This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document C:2013:147:FULL
Official Journal of the European Union, C 147, 25 May 2013
Euroopan unionin virallinen lehti, C 147, 25. toukokuuta 2013
Euroopan unionin virallinen lehti, C 147, 25. toukokuuta 2013
Display all documents published in this Official Journal
|
ISSN 1977-1053 doi:10.3000/19771053.C_2013.147.fin |
||
|
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147 |
|
|
||
|
Suomenkielinen laitos |
Tiedonantoja ja ilmoituksia |
56. vuosikerta |
|
Sisältö |
Sivu |
|
|
|
IV Tiedotteet |
|
|
|
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET |
|
|
|
Euroopan unionin tuomioistuin |
|
|
2013/C 147/01 |
|
|
|
|
FI |
|
IV Tiedotteet
EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN, ELINTEN, TOIMISTOJEN JA VIRASTOJEN TIEDOTTEET
Euroopan unionin tuomioistuin
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/1 |
(2013/C 147/01)
Euroopan unionin tuomioistuimen viimeisin julkaisu Euroopan unionin virallisessa lehdessä
Luettelo aiemmista julkaisuista
Nämä tekstit ovat saatavilla:
EUR-Lex: http://eur-lex.europa.eu
V Ilmoitukset
TUOMIOISTUINKÄSITTELYYN LIITTYVÄT MENETTELYT
Unionin tuomioistuin
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/2 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Munkaügyi Bíróság (Unkari) on esittänyt 8.1.2013 — Csilla Sajtos v. Budapest Főváros VI. Ker. Önkormányzata
(Asia C-10/13)
(2013/C 147/02)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Fővárosi Munkaügyi Bíróság
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Csilla Sajtos
Vastaaja: Budapest Főváros VI. Ker. Önkormányzata
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko oikeus suojaan perusteetonta irtisanomista vastaan — kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen 6 artiklan 3 kohta — katsottava sellaiseksi perusoikeudeksi, jolla on unionin oikeusjärjestyksessä yleisen oikeusperiaatteen ja näin unionin primäärioikeuden oikeussäännön asema? |
|
2) |
Jos näin on, kuuluuko tämä oikeus myös virkamiehille? |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/2 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Sozialgericht Nürnberg (Saksa) on esittänyt 22.1.2013 — Petra Würker v. Familienkasse Nürnberg
(Asia C-32/13)
(2013/C 147/03)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Sozialgericht Nürnberg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Petra Würker
Vastaaja: Familienkasse Nürnberg
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (1) 77 tai 78 artiklaa tulkittava siten, että kasvatuseläkkeen (Erziehungsrente) saaminen antaa oikeuden eläkettä maksavaa jäsenvaltiota kohtaan? |
|
2) |
Onko tilanne muuttunut jotenkin 1.5.2010 voimaantulleen asetuksen (EY) N:o 883/2004 (2) myötä ja onko asetuksen N:o 883/2004 67 artiklaa tulkittava siten, että oikeus syntyy kaikkien eläkelajien (myös saksalaisen kasvatuseläkkeen) perusteella? |
(1) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71, EYVL L 149, s. 2.
(2) Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004; EYVL L 166, s. 1.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/2 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Oberster Gerichtshof (Itävalta) on esittänyt 28.1.2013 — Andreas Kainz v. Pantherwerke AG
(Asia C-45/13)
(2013/C 147/04)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Oberster Gerichtshof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Andreas Kainz
Vastapuoli: Pantherwerke AG
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko asetuksen (EY) N:o 44/2001 (1) 5 artiklan 3 alakohdan sanamuotoa ”sen paikkakunnan —, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, tulkittava tuotevastuuasiassa siten,
|
|
2) |
Jos kysymykseen 1.2 vastataan myöntävästi:
|
(1) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001 L 12, s. 1).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/3 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Datenschutzkommission (Itävalta) on esittänyt 28.1.2013 — H v. E
(Asia C-46/13)
(2013/C 147/05)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Datenschutzkommission
Pääasian asianosaiset
Valittaja: H
Vastapuoli: E
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko direktiivin 2006/24/EY (1) 7 artiklan c alakohtaa tulkittava siten, että luonnollinen henkilö, jota direktiivissä tarkoitettu tietojen säilyttäminen koskee, ei kuulu mainitussa säännöksessä tarkoitettuihin henkilöihin, ”joilla on (tietojen käyttöön) erityisvaltuudet”, ja että hänelle ei voida antaa oikeutta saada tietoja hänen omista tiedoistaan yleisesti saatavilla olevien viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajalta? |
|
2) |
Onko direktiivin 95/46/EY (2) 13 artiklan 1 kohdan c ja d alakohtaa tulkittava siten, että luonnolliselta henkilöltä, jota direktiivissä 2006/24/EY tarkoitettu tietojen säilyttäminen koskee, voidaan evätä oikeus saada tietoa kyseisen direktiivin 12 artiklan a alakohdan mukaisesti hänen omista tiedoistaan yleisesti saatavilla olevien viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen tarjoajalta tai hänen oikeuttaan tähän voidaan rajoittaa? |
|
3) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan edes osittain myöntävästi: onko direktiivin 2006/24/EY 7 artiklan c alakohta yhdenmukainen perusoikeuskirjan 8 artiklan 2 kohdan toisessa virkkeessä vahvistetun perusoikeuden kanssa ja siten pätevä? |
(1) Yleisesti saatavilla olevien sähköisten viestintäpalvelujen tai yleisten viestintäverkkojen yhteydessä tuotettavien tai käsiteltävien tietojen säilyttämisestä ja direktiivin 2002/58/EY muuttamisesta 15.3.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/24/EY (EUVL L 105, s. 54).
(2) Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (EYVL L 281, s. 31).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/3 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Aosta (Italia) on esittänyt 30.1.2013 — Rocco Papalia v. Comune di Aosta
(Asia C-50/13)
(2013/C 147/06)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale ordinario di Aosta
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Rocco Papalia
Vastaaja: Comune di Aosta
Ennakkoratkaisukysymys
Onko direktiiviä 1999/70/EY (1) (sen 1 artiklaa ja direktiivin liitteenä olevan puitesopimuksen 5 lauseketta sekä kaikkia näihin jollain tavalla liittyviä säännöksiä tai määräyksiä) tulkittava siten, että niissä tunnustetaan työntekijälle, joka on julkisen työnantajan palveluksessa määräaikaisella työsopimuksella, unionin oikeudessa säädettyjen edellytysten puuttuessa oikeus vahingonkorvaukseen vain siinä tapauksessa, että työntekijä esittää näytön vahingon toteutumisesta eli todisteet tai edes aihetodisteet, joiden on kuitenkin oltava yksityiskohtaisia, siitä, että hän on joutunut luopumaan muista paremmista työtilaisuuksista?
(1) EYVL L 175, s. 43.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/4 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Szegedi Ítélőtábla (Unkari) on esittänyt 4.2.2013 — Érsekcsanádi Mezőgazdasági Zrt. v. Bács-Kiskun Megyei Kormányhivatal
(Asia C-56/13)
(2013/C 147/07)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Szegedi Ítélőtábla
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Érsekcsanádi Mezőgazdasági Zrt.
Vastapuoli: Bács-Kiskun Megyei Kormányhivatal
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Voidaanko Unkarin hallintoviranomaisten päätöstä, joka liittyy erittäin patogeenista lintuinfluenssaa koskeviin väliaikaisiin suojatoimenpiteisiin ja jolla perustettiin suojavyöhyke, jolla kiellettiin muun muassa siipikarjan kuljettaminen, pitää unionin oikeuden — neuvoston direktiivien 92/40/ETY (1) ja 2005/94/EY (2) ja komission päätöksen 2006/105/EY — mukaisena? Voidaanko Unkarin viranomaisten päätöstä, joka liittyy erittäin patogeenista lintuinfluenssaa koskeviin väliaikaisiin suojatoimenpiteisiin ja jolla muutettiin osittain suojavyöhykettä koskevia määräyksiä ja muun muassa kiellettiin siipikarjan kauttakulku vyöhykkeen läpi, ja sellaista toimivaltaisen viranomaisen määräyksellä (johon ei voi hakea muutosta) toteutettua toimenpidettä, jolla valittajaa kiellettiin kuljettamasta (siipikarjaksi luettavia) kalkkunoita kyseisellä suojavyöhykkeellä aivan havaitun tautipesäkkeen läheisyydessä sijaitsevalle tilalle, pitää unionin oikeuden — neuvoston direktiivien 92/40/ETY ja 2005/94/EY ja komission päätöksen 2006/105/EY — mukaisina? |
|
2) |
Onko unionin oikeuslähteisiin kuuluvien neuvoston direktiivien 92/40/ETY ja 2005/94/EY yhtenä tavoitteena antaa unionin säännökset erittäin patogeenista lintuinfluenssaa koskevista, unionissa toteutetuista väliaikaisista suojatoimenpiteistä yksityisille mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvaamisen turvaamiseksi? Annetaanko neuvoston direktiiveissä 92/40/ETY ja 2005/94/EY ja komission päätöksessä 2006/105/EY olevilla unionin oikeussäännöillä riittävä toimivalta sellaisten unionin säännösten käyttöön ottamiseen, jolla turvataan erittäin patogeenista lintuinfluenssaa koskevista väliaikaisista suojatoimenpiteistä yksityisille aiheutuvien mahdollisten vahinkojen korvaaminen? |
|
3) |
Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko lainmukaista ja yhteensopivaa unionin oikeuden kanssa rajoittaa oikeutta korvaukseen edellä mainittujen säädösten ja päätöksen noudattamiseksi toteutetuista väliaikaisista kansallisista toimenpiteistä aiheutuvista vahingoista? Voidaanko tarpeellisena ja oikeasuhteisena vahingonkorvauksen rajoittamisena pitää sellaista kansallista lainsäädäntöä, jolla valtion vahingonkorvausvastuu rajoitetaan koskemaan ainoastaan tosiasiallisia vahinkoja ja kustannuksia ja mahdollisuus ansionmenetyksen korvaamiseen suljetaan pois? |
|
4) |
Jos toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voiko kantajan oikeus saada korvausta ansionmenetyksestä perustua suoraan Euroopan unionin perusoikeuskirjan määräysten (elinkeinovapautta koskeva 16 artikla, omistusoikeutta koskeva 17 artikla ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen koskeva 47 artikla) rikkomiseen, jos erittäin patogeenista lintuinfluenssaa koskevat väliaikaiset suojatoimenpiteet, joita jäsenvaltio on toteuttanut unionin oikeuden noudattamiseksi, ovat aiheuttaneet kantajalle vahinkoa, mutta kansallisessa lainsäädännössä rajoitetaan tällaista oikeutta vahingonkorvaukseen sulkemalla pois mahdollisuus vaatia korvausta ansionmenetyksestä? |
|
5) |
Jos korvauksen vaatimiseksi kaikista vahingoista voidaan vedota suoraan johonkin unionin oikeussääntöön, voidaanko tähän oikeuteen vedota yksinomaan valtiota vastaan vai voidaanko siihen valtion käsitettä hieman laajemmin tulkiten vedota myös viranomaisia vastaan menettelyssä, jossa haetaan korvausta julkista valtaa käytettäessä aiheutetusta vahingosta? Jos kyseiseen oikeuteen on mahdollista vedota myös hallintoelimiä vastaan, voidaanko kansallisessa oikeudessa asettaa tällaisten tapausten varalta lisäedellytyksiä korvausoikeuden syntymiselle? |
|
6) |
Jos kantajalla ei ole unionin oikeuden nojalla mahdollisuutta vedota suoraan unionin oikeuteen vaatiakseen korvausta kaikista sille aiheutuneista vahingoista, velvoittaako prosessuaalisen yhdenvertaisuuden vaatimus soveltamaan unionin oikeuden perusteella arvioitavien vaatimusten ratkaisemisessa samoja sääntöjä kuin vastaavien Unkarin lainsäädännön perusteella arvioitavien vaatimusten ratkaisemisessa? |
|
7) |
Onko unionin oikeuden täytäntöönpanotoimia koskevassa oikeudenkäynnissä nyt tarkasteltavan kaltaisissa olosuhteissa — kun otetaan huomioon, että jäsenvaltioiden toteuttamat erittäin patogeenista lintuinfluenssaa unionissa koskevat lainsäädännölliset ja hallinnolliset suojatoimenpiteet vaikuttavat väistämättä sisämarkkinoiden toimintaan — mahdollista pyytää Euroopan komissiolta lausuntoa ulkopuolisena asiantuntijana (amicus curiae) erityisesti silloin, kun Euroopan komission tiedetään aloittaneen jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, joka liittyy tarkasteltavan asian kannalta merkityksellisiin oikeudellisiin kysymyksiin? |
|
8) |
Jos Euroopan komissiota voidaan pyytää antamaan lausunto ulkopuolisena asiantuntijana tai vain toimittamaan tietoja, onko sillä velvollisuus antaa tällainen lausunto tai toimittaa tiedot, joita on pyydetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aikana esitetyistä tosiseikoista, asiakirjoista tai lausumista ja Euroopan komission näissä kysymyksissä noudattamasta käytännöstä, jos kyse on luottamuksellisista tiedoista, jotka on saatu unionin tuomioistuimen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa oikeudenkäyntiä edeltäneissä menettelyvaiheissa? Entä voidaanko tällaisia tietoja käyttää julkisesti jäsenvaltion kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä? |
(1) Yhteisön toimenpiteistä avian-influenssan torjumiseksi 19.5.1992 annettu neuvoston direktiivi 92/40/ETY (EYVL L 167, 22.6.1992, s. 1).
(2) Yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta 20.12.2005 annettu neuvoston direktiivi 2005/94/EY (EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/5 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio Nazionale Forense (Italia) on esittänyt 4.2.2013 — Angelo Alberto Torresi v. Consiglio dell’Ordine degli Avvocati di Macerata
(Asia C-58/13)
(2013/C 147/08)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio Nazionale Forense
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Angelo Alberto Torresi
Vastaaja: Consiglio dell’Ordine degli Avvocati di Macerata
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY (1) 3 artiklaa tulkittava oikeuksien väärinkäytön kieltoa koskevan yleisen oikeusperiaatteen ja SEU 4 artiklan 2 kohdan, joka koskee kansallisen identiteetin kunnioittamista, valossa siten, että se velvoittaa kansalliset hallintoviranomaiset merkitsemään sijoittautuneiden asianajajien luetteloon Italian kansalaisia, jotka ovat toimineet käyttämällä väärin unionin oikeutta, ja että se on esteenä sellaiselle kansalliselle käytännölle, joka sallii näiden viranomaisten hylkäävän sijoittautuneiden asianajajien luetteloon merkitsemistä koskevat hakemukset tilanteessa, jonka objektiivisen arvioinnin perusteella voidaan katsoa, että kyse on unionin oikeuden käyttämisestä väärin, tämän kuitenkaan rajoittamatta yhtäältä velvollisuutta noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja syrjinnän kieltoa ja toisaalta asianomaisen oikeutta kääntyä tuomioistuimen puoleen vedotakseen mahdolliseen sijoittautumisoikeuden loukkaamiseen ja vaatiakseen näin tuomioistuinta tutkimaan hallintoviranomaisen toimintaa? |
|
2) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin 98/5/EY 3 artikla näin tulkittuna katsottava SEU 4 artiklan 2 kohdan valossa pätemättömäksi siltä osin kuin se sallii sellaisen kansallisen lainsäädännön kiertämisen, jossa asianajajan ja oikeudellisen avustajan ammattiin pääsyltä edellytetään sellaisen valtiontutkinnon, josta säädetään mainitun valtion perustuslaissa, läpäisemistä, joka on yksi niistä perusperiaatteista, joiden avulla suojellaan ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen käyttäjiä ja taataan hyvä oikeudenhoito? |
(1) EYVL L 77, s. 36.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/5 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio Nazionale Forense (Italia) on esittänyt 4.2.2013 — Pierfrancesco Torresi v. Consiglio dell’Ordine degli Avvocati di Macerata
(Asia C-59/13)
(2013/C 147/09)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio Nazionale Forense
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Pierfrancesco Torresi
Vastaaja: Consiglio dell’Ordine degli Avvocati di Macerata
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, 16.2.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/5/EY (1) 3 artiklaa tulkittava oikeuksien väärinkäytön kieltoa koskevan yleisen oikeusperiaatteen ja SEU 4 artiklan 2 kohdan, joka koskee kansallisen identiteetin kunnioittamista, valossa siten, että se velvoittaa kansalliset hallintoviranomaiset merkitsemään sijoittautuneiden asianajajien luetteloon Italian kansalaisia, jotka ovat toimineet käyttämällä väärin unionin oikeutta, ja että se on esteenä sellaiselle kansalliselle käytännölle, joka sallii näiden viranomaisten hylkäävän sijoittautuneiden asianajajien luetteloon merkitsemistä koskevat hakemukset tilanteessa, jonka objektiivisen arvioinnin perusteella voidaan katsoa, että kyse on unionin oikeuden käyttämisestä väärin, tämän kuitenkaan rajoittamatta yhtäältä velvollisuutta noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja syrjinnän kieltoa ja toisaalta asianomaisen oikeutta kääntyä tuomioistuimen puoleen vedotakseen mahdolliseen sijoittautumisoikeuden loukkaamiseen ja vaatiakseen näin tuomioistuinta tutkimaan hallintoviranomaisen toimintaa? |
|
2) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko direktiivin 98/5/EY 3 artikla näin tulkittuna katsottava SEU 4 artiklan 2 kohdan valossa pätemättömäksi siltä osin kuin se sallii sellaisen kansallisen lainsäädännön kiertämisen, jossa asianajajan ja oikeudellisen avustajan ammattiin pääsyltä edellytetään sellaisen valtiontutkinnon, josta säädetään mainitun valtion perustuslaissa, läpäisemistä, joka on yksi niistä perusperiaatteista, joiden avulla suojellaan ammatinharjoittajien tarjoamien palvelujen käyttäjiä ja taataan hyvä oikeudenhoito? |
(1) EYVL L 77, s. 36.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/6 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 8.2.2013 — Green Network SpA v. Autorità per l’energia elettrica e il gas
(Asia C-66/13)
(2013/C 147/10)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio di Stato
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Green Network SpA
Vastapuoli: Autorità per l’energia elettrica e il gas
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Estääkö kansallinen oikeussääntö (vuoden 2003 asetuksen nro 387 20 §:n 3 momentti) SEUT 3 artiklan 2 kohdan ja SEUT 216 artiklan oikean soveltamisen — niiden mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälinen sopimus, kun sopimuksen tekemisestä on säädetty unionin säädöksessä tai kun tämä on välttämätöntä, jotta unioni voi käyttää sisäistä toimivaltaansa, tai siltä osin kuin se voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta, mistä on kaksi seurausta eli toimivalta tehdä kolmansien valtioiden kanssa sopimuksia, jotka vaikuttavat yhteisiin sääntöihin tai muuttavat niiden ulottuvuutta tai jotka (vaikuttavat) alaan, jota säännellään tyhjentävästi yhteisön lainsäädännöllä ja joka kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan, keskittyy unionille itselleen ja sama toimivalta ei kuulu enää erikseen eikä yhdessä jäsenvaltioille — ja edellä mainitun direktiivin 2001/77/EY 5 artiklan soveltamisen, kun tässä kansallisessa oikeussäännössä asetetaan kolmansien valtioiden antamien alkuperätakuiden tunnustamisen edellytykseksi se, että Italian valtion ja kolmannen valtion välillä tehdään sitä koskeva kansainvälinen sopimus? |
|
2) |
Estääkö edellä mainittu kansallinen lainsäädäntö merkittävästi edellä mainittujen yhteisön oikeussääntöjen oikean soveltamisen siinä tapauksessa, että kolmas valtio on Sveitsin valaliitto, joka on sidoksissa Euroopan unioniin 22.7.1972 tehdyllä ja 1.1.1973 voimaan tulleella vapaakauppasopimuksella? |
|
3) |
Estääkö 11.11.1999 annetun ministeriön asetuksen 4 §:n 6 momentin kansallinen säännös edellä (i) kohdassa mainittujen yhteisön oikeussääntöjen oikean soveltamisen, kun sen mukaan tuotaessa sähköenergiaa Euroopan unioniin kuulumattomista maista hakemuksen hyväksyminen edellyttää sitä, että kansallisen siirtoverkon hallinnoijan ja vastaavan paikallisviranomaisen välillä tehdään sopimus, jossa määritetään tarvittavia selvityksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt? |
|
4) |
Estääkö edellä mainittu kansallinen lainsäädäntö edellä mainittujen yhteisön oikeussääntöjen oikean soveltamisen erityisesti silloin, kun 11.11.1999 annetun ministeriön asetuksen 4 §:n 6 momentissa tarkoitettu sopimus muodostuu vain hiljaisesti tehdystä sopimuksesta, jota ei ole koskaan julkistettu virallisissa asiakirjoissa ja josta on osoituksena pelkästään valittajan lausuma, jota tämä ei ole kyennyt täsmentämään? |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/7 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Roma (Italia) on esittänyt 11.2.2013 — Mediaset SpA v. Ministero dello Sviluppo Economico
(Asia C-69/13)
(2013/C 147/11)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Roma
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Mediaset SpA
Vastapuoli: Ministero dello Sviluppo Economico
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Sitooko valtiontuesta C 52/2005 24.1.2007 tehty Euroopan komission päätös, sellaisena kuin se on täydennettynä Euroopan komission 11.6.2008 päivätyllä kirjeellä COMP/H4/EK/cd D(2008)127 ja 23.10.2009 päivätyllä kirjeellä COMP/H4/CN/si D(2009)230 ja vahvistettuna Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa T-177/07 15.6.2010 antamalla tuomiolla, kansallista tuomioistuinta, jonka tehtävänä on ratkaista sen valtiontuen määrä, jonka takaisinperimistä koskevan päätöksen Euroopan komissio on tehnyt, sekä sen suhteen, onko tukea palautettava, että sen suhteen, kuinka suuri palautettava määrä on? Mikäli edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi: |
|
2) |
Tarkoittiko unionin tuomioistuin, kun se asiassa T-177/07 15.6.2010 antamassaan tuomiossa vahvisti kansallisen tuomioistuimen olevan toimivaltainen lausumaan valtiontuen määrästä, rajoittaa kyseisen vallan koskemaan ainoastaan sellaisen määrän määrittämistä, jonka — kun otetaan huomioon, että se koskee tosiasiassa maksettua tai saatua valtiontukea — on välttämättä oltava arvoltaan positiivinen eikä se siten voi olla nolla? |
|
3) |
Tarkoittiko unionin tuomioistuin pikemminkin, kun se asiassa T-177/07 15.6.2010 antamassaan tuomiossa vahvisti kansallisen tuomioistuimen olevan toimivaltainen lausumaan valtiontuen määrästä, antaa kansalliselle tuomioistuimelle vallan arvioida takaisinmaksuvaatimusta sekä sen osalta, onko tukea palautettava, että sen osalta, kuinka suuri palautettava määrä on, jolloin sillä olisi myös valta todeta, ettei palautusvelvollisuutta ole? |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/7 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Tivoli (Italia) on esittänyt 11.2.2013 — T
(Asia C-73/13)
(2013/C 147/12)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Tivoli
Pääasian asianosainen
Kantaja: T
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko 30.5.2002 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 115 82 §, jolla Italian oikeusjärjestyksessä säännellään valtion varoista myönnettävää maksutonta oikeusapua, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 3 kohdan, jossa määrätään, että maksutonta oikeusapua annetaan niille, joilla ei ole riittäviä varoja, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, mukainen niiltä osin kuin siinä säädetään, että tuomioistuimen on määrättävä asianosaisen avustajalle maksettavat palkkiot ja kulukorvaukset antamassaan päätöksessä noudattaen asianajajiin sovellettavaa palkkiotaulukkoa siten, etteivät ne missään tapauksessa ylitä näiden palkkiotaulukoiden mukaisia, palkkioihin, lunastusmaksuihin ja korvauksiin sovellettavia keskimääräisiä määriä, ja että sen on otettava huomioon avustajan suorittamien palvelujen luonne ja tämän suorittamien toimenpiteiden vaikutus päämiehen prosessuaaliseen asemaan? |
|
2) |
Onko 30.5.2002 annetun tasavallan presidentin asetuksen nro 115 82 §, jolla Italian oikeusjärjestyksessä säännellään valtion varoista myönnettävää maksutonta oikeusapua, Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräysten, sellaisina kuin ne on saatettu voimaan yhteisön oikeudessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdalla ja EUT 6 artiklalla, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella, mukainen niiltä osin kuin siinä säädetään, että tuomioistuimen on määrättävä asianosaisen avustajalle maksettavat palkkiot ja kulukorvaukset antamassaan päätöksessä noudattaen asianajajiin sovellettavaa palkkiotaulukkoa siten, etteivät ne missään tapauksessa ylitä näiden palkkiotaulukoiden mukaisia palkkioihin, lunastusmaksuihin ja korvauksiin sovellettavia keskimääräisiä määriä, ja että sen on otettava huomioon avustajan suorittamien palvelujen luonne ja tämän suorittamien toimenpiteiden vaikutus päämiehen prosessuaaliseen asemaan? |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/8 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 14.2.2013 — SEK Zollagentur GmbH v. Hauptzollamt Gießen
(Asia C-75/13)
(2013/C 147/13)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesfinanzhof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: SEK Zollagentur GmbH
Vastapuoli: Hauptzollamt Gießen
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (1) asiaa koskevia säännöksiä, erityisesti sen 50 artiklaa, tulkittava siten, että tavara, jonka tulliviranomainen on luovuttanut henkilölle sen väliaikaiseksi varastoimiseksi tulliviranomaisen hyväksymässä paikassa, katsotaan poistetuksi tullivalvonnasta, kun se on ilmoitettu ulkoiseen passitusmenettelyyn, mutta se on kuljetettu ilman passitusasiakirjoja eikä sitä ole esitetty määrätullitoimipaikassa? |
|
2) |
Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko tällaisessa tapauksessa henkilö, joka on hyväksyttynä passittajana asettanut tavarat passitusmenettelyyn, tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan tai tullikoodeksin 203 artiklan 3 kohdan neljännen luetelmakohdan mukainen tullivelallinen? |
(1) EYVL L 302, s. 1.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/8 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Nejvyšší správní soud (Tšekin tasavalta) on esittänyt 15.2.2013 — ACO Industries Tábor, s.r.o. v. Odvolací finanční ředitelství
(Asia C-80/13)
(2013/C 147/14)
Oikeudenkäyntikieli: tšekki
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Nejvyšší správní soud
Pääasian asianosaiset
Valittaja: ACO Industries Tábor, s.r.o.
Vastapuoli: Odvolací finanční ředitelství
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Ovatko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18, 45, 49 ja 56 artikla esteenä säännöksille, joiden mukaan jäsenvaltioon sijoittautuneella työnantajalla on velvollisuus maksaa ennakkomaksuja sellaisten työntekijöiden (jotka ovat toisen jäsenvaltion kansalaisia) tuloverosta, jotka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut työvoimanvuokraustoimisto on antanut määräajaksi työnantajan käyttöön ensin mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneen sivuliikkeensä välityksellä? |
|
2) |
Ovatko Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 18, 45, 49 ja 56 artikla esteenä säännöksille, joiden mukaan kyseisten työntekijöiden veron perusteen katsotaan olevan vähintään kiinteä 60 prosenttia työvoimanvuokraustoimiston laskuttamasta määrästä, jos välityspalkkio sisältyy laskutettuun määrään? |
|
3) |
Jos ensimmäiseen tai toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko perusvapauksien rajoittaminen nyt esillä olevan kaltaisessa tilanteessa mahdollista yleiseen järjestykseen, yleiseen turvallisuuteen tai kansanterveyteen taikka verovalvonnan tehokkuuteen liittyvistä syistä? |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/8 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Consiglio di Stato (Italia) on esittänyt 19.2.2013 — Società cooperativa Madonna dei Miracoli v. Regione Abruzzo ja Ministero delle Politiche Agricole e Forestali
(Asia C-82/13)
(2013/C 147/15)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Consiglio di Stato
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Società cooperativa Madonna dei Miracoli
Vastapuolet: Regione Abruzzo ja Ministero delle Politiche Agricole e Forestali
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Onko totta, että Euroopan komissio on peruuttanut yhteisön rahoitustuen myöntämisen ja (jos on,) millä toimenpiteellä? Toissijaisesti: |
|
2) |
Mikä oikeudellinen merkitys on annettava komission menettelylle, kun se jättää yhteisön rahoitustuen maksamatta? |
|
3) |
Estääkö komission menettely, kun se jättää yhteisön rahoitustuen maksamatta, Abruzzon alueellisen lain 31/82 42 §:n a kohdan, jonka nojalla valittajalle myönnettiin yhteisön tukeen nähden liitännäinen alueellinen rahoitustuki, soveltamisen ja siis alueellisen rahoitustuen maksamisen? Joka tapauksessa: |
|
4) |
Mitä velvollisuuksia jäsenvaltio Italialla on tilanteessa, jossa Euroopan komission toimimattomuus jatkuu? |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/9 |
Kanne 21.2.2013 — Euroopan komissio v. Italian tasavalta
(Asia C-85/13)
(2013/C 147/16)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve ja L. Cimaglia)
Vastaaja: Italian tasavalta
Vaatimukset
|
— |
on todettava, että Italian tasavalta ei ole noudattanut sille yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/271/ETY 3 ja/tai 4 ja/tai 5 sekä 10 artiklan mukaan kuuluvia velvoitteitaan, koska se ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä
|
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komissio väittää kanteessaan, että Italia ei ole pannut alueellaan asianmukaisesti täytäntöön yhdyskuntajätevesien käsittelystä 21.5.1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/271/ETY.
Komissio toteaa ensinnäkin, että direktiivin 3 artiklaa on rikottu usealla tavalla; kyseisen artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli taattava sellaisten yhdyskuntajätevesien osalta, jotka johdetaan vesistöihin, joita pidetään saman direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina ”haavoittumiselle alttiina alueina”, 31.12.1998 mennessä, että kaikissa taajamissa, joiden asukasvastineluku on suurempi kuin 10 000, on käytössä liitteessä I olevassa A osassa edellytettyjen vaatimusten mukaiset viemäröintijärjestelmät. Lombardian alueen useissa taajamissa, jotka kuuluvat edellä mainittujen säännösten soveltamisalaan, tätä velvoitetta ei ole noudatettu asianmukaisesti.
Direktiivin 91/271/ETY 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi pitänyt huolehtia 31.12.2000 mennessä sellaisista taajamista, joiden asukasvastineluku on suurempi kuin 15 000, ja 31.12.2005 mennessä sellaisista taajamista, joiden asukasvastineluku on 10 000–15 000, peräisin olevien jätevesien osalta, että viemäröidyt yhdyskuntajätevedet käsitellään ennen vesistöön johtamista biologisesti tai vastaavalla tavalla liitteessä I olevassa B osassa edellytettyjen vaatimusten mukaisesti. Komissio totesi, että edellä mainittuja säännöksiä ei ole noudatettu useissa taajamissa, jotka sijaitsevat Abruzzon, Friuli Venezia Giulian, Lombardian, Marchen, Piemonten, Sardinian, Sisilian, Valle d’Aostan ja Veneton alueilla.
Lisäksi direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden olisi pitänyt huolehtia, että kaikki viemäröidyt yli 10 000 asukasvastineluvun taajamien jätevedet käsitellään ennen niiden johtamista haavoittumiselle alttiisiin vesistöihin 4 artiklassa säädettyä tehokkaammin viimeistään 31.12.1998 alkaen. Komissio totesi, että edellä mainittuja säännöksiä ei ole noudatettu useissa taajamissa, jotka sijaitsevat Abruzzon, Friuli Venezia Giulian, Lazion, Puglian, Sardinian ja Sisilian alueilla.
Siitä, että direktiivin 91/271/ETY 4 ja 5 artiklaa ei ole noudatettu, seuraa myös, että saman direktiivin 10 artiklaa on rikottu; kyseisen säännöksen mukaan on huolehdittava, että jätevedenpuhdistamot suunnitellaan ja rakennetaan ja niitä käytetään ja hoidetaan siten, että puhdistamojen riittävän tehokas toiminta taataan kaikissa tavanomaisissa ilmasto-oloissa.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/10 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Cour de cassation (Belgia) on esittänyt 22.2.2013 — Philippe Gruslin v. Citibank Belgium SA
(Asia C-88/13)
(2013/C 147/17)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Cour de cassation
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Philippe Gruslin
Vastapuoli: Citibank Belgium SA
Ennakkoratkaisukysymys
Onko arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20.12.1985 annetun neuvoston direktiivin 85/611/ETY (1) 45 artiklaa tulkittava niin, että käsitteellä ”maksut osuudenhaltijoille” tarkoitetaan myös osuudenhaltijan nimellä tehtyjä sijoituksia koskevien osuustodistusten toimittamista osuudenhaltijoille?
(1) EYVL L 375, s. 3.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/10 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Raad van State (Alankomaat) on esittänyt 25.2.2013 — Essent Energie Productie BV v. Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid
(Asia C-91/13)
(2013/C 147/18)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Raad van State
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Essent Energie Productie BV
Muu osapuoli: Minister van Sociale Zaken en Werkgelegenheid
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
Voiko pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa toimeksiantaja, jota ulkomaalaisten työskentelystä annetun vuoden 1994 lain 2 §:n 1 momentin mukaan voidaan pitää kyseisten turkkilaisten työntekijöiden työnantajana, vedota Alankomaiden viranomaisia vastaan päätöksen N:o 1/80 (1) 13 artiklassa olevaan standstill-lausekkeeseen tai lisäpöytäkirjan (2) 41 artiklassa olevaan standstill-lausekkeeseen? |
|
2) |
|
(1) ETY/Turkki-assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehty assosiaationeuvoston päätös N:o 1/80.
(2) Allekirjoitettu Brysselissä 23.11.1970 ja yhteisön puolesta tehty, hyväksytty ja vahvistettu 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL L 293, s. 1).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/11 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Hoge Raad der Nederlanden (Alankomaat) on esittänyt 25.2.2013 — Gemeente ’s-Hertogenbosch v. Staatssecretaris van Financiën
(Asia C-92/13)
(2013/C 147/19)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Hoge Raad der Nederlanden
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Gemeente ’s-Hertogenbosch
Muu osapuoli: Staatssecretaris van Financiën
Ennakkoratkaisukysymys
Onko kuudennen direktiivin (1) 5 artiklan 7 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että tilanne, jossa kunta ottaa käyttöön rakennuksen, jonka se on rakennuttanut omalle maalleen ja jota se aikoo käyttää 94-prosenttisesti viranomaisen ominaisuudessa harjoitettavaan toimintaan ja 6-prosenttisesti verovelvollisena harjoitettavaan toimintaan, josta 1 prosentti muodostuu verosta vapautetuista, vähennykseen oikeuttamattomista suorituksista, katsotaan vastikkeelliseksi luovutukseksi?
(1) Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/11 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka College van Beroep voor het Bedrijfsleven (Alankomaat) on esittänyt 4.3.2013 — P.J. Vonk Noordegraaf v. Staatssecretaris van Economische Zaken
(Asia C-105/13)
(2013/C 147/20)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
College van Beroep voor het Bedrijfsleven
Pääasian asianosaiset
Valittaja: P.J. Vonk Noordegraaf
Vastapuoli: Staatssecretaris van Economische Zaken
Ennakkoratkaisukysymys
Sovelletaanko asetusta (EY) N:o 73/2009 (1) ja erityisesti sen 34, 36 ja 137 artiklaa oikein silloin, kun viljelijälle, jolla on muuhun kuin pinta-alaperusteiseen tuotantoon perustuvia tukioikeuksia, jotka on jaettu hänen käytössään olevan pinta-alan perusteella, ei makseta huomattavaa osaa kyseisistä tukioikeuksista huolimatta siitä, että hän on ilmoittanut käytössään olevien hehtaarien tukikelpoisen pinta-alan vilpittömässä mielessä käyttäen sellaista mittausmenetelmää, jota jäsenvaltiossa sovellettiin silloin, kun tukioikeudet aktivoitiin asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan mukaisesti, mutta jonka komissio myöhemmin hylkäsi, yksinomaan siitä syystä, että maksua varten vahvistettu tukikelpoinen pinta-ala osoittautuu muutetun mittausmenetelmän takia pienemmäksi?
(1) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL L 30, s. 16).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/12 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 7.3.2013 — HaTeFo GmbH v. Finanzamt Haldensleben
(Asia C-110/13)
(2013/C 147/21)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesfinanzhof
Pääasian asianosaiset
Valittaja: HaTeFo GmbH
Vastapuoli: Finanzamt Haldensleben
Ennakkoratkaisukysymykset
|
1) |
|
|
2) |
Jos velvollisuutta laatia konsolidoitu tilinpäätös ei ole, onko sen kysymyksen yhteydessä, onko yritys sidoksissa toiseen yritykseen luonnollisen henkilön tai yhdessä toimivien luonnollisten henkilöiden ryhmän kautta, tehtävä pk-yrityksiä koskevan suosituksen liitteessä olevan 3 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittujen ”suhteiden” tutkimisen lisäksi myös taloudellinen kokonaisarviointi, jossa on tutkittava kyseisten yritysten omistussuhteiden — tässä yhteydessä erityisesti osakkeenomistajien tiettyyn perheeseen kuulumisen —, omistusrakenteen ja taloudellisen integraation — erityisesti myös johtajan henkilöllisyyden — kaltaisia näkökohtia? |
|
3) |
Siinä tapauksessa, että muodollista tarkastelua laajempi taloudellinen kokonaisarviointi on mahdollinen myös pk-yrityksiä koskevaa suositusta sovellettaessa: edellyttääkö se aikomusta kiertää pk-yrityksen määritelmä tai ainakin sen kiertämisriskiä? |
(1) EUVL L 124, s. 36.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/12 |
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Arbeidshof te Antwerpen (Belgia) on esittänyt 11.3.2013 — Theodora Hendrika Bouman v. Rijksdienst voor Pensioenen
(Asia C-114/13)
(2013/C 147/22)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Arbeidshof te Antwerpen
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Theodora Hendrika Bouman
Vastapuoli: Rijksdienst voor Pensioenen
Ennakkoratkaisukysymys
Onko se osa AOW-etuudesta, joka maksetaan Alankomaissa asuvalle henkilölle ja joka perustuu sellaiseen vakuutusaikaan, jonka osalta kyseinen Alankomaissa asuva henkilö voi pelkällä pyynnöllä luopua kuulumasta Alankomaiden järjestelmään ja vapautua siten sitä koskevista maksuista ja on tosiasiassa tehnyt tämän tietyn ajanjakson osalta, katsottava etuudeksi, joka on myönnetty asetuksen N:o 1408/71 (1) 46 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun jatkuvan valinnaisen vakuutuksen perusteella siten, että sitä ei voida ottaa huomioon sovellettaessa työntekijöiden vanhuuseläkejärjestelmistä ja jälkeenjääneiden eläkejärjestelmiä koskevista yleisistä säännöksistä 21.12.1967 tehdyn kuninkaan päätöksen 52 §:n 1 momentin ensimmäisen kohdan kaltaista päällekkäisten etuuksien estämiseen tarkoitettua säännöstä?
(1) Sosiaaliturvajärjestelmän soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1408/71 (EYVL L 149, s. 2).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/13 |
Valitus, jonka Versalis SpA ja Eni SpA ovat tehneet 15.3.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-103/08, Versalis SpA ja Eni SpA v. Euroopan komissio, 13.12.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-123/13 P)
(2013/C 147/23)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittajat: Versalis SpA ja Eni SpA (edustajat: asianajajat M. Siragusa, G.M. Roberti, F. Moretti, I. Perego, F. Cannizzaro, A. Bardanzellu, D. Durante ja V. Laroccia)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
|
— |
On kumottava kokonaan tai osittain unionin yleisen tuomioistuimen 13.12.2012 antama tuomio siltä osin kuin siinä hylätään Versalisin ja Enin yhteinen kanne ja tämän johdosta
|
Toissijaisesti
|
— |
on kumottava kokonaan tai osittain tuomio siltä osin kuin siinä hylätään Versalisin ja Enin kanne asiassa T-103/08 ja palautettava asia unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee asian aineellisesti unionin tuomioistuimen toimittamien tietojen valossa |
|
— |
on velvoitettava komissio korvaamaan tässä oikeusasteessa ja asiassa T-103/08 aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Versalis ja Eni esittävät unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta tekemänsä valituksen tueksi ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on SEUT 101 artiklan vastaisesti poikennut relevantista eurooppalaisesta oikeuskäytännöstä, kun se on katsonut emoyhtiön Enin olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta, johon sen määräysvallassa olevien yritysten väitetään syyllistyneen kloropreenikumin alalla, ja erityisesti jättänyt noudattamatta analysointia ja perustelua koskevia velvoitteita näytön arvioinnissa, kun se on kääntänyt olettaman ratkaisevan vaikutuksen tosiasiallisesta käyttämisestä, jolloin se on loukannut myös laillisuuden perustavanlaatuista periaatetta, antitrust-vastuun yksilöllisyyden perustavanlaatuista periaatetta, syyttömyysolettamaa ja puolustautumisoikeuksia sekä yhtiöiden vastuun rajallisuuden periaatetta.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti relevanttia oikeuskäytäntöä, kun se on lukenut Versalisin syyksi rikkomisen, johon Syndial S.p.A. oli syyllistynyt, ja se ei ole riittävällä tavalla perustellut väitteiden hylkäämistä ensimmäisessä oikeusasteessa.
Valittajat väittävät kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti ja ristiriitaisesti oikeuskäytännössä vahvistettua periaatetta, joka koskee kartellista nimenomaisesti irtautumista, ja loukannut in dubio pro reo –periaatetta, kun se on katsonut, että EniChem S.p.A. osallistui 12. ja 13.6.1993 Firenzessä pidettyihin kokouksiin ja että vuonna 2002 pidetyillä kokouksilla, joihin Versalis osallistui, oli kilpailunvastainen tarkoitus. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt arviointivirheen, minkä lisäksi se on laiminlyönyt tuomioistuinvalvonnan aineellisten kysymysten osalta, kun se on katsonut, että kyseiset asianosaiset osallistuivat kartelliin sen koko keston ajan (toisin sanoen toukokuusta 1993 toukokuuhun 2002).
Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi rikkonut unionin oikeutta, kun se ei ole pannut merkille niitä vakavia virheitä, jotka komissio teki määrittäessään sakkojen laskennasta antamissaan suuntaviivoissa tarkoitettua sakon perusmäärää.
Unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi rikkonut unionin oikeutta, kun se on osittain vahvistanut, että Versalisiin voitiin soveltaa raskauttavaa seikkaa rikkomisen uusimisen perusteella, minkä lisäksi se ei ole perustellut päätelmiään tältä osin; toissijaisesti unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut virheellisesti sakon korotuksen alentamisprosentin ja katsonut Enin olevan solidaarisessa vastuussa sakon maksamisesta myös rikkomisen uusimista koskevin osin.
Valittajien mukaan unionin yleinen tuomioistuin on tämän jälkeen soveltanut ilmeisen virheellisesti asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohtaa määrittäessään sakon enimmäismäärän ja virheellisesti laiminlyönyt valvoa kattavasti sitä, että komissio noudattaa yhteistyötiedonantoa. Unionin yleinen tuomioistuin ei ole myöskään ottanut huomion, että komissio on loukannut kohtuullisuusperiaatetta, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta, kun se on yhtäältä heikentänyt valittajien mahdollisuutta prosessuaaliseen yhdenvertaisuuteen muiden yritysten kanssa seuraamusten alentamisten osalta ja toisaalta katsonut, ettei valittajien yhteistyö oikeuttanut edellä mainitussa tiedonannossa ja suuntaviivoissa tarkoitettuun sakon alentamiseen.
Valittajat väittävät lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin on laiminlyönyt valvoa asiakysymysten osalta komission arviointia, joka koski lopullisen sakon vahvistamista.
(1) 1Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/14 |
Valitus, jonka Guido Strack on tehnyt 15.3.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-392/07, Guido Strack v. Euroopan komissio, 15.1.2013 antamasta tuomiosta
(Asia C-127/13 P)
(2013/C 147/24)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Guido Strack (edustaja: Rechtsanwalt H. Tettenborn)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
|
— |
unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-392/07 15.1.2013 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei hyväksynyt kantajan vaatimuksia tai ei hyväksynyt niitä kokonaan |
|
— |
valittajan asiassa T-392/07 esittämät vaatimukset on hyväksyttävä |
|
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut ja |
|
— |
toissijaisesti on kumottava myös päätös, jolla unionin yleisen tuomioistuimen presidentti osoitti asian T-392/07 neljännen jaoston käsiteltäväksi. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat yhdeksän valitusperustetta:
|
1) |
ratkaisukokoonpanon toimivallan puuttuminen ja siihen liittyvät menettelyvirheet ja perustelujen puutteellisuus sekä siihen liittyvä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 2 kohdan, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 50 artiklan toisen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 12 artiklan ja 13 artiklan 1 kohdan rikkominen sekä muiden oikeussääntöjen rikkominen, joka johtuu asian ”uudelleenosoittamisesta” tietylle jaostolle menettelyn kuluessa; |
|
2) |
menettelyvirheet, asetuksen N:o 1049/2001 (1) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkominen ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, oikeutta tulla kuulluksi ja oikeudenmukaista menettelyä koskevien periaatteiden loukkaaminen yhdessä perustelujen puutteellisuuden ja sen kanssa, että tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, mitkä johtuvat seuraavista seikoista: asiaa ei käsitelty nopeutetussa menettelyssä, kantajan mahdollisuuksia esittää huomautuksensa rajoitettiin epäasianmukaisesti eikä kirjelmää, jolla pyydettiin suullista käsittelyä koskevan kertomuksen oikaisua, hyväksytty; asiakirjojen oikeudellinen valvonta oli riittämätöntä ja tähän liittyvä kantajan pyyntö, että tuomioistuin tarkastaisi kaikki asiakirjat ilman asianosaisten läsnäoloa (in camera), hylättiin; tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, oikeudellinen valvonta on ollut riittämätöntä sekä todistustaakan jakoa ja oikeutta oikeudenmukaiseen menettelyyn koskevia periaatteita on loukattu asiakirja-aineiston täydellisyyden ja niiden uudistettujen hakemusten lukumäärän osalta, jotka on tosiasiallisesti tehty asetuksen N:o 1049/2001 nojalla; menettelyn liiallinen kesto ja tämän perusteella esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen säännöstenvastainen käsittely; |
|
3) |
oikeudellinen virhe, tuomiolauselman 1 kohdan ja sen perustana olevien tuomion kohtien muotoilu on epätäsmällinen ja perustelut ovat puutteelliset, tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla erityisesti, koska kantajan asiavaltuuden jatkumista ei otettu huomioon; |
|
4) |
tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, perustelut ovat puutteelliset ja tulkintaperiaatteita on loukattu kantajan sen hakemuksen laajuuden osalta, jolla pyydettiin saada tutustua asiakirjoihin asiassa T-110/04; |
|
5) |
oikeudellinen virhe, tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja perustelut ovat puutteelliset asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 4 artiklan 4 kohdan, luettuina yhdessä tietosuojaa koskevien oikeussääntöjen kanssa, soveltamisen ja tulkinnan osalta; |
|
6) |
oikeudellinen virhe, tosiseikat on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja perustelut ovat puutteelliset asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan soveltamisen ja tulkinnan osalta; |
|
7) |
oikeudellinen virhe ja perustelujen puutteellisuus kanteessa esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämisen osalta ja erityisesti asian selvittämistoimia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevien periaatteiden loukkaaminen; |
|
8) |
oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan koskevan periaatteen loukkaaminen hylättäessä kantajan vaatimus asiassa T-392/07 annetun tuomion 90 kohdassa; |
|
9) |
oikeudellinen virhe ja perustelujen puutteellisuus oikeudenkäyntikuluja koskevan päätöksen osalta. |
(1) Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/15 |
Valitus, jonka Cooperativa Mare Azzurro Socialpesca Soc. coop.arl, aiemmin Cooperativa Mare Azzurreo Soc.coop.rl, ja Cooperativa vongolari Sottomarina Lido Soc.coop.rl ovat tehneet 18.3.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-218/00, Cooperativa Mare Azzurro Socialpesca Soc.coop.arl, aiemmin cooperativa Mare Azzurro Soc.coop.rl ja Cooperativa vongolari Sottomarina Lido Soc.coop.rl v. komissio, 22.1.2013 antamasta määräyksestä
(Asia C-136/13 P)
(2013/C 147/25)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittajat: Cooperativa Mare Azzurro Socialpesca Soc. coop.arl, aiemmin Cooperativa Mare Azzurreo Soc.coop.rl, ja Cooperativa vongolari Sottomarina Lido Soc.coop.rl (edustajat: asianajajat A. Vianello, A. Bortoluzzi ja A. Veronese)
Muut osapuolet: Ghezzo Giovanni & C. Snc di Ghezzo Maurizio & C., Euroopan komissio
Vaatimukset
|
— |
unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-218/00, Cooperativa Mare Azzurro Socialpesca Soc.coop.arl, aiemmin cooperativa Mare Azzurro Soc.coop.rl, ja Cooperativa vongolari Sottomarina Lido Soc.coop.rl vastaan komissio, 22.1.2013 antama määräys, jolla yleinen tuomioistuin hylkäsi ensin mainitun osuuskunnan nostaman kanteen, jossa oli vaadittu sosiaaliturvamaksujen alentamista koskevien lakien nro 30/1997 ja nro 206/1995 mukaisista Venetsian ja Chioggian alueella sijaitseviin yrityksiin kohdistuvista tukitoimenpiteistä 25.11.1999 tehdyn komission päätöksen 2000/394/EY (EYVL 2000, L 150, s. 50) kumoamista, on kumottava ja/tai sitä on muutettava |
|
— |
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoavat valituksensa tueksi siihen, että unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere” antamassa tuomiossa esitettyjen periaatteiden soveltamisessa on tapahtunut virheitä yhtäältä kun kyse on komission valtiontukiasioissa tekemien päätösten perusteluvelvollisuudesta ja toisaalta SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä koskevan todistustaakan jakautumisesta.
Unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisessa määräyksessä noudattanut unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere”9.6.2011 antamaa tuomiota, jossa todetaan, että komission päätöksen on sisällettävä kaikki ne seikat, jotka ovat olennaisia kansallisten viranomaisten suorittaman täytäntöönpanon kannalta katsoen. Vaikka päätöksessä ei ollut kansallisten viranomaisten suorittaman täytäntöönpanon kannalta olennaisia seikkoja, yleinen tuomioistuin ei ole todennut komission riidanalaisessa päätöksessä omaksumassa menettelytavassa mitään puutteita, ja näin on tapahtunut oikeudellinen virhe.
Unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere” antamassa tuomiossa esittämien periaatteiden perusteella jäsenvaltion — eikä siis yksittäisen tuensaajan — on takaisinperintävaiheessa kunkin seikan osalta näytettävä toteen, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset ovat olemassa. Komissio on kuitenkin nyt esillä olevassa asiassa jättänyt selvittämättä näin tehdyn tarkistuksen tekotavat; näin ollen koska Italian tasavallan käytettävissä ei takaisinperintävaiheessa ollut olennaisia seikkoja sen osoittamiseksi, oliko myönnetty tuki ollut tuensaajien saamaa valtiontukea, se oli 24.12.2012 annetulla lailla nro 228 (1 §:n 351 momentti ja sitä seuraavat momentit) päättänyt kääntää todistustaakan päinvastoin kuin yhteisön oikeuskäytännössä määrätään. Italian lainsäätäjän mukaan todistustaakka siitä, ettei kyseisellä tuella vääristetä kilpailua eikä se vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, ei kuulu valtiolle vaan vapautukset saaneille yksittäisille tuensaajayrityksille; tästä syystä on oletettu, että myönnetty tuki on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan yhteisön kauppaan. Kaikki tämä on selvässä ristiriidassa unionin tuomioistuimen asiassa ”Comitato Venezia vuole vivere” antaman tuomion kanssa.
Unionin yleinen tuomioistuin
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/16 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 11.4.2013 — CBp Carbon Industries v. SMHV (CARBON GREEN)
(Asia T-294/10) (1)
(Yhteisön tavaramerkki - Kansainvälinen rekisteröinti, jossa on nimetty Euroopan yhteisö - Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki CARBON GREEN - Ehdottomat hylkäysperusteet - Kuvailevuus - Erottamiskyvyn puuttuminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta)
(2013/C 147/26)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: CBp Carbon Industries, Inc. (Tortola, Brittiläiset neitsytsaaret, Yhdistynyt kuningaskunta) (edustajat: barrister S. Malynicz ja asianajaja J. Fish)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 21.4.2010 tekemästä päätöksestä (asia R 1361/2009-1), joka koskee hakemusta sanamerkin CARBON GREEN rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
CBp Carbon Industries, Inc. velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/16 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.4.2013 — Höganäs v. SMHV — Haynes (ASTALOY)
(Asia T-505/10) (1)
(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin ASTALOY rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki HASTELLOY - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta - Tavaramerkkien samanaikainen käyttö)
(2013/C 147/27)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Höganäs AB (Höganäs, Ruotsi) (edustaja: asianajaja L.-E. Ström)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: J. Crespo Carrillo)
Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Haynes International, Inc. (Kokomo, Indiana, Yhdysvallat) (edustajat: asianajajat E. Armijo Chávarri ja A. Castán Pérez-Gómez)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne SMHV:n neljännen valituslautakunnan 18.8.2010 tekemästä päätöksestä (asia R 1530/2009-4), joka koskee Haynes International, Inc:in ja Höganäs AB:n välistä väitemenettelyä
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Höganäs AB velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/16 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.4.2013 — GRP Security v. tilintarkastustuomioistuin
(Asia T-87/11) (1)
(Välityslauseke - Julkiset palveluhankinnat - Tilintarkastustuomioistuimen rakennusten valvonta- ja vartiointipalvelut - Kumoamiskanne - Päätös, jolla päätetään sopimus yksipuolisesti, sekä vahingonkorvausvaatimus - Luonteeltaan sopimusoikeudellinen toimi - Kannetta ei ole luokiteltu uudelleen - Tutkimatta jättäminen - Päätös, jolla määrätään seuraamukseksi palveluhankintojen ulkopuolelle jättäminen kolmen kuukauden ajaksi - Oikeussuojan tarve - Puolustautumisoikeudet - Sopimusvelvoitteiden vakava rikkominen - Nulla poena sine lege -periaate - Harkintavallan väärinkäyttö - Oikeasuhteisuus)
(2013/C 147/28)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: GRP Security (Bertrange, Luxemburg) (edustajat: aluksi asianajaja G. Osch, sitten asianajajat C. Arendt ja M. Larbi)
Vastaaja: Euroopan unionin tilintarkastustuomioistuin (asiamiehet: aluksi T. Kennedy, J. M. Stenier ja J. Vermer, sitten T. Kennedy ja J. Vermer)
Oikeudenkäynnin kohde
Yhtäältä kumoamisvaatimus, joka koskee tilintarkastustuomioistuimen 14.1.2011 tekemää päätöstä, jolla päätetään yksipuolisesti palveluhankintoja koskeva puitesopimus ”Erinäiset vartiointipalvelut” LOG/2026/10/02 ja joka koskee vahingonkorvausvaatimusta, ja toisaalta kumoamisvaatimus, joka koskee 14.1.2011 tehtyä päätöstä, jolla määrätään seuraamukseksi palveluhankintojen ulkopuolelle jättäminen
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
GRP Security velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/17 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.4.2013 — Italiana Calzature v. SMHV — Vicini (Giuseppe GIUSEPPE ZANOTTI DESIGN)
(Asia T-336/11) (1)
(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Giuseppe GIUSEPPE ZANOTTI DESIGN rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen kuviomerkki ja aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ZANOTTI - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
(2013/C 147/29)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Società Italiana Calzature SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat A. Rapisardi ja C. Ginevra)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)
Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Vicini SpA (San Mauro Pascoli, Italia) (edustajat: asianajajat M. Franzosi ja M. Giorgetti)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 8.4.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 634/2010-2), joka koskee Società Italiana Calzature SpA:n ja Vicini SpA:n välistä väitemenettelyä
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Società Italiana Calzature SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/17 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 9.4.2013 — Italiana Calzature v. SMHV — Vicini (Giuseppe BY GIUSEPPE ZANOTTI)
(Asia T-337/11) (1)
(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus kuviomerkin Giuseppe BY GIUSEPPE ZANOTTI rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki ZANOTTI - Suhteellinen hylkäysperuste - Sekaannusvaara - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)
(2013/C 147/30)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Società Italiana Calzature SpA (Milano, Italia) (edustajat: asianajajat A. Rapisardi ja C. Ginevra)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: P. Bullock)
Vastapuoli valituslautakunnassa ja väliintulija unionin yleisessä tuomioistuimessa: Vicini SpA (San Mauro Pascoli, Italia) (edustajat: asianajajat M. Franzosi ja M. Giorgetti)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 8.4.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 918/2010-2), joka koskee Società Italiana Calzature SpA:n ja Vicini SpA:n välistä väitemenettelyä
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Società Italiana Calzature SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/18 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.4.2013 — Fercal — Consultadoria e Serviços v. SMHV — Parfums Rochas (PATRIZIA ROCHA)
(Asia T-360/11) (1)
(Yhteisön tavaramerkki - Väitemenettely - Hakemus sanamerkin PATRIZIA ROCHA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi - Aikaisempi kansallinen sanamerkki ROCHAS - Väiteosasto epää rekisteröinnin - Valituslautakunnalle tehdyn valituksen tutkimatta jättäminen - Asetuksen (EY) N:o 207/2009 60 artikla)
(2013/C 147/31)
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Asianosaiset
Kantaja: Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda (Lissabon, Portugali) (edustaja: asianajaja A. J. Rodrigues)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (asiamies: V. Melgar)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Parfums Rochas SAS (Pariisi, Ranska)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne SMHV:n toisen valituslautakunnan 8.4.2011 tekemästä päätöksestä (asia R 2355/2010-2), joka koskee Parfums Rochas SAS:n ja Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda:n välistä väitemenettelyä
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Fercal — Consultadoria e Serviços, Lda velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/18 |
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 10.4.2013 — IPK International v. komissio
(Asia T-671/11) (1)
(Ympäristöä säästävää matkailua koskevan hankkeen rahoittamiseksi myönnetty tuki - Takaisin perittyjen määrien palauttaminen - Päätös, joka on tehty unionin yleisen tuomioistuimen kumottua tuen peruuttamista koskevan aikaisemman päätöksen - Hyvityskorko - Viivästyskorko - Laskeminen)
(2013/C 147/32)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmbH (München, Saksa) (edustaja: asianajaja C. Pitschas)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Dintilhac, G. Wilms ja G. Zavvos)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne, jossa vaaditaan kumoamaan osittain 14.10.2011 annettu komission päätös (ENTR/R1/HHO/lsa — entre.r.l(2011)1183091) maksaa kantajalle yhteensä 720 579,90 euroa, johon sisältyy 158 618,27 euroa hyvityskorkoa.
Tuomiolauselma
|
1) |
Kumotaan 14.10.2011 annettu komission päätös (ENTR/R1/HHO/lsa — entre.r.l(2011)1183091) siltä osin kuin siinä vahvistettu IPK International — World Tourism Marketing Consultants GmbH:lle maksettavien korkojen määrä rajoittuu 158 618,27 euroon. |
|
2) |
Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/18 |
Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 11.3.2013 — Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto
(Asia T-110/12 R)
(Väliaikainen oikeussuoja - Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka - Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet - Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen - Välitoimihakemus - Kiireellisyysedellytys ei täyty - Intressivertailu)
(2013/C 147/33)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Iranian Offshore Engineering & Construction Co. (Teheran, Iran) (edustajat: asianajajat J. Viñals Camallonga, L. Barriola Urruticoechea ja J. Iriarte Ángel)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: P. Plaza García ja V. Piessevaux)
Oikeudenkäynnin kohde
Hakemus, joka koskee yhtäältä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71), siltä osin kuin kantajan nimi on merkitty Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteeseen II, ja toisaalta Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1), siltä osin kuin nämä asetukset koskevat kantajaa, täytäntöönpanon lykkäämistä
Määräysosa
|
1) |
Välitoimihakemus hylätään. |
|
2) |
Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/19 |
Valitus, jonka Kris Van Neyghem on tehnyt 22.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-77/11, Van Neyghem v. neuvosto, 12.12.2012 antamasta tuomiosta
(Asia T-113/13 P)
(2013/C 147/34)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Kris Van Neyghem (Tienen, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)
Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan asiassa F-77/11, Kris Van Neyghem vastaan neuvosto, annetun tuomion |
|
— |
kumoamaan 1.10.2010 tehdyn päätöksen, jolla kieltäydyttiin ylentämästä valittajaa ja hyväksymästä vahingonkorvausvaatimuksia |
|
— |
tarvittaessa palauttamaan asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi tuomion antamista varten |
|
— |
velvoittamaan valittajan vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kaikki ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja perusteluvelvollisuuden laiminlyömiseen, sillä virkamiestuomioistuin katsoi, että päätös, jolla kieltäydyttiin ylentämästä asianomaista henkilöä, voitiin perustella siinä vaiheessa, kun valitukseen vastattiin, vaikka perustelut olisi pitänyt esittää jo ylentämättä jättämisestä tehdyssä päätöksessä, koska kyseinen päätös oli tehty SEUT 266 artiklan nojalla virkamiestuomioistuimen asiassa F-53/08, Bouillez ym. vastaan neuvosto, 5.5.2010 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) täytäntöön panemiseksi eikä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 45 artiklan nojalla. |
|
2) |
Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja SEUT 266 artiklan ja sitä koskevan oikeuskäytännön noudattamatta jättämiseen, sillä virkamiestuomioistuin ei perustanut toteamustaan siitä, oliko sen asiassa F-53/08 antama tuomio pantu täytäntöön asianmukaisesti, kyseisen tuomion tuomiolauselmaan eikä perusteluihin. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/19 |
Valitus, jonka Giorgio Lebedef on tehnyt 25.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-70/11, Lebedef v. komissio, 12.12.2012 antamasta määräyksestä
(Asia T-116/13 P)
(2013/C 147/35)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Giorgio Lebedef (Senningerberg, Luxemburg) (edustaja: asianajaja F. Frabetti)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-70/11, Lebedef vastaan komissio, 12.12.2012 antaman määräyksen, jossa on kyse valittajasta ajanjakson 1.1.2008–31.12.2008 osalta laaditun arviointikertomuksen ja tarkemmin sanoen Eurostatin tämän saman ajanjakson osalta laatiman kertomuksen osan kumoamista koskevasta vaatimuksesta |
|
— |
hyväksymään valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset |
|
— |
toissijaisesti palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen |
|
— |
päättämään oikeudenkäyntikuluista ja velvoittamaan Euroopan unionin komission korvaamaan oikeudenkulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että valittajaa ei ollut nimitetty osallistumaan neuvotteluihin ja että hänen osallistumisensa kyseisiin neuvotteluihin kuului sellaisen hänelle tehtävien hoitamisesta myönnetyn poikkeuksen piiriin, jonka mukaan hän voi käyttää puolet työajastaan ammattiyhdistystoimintaan (riidanalaisen määräyksen 41–45 kohta). |
|
2) |
Toinen valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin on katsonut, että henkilöstön edustajien arvioimista koskeva erityisjärjestelmä kattaa kaiken ammattiyhdistystoiminnan, ja se on tulkinnut virheellisesti niitä syitä, joiden vuoksi valittaja ei työskennellyt siinä yksikössä, johon hänet on nimitetty, päätelläkseen, että valittaja ei voinut riitauttaa arvioijien toimivaltaa (riidanalaisen määräyksen 50 ja 51 kohta). |
|
3) |
Kolmas valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin on nojautunut virheellisiin seikkoihin, jotka koskevat muun muassa arvioijien oikeutta arvioida valittajaa pelkästään sen perusteella, miten hän on työskennellyt siinä yksikössä, johon hänet on nimitetty, ja sitä, että valittaja vetosi sellaiseen hänelle tehtävien hoitamisesta myönnettyyn poikkeukseen, jonka mukaan hän voi käyttää puolet työajastaan ammattiyhdistystoimintaan, perustellakseen sen, ettei hän ole työskennellyt yksikössä, johon hänet on nimitetty (riidanalaisen määräyksen 59 ja 60 kohta). |
|
4) |
Neljäs valitusperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska virkamiestuomioistuin on päätellyt, että pääasian tosiseikat eroavat virkamiestuomioistuimen asiassa F-36/07, Lebedef vastaan komissio, 7.5.2008 antaman tuomion (Kok. H., s. I-A-1-00143 ja II-A-1-00759) taustalla olevista tosiseikoista ja että valittaja on perustellusti voitu sijoittaa suoritustasolle IV (riidanalaisen määräyksen 69 ja 70 kohta). |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/20 |
Valitus, jonka Giorgio Lebedef on tehnyt 25.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-109/11, Lebedef v. komissio, 12.12.2012 antamasta määräyksestä
(Asia T-117/13 P)
(2013/C 147/36)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Giorgio Lebedef (Senningerberg) (edustaja: asianajaja F. Frabetti)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan virkamiestuomioistuimen asiassa F-109/11, Lebedef vastaan komissio, 12.12.2012 antaman määräyksen, jossa on kyse valittajasta ajanjaksolle 1.1.2009–31.12.2009 laaditun arviointikertomuksen ja erityisesti EUROSTATin tälle samalle ajanjaksolle laatiman kertomuksen osan kumoamista koskevasta vaatimuksesta |
|
— |
hyväksymään valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset |
|
— |
toissijaisesti palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen |
|
— |
lausumaan oikeudenkäyntikuluista ja velvoittamaan Euroopan unionin komission korvaamaan ne. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kuuteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen, toinen, kolmas ja kuudes valitusperuste ovat olennaisilta osin samat tai samankaltaiset kuin ne, joihin on vedottu asiassa T-116/13 P, Lebedef vastaan komissio.
Neljäs valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska valittajan mukaan virkamiestuomioistuin katsoi, että kertomus, joka koskee valittajan toimintaa ammattiyhdistyksessä, pitäisi olla vain liitteenä kertomuksessa, joka koskee hänen toimintaansa Euroopan unionin tilastotoimistossa (Eurostat) (valituksenalaisen määräyksen 68–70 kohta).
Viides valitusperuste perustuu oikeudelliseen virheeseen, koska valittajan mukaan virkamiestuomioistuin katsoi, että valittaja olisi halunnut riitauttaa vuotta 2009 aikaisemmat arviointikertomuksensa, sekä komission päätöksen jättää hänet ylentämättä (valituksenalaisen määräyksen 74 ja 75 kohta).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/20 |
Kanne 1.3.2013 — Direct Way ja Direct Way Worldwide v. parlamentti
(Asia T-126/13)
(2013/C 147/37)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantajat: Direct Way (Bryssel, Belgia) ja Directway Worldwide (Machelen, Belgia) (edustaja: asianajaja E. van Nuffel d’Heynsbroeck)
Vastaaja: Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
|
— |
ottaa kanteen käsiteltäväksi ja hyväksyy sen sekä |
|
— |
tämän seurauksena
|
|
— |
toteaa tämän seurauksena parlamentin ja TMS Limousines SCS:n välisen sopimuksen mitättömäksi |
|
— |
velvoittaa parlamentin maksamaan Direct Way -konsernille alustavasti 199 500 euroa vuodessa korvauksena sen kärsimästä vahingosta |
|
— |
velvoittaa parlamentin vastaamaan kaikista oikeudenkäyntikuluista unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaisesti. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen kanneperuste koskee varainhoitoasetuksen (1) 101 artiklan ja varainhoitoasetuksen soveltamisasetuksen (2) 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomista sekä yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista samoin kuin ilmeistä arviointivirhettä sen vuoksi, että parlamentti teki hankintasopimuksen neuvottelumenettelyssä korkeammalla hinnalla kuin se hinta, jonka kantajat olivat alkuperäisessä tarjouskilpailussa tarjonneet. |
|
2) |
Toinen, toissijainen kanneperuste koskee varainhoitoasetuksen soveltamisasetuksen 127 artiklan 1 kohdan a alakohdan rikkomista ja yhdenvertaisuusperiaatteen loukkaamista sen vuoksi, että parlamentti muutti alkuperäisiä hankintaehtoja huomattavasti siten, että se i) teki sopimuksen korkeammalla hinnalla kuin se hinta, joka oli alkuperäisessä tarjouskilpailussa (ensimmäinen osa) todettu kohtuuttomaksi, ja ii) pienensi arvioitua suoritusten määrää alkuperäisissä hankintaehdoissa ilmoitettuun suoritusten määrään nähden, mikä vaikutti neuvoteltujen tarjouksien hintaan (toinen osa). |
(1) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1).
(2) Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/21 |
Kanne 8.3.2013 — Eltek v. SMHV- Eltec Elektronik (ELTEK)
(Asia T-139/13)
(2013/C 147/38)
Kannekirjelmän kieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Eltek SpA (Casale Monferrato, Italia) (edustajat: asianajajat G. Floridia ja R. Floridia)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Eltec Elektronik AG (Mainz, Saksa)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan valituslautakunnan 7.1.2013 asiassa R 511/2012-1 tekemän päätöksen (sellaisena kuin se on oikaistu 22.1.2013), joka on annettu tiedoksi ja otettu vastaan 10.1.2013, joka koski väitemenettelyä nro B 992 851 ja yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemusta nro 4 368 064 sillä perusteella, että se täytti kaikki pätevältä rekisteröinniltä vaaditut edellytykset jokaisen tuotteen osalta |
|
— |
velvoittamaan SMHV korvaamaan yleisessä tuomioistuimessa käytävästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat oikeudenkäyntikulut ja velvoittamaan väitteentekijä korvaamaan väiteosastossa ja valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja
Haettu yhteisön tavaramerkki: Sanamerkki ”ELTEK” luokkaan 9 kuuluvia tavaroita varten — rekisteröintihakemus nro 4 368 064
Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Vastapuoli valituslautakunnassa
Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Saksalainen ja kansainvälinen rekisteröinti ”ELTEC”, joka kattaa Beneluxissa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Itävallassa ja Portugalissa luokkaan 9, 37, 38 41 ja 42 kuuluvia tavaroita ja palveluja
Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hylkääminen
Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hyväksyminen ja yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hylkääminen tiettyjen luokkaan 9 kuuluvien tavaroiden osalta
Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/22 |
Kanne 8.3.2013 — Scheepsbouw Nederland v. komissio
(Asia T-140/13)
(2013/C 147/39)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Scheepsbouw Nederland (Rotterdam, Alankomaat) (edustajat: asianajaja K. Struckmann ja barrister G. Forwood)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan Euroopan komission 20.11.2012 antaman päätöksen asiassa SA.34736 (Tietyistä sellaisista omaisuuseristä tehtävä ennenaikainen poisto, jotka on saatu rahoitusleasingin kautta), joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13.12.2012 (EUVL C 384, s. 2) ja |
|
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa yhteen kanneperusteeseen, jonka mukaan komissio ei ole noudattanut SEUT 108 artiklan 3 kohtaa eikä neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (1) 4 artiklan 2 ja 3 kohtaa.
Kantaja väittää tästä, että kun otetaan huomioon asian olosuhteet sekä komission alustavan tutkintamenettelyn aikana suorittaman aineellisen tutkimuksen riittämättömyys ja puutteellisuus, on olemassa riittävät todisteet siitä, että ehdotetun toimenpiteen arviointiin liittyy vakavia vaikeuksia. Komissio ei näin ollen voinut asianmukaisesti katsoa alustavan tutkinnan jälkeen, että asianomainen toimenpide ei ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Komission ainoa vaihtoehto oli SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen.
(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1)
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/22 |
Kanne 11.3.2013 — Ziegler Relocation v. komissio
(Asia T-150/13)
(2013/C 147/40)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Ziegler Relocation SA (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat J.-F.Bellis, M. Favart ja A. Bailleux)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
yhdistämään tämän kanteen asiaan T-539/12 |
|
— |
ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi, |
|
— |
toteamaan, että Euroopan unionille on syntynyt sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu kantajaa kohtaan |
|
— |
velvoittamaan Euroopan unionin suorittamaan kantajalle 112 872,509 euroa vuodessa 11.3.2008 lukien korkoineen siihen saakka, kunnes suoritus on kokonaisuudessaan täytetty |
|
— |
velvoittamaan Euroopan unionin korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Vahinko, jonka kantaja vaatii Euroopan unionin korvaamaan, koskee tulojen menetystä, jonka kantaja katsoo kärsineensä sen jälkeen, kun komissio teki 11.3.2008 päätöksen asiassa COMP/38.543 — Kansainväliset muuttopalvelut, sen vuoksi, että Euroopan unionin virkamiesten käytäntö pyytää peitetarjouksia sellaisten muuttojen yhteydessä, joiden kustannukset korvataan Euroopan unionin virkamiesten henkilöstösääntöjen nojalla, ei ole lakannut. Se, ettei kantaja suostu tällaisiin vaatimuksiin vaikuttaa niin, että se syrjäytyy asianomaisilta markkinoilta sillä seurauksella, että se tarjoaa vain hyvin vähän muuttopalveluja eurooppalaisten toimielinten virkamiehille. Kantajalle aiheutunut vahinko johtuu siitä, että unioni laiminlyö huolellisuusvelvoitteensa.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/23 |
Kanne 14.3.2013 — Petro Suisse Intertrade v. neuvosto
(Asia T-156/13)
(2013/C 147/41)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Petro Suisse Intertrade (Pully, Sveitsi) (edustajat: solicitor J. Grayston ja asianajajat P. Gjørtler, G. Pandey, D. Rovetta, N. Pilkington ja D. Sellers)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP (EUVL L 356, s. 71) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 (EUVL L 356, s. 55) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja |
|
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen, joiden mukaan olennaista muotomääräystä sekä perustamissopimuksia ja niiden soveltamiseen liittyviä oikeussääntöjä on rikottu: kuulemisoikeutta on loukattu, ilmoittamisvelvollisuutta on laiminlyöty, perustelut ovat puutteelliset, puolustautumisoikeuksia on loukattu, on tehty ilmeinen arviointivirhe ja omaisuudensuojaa koskevaa perustavanlaatuista oikeutta on loukattu.
Kantaja katsoo, että neuvosto ei kuullut kantajaa eikä tälle ole mitään perusteluja. Neuvosto ei myöskään yksilöinyt kantajaa asianmukaisesti päätöksen ja asetuksen kohteeksi eikä yksilöinyt tätä asianmukaisesti tiedoksiantokirjeessään eikä näitä toimia ole missään tapauksessa perusteltu riittävästi. Neuvosto ei vastannut kantajan pyyntöihin yksilöinnin vahvistamisesta, perustelujen täydentämisestä ja asiakirjoihin tutustumisesta muutoin kuin vastaanottokuittauksella. Tällöin neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, sillä kantajalle ei annettu mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti neuvoston väitteitä vastaan, koska kantajalle ei ilmoitettu niistä. Toisin kuin neuvosto väittää, kantaja ei ole National Iranian Oil Companyn (NIOC) määräysvallassa oleva ”peiteyhtiö”, eikä neuvosto ole missään tapauksessa perustellut sitä, että se seikka, että kantaja oli NIOC:in määräysvallassa, tuottaisi Iranin valtiolle riidanalaisen päätöksen ja asetuksen tavoitteen vastaista taloudellista etua. Lisäksi rajoittamalla kantajan sopimuksentekokykyä neuvosto loukkasi omaisuudensuojaa koskevaa perustavanlaatuista oikeutta toteuttamalla toimenpiteitä, joiden suhteellisuusperiaatteen mukaisuutta ei voida taata.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/23 |
Kanne 15.3.2013 — Sorinet Commercial Trust Bankers Ltd v. neuvosto
(Asia T-157/13)
(2013/C 147/42)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Sorinet Commercial Trust Bankers Ltd (Kish Island, Iran) (edustajat: asianajajat L. Defalque ja C. Malherbe)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP liitteessä olevan I.I.1 kohdan (jonka otsikkona on ”Yhteisöt”) |
|
— |
kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 liitteessä olevan I.I.1 kohdan, (jonka otsikkona on ”Yhteisöt”) |
|
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto laiminlöi perusteluvelvollisuutta. Riidanalaisen päätöksen ja päätöslauselman perustelut ovat epämääräiset ja yleiset eikä niissä esitetä nimenomaisia ja todellisia syitä sille, miksi neuvosto katsoi laajaa harkintavaltaa käyttäen, että riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden pitäisi koskea kantajaa. |
|
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Kantajalle ei ilmoitettu eikä annettu tiedoksi mitään sitä vastaan esitettyjä todisteita, joilla perustellaan sille vastaista toimenpidettä. Neuvosto ei antanut kantajan tutustua asiakirja-aineistoonsa eikä toimittanut hänelle pyydettyjä asiakirjoja (joihin kuuluvat täsmälliset ja henkilökohtaiset tiedot, joilla riidanalaisia rajoittavia toimenpiteitä perustellaan) eikä paljastanut sille mahdollisia sitä vastaan esitettyjä todisteita. Neuvosto kieltäytyi kuulemasta kantajaa, kun se pyysi tätä nimenomaisesti. Edellä mainittu kantajan puolustautumisoikeuksien loukkaaminen — erityisesti se, ettei kantajalle annettu tietoja sitä vastaan esitetyistä todisteista — merkitsee sitä, että kantajan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu. |
|
3) |
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen, kun se antoi rajoittavat toimenpiteet kantajaa vastaan. Syyt, joihin neuvosto tukeutui kantajaa vastaan, eivät ole asianmukaisia perusteluja. Neuvosto ei myöskään esittänyt todisteita tai tietoja näyttääkseen toteen syyt, joihin se vetosi riidanalaisten rajoittavien toimenpiteiden perustelemiseksi ja jotka perustuvat pelkkiin väittämiin. |
|
4) |
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet ovat lainvastaisia, koska neuvoston ennen niiden antamista toteuttamassa arvioinnissa on puutteita. Neuvosto ei arvioinut aidosti asian olosuhteita vaan ainoastaan seurasi YK:n turvallisuusneuvoston suosituksia ja hyväksyi jäsenvaltioiden tekemät ehdotukset. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/24 |
Kanne 15.3.2013 — Iralco v. neuvosto
(Asia T-158/13)
(2013/C 147/43)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Iralco (Teheran, Iran) (edustajat: solicitor S. Millar ja solicitor S. Ashley sekä barrister M. Lester)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja |
|
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto ei perustellut asianmukaisesti tai riittävästi kantajan nimeämistä. |
|
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan neuvosto ei suojannut kantajan puolustautumisoikeuksia ja tehokasta oikeussuojaa. |
|
3) |
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan neuvosto teki ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että luetteloon merkitsemisen edellytykset täyttyivät |
|
4) |
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan neuvosto loukkasi kantajan nimeämistä koskevalla päätöksellään perusteettomasti ja suhteellisuusperiaatteen vastaisesti kantajan perusoikeuksia, mukaan lukien sen omaisuuden, liiketoiminnan ja maineen suojaa koskevaa oikeutta. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/24 |
Kanne 15.3.2013 — HK Intertrade Co. Ltd v. neuvosto
(Asia T-159/13)
(2013/C 147/44)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: HK Intertrade Co. Ltd (Wanchai, Hong Kong) (edustajat: solicitor J. Grayston ja asianajajat P. Gjørtler, G. Pandey, D. Rovetta, N. Pilkington ja D. Sellers)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 21.12.2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/829/YUTP (EUVL L 356, s. 71) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 21.12.2012 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1264/2012 (EUVL L 356, s. 55) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja |
|
— |
velvoittamaan neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen, joiden mukaan olennaista muotomääräystä sekä perustamissopimuksia ja niiden soveltamiseen liittyviä oikeussääntöjä on rikottu: kuulemisoikeutta on loukattu, ilmoittamisvelvollisuutta on laiminlyöty, perustelut ovat puutteelliset, puolustautumisoikeuksia on loukattu ja on tehty ilmeinen arviointivirhe.
Kantaja katsoo, että neuvosto ei kuullut kantajaa ja laiminlöi ilmoittamisvelvollisuuttaan. Neuvosto ei myöskään esittänyt riittäviä perusteluja, minkä lisäksi neuvosto ei vastannut kantajan pyyntöihin saada tutustua asiakirjoihin ja yleiseen julkistamiseen. Tällöin neuvosto loukkasi kantajan puolustautumisoikeuksia, sillä kantajalle ei annettu mahdollisuutta puolustautua neuvoston väitteitä vastaan, koska kantajalle ei ilmoitettu niistä. Toisin kuin neuvosto väittää, kantaja ei ole National Iranian Oil Companyn (NIOC) ”peiteyhtiö”, eikä neuvosto ole missään tapauksessa perustellut sitä, että pelkästään se seikka, että kantaja oli NIOC:in tytäryhtiö, on riittävä tuottamaan Iranin valtiolle riidanalaisten toimenpiteiden tavoitteen vastaista etua. Lisäksi neuvosto loukkasi selvästi kantajan puolustautumisoikeuksia ja teki ilmeisiä arviointivirheitä.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/25 |
Kanne 15.3.2013 — Bank Mellat v. neuvosto
(Asia T-160/13)
(2013/C 147/45)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Bank Mellat (Teheran, Iran) (edustajat: Solicitor S. Zaiwalla, Solicitor P. Reddy, Solicitor F. Zaiwalla, D. Wyatt, QC, ja Barrister R. Blakeley)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
|
— |
kumoaa neuvoston asetuksen (EU) N:o 1263/2012 (1) 1 artiklan 15 kohdan ja/tai |
|
— |
kumoaa neuvoston asetuksen (EU) N:o 1263/2012 1 artiklan 15 kohdan siltä osin kuin se koskee kantajaa ja |
|
— |
toteaa, ettei neuvoston päätöstä 2012/635/YUTP (2) sovelleta kantajaan ja |
|
— |
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäisen kanneperusteen mukaan taloussaarto ei ole ”tarpeellinen toimenpide”, ja täten sillä ei ole SEUT 215 artiklan mukaista oikeudellista perustaa, koska se ei liity johdonmukaisesti kyseessä olevaan ulkopoliittiseen tavoitteeseen. |
|
2) |
Toisen kanneperusteen mukaan taloussaarto on joka tapauksessa suhteeton tavoiteltuun ulkopoliittiseen tavoitteeseen nähden, ja täten sillä ei ole SEUT 215 artiklan mukaista oikeudellista perustaa |
|
3) |
Kolmannen kanneperusteen mukaan taloussaarto on EU-oikeuden yleisperiaatteiden ja SEUT 215 artiklan 3 kohdan vastainen ja erityisesti ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen ja mielivaisuuden kieltoa koskevan periaatteen kanssa sekä vastoin vaatimusta siitä, että seuraamuksiin on liityttävä tarpeelliset oikeusturvakeinot. |
|
4) |
Neljännen kanneperusteen mukaan taloussaarrolla loukataan kantajan omaisuudensuojaa, oikeutta elinkeinonharjoittamiseen ja oikeutta pääomien vapaaseen liikkuvuuteen sekä suhteellisuusperiaatetta. |
(1) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta 21.12.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1263/2012 (EUVL L 356, s. 34).
(2) Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 15.10.2012 annettu neuvoston päätös 2012/635/YUTP (EUVL L 282, s. 58).
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/25 |
Kanne 18.3.2013 — Magic Mountain Kletterhallen ym. v. komissio
(Asia T-162/13)
(2013/C 147/46)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantajat: Magic Mountain Kletterhallen GmbH (Berliini, Saksa), Kletterhallenverband Klever e.V. (Leipzig, Saksa), Neoliet Beheer BV (Son, Alankomaat) ja Pedriza BV (Haarlem, Alankomaat) (edustajat: asianajajat M. von Oppen ja A. Gerdung)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan SEUT 264 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla valtiontukea SA.33952 (2012/NN) — Saksa, Kletteranlagen des Deutschen Alpinvereins — koskevassa asiassa 5.12.2012 tehdyn komission päätöksen C(2012) 8761 final |
|
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan rikkomiseen. Kantajat väittävät tässä kanneperusteessa, että komissio on menetellyt oikeudenvastaisesti todetessaan oikeusriidan kohteena olevat tuet sisämarkkinoille soveltuviksi, koska SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset eivät täyty. Kantajat vetoavat siihen, etteivät nämä tuet edistä yhteisen edun mukaista tavoitetta. Tässä yhteydessä todetaan muun muassa, että sen voisivat osoittaa ainoastaan markkinoiden todistetut toimintapuutteet, joita tässä tapauksessa ei ole. Kantajat toteavat myös, ettei SEUT 106 artiklan 2 kohdan mukaista perustetta sisämarkkinoille soveltumiseen ole. Kantajien käsityksen mukaan tuet eivät myöskään sovellu markkinoiden tehokkuuteen liittyvän väitetyn ongelman ratkaisemiseen. Tuilla ei myöskään ole kannustavaa vaikutusta. Kannustava vaikutus on pelkkä komission oletus. Komissio pelkästään olettaa kansallisten viranomaisten varmistavan yksittäisten tukien oikeasuhteisuuden ja perustaa tämän oletuksensa virheellisesti asianomaisen yhdistyksen yleishyödyllisyyteen. Kantajat katsovat myös, että komissio on punninnut huomioon otettavia seikkoja virheellisesti. Komissio ei ole verrannut tukien kielteisiä ja myönteisiä vaikutuksia keskenään. Lopuksi tässä yhteydessä katsotaan, että yritystuet (kaikki myönnetyt tuet ovat yritystukia) eivät epävarmoissa tapauksissa sovellu sisämarkkinoille. |
|
2) |
Toinen kanneperuste: virheellinen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen. Kantajat väittävät tässä yhteydessä, että komissio on oikeudenvastaisesti jättänyt aloittamatta muodollisen tutkintamenettelyn, vaikka tukien sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioinnissa on ollut vakavia vaikeuksia. Osoituksena vakavista vaikeuksista on alustavan tutkintamenettelyn pitkä kestoaika — tässä tapauksessa yli vuosi. Komissio ei siitä huolimatta ole selvittänyt asian arvioimisessa tarvittavia tosiseikkoja riittävästi. Kiipeilyhallien markkinoista tarvittava perusteellinen tutkimus olisi kantajien käsityksen mukaan ollut mahdollista tehdä vain muodollisessa tutkintamenettelyssä. Lisäksi komission tutkima kantelu on tuonut esiin yleishyödyllisten yhdistysten elinkeinotoimintaan myönnettäviin tukiin liittyviä vaikeita oikeuskysymyksiä. Kantajat katsovat myös, että ne ovat kilpailevina yrityksinä tai vastaavasti kilpailevien yritysten yhteenliittymänä asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan h alakohdassa tarkoitettuja asianomaisia osapuolia, joilla SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaan on oikeus esittää huomautuksensa muodollisessa tutkintamenettelyssä, ja virheellinen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamatta jättäminen on vienyt niiltä tämän oikeuden. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/26 |
Kanne 15.3.2013 — Sun Capital Partners v. SMHV — Sun Capital Partners (SUN CAPITAL)
(Asia T-164/13)
(2013/C 147/47)
Kannekirjelmän kieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Sun Capital Partners Inc. (New York, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor P.-A. Dubois, D. Alexander, QC ja barrister F. Clark)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Sun Capital Partners Ltd (Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
Kumoamaan valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen |
|
— |
Palauttamaan asian valituslautakunnalle uudelleen käsittelyä varten |
|
— |
Velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet kulut |
|
— |
Velvoittaa SCPL:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien kantajalle valituslautakunnassa aiheutuneet kulut, jos SCLP osallistuu tähän oikeudenkäyntimenettelyyn väliintulijana. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki SUN CAPITAL — Yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 2 942 654
Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja
Yhteisön tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa
Menetetyksi julistamista koskevan vaatimuksen perusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 8 artiklan 4 kohdassa säädetyt perusteet
Mitättömyysosaston ratkaisu: Riidanalainen yhteisön tavaramerkki todettiin mitättömäksi
Valituslautakunnan ratkaisu: Valitus hylättiin
Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 53 artiklan 1 kohta ja 8 artiklan 4 kohta
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/27 |
Kanne 21.3.2013 — Benelli Q.J. v. SMHV — Demharter (MOTO B)
(Asia T-169/13)
(2013/C 147/48)
Kannekirjelmän kieli: englanti.
Asianosaiset
Kantaja: Benelli Q.J. Srl (Pesaro, Italia) (edustaja: asianajaja P. Lukácsi)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Demharter GmbH (Dillingen, Saksa)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan vastaajan päätöksen ja palauttamaan asian SMHV:n käsiteltäväksi uudelleentarkastelua ja uutta päätöstä varten sillä perusteella, että kantajan aikaisempia merkkejä on pidettävä neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuina aikaisempina tavaramerkkeinä ja näin ollen kantajan väite, joka koskee sekaannusvaaraa, on tutkittava aineellisesti |
|
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Yhteisön tavaramerkin hakija: Vastapuoli valituslautakunnassa
Haettu yhteisön tavaramerkki: Mustaa, valkoista, punaista, kullanväriä, vihreää, ruskeaa ja harmaata sisältävä kuviomerkki ”MOTO B” luokkiin 9, 12 ja 25 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkihakemus nro 8 870 926
Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kantaja
Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Hyvin tunnettu italialainen rekisteröimätön kuviomerkki ”MOTOBI” ym.
Väiteosaston ratkaisu: Väitteen hylkääminen
Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/27 |
Kanne 21.3.2013 — Benelli Q.J. v. SMHV — Demharter (MOTOBI)
(Asia T-170/13)
(2013/C 147/49)
Kannekirjelmän kieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Benelli Q.J. Srl (Pesaro, Italia) (edustaja: asianajaja P. Lukácsi)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Demharter GmbH (Dillingen, Saksa)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
muuttamaan vastaajan päätöstä ja määräämään, että menetetyksi julistamista koskeva vaatimus on hylättävä |
|
— |
siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskeva näyttö on tutkittava perusteellisesti uudelleen, kumoamaan vastaajan päätöksen ja palauttamaan asian SMHV:n käsiteltäväksi uudelleentarkastelua ja uutta päätöstä varten |
|
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: Sanamerkki ”MOTOBI” luokkaan 12 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 835 264
Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja
Yhteisön tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa
Mitättömyysosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkin menetetyksi julistaminen
Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan virheellinen soveltaminen.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/28 |
Kanne 21.3.2013 — Benelli Q.J. v. SMHV — Demharter (MOTOBI B PESARO)
(Asia T-171/13)
(2013/C 147/50)
Kannekirjelmän kieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Benelli Q.J. Srl (Pesaro, Italia) (edustaja: asianajaja P. Lukácsi)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Demharter GmbH (Dillingen, Saksa)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
muuttamaan vastaajan päätöstä ja määräämään, että menetetyksi julistamista koskeva vaatimus on hylättävä |
|
— |
siinä tapauksessa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että tavaramerkin tosiasiallista käyttöä koskeva näyttö on tutkittava perusteellisesti uudelleen, kumoamaan vastaajan päätöksen ja palauttamaan asian SMHV:n käsiteltäväksi uudelleentarkastelua ja uutta päätöstä varten |
|
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Rekisteröity yhteisön tavaramerkki, jonka menetetyksi julistamista on vaadittu: Kuviomerkki ”MOTOBI B PESARO” luokkiin 9, 12 ja 25 kuuluvia tavaroita varten — yhteisön tavaramerkkirekisteröinti nro 2 262 269
Yhteisön tavaramerkin haltija: Kantaja
Yhteisön tavaramerkin menettämistä koskevan vaatimuksen esittäjä: Vastapuoli valituslautakunnassa
Mitättömyysosaston ratkaisu: Yhteisön tavaramerkin julistaminen menetetyksi
Valituslautakunnan ratkaisu: Valituksen hylkääminen
Kanneperusteet: Neuvoston asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan virheellinen soveltaminen.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/28 |
Kanne 25.3.2013 — Omega v. SMHV — Omega Engineering (Ω OMEGA)
(Asia T-175/13)
(2013/C 147/51)
Kannekirjelmän kieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Omega SA (Biel/Bienne, Sveitsi) (edustaja: asianajaja P. González-Bueno Catalán de Ocón)
Vastaaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
Vastapuoli valituslautakunnassa: Omega Engineering, Inc. (Stamford, Connecticut, Yhdysvallat)
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 10.1.2013 yhdistetyissä asioissa R 2055/2011-1 ja R 2186/2011-1 tekemän päätöksen ja hyväksymään haetun tavaramerkkisuojan kaikille haetuille tavaroille |
|
— |
velvoittamaan SMHV:n ja Omega Engineering, Inc.:n korvaamaan tämän menettelyn oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Yhteisön tavaramerkin hakija: Kantaja
Haettu yhteisön tavaramerkki: Kansainvälinen rekisteröinti, jossa nimetään Euroopan unioni, kuviomerkille, jossa on sanaosa ”Ω OMEGA”, luokkaan 9 kuuluville tavaroille — kansainvälinen rekisteröinti nro 997 036, jossa nimetään Euroopan unioni
Sen tavaramerkin tai merkin haltija, johon väitemenettelyssä on vedottu: Omega Engineering, Inc.
Tavaramerkki tai merkki, johon väitemenettelyssä on vedottu: Kansalliset tavaramerkit ja yhteisön tavaramerkit ”OMEGA” luokkiin 7, 9, 11, 16, 35, 38, 41 ja 42 kuuluville tavaroille ja palveluille
Väiteosaston ratkaisu: Väitteen osittainen hyväksyminen ja haetun suojan osittainen epääminen
Valituslautakunnan ratkaisu: Kantajan valituksen hylkääminen ja haetun suojan laajempi osittainen epääminen
Kanneperusteet: Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/29 |
Kanne 21.3.2013 — Pesquerias Riveirenses ym. v. neuvosto
(Asia T-180/13)
(2013/C 147/52)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantajat: Pesquerias Riveirenses, SL (Ribeira, Espanja); Pesquerias Campo de Marte, SL (Ribeira); Pesquera Anpajo, SL (Ribeira); Arrastreros del Barbanza, SA (Ribeira); Martínez Pardavilla e Hijos, SL (Ribeira); Lijo Pesca, SL (Ribeira); Frigoríficos Hermanos Vidal, SA (Ribeira); Pesquera Boteira, SL (Ribeira); Francisco Mariño Mos y Otros, CB (Ribeira); Juan Antonio Pérez Vidal y Hermano, CB (Ribeira); Marina Nalda, SL (Ribeira); Portillo y Otros, SL (Ribeira); Vidiña Pesca, SL (Ribeira); Pesca Hermo, SL (Ribeira); Pescados Oubiña Perez, SL (Ribeira); Manuel Pena Graña (Ribeira); Campo Eder, SL (Ribeira); Pesquera Laga, SL (Ribeira); Pesquera Jalisco, SL (Ribeira); Pesquera Jopitos, SL (Ribeira); ja Pesca Julimas, SL (Ribeira) (edustaja: asianajaja J. Tojeiro Sierto)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
|
— |
Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan 21.1.2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 40/2013 siltä osin kuin siinä tarkastellaan yhdessä koillis-Atlantin mustakitaturskakannan pohjoisia ja eteläisiä osatekijöitä mustakitaturskaa koskevan TAC:n (total allowable catch, suurimmat sallitut saaliit) käyttöönottamiseksi liitteissä IA ja IB (sivut 84 ja 103; EU L 23, 25.1.2013, s. 54/153) |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantajat vetoavat kolmeen kanneperusteeseen.
|
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 39 artiklan rikkomiseen
|
|
2) |
Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 2371/2001 2 artiklan 1 kohdan sekä New Yorkin vuoden 1995 sopimuksen 6 artiklan rikkomiseen
|
|
3) |
Kolmas kanneperuste, joka perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen
|
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/29 |
Kanne 5.4.2013 — Espanja v. komissio
(Asia T-191/13)
(2013/C 147/53)
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Kantaja: Espanjan kuningaskunta (asiamies: S. Centeno Huerta)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan yleistä kilpailua koskevan ilmoituksen EPSO/AD/248/13 — Hallintovirkamiehet (AD 6)– Kiinteistöalan tehtävät ja |
|
— |
velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa samoihin oikeudellisiin perusteisiin ja pääasiallisiin perusteluihin kuin asiassa T-148/13.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/30 |
Kanne 5.4.2013 — United Parcel Service v. komissio
(Asia T-194/13)
(2013/C 147/54)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: United Parcel Service, Inc. (Atlanta, Yhdysvallat) (edustajat: solicitor A. Ryan, solicitor B. Graham, asianajaja W. Knibbeler ja asianajaja P. Stamou)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
|
— |
kumoamaan kokonaisuudessaan Euroopan komission 30.1.2013 antaman päätöksen C(2013) 431 (Comp/M.6570 — UPS/TNT Express), jolla kiellettiin UPS:n ehdottama TNT Express N.V:n hankinta, sikäli kuin siinä kielletään kyseessä oleva yrityskeskittymä ja |
|
— |
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut mahdollisen väliintulijan kulut mukaan lukien. |
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seuraaviin kanneperusteisiin.
|
1) |
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen, kun se tutki yrityskeskittymän todennäköisiä hintavaikutuksia. Komissio laiminlöi lisäksi perusteluvelvollisuuttaan ja loukkasi UPS:n puolustautumisoikeuksia muuttamalla huomattavasti UPS:n toimittamaa ekonometrista mallia tätä kuulematta tai selittämättä riittävästi tehtyjä muutoksia. |
|
2) |
Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja poikkesi oikeuskäytännössä vahvistetusta kriteeristä, kun se vahvisti omavaltaisen kriteerin tehokkuusetujen todennettavuudelle. Komissio teki lisäksi oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen, kun se ei antanut riittävästi tai lainkaan painoarvoa lähtökohtaisesti hyväksymilleen tehokkuuseduille. Komissio loukkasi lopuksi UPS:n puolustautumisoikeuksia, kun se perusti tehokkuusetujen hylkäämisensä vastalauseisiin, joita UPS:lle ei ollut aiemmin esitetty. |
|
3) |
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen soveltamalla virheellisesti tiiviin kilpailun käsitettä. Se teki niin ikään virheen, kun se katsoi ilman konkreettisia todisteita, että syntyvän keskittymän kilpailija mukautuisi syntyvän keskittymän mahdollisiin hinnankorotuksiin. |
|
4) |
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi UPS:n puolustautumisoikeuksia epäämällä tältä oikeuden tutustua merkityksellisiin ja kantajan puolesta puhuviin todisteisiin. Komissio ei myöskään noudattanut perusteluvelvollisuuttaan ja se teki oikeudellisen ja tosiseikkoja koskevan virheen sekä ilmeisen arviointivirheen, kun se katsoi, että kilpailijat, jotka eivät ole tiiviitä kilpailijoita, eivät voisi kehittyä ja luoda tehokkaasti painetta syntyvälle keskittymälle lähitulevaisuudessa. |
|
5) |
Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen, kun se analysoi asiakkaiden kykyä pitää syntyvä keskittymä kurissa. |
Virkamiestuomioistuin
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/31 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.1.2013 — De Luca v. komissio
(Asia F-20/06 RENV)
(Henkilöstö - Virkamiehet - Asian palauttaminen virkamiestuomioistuimeen kumoamistuomion jälkeen - Nimitys - Virkamiehet, jotka pääsevät ylempään tehtäväryhmään avoimen kilpailun kautta - Ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa varallaololuetteloon merkitty hakija - Palkkaluokan määrittämistä palvelukseen ottamisen yhteydessä koskevat siirtymäsäännökset - Palkkaluokan määrittäminen uusien sääntöjen mukaisesti - Henkilöstösääntöjen liitteessä XIII olevan 12 artiklan 3 kohta)
(2013/C 147/55)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Patrizia De Luca (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi ja J.-N. Louis)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamies: J. Currall)
Oikeudenkäynnin kohde
Komission 23.2.2005 tekemän päätöksen, jolla kantaja, joka oli jo palkkaluokan A*10 virkamies ja läpäissyt palkkaluokkia A5/A4 koskevan kilpailun, nimitettiin hallintovirkamieheksi ”Oikeuden, vapauden ja turvallisuuden” pääosastoon, kumoaminen siltä osin kuin siinä hänen palkkaluokakseen vaihdettiin palkkaluokan A*10 sijasta palkkaluokka A*9
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Patrizia De Luca ja Euroopan komissio vastaavat kumpikin omista oikeudenkäyntikuluistaan virkamiestuomioistuimessa käydyissä kahdessa menettelyssä. |
|
3) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan Patrizia De Lucalle Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. |
|
4) |
Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/31 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 13.3.2013 — AK v. komissio
(Asia F-91/10) (1)
(Henkilöstö - Virkamiehet - Henkilöstösääntöjen 43 artiklan ensimmäinen kohta - Urakehitystä koskevien kertomusten laatiminen myöhässä - Henkinen kärsimys - Ylennysmahdollisuuden menettäminen)
(2013/C 147/56)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: AK (Espoo, Suomi) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis ja É. Marchal)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: G. Berscheid ja J. Baquero Cruz)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus sellaisen päätöksen kumoamiseksi, jolla hylätään kantajan vaatimus, joka koski urakehitystä koskevien kertomusten laatimatta jättämisestä aiheutuneen vahingon korvaamista ja hallinnollisen tutkimuksen aloittamista ahdistelua merkitsevien tosiseikkojen toteamiseksi, ja vaatimus aiheutuneen vahingon korvaamiseksi
Tuomiolauselma
|
1) |
Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan AK:lle 15 000 euroa korvauksena hänelle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. |
|
2) |
Euroopan komissio velvoitetaan maksamaan AK:lle 4 000 euroa korvauksena menetetystä mahdollisuudesta tulla ylennetyksi palkkaluokkaa A 5 ylempään palkkaluokkaan tai vastaavaan palkkaluokkaan ennen 1.3.2008. |
|
3) |
Kanne hylätään muilta osin. |
|
4) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan AK:n oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/32 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 30.1.2013 — Wahlström v. Frontex
(Asia F-87/11) (1)
(Henkilöstö - Väliaikainen toimihenkilö - Määräaikaisen työsopimuksen uusimatta jättäminen - Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 8 artikla - Menettely - Olennaisten muotomääräysten rikkominen - Toimivalta)
(2013/C 147/57)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Kari Wahlström (Alimos, Kreikka) (edustaja: asianajaja S. Pappas)
Vastaaja: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) (asiamiehet: S. Vuorensola ja H. Caniard, avustajinaan asianajajat D. Waelbroeck ja A. Duron)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus sellaisen päätöksen kumoamisesta, jolla on päätetty olla uusimatta kantajan sopimussuhteisen toimihenkilön sopimusta
Tuomiolauselma
|
1) |
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston pääjohtajan 10.12.2010 tekemä päätös olla jatkamatta Wahlströmin sopimusta sopimussuhteisena toimihenkilönä kumotaan. |
|
2) |
Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Wahlströmin oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/32 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 21.3.2013 — Taghani v. komissio
(Asia F-93/11) (1)
(Henkilöstö - Avoin kilpailu - Valintalautakunnan päätös jättää hakija kutsumatta arviointiin - Muutoksenhakukeinot - Kanne, joka on nostettu ennen kuin hallinnollisesta valituksesta on annettu päätös - Tutkittavaksi ottaminen - Kilpailuilmoituksen muuttaminen osallistujien karsinnan jälkeen - Luottamuksensuojan periaate - Oikeusvarmuus)
(2013/C 147/58)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Jamal Taghani (Bryssel, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues ja A. Blot)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja B. Eggers)
Oikeudenkäynnin kohde
EPSO/AST/111/10-Sihteerit (AST 1) -kilpailun valintalautakunnan puheenjohtajan sen päätöksen kumoaminen, jolla hylättiin kantajan osallistuminen kilpailun arviointivaiheessa järjestettäviin kokeisiin.
Tuomiolauselma
|
1) |
Avoimen kilpailun EPSO/AST/111/10 valintalautakunnan puheenjohtajan 15.6.2011 tekemä päätös olla kutsumatta Taghania kilpailun arviointivaiheessa järjestettäviin kokeisiin kumotaan. |
|
2) |
Euroopan komissio velvoitetaan suorittamaan Taghanille 1 000 euroa. |
|
3) |
Kanne hylätään muilta osin. |
|
4) |
Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/32 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.3.2013 — van der Aat ym. v. komissio
(Asia F-111/11) (1)
(Henkilöstö - Palkkaus - Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen - Henkilöstösääntöjen 64, 65, ja 65 a artikla - Henkilöstösääntöjen liite XI - Asetus (EU) N:o 1239/2010 - Korjauskertoimet - Virkamiehet, joiden asemapaikka on Ispra)
(2013/C 147/59)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantajat: van der Aat ym (Besozzo, Italia) (edustajat: asianajajat S. Orlandi, A. Coolen, J.-N. Louis, É. Marchal ja D. Abreu Caldas)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja D. Martin)
Oikeudenkäynnin kohde
Kantajien helmikuuta 2011 ja sitä seuraavaa kuukautta koskevien palkkalaskelmien, joihin on 20.12.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1239/2010 mukaisesti sovellettu Varesen kaupunkia koskevaa uutta korjauskerrointa, kumoamista koskeva vaatimus.
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Kantajat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut |
|
3) |
Väliintulija Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/33 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 21.3.2013 — Dalmasso v. komissio
(Asia F-112/11) (1)
(Henkilöstö - Palkkaus - Virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden vuosittainen mukauttaminen - Henkilöstösääntöjen 64, 65 ja 65 a artikla - Henkilöstösääntöjen liite XI - Asetus (EU) N:o 1239/2010 - Korjauskertoimet - Isprassa työskentelevät virkamiehet)
(2013/C 147/60)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Raffaele Dalmasso (Monvalle, Italia) (edustaja: asianajaja C. Mourato)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja D. Martin)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus niiden kantajan vuoden 2011 helmikuun ja sitä seuraavien kuukausien palkkakuittien kumoamiseksi, joissa sovelletaan uutta korjauskerrointa Varesen kaupungin osalta 20.12.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1239/2010 mukaisesti.
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Raffaele Dalmasso vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
|
3) |
Väliintulija Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/33 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.3.2013 — SF (*1) v. komissio
(Asia F-10/12) (1)
(Henkilöstö - Palkkaus - Päiväraha - Siirtäminen toisiin tehtäviin - Päivärahan myötäminen - Virkamies, joka omistaa asunnon uudessa asemapaikassa - Näyttö siitä, että väliaikaisesta sijoittumisesta uudelle asemapaikalle on aiheutunut kustannuksia)
(2013/C 147/61)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: SF (*1) (edustaja: asianajaja S. Pappas)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja D. Martin)
Oikeudenkäynnin kohde
Henkilöstö — Komission päätöstä, jolla evätään päivärahan myöntäminen kantajalle, koskeva kumoamisvaatimus.
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja puolesta SF (*1) oikeudenkäyntikuluja. |
|
3) |
SF (*1) vastaa puolesta omia oikeudenkäyntikulujaan. |
(*1) Henkilötietojen ja/tai tietosuojan suojaamisen puitteissa poistettu tai korvattu tieto.
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/33 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 19.3.2013 — BR v. komissio
(Asia F-13/12) (1)
(Henkilöstö - Väliaikainen toimihenkilö - Sopimuksen jatkamatta jättäminen)
(2013/C 147/62)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: BR (Wezembeek-Oppem, Belgia) (edustajat: asianajajat S. Rodrigues, A. Blot ja C. Bernard-Glanz)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall ja D. Martin)
Oikeudenkäynnin kohde
Henkilöstö — Vaatimus sen komission päätöksen kumoamisesta, jolla päätettiin olla jatkamatta kantajan sopimussuhteisen toimihenkilön palvelussuhdetta koskevaa sopimusta.
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
BR vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/34 |
Virkamiestuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 6.3.2013 — Scheefer v. parlamentti
(Asia F-41/12) (1)
(Henkilöstö - Väliaikainen toimihenkilö - Väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhteesta tehdyn toistaiseksi voimassa olleen sopimuksen irtisanominen - Laillinen syy)
(2013/C 147/63)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Séverine Scheefer (Luxemburg, Luxemburg) (edustajat: asianajajat R. Adam ja P. Ketter)
Vastaaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: V. Montebello-Demogeot ja M. Ecker)
Oikeudenkäynnin kohde
Kumoamisvaatimus Euroopan parlamentin päätöksestä, jolla toistaiseksi voimassa ollut sopimus kantajan palvelussuhteesta väliaikaisena toimihenkilönä on irtisanottu, sekä vahingonkorvausvaatimus.
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Séverine Scheefer vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan parlamentin oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/34 |
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 11.3.2013 — Marcuccio v. komissio
(Asia F-17/12) (1)
(Henkilöstö - Työjärjestyksen 34 artiklan 1 ja 6 kohta - Telekopiona kanteen nostamisen määräajassa nostettu kanne - Asianajajan käsin merkitsemä allekirjoitus, joka on erilainen kuin postitse toimitetussa kannekirjelmän alkuperäisessä versiossa oleva allekirjoitus - Myöhään nostettu kanne - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)
(2013/C 147/64)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Berardis-Kayser ja M. J. Baquero Cruz, avustajanaan asianajaja A. Dal Ferro)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus velvoittaa komissio maksamaan korvaus vahingosta, jonka kantaja väittää aiheutuneen hänen sairautensa vakavuuden tunnustamismenettelyn kohtuuttomasta kestosta.
Määräysosa
|
1) |
Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. |
|
2) |
Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/34 |
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 28.2.2013 — Pepi v. ERCEA
(Asia F-33/12) (1)
(Henkilöstö - Sopimussuhteiset toimihenkilöt - Avustavia tehtäviä hoitavat sopimussuhteiset toimihenkilöt - Palvelukseen ottaminen - Palkkaluokan määrittäminen palvelukseen otettaessa - Muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 3 a, 3 b ja 86 artikla - ERCEA - Sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaluokan määrittämistä koskevat sisäiset säännöt)
(2013/C 147/65)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Jean Pepi (Bryssel, Belgia) (edustaja: asianajaja M. Velardo)
Vastaaja: Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanovirasto (ERCEA) (asiamiehet: M. Oliván Avilés ja G. Bambara)
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus ERCEA:n kanssa tehdyn sopimuksen kumoamisesta siltä osin kuin kantajan palkkaluokaksi on määritetty AD10.
Määräysosa
|
1) |
Kanne hylätään selvästi perusteettomana. |
|
2) |
Jean Pepi vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston oikeudenkäyntikulut. |
|
3) |
Väliintulija Euroopan unionin neuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/35 |
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 6.2.2013 — Marcuccio v. komissio
(Asia F-67/12) (1)
(Henkilöstö - Virkamiehet - Korvauskanne - Tuomion täytäntöönpanoa koskevan kirjeen lähettäminen henkilölle, joka edustaa asianosaista mainitusta tuomiosta tehdyssä valitusasiassa - Selvästi täysin perusteeton kanne - Työjärjestyksen 94 artiklan a alakohta)
(2013/C 147/66)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: C. Berardis-Kayser ja M. G. Gattinara)
Oikeudenkäynnin kohde
Kanne sen päätöksen kumoamiseksi, jolla hylättiin kantajan vaatimus saada korvaus siitä, että vastaaja oli hänen mukaansa lähettänyt häntä koskevan kirjeen asianajajalle, joka ei vielä tuolloin edustanut häntä asiassa.
Määräysosa
|
1) |
Kanne hylätään, koska se on selvästi täysin perusteeton. |
|
2) |
Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
|
3) |
Luigi Marcuccio velvoitetaan suorittamaan 2 000 euroa virkamiestuomioistuimelle. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/35 |
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 29.1.2013 — Brus v. komissio
(Asia F-79/12) (1)
(Henkilöstö - Virkamiehet - Kannekirjelmä - Muotovaatimukset - Selostus perusteista, joihin kanteessa vedotaan - Kanne, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat)
(2013/C 147/67)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Asianosaiset
Kantaja: Karel Brus (Zaventem, Belgia) (edustaja: asianajaja J. Duvekot)
Vastaaja: Euroopan komissio (asiamiehet: J. Currall, J. Baquero Cruz ja W. Roels)
Oikeudenkäynnin kohde
Kumoamisvaatimus komission päätöksistä, joilla kantaja on todetun henkilöstösääntöjen 11 artiklan rikkomisen vuoksi aloitetussa kurinpitomenettelyssä pantu viralta ja hänen eläkettään on alennettu.
Määräysosa
|
1) |
Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. |
|
2) |
Karel Brus vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/35 |
Virkamiestuomioistuimen määräys (kolmas jaosto) 11.3.2013 — Marcuccio v. komissio
(Asia F-131/12)
(Henkilöstö - Työjärjestyksen 34 artiklan 1 ja 6 kohta - Kannekirjelmä, joka on toimitettu telekopiolla kanteen nostamisen määräajassa - Asianajajan manuaalinen allekirjoitus, joka poikkeaa kirjeitse toimitetussa kannekirjelmän alkuperäiskappaleessa olevasta allekirjoituksesta - Kanteen nostaminen liian myöhään - Tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen)
(2013/C 147/68)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Luigi Marcuccio (Tricase, Italia) (edustaja: asianajaja G. Cipressa)
Vastaaja: Euroopan komissio
Oikeudenkäynnin kohde
Vaatimus kumota kieltäytyminen maksamasta korvausta vahingosta, jonka kantaja väittää kärsineensä siitä, että hänet on siirretty eläkkeelle, ja vahingonkorvausvaatimus.
Määräysosa
|
1) |
Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. |
|
2) |
Luigi Marcuccio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/36 |
Kanne 24.9.2012 — ZZ v. komissio
(Asia F-101/12)
(2013/C 147/69)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: ZZ (edustajat: asianajajat D. Abreu Caldas, A. Coolen, J.-N. Louis, E. Marchal ja S. Orlandi)
Vastaaja: Euroopan komissio
Oikeusriidan kohde ja kuvaus
Sen päätöksen kumoaminen, jonka mukaan eläkeoikeuksien siirtämistä koskeva tarjous, jonka kantaja oli hyväksynyt, peruutetaan ja korvataan uudella, uusien täytäntöönpanosäännösten perusteella lasketulla tarjouksella
Vaatimukset
|
— |
Henkilöstösääntöjen VIII liitteessä olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisten täytäntöönpanosäännösten 9 artikla on todettava lainvastaiseksi |
|
— |
päätös, joka tehtiin 21.6.2011 ja jolla kumotaan ja korvataan eläkeoikeuksien siirtämistä koskeva tarjous, joka oli hyväksytty 28.7.2010, on kumottava |
|
— |
päätös, joka tehtiin 21.6.2011 ja jonka mukaan kantajan eläkeoikeuksien siirtämistä koskevaan hakemukseen sovelletaan 3.3.2011 annetuissa henkilöstösääntöjen VIII liitteessä olevan 11 artiklan 2 kohdan yleisissä täytäntöönpanosäännöksissä tarkoitettuja tekijöitä, on kumottava |
|
— |
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. |
|
25.5.2013 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 147/36 |
Kanne 13.12.2012 — ZZ v. parlamentti
(Asia F-150/12)
(2013/C 147/70)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: ZZ (edustaja: asianajaja G. Maximini)
Vastaaja: Euroopan parlamentti
Oikeusriidan kohde ja kuvaus
Vaatimus sen vastaajan tekemän päätöksen kumoamiseksi, jolla kantajalta evättiin osa uudelleenasettautumiskorvauksesta ja korvaus tietyistä matkakuluista
Vaatimukset
|
— |
Vastaajan 29.3.2012 tekemä päätös on kumottava siltä osin kuin sillä evätään kantajalta toinen puolikas virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 6 artiklan mukaisesta uudelleenasettautumiskorvauksesta ja täysimääräinen korvaus samassa liitteessä olevan 7 artiklan mukaisista matkakuluista |
|
— |
vastaaja on velvoitettava maksamaan kantajalle toinen puolikas uudelleenasettautumiskorvauksesta, joka vastaa suuruudeltaan toista yhden kuukauden peruspalkkaa, sekä täysimääräiset matkakulut hänen lähtöpaikkakunnalleen siitä alkaen, kun hänen palvelussuhteensa on lopullisesti päättynyt, hänelle, hänen vaimolleen ja hänen talouteensa kuuluvalle vaikeavammaiselle pojalleen |
|
— |
parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kaikki kantajalle aiheutuneet välttämättömät kulut. |