Delegoidut säädökset

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaan Euroopan unionin (EU) lainsäätäjä voi valtuuttaa komission antamaan ”delegoituja säädöksiä” säädökseen (”perussäädös”) kirjattujen erityissääntöjen avulla. Delegoidut säädökset ovat muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä Euroopan komission hyväksymiä säädöksiä, joilla muutetaan tai täydennetään lainsäädännön muita kuin keskeisiä osia.

Komission valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan tiukkoja ehtoja:

• säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, laajuus ja kesto on määriteltävä perussäädöksessä,
• varsinaisella delegoidulla säädöksellä, joka on annettu tämän delegoinnin perusteella, ei voida muuttaa perussäädöksen keskeisiä osia,
• delegoituja säädöksiä voidaan soveltaa vain yleisesti (niillä ei voida käsitellä yksittäisiä tilanteita).

Komissio kuulee EU:n jäsenvaltioiden asiantuntijoita ennen delegoitujen säädösten antamista. Euroopan parlamentti tai Euroopan unionin neuvosto voi peruuttaa säädösvallan siirron komissiolle. Lisäksi komission hyväksymä delegoitu säädös voi tulla voimaan vain, jos neuvosto tai parlamentti ei vastusta sitä perussäädöksessä asetetun määräajan (yleensä kahden kuukauden) kuluessa.

Delegoituja säädöksiä käytetään yleensä silloin, kun säädöksiä – niiden liitteet mukaan luettuina – on mukautettava (säännöllisesti) teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

KS. MYÖS

• Euroopan unionin neuvosto
• Euroopan komissio
• Euroopan parlamentti
• Euroopan unionin (EU) normihierarkia
• Täytäntöönpanosäädökset
• Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
• Jäsenvaltiot
• Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset
• Perussopimukset
• Euroopan unionin johdettu oikeus (tiivistelmä)
• Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (tiivistelmä)