wet arbeid buitenlandse werknemersiä (ulkomaalaisten työntekijöiden työskentelystä annettu laki, Stbl., 737, jäljempänä Wabw) kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettajia ei pidetä ulkomaalaisina Wabw:n 2 pykälän 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun yleisen hallinnollisen toimenpiteen hyväksymisestä 25.10.1979 annetun määräyksen mukaisesti (Stbl., 574).
5 Koska Bozkurtilla on ollut viisumi toistuvia matkoja varten, hän ei ole myöskään tarvinnut 13.1.1965 annetun Vreemdelingenwetin (ulkomaalaislaki, Stbl., 40) 9 ja 10 pykälässä tarkoitettua oleskelulupaa työskennelläkseen kansainvälisen liikenteen kuljettajana ja oleskellakseen Alankomaissa matkojensa välisenä aikana, jota pidetään "vapaa-aikana" ja jonka kesto on merkitty viisumiin. Ulkomaalaisia koskevasta vuoden 1982 kiertokirjeestä ilmenee, että kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettajat eivät kuulu Alankomaissa yleisen ulkomaalaispolitiikan soveltamisalaan.
6 Kesäkuussa 1988 Bozkurt kärsi työtapaturman. Hänen työkyvyttömyytensä asteeksi määritettiin 80-100 prosenttia. Hän saa tämän perusteella avustusta Wet op de Arbeidsongeschiktheids-verzekeringin (työkyvyttömyysvakuutuslaki) ja Algemene Arbeidsongeschiktheidswetin (yleislaki työkyvyttömyydestä) mukaisesti.
7 Rotterdamin poliisipäällikkö hylkäsi 6.3.1991 Bozkurtin tekemän pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Viimeksi mainittu jätti oikeusministeriöön 18.3.1991 tämän päätöksen muuttamista koskevan hakemuksen, joka myös hylättiin. Bozkurt nosti Raad van Statessa kanteen 16.7.1991 tämän hylkäämispäätöksen kumoamiseksi ja esitti, että päätöksen N:o 2/76 2 artiklan ja N:o 1/80 6 artiklan mukaisesti hänellä on oikeus oleskella Alankomaissa.
8 Päätöksillä N:o 2/76 ja N:o 1/80 pannaan täytäntöön sopimuksen 12 artikla, joka on muita taloudellisia määräyksiä sisältävän II osaston viimeisessä luvussa. Tämän artiklan mukaisesti sopimuspuolet sopivat, että "ne pitävät lähtökohtanaan yhteisön perustamissopimuksen 48, 49 ja 50 artiklaa toteuttaessaan välillään asteittain työntekijöiden vapaan liikkuvuuden".
9 Päätöksen N:o 2/76 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa määrätään seuraavaa:
"a) Turkkilaisella työntekijällä, joka on työskennellyt laillisesti kolme vuotta yhteisön jäsenvaltiossa, on oikeus vastaanottaa tavanomaisin ehdoin tehty työtarjous, joka on rekisteröity tämän valtion työvoimaviranomaisissa samaa ammattia, toimialaa ja aluetta varten, jollei yhteisön työntekijöille annettavasta etusijasta muuta johdu.
b) Turkkilaisella työntekijällä, joka on työskennellyt laillisesti viisi vuotta jossakin yhteisön jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä."
10 Päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
"1. Jollei hänen perheenjäsentensä vapaata oikeutta työskentelyyn koskevista 7 artiklan määräyksistä muuta johdu, turkkilaisella työntekijällä, joka työskentelee laillisilla työmarkkinoilla tietyssä jäsenvaltiossa, on oikeus
- työskenneltyään laillisesti yhden vuoden saada työlupansa uudistetuksi tässä jäsenvaltiossa samaa työnantajaa varten, jos hänellä on työpaikka;
- työskenneltyään laillisesti kolme vuotta vastaanottaa tässä jäsenvaltiossa valitsemaltaan saman ammattialan työnantajalta työtarjous, joka on tehty tavanomaisin ehdoin ja joka on rekisteröity tämän valtion työvoimaviranomaisissa, jollei yhteisön työntekijöille annettavasta etusijasta muuta johdu;
- työskenneltyään laillisesti neljä vuotta tehdä vapaasti minkälaista tahansa valitsemaansa palkattua työtä."
11 Päätöksen N:o 2/76 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määrätään seuraavaa:
"Vuosiloma ja lyhytaikainen poissaolo sairauden, synnytyksen tai työtapaturman vuoksi rinnastetaan laillisiin työskentelykausiin. Toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti toteamat omasta tahdosta riippumattomat työttömyyskaudet ja poissaolo pitempiaikaisen sairauden vuoksi, vaikka niitä ei rinnnasteta laillisiin työskentelykausiin, eivät vaikuta haitallisesti niihin oikeuksiin, jotka on saatu aikaisempien työskentelykausien perusteella."
12 Päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohta on sisällöltään hieman erilainen:
"Vuosiloma ja äitiysloma sekä poissaolo työtapaturman tai sairauden vuoksi lyhyen aikaa rinnastetaan laillisiin työskentelykausiin. Toimivaltaisen viranomaisen asianmukaisesti toteamat omasta tahdosta riippumattomat työttömyyskaudet ja poissaolo pitempiaikaisen sairauden vuoksi, vaikka niitä ei rinnasteta laillisiin työskentelykausiin, eivät vaikuta haitallisesti niihin oikeuksiin, jotka on saatu aikaisempien työskentelykausien perusteella."
13 Koska Raad van State katsoi, että asian ratkaiseminen edellytti edellä tarkoitettujen määräysten tulkintaa, se pyysi yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraavista kysymyksistä:
"1) Onko periaatetta, jonka yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut asiassa 9/88 (Lopes da Veiga) 27.9.1989 antamassaan tuomiossa, sovellettava ratkaistaessa, voidaanko päätöksen N:o 2/76 2 artiklassa ja/tai päätöksen N:o 1/80 6 artiklassa tarkoitettuna (laillisena) työskentelynä jäsenvaltiossa pitää turkkilaisen työntekijän työskentelyä Alankomaiden lainsäädännön mukaisen työsopimuksen perusteella kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettajana alankomaalaisessa yhtiössä, jonka kotipaikka on Alankomaissa, ja onko kansallisen tuomioistuimen otettava soveltuvin osin huomioon samat näkökohdat?
2) Onko kyse päätöksen N:o 2/76 2 artiklassa ja/tai päätöksen N:o 1/80 6 artiklassa tarkoitetusta laillisesta työskentelystä silloin, kun turkkilainen työntekijä ei tarvitse matkojensa välisen Alankomaissa oleskelunsa lyhytaikaisuuden vuoksi työlupaa eikä oleskelulupaa työskennelläkseen kansainvälisen liikenteen kuorma-autonkuljettajana, mutta hänellä ei pääsääntöisesti ole Alankomaiden ulkomaalaislainsäädännön ja -politiikan mukaisesti oikeutta tämän työskentelyn perusteella pitkäaikaiseen oleskeluun?
3) Jos vastaus kahteen ensimmäiseen kysymykseen on myönteinen, onko päätöksen N:o 2/76 2 artiklan ja/tai päätöksen N:o 1/80 6 artiklan mukaisesti turkkilaisella työntekijällä oleskeluoikeus ainakin niin kauan kuin hän työskentelee laillisesti näissä päätöksissä tarkoitetussa laillisessa työssä?
4) Jos vastaus kolmanteen kysymykseen on myönteinen, säilyttääkö tämä turkkilainen työntekijä päätöksen N:o 2/76 2 artiklan ja/tai päätöksen N:o 1/80 6 artiklan mukaisen oleskeluoikeuden, jos hän joutuu täydellisesti ja pysyvästi työkyvyttömäksi?"
14 Aluksi on todettava, että päätös N:o 2/76 on 1 artiklansa mukaisesti ensimmäinen vaihe yhteisön ja Turkin välisen työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa, jonka pituudeksi on vahvistettu neljä vuotta 1.12.1976 alkaen. Päätöksen N:o 1/80 II luvun 1 jakson määräykset, joiden otsikkona on "Sosiaaliset määräykset" ja joihin 6 artikla sisältyy, ovat täydentävä vaihe työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamisessa, ja niitä sovelletaan päätöksen 16 artiklan mukaisesti 1.12.1980 alkaen. Siten tästä päivästä alkaen päätöksen N:o 1/80 6 artiklan määräyksillä korvataan päätöksen N:o 2/76 epäedullisemmat määräykset. Jotta ennakkoratkaisukysymyksiin vastattaisiin asianmukaisesti, on tämän vuoksi syytä edellä lyhyesti esitettyjen tosiseikkojen tapahtumisajankohta huomioon ottaen viitata ainoastaan päätöksen N:o 1/80 6 artiklaan.
Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
15 Tällä kysymyksellä kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, millä aineellisilla perusteilla on tutkittava, työskenteleekö kansainvälisen liikenteen kuljettajana toimiva turkkilainen työntekijä päätöksen N:o 1/80 6 artiklassa tarkoitetuilla jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla.
16 Asiassa Lopes da Veiga (asia 9/88, Kok 1989, s. 2989, 17 kohta) 27.9.1989 antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on, kun kyseessä oli työntekijä, joka oli jäsenvaltion kansalainen ja joka oli vakituisessa palkatussa työssä toisen jäsenvaltion, tässä tapauksessa Alankomaiden, lipun alla purjehtivalla aluksella, todennut, että sen määrittämiseksi, voitiinko työntekijän katsoa työskennelleen yhteisön alueella tai liittyikö työsuhde riittävän kiinteästi tähän alueeseen työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta 15 päivänä lokakuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL L 257, s. 2) säännöksiä sovellettaessa, kansallisen tuomioistuimen oli otettava huomioon seuraavia yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyistä asiakirjoista ilmeneviä seikkoja: pääasian kantaja työskenteli Alankomaissa rekisteröidyllä aluksella sellaisen alankomaalaisen laivanvarustamon palveluksessa, jonka kotipaikka oli Alankomaissa, hänet oli otettu palvelukseen Alankomaissa, hänen ja hänen työnantajansa väliseen työsuhteeseen sovellettiin Alankomaiden lainsäädäntöä, kyseinen työntekijä oli vakuutettu Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti ja hän oli siellä tuloverovelvollinen.
17 Bozkurt ja komissio arvioivat, että tässä tapauksessa on sovellettava näitä samoja perusteita. Komissio esittää erityisesti, että tämän oikeuskäytännön soveltamisen perusteena on sopimuspuolille sopimuksen 12 artiklassa asetettu velvollisuus pitää lähtökohtana ETY:n perustamissopimuksen 48, 49 ja 50 artiklaa toteuttaessaan välillään asteittain työntekijöiden vapaata liikkuvuutta.
18 Sitä vastoin Alankomaiden, Saksan, Helleenien tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset vastustavat sitä, että edellä mainittua asiassa Lopes da Veiga annettua tuomiota, joka niiden mukaan koskee yhteisöoikeuden perustavaa laatua olevan käsitteen tulkintaa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alalla, voitaisiin käyttää tulkittaessa assosiointisopimukseen perustuvia määräyksiä, joiden tavoitteet ovat vaatimattomammat ja joissa säännellään kolmannen valtion kansalaisen asema jäsenvaltion työmarkkinoilla.
19 Tämän osalta on ensiksi todettava, että tavoitteena, johon assosiointineuvosto on pyrkinyt hyväksyessään päätöksen N:o 1/80 sosiaaliset määräykset, oli saavuttaa uusi vaihe toteutettaessa työntekijöiden vapaata liikkuvuutta pitäen lähtökohtana perustamissopimuksen 48, 49 ja 50 artiklaa.
20 Tämän tavoitteen noudattamisen varmistamiseksi vaikuttaa välttämättömältä saattaa näissä artikloissa hyväksytyt periaatteet koskemaan mahdollisuuksien mukaan turkkilaisia työntekijöitä, joilla on päätöksessä N:o 1/80 tunnustetut oikeudet.
21 Tämän osalta on todettava, että 6 artiklan 1 kohdan määräyksissä säännellään ainoastaan sellaisen turkkilaisen työntekijän asema, joka jo työskentelee jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla, siltä osin kuin kyse on oikeudesta hankkia työpaikka.
22 Sen arvioimiseksi, onko turkkilaisen työntekijän katsottava työskentelevän jäsenvaltion työmarkkinoilla, on näitä määräyksiä sovellettaessa tutkittava sopimuksen 12 artiklassa vahvistetun periaatteen mukaisesti ja verraten tätä tapausta jäsenvaltion alueella työskentelevän jäsenvaltion kansalaisen asemaan, onko työntekijä tehnyt työtä jäsenvaltion alueella tai liittyykö työsuhde riittävän kiinteästi tähän alueeseen, kuten yhteisöjen tuomioistuin on erityisesti todennut edellä mainitussa asiassa Lopes da Veiga antamassaan tuomiossa.
23 Kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida, liittyykö kansainvälisen liikenteen kuljettajana toimivan pääasian kantajan työsuhde tosiasiassa riittävän kiinteästi Alankomaiden alueeseen, ottaen huomioon erityisesti palvelukseenottopaikan ja alueen, jolta käsin palkattua työtä harjoitettiin, sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön työoikeuden ja sosiaaliturvan alalla.
24 Tämän vuoksi ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että tutkiessaan, työskenteleekö kansainvälisen liikenteen kuljettajana toimiva turkkilainen työntekijä jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, liittyykö tämän työntekijän työsuhde riittävän kiinteästi jäsenvaltion alueeseen, ottaen huomioon erityisesti palvelukseenottopaikan ja alueen, jolta käsin palkattua työtä tehtiin, sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön työoikeuden ja sosiaaliturvan alalla.
Toinen ja kolmas kysymys
25 Toisella ja kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko kyseessä päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laillinen työskentely silloin, kun turkkilainen työntekijä ei tarvitse vastaanottajavaltion lainsäädännön perusteella tämän valtion viranomaisten myöntämää työlupaa eikä oleskelulupaa harjoittaakseen ammattiaan, ja jos vastaus on myönteinen, voiko tämä työntekijä vaatia oleskelulupaa niin kauan kuin hän työskentelee laillisesti.
26 Tämän osalta on ensin huomautettava, kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Sevince 20.9.1990 antamassaan tuomiossa (asia C-192/89, Kok. 1990, s. I-3461, 30 kohta), että 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laillinen työskentely edellyttää vakiintunutta ja varmaa asemaa jäsenvaltion työmarkkinoilla.
27 Seuraavaksi on todettava, että tietyn ajan kestäneen työskentelyn laillisuutta on arvioitava vastaanottajavaltion sen lainsäädännön mukaisesti, jossa säädetään edellytyksistä, joilla Turkin kansalainen voi tulla tämän valtion alueelle ja työskennellä siellä.
28 Näiden edellytysten täyttyessä annetaan päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdan määräyksissä turkkilaiselle työntekijälle oikeus tietyn ajan kestäneen laillisen työskentelyn jälkeen jatkaa palkattua työtä saman työnantajan palveluksessa tai valitsemansa saman ammattialan työnantajan palveluksessa taikka ryhtyä mihin tahansa valitsemaansa palkattuun työhön, mikä merkitsee välttämättä, että tälle työntekijälle on myönnettävä oleskelulupa, jottei oikeutta työskentelyyn tehtäisi täysin merkityksettömäksi (katso tämänsuuntaisesti edellä mainitussa asiassa Sevince annetun tuomion 29 kohta ja asiassa C-237/91, Kus, 16.12.1992 annettu tuomio, Kok. 1992, s. I-6781, 29 ja 30 kohta).
29 Näiden oikeuksien tunnustamisen edellytyksenä ei päätöksen N:o 1/80 6 artiklan mukaisesti ole se, että Turkin kansalainen osoittaa työskentelyn laillisuuden hallussaan olevalla tietyllä hallinnollisella asiakirjalla, kuten vastaanottajavaltion viranomaisten myöntämällä työluvalla tai oleskeluluvalla.
30 Tämän vuoksi oikeudet, jotka näissä määräyksissä annetaan jäsenvaltion työmarkkinoilla jo laillisesti työskenteleville Turkin kansalaisille, tunnustetaan heille riippumatta siitä, ovatko toimivaltaiset viranomaiset antaneet hallinnollisia asiakirjoja, joissa voidaan tässä yhteydessä ainoastaan todeta näiden oikeuksien olemassaolo mutta jotka eivät voi olla edellytyksenä näille oikeuksille.
31 Tämän vuoksi on toiseen ja kolmanteen kysymykseen vastattava, että kyseessä voi olla päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laillinen työskentely jäsenvaltiossa silloin, kun turkkilainen työntekijä ei sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarvitse vastaanottajavaltion viranomaisten myöntämää työlupaa eikä oleskelulupaa harjoittaakseen ammattiaan, ja että tällaisen työskentelyn perusteella tälle työntekijälle on myönnettävä oleskeluoikeus.
Neljäs kysymys
32 Tällä kysymyksellä Raad van State pyrkii selvittämään, että jos sellaisen turkkilaisen työntekijän kuin Bozkurtin katsotaan työskentelevän laillisesti jäsenvaltiossa hänen toimiessaan kansainvälisen liikenteen kuljettajana, tunnustetaanko päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdassa hänelle oikeus jäädä vastaanottajavaltion alueelle sen jälkeen, kun hän on kärsinyt työtapaturman, josta on aiheutunut pysyvä työkyvyttömyys.
33 Bozkurt katsoo, että hänellä on oikeus, ottaen huomioon hänen aikaisemmat työskentelykautensa, jäädä Alankomaiden alueelle päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen perusteella, koska siinä mainitaan pitkäaikaiset sairaudet.
34 Komissio hyväksyy tämän päätelmän ja painottaa päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdan ensimmäistä virkettä, jossa rinnastetaan tietyt poissaolokaudet lailliseen työskentelyyn. Komissio katsoo siten, että työtapaturmasta aiheutunut pysyvä työkyvyttömyyskausi on rinnastettava lailliseen työskentelyyn, minkä vuoksi työtapaturman kärsineellä työntekijällä on oleskeluoikeus.
35 Sitä vastoin Alankomaiden, Saksan, Helleenien tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat yksimielisiä siitä, että koska asiasta ei ole nimenomaista määräystä, on katsottava, että turkkilaisilla työntekijöillä ei ole oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdan d alakohdan ja työntekijän oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siinä valtiossa 29 päivänä kesäkuuta 1970 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1251/70 perusteella. Turkkilaisille työntekijöille aiheutuneen pysyvän työkyvyttömyyden seuraukset, sikäli kuin kyse on heidän oleskeluoikeudestaan jäsenvaltiossa, säänneltäisiin siten yksinomaan tämän jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa.
36 Saksan hallitus lisää, että koska päätöksen N:o 1/80 tarkoitus on Saksan hallituksen mukaan jo työskentelevien turkkilaisten työntekijöiden aseman vakiinnuttaminen, oleskeluoikeuden on oltava työntekijän työskentelyyn liittyvä siten, että jos työskentely keskeytyy, oleskeluoikeus säilyy ainoastaan, jos keskeytys on tietyn ajan mittainen. Tämä tulkinta olisi päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukainen, koska artiklassa tarkoitetaan ainoastaan tilapäisiä poissaoloja, eikä siinä periaatteessa kyseenalaisteta sitä, että työntekijä palaa myöhemmin työelämään. Sitä vastoin tilanteessa, jossa työkyvyttömyys on pysyvää, työntekijä ei ole enää ollenkaan käytettävissä työmarkkinoilla, eikä silloin ole mitään objektiivisesti perusteltua etua siitä, että hänelle taattaisiin oikeus pääsyyn työmarkkinoille ja siihen liittyvä oleskeluoikeus. Jos oleskeluoikeus säilytettäisiin tilanteessa, jossa työkyvyttömyys on pysyvää, tämä johtaisi Saksan hallituksen mukaan siihen, että oleskeluoikeudelle annettaisiin itsenäinen asema, joka olisi vastoin päätöksen N:o 1/80 tarkoitusta. Yhdistyneen kuningaskunnan huomautukset ovat samansuuntaisia.
37 Nämä viimeksi esitetyt perustelut on hyväksyttävä ottaen huomioon voimassa olevat määräykset, jotka assosiointineuvosto on hyväksynyt toteuttaakseen asteittain sopimuksen 12 artiklassa vahvistetun periaatteen mukaisesti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden yhteisön jäsenvaltioiden ja Turkin välillä.
38 Päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdan tarkoituksena on nimittäin ainoastaan säännellä tiettyjen työskentelyn keskeytymisten seuraukset 6 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa. Siten vuosiloma ja poissaolo synnytyksen, työtapaturman tai lyhytaikaisen sairauden vuoksi rinnastetaan laillisiin työskentelykausiin, erityisesti laskettaessa sen laillisen työskentelyajan pituutta, joka on tarpeen, jotta saavutettaisiin oikeus tehdä vapaasti mitä tahansa palkattua työtä. Työttömyyskausia ja poissaoloa pitkäaikaisen sairauden vuoksi ei rinnasteta työskentelykausiin, ja ne otetaan huomioon ainoastaan työntekijän aikaisempien työskentelykausien perusteella saavuttamien oikeuksien säilymisen takaamiseksi. Näillä määräyksillä taataan siten ainoastaan työskentelyoikeuden jatkuminen, ja niissä edellytytetään mahdollisuutta tällaiseen jatkumiseen, vaikka työskentely tilapäisesti keskeytyisikin.
39 Edellä olevan perusteella päätöksen N:o 1/80 6 artiklaa sovelletaan turkkilaiseen työntekijään, joka joko työskentelee tai on tilapäisesti työkyvytön. Sitä vastoin siinä ei tarkoiteta turkkilaista työntekijää, joka on lopullisesti poistunut jäsenvaltion työmarkkinoilta esimerkiksi sen vuoksi, että hän on saavuttanut eläkeiän tai, kuten tässä tapauksessa, tullut pysyvästi ja täydellisesti työkyvyttömäksi.
40 Tämän vuoksi sellaisen erityismääräyksen puuttuessa, jossa turkkilaiselle työntekijälle myönnettäisiin oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle työskenneltyään siellä, Turkin kansalaisen lailliseen työskentelyyn liittyvä oleskeluoikeus, sellaisena kuin se on taattu epäsuorasti mutta välttämättömänä päätöksen N:o 1/80 6 artiklassa, lakkaa, jos työtä ei voida enää tehdä kokonaisuudessaan ja pysyvästi.
41 On syytä lisäksi huomauttaa, että sikäli kuin kyse on yhteisön työntekijöistä, perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti niistä edellytyksistä, joilla oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle voidaan käyttää, säädetään antamalla komission asetus, joten ei ole mahdollista saattaa 48 artiklan mukaista järjestelmää koskemaan ilman muuta turkkilaisia työntekijöitä.
42 Tämän vuoksi on syytä vastata neljänteen kysymykseen, että päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdassa ei anneta Turkin kansalaiselle, joka on työskennellyt jäsenvaltion työmarkkinoilla, oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle sen jälkeen, kun hän on kärsinyt työtapaturman, josta on aiheutunut pysyvä työkyvyttömyys.
Oikeudenkäyntikulut
43 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden, Saksan, Helleenien tasavallan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN
on ratkaissut Raad van Staten (Alankomaat) 24.9.1993 esittämät kysymykset seuraavasti:
1) Tutkiakseen, työskenteleekö kansainvälisen liikenteen kuljettajana toimiva turkkilainen työntekijä jäsenvaltion laillisilla työmarkkinoilla Ankarassa 12 päivänä syyskuuta 1963 allekirjoitetulla ja 23 päivänä joulukuuta 1963 tehdyllä neuvoston päätöksellä 64/732/ETY yhteisön puolesta hyväksytyllä Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiointisopimuksella perustetun assosiointineuvoston 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, kansallisen tuomioistuimen on arvioitava, liittyykö tämän työntekijän työsuhde riittävän kiinteästi jäsenvaltion alueeseen, ottaen huomioon erityisesti palvelukseenottopaikan ja alueen, jolta käsin palkattua työtä tehtiin, sekä sovellettavan kansallisen lainsäädännön työoikeuden ja sosiaaliturvan alalla.
2) Kyseessä voi olla päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu laillinen työskentely jäsenvaltiossa silloin, kun turkkilainen työntekijä ei sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarvitse vastaanottajavaltion viranomaisten myöntämää työlupaa eikä oleskelulupaa harjoittaakseen ammattiaan. Tällaisen työskentelyn perusteella tälle työntekijälle on myönnettävä oleskeluoikeus.
3) Päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 2 kohdassa ei anneta Turkin kansalaiselle, joka on työskennellyt jäsenvaltion työmarkkinoilla, oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle sen jälkeen, kun hän on kärsinyt työtapaturman, josta on aiheutunut pysyvä työkyvyttömyys.