Accept Refuse

EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52010DC0207

Euroopan naapuruuspolitiikan arviointi {SEK(2010) 513 lopullinen} {SEK(2010) 514 lopullinen} {SEK(2010) 515 lopullinen} {SEK(2010) 516 lopullinen} {SEK(2010) 517 lopullinen} {SEK(2010) 518 lopullinen} {SEK(2010) 519 lopullinen} {SEK(2010) 520 lopullinen} {SEK(2010) 521 lopullinen} {SEK(2010) 522 lopullinen} {SEK(2010) 523 lopullinen} {SEK(2010) 524 lopullinen} {SEK(2010) 525 lopullinen}

/* KOM/2010/0207 lopull. */

52010DC0207

Euroopan naapuruuspolitiikan arviointi {SEK(2010) 513 lopullinen} {SEK(2010) 514 lopullinen} {SEK(2010) 515 lopullinen} {SEK(2010) 516 lopullinen} {SEK(2010) 517 lopullinen} {SEK(2010) 518 lopullinen} {SEK(2010) 519 lopullinen} {SEK(2010) 520 lopullinen} {SEK(2010) 521 lopullinen} {SEK(2010) 522 lopullinen} {SEK(2010) 523 lopullinen} {SEK(2010) 524 lopullinen} {SEK(2010) 525 lopullinen} /* KOM/2010/0207 lopull. */


Bryssel 12.5.2010

KOM(2010) 207 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTOEUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan naapuruuspolitiikan arviointi

{SEK(2010) 513 lopullinen}{SEK(2010) 514 lopullinen}{SEK(2010) 515 lopullinen}{SEK(2010) 516 lopullinen}{SEK(2010) 517 lopullinen}{SEK(2010) 518 lopullinen}{SEK(2010) 519 lopullinen}{SEK(2010) 520 lopullinen}{SEK(2010) 521 lopullinen}{SEK(2010) 522 lopullinen}{SEK(2010) 523 lopullinen}{SEK(2010) 524 lopullinen}{SEK(2010) 525 lopullinen}

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Euroopan naapuruuspolitiikan arviointi

JOHDANTO

Euroopan naapuruuspolitiikka (ENP) on muuttanut EU:n ja sen naapureiden[1] väliset suhteet. Se otettiin käyttöön vuonna 2004, minkä jälkeen poliittiset yhteydet ovat sekä saaneet lisää näkyvyyttä että tehostuneet. Kaupankäynti on lisääntynyt kaksinumeroista vauhtia markkinoiden vapauttamiseen ja lainsäädännön lähentämiseen liittyvän prosessin tasaisen etenemisen tukemana. EU:n tuki on sovitettu kumppaneiden uudistustarpeisiin, ja sen määrää on nykyisessä rahoituskehyksessä lisätty 32 prosenttia.

Paljon on kuitenkin vielä tehtävä, jotta ENP:n tavoitteena oleva yhteinen vakauden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin alue voisi toteutua. Tämä on otettu huomioon Lissabonin sopimuksessa, jossa EU velvoitetaan luomaan naapurimaittensa kanssa erityissuhteet, jotta saataisiin aikaan alue, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artikla). Naapuruuspolitiikkaan vaikuttavat myönteisesti myös korkean edustajan / varapuheenjohtajan nimittämisen ja Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen aikaansaama unionin ulkopolitiikan parempi johdonmukaisuus, yhtenäisyys ja yhteensovittaminen sekä sellaisen alueellisista kysymyksistä vastaavan komissaarin nimittäminen, joka toimeksiantonsa perusteella pystyy paneutumaan ENP:tä ja sen piiriin kuuluvia maita koskeviin asioihin.

Tätä taustaa vasten komissio katsoi uuden toimikautensa alussa, että olisi hyödyllistä arvioida, kuinka naapuruuspolitiikan toteuttamisessa on edistytty sen käynnistämisen jälkeen. Tässä asiakirjassa esitettyä analyysiä voidaan käyttää apuna ENP:n jatkokehittämisessä ja Lissabonin sopimuksen tarjoamien uusien mahdollisuuksien hyödyntämisessä parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi sen avulla voidaan varmistaa, että ENP:n panos EU:n pidemmän aikavälin tavoitteisiin, myös 2020-strategiaan, on paras mahdollinen.

Tämän tiedonannon liitteenä olevissa komission yksiköiden valmisteluasiakirjoissa selostetaan yksityiskohtaisemmin ENP:n toteuttamista kunkin kumppanimaan kanssa vuonna 2009.

ENP:N KAHDENVÄLINEN YHTEISTYÖ VUOSINA 2004–2009

ENP:n tavoitteena on syventää poliittista vuoropuhelua ja yhteistyötä kunkin naapurimaan kanssa ja saavuttaa niiden kanssa erittäin merkittävä taloudellisen yhdentymisen aste. Se on uudistuksiin tähtäävä kumppanuus, jonka periaatteena on ”mitä enemmän sitä enemmän”: mitä tiiviimmin kumppani sitoutuu yhteistyöhön unionin kanssa, sitä paremmin unioni voi tulla sitä vastaan.

Tämä dynamiikka on johtanut jatkuvaan sopimussuhteiden lujittamiseen . Useimpien eteläisten kumppanimaiden kanssa tehtiin assosiaatiosopimukset vuoteen 2004 mennessä. Assosiaatiosopimus Syyrian kanssa on valmis allekirjoitettavaksi. Itäisten naapurimaiden kanssa 1990-luvulla tehdyt kumppanuus- ja yhteistyösopimukset korvataan kunnianhimoisemmilla assosiaatiosopimuksilla ENP:hen erityisen itäisen ulottuvuuden luoneen itäisen kumppanuuden[2] tavoitteiden mukaisesti.

Vuoden 2007 alkuun mennessä kaksitoista kumppanimaata oli sopinut EU:n kanssa ENP- toimintasuunnitelmista , joiden tarkoituksena on auttaa niitä uudistusten ohjaamisessa. Koska ensimmäisen sukupolven ENP-toimintasuunnitelmien voimassaoloaika on päättymässä, saatujen kokemusten perusteella ollaan parhaillaan valmistelemassa seuraavan vaiheen suunnitelmia.

Näiden puitteiden avulla EU on vähitellen luomassa naapurimaihinsa syvempää suhdetta kuin koskaan ennen on yritetty. Lähes sadasta alakomiteasta muodostuva tiheä verkosto mahdollistaa säännölliset ja tiiviit keskustelut, joissa voidaan käsitellä kaikkia yhteisen edun kannalta merkittäviä asioita hallintotavasta ja demokratiasta liikenteeseen ja terveydenhoitoalan uudistukseen. Ne ovat myös omiaan lisäämään luottamusta ja keskinäistä tietämystä. Tämän lähestymistavan hyvät tulokset ovat saaneet myös useat eteläiset kumppanimaat ( Marokko, Israel, Jordania, Egypti, Tunisia ja palestiinalaishallinto ) tavoittelemaan kahdenvälisten suhteiden syventämistä entisestään.

Hallintotavan parantaminen ja pitkittyneiden konfliktien selvittäminen

Euroopan naapuruuspolitiikka ilmentää EU:n ja sen kumppaneiden yhteistä sitoutumista yhteisiin arvoihin, joita ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet, sekä EU:n täyttä tukea naapureidensa demokratiapyrkimyksille. ENP-yhteistyötä tehdään vaikeissa poliittisissa olosuhteissa, muun muassa pitkittyneiden konfliktien vallitessa, ja sen saavutukset vaihtelevat maasta toiseen. Edistyminen tällä alalla on edelleen olennaisen tärkeää kumppanimaiden pitkän aikavälin vakaudelle ja hyvinvoinnille.

Liittymisessä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeviin yleissopimuksiin ja pöytäkirjoihin on edistytty, mutta niiden täytäntöönpanossa on puutteita. Esimerkiksi naisten oikeuksien suojelussa on edistytty siinä mielessä, että Egypti on kriminalisoinut naisten sukuelinten silpomisen, naisten osallistuminen poliittiseen toimintaan on lisääntynyt Marokossa ja Jordaniassa ja nk. kunniarikosten suhteen on ryhdytty alustaviin toimiin erityisesti Libanonissa ja Jordaniassa . Ukraina otti merkittävän edistysaskeleen tiedotusvälineiden vapauden lisäämisessä, kun se luopui viranomaisten tiedotusvälineille osoittamien tiedotusohjeiden (nk. temniki) antamiskäytännöstä. Kidutuksen vastaisissa toimissa ei kuitenkaan ole edistytty lainkaan riittävästi. Myös sananvapauden, erityisesti tiedotusvälineiden ilmaisuvapauden, sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapauden varmistamisessa on edelleen vakavia ongelmia monissa maissa. Kansalaisyhteiskunnan toimijoilla ja ihmisoikeuksien puolustajilla on kohtuuttoman vähän toimintamahdollisuuksia. Kuolemanrangaistus on yhä käytössä Algeriassa, Egyptissä, Israelissa, Jordaniassa, Libanonissa, Libyassa, Marokossa, miehitetyillä palestiinalaisalueilla, Syyriassa, Tunisiassa ja Valko-Venäjällä , ja sitä sovelletaan säännöllisesti Egyptissä, Libyassa, Syyriassa ja Valko-Venäjällä . Useimmat ENP-maat eivät tarjoa riittävää apua ja suojelua turvapaikanhakijoille ja pakolaisille[3]. Osa niistä ei ole vielä liittynyt vuoden 1951 pakolaisyleissopimukseen eikä sen vuonna 1967 tehtyyn pöytäkirjaan eivätkä toiset ole vielä vahvistaneet sen täytäntöönpanon edellyttämää oikeudellista kehystä.

Monien maiden vaalilainsäädäntö ja vaalien toteutus eivät vastaa kansainvälisiä vaatimuksia. Ukrainassa äskettäin järjestetyt presidentinvaalit ja Moldovan parlamenttivaalien toinen kierros sen sijaan olivat vapaat ja oikeudenmukaiset. Viime vuosina on annettu jonkin verran vaalilainsäädäntöä, joka on parantanut vaalimenettelyjen laatua erityisesti Marokossa ja Libanonissa . Libanon ja miehitetyt palestiinalaisalueet olivat lisäksi eteläisistä naapurimaista ainoat, joille annettiin EU:n vaaliapua ja joihin lähetettiin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntia.

Oikeuslaitoksen valmiuksien ja tehokkuuden parantamiseen panostettiin merkittävästi, mutta sen riippumattomuus, tehokkuus ja puolueettomuus on edelleen ongelma useimmissa maissa. Myös julkishallinnon uudistus on yksi niistä merkittävistä haasteista, joihin kumppanimaissa ei ole vielä pystytty vastaamaan.

Kaikki ne kumppanimaat, joiden kanssa on tehty toimintasuunnitelmat, ovat ratifioineet vuonna 2005 tehdyn korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen. Korruptioindikaattorit osoittavat kuitenkin, että tilanne on kokonaisuutena katsoen muuttunut huonompaan suuntaan kauden aikana.

( Hyvän hallintotavan edistäminen on edelleen välttämätöntä. Se on sekä päämäärä itsessään että se perusta, jolle poliittinen vakaus ja talouskasvu pohjimmiltaan rakentuu. Poliittisten uudistusten eteneminen on jatkossakin keskeinen tekijä suhteiden kehittämisessä kumppanien kanssa.

Vuonna 2005 perustettu EU:n rajavalvonnan avustusoperaatio (EUBAM) Ukrainassa ja Moldovassa on esimerkki siitä, miten ENP voi myötävaikuttaa konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen . EUBAM-operaation tavoitteena on avoimuuden lisääminen Ukrainan ja Moldovan rajalla ja sellaisen liiketoimintaympäristön edistäminen, jonka myötä talouden toimijoille erityisesti Transnistriassa käy selväksi, että niiden kannattaa toimia Moldovan lainsäädännön mukaisesti voidakseen hyötyä kansainvälisistä (ja EU:n) kauppaetuuksista. Operaatio pyrkii näin työskentelemään konfliktin ympärillä rakentaakseen keskinäistä luottamusta ja ymmärtämystä.

Georgian tapauksessa EU on pyrkinyt vastaamaan vuoden 2008 konfliktista johtuviin tarpeisiin tarjoamalla vahvaa poliittista, teknistä ja taloudellista tukea. Tavoitteena on myös ollut ratkaista rauhanomaisesti Georgian rajojen sisällä käynnissä olevat konfliktit. EU antoi Georgialle merkittävää konfliktinjälkeistä tukea, johon sisältyi muun muassa 500 miljoonan euron suuruinen avustuspaketti konfliktin jälkiseurausten hoitamiseen. EU on myös toiminut aktiivisesti puheenjohtajana YK:n ja ETYJ:n rinnalla Geneven neuvotteluissa, jotka ovat ainoa jatkuvan poliittisen konfliktinratkaisuprosessin mahdollistava foorumi. EU on myös perustanut siviilitarkkailuoperaation (EUMM) seuraamaan ja analysoimaan vakautusprosessia.

( Naapurialueiden ratkaisemattomat konfliktit ovat edelleen esteenä kumppanimaiden kehitykselle ja voivat aiheuttaa riskejä EU:n omalle turvallisuudelle. Lissabonin sopimuksen tarjoamien uusien mahdollisuuksien myötä konfliktien ehkäisyyn ja ratkaisemiseen tähtääviä EU:n toimia voidaan nyt yhdenmukaistaa hyödyntämällä kaikkia asiaankuuluvia välineitä.

Liikkuvuuden edistäminen

Rajojen yli ulottuvat yhteydet ihmisten välillä edistävät keskinäistä ymmärtämystä ja liike- ja kulttuurisuhteita. Ne ovat ratkaisevan tärkeitä EU:n ja sen naapureiden mielekkään yhteistyön kannalta. Komissio pyrkii määrätietoisesti parantamaan liikkuvuutta ja ihmisten välisiä yhteyksiä naapurialueillaan. Tämä voidaan ja täytyy tehdä tavalla, joka samalla parantaa turvallisuutta, helpottaa vilpittömässä mielessä matkustavien henkilöiden laillista, säännönmukaista liikkumista ja varmistaa niiden henkilöiden tiukemman valvonnan, jotka voisivat hyödyntää liikkuvuutta rikollisiin tarkoituksiin.

Naapurialueillamme myönnettiin vuonna 2008 yhteensä 2,09 miljoonaa EU:n Schengen-viisumia. Jos huomioon otetaan vain Schengen-alueeseen vuonna 2004 kuuluneet 13 EU:n jäsenvaltiota, viisumien määrä oli 1,3 miljoonaa eli lisäystä vuoteen 2004 verrattuna (jolloin viisumeja myönnettiin 1,15 miljoonaa) oli 13 prosenttia, mikä vastaa yleistä suuntausta maailmalla. Itäisten naapurimaiden kansalaiset eivät kuitenkaan tarvinneet viisumia matkustaessaan unionin itäisiin jäsenvaltioihin ennen näiden liittymistä unioniin vuonna 2004 ja vuonna 2007. Itäisistä naapurimaista EU:hun tulevien matkustajien määrä itse asiassa väheni kyseisen vuoden jälkeen.

EU on jo ryhtynyt konkreettisiin toimiin, jotta naapurimaidemme kansalaiset voisivat tulla EU:n alueelle helpommin, halvemmalla ja nopeammin. Viisumikäytäntöjen helpottamista koskevat sopimukset Ukrainan ja Moldovan kanssa ovat johtaneet viisumimaksujen alentamiseen tai poistamiseen yli kolmasosalta hakijoista. Takaisinottosopimukset puolestaan ovat auttaneet torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja varmistamaan kaikilta osin EU:n ja sen kumppaneiden turvallisuuden. Georgian kanssa käydyt neuvottelut vastaavasta sopimuksesta on saatu päätökseen. Georgian ja Moldovan kanssa on sovittu myös muista toimenpiteistä ( liikkuvuuskumppanuudet ), joilla on tarkoitus edistää laillista muuttoliikettä, helpottaa laillista matkustamista maasta toiseen, torjua laitonta maahanmuuttoa ja hyödyntää muuttoliikkeen myönteisiä vaikutuksia EU:n kumppanimaiden talouskehityksen edistämisessä.

Lisäksi itäisen kumppanuuden ansiosta asianomaisilla kumppanimailla on mahdollisuus saavuttaa pitkällä aikavälillä viisumivapaus lyhytaikaisten viisumien osalta, kunhan edellytykset turvalliseen ja hyvin hallittuun liikkuvuuteen täyttyvät. Viisumipakon poistamisesta käydään jo suunnitelmallista vuoropuhelua Ukrainan kanssa, ja vastaava vuoropuhelu on tarkoitus aloittaa myös Moldovan kanssa.

Komissio on kertomuksissaan korostanut toistuvasti, että EU:n on tarpeen helpottaa laillista lyhytkestoista matkustamista myös eteläisten kumppanimaiden tapauksessa. Valitettavasti asiassa ei ole edistytty merkittävästi.

Komissio pitää erityisen tärkeänä opiskelijoiden, tutkijoiden ja korkeakoulujen henkilöstön liikkuvuutta. Erasmus Mundus -ohjelmalla tuetaan korkeakoulutusta koskevia uudistuksia ja institutionaalisten yhteyksien parantamista EU:n kanssa. Se on saanut suuren suosion ENP-alueella. Erasmus Mundus -ohjelmasta myönnetyt apurahat ovat vuosina 2007–2009 mahdollistaneet sen, että yli 3 250 kumppanimaiden opiskelijaa ja tiedeyhteisön edustajaa on voinut opiskella EU:n yliopistoissa jopa kolmen vuoden ajan. Vastaavasti 474 EU:n alueelta tulevaa opiskelijaa ja tiedeyhteisön edustajaa on saanut mahdollisuuden vastaaviin opiskelujaksoihin kumppanimaiden yliopistoissa. Euroopasta ja naapurimaista kotoisin olevien tutkijoiden liikkuvuutta ja urakehitystä tuetaan lisäksi Marie Curie -toimilla .

Yleisemmällä tasolla voidaan vielä todeta, että koska liikkuvuutta haittaavia tekijöitä on viisumijärjestelmän lisäksi muitakin, vuoropuhelua ja yhteistyötä on ehkä tarpeen jatkaa myös muilla osa-alueilla, muun muassa akateemisen ja ammatillisen pätevyyden tunnustamisen ja oikeuksien siirrettävyyden osalta.

( Henkilöiden liikkuvuuden suhteen on edistytty, mutta liikkuvuutta voitaisiin vielä parantaa/tehostaa. Naapurialueiltamme tulevat matkailijat joutuvat käymään läpi hankalia ja aikaa vieviä menettelyjä hakiessaan viisumia EU:hun suuntautuvaa matkaa varten. Uusi huhtikuusta 2010 sovellettava viisumisäännöstö todennäköisesti ratkaisee nämä ongelmat. Komissio haluaa lisäksi entisestään parantaa vilpittömässä mielessä matkustavien liikemiesten, turistien, opiskelijoiden ja korkeakoulujen edustajien liikkuvuutta ja aikoo sen vuoksi ehdottaa seuraavia toimia:

- Etenemissuunnitelmat lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaan järjestelmän ottamiseksi käyttöön Ukrainan kanssa, jonka kanssa EU käy jo vuoropuhelua viisumikäytännöistä, ja Moldovan kanssa, jonka kanssa tällainen vuoropuhelu on tarkoitus aloittaa lähiaikoina. Edistyminen riippuu kaikkien tarvittavien edellytysten täyttymisestä.

- Viisumikäytäntöjen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset niiden itäisten kumppanimaiden kanssa, joilla ei vielä ole tällaista sopimusta ( Armenia , Azerbaidžan ja Valko-Venäjä ).

- Viisumikäytäntöjen helpottamista koskevat sopimukset myös eteläisten kumppanimaiden kanssa, edellyttäen että muuttoliikkeen hallinnassa edistytään muun muassa takaisinottosopimuksia tekemällä.

- EU:n viisumisäännöstöön perustuvat käytännön toimenpiteet , joiden tarkoituksena on parantaa EU:n viisumien myöntämismenettelyjä ja konsuliedustusta itäisen kumppanuuden alueella. Jos näillä toimenpiteillä saadaan aikaan tuloksia, ne voitaisiin laajentaa koskemaan koko ENP-aluetta.

- Vuoropuhelun jatkaminen toimenpiteistä, joilla helpotetaan ENP-maiden kansalaisten pääsyä EU:n työmarkkinoille . Kyse voisi olla erityisesti siitä, että parannetaan tiedottamista maahanmuuton ja liikkuvuuden laillisista väylistä sekä tarjolla olevista työtilaisuuksista ja tarvittavista työmarkkinavalmiuksista.

Taloudellisen yhdentymisen edistäminen

EU tarjoaa taloudellista yhdentymistä sisämarkkinoihinsa. Taustalla on pitkän aikavälin strateginen visio tavaroiden ja palvelujen kaupan helpottamisesta, yritysten perustamisen yksinkertaistamisesta, ulkomaisten suorien sijoitusten lisäämisestä kumppanimaissa ja korkeatasoisesta sosiaaliturvasta, kuluttajansuojasta ja ympäristönsuojelusta.

Tämä tarjous sisältyy komission strategiaan, joka koskee syvälle ulottuvien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustamista. Niissä ei ole kyse pelkästä tullien poistamisesta vaan ne kattavat myös palvelujen markkinoillepääsyn, investoinnit, julkiset hankinnat ja monia muita aloja. Kumppanimaiden lainsäädäntöä on tarkoitus lähentää EU:n lainsäädäntöön aina, kun tämä voi johtaa kaupan lisääntymiseen. Kaikki kumppanimaat, joiden kanssa on tehty toimintasuunnitelmat, ovat hyväksyneet tämän lähestymistavan.

ENP:n avulla ei pyritä EU:n säännöstön laajamittaiseen levittämiseen. Globaalistuvassa maailmassa on kuitenkin vain harvoja sääntelymalleja, ja EU:n malli on yleensä kumppaneille houkutteleva, koska se vähentää poliittisten ja taloudellisten uudistusten kehittelyyn liittyviä kustannuksia. Tämän vuoksi monet kumppanimaat ovat valinneet laajaulotteisen lähentymisen EU:n toimintapolitiikkoihin ja säännöksiin.

Kauppa, markkinoillepääsy ja sääntelyn yhdenmukaistaminen

EU:n kauppa ENP-alueen kanssa kasvoi vuosina 2004–08: vienti lisääntyi 63 prosenttia ja tuonti 91 prosenttia. Tuonnista merkittävän osan muodostavat energiatuotteet, mutta vaikka niitä ei laskettaisi mukaan, tuonti ENP-alueelta kasvoi 31 prosenttia. Vienti ENP-alueelle kasvoi 5,7 prosentista 6,7 prosenttiin ja tuonti alueelta puolestaan 5,4 prosentista 6,9 prosenttiin, kun niitä mitataan osuutena EU:n maailmankaupasta. Tämä on osoitus taloudellisen yhdentymisen vakaasta edistymisestä.

Kaupankäynti itäisten kumppanimaiden kanssa kehittyi erityisen dynaamisesti, tosin suhteellisen alhaiselta lähtötasolta: alueen osuus EU:n viennistä lähes kaksinkertaistui 1,26 prosentista 2,1 prosenttiin ja sen osuus EU:n tuonnista kasvoi 0,8 prosentista 1,4 prosenttiin. Talouden taantuma koettiin erittäin voimakkaana itäisissä kumppanimaissa, mikä johti myös niiden kanssa käydyn kaupan supistumiseen vuonna 2009.

Taloudellisen yhdentymisen syventämiseksi on ryhdytty alustaviin toimiin, jotka on sovitettu eri kumppanimaiden tarpeita vastaaviksi. Toimiin kuuluvat yksipuoliset tullietuudet ( Moldovan tapauksessa), jotka mahdollistavat kaikkien tuotteiden tulli- ja kiintiövapaan pääsyn EU:n markkinoille (lukuun ottamatta tiettyjä maataloustuotteita, joiden osalta tehdään kuitenkin joitakin myönnytyksiä), sekä tietyt alakohtaiset sopimukset, kuten maataloustuotteiden, jalostettujen maataloustuotteiden ja kalastustuotteiden kauppaa koskevat sopimukset ( Egypti, Israel , Marokko ) tai teollisuustuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia ja hyväksymistä koskevat sopimukset, joiden tarkoituksena on teknisten määräysten, standardien ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnin vastaavuuden tunnustaminen tietyillä aloilla (tällainen sopimus on tehty Israelin kanssa ja Egypti ja Tunisia valmistautuvat aktiivisesti neuvottelujen alkamiseen). Esimerkiksi EU:n ja Israelin välisestä jalostettujen maataloustuotteiden kaupasta on vapautettu kokonaan 95 prosenttia ja jäljellä olevan 5 prosentin osalta on myönnetty joitakin vastavuoroisia lisäetuuksia. Myös palvelukaupan vapauttamisesta ja sijoittautumisoikeudesta neuvotellaan parhaillaan ( Marokon, Tunisian, Israelin ja Egyptin kanssa). Tunisian kanssa on vuodesta 2008 ollut voimassa teollisuustuotteita koskevaa täydellinen vapaakauppajärjestely.

Ukrainan kanssa neuvotellaan jo ensimmäisestä syvälle ulottuvasta ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta, ja neuvottelujen aloittamista Moldovan, Georgian ja Armenian kanssa valmistellaan parhaillaan.

Tällä yhdentymisprosessilla on saatu aikaan muun muassa seuraavia tuloksia:

- Kumppanimaiden tullihallinnot ovat pyrkineet vahvistamaan toimintavalmiuksiaan suunnitelmilla, joiden tavoitteena on saada käyttöön nykyaikaisia tullimenetelmiä, kuten riskinhallinta, jälkitarkastukset, ”valtuutetun taloudellisen toimijan” käsite ja yhden luukun periaate.

- Kumppanimaat ovat nopeasti omaksuneet sähköistä viestintää koskevan EU:n sääntelymallin pyrkiessään vauhdittamaan kasvua ja kehittämään tietoperustaisia talouksia. Euroopan naapuruuspolitiikalla on tuettu niitä kumppanimaita, jotka ovat halunneet avata markkinoitaan ja tukeneet vakiintuneiden operaattoreiden markkinasuuntautunutta toimintaa. Yhdenmukaisuutta EU:n kanssa, joka on yksi maailman kilpailluimmista markkinoista, on pyritty lisäämään muun muassa avaamalla kiinteän puhelinverkon palveluiden ja internetin kaltaisten kehittyneempien palvelujen markkinat sekä järjestämällä tarjouskilpailuja matkaviestinnän toimilupien lisäjakelua varten. Egyptissä tieto- ja viestintätekniikka-alan ennakoidaan myötävaikuttavan siihen, että vienti kasvaa vuonna 2005 kirjatusta 175 miljoonasta eurosta 770 miljoonaan euroon vuonna 2010. Ala vaikuttaa myös merkittävästi uusien työpaikkojen syntyyn. Tieto- ja viestintätekniikoiden lisääntyvä käyttö on tärkeä tekijä myös yhteiskuntien demokratiakehityksessä.

- Yhteisen ilmailualueen toteuttaminen naapurimaiden kanssa on EU:n ulkoisen ilmailupolitiikan keskeinen ulottuvuus. Perimmäisenä tavoitteena on luoda yhtenäiset lentoliikennemarkkinat, joiden piiriin kuuluisi jopa 60 maata ja miljardi ihmistä. Vuonna 2006 allekirjoitettiin Euro–Välimeri-ilmailusopimus Marokon kanssa. Tätä seuraavana vuonna lentomatkustajien määrä Marokon ja EU:n välillä kasvoi 17 prosenttia (lentoliikenteen maailmanlaajuisen kasvuvauhdin ollessa 6 prosenttia), uusia reittejä avattiin 52 ja markkinoille tuli 12 uutta lentoyhtiötä. Vastaavia sopimuksia on parafoitu Georgian ja Jordanian kanssa, ja neuvottelut ovat käynnissä Israelin, Libanonin, Tunisian ja Ukrainan kanssa. Algerian kanssa käytäviä neuvotteluja varten on annettu neuvotteluvaltuudet. Nämä sopimukset vaikuttavat suotuisasti liikenteeseen ja talouskasvuun, mutta lisäksi ne ovat tärkeitä välineitä edistettäessä korkeinta mahdollista vaatimustasoa, jonka EU on saavuttanut lentoturvallisuudessa, ilmailun turvaamisessa ja ilmaliikenteen hallinnassa. Komission lähestymistavan yksityiskohdat esitetään EU:n ulkoista lentoliikennepolitiikkaa koskevassa aloitteessa vuoden 2010 loppuun mennessä.

( Markkinoiden avaaminen on hyödyttänyt sekä EU:ta että kumppanimaita. Markkinoiden avaaminen aloilla, joilla kumppaneilla on kilpailuetu, on olennaisen tärkeää niiden talouksille. Kaupan vapauttamista ja syvälle ulottuvien ja laaja-alaisten vapaakauppa-alueiden perustamista jatketaan edelleen.

( EU ja kumppanimaat voivat hyödyntää yhteisestä sääntely-ympäristöstä saatavia etuja. Kun talousalue, jolla EU:n normit ja standardit ovat käytössä, laajenee, tämä edistää samalla EU:n sääntelymallin hyväksyntää eri puolilla maailmaa. Tästä voi koitua kilpailuetua EU:n ja kumppanimaiden talouden toimijoille: ne voivat jo myydä tuotteitaan laajentuneilla EU-markkinoilla ja niiden pääsy ulkomaisille markkinoille helpottuu koko ajan sitä mukaa kuin EU:n normien ja standardien hyväksyminen laajenee. Koettu kriisi ei ole johtanut takaiskuihin taloudellisten uudistusten toteuttamisessa, mikä osoittaa sen siirtymäprosessin kestävyyden, jonka avulla rakennamme paitsi omaa myös naapurimaidemme hyvinvointia.

Liiketoimintaympäristön parantaminen

Euroopan naapuruuspolitiikalla tuetaan liiketoiminta- ja investointiedellytysten parantamiseen tähtääviä uudistuksia. Liikealan uudistusten tärkein työväline eteläisten kumppanimaiden osalta on vuonna 2004 hyväksytty yrittäjyyttä koskeva Euro–Välimeri-peruskirja. Sen lähtökohtana ovat EU:n parhaat käytännöt, ja kumppanimaat ovat hyväksyneet sen malliksi uudistusohjelmilleen. Tästä lähestymistavasta saatujen hyvien kokemusten perusteella suunnitelmissa on nyt sisällyttää peruskirjaan pk-yrityksiä tukevan EU:n aloitteen (Small Business Act) keskeiset piirteet. Vastaava prosessi on suunnitteilla myös itäisen kumppanuuden puitteissa.

Yrittäjyyttä koskevan peruskirjan täytäntöönpanon seuranta ja erilaiset selvitykset, kuten Maailmanpankin yritystoimintaraportti (”Doing Business”), osoittavat, että liiketoiminnan edellytysten parantamisessa ENP-alueella on edistytty hyvin. Esimerkiksi Jordaniassa yritysten rekisteröintiin tarvittava aika on lyhentynyt 79 päivästä (2004) 13 päivään (2010).

( Liiketoimintaa ja investointeja edistävän ympäristön kehittämiseksi tarvitaan vielä lisätoimia. Kumppanimaiden on erityisesti jatkettava yrityksiä koskevan sääntely-ympäristön kehittämistä, korruption torjumista, yrittäjyyden ja innovaatioiden edistämistä, osaamisen kehittämistä ja talouskasvun moottoreina toimivien pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) rahoituksen saantimahdollisuuksien parantamista.

Kohti ENP:n sosiaalipoliittista ohjelmaa

Kumppanimaat ovat hyväksyneet periaatteen, jonka mukaan ENP:n yhteydessä voidaan käsitellä laajalti erilaisia sosiaalipoliittisia kysymyksiä. Tämä heijastaa yhteisymmärrystä siitä, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden avulla pystytään parantamaan liiketoiminnan edellytyksiä ja se on tarpeen uudistusten oikeutuksen ja kestävyyden varmistamiseksi. Toimintasuunnitelmissa käsitellään muun muassa työllisyyspolitiikkaa, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, työoikeuksia, sosiaalista osallisuutta, sosiaalista suojelua, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kaikkien yhdenvertaista kohtelua. Tämä vastaa kattavaa sosiaalipoliittista ohjelmaa, jossa ensisijaiset tavoitteet ja aikataulu on määritelty selkeästi. Ohjelman toteutus on kuitenkin vielä puutteellista. Esimerkiksi ihmisarvoisen työn edistämistä koskevan lainsäädännön ja eläkeuudistuksen suhteen on edistytty, mutta edistyminen työllisyyspolitiikassa, ammattiyhdistysoikeuksissa, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ja yhtäläisten mahdollisuuksien varmistamisessa on ollut epätasaista.

( Jotta näillä sosiaalis-taloudellisilla uudistuksilla pystyttäisiin saamaan aikaan kaikkien osapuolten yhteinen sosiaalipoliittinen ohjelma ENP:n yhteyteen, kumppanimaiden on noudatettava tätä koskevaa poliittista sitoumustaan ja osoitettava tarvittavat hallinnolliset ja henkilöstöresurssit uudistusten täytäntöönpanoa varten.

Yhteinen vastuu ympäristöstä

EU ja kumppanimaat ovat yhdessä vastuussa ympäristön suojelemisesta, ja yhteiset toimet ovat tarpeen, jotta ympäristöongelmien ratkaisussa voitaisiin onnistua. Kumppanimaat ovat tietoisia näistä haasteista, mutta vaikka vakuuttavat taloudelliset näkökohdat puoltavatkin tehokkaita toimia ympäristön suojelemiseksi, jotta vältyttäisiin paljon suuremmilta puhdistuskustannuksilta tulevaisuudessa, kumppanimaat eivät ole osoittaneet tarkoitukseen riittävästi resursseja. Kansainvälisiä sitoumuksia ja prosesseja on lukuisia, mutta niiden täytäntöönpano on usein hidasta. ENP:n keskeisenä tavoitteena on tästä syystä yhteistyö kumppanimaiden kanssa, jotta strategista suunnittelua saataisiin parannettua, asioille vahvistettua tärkeysjärjestys ja hallinnollisia valmiuksia lujitettua.

Edistyminen on vaihdellut maasta toiseen. Esimerkkeinä hyvästä edistymisestä voidaan mainita Jordanian ympäristöhallinnon uudistus, yhteistyö Kaukasian alueellisen ympäristökeskuksen puitteissa, Horizon 2020 -aloite ja Ukrainan ympäristöstrategialuonnos.

Monet kumppanimaat ovat yhä kiinnostuneempia EU:n kokemuksista ja entistä valmiimpia yhdenmukaistamaan säännöksiään EU:n ympäristödirektiivien kanssa. Lainsäädännön lähentämisen samoin kuin ympäristöhallintoa koskevan yhteistyön olisi edelleen oltava keskeinen osa Euroopan naapuruuspolitiikkaa. EU on Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä asettanut tavoitteekseen kehityksen kohti kestävämpää ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävää taloutta. Tämä on ala, jolla EU ja kumppanimaat voivat tehdä molempia hyödyttävää yhteistyötä. Lisäksi tarvitaan kiireesti tehokkaampaa yhteistyötä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ekosysteemipalveluista saatavien taloudellisten hyötyjen ja toisaalta niiden menettämisestä aiheutuvien kustannusten esille tuomiseksi.

Kumppanimaat ovat myös ilmoittaneet haluavansa osallistua Euroopan ympäristökeskuksen toimintaan, ja ENP on tarjonnut mahdollisuuden tähän. Ympäristökeskus auttaa EU:n taloudellisen tuen turvin kumppanimaita parantamaan ympäristötietojen keräämistä ja hallintaa. ENP on myös osaltaan lisännyt, kansalaisjärjestöjen osallistumista edistämällä, ympäristöpolitiikan avoimuutta ja vastuullisuutta.

Tulevaisuudessa voitaisiin panostaa myös meriasioiden koordinoidumpaan hallintoon. Tehokkaammasta yhteistyöstä olisi hyötyä sekä kalavarojen kestävässä hoidossa ja kalastustoiminnan tehokkaassa valvonnassa että laajemmissa kysymyksissä, jotka liittyvät yhdennettyyn merivalvontaan, merten aluesuunnitteluun ja muihin meripoliittisiin asioihin kuten merenkulkijoiden ammattipätevyyteen. EU tukee lisäksi edelleen ENP-kumppaneiden pyrkimyksiä ratifioida ja panna täytäntöön Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS).

( Vaikka tällä monimutkaisella alalla on mahdotonta saavuttaa konkreettista edistymistä käden käänteessä, on tärkeää jatkaa työtä näiden tulosten pohjalta ympäristönormien tason parantamiseksi alueella kokonaisuutena. Ympäristösuojelun parantaminen jatkamalla lainsäädännön lähentämistä EU:n lainsäädännön keskeisiin osiin, ympäristöhallinnon parantaminen, luonnon varojen käytön tehostaminen ja ekosysteemipalvelujen asianmukainen käyttö ovat kaikki tekijöitä, jotka tukevat pitkän aikavälin kestävää kehitystä.

Yhteistyö ilmastonmuutoksen torjumiseksi

Ilmastonmuutoksen hillintä on ensisijaisen tärkeää koko maailmanyhteisölle. Kööpenhaminan sitoumus, vuoden 2012 jälkeisestä sopimuksesta käynnissä olevat neuvottelut ja EU:n johtava asema tällä alalla ovat saaneet aikaan sen, että kumppanimaat ottavat ilmastonmuutoksen yhä useammin esille vuoropuhelussaan EU:n kanssa. ENP:n avulla EU voi tukea kumppaneitaan ilmastonäkökohtien sisällyttämisessä toimintapolitiikkoihin. Kumppanimaat eivät kuulu suurimpiin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajiin, mutta niillä on mahdollisuus toteuttaa merkittäviä lisätoimia päästöjen vähentämiseksi (esim. parantamalla energiatehokkuutta tai edistämällä kestävää liikennettä) ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi (esim. maatalouden ja vesienhoidon aloilla tai valmistautumisessa luonnonuhkiin kuten tulviin ja kuivuuteen).

( Komissio aikoo edelleen vaatia, että kumppanimaat liittyvät Kööpenhaminan sitoumukseen mahdollisimman pian, jos ne eivät ole sitä vielä tehneet, ja että ne toimittavat tietoja tavoitteista ja toimista, joita ne aikovat toteuttaa. EU on täysin sitoutunut jatkamaan YK:ssa käytäviä neuvotteluja, joiden tarkoituksena on saada aikaan kattava ja tehokas oikeudellisesti sitova kansainvälinen sopimus. Se on valmis syventämään vuoropuhelua ja yhteistyötä, joka liittyy ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja sen vaikutuksiin sopeutumiseen.

Kestävää energiaa kansalaisille ja yrityksille

EU:n ja kumppanimaiden yhteisen edun mukaista on varmistaa kansalaisille ja yrityksille vakaa, varma ja puhdas energiahuolto ja lisätä vähäpäästöisten energialähteiden käyttöä. Komission vuosien 2007–2008 energia- ja ilmastonmuutospaketissa vahvistettiin kunnianhimoinen kehys toimenpiteille, joilla pyritään vastaamaan energiapoliittisiin haasteisiin ja muun muassa laatimaan ulkoinen energiapolitiikka. Ukrainan ja Venäjän välinen kaasukiista talvella 2008/2009 korosti tarvetta ryhtyä kiireellisiin toimiin energiavarmuuden turvaamiseksi. Komission vuonna 2008 esittämässä toisessa strategisessa energiakatsauksessa[4] kehotetaan tiivistämään suhteita kumppanimaihin, jotka ovat EU:n kannalta tärkeitä tuottaja- ja kauttakulkumaita.

Tässä yhteydessä kumppanimaat toteuttivat monia toimenpiteitä aloittaakseen alan uudistamisen ja vähittäisen yhdenmukaistamisen EU:n politiikan kanssa. Energia-alan yhteisymmärryspöytäkirjoja tai julistuksia on allekirjoitettu Azerbaidžanin, Egyptin, Jordanian, Marokon, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa.

Useat kumppanimaat ovat tarkistaneet tai tarkistamassa energiastrategioitaan, joissa halutaan nyt painottaa energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä. Kumppanit ovat aloittaneet asteittaisen lähentymisen energian sisämarkkinoiden sääntöihin antamalla uutta lainsäädäntöä, vahvistamalla sääntely-ympäristöä ja poistamalla vähitellen hintojen vääristymiä. Vuonna 2009 energiayhteisön ministerineuvosto hyväksyi tietyin ehdoin Moldovan ja Ukrainan liittymisen energiayhteisön perustamissopimukseen . Georgia sai energiayhteisössä tarkkailijan aseman.

EU ja kumppanimaat ovat tehneet yhteistyötä energiaverkkojen kehittämiseksi. Maaliskuussa 2009 komissio järjesti kansainvälisen konferenssin, jossa käsiteltiin Ukrainan kaasunsiirtojärjestelmän uudenaikaistamista. EU on myös tehnyt kumppanimaiden kanssa eteläisen kaasulinjan rakentamiseksi yhteistyötä, johon kuuluvat muun muassa Nabucco-kaasuputki ja Kaspianmeren alueen kuljetuskäytävää koskeva hanke. EU on tukenut Moldovaa ja Ukrainaa näiden suunnitelmissa liittää sähköverkkonsa tulevaisuudessa Manner-Euroopan sähköverkkoihin.

Yhteistyössä eteläisten naapurimaiden kanssa on keskitytty energiamarkkinoiden kehittämiseen ja yhdentämiseen, mukaan luettuna etelä–etelä- ja etelä–pohjoissuuntaisten liitäntäverkkojen kehittäminen. Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma sai konkreettisen muodon, kun sitä koskeva strategia-asiakirja laadittiin ja kansainvälisten rahoituslaitosten tuella käynnistettiin useita kokeiluhankkeita ja -ohjelmia.

Itäisen kumppanuuden puitteissa aloitettiin energiavarmuutta käsittelevän foorumin 3 toiminta laatimalla vuosia 2009–2011 koskeva työohjelma.

EU ja siviilikäyttöön tarkoitettuja ydinvoimalaitoksia ylläpitävät kumppanimaat ( Armenia ja Ukraina ) ovat jatkaneet ydinturvallisuuteen liittyvää yhteistyötään. EU on myös aloittanut näitä asioita käsittelevän vuoropuhelun niiden kumppanimaiden kanssa, jotka suunnittelevat ydinvoimaloiden rakentamista.

( Viime vuosien tehostettu yhteistyö energia-alalla on tarpeen, jotta voitaisiin selviytyä energiantarpeen nopeasta kasvusta etelässä ja investointi- ja uudistustarpeista sekä etelässä että idässä. EU:n yhteistyössä ENP-kumppaneiden kanssa keskitytään tulevaisuudessa erityisesti energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian edistämiseen.

Rahoitusvälineet poliittisten tavoitteiden toteuttamiseksi

Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanoa tuetaan eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (ENPI), jonka talousarvio vuosina 2007–2013 on noin 11,5 miljardia euroa. Välineeseen kuuluvien ohjelma-asiakirjojen välitarkistuksen jälkeen maakohtaiset määrärahat vastaavat nyt paremmin kumppanimaiden tarpeita, tavoitteiden ja edistymisen tasoa sekä vastaanottokykyä. Välitarkistus tehtiin yhteistyössä kumppanimaiden kanssa ja siinä otettiin huomioon ennennäkemättömän laajan kuulemismenettelyn tulokset. Menettelyn aikana kuultiin kansalaisyhteiskunnan toimijoita, EU:n jäsenvaltioita ja muita rahoittajia.

Rahoitusyhteistyön poliittista kohdentamista on parannettu entisestään. Lainsäädännön ja sääntelyn lähentämistä edistetään TAIEXin ja kummitoiminnan (twinning) entistä laajemmalla käytöllä. Vuoden 2009 loppuun mennessä oli rahoitettu yli 1 000 TAIEX-toimenpidettä, tehty 114 kummitoimintasopimusta ja lisäksi valmisteilla oli vielä 110 muuta kummitoimintasopimusta. Valmisteilla on kokonaisvaltaisia ohjelmia valmiuksien kehittämiseksi itäisen kumppanuuden maiden kanssa tulevaisuudessa tehtävien assosiaatiosopimusten valmistelun kannalta keskeisissä instituutioissa.

- Vuoden 2009 alkupuolella EU lähetti Armeniaan korkean tason neuvonantajista koostuvan ryhmän tukemaan maata ENP-toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa (2,8 miljoonaa euroa). Neuvonantajat tarjoavat korkean tason teknistä neuvontaa presidentin ja tämän hallinnon sekä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan käyttäjien valmiuksien parantamiseen tähtäävien uudistusten suunnittelua, ohjaamista ja täytäntöönpanoa varten. Tässä yhteydessä painotetaan erityisesti demokratiaa, hyvää hallintotapaa, oikeusvaltioperiaatetta ja markkinataloutta.

- Sen jälkeen kun asiasta oli päästy sopimukseen joulukuussa 2009, EU lähetti Moldovaan korkean tason neuvonantajavaltuuskunnan huhtikuussa 2010. Sen tehtävä on tarjota julkisille toimielimille asiantuntijoiden neuvoja EU:n ja Moldovan poliittisen lähentymisen ja taloudellisen yhdentymisen vauhdittamiseksi.

- Tunisiassa on aloitettu laaja-alainen kummitoimintahanke (1,3 miljoonaa euroa), jolla pyritään tukemaan teollisuustuotteiden vaatimustenmukaisuuden arviointia ja hyväksymistä koskevaan sopimukseen tähtäävää kehitystä lainsäädännön lähentämistä ja valtionhallinnon valmiuksien kehittämistä koskevilla toimilla. Hanketta on myöhemmin täydennetty laajemmalla alakohtaisella tukiohjelmalla (23 miljoonaa euroa), jossa keskitytään laadunvarmistuksen infrastruktuuriin ja yritysten tukitoimiin.

- Ukrainassa on aloitettu kaksi energiapolitiikkaan ja energiatehokkuuteen / uusiutuvaan energiaan liittyvää alakohtaista hanketta (145 miljoonaa euroa), joilla pyritään tukemaan energia-alan yhteistyöstä tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan täytäntöönpanoa. Lisäksi on meneillään on sähkö- ja kaasumarkkinoiden sääntelyyn liittyviä kummitoimintahankkeita.

- Välimeren alueella komission tuki Horizon 2020 -aloitteelle (yli 13 miljoonaa euroa) käytetään valmiuksien ja valvontajärjestelmien kehittämiseen ja EIP:lle ja muille rahoituslaitoksille esitettävien, vihreitä investointeja koskevien hankkeiden valmisteluun.

Naapuruuspolitiikan investointivälineestä myönnetään avustuksia EIP:n, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ja muiden eurooppalaisten rahoituslaitosten lainatoimien tukemiseksi kumppanimaissa. EU:n talousarviosta myönnettiin tarkoitukseen 185 miljoonaa euroa vuosina 2007–2009. Lisäksi jäsenvaltioilta saatiin 47 miljoonaa euroa naapuruuspolitiikan investointivälineen erityisrahastoon. Näiden varojen kerrannaisvaikutusten avulla saatiin yhteensä 4,76 miljardia euroa lainoja käytettäväksi investointeihin, jotka myötävaikuttavat myös alueellisten yhteistyöhankkeiden etenemiseen ja talouskasvun uudelleen käynnistymiseen. Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineestä myönnettiin vuosina 2004–2009 avustuksia noin 90 miljoonaa euroa, joiden avulla saatiin hankittua yli 10 miljardia euroa EIP-lainoja.

Vuosia 2007–2013 koskeneessa EIP:n ulkoisten lainanantovaltuuksien väliarvioinnissa korostettiin tarvetta parantaa entisestään EU:n politiikan ja EIP:n myöntämän rahoituksen välistä johdonmukaisuutta. Tämän johdosta komissio on ehdottanut[5], että EIP:n taattu rahoitus kattaisi kolme horisontaalista korkean tason tavoitetta eli ilmastonmuutoksen, sosiaalisen ja taloudellisen infrastruktuurin sekä paikallisen yksityissektorin, myös pk-yritysten, kehittämisen. Lisäksi ehdotetaan alueellisten toimintaohjeiden laatimista. Komission ehdotus laajentaa EIP:n rahoitusmahdollisuuksia naapurialueilla, ja suuntaviivat puolestaan auttavat parantamaan EIP:n toimien poliittista kohdentamista ja varmistamaan, että nämä toimet täydentävät vastaavia EU:n avustustoimenpiteitä. Komissio on myös ehdottanut EIP:n lainanantovaltuuteen sisältyvän 2 miljardin euron ylimääräisen määrärahan käyttämistä ilmastonmuutosta koskeviin hankkeisiin. Näistä varoista enintään yksi miljardia euroa voitaisiin varata käytettäväksi naapurimaissa.

Talous- ja rahoituskriisiin vuoksi komissio on myös myöntänyt makrotaloudellista apua Armenialle, Georgialle, Moldovalle ja Ukrainalle .

( ENPI:n maakohtaiset määrärahat kuvastavat nyt objektiivisemmin ja avoimemmin sitä, missä määrin ENP:n perusarvot todella ovat yhteisiä. Koska hallintotaparahaston (jonka varoilla palkitaan hallintouudistuksissa edistymistä) tavoitteet on valtavirtaistettu, komissio aikoo aloittaa vuonna 2011 rahaston toiminnan arvioinnin tarkoituksenaan parantaa hallinnon kehittämiseen tarkoitetun tuen kohdentamista.

( Komissio pyytää neuvostoa hyväksymään ehdotuksen ENPI-asetuksen 23 artiklan muuttamisesta. Tämä mahdollistaisi muun muassa lisävarojen (35 miljoonaa euroa vuodessa) myöntämisen Euro–Välimeri-investointi- ja kumppanuusvälineen rahoittamiseen.

( Jotta sekä EU että kumppanimaat voisivat saada täyden hyödyn markkinoiden kestävästä avautumisesta, kumppanimaiden talouskasvua on pyrittävä edistämään. Kumppanimaiden kasvumahdollisuudet ovat vielä pääosin hyödyntämättä, ja koska EU on niiden pääasiallinen ja – jo maantieteellisistä syistä – luonnollinen kauppakumppani, sen suoranaisen edun mukaista on tukea niiden talouskehitystä. Sisämarkkinoiden ja rakennerahastojen kehityksen yhteen kytkenyt logiikka pätee myös suhteessa naapurimaihimme ja se olisi otettava huomioon seuraavasta rahoituskehyksestä keskusteltaessa.

MONENVÄLISET ALOITTEET

Edellisissä jaksoissa lyhyesti kuvatun kahdenvälisten suhteiden kehityksen lisäksi merkittävää edistymistä on tapahtunut myös naapurialueiden kannalta merkittävien monenvälisten kehysten puitteissa.

Vuonna 1995 perustettu Euro – Välimeri-kumppanuus eteläisillä naapurialueilla on auttanut luomaan perustaa vapaakauppa-alueelle, joka saadaan valmiiksi muutaman vuoden kuluessa. Yhteistyö kattaa lukuisia eri aloja, muun muassa pelastuspalvelun, kulttuurin, nuorisovaihdon ja sukupuolinäkökohdat. Sen seuraaja Välimeren unioni sai alkunsa heinäkuussa 2008. Sen tarkoituksena on vauhdittaa kehitystä kolmella tärkeällä tavalla: a) nostamalla EU:n ja sen Välimeren alueen kumppaneiden suhteen poliittista tasoa; b) lisäämällä yhteistä vastuuta rinnakkaispuheenjohtajuusjärjestelmän (yksi puheenjohtaja EU:sta ja toinen Välimeren alueen maista), oman sihteeristön ja pysyvän sekakomitean avulla ja c) tekemällä suhteista konkreettisemmat ja näkyvämmät alueen asukkaiden kannalta tärkeiden, laajemmin tai suppeammin alueellisesti rajattujen suurimittaisten hankkeiden kautta.

Gazan konfliktin jälkeisessä vaikeassa poliittisessa tilanteessa Välimeren unionin kehittäminen jäi lähinnä sihteeristön perustamiseen, pääsihteerin nimittämiseen tammikuussa 2010 ja sen perussääntöjen hyväksymiseen maaliskuussa. Suunnitellusta kuudesta hankkeesta neljän täytäntöönpanossa edistyttiin EU:n talousarviosta myönnetyn tuen turvin.

Itäinen kumppanuus perustettiin toukokuussa 2009 vastauksena itäisten kumppanimaiden kiinnostukseen lähentyä EU:ta ja tarvittavien edellytysten luomiseksi poliittisen lähentymisen ja taloudellisen yhdentymisen vauhdittamiselle. Itäisessä kumppanuudessa keskitytään pääasiassa kahdenvälisiin suhteisiin, mutta sitä täydentää monenvälinen osio, jonka avulla edistetään yhteistyötä, avointa vuoropuhelua ja parhaiden käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa. Kumppanuuden yhteydessä perustetuilla aihekohtaisilla foorumeilla on tarkoitus käsitellä neljää tärkeintä yhteistyöalaa, jotka ovat demokratia, hyvä hallinto ja vakaus; taloudellinen yhdentyminen ja lähentyminen EU:n alakohtaisiin politiikkoihin; energiavarmuus ja yhteydet ihmisten välillä. Aihekohtaiset foorumit ovat hyväksyneet työohjelmia vuosiksi 2010–2011, perustaneet paneeleja ja hyväksyneet useiden keskeisten aloitteiden[6] pääkohdat.

Euroopan parlamentti on samanaikaisesti ryhtynyt alustaviin toimiin EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) perustamiseksi, ja alueiden komitea on puolestaan ilmoittanut aikovansa perustaa Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian paikallisen ja alueellisen edustajakokouksen . Komissio, neuvoston puheenjohtajavaltio ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea järjestivät itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin Brysselissä marraskuussa 2009. Tapahtumaan osallistui yli 200 kansalaisyhteiskunnan edustajaa. Foorumin edustajat esittelivät sen antamia suosituksia joulukuussa 2009 pidetyssä itäisen kumppanuuden ministerikokouksessa.

Helmikuussa 2008 käynnistetty Mustanmeren synergia -aloite on osoitus EU:n kasvavasta kiinnostuksesta edistää alueellista yhteistyötä Mustanmeren alueella, jonka rantavaltioista kaksi on nykyisin EU:n jäsenvaltioita. Tietyt aiemmin aloitetut ohjelmat, kuten Mustanmeren alueen rajatylittävän yhteistyön ohjelma 2007–2013 ja Mustanmeren verkottumishanke (tietoyhteiskunta), ovat toteutusvaiheessa.

Mustanmeren alueella sijaitsevien EU:n jäsenvaltioiden (Romania, Kreikka ja Bulgaria) ja kumppanimaiden kanssa on valmisteltu alakohtaisia kumppanuuksia. Näistä ensimmäinen, ympäristökumppanuus, perustettiin vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla ja työtä sen yksityiskohtien määrittelemiseksi jatketaan edelleen.

Komissio on jatkanut aktiivista toimintaansa Mustanmeren alueella toimivissa järjestöissä, esimerkiksi Mustanmeren taloudellisen yhteistyön järjestössä, jossa komissio on ollut pysyvä tarkkailija vuodesta 2007, ja Mustanmeren suojelemista pilaantumiselta käsittelevässä komissiossa.

Välimeren unionin lisäksi yhteisen EU–Afrikka-strategian täytäntöönpanon jatkaminen ja EU:n ja Pohjois-Afrikan maiden tiivis yhteistyö Afrikan ja EU:n strategisen kumppanuuden puitteissa ovat osaltaan edistäneet Euroopan naapuruuspolitiikan yleisten tavoitteiden toteutumista asianomaisissa maissa.

PÄÄTELMÄT

Keskipitkällä aikavälillä näyttää siltä, että EU on vaikeista olosuhteista huolimatta pystynyt luomaan naapureittensa kanssa kumppanuuden uudistuksia varten. Tästä on saatu sekä kumppanimaitamme että EU:ta hyödyttäviä konkreettisia tuloksia, vaikka politiikan muotoilua ja lainsäädännön antamista ei aina seuraakaan niiden tosiasiallinen täytäntöönpano.

Merkittäviä haasteita on vielä edessä. Edistymistahdin määrää kumppanimaiden halukkuus toteuttaa tarvittavia uudistuksia, ja edistyminen on ollut nopeampaa talouden alalla, erityisesti kaupassa ja sääntelyn lähentämisessä, kuin demokraattisen hallinnon alalla. Edistymisen vauhti riippuu kuitenkin myös niistä hyödyistä, joita kumppanimaat voivat odottaa saavansa kohtuullisen ajan kuluessa. Tähän on vaikuttanut ja vaikuttaa myös jatkossa merkittävästi se, missä määrin EU haluaa panostaa kumppanuuden kehittämiseen.

[1] Algeria, Armenia, Azerbaid~[pic]an, Egypti, Georgia, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Moldovan tasavalta, jäljempänä Moldova , palestiinalaishallinto, Syyria, Tunisia, Ukraina ja Valko-Venäjä.

[2] Itäistä kumppanuutta käsitelleen Prah Algeria, Armenia, Azerbaidžan, Egypti, Georgia, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, Moldovan tasavalta, jäljempänä ’Moldova’, palestiinalaishallinto, Syyria, Tunisia, Ukraina ja Valko-Venäjä.

[3] Itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteinen julkilausuma, 7.5.2009.

[4] EU on jatkanut turvapaikka-asioihin liittyvien valmiuksien tukemista ENP-maissa muun muassa alueellisten suojeluohjelmien avulla ( Ukraina, Moldova ).

[5] Energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma, KOM(2008) 781, 13.11.2008.

[6] KOM(2010) 174, 21.4.2010.

[7] Nämä koskevat seuraavia aloja: yhdennetty rajaturvallisuus, pienten ja keskisuurten yritysten tukeminen, energiatehokkuus, pelastuspalvelu ja ympäristöhallinto.

Top