EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 31999Y0618(01)

Neuvoston päätöslauselma, annettu 28 päivänä toukokuuta 1999, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan rikosoikeudellisen suojan vahvistamisesta euron käyttöönoton yhteydessä

OJ C 171, 18.6.1999, p. 1–2 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

In force

31999Y0618(01)

Neuvoston päätöslauselma, annettu 28 päivänä toukokuuta 1999, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan rikosoikeudellisen suojan vahvistamisesta euron käyttöönoton yhteydessä

Virallinen lehti nro C 171 , 18/06/1999 s. 0001 - 0002


NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 28 päivänä toukokuuta 1999,

rahanväärennyksen estämiseksi annettavan rikosoikeudellisen suojan vahvistamisesta euron käyttöönoton yhteydessä

(1999/C 171/01)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen,

muistuttaa mieliin euron käyttöönotosta 3 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 974/98(1), jossa vahvistetaan, että euromääräinen käteinen raha lasketaan liikkeeseen 1 päivästä tammikuuta 2002 lukien, ja velvoitetaan osallistuvat jäsenvaltiot säätämään oikeasuhteiset seuraamukset väärien euroseteleiden ja -metallirahojen valmistamisesta ja niiden väärentämisestä,

ottaa huomioon 23 päivänä heinäkuuta 1998 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan keskuspankille: "Euron suojelu, väärentämisen torjunta",

ottaa huomioon 17 päivänä marraskuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman 23 päivänä heinäkuuta 1998 annetusta komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan keskuspankille: "Euron suojelu, väärentämisen torjunta"(2),

ottaa huomioon 7 päivänä heinäkuuta 1998 annetun Euroopan keskuspankin suosituksen toimenpiteistä eurosetelien ja -metallirahojen oikeudellisen aseman turvaamiseksi(3),

katsoo, että euroon liittyy aivan erityinen väärennysriski sen maailmanlaajuisen merkityksen vuoksi,

on tietoinen siitä, että jo nyt on tullut esille euroon kohdistuvia vilpillisiä toimia, ja

olisi varmistuttava siitä, että euro suojataan aiheellisella tavalla kaikissa jäsenvaltioissa tehokkain rikosoikeudellisin toimenpitein jo ennen kuin eurorahojen liikkeeseenlasku alkaa 1 päivänä tammikuuta 2002,

ON ANTANUT SEURAAVAN PÄÄTÖSLAUSELMAN:

A. Väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehty kansainvälinen yleissopimus

1. Neuvosto katsoo, että väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi 20 päivänä huhtikuuta 1929 tehty kansainvälinen yleissopimus, jäljempänä "vuoden 1929 yleissopimus", muodostaa kaikille Euroopan unionin jäsenvaltioille yhteisen vähimmäisnormiston rahanväärennyksen estämiseksi annettavalle rikosoikeudelliselle suojalle.

2. Neuvosto panee tyytyväisenä merkille, että ne jäsenvaltiot, jotka eivät vielä ole yleissopimuksen osapuolia, ovat ilmoittaneet aikovansa liittyä yleissopimukseen.

3. Asetuksen (EY) 974/98 mukaisesti rahaliitossa laillisina maksuvälineinä olevat eurosetelit ja - metallirahat ovat "rahaa", jota tarkoitetaan:

a) vuoden 1929 yleissopimuksen 2 artiklassa;

b) rahanväärennystä koskevissa jäsenvaltioiden rikosoikeudellisissa säännöksissä.

B. Euroopan unionin oikeudellinen väline rikosoikeudellisen suojan vahvistamisesta rahanväärennyksen estämiseksi euron käyttöönottoa silmällä pitäen

Neuvosto katsoo, että A osan 1 kohdassa tarkoitetun vähimmäisnormiston pohjalta olisi laadittava velvoittava Euroopan unionin oikeudellinen väline ottaen huomioon seuraavat suuntaviivat:

1. Toimivaltaisten viranomaisten oikeutta rahan liikkeeseen laskemiseen rikkoen valmistetun rahan osalta vuoden 1929 yleissopimuksen 3 artiklassa ja tulevassa Euroopan unionin oikeudellisessa välineessä tarkoitettujen toimien olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa rangaistavia tekoja.

2. a) Väärän rahan kuljettaminen ja maastavienti sen liikkeeseen laskemiseksi olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa rangaistava teko.

b) Jäsenvaltioita pyydetään tutkimaan, olisiko muista väärän rahan hallussapidon muodoista sen liikkeeseen laskemisen aikomuksessa tehtävä rangaistavia tekoja.

3. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että:

a) vuoden 1929 yleissopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut kohteet koskevat myös yksittäisiä rahanväärennyksen estämiseksi tarkoitettuja yksityiskohtia (esimerkiksi hologrammeja);

b) vuoden 1929 yleissopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa mainittujen välineiden lisäksi mukaan voidaan ottaa kaikki erityisesti rahanväärennykseen tarkoitetut välineet, kuten esimerkiksi tietokoneohjelmat;

c) vuoden 1929 yleissopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen toimien lisäksi rahanväärennykseen erityisesti tarkoitettujen välineiden hallussapito rikollisessa tarkoituksessa on rangaistava teko.

4. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kaikista vuoden 1929 yleissopimuksen 3 artiklassa ja tulevassa Euroopan unionin oikeudellisessa välineessä tarkoitetuista rikoksista tehokkaat, oikeasuhteiset ja vakuuttavat seuraamukset mukaan lukien vapausrangaistukset, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen.

5. Olisi toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että väärän rahan valmistamisesta, ainakin väärän eurorahan valmistamisesta, olisi voitava saataa vastuuseen ainakin kaikissa euron käyttöön ottavissa jäsenvaltioissa rikoksentekijän kansalaisuudesta ja rikoksen tekopaikasta riippumatta. Tulevassa Euroopan unionin oikeudellisessa välineessä olisi käsiteltävä lainkäyttövaltaan liittyviä ristiriitoja.

C. Yhteistyö

Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tarkastelemaan, onko tarpeen vahvistaa nykyisiä toimenpiteitä tehokkaan yhteistyön tekemiseksi Euroopan keskuspankin ja Euroopan poliisiviraston (Europol) tuella euron väärentämistä koskevien rikosten vastustamiseksi.

D. Kiireelliset toimenpiteet

Neuvosto kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan sen, että ennen 1 päivää tammikuuta 2002 tehdyt tulevia euroseteleitä ja -metallirahoja koskevat vuoden 1929 yleissopimuksen 3 artiklassa tarkoitetut teot ovat asianmukaisin rikosoikeudellisin seuraamuksin rangaistavia.

(1) EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1.

(2) EYVL C 379, 7.12.1998, s. 39.

(3) EYVL C 11, 15.1.1999, s. 13.

Top