EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Montrealin yleissopimus lentoliikenteen harjoittajien vastuusta

Montrealin yleissopimus lentoliikenteen harjoittajien vastuusta

 

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJOISTA:

Päätös 2001/539/EY Montrealin yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta

Yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus)

YLEISSOPIMUKSEN JA PÄÄTÖKSEN TARKOITUS

  • Yleissopimuksen tavoitteena on ottaa käyttöön yhtenäiset oikeussäännöt, joilla säännellään lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuuta tapauksissa, joissa matkustajille, matkatavaroille tai tavaroille aiheutuu vahinkoa kansainvälisten matkojen aikana.
  • Päätöksellä tehdään yleissopimus Euroopan yhteisön (nykyinen Euroopan unioni) puolesta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Yleissopimuksessa vahvistetaan kattavat oikeusperiaatteet ja -säännöt, joista tärkeimpiä ovat seuraavat:

  • lentoliikenteen harjoittajan rajoittamatonta siviilioikeudellista vastuuta koskeva periaate henkilövahingon yhteydessä. Tämä vastuu jakautuu kahteen luokkaan:
    • lentoliikenteen harjoittajan ensimmäinen ankaran korvausvastuun luokka vahingoissa, jotka ovat enintään 100 000 erityisen nosto-oikeuden suuruisia (noin 120 000 euroa; erityinen nosto-oikeus perustuu Kansainvälisen valuuttarahaston määritelmään)
    • tätä määrää suuremmissa vahingoissa toinen korvausvastuun luokka, joka perustuu lentoliikenteen harjoittajan oletettuun vikaan ja jonka tämä voi välttää ainoastaan osoittamalla, että vahinko ei ollut sen vika (todistustaakka on lentoliikenteen harjoittajalla)
  • ennakkomaksujen suorittamista koskeva periaate henkilövahingon yhteydessä, jotta uhrit tai korvaukseen oikeutetut henkilöt voivat kattaa välittömät taloudelliset tarpeensa
  • uhrin tai korvaukseen oikeutettujen henkilöiden mahdollisuus nostaa kanne matkustajan ensisijaisessa kotipaikassa
  • lentoliikenteen harjoittajan korvausvastuun rajojen korotus viivästymisen tai matkatavaroille aiheutuneen vahingon (viivästyminen, katoaminen tai vahingoittuminen) yhteydessä
  • kuljetusasiakirjojen nykyaikaistaminen (sähköiset lentorahtikirjat ja matkaliput)
  • sopimuksen tehneen rahdinkuljettajan (lentoliikenteen harjoittaja, jonka nimi tai koodi on matkalipussa) sekä tosiasiallisen rahdinkuljettajan (lennon tosiasiallisesti liikennöivä lentoliikenteen harjoittaja, joka ei välttämättä ole sama kuin sopimuksen tehnyt lentoliikenteen harjoittaja) korvausvastuuta koskevien sääntöjen selventäminen
  • lentoliikenteen harjoittajien yleinen velvoittaminen siihen, että niillä on voimassa riittävä vakuutus
  • niin kutsutun alueellisen lausekkeen käyttöönotto, jonka ansiosta alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, kuten EU, voivat liittyä yleissopimukseen.

Vuonna 1997 EU antoi asetuksen (EY) N:o 2027/97 (lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa), jossa säädetään lentoliikenteen harjoittajien rajoittamattomasta korvausvastuusta lentomatkustajien kuolemantapausten ja loukkaantumisten yhteydessä. Asetuksella (EY) N:o 889/2002 muutetaan asetusta (EY) N:o 2027/97 ja ulotetaan Montrealin yleissopimuksen säännöt kaikkiin EU:n lentoliikenteen harjoittajien lentoihin riippumatta siitä, ovatko lennot kotimaisia vai kansainvälisiä.

MISTÄ ALKAEN YLEISSOPIMUSTA JA PÄÄTÖSTÄ SOVELLETAAN?

Montrealin yleissopimus tuli voimaan 4. marraskuuta 2003. Päätöstä on sovellettu 5. huhtikuuta 2001 alkaen.

TAUSTAA

Vuoden 1929 Varsovan yleissopimuksella säänneltiin lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuuta kuolemantapauksissa ja loukkaantumisen yhteydessä. Yleissopimuksen ja siihen tehtyjen tarkistusten puutteellisuus johti tarpeeseen uudistaa ja yhtenäistää korvausvastuuta koskevia sääntöjä.

Toukokuussa 1999 Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön sopimusvaltiot neuvottelivat sopimuksen, jolla uudistetaan Varsovan yleissopimuksen sääntöjä ja mukautetaan ne yhdeksi oikeudelliseksi välineeksi, joka tarjoaa asianmukaisen korvaustason tapauksissa, joissa matkustajille aiheutuu vahinkoa kansainvälisen lentoliikenteen aikana.

Lisätietoja:

ASIAKIRJAT

Neuvoston päätös 2001/539/EY, tehty 5 päivänä huhtikuuta 2001, yleissopimuksen tekemisestä tiettyjen kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) Euroopan yhteisön puolesta (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 38)

Yleissopimus eräiden kansainvälistä ilmakuljetusta koskevien sääntöjen yhtenäistämisestä (Montrealin yleissopimus) (EYVL L 194, 18.7.2001, s. 39–49)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston asetus (EY) N:o 2027/97, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa (EYVL L 285, 17.10.1997, s. 1–3)

Asetukseen (EY) N:o 2027/97 tehdyt peräkkäiset muutokset on sisällytetty alkuperäiseen säädökseen. Konsolidoitu toisinto on tarkoitettu ainoastaan dokumentointitarkoituksiin.

Viimeisin päivitys: 31.07.2018

Top