EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Pakolaisaseman myöntämis- tai peruuttamismenettelyn vähimmäisvaatimukset

Tässä direktiivissä säädetään pakolaisaseman myöntämistä tai peruuttamista koskevien menettelyjen vähimmäisvaatimukset, jotta voidaan vähentää tutkintamenettelyissä esiintyviä kansallisia eroja sekä varmistaa päätöksenteon korkea laatu kaikissa Euroopan unioniin (EU) kuuluvissa maissa.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 2005/85/EY, annettu 1 päivänä joulukuuta 2005, pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista.

TIIVISTELMÄ

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin Euroopan unioniin (EU) kuuluvien maiden alueella, myös niiden rajoilla tai kauttakulkualueilla, tehtyihin turvapaikkahakemuksiin *. Sitä ei kuitenkaan sovelleta Tanskaan, joka on päättänyt jättäytyä kokonaan EU:n oikeus- ja sisäasioiden alan politiikan ulkopuolelle.

EU‑maiden on sovellettava tätä direktiiviä menettelyihin, joissa tutkitaan Geneven yleissopimukseen * perustuvat turvapaikkahakemukset. Jos EU‑maat tutkivat turvapaikkamenettelyn yhteydessä myös hakijan edellytyksiä saada mitä tahansa muuta kansainvälistä suojelua, niiden on sovellettava direktiiviä koko menettelyyn. Lisäksi ne voivat soveltaa direktiiviä menettelyissä, joilla ratkaistaan mitä tahansa muuta kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset.

Perustakeet

Turvapaikkahakemusta ei voida hylätä pelkästään siksi, ettei sitä ole tehty mahdollisimman pian. Lisäksi EU‑maiden on varmistettava, että hakemukset tutkitaan yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti.

Hakijoiden on annettava jäädä maahan, kunnes hakemuksesta on tehty päätös.

Lisäksi EU‑maiden on varmistettava, että

  • hakijoille ilmoitetaan noudatettavasta menettelystä sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan sekä vastuuviranomaisen * päätöksen seurauksesta. Kaikki päätökset annetaan kirjallisesti, ja jos hakemus hylätään, päätöksessä ilmoitetaan perustelut ja annetaan tieto siitä, miten kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta
  • turvapaikanhakijoiden käyttöön annetaan tulkki, jotta he voivat esittää asiansa toimivaltaisille viranomaisille, aina kun tätä on pidettävä välttämättömänä
  • turvapaikanhakijoille annetaan mahdollisuus ottaa yhteyttä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettuun (UNHCR). EU‑maiden on annettava YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle mahdollisuus käydä turvapaikanhakijoiden luona, myös säilöönotettujen hakijoiden luona, mahdollisuus saada tietoja turvapaikkahakemuksista ja menettelyn etenemisestä sekä mahdollisuus esittää näkemyksensä toimivaltaisille viranomaisille
  • turvapaikanhakijoille annetaan tosiasiallinen mahdollisuus neuvotella oikeudellisen neuvonantajan kanssa. Ensisijaisesti hakijat voivat joutua tekemään sen omalla kustannuksellaan. Jos toimivaltainen viranomainen tekee kielteisen päätöksen, asianomaisen EU‑maan on varmistettava, että hakijalle annetaan pyydettäessä maksutonta oikeusapua. EU‑maat voivat säätää oikeusavun myöntämisen ehdoista (oikeusapu koskee vain yhtä hakemusta, ei myöhempiä menettelyjä, oikeusapua annetaan ainoastaan sellaisen oikeudellisen neuvonantajan toimesta, joka on kansallisessa lainsäädännössä erikseen nimetty ja ainoastaan, jos on todennäköistä, että hakemus johtaa myönteiseen tulokseen, tai ainoastaan hakijoille, joilla ei ole riittäviä varoja).

Ilman huoltajaa oleville alaikäisille * myönnetään tietyin edellytyksin seuraavat lisätakeet:

  • edustaja edustaa alaikäistä ja/tai avustaa häntä hakemukseen liittyvissä asioissa
  • jos menettely edellyttää henkilökohtaista puhuttelua, edustajalle annetaan mahdollisuus kertoa alaikäiselle henkilökohtaisen puhuttelun merkityksestä
  • henkilö, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista, valmistelee määrittävän viranomaisen päätöksen ja suorittaa tarvittaessa henkilökohtaisen puhuttelun.

Velvoitteet

EU‑maat voivat velvoittaa turvapaikanhakijat tekemään yhteistyötä kansallisten viranomaisten kanssa. Erityisesti EU‑maat voivat säätää, että turvapaikanhakijoiden on

  • ilmoittauduttava toimivaltaisille viranomaisille tai tultava henkilökohtaisesti paikalle
  • tehtävä hakemukset henkilökohtaisesti ja/tai määrätyssä paikassa
  • luovutettava hallussaan olevat hakemuksen tutkinnan kannalta olennaiset asiakirjat, kuten passi.

Tutkintamenettely

Yleensä hakemuksia koskevat päätökset tekee EU‑maiden nimittämä määrittävä viranomainen. Sen henkilöstöllä on oltava asianmukaiset tiedot turvapaikka- ja pakolaisoikeudessa sovellettavista keskeisistä periaatteista.

Ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee päätöksen, turvapaikanhakijalle annetaan yleensä tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun, jonka suorittaa toimivaltainen virkamies. Siinä ei saa yleensä olla läsnä perheenjäseniä, ja se on järjestettävä olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen luottamuksellisuus. Puhuttelusta tehdään kirjallinen pöytäkirja, ja hakijaa voidaan pyytää hyväksymään sen sisältö. Se, että hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjan sisältöä, ei kuitenkaan saa estää määrittävää viranomaista tekemästä hänen hakemustaan koskevaa päätöstä.

EU‑maat eivät saa ottaa henkilöä säilöön ainoastaan sen vuoksi, että hän on turvapaikanhakija. Jos turvapaikanhakija otetaan säilöön, EU‑maan on varmistettava, että nopea oikeudellinen tarkastelu on mahdollista. Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista annetussa asetuksessa säädetään hakijoiden säilöönottoa koskevia täydentäviä määräyksiä.

EU‑maat voivat käyttää lääketieteellisiä tutkimuksia määrittääkseen ilman huoltajaa olevien alaikäisten iän turvapaikkahakemuksen tutkinnan yhteydessä.

EU‑maiden on taattava jokaista hakemusta koskevien tietojen luottamuksellisuus.

Ensimmäiseen päätökseen liittyvät menettelyt

Direktiivissä säädettyjä perusperiaatteita ja ‑takeita sovelletaan täysimääräisesti ns. normaalien turvapaikkahakemusten tutkintaan. EU‑maat voivat myös säätää erityismenettelyistä, jotka poikkeavat näistä perusperiaatteista ja ‑takeista, kun on kyse turvapaikkahakemusten tutkinnasta seuraavissa kahdessa tapauksessa:

  • kun on kyse myöhemmistä hakemuksista (jotka tekee henkilö, joka on jo tehnyt hakemuksen samassa EU‑maassa)
  • tietyin edellytyksin voidakseen tehdä päätöksen rajalla niiden henkilöiden maahanpääsystä, jotka ovat tehneet siellä turvapaikkahakemuksen.

Lisäksi EU‑maat voivat päättää nopeuttaa direktiivissä säädettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaista tutkintamenettelyä erityisesti, jos

  • hakija on tuonut esiin vain seikkoja, joilla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän merkitystä pakolaisaseman selvittämisen kannalta, tai esittänyt epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia tai epätodennäköisiä tietoja, jotka selvästi osoittavat hakemuksen epäuskottavaksi
  • hakija ei ole esittänyt tietoja, joiden perusteella hänen henkilöllisyytensä tai kansalaisuutensa voitaisiin selvittää riittävän varmasti, tai hakijan voidaan olettaa vilpillisessä tarkoituksessa tuhonneen tai kadottaneen henkilöasiakirjan
  • hakija tulee maasta, jonka asianomainen EU‑maa on määritellyt turvalliseksi alkuperämaaksi tai turvalliseksi kolmanneksi maaksi.

EU:n ulkopuolinen maa, joka on määritetty turvalliseksi alkuperämaaksi, voidaan katsoa turvalliseksi alkuperämaaksi tietylle turvapaikanhakijalle ainoastaan, jos hakija ei ole esittänyt mitään vakavia perusteita sille, että tätä maata ei voitaisi katsoa hänen nimenomaisessa tilanteessaan turvalliseksi, minkä johdosta hänet voitaisiin määritellä pakolaiseksi direktiivin 2004/83/EY mukaisesti.

EU‑maat voivat tietyin edellytyksin katsoa, että turvapaikkahakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset ja jättää sen tutkimatta erityisesti, jos

  • jokin toinen EU‑maa on toimivaltainen ottamaan hakemuksen tutkittavaksi Dublin II -asetuksen mukaisesti tai toinen EU‑maa on jo myöntänyt hakijalle pakolaisaseman (DE) (EN) (ES) (FR)
  • hakija voi saada suojelua EU:n ulkopuolisessa maassa, joka on hänelle ensimmäinen turvapaikkamaa tai turvallinen kolmas maa
  • hakija on tehnyt samanlaisen hakemuksen saatuaan lainvoimaisen päätöksen.

EU‑maat voivat soveltaa turvallisen kolmannen maan käsitettä vain, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että asianomaisessa EU:n ulkopuolisessa maassa

  • hakijan henki tai vapaus eivät ole uhattuna hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi
  • noudatetaan Geneven yleissopimuksen mukaista palauttamiskiellon periaatetta
  • noudatetaan kieltoa, jonka mukaan hakijaa ei saa poistaa maasta kansainvälisen oikeuden vastaisesti, jonka mukaisesti taataan oikeus suojeluun kidutukselta tai julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta
  • on olemassa mahdollisuus hakea pakolaisasemaa ja saada pakolaiseksi tunnustettuna Geneven yleissopimuksen mukaista suojelua.

Pakolaisaseman poistamista koskeva menettely

EU‑maat aloittavat tutkinnan henkilön pakolaisaseman poistamiseksi, kun ilmenee uusia seikkoja, joiden nojalla hänen pakolaisasemansa oikeellisuutta on syytä harkita uudelleen.

Tällaisen tutkinnan on noudatettava tiettyjä periaatteita ja takeita, jotka koskevat erityisesti asianomaiselle henkilölle tiedottamista sekä hänelle annettavaa mahdollisuutta esittää henkilökohtaisessa puhuttelussa perusteet siihen, miksi hänen pakolaisasemaansa ei olisi syytä poistaa.

Muutoksenhakumenettely

EU‑maiden on varmistettava, että hakijoilla on tosiasiallinen oikeus hakea tuomioistuimessa muutosta turvapaikkahakemustaan koskevaan päätökseen ja muunlaisiin turvapaikkamenettelyjen puitteissa tehtyihin päätöksiin (mukaan luettuna pakolaisaseman peruuttamista tai hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevat päätökset).

Taustaa

Tampereella vuonna 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä asetettiin tavoitteeksi yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, joka perustuu Geneven yleissopimuksen täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen. Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulisi lyhyellä aikavälillä sisältää oikeudenmukaista ja tehokasta turvapaikkamenettelyä koskevat yhteiset vaatimukset, jotka sisältyvät neuvoston 27. maaliskuuta 2000 hyväksymään tulostauluun. Pidemmällä aikavälillä tuloksena olisi oltava yhteinen turvapaikkamenettely ja yhtenäinen asema, joka on voimassa unionin koko alueella.

Säädöksen keskeiset termit

  • Turvapaikkahakemus: EU:n ulkopuolisen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tekemä hakemus, jonka tarkoituksena on saada kansainvälistä suojelua jostakin EU‑maasta Geneven yleissopimuksen perusteella. Mitä tahansa kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia pidetään turvapaikkahakemuksina, ellei asianomainen henkilö nimenomaisesti pyydä muunlaista suojelua, jota on mahdollista hakea erikseen.
  • Geneven yleissopimus: vuonna 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus sellaisena kuin se on muutettuna 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan mukaan EU:n turvapaikkapolitiikan on oltava Geneven yleissopimuksen mukaista.
  • Pakolaisaseman määrittävä viranomainen: EU‑maan mikä tahansa lainkäyttöelimiin verrattava tai hallinnollinen elin, jolla on toimivalta tehdä turvapaikkahakemuksista ensimmäinen päätös.
  • Ilman huoltajaa oleva alaikäinen: alle 18-vuotias henkilö, joka saapuu EU‑maan alueelle ilman hänestä vastuussa olevaa aikuista.

Viitteet

Asiakirja

Voimaantulo

Täytäntöönpanon määräaika jäsenvaltioissa

EUVL

Direktiivi 2005/85/EY

2.1.2006

1.12.2007(15 artiklan osalta 1.12.2008)

EUVL L 326, 13.12.2005

MUUTA ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 8 päivänä syyskuuta 2010, pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annetun direktiivin 2005/85/EY soveltamisesta [KOM(2010) 465 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä]. Kertomuksessa esitetään yleiskatsaus direktiivin 2005/85/EY saattamisesta osaksi EU‑maiden kansallista lainsäädäntöä ja direktiivin täytäntöönpanoon liittyvistä ongelmista.

Kertomuksessa selvitetään seikkaperäisesti muutamia tapauksia, joissa direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä puutteellisesti tai virheellisesti taikka sitä on sovellettu puutteellisesti EU‑maissa. Lisäksi EU‑maiden järjestelyissä ja menettelyä koskevissa takeissa on edelleen eroavaisuuksia direktiivin valinnaisten säännösten ja poikkeuslausekkeiden takia. Tämä koskee erityisesti

  • henkilökohtaista puhuttelua
  • oikeusapua ja oikeudellista edustusta
  • nopeutettuja tutkintamenettelyjä
  • turvallisen kolmannen maan käsitettä
  • turvallisen alkuperämaan käsitettä
  • oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

Direktiivin epämääräisistä ja monitulkintaisista normeista johtuvien menettelyllisten eroavuuksien poistamiseksi EU‑maiden väliltä komissio teki vuonna 2009 ehdotuksen [KOM(2009) 554 lopullinen] direktiivin muuttamiseksi.

Viimeisin päivitys 16.10.2010

Top