This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52013PC0028
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Regulation (EC) No 1370/2007 concerning the opening of the market for domestic passenger transport services by rail
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta
/* COM/2013/028 final - 2013/0028 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta /* COM/2013/028 final - 2013/0028 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Komissio esitteli 28. maaliskuuta 2011
hyväksytyssä vuoden 2011 liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa[1] näkemyksensä yhtenäisestä
eurooppalaisesta rautatiealueesta eli rautateiden sisämarkkinoista, joilla
eurooppalaiset rautatieyritykset voisivat tarjota palveluja ilman tarpeettomia
teknisiä ja hallinnollisia esteitä. Useissa toimintapoliittisissa aloitteissa on
tunnustettu rautatieinfrastruktuurin potentiaali toimia sisämarkkinoiden
runkona ja edistää kestävää kasvua. Eurooppa-neuvoston tammikuun 2012
päätelmissä korostettiin kokonaisuudessaan yhdennettyjen sisämarkkinoiden
kasvupotentiaalin täysimääräisen hyödyntämisen – ja siten myös
verkkotoimialoihin liittyvien toimenpiteiden – tärkeyttä. Vakauden, kasvun ja
työllisyyden edistämisestä 30. toukokuuta 2012 annetussa komission
tiedonannossa korostetaan, että on tärkeää vähentää edelleen sääntelytaakkaa ja
markkinoille tulon esteitä rautatiealalla. Komissio myös hyväksyi
sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamisesta 6. kesäkuuta 2012 tiedonannon[2], jossa samoin korostetaan
liikennealan merkitystä. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana on
kolmen lainsäädäntöpaketin avulla pyritty avaamaan rautateiden kansallisia
markkinoita ja parantamaan rautateiden kilpailukykyä ja yhteentoimivuutta EU:n
tasolla. Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista
annetussa, joulukuussa 2007 julkaistussa asetuksessa (EY) N:o 1370/2007
vahvistetaan puitteet julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten
tekemiselle ja julkisen palvelun velvoitteiden korvaamiselle muttei yhteistä
lähestymistapaa rautateiden henkilöliikenteen sopimusten tekemiselle. EU:n
uudesta lainsäädännöstä huolimatta rautateiden osuus EU:n sisäisestä
liikenteestä on edelleen vähäinen. 1.2 Käsiteltävät ongelmat Sidosryhmät katsovat, että rautateiden
henkilöliikennepalvelujen laatu ja toiminnan tehokkuus ovat nykyisessä
oikeuskehyksessä epätyydyttävät. Vuoden 2012 eurobarometrikyselyyn vastanneista
54 prosenttia oli tyytymättömiä kansalliseen ja alueelliseen rautatiejärjestelmään.
Vuoden 2011 kuluttajamarkkinoiden tulostaulun[3]
mukaan junamatkustajien yleinen tyytyväisyys sai arvosanan 6,7/10 eli
huomattavasti huonomman kuin useimmat kulutushyödykkeet ja palvelut.
Kuluttajien keskuudessa rautatieliikenne saa huonommat arvosanat kuin mikään
muu liikennemuoto (varsinkin kaupunkiliikenne ja lentoyhtiöt saivat parempia
arvosanoja), ja se on 30 palvelumarkkinan joukossa vasta tilalla 27. Parhaiten
ja huonoiten toimivien rautatiejärjestelmien toiminnan tehokkuudessa on huomattavia
eroja. Nämä erot johtuvat suurista eroista liikkuvan kaluston ja
infrastruktuurin käytössä ja työvoiman tuottavuudessa. Toiminnan tehokkuuserot
johtavat muita talouden sektoreja suurempaan julkisen rahoituksen tarpeeseen
(ottamatta huomioon infrastruktuurin rahoitusta), sillä monet rautatieyritykset
tuottavat tappiota. Rautatieyritysten palvelutason ja toiminnan
tehokkuuden parantamisen tiellä on useita esteitä. Esteet liittyvät ensinnäkin
pääsyyn kotimaan henkilöliikennepalvelujen markkinoille ja kilpailupaineen
puuttumiseen. Monissa jäsenvaltioissa nämä markkinat on suljettu kilpailulta,
mikä ei ainoastaan rajoita niiden kasvua vaan luo myös eroja markkinansa
avanneiden ja avaamatta jättäneiden jäsenvaltioiden välille. Jäsenvaltioiden
erilaiset lähestymistavat rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden
avaamiseen ovat esteenä aitojen sisämarkkinoiden syntymiselle rautateiden
henkilöliikenteen alalla. Valtaosaa kotimaan henkilöliikenteen
palveluista ei kuitenkaan tarjota kaupallisin perustein, joten sitä
harjoitetaan julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten perusteella. Koska
ei ole olemassa yhteisiä EU:n sääntöjä, joita voitaisiin soveltaa tällaisten
sopimusten tekemiseen, jotkin jäsenvaltiot tekevät näitä sopimuksia tarjouskilpailujen
kautta ja toiset taas suoraan ilman tarjouskilpailua. EU:n alueella käytössä
olevien sääntelyjärjestelmien kirjavuuden takia rautatieyritysten on vaikea
hyödyntää täysimääräisesti sisämarkkinoiden tarjoamia toimintamahdollisuuksia.
Tästä syystä tämä lainsäädäntöpaketti kattaa myös julkisia palveluhankintoja
koskevien sopimusten kilpailutuksen, kilpailun esteet kuten soveltuvan
liikkuvan kaluston saatavuuden tällaisista sopimuksista kilpaileville
potentiaalisille tarjouksentekijöille sekä matkustajia hyödyttävät integroidut
matkalippujärjestelmät. 1.3 Yleiset tavoitteet Euroopan unionin liikennepolitiikan yleisenä
tavoitteena on perustaa sisämarkkinat, jotka osaltaan edistävät hyvää
kilpailukykyä sekä taloudellisen toiminnan harmonista, tasapainoista ja
kestävää kehittämistä. Liikenteen valkoisessa kirjassa vuodelta 2011 todettiin,
että keskipitkän matkan henkilöliikenteestä valtaosan pitäisi kulkea
rautateillä vuoteen 2050 mennessä. Tämä liikennemuotosiirtymä edistäisi
osaltaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 20 prosentilla, kuten älykkään,
kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020-strategiassa[4] esitetään. Valkoisessa kirjassa
tultiin siihen tulokseen, että mitään merkittäviä liikennealan muutoksia ei
saada aikaan ilman riittävän raideinfrastruktuurin tukea ja infrastruktuurin
käytön järkeistämistä. Osana neljättä rautatiepakettia tämän
ehdotuksen yleisenä tavoitteena on parantaa rautateiden henkilöliikenteen
laatua ja tehostaa sen toimintaa. Näin parannettaisiin rautateiden
kilpailukykyä ja houkuttelevuutta muihin liikennemuotoihin nähden ja
kehitettäisiin edelleen yhtenäistä eurooppalaista rautatiealuetta. 1.4 Erityistavoitteet Tämä ehdotus käsittää yhteiset säännöt
rautateiden henkilöliikenteen julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemiseksi
sekä tarjouskilpailun onnistumismahdollisuuksien lisäämiseksi toteutettavat
liitännäistoimet. Julkisia palveluhankintoja koskevien
sopimusten kilpailuttamisen pakollisuuden tavoitteena on lisätä
kilpailupainetta kotimaan rautatiemarkkinoilla henkilöliikenteen määrän
kasvattamiseksi ja sen laadun parantamiseksi. Raideliikenteen sopimusten
kilpailuttamisella voidaan myös saada parempaa vastinetta julkiseen
liikenteeseen käytetyille varoille. Sopimuksentekomenettelyä koskevat yhteiset
säännöt auttavat luomaan yhtenäisemmät liiketoimintaolosuhteet
rautatieyrityksille. Nämä ehdotukset liittyvät yhtenäisestä eurooppalaisesta
rautatiealueesta (uudelleenlaadittu) 21 päivänä marraskuuta 2012 annettuun
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2012/34/EU[5] ehdotettuihin muutoksiin,
joissa esitetään avointen infrastruktuurin käyttöoikeuksien antamista
rautatieyrityksille ja syrjimätöntä pääsyä rautatieinfrastruktuuriin koskevien
säännösten vahvistamista. 2. KUULEMISTEN JA
VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Komissio pyysi vaikutustenarviointiprosessinsa
tueksi ulkoista konsulttia valmistelemaan selvityksen ja suorittamaan
kohdennetun kuulemisen. Selvitys käynnistyi joulukuussa 2011, ja loppuraportti
toimitettiin syyskuussa 2012. Sidosryhmien näkemysten keräämiseksi
käytettiin useita erilaisia kohdennetun kuulemisen menetelmiä avoimen
kuulemisen sijaan. Yksilölliset kyselylomakkeet lähetettiin 1. maaliskuuta ja
16. huhtikuuta 2012 välisenä aikana rautatiealaan liittyville 427 sidosryhmälle
(rautatieyrityksille, rataverkon haltijoille, liikenneministeriöille,
turvallisuusviranomaisille, ministeriöille, edustuselimille,
työntekijäjärjestöille jne.). Matkustajien näkemyksiä kerättiin
Eurobarometri-tutkimuksella, joka saavutti 25 000 ihmistä tasaisesti
niissä 25 jäsenvaltiossa, joissa on rautateitä. Alueiden komitean verkoston
avulla oltiin yhteydessä paikallis- ja alueviranomaisiin. Kuulemisia täydennettiin 29. toukokuuta 2012
järjestetyllä sidosryhmätapaamisella (jossa oli noin 85 osallistujaa), 24.
syyskuuta järjestetyllä konferenssilla (noin 420 osallistujaa) ja tiettyjen
sidosryhmien haastatteluilla vuoden 2012 aikana. Komission henkilöstö tapasi
(rautatieyrityksiä edustavan) Euroopan rautatieyritysten yhteisön (Community of
European Railway), Euroopan henkilöliikenteen harjoittajien järjestön (European
Passenger Transport Operators), Euroopan liikennealan työntekijäliiton
(European Transport Workers’ Federation), Euroopan matkustajaliiton (European
Passengers’ Federation), eurooppalaisten rataverkon haltijoiden (European Rail
Infrastructure Managers) ja julkisen liikenteen kansainvälisen liiton UITP:n
(International Association for Public Transport) edustajia. Sidosryhmien kanssa
järjestettiin lisäksi erityiskokouksia Ranskassa, Saksassa, Alankomaissa,
Puolassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Vastaajista suurin osa (60 prosenttia) oli
samaa mieltä siitä, että uudet avoimet käyttöoikeudet, pakollinen
tarjouskilpailu tai niiden yhdistelmä voisivat vauhdittaa markkinoiden
yhdentymistä. Suosituin vaihtoehto (55 prosenttia vastaajista) oli avoin
käyttöoikeus rautateiden kotimaan henkilöliikenteen infrastruktuuriin siten,
että tehdään ensin taloudellisen tasapainon testi, jolla arvioidaan mahdolliset
vaikutukset julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen kannattavuuteen.
Nykyjärjestelyihin suhtauduttiin hyvin kielteisesti (ainoastaan 20 prosenttia
vastaajista kannatti niitä). Työntekijöiden edustajat ennakoivat rautateiden
kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avautumisen johtavan työolojen
huononemiseen ja lakkojen lisääntymiseen. Pakollisen kilpailuttamisen osalta 45
prosenttia vastaajista kannatti joustavia vaihtoehtoja kuten julkisten
hankintojen neuvottelumenettelyä ja siirtymäaikoja, joiden kuluessa kaikki
julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tullaan vähitellen
kilpailuttamaan (80 prosenttia vastaajista). Suurin osa vastaajista (60 prosenttia) oli
sitä mieltä, että liikkuvaa kalustoa vuokraavat yritykset auttaisivat
parantamaan liikkuvan kaluston saantia, ja selkeä enemmistö (75 prosenttia)
edellytti rajoituksetonta pääsyä rataverkon haltijan toimittamiin teknisiin
tietoihin. Integroidun matkalippujärjestelmän osalta pidettiin parempana
ei-sitovia säännöksiä tai valtuutuslausekkeita vapaaehtoisia sopimuksia varten
kuin pakollisia toimenpiteitä EU:n tai jäsenvaltioiden tasolla. Rautatiealan alakohtaista neuvottelukomiteaa
kuultiin 26. maaliskuuta ja 19. kesäkuuta eritoten eri vaihtoehdoista ja niiden
yhteiskunnallisten vaikutusten arvioimisesta. Komissio arvioi voimassa olevan
sääntelykehyksen uudistamisen eri vaihtoehtojen määrälliset ja laadulliset
vaikutukset edellä mainitun ulkoisen selvityksen ja sidosryhmien
kuulemisprosessin tulosten pohjalta. Vaikutustenarviointi osoitti, että seuraavien
toimenpiteiden yhdistelmä olisi paras taloudellisten, ympäristöllisten ja
yhteiskunnallisten vaikutusten kannalta, ja se tuottaisi 21–29 miljardin
nettonykyarvon vuosina 2019–2035: –
laajasti määritellyt avoimet käyttöoikeudet ja
niiden vaikutuksia julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten taloudelliseen
tasapainoon arvioiva testi, –
julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten
kilpailuttaminen, –
vapaaehtoiset kansalliset integroidut
matkalippujärjestelmät, ja –
jäsenvaltioille asetettava velvoite taata, että
julkiseen tarjouskilpailuun osallistuva rautatieyritys saa syrjimättömästi
käyttöönsä soveltuvaa liikkuvaa kalustoa. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ 3.1 Toimivaltaisen paikallisen
viranomaisen määritelmä (2 artiklan c alakohta) Tämä muutos lisää oikeusvarmuutta, sillä siinä
täsmennetään, että ’toimivaltainen paikallinen viranomainen’ toimii taajamissa
tai maaseutualueilla eikä kansallisen alueen laajemmissa osissa. 3.2 Täsmennykset siihen, miten
toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät julkisen palvelun velvoitteet ja
julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten maantieteellisen soveltamisalan
(2 artiklan e alakohta ja uusi 2 a artikla) Tässä artiklassa säädetään joustavasta mutta
muodollisesta ja avoimesta menettelystä julkisen palvelun velvoitteiden
määrittämiseksi sekä julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten
maantieteellisestä soveltamisalasta, jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat,
että julkisen vallan toimet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa poliittisesti
toivottava liikkuvuuden taso niiden vastuulla olevalla alueella. Artiklassa
edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset laativat julkista liikennettä
koskevia suunnitelmia, joissa määritellään julkista henkilöliikennettä koskevan
politiikan tavoitteet sekä julkisen henkilöliikenteen tarjontaa ja
suorituskykyä koskevat mallit. Artiklassa myös säädetään, että toimivaltaisten
viranomaisten on perusteltava niiden julkisen palvelun velvoitteiden luonne ja
laajuus, jotka ne aikoivat asettaa julkisen liikenteen harjoittajille, sekä
julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen soveltamisala tarkoituksena
saavuttaa julkista liikennettä koskevissa suunnitelmissa määritellyt
tavoitteet. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä perussopimuksen
yleisiin periaatteisiin perustuvia kriteerejä, joita ovat sopivuus,
välttämättömyys ja oikeasuhteisuus, sekä taloudellisia kriteerejä, kuten
kustannustehokkuus ja rahoituksen kestävyys. Artiklassa myös edellytetään, että
toimivaltaiset viranomaiset takaavat intressitahojen, mm. matkustajia ja
työntekijöitä edustavien järjestöjen ja liikenteenharjoittajien, asianmukaisen
kuulemisen. Raideliikenteen osalta artiklassa edellytetään, että riippumattoman
rautateiden sääntelyelimen olisi varmistettava menettelyn oikeudellinen
tarkastelu. Lisäksi artiklassa asetetaan joustava kynnysmäärä jokaiselle julkista
palveluhankintaa koskevan sopimuksen kohteena olevalle rautateiden
henkilöliikenteen enimmäisvolyymille, jotta voidaan taata tehokas kilpailu ja
ottaa samalla huomioon rautateiden henkilöliikenteen markkinoiden vaihteleva
koko ja hallinnollinen rakenne eri jäsenvaltioissa. 3.3 Toiminnallisten, teknisten ja
taloudellisten tietojen toimittaminen kilpailutettavan julkista
palveluhankintaa koskevan sopimuksen kohteena olevasta rautateiden
henkilöliikenteestä (4 artiklan 6 kohta ja uusi 4 artiklan 8 kohta) Uudessa 4 artiklan 8 kohdassa toimivaltaiset
viranomaiset velvoitetaan toimittamaan tiettyjä toiminnallisia, teknisiä ja
taloudellisia tietoja julkista palveluhankintaa koskevasta sopimuksesta
kilpaileville potentiaalisille tarjouksentekijöille, jotta nämä voivat tehdä
perustellun päätöksen ja jotta kilpailu lisääntyisi. Lisäksi 4 artiklan 6
kohdan muutoksessa selvennetään, että toimivaltaisten viranomaisten on selkeästi
ilmoitettava tarjouskilpailumenettelyä koskevissa asiakirjoissa, jos ne
edellyttävät julkisen liikenteen harjoittajilta tiettyjen sosiaalisten
vaatimusten noudattamista. 3.4 Ylärajat, jotka koskevat
volyymiltään pienten sopimusten tekemistä ilman tarjouskilpailua tai pienten
tai keskisuurten yritysten kanssa ilman tarjouskilpailua tehtäviä sopimuksia (5
artiklan 4 kohta) Tällä säännöksellä otetaan käyttöön tietyt
ylärajat, jotka koskevat volyymiltään pienten rautatieliikennesopimusten
tekemistä ilman tarjouskilpailua. Olemassa olevat rajat on suunniteltu
linja-autoliikenteen ja muiden raideliikennemuotojen kuin rautateiden mukaan.
Rautateitä koskeva ehdotettu yläraja noudattaa sitä logiikkaa, että sopimus
voidaan tehdä ilman tarjouskilpailua, jos tarjouskilpailun järjestämisen
kustannukset nousevat odotettuja hyötyjä suuremmiksi. Vastaava raja
junakilometreinä ilmaistuna heijastaa raideliikenteen tarjoamisen
keskimääräistä yksikkökustannusta. 3.5 Rautateiden sopimusten pakollinen
kilpailuttaminen (5 artiklan 6 kohta ja 4 artikla) Asetuksen 5 artiklan 6 kohdan poistaminen vie
toimivaltaisilta viranomaisilta mahdollisuuden päättää, tekevätkö ne
rautateiden julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen suoraan ilman
tarjouskilpailua vai tarjouskilpailun perusteella. Sopimusten kilpailuttamista
koskevaa yleistä sääntöä sovelletaan myös rautateihin. 3.6 Sopimusten
tekemistä koskevat rajoitukset (uusi 5 artiklan 6 kohta) Lisätäkseen kilpailua
rautatieliikennesopimuksen kilpailuttamisen toteuttamisen jälkeen
toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän säännöksen mukaisesti päättää, että
rautateiden henkilöliikennettä koskevia sopimuksia, jotka kattavat osia samasta
verkosta tai reittiosuuksista, tehdään eri rautatieyritysten kanssa. Tätä
varten toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää rajoittaa saman
rautatieyrityksen kanssa tarjouskilpailumenettelyn jälkeen tehtävien sopimusten
lukumäärää. 3.7 Rautateiden liikkuvan kaluston
saatavuus (uusi 5 a artikla ja uusi 9 a artikla) Tällä artiklalla puututaan julkisia
palveluhankintoja koskevien sopimusten tehokkaan kilpailutuksen tiellä olevaan
merkittävään asteeseen ja asetetaan jäsenvaltioille velvoite taata, että
liikenteenharjoittajat, jotka haluavat tarjota rautateiden julkisia
henkilöliikennepalveluja, saavat tosiasiallisesti ja syrjimättömästi käyttöönsä
soveltuvaa rautateiden liikkuvaa kalustoa. Jäsenvaltioissa, joissa ei ole
liikkuvan kaluston toimivia vuokramarkkinoita, on toimivaltaisten viranomaisten
asia ryhtyä toimenpiteisiin liikkuvan kaluston saatavuuden varmistamiseksi,
jotta markkinat saadaan avattua. Koska tilanteet ja tarpeet kuitenkin vaihtelevat
maasta toiseen, uudessa säännöksessä mainitaan tavallisimmin käytetyt
toimenpiteet, mutta jätetään toimivaltaisille viranomaisille väljät
mahdollisuudet valita soveltuvimmat tavat tämän tavoitteen saavuttamiseksi.
Liikkuvan kaluston saatavuuden takaamista koskevan menettelyn ja toimenpiteiden
yksityiskohdat määritellään tämän asetuksen 9 a artiklassa tarkoitettuun
tarkastelumenettelyyn perustuvissa täytäntöönpanosäädöksissä. 3.8 Julkisia palveluhankintoja koskeviin
sopimuksiin liittyvien tiettyjen tietojen julkaiseminen (7 artiklan 1 ja 2
kohta) Tämä säännös velvoittaa toimivaltaiset
viranomaiset sisällyttämään julkisen palvelun velvoitteita koskeviin
vuosikertomuksiinsa tiedot julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten
alkamispäivästä ja kestosta. Nämä lisätiedot ja jäsenvaltioille asetettu
velvoite helpottaa toimivaltaisten viranomaisten julkaisemiin vuosikertomuksiin
tutustumista lisäävät jo tehtyjen ja mahdollisten uusien julkisia
palveluhankintoja koskevien sopimusten avoimuutta ja auttavat näin
liikenteenharjoittajia valmistautumaan tuleviin tarjouskilpailuihin. 3.9 Sopimusten kilpailuttamiseen
sovellettava siirtymäaika (8 artiklan 2 kohta) Tällä säännöksellä tehdään selväksi, että 2.
päivään joulukuuta 2019 kestävä kymmenvuotinen siirtymäaika koskee ainoastaan 5
artiklan 3 kohtaa ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuutta järjestää
tarjouskilpailu. Kaikkia muita 5 artiklan säännöksiä on alettava soveltaa
välittömästi (mm. mahdollisuus tehdä sopimus ilman tarjouskilpailua, jos se
tehdään sisäisen liikenteenharjoittajan kanssa, jos sen volyymi on pieni tai
jos se tehdään kiireellisenä toimena, sekä tekopäätöksen oikeudellinen
tarkastelu). 3.10 Siirtymäaika ilman tarjouskilpailua
tehtäville raideliikenteen sopimuksille (uusi 8 artiklan 2 a kohta) Tällä säännöksellä otetaan käyttöön
ylimääräinen siirtymäaika julkisia raideliikenteen palveluja koskeville
sopimuksille, jotka on tehty ilman tarjouskilpailua 1. tammikuuta 2013 ja 2.
joulukuuta 2019 välisenä aikana. Kyseiset sopimukset saavat olla käytössä
voimassaoloaikansa loppuun asti mutta enintään 31. päivään joulukuuta 2022.
Tämä antaa niille rautatieyrityksille, joiden kanssa on tehty julkista
palveluhankintaa koskeva sopimus ilman tarjouskilpailua, riittävästi aikaa
mukautua ja valmistautua kilpailuttamiseen. 3.11 Valtiotukien ilmoittamista koskevaan
poikkeukseen liittyvien asetuksen (EY) N:o 1370/2007 säännösten mukautukset ja
valtiontukia koskevien edellytysten yhteensopivuus perussopimuksesta johtuvien
vaatimusten kanssa Ehdottamissaan muutosluonnoksissa asetukseen
(EY) N:o 994/98 (valtuusasetus)[6]
komissio ehdotti myös asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamista, mikä toisi perussopimuksen
108 artiklan 4 kohdassa ja 109 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen
valtuusasetuksen piiriin perussopimuksen 93 artiklassa tarkoitetun tuen, joka
on tarpeen liikenteen yhteensovittamiseksi tai korvausta julkisten palvelujen
käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä. Komissio odottaa, että
tulevassa ryhmäpoikkeusasetuksessa toistetaan nykyisen poikkeuksen sisältö, paitsi
siltä osin kuin asetusta (EY) N:o 1370/2007 muutetaan tällä rautatiealaa
koskevalla säädösehdotuksella. 2013/0028 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta
rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden avaamisen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja
sosiaalikomitean lausunnon[7],
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[8], noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Rautateiden henkilöliikenteen
kasvu ei ole viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana riittänyt lisäämään tämän
liikennemuodon osuutta henkilöauto- ja lentoliikenteeseen nähden. Rautateiden
henkilöliikenteen osuus eri liikennemuodoista Euroopan unionissa on pysynyt
suhteellisen vakaasti kuudessa prosentissa. Rautateiden henkilöliikenne ei ole
pysynyt mukana tarpeiden kehityksessä tarjonnan eikä laadun suhteen. (2) Unionin rautateiden
kansainvälisen henkilöliikenteen markkinat avattiin kilpailulle jo vuonna 2010.
Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa kotimaan henkilöliikenne on avattu
kilpailulle joko antamalla avoimet infrastruktuurin käyttöoikeudet tai
kilpailuttamalla julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tai
toteuttamalla nämä molemmat. (3) Komissio ilmoitti 28 päivänä
maaliskuuta 2011 julkaisemassaan liikennepolitiikan valkoisessa kirjassa[9] aikeestaan toteuttaa
rautateiden sisämarkkinat, joilla unionin rautatieyritykset voisivat tarjota
kaikentyyppisiä rautateiden liikennepalveluja ilman tarpeettomia teknisiä ja
hallinnollisia esteitä. (4) Organisoidessaan julkisia
henkilöliikennepalveluja toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että
julkisen palvelun velvoitteet ja julkisten palveluhankintoja koskevien
sopimusten maantieteellinen kattavuus ovat tarkoituksenmukaiset, riittävät ja
oikeassa suhteessa julkista henkilöliikennettä koskevalle politiikalle niiden
alueella asetettuihin tavoitteisiin nähden. Tämä politiikka olisi vahvistettava
julkista liikennettä koskevissa suunnitelmissa, ja markkinapohjaisille
liikenneratkaisuille olisi jätettävä tilaa. Julkista liikennettä koskevien
suunnitelmien ja julkisen palvelun velvoitteiden määrittelyprosessi olisi
esitettävä avoimesti asianomaisille sidosryhmille ja potentiaalisille
markkinoille tulijoille. (5) Julkista liikennettä
koskevien suunnitelmien vakaan rahoitusaseman varmistamiseksi toimivaltaisten
viranomaisten on suunniteltava julkisen palvelun velvoitteet niin, että
julkiselle liikenteelle asetetut tavoitteet saavutetaan kustannustehokkaasti ja
ottaen huomioon kyseisten velvoitteiden taloudellisten nettovaikutusten
korvaaminen; lisäksi niiden on varmistettava julkisia palveluhankintoja
koskevien sopimusten mukaisesti tarjottujen julkisten liikennepalvelujen pitkän
aikavälin rahoituksen kestävyys. (6) Rautateiden julkisen
henkilöliikenteen sujumiseksi juohevasti on erityisen tärkeää, että
toimivaltaiset viranomaiset noudattavat näitä julkisen palvelun velvoitteita
koskevia kriteerejä ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten
soveltamisalaa, sillä avoimeen käyttöoikeuteen perustuva
liikenteenharjoittaminen on sovitettava huolellisesti yhteen julkista
palveluhankintaa koskevan sopimuksen piiriin kuuluvan liikenteenharjoittamisen
kanssa. Tästä syystä riippumattoman rautateiden sääntelyelimen olisi
varmistettava, että tätä menettelyä sovelletaan oikein ja että se on avoin. (7) On vahvistettava vuosittainen
enimmäisvolyymi rautateiden henkilöliikenteen julkista palvelua koskeville
sopimuksille, jotta helpotetaan tällaisten sopimusten kilpailuttamista ja
annetaan toimivaltaisille viranomaisille hieman joustovaraa optimoida volyymi
taloudellisten ja toiminnallisten näkökohtien mukaan. (8) Tarjouspyyntöjen laatimisen
helpottamiseksi ja tätä myötä kilpailun lisäämiseksi toimivaltaisten
viranomaisten on varmistettava, että kaikki tarjouksen jättämisestä
kiinnostuneet julkisen liikenteen harjoittajat saavat tietyt tiedot julkista
palvelua koskevaan sopimukseen kuuluvista liikennepalveluista ja
infrastruktuurista. (9) Julkisia palveluja koskevien
sopimusten tekemiselle ilman tarjouskilpailua asetettuja tiettyjä ylärajoja on
mukautettava rautatieliikenteen osalta niiden erityisten taloudellisten
olosuhteiden mukaisesti, joissa tämän sektorin tarjouskilpailut järjestetään. (10) Rautateiden henkilöliikenteen
sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää, että tämän sektorin julkisia
palveluja koskevien sopimusten kilpailuttamisesta on olemassa yhteiset säännöt,
joita sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. (11) Jotta voitaisiin luoda
sellaiset puite-edellytykset, joissa yhteiskunta hyötyy täysimääräisesti
rautateiden kotimaan henkilöliikenteen markkinoiden tosiasiallisesta
avaamisesta, jäsenvaltioiden on tärkeä taata julkisen liikenteen harjoittajien
henkilökunnan sosiaalisen suojelun riittävä taso. (12) Toimivaltaisen viranomaisen on
asianmukaisin ja tehokkain toimenpitein edistettävä julkisen liikenteen
harjoittajien mahdollisuuksia saada käyttöönsä rautateiden liikkuvaa kalustoa,
jos markkinat eivät voi sitä taata riittävin taloudellisin ja syrjimättömin
edellytyksin. (13) Julkisia palveluja koskevista
sopimuksista järjestettävien tarjouskilpailujen tiettyjen keskeisten
osatekijöiden on oltava täysin avoimet, jotta markkinat voivat reagoida
organisoidummin asiaan. (14) Asetuksen (EY) N:o 1370/2007
sisäisen logiikan mukaisesti olisi tehtävä selväksi, että 2 päivään joulukuuta
2019 kestävä siirtymäaika viittaa ainoastaan velvollisuuteen kilpailuttaa
julkisia palveluja koskevat sopimukset. (15) Rautatieyritysten
valmistautuminen julkisia palveluja koskevien sopimusten pakollista
kilpailuttamista varten vaatii jonkin verran lisäaikaa, jotta yritykset, joiden
kanssa tällaisia sopimuksia on ennen tehty, ehtivät toteuttaa tehokkaita ja
kestäviä sisäisiä uudelleenjärjestelyjä. Tämän vuoksi tarvitaan
siirtymätoimenpiteitä niiden sopimusten osalta, jotka tehdään ilman
tarjouskilpailua tämän asetuksen voimaantulopäivän ja 3 päivän joulukuuta 2019
välisenä aikana. (16) Kun rautateiden kotimaan
henkilöliikenteen markkinat on saatu avatuiksi, toimivaltaisten viranomaisten
saattaa olla tarpeen ryhtyä toimenpiteisiin kilpailun varmistamiseksi
rajoittamalla yhden ja saman rautatieyrityksen kanssa tekemiensä sopimusten
lukumäärää; tästä on annettava asianmukaisia säännöksiä. (17) Jotta voidaan varmistaa tämän
asetuksen 5 a artiklan täytäntöönpanoa koskevat yhdenmukaiset edellytykset,
komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi
käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti
jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä
helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o
182/2011[10]
mukaisesti. (18) Asetuksen (EY) N:o 994/98 (valtuusasetus)[11] muuttamisen yhteydessä
komissio ehdotti myös asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamista (COM(2012)
730/3). Jotta valtiontukiin liittyviä ryhmäpoikkeusasetuksia koskeva lähestymistapa
saataisiin yhdenmukaistettua, perussopimuksen 93 artiklassa tarkoitettu tuki,
joka on tarpeen liikenteen yhteensovittamiseksi tai korvausta julkisten
palvelujen käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä, olisi saatettava
valtuusasetuksen piiriin perussopimuksen 108 artiklan 4 kohdassa ja 109
artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen. (19) Asetus
(EY) N:o 1370/2007 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan asetus (EY) N:o 1370/2007
seuraavasti: 1. a) Korvataan 2 artiklan c
alakohta seuraavasti: ” c) ”toimivaltaisella paikallisella
viranomaisella” toimivaltaista viranomaista, jonka maantieteellinen
toimivalta-alue ei ole valtakunnallinen ja joka huolehtii taajaman tai
maaseutualueen liikenteellisistä tarpeista;” b) Täydennetään 2 artiklan e alakohta seuraavasti: ”Julkisen palvelun velvoitteisiin ei lueta mitään
julkisen liikenteen palveluja, joka menevät pidemmälle kuin mikä on
välttämätöntä paikallisten tai alueellisten verkostovaikutusten hyödyntämiseksi.” 2. Lisätään 2 a artikla
seuraavasti: ”2 a artikla Julkista liikennettä koskevat suunnitelmat ja
julkisen palvelun velvoitteet 1. Toimivaltaisten viranomaisten on
laadittava ja saatettava säännöllisesti ajan tasalle julkista liikennettä
koskevia suunnitelmia, jotka kattavat niiden vastuulla olevan alueen kaikki liikennemuodot.
Kyseisissä julkista liikennettä koskevissa suunnitelmissa on määriteltävä
julkista liikennettä koskevan politiikan tavoitteet ja näiden tavoitteiden
täytäntöönpanokeinot, jotka kattavat niiden vastuulla olevan alueen kaikki
liikennemuodot. Suunnitelmiin on kuuluttava vähintään seuraavaa: (a)
verkon tai reittiosuuksien rakenne; (b)
perusvaatimukset, jotka julkisen liikenteen
tarjonnan on täytettävä, esimerkiksi esteetön pääsy, alueiden väliset yhteydet,
turvallisuus, liikennemuotojen sisäiset ja niiden väliset liityntäyhteydet
tärkeimmissä solmukohdissa, tarjonnan piirteet kuten toiminta-aika, vuorovälit
ja kapasiteetin vähimmäiskäyttöaste; (c)
laatuvaatimukset, jotka liittyvät tekijöihin kuten
asemien ja liikkuvan kaluston varustelutaso, täsmällisyys ja luotettavuus,
siisteys, asiakaspalvelu ja -tiedotus, valitusten käsittely ja oikaisukeinot
sekä palvelun laadun valvonta; (d)
hinnoitteluperiaatteet; (e)
toiminnalliset vaatimukset kuten polkupyörien
kuljettaminen, liikenteen hallinta ja varautumissuunnitelma häiriötilanteita
varten. Laatiessaan julkista liikennettä koskevia
suunnitelmia toimivaltaisten viranomaisten on otettava erityisesti huomioon
matkustajien oikeuksiin, sosiaaliseen suojeluun, työllisyyteen ja
ympäristönsuojeluun sovelletaan säännöt. Toimivaltaisten viranomaisten on annettava ja
julkaistava julkista liikennettä koskevat suunnitelmat kuultuaan ensin
asianomaisia sidosryhmiä. Tämän asetuksen soveltamista varten huomioon
otettavia keskeisiä sidosryhmiä ovat ainakin liikenteenharjoittajat, tarvittaessa
rataverkon haltijat sekä matkustajia ja työntekijöitä edustavat järjestöt. 2. Julkisten palvelun velvoitteet on
laadittava ja julkisia palveluhankintoja koskevat sopimukset tehtävä niihin
sovellettavien julkista liikennettä koskevien suunnitelmien mukaisesti. 3. Julkista henkilöliikennettä koskevien
julkisen palvelun velvoitteiden eritelmät ja niiden soveltamisala on
vahvistettava seuraavasti: (a)
ne on määriteltävä 2 artiklan e alakohdan
mukaisesti; (b)
niiden on oltava tarkoituksenmukaisia julkista
liikennettä koskevan suunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi; (c)
ne eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen ja
oikeasuhteista julkista liikennettä koskevan suunnitelman tavoitteiden
saavuttamiseksi. Edellä b alakohdassa tarkoitetun
tarkoituksenmukaisuuden arvioinnissa on otettava huomioon se, ovatko julkisen
vallan toimet henkilöliikenteen tarjoamisessa soveltuva keino päästä julkista
liikennettä koskevan suunnitelman tavoitteisiin. Edellä c alakohdassa tarkoitetussa tarpeellisuuden
ja suhteellisuuden arvioinnissa on rautateiden julkisen henkilöliikenteen
osalta otettava huomioon yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta
(uudelleenlaadittu) 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja
neuvoston 2012 direktiivin 2012/34/EU[12]
10 artiklan 2 kohdan nojalla tarjotut liikennepalvelut sekä kaikki kyseisen
direktiivin 38 artiklan 4 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla rataverkon
haltijoille ja sääntelyelimille annetut tiedot. 4. Julkisen palvelun velvoitteiden
eritelmillä ja niihin liittyvällä julkisen palvelun velvoitteiden
taloudellisten nettovaikutusten korvaamisella (a)
on saavutettava julkista liikennettä koskevan
suunnitelman tavoitteet mahdollisimman kustannustehokkaasti; (b)
on mahdollistettava taloudellisesti julkisen
henkilöliikenteen tarjoamisen jatkuminen pitkällä aikavälillä julkista
liikennettä koskevassa suunnitelmassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisesti. 5. Eritelmiä laatiessaan toimivaltaisen
viranomaisen on vahvistettava julkisen palvelun velvoitteiden eritelmien ja
niiden soveltamisalan luonnos, perusvaiheet sen arvioimiseksi, täyttävätkö ne
2, 3 ja 4 kohdassa vahvistetut vaatimukset, sekä arvioinnin tulokset. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava näistä
eritelmistä asianmukaisesti keskeisiä sidosryhmiä, vähintäänkin
liikenteenharjoittajia, rataverkon haltijoita sekä matkustajia ja työntekijöitä
edustavia järjestöjä, ja otettava niiden näkemykset huomioon. 6. Rautateiden julkisen henkilöliikenteen
osalta (a)
direktiivin 2012/34/EU 55 artiklassa tarkoitetun
sääntelyelimen on taattava tässä artiklassa säädetyn arvioinnin ja menettelyn
noudattaminen, myös omasta aloitteestaan. (b)
julkista palvelua koskevan sopimuksen vuosittainen
enimmäisvolyymi junakilometreillä mitattuna on suurempi arvo seuraavista: 10
miljoonaa junakilometriä tai kolmannes julkista palvelua koskevan sopimuksen
kohteena olevan kansallisen rautateiden julkisen henkilöliikenteen
kokonaisvolyymistä.” 3. Muutetaan 4 artikla
seuraavasti: (b)
Korvataan 1 kohdan a alakohta seuraavasti: ”a) määriteltävä selkeästi 2 artiklan e
alakohdassa ja 2 a artiklassa säädetyt julkisen palvelun velvoitteet, jotka
julkisen liikenteen harjoittajan on täytettävä, sekä asianomaiset
maantieteelliset alueet;” (c)
Korvataan 1 kohdan b alakohdan viimeinen virke
seuraavasti: ”Jäljempänä 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdyissä
julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa parametrit on määritettävä
siten, ettei yksikään korvaus voi ylittää määrää, joka on tarpeen julkisen
palvelun velvoitteiden täyttämisestä aiheutuvia kustannuksia ja siitä kertyviä
tuloja koskevien taloudellisten nettovaikutusten kattamiseksi, kun otetaan
huomioon julkisen liikenteen harjoittajan kyseisestä toiminnasta saamat tulot
ja kohtuullinen voitto;” (d)
Korvataan 6 kohta seuraavasti: ”Jos toimivaltaiset viranomaiset edellyttävät
kansallisen lainsäädännön mukaisesti julkisen liikenteen harjoittajilta
tiettyjen laatuvaatimusten tai sosiaalisten vaatimusten noudattamista, kyseiset
vaatimukset on sisällytettävä tarjouskilpailumenettelyä koskeviin asiakirjoihin
ja julkisia palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin.” (e)
Lisätään 8 kohta seuraavasti: ”8. Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava
kaikkien intressitahojen saataville tarjouskilpailuun esitettäväksi tarkoitetun
tarjouksen valmistelun kannalta merkitykselliset tiedot. Niihin on sisällettävä
tiedot matkustajakysynnästä, lippujen hinnoista, kustannuksista ja tuloista,
jotka liittyvät tarjouskilpailun kohteena olevaan julkiseen
henkilöliikenteeseen, sekä yksityiskohtaiset tiedot tarvittavien
kalustoyksiköiden tai liikkuvan kaluston toiminnan kannalta merkityksellisistä
infrastruktuurieritelmistä, jotta intressitahot voivat laatia harkittuja
liiketoimintasuunnitelmia. Rataverkon haltijoiden on tuettava toimivaltaisia
viranomaisia toimittamalla niille kaikki asianomaiset infrastruktuurieritelmät.
Edellä vahvistettujen säännösten noudattamatta jättämisestä seuraa 5 artiklan 7
kohdassa säädetty oikeudellinen tarkastelu.” 4. Muutetaan 5 artikla
seuraavasti: (f)
Korvataan 4 kohta seuraavasti: ”4. Jos sitä ei ole kielletty kansallisessa
lainsäädännössä, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää tehdä ilman
tarjouskilpailua julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, (a)
joiden keskimääräinen ennakoitu vuosittainen arvo
on alle 1 000 000 euroa, tai alle 5 000 000 euroa, jos kyse
on julkisia palveluhankintoja koskevista sopimuksista, joihin sisältyy julkisia
rautatiepalveluja, tai; (b)
jotka koskevat julkisten henkilöliikennepalvelujen
tarjoamista määrältään alle 300 000 kilometriä vuodessa, tai alle
150 000 kilometriä vuodessa, jos kyse on julkisia palveluhankintoja koskevista
sopimuksista, joihin sisältyy julkisia rautatiepalveluja. Jos julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus on
tehty ilman tarjouskilpailua pienen tai keskisuuren yrityksen kanssa, jolla on
käytössään enintään 23 maantieajoneuvoa, edellä mainittuja enimmäismääriä
voidaan korottaa joko alle 2 000 000 euroon keskimääräisen ennakoidun
vuosittaisen arvon osalta tai alle 600 000 kilometriin vuodessa julkisten
henkilöliikennepalvelujen osalta.” (g)
Korvataan 6 kohta seuraavasti: ”Toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää, että
rautatieyritysten välisen kilpailun lisäämiseksi rautateiden julkista
henkilöliikennettä koskevia sopimuksia, jotka kattavat osia samasta verkosta
tai reittiosuuksista, tehdään eri rautatieyritysten kanssa. Tätä varten
toimivaltaiset viranomaiset voivat ennen tarjouskilpailumenettelyn
käynnistämistä päättää rajoittaa saman rautatieyrityksen kanssa tehtävien
sopimusten lukumäärää.” 5. Lisätään 5 a artikla
seuraavasti: ”5 a artikla Liikkuva kalusto 1. Jäsenvaltioiden on valtiontukisääntöjen
mukaisesti ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen takaamiseksi, että
liikenteenharjoittajat, jotka haluavat tarjota rautateiden julkisia
henkilöliikennepalveluja julkista palvelua koskevan sopimuksen puitteissa,
saavat tosiasiallisesti ja syrjimättömästi käyttöönsä rautateiden julkiseen
henkilöliikenteeseen soveltuvaa liikkuvaa kalustoa. 2. Jos asianomaisilla markkinoilla ei ole
olemassa liikkuvaa kalustoa vuokraavia yrityksiä, jotka vuokraavat 1 kohdassa
tarkoitettua liikkuvaa kalustoa syrjimättömissä ja kaupallisesti kannattavissa
olosuhteissa kaikille asianomaisille rautateiden julkisen henkilöliikenteen
liikenteenharjoittajille, jäsenvaltioiden on taattava, että toimivaltainen
viranomainen kantaa liikkuvaan kalustoon liittyvän jäännösarvoriskin valtiontukisääntöjen
mukaisesti, jos liikenteenharjoittajat, jotka aikovat osallistua ja kykenevät
osallistumaan julkisten palvelujen hankintaa koskevien sopimusten tekemistä
varten järjestettävään tarjouskilpailuun, sitä pyytävät pystyäkseen
osallistumaan tarjouskilpailuun. Toimivaltainen viranomainen voi täyttää
ensimmäisessä alakohdassa säädetyn vaatimuksen jollakin seuraavista tavoista: (a)
hankkimalla julkista palvelua koskevan sopimuksen
täytäntöönpanossa käytettävän liikkuvan kaluston itse tarkoituksenaan asettaa
se valitun julkisen liikenteen harjoittajan käyttöön markkinahintaan tai osana
julkista palvelua koskevaa sopimusta 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 6
artiklan ja tarvittaessa liitteen mukaisesti; (b)
takaamalla julkista palvelua koskevan sopimuksen täytäntöönpanossa
käytettävän liikkuvan kaluston rahoituksen markkinahintaan tai osana julkista
palvelua koskevaa sopimusta 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan, 6 artiklan ja
tarvittaessa liitteen mukaisesti. Tällainen takaus voi kattaa
jäännösarvoriskin, kunhan mahdollisia voimassa olevia valtiontukisääntöjä
noudatetaan. (c)
sitoutumalla julkista palvelua koskevassa
sopimuksessa ottamaan liikkuvan kaluston haltuunsa markkinahintaan sopimuksen
voimassaolon päättyessä. Edellä b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa
toimivaltaisella viranomaisella on oikeus vaatia julkisen liikenteen
harjoittajaa siirtämään julkista palvelua koskevan sopimuksen voimassaolon
päättyessä liikkuva kalusto uudelle liikenteenharjoittajalle, jonka kanssa
tehdään sopimus. Toimivaltainen viranomainen voi velvoittaa uuden julkisen
liikenteen harjoittajan ottamaan liikkuvan kaluston haltuunsa. Siirron on
tapahduttava markkinahintaan. 3. Jos liikkuva kalusto siirretään uudelle
julkisen liikenteen harjoittajalle, toimivaltaisen viranomaisen on annettava
tarjouskilpailuasiakirjoissa yksityiskohtaiset tiedot liikkuvan kaluston
kunnosta ja kunnossapitokustannuksista. 4. Komissio hyväksyy viimeistään [18 months
after the date of entry into force of this Regulation] säädöksiä, joissa
vahvistetaan tämän artiklan 2 ja 3 kohdan soveltamiseksi noudatettavan
menettelyn yksityiskohdat. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 9 a artiklan 2
kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.” 6. Korvataan 6 artiklan 1 kohta
seuraavasti: ”1. Kaikkien yleiseen sääntöön tai julkisia
palveluhankintoja koskevaan sopimukseen liittyvien korvausten on oltava 4
artiklan säännösten mukaisia riippumatta siitä, miten sopimus on tehty.
Kaikenluonteisten korvausten, jotka liittyvät 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti
ilman tarjouskilpailua tehtyyn julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen
tai yleiseen sääntöön, on oltava myös liitteen säännösten mukaisia. ” 7. Muutetaan 7 artikla
seuraavasti: (h)
Korvataan 1 kohta seuraavasti: ”1. Toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava
kerran vuodessa yhdistelmäraportti, jossa selostetaan sen toimivaltaan kuuluvat
julkisen palvelun velvoitteet, julkista palvelua koskevien sopimusten
alkamispäivä ja kesto, valitut julkisen liikenteen harjoittajat sekä
korvaukset, joita niille on maksettu, ja yksinoikeudet, joita niille on
myönnetty korvauksena julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä. Raportissa
erotetaan toisistaan linja-autoliikenne ja raideliikenne, ja sen pohjalta on
voitava valvoa ja arvioida julkisen liikenneverkon suorituskykyä, laatua ja
rahoitusta, ja siinä on tarpeen mukaan annettava tietoja myönnettyjen
yksinoikeuksien luonteesta ja laajuudesta. Jäsenvaltioiden on edistettävä
näiden raporttien keskitettyä saatavuutta esimerkiksi yhteisen verkkosivuston
kautta.” (i)
Lisätään 2 kohtaan seuraava alakohta: ”d) julkista palvelua koskevan sopimuksen aiottu
alkamispäivä ja kesto.” 8. Muutetaan 8 artikla
seuraavasti: (j)
Korvataan 2 kohdan ensimmäinen alakohta
seuraavasti: ”2. Rautateiden, mutta ei muiden
raideliikennemuotojen kuten metro- tai raitiotieliikenteen, julkisia
palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemisessä on noudatettava 5 artiklan 3
kohtaa 3 päivästä joulukuuta 2019 lähtien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3
kohdan soveltamista. Kaikki muiden raideliikennemuotojen ja maantieliikenteen
julkisia palveluja koskevat sopimukset on tehtävä 5 artiklan 3 kohdan
mukaisesti viimeistään 3 päivästä joulukuuta 2019. Tämän 3 päivänä joulukuuta
2019 päättyvän siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden on toteutettava toimia 5
artiklan 3 kohdan noudattamiseksi asteittain erityisesti kuljetuskapasiteettiin
liittyvien vakavien rakenteellisten ongelmien välttämiseksi.” (k)
Lisätään 2 a kohta seuraavasti: ”2 a. Rautateiden julkisen henkilöliikenteen
julkista palvelua koskevia sopimuksia, jotka on tehty 1 päivän tammikuuta 2013
ja 2 päivän joulukuuta 2019 välisenä aikana, voidaan soveltaa niiden
voimassaolon päättymispäivään asti. Niitä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa
soveltaa 31 päivän joulukuuta 2022 jälkeen.” (l)
Korvataan 3 kohdan toisen alakohdan viimeinen virke
seuraavasti: ”Edellä d alakohdassa tarkoitettujen sopimusten
soveltamista voidaan jatkaa niiden voimassaolon päättymiseen saakka,
edellyttäen kuitenkin, että ne ovat voimassa 4 artiklassa säädettyjä aikoja
vastaavan rajoitetun ajan.” 9. Lisätään 9 a artikla
seuraavasti: ”9 a artikla Komiteamenettely 1. Komissiota avustaa yhtenäisestä
eurooppalaisesta rautatiealueesta (uudelleenlaadittu) 21 päivänä marraskuuta
2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU[13] 62 artiklalla perustettu
yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen komitea. Tämä komitea on asetuksessa
(EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan
asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.” 2 artikla Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää
seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa
lehdessä. Tämä asetus on kaikilta osiltaan
velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja [1] Valkoinen kirja: Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta
koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta
liikennejärjestelmää, KOM(2011) 144. [2] Sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantaminen, COM(2012)
259. [3] http://ec.europa.eu/consumers/consumer_research/cms_en.htm;
[4] Komission tiedonanto: Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän
ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020. [5] EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32. [6] Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion
monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston
asetuksen (EY) N:o 994/98 ja rautateiden ja maanteiden julkisista
henkilöliikennepalveluista 23 päivänä lokakuuta 2007 annetun Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta, COM(2012)
730 final, 5.12.2012. [7] EUVL C , , s. . [8] EUVL C , , s. . [9] Valkoinen kirja: Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta
koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta
liikennejärjestelmää, KOM(2011) 144. [10] EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. [11] Ehdotus neuvoston asetukseksi Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion
monialaisen tuen muotoihin 7 päivänä toukokuuta 1998 annetun neuvoston
asetuksen (EY) N:o 994/98 ja rautateiden ja maanteiden julkisista
henkilöliikennepalveluista 23 päivänä lokakuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muuttamisesta, COM(2012) 730 final,
5.12.2012. [12] EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32. [13] EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32.