EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 52014DC0254R(01)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi

/* COM/2014/0254 final/2 */

52014DC0254R(01)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Innovointi siniseen talouteen: hyödynnetään mertemme ja valtamertemme potentiaalia työllisyyden ja kasvun edistämiseksi /* COM/2014/0254 final/2 */


1. Johdanto

Komissio hyväksyi vuonna 2011 sinistä kasvua käsittelevän tiedonannon[1]. Siinä osoitetaan, miten Euroopan rannikot, meret ja valtameret voivat olla merkittävä uusien työpaikkojen ja kasvun lähde[2] ja ne voivat edistää Eurooppa 2020 -strategiaa ja tapaa, jolla hyödynnämme maapallon luonnonvaroja. Tiedonannossa tuodaan esille kehittyviä toimialoja, jotka kaipaavat erityistä huomiota. Tammikuussa 2014 komissio hahmotteli näkemystään siitä, miten valtamerienergian potentiaalia voitaisiin hyödyntää[3], ja perusti tämän jälkeen valtamerienergian foorumin, jotta voitaisiin havaita kasvua estävät pullonkaulat ja ehdottaa, miten ne voitaisiin poistaa.

Kaikilla sinisen talouden aloilla tarvitaan innovointia alan kasvu- ja työllistämispotentiaalin hyödyntämiseksi. Innovointi voi tuoda myös merkittäviä ympäristöhyötyjä. Tämä voi tapahtua ekoinnovaatioiden välityksellä, esimerkiksi vähentämällä alusten rikkipäästöjä[4], kun aluksille asennetaan parempia pakokaasujen puhdistusjärjestelmiä, käyttämällä puhtaampia perinteisiä polttoaineita tai käyttämällä vaihtoehtoisia polttoainelähteitä. Innovoinnilla voidaan myös auttaa kehittämään kustannustehokkaita meriympäristön suojelutoimenpiteitä, joilla voidaan edistää meristrategiadirektiivin (MSFD)[5] täytäntöönpanoa.

EU:n Innovaatiounioni-lippulaivahankeen[6] avulla autetaan jo luomaan innovaatioystävällistä toimintaympäristöä. Pk-yrityksiä on tuettu kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman avulla. Kyseisellä ohjelmalla on saatu pk-yritysten käyttöön yli 15 miljardia euroa vuosina 2007–2012[7]. Uudesta 79 miljardin euron Horisontti 2020 -ohjelmasta on tullut EU:n tähän mennessä suurin tutkimus- ja innovointiohjelma, ja se sisältää pk-yrityksiä tukevia tehostettuja toimenpiteitä. Lisäksi suuri osa EU:n rakenne- ja investointirahastojen varoista on korvamerkitty innovointia varten.

Innovaatiounioni-lippulaivahankkeessa on kuitenkin havaittu joitakin heikkouksia, jotka on pyrittävä korjaamaan: riittämättömät investoinnit osaamiseen, rahoituksen heikko saatavuus, teollis- ja tekijänoikeuksien korkeat kustannukset, hidas eteneminen kohti yhteentoimivia standardeja, julkisten hankintojen tehoton käyttö ja kaksinkertainen tutkimustyö. Komission vuotuisessa kasvuselvityksessä 2014[8] myös todetaan, ettei julkisen ja yksityisen sektorin välillä tehdä tarpeeksi innovointiin liittyvää yhteistyötä ja että kyvyttömyys muuntaa tutkimustuloksia tavaroiksi ja palveluiksi sekä kasvava osaamisvaje vaikuttavat osaamisintensiivisiin aloihin.

Kehittääkseen sinisen talouden potentiaalia Euroopassa jäsenvaltioiden on otettava käyttöön näihin esteisiin tehokkaasti puuttuvia politiikkoja ja paikallisia ratkaisuja. Komissio varmistaa osana EU-ohjausjaksoa, että jäsenvaltioiden kansallisissa uudistussuunnitelmissa yleiset politiikat heijastavat sinisen kasvun ensisijaisia painopisteitä.

Tarvitaan kuitenkin täydentäviä toimia. Sen vuoksi komissio tarkastelee, kuinka EU:n tasolla toteutettavilla toimilla voidaan puuttua seuraaviin sinistä taloutta koskeviin kysymyksiin:

– puutteellinen tietämys ja tiedot valtamerten tilasta, merenpohjan luonnonvaroista ja meren eliöistä sekä luontotyyppeihin ja ekosysteemeihin kohdistuvista riskeistä,

– merten ja merenkulun tutkimuksen hajanaisuus, joka estää monialaista oppimista ja hidastaa teknologian läpimurtoja keskeisissä teknologioissa ja innovatiivisilla yritystoiminnan aloilla,

– sellaisten tutkijoiden, insinöörien ja pätevien työntekijöiden puute, jotka pystyvät soveltamaan uutta teknologiaa meriympäristöön.

Tässä asiakirjassa kerrotaan, miten komissio aikoo puuttua näihin aiheisiin.

2. Meriosaaminen ja merenpohjan kartoittaminen

Sinisen talouden innovoinnin jarruna on merta, merenpohjaa ja meren eliöitä koskevien tietojen vähäisyys. Se, että tietämyksemme meristä lisääntyy, edistää sinisen talouden kasvua, koska tietämys sekä merten luonnonvaroista että niiden käyttömahdollisuuksista paranee. Samaan aikaan pyritään saavuttamaan ympäristötavoitteet.[9]

Kuva 1: Vielä kartoittamatta olevien tiettyjen merialueiden prosenttiosuus Euroopassa[10].

Valtamerten seurantajärjestelmiin on viime vuosikymmeninä tehty huomattavia investointeja. Tämä on parantanut oseanografiaa ja sääennusteita, kun tietoja on käytetty myöhemmin mallintamisessa. Samoin menetelmät seurantatietojen saattamiseksi käyttöön ovat parantuneet.

Merenpohjan seurannan ja tutkimusten kanssa tekemisessä olevat hydrografiset, geologiset ja biologiset tutkimusyhteisöt ovat nekin ryhtyneet integroimaan toimiaan Euroopassa, mutta tällä saralla tehtävää riittää vielä. Tiedot merenpohjan perusominaisuuksista ovatkin epätäydelliset: korkean resoluution batymetrinen kartoitus puuttuu jopa 50 prosentista merenpohjia (ks. edellä kuva 1) ja huomattavasti suuremmasta prosenttiosuudesta on tekemättä merenpohjan elinympäristöjen ja elinyhteisöjen kartoitus.

Jo kartoitetuista merenpohjan osista ei myöskään ole tietoja helposti saatavilla. Merialan erilaisia tietosarjoja on monien eri järjestöjen hallussa. Sen selvittäminen, kenellä tiedot on hallussa ja luvan saaminen niiden käyttöön, voi olla aikaa vievää ja kallista. Arvioinnit osoittavat, että tietojen asettaminen helpommin sekä julkisen että yksityisen sektorin käyttöön edistää innovointia ja kilpailua.

On arvioitu, että julkisten elinten hallussa olevien laadukkaiden merialan tietojen asettaminen EU:ssa laajalti saataville parantaisi tuottavuutta yli 1 miljardia euroa vuodessa.[11] Se kannustaisi innovoimaan siniseen talouteen, kun tietoja merten käyttäytymisestä ja merenpohjan geologiasta olisi paremmin saatavilla. Lisääntyneet innovoinnit voisivat tuoda noin 200–300 miljoonan euron arvosta hyötyä vuodessa. Lisäksi parempilaatuiset ja helpommin saatavilla olevat merialan tiedot helpottaisivat meristrategiadirektiivin täytäntöönpanoa.[12] Julkisen ja yksityisen sektorin olisi myös helpompi hallita mereen liittyviä riskejä ja epävarmuustekijöitä, kuten sää, suuret kuljetusonnettomuudet, merten saastuminen tai elintärkeiden infrastruktuureiden katoaminen.

Tästä syystä komissio on luonut kestävän prosessin, jonka tarkoituksena on varmistaa, että merialan tiedot ovat yhteentoimivia ja helposti saatavilla ilman käyttörajoituksia. Erityisenä tavoitteena on kehittää lippulaivahankkeena koko merenpohjasta ja vesipatsaasta Euroopassa moniresoluutiokartta viimeistään vuonna 2020.[13] Tämä saavutetaan seuraavin tavoin:

– kehittämällä Euroopan meripoliittista seurantakeskusta ja tietoverkkoa (EMODnet), joka on osa EU:n avoimen datan aloitetta[14]. Merenpohjan kartoituksen lisäksi kerätään tietoja vesipatsaan fysikaalisista, kemiallisista ja biologisista ominaisuuksista. Yli 100 eurooppalaista organisaatiota tekee jo yhteistyötä, jotta niiden hallussa olevat merialan tiedot olisivat helpommin saatavilla, yhteentoimivampia ja hyödyttäisivät loppukäyttäjiä. Tiedot ovat nyt saatavilla internetportaalin kautta[15], ja viimeistään vuonna 2016 käyttöön saadaan kaikista EU:n vesistä alhaisen resoluution merenpohjakartta, jonka  resoluutiota parannetaan asteittain,

– integroimalla tietojärjestelmiä. EMODnettiin integroidaan kolme muuta EU:n aloitetta eli Copernicus-meripalvelu, kalatalouden tiedonkeruupuitteet[16] ja ympäristötietoa käsittelevä WISE-Marine käyttäen yhteisiä standardeja, kuten INSPIRE[17], ja noudattaen yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteita[18]. EMODnettiin saadaan tietoa myös jaettujen tutkimusinfrastruktuureiden kautta. Tällaisia ovat muun muassa Euro-Argo[19] ja Euroopan monitieteinen merenpohjan ja vesipatsaan seurantaverkosto. Niitä konsolidoidaan parhaillaan eurooppalaiseen tutkimusinfrastruktuurikonsortioon (ERIC) sovellettavan oikeudellisen kehyksen[20] välityksellä,

– helpottamalla yksityisten yritysten keräämien ei-luottamuksellisten tietojen viemistä EMODnettiin; erityisesti tämä koskee tietoja, jotka juontavat juurensa lisenssivaatimuksista ja ympäristövaikutusten arvioinneista,

– kannustamalla EU:n tutkimusohjelmayhteenliittymiä sallimaan avoin pääsy merialan tietoihin, mukaan lukien EMODnetin kautta,

– kehittämällä mekanismi Euroopan merialueiden seurantajärjestelmien, näytteenotto-ohjelmien ja tutkimuksen painopisteiden strategista koordinointia varten, myös Euroopan meri- ja kalatalousrahaston myöntämän rahoituksen turvin. Tämä auttaa myös kehittämään EU:n arktista politiikkaa, esimerkiksi yksilöimällä alueita, joilla epävarmuus veden syvyydestä rajoittaa merenkulkua jäästä hiljattain vapautuneilla vesillä.[21]

Yhdessä nämä pyrkimykset parantavat julkisten ja yksityisten toimijoiden mahdollisuuksia innovoida ja investoida siniseen talouteen. Niillä myös lujitetaan Euroopan unionin asemaa kansainvälisellä tasolla, kuten maailmanlaajuisessa maanhavainnointijärjestelmässä (GEOSS)[22].

Tämän tiedonannon ohessa on komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa esitetään yksityiskohtaisemmin meriosaamiseen ja merenpohjan kartoitukseen liittyvät välitavoitteet ja aikataulu, kuten neuvosto[23] ja Euroopan parlamentti[24] ovat pyytäneet.

3. Merentutkimuksen tietofoorumi

Kehitys on ollut huomattavaa sen jälkeen kun komissio vuonna 2008 hyväksyi eurooppalaisen strategian merien ja merenkulkualan tutkimusta varten[25]. Seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa (2007–2013) komissio myönsi keskimäärin noin 350 miljoonaa euroa vuodessa merten ja merenkulun tutkimukseen.

Lisäksi jäsenvaltioiden ohjelmat sisältävät huomattavan paljon merentutkimusta, kuten kuva 2 osoittaa.

Kuva 2: Tiettyjen jäsenvaltioiden ja EU:n merentutkimukseen arviolta käyttämät menot (2011). Lähde: JPI Oceans.

Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tutkimuksessa keskitytään siihen, miten uudella teknologialla saadaan merten luonnonvarat tehokkaaseen käyttöön ja luodaan kestävää kasvua ja työllisyyttä varmistaen samalla, että tulevat sukupolvetkin voivat nauttia näistä luonnonvaroista.

Jotta merentutkimuksen monialainen luonne pääsee oikeuksiinsa ja yhdellä alalla tehtyjä keksintöjä voidaan käyttää hyväksi muillakin aloilla, valtamerten tulevaisuutta koskevalla aloitteella on rahoitettu 31:tä hanketta ja EU on myöntänyt niihin rahoitusta kaiken kaikkiaan lähes 195 miljoonaa euroa. Monialaista lähestymistapaa sovelletaan edelleen Horisontti 2020 -ohjelman sinisen kasvun painopistealueella, jonka talousarvio on 145 miljoonaa euroa vuosina 2015–2014. Tästä summasta 8 miljoonaa euroa on varattu pk-yrityksille.

Merentutkimukseen on lisämahdollisuuksia koko Horisontti 2020 -ohjelmassa. Esimerkkeinä voidaan mainita elintarviketurva, energia, kuljetukset, materiaalit, tietotekniikka ja tutkimusinfrastruktuuri.

Varmistaakseen täydentävyyden jäsenvaltioiden strategisten tutkimus- ja innovointiohjelmien ja Horisontti 2020 -ohjelman välillä komissio tekee tiivistä yhteistyötä yhteisen ohjelma-aloitteen ”Terveet ja tuottavat meret ja valtameret” kanssa. Kyseisellä aloitteella pyritään siihen, että jäsenvaltiot voisivat yhdenmukaistaa kansalliset merentutkimusohjelmansa. Tämän myötä parannetaan myös ympäristöpolitiikan tieto- ja näyttöpohjaa, mikä on seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman[26] ensisijainen tavoite.

Myös yksityisellä sektorilla on tärkeä rooli, kun autetaan komissiota muotoilemaan tutkimustarpeita Horisontti 2020 -ohjelmassa. Apuna ovat jo olemassa olevat alakohtaiset aloitteet, kuten LeaderShip 2020, Waterborne-teknologiayhteisö, Aquaculture-teknologiayhteisö ja Euroopan kestävän meriliikenteen foorumi. Jotta voitaisiin tarkastella, miten voidaan tuloksellisesti puolin ja toisin ruokkia ajatuksia ja tutkimustuloksia eri toimialojen, kansalaisjärjestöjen ja muiden sinisestä taloudesta kiinnostuneiden sidosryhmien välillä, perustetaan sinisen talouden yritys- ja tiedefoorumi. Se kokoontuu ensimmäisen kerran vuonna 2015 Euroopan meripäivänä Pireuksessa Kreikassa.

Useat sinisen kasvun haasteista, kuten valtamerten happamoituminen, ovat maailmanlaajuisia, ja niitä on paras käsitellä kansainvälisellä tasolla. Asiaa tukeva tutkimustyö voisi myös hyötyä kansainvälisestä koordinoinnista. Kansainvälistä yhteistyötä tehostetaan Horisontti 2020 -ohjelman avulla hyödyntämällä hiljattain allekirjoitettua Galwayn julistusta ja perustamalla Kanadan, EU:n ja Yhdysvaltojen välinen Atlantin valtameren tutkimusyhteenliittymä.

Tuodakseen uusia tutkimusmahdollisuuksia laajalti saataville ja lisätäkseen synergiaa kansallisesti rahoitettujen tutkimustoimien ja Horisontti 2020 ‑ohjelman välillä komissio hyödyntää nykyisiä tietojärjestelmiä ja täydentää niitä[27] perustaakseen merentutkimuksen tietofoorumin koko Horisontti 2020 ‑ohjelmaa varten ja tekee jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä[28] saadakseen mukaan tietoja kansallisesti rahoitetuista merentutkimushankkeista. Tämä tarjoaa tilaisuuden tutustua tutkimushankkeiden synnyttämiin oivalluksiin, minkä avulla voidaan nopeuttaa uusien ideoiden omaksumista toimialoilla.  Sillä pyritään varmistamaan, että julkinen tutkimusrahoitus kannattaa yritysten tekemien innovointien ansiosta.

4. Sinisen talouden edellyttämät taidot

Sinisen talouden kasvu edellyttää asianmukaisesti koulutettua työvoimaa, joka pystyy käyttämään uusinta teknologiaa insinööritieteessä ja useilla muillakin aloilla.[29] Tällä hetkellä on puutetta ammattitaitoisesta työvoimasta, ja tähän kysymykseen on puututtava.

Jäljempänä olevassa kuvassa esitetään merituulivoiman osaamisvaje vuoteen 2030 asti.

Kuva 3: Merituulivoiman ennakoitu osaamisvaje vuosina 2013–2030 (lähde: TPWindin tutkimus).

Marie Curie -toimet ovat Horisontti 2020 -ohjelmassa henkilöresurssien tärkein tukiväline kaikilla tutkimuksen ja innovoinnin aloilla. Marie Curie -toimissa keskitytään vahvasti tutkijoiden taitojen kohentamiseen pitkällä aikavälillä, ja niissä yhdistetään huippututkimus liikkuvuuteen, koulutukseen ja houkutteleviin uramahdollisuuksiin. Tutkijoiden työllistymisen edistämiseksi ja heidän osaamisesta saamiseksi vastaamaan paremmin työmarkkinoiden vaatimuksia Marie Curie ‑toimissa kannustetaan tutkijoita tutustumaan tiedemaailman ulkopuoliseen maailmaan jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa uraansa. Toimilla edistetään jatkuvaa yhteistyötä tiedemaailman ja eri toimialojen välillä, muun muassa varmistamalla, että tutkijoiden urakehityksessä on mukana mahdollisimman paljon pk-yrityksiä. Marie Curie -toimet ovat alhaalta ylöspäin suuntautuvia, eivätkä ne ole jollekin tieteen erityisalalle rajoittuneita. Marie Curie -toimia edeltäneessä ohjelmassa myönnettiin vuosina 2013–2007 lähes 165 miljoonaa euroa 374 tutkimushankkeeseen, joissa käsiteltiin meriin ja merenkulkuun liittyviä aiheita (muun muassa arktista tutkimusta). Näistä hankkeista 39 hankkeessa mukana oli tiedemaailman ulkopuolisia tahoja. On erityisen merkittävää, että useissa hankkeissa tehtiin tieteellistä yhteistyötä Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa.

Siniseen talouteen liittyvät tarpeet on liikkuvuuden parantamiseksi otettava huomioon EU:n toimenpiteissä, joilla lisätään taitojen, osaamisen ja pätevyyksien tunnustamista ja läpinäkyvyyttä, sekä niihin liittyvissä välineissä, kuten eurooppalainen tutkintojen viitekehys[30], eurooppalaisen taito-, osaamis- ja ammattiluokittelun (ESCO) portaali, europassi[31] sekä laadunvarmistus- ja opintosuoritusjärjestelmät.

Lisämahdollisuuksia siniseen talouteen liittyvien taitojen kehittämiseksi ja tiiviimmän yhteistyön luomiseksi korkea-asteen koulutuksen ja yksityisen sektorin välille tarjoaa Erasmus-ohjelmaan kuuluva uusi järjestelmä eli osaamisyhteenliittymät. Osaamisyhteenliittymät ovat jäsenneltyjä kumppanuuksia, jotka kokoavat yhteen toimijoita korkea-asteen oppilaitoksista ja yrityksistä edistämään innovointia korkea-asteen koulutukseen ja tällaisen koulutuksen välityksellä.

Alakohtainen taitoyhteenliittymä voisi myös olla avuksi kuromalla kiinni kuilua oppimisen/koulutuksen ja työmarkkinoiden välillä. Vuonna 2013 EU tuki neljää pilottimuotoista alakohtaista taitoyhteenliittymää edistääkseen vuoropuhelua, jotka käydään eri toimialojen ja niiden tahojen välillä, jotka ovat mukana oppimis- ja koulutusjärjestelmien suunnittelussa, hyväksymisessä, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Alakohtaisten taitoyhteenliittymien tarkoituksena on suunnitella ja toteuttaa yhteisiä opetussuunnitelmia ja menetelmiä, jotka antavat opiskelijoille työmarkkinoiden kaipaamia taitoja. Komissio rohkaisee sinisen talouden sidosryhmiä hakemaan mukaan osaamisyhteenliittymiin ja alakohtaisiin taitoyhteenliittymin.

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti ja sen osaamis- ja innovaatioyhteisöt tuovat yhteen keskeisiä toimijoita korkeakouluista, tutkimusalalta ja yrityksistä edistämään innovointia osaamiskolmion täysimääräisen integroinnin avulla. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti on tähän mennessä perustanut kolme osaamis- ja innovaatioyhteisöä ilmastonmuutokseen, kestävään energiaan sekä tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviin haasteisiin vastaamiseksi. Horisontti 2020 -ohjelman osana on suunnitteilla viisi uutta osaamis- ja innovaatioyhteisöä tuottamaan innovaatioita terveen elämän ja aktiivisen ikääntymisen, raaka-aineiden, tulevaisuuden elintarvikkeiden, tehdasteollisuuden arvonlisäyksen ja kaupunkiliikenteen aloilla. Tällä hetkellä suunnitelmissa ei ole perustaa osaamis- ja innovaatioyhteisöä nimenomaan sinistä taloutta varten. Siinä yhteydessä kun valmistellaan strategista innovaatio-ohjelmaa ja tarkistetaan Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin oikeusperustaa vuoden 2020 jälkeistä ajanjaksoa varten komissio tutkii, olisiko erillisen osaamis- ja innovaatioyhteisön perustamisesta sinistä taloutta varten vuoden 2020 jälkeen hyötyä.

5. Päätelmät

Innovointi voi auttaa kehittämään sinistä taloutta tavalla, joka ei ainoastaan lisää kasvua ja työllisyyttä EU:ssa vaan myös ylläpitää meren luonnonvarojen kaupalliseen käyttöön myönnettävää julkista tukea varmistaen samalla meriympäristön suojelun. Alkaneeseen vuosisataan vaikuttaa paljolti se, miten pystymme hallinnoimaan valtameriämme ja niiden luonnonvaroja. Siksi on tärkeää toteuttaa konkreettisia toimia, joilla lisätään tietämystä meristä ja kehitetään teknologioita, jotta voimme kehittää merten taloudellista potentiaalia kestävällä tavalla.

Tässä tiedonannossa ehdotetaan seuraavia toimia:

Toimi || Aikataulu

Otetaan käyttöön kestävä prosessi, jolla varmistetaan, että merialan tiedot ovat yhteentoimivia ja helposti saatavilla ilman käyttörajoituksia (perustuen EMODnettiin, tietojenkeruun puitteisiin, Copernicus-meripalveluun ja WISE-Marineen) || Vuodesta 2014 lähtien

Laaditaan merenpohjan moniresoluutiokartta kaikista Euroopan vesistä || Tammikuu 2020

Luodaan merentutkimuksen tietofoorumi koko Horisontti 2020 -ohjelmaa varten sekä kerätään tietoa kansallisesti rahoitetuista merentutkimushankkeista || Ennen 31. päivää joulukuuta 2015

Luodaan sinisen talouden yritys- ja tiedefoorumi || Ensimmäinen kokous Euroopan merenkulkupäivänä 2015

Kannustaa merten alakohtainen taitoyhteenliittymän perustamiseen || 2014–2016

Komissio toivoo saavansa Euroopan parlamentin, neuvoston ja muiden toimielinten kannanotot tähän tiedonantoon.

[1]               Sininen kasvu – Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet, COM(2012) 494.

[2]               Blue Growth Scenarios and drivers for Sustainable Growth from the Oceans, Seas and Coasts, loppuraportti, tarjouspyyntö nro MARE/2010/01, elokuu 2012.

[3]               Sininen energia – Tarvittavia toimia Euroopan valtamerienergian mahdollisuuksien hyödyntämiseksi vuoteen 2020 mennessä ja sen jälkeen, COM(2014) 8.

[4]               Direktiivi 1999/32/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2012/33/EU. Rikkioksidipäästöjen valvonta-alueella (EU:ssa Itämeri ja Pohjanmeri) meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuus alennetaan 1,50 prosentista 0,10 prosenttiin vuodesta 2015 alkaen ja muilla merialueilla 3,50 prosentista 0,50 prosenttiin vuodesta 2020 alkaen.

[5]               Direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi).

[6]               Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke Innovaatiounioni, KOM(2010) 546 lopullinen.

[7]               Euroopan komission lehdistötiedote MEMO/13/393, 2.5.2013.

[8]               Vuotuinen kasvuselvitys 2014, COM(2013) 800.

[9]               Kuten edellytetään meristrategiadirektiivissä (2008/56/EY) ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi sekä muussa ympäristöpolitiikassa.

[10]             Lähde: Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon valmistelutoimet. Palvelusopimus nro ”MARE/2009/07 – Seabed Mapping – SI2.563144”. Perustuu 6 000 merenpohjatutkimukseen, joista noin 1 000 oli korkean resoluution monisädetutkimuksia.

[11]             Tämän tiedonannon ohessa esitettävässä meriosaamista vuoteen 2020 saakka esittelevässä etenemissuunnitelmassa on arvio hyödyistä.

[12]             Meristrategiadirektiivin ensimmäisestä täytäntöönpanokierroksesta laatimassaan kertomuksessa ”Meristrategiadirektiivin (2008/56/EY) täytäntöönpanon ensimmäinen vaihe – Euroopan komission arviointi ja ohjeet” (COM(2014) 097) komissio toi esille joitakin puutteita arvioinneissa, joita jäsenvaltiot olivat tehneet merivesiensä tilasta.

[13]             Vihreä kirja ”Meriosaaminen 2020 – merenpohjan kartoituksesta meriennusteisiin”, 29. elokuuta, COM(2012) 473.

[14]             Avoin data – Innovoinnin, kasvun ja läpinäkyvän hallinnon moottori, COM(2011) 882.

[15]             http://emodnet.eu/

[16]             Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008 kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta.

[17]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/2/EY, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2007, Euroopan yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta.

[18]             EU Shared Environmental Information System Implementation Outlook, SWD(2013) 18.

[19]             Joukko maailmanlaajuisesti käytettyjä ajelehtivia antureita.

[20]             Neuvoston asetus (EY) N:o 723/2009, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2009.

[21]             Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet, JOIN(2012) 19.

[22]             http://www.earthobservations.org/geoss.shtml

[23]             Yhdennetyn meripolitiikan yleisten asioiden neuvoston kokous, Luxemburg, 24. kesäkuuta 2013.

[24]             Euroopan parlamentin mietintö meriosaaminen 2020 -aloitteesta: merenpohjan kartoituksen parantaminen kalastusta varten (2013/2101(INI)), kalatalousvaliokunta (Esittelijä Maria do Céu Patrão Neves).

[25]             Eurooppalainen strategia merien ja merenkulkualan tutkimusta varten: johdonmukaiset puitteet eurooppalaisella tutkimusalueella harjoitettavalle tutkimukselle merien kestävän käytön tukemiseksi, KOM(2008) 534.

[26]             Päätös N:o 1386/2013.

[27]             Kuten kansalliset yhteyspisteet ja Yritys-Eurooppa-verkosto.

[28]             Meriä ja valtameriä käsittelevän yhteisen ohjelma-aloitteen välityksellä.

[29]             EU:n laivanrakennusteollisuuden sidosryhmien Leadership 2020 -raportin mukaan tuotteet ovat yhä monimutkaisempia, mikä on aiheuttanut lisäkysyntää hyvin ammattitaitoisista työntekijöistä. Näin ollen suurella osalla toimialoista on huomattava pula pätevästä henkilöstöstä, mikä rajoittaa kasvua.

[30]             Eurooppalainen tutkintojen viitekehys tekee kansallisista tutkinnoista helpompiselkoisia koko Euroopassa.

[31]             Aloite, jolla halutaan selkeyttää ja helpottaa hyvän kuvan saamista taidoista ja pätevyyksistä.

Top