PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Komission ehdotuksessa vuosien 2014–2020 monivuotiseksi rahoituskehykseksi (monivuotista rahoituskehystä koskeva ehdotus)[1] esitetään yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) talousarviokehys ja keskeiset suuntaviivat. Tämän pohjalta komissio esittelee asetukset, joissa vahvistetaan yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehys kaudeksi 2014–2020, sekä politiikan kehittämisen vaihtoehtoisia skenaarioita koskevan vaikutusten arvioinnin.

Nyt esitettävät uudistusehdotukset perustuvat vuoteen 2020 toteutettavaa maatalouspolitiikkaa koskevaan tiedonantoon[2], jossa hahmoteltiin politiikan laajat vaihtoehtoiset linjaukset, joita noudattaen voitaisiin vastata maataloutta ja maaseutualueita koskeviin tuleviin haasteisiin ja saavuttaa yhteiselle maatalouspolitiikalle asetetut tavoitteet eli 1) elinkelpoinen ruoan tuotanto; 2) luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet; ja 3) tasapainoinen aluekehitys. Tiedonannossa kuvattuja uudistussuuntia on tuettu laajasti sekä toimielinten välisessä keskustelussa[3] että vaikutusten arvioinnin yhteydessä järjestetyssä sidosryhmien kuulemisessa.

Yleisenä johtoajatuksena tässä prosessissa on noussut esille tarve edistää resurssitehokkuutta, jonka ansiosta voitaisiin saavuttaa EU:n maatalouden ja maaseutualueiden älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti. Yhteinen maatalouspolitiikka perustuisi edelleen kahteen pilariin, joissa pyritään toisiaan täydentäviä välineitä käyttäen samoihin tavoitteisiin. I pilari käsittää suorat tuet ja markkinatoimenpiteet, joilla turvataan EU:n viljelijöille perustulotuki sekä spesifisissä markkinahäiriötilanteissa annettava tuki, kun taas II pilari käsittää maaseudun kehittämisen, jonka yhteydessä jäsenvaltiot laativat ja yhteisrahoittavat monivuotisia ohjelmia yhteisen lainsäädäntökehyksen mukaisesti[4].

Perättäisten uudistusten kautta YMP on lisännyt maatalouden markkinasuuntautuneisuutta tarjoten samalla tuottajille tulotukea, tehostanut ympäristövaatimusten sisällyttämistä politiikkaan ja lisännyt tukea maaseudun kehittämiseen yhdennettynä politiikkana maaseutualueiden kehittämiseksi koko EU:n alueella. Sama uudistusprosessi on kuitenkin tuonut esille vaatimuksia tuen paremmasta jakamisesta jäsenvaltioiden kesken ja niiden sisällä sekä toiveita ympäristöhaasteisiin liittyvien toimenpiteiden paremmasta kohdentamisesta ja puuttumisesta tehokkaammin markkinoiden suurempaan epävakaisuuteen.

Aiemmin uudistuksilla on lähinnä ratkottu alan sisäsyntyisiä ongelmia valtavista ylijäämistä elintarviketurvallisuuskriiseihin, ja ne ovat palvelleet EU:ta niin sisäisessä kuin kansainvälisessäkin toiminnassa. Nykyään kuitenkin useimpien haasteiden taustalla ovat maatalouden ulkopuoliset tekijät, minkä vuoksi niitä varten tarvitaan laaja-alaisempaa politiikkaa.

On odotettavissa, että maataloustuloon kohdistuva paine jatkuu, sillä viljelijät elävät tilanteessa, jossa riskejä on yhä enemmän ja tuotantopanosten hintojen nousu johtaa tuottavuuden heikkenemiseen ja epäsuhtaan tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen välillä. Sen vuoksi on tarpeen säilyttää tulotuki ja vahvistaa välineitä riskienhallinnan ja kriisitilanteisiin reagoimisen tehostamiseksi. Voimakas maatalous on elintärkeä EU:n elintarviketeollisuuden ja maailmanlaajuisen elintarviketurvan kannalta.

Samaan aikaan maatalousalaa ja maaseutualueita kehotetaan lisäämään ponnistelujaan Eurooppa 2020 ‑strategiaan sisältyvien ilmasto- ja energiatavoitteiden ja biodiversiteettistrategian toteutumiseksi. Viljelijöitä, jotka yhdessä metsäammattilaisten kanssa ovat tärkeimpiä maankäyttäjiä, on tuettava, kun he ottavat käyttöön ja pitävät yllä ympäristö- ja ilmastotavoitteiden kannalta erityisen suotuisia tuotantojärjestelmiä ja ‑käytäntöjä, koska tällaisten julkishyödykkeiden tuottaminen ei näy markkinahinnoissa. Olennaisen tärkeää on myös ottaa maaseutualueiden moninaiset mahdollisuudet käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla ja näin edistää osallistavaa kasvua ja koheesiota.

Sen vuoksi tuleva yhteinen maatalouspolitiikka ei palvele vain yhtä pientä, joskin tärkeää, EU:n talouden osaa, vaan se on strategisesti tärkeä politiikan ala myös elintarviketurvan, ympäristön ja alueellisen tasapainon näkökulmasta. Siihen sisältyy sellaisella aidosti yhteisellä politiikalla saavutettava EU:n lisäarvo, jossa rajallisia budjettivaroja hyödynnetään mahdollisimman tehokkaasti kestävän maatalouden säilyttämiseksi EU:n koko alueella, ilmastonmuutoksen kaltaisten tärkeiden rajatylittävien kysymysten käsittelemiseksi ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun vahvistamiseksi ja jota myös voidaan toteuttaa joustavasti paikallisten tarpeiden huomioon ottamiseksi.

Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen mukaan yhteisessä maatalouspolitiikassa olisi säilytettävä kahden pilarin rakenne, joiden kummankin määrärahat säilytetään nimellismääräisesti vuoden 2013 tasolla, ja keskityttävä selvästi saavuttamaan tuloksia EU:n keskeisten prioriteettien osalta. Suorien tukien olisi edistettävä kestävää tuotantoa siten, että 30 prosenttia niihin käytettävissä olevista määrärahoista osoitetaan pakollisiin toimenpiteisiin, joilla on suotuisa vaikutus ilmaston ja ympäristön kannalta. Tukitasot olisi asteittain yhdenmukaistettava, ja suurtuensaajille maksettaviin tukiin olisi sovellettava asteittaista tukikattoa. Maaseudun kehittämisvarat olisi sisällytettävä yhteiseen strategiakehykseen EU:n muiden yhteisesti hallinnoitavien varojen kanssa, ja niihin olisi sovellettava vahvistettua tulossuuntautunutta lähestymistapaa ja nykyistä selkeämpiä ja parempia ennakkoedellytyksiä. Markkinatoimenpiteiden osalta yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta olisi vahvistettava kahdella monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolisella välineellä, jotka ovat 1) hätäapuvaraus kriisitilanteisiin reagoimista varten; ja 2) Euroopan globalisaatiorahaston toiminta-alan laajentaminen.

Tältä pohjalta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan lainsäädäntökehyksen tärkeimmät osat kaudella 2014–2020 esitetään seuraavissa asetuksissa:

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (suoria tukia koskeva asetus);

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus);

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (maaseudun kehittämisasetus);

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (horisontaalinen asetus);

– Ehdotus neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä;

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta;

– Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta.

Maaseudun kehittämisasetus perustuu komission 6. lokakuuta 2011 esittämään ehdotukseen yhteisistä säännöistä, joita sovellettaisiin kaikkiin yhteisen strategiakehyksen alla toimiviin rahastoihin[5]. Jatkossa on tarkoitus antaa asetus vähävaraisimpia henkilöitä koskevasta järjestelmästä, jonka rahoitus nykyisin tapahtuu toisesta monivuotisen rahoituskehyksen budjettikohdasta.

Lisäksi parhaillaan laaditaan tuensaajia koskevien tietojen julkaisemiseen sovellettavia uusia sääntöjä. Tässä otetaan huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen esittämät vastaväitteet, ja tavoitteena on löytää soveltuvin tapa, jolla tuensaajien oikeus henkilötietojen suojaan voitaisiin sovittaa yhteen avoimuusperiaatteen kanssa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI

Vaikutusten arvioinnissa arvioidaan nykyisen politiikkakehyksen tarkastelun ja tulevia haasteita ja tarpeita koskevan analyysin pohjalta kolmen vaihtoehtoisen skenaarion vaikutuksia ja verrataan niitä toisiinsa. Arviointi on tulos huhtikuussa 2010 alkaneesta pitkästä prosessista, jota ohjasi yksiköiden välinen ryhmä. Ryhmä kokosi yhteen laajat laadulliset ja määrälliset analyysit ja vahvisti perustaksi maataloustuotteiden markkinoita ja maataloustuloa koskevat, vuoteen 2020 ulottuvat keskipitkän aikavälin ennusteet sekä laati mallinnuksen eri politiikkaskenaarioiden vaikutuksista alan taloudelle.

Vaikutusten arvioinnissa tarkastellut kolme skenaariota voidaan esittää seuraavasti: 1) mukautusskenaariossa säilytetään nykyinen politiikkakehys ja pyritään korjaamaan sen suurimmat ongelmat, kuten suorien tukien jako; 2) yhdentämisskenaariossa politiikkaa muutetaan huomattavasti lisäämällä suorien tukien kohdentamista ja viherryttämistä sekä tehostamalla maaseudun kehittämispolitiikan strategista kohdentamista parantaen koordinointia EU:n muiden politiikkojen kanssa. Oikeusperustaa laajennetaan tuottajien laaja-alaisemman yhteistyön mahdollistamiseksi; ja 3) uuden painotuksen skenaariossa politiikka suunnataan kokonaan ympäristöasioihin ja suorat tuet lakkautetaan asteittain. Oletetaan, että tuotantokyky voidaan säilyttää ilman tukia ja maaseutualueiden sosioekonomiset tarpeet voidaan tyydyttää muiden politiikkojen kautta.

Taustana talouskriisi ja julkiseen talouteen kohdistuvat paineet, joihin EU on vastannut Eurooppa 2020 ‑strategialla ja monivuotista rahoituskehystä koskevalla ehdotuksella, kaikissa kolmessa skenaariossa painotetaan eri tavoin nykyistä kilpailukykyisempään ja kestävämpään maatalouteen ja elinvoimaiseen maaseutuun tähtäävän tulevan yhteisen maatalouspolitiikan kolmea keskeistä tavoitetta. Jotta pystyttäisiin paremmin noudattamaan Eurooppa 2020 ‑strategiaa, erityisesti resurssitehokkuuden osalta, on jatkossa yhä tärkeämpää parantaa maatalouden tuottavuutta tutkimuksella, tietämyksen siirrolla ja yhteistyön ja innovoinnin edistämisellä (mm. maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan eurooppalaisen innovaatiokumppanuuden kautta). Vaikka EU:n maatalouspolitiikkaa ei enää toteuteta kauppaa vääristävässä politiikkaympäristössä, on odotettavissa, että yhä suurempi vapautuminen kohdistaa alalle uusia paineita, esimerkiksi Dohan kehitysohjelman tai Mercosurin kanssa tehtyjen vapaakauppasopimusten puitteissa.

Kolmea politiikkaskenaariota laadittaessa on otettu huomioon seikat, joita vaikutusten arvioinnin yhteydessä järjestetyssä kuulemisessa pidettiin tärkeimpinä. Intressitahoja pyydettiin esittämään kantansa 23. marraskuuta 2010 ja 25. tammikuuta 2011 välisenä aikana, ja neuvoa-antava komitea organisoitiin 12. tammikuuta 2011. Tärkeimmät kohdat voidaan tiivistää seuraavasti[6]:

– Sidosryhmät ovat laajalti yhtä mieltä siitä, että elintarviketurvaa, luonnonvarojen kestävää hoitoa ja aluekehitystä koskeviin haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan vahvaa, kahden pilarin rakenteeseen perustuvaa yhteistä maatalouspolitiikkaa.

– Useimmat vastaajista katsovat, että yhteisellä maatalouspolitiikalla olisi oltava rooli markkinoiden ja hintojen vakauttamisessa.

– Sidosryhmillä on erilaisia näkemyksiä tuen kohdentamisesta (erityisesti suoran tuen uusista jakoperusteista ja tukikatosta).

– Yksimielisyys vallitsee siitä, että kummallakin pilarilla voi olla suuri merkitys lisättäessä ilmastotoimia ja ympäristötehokkuutta yhteiskunnan eduksi EU:ssa. Siinä, missä monet viljelijät uskovat, että I pilarin tukien käyttö on jo nykyisinkin tehokasta, suurempi yleisö vaatii lisää tehokkuutta kyseisten tukien käyttöön.

– Vastaajat haluavat, että EU:n kaikki osat, myös epäsuotuisat alueet, ovat mukana tulevassa kasvussa ja kehityksessä.

– Monet vastaajista painottivat yhteisen maatalouspolitiikan yhdentämistä muihin politiikkoihin, kuten ympäristö-, terveys-, kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

– Innovointi, kilpailukykyisten yritysten perustaminen ja julkishyödykkeiden tuottaminen nähdään keinoiksi, joilla yhteinen maatalouspolitiikka voidaan mukauttaa Eurooppa 2020 ‑strategiaan.

Vaikutusten arvioinnissa verrattiin siis toisiinsa kolmea vaihtoehtoista skenaariota:

Uuden painotuksen skenaario jouduttaisi maatalousalan rakennesopeutusta siirtämällä tuotantoa kustannustehokkaimmille alueille ja kannattavimmille aloille. Samalla, kun rahoitus ympäristön hyväksi kasvaisi merkittävästi, ala joutuisi alttiiksi suuremmille riskeille markkinainterventioiden rajoitettujen mahdollisuuksien vuoksi. Lisäksi sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset nousisivat merkittäviksi heikosti kilpailukykyisillä alueilla tulojen vähenemisen ja ympäristön pilaantumisen seurauksena, kun politiikka menettäisi täydentäviä ehtoja koskeviin vaatimuksiin kytkettyjen suorien tukien vipuvaikutuksen.

Toisessa ääripäässä mukautusskenaario loisi parhaat mahdollisuudet politiikan jatkuvuudelle; se merkitsisi vähäisiä mutta kuitenkin selviä parannuksia sekä maatalouden kilpailukykyyn että ympäristötehokkuuteen. On kuitenkin vahvoja epäilyjä siitä, käsiteltäisiinkö tässä skenaariossa riittävästi tulevaisuuden merkittäviä ilmasto- ja ympäristöhaasteita maatalouden pitkän aikavälin kestävyyden tukemiseksi.

Yhdentymisskenaariossa uutuutena on suorien tukien parempi kohdentaminen ja viherryttäminen. Analyysin mukaan viherryttäminen on mahdollista niin, että viljelijöille aiheutuvat kustannukset pysyvät kohtuullisina, vaikka hallinnollisen työn lisääntyminen jossain määrin onkin väistämätöntä. Samoin on mahdollista saada uutta pontta maaseudun kehittämiseen edellyttäen, että jäsenvaltiot ja alueet käyttävät uusia mahdollisuuksia tehokkaasti hyväkseen ja ettei yhteinen strategiakehys EU:n muiden varojen kanssa poista pilareiden välistä synergiaa eikä heikennä maaseudun kehittämisen erityisvahvuuksia. Jos saavutetaan oikea tasapaino, tämän skenaarion avulla voitaisiin parhaiten käsitellä maatalouden ja maaseutualueiden pitkän aikavälin kestävyyttä.

Edellä esitetyn perusteella vaikutusten arvioinnissa päädytään siihen, että yhteinen maatalouspolitiikka voidaan kaikkein tasapainoisimmin mukauttaa EU:n strategisiin tavoitteisiin yhdentymisskenaariossa ja että tämä tasapaino saavutetaan myös panemalla täytäntöön lainsäädäntöehdotusten eri osat. On myös tärkeää, että yhteisen maatalouspolitiikan saavutusten mittaamiseksi luodaan arviointikehys, johon sisältyvät politiikan tavoitteita vastaavat yhteiset indikaattorit.

Yksinkertaistaminen on ollut tärkeä näkökohta koko prosessin ajan, ja sitä olisi edistettävä eri tavoin, esimerkiksi täydentävien ehtojen ja markkinavälineiden selkeyttämisessä tai pienviljelijäohjelman suunnittelussa. Lisäksi suorien tukien viherryttäminen olisi suunniteltava sellaiseksi, että hallinnollinen työ ja tarkastusten kustannukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Ehdotetaan, että säilytetään yhteisen maatalouspolitiikan nykyinen kahden pilarin rakenne, joka käsittää I pilariin kuuluvat yleisesti sovellettavat vuotuiset pakolliset toimenpiteet, joita täydennetään II pilariin kuuluvan monivuotisen ohjelmasuunnittelun puitteissa kansallisia ja alueellisia erityispiirteitä paremmin vastaavilla vapaaehtoisilla toimenpiteillä. Suorien tukien uudella mallilla pyritään kuitenkin hyödyntämään synergiamahdollisuudet II pilarin kanssa aiempaa tehokkaammin, ja II pilari puolestaan sijoitetaan yhteiseen strategiakehykseen varojen koordinoimiseksi paremmin EU:n muiden yhteisesti hallinnoitavien varojen kanssa.

Tältä pohjalta säilytetään myös neljä perussäädöstä käsittävä rakenne, joskin rahoitusasetuksen soveltamisalaa laajennetaan lisäämällä siihen yhteisiä säännöksiä ja näin tulokseksi saatua asetusta kutsutaan nyt horisontaaliseksi asetukseksi.

Ehdotukset ovat toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Yhteinen maatalouspolitiikka on aidosti yhteistä politiikkaa: Alalla toimivalta on jaettu EU:n ja jäsenvaltioiden kesken, ja sitä käytetään EU:n tasolla tavoitteena säilyttää kestävä ja monipuolinen maatalous kaikkialla EU:ssa ja käsitellä ilmastonmuutoksen kaltaisia tärkeitä rajojen yli vaikuttavia kysymyksiä sekä lujittaa yhteisvastuuta jäsenvaltioiden kesken. Elintarviketurvaa, ympäristöä ja alueellista tasapainoa koskevat tärkeät tulevat haasteet huomioon ottaen yhteinen maatalouspolitiikka pysyy strategisesti tärkeänä politiikan alana, kun pyritään reagoimaan näihin haasteisiin ja käyttämään budjettivaroja mahdollisimman tehokkaasti ja tuloksellisesti. Lisäksi ehdotetaan, että välineet ryhmitellään nykyisen rakenteen mukaisesti kahdeksi pilariksi, jolloin jäsenvaltioilla on liikkumavaraa kehitellä omiin paikallisiin erityispiirteisiinsä sopivia ratkaisuja ja myös yhteisrahoittaa II pilaria. Uusi eurooppalainen innovaatiokumppanuus ja riskienhallinnan työkalupakki sijoitetaan myös II pilariin. Samanaikaisesti politiikka saatetaan vastaamaan paremmin Eurooppa 2020 ‑strategiaa (ml. yhteinen kehys EU:n muiden varojen kanssa) ja toteutettuja parannuksia ja yksinkertaistuksia. Vaikutusten arvioinnin yhteydessä laadittu analyysi osoittaa selvästi, että toimenpiteiden toteuttamatta jättäminen aiheuttaisi kustannuksia taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten seurausten vuoksi.

YMJ-asetuksella vahvistetaan maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn säännöt, ja vähävaraisimmille suunnatusta tukiohjelmasta säädetään erillisessä välineessä.

Vuosien 2008–2009 maitokriisi osoitti, että on tarpeen säilyttää tehokas turvaverkkomekanismi ja yksinkertaistaa käytettävissä olevia välineitä. Maitoalan korkean tason asiantuntijaryhmässä käydyissä keskusteluissa korostettiin myös tarvetta parantaa elintarvikeketjun toimintaa. Asetuksen tavoitteena on näin ollen virtaviivaistaa, laajentaa ja yksinkertaistaa säännöksiä niiden kokemusten perusteella, joita tähän mennessä on saatu julkisista interventioista, yksityisestä varastoinnista, poikkeuksellisista/kiireellisistä toimenpiteistä ja erityisaloille myönnettävästä tuesta sekä helpottaa tuottajaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden välityksellä tehtävää yhteistyötä.

Tietyt alakohtaiset tuet poistetaan (esim. rasvaton maito, humala ja silkkiäistoukat). Maitokiintiöjärjestelmän ja viiniköynnösten istutuskiellon on nykyisen lainsäädännön mukaisesti määrä lakata olemasta voimassa, joten niihin ei tehdä tältä osin muutoksia. Sokerikiintiöt on määrä lakkauttaa viimeistään 30. syyskuuta 2015. Asetus sisältää yksittäistä eläintautia / kuluttajien luottamuksen menettämistä koskevan säännöksen ja yleistä markkinahäiriötä koskevan lausekkeen, joista viimeksi mainittu ulotetaan koskemaan kaikkia nykyisen yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluvia aloja.

Jäsenvaltioiden tuottajaorganisaatioille ja niiden liitoille sekä toimialakohtaisille organisaatioille antama hyväksyntä laajennetaan kaikille nykyisen yhteisen markkinajärjestelyn piiriin kuuluville tuotealoille. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaryhmien perustamiseen myönnettävä tuki siirretään maaseudun kehittämisen alaisuuteen.

Asetus vastaa maitoalalla jo tehtyä ehdotusta, jossa vahvistettiin perusedellytykset, jos jäsenvaltiot tekevät kirjalliset sopimukset pakollisiksi parantaakseen maidontuottajien neuvotteluasemaa elintarvikeketjussa. Se vastaa myös kaupan pitämisen vaatimuksista laatupaketin yhteydessä jo tehtyä ehdotusta.

Yksinkertaistamisen kannalta tietyistä alakohtaisista tuista luopuminen, tuen irrottaminen tuotantomääristä silkkiäistoukka-alalla, sokerikiintiöjärjestelmän lakkauttaminen sekä toimitussopimusten rekisteröintiä ja vastaavuustodistusta koskevien vaatimusten poistaminen humala-alalla keventää jäsenvaltioiden taakkaa ja toimijoiden vaivalloisia hallintokäytäntöjä. Enää ei ole tarpeen pitää yllä valmiuksia alakohtaisten tukijärjestelmien täytäntöönpanemiseksi eikä osoittaa varoja niiden valvomiseksi.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Monivuotista rahoituskehystä koskevan ehdotuksen mukaan merkittävä osa EU:n talousarviosta osoitettaisiin edelleen maatalouteen, joka on strategisesti tärkeää yhteistä politiikkaa. Niinpä ehdotetaan, että kauden 2014–2020 aikana yhteinen maatalouspolitiikka keskittyisi ydintoimintoihinsa I pilariin kohdennetuilla 317,2 miljardilla eurolla ja II pilariin kohdennetuilla 101,2 miljardilla eurolla.

I pilarin ja II pilarin rahoitusta täydennetään 17,1 miljardin euron lisärahoituksella, josta 5,1 miljardia euroa kohdennetaan tutkimukseen ja innovointiin, 2,5 miljardia euroa elintarvikkeiden turvallisuuteen ja 2,8 miljardia euroa kaikkein vähävaraisimpien henkilöiden elintarvikeapuun monivuotisen rahoituskehyksen muissa budjettikohdissa sekä 3,9 miljardia euroa maatalousalan uuteen kriisivaraukseen ja enimmillään 2,8 miljardia euroa Euroopan globalisaatiorahastoon monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella. Näin talousarvion kokonaismäärä kaudella 2014–2020 olisi 435,6 miljardia euroa.

Mitä tulee tuen jakamiseen jäsenvaltioiden kesken, ehdotetaan, että kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joilla suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta, kyseistä eroa kavennetaan yhdellä kolmanneksella. Suoria tukia koskevassa asetuksessa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät lasketaan tältä pohjalta.

Maaseudun kehittämistuki jaetaan politiikan tavoitteisiin liittyvien puolueettomien perusteiden mukaisesti ottaen huomioon tukien nykyinen jako. Kuten nykyisin, vähemmän kehittyneillä alueilla olisi sovellettava suurempaa yhteisrahoitusastetta, jota on tarkoitus soveltaa myös tiettyihin toimenpiteisiin, kuten tietämyksen siirtoon, tuottajaryhmiin, yhteistyöhön ja Leader-toimiin.

Pilarien välisiin siirtoihin tuodaan jonkin verran joustoa (enimmillään 5 % suorista tuista): siirrot I pilarista II pilariin, jotta jäsenvaltiot voisivat voimistaa maaseudun kehittämispolitiikkaansa, ja siirrot II pilarista I pilariin niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla suorien tukien määrä on alle 90 prosenttia EU:n keskiarvosta.

Yksityiskohdat yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevien ehdotusten rahoitusvaikutuksista esitetään ehdotuksiin liitetyssä rahoitusselvityksessä.

2011/0281 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 42 artiklan ensimmäisen alakohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen[7],

sen jälkeen, kun ehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8],

ovat kuulleet Euroopan tietosuojavaltuutettua[9],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä[10],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Komission Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle antamassa tiedonannossa ”Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?”[11] vahvistetaan vuoden 2013 jälkeisen yhteisen maatalouspolitiikan mahdolliset haasteet, tavoitteet ja suuntaviivat. Tästä tiedonannosta käydyn keskustelun perusteella YMP olisi uudistettava ja uudistuksen olisi tultava voimaan 1 päivästä tammikuuta 2014. Uudistuksen olisi katettava kaikki YMP:n pääinstrumentit, mukaan lukien maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (YMJ-asetus) […] annettu neuvoston asetus (EU) N:o [KOM(2010)799][12]. Uudistuksen laajuuden vuoksi on aiheellista kumota asetus (EY) N:o [KOM(2010)799] ja korvata se uudella YMJ-asetuksella. Uudistuksessa olisi myös mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava, virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava säännöksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat useampaa kuin yhtä maataloussektoria, muun muassa varmistamalla, että komissio voi hyväksyä muita kuin toimenpiteiden keskeisiä osia delegoitujen säädösten avulla.

(2) On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa valmistelutyön aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(3) Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (perussopimus) 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti neuvosto hyväksyy hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet. Tässä asetuksessa olisi silloin, kun perussopimuksen 43 artiklan 3 kohtaa sovelletaan, mainittava selkeyden vuoksi erikseen, että neuvosto hyväksyy toimenpiteet kyseisen kohdan perusteella.

(4) Tämän asetuksen olisi sisällettävä kaikki yhteisen markkinajärjestelyn keskeiset osat. Hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistaminen liittyy joissakin tapauksissa erottamattomasti mainittuihin keskeisiin osiin.

(5) Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin perussopimuksen liitteessä I lueteltuihin maataloustuotteisiin, jotta varmistetaan yhteisen markkinajärjestelyn voimassaolo kaikkien tällaisten tuotteiden osalta, kuten perussopimuksen 40 artiklan 1 kohdassa edellytetään.

(6) Olisi täsmennettävä, että tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin olisi sovellettava asetusta (EU) N:o […] [horisontaalinen YMP-asetus][13] ja sen nojalla annettuja säännöksiä. [Horisontaalisessa YMP-asetuksessa] annetaan erityisesti säännökset, joilla taataan yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevissa säännöksissä vahvistettujen velvollisuuksien noudattaminen, tarkastukset mukaan lukien, ja jollei velvollisuuksia ole noudatettu, hallinnollisten toimenpiteiden ja seuraamusten soveltaminen, sekä vakuuksien asettamiseen ja vapauttamiseen liittyvät säännöt ja aiheettomasti suoritettujen maksujen takaisinperintä.

(7) Tässä asetuksessa ja muissa perussopimuksen 43 artiklan nojalla annetuissa säädöksissä viitataan yhdistetyn nimikkeistön tuotteiden kuvaukseen ja viittauksiin nimikkeisiin ja alanimikkeisiin. Yhteisen tullitariffin nimikkeistöön tehtävät muutokset voivat edellyttää teknisiä mukautuksia kyseisiin asetuksiin. Komission olisi voitava toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä tällaisten mukautusten tekemiseksi. Maataloustuotteisiin käytettävän yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautusmenettelystä 5 päivänä helmikuuta 1979 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 234/79[14], jossa tällä hetkellä säädetään tällaisesta toimivallasta, olisi selkeyden ja yksinkertaisuuden vuoksi kumottava, ja kyseinen toimivalta olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(8) Riisialan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteessä II olevassa I osassa esitettyjen riisialaa koskevien määritelmien saattamista ajan tasalle.

(9) Jotta varmistetaan tuotannon suuntaaminen tiettyihin paddy- eli raakariisin lajikkeisiin, komission olisi voitava toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä julkisen interventiohinnan korotusten ja alennusten vahvistamisen suhteen.

(10) Viljalle, riisille, sokerille, kuivatulle rehulle, siemenille, oliiviöljylle ja syötäväksi tarkoitetuille oliiveille, pellavalle ja hampulle, hedelmille ja vihanneksille, banaaneille, maidolle ja maitotuotteille sekä silkkiäistoukille olisi vahvistettava markkinointivuodet, jotka olisi mahdollisuuksien mukaan mukautettava kunkin mainitun tuotteen biologisiin tuotantosykleihin.

(11) Hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat markkinointivuosien vahvistamista kyseisille tuotteille.

(12) Markkinoiden vakauttamiseksi ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi maatalousväestölle eri aloilla on kehitetty erilaisia hintatukijärjestelmiä ja otettu käyttöön suoran tuen järjestelmiä ottaen huomioon toisaalta kunkin alan erilaiset tarpeet ja toisaalta eri alojen riippuvuus toisistaan. Tällaisia toimenpiteitä ovat julkiset interventiot tai tapauksen mukaan yksityisestä varastoinnista maksettavat tuet. Hintatukitoimenpiteet on edelleen tarpeen säilyttää, mutta niitä olisi virtaviivaistettava ja yksinkertaistettava.

(13) Selkeyden ja avoimuuden vuoksi säännöksille olisi luotava yhteinen rakenne säilyttäen samalla kullakin alalla noudatettava politiikka. Tästä syystä on aiheellista tehdä ero viitehintojen ja interventiohintojen välillä ja määritellä viimeksi mainitut erityisesti täsmentämällä, että ainoastaan julkista interventiota koskevat interventiohinnat vastaavat WTO:n maataloussopimuksen liitteessä 3 olevan 8 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuja sovellettuja säänneltyjä hintoja (hintaerotuki). Tässä yhteydessä olisi ymmärrettävä, että markkinainterventiot voivat olla julkisia interventioita tai muita interventioita, joissa ei käytetä ennakolta vahvistettuja hintatietoja.

(14) Käytännön ja edellisistä yhteisistä markkinajärjestelyistä saadun kokemuksen perusteella interventiojärjestelmän olisi oltava kunkin asianomaisen alan tarpeiden mukaan käytettävissä tiettyinä aikoina vuodesta, ja sen olisi kyseisinä aikoina oltava pysyvästi avoinna tai se olisi avattava markkinahinnoista riippuen.

(15) Käytännön ja edellisistä yhteisistä markkinajärjestelyistä saadun kokemuksen perusteella hintatason, jolla julkiset interventio-ostot olisi toteutettava (hintaerotuki) kiinteään hintaan eräiden tuotteiden tiettyjen määrien osalta ja muissa tapauksissa, olisi riiputtava tarjouskilpailusta.

(16) Tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta myydä julkisessa interventiossa ostetut tuotteet. Tällaiset toimenpiteet olisi toteutettava siten, että vältetään markkinahäiriöt ja varmistetaan tavaroiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu.

(17) Markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden edellytysten vahvistamista, joiden täyttyessä se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea saavuttaakseen markkinoiden tasapainottamista ja markkinahintojen vakauttamista koskevan tavoitteen ottaen huomioon markkinatilanteen.

(18) Eri alojen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden vaatimusten ja edellytysten asettamista, jotka julkisessa interventiossa ostettavien ja yksityisen varastoinnin tuen järjestelmässä varastoitavien tuotteiden on täytettävä tässä asetuksessa säädettyjen vaatimusten lisäksi, laadullisista syistä sovellettavien hinnankorotusten ja ‑alennusten vahvistamista sekä ostojen että myyntien osalta ja sellaisten säännösten antamista, jotka koskevat maksajavirastojen velvollisuutta leikkauttaa naudanliha kokonaisuudessaan luuttomaksi haltuunoton jälkeen ja ennen varastoon viemistä.

(19) Jotta voitaisiin ottaa huomioon unionin interventiovarastoihin liittyvät erilaiset tilanteet ja varmistaa toimijoiden asianmukainen pääsy julkiseen interventioon, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat vaatimuksia, jotka interventiovarastojen on täytettävä kyseisessä järjestelmässä ostettavien tuotteiden osalta, säännöksiä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden varastoihin jääneiden pienten määrien myyntiin, sääntöjä sellaisten määrien asettamisesta suoramyyntiin, joita ei ole mahdollista pakata uudelleen tai joiden laatu on heikentynyt, ja tiettyjä sääntöjä, jotka liittyvät tuotteiden varastointiin niistä ja niiden käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella tullien ja minkä tahansa yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen.

(20) Jotta varmistetaan, että yksityisellä varastoinnilla saadaan toivottu markkinavaikutus, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimenpiteitä maksettavan tuen määrän alentamiseksi silloin, kun varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi, ja edellytyksiä ennakon myöntämiselle.

(21) Julkiseen interventioon tai yksityisen varastoinnin toimenpiteisiin osallistuvien toimijoiden oikeuksien ja velvollisuuksien turvaamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarjouskilpailumenettelyjen käyttöön, toimijoiden kelpoisuusedellytyksiin ja vakuuden asettamista koskevaan velvoitteeseen liittyviä säännöksiä.

(22) Jotta eri tuotteiden tarjontamuodot voitaisiin yhtenäistää markkinoiden avoimuuden, hintojen seurannan sekä julkisten interventioiden ja yksityisen varastoinnin muodossa toteutettavien markkinoiden interventiojärjestelmien parantamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat naudanliha-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla sovellettavia unionin luokitteluasteikkoja.

(23) Jotta voidaan varmistaa, että ruhot luokitellaan tarkasti ja luotettavasti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat unionin komitean toteuttamaa, ruhoihin jäsenvaltioissa sovelletun luokittelun uudelleentarkastelua.

(24) Nykyisestä yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä hyväksytystä unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatusta elintarvikkeiden jakeluohjelmasta olisi annettava erillinen asetus ohjelman sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden ilmentämiseksi. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin säädettävä julkisessa interventiossa olevien tuotteiden poistamisesta asettamalla ne käytettäviksi kyseisessä ohjelmassa.

(25) Lapsia olisi kannustettava kuluttamaan hedelmiä ja vihanneksia sekä maitotuotteita muun muassa lisäämällä pysyvästi hedelmien ja vihannesten osuutta lasten ruokavaliossa vaiheessa, jossa heidän ruokailutottumuksensa muotoutuvat. Sen vuoksi olisi edistettävä unionin tukea, jolla rahoitetaan tai osarahoitetaan tällaisten tuotteiden toimittamista oppilaitoksissa oleville lapsille.

(26) Kyseisten järjestelmien moitteettoman budjettihallinnon varmistamiseksi kullekin järjestelmälle olisi vahvistettava aiheelliset säännökset. Unionin tukea ei pitäisi käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien rahoitusta. Talousarviorajoitusten vuoksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava korvata oma rahoitusosuutensa järjestelmässä yksityiseltä sektorilta saatavilla rahoitusosuuksilla. Kouluhedelmäjärjestelmän tehostamiseksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä liitännäistoimenpiteistä, joihin jäsenvaltiot voisivat myöntää kansallista tukea.

(27) Lasten terveellisten ruokailutottumusten edistämiseksi, unionin varojen tehokkaan ja kohdennetun käytön varmistamiseksi ja järjestelmää koskevan tietoisuuden lisäämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia kouluhedelmäjärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavaa: tuotteet, joille ei voida myöntää tukea kyseisestä järjestelmästä; järjestelmän kohderyhmä; kansalliset tai alueelliset strategiat, joita jäsenvaltioiden on laadittava tukea saadakseen, liitännäistoimenpiteet mukaan lukien; tuen hakijoiden hyväksyminen ja valinta; objektiiviset perusteet tuen jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken, tuen alustava jakautuminen jäsenvaltioiden kesken ja menettely tuen uudelleenjakamiseksi jäsenvaltioiden kesken saatujen hakemusten perusteella; tukikelpoiset kustannukset, mukaan lukien mahdollisuus vahvistaa tällaisille kustannuksille enimmäismäärä; ja järjestelmään osallistuvien jäsenvaltioiden velvollisuus tiedottaa unionin asemasta järjestelmän tukijana.

(28) Jotta voitaisiin ottaa huomioon maitotuotteiden kulutustottumusten kehitys ja maitotuotteiden markkinoiden innovaatiot ja kehitys, varmistaa, että soveltuvat tuensaajat ja hakijat ovat oikeutettuja tukeen ja edistää tietoisuutta tukijärjestelmästä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia koulumaitojärjestelmään liittyviä delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavaa: tuotteet, joille voidaan myöntää tukea kyseisestä järjestelmästä; kansalliset tai alueelliset strategiat, joita jäsenvaltioiden on laadittava tukea saadakseen, ja järjestelmän kohderyhmä; tuen myöntämisedellytykset; toimien toteutumisen takaavan vakuuden asettaminen, jos tuesta maksetaan ennakko; seuranta ja arviointi; ja oppilaitoksille asetettu edellytys tiedottaa unionin asemasta järjestelmän tukijana.

(29) Humalan tuottajaorganisaatioita koskeva tukijärjestelmä on käytössä vain yhdessä jäsenvaltiossa. Joustavuuden lisäämiseksi ja kyseisen alan lähestymistavan yhdenmukaistamiseksi muiden alojen kanssa kyseinen tukijärjestelmä olisi lakkautettava, mutta tuottajaorganisaatioita voitaisiin tukea maaseudun kehittämistoimenpiteistä.

(30) Unionin rahoitusta tarvitaan hyväksyttyjen toimijaorganisaatioiden kannustamiseksi laatimaan toimintaohjelmia oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamiseksi. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä unionin tuesta, jota myönnetään kyseisissä toimintaohjelmissa toteutettaville toimille osoitetun ensisijaisuuden mukaan. Asianomaiset toimet olisi kuitenkin rajoitettava hyödyllisimpiin, ja tällaisten ohjelmien laadun parantamiseksi olisi otettava käyttöön yhteisrahoitus.

(31) Jotta voidaan varmistaa, että oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien toimijaorganisaatioiden osalta säädetty tuki täyttää oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamista koskevan tavoitteensa ja että oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien toimijaorganisaatiot noudattavat velvollisuuksiaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä toimijaorganisaatioiden hyväksymiseksi kyseisen tukijärjestelmän soveltamista varten ja tällaisen hyväksynnän keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi; toimenpiteitä, joille voidaan myöntää unionin rahoitusta; unionin rahoituksen jakautumista erityisiin toimenpiteisiin; toimia ja kustannuksia, joihin ei voida myöntää unionin rahoitusta; ja toimintaohjelmien valintaa ja hyväksymistä sekä vakuuden asettamisen edellyttämistä.

(32) Tässä asetuksessa tehdään ero toisaalta hedelmien ja vihannesten, joihin kuuluvat kaupan pidettävät hedelmät ja vihannekset sekä jalostukseen tarkoitetut hedelmät ja vihannekset, ja toisaalta hedelmä- ja vihannesjalosteiden välillä. Tuottajaorganisaatioita, toimintaohjelmia ja unionin taloudellista tukea koskevia sääntöjä sovelletaan ainoastaan hedelmiin ja vihanneksiin ja yksinomaan jalostukseen tarkoitettuihin hedelmiin ja vihanneksiin.

(33) Hedelmien ja vihannesten tuotanto on vaikeasti ennakoitavaa, ja tuotteet ovat helposti pilaantuvia. Vähäisetkin ylijäämät voivat häiritä markkinoita merkittävästi. Sen vuoksi olisi luotava kriisinhallintatoimenpiteitä, ja kyseiset toimenpiteet olisi jatkosakin sisällytettävä toimintaohjelmiin.

(34) Hedelmien ja vihannesten tuotannossa ja kaupan pitämisessä olisi otettava täysimääräisesti huomioon ympäristönäkökohdat, mukaan lukien viljelymenetelmät, käytetyistä tarvikkeista huolehtiminen ja markkinoilta poistettujen tuotteiden hävittäminen, erityisesti vesien laadun suojelun, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja maisemanhoidon osalta.

(35) Kaikissa jäsenvaltioissa olisi myönnettävä tukea tuottajaryhmien perustamiseen kaikilla aloilla osana maaseudun kehittämispolitiikkaa, joten hedelmä- ja vihannesalan erityistuki olisi lakkautettava.

(36) Jotta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioilla olisi suurempi vastuu tekemistään taloudellisista päätöksistä ja jotta niille myönnettyjä julkisia varoja suunnattaisiin tulevaisuutta ajatellen, olisi vahvistettava kyseisten varojen käyttöedellytykset. Tuottajaorganisaatioiden perustamien toimintarahastojen rahoitus on syytä toteuttaa yhteisrahoituksena. Rahoituksen kohteita olisi voitava erityistapauksissa laajentaa. Toimintarahastoista olisi rahoitettava ainoastaan hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmia. Unionin menojen hallitsemiseksi toimintarahaston perustaville tuottajaorganisaatioille myönnettävälle tuelle olisi asetettava yläraja.

(37) Alueilla, joilla hedelmä- ja vihannesalan tuotannon organisointi on vähäistä, olisi sallittava kansallisen täydentävän tuen myöntäminen. Unionin olisi korvattava tällaiset tuet jäsenvaltioille, jotka ovat rakenteellisista syistä erityisen epäedullisessa asemassa.

(38) Jotta voidaan varmistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioille myönnetyn tuen tehokas, kohdennettu ja kestävä käyttö, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimintarahastoja ja toimintaorganisaatioita, kansallisen säännöstön ja kansallisen strategian rakennetta ja sisältöä, unionin taloudellista tukea, kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä ja kansallista taloudellista tukea.

(39) On tärkeää säätää viinialan tukitoimenpiteistä, joilla voidaan vahvistaa kilpailurakenteita. Vaikka kyseisten toimenpiteiden määrittely ja rahoitus on unionin tehtävä, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus valita tarvittavat toimenpiteet omia alueitaan varten ottaen tarvittaessa huomioon alueelliset erityispiirteensä ja sisällyttää ne kansallisiin tukiohjelmiinsa. Näiden ohjelmien täytäntöönpanon pitäisi olla jäsenvaltioiden vastuulla.

(40) Kansallisten tukiohjelmien yhtenä tärkeimpänä tukikelpoisena toimenpiteenä olisi oltava unionin viinien menekinedistäminen ja markkinointi kolmansissa maissa. Määrärahoja olisi edelleen myönnettävä rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen, koska nämä toimet vaikuttavat alaan positiivisesti. Tukea olisi myönnettävä myös alalla tehtäviin investointeihin, joilla pyritään parantamaan yritysten taloudellista suorituskykyä sinällään. Sivutuotteiden tislaustuen olisi oltava niiden jäsenvaltioiden käytettävissä, jotka haluavat käyttää tällaista välinettä viinin laadun varmistamiseen samalla ympäristöä suojellen.

(41) Ennaltaehkäisevien välineiden, joita ovat satovakuutus, sijoitusrahastot ja rypäleiden korjaaminen raakana, olisi oltava viinialan tukiohjelmissa tukikelpoisia, jotta tuottajia kannustettaisiin toimimaan kriisitilanteissa vastuullisesti.

(42) Säännökset, jotka koskevat viininviljelijöille myönnettävää tukea myöntämällä jäsenvaltioiden vahvistamia tukioikeuksia, on muutettu lopullisiksi. Sen vuoksi ainoa tällainen tuki, jota voidaan myöntää, on tuki, josta jäsenvaltiot päättävät viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2013 asetuksen (EU) N:o [KOM(2011)799] 137 artiklan nojalla ja kyseisessä säännöksessä vahvistetuin edellytyksin.

(43) Jotta voidaan varmistaa, että viinialan tukiohjelmien tavoitteet saavutetaan ja että unionin varoja käytetään kohdennetusti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavaa: säännöt, jotka liittyvät vastuuseen menoista päivän, jona tukiohjelmat vastaanotetaan ja jona tukiohjelmiin tehdään muutoksia sekä niiden soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana; säännöt, jotka liittyvät tukitoimenpiteiden tukikelpoisuuskriteereihin, tukikelpoisten menojen ja toimien tyyppiin, tukeen kelpaamattomiin toimenpiteisiin ja toimenpidekohtaiseen tuen enimmäistasoon; säännöt, jotka liittyvät tukiohjelmien muuttamiseen sen jälkeen, kun ne ovat tulleet sovellettaviksi; säännöt, jotka liittyvät ennakkomaksuja koskeviin vaatimuksiin ja kynnyksiin, mukaan lukien vaatimus vakuudesta, jos tuesta maksetaan ennakko; säännöt, jotka sisältävät yleisiä säännöksiä ja määritelmiä tukiohjelmien soveltamiseksi; säännöt, joiden tarkoituksena on välttää tukitoimenpiteiden väärinkäyttö ja hankkeiden kaksinkertainen rahoitus; säännöt, joiden mukaan tuottajien on poistettava markkinoilta viiniyttämisen sivutuotteet, ylimääräisen hallintotaakan välttämiseksi kyseiseen velvollisuuteen myönnettävät poikkeukset sekä tislaajien vapaaehtoista sertifiointia koskevat säännökset; säännöt, joissa vahvistetaan vaatimukset, joihin jäsenvaltioiden on sitouduttava tukitoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi, sekä rajoitukset johdonmukaisuuden varmistamiseksi tukitoimenpiteiden soveltamisalan kanssa; säännöt, jotka koskevat tuensaajille suoritettavia maksuja, mukaan lukien vakuutusedustajien välityksellä suoritettavat maksut.

(44) Mehiläishoidolle on ominaista tuotantoedellytysten ja -tasojen monimuotoisuus sekä taloudellisten toimijoiden hajaannus ja epäyhtenäisyys niin tuotannon kuin kaupan pitämisen vaiheissa. Lisäksi varroapunkin lisääntyminen viime vuosina useissa jäsenvaltioissa ja tämän tuholaisen hunajantuotannolle aiheuttamat vaikeudet edellyttävät, että unionin toimia jatketaan, sillä varroapunkkia ei voida kokonaan hävittää ja se on käsiteltävä sallituilla tuotteilla. Näissä olosuhteissa ja mehiläistuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen kehittämiseksi unionissa alalle on tarpeen laatia joka kolmas vuosi kansalliset ohjelmat mehiläishoitotuotteiden tuotannon ja kaupan pitämisen yleisten edellytysten parantamiseksi. Unionin olisi osallistuttava kyseisten kansallisten ohjelmien rahoitukseen.

(45) Mehiläishoitoon myönnettävien unionin varojen kohdennetun käytön varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimenpiteitä, jotka voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmaan, kansallisten ohjelmien sisältöön liittyviä velvollisuuksia koskevia sääntöjä, niiden laatimista ja asiaan liittyviä tutkimuksia sekä edellytyksiä unionin rahoitusosuuden jakamiseksi kullekin osallistujajäsenvaltiolle.

(46) Silkkiäistoukkien kasvatukseen tarkoitettu unionin tuki olisi sisällytettävä suorien tukien järjestelmään noudattaen muilla aloilla myönnettävien tukien osalta sovellettua lähestymistapaa.

(47) Eläinten rehuksi tarkoitetulle ja kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostettavalle unionissa tuotetulle rasvattomalle maidolle ja rasvattomalle maitojauheelle myönnettävä tuki ei ole osoittautunut tehokkaaksi markkinoiden tukijaksi, minkä vuoksi se olisi lakkautettava samoin kuin säännöt, jotka koskevat kaseiinin ja kaseinaattien käyttöä juuston valmistuksessa.

(48) Maataloustuotteiden kaupan pitämistä koskevien vaatimusten soveltaminen voi parantaa tuotannon ja kaupan pitämisen taloudellisia edellytyksiä sekä tuotteiden laatua. Näin ollen tällaisten vaatimusten soveltaminen on tuottajien, kauppiaiden ja kuluttajien edun mukaista.

(49) Maataloustuotteiden laatupolitiikasta annetun komission tiedonannon[15] ja siitä käydyn keskustelun perusteella katsotaan, että ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset on aiheellista säilyttää kuluttajien odotusten huomioon ottamiseksi sekä maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvien taloudellisten edellytysten ja maataloustuotteiden laadun parantamiseksi.

(50) Jotta taattaisiin, että kaikki tuotteet ovat laadultaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia, ja rajoittamatta elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002[16] soveltamista, edellä mainitussa komission tiedonannossa suunniteltu kaupan pitämisen yleinen perusvaatimus olisi asianmukainen tuotteille, joihin ei sovelleta ala- tai tuotekohtaisia kaupan pitämisen vaatimuksia. Jos tällaiset tuotteet ovat jonkin tapauskohtaisesti sovellettavan kansainvälisen standardin mukaisia, kyseiset tuotteet olisi katsottava kaupan pitämisen yleisvaatimuksen mukaisiksi.

(51) Eräiden alojen ja/tai tuotteiden osalta määritelmät, nimitykset ja/tai myyntinimitykset ovat tärkeitä seikkoja kilpailuedellytysten määräytymisen kannalta. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa kyseisten alojen ja/tai tuotteiden osalta määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset, joita olisi käytettävä unionissa vain sellaisten tuotteiden kaupan pitämiseksi, jotka ovat vastaavien vaatimusten mukaisia.

(52) Kaupan pitämisen vaatimusten osalta olisi vahvistettava horisontaalisia säännöksiä.

(53) Kaupan pitämisen vaatimuksia olisi sovellettava, jotta markkinoille voitaisiin toimittaa standardoitua ja tyydyttävää laatua olevia tuotteita, ja niiden olisi koskettava erityisesti määritelmiä, luokittelua, tarjontamuotoa ja pakkausmerkintöjä, pakkaamista, tuotantotapaa, säilyttämistä, kuljettamista, tuottajia koskevia tietoja, eräiden aineiden pitoisuuksia, asiaan liittyviä hallinnollisia asiakirjoja, varastointia, varmentamista ja määräaikoja.

(54) Ottaen huomioon kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja olisi oltava mahdollista määritellä maataloustuotannon paikka tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla ottaen samalla huomioon joidenkin alojen erityispiirteet varsinkin jalostettujen maataloustuotteiden osalta.

(55) Kaupan pitämisen vaatimuksia olisi sovellettava kaikkiin unionissa kaupan pidettäviin maataloustuotteisiin.

(56) On aiheellista säätää kolmansista maista tuotaviin tuotteisiin sovellettavista erityissäännöistä sikäli kuin kolmansissa maissa voimassa olevat kansalliset säännökset antavat perusteet poiketa kaupan pitämisen vaatimuksista, jos niiden vastaavuus unionin lainsäädännön kanssa voidaan taata.

(57) Levitettävien rasvojen osalta on aiheellista ottaa käyttöön jäsenvaltioiden mahdollisuus antaa tai pitää voimassa eräitä, laatutasoja koskevia kansallisia sääntöjä.

(58) Markkinatilanteen muutoksiin reagoimiseksi alojen erityispiirteet huomioon ottaen komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat säädöksiä, joilla vahvistetaan tai muutetaan kaupan pitämisen yleisvaatimukseen liittyviä edellytyksiä tai poiketaan niistä, ja vaatimuksenmukaisuutta koskevia sääntöjä.

(59) Jotta voitaisiin ottaa huomioon kuluttajien odotukset, parantaa maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyviä taloudellisia edellytyksiä ja maataloustuotteiden laatua, mukautua jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin ja kuluttajakysyntään, ottaa huomioon kansainvälisten standardien kehitys ja tekninen kehitys sekä estää tuoteinnovoinnin jarruttamista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ala- tai tuotekohtaisten kaupan pitämisen vaatimusten vahvistamista kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, poikkeuksia tai vapautuksia tällaisten vaatimusten soveltamisesta sekä määritelmiin ja myyntinimityksiin liittyviä tarpeellisia muutoksia, poikkeuksia tai vapautuksia.

(60) Jotta voidaan varmistaa eräitä tuotteita ja/tai aloja koskeviin kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvien kansallisten sääntöjen moitteeton ja avoin soveltaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tällaisten kaupan pitämisen vaatimusten soveltamiseen sekä kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoon, liikkuvuuteen ja käyttöön liittyvien edellytysten vahvistamista.

(61) Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden sekä eräiden maataloustuotteiden ja kunkin alan erityisluonteen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kuhunkin kaupan pitämisen vaatimukseen sovellettavaa sallittua poikkeamaa, jonka ylittyessä koko tuote-erä olisi katsottava vaatimuksen vastaiseksi, ja sääntöjä sellaisten edellytysten määrittelemiseksi, joilla tuontituotteiden katsotaan noudattavan unionin kaupan pitämisen vaatimuksia vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan toteuttaa toimenpiteitä niistä säännöistä poikkeamiseksi, joiden mukaan tuotteita voidaan pitää unionissa kaupan ainoastaan kyseisten vaatimusten mukaisesti, ja joissa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

(62) Laatuviinien käsite perustuu unionissa muun muassa viinin maantieteelliseen alkuperään liittyviin erityisominaisuuksiin. Kuluttaja tunnistaa tällaiset viinit niille myönnetyistä suojatuista alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä. Jotta asianomaisten tuotteiden laatuväitteitä tukeva kehys olisi avoin ja kehittyneempi, olisi otettava käyttöön järjestelmä, jossa alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevat hakemukset tutkitaan noudattaen lähestymistapaa, jota sovelletaan unionin horisontaalisessa laatupolitiikassa muihin elintarvikkeisiin kuin viiniin ja väkeviin alkoholijuomiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta 20 päivänä maaliskuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 510/2006[17] mukaisesti.

(63) Alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien erityisten laatuominaisuuksien säilyttämiseksi jäsenvaltioiden olisi sallittava soveltaa tiukempia sääntöjä.

(64) Jotta viinin maantieteelliset merkinnät ja alkuperänimitykset saisivat suojan unionissa, ne olisi hyväksyttävä ja rekisteröitävä unionin tasolla komission vahvistamien menettelysääntöjen mukaisesti.

(65) Suojaa olisi voitava hakea kolmansien maiden alkuperänimityksille ja maantieteellisille merkinnöille, jotka ovat suojattuja alkuperämaassaan.

(66) Rekisteröintimenettelyssä olisi annettava kaikille jäsenvaltion tai kolmannen maan luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden oikeutettua etua asia koskee, mahdollisuus käyttää oikeuksiaan esittämällä vastaväitteensä.

(67) Rekisteröidyillä alkuperänimityksillä ja maantieteellisillä merkinnöillä olisi oltava suoja sellaista käyttöä vastaan, joka hyödyntää perusteettomasti edellytykset täyttävien tuotteiden mainetta. Rehellisen kilpailun edistämiseksi ja kuluttajien harhauttamisen estämiseksi suojan olisi koskettava myös tuotteita ja palveluja, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomat tuotteet mukaan lukien.

(68) Käytössä olevien merkintäkäytäntöjen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viiniköynnöslajikkeen nimen käytön sallimista, vaikka se sisältäisi suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuisi tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä.

(69) Jotta voitaisiin ottaa huomioon rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteet, varmistaa tuotteiden laatu ja jäljitettävyys ja turvata tuottajien tai toimijoiden lailliset oikeudet tai oikeutetut edut, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat maantieteellisen alueen rajaamista koskevia periaatteita ja rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyviä määritelmiä, rajoituksia ja poikkeuksia; edellytyksiä, joilla tuote-eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia; tuote-eritelmän osia; hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle; menettelyjä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, mukaan lukien alustavat kansalliset menettelyt, komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettelyt sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskeva menettely; rajat ylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavia menettelyjä; kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavia menettelyjä; päivämäärää, josta alkaen suoja on voimassa; menettelyjä, jotka liittyvät tuote-eritelmien muutoksiin; ja päivämäärää, jona muutos tulee voimaan.

(70) Jotta voidaan varmistaa asianmukainen suoja ja se, ettei talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheudu haittaa tämän asetuksen soveltamisesta ennen 1 päivää elokuuta 2009 suojan saaneiden viinien nimitysten osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat suojattua nimitystä koskevien rajoitusten vahvistamista ja siirtymäsääntöjä, jotka liittyvät viinien nimityksiin, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä ennen 1 päivää elokuuta 2009, alustavaan kansalliseen menettelyyn, ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin ja tuote-eritelmän muutoksiin.

(71) Tiettyjä merkintöjä on käytetty unionissa perinteisesti, ja ne antavat kuluttajille viinien erityispiirteistä ja laadusta tietoja, jotka täydentävät alkuperänimityksistä ja maantieteellisistä merkinnöistä ilmeneviä tietoja. Tällaiset perinteiset merkinnät olisi voitava suojata unionissa sisämarkkinoiden toimivuuden ja rehellisen kilpailun varmistamiseksi sekä sen välttämiseksi, että kuluttajia johdettaisiin harhaan.

(72) Jotta voidaan varmistaa asianmukainen suoja, turvata tuottajien tai toimijoiden lailliset oikeudet ja ottaa huomioon unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteet, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat suojattavan merkinnän kieltä ja kirjoitusasua; niiden hakijatyyppien määrittelyä, jotka voivat hakea perinteisen merkinnän suojaa; perinteisen merkinnän hyväksymishakemuksen voimassaoloedellytyksiä; perusteita ehdotetun perinteisen merkinnän hyväksymisen vastustamiselle; suojan laajuutta, mukaan lukien suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin; perusteita perinteisen merkinnän peruuttamiselle; hakemusten tai pyyntöjen viimeistä jättöpäivää; menettelyjä, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettelyt ja peruuttamista tai muuttamista koskevat menettelyt; sekä edellytyksiä, joiden mukaisesti perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa ja säätää asiaan liittyvistä poikkeuksista.

(73) Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien viinialan tuotteiden kuvauksella, nimityksellä ja esillepanolla voi olla merkittävä vaikutus niiden markkinoitavuuteen. Jäsenvaltioiden viinituotteiden merkintöjä koskevan lainsäädännön erot voivat haitata sisämarkkinoiden toimintaa. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännöt, joissa otetaan huomioon kuluttajien ja tuottajien oikeutetut edut. Tästä syystä on aiheellista säätää unionin merkintäsäännöistä.

(74) Jotta voidaan varmistaa käytössä olevien merkintäkäytäntöjen sekä merkintöjä ja esillepanoa koskevien horisontaalisten sääntöjen noudattaminen, ottaa huomioon viinialan erityispiirteet, taata sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjen tehokkuus, toimijoiden oikeutetut edut sekä se, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksellisia olosuhteita, jotka oikeuttavat jättämään pois viittauksen suojattuun alkuperänimitykseen tai suojattuun maantieteelliseen merkintään, muiden kuin tässä asetuksessa säädettyjen merkintöjen esillepanoa ja käyttöä, eräitä pakollisia merkintöjä, vapaaehtoisia merkintöjä ja esillepanoa, tarpeellisia toimenpiteitä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien merkintöjä ja esillepanoa silloin kun asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asianmukaisten vaatimusten mukainen, ennen 1 päivää elokuuta 2009 markkinoille saatettua ja etiketöityä viiniä sekä merkintöjä ja esillepanoa koskevia poikkeuksia.

(75) Viiniä koskevia säännöksiä olisi sovellettava ottaen huomioon perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyt sopimukset.

(76) On aiheellista vahvistaa rypälelajikkeiden luokittelua koskevat säännöt, joiden mukaan enemmän kuin 50 000 hehtolitraa vuodessa tuottavien jäsenvaltioiden olisi edelleen oltava vastuussa niiden rypälelajikkeiden luokittelusta, joista viinin valmistaminen on sallittua niiden alueilla. Eräät rypälelajikkeet olisi jätettävä luokittelun ulkopuolelle.

(77) On aiheellista määritellä tietyt viininvalmistusmenetelmät ja viinintuotantoon liittyvät rajoitukset, jotka koskevat erityisesti viinin leikkaamista ja tietynlaisen kolmansista maista peräisin olevan rypäleen puristemehun, viinirypälemehun ja tuoreiden rypäleiden käyttöä. Kansainväliset vaatimukset täyttääkseen komission olisi pääsääntöisesti nojauduttava Kansainvälisen viinijärjestön (OIV) suosittelemiin viininvalmistusmenetelmiin.

(78) Jäsenvaltioille olisi annettava viinialalla lupa rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käyttö ja soveltaa alueellaan tuotettuihin viineihin tiukempia rajoituksia sekä sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäyttö erikseen vahvistettavin edellytyksin.

(79) Olisi säädettävä, että kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien viinialan tuotteiden mukana on oltava unionissa liikkuessa saateasiakirja, jotta niiden jäljitettävyys olisi riittävä erityisesti kuluttajansuojan kannalta.

(80) Viinintuotantokyvyn hallinnan parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle viinitilarekisteriin perustuva tuotantokykyään koskeva selvitys. Jotta jäsenvaltiot toimittaisivat selvityksen, tuki rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen rajoitetaan selvityksen toimittaneisiin jäsenvaltioihin.

(81) Jotta tuotantokyvyn seuranta ja tarkastaminen olisi jäsenvaltioissa helpompaa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterien soveltamisalaa ja sisältöä sekä poikkeuksia.

(82) Viinialan tuotteiden kuljetusten ja jäsenvaltioiden niille tekemien tarkastusten helpottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat saateasiakirjaan, sen käyttöön ja poikkeuksiin tällaisen asiakirjan käyttövelvollisuudesta liittyviä sääntöjä; joilla vahvistetaan edellytykset, joilla saateasiakirjaa on pidettävä todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä; joilla vahvistetaan rekisterinpitovelvollisuus; joilla täsmennetään, keiden on pidettävä rekisteriä, ja poikkeukset rekisterinpitovelvollisuuteen; joilla säädetään rekisteriin sisällytettävistä toimista; ja joilla vahvistetaan saateasiakirjojen ja rekisterien käyttöä koskevat säännöt.

(83) Sokeriyritysten ja sokerijuurikkaan viljelijöiden oikeuksien ja velvollisuuksien kohtuullisen tasapainon varmistamiseksi tarvitaan erityisiä välineitä vielä kiintiöjärjestelmän päättymisen jälkeenkin. Sen vuoksi olisi vahvistettava näiden välisiä sopimuksia koskevat vakiosäännökset.

(84)             Jotta voidaan ottaa huomioon sokerialan erityispiirteet ja kaikkien osapuolten edut, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat tällaisia sopimuksia, erityisesti sokerijuurikkaan osto-, toimitus-, haltuunotto- ja maksuehtojen osalta.

(85) Tuottajaorganisaatioilla ja niiden liitoilla voi olla tärkeä rooli tarjonnan keskittämisessä ja parhaiden käytänteiden edistämisessä. Toimialakohtaisilla organisaatioilla voi olla merkittävä asema toimitusketjun toimijoiden välisen vuoropuhelun ja parhaiden käytänteiden edistämisessä sekä markkinoiden avoimuuden lisäämisessä. Tällaisten tietyt alat kattavien organisaatioiden ja niiden liittojen määrittelyä ja hyväksyntää koskevia voimassaolevia sääntöjä olisi sen vuoksi yhdenmukaistettava, virtaviivaistettava ja laajennettava, jotta voidaan säätää pyynnöstä annettavasta hyväksynnästä EU:n lainsäädännössä kaikkien alojen osalta vahvistettujen perussääntöjen nojalla.

(86) Eri aloilla voimassa olevat säännökset, jotka tehostavat tuottajaorganisaatioiden ja niiden liittojen sekä toimialakohtaisten organisaatioiden vaikutusta sallimalla jäsenvaltioiden laajentaa tällaisten organisaatioiden sääntöjen soveltamisalaa tietyin edellytyksin muihin kuin niiden jäseninä oleviin toimijoihin, ovat osoittautuneet tehokkaiksi, ja niitä olisi yhdenmukaistettava ja virtaviivaistettava, ja niiden soveltamisalaa olisi laajennettava kaikille aloille.

(87) Elävien kasvien, naudan- ja vasikanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä munien ja siipikarjanlihan osalta olisi säädettävä mahdollisuudesta toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, jotka helpottavat tarjonnan mukauttamista markkinoiden tarpeisiin ja jotka voivat edistää markkinoiden vakauttamista ja kohtuullisen elintason varmistamista alalla toimivalle maatalousväestölle.

(88) Jotta rohkaistaisiin tuottajaorganisaatioita, niiden liittoja ja toimialakohtaisia organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat elävien kasvien, naudan- ja vasikanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan, munien ja siipikarjanlihan aloja koskevia toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan laatua sekä tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen organisointia, helpottamaan markkinahintojen kehityksen seurantaa ja mahdollistamaan käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatiminen.

(89) Jäsenvaltioiden olisi voitava panna toimialakohtaisten organisaatioiden tekemät päätökset täytäntöön viinimarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi. Päätösten perusteella ei pitäisi kuitenkaan voida toteuttaa menettelyjä, jotka voivat vääristää markkinoita.

(90) Muodollisia kirjallisia sopimuksia koskevan unionin lainsäädännön puuttuessa jäsenvaltiot voivat omien sopimusoikeudellisten järjestelmiensä mukaisesti asettaa kyseisten sopimusten käyttämisen pakolliseksi, kunhan se tapahtuu unionin oikeuden mukaisesti ja siten, että varmistetaan erityisesti sisämarkkinoiden ja yhteisen markkinajärjestelyn moitteeton toiminta. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja koska tilanteet vaihtelevat suuresti eri puolilla unionia, tällainen päätös olisi jätettävä jäsenvaltioille. Maito- ja maitotuotealan sopimusten vähimmäisvaatimusten varmistamiseksi ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan turvaamiseksi tällaisten sopimusten käyttöä koskevat perusedellytykset olisi kuitenkin vahvistettava unionin tasolla. Koska joidenkin meijeriosuuskuntien perussääntöön saattaa sisältyä vaikutukseltaan vastaavia sääntöjä, nämä osuuskunnat olisi yksinkertaisuuden vuoksi vapautettava sopimuksen laatimista koskevasta velvoitteesta. Jotta varmistetaan valitun järjestelmän tehokkuus, sitä olisi sovellettava myös silloin, kun välittäjäosapuolet keräävät maidon tuottajilta ja toimittavat sen jalostajille.

(91) Tuotannon järkiperäisen kehityksen varmistamiseksi ja siten maidontuottajien kohtuullisen elintason takaamiseksi tuottajien neuvotteluvoimaa jalostajiin nähden olisi vahvistettava, jotta lisäarvo jakautuisi toimitusketjussa tasaisemmin. Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi olisi hyväksyttävä perussopimuksen 42 artiklan ja 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti säännös, jolla maidontuottajien muodostamien tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen sallitaan neuvotella meijerin kanssa joidenkin tai kaikkien jäsentensä tuotantoa koskevista sopimusehdoista, myös hinnoista. Maitomarkkinoiden tehokkaan kilpailun säilyttämiseksi tätä mahdollisuutta olisi sovellettava asianmukaisin määrällisin rajoituksin.

(92) Kaikkien unionissa tuotetun humalan toimitussopimusten rekisteröinti on vaivalloinen toimenpide, joka olisi lakkautettava.

(93) Jotta voidaan varmistaa, että tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen, toimialakohtaisten organisaatioiden ja toimijaorganisaatioiden tavoitteet ja vastuut määritellään selkeästi niiden toimien tehokkuuden parantamiseksi, kunkin alan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi sekä kilpailusääntöjen noudattamisen ja yhteisen markkinajärjestelyn asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraaviin seikkoihin liittyviä sääntöjä: erityistavoitteet, joihin tällaiset organisaatiot ja liitot voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin niiden ei tule pyrkiä, mukaan lukien poikkeukset tässä asetuksessa luetelluista tavoitteista; tällaisten organisaatioiden ja liittojen perussäännöt, hyväksyminen, rakenne, oikeushenkilöllisyys, jäsenyys, koko, vastuuvelvollisuus ja toimet sekä hyväksynnän seuraukset, hyväksynnän peruuttaminen ja sulautumiset; kansainväliset organisaatiot ja liitot; organisaatioiden tai liittojen suorittama toimien ulkoistaminen ja teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen; organisaatioiden ja liittojen kaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärä tai -arvo; organisaatioiden sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten velvollisuus maksaa jäsenmaksuja, mukaan lukien luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa, edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet, mukaan lukien komission suorittama tutkiminen niiden määritelmän osalta, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

(94) Sisämarkkinat edellyttävät kauppajärjestelmän käyttöönottoa unionin ulkorajoilla. Kauppajärjestelmän olisi sisällettävä tuontitulli- ja vientitukijärjestelmä, ja sen olisi periaatteessa vakautettava unionin markkinat. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa ja kahdenvälisissä sopimuksissa tehtyihin sitoumuksiin.

(95) Kauppavirtojen seuranta on ensisijaisesti hallinnointiin liittyvä asia, ja se olisi hoidettava joustavasti. Päätös todistuksia koskevien vaatimusten käyttöönotosta olisi tehtävä ottaen huomioon todistusten tarve kyseisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti kyseisten tuotteiden tuonnin ja viennin seurannan kannalta.

(96) Kaupan ja markkinoiden kehityksen sekä asianomaisten markkinoiden tarpeiden huomioon ottamiseksi ja tarvittaessa tuonnin ja viennin seuraamista varten komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat niiden alojen tuotteita koskevaa luetteloa, joilta edellytetään tuonti- tai vientitodistusta, ja tapauksia ja tilanteita, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä.

(97) Todistusjärjestelmän pääseikkojen määrittelemiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat säädöksiä, joilla määritellään todistuksesta johtuvat oikeudet ja velvollisuudet sekä todistuksen oikeudelliset vaikutukset, mukaan lukien tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamiseen liittyvän sallitun poikkeaman mahdollisuus, sekä alkuperän ja lähtöisyyden ilmoittamisen silloin kun se on pakollista; säädetään, että tuontitodistuksen myöntämisen tai vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä on tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen; vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan todistuksen siirtämiseen tai tapauksen mukaan siirtoa koskevat rajoitukset; vahvistetaan säännöt, jotka tarvitaan todistusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja sellaisia tilanteita varten, joissa tarvitaan jäsenvaltioiden välistä hallinnollista apua petosten tai sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi; ja määritellään tapaukset ja tilanteet, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

(98) WTO:n sopimusten ja kahdenvälisten sopimusten mukaisten maataloustuotteisiin sovellettavien tullien olennaiset seikat vahvistetaan yhteisessä tullitariffissa. Komissiolla olisi oltava valta toteuttaa tuontitullien yksityiskohtaista laskentaa koskevia toimenpiteitä kyseisten olennaisten seikkojen nojalla.

(99) Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista unionin markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi tällaisten tuotteiden tuonnissa olisi maksettava lisätulli, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(100) Tulohintajärjestelmän tehokkuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla säädetään, että tarkastuksiin sisällytetään tullausarvon vertaaminen johonkin toiseen arvoon kuin yksikköarvoon.

(101) On aiheellista avata ja hallinnoida tietyin edellytyksin perussopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista säädöksistä johtuvia tuontitariffikiintiöitä.

(102) Jotta voidaan varmistaa tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta sekä unionin sopimusten, sitoumusten ja oikeuksien soveltaminen ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tuontitariffikiintiön osalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat säädöksiä, joilla määritellään edellytykset ja kelpoisuusvaatimukset, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tuontitariffikiintiössä; annetaan säännöksiä, jotka liittyvät oikeuksien siirtoon toimijoiden välillä ja tapauksen mukaan siirtorajoituksiin tuontitariffikiintiön hallinnon osalta; säädetään, että tuontitariffikiintiöön osallistumisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen; annetaan kaikki tarvittavat säännökset kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavien erityispiirteiden, vaatimusten tai rajoitusten osalta.

(103) Maataloustuotteet voivat tietyissä tapauksissa saada erityistuontikohtelun kolmansissa maissa, jos nämä tuotteet ovat tiettyjen laatuominaisuuksien ja/tai hintaedellytysten mukaisia. Hallinnollinen yhteistyö tuojana olevan kolmannen maan ja unionin viranomaisten välillä on tarpeen tällaisen järjestelmän moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi. Tämän vuoksi tuotteiden mukana olisi oltava unionissa myönnetty todistus.

(104) Jotta voidaan varmistaa, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin perussopimuksen 218 artiklaa noudattaen tekemien sopimusten mukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla edellytetään, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

(105) Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä unionin ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautua riittämättömäksi. Unionin olisi tällöin voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta unionin markkinat eivät jäisi ilman suojaa mahdollisesti aiheutuvia häiriöitä vastaan. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava unionin kansainvälisten sitoumusten mukaisia.

(106) Olisi säädettävä mahdollisuudesta kieltää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö. Sen vuoksi on aiheellista säätää mahdollisuudesta keskeyttää sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttö tällaisissa tilanteissa.

(107) Unionin osallistuminen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen tuotteiden kansainväliseen kauppaan olisi voitava turvata säätämällä mahdollisuudesta myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille unionin hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa WTO-sitoumusten mukaista vientitukea. Tuettuun vientiin olisi sovellettava arvoon ja määrään perustuvia rajoituksia.

(108) Arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen olisi vientitukia vahvistettaessa varmistettava valvomalla, että tuet maksetaan Euroopan maatalouden tukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella, samalla kun sallitaan eriytetyn vientituen osalta ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen sen maantieteelliseen alueen sisällä, jolla sovelletaan yhtenäistä vientituen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettava tuen määrä.

(109) Määrällisten rajoitusten noudattaminen olisi varmistettava luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän avulla. Vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi tätä varten oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien enimmäismäärien rajoissa kunkin tuotteen tilanteen mukaan. Kyseiseen sääntöön olisi sallittava poikkeuksia vain perussopimuksen liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen tuotteiden osalta, joihin ei sovelleta määrärajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintoa koskevien sääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisen tukea saavan viennin osalta, joka ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja määriä.

(110) Elävien nautaeläimien viennin osalta olisi säädettävä, että vientitukien myöntäminen ja maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen säännösten noudattamista.

(111) Jotta voidaan varmistaa, että viejillä on tasavertainen pääsy tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien maataloustuotteiden vientitukiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen maataloustuotteita koskevien sääntöjen soveltamista tuotteisiin, jotka viedään jalostettuina tavaroina.

(112) Jotta viejiä kannustettaisiin noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia edellytyksiä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkistaa vientitukiin liittyvien varojen moitteettoman käytön silloin kun niiden edellytyksenä on eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamista unionin tullialueen ulkopuolella, riippumattomien kolmansien osapuolten käyttö mukaan lukien.

(113) Jotta voidaan varmistaa, että toimijat noudattavat velvollisuuksiaan tarjouskilpailuun osallistuessaan, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ensisijaisen vaatimuksen vahvistamista todistuksiin liittyvien vakuuksien vapauttamiseksi tarjouskilpailutettujen vientitukien yhteydessä.

(114) Toimijoiden ja viranomaisten hallinnollisen taakan keventämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kynnysarvot, joiden alittuessa vientitodistuksen myöntämistä tai esittämistä ei edellytetä, määritetään määräpaikat tai toimet, joiden osalta vientitodistuksen esittämisvelvollisuudesta vapauttaminen on perusteltua, ja sallitaan perustelluissa tapauksissa vientitodistusten myöntäminen jälkikäteen.

(115) Sellaisten käytännön tilanteiden varalta, joissa vientitukiin on täysi tai osittainen tukikelpoisuus, ja jotta toimijat voisivat paremmin toimia vientitukihakemuksen jättöpäivän ja vientituen lopullisen maksamisen välisenä aikana, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraaviin seikkoihin liittyviä toimenpiteitä: jokin muu vientituelle määritelty päivämäärä; seuraamukset, jotka liittyvät vientituen maksamiseen silloin kun todistuksessa mainittu tuotekoodi tai määräpaikka ei vastaa todellista tuotetta tai määräpaikkaa; vientitukien ennakkomaksu, mukaan lukien vakuuden asettamista ja vapauttamista koskevat edellytykset;      tarkastukset ja todisteet silloin kun on epäilyksiä tuotteiden todellisen määräpaikan suhteen, mukaan lukien mahdollisuus jälleentuontiin unionin tullialueelle; määräpaikat, joita pidetään unionista vientinä, ja unionin tullialueeseen kuuluvien vientitukikelpoisten määräpaikkojen sisällyttäminen.

(116) Sen varmistamiseksi, että vientitukia saavat tuotteet viedään unionin tullialueelta, ja niiden mahdollisen kyseiselle alueelle paluun estämiseksi sekä toimijoiden hallinnollisen taakan keventämiseksi vientituettujen tuotteiden määrämaahan saapumista koskevien todisteiden laatimisen ja toimittamisen osalta eriytetyn vientituen tapauksessa komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraaviin seikkoihin liittyviä toimenpiteitä: määräaika, jossa tuotteiden on poistuttava unionin tullialueelta, mukaan lukien väliaikaisen uuden maahantulon aika; käsittelyt, jotka vientituetuille tuotteille saa tehdä kyseisenä ajanjaksona; todiste määräpaikkaan saapumisesta eriytetyn vientituen tapauksessa; vientikynnykset ja edellytykset, joilla viejät voidaan vapauttaa tällaisen todisteen esittämisestä; ja edellytykset, joilla riippumattomat kolmannet osapuolet hyväksyvät todisteen määräpaikkaan saapumisesta eriytetyn vientituen tapauksessa.

(117) Eri alojen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimijoita ja vientitukikelpoisia tuotteita koskevia erityisvaatimuksia ja ‑edellytyksiä, mukaan lukien erityisesti tuotteiden määritelmät ja ominaisuudet sekä kertoimien vahvistaminen vientitukien laskemiseksi.

(118) Jotta laittomat hamppuviljelmät eivät häiritsisi kuiduntuotantoon tarkoitetun hampun markkinoita, tässä asetuksessa olisi säädettävä hampun ja hampunsiementen tuonnin valvonnasta sen varmistamiseksi, että tällaiset tuotteet tarjoavat tietyt takeet tetrahydrokannabinolipitoisuuden (THC) osalta. Lisäksi muiden kuin kylvämiseen tarkoitettujen hampunsiementen tuontiin olisi edelleenkin sovellettava valvontajärjestelmää, johon sisältyy kyseisten tuojien hyväksymisjärjestelmä.

(119) Kukkasipuleita koskevat viennin vähimmäishinnat eivät ole enää hyödyllisiä, ja ne olisi lakkautettava.

(120) Perussopimuksen 42 artiklan mukaisesti maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perussopimuksen kilpailumääräyksiä vain siltä osin kuin perussopimuksen 43 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti ja niissä määrättyä menettelyä noudattaen unionin lainsäädännössä määritetään.

(121) Kilpailusääntöjä, jotka koskevat perussopimuksen 101 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia, päätöksiä ja menettelytapoja sekä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, olisi sovellettava maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan, jollei niiden soveltaminen vaaranna YMP:n tavoitteiden saavuttamista.

(122) Sellaisten viljelijä- tai tuottajaorganisaatioiden tai niiden liittojen asemaan, jotka pyrkivät tuottamaan tai pitämään kaupan maataloustuotteitaan yhteisesti tai käyttämään yhteisiä tiloja, olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa, jollei tällaisella yhteisellä toiminnalla estetä kilpailua tai vaaranneta perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttamista.

(123) Toimialakohtaisten organisaatioiden toimintaan olisi sovellettava erityistä lähestymistapaa sillä edellytyksellä, etteivät ne aiheuta markkinoiden lokeroitumista, haittaa yhteisen markkinajärjestelyn moitteetonta toimintaa, vääristä tai poista kilpailua, merkitse hintojen vahvistamista tai ole syrjiviä.

(124) Kansallisen tuen myöntäminen vaarantaisi sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan. Maataloustuotteisiin olisi sen vuoksi pääsääntöisesti sovellettava valtiontukea koskevia perussopimuksen määräyksiä. Tietyissä tilanteissa olisi sallittava poikkeuksia. Tällaisia poikkeuksia sovellettaessa komission olisi voitava laatia luettelo nykyisistä, uusista tai ehdotetuista kansallisista tuista, annettava jäsenvaltioille aiheellisia huomautuksia ja ehdotettava sopivia toimenpiteitä.

(125) Suomen ja Ruotsin olisi edelleenkin myönnettävä kansallisia tukia porojen ja porotuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen kyseisen alan erityisen taloudellisen tilanteen vuoksi.

(126) Jotta perustelluissa kriisitapauksissa voitaisiin toimia myös tukiohjelmissa määrätyn tislaustoimenpiteeseen myönnettävää tukea koskevan siirtymäkauden päätyttyä vuonna 2012, jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää kansallisia tukia erityiseen tislaustoimenpiteeseen niin, että kokonaismäärärahat eivät ylitä 15:tä prosenttia jäsenvaltion kansallisessa tukiohjelmassa varattujen vuosittaisten määrärahojen vastaavasta arvosta. Tällaisista kansallisista tuista olisi ilmoitettava komissiolle, ja ne olisi hyväksyttävä tämän asetuksen nojalla ennen niiden myöntämistä.

(127) Raivauspalkkiota ja eräisiin viinialan tukiohjelmiin liittyviä toimenpiteitä koskevissa säännöksissä ei kuitenkaan pitäisi sinänsä estää samaan tarkoitukseen myönnettäviä kansallisia tukia.

(128) Suomessa sokerijuurikasta viljellään erityisissä maantieteellisissä ja ilmastollisissa oloissa, jotka sokeriuudistuksen yleisten vaikutusten ohella haittaavat tätä alaa. Kyseisen jäsenvaltion olisi sen vuoksi sallittava myöntää pysyvästi kansallisia tukia sokerijuurikkaan viljelijöilleen.

(129) Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää edelleenkin kansallisia pähkinätukia, kuten asetuksen (EY) N:o 73/2009 120 artiklassa nykyisin säädetään, jotta lievennettäisiin unionin aiemman pähkinätukijärjestelmän tuotannosta irrottamisen vaikutuksia. Koska mainittu asetus on kumottava, kyseisistä kansallisista tuista olisi selkeyden vuoksi säädettävä tässä asetuksessa.

(130) Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoilla. Kokemus osoittaa, että vakavat markkinahäiriöt, kuten kulutuksen tai hintojen huomattava lasku, voivat johtua kansanterveyteen tai eläinten terveyteen kohdistuvien riskien aiheuttamasta kuluttajien luottamuksen menettämisestä. Kuluttajien luottamuksen menettämisestä johtuvat toimenpiteet olisi kokemuksen perusteella ulotettava koskemaan kasvituotteita.

(131) Naudan- ja vasikanlihan, maidon ja maitotuotteiden, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä munien ja siipikarjanlihan osalta sovellettavien poikkeuksellisten markkinatukitoimenpiteiden olisi liityttävä suoraan tautien leviämisen estämiseksi hyväksyttyihin terveyttä ja eläinlääkintää koskeviin toimenpiteisiin. Ne olisi toteutettava jäsenvaltioiden pyynnöstä vakavien häiriöiden välttämiseksi markkinoilla.

(132) Olisi säädettävä erityisistä interventiotoimenpiteistä, jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti markkinahäiriöiden uhkiin. Olisi määriteltävä kyseisten toimenpiteiden soveltamisala.

(133) Jotta voitaisiin reagoida tehokkaasti markkinahäiriöiden uhkiin, jotka johtuvat sisäisillä tai ulkoisilla markkinoilla esiintyvistä merkittävistä hintojen nousuista tai laskuista tai muista markkinoihin vaikuttavista tekijöistä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat asianomaisen alan osalta tarvittavia toimenpiteitä, mukaan lukien tarvittaessa toimenpide, jolla laajennetaan tai muutetaan tässä asetuksessa säädettyjen muiden toimenpiteiden soveltamisalaa, kestoa tai muita näkökohtia tai jolla keskeytetään tuontitullit kokonaan tai osittain tiettyjen määrien ja/tai kausien osalta.

(134) Komissiolle olisi annettava valtuudet toteuttaa tarvittavat toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi hätätilanteissa.

(135) Yrityksiä, jäsenvaltioita ja/tai kolmansia maita voidaan vaatia toimittamaan tiedonantoja tämän asetuksen soveltamiseksi, maataloustuotteiden markkinoiden seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi, markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi sekä YMP:n toimenpiteiden moitteettoman toiminnan ja tarkistamisen, valvonnan, seurannan, arvioimisen ja tilintarkastamisen varmistamiseksi sekä kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien kyseisten sopimusten mukaiset ilmoitusvaatimukset. Yhdenmukaistetun, virtaviivaistetun ja yksinkertaistetun lähestymistavan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta toteuttaa kaikki tiedonantoihin liittyvät tarvittavat toimenpiteet. Komission olisi tällöin otettava huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välinen synergia.

(136) Jotta tiedonantojen toimitus olisi nopeaa, tehokasta, tarkkaa ja kustannustehokasta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimitettavien tietojen luonnetta ja tyyppiä, toimitusmenetelmiä, sääntöjä, jotka koskevat oikeutta päästä tietoihin tai saataville asetettavia tietojärjestelmiä ja tietojen julkaisemisedellytyksiä ja -tapoja.

(137) Sovelletaan yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä, erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2001 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001.

(138) Maatalousalan kriisivarauksesta olisi siirrettävä varoja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen[18] 14 kohdassa tarkoitettujen edellytysten ja menettelyn mukaisesti, ja olisi selvennettävä, että tämä asetus on sovellettava perussäädös.

(139) Jotta siirtyminen asetuksessa (EU) N:o [KOM(2010)799] säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin olisi joustava, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä perussopimuksen 290 artiklan mukaisesti tiettyjä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yritysten saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

(140) Kiireellisen menettelyn käyttö olisi varattava poikkeuksellisiin tapauksiin, joissa on välttämätöntä reagoida tehokkaasti markkinahäiriöiden uhkiin, tai jos markkinat häiriintyvät. Kiireellisen menettelyn valinta olisi perusteltava, ja tapaukset, joissa kiireellistä menettelyä olisi käytettävä, olisi täsmennettävä.

(141) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[19] mukaisesti.

(142) Tämän asetuksen täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, koska kyseiset säädökset liittyvät asetuksen (EU) N:o 182/2011 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettuun yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Kilpailuasioihin liittyvien tämän asetuksen täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi kuitenkin käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, koska neuvoa-antavaa menettelyä käytetään yleisesti kilpailulainsäädännön täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen.

(143) Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jos tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät unionin suojatoimenpiteiden toteuttamiseen, muuttamiseen tai kumoamiseen, jalostusmenettelyn taikka sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön keskeyttämiseen, jotta markkinatilanteeseen voitaisiin reagoida tarvittaessa välittömästi, ja erityisten ongelmien kiireelliseen ratkaisemiseen, jos tällainen välitön toiminta on ongelmien ratkaisemiseksi tarpeen.

(144) Komissiolla olisi oltava valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä asetusta (EU) N:o 182/2011 soveltamatta sellaisten tämän asetuksen mukaisten toimenpiteiden osalta, jotka edellyttävät nopeaa toimintaa tai koostuvat pelkästään yleisten säännösten soveltamisesta erityistilanteisiin ilman harkintavaltaa.

(145) Lisäksi komissiolla olisi oltava valta toteuttaa eräitä hallinto- tai johtotehtäviä, jotka eivät edellytä delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten hyväksymistä.

(146) Asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)799] mukaisesti useiden alakohtaisten toimenpiteiden, kuten maitokiintiöiden, sokerikiintiöiden ja muiden sokerialan toimenpiteiden ja viiniköynnösten istutusrajoitusten sekä eräiden valtiontukien voimassaoloaika päättyy kohtuullisen ajan kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)799] kumoamisen jälkeen asiaa koskevien säännösten soveltamista olisi jatkettava kyseisten järjestelmien voimassaolon päättymiseen asti.

(147) Jotta varmistettaisiin joustava siirtyminen asetuksessa (EU) N:o [KOM(2010)799] säädetyistä järjestelyistä tämän asetuksen säännöksiin, komissiolle olisi annettava valtuudet vahvistaa siirtymätoimenpiteitä.

(148) Tuen määrästä humala-alan tuottajille satovuodeksi 1995 30 päivänä heinäkuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1601/96[20] on väliaikainen toimenpide ja on näin ollen jo vanhentunut. Muilla kuin asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 säädetyillä viininvalmistusmenetelmillä mahdollisesti käsiteltyjen tiettyjen tuontiviinien sellaisenaan nautittavaksi tarjoamisen ja toimittamisen sallimisesta 22 päivänä toukokuuta 2001 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1037/2001[21] on korvattu 20 päivänä joulukuuta 2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/232/EY[22] tehdyn Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen välisen viinikauppasopimuksen määräyksillä, minkä vuoksi se on vanhentunut. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi asetukset (EY) N:o 1601/96 ja (EY) N:o 1037/2001 olisi kumottava.

(149) Kun kyseessä ovat maito- ja maitotuotealan sopimussuhteet, tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat perusteltuja maitoalan markkinoiden nykyisen taloudellisen tilanteen ja toimitusketjun rakenteen kannalta. Sen vuoksi niitä olisi sovellettava riittävän kauan (sekä ennen maitokiintiöiden lakkauttamista että sen jälkeen), jotta niiden vaikutukset olisivat mahdollisimman tehokkaita. Toimenpiteiden kauaskantoisuuden vuoksi niiden olisi kuitenkin oltava luonteeltaan tilapäisiä, ja niitä olisi arvioitava uudelleen. Komission olisi laadittava kertomukset, joissa se tarkastelee maitomarkkinoiden kehitystä ja erityisesti yhteistuotantosopimusten tekemiseksi tuottajille tarjottavia kannustimia ja jotka se toimittaa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja 31 päivänä joulukuuta 2018,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

SISÄLLYSLUETTELO

PERUSTELUT............................................................................................................................. 2

1........... EHDOTUKSEN TAUSTA............................................................................................ 2

2........... INTRESSITAHOJEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI.................. 4

3........... EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ........................................................... 6

4........... TALOUSARVIOVAIKUTUKSET............................................................................... 8

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus).......................................................................................................................................... 9

I OSA JOHDANTOSÄÄNNÖKSET........................................................................................ 38

II OSA SISÄMARKKINAT..................................................................................................... 43

I OSASTO MARKKINAINTERVENTIOT.............................................................................. 43

I LUKU Julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki........................................................... 43

1 jakso Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yleiset säännökset.............. 43

2 jakso Julkinen interventio.......................................................................................................... 44

3 jakso yksityisen varastoinnin tuki.............................................................................................. 47

4 jakso Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yhteiset säännökset............ 48

II LUKU Tukijärjestelmät........................................................................................................... 52

1 jakso Elintarvikkeiden saantia parantavat järjestelmät................................................................ 52

1 alajakso Kouluhedelmäjärjestelmä............................................................................................ 52

2 alajakso Koulumaitojärjestelmä................................................................................................ 54

2 jakso Tuki oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla................................................... 56

3 jakso Tuki hedelmä- ja vihannesalalla....................................................................................... 57

4 jakso Viinialan tukiohjelmat...................................................................................................... 64

1 alajakso Yleiset säännökset ja tukikelpoiset toimenpiteet........................................................... 64

2 alajakso Erityiset tukitoimenpiteet............................................................................................. 66

3 alajakso Menettelysäännökset.................................................................................................. 71

5 jakso Tuki mehiläishoitoalalla.................................................................................................... 72

II OSASTO KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTTAJAORGANISAATIOITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT      74

I LUKU Kaupan pitämistä koskevat säännöt............................................................................... 74

1 jakso Kaupan pitämisen vaatimukset........................................................................................ 74

1 alajakso Johdantosäännökset................................................................................................... 74

2 alajakso Kaupan pitämisen yleisvaatimus.................................................................................. 74

3 alajakso Ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset................................................... 75

4 alajakso Tuontiin ja vientiin liittyvät kaupan pitämisen vaatimukset.............................................. 81

5 alajakso Yhteiset säännökset.................................................................................................... 82

2 jakso Alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät viinialalla............... 83

1 alajakso Johdantosäännökset................................................................................................... 83

2 alajakso Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät.......................................................... 83

3 alajakso Perinteiset merkinnät................................................................................................... 92

3 jakso Merkinnät ja esillepano viinialalla..................................................................................... 94

II LUKU YKSITTÄISIÄ ALOJA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET........................ 99

1 jakso Sokeri............................................................................................................................ 99

2 jakso Viini............................................................................................................................... 99

3 jakso Maito ja maitotuotteet................................................................................................... 101

III LUKU Tuottajaorganisaatiot ja niiden liitot, toimialakohtaiset organisaatiot ja toimijaorganisaatiot 103

1 jakso Määritelmä ja hyväksyminen......................................................................................... 103

2 jakso Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen ja pakolliset maksut........................................... 106

3 jakso Tarjonnan mukauttaminen............................................................................................. 107

4 jakso Menettelysäännöt.......................................................................................................... 108

III OSA KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA.................................. 111

I LUKU Tuonti- ja vientitodistukset........................................................................................... 111

II luku Tuontitullit...................................................................................................................... 113

III luku Tariffikiintiöiden hallinnointi ja erityistuontikohtelu kolmansissa maissa............................. 114

IV luku Eräiden tuotteiden tuontia koskevat erityissäännökset..................................................... 117

V luku Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus.............................................................................. 118

VI luku Vientituet...................................................................................................................... 121

VII luku Ulkoinen jalostus......................................................................................................... 125

IV OSA KILPAILUSÄÄNNÖT.............................................................................................. 127

I LUKU Yrityksiin sovellettavat säännöt.................................................................................... 127

II LUKU Valtiontukisäännöt..................................................................................................... 130

V OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET......................................................................................... 134

I LUKU Poikkeustoimenpiteet.................................................................................................. 134

1 jakso Markkinahäiriöt............................................................................................................ 134

2 jakso eläintauteihin ja kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen liittyvät markkinatukitoimenpiteet........................................................................ 134

3 jakso Erityiset ongelmat.......................................................................................................... 136

II LUKU Tiedonannot ja raportointi.......................................................................................... 136

III LUKU Maatalousalan kriisivaraus........................................................................................ 138

VI OSA TOIMIVALLAN SIIRTO SEKÄ TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET       139

I LUKU Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset............................................................ 139

II LUKU Siirtymä- ja loppusäännökset..................................................................................... 140

LIITE I LUETTELO 1 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA I osa: Vilja            142

II osa: Riisi................................................................................................................................ 144

III osa: Sokeri........................................................................................................................... 145

IV osa: Kuivattu rehu................................................................................................................ 145

V osa: Siemenet........................................................................................................................ 146

VI osa: Humala......................................................................................................................... 147

VII osa: Oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit........................................................................ 147

VIII osa: Pellava ja hamppu...................................................................................................... 147

IX osa: Hedelmät ja vihannekset................................................................................................ 148

X osa: Hedelmä- ja vihannesjalosteet......................................................................................... 148

XI osa: Banaanit....................................................................................................................... 151

XII osa: Viini............................................................................................................................ 151

XIII osa: Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä   152

XIV osa: Tupakka.................................................................................................................... 152

XV osa: Naudan- ja vasikanliha................................................................................................ 152

XVI osa: Maito ja maitotuotteet................................................................................................ 153

XVII osa: Sianliha..................................................................................................................... 153

XVIII osa: Lampaan- ja vuohenliha........................................................................................... 154

XIX osa: Munat........................................................................................................................ 154

XX osa: Siipikarjanliha.............................................................................................................. 155

XXI osa: Maatalousperäinen etyylialkoholi................................................................................. 155

XXII osa: Mehiläistuotteet......................................................................................................... 156

XXIII osa: Silkkiäistoukat......................................................................................................... 156

XXIV osa: Muut tuotteet........................................................................................................... 157

LIITE II 3 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT MÄÄRITELMÄT I osa: Riisialan määritelmät         165

II osa: Humala-alan määritelmät................................................................................................. 168

III osa: Viinialalla sovellettavat määritelmät................................................................................. 168

IV osa: Naudan- ja vasikanliha-alan määritelmät........................................................................ 170

V osa: Maito- ja maitotuotealan määritelmät.............................................................................. 170

VI osa: Muna-alan määritelmät.................................................................................................. 171

VII osa: Siipikarjanliha-alan määritelmät.................................................................................... 171

VIII osa: Mehiläishoitoalan määritelmät...................................................................................... 172

LIITE III 7 ARTIKLASSA TARKOITETTU RIISIN JA SOKERIN VAKIOLAATU............ 174

LIITE IV 41 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT TUKIOHJELMIEN MÄÄRÄRAHAT   176

LIITE V 56 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUT KANSAINVÄLISET ORGANISAATIOT         177

LIITE VI 60 ARTIKLASSA TARKOITETUT MÄÄRITELMÄT, NIMITYKSET JA MYYNTINIMITYKSET        178

I osa. Alle 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha............................................ 178

I............ Määritelmä................................................................................................................. 178

II........... Myyntinimitykset......................................................................................................... 178

II osa. Rypäletuotteet................................................................................................................ 181

III osa. Maito ja maitotuotteet................................................................................................... 188

IV osa. CN-koodiin 0401 kuuluva ihmisravinnoksi tarkoitettu maito........................................... 190

V osa. Siipikarja-alan tuotteet................................................................................................... 193

VI osa. Levitettävät rasvat......................................................................................................... 195

VII osa. Oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kuvaukset ja määritelmät............................... 198

II osassa tarkoitettu liitteen VI lisäys Viininviljelyvyöhykkeet....................................................... 199

LIITE VII 62 ARTIKLASSA TARKOITETUT VIININVALMISTUSMENETELMÄT I osa Väkevöiminen sekä happamuuden lisääminen ja vähentäminen eräillä viininviljelyvyöhykkeillä..................................... 204

II osa Rajoitukset...................................................................................................................... 208

LIITE VIII 163 ARTIKLASSA TARKOITETUT VASTAAVUUSTAULUKOT.................... 210

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS........................................... 226

I OSA JOHDANTOSÄÄNNÖKSET

1 artikla Soveltamisala

1.           Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteinen markkinajärjestely maataloustuotteille, joilla tarkoitetaan kaikkia SEUT-sopimuksen liitteessä I lueteltuja tuotteita, lukuun ottamatta kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o [KOM(2011]416] liitteessä I lueteltuja kalastus- ja vesiviljelytuotteita.

2.           Edellä 1 kohdassa määritellyt maataloustuotteet jaetaan seuraaviin, liitteessä I lueteltuihin aloihin:

a)      vilja, liitteessä I oleva I osa;

b)      riisi, liitteessä I oleva II osa;

c)      sokeri, liitteessä I oleva III osa;

d)      kuivattu rehu, liitteessä I oleva IV osa;

e)      siemenet, liitteessä I oleva V osa;

f)       humala, liitteessä I oleva VI osa;

g)      oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit, liitteessä I oleva VII osa;

h)      pellava ja hamppu, liitteessä I oleva VIII osa;

i)       hedelmät ja vihannekset, liitteessä I oleva IX osa;

j)       hedelmä- ja vihannesjalosteet, liitteessä I oleva X osa;

k)      banaanit, liitteessä I oleva XI osa;

l)       viini, liitteessä I oleva XII osa;

m)     elävät kasvit, liitteessä I oleva XIII osa;

n)      tupakka, liitteessä I oleva XIV osa;

o)      naudanliha, liitteessä I oleva XV osa;

p)      maito ja maitotuotteet, liitteessä I oleva XVI osa;

q)      sianliha, liitteessä I oleva XVII osa;

r)       lampaan- ja vuohenliha, liitteessä I oleva XVIII osa;

s)       munat, liitteessä I oleva XIX osa;

t)       siipikarjanliha, liitteessä I oleva XX osa;

u)      etyylialkoholi, liitteessä I oleva XXI osa;

v)      mehiläishoito, liitteessä I oleva XXII osa;

w)     silkkiäistoukat, liitteessä I oleva XXIII osa;

x)      muut tuotteet, liitteessä I oleva XXIV osa.

2 artikla Yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevat yleiset säännökset

Tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin sovelletaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annettua asetusta (EU) N:o […]ja sen nojalla annettuja säännöksiä.

3 artikla Määritelmät

1.           Tässä asetuksessa sovelletaan liitteessä II vahvistettuja tiettyjä aloja koskevia määritelmiä.

2.           Tässä asetuksessa sovelletaan tarvittaessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetussa asetuksessa (EU) […], yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetussa asetuksessa (EU) N:o [...] ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetussa asetuksessa (EU) […] vahvistettuja määritelmiä.

3.           Ottaen huomioon riisialan erityispiirteet siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 161 artiklan mukaisesti liitteessä II olevassa I osassa esitettyjen riisialaa koskevien määritelmien saattamiseksi ajan tasalle.

4.           Tässä asetuksessa ’vähemmän kehittyneillä alueilla’ tarkoitetaan alueita, jotka on määritelty sellaisiksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta annetun asetuksen (EU) N:o [KOM(2011) 615][23] 82 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.

4 artikla Maataloustuotteisiin käytettävän yhteisen tullitariffin nimikkeistön mukautukset

Komissio voi mukauttaa tarvittaessa yhdistetyn nimikkeistön muutosten johdosta täytäntöönpanosäädöksillä tuotteiden kuvausta ja viittauksia yhdistetyn nimikkeistön nimikkeisiin ja alanimikkeisiin tässä asetuksessa tai muissa perussopimuksen 43 artiklan nojalla annetuissa säädöksissä. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 artikla Riisin muuntokurssit

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä

a)           vahvistaa riisin muuntokurssit jalostuksen eri vaiheissa, jalostuskustannukset ja sivutuotteiden arvon;

b)           hyväksyä kaikki riisin muuntokurssien soveltamista koskevat tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 artikla Markkinointivuodet

Vahvistetaan seuraavat markkinointivuodet:

a)           tietyn vuoden 1 päivästä tammikuuta 31 päivään joulukuuta banaanialalla;

b)           1 päivästä huhtikuuta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta

i)       kuivarehualalla;

ii)       silkkiäistoukka-alalla;

c)           1 päivästä heinäkuuta seuraavan vuoden 30 päivään kesäkuuta

i)       vilja-alalla;

ii)       siemenalalla;

iii)      oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla;

iv)      pellava- ja hamppualalla;

v)      maito- ja maitotuotealalla;

d)           1 päivästä elokuuta seuraavan vuoden 31 päivään heinäkuuta viinialalla;

e)           1 päivästä syyskuuta seuraavan vuoden 31 päivään elokuuta riisialalla;

f)            1 päivästä lokakuuta seuraavan vuoden 30 päivään syyskuuta sokerialalla.

Ottaen huomioon hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan erityispiirteet siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti kyseisten tuotteiden markkinointivuosien vahvistamiseksi.

7 artikla Viitehinnat

Vahvistetaan seuraavat viitehinnat:

a)           vilja-alalla 101,31 euroa tonnilta; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

b)           paddy- eli raakariisin osalta 150 euroa tonnilta vakiolaadulle sellaisena kuin se määritellään liitteessä III olevassa A kohdassa; viitehinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa;

c)           liitteessä III olevassa B kohdassa määritellyn vakiolaatuisen, pakkaamattoman sokerin osalta, vapaasti tehtaalla:

i)       valkoinen sokeri: 404,4 euroa/tonni;

ii)       raakasokeri: 335,2 euroa/tonni;

d)           naudanliha-alalla 2 224 euroa tonnilta urospuolisten nautojen laatuluokkaan R3 kuuluville ruhoille 18 artiklan 8 kohdan a alakohdan mukaisen unionin täysikasvuisten nautaeläinten ruhojen luokitteluasteikon mukaisesti;

e)           maito- ja maitotuotealalla:

i)       246,39 euroa 100 kilogrammalta voita;

ii)       169,80 euroa 100 kilogrammalta rasvatonta maitojauhetta;

f)            sianlihan osalta 1 509,39 euroa tonnilta sikojen vakiolaatuisille ruhoille, jotka on määritelty painon ja vähärasvaisen lihan osuuden perusteella 18 artiklan 8 kohdan mukaisen unionin sianruhojen luokitteluasteikon mukaisesti seuraavasti:

i)       ruhot, joiden paino on vähintään 60 kilogrammaa mutta alle 120 kilogrammaa: luokka E;

ii)       ruhot, joiden paino on vähintään 120 kilogrammaa mutta enintään 180 kilogrammaa: luokka R.

II OSA SISÄMARKKINAT

I OSASTO MARKKINAINTERVENTIOT

I LUKU Julkiset interventiot ja yksityisen varastoinnin tuki

1 jakso Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yleiset säännökset

8 artikla Soveltamisala

Tässä luvussa vahvistetaan markkinainterventioita koskevat säännöt, jotka liittyvät

a)           julkiseen interventioon, jossa jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ostavat tuotteet ja varastoivat ne, kunnes ne myydään, ja

b)           tuen myöntämiseen yksityisten toimijoiden toteuttamaan tuotteiden varastointiin.

9 artikla Tukikelpoisten tuotteiden alkuperä

Tuotteiden, joihin voidaan soveltaa julkisia interventio-ostoja tai joille myöntää yksityisen varastoinnin tukea, on oltava peräisin unionista.Lisäksi jos ne on saatu viljelykasveista, kyseisten viljelykasvien on oltava korjattu unionissa ja jos ne on saatu maidosta, kyseisen maidon on oltava tuotettu unionissa.

2 jakso Julkinen interventio

10 artikla Julkiseen interventioon hyväksyttävät tuotteet

Julkista interventiota sovelletaan seuraaviin tuotteisiin tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 18 ja 19 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja/tai täytäntöönpanosäädöksillä määrittämien vaatimusten ja edellytysten mukaisesti:

a)           tavallinen vehnä, ohra ja maissi;

b)           paddy- eli raakariisi;

c)           CN-koodien 0201 10 00 ja 0201 20 20–0201 20 50 tuore tai jäähdytetty naudanliha;

d)           hyväksytyssä yrityksessä suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta tuotetusta pastöroidusta kermasta suoraan ja yksinomaan unionissa tuotettu voi, jonka voirasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia;

e)           ensiluokkainen rasvaton maitojauhe, joka on tehty hyväksytyssä yrityksessä unionissa sumutusmenetelmällä lehmänmaidosta ja jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 34,0 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta.

11 artikla Julkiset interventiojaksot

Julkinen interventio on mahdollista seuraavasti:

a)           tavallisen vehnän, ohran ja maissin osalta 1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta;

b)           paddy- eli raakariisin osalta 1 päivästä huhtikuuta 31 päivään heinäkuuta;

c)           naudan- ja vasikanlihan osalta koko markkinointivuoden ajan;

d)           voin ja rasvattoman maitojauheen osalta 1 päivästä maaliskuuta 31 päivään elokuuta.

12 artikla Julkisen intervention aloittaminen ja lopettaminen

1.           Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen jaksojen aikana julkinen interventio

a)      on avoinna tavalliselle vehnälle, voille ja rasvattomalle maitojauheelle;

b)      voidaan avata ohralle, maissille ja paddy- eli raakariisille (mukaan lukien tietyt paddy- eli raakariisin lajikkeet tai tyypit) komission toimesta täytäntöönpanosäädöksillä markkinatilanteen sitä vaatiessa. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen;

c)      voidaan avata naudan- ja vasikanlihalle komission toimesta muilla täytäntöönpanosäädöksillä, jos 18 artiklan 8 kohdan mukaisesti vahvistetun unionin ruhojen luokitteluasteikon perusteella noteerattu keskimääräinen markkinahinta jossakin jäsenvaltiossa tai jonkin jäsenvaltion jollakin alueella on 19 artiklan a alakohdan mukaisesti vahvistetun edustavan ajanjakson ajan alle 1 560 euroa tonnilta.

2.           Komissio voi lopettaa naudan- ja vasikanliha-alan julkisen intervention täytäntöönpanosäädöksillä, jos 1 kohdan c alakohdassa säädetyt edellytykset eivät 19 artiklan a alakohdan mukaisesti vahvistetun edustavan ajanjakson aikana enää täyty.

13 artikla Ostaminen kiinteään hintaan tai tarjouskilpailumenettelyllä

1.           Kun julkinen interventio on 12 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti avoinna, ostaminen tapahtuu kullakin 11 artiklassa tarkoitetulla jaksolla kiinteään hintaan seuraavissa rajoissa:

a)      tavallisen vehnän osalta 3 miljoonaa tonnia;

b)      voin osalta 30 000 tonnia;

c)      rasvattoman maitojauheen osalta 109 000 tonnia.

2.           Kun julkinen interventio on 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti avoinna, ostaminen tapahtuu enimmäisostohinnan määrittämiseksi tarjouskilpailumenettelyllä

a)      tavallisen vehnän, voin ja rasvattoman maitojauheen osalta 1 kohdassa tarkoitettujen rajojen ylittymisen jälkeen;

b)      ohran, maissin, paddy- eli raakariisin sekä naudan- ja vasikanlihan osalta.

Erityisissä ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa komissio voi rajoittaa täytäntöönpanosäädöksillä tarjouskilpailumenettelyt johonkin jäsenvaltioon tai jonkin jäsenvaltion johonkin alueeseen, tai jollei 14 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, määrittää julkisen intervention ostohinnat jollekin jäsenvaltiolle tai jonkin jäsenvaltion jollekin alueelle keskimääräisten tilastoitujen markkinahintojen perusteella. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

14 artikla Julkisen intervention hinnat

1.           Julkisen intervention hinta tarkoittaa

a)      hintaa, jolla tuotteet on ostettava julkisessa interventiossa, silloin kun se tapahtuu kiinteään hintaan; tai

b)      enimmäishintaa, jolla julkiseen interventioon hyväksytyt tuotteet voidaan ostaa, silloin kun se tapahtuu tarjouskilpailulla.

2.           Julkisen intervention hinnan tason

a)      on tavallisen vehnän, ohran, maissin, paddy- eli raakariisin ja rasvattoman maitojauheen osalta vastattava 7 artiklassa vahvistettuja vastaavia viitehintoja, kun kyse on kiinteään hintaan tapahtuvista ostoista, eikä se saa ylittää vastaavia viitehintoja, kun kyse on tarjouskilpailulla tapahtuvista ostoista;

b)      on voin osalta vastattava 90:tä prosenttia 7 artiklassa vahvistetusta viitehinnasta, kun kyse on kiinteään hintaan tapahtuvista ostoista, eikä se saa ylittää 90:tä prosenttia viitehinnasta, kun kyse on tarjouskilpailulla tapahtuvista ostoista;

c)      on naudan- ja vasikanlihan osalta vastattava enintään 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua hintaa.

3.           Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen julkisen intervention hintojen on tavallisen vehnän, ohran, maissin ja paddy- eli raakariisin osalta oltava riippumattomia laadullisista syistä johtuvista hinnankorotuksista tai ‑alennuksista. Ottaen lisäksi huomioon tarve varmistaa, että tuotanto suunnataan tiettyihin paddy- eli raakariisin lajikkeisiin, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti julkisen intervention hintaan tehtävien korotusten ja alennusten vahvistamiseksi.

15 artikla Julkisesta interventiosta tapahtuvaa poistamista koskevat yleiset periaatteet

Julkisessa interventiossa ostetut tuotteet on poistettava siten, että

a)           vältetään markkinahäiriöt;

b)           varmistetaan tuotteiden tasapuolinen saanti ja ostajien tasapuolinen kohtelu; ja

c)           noudatetaan perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia sitoumuksia.

Tuotteet voidaan poistaa asettamalla ne käytettäviksi asetuksessa (EU) N:o […] vahvistetussa unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa, jos kyseisessä ohjelmassa niin säädetään. Tällaisten tuotteiden kirjanpitoarvon on tällaisessa tapauksessa vastattava 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua asiaankuuluvaa vahvistettua julkisen intervention hintaa.

3 jakso yksityisen varastoinnin tuki

16 artikla Tukikelpoiset tuotteet

Seuraavien tuotteiden yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea tässä jaksossa säädetyin edellytyksin sekä komission 17 ja 19 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja/tai täytäntöönpanosäädöksillä hyväksymien vaatimusten ja edellytysten mukaisesti:

a)           valkoinen sokeri;

b)           oliiviöljy;

c)           pellavakuitu;

d)           täysikasvuisten nautaeläinten tuore tai jäähdytetty liha;

e)           suoraan ja yksinomaan lehmänmaidosta saadusta kermasta valmistettu voi;

f)            lehmänmaidosta valmistettu rasvaton maitojauhe;

g)           sianliha;

h)           lampaan- ja vuohenliha.

17 artikla

Tuen myöntämisedellytykset

1.           Siirretään komissiolle valta antaa tarvittaessa markkinoiden avoimuuden takaamiseksi delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti sellaisten edellytysten vahvistamiseksi, joiden mukaisesti se voi päättää myöntää yksityisen varastoinnin tukea 16 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon asianomaisten tuotteiden osalta tilastoidut keskimääräiset unionin markkinahinnat ja viitehinnat tai tarpeen reagoida erityisen vaikeaan markkinatilanteeseen tai alan taloudelliseen kehitykseen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

2.           Komissio voi päättää täytäntöönpanosäädöksillä myöntää yksityisen varastoinnin tukea 16 artiklassa luetelluille tuotteille ottaen huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.           Komissio vahvistaa 16 artiklassa säädetyn yksityisen varastoinnin tuen ennakolta täytäntöönpanosäädöksillä tai tarjouskilpailumenettelyillä. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.           Komissio voi rajoittaa täytäntöönpanosäädöksillä yksityisen varastoinnin tuen myöntämistä tai vahvistaa yksityisen varastoinnin tuen tilastoitujen keskimääräisten markkinahintojen perusteella jäsenvaltiota tai jäsenvaltion aluetta kohden. Nämä täytäntöönpanosäännökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 jakso Julkista interventiota ja yksityisen varastoinnin tukea koskevat yhteiset säännökset

18 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–9 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Komissio voi eri alojen erityispiirteet huomioon ottaen vahvistaa delegoiduilla säädöksillä vaatimukset ja edellytykset, jotka julkiseen interventioon ostettavien ja yksityisen varastoinnin tuen järjestelmässä varastoitavien tuotteiden on täytettävä tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten lisäksi. Kyseisten vaatimusten ja edellytysten tavoitteena on varmistaa ostettujen ja varastoitujen tuotteiden tukikelpoisuus ja laatu laaturyhmien, laatuluokkien, luokkien, määrien, pakkausten, merkintöjen, enimmäisiän, säilytyksen sekä tuotteita koskevan sen vaiheen osalta, johon julkisen intervention hintaa ja yksityisen varastoinnin tukea sovelletaan.

3.           Komissio voi vilja- ja paddy- eli raakariisialojen erityispiirteet huomioon ottaen vahvistaa delegoiduilla säädöksillä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut laadullisista syistä sovellettavat hinnankorotukset tai -alennukset tavallisen vehnän, ohran, maissin ja paddy- eli raakariisin ostojen ja myyntien osalta.

4.           Komissio voi naudan- ja vasikanliha-alan erityispiirteet huomioon ottaen antaa delegoiduilla säädöksillä säännöt, jotka koskevat maksajavirastojen velvollisuutta leikkauttaa naudanliha kokonaisuudessaan luuttomaksi haltuunoton jälkeen ja ennen varastoon viemistä.

5.           Ottaen huomioon unionin interventiovarastoihin liittyvät erilaiset tilanteet ja varmistaen toimijoiden asianmukaisen pääsyn julkiseen interventioon komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä

a)      vaatimukset, jotka interventiovarastojen on täytettävä kyseisessä järjestelmässä ostettavien tuotteiden osalta, varastointipaikkojen vähimmäisvarastointikapasiteettia koskevat säännöt ja sellaiset tekniset vaatimukset, jotka liittyvät haltuun otettujen tuotteiden pitämiseen hyvässä kunnossa ja poistamiseen varastointijakson lopussa;

b)      säännöt, jotka liittyvät jäsenvaltioiden varastoihin jääneiden pienten määrien myyntiin, joka on toteutettava niiden vastuulla soveltamalla samoja menettelyjä kuin mitä unioni soveltaa; ja säännöt sellaisten määrien asettamisesta suoramyyntiin, joita ei ole mahdollista pakata uudelleen tai joiden laatu on heikentynyt;

c)      säännöt, jotka liittyvät tuotteiden varastointiin niistä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa tai sen ulkopuolella ja tällaisten tuotteiden kohteluun tullien ja minkä tahansa YMP:n mukaisesti myönnettävän tai kannettavan määrän suhteen.

6.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, että yksityisen varastoinnin tuella saadaan toivottu markkinavaikutus, komissio

a)      vahvistaa delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä maksettavan tuen määrän alentamiseksi silloin, kun varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi;

b)      voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä edellytyksiä ennakon myöntämiselle.

7.           Ottaen huomioon julkiseen interventioon tai yksityiseen varastointiin osallistuvien toimijoiden oikeudet ja velvollisuudet komissio voi antaa delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, jotka koskevat

a)      tavaroiden tasapuolisen saannin ja toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistavien tarjouskilpailumenettelyjen käyttöä;

b)      toimijoiden kelpoisuusedellytyksiä;

c)      velvoitetta asettaa vakuus, jolla taataan, että toimijoiden velvollisuudet täytetään.

8.           Ottaen huomioon tarve yhtenäistää eri tuotteiden tarjontamuodot markkinoiden avoimuuden, hintojen seurannan sekä julkisten interventioiden ja yksityisen varastoinnin muodossa toteutettavien markkinoiden interventiojärjestelmien parantamiseksi komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa unionin ruhojen luokitteluasteikot seuraavilla aloilla:

a)      naudan- ja vasikanliha;

b)      sianliha;

c)      lampaan- ja vuohenliha.

9.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, että ruhot luokitellaan tarkasti ja luotettavasti, komissio voi delegoiduilla säädöksillä säätää komission asiantuntijoista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuvan unionin komitean toteuttamasta, ruhoihin jäsenvaltioissa sovellettavan luokittelun uudelleentarkastelusta. Kyseisissä säännöksissä voidaan säätää, että unioni vastaa uudelleentarkastelusta johtuvista kustannuksista.

19 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet tämän luvun yhdenmukaiseksi soveltamiseksi unionissa. Mainitut säännöt voivat koskea erityisesti seuraavia seikkoja:

a)           edustavat ajanjaksot, markkinat ja markkinahinnat, jotka ovat tarpeen tämän luvun soveltamiseksi;

b)           menettelyt ja edellytykset, jotka koskevat julkisessa interventiossa ostettavien tuotteiden toimitusta, tarjoajan vastuulla olevia kuljetuskustannuksia ja maksajavirastojen toteuttamaa tuotteiden haltuunottoa ja maksamista;

c)           luuttomaksi leikkaamiseen liittyvät eri toimet naudan- ja vasikanliha-alalla;

d)           lupa varastointiin sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jossa tuotteet on ostettu ja varastoitu;

e)           julkisessa interventiossa ostettujen tuotteiden myyntiä tai poistamista koskevat edellytykset, jotka liittyvät erityisesti myyntihintoihin, varastosta poistamisen edellytyksiin ja varastosta poistettujen tuotteiden myöhempään käyttöön tai määräpaikkaan, mukaan lukien sellaisia tuotteita koskevat menettelyt, jotka on asetettu käytettäviksi unionin vähävaraisimmille henkilöille suunnatussa elintarvikkeiden jakeluohjelmassa, mukaan lukien jäsenvaltioiden väliset siirrot;

f)            jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja hakijoiden välisten sopimusten tekeminen ja sisältö;

g)           yksityiseen varastointiin asettaminen ja siinä pitäminen sekä varastosta poistaminen;

h)           yksityisen varastoinnin kesto ja edellytykset, joita on noudatettava sopimuksissa mainittuja aikoja pidennettäessä tai lyhennettäessä;

i)            edellytykset, joiden mukaisesti voidaan päättää yksityisen varastointisopimuksen kattamien tuotteiden saattamisesta uudelleen markkinoille tai poistamisesta;

j)            kiinteään hintaan tapahtuvissa ostoissa tai yksityisen varastoinnin kiinteähintaisen tuen myöntämisessä noudatettaviin menettelyihin liittyvät säännöt;

k)           tarjouskilpailumenettelyjen käyttö julkisen intervention ja yksityisen varastoinnin yhteydessä erityisesti seuraavien seikkojen osalta:

i)       tarjousten jättäminen ja hakemusta tai tarjousta koskeva vähimmäismäärä; ja

ii)       tarjousten valinta varmistaen, että etusijalle asetetaan unionille edullisimmat tarjoukset, kuitenkin siten, että sopimus voidaan aina jättää tekemättä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

20 artikla Muu täytäntöönpanovalta

Komissio antaa täytäntöönpanosäädökset, jotka ovat tarpeen

a)           edellä 13 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen intervention enimmäismäärien noudattamiseksi; ja

b)           edellä 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarjouskilpailumenettelyn soveltamiseksi 13 artiklan 1 kohdassa vahvistetut määrät ylittävien tavallisen vehnän, voin ja rasvattoman maitojauheen osalta.

II LUKU Tukijärjestelmät

1 jakso Elintarvikkeiden saantia parantavat järjestelmät

1 alajakso Kouluhedelmäjärjestelmä

21 artikla Tuki hedelmä- ja vihannestuotteiden, hedelmä- ja vihannesjalostetuotteiden sekä banaanituotteiden toimittamiseen lapsille

1.           Unionin tukea myönnetään komission 22 ja 23 artiklan mukaisesti antamilla delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä määritellyin edellytyksin

a)      hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteiden toimittamiseen lapsille kouluihin, mukaan lukien päiväkodit, esikoulut sekä alemman ja ylemmän perusasteen oppilaitokset; ja

b)      eräisiin asiaan liittyviin logistiikka-, jakelu-, laitteisto-, mainonta-, seuranta- ja arviointikustannuksiin sekä liitännäistoimenpiteisiin.

2.           Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua järjestelmään, on laadittava etukäteen järjestelmän täytäntöönpanoa varten kansallisen tai alueellisen tason strategia. Niiden on myös säädettävä liitännäistoimenpiteistä, jotka ovat tarpeen järjestelmän tehokkuuden kannalta.

3.           Jäsenvaltion on strategiaansa laatiessaan laadittava luettelo hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä banaanialan tuotteista, jotka voivat saada tukea sen järjestelmästä. Luetteloon ei saa kuitenkaan sisällyttää tuotteita, jotka on suljettu pois komission delegoiduilla säädöksillä 22 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti toteuttamilla toimenpiteillä. Jäsenvaltioiden on valittava tuotteensa objektiivisten kriteerien perusteella, joihin voivat kuulua kausiluonteisuus, tuotteiden saatavuus tai ympäristönäkökohdat. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle unionista peräisin olevat tuotteet.

4.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)      se saa olla enintään 150 miljoonaa euroa kouluvuotta kohden;

b)      se saa olla enintään 75 prosenttia 1 kohdassa tarkoitetuista toimituskustannuksista ja muista asiaan liittyvistä kustannuksista tai enintään 90 prosenttia tällaisista kustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla ja perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla;

c)      se ei saa kattaa muita kustannuksia kuin 1 kohdassa tarkoitetut toimituskustannukset ja muut asiaan liittyvät kustannukset.

5.           Edellä 1 kohdassa säädettyä unionin tukea ei saa käyttää korvaamaan olemassa olevien kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien tai muiden hedelmiä sisältävien koulujakelujärjestelmien rahoitusta. Jos jäsenvaltiolla kuitenkin on jo järjestelmä, joka olisi tämän artiklan nojalla oikeutettu unionin tukeen, ja se aikoo laajentaa tai tehostaa sitä, myös järjestelmän kohderyhmän, keston tai tukikelpoisten tuotteiden osalta, unionin tukea voidaan myöntää edellyttäen, että 4 kohdan b alakohdan mukaisia rajoja noudatetaan unionin tuen koko kansallisesta rahoitusosuudesta muodostaman osuuden osalta. Tässä tapauksessa jäsenvaltion on ilmoitettava täytäntöönpanostrategiassaan, miten se aikoo laajentaa tai tehostaa järjestelmäänsä.

7.           Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea 152 artiklan mukaisesti.

8.           Unionin kouluhedelmäjärjestelmä ei saa rajoittaa unionin lainsäädännön mukaisten erillisten kansallisten kouluhedelmäjärjestelmien soveltamista.

9.           Unioni voi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annetun asetuksen (EU) N:o […] 6 artiklan mukaisesti rahoittaa myös tiedotus-, seuranta- ja arviointitoimenpiteitä, jotka liittyvät kouluhedelmäjärjestelmään, mukaan lukien toimet, joilla pyritään lisäämään yleistä tietoisuutta siitä, sekä asiaan liittyviä verkottumistoimenpiteitä.

22 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–4 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Ottaen huomioon tarve edistää lasten terveellisiä ruokailutottumuksia komissio voi antaa delegoiduilla säädöksillä sääntöjä

a)      tuotteista, joille ei voida myöntää tukea kyseisestä järjestelmästä ottaen huomioon ravitsemukselliset näkökohdat;

b)      järjestelmän kohderyhmästä;

c)      kansallisista tai alueellisista strategioista, joita jäsenvaltioiden on laadittava tukea saadakseen, liitännäistoimenpiteet mukaan lukien;

d)      tuen hakijoiden hyväksymisestä ja valinnasta.

3.           Ottaen huomioon tarve varmistaa unionin varojen tehokas ja kohdennettu käyttö komissio voi antaa delegoiduilla säädöksillä sääntöjä

a)      objektiivisista perusteista tuen jakamiseksi jäsenvaltioiden kesken, tuen alustavasta jakautumisesta jäsenvaltioiden kesken ja menettelystä tuen uudelleenjakamiseksi jäsenvaltioiden kesken saatujen hakemusten perusteella;

b)      tukikelpoisista kustannuksista, mukaan lukien mahdollisuus vahvistaa tällaisille kustannuksille enimmäismäärä;

c)      seurannasta ja arvioinnista.

4.           Ottaen huomioon tarve edistää järjestelmää koskevaa tietoisuutta komissio voi delegoiduilla säädöksillä edellyttää osallistuvia jäsenvaltioita tiedottamaan unionin asemasta järjestelmän tukijana.

23 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tämän alajakson soveltamista ja erityisesti

a)           tuen lopullista jakautumista osallistuvien jäsenvaltioiden kesken käytettävissä olevien talousarviomäärärahojen rajoissa;

b)           tukihakemuksia ja maksuja;

c)           järjestelmän julkistamiseen liittyviä menetelmiä sekä siihen liittyviä verkottumistoimenpiteitä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 alajakso Koulumaitojärjestelmä

24 artikla Maitotuotteiden toimittaminen lapsille

1.           Unionin tukea myönnetään tiettyjen maito- ja maitotuotealan tuotteiden toimittamiseen lapsille kouluihin.

2.           Jäsenvaltioiden, jotka haluavat osallistua järjestelmään, on laadittava etukäteen sen täytäntöönpanoa varten kansallisen tai alueellisen tason strategia.

3.           Jäsenvaltiot voivat myöntää unionin tuen lisäksi kansallista tukea 152 artiklan mukaisesti.

4.           Neuvosto hyväksyy kaikille maidoille myönnettävän unionin tuen vahvistamiseen liittyvät toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.           Edellä 1 kohdassa säädettyä unionin tukea myönnetään enintään 0,25 litralta maitoekvivalenttia lasta kohden koulupäivässä.

25 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–4 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Ottaen huomioon maitotuotteiden kulutustottumusten kehitys ja maitotuotteiden markkinoiden innovaatiot ja kehitys sekä ravitsemukselliset näkökohdat komissio määrittelee delegoiduilla säädöksillä tuotteet, joille voidaan myöntää tukea kyseisestä järjestelmästä, ja vahvistaa sääntöjä kansallisista tai alueellisista strategioista, joita jäsenvaltioiden on laadittava tukea saadakseen, sekä järjestelmän kohderyhmästä.

3.           Komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä tuen myöntämisen edellytykset ottaen huomioon tarve varmistaa, että soveltuvat tuensaajat ja hakijat ovat oikeutettuja tukeen.

Ottaen huomioon tarve varmistaa, että hakijat noudattavat velvollisuuksiaan, komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä toimenpiteitä, jotka koskevat toimien toteutumisen takaavan vakuuden asettamista, jos tuesta maksetaan ennakko.

4.           Ottaen huomioon tarve edistää tukijärjestelmää koskevaa tietoisuutta komissio voi delegoiduilla säädöksillä edellyttää, että oppilaitokset tiedottavat unionin asemasta järjestelmän tukijana.

26 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti

a)           menettelyjä, joilla varmistetaan tukikelpoisen enimmäismäärän noudattaminen;

b)           hakijoiden, tukihakemusten ja maksujen hyväksyntää;

c)           järjestelmän julkistamiseen liittyviä menetelmiä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 jakso Tuki oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla

27 artikla Tuki toimijaorganisaatioille

1.           Unioni rahoittaa 109 artiklassa määriteltyjen toimijaorganisaatioiden kolmivuotisia toimintaohjelmia yhdellä tai useammalla seuraavista aloista:

a)      oliivinviljelyn ympäristövaikutusten parantaminen;

b)      oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantaminen;

c)      oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien jäljitettävyysjärjestelmä sekä laadun varmentaminen ja suojaaminen, erityisesti loppukuluttajille myytävien oliiviöljyjen laadun tarkkailu kansallisten viranomaisten valvonnassa.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin maksettava unionin rahoitus on

a)      11 098 000 euroa vuodessa Kreikalle;

b)      576 000 euroa vuodessa Ranskalle; ja

c)      35 991 000 euroa vuodessa Italialle.

3.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaohjelmiin myönnettävä unionin rahoitusosuuden enimmäismäärä on samansuuruinen kuin jäsenvaltioiden pidättämät määrät. Tukikelpoisiin kustannuksiin myönnettävä enimmäisrahoitus on

a)      75 prosenttia 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuilla aloilla toteutettavien toimien osalta;

b)      75 prosenttia käyttöomaisuuteen liittyvien investointien ja 50 prosenttia 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla alalla toteutettavien muiden toimien osalta;

c)      75 prosenttia sellaisten toimintaohjelmien osalta, joita toteuttavat hyväksytyt toimijaorganisaatiot vähintään kahdesta tuottajajäsenvaltiosta ainakin kolmessa kolmannessa maassa tai ei-tuottajajäsenvaltiossa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilla aloilla, ja 50 prosenttia muiden näillä aloilla toteutettavien toimien osalta.

Jäsenvaltio myöntää lisärahoitusta, jonka määrä voi olla enintään 50 prosenttia kustannuksista, jotka eivät saa unionin rahoitusta.

28 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, että 27 artiklassa säädetty tuki täyttää oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien tuotannon laadun parantamista koskevat tavoitteensa, siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)      edellytyksiä toimijaorganisaatioiden hyväksymiseksi tukijärjestelmän soveltamista varten ja tällaisen hyväksynnän keskeyttämiseksi tai peruuttamiseksi;

b)      toimenpiteitä, joihin voidaan myöntää unionin rahoitusta;

c)      unionin rahoituksen jakautumista erityisiin toimenpiteisiin;

d)      toimia ja kustannuksia, joihin ei voida myöntää unionin rahoitusta;

e)      toimintaohjelmien valintaa ja hyväksymistä.

2.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, että toimijat noudattavat velvollisuuksiaan, siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla edellytetään vakuuden asettamista, jos tuesta maksetaan ennakko.

29 artikla Täytäntöönpanovalta

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteitä, jotka koskevat

a)           toimintaohjelmien toteuttamista ja tällaisiin ohjelmiin tehtäviä muutoksia;

b)           tuen maksamista, tukiennakot mukaan lukien.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 jakso Tuki hedelmä- ja vihannesalalla

30 artikla Toimintarahastot

1.           Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot voivat perustaa toimintarahaston. Toimintarahastoa rahoitetaan

a)      jäsenten tai tuottajaorganisaation omilla maksuosuuksilla;

b)      unionin taloudellisella tuella, jota voidaan myöntää tuottajaorganisaatioille niiden ehtojen ja edellytysten mukaisesti, jotka vahvistetaan komission 35 ja 36 artiklan mukaisesti antamissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä.

2.           Toimintarahastosta voi rahoittaa ainoastaan jäsenvaltioille toimitettuja ja niiden hyväksymiä toimintaohjelmia.

31 artikla Toimintaohjelmat

1.           Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmilla on oltava vähintään kaksi 106 artiklan c alakohdassa tarkoitetuista tai seuraavista tavoitteista:

a)      tuotannonsuunnittelu;

b)      tuotteiden laadun parantaminen;

c)      tuotteiden kaupallisen arvon lisääminen;

d)      tuotteiden menekin edistäminen riippumatta siitä, ovatko kyseessä tuoretuotteet vai jalosteet;

e)      ympäristötoimenpiteet ja ympäristöystävälliset tuotantomenetelmät, myös luonnonmukainen maatalous;

f)       kriisinehkäisy ja -hallinta.

Toimintaohjelmat on toimitettava jäsenvaltioiden hyväksyttäväksi.

2.           Edellä 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla kriisinehkäisyllä ja -hallinnalla on pyrittävä välttämään hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla esiintyvät kriisit ja ratkaisemaan ne seuraavin toimenpitein:

a)      markkinoiltapoisto;

b)      hedelmien ja vihannesten korjaaminen raakana tai korjaamatta jättäminen;

c)      menekinedistäminen ja tiedotus;

d)      koulutustoimenpiteet;

e)      satovakuutus;

f)       sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukeminen.

Enintään kolmannes toimintaohjelman menoista saa liittyä kriisinehkäisy- ja ‑hallintatoimenpiteisiin, kolmannessa alakohdassa tarkoitettu pääoman takaisinmaksu ja korko mukaan lukien.

Tuottajaorganisaatiot voivat ottaa kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi kaupallisin ehdoin myönnettäviä lainoja. Siinä tapauksessa pääoman takaisinmaksu ja lainoista perittävä korko voivat muodostaa osan toimintaohjelmasta, ja sille voidaan siten myöntää 32 artiklan mukaista unionin taloudellista tukea. Kriisinehkäisyn ja -hallinnan erityistoimet on rahoitettava joko tällaisin lainoin tai suoraan mutta ei molempia käyttäen.

3.           Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että

a)      toimintaohjelmat sisältävät vähintään kaksi ympäristötointa; tai

b)      toimintaohjelmien menoista vähintään 10 prosentilla katetaan ympäristötoimia.

Ympäristötoimien on oltava Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o […] 29 artiklan 3 kohdassa maatalouden ympäristötuille vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

Kun vähintään 80 prosenttia tuottajaorganisaation kaikista tuottajajäsenistä on sitoutunut yhteen tai useampaan samanlaiseen Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o […] 29 artiklan 3 kohdassa säädettyyn maatalouden ympäristösitoumukseen, on kukin näistä sitoumuksista laskettava ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuksi ympäristötoimeksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuille ympäristötoimille myönnettävällä tuella on katettava toimesta aiheutuvia lisäkustannuksia ja tulon menetyksiä.

4.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ympäristöpaineita lisäävät investoinnit ovat sallittuja vain, jos on otettu käyttöön tehokkaat järjestelyt ympäristön suojaamiseksi näiltä paineilta.

32 artikla Unionin taloudellinen tuki

1.           Unionin taloudellisen tuen määrä on yhtä suuri kuin 30 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tosiasiallisesti suoritettujen maksuosuuksien määrä, ja se on rajoitettu 50 prosenttiin tosiasiallisesti aiheutuneista menoista.

2.           Unionin taloudellinen tuki on rajoitettu 4,1 prosenttiin kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvosta.

Prosenttiosuutta voidaan kuitenkin korottaa 4,6 prosenttiin kaupan pidetyn tuotannon arvosta edellyttäen, että määrä, joka ylittää 4,1 prosenttia kaupan pidetyn tuotannon arvosta, käytetään yksinomaan kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin.

3.           Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan tuottajaorganisaation pyynnöstä 60 prosenttiin, kun kyse on toimintaohjelmasta tai sen osasta, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a)      sen jättää useampi unionin tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa eri jäsenvaltioissa kansainvälistä toimintaa;

b)      sen jättää yksi tai useampi tuottajaorganisaatio, joka harjoittaa toimialakohtaisesti toteutettavia toimia;

c)      se koskee yksinomaan tukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007[24] soveltamisalaan kuuluville luonnonmukaisesti tuotetuille tuotteille;

d)      se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka jättää hyväksytty tuottajaorganisaatio, joka on sulautunut toiseen hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon;

e)      se on ensimmäinen toimintaohjelma, jonka hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto jättää;

f)       sen jättää tuottajaorganisaatio jäsenvaltiossa, jossa tuottajaorganisaatiot pitävät kaupan alle 20:tä prosenttia hedelmien ja vihannesten tuotannosta;

g)      sen jättää tuottajaorganisaatio jollakin perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuista syrjäisimmistä alueista;

h)      se kattaa ainoastaan erityistuen toimille, joiden tarkoituksena on edistää hedelmien ja vihannesten kulutusta oppilaitoksissa olevien lasten keskuudessa.

4.           Edellä 1 kohdassa säädettyä 50 prosentin enimmäismäärää korotetaan 100 prosenttiin, kun on kyse markkinoilta poistettavista hedelmistä ja vihanneksista, joiden osuus on enintään 5 prosenttia kunkin tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon määrästä ja jotka poistetaan markkinoilta

a)      ilmaisjakeluna jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten hyväksymille hyväntekeväisyysorganisaatioille tai -säätiöille niiden toimintaan sellaisten henkilöiden hyväksi, joita kansallisessa lainsäädännössä pidetään oikeutettuina valtion apuun erityisesti elämiseen tarvittavien varojen puutteellisuuden takia;

b)      ilmaisjakeluna rangaistuslaitoksille, kouluille, oppilaitoksille ja lasten lomaleireille sekä jäsenvaltioiden nimeämille sairaaloille ja vanhainkodeille, jotka toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näin jaetut määrät ovat niiden tavallisesti ostamien määrien lisänä.

33 artikla Kansallinen taloudellinen tuki

1.           Kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joilla tuottajien järjestäytymisaste hedelmä- ja vihannessektorilla on erityisen alhainen, komissio voi 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen antaa täytäntöönpanosäädöksillä jäsenvaltioille näiden asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä luvan maksaa tuottajaorganisaatioille kansallista taloudellista tukea, joka on suuruudeltaan enintään 80 prosenttia 30 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista maksuosuuksista. Tämä tuki lisätään toimintarahastoon.

2.           Unioni voi asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä korvata 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen taloudellisen tuen, kun kyseessä ovat jäsenvaltioiden alueet, joiden hedelmä- ja vihannestuotannon arvosta alle 15 prosenttia pidetään kaupan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o […] 41 artiklassa tarkoitettujen tuottajaorganisaatioiden, tuottajaorganisaatioiden liittojen ja tuottajaryhmien kautta ja joiden hedelmä- ja vihannestuotanto edustaa vähintään 15:tä prosenttia niiden maatalouden kokonaistuotannosta. Komissio päättää kyseisestä korvauksesta täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

34 artikla Toimintaohjelmien kansallinen säännöstö ja kansallinen strategia

1.           Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen säännöstö 31 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ympäristötoimia koskevien yleisten edellytysten aikaansaamiseksi. Säännöstössä on edellytettävä erityisesti, että tällaisten toimien on täytettävä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) N:o […] asianomaiset vaatimukset, erityisesti sen 6 artiklassa säädetyt johdonmukaisuutta koskevat vaatimukset.

Jäsenvaltion on toimitettava kansallista säännöstöään koskeva ehdotuksensa komissiolle, joka voi täytäntöönpanosäädöksillä vaatia siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa, jos se havaitsee, ettei ehdotus edistäisi niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka on asetettu perussopimuksen 191 artiklassa ja seitsemännessä ympäristöä koskevassa unionin toimintaohjelmassa. Myös toimintaohjelmista rahoitettavien yksittäisten tilojen investointien on oltava mainittujen tavoitteiden mukaisia.

2.           Kunkin jäsenvaltion on laadittava hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettaville kestäville toimintaohjelmille kansallinen strategia. Tällaiseen strategiaan kuuluvat erityisesti

a)      tilanneanalyysi vahvuuksista, heikkouksista ja kehitysmahdollisuuksista;

b)      perusteet valituille ensisijaisille toimille;

c)      toimintaohjelmien tavoitteet sekä välineet ja suoritusindikaattorit;

d)      toimintaohjelmien arviointi;

e)      tuottajaorganisaatioiden raportointivelvollisuudet.

Kansallisen strategian on sisällettävä myös 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen säännöstö.

3.           Jäsenvaltioihin, joissa ei ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita, ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa.

35 artikla Siirretty säädösvalta

Ottaen huomioon tarve varmistaa hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioille myönnetyn tuen tehokas, kohdennettu ja kestävä käyttö siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat

a)           toimintarahastoja ja toimintaohjelmia ja jotka käsittelevät

i)       toimintarahastojen arvioituja määriä, rahoitusta ja käyttöä;

ii)       toimintaohjelmien sisältöä, kestoa, hyväksymistä ja muuttamista;

iii)      toimintaohjelman toimenpiteiden, toimien tai menojen tukikelpoisuutta ja vastaavia täydentäviä kansallisia sääntöjä;

iv)      toimintaohjelmien ja maaseudun kehittämisohjelmien välistä suhdetta;

v)      tuottajaorganisaatioiden liittojen toimintaohjelmia;

b)           kansallisen säännöstön ja kansallisen strategian rakennetta ja sisältöä;

c)           unionin taloudellista tukea ja jotka käsittelevät

i)       unionin taloudellisen tuen laskentaperustetta, erityisesti tuottajaorganisaation kaupan pidetyn tuotannon arvoa;

ii)       tuen laskennassa sovellettavia viitekausia;

iii)      taloudellisen tuen osuuksien vähennyksiä tukihakemusten myöhässä jättämisen tapauksessa;

iv)      ennakkomaksujen suorittamista sekä vakuuksien asettamista ja menettämistä ennakkomaksujen tapauksessa;

d)           kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteitä ja jotka käsittelevät

i)       kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden valintaa;

ii)       markkinoiltapoiston määritelmää;

iii)      markkinoilta poistettujen tuotteiden käyttötarkoituksia;

iv)      markkinoiltapoiston enimmäistukea;

v)      markkinoiltapoiston yhteydessä annettavia ennakkoilmoituksia;

vi)      kaupan pidetyn tuotannon määrän laskentaa markkinoiltapoiston tapauksessa;

vii)     EU:n tunnuksen merkitsemistä ilmaisjakeluun tarkoitettujen tuotteiden pakkauksiin;

viii)    markkinoilta poistettujen tuotteiden vastaanottajia koskevia edellytyksiä;

ix)      raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen määritelmiä;

x)      raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen soveltamisedellytyksiä;

xi)      satovakuutuksen tavoitteita;

xii)     epäsuotuisan ilmastollisen tapahtuman määritelmää;

xiii)    sijoitusrahastojen perustamisesta aiheutuvien hallinnollisten kustannusten tukemisen edellytyksiä;

e)           kansallista taloudellista tukea ja jotka käsittelevät

i)       tuottajien järjestäytymisastetta;

ii)       toimintaohjelmien muutoksia;

iii)      taloudellisen tuen osuuksien vähennyksiä taloudellista tukea koskevien hakemusten myöhässä jättämisen tapauksessa;

iv)      vakuuksien asettamista, vapauttamista ja menettämistä ennakkomaksujen tapauksessa;

v)      unionin korvauksen enimmäisosuutta kansallisen taloudellisen tuen osalta.

36 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet, jotka koskevat

a)           toimintarahastojen hallinnointia;

b)           toimintaohjelmien muotoa;

c)           tukihakemuksia ja tuen maksamista, tuen ennakkomaksut tai osittaiset maksut mukaan lukien;

d)           lainoja kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteiden rahoittamiseksi;

e)           kaupan pitämisen vaatimusten noudattamista markkinoiltapoiston tapauksessa;

f)            kuljetus-, lajittelu- ja pakkauskustannuksia ilmaisjakelun tapauksessa;

g)           menekinedistämis-, tiedotus- ja koulutustoimenpiteitä kriisinehkäisyn ja kriisinhallinnan tapauksessa;

h)           satovakuutustoimenpiteiden hallinnointia;

i)            kriisinehkäisy- ja kriisinhallintatoimenpiteisiin myönnettävää valtiontukea koskevia säännöksiä;

j)            lupaa maksaa kansallista taloudellista tukea;

k)           kansallisen taloudellisen tuen hakemista ja maksamista;

l)            kansallisen taloudellisen tuen korvaamista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4 jakso Viinialan tukiohjelmat

1 alajakso Yleiset säännökset ja tukikelpoiset toimenpiteet

37 artikla Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sitä, miten unionin varat jaetaan jäsenvaltioille ja sitä, miten jäsenvaltioiden on käytettävä kyseisiä varoja viisivuotisissa kansallisissa tukiohjelmissa, jäljempänä ’tukiohjelmat’, viinialan erityisten tukitoimenpiteiden rahoittamiseksi.

38 artikla Yhteensopivuus ja johdonmukaisuus

1.           Tukiohjelmien on oltava unionin lainsäädännön mukaisia ja johdonmukaisia unionin toimien, politiikkojen ja prioriteettien kanssa.

2.           Jäsenvaltiot ovat vastuussa tukiohjelmista, ja niiden on varmistettava, että tukiohjelmat ovat sisäisesti johdonmukaisia ja että ne laaditaan ja pannaan täytäntöön puolueettomasti ottaen huomioon asianomaisten tuottajien taloudellinen tilanne ja tarve välttää tuottajien perusteetonta eriarvoista kohtelua.

3.           Tukea ei myönnetä

a)      tutkimushankkeisiin tai toimenpiteisiin tutkimushankkeiden tukemiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 43 artiklan 3 kohdan d ja e alakohdan soveltamista;

b)      toimenpiteisiin, jotka sisältyvät Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun asetuksen (EU) […] mukaisiin jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmiin.

39 artikla Tukiohjelmien toimittaminen

1.           Kunkin liitteessä IV luetellun tuottajajäsenvaltion on toimitettava komissiolle viisivuotista tukiohjelmaa koskeva ehdotus, joka sisältää vähintään yhden 40 artiklassa säädetyistä tukikelpoisista toimenpiteistä.

2.           Tukiohjelmaa voi soveltaa kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on toimitettu komissiolle.

Jos komissio kuitenkin toteaa täytäntöönpanosäädöksellä, että toimitettu tukiohjelma ei ole tässä jaksossa vahvistettujen sääntöjen mukainen, komissio ilmoittaa siitä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Siinä tapauksessa jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkistettu tukiohjelma. Tarkistettua tukiohjelmaa voi soveltaa kahden kuukauden kuluttua sen toimittamisesta, ellei se ole vieläkin yhteensopimaton, missä tapauksessa sovelletaan tätä alakohtaa.

3.           Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin jäsenvaltioiden toimittamien tukiohjelmien muutoksiin.

40 artikla Tukikelpoiset toimenpiteet

Tukiohjelmat voivat sisältää vain yhden tai useampia seuraavista toimenpiteistä:

a)           42 artiklan mukainen tilatukijärjestelmän tuki;

b)           43 artiklan mukainen menekinedistäminen;

c)           44 artiklan mukaiset viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen;

d)           45 artiklan mukainen rypäleiden korjaaminen raakana;

e)           46 artiklan mukaiset sijoitusrahastot;

f)            47 artiklan mukainen satovakuutus;

g)           48 artiklan mukaiset investoinnit;

h)           49 artiklan mukainen sivutuotteiden tislaus.

41 artikla Tukiohjelmia koskevat yleiset säännöt

1.           Käytettävissä olevat unionin varat on jaettava liitteessä IV säädetyissä talousarviorajoissa.

2.           Unionin tukea voidaan myöntää vain asianomaisen tukiohjelman toimittamisen jälkeen aiheutuneisiin tukikelpoisiin menoihin.

3.           Jäsenvaltiot eivät saa osallistua unionin tukiohjelmissa rahoittamien toimenpiteiden kustannuksiin.

2 alajakso Erityiset tukitoimenpiteet

42 artikla Tilatukijärjestelmä ja tuki viininviljelijöille

Tukiohjelmista voidaan tukea viininviljelijöitä ainoastaan myöntämällä tukioikeuksia, joista jäsenvaltiot päättävät viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2012 asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)799] 137 artiklan nojalla ja kyseisessä artiklassa vahvistetuin edellytyksin.

43 artikla Menekinedistäminen kolmansissa maissa

1.           Tämän artiklan mukainen tuki kattaa kolmansissa maissa toteutettavat unionin viinejä koskevat tiedotus- ja menekinedistämistoimet, joilla parannetaan yhteisön viinien kilpailukykyä kyseisissä maissa.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja toimia sovelletaan viineihin, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai joihin on merkitty rypälelajike.

3.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimiin voi kuulua ainoastaan

a)      PR-toimintaa ja menekinedistämistä tai mainontaa, jossa korostetaan erityisesti unionin tuotteiden hyviä ominaisuuksia, etenkin laatua, turvallisuutta tai ympäristöystävällisyyttä;

b)      osallistumista kansainvälisesti merkittäviin tapahtumiin, messuille tai näyttelyihin;

c)      tiedotuskampanjoita erityisesti unionin alkuperänimitysten, maantieteellisten merkintöjen ja luonnonmukaisen tuotannon järjestelmistä;

d)      uusia markkinoita koskevia laajempien markkinointimahdollisuuksien kannalta tarpeellisia tutkimuksia;

e)      tiedotus- ja menekinedistämistoimien tulosten arviointitutkimuksia.

4.           Unionin rahoitusosuus 1 kohdassa tarkoitetuissa menekinedistämistoimissa on enintään 50 prosenttia tukikelpoisista menoista.

44 artikla Viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen

1.           Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on parantaa viinintuottajien kilpailukykyä.

2.           Viinitilojen rakenneuudistusta ja uusiin lajikkeisiin siirtymistä tuetaan, jos jäsenvaltiot toimittavat tuotantokykyään koskevan selvityksen 102 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.           Viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen myönnettävä tuki voi kattaa ainoastaan yhden tai useamman seuraavista toimista:

a)      uusiin lajikkeisiin siirtyminen, joka voi tapahtua myös uudelleen varttamalla;

b)      viinitilojen uudelleensijoittaminen;

c)      viinitilan hoitotekniikoiden parantaminen.

Tukea ei voida myöntää tavanomaiseen uudistamiseen yli-ikäisillä viinitiloilla.

4.           Tuki viinitilojen rakenneuudistukseen ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseen voidaan myöntää ainoastaan seuraavilla tavoilla:

a)      tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuvien tulonmenetysten korvaaminen;

b)      rakenneuudistuksesta ja uusiin lajikkeisiin siirtymisestä aiheutuviin kustannuksiin osallistuminen.

5.           Kun kyseessä on 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tuottajille toimenpiteen täytäntöönpanosta aiheutuvien tulonmenetysten korvaaminen, korvaus voi olla enintään 100 prosenttia asianomaisista menetyksistä, ja se voidaan myöntää toisella seuraavista tavoista:

a)      sen estämättä, mitä istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä koskevassa asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)799] II osan I osaston III luvun V jakson II alajaksossa säädetään, vanhojen ja uusien viiniköynnösten samanaikaiselle esiintymiselle myönnetty lupa, joka voi olla voimassa enintään kolme vuotta kestävän siirtymäjärjestelyn päättymiseen saakka;

b)      taloudellinen korvaus.

6.           Unionin rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen todellisista kustannuksista voi olla enintään 50 prosenttia. Vähemmän kehittyneillä alueilla unionin rahoitusosuus rakenneuudistuksen ja uusiin lajikkeisiin siirtymisen kustannuksista voi olla enintään 75 prosenttia.

45 artikla Rypäleiden korjaaminen raakana

1.           Tämän artiklan soveltamiseksi rypäleiden raakana korjaamisella tarkoitetaan raakojen rypäleterttujen hävittämistä tai poistamista kokonaan siten, että kyseiseltä alalta ei tule lainkaan satoa.

2.           Rypäleiden raakana korjaamiseen myönnettävällä tuella pyritään palauttamaan tarjonnan ja kysynnän tasapaino unionin viinimarkkinoilla markkinakriisien ehkäisemiseksi.

3.           Tuki rypäleiden raakana korjaamiseen voidaan myöntää kiinteämääräisenä hehtaaritukena, jonka asianomainen jäsenvaltio määrittää.

Tuki voi olla enintään 50 prosenttia rypäleterttujen hävittämisestä tai poistamisesta aiheutuvien suorien kustannusten ja tulonmenetysten summasta.

4.           Asianomaisten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön puolueettomiin perusteisiin perustuva järjestelmä varmistaakseen, ettei rypäleiden raakana korjaaminen johda siihen, että yksittäisen viinintuottajan saama korvaus ylittää 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut enimmäismäärät.

46 artikla Sijoitusrahastot

1.           Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitetulla tuella autetaan tuottajia, jotka haluavat ottaa vakuutuksen markkinaheilahteluja vastaan.

2.           Sijoitusrahastojen perustamiseen tarkoitettua tukea voidaan myöntää väliaikaisena ja alenevana tukena rahaston hallintokustannusten kattamiseksi.

47 artikla Satovakuutus

1.           Satovakuutukseen myönnettävällä tuella suojataan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuholaiset vaikuttavat niihin.

2.           Satovakuutusta varten voidaan myöntää tukea unionin taloudellisena tukena, joka saa olla enintään

a)      80 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut luonnonkatastrofeihin rinnastettavien epäsuotuisten sääolojen aiheuttamien menetysten varalta;

b)      50 prosenttia vakuutusmaksuista, jotka tuottaja on maksanut seuraavien varalta:

i)        a alakohdassa tarkoitetut menetykset ja muut epäsuotuisien sääolojen aiheuttamat menetykset;

ii)       eläinten, kasvitautien tai tuholaisten aiheuttamat menetykset.

3.           Satovakuutukseen voidaan myöntää tukea, jos asianomaiset vakuutuskorvaukset eivät korvaa tuottajalle yli sataa prosenttia tulonmenetyksistä ottaen huomioon muut korvaukset, joita tuottaja on mahdollisesti saanut muista vakuutettuun riskiin liittyvistä tukijärjestelmistä.

4.           Satovakuutukseen myönnettävä tuki ei saa vääristää vakuutusmarkkinoiden kilpailua.

48 artikla Investoinnit

1.           Tukea voidaan myöntää sellaisille aineellisille tai aineettomille investoinneille viininvalmistuslaitteisiin, viininvalmistamojen infrastruktuuriin ja viinin kaupan pitämiseen, jotka parantavat yrityksen yleistä suorituskykyä ja koskevat yhtä tai useampaa seuraavista:

a)      liitteessä VI olevassa II osassa tarkoitettujen rypäletuotteiden tuotanto tai kaupan pitäminen;

b)      liitteessä VI olevassa II osassa tarkoitettuihin tuotteisiin liittyvä uusien tuotteiden, prosessien tai teknologioiden kehittely.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettua enimmäistukea sovelletaan ainoastaan mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY[25] tarkoitettuihin mikroyrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, enimmäistukea voidaan soveltaa kaikkiin yrityksiin perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla ja asetuksen (EY) N:o 1405/2006[26] 1 artiklan 2 kohdassa määritellyillä Egeanmeren pienillä saarilla. Enimmäistuki-intensiteetti puolitetaan, kun on kyse suosituksen 2003/361/EY liitteessä olevan I osaston 2 artiklan 1 kohdan piiriin kuulumattomista yrityksistä, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 750 työntekijää tai joiden liikevaihto on alle 200 miljoonaa euroa.

Tukea ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne määritellään vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja niiden rakenteiden uudistamiseksi myönnettävää valtiontukea koskevissa yhteisön suuntaviivoissa[27].

3.           Tukikelpoisiksi menoiksi ei lasketa asetuksen (EU) N:o [KOM(2011) 615] 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja ei-tukikelpoisia kustannuksia.

4.           Unionin rahoitusosuuteen tukikelpoisista investointikustannuksista sovelletaan seuraavia tuen enimmäismääriä:

a)      50 prosenttia vähemmän kehittyneillä alueilla;

b)      40 prosenttia muilla kuin vähemmän kehittyneillä alueilla;

c)      75 prosenttia perussopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuilla syrjäisimmillä alueilla;

d)      65 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1405/2006 1 artiklan 2 kohdassa määritellyillä Egeanmeren pienillä saarilla.

5.           Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tukeen sovelletaan asetuksen (EU) N:o [KOM(2011)615] 61 artiklaa soveltuvin osin.

49 artikla Sivutuotteiden tislaus

1.           Tukea voidaan myöntää viiniyttämisen sivutuotteiden vapaaehtoiseen tai pakolliseen tislaukseen, joka on suoritettu liitteessä VII olevan II osan D jaksossa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

Myönnettävän tuen määrä vahvistetaan tuotetun alkoholin tilavuusprosenttia ja hehtolitraa kohti. Tukea ei makseta tislattavissa sivutuotteissa olevalle alkoholimäärälle, joka ylittää 10 prosenttia tuotetun viinin sisältämästä alkoholimäärästä.

2.           Tuen enimmäismäärät perustuvat keräys- ja käsittelykustannuksiin, ja komissio vahvistaa ne 51 artiklan mukaisesti antamillaan täytäntöönpanosäädöksillä.

3.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuetun tislauksen tuloksena tuotettu alkoholi on käytettävä kilpailun vääristymisen välttämiseksi yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin.

3 alajakso Menettelysäännökset

50 artikla Siirretty säädösvalta

Ottaen huomioon tarve varmistaa, että tukiohjelmien tavoitteet saavutetaan ja että EU:n varoja käytetään kohdennetusti, siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt,

a)           jotka liittyvät vastuuseen menoista päivän, jona tukiohjelmat vastaanotetaan ja jona tukiohjelmiin tehdään muutoksia sekä niiden soveltamisen alkamispäivän välisenä aikana;

b)           jotka koskevat tukitoimenpiteiden tukikelpoisuuskriteereitä, tukikelpoisten menojen ja toimien tyyppiä, tukeen kelpaamattomia toimenpiteitä ja toimenpidekohtaista tuen enimmäistasoa;

c)           jotka liittyvät tukiohjelmien muuttamiseen sen jälkeen, kun ne ovat tulleet sovellettaviksi;

d)           jotka liittyvät ennakkomaksuja koskeviin vaatimuksiin ja kynnyksiin, mukaan lukien vaatimus vakuudesta, jos tuesta maksetaan ennakko;

e)           jotka sisältävät yleisiä säännöksiä ja määritelmiä tämän jakson soveltamiseksi;

f)            joiden tarkoituksena on välttää tukitoimenpiteiden väärinkäyttö ja hankkeiden kaksinkertainen rahoitus;

g)           joiden mukaan tuottajien on poistettava markkinoilta viiniyttämisen sivutuotteet ja jotka koskevat ylimääräisen hallintotaakan välttämiseksi kyseiseen velvollisuuteen myönnettäviä poikkeuksia sekä tislaajien vapaaehtoista sertifiointia koskevia sääntöjä;

h)           joissa vahvistetaan jäsenvaltioille tukitoimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi vahvistetut vaatimukset sekä rajoitukset johdonmukaisuuden varmistamiseksi tukitoimenpiteiden soveltamisalan kanssa;

j)            jotka koskevat tuensaajille suoritettavia maksuja ja vakuutusedustajien välityksellä suoritettavia maksuja, kun kyseessä on 47 artiklassa säädetty satovakuutukseen myönnettävä tuki.

51 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet, jotka koskevat

a)           tukiohjelmien toimittamista, vastaavaa rahoitussuunnittelua ja tukiohjelmien uudelleen tarkastelua;

b)           haku- ja valintamenettelyjä;

c)           tuettujen toimien arviointia;

d)           rypäleiden raakana korjaamiseen ja sivutuotteiden tislaukseen myönnettävän tuen laskentaa ja maksamista;

e)           varainhoitoa koskevia vaatimuksia jäsenvaltioiden toteuttamien tukitoimenpiteiden suhteen;

f)            toimenpiteiden yhtenäisyyttä koskevia sääntöjä.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 jakso Tuki mehiläishoitoalalla

52 artikla Kansalliset ohjelmat ja rahoitus

1.           Jäsenvaltio voi laatia mehiläishoitoalalle kansallisen ohjelman, joka kattaa kolmen vuoden ajanjakson.

2.           Unionin rahoitusosuus mehiläishoito-ohjelmissa on enintään 50 prosenttia jäsenvaltiolle aiheutuvista menoista.

3.           Voidakseen päästä osalliseksi 2 kohdassa tarkoitetusta unionin rahoitusosuudesta jäsenvaltion on tehtävä tutkimus mehiläishoitoalan rakenteesta alueellaan sekä tuotannon että kaupan pitämisen osalta.

53 artikla Siirretty säädösvalta

Ottaen huomioon tarve varmistaa mehiläishoitoon myönnettyjen unionin varojen kohdennettu käyttö siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)           toimenpiteitä, jotka voivat sisältyä mehiläishoito-ohjelmiin;

b)           kansallisten ohjelmien laatimiseen ja sisältöön liittyviä sääntöjä ja 52 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tutkimuksia; ja

c)           edellytyksiä unionin rahoitusosuuden jakamiseksi kullekin osallistujajäsenvaltiolle muun muassa unionin mehiläispesien kokonaismäärän perusteella.

54 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä

a)           antaa sääntöjä, joilla varmistetaan, että mehiläishoito-ohjelmista rahoitettaviin toimenpiteisiin ei myönnetä samanaikaisesti tukea jostakin muusta unionin järjestelmästä ja jotka koskevat käyttämättömien varojen uudelleenjakamista;

b)           hyväksyä jäsenvaltioiden toimittamia mehiläishoito-ohjelmia, unionin rahoitusosuuden jakaminen mukaan lukien.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II OSASTO KAUPAN PITÄMISTÄ JA TUOTTAJAORGANISAATIOITA KOSKEVAT SÄÄNNÖT

I LUKU Kaupan pitämistä koskevat säännöt

1 jakso Kaupan pitämisen vaatimukset

1 alajakso Johdantosäännökset

55 artikla Soveltamisala

Tässä jaksossa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat kaupan pitämisen yleisvaatimusta sekä maataloustuotteiden kaupan pitämisen ala- ja/tai tuotekohtaisia vaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta maataloustuotteisiin sovellettavien muiden säännösten sekä eläinlääkintä-, kasvinterveys- ja elintarvikealalla annettujen säännösten, joiden tarkoituksena on taata tuotteiden hygienia- ja terveysvaatimusten noudattaminen sekä eläinten, kasvien ja ihmisten terveyden suojelu, soveltamista.

2 alajakso Kaupan pitämisen yleisvaatimus

56 artikla Kaupan pitämisen yleisvaatimuksen täyttyminen

1.           Tätä asetusta sovellettaessa tuote on kaupan pitämisen yleisvaatimuksen mukainen, jos se on laadultaan virheetön, aito ja myyntikelpoinen.

2.           Maataloustuotteita, joille ei ole vahvistettu 3 alajaksossa ja neuvoston direktiiveissä 2000/36/EY[28], 2001/112/EY[29], 2001/113/EY[30], 2001/114/EY[31], 2001/110/EY[32] ja 2001/111/EY[33] tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia ja jotka ovat valmiita myytäviksi tai toimitettaviksi loppukuluttajalle asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 7 kohdassa määritellyssä vähittäiskaupassa, voidaan pitää kaupan ainoastaan, jos ne ovat kaupan pitämisen yleisvaatimuksen mukaisia.

3.           Kaupan pidettäväksi tarkoitettu tuote katsotaan kaupan pitämisen yleisvaatimuksen mukaiseksi, jos se on jonkin liitteessä V luetellun kansainvälisen organisaation vahvistaman standardin mukainen.

57 artikla Siirretty säädösvalta

Ottaen huomioon kunkin alan erityispiirteet ja tarve tarkastella markkinatilanteen muutoksia siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tai muutetaan 56 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kaupan pitämisen yleisvaatimukseen liittyviä edellytyksiä ja 56 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksenmukaisuutta koskevia sääntöjä tai poiketaan niistä.

3 alajakso  Ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset

58 artikla Yleisperiaate

Tuotteita, joille on vahvistettu ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset, voidaan pitää kaupan unionissa ainoastaan kyseisten vaatimusten mukaisesti.

59 artikla Vahvistaminen ja sisältö

1.           Ottaen huomioon kuluttajien odotukset ja tarve parantaa maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyviä taloudellisia edellytyksiä ja maataloustuotteiden laatua siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan 55 artiklassa tarkoitettuja kaupan pitämisen vaatimuksia kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa, kuten myös tällaisiin vaatimuksiin sovellettavia poikkeuksia ja vapautuksia, jotta voitaisiin mukautua jatkuvasti muuttuviin markkinaolosuhteisiin, kehittyvään kuluttajakysyntään ja kansainvälisten standardien kehitykseen sekä estää tuoteinnovoinnin jarruttaminen.

2.           Edellä1 kohdassa tarkoitetut kaupan pitämisen vaatimukset voivat koskea

a)      määritelmiä, nimityksiä ja/tai myyntinimityksiä, jotka ovat muita kuin tässä asetuksessa säädettyjä, ja luetteloita ruhoista ja ruhonosista, joihin sovelletaan liitettä VI;

b)      luokittelukriteereitä, kuten luokittelua, painoa, kokoluokittelua, ikää ja kategorioita;

c)      kasvilajiketta, eläinrotua tai kaupallista tyyppiä;

d)      esillepanoa, myyntinimityksiä, kaupan pitämisen pakollisiin vaatimuksiin liittyviä päällysmerkintöjä, pakkaamista, pakkaamoihin sovellettavia sääntöjä, merkitsemistä, käärimistä, satovuotta ja tiettyjen termien käyttöä;

e)      ulkonäön, koostumuksen, lihakkuuden ja tuotteen ominaisuuksien kaltaisia kriteereitä;

f)       tuotannossa käytettäviä aineita tai ainesosia mukaan lukien niiden määrä, puhtaus ja yksilöiminen;

g)      maataloustuotannon ja tuotantomenetelmän tyyppiä mukaan lukien viininvalmistusmenetelmät ja niihin liittyvät hallinnolliset säännöt, sekä toimintakiertoa;

h)      puristemehun ja viinin leikkaamista mukaan lukien näiden määritelmät, sekoittaminen ja rajoitukset;

i)       säilytysmenetelmää ja -lämpötilaa;

j)       maataloustuotannon paikkaa ja/tai alkuperää;

k)      keruutiheyttä, toimittamista, säilyttämistä ja käsittelyä;

l)       tuottajan ja/tai teollisuuslaitoksen, jossa tuote on valmistettu tai käsitelty, tunnistamista tai rekisteröintiä;

m)     vesipitoisuuden prosenttiosuutta;

n)      eräiden aineiden ja/tai käytäntöjen käyttörajoituksia;

o)      erityiskäyttöä;

p)      kaupallisia asiakirjoja, saateasiakirjoja ja rekistereitä;

q)      varastointia, kuljetusta;

r)       varmentamismenettelyä;

s)       edellytyksiä sellaisten tuotteiden myynnille, hallussapidolle, liikkuvuudelle ja käytölle, jotka eivät ole 1 kohdan nojalla määriteltyjen kaupan pitämisen vaatimusten ja/tai 60 artiklassa tarkoitettujen määritelmien, nimitysten ja myyntinimitysten mukaisia, sekä sivutuotteiden hävittämiselle;

t)       määräaikoja.

3.           Edellä olevan 1 kohdan nojalla määritellyt ala- tai tuotekohtaiset kaupan pitämisen vaatimukset vahvistetaan rajoittamatta maataloustuotteiden laatujärjestelmistä annetun asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)733] IV osaston soveltamista ja ottaen huomioon

a)      asianomaisen tuotteen erityispiirteet;

b)      tarve varmistaa edellytykset tuotteiden sujuvalle markkinoille saattamiselle;

c)      kuluttajien tarve saada riittäviä ja avoimia tuotetietoja mukaan lukien maataloustuotannon paikka, joka on määriteltävä tapauskohtaisesti asianmukaisella maantieteellisellä tasolla;

d)      menetelmät, joita käytetään tuotteiden fysikaalisten, kemiallisten ja aistinvaraisten ominaisuuksien määrittämiseen;

e)      kansainvälisten elinten hyväksymät standardisuositukset.

60 artikla Määritelmät, nimitykset ja myyntinimitykset eräiden alojen ja tuotteiden osalta

1.           Liitteessä VI säädettyjä määritelmiä, nimityksiä ja myyntinimityksiä sovelletaan seuraaviin aloihin tai tuotteisiin:

a)      oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit;

b)      viini;

c)      naudan- ja vasikanliha;

d)      ihmisravinnoksi tarkoitetut maito ja maitotuotteet;

e)      siipikarjanliha;

f)       ihmisravinnoksi tarkoitetut levitettävät rasvat.

2.           Liitteessä VI säädettyjä määritelmiä, nimityksiä tai myyntinimityksiä saa käyttää unionissa vain sellaisen tuotteen kaupan pitämiseksi, joka on kyseisessä liitteessä säädettyjen vastaavien vaatimusten mukainen.

3.           Ottaen huomioon tekninen kehitys ja tarve mukautua kehittyvään kuluttajakysyntään sekä tuoteinnovoinnin jarruttamisen estämiseksi siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat liitteessä VI säädettyihin määritelmiin ja myyntinimityksiin tehtäviä muutoksia sekä poikkeuksia tai vapautuksia niistä.

61 artikla Sallitut poikkeamat

Kunkin alan erityispiirteet huomioon ottaen siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kuhunkin vaatimukseen sovellettava sallittu poikkeama, jonka ylittyessä koko tuote-erää pidetään vaatimuksen vastaisena.

62 artikla Viininvalmistusmenetelmät ja määritysmenetelmät

1.           Tuotettaessa ja säilytettäessä liitteessä VI olevassa II osassa lueteltuja tuotteita unionissa saa käyttää vain niitä viininvalmistusmenetelmiä, jotka ovat sallittuja liitteen VII mukaisesti ja joista säädetään 59 artiklan 2 kohdan g alakohdassa ja 65 artiklan 2 ja 3 kohdassa.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta

a)      viinirypälemehuun ja tiivistettyyn viinirypälemehuun;

b)      viinirypälemehun valmistukseen tarkoitettuun rypäleen puristemehuun ja tiivistettyyn rypäleen puristemehuun.

Viininvalmistusmenetelmiä saa käyttää ainoastaan kyseisten tuotteiden asianmukaisen valmistuksen, säilytyksen tai jälkikäsittelyn varmistamiseksi.

Liitteessä VI olevassa II osassa luetellut tuotteet on tuotettava unionissa noudattaen liitteessä VII vahvistettuja sääntöjä.

Liitteessä VI olevassa II osassa lueteltuja tuotteita ei saa pitää unionissa kaupan, jos

a) ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu unionissa; tai

b) ne on valmistettu viininvalmistusmenetelmällä, joka ei ole sallittu kansallisella tasolla; tai

c) ne eivät ole liitteessä VII vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

2.           Salliessaan 59 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun viininvalmistusmenetelmän komissio

a)      ottaa huomioon Kansainvälisen viinijärjestön OIV:n suosittelemat ja julkaisemat viininvalmistus- ja määritysmenetelmät ja sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole vielä sallittuja, koekäytön tulokset;

b)      ottaa huomioon ihmisten terveyden suojelemisen;

c)      ottaa huomioon mahdolliset riskit siitä, että kuluttajia johdetaan harhaan odotusten ja käsitysten suhteen, sekä tällaisten riskien poistamiseen käytettävien tiedotusmenetelmien saatavuuden ja käytettävyyden;

d)      varmistaa, että viinin luonnolliset ja olennaiset ominaisuudet säilyvät eikä asianomaisen tuotteen koostumus muutu merkittävästi;

e)      varmistaa, että ympäristöstä huolehtimisen osalta noudatetaan hyväksyttävää vähimmäistasoa;

f)       noudattaa viininvalmistusmenetelmiä koskevia yleisiä sääntöjä ja liitteessä VII vahvistettuja sääntöjä.

3.           Tarvittaessa komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä 59 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja menetelmiä liitteessä VI olevassa II osassa lueteltujen tuotteiden osalta. Kyseisten menetelmien on perustuttava asiaa koskeviin OIV:n suosittelemiin ja julkaisemiin menetelmiin, elleivät ne olisi tehottomia tai epäasianmukaisia tavoiteltuun oikeutettuun päämäärään nähden. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Siihen asti kun tällaiset säännöt vahvistetaan, käytetään asianomaisen jäsenvaltion sallimia menetelmiä.

63 artikla Viininvalmistuksessa käytettävät rypälelajikkeet

1.           Liitteessä VI olevassa II osassa luetellut unionissa tuotettavat tuotteet on valmistettava tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltavista rypälelajikkeista.

2.           Jäsenvaltioiden on luokiteltava rypälelajikkeet, joita niiden alueella saa istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten, jollei 3 kohdasta muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat luokitella ainoastaan rypälelajikkeet, jotka ovat seuraavien edellytysten mukaisia:

a)      lajike kuuluu Vitis vinifera -lajiin tai on peräisin Vitis vinifera -lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä;

b)      lajike ei kuulu seuraaviin lajikkeisiin: Noah, Othello, Isabelle, Jacquez, Clinton ja Herbemont.

Jos jokin rypälelajike poistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokittelusta, kyseisen lajikkeen raivaus on suoritettava 15 vuoden kuluessa luokittelusta poistamisesta.

3.           Jäsenvaltioille, joiden viinintuotanto on enintään 50 000 hehtolitraa viinivuodessa, laskettuna viiden edeltävän viinivuoden keskituotoksesta, myönnetään vapautus 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta luokitteluvelvoitteesta.

Myös ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioissa saa kuitenkin istuttaa, uudelleenistuttaa ja varttaa viininvalmistusta varten ainoastaan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisia rypälelajikkeita.

4.           Edellä olevan 2 kohdan ensimmäisestä ja kolmannesta alakohdasta sekä 3 kohdan toisesta alakohdasta poiketen jäsenvaltio voi sallia seuraavien rypälelajikkeiden istutuksen, uudelleenistutuksen ja varttamisen tieteellisiin ja kokeellisiin tarkoituksiin:

a)      luokittelemattomat rypälelajikkeet 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta;

b)      muut kuin 2 kohdan toisen alakohdan mukaiset rypälelajikkeet 3 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden osalta.

5.           Alat, joille on istutettu 2–4 kohdan vastaisesti viinintuotantoon tarkoitettuja rypälelajikkeita, on raivattava.

Tällaisia aloja ei ole kuitenkaan pakko raivata, jos kyseinen tuotanto on tarkoitettu yksinomaan viinintuottajan oman talouden käyttöön.

64 artikla Sellaisen viinin erityiskäyttö, joka ei ole liitteessä VI olevassa II osassa lueteltujen luokkien mukaista

Edellä olevan 63 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luokitelluista rypälelajikkeista saatua viiniä, joka ei ole minkään liitteessä VI olevassa II osassa vahvistetun luokan mukaista, saa käyttää ainoastaan viinintuottajan oman talouden kulutukseen, viinietikan valmistukseen tai tislaukseen, lukuun ottamatta pullotettuja viinejä, jotka voidaan todistaa pullotetuiksi ennen 1 päivää syyskuuta 1971.

65 artikla Eräitä tuotteita ja aloja koskevat kansalliset säännöt

1.           Sen estämättä, mitä 59 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa tai pitää voimassa levitettävien rasvojen laatutasoja koskevat kansalliset sääntönsä. Näissä säännöissä on sallittava laatutasojen arviointi erityisesti käytettyjä raaka-aineita, tuotteiden aistinvaraisia ominaisuuksia sekä fyysistä ja mikrobiologista säilyvyyttä koskevin perustein.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vaihtoehtoa hyödyntävien jäsenvaltioiden on varmistettava, että mainituissa kansallisissa säännöissä vahvistettuja perusteita noudattavien toisten jäsenvaltioiden tuotteissa voidaan syrjimättömällä tavalla käyttää ilmaisuja, joissa kyseisten perusteiden ilmoitetaan täyttyvän.

2.           Jäsenvaltiot voivat rajoittaa joidenkin viininvalmistusmenetelmien käyttöä tai kieltää niiden käytön ja säätää tiukemmista säännöistä unionin lainsäädännössä sallituille, alueellaan tuotetuille viineille vahvistaakseen suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien sekä kuohuviinien ja väkevien viinien olennaisten ominaisuuksien säilymistä.

3.           Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten viininvalmistusmenetelmien, jotka eivät ole sallittuja, koekäytön edellytyksin, jotka komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä 4 kohdan mukaisesti.

4.           Ottaen huomioon tarve varmistaa moitteeton ja avoin soveltaminen siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään edellytykset, jotka koskevat tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista ja tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin kokeellisin menetelmin saatujen tuotteiden hallussapitoa, liikkuvuutta ja käyttöä.

4 alajakso  Tuontiin ja vientiin liittyvät kaupan pitämisen vaatimukset

66 artikla Yleiset säännökset

Ottaen huomioon unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteet ja eräiden maataloustuotteiden erityisluonne siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritellään edellytykset, joilla tuontituotteiden katsotaan noudattavan unionin kaupan pitämisen vaatimuksia vastaavalla tasolla ja joiden ansiosta voidaan poiketa 58 artiklasta, sekä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat kaupan pitämisen vaatimusten soveltamista unionista vietäviin tuotteisiin.

67 artikla Viinin tuontia koskevat erityissäännökset

1.           Jollei perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyissä sopimuksissa toisin määrätä, viinien alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja päällysmerkintöjä koskevia säännöksiä, jotka esitetään tämän luvun 2 jaksossa ja tämän asetuksen 60 artiklassa tarkoitetuissa määritelmissä, nimityksissä ja myyntinimityksissä, sovelletaan unioniin tuotaviin, CN-koodeihin 2009 61, 2009 69 ja 2204 kuuluviin tuotteisiin.

2.           Jollei perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa toisin määrätä, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet on tuotettava OIV:n suosittelemien ja julkaisemien tai unionin tässä asetuksessa sallimien viininvalmistusmenetelmien mukaisesti.

3.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden tuonnin edellytyksenä on

a)      komission julkaisemaan luetteloon sisältyvän toimivaltaisen viranomaisen tuotteen alkuperämaassa antama todistus siitä, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä noudatetaan;

b)      tuotteen alkuperämaan nimeämän elimen tai viranomaisen laatima määritystodistus, jos tuotteet on tarkoitettu suoraan ihmisravinnoksi.

5 alajakso Yhteiset säännökset

68 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tämän jakson soveltamista ja erityisesti

a)           kaupan pitämisen yleisvaatimuksen täytäntöönpanoa;

b)           liitteessä VI säädettyjen määritelmien ja myyntinimitysten täytäntöönpanoa;

c)           luettelon laatimista liitteessä VI olevan III osan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetuista maidosta ja maitotuotteista ja liitteessä VI olevan VI osan kuudennen kohdan a alakohdassa tarkoitetuista levitettävistä rasvoista niiden ohjeellisten luetteloiden perusteella, joissa olevia tuotteita jäsenvaltiot pitävät alueellaan kyseisiä säännöksiä vastaavina ja jotka jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle;

d)           ala- tai tuotekohtaisten kaupan pitämisen vaatimusten täytäntöönpanoa mukaan lukien yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat näytteidenottoa ja tuotteiden koostumuksen määrittämiseksi käytettäviä menetelmiä;

e)           sen määrittelyä, onko tuotteita käsitelty sallittujen viininvalmistusmenetelmien vastaisesti;

f)            sallitun poikkeaman vahvistamista;

g)           edellä olevan 66 artiklan täytäntöönpanoa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 jakso Alkuperänimitykset, maantieteelliset merkinnät ja perinteiset merkinnät viinialalla

1 alajakso Johdantosäännökset

69 artikla Soveltamisala

1.           Tässä jaksossa vahvistettuja alkuperänimityksiä, maantieteellisiä merkintöjä ja perinteisiä merkintöjä koskevia sääntöjä sovelletaan liitteessä VI olevan II osan 1, 3–6, 8, 9, 11, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen perustana on

a)      kuluttajien ja tuottajien oikeutettujen etujen suojelu;

b)      kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen; ja

c)      laatutuotteiden tuotannon edistäminen ja kansallisten laatupoliittisten toimenpiteiden salliminen.

2 alajakso Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät

70 artikla Määritelmät

1.           Tässä jaksossa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)      ’alkuperänimityksellä’ tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

i)        tuotteen laatu ja ominaisuudet johtuvat olennaisesti tai yksinomaan tietystä maantieteellisestä ympäristöstä luontoineen ja inhimillisine tekijöineen;

ii)       tuotteen tuotannossa käytetyt rypäleet tulevat yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iii)      tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

iv)      tuote on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista;

b)      ’maantieteellisellä merkinnällä’ tarkoitetaan alueen, tietyn paikan tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa maan nimeä, jota käytetään kuvaamaan 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuotetta, joka on seuraavien vaatimusten mukainen:

i)        sen erityinen laatu, maine tai muut ominaisuudet johtuvat kyseisestä maantieteellisestä alkuperästä;

ii)       vähintään 85 prosenttia sen tuotannossa käytetyistä rypäleistä tulee yksinomaan kyseiseltä maantieteelliseltä alueelta;

iii)      sen tuotanto tapahtuu kyseisellä maantieteellisellä alueella; ja

iv)      se on saatu Vitis vinifera -lajiin kuuluvista rypälelajikkeista tai Vitis vinifera ‑lajin ja muiden Vitis-suvun lajien välisestä risteytyksestä.

2.           Tiettyjä perinteisesti käytettyjä nimiä pidetään alkuperänimityksinä, jos ne

a)      kuvaavat viiniä;

b)      viittaavat maantieteelliseen nimeen;

c)      ovat 1 kohdan a alakohdan i–iv alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisia; ja

d)      käyvät läpi menettelyn, jossa myönnetään tässä alajaksossa säädetty alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja.

3.           Alkuperänimitykset ja maantieteelliset merkinnät, mukaan lukien kolmansissa maissa sijaitseviin maantieteellisiin alueisiin liittyvät nimitykset ja merkinnät, voidaan suojata unionissa tässä alajaksossa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

71 artikla Suojahakemukset

1.           Hakemuksen, jolla haetaan nimelle suojaa alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, on sisällettävä tekninen asiakirja, jossa on

a)      suojattava nimi;

b)      hakijan nimi ja osoite;

c)      jäljempänä 2 kohdassa tarkoitettu eritelmä; ja

d)      yhtenäinen asiakirja, jossa esitetään yhteenveto 2 kohdassa tarkoitetusta eritelmästä.

2.           Eritelmän tarkoituksena on antaa asianomaisille osapuolille mahdollisuus tarkistaa alkuperänimitykseen tai maantieteelliseen merkintään liittyvät tuotantoedellytykset.

3.           Jos suojahakemus koskee kolmannessa maassa sijaitsevaa maantieteellistä aluetta, sen on sisällettävä 1 ja 2 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi todiste siitä, että kyseinen nimitys on suojattu alkuperämaassaan.

72 artikla Hakijat

1.           Alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa voivat hakea tuottajaryhmät tai poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yksittäiset tuottajat. Muut osapuolet, joita asia koskee, voivat olla osallisina hakemuksessa.

2.           Tuottajat voivat hakea suojaa ainoastaan tuottamilleen viineille.

3.           Jos nimi tarkoittaa jotakin rajat ylittävää maantieteellistä aluetta tai rajat ylittävään maantieteelliseen alueeseen liittyvää perinteistä nimeä, voidaan jättää yhteinen hakemus.

73 artikla Alustava kansallinen menettely

1.           Edellä olevan 71 artiklan mukaisiin hakemuksiin, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa unionista peräisin oleville viineille, sovelletaan alustavaa kansallista menettelyä.

2.           Jos jäsenvaltio katsoo, että alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä ei ole vaatimusten mukainen taikka että se on yhteensopimaton unionin lainsäädännön kanssa, sen on hylättävä hakemus.

3.           Jos jäsenvaltio katsoo asiaankuuluvien vaatimusten täyttyvän, sen on toteutettava kansallinen menettely, jolla varmistetaan eritelmän asianmukainen julkaiseminen ainakin internetissä.

74 artikla Komission suorittama hakemuksen tutkiminen

1.           Komissio julkaisee suojattua alkuperänimitystä tai maantieteellistä merkintää koskevan hakemuksen jättöpäivän.

2.           Komissio tutkii, ovatko 71 artiklassa tarkoitetut suojahakemukset tämän alajakson edellytysten mukaiset.

3.           Jos komissio katsoo, että tämän alajakson edellytykset täyttyvät, se julkaisee täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin virallisessa lehdessä 71 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan ja viittauksen eritelmän julkaisemiseen alustavan kansallisen menettelyn aikana.

4.           Jos komissio katsoo, että tässä alajaksossa säädetyt edellytykset eivät täyty, se päättää hylätä hakemuksen täytäntöönpanosäädöksellä.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

75 artikla Vastaväitemenettely

Kahden kuukauden kuluessa 71 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun yhtenäisen asiakirjan julkaisupäivästä kaikki jäsenvaltiot, kolmannet maat sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joiden oikeutettua etua asia koskee ja jotka asuvat muussa jäsenvaltiossa tai ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin suojahakemuksen jättänyt jäsenvaltio taikka jotka asuvat kolmannessa maassa tai ovat sijoittautuneet kolmanteen maahan, voivat vastustaa ehdotettua suojaa toimittamalla komissiolle tässä alajaksossa säädettyihin tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvän, asianmukaisesti perustellun lausuman.

Kolmansissa maissa asuvien luonnollisten henkilöiden tai kolmansiin maihin sijoittautuneiden oikeushenkilöiden on toimitettava lausuma komissiolle joko suoraan tai kyseisen kolmannen maan viranomaisten välityksellä ensimmäisessä kohdassa tarkoitetussa kahden kuukauden määräajassa.

76 artikla Suojapäätös

Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksellä 75 artiklassa tarkoitetun vastaväitemenettelyn päätyttyä käytettävissään olevien tietojen perusteella joko myöntää suojan alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle, joka on tässä alajaksossa säädettyjen edellytysten ja unionin lainsäädännön mukainen, tai hylätä hakemuksen, jos mainitut edellytykset eivät täyty.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

77 artikla Homonyymit

1.           Tämän asetuksen mukaisesti jo rekisteröidyn nimityksen kanssa kokonaan tai osittain homonyymisen nimen, jonka osalta hakemus on jätetty, rekisteröinnissä on otettava asianmukaisesti huomioon paikalliset ja perinteiset käytännöt sekä sekaannusten riski.

Homonyymistä nimitystä, joka saa kuluttajan virheellisesti uskomaan, että tuotteet ovat peräisin joltain muulta alueelta, ei saa rekisteröidä, vaikka nimi olisikin oikea sen alueen tai paikan osalta, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin.

Rekisteröidyn homonyymisen nimen käyttö on sallittua edellyttäen, että myöhemmin rekisteröidyn homonyymisen nimen ja rekisterissä jo olevan nimen välillä on käytännössä riittävä ero, ottaen huomioon tarve varmistaa kyseisten tuottajien tasavertainen kohtelu ja se, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.

2.           Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, jos nimi, jonka osalta hakemus on jätetty, on kokonaan tai osittain homonyyminen jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla suojatun maantieteellisen merkinnän kanssa.

3.           Jos rypälelajikkeen nimi sisältää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän tai koostuu tällaisesta nimityksestä tai merkinnästä, kyseistä nimeä ei saa käyttää maataloustuotteiden merkitsemisessä. Komissio voi 160 artiklan mukaisesti antamillaan delegoiduilla säädöksillä päättää toisin ottaen huomioon käytössä olevat merkintäkäytännöt.

4.           Edellä olevan 70 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suoja ei rajoita suojattuja maantieteellisiä merkintöjä, joita sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008[34] 2 artiklassa määriteltyihin alkoholijuomiin.

78 artikla Suojan epäämisperusteet

1.           Nimeä, josta on tullut yleisnimi, ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä.

Tässä jaksossa ’nimellä, josta on tullut yleisnimi’, tarkoitetaan viinin nimeä, josta on unionissa tullut viinin yleinen nimi, vaikka se viittaakin paikkaan tai alueeseen, jossa kyseistä tuotetta alun perin tuotettiin tai pidettiin kaupan.

Sen määrittämiseksi, onko nimestä tullut yleisnimi, on otettava huomioon kaikki asiaankuuluvat tekijät ja erityisesti

a)      tilanne unionissa ja erityisesti alueilla, joilla tuotetta kulutetaan;

b)      asiaa koskeva unionin tai kansallinen lainsäädäntö.

2.           Nimeä ei saa suojata alkuperänimityksenä tai maantieteellisenä merkintänä, jos suoja saattaa johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen tunnistamisessa tavaramerkin maineen ja tunnettavuuden vuoksi.

79 artikla Suhde tavaramerkkeihin

1.           Jos alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on suojattu tämän asetuksen mukaisesti, tavaramerkin, jonka käyttö kuuluu 80 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja joka koskee jotain liitteessä VI olevassa II osassa lueteltuun luokkaan kuuluvaa tuotetta, rekisteröinti on evättävä, jos tavaramerkin rekisteröintihakemus on tehty sen päivän jälkeen, jona alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojahakemus toimitettiin komissiolle, ja alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä suojataan.

Ensimmäisen alakohdan vastaisesti rekisteröidyt tavaramerkit on mitätöitävä.

2.           Edellä olevan 78 artiklan 2 kohdan soveltamista rajoittamatta tavaramerkin, jonka käyttö kuuluu 80 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja jota koskeva rekisteröintihakemus on tehty tai joka on rekisteröity tai jota koskeva oikeus on saatu asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti unionin alueella tapahtuneella käytöllä ennen alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamista koskevan hakemuksen jättämistä komissiolle, käyttöä voidaan jatkaa ja se voidaan uusia alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaamisesta huolimatta, jos jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä lokakuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY[35] tai yhteisön tavaramerkistä 26 päivänä helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009[36] mukaisia tavaramerkin mitättömyys- tai menettämisperusteita ei ole olemassa.

Tällöin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän käyttö on sallittua samanaikaisesti asianomaisen tavaramerkin kanssa.

80 artikla Suojaaminen

1.           Suojattua alkuperänimitystä ja suojattua maantieteellistä merkintää saa käyttää kuka tahansa asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettua viiniä kaupan pitävä toimija.

2.           Suojattu alkuperänimitys ja suojattu maantieteellinen merkintä sekä kyseistä suojattua nimeä käyttävä, asianomaisen eritelmän mukaisesti tuotettu viini on suojattu

a)      kyseisen suojatun nimen suoralta tai välilliseltä kaupalliselta käytöltä

i)        vastaavissa tuotteissa, jotka eivät ole suojattua nimeä koskevan eritelmän mukaisia; tai

ii)       jos nimen käytöllä hyödynnetään alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän mainetta;

b)      väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen tai palvelun oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, litteroitu tai translitteroitu tai siihen on liitetty ilmaisu kuten ”laatu”, ”tyyppi”, ”menetelmä”, ”tuotettu kuten”, ”jäljitelmä”, ”laatuinen”, ”tyyppinen” tai muu samankaltainen ilmaisu;

c)      muilta vääriltä tai harhaanjohtavilta merkinnöiltä, jotka koskevat tuotteen lähtöpaikkaa, alkuperää, tuotteen luonnetta tai olennaisia ominaisuuksia, jotka on merkitty sisä- tai ulkopakkaukseen, mainoksiin tai asianomaista viinituotetta koskeviin asiakirjoihin sekä tuotteen pakkaamiseen tavalla, joka on omiaan antamaan väärän kuvan sen alkuperästä;

d)      muilta käytännöiltä, jotka saattaisivat johtaa kuluttajaa harhaan tuotteen todellisen alkuperän suhteen.

3.           Suojatuista alkuperänimityksistä ja suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa 78 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yleisnimiä.

81 artikla Rekisteri

Komissio perustaa viinien suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen sähköisen rekisterin, joka on yleisölle avoin, sekä ylläpitää kyseistä rekisteriä. Rekisteriin voidaan ottaa sellaisiin kolmansien maiden tuotteisiin liitettyjä alkuperänimityksiä ja maantieteellisiä merkintöjä, jotka on suojattu unionissa kansainvälisellä sopimuksella, jossa unioni on sopimuspuolena. Jollei nimiä kyseisessä sopimuksessa erikseen määritellä tässä asetuksessa tarkoitetuiksi suojatuiksi alkuperänimityksiksi, nimet merkitään rekisteriin suojattuina maantieteellisinä merkintöinä.

82 artikla Eritelmien muutokset

Jäljempänä 86 artiklan 4 kohdan b alakohdassa vahvistetut edellytykset täyttävä hakija voi pyytää suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän eritelmän muutoksen hyväksymistä erityisesti tieteellisen ja teknisen kehityksen perusteella tai maantieteellisen alueen rajauksen tarkistamiseksi. Hakemuksessa on kuvattava ja perusteltava muutokset, joita pyyntö koskee.

83 artikla Peruuttaminen

Komissio voi omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion, kolmannen maan, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka oikeutettua etua asia koskee, asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä päättää peruuttaa täytäntöönpanosäädöksellä alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojan, jos asianomaisen eritelmän edellytysten täyttymistä ei enää voida taata.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

84 artikla Nykyiset suojatut viinien nimitykset

1.           Viinien nimitykset, jotka on suojattu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999[37] 51 ja 54 artiklan ja komission asetuksen (EY) N:o 753/2002[38] 28 artiklan mukaisesti, ovat suojattuja tämän asetuksen mukaisesti ilman eri toimenpiteitä. Komissio kirjaa ne tämän asetuksen 81 artiklassa säädettyyn rekisteriin.

2.           Komissio toteuttaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet viinien nimitysten, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)799] 191 artiklan 3 kohtaa, poistamiseksi 81 artiklassa säädetystä rekisteristä.

3.           Edellä olevaa 83 artiklaa ei sovelleta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin.

Komissio voi omasta aloitteestaan 31 päivään joulukuuta 2014 saakka päättää peruuttaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun nykyisen suojatun viinin nimityksen suojan, jos se ei ole 70 artiklassa säädettyjen edellytysten mukainen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

85 artikla Maksut

Jäsenvaltiot voivat periä kulujensa kattamiseksi maksuja tämän alajakson mukaisista suojahakemusten tutkimisesta, vastaväitteistä, muutoshakemuksista ja peruutuspyynnöistä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

86 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–5 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Ottaen huomioon rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvan tuotannon erityispiirteet komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä

a)      maantieteellisen alueen rajaamista koskevat periaatteet; ja

b)      rajatulla maantieteellisellä alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyvät määritelmät, rajoitukset ja poikkeukset.

3.           Ottaen huomioon tarve varmistaa tuotteiden laatu ja jäljitettävyys komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa edellytykset, joilla eritelmiin voi sisältyä lisävaatimuksia.

4.           Ottaen huomioon tarve varmistaa tuottajien ja toimijoiden lailliset oikeudet ja oikeutetut edut komissio voi antaa delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, jotka koskevat

a)      eritelmän osia;

b)      hakijatyyppejä, jotka voivat hakea suojaa alkuperänimitykselle tai maantieteelliselle merkinnälle;

c)      edellytyksiä, joita on noudatettava haettaessa alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suojaa, alustavia kansallisia menettelyjä, komission suorittamaa hakemuksen tutkimista, vastaväitemenettelyjä sekä suojattujen alkuperänimitysten tai suojattujen maantieteellisten merkintöjen muuttamista tai peruuttamista koskevia menettelyjä;

d)      rajat ylittävää suojaa koskeviin hakemuksiin sovellettavia edellytyksiä;

e)      kolmannessa maassa sijaitsevia maantieteellisiä alueita koskeviin hakemuksiin sovellettavia edellytyksiä;

f)       päivämäärää, josta alkaen suojaa tai siihen tehtyä muutosta sovelletaan;

g)      edellytyksiä, jotka liittyvät eritelmien muutoksiin.

5.           Ottaen huomioon tarve varmistaa asianmukainen suoja komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa suojattua nimitystä koskevia rajoituksia.

6.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, että talouden toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille ei aiheudu haittaa tämän alajakson soveltamisesta sellaisten viinien nimitysten osalta, jotka ovat saaneet suojan ennen 1 päivää elokuuta 2009 tai joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää, komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa siirtymävaiheen säännökset, jotka liittyvät

a)      viinien nimityksiin, jotka jäsenvaltiot ovat hyväksyneet alkuperänimityksinä tai maantieteellisinä merkintöinä viimeistään 1 päivänä elokuuta 2009, ja viinien nimityksiin, joista on tehty suojahakemus ennen kyseistä päivämäärää;

b)      alustavaan kansalliseen menettelyyn;

c)      ennen tiettyä päivämäärää markkinoille saatettuihin tai etiketöityihin viineihin; ja

d)      eritelmän muutoksiin.

87 artikla Täytäntöönpanovalta

1.           Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat

a)      eritelmässä ilmoitettavia tietoja maantieteellisen alueen ja lopputuotteen välisestä yhteydestä;

b)      suoja- tai hylkäyspäätösten julkaisemista;

c)      81 artiklassa tarkoitetun rekisterin perustamista ja ylläpitämistä;

d)      suojatun alkuperänimityksen muuttamista suojatuksi maantieteelliseksi merkinnäksi;

e)      rajat ylittävää suojaa koskevan hakemuksen jättämistä.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä, vastaväitteisiin, peruutuspyyntöihin ja muuttamispyyntöihin liittyvää menettelyä ja nykyisiin suojattuihin viinien nimityksiin liittyvien tietojen toimittamista erityisesti seuraavien osalta:

a)      asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)      määräajat;

c)      hakemuksen tai pyynnön mukana toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat.Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

88 artikla Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä jättää sen tutkimatta.

3 alajakso Perinteiset merkinnät

89 artikla Määritelmä

’Perinteinen merkintä’ tarkoittaa jäsenvaltioissa 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tuotteista perinteisesti käytettyä merkintää osoittamaan

a)           että tuotteella on unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä; tai

b)           suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden tuotanto- tai vanhentamismenetelmää taikka viinin laatua, väriä, paikkaa tai kyseiseen viiniin liittyvää historiallista tapahtumaa.

90 artikla Suojaaminen

1.           Suojattua perinteistä merkintää voidaan käyttää tuotteesta, joka on tuotettu 89 artiklassa tarkoitetun määritelmän mukaisesti.

Perinteiset merkinnät suojataan lainvastaiselta käytöltä.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen suojattujen perinteisten merkintöjen lainvastaisen käytön.

2.           Perinteisistä merkinnöistä ei saa tulla unionissa yleisnimiä.

91 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–4 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Ottaen huomioon tarve varmistaa asianmukainen suoja komissio voi delegoiduilla säädöksillä antaa suojattavan merkinnän kieltä ja kirjoitusasua koskevia säännöksiä.

3.           Ottaen huomioon tarve varmistaa tuottajien tai toimijoiden oikeudet ja oikeutetut edut komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa seuraavat:

a)      hakijat, jotka voivat hakea perinteisen merkinnän suojaa;

b)      perinteisen merkinnän hyväksymishakemuksen voimassaoloedellytykset;

c)      perusteet ehdotetun perinteisen merkinnän hyväksymisen vastustamiselle;

d)      suojan laajuus, suhde tavaramerkkeihin, suojattuihin perinteisiin merkintöihin, suojattuihin alkuperänimityksiin tai maantieteellisiin merkintöihin, homonyymeihin tai eräisiin rypälelajikkeiden nimiin;

e)      perusteet perinteisen merkinnän peruuttamiselle;

f)       hakemusten tai pyyntöjen viimeinen jättöpäivä;

g)      menettelyt, joita on noudatettava haettaessa perinteisen merkinnän suojaa, mukaan lukien komission suorittama hakemuksen tutkiminen, vastaväitemenettelyt sekä peruuttamista ja muuttamista koskevat menettelyt.

4.           Ottaen huomioon unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteet komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä edellytykset, joilla perinteisiä merkintöjä voidaan käyttää kolmansien maiden tuotteissa, ja säätää poikkeuksista 89 artiklaan.

92 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat perinteisen merkinnän suoja- tai muutoshakemusten tutkintamenettelyä ja vastaväitteisiin tai peruutuspyyntöihin liittyvää menettelyä erityisesti seuraavien osalta:

a)      asiakirjojen mallit ja tiedonsiirtomuoto;

b)      määräajat;

c)      hakemuksen tai pyynnön mukana toimitettavat tosiseikat, todisteet ja todistusasiakirjat;

d)      suojattujen perinteisten merkintöjen julkaisemista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

2.           Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä tai hylätä perinteisen merkinnän suojahakemuksen, suojatun merkinnän muutoshakemuksen tai perinteisen merkinnän suojan peruutuspyynnön.

3.           Komissio säätää täytäntöönpanosäädöksillä sellaisten perinteisten merkintöjen suojasta, joita koskeva suojahakemus on hyväksytty, erityisesti luokittelemalla ne 89 artiklan mukaisesti ja julkaisemalla määritelmän ja/tai käyttöedellytykset.4.

4.           Tämän artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

93 artikla Muu täytäntöönpanovalta

Jos vastaväitettä ei katsota voitavan ottaa tutkittavaksi, komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä jättää sen tutkimatta.

3 jakso Merkinnät ja esillepano viinialalla

94 artikla Määritelmä

Tässä jaksossa tarkoitetaan

a)           ’merkinnällä’ tuotteeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, kaupallista merkkiä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä tuotetta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;

b)           ’esillepanolla’ tietoja, jotka annetaan kuluttajille kyseisen tuotteen pakkauksessa, mukaan lukien pullojen muoto ja tyyppi.

95 artikla Horisontaalisten sääntöjen sovellettavuus

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, merkintöihin ja esillepanoon sovelletaan direktiiviä 2008/95/EY, neuvoston direktiiviä 89/396/ETY[39], Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/13/EY[40] ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2007/45/EY[41].

96 artikla Pakolliset merkinnät

1.           Liitteessä VI olevan II kohdan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden, joita pidetään kaupan unionissa tai jotka on tarkoitettu vientiin, merkinnöissä ja esillepanossa on oltava seuraavat pakolliset tiedot:

a)      rypäletuotteen luokka liitteessä VI olevan II osan mukaisesti;

b)      viineissä, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä:

i)        ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä”; ja

ii)       suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi;

c)      todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina;

d)      lähtöisyysmerkintä;

e)      maininta pullottajasta tai, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini, valmistajan tai myyjän nimi;

f)       maininta tuojasta, jos kyseessä on tuontiviini; ja

g)      maininta sokeripitoisuudesta, jos kyseessä on kuohuviini, hiilihapotettu kuohuviini, laatukuohuviini tai aromaattinen laatukuohuviini.

2.           Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, rypäletuotteen luokka voidaan jättää mainitsematta viineissä, joissa on suojatun alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

3.           Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ilmaisu ”suojattu alkuperänimitys” tai ”suojattu maantieteellinen merkintä” voidaan jättää pois seuraavissa tapauksissa:

a)      merkinnässä on 89 artiklan a alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä;

b)      poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jotka komissio määrittää 160 artiklan mukaisesti annetuilla delegoiduilla säädöksillä ottaen huomioon tarve varmistaa käytössä olevien merkintäkäytäntöjen noudattaminen.

97 artikla Vapaaehtoiset merkinnät

1.           Liitteessä VI olevan II kohdan 1–11, 13, 15 ja 16 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden merkinnöissä ja esillepanossa voi olla erityisesti seuraavat vapaaehtoiset tiedot:

a)      satovuosi;

b)      yhden tai useamman rypälelajikkeen nimi;

c)      sokeripitoisuus, kun on kyse muista kuin 96 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista viineistä;

d)      kun kyseessä ovat suojatulla alkuperämerkinnällä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, 89 artiklan b alakohdassa tarkoitetut perinteiset merkinnät;

e)      suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää kuvaava unionin tunnus;

f)       eräisiin tuotantomenetelmiin viittaavat ilmaisut;

g)      kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut viinit, alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän perustana olevaa aluetta pienemmän tai suuremman maantieteellisen yksikön nimi, joka on muu kuin alkuperänimityksen tai maantieteellisen merkinnän nimi.

2.           Kun kyseessä ovat viinit, joilla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää, tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen käytön osalta sovelletaan seuraavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 77 artiklan 3 kohdan soveltamista:

a)      jäsenvaltion on otettava käyttöön lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla varmistetaan asianomaisten tietojen todenperäisyyden takaavat sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt;

b)      jäsenvaltio voi syrjimättömin ja puolueettomin perustein ja rehellisen kilpailun asianmukaisesti huomioon ottaen laatia alueellaan tuotetuista rypälelajikkeista saadun viinin osalta luetteloita luokittelun ulkopuolelle jäävistä rypälelajikkeista, erityisesti jos

i)        kuluttajille on vaarana aiheutua sekaannusta viinin todellisesta alkuperästä ottaen huomioon, että rypälelajike on jonkin nykyisen suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän erottamaton osa;

ii)       tarkastukset eivät olisi kustannustehokkaita, sillä tietty rypälelajike edustaa vain pientä osaa jäsenvaltion viinitilojen tuotannosta;

c)      eri jäsenvaltioista peräisin olevien viinien sekoitusten merkinnöissä ei saa käyttää rypälelajikkeen nimeä, elleivät jäsenvaltiot toisin sovi ja varmista, että asianmukaiset sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyt ovat toteutettavissa.

98 artikla Kielet

1.           Edellä 96 ja 97 artiklassa tarkoitetut pakolliset ja vapaaehtoiset merkinnät, jotka ilmaistaan sanoina, on tehtävä yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

2.           Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, suojatun alkuperänimityksen tai suojatun maantieteellisen merkinnän nimi tai 89 artiklan b alakohdassa tarkoitettu perinteinen merkintä on merkittävä sillä virallisella kielellä tai niillä virallisilla kielillä, johon tai joihin suojaa sovelletaan.

Jos kyseessä on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai kansallinen erityisnimike, jossa käytetään muuta kuin latinalaista aakkostoa, nimi voidaan merkitä myös yhdellä tai useammalla unionin virallisella kielellä.

99 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–6 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Ottaen huomioon viinialan erityispiirteet sekä tarve varmistaa merkintöjä ja esillepanoa koskevien horisontaalisten sääntöjen noudattaminen komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä määritelmiä, sääntöjä ja rajoituksia, jotka koskevat

a)      muiden kuin tässä jaksossa säädettyjen merkintöjen esillepanoa ja käyttöä;

b)      pakollisia merkintöjä, jotka koskevat

i)        pakollisissa merkinnöissä käytettäviä ilmaisuja ja niiden käyttöedellytyksiä;

ii)       tilaan liittyviä ilmaisuja ja niiden käyttöedellytyksiä;

iii)      säännöksiä, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa pakollisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

iv)      säännöksiä, joilla sallitaan 96 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten lisäksi lisäpoikkeuksia rypäletuotteen luokan mainitsematta jättämisen osalta; ja

v)       kielten käyttöä koskevia säännöksiä;

c)      vapaaehtoisia merkintöjä, jotka koskevat

i)        vapaaehtoisissa merkinnöissä käytettäviä ilmaisuja ja niiden käyttöedellytyksiä;

ii)       säännöksiä, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa vapaaehtoisia merkintöjä koskevia lisäsääntöjä;

d)      esillepanoa, joka koskee

i)        eräiden pullomallien käyttöedellytyksiä ja luetteloa eräistä pullomalleista;

ii)       kuohuviinipullojen ja niiden sulkimien käyttöedellytyksiä;

iii)      säännöksiä, joilla tuottajajäsenvaltioiden sallitaan vahvistaa esillepanoa koskevia lisäsääntöjä;

iv)      kielten käyttöä koskevia säännöksiä.

3.           Ottaen huomioon tarve varmistaa tässä jaksossa säädettyjen sertifiointi-, hyväksymis- ja tarkastusmenettelyjen tehokkuus komissio voi vahvistaa tarvittavat toimenpiteet delegoiduilla säädöksillä.

4.           Ottaen huomioon tarve varmistaa toimijoiden oikeutetut edut komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, jotka koskevat alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettujen viinien väliaikaisia merkintöjä ja esillepanoa silloin kun asianomainen alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on asianmukaisten vaatimusten mukainen.

5.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, ettei talouden toimijoille aiheudu haittaa, komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa siirtymäsäännöksiä ennen 1 päivää elokuuta 2009 markkinoille saatettujen ja etiketöityjen viinien osalta.

6.           Unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi komissio voi vahvistaa delegoiduilla säädöksillä poikkeuksia tästä jaksosta unionin ja eräiden kolmansien maiden välisen kaupan osalta.

100 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat menettelyjä ja teknisiä toimenpiteitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II LUKU YKSITTÄISIÄ ALOJA KOSKEVAT ERITYISET SÄÄNNÖKSET

1 jakso Sokeri

101 artikla

Sokerialan sopimukset

1.           Sokerijuurikkaan ja -ruo'on ostoehtoihin, ennen kylvöä tehtävät toimitussopimukset mukaan lukien, sovelletaan sokerijuurikkaan ja ‑ruo'on unionin viljelijöiden ja unionin sokeriyritysten välisiä toimialakohtaisia kirjallisia sopimuksia.

2.           Ottaen huomioon sokerialan erityispiirteet siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin liittyviä ehtoja.

2 jakso Viini

102 artikla Viinitilarekisteri ja tuotantokykyselvitys

1.           Jäsenvaltioiden on pidettävä viinitilarekisteriä, joka sisältää ajantasaiset tiedot tuotantokyvystä.

2.           Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu velvollisuus ei koske jäsenvaltioita, joissa 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti luokiteltuihin viiniköynnöslajikkeisiin kuuluvien viiniköynnösten kokonaispinta-ala on pienempi kuin 500 hehtaaria.

3.           Jäsenvaltioiden, joiden tukiohjelmiin sisältyy viinitilojen rakenneuudistus ja uusiin lajikkeisiin siirtyminen 44 artiklan mukaisesti, on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä maaliskuuta tuotantokykyään koskeva ajantasainen selvitys viinitilarekisterin perusteella.

4.           Ottaen huomioon tarve helpottaa tuotantokyvyn seurantaa ja tarkastamista jäsenvaltioissa siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viinitilarekisterien soveltamisalaan ja laajuuteen sekä poikkeuksiin liittyviä sääntöjä.

5.           Komissio voi 1 päivän tammikuuta 2016 jälkeen päättää täytäntöönpanosäädöksellä, ettei tämän artiklan 1–3 kohtaa enää sovelleta. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

103 artikla Saateasiakirjat ja rekisteri

1.           Viinialan tuotteet saa luovuttaa liikkeeseen unionissa ainoastaan, jos niiden mukana on virallisesti hyväksytty saateasiakirja.

2.           Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on ammattinsa harjoittamista varten hallussaan viinialan tuotteita, erityisesti tuottajien, pullottajien, jalostajien ja kauppiaiden, on pidettävä kirjaa edellä mainittujen tuotteiden saapuvista ja lähtevistä eristä.

3.           Ottaen huomioon tarve helpottaa viinialan tuotteiden kuljetuksia ja jäsenvaltioiden niille tekemiä tarkastuksia siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat

a)      sääntöjä, jotka koskevat saateasiakirjaa ja sen käyttöä;

b)      edellytyksiä, joilla saateasiakirjaa voidaan pitää todisteena suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä;

c)      rekisterinpitovelvollisuutta ja rekisterin käyttöä;

d)      sen täsmentämistä, keiden on pidettävä rekisteriä, ja vapautuksia rekisterinpitovelvollisuudesta;

e)      rekisteriin sisällytettäviä toimia.

4.           Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

a)      sääntöjä rekisterin rakenteesta, rekisteriin sisällytettävistä tuotteista, rekistereihin kirjaamisen määräajoista ja rekisterien päättämisestä;

b)      toimenpiteitä, joilla jäsenvaltioiden edellytetään määrittävän hävikeille sallitut enimmäisosuudet;

c)      yleisiä ja siirtymävaiheen säännöksiä, jotka koskevat rekisterien pitoa;

d)      sääntöjä, jotka koskevat saateasiakirjojen ja rekisterien pakollista säilytysaikaa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3 jakso Maito ja maitotuotteet

104 artikla Sopimussuhteet maito- ja maitotuotealalla

1.           Jos jäsenvaltio päättää, että kustakin raakamaidon toimituksesta tuottajalta raakamaidon jalostajalle on laadittava osapuolten välinen kirjallinen sopimus, sopimuksen on täytettävä 2 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on myös päätettävä, että jos raakamaidon toimitus tapahtuu yhden tai useamman kerääjän välityksellä, toimituksen kustakin vaiheesta on oltava tällainen osapuolten välinen sopimus. Tässä tarkoituksessa ’kerääjällä’ tarkoitetaan yritystä, joka kuljettaa raakamaidon tuottajalta tai toiselta kerääjältä raakamaidon jalostajalle tai toiselle kerääjälle, ja raakamaidon omistusoikeus siirtyy kussakin tapauksessa.

2.           Sopimukseen sovelletaan seuraavaa:

a)      se on tehtävä ennen toimitusta;

b)      se on tehtävä kirjallisesti; ja

c)      siihen on sisällyttävä erityisesti seuraavat tiedot:

i)        toimituksesta maksettava hinta,

– jonka on oltava kiinteä ja sopimuksessa vahvistettu, ja/tai

– joka vaihtelee ainoastaan sopimuksessa mainittujen tekijöiden perusteella; näitä tekijöitä ovat erityisesti markkinaindikaattoreiden perusteella arvioitu markkinatilanteen kehitys, toimitetut määrät ja toimitetun raakamaidon laatu tai koostumus;

ii)       määrä, joka voidaan toimittaa ja/tai on toimitettava, sekä toimitusten ajankohta;

iii)      sopimuksen kesto, joka voi olla määräämätön, mutta sopimukseen on tällöin sisällytettävä irtisanomislauseke.

3.           Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, sopimusta ei vaadita silloin, kun jalostaja, jolle tuottaja toimittaa raakamaidon, on osuuskunta, johon tämä tuottaja kuuluu, ja kyseisen osuuskunnan perussääntöihin sisältyy määräyksiä, jotka vaikutukseltaan vastaavat 2 kohdan a, b ja c kohdassa vahvistettuja säännöksiä.

4.           Kaikista tuottajan, kerääjän tai jalostajan tekemien raakamaidon toimitusta koskevien sopimusten osatekijöistä, 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut osatekijät mukaan lukien, voidaan vapaasti neuvotella osapuolten kesken.

5.           Komissio voi tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi hyväksyä tarvittavat toimenpiteet täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

105 artikla Sopimusneuvottelut maito- ja maitotuotealalla

1.           Edellä olevan 106 artiklan mukaisesti hyväksytty maito- ja maitotuotealan tuottajaorganisaatio voi neuvotella tuottajajäsentensä puolesta raakamaidon toimittamista tuottajalta jalostajalle tai 104 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulle kerääjälle koskevan sopimuksen, joka kattaa jäsenten koko yhteistuotannon tai osan siitä.

2.           Tuottajaorganisaatio voi käydä neuvotteluja

a)      riippumatta siitä, siirretäänkö raakamaidon omistusoikeus tuottajalta tuottajaorganisaatiolle vai ei;

b)      riippumatta siitä, onko neuvoteltu hinta sama kaikkien vaiko pelkästään joidenkin tuottajajäsenten yhteistuotannolle;

c)      jos kyseisten neuvottelujen kohteena olevan tietyn tuottajaorganisaation tuottaman raakamaidon kokonaismäärä on enintään

i)        3,5 prosenttia unionin kokonaistuotannosta; ja

ii)       33 prosenttia kyseisen tuottajaorganisaation neuvottelemasta tietyn jäsenvaltion kansallisesta kokonaistuotannosta; ja

iii)      33 prosenttia kyseisen tuottajaorganisaation neuvottelemasta kaikkien jäsenvaltioiden yhteenlasketusta kansallisesta kokonaistuotannosta;

d)      jos asianomaiset tuottajat eivät ole minkään muun sellaisen tuottajaorganisaation jäseniä, joka niin ikään neuvottelee tällaisia sopimuksia niiden puolesta; ja

e)      jos tuottajaorganisaatio ilmoittaa asiasta sen jäsenvaltion / niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jossa/joissa se toimii.

3.           Tämän artiklan soveltamiseksi viittauksilla tuottajaorganisaatioihin tarkoitetaan myös tuottajaorganisaatioiden liittoja. Ottaen huomioon tarve varmistaa, että kyseisiä liittoja voidaan valvoa asianmukaisesti, siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat edellytyksiä tällaisten liittojen hyväksymiseksi.

4.           Poiketen siitä, mitä 2 kohdan c alakohdan ii ja iii alakohdassa säädetään, toisessa alakohdassa tarkoitettu kilpailuviranomainen voi myös silloin, kun 33 prosentin raja ei ylity, yksittäisessä tapauksessa päättää olla sallimatta tuottajaorganisaation neuvotteluja, jos se katsoo sen olevan välttämätöntä kilpailun säilyttämiseksi tai kyseisen viranomaisen alueen pienille ja keskisuurille raakamaidon jalostusyrityksille aiheutuvan vakavan haitan välttämiseksi.

Silloin, kun neuvottelut kattavat useamman kuin yhden jäsenvaltion tuotannon, komissio tekee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen täytäntöönpanosäädöksellä asetuksen (EY) N:o 1/2003 14 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Muissa tapauksissa päätöksen tekee sen jäsenvaltion kansallinen kilpailuviranomainen, jonka tuotannon neuvottelut kattavat.

Ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuja päätöksiä ei sovelleta ennen kuin ne on annettu tiedoksi asianomaisille yrityksille.

5.           Tässä artiklassa tarkoitetaan

a)      ’kansallisella kilpailuviranomaisella’ asetuksen (EY) N:o 1/2003 5 artiklassa tarkoitettua viranomaista;

b)      ’pk-yrityksellä’ komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettua mikroyritystä taikka pientä tai keskisuurta yritystä.

III LUKU Tuottajaorganisaatiot ja niiden liitot, toimialakohtaiset organisaatiot ja toimijaorganisaatiot

1 jakso Määritelmä ja hyväksyminen

106 artikla Tuottajaorganisaatiot

Jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä tuottajaorganisaatiot,

a)           jotka muodostuvat jonkin 1 artiklan 2 kohdassa luetellun alan tuottajista;

b)           jotka on perustettu tuottajien aloitteesta;

c)           jotka pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

i)       varmistaa tuotannon suunnittelu ja mukauttaminen kysyntää vastaavaksi, erityisesti määrän ja laadun osalta;

ii)       keskittää jäsenten tuottamien tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista;

iii)      optimoida tuotantokustannuksia ja vakauttaa tuottajahintoja;

iv)      laatia tutkimuksia kestävistä tuotantomenetelmistä ja markkinakehityksestä;

v)      edistää ja antaa ympäristöä säästävien viljelymenetelmien ja tuotantotekniikoiden toteuttamiseen tarvittavaa teknistä apua;

vi)      käsitellä sivutuotteita ja jätettä erityisesti veden, maaperän ja maiseman laadun suojelemiseksi sekä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi tai parantamiseksi; ja

vii)     edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä;

d)           joilla ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei perussopimuksen 39 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä.

107 artikla Tuottajaorganisaatioiden liitot

Jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä millä tahansa 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat tuottajaorganisaatioiden liitot, jotka on perustettu hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden aloitteesta.

Jollei 114 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetuista säännöistä muuta johdu, tuottajaorganisaatioiden liitot voivat hoitaa mitä tahansa tuottajaorganisaatioiden toimia tai tehtäviä.

108 artikla Toimialakohtaiset organisaatiot

1.           Jäsenvaltioiden on pyynnöstä hyväksyttävä millä tahansa 1 artiklan 2 kohdassa luetellulla alalla toimivat toimialakohtaiset organisaatiot, jotka

a)      muodostuvat yhden tai useamman alan tuotteiden tuotantoon, kauppaan ja/tai jalostukseen liittyvien taloudellisten toimien edustajista;

b)      on perustettu kaikkien tai joidenkin niihin kuuluvien organisaatioiden tai yhteenliittymien aloitteesta;

c)      pyrkivät tiettyyn päämäärään, johon voi sisältyä vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

i)        tuotantoa ja markkinoita koskevan tietämyksen ja avoimuuden parantaminen, muun muassa julkistamalla aiemmin tehtyjen sopimusten mukaisia hintoja ja määriä sekä niiden kestoa koskevia tilastotietoja sekä toteuttamalla selvityksiä markkinoiden tulevasta kehityksestä alueellisella tai valtakunnallisella tasolla;

ii)       tuotteiden markkinoille saattamisen entistä paremman yhteensovittamisen edistäminen erityisesti tutkimuksen ja markkinatutkimusten avulla;

iii)      unionin sääntöjen mukaisten vakiosopimusten laatiminen;

iv)      tuotteisiin liittyvän potentiaalin enempi hyödyntäminen;

v)       tiedottaminen ja tutkimusten toteuttaminen tuotannon järkeistämiseksi, parantamiseksi ja ohjaamiseksi markkinoiden tarpeisiin ja kuluttajien makuun ja odotuksiin entistä paremmin mukautettujen tuotteiden suuntaan, erityisesti tuotteiden laadun, suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuotteiden erityisominaisuudet mukaan lukien, ja ympäristönsuojelun osalta;

vi)      keinojen etsiminen eläinlääkintätuotteiden tai kasvinsuojeluaineiden ja muiden tuotantopanosten käytön rajoittamiseksi ja tuotteiden laadun varmistamiseksi sekä maaperän ja vesien suojelemiseksi;

vii)     menetelmien ja keinojen kehittäminen tuotteiden laadun parantamiseksi kaikissa tuotannon ja kaupan pitämisen vaiheissa;

viii)    luonnonmukaiseen maatalouteen liittyvän potentiaalin hyödyntäminen ja tällaisen maatalouden sekä alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaaminen ja edistäminen;

ix)      integroitua kestävää tuotantoa tai muita ympäristöystävällisiä tuotantotapoja koskevien tutkimusten edistäminen ja laatiminen;

x)       tuotteiden terveelliseen kulutukseen kannustaminen ja terveydelle vaarallisen käytön haitoista tiedottaminen;

xi)      menekinedistämiskampanjoiden toteuttaminen erityisesti kolmansissa maissa.

2.           Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alalla sekä tupakka-alalla toimivien toimialakohtaisten organisaatioiden yhteydessä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun tiettyyn päämäärään voi sisältyä myös vähintään yksi seuraavista tavoitteista:

a)      jäsenten tuotteiden tarjonnan ja kaupan pitämisen keskittäminen ja koordinointi;

b)      tuotannon ja jalostuksen mukauttaminen markkinoiden vaatimuksiin ja tuotteen parantaminen;

c)      tuotannon ja jalostuksen järkiperäistämisen ja parantamisen edistäminen.

109 artikla Toimijaorganisaatiot

Tässä asetuksessa oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan toimijaorganisaatioihin katsotaan kuuluvan hyväksytyt tuottajaorganisaatiot, hyväksytyt toimialakohtaiset organisaatiot tai muiden toimijoiden hyväksytyt organisaatiot tai niiden yhteenliittymät.

2 jakso Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen ja pakolliset maksut

110 artikla Sääntöjen soveltamisalan laajentaminen

1.           Jos jäsenvaltion yhdellä tai useammalla talousalueella toimiva hyväksytty tuottajaorganisaatio, hyväksytty tuottajaorganisaatioiden liitto tai hyväksytty toimialakohtainen organisaatio katsotaan jonkin tuotteen tuotannon, kaupan tai jalostuksen osalta edustavaksi, kyseinen jäsenvaltio voi mainitun organisaation pyynnöstä velvoittaa tuohon organisaatioon tai liittoon kuulumattomat, kyseisellä yhdellä tai useammalla talousalueella toimivat muut toimijat, jotka voivat olla yksittäisiä tuottajia tai ryhmiä, noudattamaan tietyllä ajanjaksolla joitakin sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joista on sovittu kyseisessä organisaatiossa.

2.           ’Talousalueella’ tarkoitetaan maantieteellistä aluetta, joka muodostuu vierekkäisistä tai läheisistä tuotantoalueista, joilla on samanlaiset tuotantoon ja kaupan pitämiseen liittyvät edellytykset.

3.           Organisaatiota tai liittoa pidetään edustavana, jos sen osuus kyseisellä yhdellä tai useammalla jäsenvaltion talousalueella on

a)      kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden tuotantomäärän, kaupan tai jalostuksen osuutena ilmaistuna

i)        hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta vähintään 60 prosenttia; tai

ii)       muissa tapauksissa vähintään kaksi kolmasosaa; ja

b)      tuottajaorganisaatioiden tapauksessa yli 50 prosenttia asianomaisista tuottajista.

Jos pyyntö laajentaa sääntöjen soveltamisalaa muihin toimijoihin kattaa useampia talousalueita, organisaation tai liiton on kullakin asianomaisista talousalueista osoitettava ensimmäisessä alakohdassa määritelty vähimmäisedustavuus kunkin siihen kuuluvan alan osalta.

4.           Säännöillä, joiden soveltamisalan laajentamista muihin toimijoihin voidaan pyytää, on oltava jokin seuraavista tavoitteista:

a)      tuotannon ja markkinoiden tuntemus;

b)      tuotantoa koskevat säännöt, jotka ovat unionin ja kansallisessa sääntelyssä vahvistettuja tiukemmat;

c)      unionin sääntöjen kanssa yhteensopivien vakiosopimusten laatiminen;

d)      kaupan pitämistä koskevat säännöt;

e)      ympäristönsuojelua koskevat säännöt;

f)       toimenpiteet tuotantopotentiaalin edistämiseksi ja hyödyntämiseksi;

g)      luonnonmukaisen maatalouden, alkuperänimitysten, laatumerkintöjen ja maantieteellisten merkintöjen suojaamista koskevat toimet;

h)      tutkimus tuotteiden arvon lisäämiseksi erityisesti uusien kansanterveyttä vaarantamattomien käyttötapojen avulla;

i)       tutkimukset tuotteiden laadun parantamiseksi;

j)       tutkimukset, jotka koskevat erityisesti kasvinsuojeluaineiden tai eläinlääkintätuotteiden käytön rajoittamisen mahdollistavia sekä maaperän ja ympäristön säilymisen turvaavia viljelymenetelmiä;

k)      vähimmäislaatujen sekä pakkaamista ja esillepanoa koskevien vähimmäisvaatimusten määrittely;

l)       varmennettujen siementen käyttö ja tuotteiden laadun valvonta.

Kyseiset säännöt eivät saa aiheuttaa vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion tai unionin muille toimijoille, niillä ei saa olla mitään 145 artiklan 2 kohdassa lueteltuja vaikutuksia eivätkä ne saa olla muutoin ristiriidassa voimassa olevien unionin tai kansallisten sääntöjen kanssa.

111 artikla Muiden kuin jäsenten maksuosuudet

Jos hyväksytyn tuottajaorganisaation, hyväksytyn tuottajaorganisaatioiden liiton tai hyväksytyn toimialakohtaisen organisaation sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan 110 artiklan mukaisesti, ja jos kyseisten sääntöjen kattamasta toiminnasta aiheutuu yleistä taloudellista hyötyä henkilöille, joiden toiminta liittyy kyseisiin tuotteisiin, hyväksynnän antanut jäsenvaltio voi päättää, että organisaatioon kuulumattomien yksittäisten toimijoiden tai ryhmien, jotka hyötyvät tästä toiminnasta, on maksettava organisaatiolle sen jäsenten maksamia maksuja vastaava summa kokonaan tai osittain, siinä määrin kuin maksujen on tarkoitus kattaa kyseisestä toiminnasta suoraan aiheutuvat kulut.

3 jakso Tarjonnan mukauttaminen

112 artikla Toimenpiteet, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin

Ottaen huomioon tarve rohkaista 106–108 artiklassa tarkoitettuja organisaatioita toteuttamaan toimia, joilla helpotetaan tarjonnan mukauttamista markkinoiden vaatimuksiin, lukuun ottamatta markkinoilta poistamiseen liittyviä toimia, siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat elävien kasvien, naudan- ja vasikanlihan, sianlihan, lampaan- ja vuohenlihan sekä munien ja siipikarjanlihan aloilla toteutettavia toimenpiteitä

a)           laadun parantamiseksi;

b)           tuotannon, jalostuksen ja kaupan pitämisen paremman järjestelyn edistämiseksi;

c)           markkinahintojen kehityksen seurannan helpottamiseksi;

d)           lyhyen ja pitkän aikavälin ennusteiden laatimisen mahdollistamiseksi käytettävien tuotantokeinojen tuntemuksen perusteella.

113 artikla Kaupan pitämistä koskevat säännöt viinin yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi

Viinin ja myös rypäleiden, rypäleen puristemehujen ja viinien, joista ne saadaan, yhteismarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi tuottajajäsenvaltiot voivat erityisesti 108 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden tekemillä päätöksillä vahvistaa kaupan pitämistä koskevia sääntöjä tarjonnan sääntelemiseksi.

Näiden sääntöjen tulee olla tavoitteeseen nähden oikeasuhtaisia eivätkä ne saa

a)           liittyä mihinkään liiketoimeen asianomaisen tuotteen ensimmäisen markkinoille saattamisen jälkeen;

b)           sallia hintojen edes ohjeellista vahvistamista tai suosittamista;

c)           jäädyttää liian suurta osuutta vuosikerrasta, joka muutoin olisi saatavilla;

d)           antaa mahdollisuutta kieltäytyä antamasta kansallisia ja unionin todistuksia, joita tarvitaan viinien liikkeeseen luovuttamiseen ja kaupan pitämiseen, jos kaupan pitämisessä noudatetaan edellä mainittuja sääntöjä.

4 jakso Menettelysäännöt

114 artikla Siirretty säädösvalta

Ottaen huomioon tarve varmistaa, että tuottajaorganisaatioiden, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan toimijaorganisaatioiden ja toimialakohtaisten organisaatioiden tavoitteet ja velvollisuudet ovat selkeästi määritellyt tällaisten organisaatioiden toimien tehokkuuden parantamiseksi, siirretään komissiolle 160 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tuottajaorganisaatioita, tuottajaorganisaatioiden liittoja, toimialakohtaisia organisaatioita ja toimijaorganisaatioita seuraavien seikkojen osalta:

a)           erityistavoitteet, joihin tällaiset organisaatiot ja liitot voivat pyrkiä, joihin niiden on pyrittävä tai joihin niiden ei tule pyrkiä, mukaan lukien poikkeukset 106–109 artiklassa vahvistetuista tavoitteista;

b)           tällaisten organisaatioiden ja liittojen perussäännöt, hyväksyminen, rakenne, oikeushenkilöllisyys, jäsenyys, koko, vastuuvelvollisuus ja toimet, 106 artiklan d alakohdassa tarkoitettu vaatimus sellaisen tuottajaorganisaation hyväksymiseksi, jolla ei ole määräävää markkina-asemaa tietyillä markkinoilla, ellei perussopimuksen 39 artiklassa tarkoitettuihin tavoitteisiin pyrkiminen sitä edellytä, sekä hyväksynnän seuraukset, hyväksynnän peruuttaminen ja sulautumiset;

c)           kansainväliset organisaatiot ja liitot, mukaan lukien tämän artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut säännöt;

d)           organisaatioiden tai liittojen suorittama toimien ulkoistaminen ja teknisten apuvälineiden käyttöön antaminen;

e)           organisaatioiden ja liittojen kaupan pidettävän tuotannon vähimmäismäärä tai -arvo;

f)            organisaatioiden 110 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen sääntöjen soveltamisalan laajentaminen muihin kuin jäseniin ja muiden kuin jäsenten 111 artiklassa tarkoitettu velvollisuus maksaa jäsenmaksut, mukaan lukien luettelo tiukemmista tuotantosäännöistä, joiden soveltamisalaa voidaan laajentaa 110 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti, edustavuutta koskevat lisävaatimukset, asianomaiset talousalueet, mukaan lukien komission suorittama tutkiminen niiden määritelmän osalta, vähimmäisajanjaksot, joiden ajan sääntöjen olisi oltava voimassa ennen niiden soveltamisalan laajentamista, henkilöt tai organisaatiot, joihin sääntöjä tai maksuja voidaan soveltaa, ja olosuhteet, joissa komissio voi vaatia, että sääntöjen soveltamisalan laajentaminen tai pakolliset maksut evätään tai peruutetaan.

115 artikla

Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat tätä lukua ja erityisesti 110 ja 112 artiklassa tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon osalta tarvittavia menettelyjä ja teknisiä vaatimuksia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

116 artikla

Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä hyväksyä yksittäisiä päätöksiä, jotka koskevat

a)           sellaisten organisaatioiden hyväksyntää, jotka harjoittavat toimintaa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, 114 artiklan c alakohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen;

b)           toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksynnän epäämistä tai kumoamista, sääntöjen soveltamisen laajentamisen tai pakollisten maksujen kumoamista taikka jäsenvaltioiden tiedoksi antamien talousalueiden hyväksymistä tai niiden muuttamista koskevia päätöksiä, 114 artiklan f alakohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

III OSA KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

I LUKU Tuonti- ja vientitodistukset

117 artikla Yleiset säännöt

1.           Rajoittamatta tapauksia, joissa tämän asetuksen mukaisesti vaaditaan tuonti- tai vientitodistukset, yhden tai useamman maataloustuotteen unioniin tuontia varten vapaaseen liikkeeseen luovuttamiseksi tai unionista vientiä varten voidaan edellyttää todistuksen esittämistä ottaen huomioon todistusten tarve asianomaisten markkinoiden hallinnoinnin ja erityisesti asianomaisten tuotteiden kaupan seurannan kannalta.

2.           Jäsenvaltioiden on myönnettävä todistukset kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta unionissa, jollei perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetussa säädöksessä toisin säädetä ja rajoittamatta tämän luvun soveltamiseksi annettuja toimenpiteitä.

3.           Todistukset ovat voimassa koko unionin alueella.

118 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Ottaen huomioon kaupan ja markkinoiden kehitys, asianomaisten markkinoiden tarpeet ja asianomaisten tuotteiden kaupan seuranta siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)      luettelon laatimiseksi maataloustuotteista, joista on esitettävä tuonti- tai vientitodistus;

b)      sellaisten tapausten ja tilanteiden määrittelemiseksi, joissa tuonti- tai vientitodistusta ei edellytetä, ottaen huomioon erityisesti asianomaisten tuotteiden tullioikeudellinen asema, noudatettava kauppajärjestelmä, toimien tarkoitus, hakijan oikeudellinen asema ja asianomaiset määrät.

2.           Koska todistusjärjestelmän pääelementit on tarpeen määritellä, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)      todistuksesta johtuvien oikeuksien ja velvollisuuksien, todistuksen oikeudellisten vaikutusten, tuonti- tai vientivelvollisuuden noudattamiseen liittyvän sallitun poikkeaman sekä alkuperän ja lähtöisyyden ilmoittamisen määrittelemiseksi silloin kun se on pakollista;

b)      sen säätämiseksi, että tuontitodistuksen myöntämisen tai vapaaseen liikkeeseen luovutuksen edellytyksenä muun muassa on tuotteiden alkuperän, aitouden ja laatuominaisuudet varmentavan, kolmannen maan tai elimen antaman asiakirjan esittäminen;

c)      todistuksen siirtämiseen sovellettavien sääntöjen tai siirtoa koskevien rajoitusten vahvistamiseksi;

d)      sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka tarvitaan todistusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja sellaisia tilanteita varten, joissa tarvitaan jäsenvaltioiden välistä hallinnollista apua petosten tai sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi tai selvittämiseksi;

e)      sellaisten tapausten ja tilanteiden määrittelemiseksi, joissa vaaditaan tai ei vaadita vakuutta, jolla taataan tuotteiden tuominen tai vieminen todistuksen voimassaoloaikana.

119 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän jakson osalta tarvittavat toimenpiteet, mukaan luettuina säännöt, jotka koskevat

a)           hakemusten jättämistä sekä todistusten antamista ja käyttöä;

b)           todistuksen voimassaoloaikaa ja asetettavan vakuuden määrää;

c)           todisteita siitä, että todistuksen käyttöedellytyksiä on noudatettu;

d)           korvaavien todistusten ja kaksoiskappaleiden antamista;

e)           todistusten käsittelyä jäsenvaltioissa ja järjestelmän hallinnon kannalta tarvittavien tietojen vaihtoa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

120 artikla Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä

a) rajoittaa määriä, joille voidaan myöntää todistus;

b) evätä haetut määrät; ja

c) keskeyttää hakemusten jättämisen markkinoiden hallinnoimiseksi silloin kun haetaan suuria määriä.

II luku Tuontitullit

121 artikla Kansainvälisten sopimusten täytäntöönpano

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteet perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehtyjen kansainvälisten sopimusten tai minkä tahansa muun, perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan tai yhteisen tullitariffin mukaisesti annetun säädöksen täytäntöönpanemiseksi maataloustuotteiden tuontitullien laskemisen osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

122 artikla Eräiden hedelmä- ja vihannesalan, hedelmä- ja vihannesjalostealan sekä viinialan tuotteiden tulohintajärjestelmä

1.           Yhteisen tullitariffin tullien soveltamiseksi hedelmä- ja vihannesalan tuotteisiin, hedelmä- ja vihannesjalostealan tuotteisiin sekä viinirypälemehuun ja rypäleen puristemehuun lähetyksen tulohinta on sen tullausarvo, joka lasketaan yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/92[42] säännösten ja tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun asetuksen (ETY) N:o 2454/93[43] (koodeksin soveltamissäännökset) säännösten mukaisesti.

2.           Koodeksin soveltamissäännösten 248 artiklan soveltamiseksi tarkastuksiin, jotka tulliviranomaisten on tehtävä sen määrittämiseksi, olisiko asetettava vakuus, on kuuluttava tullausarvon vertaaminen asianomaisten tuotteiden tullikoodeksin 30 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yksikköarvoon.

3.           Koska järjestelmän tehokkuus on varmistettava, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti sen säätämiseksi, että tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin tulliviranomaisten tekemiin tarkastuksiin on kuuluttava tullausarvoon yksikköarvon vertaamisen lisäksi tai sen vaihtoehtona tullausarvon vertaaminen johonkin toiseen arvoon.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toisen arvon laskemista koskevat säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

123 artikla Lisätuontitullit

1.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä määrittää vilja-, riisi-, sokeri-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna-, siipikarjanliha- ja banaanialojen sekä viinirypälemehun ja rypäleen puristemehun alojen tuotteet, joiden tuonnissa on sovellettava yhteisessä tullitariffissa vahvistetun tullin lisäksi lisätuontitullia kyseisestä tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi unionin markkinoilla, jos

a)      tuontihinta alittaa tason, jonka unioni on ilmoittanut WTO:lle (käynnistyshinta); tai

b)      tuonnin määrä ylittää minä tahansa vuonna tietyn tason (käynnistysmäärä).

Käynnistysmäärä perustuu markkinoille pääsyn mahdollisuuksien tasoon, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Lisätuontitulleja ei määrätä, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos vaikutukset olisivat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

3.           Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi tuontihinnat määritellään tarkasteltavana olevan lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen osalta maailmanmarkkinoilla tai unionin tuontimarkkinoilla todettujen edustavien hintojen perusteella.

4.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

124 artikla Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa

a)           sovellettavan tuontitullin tason perussopimuksen 218 artiklan, yhteisen tullitariffin tai tämän asetuksen 121 artiklan mukaisesti tehdyssä kansainvälisessä sopimuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

b)           edustavat hinnat ja käynnistysmäärät lisätuontitullien soveltamiseksi 123 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vahvistettujen sääntöjen puitteissa.

III luku Tariffikiintiöiden hallinnointi ja erityistuontikohtelu kolmansissa maissa

125 artikla Tariffikiintiöt

1.           Kun kyseessä ovat tariffikiintiöt unionissa (tai sen osassa) vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi tarkoitettujen maataloustuotteiden tuontia varten tai sellaiset unionin osittain tai kokonaan hallinnoimat tariffikiintiöt unionin maataloustuotteiden kolmansiin maihin tuontia varten, jotka johtuvat perussopimuksen 218 artiklan tai perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun muun säädöksen mukaisesti tehdyistä sopimuksista, komissio avaa ne ja/tai hallinnoi niitä 126–128 artiklan mukaisesti delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä.

2.           Tariffikiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä, niiden yhdistelmää tai jotain muuta asianmukaista menetelmää välttäen kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa syrjintää:

a)      hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (ensin tullutta palvellaan ensin -periaate);

b)      menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä (samanaikaisen tarkastelun menetelmä);

c)      perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä (perinteiset/uudet toimijat -menetelmä).

3.           Valitussa hallinnointimenetelmässä on

a)      otettava riittävästi huomioon unionin markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino, kun kyseessä ovat tuontitariffikiintiöt;

b)      mahdollistettava asianomaisessa kiintiössä käytettävissä olevien mahdollisuuksien täysimääräinen käyttö, kun kyseessä ovat vientitariffikiintiöt.

126 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Ottaen huomioon tarve varmistaa tasapuoliset mahdollisuudet käytettävissä olevien määrien osalta ja toimijoiden tasavertainen kohtelu tuontitariffikiintiön osalta, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti

a)      sellaisten edellytysten ja kelpoisuusvaatimusten määrittelemiseksi, jotka toimijan on täytettävä voidakseen jättää hakemuksen tuontitariffikiintiössä; asianomaisissa säännöksissä voidaan edellyttää vähimmäiskokemusta kolmansien maiden ja niihin rinnastettavien alueiden kanssa käytävässä kaupassa tai jalostustoiminnassa, ilmaistuna vähimmäismääränä ja -aikana tietyllä markkinasektorilla; kyseisiin säännöksiin voi sisältyä erityissääntöjä, jotka soveltuvat tietyn alan tarpeisiin ja käytäntöihin jalostusteollisuuden käyttötapojen ja tarpeiden osalta;

b)      sellaisten säännösten antamiseksi, jotka liittyvät oikeuksien siirtoon toimijoiden välillä ja tapauksen mukaan siirtorajoituksiin tuontitariffikiintiön hallinnoinnin osalta;

c)      sen säätämiseksi, että tuontitariffikiintiöön osallistumisen edellytyksenä on vakuuden asettaminen;

d)      kaikkien tarvittavien säännösten antamiseksi 125 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa kansainvälisessä sopimuksessa tai muussa säädöksessä vahvistettuun tariffikiintiöön sovellettavien erityispiirteiden, vaatimusten tai rajoitusten osalta.

2.           Ottaen huomioon tarve varmistaa, että vientituotteet voivat tietyin edellytyksin saada erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan unionin perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tekemien sopimusten mukaisesti, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 160 artiklan mukaisesti siitä, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on annettava pyynnöstä ja asianmukaisten tarkastusten jälkeen tuotteille, jotka voivat vietäessä saada tietyin edellytyksin erityiskohtelun tuonnissa kolmanteen maahan, asiakirja, jolla todistetaan edellytysten täyttyminen.

127 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

1.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa

a)      vuosittaiset tariffikiintiöt, jotka jaetaan tarvittaessa sopivalla tavalla vuoden ajalle, ja päättää käytettävästä hallinnointimenetelmästä;

b)      tuonti- ja vientijärjestelmää koskevassa sopimuksessa tai säädöksessä vahvistettujen erityissäännösten soveltamista koskevat säännöt, jotka liittyvät erityisesti

i)        takeisiin tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

ii)       edellä i alakohdassa tarkoitettujen takeiden tarkistamisen mahdollistavan asiakirjan hyväksymiseen;

iii)      viejämaan antaman asiakirjan esittämiseen;

iv)      tuotteiden käyttötarkoitukseen ja käyttöön;

c)      todistusten tai lupien voimassaoloajan;

d)      vakuuksien määrät;

e)      todistusten käytön ja tarvittaessa erityissäännöt, jotka koskevat erityisesti tuontihakemusten jättämisedellytyksiä ja lupien myöntämistä tariffikiintiöiden yhteydessä;

f)       edellä olevan 126 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan liittyvät tarvittavat toimenpiteet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

128 artikla Muu täytäntöönpanovalta

1.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä säännökset, jotka koskevat menettelyn hallinnoimista sen varmistamiseksi, että tariffikiintiössä käytettävissä olevia määriä ei ylitetä, erityisesti vahvistamalla kuhunkin hakemukseen sovellettavat jakokertoimet silloin kun käytettävissä olevat määrät on saavutettu, hylkäämällä vireillä olevat hakemukset ja tarvittaessa keskeyttämällä hakemusten jättämisen.

2.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa käyttämättömien määrien uudelleenjakamista koskevat säännökset.

IV luku Eräiden tuotteiden tuontia koskevat erityissäännökset

129 artikla Hampun tuonti

1.           Seuraavia tuotteita voidaan tuoda unioniin, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)      CN-koodin 5302 10 00 raaka hamppu, joka täyttää yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä … päivänä …kuuta … annetun asetuksen (EU) N:o […] 25 artiklan 3 kohdassa ja 28 artiklan h alakohdassa säädetyt edellytykset;

b)      CN-koodin ex 1207 99 15 kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joiden mukana on todisteet siitä, että asianomaisen lajikkeen tetrahydrokannabinolipitoisuus ei ylitä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä … päivänä …kuuta … annetun asetuksen (EU) N:o […] 25 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan h alakohdan mukaisesti vahvistettua pitoisuutta;

c)      CN-koodin 1207 99 91 muut kuin kylvettäviksi tarkoitetut hampunsiemenet, joita tuovat vain jäsenvaltion hyväksymät tuojat, jotta varmistetaan, että tällaisia siemeniä ei käytetä kylvämiseen.

2.           Tämän artiklan soveltaminen ei rajoita niiden tiukempien sääntöjen soveltamista, joita jäsenvaltiot ovat antaneet perussopimuksesta ja WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi.

130 artikla Tuontituotteita koskevat poikkeukset ja erityisvakuus viinialalla

Poikkeuksia liitteessä VII olevan II osan B jakson 5 kohdasta tai C jaksosta voidaan vahvistaa perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti unionin kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen.

Kun kyseessä on poikkeus liitteessä VII olevan II osan B jakson 5 kohdasta, tuojien on asetettava nimetyille tulliviranomaisille kyseisten tuotteiden osalta vakuus vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä. Vakuus vapautetaan, kun tuoja esittää sen jäsenvaltion, jossa vapaaseen liikkeeseen luovuttaminen on tapahtunut, tulliviranomaisille tyydyttävät todisteet siitä, että

a)           tuotteisiin ei ole sovellettu poikkeuksia; tai

b)           silloin kun poikkeuksia on sovellettu, tuotteita ei ole viiniytetty tai jos ne on viiniytetty, niihin on tehty asianmukaiset merkinnät.

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa säännöt tämän artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, mukaan luettuina vakuuden määrät ja asianmukaiset merkinnät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

V luku Suojatoimenpiteet ja sisäinen jalostus

131 artikla Suojatoimenpiteet

1.           Jollei tämän artiklan 3 kohdasta muuta johdu, komissio toteuttaa unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan suojatoimenpiteitä tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 26 päivänä helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009[44] ja tiettyjen kolmansien maiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä 7 päivänä heinäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 625/2009[45] mukaisesti.

2.           Jollei muiden Euroopan parlamentin ja neuvoston säädösten tai neuvoston muiden säädösten nojalla toisin säädetä, komissio vahvistaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti suojatoimenpiteitä sellaista unioniin suuntautuvaa tuontia vastaan, josta määrätään perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa.

3.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

              Kun komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

              Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

4.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä peruuttaa tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistetut unionin suojatoimenpiteet tai muuttaa niitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

              Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

132 artikla Jalostusmenettelyn ja sisäisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1.           Jos unionin markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä keskeyttää jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan jalostusmenettelyn tai sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, sokeri-, oliiviöljy- ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha-, muna- ja siipikarja-alojen sekä maatalousperäisen etyylialkoholialan tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

              Kun komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

              Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

2.           Siinä määrin kuin se on tarpeen maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen kieltää sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta.

VI luku Vientituet

133 artikla Soveltamisala

1.           Jotta vienti olisi maailmanmarkkinanoteerausten ja -hintojen perusteella mahdollista sekä perussopimuksen 218 artiklan nojalla tehdyistä sopimuksista johtuvissa rajoissa, mainittujen noteerausten tai hintojen ja unionin hintojen välinen erotus voidaan kattaa vientituella

a)      sellaisenaan vietävien, seuraavien alojen tuotteiden osalta:

i)        vilja;

ii)       riisi;

iii)      sokeri liitteessä I olevan III osan b–d ja g kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta;

iv)      naudan- ja vasikanliha;

v)       maito ja maitotuotteet;

vi)      sianliha;

vii)     munat;

viii)    siipikarjanliha;

b)      tämän kohdan a alakohdan i–ii, v ja vii alakohdassa luetellut tuotteet, jotka viedään jalostettuina tavaroina tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1216/2009[46] mukaisesti, ja jotka ovat liitteessä I olevan X osan b alakohdassa lueteltujen sokeria sisältävien tuotteiden muodossa.

2.           Vientituki tuotteille, jotka viedään jalostettuina tavaroina, ei saa olla suurempi kuin samojen, sellaisenaan vietävien tuotteiden vientituki.

3.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

134 artikla Vientituen jakaminen

Määrät, jotka voidaan viedä vientituella, myönnetään noudattamalla menetelmää, joka

a)           sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon unionin viennin tehokkuus, rakenne ja vaikutus markkinatasapainoon, aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää kyseessä olevien toimijoiden ja etenkin suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b)           on toimijoille hallinnollisesti kevein, kun hallinnolliset vaatimukset otetaan huomioon.

135 artikla Vientituen vahvistaminen

1.           Samoihin tuotteisiin sovelletaan samoja vientitukia koko unionissa. Vientituki voi vaihdella määräpaikan mukaan, erityisesti jos maailmanmarkkinatilanne, tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset tai perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat velvoitteet niin edellyttävät.

2.           Neuvosto hyväksyy vientitukien vahvistamista koskevat toimenpiteet perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

136 artikla Vientituen myöntäminen

1.           Edellä olevan 133 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetelluille sellaisenaan vietäville tuotteille voidaan myöntää tukea vain hakemuksesta ja esittämällä asianmukainen vientitodistus.

2.           Edellä olevassa 133 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan vientitodistuksen hakemispäivänä sovellettavaa vientitukea tai asianomaiseen tarjousmenettelyyn perustuvaa vientitukea ja eriytetyn tuen osalta vientitukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan

a)      todistuksessa mainittuun määräpaikkaan; tai

b)      todelliseen määräpaikkaan, jos se ei ole sama kuin todistuksessa mainittu määräpaikka; tällöin sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientitodistuksessa mainittuun määräpaikkaan sovellettava määrä.

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa asianmukaiset toimenpiteet tässä kohdassa säädetyn jouston väärinkäytön estämiseksi. Kyseiset toimenpiteet voivat liittyä erityisesti hakemusten jättämismenettelyyn.

3.           Ottaen huomioon tarve varmistaa viejien tasavertainen pääsy perussopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden ja niistä jalostettujen tuotteiden vientitukiin siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiseksi tämän asetuksen 133 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän kohdan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.           Vientituki maksetaan, kun esitetään selvitys siitä, että

a)      tuotteet ovat poistuneet unionin tullialueelta tullikoodeksin 161 artiklassa tarkoitetun vientimenettelyn mukaisesti;

b)      tuotteet on eriytetyn vientituen tapauksessa tuotu todistuksessa ilmoitettuun määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, jolle on vahvistettu vientituki, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan b alakohdan soveltamista.

137 artikla Elävistä eläimistä naudanliha-alalla maksettavat vientituet

1.           Naudanliha-alan tuotteiden osalta eläviä eläimiä koskevien vientitukien myöntäminen ja maksaminen edellyttää eläinten hyvinvointia ja erityisesti eläinten suojelua kuljetuksen aikana koskevassa unionin lainsäädännössä säädettyjen vaatimusten noudattamista.

2.           Jotta viejiä kannustettaisiin noudattamaan eläinten hyvinvointia koskevia edellytyksiä ja jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat tarkistaa vientitukiin liittyvien varojen moitteettoman käytön silloin kun niiden edellytyksenä on eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattaminen, siirretään komissiolle valta antaa 160 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka liittyvät eläinten hyvinvointia koskevien vaatimusten noudattamiseen unionin tullialueen ulkopuolella, riippumattomien kolmansien osapuolten käyttö mukaan luettuna.

3.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

138 artikla Vientirajoitukset

Perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien määrällisten sitoumusten noudattaminen varmistetaan kyseessä oleviin tuotteisiin sovellettavien viiteajanjaksojen osalta myönnettyjen vientitodistusten perusteella.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka ovat tarpeen määrällisten sitoutumisten noudattamiseksi, mukaan luettuina vientitodistusten myöntämisen keskeyttäminen tai rajoittaminen silloin kun tällaiset sitoumukset ylitetään tai ne voidaan ylittää. WTO:n maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viitejakson päättyminen ei vaikuta vientitodistusten voimassaoloon.

139 artikla Siirretty säädösvalta

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti tämän artiklan 2–6 kohdassa lueteltujen toimenpiteiden säätämiseksi.

2.           Koska on tarpeen varmistaa, että toimijat noudattavat velvollisuuksiaan tarjouskilpailuun osallistuessaan, komissio vahvistaa delegoiduilla säädöksillä ensisijaisen vaatimuksen todistuksiin liittyvien vakuuksien vapauttamiseksi tarjouskilpailutettujen vientitukien yhteydessä.

3.           Toimijoiden ja viranomaisten hallinnollisen taakan keventämiseksi komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa kynnysarvot, joiden alittuessa vientitodistuksen myöntämistä tai esittämistä ei edellytetä, määrittää määräpaikat tai toimet, joiden osalta vientitodistuksen esittämisvelvollisuudesta vapauttaminen on perusteltua, ja sallia perustelluissa tapauksissa vientitodistusten myöntämisen jälkikäteen.

4.           Sellaisten käytännön tilanteiden varalta, joissa vientitukiin on täysi tai osittainen tukikelpoisuus, ja jotta toimijat voivat paremmin toimia vientitukihakemuksen jättöpäivän ja vientituen lopullisen maksamisen välisenä aikana, komissio voi delegoiduilla säädöksillä vahvistaa toimenpiteet, jotka koskevat

a)      jotakin muuta vientituelle määriteltyä päivämäärää;

b)      seuraamuksia, jotka liittyvät vientituen maksamiseen silloin kun todistuksessa mainittu tuotekoodi tai määräpaikka ei vastaa todellista tuotetta tai määräpaikkaa;

c)      vientitukien ennakkomaksuja, mukaan luettuina vakuuden asettamista ja vapauttamista koskevat edellytykset;

d)      tarkastuksia ja todisteita silloin kun on epäilyksiä tuotteiden todellisen määräpaikan suhteen ja mahdollisuudesta jälleentuontiin unionin tullialueelle;

e)      määräpaikkoja, joita pidetään unionista vientinä, ja unionin tullialueeseen kuuluvien vientitukikelpoisten määräpaikkojen sisällyttämistä.

5.           Koska on tarpeen varmistaa, että vientitukia saavat tuotteet viedään unionin tullialueelta, estää niiden mahdollinen kyseiselle alueelle paluu ja keventää toimijoiden hallinnollista taakkaa, vientituettujen tuotteiden määrämaahan saapumista koskevien todisteiden laatimisen ja toimittamisen osalta eriytetyn vientituen tapauksessa komissio voi delegoiduilla säädöksillä hyväksyä toimenpiteet, jotka koskevat

a)      määräaikaa, jossa tuotteiden on poistuttava unionin tullialueelta, mukaan luettuna väliaikaisen uuden maahantulon aika;

b)      käsittelyjä, jotka vientituetuille tuotteille saa tehdä kyseisenä ajanjaksona;

c)      todistetta määräpaikkaan saapumisesta eriytetyn vientituen tapauksessa;

d)      vientikynnyksiä ja edellytyksiä, joilla viejät voidaan vapauttaa tällaisen todisteen esittämisestä;

e)      edellytyksiä, joilla riippumattomat kolmannet osapuolet hyväksyvät todisteen määräpaikkaan saapumisesta eriytetyn vientituen tapauksessa.

6.           Komissio voi eri alojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi säätää delegoiduilla säädöksillä toimijoihin ja vientitukikelpoisiin tuotteisiin sovellettavista erityisvaatimuksista ja -edellytyksistä, tuotteiden määritelmistä ja ominaisuuksista sekä kertoimien vahvistamisesta vientitukien laskemiseksi.

140 artikla Täytäntöönpanovallan käyttäminen tarkastelumenettelyä noudattaen

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän jakson soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti

a)           sellaisten vietävissä olevien määrien uudelleenjakamista, joita ei ole myönnetty eikä käytetty;

b)           edellä olevan 133 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tuotteita.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

141 artikla Muu täytäntöönpanovalta

Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa kertoimia vientituen mukauttamiseksi 139 artiklan 6 kohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä noudattaen.

VII luku Ulkoinen jalostus

142 artikla Ulkoisen jalostusmenettelyn keskeyttäminen

1.           Jos unionin markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä ulkoisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä keskeyttää jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan ulkoisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan vilja-, riisi-, hedelmä- ja vihannes-, hedelmä- ja vihannesjaloste-, viini-, naudan- ja vasikanliha-, sianliha-, lampaan- ja vuohenliha- sekä siipikarja-alojen tuotteiden osalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Kun komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komissio hyväksyy 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

Vahvistetut toimenpiteet annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille, ja ne tulevat voimaan välittömästi.

2.           Siinä määrin kuin se on tarpeen yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat perussopimuksen 43 artiklan 2 kohdassa vahvistettua menettelyä noudattaen kieltää ulkoisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan 1 kohdassa lueteltujen tuotteiden osalta.

IV OSA KILPAILUSÄÄNNÖT

I LUKU Yrityksiin sovellettavat säännöt

143 artikla Perussopimuksen 101–106 artiklan soveltaminen

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perussopimuksen 101–106 artiklaa sekä niiden täytäntöönpanoa koskevia säännöksiä sovelletaan kaikkiin perustamissopimuksen 101 artiklan 1 kohdassa ja 102 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa tai kauppaa, jollei tämän asetuksen 144–146 artiklasta muuta johdu.

144 artikla Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteita koskevat poikkeukset maataloustuottajien ja maataloustuottajayhdistysten osalta

1.           Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen 143 artiklassa tarkoitettuihin sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka ovat tarpeen perussopimuksen 39 artiklassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei varsinkaan sovelleta sellaisiin maataloustuottajien, maataloustuottajayhdistysten, maataloustuottajayhdistysten liittojen tai tämän asetuksen 106 artiklan nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden tai tämän asetuksen 107 artiklan nojalla hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden liittojen sopimuksiin, päätöksiin ja menettelytapoihin, jotka koskevat maataloustuotteiden tuotantoa, myyntiä tai yhteisten varastointi-, käsittely- tai jalostuslaitosten käyttöä, ja joihin ei sisälly velvoitetta soveltaa samoja hintoja, jollei kilpailu tällöin esty tai perussopimuksen 39 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarannu.

2.           Jollei unionin tuomioistuimen toimivallasta tutkia komission päätöksiä muuta johdu, ainoastaan komissiolla on toimivalta, sen jälkeen kun se on kuullut jäsenvaltioita ja niitä yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä, joita asia koskee, sekä muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joiden kuulemista se pitää tarpeellisena, ratkaista täytäntöönpanosäädöksillä tehtävällä päätöksellä, joka on julkaistava, mitkä sopimukset, päätökset ja menettelyt täyttävät 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Komissio tekee kyseisen ratkaisun joko omasta aloitteestaan taikka jonkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai sellaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän pyynnöstä, jota asia koskee.

3.           Julkaistaessa 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu päätös on mainittava asianosaisten nimet ja päätöksen pääasiallinen sisältö. Siinä on otettava huomioon yritysten perustellut edut niiden liikesalaisuuksien suojan suhteen.

145 artikla Hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat

1.           Perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta sellaisten tämän asetuksen 108 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimialakohtaisten organisaatioiden sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, joiden tarkoituksena on toteuttaa tämän asetuksen 108 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lueteltuja toimia ja oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien sekä tupakka-alan osalta tämän asetuksen 108 artiklan 2 kohdassa lueteltuja toimia.

2.           Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan ainoastaan, jos

a)      sopimuksista, päätöksistä ja yhdenmukaistetuista menettelytavoista on ilmoitettu komissiolle;

b)      komissio ei ole kahden kuukauden kuluessa tarvittavien tietojen saamisesta todennut täytäntöönpanosäädöksillä sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen olevan ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa.

3.           Sopimuksia, päätöksiä ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja ei voida panna täytäntöön ennen 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä.

4.           Sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen katsotaan olevan ristiriidassa unionin sääntöjen kanssa, jos

a)      ne voivat aiheuttaa minkäänlaista markkinoiden lokeroitumista unionin sisällä;

b)      ne voivat haitata yhteisen markkinajärjestelyn toimintaa;

c)      ne voivat aiheuttaa kilpailun vääristymiä, jotka eivät ole välttämättömiä niiden yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, joihin toimialakohtaisen organisaation toimella pyritään;

d)      ne sisältävät hintojen tai kiintiöiden vahvistamisen;

e)      ne voivat olla syrjiviä tai poistaa kilpailua merkittävältä osalta asianomaisia tuotteita.

5.           Jos komissio toteaa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan jälkeen, että 1 kohdan soveltamista koskevat edellytykset eivät täyty, se tekee täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen siitä, että kyseiseen sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan sovelletaan perussopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa.

Komission päätöstä voidaan soveltaa aikaisintaan sinä päivänä, jona se annetaan tiedoksi asianomaiselle toimialakohtaiselle järjestölle, paitsi jos tämä on antanut vääriä tietoja tai väärinkäyttänyt 1 kohdassa säädettyä poikkeusta.

6.           Kun kyseessä ovat monivuotiset sopimukset, ensimmäisenä vuonna annettu ilmoitus koskee myös seuraavia sopimuksen kattamia vuosia. Tällöin komissio voi kuitenkin milloin tahansa joko omasta aloitteestaan tai toisen jäsenvaltion pyynnöstä antaa lausunnon yhteensopimattomuudesta.

II LUKU Valtiontukisäännöt

146 artikla Perussopimuksen 107–109 artiklan soveltaminen

1.           Jollei 2 kohdasta muuta johdu, maataloustuotteiden tuotantoon ja kauppaan sovelletaan perussopimuksen 107–109 artiklaa.

2.           Perussopimuksen 107–109 artiklaa ei sovelleta maksuihin, jotka jäsenvaltiot suorittavat

a)      tässä asetuksessa säädettyjen, unionin osittain tai kokonaan rahoittamien toimenpiteiden nojalla ja mukaisesti;

b)      tämän asetuksen 147–153 artiklan säännösten nojalla ja mukaisesti.

147 artikla Viinin tukiohjelmiin liittyvät kansalliset tuet

Poiketen siitä, mitä 41 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat myöntää kansallista tukea 43, 47 ja 48 artiklassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin valtiontukea koskevien unionin sääntöjen mukaisesti.

Valtiontukea koskevissa unionin säännöissä vahvistettua tuen enimmäismäärää sovelletaan julkisen rahoituksen kokonaismäärään, johon sisältyy sekä unionin että kansallinen rahoitus.

148 artikla Poroalan kansalliset tuet Suomessa ja Ruotsissa

Suomi ja Ruotsi voivat komission täytäntöönpanosäädöksillä antamalla suostumuksella myöntää kansallista tukea porojen ja porotuotteiden (CN-koodit ex 0208 ja ex 0210) tuotantoon ja kaupan pitämiseen sikäli kuin niistä ei aiheudu perinteisten tuotantotasojen lisäystä.

149 artikla Sokerialan kansalliset tuet Suomessa

Suomi voi myöntää sokerijuurikkaan viljelijöille kansallista tukea enintään 350 euroa hehtaaria kohden markkinointivuodessa.

150 artikla Mehiläishoitoalan kansalliset tuet

Jäsenvaltiot voivat maksaa kansallista tukea, jota myönnetään rakenteellisten tai luonnonolojen vuoksi epäedullisessa asemassa olevien mehiläistarhojen suojelemiseksi tai talouskehitysohjelmien osana, tuotantoon tai kauppaan myönnettäviä tukia lukuun ottamatta.

151 artikla Kansallinen tislaustuki kriisitapauksessa

1.           Jäsenvaltiot voivat perustelluissa kriisitapauksissa myöntää viinintuottajille kansallista tukea vapaaehtoista tai pakollista viinin tislausta varten.

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuen on oltava oikeasuhteista ja mahdollistettava kriisin ratkaisu.

3.           Jäsenvaltiossa tällaiseen tukeen käytettävissä olevien tukien kokonaismäärä ei saa minään vuonna ylittää 15:tä prosenttia liitteessä IV kullekin jäsenvaltiolle vahvistetuista asianomaisena vuotena käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista.

4.           Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää 1 kohdassa tarkoitettua kansallista tukea, on toimitettava asianmukaisesti perusteltu ilmoitus komissiolle. Komissio päättää täytäntöönpanosäädöksillä, hyväksytäänkö toimenpide ja saako tukea myöntää.

5.           Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta tislauksesta saatu alkoholi on kilpailun vääristymisen estämiseksi käytettävä yksinomaan teollisuudessa tai energiatarkoituksiin.

6.           Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

152 artikla Lapsille jaettavien tuotteiden kansalliset tuet

Jäsenvaltio voi 21 ja 24 artiklassa säädetyn unionin tuen lisäksi myöntää kansallista tukea, joka liittyy 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden toimittamiseen koulujen oppilaille tai kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin asiaan liittyviin kustannuksiin.

Jäsenvaltiot voivat rahoittaa tukensa asianomaisella alalla kerättävillä maksuilla tai yksityissektorilta saatavilla rahoitusosuuksilla.

Jäsenvaltio voi 21 artiklassa säädetyn unionin tuen lisäksi myöntää kansallista tukea sellaisten liitännäistoimenpiteiden rahoittamiseksi, jotka ovat tarpeen 21 artiklan 2 kohdassa säädettyjen hedelmien ja vihannesten, hedelmä- ja vihannesjalosteiden sekä banaanituotteiden toimittamista koskevien unionin järjestelmien tehokkuuden kannalta.

153 artikla Pähkinöiden kansallinen tuki

1.           Jäsenvaltio voi myöntää vuosittain kansallista tukea enintään 120,75 euroa hehtaaria kohden seuraaville tuotteille:

a)      CN-koodien 0802 11 ja 0802 12 mantelit;

b)      CN-koodien 0802 21 ja 0802 22 hasselpähkinät ja filbertspähkinät;

c)      CN-koodien 0802 31 ja 0802 32 saksanpähkinät;

d)      CN-koodin 0802 50 pistaasipähkinät;

e)      CN-koodin 1212 99 30 johanneksenleipä.

2.           Kansallista tukea voidaan maksaa enintään seuraaville pinta-aloille:

Jäsenvaltio || Enimmäispinta-ala (ha)

Belgia || 100

Bulgaria || 11 984

Saksa || 1 500

Kreikka || 41 100

Espanja || 568 200

Ranska || 17 300

Italia || 130 100

Kypros || 5100

Luxemburg || 100

Unkari || 2 900

Alankomaat || 100

Puola || 4 200

Portugali || 41 300

Romania || 1 645

Slovenia || 300

Slovakia || 3 100

Yhdistynyt Kuningaskunta || 100

3.           Jäsenvaltiot voivat asettaa kansallisen tuen myöntämisen edellytykseksi viljelijän kuulumisen 106 artiklan mukaisesti hyväksyttyyn tuottajaorganisaatioon.

V OSA YLEISET SÄÄNNÖKSET

I LUKU Poikkeustoimenpiteet

1 jakso Markkinahäiriöt

154 artikla Markkinahäiriöiden vastaiset toimenpiteet

1.           Ottaen huomioon tarve reagoida tehokkaasti markkinahäiriöiden uhkiin, jotka johtuvat sisäisillä tai ulkoisilla markkinoilla esiintyvistä merkittävistä hintojen nousuista tai laskuista tai muista markkinoihin vaikuttavista tekijöistä, siirretään komissiolle valta antaa asianomaisella alalla delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti noudattaen perussopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvia velvoitteita.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa markkinahäiriöiden uhkatilanteessa on painavat perusteet käyttää kiireellistä menettelyä, tämän kohdan mukaisesti annettuihin delegoituihin säädöksiin sovelletaan tämän asetuksen 161 artiklassa säädettyä menettelyä.

              Tällaisilla toimenpiteillä voidaan siinä laajuudessa ja sen ajan kuin on tarpeen laajentaa tai muuttaa tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisalaa, kestoa tai muita näkökohtia tai tarvittaessa keskeyttää tuontitullit kokonaan tai osittain tiettyjen määrien tai kausien osalta.

2.           Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä ei sovelleta liitteessä I olevan XXIV osan 2 jaksossa lueteltuihin tuotteisiin.

3.           Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tämän artiklan 1 kohdan soveltamiseksi tarvittavat säännöt. Kyseiset säännöt voivat koskea erityisesti menettelyjä ja teknisiä perusteita. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2 jakso eläintauteihin ja kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen liittyvät markkinatukitoimenpiteet

155 artikla Eläintauteihin ja kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen liittyvät toimenpiteet

1.           Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaa poikkeuksellisia tukitoimenpiteitä

a)      asianomaisilla markkinoilla ottaakseen huomioon unionin sisäisen ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan rajoitukset, joita voi johtua eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitetuista toimenpiteistä;

b)      ottaakseen huomioon vakavat markkinahäiriöt, jotka liittyvät suoraan kansanterveyden taikka eläinten tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Edellä olevassa 1 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan seuraavilla aloilla:

a)      naudan- ja vasikanliha;

b)      maito ja maitotuotteet;

c)      sianliha;

d)      lampaan- ja vuohenliha;

e)      munat;

f)       siipikarjanliha.

Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä, jotka liittyvät kansanterveyden tai kasvien terveyden riskeistä johtuvaan kuluttajien luottamuksen menettämiseen, sovelletaan myös kaikkiin muihin maataloustuotteisiin lukuun ottamatta liitteessä I olevan XXIV osan 2 jaksossa lueteltuja tuotteita.

3.           Edellä olevassa 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä.

4.           Edellä olevan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan, jos asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut eläinlääkintä- ja terveystoimenpiteitä tautien nopeaa pysäyttämistä varten, ja ne voidaan toteuttaa ainoastaan niin laajoina ja niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen asianomaisten markkinoiden tukemiseksi.

5.           Unioni osallistuu 1 kohdassa säädetyistä toimenpiteistä jäsenvaltiolle aiheutuvien menojen rahoitukseen 50 prosentilla.

Suu- ja sorkkataudin torjumiseksi naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla unioni osallistuu rahoitukseen kuitenkin osuudella, joka on 60 prosenttia tällaisista menoista.

6.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos tuottajat osallistuvat jäsenvaltioille aiheutuviin menoihin, siitä ei seuraa kilpailun vääristymistä eri jäsenvaltioiden tuottajien kesken.

3 jakso Erityiset ongelmat

156 artikla Toimenpiteet erityisten ongelmien ratkaisemiseksi

1.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä kiireelliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kyseiset toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottoman välttämätöntä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.           Komissio hyväksyy erityisten ongelmien ratkaisemiseksi 162 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä.

II LUKU Tiedonannot ja raportointi

157 artikla Tiedonantovaatimukset

1.           Komissio voi 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotka liittyvät yritysten, jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden tiedonantoihin tämän asetuksen soveltamiseksi, maataloustuotteiden markkinoiden seuraamiseksi, analysoimiseksi ja hallinnoimiseksi, markkinoiden avoimuuden varmistamiseksi sekä yhteisen maatalouspolitiikan toimenpiteiden moitteettoman toiminnan ja tarkistamisen, valvonnan, seurannan, arvioimisen ja tarkastamisen varmistamiseksi sekä kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanemiseksi, mukaan luettuina kyseisten sopimusten mukaiset ilmoitusvaatimukset. Komissio ottaa tällöin huomioon tietotarpeet ja mahdollisten tietolähteiden välisen synergian.

              Saatuja tietoja voidaan toimittaa kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille tai asettaa näiden saataville tai julkaista, jollei muuta johdu henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien, hinnat mukaan luettuina, suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta.

2.           Jotta 1 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset olisivat nopeita, tehokkaita, täsmällisiä ja kustannustehokkaita, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti seuraavien vahvistamiseksi:

a)      ilmoitettavien tietojen luonne ja tyyppi;

b)      ilmoitusmenetelmät;

c)      säännöt, jotka koskevat oikeutta päästä tietoihin tai saataville asetettaviin tietojärjestelmiin;

d)      tietojen julkaisemisedellytykset ja -tavat.

3.           Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

a)      säännöt, jotka koskevat tämän artiklan soveltamiseksi tarvittavien tietojen toimittamista;

b)      järjestelyt toimitettavien tietojen hallinnoimiseksi sekä säännöt, jotka koskevat tiedonantojen sisältöä, muotoa, aikataulua, toimittamistiheyttä ja määräaikoja;

c)      järjestelyt tietojen ja asiakirjojen toimittamiseksi tai käyttöön asettamiseksi jäsenvaltioille, kansainvälisille organisaatioille tai kolmansien maiden toimivaltaisille viranomaisille, tai julkaisemiseksi, jollei henkilötietojen suojasta ja yritysten liikesalaisuuksien suojaamiseen liittyvästä oikeutetusta edusta muuta johdu.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

158 artikla Komission raportointivelvoite

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle

a)           vuoden 2013 jälkeen joka kolmas vuosi kertomuksen 52–54 artiklassa vahvistettujen mehiläishoitoalaa koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanosta;

b)           viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014 ja 31 päivänä joulukuuta 2018 kertomuksen maito- ja maitotuotealan markkinatilanteen kehityksestä ja erityisesti 104–107 artiklan sekä 145 artiklan soveltamisesta kyseisellä alalla sekä tuottajille yhteistuotantosopimusten tekemiseksi myönnettävistä mahdollisista kannustimista; kertomukseen liitetään tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia.

III LUKU Maatalousalan kriisivaraus

159 artikla Varauksen käyttö

Määrärahat, jotka siirretään maatalousalan kriisivarauksesta Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen[47] 14 kohdassa tarkoitettujen edellytysten ja menettelyn mukaisesti, asetetaan käytettäviksi sille vuodelle tai niille vuosille, jolloin lisätukea tarvitaan, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin, jotka toteutetaan tavanomaisesta markkinakehityksestä poikkeavissa olosuhteissa.

Määrärahoja siirretään erityisesti menoihin, jotka liittyvät

a)           II osan I osaston I lukuun;

b)           III osan VI lukuun; ja

c)           tämän osan I lukuun.

Komissio voi tämän artiklan toisesta kohdasta poiketen päättää täytäntöönpanosäädöksillä, että määrärahoja ei siirretä eräisiin mainitun kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin menoihin, jos ne ovat osa tavanomaista markkinoiden hallintaa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 162 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

VI OSA TOIMIVALLAN SIIRTO SEKÄ TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I LUKU Toimivallan siirto ja täytäntöönpanosäännökset

160 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.           Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.           Siirretään komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulosta lukien valta antaa tässä asetuksessa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä.

3.           Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tässä asetuksessa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.           Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.           Tämän asetuksen nojalla hyväksytty delegoitu säädös tulee voimaan vain jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole vastustanut sitä kahden kuukauden kuluessa siitä kun säädös on annettu niille tiedoksi, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen tämän määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

161 artikla Kiireellinen menettely

1.           Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun tämän artiklan nojalla annettu delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2.           Euroopan parlamentti tai neuvosto voi 160 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa tämän artiklan nojalla annettua delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

162 artikla Komiteamenettely

1.           Komissiota avustaa maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Kyseinen komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.           Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.           Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

II LUKU Siirtymä- ja loppusäännökset

163 artikla Kumoamiset

1.           Kumotaan asetus (EU) N:o [KOM(2010)799].

Asetuksen (EU) N:o [KOM(2010)799] seuraavien säännösten soveltamista kuitenkin jatketaan:

a)      sokerialalla II osan I osastoa, 248 artiklaa, 260–262 artiklaa ja liitteessä III olevaa II osaa sovelletaan sokerin markkinointivuoden 2014/2015 päättymispäivään 30 päivään syyskuuta 2015;

b)      II osan I osaston III luvussa säädettyyn maidontuotannon rajoittamisjärjestelmään liittyviä säännöksiä sovelletaan 31 päivään maaliskuuta 2015;

c)      viinialalla

i)        82–87 artiklaa sovelletaan 82 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin aloihin, joita ei ole vielä raivattu, ja 83 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin aloihin, joita ei ole säännönmukaistettu, siihen asti kun kyseiset alat on raivattu tai säännönmukaistettu;

ii)       II osan I osaston III luvun V jakson II alajaksossa säädettyä istutusoikeuksien siirtymäjärjestelyä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2015, tai siltä osin kuin on tarpeen jäsenvaltioiden 89 artiklan 5 kohdan mukaisesti tekemän päätöksen noudattamiseksi, 31 päivään joulukuuta 2018;

d)      291 artiklan 2 kohtaa sovelletaan 31 päivään maaliskuuta 2014;

e)      293 artiklan ensimmäistä ja toista kohtaa sovelletaan sokerin markkinointivuoden 2013/2014 loppuun;

f)       294 artiklaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2017;

g)      326 artikla.

2.           Viittauksia asetukseen (EY) N:o [KOM(2010)799] pidetään viittauksina tähän asetukseen ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta …päivänä …kuuta … annettuun asetukseen (EU) N:o […] tämän asetuksen liitteessä VIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

3.           Kumotaan neuvoston asetukset (EY) N:o 234/79, (EY) N:o 1601/96 ja (EY) N:o 1037/2001.

164 artikla Siirtymäsäännökset

Jotta siirtyminen asetuksessa (EU) N:o [KOM(2010)799] säädetyistä järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin olisi joustava, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 160 artiklan mukaisesti sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka tarvitaan yritysten saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.

165 artikla Voimaantulo ja soveltaminen

1.           Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Asetuksen 7, 16 ja 101 artiklaa sekä liitettä III sovelletaan kuitenkin sokerialalla vasta sokerin markkinointivuoden 2014/2015 päätyttyä 1 päivästä lokakuuta 2015.

2.           Maito- ja maitotuotealalla 104 ja 105 artiklaa sovelletaan 30 päivään kesäkuuta 2020.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I LUETTELO 1 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUISTA TUOTTEISTA I osa: Vilja

Vilja-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)       0709 90 60 || Tuore tai jäähdytetty sokerimaissi

      0712 90 19 || Kuivattu sokerimaissi, kokonainen, paloiteltu, viipaloitu, rouhittu tai jauhettu, mutta ei enempää valmistettu, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu hybridi

      1001 90 91 || Tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, siemenvilja

      1001 90 99 || Spelttivehnä, tavallinen vehnä sekä vehnän ja rukiin sekavilja, muu kuin kylvämiseen tarkoitettu

      1002 00 00 || Ruis

      1003 00 || Ohra

      1004 00 00 || Kaura

      1005 10 90 || Maissin, muun kuin hybridimaissin siemenet

      1005 90 00 || Maissi, ei kuitenkaan siemenvilja

      1007 00 90 || Durransiemenet, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut hybridit

      1008 || Tattari, hirssi ja kanariansiemenet, muu vilja

b)       1001 10 00 || Durumvehnä

c)       1101 00 || Hienot vehnäjauhot sekä vehnän ja rukiin sekajauhot

      1102 10 00 || Hienot ruisjauhot

      1103 11 || Vehnärouhe ja karkeat jauhot

      1107 || Maltaat, myös paahdetut

d)       0714 || Maniokki- (kassava-), arrow- ja salepjuuret, maa-artisokat, bataatit ja niiden kaltaiset runsaasti tärkkelystä tai inuliinia sisältävät juuret ja mukulat, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt tai kuivatut, myös paloitellut tai pelleteiksi valmistetut; saagoydin

|| ex   1102 || Muut hienot viljajauhot kuin vehnäjauhot tai vehnän ja rukiin sekajauhot:

||       1102 20 || – maissijauho

||       1102 90 || – muut:

||       1102 90 10 || – – ohrajauho

||       1102 90 30 || – – kaurajauho

||       1102 90 90 || – – muut

|| ex   1103 || Viljarouheet, karkeat viljajauhot ja viljapelletit, ei kuitenkaan alanimikkeen 1103 11 vehnä eikä alanimikkeen 1103 19 50 riisi eikä alanimikkeen 1103 20 50 riisipelletit

|| ex   1104 || Muulla tavoin käsitellyt viljanjyvät (esim. kuoritut, valssatut, hiutaleiksi valmistetut, pyöristetyt, leikatut tai karkeasti rouhitut), ei kuitenkaan nimikkeen 1006 riisi eikä alanimikkeen 1104 19 91 riisihiutaleet; viljanjyvien alkiot, kokonaiset, valssatut, hiutaleiksi valmistetut tai jauhetut

||       1106 20 || Nimikkeen 0714 saagosta, juurista tai mukuloista valmistetut hienot ja karkeat jauhot

|| ex   1108 || Tärkkelys; inuliini:

|| – tärkkelys:

||       1108 11 00 || – – vehnätärkkelys

||       1108 12 00 || – – maissitärkkelys

||       1108 13 00 || – – perunatärkkelys

||       1108 14 00 || – – maniokkitärkkelys (kassavatärkkelys)

|| ex   1108 19 || – – muu tärkkelys:

||       1108 19 90 || – – – muut

||       1109 00 00 || Vehnägluteeni, myös kuivattu

CN-koodi || Kuvaus

||       1702 || Muut sokerit, myös kemiallisesti puhdas laktoosi, maltoosi, glukoosi ja fruktoosi (levuloosi), jähmeät; lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät sokerisiirapit; keinotekoinen hunaja, myös luonnonhunajan kanssa sekoitettuna; sokeriväri:

|| ex   1702 30 || – glukoosi ja glukoosisiirappi, joissa ei ole lainkaan fruktoosia tai joissa sitä on vähemmän kuin 20 prosenttia kuivapainosta:

||

||

|| || – – muu:

|| ex 1702 30 50 || – – – valkoisena kiteisenä jauheena, myös yhteenpuristettuna, jossa on vähemmän kuin 99 prosenttia glukoosia kuivapainosta

|| ex   1702 30 90 || – – – muut, joissa on vähemmän kuin 99 prosenttia glukoosia kuivapainosta

|| ex   1702 40 || – glukoosi ja glukoosisiirappi, jossa on vähintään 20 prosenttia, mutta vähemmän kuin 50 prosenttia fruktoosia kuivapainosta, ei kuitenkaan inverttisokeri:

||       1702 40 90 || – – muut

|| ex   1702 90 || – muut, myös inverttisokeri ja muut sokeri- ja sokerisiirappiseokset, joissa on fruktoosia 50 prosenttia kuivapainosta:

||       1702 90 50 || – – maltodekstriini ja maltodekstriinisiirappi

|| – – sokeriväri:

|| – – – muut:

||       1702 90 75 || – – – – jauheena, myös yhteenpuristettuna

||       1702 90 79 || – – – – muut

||       2106 || Muualle kuulumattomat elintarvikevalmisteet:

|| ex   2106 90 || – muut

|| – – lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit:

|| – – – muut

||       2106 90 55 || – – – – glukoosi- ja maltodekstriinisiirappi

|| ex   2302 || Leseet, lesejauhot ja muut viljan seulomisessa, jauhamisessa tai muussa käsittelyssä syntyneet jätetuotteet, myös pelleteiksi valmistetut

|| ex   2303 || Tärkkelyksenvalmistuksen jätetuotteet ja niiden kaltaiset jäteaineet, sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet, rankki ja muut panimo- ja polttimojätteet, myös pelleteiksi valmistetut:

||       2303 10 || – tärkkelyksenvalmistuksen jätetuotteet ja niiden kaltaiset jäteaineet

||       2303 30 00 || – rankki ja muut panimo- ja polttimojätteet

|| ex   2306 || Öljykakut ja muut kasvirasvojen tai -öljyjen erottamisessa muodostuneet kiinteät jätetuotteet, myös jauhetut tai pelleteiksi valmistetut, muut kuin nimikkeisiin 2304 tai 2305 kuuluvat, jotka ovat peräisin:

|| – muut

||       2306 90 05 || – – maissinalkioista

|| ex   2308 00 || Muualle kuulumattomat kasviaineet ja kasvialkuperäiset jätteet sekä kasvialkuperäiset jätetuotteet ja sivutuotteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan, myös pelleteiksi valmistetut:

||       2308 00 40 || – Tammenterhot ja hevoskastanjat; hedelmien (muiden kuin rypäleiden) puristejäännös

||       2309 || Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan:

|| ex   2309 10 || – koiran- tai kissanruoka vähittäismyyntipakkauksissa:

||       2309 10 11       2309 10 13       230910 31       2309 10 33       2309 10 51       2309 10 53 || − − joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 50, 1702 30 90, 1702 40 90, 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita

CN-koodi || Kuvaus

|| ex   2309 90 || – muut:

||       2309 90 20 || – – yhdistetyn nimikkeistön 23 ryhmän 5 lisähuomautuksessa tarkoitetut tuotteet

|| – – muut, myös esiseokset:

||       2309 90 31       2309 90 33       2309 90 41       2309 90 43       2309 90 51       2309 90 53 || – − − joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 50, 1702 30 90, 1702 40 90, 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita:

(1)  Tässä alanimikkeessä ’maitotuotteilla’ tarkoitetaan nimikkeisiin 0401–0406 ja alanimikkeisiin 1702 11 00, 1702 19 00 ja 2106 90 51 kuuluvia tuotteita.

II osa: Riisi

Riisialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)         1006 10 21–         1006 10 98 || Kuorimaton riisi (paddy- eli raakariisi), muu kuin kylvämiseen tarkoitettu

        1006 20 || Esikuorittu riisi (cargo- eli ruskeariisi)

        1006 30 || Osittain tai kokonaan hiottu riisi, myös kiillotettu tai lasitettu

b)         1006 40 00 || Rikottu riisi

c)         1102 90 50 || Riisijauhot

        1103 19 50 || Riisistä valmistetut rouheet ja karkeat jauhot

        1103 20 50 || Riisipelletit

        1104 19 91 || Riisihiutaleet

ex    1104 19 99 || Valssatut riisinjyvät

        1108 19 10 || Riisitärkkelys

III osa: Sokeri

Sokerialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)        1212 91 || Sokerijuurikas

       1212 99 20 || Sokeriruoko

b)        1701 || Ruoko- ja juurikassokeri sekä kemiallisesti puhdas sakkaroosi, jähmeä

c)        1702 20 || Vaahterasokeri ja vaahterasiirappi

       1702 60 95 ja       1702 90 95 || Muut sokerit ja sokerisiirapit, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämättömät, ei kuitenkaan laktoosi tai glukoosi, maltodekstriini ja isoglukoosi

       ||

       1702 90 71 || Sokeriväri, jossa on sakkaroosia vähintään 50 prosenttia kuivapainosta

       2106 90 59 || Lisättyä maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit, muut kuin isoglukoosi-, laktoosi-, glukoosi- ja maltodekstriinisiirapit

d)        1702 30 10        1702 40 10        1702 60 10        1702 90 30 || Isoglukoosi

e)        1702 60 80        1702 90 80 || Inuliinisiirappi

f)        1703 || Sokerin erottamisessa ja puhdistamisessa syntyvä melassi

g)        2106 90 30 || Maku- tai väriainetta sisältävät sokerisiirapit

h)        2303 20 || Sokerijuurikasjätemassa, sokeriruokojäte ja muut sokerinvalmistuksen jätteet

IV osa: Kuivattu rehu

Kuivarehualaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a) ex    1214 10 00 || – keinotekoisesti lämpökuivatusta sini- eli rehumailasesta (alfalfa) valmistetut jauhot ja pelletit

– muulla tavoin kuivatusta ja jauhetusta sini- eli rehumailasesta (alfalfa) valmistetut jauhot ja pelletit

ex    1214 90 90 || – keinotekoisesti lämpökuivatut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna ja niiden kaltaiset rehuaineet, lukuun ottamatta heinää ja rehukaalia sekä heinää sisältäviä tuotteita

– muulla tavoin kuivatut ja jauhetut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna, hunajalootus, kahviherne ja linnunjalka

b) ex    2309 90 99 || – sini- eli rehumailasmehusta (alfalfamehusta) ja vihermehusta saatavat valkuaisainetiivisteet

– yksinomaan edellä tarkoitettujen tiivisteiden valmistuksessa saadusta kiinteästä puristejäännöksestä ja mehusta saadut dehydratoidut tuotteet

V osa: Siemenet

Siemenalaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

       0712 90 11 || Sokerimaissihybridit:

– kylvämiseen

       0713 10 10 || Herneet (Pisum sativum):

– kylvämiseen

ex   0713 20 00 || Kahviherneet (garbanzot):

– kylvämiseen

ex   0713 31 00 || Vigna mungo (L.) Hepper- tai Vigna radiata (L.) Wilczek -lajin pavut:

– kylvämiseen

ex   0713 32 00 || Adsukipavut (Phaseolus tai Vigna angularis):

– kylvämiseen

       0713 33 10 || Tarhapavut (Phaseolus vulgaris):

– kylvämiseen

ex   0713 39 00 || Muut pavut:

– kylvämiseen

ex   0713 40 00 || Linssit eli kylvövirvilät:

– kylvämiseen

ex   0713 50 00 || Härkäpavut (Vicia faba var. major, Vicia faba var. equina ja Vicia faba var. minor):

– kylvämiseen

ex   0713 90 00 || Muut kuivatut palkokasvit:

– kylvämiseen

       1001 90 10 || Spelttivehnä:

– kylvämiseen

ex   1005 10 || Hybridimaissi, siemenvilja

       1006 10 10 || Kuorimaton riisi (paddy- eli raakariisi):

– kylvämiseen

       1007 00 10 || Durrahybridit:

– kylvämiseen

       1201 00 10 || Soijapavut, myös murskatut:

– kylvämiseen

       1202 10 10 || Paahtamattomat tai muulla tavoin kypsentämättömät maapähkinät, kuorelliset:

– kylvämiseen

       1204 00 10 || Pellavansiemenet, myös murskatut:

– kylvämiseen

       1205 10 10 ja ex   1205 90 00 || Rapsin- ja rypsinsiemenet, myös murskatut:

– kylvämiseen

       1206 00 10 || Auringonkukansiemenet, myös murskatut:

– kylvämiseen

ex   1207 || Muut öljysiemenet ja -hedelmät, myös murskatut:

– kylvämiseen

       1209 || Siemenet, hedelmät ja itiöt, jollaisia käytetään:

– kylvämiseen

VI osa: Humala

Humala-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

1210 || Tuoreet tai kuivatut humalantähkät, myös murskatut, jauhetut tai pelleteiksi valmistetut; lupuliini

1302 13 00 || Humalasta saadut kasvimehut ja -uutteet

VII osa: Oliiviöljy ja syötäväksi tarkoitetut oliivit

Oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)        1509 || Oliiviöljy ja sen jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

       1510 00 || Muut yksinomaan oliiveista saadut öljyt ja niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat, myös näiden öljyjen tai jakeiden ja nimikkeen 1509 öljyjen tai jakeiden sekoitukset

b)        0709 90 31 || Tuoreet tai jäädytetyt oliivit, muuhun käyttöön kuin öljyn valmistukseen tarkoitetut

       0709 90 39 || Muut oliivit, tuoreet tai jäähdytetyt

       0710 80 10 || Oliivit (myös höyryssä tai vedessä keitetyt), jäädytetyt

       0711 20 || Oliivit, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina

ex   0712 90 90 || Kuivatut oliivit, kokonaiset, paloitellut, viipaloidut, rouhitut tai jauhetut, mutta ei enempää valmistetut

       2001 90 65 || Oliivit, etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt

ex   2004 90 30 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt oliivit, jäädytetyt

       2005 70 00 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt oliivit, muut kuin jäädytetyt

c)        1522 00 31        1522 00 39 || Rasva-aineiden tai eläin- tai kasvivahojen käsittelyssä syntyneet jätteet, joissa on oliiviöljyn ominaisuudet omaavaa öljyä

       2306 90 11        2306 90 19 || Öljykakut ja muut oliiviöljyn erottamisessa syntyneet jätetuotteet

VIII osa: Pellava ja hamppu

Pellava- ja hamppualaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

                   5301 || Pellava, raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty; pellavarohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

                   5302 || Hamppu (Cannabis sativa L.), raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty; hamppurohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

IX osa: Hedelmät ja vihannekset

Hedelmä- ja vihannesalaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

      0702 00 00 || Tuoreet tai jäähdytetyt tomaatit

      0703 || Sipuli, tuoreet tai jäähdytetyt kepa-, salotti-, valko- ja purjosipulit sekä muut Allium-sukuiset kasvikset

      0704 || Tuore tai jäähdytetty keräkaali, kukkakaali, kyssäkaali ja lehtikaali sekä niiden kaltainen Brassica-sukuinen syötävä kaali

      0705 || Tuoreet tai jäähdytetyt salaatit (Lactuca sativa) sekä sikurit ja endiivit (Cichorium spp.)

      0706 || Tuoreet tai jäähdytetyt porkkanat, nauriit, punajuuret, kaurajuuret, mukulasellerit, retiisit ja retikat sekä niiden kaltaiset syötävät juuret

      0707 00 || Tuoreet tai jäähdytetyt kurkut

      0708 || Tuoreet tai jäähdytetyt palkokasvit, myös silvityt

ex  0709 || Muut tuoreet tai jäähdytetyt kasvikset, ei kuitenkaan alanimikkeiden 0709 60 91, 0709 60 95, 0709 60 99, 0709 90 31, 0709 90 39 ja 0709 90 60 kasvikset

ex  0802 || Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät, myös kuorettomat, ei kuitenkaan alanimikkeen 0802 90 20 areca- eli betelpähkinät ja koolapähkinät (colapähkinät)

      0803 00 11 || Tuoreet jauhobanaanit

ex  0803 00 90 || Kuivatut jauhobanaanit

      0804 20 10 || Tuoreet viikunat

      0804 30 00 || Ananakset

      0804 40 00 || Avokadot

      0804 50 00 || Guavat, mangot ja mangostanit

      0805 || Tuoreet tai kuivatut sitrushedelmät

      0806 10 10 || Tuoreet, syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet

      0807 || Tuoreet melonit (myös vesimelonit) ja papaijat

      0808 || Tuoreet omenat, päärynät ja kvittenit

      0809 || Tuoreet aprikoosit, kirsikat, persikat (myös nektariinit), luumut ja oratuomenmarjat

      0810 || Muut tuoreet hedelmät

      0813 50 31       0813 50 39 || Sekoitukset, jotka sisältävät yksinomaan nimikkeiden 0801 ja 0802 pähkinöitä

      0910 20 || Sahrami

ex  0910 99 || Tuore tai jäähdytetty timjami

ex  1211 90 85 || Tuore tai jäähdytetty basilika, sitruunamelissa, minttu, mäkimeirami (Origanum vulgare), rosmariini, salvia

      1212 99 30 || Johanneksenleipä

X osa: Hedelmä- ja vihannesjalosteet

Hedelmä- ja vihannesjalostealaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a) ex  0710 || Jäädytetyt kasvikset (myös höyryssä tai vedessä keitetyt), ei kuitenkaan alanimikkeen 0710 40 00 sokerimaissi, alanimikkeen 0710 80 10 oliivit eivätkä alanimikkeen 0710 80 59 Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät

|| ex  0711 || Kasvikset, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina, ei kuitenkaan alanimikkeen 0711 20 oliivit, alanimikkeen 0711 90 10 Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät eikä alanimikkeen 0711 90 30 sokerimaissi

|| ex  0712 || Kuivatut kasvikset, myös paloitellut, viipaloidut, rouhitut tai jauhetut, mutta ei enempää valmistetut, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 0712 90 05 lämpökuivauksella keinotekoisesti kuivatut perunat, jotka eivät sovellu ihmisravinnoksi, alanimikkeiden ex 0712 90 11 ja 0712 90 19 sokerimaissi eivätkä alanimikkeen ex 0712 90 90 oliivit

||       0804 20 90 || Kuivatut viikunat

||       0806 20 || Kuivatut viinirypäleet

|| ex  0811 || Jäädytetyt hedelmät ja pähkinät, keittämättömät tai vedessä tai höyryssä keitetyt, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 0811 90 95 jäädytetyt banaanit

CN-koodi || Kuvaus

|| ex  0812 || Hedelmät ja pähkinät, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina, ei kuitenkaan alanimikkeen ex 0812 90 98 banaanit

|| ex  0813 || Kuivatut hedelmät, nimikkeisiin 0801–0806 kuulumattomat; tämän ryhmän pähkinöiden tai kuivattujen hedelmien sekoitukset, ei kuitenkaan alanimikkeiden 0813 50 31 ja 0813 50 39 sekoitukset, jotka sisältävät yksinomaan nimikkeiden 0801 ja 0802 pähkinöitä

||       0814 00 00 || Sitrushedelmien ja melonin (myös vesimelonin) kuoret, tuoreet, jäädytetyt, kuivatut tai väliaikaisesti suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa säilöttyinä

||       0904 20 10 || Kuivatut makeat ja miedot paprikat, murskaamattomat ja jauhamattomat

b) ex  0811 || Jäädytetyt hedelmät ja vihannekset, keittämättömät tai vedessä tai höyryssä keitetyt, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät

|| ex  1302 20 || Pektiiniaineet ja pektinaatit

|| ex  2001 || Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt kasvikset, hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat, ei kuitenkaan: -     alanimikkeen 2001 90 20 Capsicum-sukuiset hedelmät, muut kuin makeat ja miedot paprikat -     alanimikkeen 2001 90 30 sokerimaissi (Zea mays var. saccharata) -     alanimikkeen 2001 90 40 jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä -     alanimikkeen 2001 90 60 palmunsydämet -     alanimikkeen 2001 90 65 oliivit -     alanimikkeen ex 2001 90 97 viinilehdet, humalanversot ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat

||       2002 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt tomaatit

||       2003 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt sienet ja multasienet (tryffelit)

|| ex  2004 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädytetyt, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet, ei kuitenkaan alanimikkeen 2004 90 10 sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), alanimikkeen ex 2004 90 30 oliivit eivätkä alanimikkeen 2004 10 91 valmistetut tai säilötyt hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina olevat perunat.

|| ex  2005 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädyttämättömät, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet, ei kuitenkaan alanimikkeen 2005 70 00 oliivit, alanimikkeen 2005 80 00 sokerimaissi (Zea mays var. saccharata), alanimikkeen 2005 99 10 Capsicum-sukuiset hedelmät, muut kuin makeat ja miedot paprikat eivätkä alanimikkeen 2005 20 10 valmistetut tai säilötyt hienoina tai karkeina jauhoina taikka hiutaleina olevat perunat

|| ex  2006 00 || Sokerilla säilötyt (valellut, lasitetut tai kandeeratut) hedelmät, pähkinät, hedelmänkuoret ja muut kasvinosat, ei kuitenkaan alanimikkeiden ex 2006 00 38 ja ex 2006 00 99 sokerilla säilötyt banaanit

|| ex  2007 || Keittämällä valmistetut hillot, hedelmähyytelöt, marmelaatit, hedelmä- ja pähkinäsoseet sekä hedelmä- ja pähkinäpastat, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät, ei kuitenkaan: -     alanimikkeen ex 2007 10 homogenoidut banaanivalmisteet -     alanimikkeiden ex 2007 99 39, ex 2007 99 50 ja ex 2007 99 97 banaanista valmistetut hillot, hyytelöt, marmelaatit, soseet tai pastat

|| ex  2008 || Muulla tavalla valmistetut tai säilötyt hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat, myös lisättyä sokeria, muuta makeutusainetta tai alkoholia sisältävät, muualle kuulumattomat, ei kuitenkaan: -     alanimikkeen 2008 11 10 maapähkinävoi -     alanimikkeen 2008 91 00 palmunsydämet -     alanimikkeen 2008 99 85 maissi -     alanimikkeen 2008 99 91 jamssit, bataatit ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat, joissa on vähintään 5 painoprosenttia tärkkelystä -     alanimikkeen ex 2008 99 99 viinilehdet, humalanversot ja niiden kaltaiset syötävät kasvinosat -     alanimikkeiden ex 2008 92 59, ex 2008 92 78, ex 2008 92 93 ja ex 2008 92 98 muulla tavalla valmistetut tai säilötyt banaanisekoitukset -     alanimikkeiden ex 2008 99 49, ex 2008 99 67 ja ex 2008 99 99 muulla tavalla valmistetut tai säilötyt banaanit

|| ex  2009 || Käymättömät ja lisättyä alkoholia sisältämättömät hedelmämehut (ei kuitenkaan alanimikkeiden 2009 61 ja 2009 69 viinirypälemehu ja rypäleen puristemehu eikä alanimikkeen ex 2009 80 banaanimehu) ja vihannesmehut, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät

XI osa: Banaanit

Banaanialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodit || Kuvaus

       0803 00 19 || Tuoreet banaanit, ei kuitenkaan jauhobanaanit

ex   0803 00 90 || Kuivatut banaanit, ei kuitenkaan jauhobanaanit

ex   0812 90 98 || Väliaikaisesti säilötyt banaanit

ex   0813 50 99 || Sekoitukset, jotka sisältävät kuivattuja banaaneja

       1106 30 10 || Banaanista valmistetut hienot ja karkeat jauhot sekä jauheet

ex   2006 00 99 || Sokerilla säilötyt banaanit

ex   2007 10 99 || Homogenoidut banaanivalmisteet

ex   2007 99 39 ex   2007 99 50 ex   2007 99 97 || Banaanista valmistetut hillot, hyytelöt, marmelaatit, soseet ja pastat

ex   2008 92 59 ex   2008 92 78 ex   2008 92 93 ex   2008 92 98 || Sekoitukset, jotka sisältävät muuten valmistettuja tai säilöttyjä banaaneja, lisättyä alkoholia sisältämättömät

ex   2008 99 49 ex   2008 99 67 ex   2008 99 99 || Muuten valmistetut tai säilötyt banaanit

ex   2009 80 35 ex   2009 80 38 ex   2009 80 79 ex   2009 80 86 ex   2009 80 89 ex   2009 80 99 || Banaanimehut

XII osa: Viini

Viinialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)       2009 61       2009 69 || Viinirypälemehu (mukaan lukien rypäleen puristemehu ”grape must”)

      2204 30 92       2204 30 94       2204 30 96       2204 30 98 || Muu rypäleen puristemehu (grape must), muu kuin käymistilassa tai jonka käyminen on pysäytetty muuten kuin alkoholia lisäämällä

b) ex  2204 || Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, myös väkevöity viini; rypäleen puristemehu (grape must), muu kuin nimikkeeseen 2009 kuuluva, ei kuitenkaan alanimikkeiden 2204 30 92, 2204 30 94, 2204 30 96 ja 2204 30 98 muu rypäleen puristemehu

c)       0806 10 90 || Tuoreet viinirypäleet, muut kuin syötäväksi tarkoitetut

      2209 00 11       2209 00 19 || Viinietikka

d)       2206 00 10 || Piquette (puristejäännöksestä valmistettu viini)

      2307 00 11       2307 00 19 || Viinisakka

      2308 00 11       2308 00 19 || Viinirypäleiden puristejäännös

XIII osa: Elävät puut ja muut elävät kasvit, sipulit, juuret ja niiden kaltaiset tuotteet, leikkokukat ja leikkovihreä

Elävien kasvien alaan kuuluvat kaikki yhdistetyn nimikkeistön 6 ryhmän tuotteet.

XIV osa: Tupakka

Tupakka-alaan kuuluvat CN-koodin 2401 raakatupakka tai valmistamaton tupakka ja tupakanjätteet.

XV osa: Naudan- ja vasikanliha

Naudan- ja vasikanliha-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)       0102 90 05–       0102 90 79 || Elävät, kotieläiminä pidettävät nautaeläimet, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet

      0201 || Naudanliha, tuore tai jäähdytetty

      0202 || Naudanliha, jäädytetty

      0206 10 95 || Pallealiha ja kuveliha, tuore tai jäähdytetty

      0206 29 91 || Pallealiha ja kuveliha, jäädytetty

      0210 20 || Naudanliha, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

      0210 99 51 || Pallealiha ja kuveliha, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

      0210 99 90 || Lihasta tai muista eläimenosista valmistettu syötävä jauho tai jauhe

      1602 50 10 || Muut valmisteet ja säilykkeet naudanlihasta tai muista naudanosista, kypsentämättömät; kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

      1602 90 61 || Muut valmisteet ja säilykkeet, joissa on muuta kuin kypsentämätöntä naudan lihaa tai muita naudanosia; kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

b)       0102 10 || Elävät nautaeläimet, puhdasrotuiset siitoseläimet

0206 10 98 || Muut tuoreet tai jäähdytetyt nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha, muuhun kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen

      0206 21 00       0206 22 00       0206 29 99 || Muut jäädytetyt nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha, muuhun kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen

      0210 9959 || Muut suolatut, suolavedessä olevat, kuivatut tai savustetut nautaeläimen syötävät osat kuin pallealiha tai kuveliha

ex  1502 00 90 || Muiden kuin nimikkeen 1503 nautaeläinten rasva

1602 50 31 ja 1602 50 95 || Muut valmisteet ja säilykkeet naudanlihasta tai muista naudanosista, muu kuin kypsentämätön liha tai kypsentämättömät muut eläimenosat ja kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

      1602 90 69 || Muut valmisteet ja säilykkeet, joissa on muuta kuin kypsentämätöntä naudan lihaa tai muita naudanosia, ja kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

XVI osa: Maito ja maitotuotteet

Maito- ja maitotuotealan tuotteita ovat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)       0401 || Maito ja kerma, tiivistämätön ja lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön

b)       0402 || Maito ja kerma, tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä

c)       0403 10 39       0403 9011–       0403 90 69 || Kirnupiimä, juoksetettu maito ja kerma, jogurtti, kefiiri ja muu käynyt tai hapatettu maito ja kerma, myös tiivistetty tai maustettu tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä, maustamaton, lisättyä hedelmää, pähkinää tai kaakaota sisältämätön

d)       0404 || Hera, myös tiivistetty tai lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä; muualle kuulumattomat maidon luonnollisista ainesosista koostuvat tuotteet, myös sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät

e) ex   0405 || Voi ja muut maitorasvat; maidosta valmistetut levitteet: maidosta valmistetut levitteet, joiden rasvapitoisuus on suurempi kuin 75 mutta pienempi kuin 80 painoprosenttia

f)       0406 || Juustot ja juustoaine

g)       1702 19 00 || Laktoosi ja laktoosisiirappi, lisättyä maku- tai väriainetta sisältämätön, laktoosipitoisuus vedettömänä laktoosina ilmaistuna vähemmän kuin 99 prosenttia kuiva-aineen painosta

h)       2106 90 51 || Maku- tai väriainetta sisältävä laktoosisiirappi

i) ex   2309 || Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan:

–  valmisteet ja rehut, joissa on tuotteita, joihin sovelletaan tätä asetusta suoraan tai asetuksen (EY) N:o 1667/2006 nojalla, lukuun ottamatta valmisteita ja rehuja, joihin sovelletaan tämän liitteen I osaa

XVII osa: Sianliha

Sianliha-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a) ex  0103 || Elävät siat, kotieläinlajit, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet

b) ex  0203 || Kesyn sian liha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

ex  0206 || Kesyn sian muut syötävät osat, tuoreet, jäädytetyt tai jäähdytetyt, muut kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut

ex  0209 00 || Siansilava vailla lihaskudosta, sianrasva, sulattamattomat tai muutoin erottamattomat, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut

ex  0210 || Kesyn sian liha ja kesyä sikaa olevat muut syötävät osat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut

      1501 00 11       1501 00 19 || Sianrasva, myös sianihra (laardi)

c)       1601 00 || Makkarat ja niiden kaltaiset tuotteet, jotka on valmistettu lihasta, muista eläimenosista tai verestä; näihin tuotteisiin perustuvat elintarvikevalmisteet

      1602 10 00 || Homogenoidut valmisteet lihasta, muista eläimenosista tai verestä

      1602 20 90 || Muusta eläimenmaksasta kuin hanhen- tai ankanmaksasta valmistetut valmisteet ja säilykkeet

      1602 41 10       1602 42 10       1602 49 11–       1602 49 50 || Muut valmisteet tai säilykkeet, joissa on kesyn sian lihaa tai kesyä sikaa olevia muita eläimenosia

      1602 90 10 || Eläimenverestä tehdyt valmisteet

      1602 90 51 || Muut valmisteet tai säilykkeet, joissa on kesyn sian lihaa tai kesyä sikaa olevia muita eläimenosia

      1902 20 30 || Täytetyt makaronivalmisteet, myös kypsennetyt tai muulla tavalla valmistetut, joissa on enemmän kuin 20 painoprosenttia makkaraa ja sen kaltaisia tuotteita, lihaa ja muita eläimenosia (mukaan lukien rasva lajista tai alkuperästä riippumatta)

XVIII osa: Lampaan- ja vuohenliha

Lampaan- ja vuohenliha-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)        0104 10 30 || Karitsat (enintään vuoden ikäiset)

||        0104 10 80 || Elävät lampaat, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet ja karitsat

||        0104 20 90 || Elävät vuohet, muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet

||        0204 || Lampaan- tai vuohenliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

||        0210 99 21 || Lampaan- ja vuohenliha, luullinen, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

||        0210 99 29 || Lampaan- ja vuohenliha, luuton, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

b)        0104 10 10 || Elävät lampaat, puhdasrotuiset siitoseläimet

||        0104 20 10 || Elävät vuohet, puhdasrotuiset siitoseläimet

||        0206 80 99 || Lampaan ja vuohen muut syötävät osat, tuoreet tai jäähdytetyt, muut kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut

||        0206 90 99 || Lampaan ja vuohen muut syötävät osat, jäädytetyt, muut kuin farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut

||        0210 99 60 || Lampaan ja vuohen muut syötävät osat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut

|| ex    1502 00 90 || Lampaan ja vuohen rasva, muut kuin nimikkeeseen 1503 kuuluvat

c)        1602 90 72 || Muut valmisteet ja säilykkeet lampaan- tai vuohenlihasta tai muista lampaan tai vuohen osista, kypsentämättömät

||        1602 90 74 || Kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

d)        1602 90 76        1602 90 78 || Muut valmisteet ja säilykkeet lampaan- ja vuohenlihasta tai muista lampaan tai vuohen osista, muut kuin kypsentämättömät tai kypsennetystä lihasta tai kypsennetyistä muista eläimenosista sekä kypsentämättömästä lihasta tai kypsentämättömistä muista eläimenosista tehdyt sekavalmisteet

XIX osa: Munat

Muna-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)        0407 00 11        0407 00 19        0407 00 30 || Kuorelliset linnunmunat, tuoreet, säilötyt tai keitetyt

b)        0408 11 80        0408 19 81        0408 19 89        0408 91 80        0408 99 80 || Kuorettomat linnunmunat ja munankeltuainen, tuoreet, kuivatut, höyryssä tai vedessä keitetyt, muotoillut, jäädytetyt tai muulla tavalla säilötyt, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät, muut kuin ihmisravinnoksi soveltumattomat

XX osa: Siipikarjanliha

Siipikarjanliha-alaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

a)       0105 || Elävä siipikarja eli kanat, ankat, hanhet, kalkkunat ja helmikanat

b) ex  0207 || Nimikkeeseen 0105 kuuluvan siipikarjan liha ja muut syötävät osat, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt, ei kuitenkaan c alakohtaan kuuluva maksa

c)       0207 13 91 || Siipikarjan maksa, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

      0207 14 91 ||

      0207 26 91 ||

      0207 27 91 ||

      0207 34 ||

      0207 35 91 ||

      0207 36 81 ||

      0207 36 85 ||

      0207 36 89 ||

      0210 99 71 || Siipikarjan maksa, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

      0210 99 79 ||

d)       0209 00 90 || Siipikarjanrasva, sulattamaton tai muutoin erottamaton, tuore, jäähdytetty, jäädytetty, suolattu, suolavedessä, kuivattu tai savustettu

e)       1501 00 90 || Siipikarjanrasva

f)       1602 20 10 || Hanhen- tai ankanmaksa, muulla tavalla valmistettu tai säilötty

  ||

      1602 31 || Nimikkeeseen 0105 kuuluvan siipikarjan liha tai muut eläimen osat, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

      1602 32 ||

      1602 39 ||

XXI osa: Maatalousperäinen etyylialkoholi

1.           Etyylialkoholialaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

ex  2207 10 00 || Denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), alkoholipitoisuus vähintään 80 tilavuusprosenttia, saatu perussopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista

ex  2207 20 00 || Denaturoitu etyylialkoholi (etanoli) ja muut denaturoidut väkevät alkoholijuomat, väkevyydestä riippumatta, saatu perussopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista

ex  2208 90 91 ja ex  2208 90 99 || Denaturoimaton etyylialkoholi (etanoli), alkoholipitoisuus pienempi kuin 80 tilavuusprosenttia, saatu perussopimuksen liitteessä I luetelluista maataloustuotteista

2.           Etyylialkoholialaan kuuluvat myös yli kahden litran astioissa olevat maatalousperäisestä etyylialkoholista saadut CN-koodin 2208 tuotteet, joilla on kaikki 1 kohdassa kuvatun etyylialkoholin ominaisuudet.

XXII osa: Mehiläistuotteet

Mehiläishoitoalaan kuuluvat seuraavassa taulukossa luetellut tuotteet:

CN-koodi || Kuvaus

     0409 00 00 || Luonnonhunaja

ex 0410 00 00 || Syötävä emoaine ja kittivaha

ex 0511 99 85 || Muu kuin syötävä emoaine ja kittivaha

ex 1212 99 70 || Siitepöly

ex 1521 90 || Mehiläisvaha

XXIII osa: Silkkiäistoukat

Silkkiäistoukka-alaan kuuluvat CN-koodin ex 0106 90 00 silkkiäistoukat ja CN-koodin ex 0511 99 85 silkkiäismunat.

XXIV osa: Muut tuotteet

Muita tuotteita ovat kaikki 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tuotteet, lukuun ottamatta I–XXIII osassa lueteltuja tuotteita, mutta mukaan luettuina seuraavassa 1 ja 2 jaksossa luetellut tuotteet.

1 jakso

CN-koodi || Kuvaus

ex  0101 || Elävät hevoset, aasit, muulit ja muuliaasit:

      0101 10 || – puhdasrotuiset siitoseläimet:

      0101 10 10 || – – hevoset (a)

      0101 10 90 || – – muut

      0101 90 || – muut:

– – hevoset:

      0101 90 19 || – – – muut kuin teuraseläimet

      0101 90 30 || – – aasit

      0101 90 90 || – – muulit ja muuliaasit

ex  0102 || Elävät nautaeläimet:

ex  0102 90 || – muut kuin puhdasrotuiset siitoseläimet:

      0102 90 90 || – – muut kuin kotieläinlajit

ex  0103 || Elävät siat:

      0103 10 00 || – puhdasrotuiset siitoseläimet (b)

– muut:

ex  0103 91 || – – paino pienempi kuin 50 kg:

      0103 91 90 || – – – muut kuin kotieläinlajit

ex  0103 92 || – – paino vähintään 50 kg

CN-koodi || Kuvaus

      0103 92 90 || – – muut kuin kotieläinlajit

      0106 || Muut elävät eläimet

ex  0203 || Sianliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty:

– tuore tai jäähdytetty:

ex  0203 11 || – – ruhot ja puoliruhot:

      0203 11 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex  0203 12 || – – kinkku, lapa ja niiden palat, luulliset:

      0203 12 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex  0203 19 || – – muut:

      0203 19 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

– jäädytetty:

ex  0203 21 || – – ruhot ja puoliruhot:

      0203 21 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex  0203 22 || – – kinkku, lapa ja niiden palat, luulliset:

      0203 22 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex  0203 29 || – – muut:

      0203 29 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex  0205 00 || Aasin-, muulin- tai muuliaasinliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty

ex  0206 || Naudan, sian, lampaan, vuohen, hevosen, aasin, muulin ja muuliaasin muut syötävät osat, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt:

ex  0206 10 || – nautaa, tuoreet tai jäähdytetyt:

      0206 10 10 || – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

– nautaa, jäädytetyt:

ex  0206 22 00 || – – maksa:

– – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

ex  0206 29 || – – muut:

      0206 29 10 || – – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

ex  0206 30 00 || – sikaa, tuoreet tai jäähdytetyt:

– – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

– – muut:

– – – muuta kuin kesyä sikaa

– sikaa, jäädytetyt:

ex  0206 41 00 || – – maksa:

– – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

– – – muut:

– – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex 0206 49 00 || – – muu:

|| – – – kesyä sikaa: – – – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

|| – – – muut

  ||  

ex   0206 80 || – muut, tuoreet tai jäähdytetyt:

       0206 80 10 || – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

– – muut:

       0206 80 91 || – – – hevosta, aasia, muulia tai muuliaasia

ex   0206 90 || – muut, jäädytetyt:

       0206 90 10 || – – farmaseuttisten tuotteiden valmistukseen tarkoitetut (c)

– – muut:

       0206 90 91 || – – – hevosta, aasia, muulia tai muuliaasia

       0208 || Muu liha ja muut syötävät eläimenosat, tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt

CN-koodi || Kuvaus

ex   0210 || Liha ja muut syötävät eläimenosat, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut; lihasta tai muista eläimenosista valmistettu syötävä jauho tai jauhe:

– sianliha:

ex   0210 11 || – – kinkku, lapa ja niiden palat, luulliset:

       0210 11 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex   0210 12 || – – kylki ja kuve (lihaskudosta sisältävä silava) sekä niiden palat:

       0210 12 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex   0210 19 || – – muut:

       0210 19 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

– muut, myös lihasta tai muista eläimenosista valmistettu syötävä jauho ja jauhe:

       0210 91 00 || – – kädellistä nisäkästä

       0210 92 00 || – – valasta, delfiiniä ja pyöriäistä (Cetacea-lahkon nisäkästä); manaattia ja merilehmää eli dugongia (Sirenia-lahkon nisäkästä)

       0210 93 00 || – – matelijaa (myös käärmettä ja kilpikonnaa)

ex   0210 99 || – – muut:

– – – liha:

       0210 99 31 || – – – – poronliha

       0210 99 39 || – – – – muut

– – – muut eläimenosat:

– – – – muuta kuin kesyä sikaa, nautaa, lammasta ja vuohta

       0210 99 80 || – – – – – muu kuin siipikarjan maksa

ex   0407 00 || Kuorelliset linnunmunat, tuoreet, säilötyt tai keitetyt:

       0407 00 90 || – muut kuin siipikarjan munat

ex   0408 || Kuorettomat linnunmunat ja munankeltuainen, tuoreet, kuivatut, höyryssä tai vedessä keitetyt, muotoillut, jäädytetyt tai muulla tavalla säilötyt, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävät:

– munankeltuainen:

ex   0408 11 || – – kuivatut:

       0408 11 20 || – – – ihmisravinnoksi soveltumattomat (d)

ex   0408 19 || – – muut:

       0408 19 20 || – – – ihmisravinnoksi soveltumattomat (d)

– muut:

ex   0408 91 || – – kuivatut:

       0408 91 20 || – – – ihmisravinnoksi soveltumattomat (d)

ex   0408 99 || – – muut:

       0408 99 20 || – – – ihmisravinnoksi soveltumattomat (d)

       0410 00 00 || Eläinperäiset syötävät tuotteet, muualle kuulumattomat

       0504 00 00 || Eläinten (muiden kuin kalan) suolet, rakot ja vatsat, kokonaisina tai paloina, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt, suolatut, suolavedessä, kuivatut tai savustetut

ex   0511 || Muualle kuulumattomat eläintuotteet; ihmisravinnoksi soveltumattomat kuolleet 1 tai 3 ryhmän eläimet:

       0511 10 00 || – naudan siemenneste

– muut:

||

ex   0511 99 || – – muut:

       0511 99 85 || – – – muut

ex   0709 || Muut tuoreet tai jäädytetyt kasvikset:

ex   0709 60 || – Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät:

– – muut:

       0709 60 91 || – – – – Capsicum-sukuiset hedelmät, kapsasiinin tai Capsicumin alkoholipitoisten oleoresiinien valmistukseen tarkoitetut (c)

       0709 60 95 || – – – haihtuvien öljyjen ja resinoidien teolliseen valmistukseen tarkoitetut (c)

       0709 60 99 || – – – muut

CN-koodi || Kuvaus

ex   0710 || Jäädytetyt kasvikset (myös höyryssä tai vedessä keitetyt):

ex   0710 80 || – muut kasvikset:

– – Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät:

       0710 80 59 || – – – muut kuin makeat tai miedot paprikat

ex   0711 || Kasvikset, väliaikaisesti (esim. rikkidioksidikaasulla tai suolavedessä, rikkihapoke- tai muussa säilöntäliuoksessa) säilöttyinä, mutta siinä tilassa välittömään kulutukseen soveltumattomina:

ex   0711 90 || – muut kasvikset; kasvissekoitukset:

– – kasvikset:

       0711 90 10 || – – – – Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät, ei kuitenkaan makeat ja miedot paprikat

ex   0713 || Kuivattu, silvitty palkovilja, myös kalvoton tai halkaistu

ex   0713 10 || – herneet (Pisum sativum):

       0713 10 90 || – – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 20 00 || – Kahviherneet (garbanzot):

– – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

– pavut (Vigna spp. ja Phaseolus spp.):

ex   0713 31 00 || – – Vigna mungo (L) Hepper- tai Vigna radiata (L.) Wilczek -lajin pavut:

– – – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 32 00 || – – Adsukipavut (Phaseolus tai Vigna angularis):

– – – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 33 || – – tarhapavut (Phaseolus vulgaris):

       0713 33 90 || – – – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 39 00 || – – muut:

– – – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 40 00 || – Linssit eli kylvövirvilät:

– – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 50 00 || – härkäpavut (Vicia faba var. major, Vicia faba var. equina ja Vicia faba var. minor):

– – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   0713 90 00 || – muut:

– – muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       0801 || Tuoreet tai kuivatut kookos-, para- ja cashewpähkinät, myös kuorettomat

ex   0802 || Muut tuoreet tai kuivatut pähkinät, myös kuorettomat:

ex   0802 90 || – muut:

ex   0802 90 20 || – – areca- eli betelpähkinät ja koolapähkinät (colapähkinät)

ex   0804 || Tuoreet tai kuivatut taatelit, viikunat, ananakset, avokadot, guavat, mangot ja mangostanit:

       0804 10 00 || – taatelit

       0902 || Tee, myös maustettu

ex   0904 || Piper-sukuinen pippuri; kuivatut, murskatut tai jauhetut Capsicum- tai Pimenta-sukuiset hedelmät:, ei kuitenkaan alanimikkeen 0904 20 10 makeat tai miedot paprikat

       0905 00 00 || Vanilja

       0906 || Kaneli ja kanelinnuput

       0907 00 00 || Mausteneilikka (hedelmät, kukannuput ja kukkavarret)

       0908 || Muskottipähkinä, muskottikukka ja kardemumma

       0909 || Aniksen, tähtianiksen, fenkolin (saksankuminan), korianterin, roomankuminan tai kuminan hedelmät ja siemenet; katajanmarjat

ex   0910 || Inkivääri, kurkuma, laakerinlehdet, curry ja muut mausteet timjamia ja sahramia lukuun ottamatta

ex   1106 || Nimikkeen 0713 kuivatusta palkoviljasta, nimikkeen 0714 saagosta, juurista tai mukuloista valmistetut hienot ja karkeat jauhot sekä jauhe; 8 ryhmän tuotteista valmistetut hienot ja karkeat jauhot sekä jauhe:

       1106 10 00 || – nimikkeen 0713 kuivatusta palkoviljasta valmistetut

ex   1106 30 || – 8 ryhmän tuotteista valmistetut:

       1106 30 90 || – – muista kuin banaaneista valmistetut

CN-koodi || Kuvaus

ex   1108 || Tärkkelys; inuliini:

       1108 20 00 || – Inuliini

       1201 00 90 || Soijapavut, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1202 10 90 || Paahtamattomat tai muulla tavoin kypsentämättömät maapähkinät, kuorelliset, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1202 20 00 || Paahtamattomat tai muulla tavoin kypsentämättömät maapähkinät, kuoritut, myös murskatut

       1203 00 00 || Kopra

       1204 00 90 || Pellavansiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1205 10 90 ja ex   1205 90 00 || Rapsin- ja rypsinsiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1206 00 91 || Auringonkukansiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1206 00 99 ||

       1207 20 90 || Puuvillansiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1207 40 90 || Seesaminsiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1207 50 90 || Sinapinsiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1207 91 90 || Unikonsiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1207 99 91 || Hampunsiemenet, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

ex   1207 99 97 || Muut öljysiemenet ja -hedelmät, myös murskatut, muut kuin kylvämiseen tarkoitetut

       1208 || Öljysiemen- ja öljyhedelmäjauhot, ei kuitenkaan sinappijauho

ex   1211 || Kasvit ja kasvinosat (myös siemenet ja hedelmät), jollaisia käytetään pääasiallisesti hajusteisiin, farmaseuttisiin tuotteisiin, hyönteisten ja sienitautien torjunta-aineisiin tai niiden kaltaisiin tuotteisiin, tuoreet tai kuivatut, myös paloitellut, murskatut tai jauhetut, lukuun ottamatta CN-koodiin ex 1211 90 85 kuuluvia, tämän liitteen IX osassa lueteltuja tuotteita

ex   1212 || Johanneksenleipä, merilevät ja muut levät, sokerijuurikas ja sokeriruoko, tuoreet, jäähdytetyt, jäädytetyt tai kuivatut, myös jauhetut; hedelmänkivet ja -sydämet sekä muut kasvituotteet (myös paahtamattomat juurisikurin Cichorium intybus sativum juuret), jollaisia käytetään pääasiallisesti ihmisravinnoksi, muualle kuulumattomat:

ex   1212 99 || – – muu kuin sokeriruoko:

       1212 99 41 ja        1212 99 49 || – – – johanneksenleivän siemenet

ex   1212 99 70 || – – – muut, ei kuitenkaan juurisikurin juuret

       1213 00 00 || Valmistamattomat oljet ja akanat, myös silputut, jauhetut, puristetut tai pelleteiksi valmistetut

ex   1214 || Lantut, rehujuurikkaat ja muut rehujuuret, heinä, sini- eli rehumailanen (alfalfa), apila, esparsetti, rehukaali, lupiini, virna ja niiden kaltaiset rehuaineet, myös pelleteiksi valmistetut:

ex   1214 10 00 || – Keinotekoisesti lämpökuivatusta sini- eli rehumailasesta valmistetut tai muulla tavoin kuivatusta ja jauhetusta sini- eli rehumailasesta (alfalfa) valmistetut

ex   1214 90 || – muut:

       1214 90 10 || – – rehujuurikkaat, lantut ja muut rehujuuret

ex   1214 90 90 || – – muut, ei kuitenkaan:

– keinotekoisesti lämpökuivatut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna ja niiden kaltaiset rehuaineet, lukuun ottamatta heinää ja rehukaalia sekä heinää sisältäviä tuotteita

– muulla tavoin kuivatut ja jauhetut sini- eli rehumailanen (alfalfa), esparsetti, apila, lupiini, virna, hunajalootus, kahviherne ja linnunjalka

ex   1502 00 || Nautaeläinten, lampaan tai vuohen rasva, muut kuin nimikkeeseen 1503 kuuluvat:

ex   1502 00 10 || – muuhun teolliseen käyttöön kuin elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitettu, ei kuitenkaan luista ja jätteistä saatu rasva (c)

       1503 00 || Laardisteariini, laardiöljy, oleosteariini, oleomargariini ja taliöljy, emulgoimattomat, sekoittamattomat tai muutoin valmistamattomat

ex   1504 || Kala- ja merinisäkäsrasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat, ei kuitenkaan nimikkeisiin 1504 10 ja 1504 20 kuuluvat kalanmaksaöljyt ja niiden jakeet

       1507 || Soijaöljy ja sen jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

       1508 || Maapähkinäöljy ja sen jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

       1511 || Palmuöljy ja sen jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

       1512 || Auringonkukka-, saflori- ja puuvillansiemenöljy sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

CN-koodi || Kuvaus

       1513 || Kookos- (kopra-), palmunydin- ja babassuöljy sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

       1514 || Rapsi-, rypsi- ja sinappiöljy sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

ex   1515 || Muut kasvirasvat ja rasvaiset kasviöljyt (ei kuitenkaan alanimikkeen 1515 90 11 jojobaöljy) sekä niiden jakeet, myös puhdistetut, mutta kemiallisesti muuntamattomat

ex   1516 || Eläin- ja kasvirasvat ja -öljyt sekä niiden jakeet, osittain tai kokonaan hydratut, vaihtoesteröidyt, uudelleen esteröidyt tai elaidinoidut, myös puhdistetut, mutta ei enempää valmistetut, ei kuitenkaan alanimikkeen 1516 20 10 hydrattu risiiniöljy (opaalivaha)

ex   1517 || Margariini; syötävät seokset ja valmisteet, jotka on valmistettu eläin- tai kasvirasvoista tai -öljyistä tai tämän ryhmän eri rasvojen ja öljyjen jakeista, muut kuin nimikkeen 1516 syötävät rasvat ja öljyt sekä niiden jakeet, eivät kuitenkaan alanimikkeet 1517 10 10, 1517 90 10 ja 1517 90 93

       1518 00 31        1518 00 39 || Rasvaisten kasviöljyjen seokset, nestemäiset, muuhun tekniseen tai teolliseen käyttöön kuin elintarvikkeiden valmistukseen tarkoitetut (c)

       1522 00 91 || Öljyjen pohjasakat; neutralointimassa (soap-stock), rasva-aineiden tai eläin- ja kasvivahojen käsittelyssä syntyneet, eivät kuitenkaan sellaiset, joissa on oliiviöljyn ominaisuudet omaavaa öljyä

       1522 00 99 || Muut rasva-aineiden tai eläin- ja kasvivahojen käsittelyssä syntyneet jätteet, eivät kuitenkaan sellaiset, joissa on oliiviöljyn ominaisuudet omaavaa öljyä

ex   1602 || Muut valmisteet ja säilykkeet, jotka on valmistettu lihasta, muista eläimenosista tai verestä:

– siasta valmistetut:

ex   1602 41 || – – kinkku ja sen palat:

       1602 41 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex   1602 42 || – – lapa ja sen palat:

       1602 42 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex   1602 49 || – – muut, myös sekavalmisteet:

       1602 49 90 || – – – muuta kuin kesyä sikaa

ex   1602 90 || – muut, myös eläimenverestä tehdyt valmisteet:

– – muut kuin eläimenverestä tehdyt valmisteet:

       1602 90 31 || – – – riistasta tai kanista valmistetut

|| – – – muut:

– – – – muut kuin sellaiset, joissa on kesyn sian lihaa tai kesyä sikaa olevia muita eläimenosia:

– – – – – muut kuin sellaiset, joissa on naudanlihaa tai nautaa olevia muita eläimenosia:

       1602 90 99 || – – – – – – muut kuin lampaasta tai vuohesta valmistetut

ex   1603 00 || Lihasta saadut uutteet ja mehut

       1801 00 00 || Kaakaopavut, kokonaiset tai rouhitut, raa'at tai paahdetut

       1802 00 00 || Kaakaonkuoret ja -kalvot sekä muut kaakaonjätteet

ex   2001 || Etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt kasvikset, hedelmät, pähkinät ja muut syötävät kasvinosat:

ex   2001 90 || – muut:

       2001 90 20 || – – Capsicum-sukuiset hedelmät, muut kuin makeat ja miedot paprikat

ex   2005 || Muulla tavalla kuin etikan tai etikkahapon avulla valmistetut tai säilötyt muut kasvikset, jäädyttämättömät, muut kuin nimikkeen 2006 tuotteet:

ex   2005 99 || – muut kasvikset sekä kasvissekoitukset:

       2005 99 10 || – – Capsicum-sukuiset hedelmät, muut kuin makeat ja miedot paprikat

ex   2206 || Muut käymisen avulla valmistetut juomat (esim. siideri, päärynäviini ja sima); käymisen avulla valmistettujen juomien sekoitukset sekä käymisen avulla valmistettujen juomien ja alkoholittomien juomien sekoitukset, muualle kuulumattomat:

       2206 00 31–        2206 00 89 || – muu kuin piquette

ex   2301 || Lihasta, muista eläimenosista, kalasta, äyriäisistä, nilviäisistä tai muista vedessä elävistä selkärangattomista valmistetut ihmisravinnoksi soveltumattomat jauhot, jauheet ja pelletit; eläinrasvan sulatusjätteet:

       2301 10 00 || – lihasta tai muista eläimenosista valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit; eläinrasvan sulatusjätteet

CN-koodi || Kuvaus

ex   2302 || Leseet, lesejauhot ja muut viljan tai palkoviljan seulomisessa, jauhamisessa tai muussa käsittelyssä syntyneet jätetuotteet, myös pelleteiksi valmistetut:

       2302 50 00 || – palkoviljasta peräisin olevat

       2304 00 00 || Öljykakut ja muut soijaöljyn erottamisessa syntyneet kiinteät jätetuotteet, myös jauhetut tai pelleteiksi valmistetut

       2305 00 00 || Öljykakut ja muut maapähkinäöljyn erottamisessa syntyneet kiinteät jätetuotteet, myös jauhetut tai pelleteiksi valmistetut

ex   2306 || Öljykakut ja muut kasvirasvojen tai -öljyjen erottamisessa syntyneet kiinteät jätetuotteet, myös jauhetut tai pelleteiksi valmistetut, muut kuin nimikkeisiin 2304 tai 2305 kuuluvat, ei kuitenkaan CN-alanimikkeet 2306 90 05 (Öljykakut ja muut maissinalkioiden erottamisessa syntyneet kiinteät jätetuotteet) ja 2306 90 11 ja 2306 90 19 (Öljykakut ja muut oliiviöljyn erottamisessa syntyneet kiinteät jätetuotteet)

ex   2307 00 || Viinisakka; raaka viinikivi:

       2307 00 90 || – raaka viinikivi

ex   2308 00 || Muualle kuulumattomat kasviaineet ja kasvialkuperäiset jätteet sekä kasvialkuperäiset jätetuotteet ja sivutuotteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan, myös pelleteiksi valmistetut:

       2308 00 90 || – muut kuin viinirypäleiden puristejäännös, tammenterhot ja hevoskastanjat sekä hedelmien (muiden kuin rypäleiden) puristejäännös

ex   2309 || Valmisteet, jollaisia käytetään eläinten ruokintaan:

ex   2309 10 || – koiran- tai kissanruoka vähittäismyyntipakkauksissa:

       2309 10 90 || – – muut kuin sellaiset, joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 50, 1702 30 90, 1702 40 90, 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita

ex   2309 90 || – muut:

       2309 90 10 || – – muut, myös esiseokset: – – kala- tai merinisäkäsliimavesi

ex   2309 90 91–        2309 90 99 || – – – muut kuin sellaiset, joissa on tärkkelystä tai alanimikkeiden 1702 30 50, 1702 30 90, 1702 40 90, 1702 90 50 ja 2106 90 55 glukoosia, glukoosisiirappia, maltodekstriiniä tai maltodekstriinisiirappia taikka joissa on maitotuotteita, ei kuitenkaan

– sini- eli rehumailasmehusta (alfalfamehusta) ja vihermehusta saatavat valkuaisainetiivisteet

– yksinomaan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen tiivisteiden valmistuksessa saadusta kiinteästä puristejäännöksestä ja mehusta saadut dehydratoidut tuotteet

(a)   Tähän alanimikkeeseen luokiteltaessa on noudatettava asiaa koskevissa unionin säännöksissä vahvistettuja edellytyksiä (ks. neuvoston direktiivi 94/28/EY (EYVL L 178, 12.7.1994, s. 66); komission asetus (EY) N:o 504/2008 (EUVL L 149, 7.6.2008, s. 3). (b)  Tähän alanimikkeeseen luokiteltaessa on noudatettava asiaa koskevissa unionin säännöksissä vahvistettuja edellytyksiä (ks. neuvoston direktiivi 88/661/ETY (EYVL L 382, 31.12.1988, s. 36); neuvoston direktiivi 94/28/EY (EYVL L 178, 12.7.1994, s. 66); komission päätös 96/510/ETY (EYVL L 210, 20.8.96, s. 53). (c)   Tähän alanimikkeeseen luokiteltaessa on noudatettava asiaa koskevissa unionin säännöksissä vahvistettuja edellytyksiä (ks. komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1) 291–300 artikla). (d)  Tähän alanimikkeeseen luokiteltaessa on noudatettava yhdistetyn nimikkeistön johdantomääräysten II osaston F kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

2 jakso

CN-koodi || Kuvaus ||

0101 90 11 || Elävät teurashevoset (a) ||

ex 0205 00 || Hevosenliha, tuore, jäähdytetty tai jäädytetty ||

0210 99 10 || Hevosenliha, suolattu, suolavedessä tai kuivattu ||

0511 99 10 || Jänteet; raakavuodan tai -nahan leikkuujätteet ja niiden kaltaiset jätteet ||

0701 || Tuoreet tai jäähdytetyt perunat ||

0901 || Kahvi, myös paahdettu tai kofeiiniton; kahvinkuoret ja -kalvot; kahvinkorvikkeet, joissa on kahvia, sen määrästä riippumatta ||

1105 || Perunasta valmistetut hienot ja karkeat jauhot ja jauhe sekä hiutaleet, jyväset ja pelletit ||

ex 1212 99 70 || Juurisikurin juuret ||

2209 00 91 ja 2209 00 99 || Etikka ja etikkahaposta valmistetut etikankorvikkeet, muu kuin viinietikka ||

4501 || Luonnonkorkki, raaka tai yksinkertaisesti valmistettu; korkkijätteet; rouhittu, rakeistettu tai jauhettu korkki ||

(a)   Tähän alanimikkeeseen luokiteltaessa on noudatettava asiaa koskevissa unionin säännöksissä vahvistettuja edellytyksiä (ks. komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1) 291–300 artikla).

LIITE II 3 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT MÄÄRITELMÄT I osa: Riisialan määritelmät

I.          Ilmaisut ’paddy- eli raakariisi’, ’esikuorittu riisi’, ’osittain hiottu riisi’, ’”kokonaan hiottu riisi’, ”’lyhytjyväinen riisi’, ’keskipitkäjyväinen riisi’, ’luokan A tai B pitkäjyväinen riisi’ ja ’rikkoutuneet riisinjyvät’ määritellään seuraavasti:

1.         a)         ’Paddy- eli raakariisillä’ tarkoitetaan riisiä, jossa on ulkokuori jäljellä vielä puimisen jälkeen.

b)      ’Esikuoritulla riisillä’ tarkoitetaan raakariisiä, josta ainoastaan ulkokuori on poistettu. Esimerkkejä tämän määritelmän riiseistä ovat riisit, joiden kaupalliset nimet ovat ”ruskeariisi”, ”cargoriisi”, ”loonzain” ja ”riso sbramato”.

c)       ’Osittain hiotulla riisillä’ tarkoitetaan raakariisiä, josta on poistettu ulkokuori, osa alkiota sekä siemenkalvon uloimmat kerrokset kokonaan tai osittain, mutta ei sisempiä kerroksia.

d)      ’Kokonaan hiotulla riisillä’ tarkoitetaan raakariisiä, josta on poistettu ulkokuori, siemenkalvon ulko- ja sisäkerrokset kokonaisuudessaan, koko alkio, kun kyseessä on pitkä- tai keskipitkäjyväinen riisi, tai ainakin osa siitä, kun kyseessä on lyhytjyväinen riisi, mutta jossa enintään 10 prosenttiin jyvistä voi jäädä pitkittäisiä valkeita juovia.

2.      a)          ’Lyhytjyväisellä riisillä’ tarkoitetaan riisiä, jonka jyvien pituus on enintään 5,2 millimetriä ja jonka pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on alle 2.

b)      ’Keskipitkäjyväisellä riisillä’ tarkoitetaan riisiä, jonka jyvien pituus on yli 5,2 millimetriä ja enintään 6,0 millimetriä ja jonka pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on enintään 3.

c)       ’Pitkäjyväisellä riisillä’ tarkoitetaan:

i)        luokka A: riisi, jonka jyvien pituus on yli 6,0 millimetriä ja jonka pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on yli 2 ja alle 3,

ii)       luokka B: riisi, jonka jyvien pituus on yli 6,0 millimetriä ja jonka pituuden ja leveyden välinen suhdeluku on vähintään 3.

d)      ’Jyvien mittauksella’ tarkoitetaan jyvien mittausta, joka suoritetaan kokonaan hiotulla riisillä seuraavan menetelmän mukaan:

i)        otetaan edustava näyte erästä;

ii)       lajitellaan näyte siten, että mittaus voi tapahtua kokonaisista jyvistä, mukaan lukien surkastuneet jyvät;

iii)      suoritetaan kaksi mittausta, joissa molemmissa 100 jyvää, ja lasketaan keskiarvo;

iv)      määritetään tulos millimetreinä yhden desimaalin tarkkuudella pyöristettynä.

3.      ’Rikkoutuneilla riisinjyvillä’ tarkoitetaan jyvänpalasia, joiden pituus on enintään 3/4 kokonaisen jyvän keskipituudesta.

II.           Muut kuin laadultaan moitteettomat jyvät ja rikkoutuneet riisinjyvät määritellään seuraavasti:

A.      ’Kokonaisilla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joiden kärjestä on poistettu ainoastaan osa, riippumatta kullekin jalostusasteelle tyypillisistä ominaisuuksista.

B.      ’Leikatuilla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joiden koko kärki on poistettu.

C.      ’Rikkoutuneilla jyvillä tai jyvänpalasilla’ tarkoitetaan jyviä, joista on poistettu kärkeä suurempi osa. Rikkoutuneet riisinjyvät koostuvat

– suurista rikkoutuneista riisinjyvistä (jyvien palaset, joiden pituus on vähintään puolet jyvän pituudesta mutta jotka eivät muodosta kokonaista jyvää);

– keskikokoisista rikkoutuneista riisinjyvistä (jyvien palaset, joiden pituus on vähintään neljännes jyvän pituudesta mutta jotka eivät saavuta suurten rikkoutuneiden riisinjyvien vähimmäiskokoa);

– hienoista rikkoutuneista riisinjyvistä (jyvien palaset, joiden pituus on alle neljänneksen jyvän pituudesta mutta jotka eivät läpäise seulaa, jonka silmäkoko on 1,4 millimetriä);

– palasista (jyvän pienet palaset tai hiukkaset, joiden on läpäistävä seula, jonka silmäkoko on 1,4 millimetriä); palasiin sisältyvät myös haljenneet jyvät (jyvien palaset, jotka ovat syntyneet jyvän haljettua pitkittäin).

D.      ’Vihreillä jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, jotka eivät ole täysin kypsyneitä.

E.      ’Jyvillä, joissa on luonnollisia epämuodostumia’ tarkoitetaan jyviä, joissa on periytyviä tai periytymättömiä luonnollisia epämuodostumia, verrattuina lajikkeelle tyypillisiin morfologisiin ominaisuuksiin.

F.      ’Liitumaisilla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joiden pinnasta vähintään kolme neljäsosaa näyttää himmeältä ja jauhomaiselta.

G.      ’Punajuovaisilla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joissa on voimakkuudeltaan ja sävyltään erilaisia punaisia pitkittäisiä juovia, jotka aiheutuvat siemenkalvon jäänteistä.

H.      ’Täplikkäillä jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joissa on tumma, tarkkarajainen, melko säännöllisen muotoinen pieni ympyrä; täplikkäinä jyvinä pidetään lisäksi jyviä, joiden pinnassa on ohuita mustia juovia; juovilla ja täplillä ei saa olla keltaista tai tummaa kehää.

I.       ’Laikukkailla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joiden pinnan luonnollinen väri on selvästi muuttunut pienellä alueella; laikut voivat olla erivärisiä (mustahkoja, punertavia, ruskeita); laikkuina pidetään myös syviä mustia juovia. Jos laikkujen väri (musta, vaaleanpunainen, punaruskea) on voimakkuudeltaan sellainen, että se näkyy heti ja jos laikku peittää vähintään puolet jyvästä, jyviä on pidettävä keltaisina jyvinä.

J.       ’Keltaisilla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joiden luonnollinen väri on muuttunut kokonaan tai osittain sitruunankeltaisen tai oranssinkeltaisen eri sävyiksi muulla tavalla kuin kuivaamalla.

K.     ’Kellanruskeilla jyvillä’ tarkoitetaan jyviä, joiden koko pinnan väri on tasaisesti hieman muuttunut muulla tavalla kuin kuivaamalla; jyvien väri on muuttunut vaalean kullankeltaiseksi.

II osa: Humala-alan määritelmät

1.           ’Humalalla’ tarkoitetaan köynnösmäisen humalan (Humulus lupulus) (emikasvin) kuivattuja kukintoja, joita kutsutaan myös tähkiksi; näissä kellanvihreissä soikeissa kukinnoissa on kukkaperä, ja niiden suurin halkaisija vaihtelee 2 ja 5 senttimetrin välillä.

2.           ’Humalajauheella’ tarkoitetaan humalasta jauhamalla saatua tuotetta, joka sisältää humalan kaikki luonnolliset osat.

3.           ’Lupuliinipitoisella humalajauheella’ tarkoitetaan tuotetta, joka on saatu humalasta jauhamalla sen jälkeen kun siitä on mekaanisesti poistettu osa lehdistä, varsista, suojuslehdistä ja kukkavarsista.

4.           ’Humalauutteella’ tarkoitetaan humalasta tai humalajauheesta uuttamalla saatuja tiivistettyjä tuotteita.

5.           ’Humalatuotteiden seoksella’ tarkoitetaan kahden tai useamman 1–4 kohdassa tarkoitetun tuotteen seosta.

III osa: Viinialalla sovellettavat määritelmät

Viiniköynnöksiin liittyvät määritelmät

1.           ’Raivauksella’ tarkoitetaan kaikkien viiniköynnösten täydellistä poistamista viiniköynnöstä kasvavalta alalta.

2.           ’Istutuksella’ tarkoitetaan vartettujen tai varttamattomien viinitaimien tai viinitaimien osien lopullista istuttamista rypäleiden tuotantoa tai emoviiniköynnösten varttamisoksien kasvatusta varten.

3.           ’Uudelleenvarttamisella’ tarkoitetaan jo kertaalleen vartetun viiniköynnöksen varttamista.

Tuotteeseen liittyvät määritelmät

4.           ’Tuoreella viinirypäleellä’ tarkoitetaan viiniköynnöksestä saatavaa kypsää tai jopa hieman kuivunutta hedelmää, jota käytetään viiniyttämisessä ja joka voidaan murskata tai puristaa tavanomaisilla viinikellarimenetelmillä ja joka voi saada aikaan luonnollisen alkoholikäymisen.

5.           ’Tuoreella rypäleen puristemehulla, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä alkoholia’, tarkoitetaan tuotetta,

a)      jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 ja enintään 15 tilavuusprosenttia;

b)      joka valmistetaan lisäämällä käymättömään rypäleen puristemehuun, jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 8,5 tilavuusprosenttia ja joka on peräisin yksinomaan 63 artiklan 2 kohdan mukaisesti määriteltävistä rypälelajikkeista,

i)        joko viinistä tislattua neutraalia alkoholia, myös sellaista kuivatuista rypäleistä tislattua alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 96 tilavuusprosenttia,

ii)       tai puhdistamatonta viinin tislaamisesta saatua tuotetta, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 mutta enintään 80 tilavuusprosenttia.

6.           ’Viinirypälemehulla’ tarkoitetaan käymätöntä mutta käymiskykyistä nestemäistä tuotetta, joka

a)      käsitellään siten, että se on valmis nautittavaksi sellaisenaan;

b)      saadaan tuoreista rypäleistä tai rypäleen puristemehusta tai laimentamalla. Jos se saadaan laimentamalla, se on laimennettava väkevöidystä tai tiivistetystä rypäleen puristemehusta.

Viinirypälemehun todellinen alkoholipitoisuus voi olla enintään 1 tilavuusprosentti.

7.           ’Tiivistetyllä viinirypälemehulla’ tarkoitetaan sokeriväriä sisältämätöntä viinirypälemehua, joka saadaan osittaisella veden poistamisella viinirypälemehusta millä tahansa muulla sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen niin, että refraktometrin, jota käytetään erikseen säädettävän menetelmän mukaisesti, 20 °C:n lämpötilassa antama prosenttiluku on vähintään 50,9.

Tiivistetyn viinirypälemehun todellinen alkoholipitoisuus voi olla enintään 1 tilavuusprosentti.

8.           ’Viinisakalla’ tarkoitetaan jäännöstä,

a)      joka jää viiniä sisältävien säiliöiden pohjalle käymisen jälkeen, varastoinnin aikana tai sallitun käsittelyn jälkeen;

b)      joka tulee a alakohdassa tarkoitetun tuotteen suodattamisesta tai sentrifugoinnista;

c)      joka jää rypäleen puristemehua sisältävien säiliöiden pohjalle varastoinnin aikana tai sallitun käsittelyn jälkeen; tai

d)      joka tulee c alakohdassa tarkoitetun tuotteen suodattamisesta tai sentrifugoinnista.

9.           ’Rypäleiden puristejäännöksellä’ tarkoitetaan tuoreiden rypäleiden puristamisesta tulevaa jäännöstä, joka on käynyt tai käymätön.

10.         ’Puristejäännöksestä valmistetulla viinillä (piquette)’ tarkoitetaan tuotetta, joka saadaan

a)      vedessä maseroidun käyttämättömän puristejäännöksen käymisestä; tai

b)      käyneen puristejäännöksen liuottamisesta vedessä.

11.         ’Tislausta varten väkevöidyllä viinillä’ tarkoitetaan tuotetta,

a)      jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 18 ja enintään 24 tilavuusprosenttia;

b)      joka on valmistettu ainoastaan lisäämällä jäännössokeria sisältämättömään viiniin puhdistamatonta tuotetta, jota saadaan viinin tislaamisesta ja jonka todellinen alkoholipitoisuus on enintään 86 tilavuusprosenttia; tai

c)      jonka haihtuvien happojen pitoisuus on enintään 1,5 grammaa litrassa etikkahappona ilmaistuna.

12.         ’Cuvéellä’ tarkoitetaan

a)      rypäleen puristemehua;

b)      viiniä; tai

c)      ominaisuuksiltaan erilaisten rypäleen puristemehujen ja/tai viinien sekoitusta,

joka on tarkoitettu tietynlaisten kuohuviinien valmistukseen.

Alkoholipitoisuuteen liittyvät määritelmät

13.         ’Todellisella alkoholipitoisuudella tilavuusprosentteina’ tarkoitetaan 100 litrassa tuotetta olevan puhtaan alkoholin määrää litroina 20 °C:n lämpötilassa.

14.         ’Potentiaalisella alkoholipitoisuudella tilavuusprosentteina’ tarkoitetaan 100 litrassa tuotetta olevien sokerien täydellisestä käymisestä syntyvän puhtaan alkoholin määrää litroina 20 °C:n lämpötilassa.

15.         ’Kokonaisalkoholipitoisuudella tilavuusprosentteina’ tarkoitetaan todellisen alkoholipitoisuuden ja potentiaalisen alkoholipitoisuuden yhteenlaskettua määrää.

16.         ’Luonnollisella alkoholipitoisuudella tilavuusprosentteina’ tarkoitetaan tuotteen kokonaisalkoholipitoisuutta tilavuusprosentteina ennen mahdollista väkevöintiä.

17.         ’Todellisella alkoholipitoisuudella painoprosentteina’ tarkoitetaan 100 kilogrammassa tuotetta olevan puhtaan alkoholin määrää kilogrammoina.

18.         ’Potentiaalisella alkoholipitoisuudella painoprosentteina’ tarkoitetaan sitä puhtaan alkoholin määrää kilogrammoina, joka syntyisi 100 kilogrammassa tuotetta olevien sokerien täydellisestä käymisestä.

19.         ’Kokonaisalkoholipitoisuudella painoprosentteina’ tarkoitetaan todellisen ja potentiaalisen alkoholipitoisuuden yhteenlaskettua määrää.

IV osa: Naudan- ja vasikanliha-alan määritelmät

1.           ’Nautaeläimillä’ tarkoitetaan CN-koodien ex 0102 10 ja 0102 90 05–0102 90 79 kotieläiminä pidettäviä nautoja.

2.           ’Täyskasvuilla nautaeläimillä’ tarkoitetaan vähintään 8 kuukauden ikäisiä nautaeläimiä.

V osa: Maito- ja maitotuotealan määritelmät

Uudesta-Seelannista peräisin olevaa voita koskevan tariffikiintiön täytäntöönpanemista varten ilmaisu ”valmistettu suoraan maidosta tai kermasta” ei sulje pois voita, joka on valmistettu maidosta tai kermasta ilman varastoituja aineksia, soveltamalla yksittäistä, itsenäistä ja keskeytymätöntä menettelyä, jonka aikana kerma voi välillä olla voiöljynä ja/tai maitorasvan fraktiona.

VI osa: Muna-alan määritelmät

1.           ’Kuorellisilla munilla’ tarkoitetaan kuorellisia siipikarjan munia tuoreina, säilöttyinä tai keitettyinä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja haudottavia munia.

2.           ’Siitosmunilla’ tarkoitetaan haudottaviksi tarkoitettuja siipikarjan munia.

3.           ’Kokonaisilla tuotteilla’ tarkoitetaan ihmisravinnoksi soveltuvia kuorettomia linnunmunia, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävinä.

4.           ’Erotetuilla tuotteilla’ tarkoitetaan ihmisravinnoksi soveltuvia linnunmunien keltuaisia, myös lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävinä.

VII osa: Siipikarjanliha-alan määritelmät

1.           ’Elävällä siipikarjalla’ tarkoitetaan eläviä kanoja, ankkoja, hanhia, kalkkunoita ja helmikanoja, joiden yksikköpaino on suurempi kuin 185 grammaa.

2.           ’Poikasilla’ tarkoitetaan eläviä kanoja, ankkoja, hanhia, kalkkunoita ja helmikanoja, joiden yksikköpaino on enintään 185 grammaa.

3.           ’Teurastetulla siipikarjalla’ tarkoitetaan kuolleita Gallus domesticus -lajin kanoja, ankkoja, hanhia, kalkkunoita ja helmikanoja kokonaisina, myös ilman muita eläimenosia.

4.           ’Johdetuilla tuotteilla’ tarkoitetaan seuraavia tuotteita:

a)      liitteessä I olevan XX osan a alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

b)      liitteessä I olevan XX osan b alakohdassa tarkoitetut tuotteet, lukuun ottamatta teurastettua siipikarjaa ja muita syötäviä eläimenosia, joita kutsutaan ”siipikarjan paloiksi”;

c)      liitteessä I olevan XX osan b alakohdassa tarkoitetut muut syötävät eläimenosat;

d)      liitteessä I olevan XX osan c alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

e)      liitteessä I olevan XX osan d ja e alakohdassa tarkoitetut tuotteet;

f)       liitteessä I olevan XX osan f alakohdassa tarkoitetut tuotteet, eivät kuitenkaan CN-koodeihin 1602 20 11 ja 1602 20 19 kuuluvat tuotteet.

VIII osa: Mehiläishoitoalan määritelmät

1.           ’Hunajalla’ tarkoitetaan luontoperäistä makeaa ainetta, jonka hunajamehiläinen (Apis mellifera) on tuottanut kukkien medestä tai kasvien elävien osien eritteistä tai tiettyjen kasveja imevien hyönteislajien kasvien elävillä osilla olevista eritteistä, ja jota mehiläiset keräävät, muuntavat yhdistellen tiettyjen itsestään peräisin olevien aineiden kanssa, saostavat, kuivaavat, varastoivat sekä jättävät kehittymään ja kypsymään hunajakennoihin.

Hunajan päälajit ovat seuraavat:

a)      alkuperän mukaan:

i)        kukkaishunaja tai mesihunaja: hunaja, joka on saatu kasvien medestä;

ii)       mesikastehunaja: hunaja, joka on saatu pääasiassa kasveja imevien hyönteislajien (Hemiptera) kasvien elävillä osilla olevista eritteistä tai kasvien elävien osien eritteistä;

b)      tuotantotavan ja/tai olomuodon mukaan:

iii)      kennohunaja: hunaja, jota mehiläiset varastoivat vastarakennetuissa sikiöttömissä hunajakakuissa tai ainoastaan mehiläisvahaa sisältäviin pohjakakkulevyihin ja jota myydään kuorimattomana kokonaisina kakkuina tai kakun palasina;

iv)      palahunaja tai leikattu kennohunaja: hunaja, joka sisältää yhden tai useamman palan kennohunajaa;

v)       valutettu hunaja: hunaja, joka on saatu valuttamalla kuorittuja, sikiöttömiä hunajakakkuja;

vi)      lingottu hunaja: hunaja, joka on saatu linkoamalla kuorittuja, sikiöttömiä hunajakakkuja;

vii)     puristettu hunaja: hunaja, joka on saatu puristamalla sikiöttömiä hunajakakkuja käyttämällä tai käyttämättä kohtuullista, enintään 45 asteen lämpöä;

viii)    suodatettu hunaja: hunaja, joka on saatu poistamalla vierasta epäorgaanista tai orgaanista ainetta siten, että merkittävä osa siitepölystä on poistettu.

’Taloushunajalla’ tarkoitetaan hunajaa, joka

a)      soveltuu teollisuuskäyttöön tai muiden myöhemmin jalostettavien elintarvikkeiden ainesosaksi; ja

b)      saattaa

– sisältää vieraita makuja tai hajuja, tai

– olla alkanut käydä tai olla jo käynyt, tai

– olla ollut ylikuumennettu.

2.           ’Mehiläistuotteilla’ tarkoitetaan hunajaa, mehiläisvahaa, emoainetta, kittivahaa ja siitepölyä.

LIITE III 7 ARTIKLASSA TARKOITETTU RIISIN JA SOKERIN VAKIOLAATU

A.           Paddy- eli raakariisin vakiolaatu

Vakiolaatuisen paddyriisin on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)      sen on oltava laadultaan virheetöntä, aitoa ja myyntikelpoista sekä hajutonta;

b)      sen kosteuspitoisuuden on oltava enintään 13 prosenttia;

c)      kokonaan hiotun riisin tuotoksen on oltava kokonaisten jyvien painosta 63 prosenttia (leikatuissa jyvissä sallittu poikkeama on 3 prosenttia), josta kokonaan hiotun riisin jyvien, jotka eivät ole laadultaan moitteettomia, prosenttiosuus painosta voi olla:

CN-koodien 1006 10 27 ja CN 1006 10 98 paddyriisin liitumaiset jyvät || 1,5 %

muiden kuin CN-koodien 1006 10 27 ja CN 1006 10 98 paddyriisin liitumaiset jyvät || 2,0 %

punajuovaiset jyvät || 1,0 %

täplikkäät jyvät || 0,50 %

laikukkaat jyvät || 0,25 %

keltaiset jyvät || 0,02 %

kullanruskeat jyvät || 0,05 %

B.           Sokerin vakiolaadut:

I.       Sokerijuurikkaan vakiolaatu

Vakiolaatuisilla juurikkailla on oltava seuraavat ominaispiirteet:

a)       virheetön, aito ja myyntikelpoinen laatu;

b)      vastaanotettaessa 16 prosentin sokeripitoisuus.

II.      Valkoisen sokerin vakiolaatu

1.       Vakiolaatuisella valkoisella sokerilla on oltava seuraavat ominaispiirteet:

a)       virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen laatu; kuiva, tasainen kiderakenne, vapaasti juokseva;

b)      polarisaatio vähintään: 99,7;

c)       kosteuspitoisuus enintään: 0,06 %;

d)      inverttisokeripitoisuus enintään: 0,04 %;

e)       jäljempänä olevan 2 kohdan mukaisesti vahvistettu kokonaispistemäärä on enintään 22 ja enintään

          15 tuhkapitoisuuden osalta,

          9 värityypiltä, määritettynä Brunswick Institute of Agricultural Technologyn menetelmän, jäljempänä ”Brunswickin menetelmä”, mukaisesti,

          6 liuoksen värisävyltä, määritettynä International Commission for Uniform Methods of Sugar Analyses -menetelmän, jäljempänä ”Icumsa-menetelmä”, mukaisesti.

2.       Yksi piste vastaa

a)       0,0018 prosentin tuhkapitoisuutta, määritettynä Icumsa-menetelmän mukaisesti 28 asteessa Brixin asteikolla;

b)      0,5 värityyppiyksikköä, määritettynä Brunswick-menetelmän mukaisesti;

c)       7,5 liuoksen väripitoisuuden yksikköä, määritettynä Icumsa-menetelmän mukaisesti.

3.       Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen ominaisuuksien määrittämisessä käytetään samoja menetelmiä kuin interventiotoimenpiteiden yhteydessä samojen ominaisuuksien määrittämisessä.

III      Raakasokerin vakiolaatu

1.       Vakiolaatuinen raakasokeri on saannoltaan 92 prosenttia olevaa valkoista sokeria.

2.       Juurikasraakasokerin saanto lasketaan vähentämällä tämän sokerin polarisaatioasteesta:

a)       sen tuhkapitoisuuden prosenttiosuus kerrottuna neljällä;

b)      sen inverttisokeripitoisuuden prosenttiosuus kerrottuna kahdella;

c)       luku 1.

3.       Ruokoraakasokerin saanto lasketaan vähentämällä tämän sokerin kahdella kerrotusta polarisaatioasteesta luku 100.

LIITE IV 41 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT TUKIOHJELMIEN MÄÄRÄRAHAT

tuhatta euroa varainhoitovuotta kohden

BG || 26 762

CZ || 5 155

DE || 38 895

EL || 23 963

ES || 353 081

FR || 280 545

IT || 336 997

CY || 4 646

LT || 45

LU || 588

HU || 29 103

MT || 402

AT || 13 688

PT || 65 208

RO || 42 100

SI || 5 045

SK || 5 085

UK || 120

LIITE V 56 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUT KANSAINVÄLISET ORGANISAATIOT

– Codex Alimentarius

– Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissio

LIITE VI 60 ARTIKLASSA TARKOITETUT MÄÄRITELMÄT, NIMITYKSET JA MYYNTINIMITYKSET

Tässä liitteessä ”myyntinimityksellä” tarkoitetaan nimeä, jolla elintarvike myydään ja jota tarkoitetaan direktiivin 2000/13/EY 5 artiklan 1 kohdassa.

I osa. Alle 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha

I.            Määritelmä

Tämän liitteen tässä osassa ”lihalla” tarkoitetaan ihmisravinnoksi tarkoitettuja, alle 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevia ruhoja, luullista tai luutonta lihaa ja muita eläimenosia, leikattuja tai leikkaamattomia, jotka tarjotaan tuoreena, pakastettuna tai jäädytettynä riippumatta siitä, onko ne kauppakunnostettu tai pakattu.

Toimijoiden on jaettava teurastettaessa kaikki alle 12 kuukauden ikäiset nautaeläimet toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa jompaankumpaan seuraavista luokista:

A)          Luokka V: Alle 8 kuukauden ikäiset nautaeläimet

Luokan kirjaintunnus: V;

B)           Luokka Z: yli 8 mutta alle 12 kuukauden ikäiset nautaeläimet

Luokan kirjaintunnus: Z.

II.          Myyntinimitykset

1.           Alle 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevaa lihaa saa pitää jäsenvaltioissa kaupan ainoastaan seuraavilla, kutakin jäsenvaltiota varten vahvistetuilla myyntinimityksillä:

A)     Alle 8 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha (luokan kirjaintunnus: V

Kaupanpitämismaa || Käytettävä myyntinimitys

Belgia || veau, viande de veau/kalfsvlees/Kalbfleisch

Bulgaria || месо от малки телета

Tšekki || Telecí

Tanska || Lyst kalvekød

Saksa || Kalbfleisch

Viro || Vasikaliha

Kreikka || μοσχάρι γάλακτος

Espanja || Ternera blanca, carne de ternera blanca

Ranska || veau, viande de veau

Irlanti || Veal

Italia || vitello, carne di vitello

Kypros || μοσχάρι γάλακτος

Latvia || Teļa gaļa

Liettua || Veršiena

Luxemburg || veau, viande de veau/Kalbfleisch

Unkari || Borjúhús

Malta || Vitella

Alankomaat || Kalfsvlees

Itävalta || Kalbfleisch

Puola || Cielęcina

Portugali || Vitela

Romania || carne de vițel

Slovenia || Teletina

Slovakia || Teľacie mäso

Suomi || vaalea vasikanliha/ljust kalvkött

Ruotsi || ljust kalvkött

Yhdistynyt kuningaskunta || Veal

B)      Yli 8 mutta alle 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin oleva liha [(luokan kirjaintunnus: Z)]:

Kaupanpitämismaa || Käytettävä myyntinimitys

Belgia || jeune bovin, viande de jeune bovin/jongrundsvlees/Jungrindfleisch

Bulgaria || Телешко месо

Tšekki || hovězí maso z mladého skotu

Tanska || Kalvekød

Saksa || Jungrindfleisch

Viro || noorloomaliha

Kreikka || νεαρό μοσχάρι

Espanja || Ternera, carne de ternera

Ranska || jeune bovin, viande de jeune bovin

Irlanti || rosé veal

Italia || vitellone, carne di vitellone

Kypros || νεαρό μοσχάρι

Latvia || jaunlopa gaļa

Liettua || Jautiena

Luxemburg || jeune bovin, viande de jeune bovin/Jungrindfleisch

Unkari || Növendék marha húsa

Malta || Vitellun

Alankomaat || rosé kalfsvlees

Itävalta || Jungrindfleisch

Puola || młoda wołowina

Portugali || Vitelão

Romania || carne de tineret bovin

Slovenia || meso težjih telet

Slovakia || mäso z mladého dobytka

Suomi || vasikanliha/kalvkött

Ruotsi || Kalvkött

Yhdistynyt kuningaskunta || Beef

2.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja myyntinimityksiä voidaan täydentää kyseisten lihanpalojen tai muiden eläimenosien nimeä tai kuvausta tarkoittavalla merkinnällä.

3.           Edellä 1 kohdassa esitetyn taulukon A kohdassa lueteltuja luokan V myyntinimityksiä tai niistä johdettuja uusia nimityksiä saa käyttää ainoastaan, jos kaikki tämän liitteen vaatimukset täyttyvät.

Erityisesti termejä "veau", "telecí", "Kalb", "μοσχάρι", "ternera""kalv", "veal", "vitello", "vitella", "kalf", "vitela" ja "teletina" ei saa käyttää myyntinimityksessä eikä mainita yli 12 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä peräisin olevan lihan päällysmerkinnässä.

4.           Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä ei sovelleta nautaeläinten lihaan, jota koskeva suojattu alkuperänimitys tai maantieteellinen merkintä on rekisteröity asetuksen (EY) N:o 510/2006 mukaisesti ennen 29 päivää heinäkuuta 2007.

II osa. Rypäletuotteet

(1)     Viini

         Viini on tuote, joka saadaan murskatuista tai murskaamattomista tuoreista rypäleistä tai rypäleen puristemehusta ainoastaan täydellisellä tai osittaisella alkoholikäymisellä.

Viinin on oltava seuraavien edellytysten mukaista:

a)       sen todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on joko liitteessä VII olevan I osan B jaksossa esitettyjen käsittelyjen jälkeen tai ilman niitä vähintään 8,5 tilavuusprosenttia, jos viini on valmistettu ainoastaan tämän liitteen lisäyksessä tarkoitetuilta A- ja B-viininviljelyvyöhykkeiltä poimituista rypäleistä, ja vähintään 9 tilavuusprosenttia muiden viininviljelyvyöhykkeiden osalta;

b)      jos viinillä on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, sen todellinen alkoholipitoisuus on – poiketen muutoin sovellettavasta todellisen alkoholipitoisuuden vähimmäistilavuusprosentista – joko liitteessä VII olevan I osan B jaksossa esitettyjen käsittelyjen jälkeen tai ilman niitä vähintään 4,5 tilavuusprosenttia;

c)       sen kokonaisalkoholipitoisuus on enintään 15 tilavuusprosenttia. Tästä poiketen

– kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisraja voi olla komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti tekemän päätöksen mukaisesti 20 tilavuusprosenttia, kun kyseessä ovat tietyillä viininviljelyalueilla yhteisössä tuotetut viinit, jotka on valmistettu ilman väkevöimistä,

– kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisraja voi ylittää 15 tilavuusprosenttia, kun kyseessä ovat viinit, joilla on suojattu alkuperänimitys ja jotka on valmistettu ilman väkevöimistä;

d)      sen kokonaishappopitoisuus viinihappona ilmaistuna on vähintään 3,5 grammaa litrassa eli 46,6 milliekvivalenttia litrassa, ellei komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti mahdollisesti hyväksymistä poikkeuksista muuta johdu.

         Retsina on viini, jota tuotetaan ainoastaan Kreikan maantieteellisellä alueella rypäleen puristemehusta, johon on lisätty Aleppo-mäntypihkaa. Aleppo-mäntypihkaa saa käyttää ainoastaan retsinaviinin valmistuksessa niiden edellytysten mukaisesti, jotka on vahvistettu Kreikassa sovellettavissa säännöksissä.

         Edellä olevasta b alakohdasta poiketen Tokaji eszenciaa ja Tokajská esenciaa pidetään viininä.

         Sen estämättä, mitä 60 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että ilmaisua "viini" käytetään, jos

a)       se on liitetty yhdysnimenä hedelmän nimeen sellaisten tuotteiden kaupan pitämiseksi, jotka on saatu käyttämällä muita hedelmiä kuin rypäleitä; tai

b)      se on osa yhdysnimeä.

         Tässä liitteessä esitettyjä viiniluokkia vastaavien tuotteiden kanssa ei saa aiheutua sekaannusta.

(2)     Käymistilassa oleva uusi viini

         Käymistilassa oleva uusi viini on viini, jonka alkoholikäyminen ei ole vielä päättynyt ja jota ei ole vielä erotettu sakastaan.

(3)     Väkevä viini

Väkevä viini on tuote,

a)       jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 15 ja enintään 22 tilavuusprosenttia;

b)      jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 17,5 tilavuusprosenttia, lukuun ottamatta eräitä alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja väkeviä viinejä, jotka sisältyvät komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatimaan luetteloon;

c)       joka on saatu

– käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta,

– viinistä,

– edellisten sekoituksesta, tai

– rypäleen puristemehusta tai rypäleen puristemehun ja viinin sekoituksesta, kun kyseessä ovat eräät komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemät suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut väkevät viinit;

d)      jonka alkuperäinen luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 12 tilavuusprosenttia, lukuun ottamatta eräitä suojatulla alkuperänimityksellä tai maantieteellisellä merkinnällä varustettuja väkeviä viinejä, jotka sisältyvät komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatimaan luetteloon;

e)       johon on lisätty

i)        joko yksinään tai sekoitettuna:

– viinistä tislattua neutraalia alkoholia, myös sellaista kuivatuista rypäleistä tislattua alkoholia, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 96 tilavuusprosenttia,

– viinistä tai kuivatuista rypäleistä saatavaa tislettä, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 ja enintään 86 tilavuusprosenttia;

ii)       ja tarvittaessa yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista:

– tiivistetty rypäleen puristemehu,

– jokin e alakohdan i alakohdassa tarkoitettu tuote sekoitettuna c alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetun rypäleen puristemehun kanssa;

f)       johon on e alakohdan poikkeusta soveltaen lisätty, silloin kun kyseessä ovat tietyt suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut väkevät viinit, jotka sisältyvät komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatimaan luetteloon,

i)        jotakin e alakohdan i alakohdassa tarkoitettua tuotetta yksinään tai sekoitettuna; tai

ii)       yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista:

– viinistä tai kuivatuista rypäleistä tislattu alkoholi, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 95 ja enintään 96 tilavuusprosenttia,

– viinistä tai rypäleen puristejäännöksestä tislattu alkoholijuoma, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 ja enintään 86 tilavuusprosenttia,

– kuivatuista rypäleistä tislattu alkoholijuoma, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 52 mutta alle 94,5 tilavuusprosenttia; ja

iii)      tarvittaessa yhtä tai useampaa seuraavista tuotteista:

– kuivuneista viinirypäleistä saatu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu,

– avotulikäsittelyllä saatu tiivistetty rypäleen puristemehu, joka vastaa tätä toimenpidettä lukuun ottamatta tiivistetyn rypäleen puristemehun määritelmää,

– tiivistetty rypäleen puristemehu,

– jokin f alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu tuote sekoitettuna c alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettuun rypäleen puristemehuun.

(4)     Kuohuviini

Kuohuviini on tuote,

a)       joka saadaan ensimmäisen tai toisen alkoholikäymisen avulla

– tuoreista rypäleistä,

– rypäleen puristemehusta tai

– viinistä;

b)      josta purkautuu säiliötä avattaessa yksinomaan käymisestä peräisin olevaa hiilidioksidia;

c)       johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 celsiusasteen lämpötilassa; ja

d)      jonka valmistukseen tarkoitetun cuvéen kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 8,5 tilavuusprosenttia.

(5)     Laatukuohuviini

Laatukuohuviini on tuote,

a)       joka saadaan ensimmäisen tai toisen alkoholikäymisen avulla

– tuoreista rypäleistä,

– rypäleen puristemehusta, tai

– viinistä;

b)      josta purkautuu säiliötä avattaessa yksinomaan käymisestä peräisin olevaa hiilidioksidia;

c)       johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 celsiusasteen lämpötilassa; ja

d)      jonka valmistukseen tarkoitetun cuvéen kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 9 tilavuusprosenttia.

(6)     Aromaattinen laatukuohuviini

Aromaattinen laatukuohuviini on laatukuohuviiniä,

a)       joka saadaan käyttämällä cuvéen valmistukseen ainoastaan komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti laatimassa luettelossa mainituista rypälelajikkeista peräisin olevaa rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua.

          Komissio määrittelee delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti aromaattiset laatukuohuviinit, jotka valmistetaan perinteisesti käyttämällä cuvéen valmistukseen viinejä;

b)      johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 celsiusasteen lämpötilassa;

c)       jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 6 tilavuusprosenttia; ja

d)      jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 10 tilavuusprosenttia.

(7)     Hiilihapotettu kuohuviini

Hiilihapotettu kuohuviini on tuote,

a)       joka on saatu viinistä, jolla ei ole suojattua alkuperänimitystä tai suojattua maantieteellistä merkintää;

b)      josta purkautuu säiliötä avatessa hiilidioksidia, joka on peräisin kokonaisuudessaan tai osittain tämän kaasun lisäämisestä; ja

c)       johon muodostuu hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 3 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 celsiusasteen lämpötilassa.

(8)     Helmeilevä viini

Helmeilevä viini on tuote,

a)       joka on saatu viinistä, jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 9 tilavuusprosenttia;

b)      jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 7 tilavuusprosenttia;

c)       johon muodostuu endogeenisen hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 1 baarin ja enintään 2,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 celsiusasteen lämpötilassa; ja

d)      jota pidetään enintään 60 litran säiliöissä.

(9)     Hiilihapotettu helmeilevä viini

Hiilihapotettu helmeilevä viini on tuote,

a)       joka on valmistettu viinistä;

b)      jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 7 tilavuusprosenttia ja kokonaisalkoholipitoisuus vähintään 9 tilavuusprosenttia;

c)       johon muodostuu kokonaan tai osittain lisätyn hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuva vähintään 1 baarin ja enintään 2,5 baarin ylipaine, kun sitä säilytetään suljetussa säiliössä 20 celsiusasteen lämpötilassa; ja

d)      jota pidetään enintään 60 litran säiliöissä.

(10)   Rypäleen puristemehu

         Rypäleen puristemehu on nestemäinen tuote, joka saadaan tuoreista rypäleistä luonnollisilla tai fysikaalisilla menetelmillä. Rypäleen puristemehun todellinen alkoholipitoisuus voi olla enintään 1 tilavuusprosentti.

(11)   Osittain käynyt rypäleen puristemehu

         Käymistilassa oleva rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehun käymistuote, jonka todellinen alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1 tilavuusprosentti ja pienempi kuin kolme viidesosaa sen kokonaisalkoholipitoisuudesta.

(12)   Kuivuneista rypäleistä saatu osittain käynyt rypäleen puristemehu

         Kuivuneista rypäleistä saatu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu on rypäleen puristemehun osittaisesta käymisestä saatu tuote, joka valmistetaan kuivuneista rypäleistä, joiden kokonaissokeripitoisuus ennen käymistä on vähintään 272 grammaa litrassa ja joiden luonnollinen ja todellinen alkoholipitoisuus ei saa olla pienempi kuin 8 tilavuusprosenttia. Tiettyjä nämä vaatimukset täyttäviä viinejä, jotka komissio määrittelee delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ei kuitenkaan pidetä kuivuneista rypäleistä saatuna osittain käyneenä rypäleen puristemehuna.

(13)   Tiivistetty rypäleen puristemehu

         Tiivistetty rypäleen puristemehu on sokeriväriä sisältämätöntä viinirypäleen puristemehua, joka saadaan osittaisella veden poistamisella viinirypäleen puristemehusta millä tahansa muulla sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen siten, että refraktometrin, jota käytetään 62 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan ja 68 artiklan d alakohdan mukaisesti vahvistettavan menetelmän mukaisesti, 20 celsiusasteen lämpötilassa antama prosenttiluku on vähintään 50,9.

         Tiivistetyn viinirypäleen puristemehun todellinen alkoholipitoisuus voi olla enintään 1 tilavuusprosentti.

(14)   Puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu

         Puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu on nestemäinen tuote, johon ei ole lisätty sokeriväriä ja

a)       joka saadaan osittaisella veden poistamisella rypäleen puristemehusta millä tahansa muulla sallitulla menetelmällä kuin avotulta käyttäen siten, että refraktometrin, jota käytetään 62 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan ja 68 artiklan d alakohdan mukaisesti vahvistettavan menetelmän mukaisesti, 20 celsiusasteen lämpötilassa antama prosenttiluku on vähintään 61,7;

b)      joka on käsitelty sallituilla happamuuden vähentämismenetelmillä ja muiden ainesosien kuin sokerin poistomenetelmillä;

c)       jolla on seuraavat ominaisuudet:

– pH on 25 celsiusasteessa Brixin asteikolla enintään 5,

– optinen tiheys on 425 nanometrissä yhden senttimetrin paksuudessa tiivistetyssä rypäleen puristemehussa 25 celsiusasteessa Brixin asteikolla enintään 0,100,

– sakkaroosipitoisuutta ei voida havaita tietyllä erikseen määriteltävällä määritysmenetelmällä,

– Folin-Ciocalteau-luku on 25 celsiusasteessa Brixin asteikolla enintään 6,00,

– kokonaishappopitoisuus on enintään 15 milliekvivalenttia kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta,

– rikkidioksidipitoisuus on enintään 25 milligrammaa kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta,

– kokonaiskationipitoisuus on enintään 8 milliekvivalenttia kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta,

– johtokyky on 25 celsiusasteessa Brixin asteikolla ja 20 celsiusasteessa enintään 120 mikrosiemensiä senttimetrissä,

– hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on enintään 25 milligrammaa kilogrammassa kokonaissokeripitoisuudesta,

– sisältää mesoinositolia.

          Puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun todellinen alkoholipitoisuus voi olla enintään 1 tilavuusprosentti.

(15)   Kuivatuista rypäleistä valmistetut viinit

Kuivatuista rypäleistä valmistettu viini on tuote,

a)       joka on tuotettu ilman väkevöimistä viinirypäleistä, jotka on jätetty aurinkoon tai varjoon veden osittaista poistamista varten;

b)      jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 16 tilavuusprosenttia ja todellinen alkoholipitoisuus vähintään 9 tilavuusprosenttia; ja

c)       jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 16 tilavuusprosenttia (tai 272 grammaa sokeria litrassa).

(16)   Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini

Ylikypsistä rypäleistä valmistettu viini on tuote,

a)       joka on tuotettu ilman väkevöimistä;

b)      jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on yli 15 tilavuusprosenttia; ja

c)       jonka kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia ja todellinen alkoholipitoisuus vähintään 12 tilavuusprosenttia.

Jäsenvaltiot voivat säätää tätä tuotetta koskevasta vanhentamiskaudesta.

(17)   Viinietikka

Viinietikka on etikka,

a)       joka on valmistettu ainoastaan viinin etikkakäymisellä; ja

b)      jonka kokonaishappopitoisuus on vähintään 60 grammaa litrassa etikkahappona ilmaistuna.

III osa. Maito ja maitotuotteet

1.      Ilmaisulla ’maito’ tarkoitetaan yksinomaan tavanomaista yhdellä tai useammalla lypsämisellä utareista erittynyttä tuotetta, johon ei ole lisätty mitään ja josta ei ole poistettu mitään.

Ilmaisua ’maito’ saa kuitenkin käyttää:

a)       maidosta, jota on käsitelty sen koostumusta muuttamatta, tai maidosta, jonka rasvapitoisuus on vakioitu tässä liitteessä olevan IV osan mukaisesti;

b)      maidon perusmuotoa, laatuluokkaa, alkuperää ja/tai suunniteltua käyttöä määrittävän sanan tai määrittävien sanojen yhteydessä tai kuvaamaan maidon läpikäymää fyysistä käsittelyä tai maidon koostumukselle tehtyjä muutoksia sillä edellytyksellä, että nämä muutokset rajoittuvat maidon luontaisten ainesosien lisäämiseen ja/tai poistamiseen.

2.      Tässä osassa ’maitotuotteilla’ tarkoitetaan yksinomaan maidosta saatuja tuotteita ottaen huomioon, että niihin voidaan lisätä niiden valmistuksen kannalta tarpeellisia aineita sillä edellytyksellä, ettei näitä aineita käytetä maidon minkään ainesosan osittaiseen tai täydelliseen korvaamiseen.

Maitotuotteita koskevat ainoastaan:

a)       seuraavat kaupan pitämisen kaikissa vaiheissa käytetyt nimitykset:

i)        hera,

ii)       kerma,

iii)      voi,

iv)      piimä,

v)       voiöljy,

vi)      kaseiinit,

vii)     vedetön maitorasva,

viii)    juusto,

ix)      jogurtti,

x)       kefiiri,

xi)      kumissi,

xii)     viili/fil,

xiii)    smetana,

xiv)    fil;

b)      direktiivin 2000/13/EY 5 artiklassa tarkoitetut nimitykset, joita tosiasiallisesti käytetään maitotuotteista.

3.      Ilmaisua ’maito’ tai maitotuotteesta käytettäviä nimityksiä voidaan käyttää myös jonkin sanan tai sanojen yhteydessä, kun tarkoitetaan yhdistettyjä tuotteita, joissa mikään osa ei korvaa tai joissa mitään osaa ei ole tarkoitettu korvaamaan mitään maidon ainesosaa ja joissa maito tai maitotuote on olennainen osa määränsä tai tuotetta kuvaavan vaikutuksensa puolesta.

4.      Jos maito tai komission määrittelemä maitotuote on peräisin muusta kuin nautaeläimestä, alkuperä on mainittava.

5.      Tämän osan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja nimityksiä saa käyttää ainoastaan mainitussa kohdassa tarkoitetuista tuotteista.

         Tätä säännöstä ei sovelleta kuitenkaan sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joiden tarkka luonne tunnetaan perinteisen käytön vuoksi ja/tai jos nimityksiä käytetään selvästi kuvaamaan tuotteen jotain ominaispiirrettä.

6.      Muiden kuin tämän osan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden etiketeissä, kaupallisissa asiakirjoissa, julkisessa aineistossa tai minkäänlaisessa neuvoston direktiivin 2006/114/EY[48] 2 artiklassa määritellyssä mainonnassa tai minkäänlaisessa esillepanossa ei saa käyttää väitteitä, ilmaisuja tai vihjeitä siitä, että kyseessä olisi maitotuote.

         Tuotteesta, joka sisältää maitoa tai maitotuotteita, saa kuitenkin käyttää nimitystä ’maito’ tai tämän osan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuja nimityksiä kuvaamaan vain perusraaka-aineita ja luettelemaan tuotteen ainesosat direktiivin 2000/13/EY mukaisesti.

IV osa. CN-koodiin 0401 kuuluva ihmisravinnoksi tarkoitettu maito

I.       Määritelmät

Tässä osassa tarkoitetaan

a)       ’maidolla’ yhdestä tai useammasta lehmästä lypsettyä tuotetta;

b)      ’kulutukseen tarkoitetulla maidolla’ III kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi sellaisenaan kuluttajalle;

c)       ’rasvapitoisuudella’ maitorasvayksiköiden osuutta painona 100 yksiköstä kyseistä maitoa;

d)      ’proteiinipitoisuudella’ maitoproteiiniyksiköiden osuutta painona 100 yksiköstä kyseistä maitoa (saadaan kertomalla painoprosenttina ilmaistu maidon kokonaistyppipitoisuus 6,38:lla).

II.      Toimitus tai myynti loppukuluttajalle

1)      Vain sellaista maitoa, joka täyttää kulutukseen tarkoitetulle maidolle asetetut vaatimukset, saa toimittaa tai luovuttaa jalostamattomana loppukuluttajalle suoraan tai ravintoloiden, sairaaloiden, ruokaloiden tai muiden vastaavien suurkeittiöiden välityksellä.

2)      Näiden tuotteiden myyntinimitykset mainitaan tämän osan III kohdassa. Niitä saa käyttää ainoastaan mainitussa kohdassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden käyttöä yhdistetyissä nimityksissä.

3)      Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä antaakseen kuluttajille tietoa kyseisten tuotteiden laadusta ja koostumuksesta aina, kun tällaisen tiedon poisjättäminen todennäköisesti aiheuttaa sekaannusta.

III      Kulutukseen tarkoitettu maito

1.       Seuraavia tuotteita pidetään kulutukseen tarkoitettuna maitona:

a)       raakamaito: maito, jota ei ole kuumennettu yli 40 celsiusasteen lämpötilaan tai käsitelty vaikutukseltaan vastaavalla tavalla;

b)      täysmaito: lämpökäsitelty maito, joka rasvapitoisuuden osalta täyttää yhden seuraavista vaatimuksista:

i)        vakioitu täysmaito: maito, jonka rasvapitoisuus on vähintään 3,50 prosenttia (m/m). Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää ylimääräisestä täysmaidon luokasta, jonka rasvapitoisuus on vähintään 4,00 prosenttia (m/m);

ii)       vakioimaton täysmaito: maito, jonka rasvapitoisuutta ei ole muutettu lypsyvaiheen jälkeen rasvaa lisäämällä tai vähentämällä eikä sekoittamalla sitä maitoon, jonka luonnollista rasvapitoisuutta on muutettu. Rasvapitoisuus ei saa kuitenkaan olla alle 3,50 prosenttia (m/m);

c)       kevytmaito: lämpökäsitelty maito, jonka rasvapitoisuus on muutettu vähintään 1,50 prosentiksi (m/m) ja enintään 1,80 prosentiksi (m/m);

d)      rasvaton maito: lämpökäsitelty maito, jonka rasvapitoisuus on muutettu enintään 0,50 prosentiksi (m/m).

          Lämpökäsiteltyä maitoa, jonka rasvapitoisuus ei ole ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen, voidaan pitää kulutukseen tarkoitettuna maitona edellyttäen, että rasvapitoisuus ilmoitetaan pakkauksessa yhden desimaalin tarkkuudella ja selvästi ja helposti luettavasti muodossa ”… prosenttia rasvaa”. Tällaista maitoa ei saa kuvailla täysmaidoksi, kevytmaidoksi tai rasvattomaksi maidoksi.

2.       Rajoittamatta 1 kohdan b alakohdan ii alakohdan soveltamista ainoastaan seuraavat muutokset ovat sallittuja:

a)       maidon luonnollisen rasvapitoisuuden muuttaminen poistamalla tai lisäämällä kermaa tai lisäämällä täysmaitoa, kevytmaitoa tai rasvatonta maitoa kulutukseen tarkoitetulle maidolle säädettyjen rasvapitoisuuksien aikaansaamiseksi;

b)      maitoproteiinin, kivennäisaineiden tai vitamiinien lisääminen maitoon vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006[49] mukaisesti;

c)       maidon laktoosipitoisuuden hydrolysointi glukoosiksi ja galaktoosiksi.

          Edellä b ja c alakohdassa tarkoitetut maidon koostumuksen muutokset sallitaan vain, jos ne mainitaan tuotteen pakkauksessa helposti havaittavalla, luettavalla ja pysyvällä tavalla. Tämä merkintä ei kuitenkaan vapauta velvoitteesta tehdä neuvoston direktiivissä 90/496/ETY[50] tarkoitettu ravintoarvomerkintä. Lisättäessä proteiineja maidon proteiinipitoisuuden on oltava vähintään 3,8 prosenttia (m/m).

          Jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajoittaa b ja c alakohdassa tarkoitettuja maidon koostumuksen muutoksia tai kieltää ne.

3.       Kulutukseen tarkoitetun maidon

a)       jäätymispisteen on oltava lähellä kulutukseen tarkoitetun maidon alkuperäisellä keräilyalueella todettua raakamaidon keskimääräistä jäätymispistettä;

b)      painon on oltava vähintään 1 028 g/l maitoa, jonka rasvapitoisuus on 3,5 prosenttia (m/m) ja lämpötila on 20°C, tai vastaava paino litraa kohti, jos kyse on maidosta, jonka rasvapitoisuus on toinen;

c)       on sisällettävä vähintään 2,9 prosenttia (m/m) valkuaisaineita maidossa, jonka rasvapitoisuus on 3,5 prosenttia (m/m), tai vastaava pitoisuus, jos kyse on maidosta, jonka rasvapitoisuus on toinen.

V osa. Siipikarja-alan tuotteet

I        Tämän liitteen tätä osaa sovelletaan tietyntyyppisen ja tiettyä tarjontamuotoa edustavan siipikarjanlihan sekä siipikarjanlihasta tai siipikarjan muista osista saatujen raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden, jotka ovat peräisin seuraavista lajeista, liiketoimintana tai kauppana tapahtuvaan kaupan pitämiseen unionissa:

– kanat (Gallus domesticus),

– ankat,

– hanhet,

– kalkkunat,

– helmikanat.

         Näitä säännöksiä sovelletaan myös CN-koodiin 0210 99 39 kuuluvaan suolaliuoksessa olevaan siipikarjanlihaan.

II       Määritelmät

(1)     ’Siipikarjanlihalla’ tarkoitetaan ihmisravinnoksi soveltuvaa siipikarjanlihaa, jolle ei ole tehty muuta käsittelyä kuin kylmäkäsittely.

(2)     ’Tuoreella siipikarjanlihalla’ tarkoitetaan siipikarjanlihaa, joka ei ole jäykistynyt missään vaiheessa jäähdytyksen aikana ja jota on jatkuvasti säilytettävä vähintään –2 celsiusasteen ja enintään 4 celsiusasteen lämpötilassa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa hieman erilaisia lämpötilavaatimuksia vähimmäisajaksi, joka tarvitaan tuoreen siipikarjanlihan leikkaamiseen ja käsittelyyn vähittäismyymälöissä tai myyntipisteiden yhteydessä olevissa tiloissa, kun leikkaaminen ja käsittely suoritetaan yksinomaan kuluttajalle paikalla tapahtuvaa tarjontaa varten.

(3)     ’Jäädytetyllä siipikarjanlihalla’ tarkoitetaan siipikarjanlihaa, joka on jäädytettävä mahdollisimman nopeasti tavanomaisen teurastusmenettelyn yhteydessä ja jota säilytetään jatkuvasti vähintään –12 celsiusasteen lämpötilassa.

(4)     ’Pakastetulla siipikarjanlihalla’ tarkoitetaan siipikarjanlihaa, jota säilytetään vähintään –18 celsiusasteen lämpötilassa kaikkina aikoina neuvoston direktiivissä 89/108/ETY[51] säädettyjen poikkeamien rajoissa.

(5)     ’Siipikarjasta saadulla raakalihavalmisteella’ tarkoitetaan siipikarjanlihaa, jauhettu siipikarjanliha mukaan luettuna, johon on lisätty elintarvikkeita, mausteita tai lisäaineita tai jota on jalostettu, mutta ei kuitenkaan siten, että lihan sisäinen lihassyyrakenne olisi muuttunut.

(6)     ’Tuoreesta siipikarjanlihasta saadulla raakalihavalmisteella’ tarkoitetaan siipikarjanlihasta saatua raakalihavalmistetta, johon on käytetty tuoretta siipikarjanlihaa.

          Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa hieman erilaisia lämpötilavaatimuksia, joita sovelletaan tarvittavana vähimmäisaikana ja vain siinä määrin kuin se on tarpeen tehtaassa tapahtuvan leikkaamisen ja käsittelyn helpottamiseksi valmistettaessa tuoreesta siipikarjanlihasta saatuja raakalihavalmisteita.

(7)     ’Siipikarjanlihavalmisteella’ tarkoitetaan asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I olevassa 7.1 kohdassa määriteltyä lihavalmistetta, johon on käytetty siipikarjanlihaa.

VI osa. Levitettävät rasvat

60 artiklassa tarkoitettuja tuotteita voidaan toimittaa tai luovuttaa kuluttajalle sellaisenaan joko suoraan tai ravintoloiden, sairaaloiden, ruokaloiden tai vastaavien laitosten välityksellä ainoastaan, jos ne vastaavat liitteessä vahvistettuja vaatimuksia.

Kyseisten tuotteiden myyntinimitysten on oltava tässä osassa täsmennettyjä myyntinimityksiä.

Seuraavassa mainitut myyntinimitykset varataan asianomaisessa kohdassa määritellyille, seuraaviin CN-koodeihin kuuluville tuotteille, joiden rasvapitoisuus on suurempi kuin 10 mutta pienempi kuin 90 painoprosenttia:

a)      CN-koodeihin 0405 ja ex 2106 kuuluvat maitorasvat;

b)      CN-koodiin ex 1517 kuuluvat rasvat;

c)      kasvi- ja/tai eläintuotteista koostuvat CN-koodiin ex 1517 ja ex 2106 kuuluvat rasvat.

Rasvapitoisuuden, lisättyä suolaa lukuun ottamatta, on oltava vähintään kaksi kolmasosaa kuiva-aineesta.

Kyseisiä myyntinimityksiä sovelletaan kuitenkin vain tuotteisiin, jotka säilyttävät kiinteän koostumuksensa 20 celsiusasteen lämpötilassa ja jotka soveltuvat levitteiksi.

Kyseisiä määritelmiä ei sovelleta

a)      sellaisten tuotteiden kuvaukseen, joiden tarkka luonne tunnetaan perinteisen käytön vuoksi ja/tai jos nimityksiä käytetään selvästi kuvaamaan tuotteen jotain ominaispiirrettä;

b)      tiivistettyihin tuotteisiin (voi, margariini, seokset), joiden rasvapitoisuus on vähintään 90 prosenttia.

Rasvaryhmä || Myyntinimitykset || Tuoteluokat

Määritelmät || Luokan tarkempi kuvaus ja rasvapitoisuus painoprosentteina

A. Maitorasvat Tuotteet, jotka esiintyvät pääosin vesi öljyssä -tyyppisenä kiinteänä ja taipuisana emulsiona, jotka on saatu yksinomaan maidosta ja/tai tietyistä maitotuotteista ja joissa rasva on arvon kannalta olennainen osa. Muita niiden valmistuksessa tarvittavia aineita voidaan kuitenkin lisätä, jollei näitä aineita käytetä korvamaan joko kokonaan tai osittain maidon ainesosia. || 1. Voi 2. Voi 60 (*) 3. Voi 40 (**) 4. Maitorasvalevite X % || Tuote, jonka maitorasvapitoisuus on vähintään 80 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia, vesipitoisuus enintään 16 prosenttia ja maidon rasvattoman kuiva-aineen pitoisuus enintään 2 prosenttia. Tuote, jonka maitorasvapitoisuus on vähintään 60 prosenttia ja enintään 62 prosenttia. Tuote, jonka maitorasvapitoisuus on vähintään 39 prosenttia ja enintään 41 prosenttia. Tuote, jonka maitorasvapitoisuudet ovat seuraavat: -        vähemmän kuin 39 prosenttia, -        enemmän kuin 41 prosenttia mutta vähemmän kuin 60 prosenttia, -        enemmän kuin 62 prosenttia mutta vähemmän kuin 80 prosenttia.

B. Rasvat Tuotteet, jotka esiintyvät pääosin vesi öljyssä -tyyppisenä kiinteänä ja taipuisana emulsiona, jotka on saatu kiinteistä ja/tai nestemäisistä ihmisravinnoksi kelpaavista kasvi- ja/tai eläinrasvoista ja joiden maitorasvapitoisuus on enintään 3 prosenttia rasvapitoisuudesta. || 1. Margariini 2. Margariini 60 (***) 3. Margariini 40 (****) 4. Rasvalevite X % || Kasvi- ja/tai eläinperäisistä rasvoista saatu tuote, jonka rasvapitoisuus on vähintään 80 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia. Kasvi- ja/tai eläinperäisistä rasvoista saatu tuote, jonka rasvapitoisuus on vähintään 60 prosenttia ja enintään 62 prosenttia. Kasvi- ja/tai eläinperäisistä rasvoista saatu tuote, jonka rasvapitoisuus on vähintään 39 prosenttia ja enintään 41 prosenttia. Kasvi- ja/tai eläinperäisistä rasvoista saatu tuote, jonka rasvapitoisuudet ovat seuraavat: -       vähemmän kuin 39 prosenttia, -       enemmän kuin 41 prosenttia mutta vähemmän kuin 60 prosenttia, -       enemmän kuin 62 prosenttia mutta vähemmän kuin 80 prosenttia.

Rasvaryhmä || Myyntinimitykset || Tuoteluokat

Määritelmät || Luokan tarkempi kuvaus ja rasvapitoisuus painoprosentteina

C. Kasvi- ja/tai eläinperäisistä tuotteista koostuvat rasvat Tuotteet, jotka esiintyvät pääosin vesi öljyssä -tyyppisenä kiinteänä ja taipuisana emulsiona, jotka on saatu kiinteistä ja/tai nestemäisistä ihmisravinnoksi kelpaavista kasvi- ja/tai eläinrasvoista ja joiden maitorasvapitoisuus on 10–80 prosenttia rasvapitoisuudesta. || 1. Rasvaseos 2. Rasvaseos 60 (*****) 3. Rasvaseos 40 (******) 4. Rasvaseoslevite X % || Kasvi- ja/tai eläinperäisten rasvojen sekoituksena saatu tuote, jonka rasvapitoisuus on vähintään 80 prosenttia mutta vähemmän kuin 90 prosenttia. Kasvi- ja/tai eläinperäisten rasvojen sekoituksena saatu tuote, jonka rasvapitoisuus on vähintään 60 prosenttia ja enintään 62 prosenttia. Kasvi- ja/tai eläinperäisten rasvojen sekoituksena saatu tuote, jonka rasvapitoisuus on vähintään 39 prosenttia ja enintään 41 prosenttia. Kasvi- ja/tai eläinperäisten rasvojen sekoituksena saatu tuote, jonka rasvapitoisuudet ovat seuraavat: -       vähemmän kuin 39 prosenttia, -       enemmän kuin 41 prosenttia mutta vähemmän kuin 60 prosenttia, -       enemmän kuin 62 prosenttia mutta vähemmän kuin 80 prosenttia.

(*)             Vastaa tanskan kielen ilmaisua ”smør 60”. (**)           Vastaa tanskan kielen ilmaisua ”smør 40”. (***)         Vastaa tanskan kielen ilmaisua ”margarine 60”. (****)       Vastaa tanskan kielen ilmaisua ”margarine 40”. (*****)     Vastaa tanskan kielen ilmaisua ”blandingsprodukt 60”. (******)   Vastaa tanskan kielen ilmaisua ”blandingsprodukt 40”.

Huom.     Tässä osassa lueteltujen tuotteiden maitorasva-ainesosaa voidaan muuttaa ainoastaan fysikaalisin menetelmin.

VII osa. Oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kuvaukset ja määritelmät

Tässä osassa esitettyjen oliiviöljyjen ja oliivin puristemassaöljyjen kuvausten ja määritelmien käyttö on pakollista unionissa toteutettavassa kyseisten tuotteiden kaupan pitämisessä ja, sikäli kuin se on kansainvälisten pakottavien sääntöjen mukaista, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa.

Vähittäismyyntivaiheessa voidaan pitää kaupan ainoastaan tämän osan 1 kohdan a ja b alakohdassa sekä 3 ja 6 kohdassa tarkoitettuja öljyjä.

(1)     NEITSYOLIIVIÖLJYT

         Öljyt, jotka on saatu oliivipuun hedelmistä ainoastaan mekaanisia tai muita fysikaalisia valmistusmenetelmiä käyttäen sellaisissa olosuhteissa, jotka eivät johda öljyn laadun heikkenemiseen, ja joita ei ole käsitelty muuten kuin pesemällä, dekantoimalla, sentrifugoimalla tai suodattamalla; ei kuitenkaan öljyt, jotka on valmistettu liuottimilla uuttamalla, käyttämällä apuainetta, jolla on kemiallista tai biokemiallista vaikutusta, tai uudelleen esteröimällä, eikä oliiviöljyn ja muiden öljyjen keskinäiset seokset.

         Neitsytoliiviöljyt luokitellaan ja kuvataan yksinomaan seuraavasti:

a)       Ekstra-neitsytoliiviöljy

          Neitsytoliiviöljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna on enemmän kuin 0,8 g / 100 g ja/tai jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

b)      Neitsytoliiviöljy

          Neitsytoliiviöljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna on enemmän kuin 2 g / 100 g ja/tai jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

c)       Oliiviöljylamppuöljy

          Neitsytoliiviöljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna on enemmän kuin 2 g / 100 g ja/tai jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

(2)     JALOSTETTU OLIIVIÖLJY

         Neitsytoliiviöljyä jalostamalla saatu oliiviöljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna saa olla enintään 0,3 g / 100 g ja jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

(3)     JALOSTETUSTA OLIIVIÖLJYSTÄ JA NEITSYTOLIIVIÖLJYSTÄ VALMISTETTU OLIIVIÖLJY

         Jalostettua oliiviöljyä ja neitsytoliiviöljyä, ei kuitenkaan oliivilamppuöljyä, sekoittamalla saatu oliiviöljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna saa olla enintään 1 g / 100 g ja jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

(4)     RAAKA OLIIVIN PURISTEMASSAÖLJY

         Öljy, joka on valmistettu oliivin puristemassasta liuottimia tai fysikaalisia valmistusmenetelmiä käyttäen, tai öljy, joka tiettyjä ominaisuuksia lukuun ottamatta vastaa oliivilamppuöljyä, ja jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset; ei kuitenkaan öljyt, jotka on valmistettu uudelleen esteröimällä tai sekoittamalla muita öljyjä.

(5)     JALOSTETTU OLIIVIN PURISTEMASSAÖLJY

         Raakaa oliivin puristemassaöljyä jalostamalla saatu öljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna saa olla enintään 0,3 g / 100 g ja jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

(6)     OLIIVIN PURISTEMASSAÖLJY

         Jalostettua oliivin puristemassaöljyä ja neitsytoliiviöljyä, ei kuitenkaan oliivilamppuöljyä, sekoittamalla saatu oliiviöljy, jonka vapaiden rasvahappojen pitoisuus öljyhappona ilmaistuna saa olla enintään 1 g / 100 g ja jonka muut ominaisuudet ovat kyseiselle luokalle säädettyjen ominaisuuksien mukaiset.

II osassa tarkoitettu liitteen VI lisäys Viininviljelyvyöhykkeet

Viininviljelyvyöhykkeet ovat seuraavat:

(1)          A-viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat

a)      Saksassa muut kuin 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut viiniviljelmät;

b)      Luxemburgissa: koko Luxemburgin viininviljelyalue;

c)      Alankomaissa, Belgiassa, Irlannissa, Puolassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa: näiden maiden kaikki viininviljelyalueet;

d)      Tšekissä: Čechyn viininviljelyalue.

(2)          B-viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat

a)      Saksassa viiniviljelmät Badenin määritellyllä alueella;

b)      Ranskassa niissä departementeissa olevat viiniviljelmät, joita ei mainita tässä liitteessä, sekä seuraavissa departementeissa seuraavilla alueilla sijaitsevat viiniviljelmät:

– Alsace: Bas-Rhin ja Haut-Rhin,

– Lorraine: Meurthe-et-Moselle, Meuse, Moselle ja Vosges,

– Champagne: Aisne, Aube, Marne, Haute-Marne ja Seine-et-Marne,

– Jura: Ain, Doubs, Jura ja Haute-Saône,

– Savoie: Savoie, Haute-Savoie ja Isère (Chapareillanin kunta),

– Val de Loire: Cher, Deux-Sèvres, Indre, Indre-et-Loire, Loir-et-Cher, Loire-Atlantique, Loiret, Maine-et-Loire, Sarthe, Vendée ja Vienne sekä Nièvren departementissa sijaitsevan Cosne-sur-Loiren arrondissementin viiniviljelmät;

c)      Itävallassa Itävallan kaikki viininviljelyalueet;

d)      Tšekissä Moravan viininviljelyalue ja 1 kohdan d alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät;

e)      Slovakiassa seuraavien alueiden viiniviljelmät: Malokarpatská vinohradnícka oblast, Južnoslovenská vinohradnícka oblast, Nitrianska vinohradnícka oblast, Stredoslovenská vinohradnícka oblast ja Východoslovenská vinohradnícka oblast sekä 3 kohdan f alakohtaan kuulumattomat viininviljelyalueet;

f)       Sloveniassa seuraavien alueiden viiniviljelmät:

– Podravjen alue: Štajerska Slovenija ja Prekmurje;

– Posavjen alue: Bizeljsko Sremič, Dolenjska ja Bela krajina sekä viiniviljelmät 4 kohdan d alakohtaan kuulumattomilla alueilla;

g)      Romaniassa Podișul Transilvaniein alue.

(3)          C I -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat

a)      Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:

– seuraavissa departementeissa: Allier, Alpes-de-Haute-Provence, Hautes-Alpes, Alpes-Maritimes, Ariège, Aveyron, Cantal, Charente, Charente-Maritime, Corrèze, Côte-d’Or, Dordogne, Haute-Garonne, Gers, Gironde, Isère (lukuun ottamatta Chapareillanin kuntaa), Landes, Loire, Haute-Loire, Lot, Lot-et-Garonne, Lozère, Nièvre (lukuun ottamatta Cosne-sur-Loiren arrondissementtia), Puy-de-Dôme, Pyrénées-Atlantiques, Hautes-Pyrénées, Rhône, Saône-et-Loire, Tarn, Tarn-et-Garonne, Haute-Vienne ja Yonne,

– Drômen departementissa sijaitsevat Valencen ja Dien arrondissementit (lukuun ottamatta kantoneita Dieulefit, Loriol, Marsanne ja Montélimar),

– Ardèchen departementissa sijaitsevassa Tournonin arrondissementissa sekä seuraavissa kantoneissa: Antraigues, Buzet, Coucouron, Montpezat-sous-Bauzon, Privas, Saint-Etienne-de-Lugdarès, Saint-Pierreville, Valgorge ja Voulte-sur-Rhône;

b)      Italiassa Valle d’Aostan alueen sekä Sondrion, Bolzanon, Trenton ja Bellunon provinssien viiniviljelmät;

c)      Espanjassa viiniviljelmät La Coruñan, Asturian, Cantabrian, Guipúzcoan ja Vizcayan provinsseissa;

d)      Portugalissa viiniviljelmät Norten alueen siinä osassa, joka vastaa määriteltyä Vinho Verde -viinialuetta, sekä kunnat Bombarral, Lourinhã, Mafra ja Torres Vedras (lukuun ottamatta Carvoeiran ja Dois Portosin piirejä), jotka kuuluvat Região viticola da Extremadura -viinialueeseen;

e)      Unkarissa kaikki viiniviljelmät;

f)       Slovakiassa Tokajská vinohradnícka oblast -alueen viiniviljelmät;

g)      Romaniassa 2 kohdan g alakohtaan tai 4 kohdan f alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät.

(4)          C II -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat

a)      Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:

– seuraavissa departementeissa: Aude, Bouches-du-Rhône, Gard, Hérault, Pyrénées-Orientales (lukuun ottamatta kantoneita Olette ja Arles-sur-Tech) ja Vaucluse,

– siinä osassa Varin departementtia, jonka eteläosaa rajaavat seuraavien kuntien pohjoisrajat: Evenos, Le Beausset, Solliès-Toucas, Cuers, Puget-Ville, Collobrières, la Garde-Freinet, Plan de la Tour ja Sainte-Maxime,

– Nyonsin arrondissementissa ja Drômen departementin kantonissa Loriol-sur-Drôme,

– Ardèchen departementin alueilla, joita ei mainita 3 kohdan a alakohdassa;

b)      Italiassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Abruzzi, Campania, Emilia-Romagna, Friuli-Venezia Giulia, Lazio, Liguria, Lombardia (lukuun ottamatta Sondrion provinssia), Marche, Molise, Piemonte, Toscana, Umbria ja Veneto (lukuun ottamatta Bellunon provinssia), mukaan lukien näihin alueisiin kuuluvat saaret, kuten Elba, sekä muut Toscanan saaristoon kuuluvat saaret, Ponza-saaret, Capri ja Ischia;

c)      Espanjassa seuraavien provinssien viiniviljelmät:

– Lugo, Orense ja Pontevedra,

– Ávila (lukuun ottamatta paikallisia hallintoalueita, jotka kuuluvat Cebreroksen määriteltyyn comarca-viinialueeseen), Burgos, León, Palencia, Salamanca, Segovia, Soria, Valladolid ja Zamora,

– La Rioja,

– Álava,

– Navarra,

– Huesca,

– Barcelona, Girona ja Lleida,

– siinä osassa Zaragozan provinssia, joka sijaitsee Ebro-joen pohjoispuolella,

– Tarragonan provinssiin kuuluvissa kunnissa, jotka kuuluvat Penedésin alkuperänimityksen alueeseen,

– Tarragonan provinssiin kuuluvalla Conca de Barberán hallinnollisella viinialueella (”comarca”);

d)      Sloveniassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Brda tai Goriška Brda, Vipavska dolina tai Vipava, Kras ja Slovenska Istra;

e)      Bulgariassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Dunavska Ravnina (Дунавска равнина), Chernomorski Rayon (Черноморски район) ja Rozova Dolina (Розова долина);

f)       Romaniassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:

         Dealurile Buzăului, Dealu Mare, Severinului ja Plaiurile Drâncei, Colinele Dobrogei, Terasele Dunării ja eteläinen viinialue hietikoineen ja muine suotuisine alueineen.

(5)          C III a -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat

a)      Kreikassa seuraavilla nomos-alueilla sijaitsevat viiniviljelmät: Florina, Imathia, Kilkis, Grevena, Larisa, Ioannina, Lefkas, Akhaia, Messinia, Arkadia, Korinthia, Iraklion, Hania, Rethymnon, Samos, Lasithi ja Thiran saari (Santorini);

b)      Kyproksessa yli 600 metrin korkeudella sijaitsevat viiniviljelmät;

c)      Bulgariassa 4 kohdan e alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät.

(6)          C III b -viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvat

a)      Ranskassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla:

– Korsikan departementit,

– se osa Varin departementin aluetta, joka sijaitsee meren ja seuraavien samaan viininviljelyvyöhykkeeseen kuuluvien kuntien välissä: Evenos, Le Beausset, Solliès-Toucas, Cuers, Puget-Ville, Collobrières, la Garde-Freinet, Plan de la Tour ja Sainte-Maxime,

– Pyrénées-Orientales-departementin alueella sijaitsevat kantonit Olette ja Arles-sur-Tech;

b)      Italiassa viiniviljelmät seuraavilla alueilla: Calabria, Basilicata, Apulia, Sardinia ja Sisilia, mukaan luettuina näihin alueisiin kuuluvat saaret, kuten Pantelleria ja Lipari sekä Egadin ja Pelagiset saaret;

c)      Kreikassa 5 kohdan a alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät;

d)      Espanjassa 3 kohdan c alakohtaan tai 4 kohdan c alakohtaan kuulumattomat viiniviljelmät;

e)      Portugalissa viiniviljelmät alueilla, jotka eivät kuulu 3 kohdan d alakohtaan;

f)       Kyproksessa enintään 600 metrin korkeudella sijaitsevat viiniviljelmät;

g)      Maltassa kaikki viiniviljelmät.

(7)          Tässä liitteessä mainittujen hallinnollisten yksiköiden alueet on rajattu 15 päivänä joulukuuta 1981 voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti sekä Espanjan osalta 1 päivänä maaliskuuta 1986 ja Portugalin osalta 1 päivänä maaliskuuta 1998 voimassa olleiden kansallisten säännösten mukaisesti.

LIITE VII 62 ARTIKLASSA TARKOITETUT VIININVALMISTUSMENETELMÄT I osa Väkevöiminen sekä happamuuden lisääminen ja vähentäminen eräillä viininviljelyvyöhykkeillä

A.           Väkevöimisen rajoitukset

1.      Kun ilmasto-olot tietyillä unionin viininviljelyvyöhykkeillä sitä edellyttävät, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia 63 artiklan mukaisesti luokitelluista rypälelajikkeista peräisin olevien tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan uuden viinin sekä viinin tilavuusprosentteina ilmaistun luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäämisen.

2.      Luonnollisen alkoholipitoisuuden lisääminen on suoritettava B jaksossa tarkoitettujen viininvalmistusmenetelmien mukaisesti, eikä se saa ylittää seuraavia rajoja:

a)       3 tilavuusprosenttia A-viininviljelyvyöhykkeellä;

b)      2 tilavuusprosenttia B-viininviljelyvyöhykkeellä;

c)       1,5 tilavuusprosenttia C-viininviljelyvyöhykkeillä.

3.      Poikkeuksellisen epäsuotuisten ilmasto-olojen vuosina jäsenvaltiot voivat pyytää, että 2 kohdassa säädettyjä rajoja nostetaan 0,5 prosentilla. Vastauksena tällaiseen pyyntöön komissio antaa mahdollisimman pian täytäntöönpanosäädöksen 68 artiklassa tarkoitetun toimivallan nojalla. Komissio pyrkii tekemään päätöksensä neljän viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.

B.           Väkevöimiskäsittelyt

1.      Edellä A jaksossa tarkoitettua tilavuusprosentteina ilmaistua luonnollista alkoholipitoisuutta saa lisätä ainoastaan

a)       lisäämällä sakkaroosia, tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, kun kyseessä ovat tuoreet rypäleet, käymistilassa oleva rypäleen puristemehu ja käymistilassa oleva uusi viini;

b)      lisäämällä sakkaroosia, tiivistettyä rypäleen puristemehua tai puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua taikka osittaisella tiivistämisellä, käänteinen osmoosi mukaan luettuna, kun kyseessä on rypäleen puristemehu;

c)       osittaisella tiivistämisellä jäähdyttämisen avulla, kun kyseessä on viini.

2.      Jokainen 1 kohdassa tarkoitettu menetelmä sulkee pois muiden menetelmien käytön, kun viiniä tai rypäleen puristemehua väkevöidään tiivistetyllä rypäleen puristemehulla tai puhdistetulla tiivistetyllä rypäleen puristemehulla ja asetuksen (EY) N:o 1234/2007 103 y artiklan mukaista tukea on maksettu.

3.      Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu sakkaroosin lisääminen on sallittu ainoastaan kuivasokeroimalla ja vain seuraavilla alueilla:

a)       A-viininviljelyvyöhyke;

b)      B-viininviljelyvyöhyke;

c)       C-viininviljelyvyöhyke

         lukuun ottamatta Italiassa, Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Kyproksessa sekä seuraavien muutoksenhakutuomioistuinten tuomiovaltaan kuuluvissa Ranskan departementeissa:

– Aix-en-Provence,

– Nîmes,

– Montpellier,

– Toulouse,

– Agen,

– Pau,

– Bordeaux,

– Bastia.

         Kansalliset viranomaiset voivat kuitenkin poikkeuksellisesti sallia väkevöittämisen kuivasokeroimalla edellä mainituissa Ranskan departementeissa. Ranskan on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille viipymättä tällaisista luvista.

4.      Tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun lisääminen ei saa aiheuttaa murskattujen tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun tai käymistilassa olevan uuden viinin alkuperäisen määrän lisääntymistä yli 11 prosenttia A-viininviljelyvyöhykkeellä, yli 8 prosenttia B-viininviljelyvyöhykkeellä ja yli 6,5 prosenttia C-viininviljelyvyöhykkeellä.

5.      Rypäleen puristemehun ja viinin, joille tehdään 1 kohdassa tarkoitettu käsittely, tiivistäminen

a)       saa vähentää tuotteen alkuperäistä määrää enintään 20 prosenttia;

b)      saa lisätä tuotteen luonnollista alkoholipitoisuutta enintään 2 tilavuusprosentilla, sen estämättä mitä A jakson 2 kohdan c alakohdassa säädetään.

6.      Edellä olevassa 1 ja 5 kohdassa tarkoitetuilla käsittelyillä saa lisätä tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan uuden viinin ja viinin tilavuusprosentteina ilmaistun kokonaisalkoholipitoisuuden

a)       A-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 11,5 tilavuusprosenttiin;

b)      B-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 12 tilavuusprosenttiin;

c)       C I-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 12,5 tilavuusprosenttiin;

d)      C II-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 13 tilavuusprosenttiin; ja

e)       C III-viininviljelyvyöhykkeellä enintään 13,5 tilavuusprosenttiin.

7.      Edellä olevasta 6 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat

a)       punaviinin osalta nostaa 6 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaisalkoholipitoisuuden enimmäisrajan A-viininviljelyvyöhykkeellä 12 tilavuusprosenttiin ja B-viininviljelyvyöhykkeellä 12,5 tilavuusprosenttiin;

b)      nostaa 6 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden kokonaisalkoholipitoisuuden tilavuusprosentteina alkuperänimityksellä varustettujen viinien tuotannon osalta tasoon, jonka jäsenvaltiot määrittävät.

C.           Happamuuden lisääminen ja vähentäminen

1.      Tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle uudelle viinille ja viinille voidaan tehdä

a)       A-, B- ja C I -viininviljelyvyöhykkeillä happamuuden vähentäminen;

b)      C I-, C II- ja C III a -viininviljelyvyöhykkeillä happamuuden lisääminen ja happamuuden vähentäminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän jakson 7 kohdan soveltamista; tai

c)       C III b -viininviljelyvyöhykkeellä happamuuden lisääminen.

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen muiden tuotteiden kuin viinin happamuutta voidaan lisätä enintään 1,50 grammaa litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 20 milliekvivalenttia litraa kohti.

3.      Viinien happamuutta saa lisätä enintään 2,50 grammaa litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 33,3 milliekvivalenttia litraa kohti.

4.      Viinien happamuutta saa vähentää enintään 1 grammaa litraa kohti viinihappona ilmaistuna, eli 13,3 milliekvivalenttia litraa kohti.

5.      Tiivistettäväksi tarkoitetun rypäleen puristemehun happamuutta voidaan osittain vähentää.

6.      Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuosina jäsenvaltiot voivat sallia 1 kohdassa tarkoitettujen, A- ja B-viininviljelyvyöhykkeiden tuotteiden happamuuden lisäämisen tämän jakson 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

7.      Saman tuotteen happamuuden lisääminen ja väkevöiminen, ellei komissio päätä poikkeuksesta delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sekä tuotteen happamuuden lisääminen ja sen happamuuden vähentäminen sulkevat pois toisensa.

D.          Käsittelyt

1.      Edellä olevassa B ja C jaksossa tarkoitetut käsittelyt viinin happamuuden lisäämistä ja vähentämistä lukuun ottamatta ovat sallittuja vain, jos ne suoritetaan komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittämin edellytyksin jalostettaessa tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua, käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa uutta viiniä viiniksi tai muuksi sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetuksi viinialan juomaksi kuin kuohuviiniksi tai hiilihapotetuksi kuohuviiniksi sellaisella viininviljelyvyöhykkeellä, jolta käsiteltävät tuoreet rypäleet on korjattu.

2.      Viinien tiivistäminen on suoritettava sillä viininviljelyvyöhykkeellä, jolta käsiteltävät tuoreet rypäleet on korjattu.

3.      Viinin happamuutta voidaan lisätä ja vähentää ainoastaan siinä viininvalmistuslaitoksessa ja sillä viininviljelyvyöhykkeellä, jolta viininvalmistuksessa käytettävät rypäleet on korjattu.

4.      Jokaisesta 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta käsittelystä on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille. Sama koskee niitä tiivistetyn rypäleen puristemehun, puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun tai sakkaroosin määriä, jotka luonnollisilla henkilöillä, oikeushenkilöillä tai henkilöryhmittymillä on hallussaan ammattinsa harjoittamista varten, erityisesti tuottajilla, pullottajilla, jalostajilla ja kauppiailla, jotka komissio määrittelee delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, samoin kuin heidän samaan aikaan ja samassa paikassa pitämänsä tuoreiden rypäleiden, rypäleen puristemehun, käymistilassa olevan rypäleen puristemehun ja irtotavarana olevan viinin määriä. Näiden määrien ilmoittaminen voidaan kuitenkin korvata niiden merkitsemisellä saapumis- ja varastonkäyttöluetteloon.

5.      Jokainen B ja C jaksossa tarkoitettu käsittely on merkittävä 103 artiklassa säädettyyn saateasiakirjaan, jonka perusteella nämä käsittelyt läpikäyneet tuotteet lasketaan liikkeeseen.

6.      Erityisistä ilmasto-oloista johtuvia poikkeuksia lukuun ottamatta kyseisiä käsittelyjä ei saa tehdä

a)       C-viininviljelyvyöhykkeellä 1 päivän tammikuuta jälkeen;

b)      A- ja B-viininviljelyvyöhykkeellä 16 päivän maaliskuuta jälkeen; ja

ne on tehtävä ainoastaan näitä määräaikoja välittömästi edeltävän viinisadon tuotteille.

7.      Tiivistämistä jäähdyttämisen avulla sekä happamuuden lisäämistä ja vähentämistä saa kuitenkin tehdä koko vuoden ajan, sen estämättä mitä 6 kohdassa säädetään.

II osa Rajoitukset

A.           Yleistä

1.      Mihinkään sallittuun viininvalmistusmenetelmään ei kuulu veden lisääminen, jollei se ole välttämätöntä erityisen teknisen tarpeen vuoksi.

2.      Mihinkään sallittuun viininvalmistusmenetelmään ei kuulu alkoholin lisääminen lukuun ottamatta menettelyjä, jotka liittyvät tuoreista rypäleistä valmistetun rypäleen puristemehun, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty alkoholia lisäämällä, väkevän viinin, kuohuviinin, tislausta varten väkevöidyn viinin ja helmeilevän viinin valmistamiseen.

3.      Tislausta varten väkevöityä viiniä voidaan käyttää ainoastaan tislaukseen.

B.           Tuoreet rypäleet, rypäleen puristemehu ja viinirypälemehu

1.      Tuoreista rypäleistä valmistettua rypäleen puristemehua, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty alkoholia lisäämällä, saa käyttää ainoastaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, jotka eivät kuulu CN-koodiin 2204 10, 2204 21 tai 2204 29. Edellä esitetty ei rajoita jäsenvaltiota soveltamasta tiukempia säännöksiä sen alueella tapahtuvaan sellaisten tuotteiden valmistukseen, jotka eivät kuulu CN-koodiin 2204 10, 2204 21 tai 2204 29.

2.      Viinirypälemehua ja tiivistettyä viinirypälemehua ei saa käyttää viiniyttämiseen eikä lisätä viiniin. Niitä ei saa käyttää alkoholiksi unionin alueella.

3.      Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tuotteisiin, joista valmistetaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Puolassa CN-koodiin 2206 00 kuuluvia tuotteita, joista jäsenvaltiot voivat sallia käytettävän yhdysnimikettä, joka sisältää myyntinimityksen ”viini”.

4.      Kuivuneista viinirypäleistä saatua käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua saa saattaa markkinoille ainoastaan väkevän viinin valmistukseen ainoastaan niillä viinialueilla, joilla tämä käyttö oli perinteistä 1 päivänä tammikuuta 1985, sekä viinin valmistukseen ylikypsistä rypäleistä.

5.      Kolmansista maista peräisin olevia tuoreita rypäleitä, rypäleen puristemehua, käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, tiivistettyä rypäleen puristemehua, puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, rypäleen puristemehua, jonka käyminen on estetty tai keskeytetty lisäämällä alkoholia, viinirypälemehua, tiivistettyä viinirypälemehua ja viiniä tai mainittujen tuotteiden sekoituksia ei saa muuntaa tässä liitteessä tarkoitetuiksi tuotteiksi eikä lisätä mainittuihin tuotteisiin unionin alueella.

C.           Viinien sekoittaminen

Kolmannesta maasta peräisin olevan viinin leikkaaminen unionin viinin kanssa samoin kuin kolmansista maista peräisin olevien viinien leikkaaminen keskenään on kielletty unionissa.

D.          Sivutuotteet

1.      Rypäleiden ylipuristaminen on kielletty. Jäsenvaltio voi päättää paikalliset olosuhteet ja tekniset edellytykset huomioon ottaen alkoholin vähimmäismäärästä, joka puristejäännöksen ja sakan on sisällettävä rypäleiden puristamisen jälkeen.

         Jäsenvaltiot päättävät kyseisten sivutuotteiden sisältämän alkoholin määrän, jonka on oltava vähintään 5 prosenttia tuotetun viinin sisältämän alkoholin määrästä.

2.      Alkoholia, puristejäännöksestä tislattua alkoholijuomaa ja puristejäännöksestä valmistettua viiniä (piquette) lukuun ottamatta yhteisöstä peräisin olevasta viinisakasta ja rypäleen puristejäännöksestä ei saa valmistaa viiniä tai muuta suoraan ihmisravinnoksi tarkoitettua juomaa. Viinin kaataminen viinisakan, puristejäännöksen tai aszú-lajikkeen puristetun hedelmälihan päälle on sallittua komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistamin edellytyksin, jos tätä käsittelyä on perinteisesti käytetty Tokaji fordítás- ja Tokaji máslás -viinien tuotannossa Unkarissa sekä Tokajský forditáš- ja Tokajský mášláš -viinien tuotannossa Slovakiassa.

3.      Viinisakan puristaminen ja puristejäännöksen uudelleenkäyttäminen muihin tarkoituksiin kuin tislaukseen tai puristejäännöksestä valmistetun viinin (piquette) tuotantoon on kielletty. Viinisakan suodatusta ja sentrifugointia ei pidetä puristamisena, jos saadut tuotteet ovat virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia.

4.      Jos puristejäännöksestä valmistetun viinin (piquette) valmistaminen on jäsenvaltiossa sallittua, sitä saa käyttää ainoastaan tislaukseen tai viininviljelijän perheen omaan käyttöön.

5.      Luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden tai henkilöryhmittymien, joilla on hallussaan tämän viininvalmistuksen sivutuotteita, on hävitettävä ne valvonnan alaisena ja komission delegoiduilla säädöksillä 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistamien edellytysten mukaisesti, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen päättää vaatia sivutuotteiden hävittämistä tislaamalla.

LIITE VIII 163 ARTIKLASSA TARKOITETUT VASTAAVUUSTAULUKOT

Asetus (EU) N:o [KOM(2010)799] || Tämä asetus

1 || 1

2(1) || 3(1)

2(2)(a) ja (b) || -

2(2)(c) || 14(1)

3 || 6

4 || 3(3)

5 || 5

6(1) || -

6(2) || 9, 10(d), (e)

7 || 9

8 || 7

9 || -

10 || 10

11 || 11

12 || 12

13 || 13

14 || 14(2), (3)

15 || 15

16 || -

17 || -

18 || -

19 || -

20 || [16(1)(c), (d)]

21 || -

22 || 16

23 || -

24 || [17]

25 || [17]

26 || [17]

27 || [17]

28 || [18(5)]

29 || [18(7)(a), 19(k)(ii)]

30 || [18(5)]

31 || 18

32 || 19

33 || 20

34 || [18(8), (9)]

35 || [18(8), (9)]

36 || 19

37 || 155(1)(a), (2), (3), (4)

38 || 155(1)(b), (2), (3)

39 || 155(5)

40 || 154

41 || 154

42 || -

43(1), (3)-(7) || -

43(2) || 101(1)

44 || -

45 || -

46(a), (c) || -

46(b) || 101(2)

47 || 112

48 || 115

49 || -

50 || -

51 || -

52 || -

53 || -

54 || -

55 || -

56 || -

57 || -

58 || -

59 || -

60 || -

61 || -

62 || -

63 || -

64 || -

65 || -

66 || -

67 || -

68 || -

69 || -

70 || -

71 || -

72 || -

73 || -

74 || -

75 || -

76 || -

77 || -

78 || -

79 || -

80 || -

81 || -

82 || -

83 || -

84 || -

85 || -

86 || -

87 || -

88 || -

89 || -

90 || -

91 || -

92 || -

93 || -

94 || -

95 || -

96 || -

97 || -

98(1) || 113

98(2), (3) || 157

99 || -

100 || -

101 || -

102 || -

103 || -

104 || -

105 || -

106 || -

107 || -

108 || 24 ja 152

109 || 25

110 || 26

111 || -

112 || -

113 || -

114 || 27

115 || 28

116 || 29

117 || -

118 || -

119 || -

120 || 30

121 || 31

122 || 32

123 || 33

124 || 34, [31(b)]

125 || 35(a), [136(2)]

126 || 35

127 || 36

128 || 21 ja 152

129 || 22

130 || 23

131 || 37

132 || 38

133 || 39, [50(a)], [51(a)]

134 || [50(a)]

135 || 40

136(1)-(3) || 41

136(4) || 147

137 || 42

138 || 43

139 || 44

140 || 45

141 || 46

142 || 47

143 || 48

144 || 49

145 || -

146 || 50

147 || 51

148(1) || 52(1)

148(2) || 150

149 || [53(a)]

150 || 52(3)

151(1) || 52(2)

151(2) || -

152 || [53(b)]

153 || 53(a), (c)

154 || 54

155 || -

156 || -

157 || -

158 || 55

159 || 56

160 || 57

161 || 58

162 || 59

163 || 60

164 || 61

165 || 62

166 || 63

167 || 64

168 || 65

169 || 66

170 || 67

171 || -

172 || 68

173 || 69

174 || 70

175 || 71, [86(4)]

176 || 71(3), [86(4)]

177 || 72, [86(4)]

178 || 73, [86(4)]

179 || 74, [86(4)]

180 || 75

181 || 76

182 || 77

183 || 78

184 || 79

185 || 80

186 || 81

187 || -

188 || -

189 || 82

190 || 83

191 || 84

192 || 85

193 || 86

194 || 87

195 || 88

196 || 89

197 || 90

198 || 91

199 || 92

200 || 93

201 || 94

202 || 95

203 || 96

204 || 97

205 || 98

206 || -

207 || 99

208 || 100

209 || 106

210 || 108

211(1) || -

211(2) || [164]

212 || 109

213 || [114]

214 || [114]

215 || 107, [114]

216 || [114]

217 || -

218 || 110, [116]

219 || [157]

220 || [116]

221 || 111

222 || 110

223 || [114, 116]

224 || 110

225 || [114, 116, 157]

226 || 111

227(1) ja (3) || [114, 116]

227(2) || [164]

228 || 111, [116]

229 || 105

230 || 114, 115

231 || -

232 || -

233 || 117(1), [118(1)(a)]

234 || 117(2)

235 || 117(3)

236 || [118(2)(e)]

237(1) || 122

237(2) || 130

238 || 118

239 || 119

240 || -

241 || [121]

242 || [121]

243 || [121]

244 || [121]

245 || [121]

246 || 122

247 || 123

248 || -

249 || 121

250 || 121

251 || 125

252 || [126(1)]

253 || 126(1)

254 || 127

255 || 128

256 || [121]

257 || [121]

258 || [121]

259 || [121]

260 || -

261 || -

262 || -

263 || 129

264 || -

265 || 131

266 || 132

267 || 117

268 || 118

269 || 119

270 || 120

271 || 133

272 || 134

273 || 135

274 || 136

275 || 137

276 || 138

277 || 139

278 || 140

279 || 125

280 || [126(2)]

281 || -

282 || 142

283 || 143

284 || 144

285 || 145

286 || 145

287 || 145

288 || 110

289 || 114, 115

290 || 146

291(1) || 146

291(2) || -

292 || 148

293, ensimmäinen ja toinen kohta || -

293, kolmas kohta || 149

293, neljäs kohta || [157]

294 || -

295 || -

296 || -

297 || 151

298 || 154

299 || 154

300 || 154

301 || 154(3) ja 157

302 || 158

303 || -

304 || 102

305 || [157]

306 || 103

307 || -

308 || [157]

309 || -

310 || [157]

311 || 104

312 || [157]

313 || 2

314 || -

315 || 156

316 || 157

317 || -

318 || -

319 || -

320 || 160

321 || 160

322 || 161

323 || 162

324 || -

325 || 163

326 || -

327 || 164

328 || 164

329 || 165

Liite I || Liite I (I-XX, XXIV/1)

Liite II || Liite I (XXI-XXIII)

Liite III || II

Liite IV || III

Liite V || [18(8)]

Liite VI || -

Liite VII || -

Liite VIII || -

Liite IX || -

Liite X || Liite IV

Liite XI || Liite V

Liite XII || Liite VI

Liite XIII || Liite VII

Liite XIV || [114(1)(f)]

Liite XV || [121]

Liite XVI || [121]

Liite XVII || -

Liite XVIII || -

Liite XIX || -

Liite XX || Liite VIII

Asetus (EU) N:o [KOM(2010)799] || Asetus (EU) N:o […] yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta

96(3) || 89(4)

145 || 91-101

171 || 89(3)

185(4) || 90(1)

187 || 90(2) ja (4)

188 || 90(3) ja (4)

206 || 89(1)

236 || 67

307 || 65(2)(c) ja 104(b)

317 || 62

318 || 64, 66

319 || 63

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (YMJ-asetus);

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta viljelijöille vuonna 2013 myönnettävien suorien tukien soveltamisen osalta;

-        Ehdotus neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä;

-        Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta.

1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[52]

Toimintalohko Otsakkeen 2 osasto 05

1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne (YMP:tä koskeva lainsäädäntökehys vuoden 2013 jälkeen)

x Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen.

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen.[53]

x Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen.

x Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen.

1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Jotta edistettäisiin resurssitehokkuutta, jonka ansiosta voitaisiin saavuttaa EU:n maatalouden ja maaseudun kehittämisen älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti, YMP:n tavoitteita ovat

- elinkelpoinen ruoan tuotanto;

- luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet;

- tasapainoinen aluekehitys.

1.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityistavoitteet toimintalohkossa 05:

Erityistavoite nro 1:

Tuottaa julkisia ympäristöhyödykkeitä

Erityistavoite nro 2:

Kompensoida tuotannon vaikeutta alueilla, joilla on tiettyjä luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita

Erityistavoite nro 3:

Toteuttaa toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

Erityistavoite nro 4:

Hoitaa EU:n varoja (YMP) korkeimpien varainhoidon vaatimusten mukaisesti

Erityistavoite ABB:ssä 05 02 - Maatalousmarkkinoiden interventiot:

Erityistavoite nro 5:

Parantaa maatalousalan kilpailukykyä ja lisätä sen arvo-osuutta elintarvikeketjussa

Erityistavoite ABB:ssä 05 03 - Suorat tuet:

Erityistavoite nro 6:

Myötävaikuttaa maataloustuloon ja rajoittaa sen vaihtelua

Erityistavoitteet ABB:ssä 05 04 – Maaseudun kehittäminen:

Erityistavoite nro 7:

Edistää vihreää kasvua innovoinnilla

Erityistavoite nro 8:

Tukea maaseudun työllisyyttä ja maaseutualueiden yhteiskuntarakenteen säilymistä

Erityistavoite nro 9:

Parantaa maaseudun elinkeinoelämää ja edistää monipuolistumista

Erityistavoite nro 10:

Mahdollistaa maatalousjärjestelmien rakenteellinen moninaisuus

1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Tässä vaiheessa ei ole mahdollista asettaa vaikutusindikaattoreille määrällisiä tavoitteita. Vaikka politiikka voi ohjata tiettyyn suuntaan, tällaisilla indikaattoreilla mitattavat laaja-alaiset taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset riippuvat lopulta myös erilaisista ulkoisista tekijöistä, jotka ovat viimeaikaisten kokemusten perusteella muuttuneet merkittäviksi ja ennalta arvaamattomiksi. Lisäanalyysi on käynnissä, ja sen on määrä valmistua vuoden 2013 jälkeiselle kaudelle.

Jäsenvaltioilla on suorien tukien suhteen mahdollisuus päättää rajoitetusti suorien tukijärjestelmien tiettyjen osien täytäntöönpanosta.

Maaseudun kehittämisen alalla odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset riippuvat maaseudun kehittämisohjelmista, jotka jäsenvaltiot toimittavat komissiolle. Jäsenvaltioita pyydetään asettamaan ohjelmissaan tavoitteita.

1.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Ehdotuksissa esitetään yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen luomista yhteisen maatalouspolitiikan saavutusten mittaamiseksi. Kehys pitää sisällään kaikki välineet, jotka liittyvät YMP:n toimenpiteiden ja erityisesti suorien tukien, markkinatoimenpiteiden, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen soveltamisen seurantaan ja arviointiin.

Näiden YMP:n toimenpiteiden vaikutusta mitataan suhteessa seuraaviin tavoitteisiin:

a)       elinkelpoinen ruoan tuotanto, jossa keskitytään maataloustuloon, maatalouden tuottavuuteen ja hintatason vakauteen;

b)       luonnonvarojen kestävä hoito ja ilmastotoimet, jossa keskitytään kasvihuonekaasupäästöihin, luonnon monimuotoisuuteen, maaperään ja veteen;

c)       tasapainoinen aluekehitys, jossa keskitytään maaseudun työllisyyteen ja kasvuun sekä köyhyyteen maaseutualueilla.

Komissio määrittelee täytäntöönpanosäädöksillä indikaattorit näitä tavoitteita ja alueita varten.

Lisäksi maaseudun kehittämisen alalle ehdotetaan vahvempaa yhteistä seuranta- ja arviointijärjestelmää. Järjestelmän tavoitteena on a) osoittaa maaseudun kehittämispolitiikan edistyminen ja saavutukset sekä arvioida maaseudun kehittämispolitiikkaan liittyvien toimien vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, b)    edistää paremmin kohdennetun tuen myöntämistä maaseudun kehittämiseen ja c) tukea seurantaan ja arviointiin liittyvää yleistä oppimisprosessia. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä luettelon poliittisiin prioriteetteihin liittyvistä yhteisistä indikaattoreista.

1.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Jotta voidaan saavuttaa YMP:n monivuotiset strategiset tavoitteet, jotka on siirretty suoraan Euroopan maaseutualueita koskevasta Eurooppa 2020 ‑strategiasta, sekä täyttää asiaa koskevat perussopimuksen vaatimukset, ehdotuksilla pyritään vahvistamaan yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehys vuoden 2013 jälkeiseksi kaudeksi.

1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Tuleva yhteinen maatalouspolitiikka ei palvele vain yhtä pientä, joskin tärkeää, EU:n talouden osaa, vaan se on strategisesti tärkeä politiikan ala myös elintarviketurvan, ympäristön ja alueellisen tasapainon näkökulmasta. Aidosti yhteisenä politiikkana YMP hyödyntää rajallisia budjettivaroja mahdollisimman tehokkaasti kestävän maatalouden säilyttämiseksi EU:n koko alueella, ilmastonmuutoksen kaltaisten tärkeiden rajatylittävien kysymysten käsittelemiseksi ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteisvastuun vahvistamiseksi.

Kuten komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio”[54] todetaan, YMP on eurooppalaista politiikkaa aidoimmillaan. Jäsenvaltiot yhdistävät resurssinsa, ja tuloksena on yksi ainoa eurooppalainen maatalouspolitiikka ja eurooppalainen maatalousbudjetti 27 erillisen politiikan ja budjetin sijaan. Tämä tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että YMP:n osuus EU:n talousarviosta on huomattava. Se on silti tehokkaampi ja taloudellisempi toimintapa kuin kansalliset, keskenään koordinoimattomat toimintatavat.

1.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

Nykyisen politiikkakehyksen arvioinnin, sidosryhmien laajan kuulemisen sekä tulevia haasteita ja tarpeita koskevan analyysin pohjalta on laadittu kattava vaikutusten arviointi. Lisää yksityiskohtaisia tietoja löytyy lainsäädäntöehdotuksiin liitetyistä vaikutusten arvioinneista sekä perusteluista.

1.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Lainsäädäntöehdotukset, joita tämä rahoitusselvitys koskee, olisi nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta, joka koostuu yhdestä puiteasetuksesta ja yhteisen strategiakehyksen rahastoja (maaseuturahasto, EAKR, ESR, koheesiorahasto ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto) koskevista yhteisistä säännöistä. Kyseisen puiteasetuksen myötävaikutuksella hallinnollinen kuormitus kevenee merkittävästi, EU:n varoja käytetään tehokkaasti ja menettelyjä yksinkertaistetaan. Lisäksi se tarjoaa pohjan uusille käsitteille, joita ovat kaikkien edellä mainittujen rahastojen yhteinen strategiakehys ja tulevat kumppanuussopimukset, jotka niin ikään kattavat nämä rahastot.

Myöhemmin luotavalla yhteisellä strategiakehyksellä muunnetaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet ja prioriteetit maaseuturahaston sekä EAKR:n, ESR:n, koheesiorahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston prioriteeteiksi, mikä takaa rahastojen yhdennetyn käytön yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteisellä strategiakehyksellä vahvistetaan myös mekanismit toiminnan koordinoimiseksi muiden asiaa koskevien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa.

Yhteisen maatalouspolitiikan alalla saadaan merkittäviä synergia- ja yksinkertaistamisvaikutuksia, kun YMP:n ensimmäisen (maataloustukirahasto) ja toisen (maaseuturahasto) pilarin hallinnointi- ja valvontasääntöjä yhdenmukaistetaan. Maataloustukirahaston ja maaseuturahaston välinen vahva yhteys ja jäsenvaltioissa jo käytössä olevat rakenteet olisi säilytettävä ennallaan.

1.6. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

x Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu (suoria tukijärjestelmiä, maaseudun kehittämistä ja siirtymäkauden asetuksia koskevien luonnosten osalta)

– x   Ehdotuksen/aloitteen mukainen toiminta alkaa 1.1.2014 ja päättyy 31.12.2020

– x   Rahoitusvaikutukset seuraavaksi monivuotisen rahoituskehyksen kaudeksi. Maaseudun kehittämisen osalta vaikutukset maksuihin vuoteen 2023 saakka.

x Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu (YMJ-asetusta ja horisontaalista asetusta koskevien luonnosten osalta)

– Täytäntöönpano vuodesta 2014.

1.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[55]

x komissio hallinnoi suoraan keskitetysti

¨ välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– ¨  toimeenpanovirastoille

– ¨  yhteisöjen perustamille elimille[56]

– ¨  kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun tehtäviä hoitaville elimille

– ¨  henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä

x hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

¨ hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa

¨ hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset:

Ei merkittävää muutosta nykytilanteeseen verrattuna, sillä suurinta osaa YMP:n uudistusta koskeviin lainsäädäntöehdotuksiin liittyvistä menoista hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Komissio hallinnoi kuitenkin edelleen suoraan keskitetysti hyvin pientä osaa menoista.

2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

YMP:n seurannan ja arvioinnin osalta komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle joka neljäs vuosi kertomuksen. Ensimmäinen kertomus on määrä esittää viimeistään vuoden 2017 lopussa.

Tätä täydennetään erityisillä säännöksillä kaikilla YMP:n aloilla, joilla sovelletaan monia perusteellisia täytäntöönpanosäännöissä täsmennettäviä raportointi- ja ilmoitusvaatimuksia.

Maaseudun kehittämisen alalla annetaan myös ohjelmatasolla sovellettavia seurantasääntöjä, jotka mukautetaan muihin rahastoihin ja yhdistetään ennakkoarviointeihin, jatkuviin arviointeihin ja jälkiarviointeihin.

2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit

Yli seitsemän miljoonaa yhteisen maatalouspolitiikan tuensaajaa saa tukea monista eri tukijärjestelmistä, joista jokaisella on yksityiskohtaiset ja joskus monimutkaiset tukikelpoisuusperusteet.

Virheiden osuuden vähentymistä yhteisen maatalouspolitiikan alalla voidaan pitää jo jatkuvana kehityssuuntauksena. Viime aikoina 2 prosentin tuntumassa pysytellyt virhetaso vahvistaakin arvion edellisten vuosien myönteisestä yleiskehityksestä. Tarkoituksena on jatkaa pyrkimyksiä alle 2 prosentin virhetason saavuttamiseksi.

2.2.2. Valvontamenetelmä(t)

Lainsäädäntöpaketissa, erityisesti ehdotuksessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annettavaksi asetukseksi, pidetään tavoitteena säilyttää nykyinen asetuksella (EY) N:o 1290/2005 käyttöön otettu järjestelmä ja vahvistaa sitä. Siinä säädetään jäsenvaltioiden tasolla käyttöön otettavasta pakollisesta hallintorakenteesta, jossa painopiste on hyväksytyissä maksajavirastoissa, jotka vastaavat lopullisen tuensaajan tasolla 2.3 kohdassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti toteutettavista tarkastuksista. Kunkin maksajaviraston päällikön on toimitettava vuotuinen tarkastuslausuma, joka koskee tilien täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä, sisäisten valvontajärjestelmien moitteetonta toimintaa sekä tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja asianmukaisuutta. Riippumattoman tarkastuselimen edellytetään antavan lausuntonsa näistä kaikista kolmesta osatekijästä.

Komissio jatkaa maatalousmenojen tarkastamista käyttäen riskeihin perustuvaa lähestymistapaa varmistaakseen, että sen tarkastukset kohdennetaan suurimman riskin aloille. Jos näissä tarkastuksissa havaitaan, että menoja on syntynyt unionin sääntöjen vastaisesti, komissio jättää asianomaiset määrät unionin rahoituksen ulkopuolelle sääntöjenmukaisuuden tarkastamisen järjestelmän mukaisesti.

Lainsäädäntöehdotuksiin liitetyn vaikutusten arvioinnin liitteessä 8 esitetään yksityiskohtainen analyysi tarkastusten kustannuksista.

2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Lainsäädäntöpaketissa, erityisesti ehdotuksessa yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta annettavaksi asetukseksi, pidetään tavoitteena säilyttää nykyiset yksityiskohtaiset, maksajavirastojen soveltamat valvonta- ja seuraamusjärjestelmät, jotka perustuvat kutakin tukijärjestelmää varten luotuihin yhteisiin peruspiirteisiin ja erityissääntöihin, sekä vahvistaa niitä. Järjestelmissä säädetään yleensä tukihakemusten kattavista 100-prosenttisista hallinnollisista tarkastuksista, muiden tietokantojen kanssa tehtävistä ristiintarkastuksista silloin, kun niitä pidetään asianmukaisina, sekä tiettyä tukiennakoihin liittyvien toimien vähimmäismäärää koskevista paikalla tehtävistä tarkastuksista riippuen kyseiseen järjestelmään liittyvästä riskistä. Jos näissä paikalla tehtävissä tarkastuksissa havaitaan suuri määrä sääntöjenvastaisuuksia, on tehtävä lisätarkastuksia. Tältä osin selkeästi tärkein järjestelmä on yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä, joka kattoi varainhoitovuonna 2010 noin 80 prosenttia maataloustukirahaston ja maaseuturahaston kokonaismenoista. Komissiolla on valta sallia paikalla tehtävien tarkastusten vähentämisen jäsenvaltioissa, joissa on asianmukaisesti toimivat valvontajärjestelmät ja pieni virhemarginaali.

Lisäksi paketissa asetetaan tavoitteeksi, että jäsenvaltiot ehkäisevät, havaitsevat ja oikaisevat sääntöjenvastaisuudet ja petokset, määräävät unionin tai kansallisessa lainsäädännössä vahvistettuja tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhtaisia seuraamuksia ja perivät takaisin sääntöjenvastaisesti suoritetut maksut korkoineen. Siinä esitetään sääntöjenvastaisiin maksuihin sovellettavaa automaattista tilien tarkastamis- ja hyväksymisjärjestelmää, jonka mukaan asianomaisen jäsenvaltion on vastattava takaisin perimättä jääneistä määristä, jos perintää ei ole toteutettu neljän vuoden kuluessa perintäpyynnön päivästä tai kahdeksan vuoden kuluessa oikeuskäsittelyn tapauksessa. Tämä järjestelmä luo jäsenvaltioille voimakkaan kannustimen periä sääntöjenvastaiset maksut takaisin mahdollisimman nopeasti.

3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

Tässä rahoitusselvityksessä esitetyt määrät ilmoitetaan käypinä hintoina ja sitoumuksina,

Jäljempänä olevissa taulukoissa lueteltujen lainsäädäntöehdotuksista johtuvien muutosten lisäksi lainsäädäntöehdotukset edellyttävät muitakin muutoksia, joilla ei ole taloudellista vaikutusta.

Rahoituskurin soveltamista ei voida tässä vaiheessa sulkea pois minkään vuoden osalta kaudella 2014–2020. Tämä ei kuitenkaan riipu itse uudistusehdotuksista vaan muista tekijöistä, kuten suorien tukien toteutuksesta tai maatalousmarkkinoiden tulevaisuuden kehityksestä.

Siirtymäkautta koskevassa ehdotuksessa esitetyt suorien tukien nettoenimmäismäärät, jotka olisi ulotettava vuoteen 2014 (kalenterivuosi 2013), ovat suuremmat kuin jäljempänä olevissa taulukoissa ilmoitetut, suoriin tukiin myönnettävät määrät. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa nykyisen lainsäädännön soveltamisen jatkaminen tilanteessa, jossa kaikki muut osat säilyisivät muuttumattomina, sulkematta kuitenkaan pois rahoituskurimekanismin soveltamistarpeen mahdollisuutta.

Uudistusehdotukset sisältävät säännöksiä, joilla jäsenvaltioille annetaan tietty joustovara suorien tukien tai maaseudun kehittämistuen myöntämisen suhteen. Jos jäsenvaltiot päättävät hyödyntää kyseistä joustovaraa, tällä on myönnettyihin rahamääriin taloudellisia seurauksia, joita ei voida tässä vaiheessa määrittää.

Tässä rahoitusselvityksessä ei oteta huomioon kriisivarauksen mahdollista käyttöä. Olisi korostettava, että markkinoihin liittyvien menojen osalta huomioon otetut määrät eivät millään alalla perustu julkisiin interventio-ostoihin tai kriisitilanteeseen liittyviin muihin toimenpiteisiin.

3.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

Taulukko 1: YMP:hen myönnettävät määrät, mukaan lukien monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa ja YMP:n uudistusehdotuksissa esitetyt täydentävät määrät

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

Varainhoitovuosi || 2013 || 2013 mukau-tettuna (1) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

|| || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen sisällä || || || || || || || || || ||

Otsake 2 || || || || || || || || || ||

Suorat tuet ja markkinoihin liittyvät menot (2) (3) (4) || 44 939 || 45 304 || 44 830 || 45 054 || 45 299 || 45 519 || 45 508 || 45 497 || 45 485 || 317 193

Arvioidut käyttötarkoitukseensa sidotut tulot || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 672 || 4 704

P1 Suorat tuet ja markkinoihin liittyvät menot (mukaan lukien käyttötarkoitukseensa sidotut tulot) || 45 611 || 45 976 || 45 502 || 45 726 || 45 971 || 46 191 || 46 180 || 46 169 || 46 157 || 321 897

P2 Maaseudun kehittäminen (4) || 14 817 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 14 451 || 101 157

Yhteensä || 60 428 || 60 428 || 59 953 || 60 177 || 60 423 || 60 642 || 60 631 || 60 620 || 60 608 || 423 054

Otsake 1 || || || || || || || || || ||

Yhteinen strategiakehys: maataloustutkimus ja innovointi || N.A. || N.A. || 682 || 696 || 710 || 724 || 738 || 753 || 768 || 5 072

Vähävaraisimmat henkilöt || N.A. || N.A. || 379 || 387 || 394 || 402 || 410 || 418 || 427 || 2 818

Yhteensä || N.A. || N.A. || 1 061 || 1 082 || 1 104 || 1 126 || 1 149 || 1 172 || 1 195 || 7 889

Otsake 3 || || || || || || || || || ||

Elintarvikkeiden turvallisuus || N.A. || N.A. || 350 || 350 || 350 || 350 || 350 || 350 || 350 || 2 450

|| || || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella || || || || || || || || || ||

Maatalousalan kriisivaraus || N.A. || N.A. || 531 || 541 || 552 || 563 || 574 || 586 || 598 || 3 945

Euroopan globalisaatiorahasto || || || || || || || || || ||

josta maatalouteen käytettävissä enintään: (5) || N.A. || N.A. || 379 || 387 || 394 || 402 || 410 || 418 || 427 || 2 818

|| || || || || || || || || ||

YHTEENSÄ || || || || || || || || || ||

Komission ehdotukset (monivuotisen rahoituskehyksen sisä- ja ulkopuolella) + käyttötarkoitukseensa sidotut tulot YHTEENSÄ || 60 428 || 60 428 || 62 274 || 62 537 || 62 823 || 63 084 || 63 114 || 63 146 || 63 177 || 440 156

Monivuotista rahoituskehystä koskevat ehdotukset (lukuun ottamatta kriisivarausta ja globalisaatiorahastoa) + käyttötarkoitukseensa sidotut tulot YHTEENSÄ || 60 428 || 60 428 || 61 364 || 61 609 || 61 877 || 62 119 || 62 130 || 62 141 || 62 153 || 433 393

Huomautukset:

(1)           Ottaen huomioon jo sovitut lainsäädännölliset muutokset, eli tukien vapaaehtoinen mukauttaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 136 artiklan mukaiset ”käyttämättömät määrät”, joiden soveltaminen päättyy vuoden 2013 loppuun mennessä.

(2)           Määrät koskevat ensimmäisen pilarin osalta ehdotettua vuotuista enimmäismäärää. Olisi kuitenkin huomattava, että negatiiviset menot ehdotetaan siirrettäviksi tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelystä (nykyisestä alamomentista 05 07 01 06) käyttötarkoitukseensa sidottuihin tuloihin (alamomenttiin 67 03). Yksityiskohtaiset tiedot esitetään seuraavan sivun arvioituja tuloja koskevassa taulukossa.

(3)           Vuoden 2013 luvut sisältävät eläinlääkintä- ja kasvinsuojelutoimenpiteisiin sekä kalatalousalan markkinatoimenpiteisiin myönnetyt määrät.

(4)           Edellä olevassa taulukossa esitetyt määrät ovat linjassa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio” (KOM(2011) 500 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011) esitettyjen määrien kanssa. Vielä on kuitenkin päätettävä, otetaanko monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon siirto, joka ehdotetaan tehtäväksi vuodesta 2014 alkaen yhden jäsenvaltion kansallisen puuvilla-alan rakenneuudistusohjelman määrärahoista maaseudun kehittämiseen ja joka edellyttää sekä maataloustukirahastoa koskevan enimmäismäärän että toisen pilarin määrien mukauttamista (4 miljoonaa euroa vuodessa). Jäljempänä olevissa taulukoissa määrät on siirretty riippumatta siitä, otetaanko ne monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon vaiko ei.

(5)           Komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio” (KOM(2011) 500 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011) mukaisesti Euroopan globalisaatiorahaston käytettävissä on enintään 2,5 miljardin euron kokonaismäärä (vuoden 2011 hintoina) lisätuen myöntämiseksi globalisaation vaikutuksista kärsiville viljelijöille. Edellä olevassa taulukossa käypinä hintoina esitetty vuosittainen jakautuminen on ainoastaan alustava. Ehdotuksessa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission väliseksi toimielinten sopimukseksi budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta (KOM(2011) 403 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011) vahvistetaan Euroopan globalisaatiorahaston varojen vuotuiseksi enimmäismääräksi 429 miljoonaa euroa vuoden 2011 hintoina.

3.2. Arvioidut vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

Taulukko 2: Arvioidut tulot sekä menot otsakkeeseen 2 kuuluvan toimintalohkon 05 osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

Varainhoitovuosi || 2013 || 2013 mukau-tettuna || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

TULOT || || || || || || || || || ||

123 – Sokerin tuotantomaksu (omat varat) || 123 || 123 || 123 || 123 || || || || || || 246

|| || || || || || || || || ||

67 03 – Käyttötarkoitukseensa sidotut tulot || 672 || 672 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 5 187

joista: ex 05 07 01 06 – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || 0 || 0 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

Yhteensä || 795 || 795 || 864 || 864 || 741 || 741 || 741 || 741 || 741 || 5 433

MENOT || || || || || || || || || ||

05 02 - Markkinat (1) || 3 311 || 3 311 || 2 622 || 2 641 || 2 670 || 2 699 || 2 722 || 2 710 || 2 699 || 18 764

05 03 - Suorat tuet (ennen tukikaton asettamista) (2) || 42 170 || 42 535 || 42 876 || 43 081 || 43 297 || 43 488 || 43 454 || 43 454 || 43 454 || 303 105

05 03 - Suorat tuet (tukikaton asettamisen jälkeen) || 42 170 || 42 535 || 42 876 || 42 917 || 43 125 || 43 303 || 43 269 || 43 269 || 43 269 || 302 027

|| || || || || || || || || ||

05 04 - Maaseudun kehittäminen (ennen tukikaton asettamista) || 14 817 || 14 451 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 14 455 || 101 185

05 04 - Maaseudun kehittäminen (tukikaton asettamisen jälkeen) || 14 817 || 14 451 || 14 455 || 14 619 || 14 627 || 14 640 || 14 641 || 14 641 || 14 641 || 102 263

|| || || || || || || || || ||

05 07 01 06 - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || -69 || -69 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

Yhteensä || 60 229 || 60 229 || 59 953 || 60 177 || 60 423 || 60 642 || 60 631 || 60 620 || 60 608 || 423 054

NETTOBUDJETTI käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen jälkeen || || || 59 212 || 59 436 || 59 682 || 59 901 || 59 890 || 59 879 || 59 867 || 417 867

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 osalta vuoden 2012 talousarvioesitykseen perustuva alustava arvio, jossa otetaan huomioon vuodeksi 2013 jo sovitut lainsäädännölliset mukautukset (esim. viiniä koskeva enimmäismäärä, perunatärkkelyspalkkion poistaminen, kuivarehu) sekä joitakin suunniteltuja muutoksia. Kaikkien vuosien osalta arvioissa oletetaan, että markkinahäiriöiden tai kriisien johdosta toteutettaviin tukitoimenpiteisiin ei ole tarpeen myöntää lisärahoitusta.

(2)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

Taulukko 3: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma talousarvion luvuittain tulojen ja YMP-menojen osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

Varainhoitovuosi || 2013 || 2013 mukau-tettuna || || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

|| || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 ||

TULOT || || || || || || || || || ||

123 – Sokerin tuotantomaksu (omat varat) || 123 || 123 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0 || 0

|| || || || || || || || || ||

67 03 – Käyttötarkoitukseensa sidotut tulot || 672 || 672 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

joista: ex 05 07 01 06 – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || 0 || 0 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

Yhteensä || 795 || 795 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

MENOT || || || || || || || || || ||

05 02 - Markkinat (1) || 3 311 || 3 311 || -689 || -670 || -641 || -612 || -589 || -601 || -612 || -4 413

05 03 - Suorat tuet (ennen tukikaton asettamista) (2) || 42 170 || 42 535 || -460 || -492 || -534 || -577 || -617 || -617 || -617 || -3 913

05 03 – Suorat tuet – Tukikaton asettamisen arvioitu, maaseudun kehittämiseen siirrettävä tulos || || || 0 || -164 || -172 || -185 || -186 || -186 || -186 || -1 078

05 04 - Maaseudun kehittäminen (ennen tukikaton asettamista) || 14 817 || 14 451 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 4 || 28

05 04 - Maaseudun kehittäminen – Tukikaton asettamisen arvioitu, suorista tuista siirrettävä tulos || || || 0 || 164 || 172 || 185 || 186 || 186 || 186 || 1 078

05 07 01 06 - Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen || -69 || -69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 69 || 483

Yhteensä || 60 229 || 60 229 || -1 076 || -1 089 || -1 102 || -1 115 || -1 133 || -1 144 || -1 156 || -7 815

NETTOBUDJETTI käyttötarkoitukseensa sidottujen tulojen jälkeen || || || -1 145 || -1 158 || -1 171 || -1 184 || -1 202 || -1 213 || -1 225 || -8 298

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 osalta vuoden 2012 talousarvioesitykseen perustuva alustava arvio, jossa otetaan huomioon vuodeksi 2013 jo sovitut lainsäädännölliset mukautukset (esim. viiniä koskeva enimmäismäärä, perunatärkkelyspalkkion poistaminen, kuivarehu) sekä joitakin suunniteltuja muutoksia. Kaikkien vuosien osalta arvioissa oletetaan, että markkinahäiriöiden tai kriisien johdosta toteutettaviin tukitoimenpiteisiin ei ole tarpeen myöntää lisärahoitusta.

(2)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

Taulukko 4: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma markkinoihin liittyvinä YMP:n menoina

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeusperusta || Arvioidut tarpeet || Muutokset vuoteen 2013 ||

|| || || 2013 (1) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

Poikkeukselliset toimenpiteet: virtaviivaistettu ja laajennettu oikeusperustan soveltamisala || || 154, 155 ja 156 art. || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm

Durumvehnän ja durran intervention lopettaminen || || ent. 10 art. || pm || - || - || - || - || - || - || - || -

Vähävaraisimpien elintarvikeapuohjelmat || (2) || asetuksen 1234/2007 ent. 27 art. || 500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -500,0 || -3 500,0

Yksityinen varastointi (kuitupellava) || || 16 art. || N.A. || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || Pm

Puuvillatuki - rakenneuudistus || (3) || asetuksen 637/2008 ent. 5 art. || 10,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -4,0 || -28,0

Hedelmien ja vihannesten tuottajaryhmien perustamistuki || || ent. 117 art. || 30,0 || 0,0 || 0,0 || 0,0 || -15,0 || -15,0 || -30,0 || -30,0 || -90,0

Kouluhedelmäjärjestelmä || || 21 art. || 90,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 60,0 || 420,0

Humalan tuottajaorganisaatioiden lakkauttaminen || || ent. 111 art. || 2,3 || -2,3 || -2.3 || -2,3 || -2,3 || -2,3 || -2,3 || -2,3 || -15,9

Rasvattoman maitojauheen vapaaehtoinen yksityinen varastointi || || 16 art. || N.A. || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm || pm

Rasvattoman maidon/rasvattoman maitojauheen käyttöön rehuna / kaseiinille ja kaseiinin käyttöön myönnettävän tuen lakkauttaminen || || ent. 101 ja 102 art. || pm || - || - || - || - || - || - || - || -

Voin vapaaehtoinen yksityinen varastointi || (4) || 16 art. || 14,0 || [-1,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-14,0] || [-85,0]

Maidon menekinedistämismaksun lakkauttaminen || || ent. 309 art. || pm || - || - || - || - || - || - || - || -

05 02 YHTEENSÄ || || || || || || || || || || ||

Uudistusehdotusten nettovaikutus (5) || || || || -446,3 || -446,3 || -446,3 || -461,3 || -461,3 || -476,3 || -476,3 || -3 213,9

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 tarpeet arvioidaan komission vuoden 2012 talousarvioesityksen perusteella lukuun ottamatta (a) hedelmä- ja vihannesaloja, joilla tarpeet arvioidaan asianomaisten uudistusten rahoitusselvitysten perusteella ja (b) jo sovittuja lainsäädännöllisiä muutoksia.

(2)           Vuoden 2013 määrät vastaavat komission ehdotusta KOM(2010) 486. Vuodesta 2014 lähtien toimenpide rahoitetaan otsakkeesta 1.

(3)           Kreikan puuvilla-alan rakenneuudistusohjelman määrärahat (4 miljoonaa euroa vuodessa) siirretään maaseudun kehittämiseen vuodesta 2014 alkaen. Espanjan määrärahat (6,1 miljoonaa euroa vuodessa) siirretään tilatukijärjestelmään vuodesta 2018 alkaen (jo päätetty).

(4)           Arvioitu vaikutus toimenpiteen soveltamatta jättämisen tapauksessa.

(5)           Lukuihin 05 02 ja 05 03 otettujen menojen lisäksi odotetaan, että lukuihin 05 01, 05 07 ja 05 08 otetut menot rahoitetaan maataloustukirahaston käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla.

Taulukko 5: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma suorien tukien osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeus-perusta || Arvioidut tarpeet || Muutokset vuoteen 2013 ||

|| || 2013 (1) || 2013 mukau-tettuna (2) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

|| || || || || || || || || || || ||

Suorat tuet || || || 42 169,9 || 42 535,4 || 341,0 || 381,1 || 589,6 || 768,0 || 733,2 || 733,2 || 733,2 || 4 279,3

- Muutokset, joista on jo päätetty || || || || || || || || || || || ||

Asteittainen käyttöönotto EU-12:ssa || || || || || 875,0 || 1 133,9 || 1 392,8 || 1 651,6 || 1 651,6 || 1 651,6 || 1 651,6 || 10 008,1

Puuvilla-alan rakenneuudistus || || || || || 0,0 || 0,0 || 0,0 || 0,0 || 6,1 || 6,1 || 6,1 || 18,4

Terveystarkastus || || || || || -64,3 || -64,3 || -64,3 || -90,0 || -90,0 || -90,0 || -90,0 || -552,8

Aiemmat uudistukset || || || || || -9,9 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -32,4 || -204,2

|| || || || || || || || || || || ||

- Uusista YMP:n uudistusehdotuksista johtuvat muutokset || || || -459,8 || -656,1 || -706,5 || -761,3 || -802,2 || -802,2 || -802,2 || -4 990,3

joista: tukikaton asettaminen || || || || || 0,0 || -164,1 || -172,1 || -184,7 || -185,6 || -185,6 || -185,6 || -1 077,7

|| || || || || || || || || || || ||

05 03 YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || ||

Uudistusehdotusten nettovaikutus || || || || || -459,8 || -656,1 || -706,5 || -761,3 || -802,2 || -802,2 || -802,2 || -4 990,3

KOKONAISMENOT || || || 42 169,9 || 42 535,4 || 42 876,4 || 42 916,5 || 43 125,0 || 43 303,4 || 43 268,7 || 43 268,7 || 43 268,7 || 302 027,3

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

(2)           Ottaen huomioon jo sovitut lainsäädännölliset muutokset, eli tukien vapaaehtoinen mukauttaminen Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja 136 artiklan mukaiset "käyttämättömät määrät", joiden soveltaminen päättyy vuoden 2013 loppuun mennessä.

Taulukko 6: Suorien tukien osat

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || || || || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

Liite II || || || || || 42 407,2 || 42 623,4 || 42 814,2 || 42 780,3 || 42 780,3 || 42 780,3 || 256 185,7

Tuki ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisiin maatalouskäytänteisiin (30 %) || || || || || 12 866,5 || 12 855,3 || 12 844,3 || 12 834,1 || 12 834,1 || 12 834,1 || 77 068,4

Enimmäismäärä, joka voidaan osoittaa nuorille viljelijöille myönnettävään tukeen (2 %) || || || || || 857,8 || 857,0 || 856,3 || 855,6 || 855,6 || 855,6 || 5 137,9

Perustukijärjestelmä, tuki alueille, joilla on luonnonolosuhteista johtuvia rajoitteita, vapaaehtoinen tuotantoon sidottu tuki || || || || || 28 682,9 || 28 911,1 || 29 113,6 || 29 090,6 || 29 090,6 || 29 090,6 || 173 979,4

Enimmäismäärä, joka voidaan irrottaa edellä mainituista tuista pienviljelijöiden järjestelmän rahoittamiseen (10 %) || || || || || 4 288,8 || 4 285,1 || 4 281,4 || 4 278,0 || 4 278,0 || 4 278,0 || 25 689,3

Liitteeseen II sisältyvät viinialan määrärahojen siirrot[57] || || || || || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 159,9 || 959,1

Tukikaton asettaminen || || || || || -164,1 || -172,1 || -184,7 || -185,6 || -185,6 || -185,6 || -1 077,7

Puuvilla || || || || || 256,0 || 256,3 || 256,5 || 256,6 || 256,6 || 256,6 || 1 538,6

POSEI-ohjelma/Egeanmeren pienet saaret || || || || || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 417,4 || 2 504,4

Taulukko 7: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma suorien tukien myöntämistä koskevien vuonna 2014 sovellettavien siirtymäkauden toimenpiteiden osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeus-perusta || Arvioidut tarpeet || Muutokset vuoteen 2013

|| || || 2013 (1) || 2013 mukau-tettuna || 2014 (2)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 liite IV || || || 40 165,0 || 40 530,5 || 541,9

Asteittainen käyttöönotto EU-12:ssa || || || || || 616,1

Terveystarkastus || || || || || -64,3

Aiemmat uudistukset || || || || || -9,9

05 03 YHTEENSÄ || || || || ||

KOKONAISMENOT || || || 40 165,0 || 40 530,5 || 41 072,4

Huomautukset:

(1)           Vuoden 2013 määrä sisältää arvion viinitarhojen raivaukseen vuonna 2012 myönnettävistä määristä.

(2)           Vuoteen 2014 ulotetut nettoenimmäismäärät sisältävät jäsenvaltioiden vuoden 2013 osalta tekemiin päätöksiin perustuvan arvion viinialan määrärahojen siirroista tilatukijärjestelmään.

Taulukko 8: YMP:n uudistusehdotusten vaikutuslaskelma maaseudun kehittämisen osalta

miljoonaa euroa (käypinä hintoina)

VARAINHOITOVUOSI || || Oikeus-perusta || Maaseudun kehittämis-määrärahat || Muutokset vuoteen 2013 ||

|| || || 2013 || 2013 mukau-tettuna (1) || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020 YHTEEN-SÄ

Maaseudun kehittämisohjelmat || || || 14 788,9 || 14 423,4 || || || || || || || ||

Puuvillatuki - rakenneuudistus || (2) || || || || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 4,0 || 28,0

Suoria tukia koskevan tukikaton asettamisen tulos || || || || || || 164,1 || 172,1 || 184,7 || 185,6 || 185,6 || 185,6 || 1 077,7

Maaseudun kehittämisen määrärahat lukuun ottamatta teknistä apua || (3) || || || || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -8,5 || -59,4

Tekninen apu || (3) || || 27,6 || 27,6 || 8,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 3,5 || 29,4

Paikallisista innovatiivisista yhteistyöhankkeista maksettava palkinto || (4) || || N.A. || N.A. || 0,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 5,0 || 30,0

05 04 YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || ||

Uudistusehdotusten nettovaikutus || || || || || 4,0 || 168,1 || 176,1 || 188,7 || 189,6 || 189,6 || 189,6 || 1 105,7

KOKONAISMENOT (ennen tukikaton asettamista) || || || 14 816,6 || 14 451,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 14 455,1 || 101 185,5

KOKONAISMENOT (tukikaton asettamisen jälkeen) || || || 14 816,6 || 14 451,1 || 14 455,1 || 14 619,2 || 14 627,2 || 14 639,8 || 14 640,7 || 14 640,7 || 14 640,7 || 102 263,2

Huomautukset:

(1)           Nykyisen lainsäädännön mukaisia mukautuksia sovelletaan vain varainhoitovuoden 2013 loppuun asti.

(2)           Taulukossa 1 (3.1 jakso) esitetyt määrät ovat linjassa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa koskeva talousarvio” (KOM(2011) 500 lopullinen) esitettyjen määrien kanssa. Vielä on kuitenkin päätettävä, otetaanko monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon siirto, joka ehdotetaan tehtäväksi vuodesta 2014 alkaen yhden jäsenvaltion puuvilla-alan kansallisen rakenneuudistusohjelman määrärahoista maaseudun kehittämiseen ja joka edellyttää sekä maataloustukirahastoa koskevan enimmäismäärän että toisen pilarin määrien mukauttamista (4 miljoonaa euroa vuodessa). Edellä olevassa taulukossa 8 määrät on siirretty riippumatta siitä, otetaanko ne monivuotisessa rahoituskehyksessä huomioon vaiko ei.

(3)           Vuonna 2013 tekniseen apuun myönnettävä määrä vahvistettiin maaseudun kehittämisen alustavien määrärahojen perusteella (ottamatta huomioon ensimmäisestä pilarista tehtäviä siirtoja).

Kaudella 2014–2020 tekniseen apuun myönnettäväksi määräksi vahvistetaan 0,25 prosenttia maaseudun kehittämisen kokonaismäärärahoista.

(4)           Katetaan tekniseen apuun käytettävissä olevasta määrästä.

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot”

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Huom.   Lainsäädäntöehdotuksilla ei arvioida olevan mitään vaikutuksia hallintomäärärahoihin, eli tarkoituksena on, että lainsäädäntökehys voidaan panna täytäntöön nykyisin henkilöresurssein ja hallintomenoin.

|| || || Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || YHTEENSÄ

PO: AGRI ||

Ÿ Henkilöresurssit || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 958,986

Ÿ Muut hallintomenot || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 67,928

PO AGRI YHTEENSÄ || Määrärahat || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 1 026,914

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 1 026,914

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || Vuosi N[58] || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || || || || || || || ||

Maksut || || || || || || || ||

3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

– x   Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

Maksusitoumusmäärärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset ò || || || Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || YHTEENSÄ

TUOTOKSET

Tyyp-pi || Keski-määr. kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotosten määrä || Kustan-nukset || Tuotos-ten luku-määrä yht. || Kustan-nukset yht.

ERITYISTAVOITE 5: Parantaa maatalousalan kilpailukykyä ja lisätä sen arvo-osuutta elintarvikeketjussa || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Hedelmät ja vihannekset: Kaupan pitäminen tuottaja-organisaatioiden välityksellä[59] || Tuotta-jaorga-nisaa-tioiden kautta kaupan pidetyn tuotan-non arvon osuus koko tuotan-non arvosta || || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 830,0 || || 5 810,0

- Viini: Kansalliset määrärahat – Rakenneuudistus20 || Hehtaa-rimäärä || || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || 54 326 || 475,1 || || 3 326,0

- Viini: Kansalliset määrärahat – Investoinnit20 || || || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || 1 147 || 178,9 || || 1 252,6

- Viini: Kansalliset määrärahat – Sivutuotteiden tislaus20 || Hehto-litraa || || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || 700 000 || 98,1 || || 686,4

- Viini: Kansalliset määrärahat – Juotavaksi tarkoitettu alkoholi20 || Hehtaa-rimäärä || || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || 32 754 || 14,2 || || 14,2

- Viini: Kansalliset määrärahat – Tiivistetyn rypäleen puristemehun käyttö20 || Hehto-litraa || || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || 9 || 37,4 || || 261,8

- Viini: Kansalliset määrärahat – menekine-distäminen20 || || || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 267,9 || || 1 875,3

- Muut || || || || 720,2 || || 739,6 || || 768,7 || || 797,7 || || 820,3 || || 808,8 || || 797,1 || || 5 452,3

Välisumma erityistavoite 5 || || 2 621,8 || || 2 641,2 || || 2 670,3 || || 2 699,3 || || 2 721,9 || || 2 710,4 || || 2 698,7 || || 18 763,5

ERITYISTAVOITE 6: Myötävaikuttaa maataloustuloon ja rajoittaa sen vaihtelua || || || || || || || || || || || || || || || ||

- Suora tulotuki[60] || Hehtaa-rimäärä, jolle tukea on makset-tu (miljoo-nina) || || 161,014 || 42 876,4 || 161,014 || 43 080,6 || 161,014 || 43 297,1 || 161,014 || 43 488,1 || 161,014 || 43 454,3 || 161,014 || 43 454,3 || 161,014 || 43 454,3 || 161,014 || 303 105,0

Välisumma erityistavoite 6 || || 42 876,4 || || 43 080,6 || || 43 297,1 || || 43 488,1 || || 43 454,3 || || 43 454,3 || || 43 454,3 || || 303 105,0

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || || || || || || || || || || || || || || || ||

Huom. Tuotokset ovat vielä määrittämättä erityistavoitteiden 1–4 ja 7–10 osalta (ks. edellä oleva 1.4.2 jakso).

3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja.

– x   Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || YHT.

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || ||

Henkilöresurssit[61] || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 136,998 || 958,986

Muut hallintomenot || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 9,704 || 67,928

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät || || || || || || || ||

Henkilöresurssit || || || || || || || ||

Muut hallintomenot || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || || || || || || || ||

YHTEENSÄ || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 146,702 || 1 026,914

3.2.3.2.  Henkilöresurssien arvioitu tarve

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja.

– x   Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Huom. Lainsäädäntöehdotuksilla ei arvioida olevan mitään vaikutuksia hallintomäärärahoihin, eli tarkoituksena on, että lainsäädäntökehys voidaan panna täytäntöön nykyisin henkilöresurssein ja hallintomenoin. Kaudeksi 2014–2020 esitetyt luvut perustuvat vuoden 2011 tilanteeseen.

Arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) ||

XX 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034 || 1 034

XX 01 01 02 (edustustot EU:n ulkopuolella) || 3 || 3 || 3 || 3 || 3 || 3 || 3

XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[62] ||

XX 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 78 || 78 || 78 || 78 || 78 || 78 || 78

XX 01 02 02 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa) || || || || || || ||

XX 01 04 yy || - päätoimi-paikassa || || || || || || ||

- EU:n ulkop. edustustoissa || || || || || || ||

XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || ||

YHTEENSÄ[63] || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115 || 1 115

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt ||

Ulkopuolinen henkilöstö ||

3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– x   Ehdotus/aloite on monivuotista rahoituskehystä kaudeksi 2014–2020 koskevien EHDOTUSTEN mukainen.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista.

3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

– Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

– X  Maaseudun kehittämistä koskevan ehdotuksen (maaseuturahasto) rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

määrärahat, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi 2014 || Vuosi 2015 || Vuosi 2016 || Vuosi 2017 || Vuosi 2018 || Vuosi 2019 || Vuosi 2020 || Yhteensä

Rahoitukseen osallistuva taho || JV || JV || JV || JV || JV || JV || JV || JV

Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ[64] || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Pääte-tään myö-hemmin || Päätetään myö-hemmin

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– x   Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

– ¨  Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

– x   vaikutukset omiin varoihin

– x   vaikutukset sekalaisiin tuloihin

miljoonaa euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tulopuolen budjettikohta || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoito-vuonna || Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[65]

Vuosi N || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6)

|| || || || || || || ||

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa:

Ks. 3.2.1 jaksossa olevat taulukot 2 ja 3.

[1]               Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Eurooppa 2020 –strategiaa tukeva talousarvio, KOM(2011) 500 lopullinen, 29.6.2011.

[2]               Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020: Ruoka, luonnonvarat ja alueiden käyttö – miten hallita tulevat haasteet?, KOM(2010) 672 lopullinen, 18.11.2010.

[3]               Ks. erityisesti 23. kesäkuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin päätöslauselma 2011/2015 (INI) sekä 18. maaliskuuta 2011 annetut puheenjohtajan päätelmät.

[4]               Nykyisin voimassa olevaan lainsäädäntökehykseen kuuluvat neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009 (suorat tuet), neuvoston asetus (EY) N:o 1234/2007 (markkinavälineet), neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005 (maaseudun kehittäminen) ja neuvoston asetus (EY) N:o 1290/2005 (rahoitus).

[5]               Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta, KOM(2011) 615, 6.10.2011.

[6]               Yleisesitys vastaanotetuista 517 kannanotosta ks. vaikutusten arvioinnin liite 9.

[7]               EUVL C […], […], s. […].

[8]               EUVL C […], […], s. […].

[9]               Lausunto […], EUVL C [...

[10]             EUVL C […], […], s. […].

[11]             KOM(2010) 672 lopullinen, 18.11.2010.

[12]             EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

[13]             …

[14]             EYVL L 34, 9.2.1979, s. 2.

[15]             KOM(2009) 0234 lopullinen.

[16]             EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

[17]             EUVL L 93, 31.3.2006, s. 12.

[18]             EUVL L […], […], s. […].

[19]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[20]             EYVL L 206, 16.8.1996, s. 46.

[21]             EUVL L 87, 24.3.2007, s. 1.

[22]             EYVL L 145, 31.5.2001, s. 12.

[23]             EUVL L […], […], s. […].

[24]             EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

[25]             EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

[26]             EUVL L 265, 25.9.2006, s. 1.

[27]             EUVL C 244, 1.10.2004, s. 2.

[28]             EYVL L 197, 3.8.2000, s. 19.

[29]             EYVL L 10, 12.1.2002, s. 58.

[30]             EYVL L 10, 12.1.2002, s. 67.

[31]             EYVL L 15, 17.1.2002, s. 19.

[32]             EYVL L 10, 12.1.2002, s. 47.

[33]             EYVL L 10, 12.1.2002, s. 53.

[34]             EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16.

[35]             EUVL L 299, 8.11.2008, s. 25.

[36]             EUVL L 78, 24.3.2009, s. 1.

[37]             EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

[38]             EYVL L 118, 4.5.2002, s. 1.

[39]             EYVL L 186, 30.6.1989, s. 21.

[40]             EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

[41]             EUVL L 247, 21.9.2007, s. 17.

[42]             EYVL L 302, 19.10.1992, s. 10.

[43]             EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

[44]             EUVL L 84, 31.3.2009, s. 1.

[45]             EUVL L 185, 17.7.2009, s. 1.

[46]             EUVL L 328, 15.12.2009, s. 10.

[47]             EUVL […], […], s. […].

[48]             EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21.

[49]             EUVL L 404, 30.12.2006, s. 26.

[50]             EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40.

[51]             EYVL L 40, 11.2.1999, s. 34.

[52]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen; ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[53]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa.

[54]             KOM(2011) 500 lopullinen, 29. kesäkuuta 2011.

[55]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html

[56]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa.

[57]             Kautta 2014–2020 koskevat suorat tuet sisältävät jäsenvaltioiden vuoden 2013 osalta tekemiin päätöksiin perustuvan arvion viinialan määrärahojen siirroista tilatukijärjestelmään.

[58]             Vuosi N on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi.

[59]             Aiemman toteutuman ja vuotta 2012 koskevassa talousarvioesityksessä esitettyjen arvioiden perusteella. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta määrät ovat kyseisen alan uudistuksen mukaisia, ja kuten vuotta 2012 koskevan talousarvioesityksen toimintokohtaisissa selvityksissä todetaan, tuotokset saadaan selville vasta vuoden 2011 lopulla.

[60]             Vuonna 2009 mahdollisesti tukikelpoisten alojen perusteella.

[61]             Henkilöstötaulukkoon sisältyvien virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden viroista ja toimista aiheutuvien 127 000 euron keskimääräisten kustannusten perusteella.

[62]             Sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa, paikalliset toimihenkilöt ja kansalliset asiantuntijat

[63]             Tämä ei sisällä budjettikohdan 05.010404 enimmäismäärää.

[64]             Nämä vahvistetaan jäsenvaltioiden toimittamissa maaseudun kehittämisohjelmissa.

[65]             Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 25 prosentin osuus.