52001PC0592

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI meriliikennettä koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän perustamisesta (komission EY:n perustamissopimuksen 250 (2) artiklan nojalla esittämä)

PERUSTELUT

1. Euroopan parlamentti hyväksyi 14. kesäkuuta 2001 pitämässään istunnossa komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi meriliikennettä koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän perustamisesta. Parlamentti teki kuitenkin komission ehdotukseen joukon tarkistuksia. Myös talous- ja sosiaalikomitea ja alueiden komitea tukivat lainsäädäntöehdotusta.

Euroopan parlamentti hyväksyy komission ehdotuksen keskeiset osat.

Parlamentti on kuitenkin tehnyt lukuisia tarkistuksia. Näiden tarkistusten pohjalta komissio ehdottaa joidenkin uusien näkökohtien lisäämistä alkuperäiseen tekstiin.

2. Komissio on valmis sisällyttämään tekstiin tarkistukset, joilla pyritään parantamaan ja selkeyttämään komission ehdotuksen nykyistä tekstiä. Erityisesti komissio pitää hyödyllisinä tarkistuksia, joissa ehdotetaan direktiivin eräiden osien lujittamista:

* Jäsenvaltion satamassa käyvien tai jäsenvaltion lipun alla kulkevien alusten velvollisuus osallistua meriliikennepalveluihin laajennetaan palveluihin, joiden toimivalta ulottuu kyseiden valtion aluevesien ulkopuolelle.

* Direktiivin nojalla vaadittavien tietojen käsittelyyn käytettävien laitteiden ja maalla sijaitsevien laitteistojen on pystyttävä vaihtamaan tällaisia tietoja muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien rannikkoasemien kanssa.

* Alusten pakollista varustamista mustilla laatikoilla (matkatietojen tallentimilla) koskevaa vaatimusta täydennetään velvoitteella, jonka mukaan tällaisilla laitteilla kerättyjä tietoja on käytettävä onnettomuustutkinnassa.

* Kaikille tietyllä alueella oleville aluksille voidaan antaa suositus olla lähtemättä satamasta poikkeuksellisen huonoissa sääolosuhteissa, ja lisäksi näitä toimenpiteitä laajennetaan miehistön ja matkustajien turvallisuuden suojelemiseksi.

* Hätäsataman käsitettä laajennetaan siten, että se kattaa myös muut suojapaikat, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava tätä koskevista suunnitelmista komissiolle tietyssä määräajassa.

* Direktiivin täytäntöönpanosta on tehtävä perusteellinen arviointi, jossa arvioidaan erityisesti perustetun järjestelmän tehokkuutta ja ehdotetaan asianmukaisia parannuksia direktiiviin. Komissio on kuitenkin muuttanut parlamentin ehdottamaa aikataulua, koska kokemus on osoittanut, että direktiivin soveltamispäivän ja sen arvioinnin välillä on oltava riittävän pitkä aika, jotta käytännön täytäntöönpanosta voidaan saada kattavia tietoja. Lisäksi ehdotettu direktiivi sisältää useita erilaisia täytäntöönpanoajankohtia; tämä koskee erityisesti alusten pakollista varustamista AIS- ja VDR-järjestelmillä (jälkimmäisten osalta viimeinen määräaika on 1. tammikuuta 2008). Arviointi on suoritettava kahdessa vaiheessa direktiivin asteittaisen täytäntöönpanon takia. Komissio on lisäksi selvyyden vuoksi siirtänyt direktiivin arviointia koskevat pitkät ja monimutkaiset säännökset uuteen liitteeseen VI.

Neuvosto hyväksyi 28. kesäkuuta 2001 antamassaan yhteisessä näkemyksessä joukon komission ehdotusta koskevia muutoksia, joiden tavoitteet ovat samanlaisia kuin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymien tarkistusten. Hyväksyessään parlamentin tarkistukset komissio on samalla ottanut huomioon neuvoston hyväksymät vastaavat muutokset, jotta toimielinten olisi helpompi päästä yksimielisyyteen ehdotetusta direktiivistä.

3. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä eräitä parlamentin direktiiviin ehdottamia muutoksia, erityisesti seuraavista syistä:

* Eräät tarkistukset ovat ehdotetun direktiivin kannalta tarpeettomia:

- komissio voi hyväksyä tavoitteen, jonka mukaan Itämeren haavoittuvuus on tunnustettava ja että IMOn hyväksyttäväksi on annettava aluetta koskeva alusten pakollinen ilmoitusjärjestelmä, mutta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa ehdotuksen 20 artiklan c kohdassa mainitulla velvoitteella laajentaa yhteisön meriliikenteen seurantajärjestelmän kattavuutta,

- tarkistus, jonka mukaan avomerellä jäsenvaltion rannikon edustalla kulkevien, vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavien alusten on ilmoitettava tietoja reittinsä varrella oleville pakollisille ilmoitusjärjestelmille, sisältyy jo 5 artiklaan, joka on muotoiltu uudestaan tässä muutetussa ehdotuksessa,

- hätäsatamia koskevien suuntaviivojen laatiminen on IMOssa jatkuva prosessi, eikä sitä varten tarvita erityistä säännöstä direktiiviin.

* Eräät tarkistukset koskevat erityisen monimutkaisia kysymyksiä, kuten merihädässä olevan aluksen vastaanotosta aiheutuvien kustannusten korvaamista tai velvollisuutta, jonka mukaan alusten on oltava vakuutettuja niiden saapuessa satamaan hätätilanteissa. Komission mielestä olisi ennenaikaista sisällyttää direktiiviin tällaisia säännöksiä ilman niiden oikeudellisten ja käytännöllisten seurausten asianmukaista arviointia.

* Satamien varustaminen voimakkaiden merihinaajien kaltaisilla erityislaitteilla huonoissa sääolosuhteissa toteutettavien toimenpiteiden yhteydessä sekä ehdotus joidenkin toimintojen kuten polttoaineen oton rajoittamiseksi rannikkovesillä ovat tekijöitä, joita on arvioitava tapauskohtaisesti tietyn merialueen asettamien tarpeiden pohjalta, eikä niitä siitä syystä pitäisi sisällyttää direktiiviin yleisenä velvoitteena. Samoin jäsenvaltioiden velvollisuus varustaa hätäsatamat hinaajilla ja alusten korjaamiseen tarvittavalla infrastruktuurilla on tekijä, joka vaihtelee paikallisen tilanteen mukaan, mistä syystä jäsenvaltioiden olisi käsiteltävä sitä hädässä olevien alusten vastaanottoa koskevien suunnitelmien yhteydessä.

* Komissio katsoo, että seuraavia tarkistuksia ei ole mielekästä sisällyttää direktiiviin:

- bunkkerikapasiteetin ilmoittaminen, koska se ei anna maissa olevalle toimivaltaiselle viranomaiselle tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon aluksella tosiasiassa on bunkkeripolttoainetta,

- velvollisuutta toimittaa pakollista ilmoitusjärjestelmää käyttäville rannikkoasemille luokituslaitoksen laatima ajan tasalla oleva selonteko on liian vaikea toteuttaa käytännössä, eikä tällaisista tiedoista olisi suoraa operatiivista hyötyä onnettomuustapauksessa,

- aluksen jääluokituksen ilmoittaminen on asia, joka ei kuulu ehdotetun direktiivin soveltamisalaan,

- tarkistukset, joilla aikaistetaan alusten pakollista varustamista automaattisilla tunnistusjärjestelmillä (AIS) koskevia määräaikoja, aiheuttaisivat turhia oikeudellisia ja käytännön vaikeuksia. Direktiiviehdotuksen liitteessä II annetusta aikataulusta on sovittu kansainvälisesti, ja komission tarkoituksena on varmistaa sen yhdenmukainen soveltaminen koko yhteisön alueella ja laajentaa sen soveltaminen kotimaan liikenteen aluksiin.

4. Mustien laatikoiden (VDR) jälkiasentaminen nykyisiin (eli ennen 1. heinäkuuta 2002 rakennettuihin) rahti-aluksiin on tärkeä kysymys, joka on herättänyt paljon keskustelua sekä Euroopan parlamentissa että neuvostossa. Euroopan parlamentin aluepolitiikka-, liikenne- ja matkailuvaliokunta hyväksyi tarkistuksen, jonka mukaan nykyisiin rahti-aluksiin olisi voitava asentaa yksinkertaisemmat VDR-laitteet kansainvälisesti hyväksyttyjen eritelmien pohjalta. Komissio katsoo, että yksinkertaisemman VDR-laitteen asentaminen tällaisiin aluksiin on hyväksyttävää niin kauan kuin kyseinen laite pystyy keräämään ja varastoimaan kaikki onnettomuustutkinnan kannalta tarpeelliset tiedot. Komissio ei voi kuitenkaan hyväksyä sitä, että tällainen velvoite riippuisi pelkästään IMOn tekemästä päätöksestä, ja näin ollen se hylkäsi tarkistuksen tämän osan (kuten teki myös Euroopan parlamentti täysistunnossaan ehdotuksen ensimmäisen käsittelyn yhteydessä).

Komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin tekemät tarkistukset sekä neuvoston 28. kesäkuuta 2001 pitämässään kokouksessa hyväksymän yhteisen näkemyksen ja ehdottaa niiden muutosten lisäksi, joita direktiiviehdotukseen on tehty parlamentin hyväksymien tarkistusten johdosta, liitteen II muuttamista siten, että siinä sovitetaan yhteen komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyvä kaikkien alusten pakollista varustamista koskeva periaate sekä tarve välttää vaarantamasta tällaisen vaatimuksen hyväksyminen IMOssa.

VDR-laitteiden osalta ehdotetut muutokset koostuvat kahdesta keskeisestä osasta:

- 8 artiklaan lisätään uusi kohta, jossa ehdotetun toimenpiteen soveltamisalaa laajennetaan VDR-laitteilla koottujen tietojen varsinaiseen käyttöön. Ehdotukseen on lisätty velvollisuus, jonka mukaan tiedot on annettava asianomaisen jäsenvaltion käyttöön merionnettomuuden sattuessa, sekä velvollisuus, jonka mukaan jäsenvaltioiden on käytettävä kerättyjä tietoja onnettomuustutkinnassa ja julkaistava tutkimuksen tulokset. Tämä lisää huomattavasti komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyvän, alusten varustamista VDR-laitteilla koskevan vaatimuksen vaikutusta.

- liitteen II säännöksiin tehdään muutos, jossa tunnustetaan IMOn keskeinen asema niiden vaatimusten hyväksymisessä, joita sovelletaan VDR-laitteiden jälkiasennuksessa nykyisiin rahti-aluksiin, mutta todetaan, että IMOn päätöksen puuttuessa kaikkien EU:n satamissa käyvien nykyisten rahti-alusten on oltava varustettu VDR-laitteilla komission alkuperäisessä ehdotuksessa vahvistettuihin määräaikoihin mennessä (vuonna 2007 ja 2008).

Näin ollen komissio muuttaa ehdotustaan perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2000/0325 (COD)

Muutettu ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI meriliikennettä koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [1],

[1] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [2],

[2] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [3],

[3] EYVL C , , s. .

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä [4],

[4] EYVL C , , s. .

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Komission 24 päivänä helmikuuta 1993 antamassa tiedonannossa yhteisestä meriturvallisuuspolitiikasta mainitaan yhtenä yhteisön tason tavoitteena sellaisen pakollisen tietojärjestelmän perustaminen, jonka avulla jäsenvaltiot saisivat nopeasti käyttöönsä kaikki tärkeät tiedot vaarallisia ja ympäristöä pilaavia aineita kuljettavien alusten liikkeistä sekä niiden lastien tarkasta sisällöstä.

(2) 13 päivänä syyskuuta 1993 annetulla direktiivillä 93/75/ETY [5] perustettiin järjestelmä, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset saavat tietoja vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavista aluksista, jotka ovat matkalla yhteisön satamiin tai jotka lähtevät yhteisön satamista, sekä merellä sattuneista vaaratilanteista. Direktiivin 13 artiklassa säädetään, että komissio esittää uusia ehdotuksia aiempaa kattavamman ilmoitusjärjestelmän käyttöönotosta yhteisössä; ehdotukset voivat koskea myös jäsenvaltioiden rannikkovesien kautta kulkevia aluksia.

[5] EYVL L 247, 5.10.1993, s. 19.

(3) Yhteisestä meriturvallisuuspolitiikasta 8 päivänä kesäkuuta 1993 annetussa neuvoston päätöslauselmassa [6] todetaan, että yhteisön toimien yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on nimenomaan kattavamman tietojärjestelmän luominen.

[6] EYVL C 271, 7.10.1993, s. 1.

(4) Meriliikennettä koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän perustaminen edistää osaltaan onnettomuuksien ja meren pilaantumisen ehkäisyä sekä näistä ympäristöön, talouteen ja paikallisväestön terveyteen kohdistuvien vaikutusten minimointia. Meriliikenteen ja erityisesti alusten satamissa käynnin hallinnan tehokkuus riippuu myös alusten riittävän hyvissä ajoin ennakkoon tekemistä saapumisilmoituksista.

(5) Euroopan rannikoilla on otettu käyttöön lukuisia alusten pakollisia ilmoitusjärjestelmiä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymien asiaa koskevien sääntöjen mukaisesti. On syytä varmistaa, että yhteisön rannikkovesien kautta kulkevat alukset noudattavat näiden järjestelmien mukaisia ilmoitusvaatimuksia. Näissä alusten tekemissä ilmoituksissa on annettava vähintään tiedot, joiden perusteella rannikkovaltioiden viranomaiset tietävät aluksella olevien henkilöiden lukumäärän, lastin sekä bunkkeripolttoaineet, jotka voivat tietyn tilavuuden ylityttyä aiheuttaa vakavaa pilaantumisvaaraa.

(6) Lisäksi on luotu meriliikennepalveluja ja liikenteen ohjausjärjestelmiä, joilla on merkittävä asema onnettomuuksien ja meren pilaantumisen ehkäisyssä eräillä ruuhkaisilla tai meriliikenteen kannalta vaarallisilla merialueilla. On välttämätöntä, että alukset käyttävät meriliikennepalvelujen tarjoamia palveluja ja noudattavat IMOn hyväksymiin liikenteen ohjausjärjestelmiin sovellettavia sääntöjä.

(7) Aluksilla olevien laitteiden teknisessä kehityksessä on tapahtunut merkittävää edistystä, mikä mahdollistaa alusten automaattisen tunnistuksen (AIS-järjestelmät) alusten valvonnan tehostamiseksi sekä matkatietojen tallentamisen (VDR-järjestelmät eli "mustat laatikot") onnettomuuksien tai vaaratilanteiden jälkeisten tutkimusten helpottamiseksi. Kun otetaan huomioon näiden laitteiden merkitys merionnettomuuksien ehkäisyä koskevan politiikan laadinnassa, niistä on syytä tehdä pakollisia aluksilla, jotka harjoittavat kansallista tai kansainvälistä liikennettä ja käyvät yhteisön satamissa.

(8) Aluksen varustaminen AIS-järjestelmällä ja matkatietojen tallentimella ei yksin riitä estämään onnettomuuksia; aluksen miehistön koulutustaso ja pätevyys ovat yhtä tärkeitä. Jäsenvaltioiden on lisäksi huolehdittava siitä, että maalla olevaa ja erityisesti meriliikennepalveluissa, rannikkoasemilla ja pelastuspalveluissa toimivaa henkilöstöä on riittävästi ja että se on asianmukaisesti koulutettua.

(9) Tarkat tiedot aluksilla kuljetettavista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista sekä muut turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot, kuten tiedot navigointiin liittyvistä vaaratilanteista, ovat olennaisen tärkeä tekijä, kun valmistellaan meren pilaantumisen tai pilaantumisvaaran johdosta toteutettavia toimia, ja ne ovat tärkeitä myös näiden toimien tehokkuuden kannalta. Jäsenvaltioihin saapuvien tai niistä lähtevien alusten on ilmoitettava nämä tiedot kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tai satamaviranomaisille. Alusten, jotka eivät käy yhteisön satamissa, on toimitettava kuljettamiensa vaarallisten aineiden määrää ja laatua koskevat tiedot sekä muut turvallisuuden kannalta merkitykselliset tiedot yhteisön rannikkovaltioiden viranomaisten käyttämille ilmoitusjärjestelmille.

(10) Lasteja koskevien - joskus runsaiden - tietojen siirron ja käytön helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi on suotavaa, että nämä tiedot lähetetään asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle tai satamaviranomaiselle sähköisessä muodossa. Jos käytetään EDI-käytäntöjä, on syytä käyttää ainoastaan direktiivissä mainittuja formaatteja, jotta vältetään yhteensopimattomien standardien epäsuotava lisääntyminen. Samasta syystä myös jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisen tietojenvaihdon on tapahduttava sähköisessä muodossa.

(11) Yhden tai useamman jäsenvaltion satamien välinen säännöllinen liikenne on voitava vapauttaa jokaista matkaa koskevasta ilmoitusvelvollisuudesta, jos kyseiset yritykset ovat luoneet jäsenvaltioita tyydyttävät sisäiset menettelyt, joilla taataan direktiivissä säädettyjen tietojen välitön toimittaminen toimivaltaiselle viranomaiselle.

(12) Jos jäsenvaltio katsoo poikkeuksellisen epäsuotuisten sää- ja meriolosuhteiden vallitessa, että tietyt alukset aiheuttavat vakavaa vaaraa ympäristölle tai miehistön ja matkustajien hengelle ja terveydelle, se voi toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet, satamasta lähtöä koskeva kielto mukaan luettuna, lykätäkseen tällaisten alusten lähtöä satamasta siihen saakka, kunnes tilanne on palautunut normaaliksi. Lisäksi jäsenvaltiot voivat suositella, etteivät epäsuotuisten olosuhteiden vaikutusalueella olevat alukset lähde satamasta. Jäsenvaltioiden on oman harkintavaltansa puitteissa katsottava, että epäsuotuisat olosuhteet vallitsevat, kun kyseessä olevalla alueella on havaittu 10 boforin tai sitä suurempi tuulen voimakkuus ja vastaavat meriolosuhteet.

(13) Eräät alukset saattavat käyttäytymisensä tai kuntonsa takia aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle. Jäsenvaltioiden olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tällaisten alusten valvontaan ja toteutettava kansainvälisen oikeuden mukaisesti riittävät toimenpiteet estääkseen niiden aiheuttamia vaaroja pahenemasta sekä toimitettava hallussaan olevat tällaisia aluksia koskevat tiedot muille jäsenvaltioille, joita asia koskee.

(14) Jäsenvaltioiden on varauduttava merenkulun turvallisuuteen, paikalliseen väestöön ja meri- ja rannikkoympäristöön kohdistuviin vaaroihin, joita saattaa aiheutua tietyistä merellä syntyvistä tilanteista ja meressä ajelehtivista ympäristöä pilaavista lautoista tai esineistä. Alusten päälliköiden on tämän vuoksi ilmoitettava rannikkovaltioiden viranomaisille tällaisista tapahtumista ja annettava kaikki asiaankuuluvat tiedot.

(15) Kun merellä sattuu vaaratilanne tai onnettomuus, kaikkien liikenteeseen osallistuvien tahojen täysimittainen yhteistyö edistää merkittävästi toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien tehokkuutta.

(16) Hätäsatamien, turva-alueiden tai ankkuripaikkojen puutteella saattaa olla vakavia vaikutuksia, jos merellä sattuu onnettomuus. Jäsenvaltioiden olisi tämän vuoksi laadittava suunnitelmat, jotka tarpeen vaatiessa mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan ottaa vastaan niiden satamissa tai muissa suojaisissa paikoissa rannikolla parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

(17) Direktiivin tehokkuus riippuu olennaisesti siitä, että jäsenvaltiot valvovat tiukasti sen täytäntöönpanoa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on asianmukaisten tarkastusten avulla varmistettava, että direktiivin vaatimusten mukaisesti luodut viestintäyhteydet toimivat tyydyttävällä tavalla. On myös otettava käyttöön ennaltaehkäiseviä seuraamuksia sen varmistamiseksi, että kaikki asianomaiset tahot noudattavat direktiivissä säädettyjä ilmoitusvelvollisuuksia tai tiettyjen laitteiden asentamista koskevia velvollisuuksia.

(18) On tarpeen luoda jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyökehys meriliikennettä koskevan seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän toteuttamisen edistämiseksi kehittämällä riittävät viestintäyhteydet jäsenvaltioiden viranomaisten ja satamien välille. Lisäksi on täydennettävä alusten tunnistus- ja seurantajärjestelmän kattavuutta sellaisilla yhteisön merialueilla, joilla se on vielä riittämätön. Yhteisön merialueilla on myös luotava tiedonhallintakeskuksia, joiden avulla helpotetaan liikenteen seurantaan ja direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien hyödyllisten tietojen vaihtoa tai yhteiskäyttöä. Euroopan meriturvallisuusviraston perustaminen asetuksella ../../EY edistää osaltaan näiden tavoitteiden saavuttamista.

(19) Direktiivin tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen, että komissiota avustaa jäsenvaltioiden edustajista koostuva komitea. Koska tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [7] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, niistä on päätettävä noudattaen mainitun päätöksen 5 artiklassa määrättyä sääntelymenettelyä.

[7] EYVL L 184 , 17.7.1999, s. 23.

(20) Tämän direktiivin tiettyjä säännöksiä saattaa olla tarpeellista muuttaa kansainvälisten asiakirjojen kehityksen vuoksi ja tämän direktiivin täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella. Tällaisia muutoksia voidaan ehdottaa myös tämän direktiivin täytäntöönpanosta laadittavan yksityiskohtaisen selvityksen perusteella.

(21) Direktiivin 93/75/ETY säännöksiä vahvistetaan, laajennetaan ja muutetaan merkittävästi tällä direktiivillä. Tästä syystä direktiivi 93/75/ETY on syytä kumota.

(22) Toissijaisuusperiaate huomioon ottaen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi on sopiva sääntelyväline, koska se tarjoaa puitteet tässä direktiivissä säädettyjen velvollisuuksien ja menettelyjen yhdenmukaiselle ja pakolliselle soveltamiselle jäsenvaltioissa, mutta jättää jäsenvaltioille oikeuden päättää omaan sisäiseen järjestelmäänsä parhaiten sopivista täytäntöönpanokeinoista,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tarkoitus

Tämän direktiivin tarkoituksena on perustaa yhteisöön meriliikenteen seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmä, jolla pyritään parantamaan merenkulun turvallisuutta ja tehokkuutta ja ehkäisemään alusten aiheuttamaa meren pilaantumista.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan 300 bruttorekisteritonnin tai sitä suurempiin aluksiin.

2. Riippumatta siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä direktiiviä ei sovelleta:

a) sota-aluksiin, sotalaivaston apualuksiin tai muihin aluksiin, jotka ovat jäsenvaltion omistuksessa tai käytössä ja joita käytetään ei-kaupallisiin julkisiin palveluihin

b) alle 45-metrisiin kalastusaluksiin sekä huvialuksiin

c) alle 5 000 tonnin bunkkereihin, alusten varastoihin ja varusteisiin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'liikenteenharjoittajalla' aluksen omistajia tai käyttäjäyhtiöitä;

b) 'asiamiehellä' henkilöä, jolla on valtuudet tai lupa toimittaa tietoja aluksen liikenteenharjoittajan nimissä;

c) 'laivaajalla' henkilöä, joka on tehnyt tai jonka nimissä tai lukuun on tehty kuljettajan kanssa sopimus tavaran kuljettamisesta meritse;

d) 'yhtiöllä' SOLAS-yleissopimuksen IX luvun 1 säännön 2 kohdassa tarkoitettua yhtiötä;

e) 'aluksella' kaikkia merialuksia tai -kulkuneuvoja;

f) 'vaarallisilla aineilla':

- IMDG-koodissa mainittuja aineita,

- IBC-koodin 17 luvussa lueteltuja vaarallisia nesteitä,

- IGC-koodin 19 luvussa lueteltuja nestekaasuja,

- BC-koodin lisäyksessä B tarkoitettuja kiinteitä aineita.

Vaarallisilla aineilla tarkoitetaan myös aineita, joiden kuljetukselle on määritelty asianmukaisia ennakkoehtoja IBC-koodin 1.1.3 kohdan tai IGC-koodin 1.1.6 kohdan mukaisesti.

g) 'ympäristöä pilaavilla aineilla':

- öljyjä sellaisina kuin ne on määritelty Marpol-yleissopimuksen liitteessä 1,

- haitallisia nestemäisiä aineita sellaisina kuin ne on määritelty Marpol-yleissopimuksen liitteessä 2,

- vahingollisia aineita sellaisina kuin ne on määritelty Marpol-yleissopimuksen liitteessä 3;

h) 'kuljetusvälineellä' tavaroiden maantiekuljetuksiin tarkoitettua ajoneuvoa, tavaroiden rautatiekuljetuksiin tarkoitettua vaunua, konttia, säiliöajoneuvoa, säiliövaunua tai siirrettävää säiliötä;

i) 'asiaa koskevilla kansainvälisillä asiakirjoilla' seuraavia asiakirjoja sellaisina kuin ne ovat voimassa tämän direktiivin antamisajankohtana:

- 'Marpol-yleissopimus', alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehty kansainvälinen yleissopimus ja sen vuonna 1978 tehty pöytäkirja

- 'SOLAS-yleissopimus', ihmishengen turvallisuudesta merellä tehty kansainvälinen yleissopimus sekä siihen liittyvät pöytäkirjat ja muutokset

- alusten kantokyvystä vuonna 1969 tehty kansainvälinen yleissopimus

- öljyonnettomuuden aiheuttaman pilaantumisen tai pilaantumisvaaran takia avomerellä toteutettavista toimista vuonna 1969 tehty kansainvälinen yleissopimus sekä muiden aineiden kuin öljyn aiheuttaman pilaantumisen takia avomerellä toteutettavista toimista vuonna 1973 tehty pöytäkirja

- 'ISM-koodi', kansainvälinen turvallisuusjohtamissäännöstö

- 'IMDG-koodi', vaarallisten aineiden kansainvälinen merenkulkualan kuljetussäännöstö

- 'IBC-koodi', vaarallisia kemikaaleja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskeva IMOn kansainvälinen säännöstö

- 'IGC-koodi', nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakentamista ja varustamista koskeva IMOn kansainvälinen säännöstö

- 'BC-koodi', kiinteiden irtolastien turvallisia kuljetuskäytäntöjä koskeva IMOn säännöstö

- 'INF-koodi', säteilytetyn ydinpolttoaineen, plutoniumin ja korkea-aktiivisten jätteiden turvallista kuljettamista aluksilla olevissa säiliöissä koskeva IMOn säännöstö

- 'IMOn päätöslauselma A.851 (20)', Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 851 (20), joka käsittelee alusten ilmoitusjärjestelmiä ja ilmoitusvaatimuksia koskevia yleisiä periaatteita, mukaan lukien suuntaviivat siitä, kuinka ilmoitetaan sellaisista tapahtumista, joissa on mukana vaarallisia aineita, vahingollisia aineita ja/tai merta pilaavia aineita;

j) 'osoitteella' nimeä ja yhteystietoja, joiden avulla voidaan tarvittaessa luoda yhteys liikenteenharjoittajan, asiamiehen, satamaviranomaisten, toimivaltaisten viranomaisten tai minkä tahansa muun valtuutetun henkilön tai elimen välille, jolla on yksityiskohtaisia tietoja aluksen lastista;

k) 'toimivaltaisilla viranomaisilla' viranomaisia ja organisaatioita, jotka jäsenvaltiot ovat valtuuttaneet vastaanottamaan ja välittämään tämän direktiivin nojalla ilmoitettuja tietoja;

l) 'satamaviranomaisilla' toimivaltaisia satamaviranomaisia, jotka jäsenvaltiot ovat valtuuttaneet vastaanottamaan ja välittämään tämän direktiivin nojalla ilmoitettuja tietoja;

m) 'rannikkoasemalla' jäsenvaltioiden tämän direktiivin nojalla nimeää elintä, joka voi olla meriliikennepalvelu tai maalla sijaitseva laitteisto, joka vastaa IMOn hyväksymästä pakollisesta ilmoitusjärjestelmästä, tai elin, joka vastaa etsintä- ja pelastustoimien tai meren pilaantumisen ehkäisyä koskevien toimien koordinoinnista;

n) 'suojapaikalla' satamaa, sataman osaa tai muuta suojaavaa kiinnityspaikkaa tai ankkuripaikkaa tai muuta suojaista aluetta, jonka jäsenvaltio on osoittanut hädässä olevien alusten vastaanottoa varten.

I JAKSO - Alusten ilmoittaminen ja seuranta yhteisön vesillä

4 artikla Ennakkoilmoitus saapumisesta yhteisön satamiin

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisön alueella sijaitsevaan satamaan matkalla olevat alukset ilmoittavat saapumisestaan satamaviranomaiselle:

a) vähintään 48 tuntia ennen saapumista, jos käyntisatama on tiedossa, tai

b) heti kun käyntisatama tiedetään, jos tieto ei ole saatavilla 48 tuntia ennen saapumista, tai

c) viimeistään silloin, kun alus lähtee edellisestä satamasta, jos matkan kesto on alle 48 tuntia.

5 artikla Osallistuminen pakollisiin ilmoitusjärjestelmiin

1. Asianomaisen jäsenvaltion on seurattava sitä ja toteutettava kaikki tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki alukset, jotka saapuvat sellaisen pakollisen ilmoitusjärjestelmän alueelle, jonka IMO on hyväksynyt SOLAS-yleissopimuksen V luvun 11 säännön mukaisesti ja jota yksi tai useampi valtio, joista ainakin yksi on jäsenvaltio, käyttää IMOn laatimien asiaa koskevien suuntaviivojen ja vaatimusten mukaisesti, noudattavat kyseistä järjestelmää ilmoittamalla vaadittavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta vaatia lisätietoja IMOn päätöslauselman A.851(20) mukaisesti.

2. Alusten tekemiin ilmoituksiin on sisällyttävä vähintään liitteessä I olevassa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

5 a artikla Automaattiset tunnistusjärjestelmät

1. Kaikkien yhteisön satamissa käyvien alusten on liitteessä II olevassa 1 kohdassa esitetyn aikataulun mukaisesti oltava varustettu automaattisella tunnistusjärjestelmällä, joka vastaa IMOn laatimia suoritusarvostandardeja ja pystyy lähettämään liitteessä I olevassa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niillä on liitteessä II olevassa 1 kohdassa esitetyssä aikataulussa ilmoitetun määräajan kuluessa riittävät laitteet ja maalla sijaitsevat laitteistot edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottoa ja käsittelyä varten.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden vastuulle annettuja meriliikennepalveluja ja meriliikenteen ohjausjärjestelmiä varten on olemassa määrältään ja koulutukseltaan riittävä henkilöstö ja asianmukaiset viestintävälineet ja alusten seurantavälineet ja että ne toimivat asiaa koskevien IMOn suuntaviivojen mukaisesti.

6 artikla Meriliikenteen ohjausjärjestelmien käyttö

1. Jäsenvaltioiden on seurattava sitä ja toteutettava kaikki tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki alukset, jotka saapuvat sellaisen pakollisen meriliikenteen ohjausjärjestelmän alueelle, jonka IMO on hyväksynyt SOLAS-yleissopimuksen V luvun 10 säännön mukaisesti ja jonka toiminnasta vastaa yksi tai useampi valtio, joista ainakin yksi on jäsenvaltio, käyttävät järjestelmää IMOn laatimien asiaa koskevien suuntaviivojen ja vaatimusten mukaisesti.

2. Jos jäsenvaltioilla on käytössä niiden vastuulla oleva meriliikenteen ohjausjärjestelmä, jota IMO ei ole hyväksynyt, niiden on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon IMOn laatimat suuntaviivat ja vaatimukset ja julkistettava meriliikenteen ohjausjärjestelmän turvallisen ja tehokkaan käytön kannalta tarpeelliset tiedot.

6 a artikla Meriliikennepalvelujen noudattamisen valvonta

Jäsenvaltioiden on seurattava sitä ja toteutettava kaikki tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että:

1. alukset, jotka saapuvat sellaisen IMOn laatimiin suuntaviivoihin perustuvan meriliikennepalvelun soveltamisalueelle, jonka toiminnasta vastaa omilla aluevesillään yksi tai useampi valtio, joista ainakin yksi on jäsenvaltio, osallistuvat kyseiseen meriliikennepalveluun ja noudattavat sitä koskevia sääntöjä;

2. jäsenvaltion lipun alla kulkevat alukset tai johonkin yhteisön jäsenvaltion satamaan matkalla olevat alukset, jotka saapuvat tällaisen IMOn laatimiin suuntaviivoihin perustuvan meriliikennepalvelun soveltamisalueelle jäsenvaltion aluevesien ulkopuolella, noudattavat kyseistä meriliikennepalvelua koskevia sääntöjä;

3. kolmannen maan lipun alla kulkevat alukset, jotka eivät ole matkalla mihinkään yhteisön jäsenvaltion satamaan, mutta jotka saapuvat meriliikennepalvelun soveltamisalueelle jäsenvaltion aluevesien ulkopuolella, noudattavat mahdollisuuksien mukaan kyseistä meriliikennepalvelua koskevia sääntöjä. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava kyseessä olevalle lippuvaltioille kaikista tällaisten sääntöjen ilmeisistä vakavista rikkomisista kyseisen meriliikennepalvelun alueella.

7 artikla Alusten ilmoitusjärjestelmien, meriliikenteen ohjausjärjestelmien ja meriliikennepalvelujen infrastruktuuri

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat ja asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne hankkivat liitteessä II olevassa 1 kohdassa esitettyä aikataulua vastaavassa ajassa asteittain käyttöönsä riittävät laitteet ja maalla sijaitsevat laitteistot AIS-tietojen vastaanottoa ja käsittelyä varten ottaen huomioon ilmoitusten lähettämiseen tarvittavan kuuluvuusalueen.

2. Kaikkien tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämien laitteiden ja maalla sijaitsevien laitteistojen rakentaminen on saatettava päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianmukaiset laitteet tietojen välittämiseksi jäsenvaltioiden kansallisille järjestelmille ja vaihtamiseksi niiden välillä ovat toiminnassa viimeistään vuoden kuluttua edellä mainitusta määräajasta.

8 artikla Matkatietojen tallentimet (mustat laatikot)

1. Yhteisön satamissa käyvien alusten on oltava varustettu matkatietojen tallentimella (mustalla laatikolla) liitteessä II olevassa 2 kohdassa vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Neuvoston direktiivin 1999/35/EY [8] 4 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti ro-ro-aluksille tai suurnopeusmatkustaja-aluksille mahdollisesti myönnetyt vapautukset päättyvät tämän direktiivin voimaantulopäivänä.

[8] EYVL L 138, 1.6.1999, s. 1.

Matkatietojen tallentimella on voitava tallentaa kyseessä olevan aluksen sijaintia, liikkeitä, fyysistä tilaa, hallintaa ja ohjausta koskevat asiaankuuluvat tiedot varmalla tavalla ja uudelleen luettavissa olevassa muodossa, ja sen avulla nämä tiedot on voitava antaa merionnettomuuden tutkintaan osallistuvan jäsenvaltion käyttöön.

2. Tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kerätyt tiedot on annettava asianomaisen jäsenvaltion käyttöön jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä tapahtuneen merionnettomuuden jälkeistä tutkintaa varten. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näitä tietoja käytetään tutkinnassa ja analysoidaan yhdessä muiden olennaisten tutkintatietojen kanssa. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tutkinnan tulokset julkaistaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun tutkinta on saatu päätökseen.

II JAKSO - Aluksilla olevien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden ilmoittaminen (Hazmat)

9 artikla Laivaajan velvollisuudet

Vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita saa tarjota kuljetettavaksi tai lastata alukseen jonkin jäsenvaltion satamassa ainoastaan, jos aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle on tehty ilmoitus, josta käyvät ilmi vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden tarkat tekniset nimitykset, mahdolliset Yhdistyneiden kansakuntien käyttämät numerot, vaaraluokat sekä kyseisten aineiden määrät ja, jos aineita kuljetetaan muissa kuljetusvälineissä kuin säiliöissä, näiden kuljetusvälineiden tunnistenumerot.

Laivaajan velvollisuutena on toimittaa aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle tässä direktiivissä edellytetty ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.

10 artikla

Vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavien alusten tekemät ilmoitukset

1. Jonkin jäsenvaltion satamasta lähtevän, vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavan aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on ilmoitettava viimeistään aluksen lähtöhetkellä liitteessä III tarkoitetut tiedot kyseisen jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. Yhteisön ulkopuolella sijaitsevasta satamasta tulevan ja yhteisössä sijaitsevaan satamaan tai jonkin jäsenvaltion aluevesillä sijaitsevaan ankkuripaikkaan matkalla olevan, vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita kuljettavan aluksen liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai päällikön on ilmoitettava liitteessä III tarkoitetut tiedot sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa ensimmäinen määräsatama tai ankkuripaikka sijaitsee, viimeistään silloin, kun alus lähtee lastaussatamasta, tai heti kun määräsatama tai ankkuripaikka on tiedossa, jos tätä tietoa ei ole lähtöhetkellä saatavilla.

3. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön menettelyn, jossa edellisissä kohdissa tarkoitetun aluksen liikenteenharjoittajalle, asiamiehelle tai päällikölle annetaan lupa ilmoittaa liitteessä III luetellut tiedot tapauksesta riippuen joko yhteisössä sijaitsevan lähtösataman tai yhteisössä sijaitsevan määräsataman satamaviranomaiselle.

Käyttöön otetulla menettelyllä on taattava, että toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa saada liitteessä III tarkoitetut tiedot käyttöönsä milloin tahansa. Tästä syystä toimivaltaisen satamaviranomaisen on säilytettävä liitteessä III lueteltuja tietoja riittävän pitkän ajan, jotta niitä voidaan käyttää merionnettomuuden tai vaaratilanteen sattuessa. Satamaviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta se voi toimittaa kyseiset tiedot viipymättä sähköisessä muodossa toimivaltaiselle viranomaiselle tämän esittämästä pyynnöstä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

4. Liikenteenharjoittajan, asiamiehen tai aluksen päällikön on toimitettava liitteessä III olevassa 3 kohdassa tarkoitetut lastitiedot satamaviranomaiselle tai toimivaltaiselle viranomaiselle sähköisessä muodossa. Jos tietojen välittämiseen käytetään EDI-viestejä, on käytettävä liitteessä IV tarkoitettuja EDIFACT-viestiformaatteja.

11 artikla Sähköinen tietojenvaihto jäsenvaltioiden välillä

Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä varmistaakseen liitteessä III tarkoitettujen tietojen hallintaan käytettyjen kansallisten järjestelmien yhteenliitettävyyden ja yhteentoimivuuden.

Edellisen alakohdan noudattamiseksi käyttöön otetuilla viestintäjärjestelmillä on oltava seuraavat ominaisuudet:

- tietojenvaihdon on tapahduttava sähköisesti, ja sen on mahdollistettava 10 artiklan mukaisesti ilmoitettujen viestien vastaanotto ja käsittely;

- järjestelmän avulla on voitava toimittaa tietoja mihin vuorokauden aikaan tahansa;

- kunkin jäsenvaltion on voitava toimittaa viipymättä jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyytämät tiedot aluksesta ja sen kuljettamasta vaarallisesta tai ympäristöä pilaavasta lastista.

12 artikla Vapautukset

1. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa alueellaan sijaitsevien satamien välillä tapahtuvan säännöllisen kansallisen liikenteen 10 artiklassa säädetystä velvollisuudesta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

- edellä tarkoitettua säännöllistä liikennettä harjoittavan yhtiön on laadittava luettelo kyseeseen tulevista aluksista ja pidettävä se ajan tasalla ja toimitettava se asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;

- kutakin tehtyä matkaa koskevat liitteessä III luetellut tiedot on voitava antaa toimivaltaisen viranomaisen käyttöön tämän niitä pyytäessä. Yhtiön on luotava sisäinen järjestelmä, jolla varmistetaan mainittujen tietojen toimittaminen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti sähköisessä muodossa toimivaltaiselle viranomaiselle välittömästi niitä koskevan pyynnön vastaanottamisen jälkeen mihin vuorokauden aikaan tahansa.

2. Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti, että edellä 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jos yksikin näistä edellytyksistä jää täyttymättä, jäsenvaltioiden on välittömästi peruutettava kyseistä yhtiötä koskeva vapautus.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo yhtiöistä ja aluksista, joille on myönnetty vapautus tämän artiklan mukaisesti, sekä ilmoitettava kaikista luetteloa koskevista muutoksista.

4. Jos saman yhtiön harjoittama säännöllinen kansainvälinen liikenne koskee kahta tai useampaa jäsenvaltiota, ne voivat toimia yhteistyössä myöntääkseen kyseiselle yhtiölle vapautuksen tässä artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

III JAKSO - Vaarallisten alusten seuranta sekä toimet vaaratilanteiden ja onnettomuuksien sattuessa merellä

13 artikla Alukset, jotka aiheuttavat mahdollista vaaraa merenkululle

1. Seuraavassa esitettyjä perusteita vastaavien alusten katsotaan olevan aluksia, jotka aiheuttavat tässä direktiivissä tarkoitetun mahdollisen vaaran merenkululle tai uhkan ympäristölle:

- alukset, jotka ovat olleet osallisina 14 artiklassa tarkoitetussa merellä tapahtuneessa onnettomuudessa tai vaaratilanteessa

- alukset, jotka ovat jättäneet täyttämättä tällä direktiivillä säädetyt ilmoitusvelvollisuudet

- alukset, jotka ovat rikkoneet jonkin jäsenvaltion vastuulla olevissa meriliikenteen ohjausjärjestelmissä ja meriliikennepalveluissa sovellettavia sääntöjä

- alukset, joiden osalta on olemassa näyttöä tai vakavia epäilyjä siitä, että ne ovat tahallisesti päästäneet öljyä mereen tai muulla tavoin rikkoneet Marpol-yleissopimusta jonkin jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä

- alukset, joilta on evätty pääsy yhteisön satamiin tai joista jokin jäsenvaltio on tehnyt ilmoituksen direktiivin 95/21/EY liitteessä I olevan 1 kohdan mukaisesti.

2. Rannikkoasemien, joilla on edellä 1 kohdassa tarkoitettuja aluksia koskevia tietoja, on välitettävä ne aluksen suunnitellun reitin varrella sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden rannikkoasemille.

3. Jäsenvaltioiden on kansainvälisen oikeuden mukaisesti toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sellaisia edellä 1 kohdassa tarkoitettuja aluksia vastaan, jotka ne ovat itse tunnistaneet tai joista muut jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet niille, ehkäistäkseen tai pienentääkseen merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle aiheutuvaa vaaraa. Niiden on toteutettava direktiiviä 95/21/EY vastaavin edellytyksin kaikki tarpeellisiksi katsomansa tarkastukset tai toimenpiteet, joilla ne voivat osoittaa mahdolliset rikkomukset, jotka koskevat tämän direktiivin säännöksiä tai voimassa olevien kansainvälisten yleissopimusten asiaa koskevia määräyksiä. Niiden on tarvittaessa ilmoitettava toteutettujen toimien tuloksista sille jäsenvaltiolle, joka on toimittanut niille tietoja 2 kohdan mukaisesti.

14 artikla Merellä tapahtuvien vaaratilanteiden ja onnettomuuksien ilmoittaminen

1. Kaikkien merenkulun turvallisuuteen ja henkilöiden tai ympäristön turvallisuuteen kohdistuvien merkittävien vaarojen ehkäisyn tai lieventämisen mahdollistamiseksi kaikkien sellaisten alusten päälliköiden, jotka purjehtivat jonkin jäsenvaltion aluemerellä tai yksinomaisella talousvyöhykkeellä tai avomerellä jonkin jäsenvaltion rannikon edustalla, on välittömästi ilmoitettava kyseisestä maantieteellisestä alueesta vastaavalle rannikkoasemalle:

- kaikista aluksen turvallisuuteen vaikuttavista vaaratilanteista tai onnettomuuksista, kuten yhteentörmäyksestä, karille ajosta, vaurioitumisesta, häiriöstä tai viasta, veden pääsystä alukseen tai lastin siirtymisestä sekä kaikista rungon vioista tai rakenteellista vioista,

- kaikista merenkulun turvallisuutta vaarantavista vaaratilanteista tai onnettomuuksista, kuten häiriöistä, jotka saattavat vaikuttaa aluksen ohjattavuuteen tai merikelpoisuuteen, sekä kaikista vioista, jotka vaikuttavat työntövoimajärjestelmiin tai ohjauslaitteisiin, sähköntuotantolaitteisiin tai navigointi- ja viestintälaitteisiin,

- kaikista tilanteista, jotka saattavat aiheuttaa jonkin jäsenvaltion vesien tai rannikon pilaantumista, kuten ympäristöä pilaavien tuotteiden pääsystä mereen tai tällaisen päästön uhasta sekä kaikista merellä havaituista ympäristöä pilaavien tuotteiden lautoista, konteista tai pakkauksista.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti lähetetyssä ilmoituksessa on mainittava vähintään aluksen nimi, sijainti, lähtösatama, määräsatama, osoite, josta voi saada tietoja aluksella olevista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista , aluksella olevien henkilöiden lukumäärä, vaaratilannetta koskevat yksityiskohtaiset tiedot sekä kaikki IMOn päätöslauselmassa A.851(20) tarkoitetut asiaa koskevat tiedot.

15 artikla Toimenpiteet poikkeuksellisen huonoissa sääolosuhteissa

1. Jos jäsenvaltio katsoo poikkeuksellisen huonojen sää- ja meriolosuhteiden vallitessa, että:

a) tietty alus aiheuttaa todennäköisesti vakavaa vaaraa ihmishengen turvallisuudelle merellä tai vakavaa pilaantumisvaaraa jäsenvaltion meri- tai rannikkoalueille tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueille, se voi toteuttaa kaikki toimenpiteet, mukaan luettuna satamasta lähdön kieltäminen, jotka ovat aiheellisia siihen saakka kunnes on varmistettu, ettei ihmishengelle ja/tai ympäristölle enää aiheudu vaaraa;

b) alusten lähtö voi aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai pilaantumisvaaraa, se voi suositella, etteivät alukset lähde huonojen olosuhteiden vaikutusalueella sijaitsevista satamista.

2. Aluksen päällikön on ilmoitettava yhtiölle 1 kohdassa tarkoitetuista asianmukaisista toimenpiteistä tai suosituksista. Suositukset eivät kuitenkaan rajoita aluksen päällikön oikeutta tehdä SOLAS-yleissopimuksen mukaisesti päätös oman ammatillisen harkintansa perusteella.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asianmukaisten toimenpiteiden tai suositusten on perustuttava jäsenvaltion tunnustaman pätevän säätietopalvelun tekemiin meri- ja sääolosuhteita koskeviin ennusteisiin.

16 artikla Merellä sattuviin vaaratilanteisiin tai onnettomuuksiin liittyvät toimenpiteet

1. Tämän direktiivin 14 artiklassa tarkoitettujen, merellä tapahtuvien vaaratilanteiden tai onnettomuuksien sattuessa jäsenvaltioiden on toteutettava kansainvälisen oikeuden mukaisesti kaikki asianmukaiset toimenpiteet merenkulun turvallisuuden, henkilöiden turvallisuuden tai meri- ja rannikkoympäristön suojelun varmistamiseksi.

Liitteessä V esitetään ei-kattava luettelo toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa tämän artiklan soveltamiseksi.

2. Liikenteenharjoittajan, aluksen päällikön ja aluksella olevien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden omistajan on toimittava täydessä yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa näiden pyynnöstä merellä tapahtuneen vaaratilanteen tai onnettomuuden vaikutusten minimoimiseksi.

3. Jos alukseen sovelletaan kansainvälisen turvallisuusjohtamissäännöstön (ISM-koodin) määräyksiä, sen päällikön on ilmoitettava yhtiölle kaikista merellä tapahtuneista onnettomuuksista tai vaaratilanteista. Saatuaan tiedon tällaisesta tilanteesta yhtiön on välittömästi otettava yhteyttä toimivaltaiseen rannikkoasemaan ja avustettava sitä tarpeen mukaan.

17 artikla t Suojapaikat

Jäsenvaltioiden on laadittava - kuultuaan ensin osapuolia, joita asia koskee, ja ottaen huomioon asiaa koskevat IMOn suuntaviivat - suunnitelmat hädässä olevien alusten vastaanottamiseksi niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä. Näihin suunnitelmiin on sisällyttävä tarvittavat järjestelyt ja menettelyt - ottaen kuitenkin huomioon toiminnalliset ja ympäristöön liittyvät rajoitukset - sen varmistamiseksi, että hädässä olevat alukset voivat välittömästi siirtyä suojapaikkaan saatuaan siihen luvan toimivaltaiselta viranomaiselta.

Hädässä olevien alusten vastaanottoa koskevat suunnitelmat on esitettävä pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle edellisen kohdan soveltamiseksi toteutetuista toimenpiteistä 12 kuukauden kuluessa tämän direktiivin soveltamisajankohdasta.

18 artikla Tiedotus osapuolille, joita asia koskee

1. Kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltaisen rannikkoviranomaisen on tarvittaessa tiedotettava kyseessä olevilla alueilla radioitse kaikista 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetuista vaaratilanteista ja ilmoitettava kaikista aluksista, jotka aiheuttavat vaaraa merenkululle.

2. Toimivaltaisten viranomaisten, joiden hallussa on 10 ja 14 artiklan mukaisesti ilmoitettuja tietoja, on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, jotta ne voivat milloin tahansa välittää kyseiset tiedot jonkin toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jos tämä pyytää niitä turvallisuuteen liittyvistä syistä.

3. Jäsenvaltion, jonka toimivaltaisille viranomaisille on tämän direktiivin nojalla tai jollain muulla tavoin ilmoitettu tekijöistä, jotka aiheuttavat vaaraa tietyille meri- ja rannikkoalueille jossain toisessa jäsenvaltioissa tai lisäävät tällaista vaaraa, on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ilmoittaakseen tästä mahdollisimman nopeasti kaikille jäsenvaltioille, joita asia koskee, ja neuvotellakseen näiden kanssa suunnitelluista toimista. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa toimittava yhteistyössä sopiakseen yhteisen toiminnan toteuttamistavoista.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat täysimääräisesti hyödyntää ilmoituksia, joita alusten on lähetettävä niille 14 artiklan mukaisesti.

IV JAKSO - Liitännäistoimenpiteet

19 artikla Toimivaltaisten elinten nimeäminen ja niitä koskevan luettelon julkaiseminen

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, satamaviranomaiset ja rannikkoasemat, joille tässä direktiivissä säädetyt ilmoitukset on tehtävä.

2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että merenkulkualalle tiedotetaan asianmukaisesti, etenkin alan julkaisujen kautta, edellä olevan 1 kohdan mukaisesti nimetyistä viranomaisista ja asemista ja tarvittaessa myös niiden toimivaltaan kuuluvasta maantieteellisestä alueesta sekä menettelyistä, jotka on luotu tässä direktiivissä säädettyjen tietojen ilmoittamista varten, ja että nämä tiedot pidetään säännöllisesti ajan tasalla.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo edellä olevan 1 kohdan mukaisesti nimetyistä elimistä sekä ilmoitettava kaikista luetteloa koskevista muutoksista.

20 artikla Jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyö

1. Jäsenvaltioiden ja komission on toimittava yhteistyössä seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

a) tämän direktiivin nojalla ilmoitettujen tietojen käytön optimointi, mukaan luettuna sopivien telemaattisten yhteyksien kehittäminen rannikkoasemien ja satamaviranomaisten välille tietojen vaihtamiseksi alusten liikkeistä, niiden ennakoiduista saapumisajoista sekä niiden lasteista;

b) jäsenvaltioiden rannikkoasemien välisten telemaattisten yhteyksien kehittäminen ja tehostaminen liikenteestä saatavien tietojen parantamiseksi ja Euroopan rannikkovesien kautta kulkevien alusten seurannan tehostamiseksi sekä merellä olevilta aluksilta vaadittavien ilmoitusten yhdenmukaistamiseksi ja mahdollisuuksien mukaan myös yksinkertaistamiseksi;

c) meriliikennettä koskevan yhteisön seuranta-, valvonta- ja tietojärjestelmän kattavuuden laajentaminen yhteisön vesillä kulkevien alusten tunnistamisen ja seurannan tehostamiseksi. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission on toimittava yhteistyössä pakollisten ilmoitusjärjestelmien, pakollisten meriliikennepalvelujen ja tarvittaessa sopivien meriliikenteen ohjausjärjestelmien perustamiseksi ja niiden antamiseksi IMOn hyväksyttäviksi.

2. Asetuksella ../../EY perustettu Euroopan meriturvallisuusvirasto edistää seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

- jäsenvaltioiden ja komission välisen yhteistyön helpottaminen edellä 1 kohdassa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

- kyseessä olevien merialueiden rannikkovaltioiden välisen yhteistyön edistäminen tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvilla aloilla;

- merenkulkualalle suunnatun tiedotuksen parantaminen tässä direktiivissä säädetyistä vaatimuksista ja menettelyistä;

- 19 artiklan mukaisesti nimettyjä toimivaltaisia elimiä koskevan luettelon, 12 artiklan nojalla vapautuksen saaneita yhtiöitä ja 13 artiklassa tarkoitettuja merenkululle mahdollista vaaraa aiheuttavia aluksia koskevien asiaan kuuluvien tietojen sekä kaikkien tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavien tietojen kokoaminen ja niiden asettaminen kaikkien niiden tahojen saataville, joita asia koskee;

- kaikkien edellisissä luetelmakohdissa mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavien tietojärjestelmien kehittäminen ja käyttö;

- alueellisten keskusten perustaminen tämän direktiivin nojalla vastaanotettavien ja käytettävien tietojen hallintaa varten, etenkin jotta voidaan taata optimaaliset liikenneolosuhteet vilkasliikenteisillä alueilla tai merenkulun kannalta vaarallisilla alueilla.

21 artikla Tietojen luottamuksellisuus

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet niille tämän direktiivin nojalla toimitettujen tietojen luottamuksellisuuden varmistamiseksi, ja ne saavat käyttää näitä tietoja ainoastaan merenkulun turvallisuuteen ja alusten aiheuttaman ympäristön pilaantumisen ehkäisyyn liittyvissä tarkoituksissa.

22 artikla Direktiivin täytäntöönpanon valvonta ja seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säännöllisten tarkastusten ja yllätystarkastusten avulla valvottava tämän direktiivin vaatimusten noudattamiseksi käyttöön otettujen telemaattisten järjestelmien toimintaa ja erityisesti niiden mahdollisuuksia täyttää vaatimukset, joiden mukaan 10 ja 12 artiklan mukaisesti ilmoitettuja tietoja on voitava vastaanottaa tai välittää viiveettä mihin vuorokauden aikaan tahansa.

2. Jäsenvaltioiden on määrättävä kansallisessa lainsäädännössään taloudellisista seuraamuksista liikenteenharjoittajille, asiamiehille, laivaajille, lastin omistajille ja alusten päälliköille, jos tämän direktiivin säännöksiä rikotaan.

Edellisessä alakohdassa tarkoitetut sakkoseuraamukset on määrättävä riittävän korkealle tasolle, jotta ne ehkäisevät henkilöä tekemästä rikkomista tai jatkamasta sitä.

3. Jäsenvaltioiden käyttöönottamia taloudellisia seuraamusjärjestelmiä on sovellettava muun muassa seuraaviin direktiivin säännösten rikkomisiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden direktiivin soveltamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista:

- 4 artiklassa tarkoitetun satamaan saapumista koskevan ennakkoilmoituksen laiminlyönti

- 5 artiklassa tarkoitetun pakolliselle ilmoitusjärjestelmälle tehtävän ilmoituksen laiminlyönti

- 6 ja 6 a artiklassa tarkoitettujen meriliikenteen ohjausjärjestelmässä sovellettavien sääntöjen rikkominen tai jäsenvaltion nimeämän meriliikennepalvelun antamien ohjeiden noudattamatta jättäminen

- 5 a artiklassa tarkoitetun aluksen automaattisen tunnistusjärjestelmän tai 8 artiklassa tarkoitetun matkatietojen tallentimen puuttuminen tai vajaatoiminta

- 9 artiklassa tarkoitetun laivaajan tekemän ilmoituksen laiminlyönti tai puutteellisuus

- 10 ja 12 artiklassa tarkoitettujen ilmoitusvelvollisuuksien rikkominen

- 14 artiklassa tarkoitetun merellä tapahtuvaa vaaratilannetta tai onnettomuutta koskevan ilmoituksen laiminlyönti

- lähtö satamasta 15 artiklan vastaisesti

- 16 artiklassa tarkoitetun kansallisten viranomaisten kanssa merionnettomuuksien seurausten minimoimiseksi tehtävän yhteistyön laiminlyönti.

4. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava lippuvaltiolle ja kaikille muille valtioille, joita asia koskee, 13 ja 16 artiklan sekä tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti toteuttamistaan toimenpiteistä sellaisia aluksia vastaan, jotka eivät kulje jäsenvaltioiden lipun alla.

5. Jos jäsenvaltio toteaa 16 artiklassa tarkoitetun merellä tapahtuvan vaaratilanteen tai onnettomuuden yhteydessä, ettei yhtiö ole pystynyt luomaan tai ylläpitämään yhteyttä alukseen tai kyseisiin toimia toteuttaviin viranomaisiin, sen on ilmoitettava asiasta sille jäsenvaltiolle, joka myönsi ISM-todistuksen tai jonka nimissä se on myönnetty.

Jos laiminlyönnin vakavuus osoittaa yhtiön turvallisuusjohtamisjärjestelmän toiminnan olevan merkittävällä tavalla vaatimusten vastaista, aluksen vaatimustenmukaisuusasiakirjan ja turvallisuusjohtamistodistuksen myöntäneen jäsenvaltion on välittömästi peruutettava kyseisen yhtiön ISM-todistus.

22 a artikla Arviointi

Komissio arvioi tämän direktiivin täytäntöönpanoa liitteen VI aikataulun ja määräysten mukaisesti.

Loppusäännökset

23 artikla Muutosmenettely

Tämän direktiivin 24 artiklassa säädetyllä menettelyllä voidaan:

- tämän direktiivin soveltamista varten soveltaa 3 artiklan i kohdassa mainittuihin asiaa koskeviin kansainvälisiin asiakirjoihin myöhemmin tehtyjä ja voimaan tulleita muutoksia,

- muuttaa tämän direktiivin liitteissä kuvattuja velvoitteita ja menettelyjä tämän direktiivin täytäntöönpanosta saatujen kokemusten huomioon ottamiseksi.

24 artikla Sääntelykomitea

1. Komissiota avustaa komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja.

2. Kun tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa tarkoitettua sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kolme kuukautta

25 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2002. Niiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

26 artikla

Kumotaan neuvoston direktiivi 93/75/ETY 24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin antamisesta.

27 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

28 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

Jaksossa I tarkoitetut alusten ilmoittamat tiedot

1. Direktiivin 5 artiklassa tarkoitetut tiedot

- A - Aluksen tunnistetiedot (nimi, radiokutsutunnus, IMO-tunnusnumero tai MMSI-numero)

- C tai D - Sijainti

- G - Lähtösatama

- I - Määräsatama ja arvioitu saapumisaika

- P - Lasti, ja jos aluksella on vaarallisia aineita, määrä ja IMO-luokka

- W - Aluksella olevien henkilöiden kokonaismäärä

- X - Muita tietoja:

- Osoite lastia koskevien tietojen toimittamista varten

- Bunkkeripolttoaineen ominaisuudet ja arvioitu määrä niiden alusten osalta, jotka kuljettavat yli 5 000 tonnia bunkkeripolttoainetta.

2. Direktiivin 5 a artiklassa tarkoitetut tiedot

- Aluksen tunnistetiedot (nimi, radiokutsutunnus, IMO-tunnusnumero tai MMSI-numero)

- Alustyyppi

- Sijainti, kurssi, nopeus ja navigointiolosuhteet

- Lähtösatama, määräsatama ja arvioitu saapumisaika

- Onko aluksella vaarallisia aineita: kyllä/ei

- Jos kyllä, osoite lastia koskevien tietojen toimittamista varten.

3. Jos tämän liitteen nojalla ilmoitetuissa tiedoissa tapahtuu muutoksia, aluksen päällikön on ilmoitettava niistä välittömästi kyseessä olevan rannikkovaltion viranomaisille.

LIITE II

Aluksella oleviin laitteisiin sovellettavat määräykset

I - Automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS)

1. 1. heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen rakennetut alukset

Kaikenkokoisten matkustaja-alusten sekä kaikkien 300 bruttorekisteritonnin tai sitä suurempien alusten, jotka on rakennettu 1. heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen ja jotka käyvät jossain yhteisön alueella sijaitsevassa satamassa, on oltava varustettu 7 artiklassa tarkoitetuilla laitteilla.

2. Ennen 1. heinäkuuta 2002 rakennetut alukset

Alusten, jotka on rakennettu ennen 1. heinäkuuta 2002 ja jotka käyvät jossain yhteisön alueella sijaitsevassa satamassa, on oltava varustettu 7 artiklassa tarkoitetuilla laitteilla seuraavan aikataulun mukaisesti:

- matkustaja-alukset: viimeistään 1. heinäkuuta 2003

- säiliöalukset: viimeistään silloin, kun aluksella suoritetaan ensimmäinen turvalaitteiden tarkastus 1. heinäkuuta 2003 jälkeen

- muut alukset, jotka eivät ole matkustaja-aluksia tai säiliöaluksia ja joiden bruttovetoisuus on 50 000 tonnia tai enemmän : viimeistään 1. heinäkuuta 2004

- muut alukset, jotka eivät ole matkustaja-aluksia tai säiliöaluksia ja joiden bruttovetoisuus on 10 000 tonnia tai enemmän, mutta vähemmän kuin 50 000 tonnia: viimeistään 1. heinäkuuta 2005

- muut alukset, jotka eivät ole matkustaja-aluksia tai säiliöaluksia ja joiden bruttovetoisuus on 3 000 tonnia tai enemmän, mutta vähemmän kuin 10 000 tonnia: viimeistään 1. heinäkuuta 2006

- muut alukset, jotka eivät ole matkustaja-aluksia tai säiliöaluksia ja joiden bruttovetoisuus on 300 tonnia tai enemmän, mutta vähemmän kuin 3 000 tonnia: viimeistään 1. heinäkuuta 2007.

II - Matkatietojen tallennin ("musta laatikko")

Seuraaviin luokkiin kuuluvien alusten, jotka käyvät jossain yhteisön jäsenvaltion satamassa, on oltava varustettu matkatietojen tallennusjärjestelmällä , joka vastaa IMOn päätöslauselmassa A.861 (20) vahvistettuja toimintastandardeja sekä Kansainvälisen sähkötekniikan toimikunnan (IEC) standardissa nro. 61996 määriteltyjä testivaatimuksia:

- matkustaja-alukset, jotka on rakennettu 1. heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen, viimeistään direktiivin voimaantulopäivänä

- ro-ro-matkustaja-alukset, jotka on rakennettu ennen 1. heinäkuuta 2002, viimeistään silloin, kun aluksella suoritetaan ensimmäinen katsastus 1. heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen

- muut matkustaja-alukset kuin ro-ro-matkustaja-alukset, jotka on rakennettu ennen 1. heinäkuuta 2002, viimeistään 1. tammikuuta 2004

- muut kuin matkustaja-alukset, joiden bruttovetoisuus on 3 000 tonnia tai enemmän ja jotka on rakennettu 1. heinäkuuta 2002 tai sen jälkeen, viimeistään direktiivin voimaantulopäivänä

Seuraaviin luokkiin kuuluvien alusten, jotka on rakennettu ennen 1. heinäkuuta 2002 ja jotka käyvät jossain yhteisön jäsenvaltion satamassa, on oltava varustettu asiaa koskevien IMOn vaatimusten mukaisella matkatietojen tallennusjärjestelmällä:

- rahti-alukset, joiden bruttovetoisuus on 20 000 tonnia tai enemmän, viimeistään IMOn vahvistamana ajankohtana tai IMOn päätöksen puuttuessa viimeistään 1. tammikuuta 2007

- rahti-alukset, joiden bruttovetoisuus on 3 000 tonnia tai enemmän, mutta vähemmän kuin 20 000 tonnia, viimeistään IMOn vahvistamana ajankohtana tai IMOn päätöksen puuttuessa viimeistään 1. tammikuuta 2008.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa tässä direktiivissä säädetyistä matkatietojen tallentimia koskevista vaatimuksista matkustaja-alukset, jotka toimivat ainoastaan kotimaanliikenteessä muilla kuin neuvoston direktiivin 98/18/EY 4 artiklassa tarkoitettuun luokkaan A kuuluvilla merialueilla.

LIITE III

Direktiivin 10 artiklan nojalla ilmoitettavat tiedot

1 Aluksen tunnistetiedot (nimi, radiokutsutunnus ja tarvittaessa IMO-tunnusnumero)

2 Määräsatama

3 Jäsenvaltion satamasta lähtevän aluksen lähtöaika (10 artiklan 1 kohta)

4 Arvioitu saapumisaika määräsatamaan tai luotsiasemalle toimivaltaisen viranomaisen vaatimusten mukaisesti sekä arvioitu lähtöaika kyseisestä satamasta (10 artiklan 2 kohta)

5 Vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden tarkat tekniset nimitykset, niille mahdollisesti annetut Yhdistyneiden kansakuntien numerot, IMDG-koodin sekä IBC- ja IGC-koodien mukaisesti määritellyt IMOn vaaraluokat ja tarvittaessa INF-koodin mukainen alusluokka, aineiden määrät ja niiden sijainti aluksella, ja jos aineita kuljetetaan muissa kuljetusvälineissä kuin säiliöissä, kuljetusvälineiden tunnistenumerot

6 Vahvistus siitä, että aluksella on asianmukainen lastiluettelo tai lastaussuunnitelma, jossa kuvataan yksityiskohtaisesti alukseen lastatut vaaralliset tai ympäristöä pilaavat aineet sekä niiden sijainti aluksella

7 Osoite, josta saa yksityiskohtaisia tietoja lastista

LIITE IV

Sähköiset EDIFACT-viestit

Direktiivin 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut EDIFACT-viestit ovat seuraavat:

- MOTREQ ("Vessel Data Request"): viesti lähetetään, kun halutaan tietoja sekä tietystä aluksesta että sillä olevista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista

- APERAK ("Application Acknowledgement"): viesti ilmaisee, että kyseessä olevaa alusta koskevat tiedot ovat saatavilla ja että ne lähetetään, tai että tiedot eivät ole saatavilla

- VESDEP ("Vessel Movement Data"): viestissä annetaan yksityiskohtaiset tiedot kyseessä olevan aluksen reitistä

- IFTDGN ("Hazardous Cargo Data"): viestissä annetaan yksityiskohtaiset tiedot kuljetettavan vaarallisen tai ympäristöä pilaavan lastin luonteesta

- BAPLIE ("Bayplan"): viestissä annetaan tietoja aineiden sijainnista aluksella.

LIITE V

Toimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa, jos merenkulun turvallisuutta tai ympäristöä uhkaa vaara (16 artiklan 1 kohdan nojalla toteutettavat toimenpiteet)

Jos tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva alus joutuu tämän direktiivin 14 artiklassa kuvattuun vaaratilanteeseen tai olosuhteisiin ja jos tämän johdosta kyseessä olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo kansainvälisen oikeuden puitteissa, että on välttämätöntä torjua tai lieventää vakavaa ja välitöntä vaaraa tai poistaa tällainen vaara, joka kohdistuu sen rannikkoalueisiin tai niihin liittyviin etuihin, muiden alusten sekä niiden miehistöjen ja matkustajien turvallisuuteen sekä maalla olevien henkilöiden turvallisuuteen, tai se katsoo, että meriympäristöä on suojeltava, kyseinen viranomainen voi muun muassa:

- rajoittaa aluksen liikkumista tai ohjata sen määrätylle reitille; tämä vaatimus ei rajoita aluksen päällikön vastuuta aluksen turvallisesta käsittelystä,

- vaatia aluksen päällikköä poistamaan ympäristöön tai merenkulun turvallisuuteen kohdistuva vaara,

- lähettää alukselle arviointiryhmän arvioimaan vaaran astetta, auttamaan päällikköä tilanteen korjaamisessa ja pitämään toimivaltaisen rannikkoaseman ajan tasalla tilanteesta,

- määrätä päällikön tuomaan aluksen hätäsatamaan välittömän vaaran uhatessa, tai määrätä aluksen luotsin ohjaukseen tai hinattavaksi.

LIITE VI

Direktiivin täytäntöönpanon arviointi

1. Jäsenvaltioiden on 22 a artiklan mukaisesti toimitettava komissiolle kaikki direktiivin perusteellisessa arvioinnissa tarvittavat tiedot kuuden kuukauden kuluessa komission esittämästä kirjallisesta pyynnöstä.

2. Komissio laatii 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle direktiivin täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, johon sisältyy arviointi yhteisön meriliikenteen ilmoitus- ja tietojärjestelmän tehokkuudesta. Kertomukseen on myös sisällyttävä kuvaus mahdollisista toimista, joita yhteisössä ja tarvittaessa kansainvälisesti voidaan toteuttaa yhteisön meriliikenteen ilmoitus- ja tietojärjestelmän parantamiseksi tai laajentamiseksi. Kertomuksessa on tarkasteltava muun muassa seuraavia kysymyksiä:

- onko tarpeellista tai suotavaa kehittää edelleen kansainvälisesti sovellettavia standardeja ja eritelmiä, jotka koskevat 5 a artiklassa tarkoitettuja automaattisia tunnistusjärjestelmiä sekä niiden soveltamista etenkin AIS-tietojen ja viestinnän kuuluvuusalueen osalta,

- ovatko jäsenvaltiot ottaneet käyttöön asianmukaiset laitteet ja maalla sijaitsevat laitteistot ja pystyvätkö ne todella vaihtamaan tietoja direktiivin vaatimusten mukaisesti,

- riittävätkö 17 artiklassa säädetyt toimenpiteet takaamaan hädässä olevien alusten vastaanottamisen jäsenvaltioiden määrittelemissä suojapaikoissa, onko yhteisössä olevien suojapaikkojen verkostoa syytä parantaa ja tarvitaanko nykyisen järjestelmän täydentämiseksi tai lujittamiseksi muita toimenpiteitä,

- onko direktiivin asiaankuuluvia säännöksiä todella sovellettu merellä tapahtuneiden vaaratilanteiden tai onnettomuuksien aikana ja ovatko ne edistäneet asianomaisten viranomaisten toimintaa näissä tilanteissa, ovatko alusten liikenteenharjoittajat ja päälliköt näissä olosuhteissa noudattaneet vaatimuksia, joiden mukaan niiden on luotava yhteys maalla oleviin viranomaisiin ja yhtiöihin ja ylläpidettävä sitä sekä toimittava asianmukaisesti yhteistyössä näiden tahojen kanssa,

- onko tässä direktiivissä tarkoitettuja tarkastuksia ja seuraamuksia sovellettu tehokkaalla ja yhdenmukaisella tavalla koko yhteisössä.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu arviointi suoritetaan seuraavan aikataulun mukaisesti:

1) Välikertomus:

a) jäsenvaltioiden tiedot komissiolle 1 kohdan mukaisesti: viimeistään kolmen vuoden kuluttua 25 artiklassa mainitusta ajankohdasta,

b) välikertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle: viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltioiden kertomukset on vastaanotettu a alakohdan mukaisesti.

2) Täydellinen kertomus:

a) jäsenvaltioiden tiedot komissiolle 1 kohdan mukaisesti: viimeistään 31. joulukuuta 2009,

b) täydellinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tarvittaessa luonnos toteutettavista toimenpiteistä: viimeistään 1. heinäkuuta 2010.