EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskeva strategia

This summary has been archived and will not be updated, because the summarised document is no longer in force or does not reflect the current situation.

Tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskeva strategia

1) TAVOITE

Tavoitteena on laatia yhteisön tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskeva strategia, jolla edistetään kestävää kehitystä.

2) ASIAKIRJA

Komission valkoinen kirja, annettu 27. helmikuuta 2001, tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskevasta strategiasta [KOM(2001) 88 lopullinen - ei julkaistu EYVL:ssä].

3) TIIVISTELMÄ

Taustaa

Tietyt vahingolliset kemikaalit ovat jo kiellettyjä yhteisön lainsäädännössä (esimerkiksi asbesti), mutta lainsäädännössä on kemikaaleja koskevia aukkoja. Monien olemassa olevien ennen vuotta 1981 markkinoille saatettujen aineiden vaikutuksista ei ole riittävästi tietoa, sillä uusien aineiden testausta ja ilmoittamista koskevat vaatimukset tulivat voimaan vuonna 1981. Tällaisten aineiden osuus kaikista markkinoilla olevista aineista on noin 99 prosenttia, ja vaikka komissio on aloittanut näiden aineiden arviointimenettelyn, tämä menettely on hidas, eikä olemassa oleville aineille aseteta siinä samoja vaatimuksia kuin uusille aineille. Kemikaalien ihmisten terveyteen ja ympäristöön aiheuttamiin haitallisiin vaikutuksiin liittyvän huolestuneisuuden vuoksi komissio on katsonut asianmukaiseksi laatia strategian, jolla taataan ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu kestävän kehityksen periaatetta noudattaen.

Valkoisessa kirjassa käsitellään neljää merkittävää säädöstä, joita sovelletaan yhteisön kemikaaleihin: olemassa olevaa lainsäädäntöä, joka koskee vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamista ja käyttöä, vaarallisten aineiden ja valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä sekä olemassa olevien aineiden vaarojen arviointia ja valvontaa.

Tavoitteet ja tärkeimmät tekijät

Tavoitteet liittyvät kestävän kehityksen tavoitteeseen ja niiden avulla pyritään siihen, että kemianteollisuus ottaisi enemmän vastuuta tuotteistaan ja noudattaisi ennalta varautumisen periaatetta. Samalla kuitenkin turvataan yhtenäismarkkinoiden tehokas toiminta ja Euroopan teollisuuden kilpailukyky. Tärkeimmät tavoitteet ovat seuraavat:

Ihmisten terveyden suojelu ja myrkyttömän ympäristön edistäminen

Komissio ehdottaa kaikkia aineita koskevan yhtenäisen järjestelmän perustamista paremman suojelun tason varmistamiseksi. Riskinarvioinnissa etusijalle asetetaan ne aineet, joille altistumisen taso on korkea tai joilla tiedetään tai epäillään olevan vaarallisia ominaisuuksia. Vaarallisten aineiden korvaamista mahdollisimman pian vaarattomammilla aineilla tuetaan.

Ennalta varautumisen periaatteen soveltaminen

Päätöksenteon on perustuttava tähän periaatteeseen silloin, kun vielä ei ole tieteellistä varmuutta mahdollisten vahinkojen tarkasta luonteesta.

Euroopan unionin kemianteollisuuden kilpailukyvyn lisääminen ja ylläpitäminen

Erittäin tärkeää on, ettei strategia vaaranna Euroopan unionin kemianteollisuuden kilpailukykyä, vaan jopa lisää sitä. Niinpä komission tavoitteena on edistää kilpailukykyä muun muassa turvallisempien kemikaalien valmistamisen ja niitä koskevan lainsäädännön avulla.

Sisämarkkinoiden pirstaloitumisen estäminen

Strategia ei myöskään saa estää sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa. Niinpä sen on perustuttava täysipainoiseen yhdenmukaistamiseen yhteisön tasolla.

Avoimuuden lisääminen

Toimenpiteiden tarkoituksena on taata, että kuluttajat saavat perusteellisia tietoja voidakseen tehdä tietoon perustuvia valintoja. Tämän vuoksi sääntelyjärjestelmän tulisi olla yhtenäinen ja avoimempi. Liikesalaisuuksiin kuuluvaa tietoa suojellaan kuitenkin asianmukaisesti.

Kansainvälisten näkökohtien huomioonottaminen

Ehdotetut toimenpiteet tulisi toteuttaa kansainvälisellä tasolla tehtyjen kemikaalien turvallista käyttöä maailmanlaajuisesti edistävien aloitteiden puitteissa. Asiaa käsitellään useissa kansainvälisissä järjestöissä (hallitustenvälinen kemikaalifoorumi (IFCS) (EN)) ja monissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten OSPAR-yleissopimuksessa, jonka tarkoituksena on suojella Koillis-Atlantin merellistä ympäristöä, ja kemiallisten tuotteiden tuontiin ja vientiin liittyvää ilmoitetun ennakkosuostumuksen (PIC) menettelyä sääntelevässä Rotterdamin yleissopimuksessa.

On syytä myös tunnustaa monet Euroopan unionin ulkopuolisten maiden testitulokset, joiden avulla saadaan Eurooppaa koskevista tiedoista puuttuvia tietoja ja voidaan välttää kaksinkertaiset testaukset.

Muihin kuin eläinkokeisiin perustuvan testauksen edistäminen

Käytetään muita kuin eläinkokeisiin perustuvia testausmenetelmiä aina, kun se käytännössä on mahdollista, ja kannustetaan kehittämään muihin kuin eläinkokeisiin perustuvia testausmenetelmiä.

WTO:n (Maailman kauppajärjestön) Euroopan unionille asettamien kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen

EU kuuluu WTO:hon, joten sen kemikaalilainsäädännössä ei saa olla suoria tai välillisiä teknisiä esteitä kolmansien maiden kanssa käytävälle kaupalle.

REACH-järjestelmä

REACH-järjestelmä on yhtenäinen järjestelmä, jota sovelletaan olemassa oleviin ja uusiin aineisiin ja joka kattaa kaikki menettelyn vaiheet. Olemassa olevien aineiden kohdalle on kuitenkin varattu 11 vuoden siirtymäjakso niiden sisällyttämiseksi uuteen yhtenäiseen järjestelmään. Tätä varten on laadittu aikataulu, ja jo saatavilla olevien tietojen arviointia varten on ehdotettu työryhmän perustamista.

Rekisteröinti

Rekisteröinti on pakollista kaikille aineille, joiden tuotantomäärä ylittää yhden tonnin. Nykyään edellytettävä viranomaisten suorittama yleinen vaatimustenmukaisuuden arviointi korvataan pistokokeilla ja tietokoneistetuilla tarkastuksilla.

Arviointi

Teollisuuden tehtävänä on suorittaa testausohjelmat ja riskinarviointi. Testausohjelma määräytyy useiden kriteereiden, kuten aineen tuotantomäärän, altistumistason jne. perusteella. Asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset suorittavat kuitenkin tapauskohtaisten ja pitkäaikaisen altistumisen vaikutuksiin keskittyvien testausten perusteella arvioinnin, jos aineen tuotantomäärä on yli 100 tonnia tai jos aineen tuotantomäärä on pienempi, mutta sen turvallisuuteen kohdistuu epäilyjä. Nykyinen lähestymistapa säilytetään uusien aineiden kohdalla lisätestauksien osalta kokonaan.

Lupamenettely

Aineille, jotka aiheuttavat erityistä huolta ja joita käytetään erityistarkoituksiin, on saatava erityinen lupa. Lupa myönnetään vain hyvin tarkasti määriteltyyn käyttötarkoitukseen riippumatta aineen tuotantomäärästä. Lupamenettely koskee seuraavia aineita:

  • karsinogeeniset, mutageeniset tai lisääntymistoksiset aineet (mukaan luettuina hormonitoimintaa häiritsevät aineet)
  • hitaasti hajoavien orgaanisten yhdisteiden (POP-aineiden) ominaisuuksia omaavat aineet.

Poikkeuksia luvanvaraisuutta koskevasta vaatimuksesta voidaan myöntää sellaisiin käyttötarkoituksiin, jotka eivät aiheuta huolta. Lisäksi voidaan myöntää ehdollinen lupa, jos se on perusteltua aineen käytöstä koituvilla sosioekonomisilla hyödyillä.

Muihin aineisiin, joiden osalta tarvitaan rajoituksia, sovelletaan nopeutettua riskinarviointimenettelyä. Järjestelmään kuuluu nopeutettu arviointi ja asianmukaisen lainsäädännön hyväksymisen jouduttaminen.

Lisätutkimuksia tarvitaan päätöksen tekemiseksi POP-aineisiin kuulumattomia PBT-aineita (hitaasti hajoavat, eläviin kudoksiin kertyvät ja myrkylliset aineet) ja VPVB-aineita (erittäin hitaasti hajoavat ja erittäin voimakkaasti eläviin kudoksiin kertyvät aineet) koskevasta lopullisesta lähestymistavasta.

Tutkimukseen ja kehittämiseen käytettäviä aineita koskeviin poikkeuksiin liittyviä määräyksiä muutetaan tutkimuksen helpottamiseksi.

Yksi tutkimuksen ja kehittämisen kohteista on sellaisten vaihtoehtomenetelmien kehittäminen, joissa ei tarvita eläinkokeita.

Lisätutkimuksia on tehtävä ennen päätöksen tekemistä tuotteiden (esimerkiksi lelujen) osana markkinoitavista aineista, joihin ei sovelleta muita yhteisön lainsäädäntöön sisältyviä vaatimuksia.

Teollisuuden asema, oikeudet ja velvollisuudet

Kuten aiemmin on mainittu, vastuu kemikaalien testaamisesta ja riskinarvioinnista siirretään viranomaisilta teollisuudelle eli valmistajille, maahantuojille ja jatkokäyttäjille.

Teollisuuden on toimitettava kemikaalin rekisteröinnin yhteydessä viranomaisille tietoja aineesta. Kaikille käyttäjille tarkoitetun tiedon osalta käyttöturvallisuustiedotteet ja pakkausmerkinnät ovat edelleen tärkeimpiä tiedonlähteitä. Niihin on kuitenkin tarkoitus tehdä muutoksia, jotta ne olisivat tehokkaampia.

Testitietojen tekijänoikeuksien osalta uudessa järjestelmässä pyritään aiemman lainsäädännön tapaan välttämään päällekkäiset eläinkokeet, erityisesti selkärankaisilla eläimillä tehtävät testaukset. Lisäksi siinä pyritään varmistamaan tasapuolinen kilpailu. Altistumiseen perustuvan testaamisen käyttöönotto ja jatkokäyttäjien uudet testausvelvollisuudet voisivat johtaa kilpailun vääristymiseen, sillä valmistajia ja muita käyttäjiä kannustettaisiin näin rajoittamaan testauksia tai välttämään niitä voidakseen hyödyntää muiden myöhemmin saamia tuloksia. Uudessa järjestelmässä kaikki aiempia testitietoja käyttävät toimijat ovat velvollisia maksamaan korvausta testitietojen tuottajalle.

Luokittelu ja pakkausmerkinnät

Olemassa olevia toistaiseksi luokittelemattomia aineita on niin paljon, että komissio katsoo kattavan yhdenmukaistetun luettelon laatimisen olevan mahdotonta. Komissio ehdottaa yhdenmukaistetun luokittelun rajoittamista merkityksellisimpiin ominaisuuksiin ja pyytää teollisuutta laatimaan luettelon, jossa on kattavasti tietoa kaikkien markkinoilla olevien vaarallisten aineiden luokittelusta ja merkinnöistä. Luettelon olisi oltava yleisön käytettävissä.

Yhteisön merkintäjärjestelmä voitaisiin sisällyttää kansainvälisesti yhdenmukaistettuun järjestelmään (josta neuvotellaan parhaillaan) sen yksinkertaistamiseksi.

Järjestelmän hallinnointi

Jäsenvaltioiden viranomaiset säilyttävät useimmat nykyisistä vastuualueistaan, eli ne ovat yhteisesti vastuussa rekisteröinnistä ja arvioinnista. Komissio aikoo kuitenkin perustaa järjestelmän yleistä hallinnointia varten keskuselimen (laajennettu Euroopan kemikaalivirasto), joka varmistaa uuteen järjestelmään osallistuvien tahojen välisen koordinaation ja yhdenmukaisen lähestymistavan. Se vastaa lupajärjestelmän toiminnasta yleisesti, ja sen tehtävinä on ylläpitää yleisölle avointa keskustietokantaa, ottaa vastaan rekisteröintitiedot ja antaa teknistä ja tieteellistä tukea jäsenvaltioiden viranomaisille.

Järjestelmän tärkeimmät vastuualueet jaetaan yhteisön ja jäsenvaltioiden viranomaisten kesken. Lupamenettelyssä aineisiin ja niiden käyttötarkoituksiin liittyvät tärkeimmät päätökset tehdään yhteisön tasolla. Jäsenvaltiot myöntävät lupia tapauskohtaisempiin käyttötarkoituksiin yhteisön tekemän päätöksen puitteissa. Riskinhallinnan nopeutettuun menettelyyn liittyvät päätökset tehdään yhteisön tasolla.

Täytäntöönpano

Jäsenvaltiot vastaavat lainsäädännön täytäntöönpanosta alueillaan. Joitakin nykyisiä lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa ja yhdenmukaista soveltamista jäsenvaltioissa takaavia toimenpiteitä on tarkistettava. Komissio ehdottaa, että strategiaa tarkastellaan uuden lainsäädännön täytäntöönpanon jälkeen.

4) täytäntöönpanotoimet

5) jatkotoimet

Viimeisin päivitys 21.03.2001

Top