EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä

Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2003/87/EY kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta EU:ssa

DIREKTIIVIN TARKOITUS

Sillä perustetaan EU:n päästökauppajärjestelmä (ETS)*. Se on EU:n ilmastonmuutospolitiikan kulmakiviä ja tärkein väline, jolla pyritään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaasti ja taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Se perustuu ”cap and trade” -periaatteeseen*.

EU-maat ovat muuttaneet alkuperäistä lainsäädäntöä useita kertoja järjestelmän kehittymisen myötä. Uusimmista muutoksista sovittiin maaliskuussa 2018.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

EU:n päästökauppajärjestelmän nykyinen (kolmas) vaihe alkoi vuonna 2013 ja kestää vuoteen 2020.

Järjestelmää sovelletaan

  • voimalaitoksiin;
  • useisiin paljon energiaa kuluttaviin teollisuudenaloihin;
  • EU:n, Norjan ja Islannin lentokenttien välillä lentäviin lentokoneisiin;
  • seuraaviin päästöihin:
    • hiilidioksidi (CO2)
    • typpioksiduuli
    • perfluorihiilivedyt
    • metaani
    • fluorihiilivedyt ja
    • rikkiheksafluoridi.

1. tammikuuta 2005 alkaen kaikkien lainsäädännön piiriin kuuluvien toimijoiden on palautettava asianmukainen määrä päästöoikeuksia kasvihuonekaasupäästöjensä kattamiseksi.

EU:ssa myönnettyjen päästöoikeuksien kokonaismäärää vähennetään vuosittain: 1,74 % vuosina 2013–2020 ja 2,2 % vuodesta 2021 alkaen.

Lentokoneet, jotka lentävät EU:ssa, Islannissa tai Norjassa sijaitsevalle lentokentälle muualta maailmasta, ovat vapautettuja EU:n päästökauppajärjestelmästä 31. joulukuuta 2023 saakka.

Päästöoikeudet

  • ovat siirrettävissä laitosten, lentoyhtiöiden ja markkinaosapuolten välillä EU:ssa sekä sellaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa päästöoikeudet on tunnustettu (toistaiseksi ei yhtään);
  • ovat voimassa ikuisesti, jos ne myönnetty 1. tammikuuta 2013 jälkeen;
  • eivät ole käytettävissä vaiheen 3 (2013–2020) noudattamiseen, jos ne on myönnetty 1. tammikuuta 2021 jälkeen.

Vuodesta 2021 alkaen 57 % päästöoikeuksista huutokaupataan. Vähintään puolet EU-maiden tuotoista on käytettävä ilmastoon liittyviin tarkoituksiin.

Perustetaan kaksi uutta vähähiilistä rahoitusmekanismia:

  • Nykyaikaistamisrahasto tukee nykyaikaistavia investointihankkeita voimalaitossektorilla sekä laajempia energiajärjestelmiä EU-maissa, joiden markkinahinnoin laskettu bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti vuonna 2013 oli alle 60 % EU:n keskiarvosta; tämä tekee 2 % päästöoikeuksien kokonaismäärästä kautena 2021–2030;
  • Innovaatiorahasto tukee innovatiivisten teknologioiden demonstrointia ja läpimurtavia innovaatioita EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvilla aloilla, mukaan lukien innovatiiviset uusiutuvat energialähteet, hiilidioksidin talteenotto ja hyödyntäminen sekä energian varastointi; saatavilla olevat resurssit vastaavat vähintään 450 miljoonan päästöoikeuden markkina-arvoa huutokauppaamisensa hetkellä.

EU-maat

  • myöntävät päästöoikeuksia;
  • varmistavat, että päästöoikeuksien saajat valvovat päästöjään ja raportoivat niistä vuosittain;
  • huutokauppaavat vuodesta 2019 alkaen kaikki päästöoikeudet, joita ei ole myönnetty ilmaiseksi tai lisätty markkinavakausvarantoon;
  • määrittävät, kuinka huutokaupoista saadut tulot käytetään. Mahdollisia ovat toimet seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:
    • uusiutuvan energian kehittäminen ja energiatehokkuus
    • metsän hävittämisen ehkäiseminen
    • hiilidioksidin (CO2) turvallinen talteenotto ja varastointi
    • vähäpäästöisen julkisen liikenteen edistäminen
    • kaukolämpöjärjestelmien parantaminen
    • toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi kehitysmaissa;
  • toimittavat komissiolle 30. syyskuuta 2019 mennessä luettelon ja tiedot lainsäädännön kattamista laitoksista viiden vuoden ajalta alkaen 1. tammikuuta 2021. Tämä on tehtävä viiden vuoden välein;
  • myöntävät vuosittain 28. helmikuuta mennessä kyseisenä vuonna myönnettävät päästöoikeudet;
  • laativat komissiolle vuosittain raportin lainsäädännön soveltamisesta;
  • varmistavat, että päästöoikeuksia voidaan siirtää laitosten välillä EU:n sisällä sekä sellaisiin EU:n ulkopuolisiin maihin, joissa päästöoikeudet on tunnustettu;
  • määrittävät tehokkaat seuraamukset lain rikkomisesta. Toimijoille, joilla ei ole riittävästi päästöoikeuksia päästöjensä kattamiseksi, määrätään 100 euron sakko jokaisesta päästetystä tonnista hiilidioksidia.

Kaikki nämä vaiheet toteutetaan EU:n tasolla yhdenmukaistettujen sääntöjen perusteella.

Euroopan komissio:

  • esittelee neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuosittain kertomuksen EU:n päästökauppajärjestelmän ja siihen liittyvien ilmasto- ja energiapolitiikkojen täytäntöönpanosta;
  • on toimivaltainen määrittämään peruslainsäädännön täytäntöönpanoon tarvittavat toimet;
  • ylläpitää riippumatonta rekisteriä ja tapahtumakirjaa päästöoikeuksien hallussapidosta, myöntämisestä, siirtämisestä ja mitätöimisestä.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiiviä on sovellettu 25. lokakuu 2003 alkaen, ja se oli saatettava osaksi EU-maiden lainsäädäntöä31. joulukuu 2003 mennessä.

TAUSTAA

Joulukuussa 1997 tehdyn ilmastonmuutosta koskevan Kioton pöytäkirjan nojalla EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuosina 2008–2012 kahdeksalla prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoon.

Toisella Kioton pöytäkirjan velvoitekaudella (2013–2020) sitoumus nostettiin 20 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

EU:n päästökauppajärjestelmän (2021–2030) neljännessä vaiheessa EU pyrkii leikkaamaan päästöjään vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden2015 ilmastonmuutosta koskevan Pariisin sopimuksen mukaisesti. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi EU perusti päästökauppajärjestelmän. Kukin päästöoikeus vastaa lupaa päästää ympäristöön yhtä hiilidioksiditonnia vastaavan määrän hiilidioksidia tai yhden hiilidioksidiekvivalenttitonnin tiettynä ajanjaksona.

Lisätietoja:

KESKEISET TERMIT

EU:n päästökauppajärjestelmä (EU ETS): ensimmäinen ja edelleen kaikkein suurin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kansainvälinen kauppajärjestelmä, joka kattaa lähes 11 000 voima- ja tuotantolaitosta sekä ilmailutoiminnan päästöt 28 EU-maassa, Islannissa, Norjassa ja Liechtensteinissa.
Cap and trade -periaate: EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaperiaate. ”cap”, tai raja-arvo määrittää tehtaiden, voimalaitosten ja muiden järjestelmään kuuluvien laitosten tiettyjen kasvihuonekaasupäästöjen sallitun kokonaismäärän. Raja-arvo laskee ajan myötä, jolloin kokonaispäästöt vähenevät. Järjestelmä mahdollistaa päästöoikeuksien kaupan, jotta laitosten ja lentoyhtiöiden kokonaispäästöt pysyvät raja-arvon sisällä ja voidaan ryhtyä halvimpiin toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi.

ASIAKIRJA

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32–46)

Direktiiviin 2003/87/EY tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2018/853, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1257/2013 ja direktiivien 94/63/EY ja 2009/31/EY sekä neuvoston direktiivien 86/278/ETY ja 87/217/ETY muuttamisesta ympäristöraportointia koskevien menettelysääntöjen osalta sekä neuvoston direktiivin 91/692/ETY kumoamisesta (EUVL L 150, 14.6.2018, s. 155–161)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös (EU) 2015/1814, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, markkinavakausvarannon perustamisesta unionin kasvihuonekaasupäästöjen kauppajärjestelmään, sen toiminnasta sekä direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta (EUVL L 264, 9.10.2015, s. 1–5)

Ks. konsolidoitu toisinto.

Viimeisin päivitys: 03.10.2018

Top