—

—

—

—

—

—

—

—

—

—

—

—

A.

ottaa huomioon, että maapallon ilmastossa on kautta aikojen tapahtunut luonnollisia muutoksia, mutta nyt voidaan havaita maapallon lämpenevän ja biologisen monimuotoisuuden vähenevän niin nopeasti ja niin laajalti, ettei ihmisen toiminnan yhteyttä tähän kehitykseen enää voida kiistää,

B.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos uhkaa vakavasti köyhyyden vähentämistä, ihmisoikeuksia, rauhaa ja turvallisuutta, vesi-, energia- ja elintarvikevarojen saatavuutta sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamista monissa kehitysmaissa,

C.

ottaa, huomioon, että maapallon pinnan keskilämpötila nousi viime vuosisadalla 0,74 °C ja IPCC:n ennusteiden mukaan nousuvauhti vaihtelee jatkossa 1,1 °C – 6,4 °C eri skenaarioissa,

D.

ottaa huomioon, että näiden muutosten humanitaariset, sosiaaliset, rahoitukselliset ja taloudelliset vaikutukset tulevat esille vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa monilla aloilla, kuten maa- ja karjatalouden tuottavuus, mereen liittyvä toiminta, matkailijavirrat, fyysinen infrastruktuuri ja terveydenhuoltopalvelut; ottaa huomioon, että nämä muutokset johtavat todennäköisesti aavikoitumiseen ja uhkaavat monien sellaisten alkuperäiskansojen, saarien ja metsien olemassaoloa, jotka ovat osa aineellista ja henkistä maailmanperintöä,

E.

ottaa huomioon, että vaikka AKT-maat ovat vaikuttaneet vähiten ilmastonmuutokseen, ne joutuvat kärsimään sen pahimmista seurauksista; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi heikentää maailmanlaajuisia kehityssuuntauksia tai jopa mitätöidä ne tuhoamalla tuotantopotentiaalia kaikkialla kehitysmaissa,

F.

ottaa huomioon epävakaan julkisen talouden, korkean valtionvelan ja suuren riippuvaisuuden yhden lajikkeen viljelystä vientiä varten, jotka ovat ominaisia AKT-maille ja tekevät ne alttiiksi ulkoisille häiriöille; ottaa huomioon, että ilmastonmuutos uhkaa eniten näitä maita, koska ne ovat vahvasti riippuvaisia alkutuotannosta kansantulon pääasiallisena lähteenä,

G.

ottaa huomioon, että kotitalouksien tasolla ilmastonmuutos heikentää yksittäisten ihmisten taloudellista turvaa, sosiaaliturvaa ja fyysistä turvallisuutta sekä pahentaa köyhyyttä ja haavoittuvuutta etenkin haavoittuvimmissa ryhmissä; ottaa huomioon, että makrotalouden tasolla ilmastonmuutos saattaa lisätä julkisten varojen tarvetta ja ehdyttää samalla valtion tulonlähteitä,

H.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutos voi pahentaa esimerkiksi puutetta asumiskelpoisesta maasta, juomavedestä ja maatalousmaasta, mikä aiheuttaa uusia konflikteja, turvattomuutta ja pakolaisvirtoja, jotka puolestaan voivat lisätä maailmanlaajuista epävakautta,

I.

ottaa huomioon, että maatalous työllistää 70 prosenttia vähiten kehittyneiden maiden väestöstä ja että sitä uhkaavat jo nyt kohoavat lämpötilat ja sademäärien vaihtelut, jotka myötävaikuttavat satojen heikkenemiseen ja ennakoimattomuuteen; ottaa lisäksi huomioon, että kestämättömät maatalouskäytännöt huonontavat edelleen maaperää mahdollisesti pysyvällä tavalla,

J.

ottaa huomioon, että koko maailmassa arvioidaan olevan noin miljardi aliravittua ja että heistä lähes kaikki asuvat maaseudulla ja heidän toimeentulonsa ja selviytymisensä riippuu maatalousmaan saatavuudesta ja sadoista,

K.

ottaa huomioon, että monimuotoisuutta vahingoittava merenpinnan nousu ja valtamerten happamoituminen muuttavat mereen liittyvää toimintaa ja vaarantavat paikallisten kalastajien tulot, rannikkoalueiden matkailuelinkeinosta saatavat tulot ja rannikkomaiden kaupan alan kokonaisuudessaan; katsoo, että laajamuotoisesti harjoitettavan matkailuelinkeinon ekologisesti kestämättömät osa-alueet on arvioitava uudelleen,

L.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouteen ja mereen liittyvään toimintaan merkitsevät vakavaa uhkaa elintarviketurvalle,

M.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutokseen todennäköisesti liittyvät välittömät vaarat ovat usein ennalta arvaamattomia ja tuhoisia ja voivat tehdä mahdottomaksi alkutuotannon ja matkailuelinkeinon harjoittamisen sekä tuhota fyysisen infrastruktuurin ja aiheuttaa laajamittaisia ihmishenkien menetyksiä,

N.

ottaa huomioon, että välittömät vaarat kohdistuvat usein kaikkein pahimmin pieniin saarikehitysvaltioihin ja että ne kärsivät myös muista maantieteellisistä haitoista, kuten alava sijainti ja siitä johtuva rannikoiden asteittainen eroosio sekä viime kädessä niiden pyyhkiytyminen mereen merenpinnan noustessa,

O.

ottaa huomioon, että epävakaiden ilmasto-olosuhteiden alueet nimetään ”suuren riskin alueiksi”, minkä vuoksi niihin kohdistetaan entistä vähemmän suoria ulkomaisia investointeja,

P.

ottaa huomioon, että taloudelliset toimijat, jotka ajavat ponnekkaasti omia etujaan maapallon ilmaston, paikallisen ympäristön, luontotyyppien ja sosiaalipalvelujen kustannuksella, joutuvat vain harvoin vastuuseen aiheuttamistaan vahingoista,

Q.

ottaa huomioon, että globalisoituneessa maailmassa, jossa voitot ovat maailmanlaajuisia, on myös yritysten vastuu sekä vahinkojen ja tappioiden korvausvelvollisuus ulotettava kattamaan koko maailma.

1.

pahoittelee, että Yhdistyneiden Kansakuntien Kööpenhaminassa 7.–18. joulukuuta 2009 järjestämä ilmastonmuutoskonferenssi epäonnistui, koska siinä ei saatu aikaan oikeudellisesti sitovaa kattavaa kansainvälistä sopimusta, ja osoitti, että vaikka uhkien lajeista vallitsee lähes täydellinen yksimielisyys, niiden torjuntakeinoista ollaan varsin erimielisiä; panee merkille, että EU ei peruuttanut tavoitteitaan, ja pyytää sen vuoksi EU:ta ottamaan täyden vastuun merkittävänä toimijana käynnissä olevissa toimissa, jotta Cancúnissa 29. marraskuuta – 10. joulukuuta 2010 pidettävässä konferenssissa saataisiin aikaan sitova sopimus;

2.

tunnustaa, että maapallon lämpenemisen torjuntaan tarvitaan etenkin teollistuneimmissa ja kehittyneimmissä maissa huomattavia maailmanlaajuisia ponnisteluja koordinoitujen, yhtenäisten, kunnianhimoisten ja ennakoivien lieventämis- ja mukauttamistoimien täytäntöönpanemiseksi;

3.

toteaa, että kehitysmaihin kohdistuviin ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kuuluu maiden tuotantopotentiaalin heikkeneminen sekä viennin ja valtion tulojen supistuminen, minkä johdosta niiden taloudet muuttuvat entistä epävakaammiksi; vaatii, että nykyisten kestävien ja tuottavien maatalouskäytäntöjen tukemiseksi on pantava täytäntöön tukitoimenpiteitä, joilla parannetaan elintarviketurvaa ja estetään tarpeeton eroosio sekä maaperän köyhdyttäminen;

4.

kehottaa EU:ta ja AKT-maita investoimaan vaihtoehtoisiin puhtaisiin energialähteisiin ja energiatehokkuutta parantaviin teknologioihin siten, että pystytään käyttämään täysimääräisesti hyväksi niistä työmarkkinoille, energian toimitusvarmuudelle ja biologiselle monimuotoisuudelle ja siten elintarviketurvalle mahdollisesti koituvat hyödyt; korostaa erityisesti tarvetta uusiutuvien energioiden, etenkin aurinkoenergian, laajamittaiseen käyttöön sekä vedenkäyttöä tehostaviin maatalouskäytäntöihin; kehottaa myös komissiota tukemaan innovatiivisia ratkaisuja, kuten vihreiden vyöhykkeiden luomista kaupunkien ympärille, jotta voidaan vastata kehitysmaiden kaupunkiväestön tarpeeseen saada peruselintarvikkeita;

5.

kehottaa EU:ta ja AKT-maita panemaan täytäntöön EU:n laaja-alaisella rahoituksella tuettavan mittavan yhteisen julkisen tutkimushankkeen, johon osallistuisi innovatiivisia yrityksiä ja erikoistuneita tutkimuskeskuksia ja jonka avulla kehitettäisiin vahvoja uusia teknologioita uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi ja jossa annettaisiin patentteja ja prosesseja maksutta yksityisten ja valtion omistamien yritysten käyttöön EU:ssa ja AKT-maissa;

6.

kehottaa EU:ta osana sen toteuttamaa kehitysyhteistyötä kehittämään yhdessä AKT-maiden kanssa teknologiakumppanuuksia, joilla pyritään helpottamaan puhtaiden teknologioiden käyttöä AKT-maissa ja tukemaan vastaavien teknologioiden tutkimista ja kehittämistä AKT-maissa mahdollisesti perustamalla AKT:n ja EU:n energia-aloite; korostaa laajemmassa yhteydessä, että on tarpeen selkeyttää ja edistää omistusoikeuksia AKT-maissa, jotta voitaisiin luoda lisää kehitysmahdollisuuksia, jotka perustuvat omaisuuteen ja sen käyttöön tuotantotarkoituksiin ja vakuutena;

7.

Korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden yksityisten taloudellisten toimijoiden on oltava sosiaalisesti vastuullisia toimiessaan AKT-maissa ja niiden on erityisesti otettava huomioon toimintamaidensa väestön työhön ja palkkaukseen liittyvät oikeudet sekä luonnonvarat, ympäristö, luontotyypit, luonnonmaisemat, eläimistö ja kasvisto, joista paikallinen väestö on riippuvaista; korostaa erityisesti, että on parannettava yritysten sosiaalista vastuuta luonnonvarojen hyödyntämisen osalta;

8.

vaatii, että ilmastoon liittyviin toimiin myönnetään avunantajien pitkäaikaisten maksusitoumusten lisäksi rahoitusta myös julkisen kehitysavun (ODA) tasolla ja että näiden kahden erillisen kanavan kautta osoitetuista varoista pidetään tarkasti kirjaa;

9.

pitää myönteisenä Bolivian presidentin Evo Moralesin aloitetta järjestää ilmastonmuutosta ja äiti maan oikeuksia käsittelevä kansojen maailmankonferenssi 19.–21. huhtikuuta 2010 Cochabambassa (Bolivia) osana Kööpenhaminan ja Cancúnin konferenssien välillä toteutettavia kansainvälisiä toimia;

10.

muistuttaa, että vuosituhattavoitteita koskevia kansainvälisiä sitoumuksia voidaan noudattaa vain, jos teollisuusmaat pitävät lupauksensa antaa 0,7 prosenttia BKT:stään julkiseen kehitysapuun;

11.

kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita antamaan riittävästi apua AKT-alueen pienille saarivaltioille, jotta voidaan torjua ilmastonmuutoksen näiden maiden maataloudelle sekä meri- ja kalastusalalle, mukaan luettuna elintarviketurva, aiheuttamia ongelmia edistämällä vihreää taloutta teknologian siirron avulla ja tarjoamalla lisää varoja maiden sopeutumis- ja lieventämisstrategioiden rahoittamiseen;

12.

toteaa, että pitkällä aikavälillä ilmastonmuutoksen torjumiseen kehitysmaissa tarvittavia varoja eivät voi antaa käyttöön ainoastaan valtiot julkisista varoista vaan myös yksityisen sektorin on osallistuttava rahoitukseen; pitää sen vuoksi myönteisinä EU:n jäsenvaltioiden aloitteita, jotka koskevat vapaaehtoisten maksujen käyttöönottoa lento- ja meriliikenteen päästöille, ja vaatii, että kansainväliseen tavaraliikenteeseen sovelletaan johdonmukaista verotusta, joka vastaa kunkin liikennemuodon aikaansaamaa suhteutettua saastumisen määrää ja voimakkuutta;

13.

pyytää panemaan täytäntöön vastuullinen yksikkö maksaa -periaatteen loogisena jatkeena aiheuttaja maksaa -periaatteelle;

14.

vaatii, että EU ja ne EU:n jäsenvaltiot, joilla on edustajanpaikka G20 -ryhmässä, osallistuvat G20-maiden ja OECD:n kumppanien kanssa sekä yleisesti maailmanlaajuisissa rahoituslaitoksissa käytäviin neuvotteluihin, joiden tavoitteena on sopia yleisestä maksusta, jonka tuotolla on määrä rahoittaa globaaleja julkishyödykkeitä, kuten ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten torjumista;

15.

toteaa huolestuneena, ettei Etelä-Afrikkaa lukuun ottamatta mikään AKT-valtio tai AKT-valtioiden ryhmä ole edustettuna G20-kokouksissa; toteaa, että Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren köyhimmistä maista on saatava enemmän edustajia, jotta voidaan kehittää uusi malli kestävälle globaalille hallinnolle;

16.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kansainvälisiä parhaita käytäntöjä kehittäessään kansallista lainsäädäntöään, jonka tavoitteena on kestävä kehitys, hiilidioksidipäästöjen vähentäminen sekä puhtaampien energiateknologioiden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen;

17.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, neuvoston puheenjohtajavaltiolle ja Afrikan unionille.

A.

ottaa huomioon, että nykyinen kriisi on luonteeltaan poikkeuksellinen ja siinä yhdistyvät sosiaaliset, ympäristö-, talous-, rahoitus-, ja elintarvikekriisit; ottaa huomioon, että kehitysmallia on mukautettava sen tehokkuuden ja avoimuuden varmistamiseksi,

B.

ottaa huomioon, että nälästä kärsiviä ihmisiä on elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) arvioiden mukaan koko maailmassa jo miljardi ja että tämä määrä on noussut 100 miljoonalla maailmanlaajuisen kriisin vuoksi; ottaa huomioon, että köyhyydessä elävien ihmisten määrä voi nousta 90 miljoonalla joulukuuhun 2010 mennessä,

C.

ottaa huomioon, että valtaosa AKT-valtioista on riippuvaisia hyödykkeiden ja luonnonvarojen viennistä ja että kriisi on johtanut vientitulojen vähenemiseen monissa kehitysmaissa, näihin maihin kohdistuvan varojen siirron vähenemiseen ja suorien ulkomaisten investointien vähenemiseen,

D.

ottaa huomioon, että kehitysmaita haittaa myös maahanmuuttajatyöntekijöiden kotimaahansa lähettämien rahojen väheneminen ja julkisen kehitysavun (ODA) väheneminen, jonka vuoksi vuonna 2005 Gleneaglesissa pidetyssä G8-maiden kokouksessa annetuista Afrikalla annettavaa apua koskevista lupauksista jää Yhdistyneiden kansakuntien arvion mukaan puuttumaan 20 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa,

E.

ottaa huomioon, että eri kriisien vaikutus AKT-valtioihin vaarantaa vuosituhattavoitteiden saavuttamisen,

F.

ottaa huomioon, että koska HIV/AIDS on levinnyt pandemiaksi, se ei enää ole pelkästään terveyskysymys, vaan sillä on myös yhteiskunnallisia, taloudellisia ja väestörakenteeseen liittyviä seurauksia kaikissa maissa,

G.

ottaa huomioon, että AKT-maissa menetetään talous- ja rahoituskriisin vuoksi entistä enemmän ammattitaitoista työvoimaa, mikä pahentaa kriisin pitkän aikavälin vaikutuksia,

H.

ottaa huomioon, että vaikka AKT-maita ei voi syyttää rahoitus- ja talouskriisistä, ne kuuluvat kriisin vaikutuksista eniten kärsimään joutuvien maiden joukkoon, mikä pätee myös ilmastonmuutokseen; ottaa huomioon, että rahoitus- ja talouskriisin syntymiseen on osaltaan vaikuttanut rahoitus- ja talousmarkkinoiden sääntelyn purkaminen,

I.

ottaa huomioon kriisistä johtuvan työolojen huononemisen: maailmassa on jo 59 miljoonaa työtöntä ja äärimmäinen köyhyys uhkaa yli 200:aa miljoonaa työntekijää niin AKT-maissa kuin EU:n jäsenvaltioissakin,

J.

ottaa huomioon, että yhteiskunnan haavoittuvimmat ryhmät, etenkin nuoret, joutuvat kärsimään eniten kriisin keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksista; ottaa huomioon, että nuorten osuus työttömistä on jo nyt suhteettoman suuri ja kasvaa edelleen,

K.

toteaa, että maailmanlaajuisen kriisin vaikutuksia keskituloisiin kehitysmaihin ja niiden yhteiskunnallista kehittämistä koskeviin ohjelmiin ei pidä väheksyä,

1.

palauttaa mieliin, että EU:n on oltava ratkaisevassa asemassa lievitettäessä kriisin vaikutuksia AKT-valtioihin siksi, että EU on AKT-valtioiden tärkein kauppakumppani, suurin yksityisten sijoitusten tarjoaja ja maailman merkittävin julkisen kehitysavun antaja;

2.

kehottaa avunantajamaita käyttämään tätä ennennäkemätöntä kriisiä kimmokkeena ja selvittämään tarkemmin useampiin ja innovatiivisiin kehitysrahoituslähteisiin liittyviä olemassa olevia mahdollisuuksia, kuten kansainvälisiä rahoitustoimien veroja, sekä etsimään uusia mahdollisuuksia, jotta kehitysmaat voivat monipuolistaa tulonlähteitään ja panna täytäntöön entistä tehokkaampia, konkreettisia ja toimivia meno-ohjelmia;

3.

pelkää, että kriisi vaikeuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamista ja että rahoituskriisistä kehkeytyy kehitysapukriisi ja kehottaa sen vuoksi kunnioittamaan ja toteuttamaan EU:n jäsenvaltioiden tekemiä sitoumuksia, joiden mukaan julkinen kehitysapu nostetaan 0,56 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä; kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan näitä sitoumuksia kirjaamalla ne sitovaan kansalliseen lainsäädäntöön; kehottaa säilyttämään terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan osoitettavat julkisen kehitysavun määrärahat nykyisellä tasolla toteuttamalla koordinoituja toimia ja tehostamalla kehitysohjelmia;

4.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita käyttämään EU:n rahoitusta mahdollisimman tehokkaasti valikoimalla entistä huolellisemmin maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja kansallisten maaohjelmien keskeiset toiminta-alueet, jotta voitaisiin saavuttaa vuosituhattavoitteet;

5.

toteaa jälleen, että Pariisin julistuksessa ja Accran toimintasuunnitelmassa vahvistetut, avun tuloksellisuutta koskevat periaatteet sekä kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt (8); ovat tärkeitä; kehottaa kesäkuussa 2010 pidettävää AKT–EU-ministerineuvostoa uudistamaan näitä periaatteita koskevat sitoumuksensa;

6.

Kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksia yhdistämään voimansa veropetosten, laittomien pääomavirtojen ja rahanpesun torjumiseksi; korostaa, että on pyrittävä toteuttamaan AKT-maiden varallisuuden uudelleenjakoa tukemalla valmiuksien lisäämistä esimerkiksi kansallisten verojärjestelmien ja oikeuslaitoksen osalta;

7.

kannattaa kansainvälisten käytäntöjen täytäntöönpanoa verotuksessa sekä erityisesti avoimuusperiaatteiden noudattamista ja tietojenvaihtoa näiden käytäntöjen noudattamiseen sitoutuneiden AKT-maiden välillä;

8.

korostaa tarvetta alentaa rahalähetysten toimittamiseen liittyviä kustannuksia etenkin nyt, kun maahanmuuttajat kärsivät vakavasti kriisistä eivätkä voi siirtää lähtömaahansa yhtä paljon rahaa kuin ennen;

9.

toteaa, että alueellisella yhteistyöllä on ratkaiseva asema kriisin vaikutusten korjaamisessa;

10.

korostaa sosiaaliturvajärjestelmien roolia köyhyyden lieventämisessä ja kehottaa luomaan ja kehittämään sosiaaliturvajärjestelyjä;

11.

kehottaa vastaanottajamaiden hallituksia ja avunantajia keskittämään toimintansa lyhyellä aikavälillä turvaverkkoihin, joilla pyritään estämään ihmisten vajoaminen köyhyyteen; kannattaa maailmanlaajuisen köyhyysvaroitusjärjestelmän (Global Poverty Alert System) ja nopeisiin avustustoimiin käytettävän rahaston perustamista, jolla saataisiin aikaan turvaverkko kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille koko maailmassa;

12.

pitää myönteisenä haavoittuville maille tarkoitettua Euroopan komission FLEX-järjestelyä, jonka tavoitteena on sosiaalimenojen turvaaminen; kehottaa komissiota ja AKT-maiden hallituksia maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen väliarvioinnin yhteydessä tutkimaan mahdollisuuksia vahvistaa sosiaalialoja ja lisätä FLEX-järjestelyn toiseen osuuteen osoitettavia määrärahoja, jotta tukikelpoisten AKT-maiden jäljellä oleva rahoitusvaje pysyttäisiin rahoittamaan kokonaan vuonna 2010;

13.

kehottaa hallituksia ja avunantajia asettamaan etusijalle yhteiskunnan perustarpeet ja vahvistamaan tukea kriisin ankarasti koettelemille haavoittuvassa asemassa oleville lapsille ja naisille, riskialttiille nuorille sekä matalapalkkaisille ja heikosti koulutetuille työntekijöille, siirtotyöläisille, maaseudun työntekijöille ja vammaisille;

14.

muistuttaa, että olisi toteutettava lisätoimia lapsi- ja äitiyskuolleisuuden vähentämiseksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, jossa näitä vuosituhattavoitteita ei vielä liene saavutettu; muistuttaa, että koulutuksen ja terveydenhuollon olisi oltava keskeisellä sijalla kehitysyhteistyöpolitiikassa ja katsoo ehdottomasti, ettei näille aloille myönnettävää kansallista rahoitusta ja kansainvälistä apua saisi leikata nykyisen tilanteen perusteella;

15.

katsoo, että AKT-maiden ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan on korostettava terveysohjelmia, mukaan luettuna seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat ohjelmat, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, naisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen sekä lasten oikeudet erityisesti siellä, missä sukupuoleen perustuva väkivalta on yleistä ja naiset ja lapset ovat alttiita HIV/AIDS-tartunnoille tai heiltä on kielletty tiedonsaanti, mahdollisuus ehkäisyyn ja/tai hoito;

16.

kehottaa AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia toteuttamaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on erityisesti helpottaa nuorten ja naisten integroitumista yhteiskuntaan ja edistää heidän täysipainoista osallistumistaan talouden toimintaan;

17.

korostaa, että työpaikkojen luomista olisi helpotettava parantamalla korkea-asteen koulutusta sekä ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta; kehottaa varmistamaan tasavertaiset oikeudet ja mahdollisuudet osaamisen kehittämiseen ja laadukkaaseen koulutukseen; kehottaa parantamaan mahdollisuuksia luottojen (myös mikrorahoituksen) saamiseen, jotta voitaisiin kannustaa työpaikkojen luomista ja tukea mikroyritysten perustamista paikallisten talouksien elvyttämiseksi;

18.

korostaa, että on suojeltava työntekijöiden oikeuksia ja vaatii lisätoimia lapsityövoiman käytön ja nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; kehottaa sidosryhmiä kehittämään kriisinhallintastrategioita kansallisella ja alakohtaisella tasolla työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun avulla;

19.

korostaa, että ihmisarvoisen työn on oltava keskeisellä sijalla työpaikkojen luomisessa työssäkäyvien köyhyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi; korostaa sen vuoksi, että AKT-maiden maakohtaisten strategia-asiakirjojen väliarviointiin olisi sisällytettävä työllisyyteen ja ihmisarvoista työtä koskeviin kysymyksin keskittyvä alueellisen kasvun strategia;

20.

pyytää avunantajamaita auttamaan AKT-maita monipuolistamaan talouksiaan ja vähentämään, riippuvuutta yksittäisistä tuotteista; muistuttaa, että on tarpeen investoida infrastruktuuriin ja alueellisten yhteyksien rakentamishankkeisiin ja katsoo ehdottomasti, että kauppapolitiikan olisi ohjauduttava tasavertaisen kumppanuuden periaatteen mukaan talouksien perustan vakauttamiseksi alueellisella ja paikallisella tasolla;

21.

toteaa, että on arvioitava kehitysmaihin tehtävien investointien kestävyyttä ja säilytettävä hyvät ympäristö- ja elinolot;

22.

vahvistaa, että aivovienti on huolestuttava tosiasia, joka vaikuttaa haitallisesti terveydenhuollon ja hygienian keskeisiin osa-alueisiin, koulutukseen ja julkisen sektorin kehittämiseen ja uhkaa siten vähiten kehittyneiden maiden kehitysprosesseja ja tulevaisuudennäkymiä; tukee sen vuoksi kiertomuuttoa;

23.

toistaa, että nykyinen elintarvikekriisi on osoittanut maatalouden liian pitkään jatkuneen laiminlyönnin ja että aliravitsemusta on pikaisesti torjuttava pitkän aikavälin toimenpiteillä; vaatii asianomaisia maita, avunantajia ja kansainvälisiä instituutioita tukemaan investointeja elintarviketurvaan ja maatalouteen, etenkin pienimuotoiseen maatalouteen; katsoo, että Euroopan komission olisi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen mukaisten maakohtaisten strategia-asiakirjojen väliarvioinnin yhteydessä neuvoteltava vastaanottajamaiden kanssa siitä, onko maatalous ja kalastus nostettava ylemmälle sijalle asioiden tärkeysjärjestyksessä;

24.

korostaa, että EU:n elintarvikkeiden tuettu vienti olisi suunnattava akuutista elintarvikepulasta kärsiville alueille;

25.

pitää myönteisinä maatalouteen kohdistuvia ulkomaisia sijoituksia, joilla tuetaan kehitysyhteistyötä ja autetaan kehittämään paikallisia valmiuksia raaka-aineiden (etenkin maataloustuotteiden) muuttamiselle jalostetuiksi tuotteiksi; on kuitenkin huolissaan nykyisestä suuntauksesta, jossa eräät maat vuokraavat maata kehitysmaista voidakseen tuoda tuotteita kyseisistä maista; vaatii, että tällaisten sopimusten olisi oltava avoimia ja että osan tuotannosta olisi jäätävä tuotantomaihin; on huolissaan elintarvikkeilla keinottelusta;

26.

pyytää vahvistamaan teknisiä, rahoituksellisia ja henkilöresursseja, jotta AKT-maiden pienviljelijöitä, paikallisia markkinoita ja nykyaikaista viljelytekniikkaa voitaisiin tukea ja saada AKT-maat kestämään paremmin epävakaiden maailmanmarkkinoiden vaikutuksia;

27.

pyytää EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita antamaan etusijan maatalousalan, kalastuksen ja elintarviketurvan kehittämiselle ja tekemään niistä keskeisen toiminta-alueen maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja kansallisten maaohjelmien suunnittelussa; korostaa, että olisi pyrittävä parantamaan elintarvikkeiden tuotantoa ja jakelua nälänhädän estämiseksi AKT-maissa; ehdottaa lisäksi, että maanviljelyä taajamissa olisi kehitettävä;

28.

kehottaa EU:ta pitämään yhteyttä alueellisiin kalastusjärjestöihin, jotta voidaan taata kestävä kalastus ja kehittää AKT-maiden omaa kalanjalostuskapasiteettia;

29.

muistuttaa, että vuoteen 2020 mennessä tarvitaan 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa kehitysmaiden auttamiseksi selviytymään ilmastonmuutoksesta; kehottaa AKT-maita määrittelemään omat ensisijaiset tavoitteensa ilmastonmuutoksen torjunnassa perustamalla kansallisia sopeutumisohjelmia; painottaa, ettei edellä mainittuja varoja pitäisi ottaa jo suunnitelluista kehitysapubudjeteista vaan niiden pitäisi olla uusia ja täydentäviä määrärahoja;

30.

korostaa, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on valtava haaste kehitysmaille, mutta samalla sen olisi oltava myös tilaisuus edistää avunantajien taloudellisella ja teknisellä tuella vihreää teknologiaa maiden kehittämiseksi (vihreä kehitys) teknologian siirron (muun muassa aurinkoenergia) avulla sekä luoda vihreitä työpaikkoja;

31.

pahoittelee, ettei Kööpenhaminan huippukokouksessa saatu aikaan oikeudellisesti sitovaa sopimusta; kehottaa sen vuoksi laatimaan AKT:n ja EU:n yhteisen strategian, jonka tavoitteena on todellinen sitoutuminen Meksikossa pidettävän seuraavan ilmastosopimuksen osapuolten konferenssin (COP 16) puitteissa;

32.

muistuttaa, että koko maailman maiden olisi yhteisvoimin torjuttava ilmastonmuutosta ja pyrittävä tarjoamaan lisää tukea köyhemmille kehitysmaille, jotka ovat alttiimpia ilmastonmuutokselle, erityisesti vähiten kehittyneille maille ja pienille saarikehitysvaltioille;

33.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-ministerineuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan komissiolle, Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiolle, Afrikan unionille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

A.

ottaa huomioon, että Haitissa tapahtui 12. tammikuuta 2010 katastrofaalisia tuhoja Port-au-Princessä, Jacmelissa ja muissa alueen asutuissa osissa aiheuttanut maanjäristys, jonka voimakkuus oli 7,3 Richterin asteikolla ja jonka useat jälkijäristykset aiheuttivat vahinkoa maalle,

B.

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan kuolleita on yli 200 000 ja loukkaantuneita 250 000 ja että yli kolme miljoonaa ihmistä on kärsinyt suoraan maanjäristyksestä; ottaa huomioon, että Yhdistyneiden Kansakuntien Haitin vakautusoperaatio (MINUSTAH) on kärsinyt raskaita menetyksiä, kun operaatiossa on saatujen tietojen mukaan kuollut 146 ja kadonnut 70 ihmistä,

C.

ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinaatioyksikkö OCHA on ilmoittanut, että koko maassa jopa miljoona ihmistä tarvitsee suojaa etenkin sadekauden alkaessa ja että maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden määrä on jopa 500 000,

D.

ottaa huomioon, että maa joutui jo ennen 12. tammikuuta 2010 tapahtunutta maanjäristystä kärsimään vuoden 2008 hirmumyrskyjen ja trooppisten myrskyjen aiheuttamista tuhoista, joiden arvioidaan olleen15 prosenttia BKT:sta,

E.

ottaa huomioon, että ennen maanjäristystä arviolta 1,8 miljoonaa ihmistä kärsi ruokapulasta maassa, jossa lähes 60 prosenttia väestöstä elää maaseudulla ja 70 prosenttia (12 miljoonaa ihmistä) elää alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä,

F.

toteaa, että tämän mittaamattoman köyhyyden vuoksi maanjäristys oli sitäkin tuhoisampi ja suisti maan yhteen pahimmista siellä tapahtuneista humanitaarisista kriiseistä,

G.

ottaa huomioon, että Euroopan komissio on sopinut myöntävänsä 137 miljoonaa euroa lyhyen aikavälin tarpeisiin ja vähintään 200 miljoonaa euroa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä siten, että jäsenvaltiot myöntävät lisäksi 92 miljoonaa euroa; ottaa huomioon, että Haitin jälleenrakentaminen maksaa Latinalaisen Amerikan kehityspankin arvioiden mukaan yhteensä 10,5 miljardia euroa, josta vuosittain tarvitaan 2 miljardia euroa; panee merkille Etelä-Amerikan kansakuntien unionin päätöksen perustaa 217 miljoonan euron rahasto Haitin avustamista varten,

H.

ottaa huomioon, että Haitin toimintakykyä lamauttaa arviolta 1 miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruinen ulkomainen velka, joka esti Haitin kehitystä jo ennen maanjäristystä ja joka saattaa vaikeuttaa maan elvyttämisponnisteluja,

I.

panee merkille G7-maiden ministerien päätöksen Haitin velkojen anteeksiantamisesta mutta myös sen, että G7-maiden osuus yhteensä 890 miljoonan Yhdysvaltain dollarin velasta oli vain 214 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria,

J.

katsoo, että välittömän avustusoperaation lisäksi keskipitkän ja pitkän aikavälin elvyttämistyö, jolla palautetaan ihmisten toimeentulo, rakennetaan uudelleen tuhoutunut infrastruktuuri ja valtion instituutiot sekä elvytetään taloudellinen toiminta, edellyttää pitkän aikavälin kansainvälistä sitoutumista,

1.

ilmaisee vilpittömän osanottonsa, sympatiansa ja solidaarisuutensa Haitin ja muiden järistyksestä kärsineiden maiden kansalaisille sekä kansainvälisten järjestöjen henkilöstölle, myös YK:n ja Euroopan komission henkilöstölle, tämän poikkeuksellisen voimakkaan maanjäristyksen aiheuttamien lukuisten kuolonuhrien ja valtavan tuhon johdosta; antaa arvoa esimerkilliselle rohkeudelle ja solidaarisuudelle, jota haitilaiset osoittivat heti katastrofin jälkeen ja ennen sen päätymistä tiedotusvälineisiin, kun he omasta köyhyydestään huolimatta pelastivat tuhansia ihmishenkiä ja antoivat apua tuhansille loukkaantuneille ja orvoille;

2.

panee tyytyväisenä merkille Haitin viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan sekä YK:n ja kansalaisjärjestöjen ja muiden kahdenvälistä tukea antavien tahojen ponnistukset avun viemiseksi Haitiin; pitää arvossa kaikkien Euroopan unionin, AKT-maiden ja muiden maiden avustusjärjestöjen ja yksityishenkilöiden työtä;

3.

panee hyvin tyytyväisenä merkille solidaarisuuden, jota Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot ja kansainväliset kumppanit osoittivat New Yorkissa 31. maaliskuuta 2010 pidetyssä kansainvälisessä avunantajakonferenssissa ”Towards a New Future for Haiti”, joka johti lupauksiin yhteensä 9,9 miljardin dollarin tuesta kolmen seuraavan vuoden aikana ja niiden jälkeen, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä täyttämään historialliset lupauksensa;

4.

pitää myönteisensä sitä, että kansainväliset avunantajat ovat kohdistaneet antamansa avun Haitin kansallisen elvyttämisen ja kehittämisen toimintasuunnitelmaan, jonka Haitin presidentti René Préval on esitellyt selkeänä osoituksena siitä, että Haitin viranomaiset ryhtyvät johtamaan pitkän aikavälin jälleenrakennustyötä;

5.

pitää ehdottoman tärkeänä sitä, että YK toimii Haitin hallituksen johdolla ja vastaa nyt ja myös tulevaisuudessa kaikkien sellaisten siviili- ja sotilasoperaatioiden yhteensovittamisesta, jotka liittyvät turvallisuuden palauttamiseen ja humanitaariseen apuun sekä myös jälleenrakennukseen ja kehittämiseen;

6.

kehottaa YK:ta tarkastelemaan MINUSTAHin toimeksiantoa uudelleen yhdessä Haitin viranomaisten kanssa, jotta maan katastrofin jälkeisiin tarpeisiin voitaisiin vastata, keskittyen erityisesti turvallisuuskysymyksiin;

7.

kehottaa laatimaan kattavan arvioinnin väestön lyhyen ja pitkän aikavälin tarpeiden kartoittamiseksi ja kansainvälisen yhteisön jälleenrakennusprosessiin osallistumisen määrittämiseksi sen kolmessa – hätäavun, kunnostamisen ja jälleenrakentamisen – vaiheessa;

8.

ilmaisee syvän huolestuneisuutensa haavoittuvien, erityisesti naisten, lasten ja ikääntyneiden, hyvinvoinnista; kehottaa komissiota ja YK:ta kiinnittämään erityistä huomiota naisten osuuteen jälleenrakentamisessa ja tukemaan sitä ottamalla heidät aktiivisesti mukaan kaikkien avustus- ja jälleenrakennusohjelmien kunnostamis-, jälleenrakentamis- ja arviointivaiheisiin;

9.

korostaa, että vailla huoltajaa oleville tai perheistään eroon joutuneille lapsille pitäisi tarjota palveluja, joilla pyritään mahdollisimman pian saattamaan heidät yhteen vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa; kehottaa EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä arvioimaan pikaisesti, tarvitaanko tuhansien maanjäristyksessä orvoksi jääneiden lasten tilanteen ratkaisemiseksi koordinoitua suunnitelmaa; korostaa laittomaan adoptioon ja lapsikauppaan liittyvää suurta riskiä;

10.

kehottaa EU:ta tukemaan haitilaislasten uusien adoptioiden väliaikaista keskeyttämistä ainakin kahdeksi vuodeksi siitä, kun jäljitys on aloitettu; kehottaa EU:ta ryhtymään toimiin lasten perustarpeiden tyydyttämiseksi ja väliaikaisten koulujen avaamiseksi sekä tarjoamaan lapsille kiireellisesti neuvontaa;

11.

kehottaa komissiota ja kansainvälistä yhteisöä seuraamaan Haitin väestön ja erityisesti naisten ja lasten terveystilannetta;

12.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä antamaan kokonaan anteeksi Haitin tasavallan ulkomaisen velan ja kiittää kaikkia niitä, jotka ovat toteuttaneet tai ilmoittaneet toteuttavansa tähän liittyviä toimenpiteitä; painottaa, että kaikki kiireellinen maanjäristykseen liittyvä apu on myönnettävä apuna, jota ei tarvitse maksaa takaisin, eikä velkaa kerryttävinä lainoina;

13.

tukee EU:n ja muiden avunantajien toimia, joilla tähdätään paikallisen ruuantuotannon lisäämiseen, vahingoittuneiden perusrakenteiden kunnostamiseen ja tarvittavan materiaalin (siemenien, lannoitteiden ja työkalujen) toimittamiseen pienviljelijöiden käyttöön erityisesti maaliskuussa alkavalle kevään kylvökaudelle, jonka osuus maan elintarviketuotannosta on 60 prosenttia; kehottaa EU:ta ja muita kansainvälisiä avunantajia mahdollisuuksien mukaan ostamaan paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita avustustarkoituksiin ja siten antamaan tärkeän panoksen maaseudun talouden tukemiseen ja paikallisten tuottajien suojelemiseen;

14.

korostaa tarvetta keskittyä pitkällä aikavälillä investoimaan maanjäristyksiä kestäviin ja asianmukaiset tekniset standardit täyttäviin rakennuksiin sekä perusrakenteisiin, kuten vesihuoltoon, maanteihin, sähköhuoltoon ja teknologiansiirtoon, joita ei ollut tai jotka olivat monin paikoin riittämättömiä ennen maanjäristystä, mikä pahentaa huomattavasti luonnonkatastrofien vaikutuksia;

15.

kehottaa perustamaan Yhdistyneiden Kansakuntien hallinnoiman rahaston, josta rahoitettaisiin yleiseen tietoisuuden lisäämiseen liittyviä ja koulutustoimenpiteitä, ennaltaehkäisyä ja ennakkovaroitusjärjestelmiä, asianmukaisten suojarakenteiden rakentamista ja hätätilanteisiin tarkoitettujen lääkinnällisten ja saniteettilaitteiden varastointia;

16.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että Haitin kansalaiset ja hallitus ovat maan parlamentin demokraattisessa valvonnassa päätoimijoita jälleenrakennusprosessissa, jotta he voivat ottaa vastuulleen oman yhteisen tulevaisuutensa; pyytää Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita asettamaan EU:n taitotiedon niiden käyttöön ja siten vahvistamaan kansallisia sekä paikallisia, alueellisia ja alueiden osien valmiuksia;

17.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että Haitin köyhyyden lievittäminen pidetään asialistan kärjessä vielä silloinkin, kun tiedotusvälineiden huomio on kääntynyt muualle, jotta Haiti voi nousta tästä katastrofista toimivaksi demokratiaksi, jonka talous mahdollistaa kansan toimeentulon kestävältä pohjalta;

18.

kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä Haitin viranomaisten kanssa katastrofien torjuntaa ja vaikutusten lieventämistä koskevan järjestelmän perustamiseksi ja valmiuksien hallinnan järjestämiseksi pitkällä aikavälillä sekä korostaa, että jälleenrakennuksen on perustuttava kansallisiin painopisteisiin ja että samalla on noudatettava avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita ja tuettava Haitin instituutioita, jotta hallinto olisi tehokasta; kannattaa presidentti Prévalin ehdotusta perustaa YK:hon pysyvä rakenne, jolla pystytään heti alusta alkaen hallitsemaan luonnonkatastrofien aiheuttamia kriisejä;

19.

pitää erittäin tärkeänä toteuttaa mittavia metsitystoimia Haitissa, koska maa on nykyisessä tilanteessa erityisen alttiina luonnonkatastrofien kaikille muodoille, ja löytää taloudellisia ja kestäviä vaihtoehtoja metsän hävittämiselle ruuanlaiton tähden;

20.

kehottaa Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja kansainvälisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta ja kriisinhallintatoimista vastaavaa komission jäsentä ryhtymään johtamaan EU:n kriisinhallintatoimien koordinointia yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa ja käyttämään Lissabonin sopimuksen antamia valtuuksia EU:n kriisinhallinnan tehostamiseksi – saatuja kokemuksia hyödyntäen – tulevien kriisien varalta;

21.

kannustaa perustamaan kansainvälisen tason toiminnallisia pelastuspalvelualan mekanismeja, joita voidaan käyttää Haitin maanjäristyksen kaltaisissa tilanteissa ja jotka suunnitellaan alueellisen ennakkoon sijoittamisen tai katastrofien yleisyyden tai ennustettavuuden pohjalta;

22.

kehottaa Euroopan komissiota esittämään mahdollisimman pian ehdotuksia, jotka koskevat Euroopan pelastuspalvelujoukkojen perustamista EU:n pelastuspalvelualan mekanismin pohjalta ja resursseja, joiden avulla EU pystyy järjestämään 24 tunnin sisällä katastrofin alkamisesta ensimmäiset humanitaariset hätäaputoimet;

23.

kehottaa Euroopan unionia alueellisen yhdentymisen ja Karibian alueen yhteistyön tärkeän merkityksen vuoksi vapauttamaan varoja Karibian alueella sijaitseville Ranskan merentakaisille alueille (Guadeloupe, Martinique, Guayana), jotta ne voivat jatkaa Haitin avustamista entistä tehokkaammin;

24.

vetoaa uudelleen perustettuun Haitin hallitukseen, että se tekisi parhaansa demokratian vakiinnuttamiseksi ja vahvistamiseksi Haitissa;

25.

panee tyytyväisenä merkille Afrikan unionin myönteisen vastauksen haitilaisten palaamisoikeutta koskevaan Senegalin presidentti Abdoulaye Waden ehdotukseen, jota kannatettiin Senegalin parlamentin päätöslauselmassa, ja kehottaa kansainvälistä yhteisöä viemään tätä ehdotusta eteenpäin ja antamaan asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselman;

26.

kehottaa yhteispuheenjohtajaansa välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, Haitin presidentille ja hallitukselle, AKT-ministerineuvostolle, Caricomin jäsenvaltioille, Afrikan unionin komissiolle, YK:n humanitaarisesta avusta ja hätäavusta vastaavalle apulaispääsihteerille, Maailmanpankille, Kansainväliselle valuuttarahastolle ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille.

A.

ottaa huomioon, että kattava rauhansopimus päätti järkyttävän ja tuhoisan kansalaissodan, jonka aikana Sudanissa kuoli yli kaksi miljoonaa ihmistä ja jonka seurauksena oli lähes neljä miljoonaa pakolaista ja kotiseudultaan siirtymään joutunutta ihmistä,

B.

on tietoinen siitä, että tämän kansalaissodan sekä väkivaltaisuuksien lisääntymisen voidaan katsoa johtuvan seuraavista seikoista:

C.

ottaa lisäksi huomioon, että kattavassa rauhansopimuksessa vahvistettiin väliaikainen kuuden vuoden ajanjakso (2005–2011) ja asetettiin tavoitteet, jotka on määrä saavuttaa ”rauhan osinkoina”, sekä eräitä tärkeitä päivämääriä, kuten alun perin vuonna 2009 pidettäviksi suunniteltujen kansallisten vaalien ja tammikuussa 2011 Etelä-Sudanin kansan itsemääräämisoikeudesta pidettävän kansanäänestyksen ajankohdat,

D.

ottaa huomioon, että tulevat kansalliset vaalit ovat ensimmäiset kattavan rauhansopimuksen jälkeen pidettävät vaalit ja niiden merkitys rauhanprosessille on ratkaisevan tärkeä, ennen kuin vuorossa ovat kansanäänestys Etelä-Sudanin itsemääräämisoikeudesta ja Abyein kansanäänestys,

E.

ottaa huomioon, että ennen Etelä-Sudanin itsemääräämisoikeutta koskevaa kansanäänestystä on ratkaistava kysymykset, jotka koskevat kansalaisuutta, pohjoisen ja etelän välisen rajan jäljellä olevien osuuksien vahvistamista, raja-alueiden demilitarisoimista ja resurssien, myös öljyn, jakamista,

F.

ottaa huomioon, että kiista väestönlaskennasta on sivuutettu osapuolten välisellä sopimuksella, jossa SPLM/A:lle annetaan 40 ylimääräistä paikkaa kansalliskokouksessa,

G.

ottaa huomioon, että SPLM kiistää toukokuussa 2008 järjestetystä asunto- ja väestölaskennasta saatujen lopullisten tietojen oikeellisuuden; ottaa huomioon, että etelässä rekisteröitiin 108 prosenttia äänestäjien arvioidusta lukumäärästä,

H.

ottaa huomioon, että viime aikoina tapahtunutta edistystä kansallisen kongressipuolueen (NCP) ja SPLM:n välillä Etelä-Sudanin kansanäänestyslaista, Abyein alueen kansanäänestyksestä ja Etelä-Khordofanin ja Sinisen Niilin alueen kansanäänestyksistä käytävissä neuvotteluissa on pidettävä myönteisenä,

I.

ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin mukaan Yhdistyneet Kansakunnat pyrkivät tukemaan osapuolia niiden toimissa, joiden tavoitteena on korostaa yhtenäisyyden hyviä puolia, ja tukemaan Etelä-Sudanin kansaa sen itsemääräämisoikeuden toteuttamisessa kansanäänestyksessä,

J.

ottaa huomioon, että vuonna 2005 alkaneen YK:n rauhanturvaoperaation (UNMIS) tärkein tavoite on kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanon tukeminen ja että siihen osallistuu yli 9 000 sotilashenkilöstön jäsentä ja yli 3 000 paikallista ja kansainvälistä työntekijää; ottaa huomioon, että UNMIS asettanut painopisteeksi kattavan rauhansopimuksen seurannan, mikä on haitaksi sen pelastuspalvelutehtävälle,

K.

ottaa huomioon, että konfliktien jälkeistä jälleenrakennusta ja kehittämistä käsittelevä Afrikan unionin ministerikomitea korosti tammikuussa 2010 pitämässään kokouksessa, että Sudanin osapuolten on tehtävä kaikkensa selviytyäkseen kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanoon liittyvistä haasteista, joita ovat vaalien järjestäminen ja maan demokraattinen muutos, rajan vahvistaminen, Abyein kysymyksen ratkaiseminen pysyvän välitystuomioistuimen päätöksen pohjalta ja Etelä-Sudanin turvattomuutta koskevan kysymyksen käsittely,

L.

ottaa huomioon, että heimotaistelujen äkillinen lisääntyminen Etelä-Sudanin syrjäisillä alueilla vuoden 2009 alusta lähtien on vaatinut tuhansia kuolonuhreja, joista valtaosa on ollut naisia ja lapsia; otattaa huomioon, että Warrapin osavaltion väkivaltaisuuksissa on alkuvuonna 2010 kuollut satoja ihmisiä,

M.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on yksi maailman vähiten kehittyneistä alueista; ottaa huomioon, että YK:n väestöohjelmarahaston mukaan Etelä-Sudanin väestöstä 24 prosenttia on lukutaitoisia; ottaa huomioon, että 90 prosenttia naisista ei osaa lukea eikä kirjoittaa,

N.

ottaa huomioon, että Warrapin elintarvikeohjelman mukaan 350 000 ihmistä on vuonna 2009 paennut kodeistaan väkivaltaisuuksien vuoksi; ottaa huomioon, että myös sato on tuhoutunut viime vuoden sateiden niukkuuden vuoksi; ottaa huomioon, että elintarvikeavun tarvitsijoiden määrä on noussut viime vuoden miljoonasta ihmisestä 4,3 miljoonaan ihmiseen,

O.

ottaa huomioon, että Etelä-Sudanissa on Maailman terveysjärjestön mukaan huutava pula lääkäreistä, kun heitä on vain 0,22 tuhatta ihmistä kohti ja hallituksen mukaan terveyspalveluista osallisiksi pääsee vain 25 prosenttia väestöstä; katsoo, että Etelä-Sudanin äitiyskuolleisuus on maailman korkein ja yksi seitsemästä lapsesta kuolee alle 5-vuotiaana; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin Aids-komitean mukaan HIVistä on tietoisia alle 10 prosenttia väestöstä; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin hallitus aikoo toteuttaa terveydenhuoltojärjestelmän saneeraussuunnitelman,

P.

ottaa huomioon, ettei avunantajien yhteisö ole täyttänyt vuonna 2005 Oslossa (Norja) antamiaan lupauksia, kun vain pieni murto-osa luvatusta 4,8 miljardin Yhdysvaltain dollarin avusta on tosiasiassa saapunut Etelä-Sudaniin,

Q.

ottaa huomioon, että Euroopan komissio jatkoi yhteistyötä Sudanin kanssa kattavan rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja on myöntänyt 500 miljoonaa euroa pääasiassa konfliktin jälkeiseen elvyttämiseen, jälleenrakennukseen ja kehittämistoimiin; ottaa huomioon, että koska Sudan on päättänyt olla ratifioimatta Cotonoun sopimuksen ensimmäistä tarkistusta, se ei enää täytä Euroopan kehitysrahaston tukikelpoisuusehtoja; ottaa huomioon, että Euroopan komissio pyrkii ratkaisemaan tämän asian,

1.

vahvistaa hyväksyvänsä kattavan rauhansopimuksen kokonaisuudessaan ja pyytää kaikkia asianomaisia osapuolia panemaan sen tehokkaasti täyteen kaikilta osin, jotta voidaan edistää kokonaisvaltaista rauhaa Sudanissa; kehottaa Sudanin hallitusta ja Etelä-Sudanin hallitusta (GoSS) tiiviimpään yhteistyöhön, jotta voidaan poistaa kaikki esteet sopimuksen täytäntöönpanon onnistumiselta;

2.

kehottaa myös AU:ta, EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä sopimaan pikaisesti toimista ja toimenpiteistä, joilla pyritään tukemaan Sudanin osapuolten kattavan rauhansopimuksen täytäntöönpanossa ja edistämään demokraattista hallintoa koko Sudanissa;

3.

tunnustaa, että kattavan rauhansopimuksen allekirjoittaneiden osapuolten (NCP ja SPLM) ja Sudanin kansan pyrkimyksillä rauhansopimuksen noudattamiseksi on ollut tärkeä merkitys; kehottaa niitä keräämään kaiken mahdollisen poliittisen tahdon, jotta voidaan päästä umpikujasta ja panna kattava rauhansopimus kirjaimellisesti täytäntöön viimeistä piirtoa myöten;

4.

kehottaa NCP:tä ja SPLM:ää panemaan täytäntöön keskeiset demokraattiset uudistukset, joilla varmistetaan, että kansalliset vaalit ja maan eteläosan kansanäänestys ovat uskottavat, vapaat ja oikeudenmukaiset;

5.

vaatii, että kaikki väliaikaisessa perustuslaissa taatut perusvapaudet toteutetaan käytännössä, ja kehottaa toimivaltaisia viranomaisia ja etenkin vaalilautakuntaa ratkaisemaan jäljellä olevat tekniset ongelmat vaalien kynnyksellä;

6.

tukee Sudanin kansaa, jonka aktiivinen osallistuminen äänestäjien rekisteröintiin osoittaa huomattavaa kiinnostusta tuleviin vaaleihin osallistumista kohtaan;

7.

pitää myönteisenä sitä, että naisten osuus ehdokkaista on 25 prosenttia suljetuissa ehdokasluetteloissa ja Sudanin tulevassa parlamentissa on sen vuoksi yksi alueen suurimmista naisten edustuksista, mutta olisi suotavaa, että puolueiden ehdokaslistoilla olisi myös naisten listojen ulkopuolisia naisehdokkaita;

8.

kehottaa molempia puolueita, Afrikan unionia ja kansainvälistä yhteisöä pohtimaan tulevia pohjoisen ja etelän välisiä politiikkaan, talouteen ja turvallisuuteen liittyviä suhteita sekä irrottautumiseen liittyviä siirtymäjärjestelyjä siltä varalta, että irrottautuminen hyväksytään kansanäänestyksessä; katsoo, että kansanäänestyksen jälkeen tarvitaan siirtymäkausi, joka mahdollistaa ennen kansanäänestystä tehtyjen sopimusten ja niissä määriteltyjen rauhanomaisen irrottautumisen ehtojen asianmukaisen täytäntöönpanon ja hallinnan;

9.

kehottaa kattavan rauhansopimuksen molempia osapuolia luomaan rauhanomaiset ja vakaat olosuhteet kattavan rauhansopimuksen mukaisen avoimen ja uskottavan kansanäänestyksen toteuttamiselle;

10.

kehottaa kaikkia osapuolia lopettamaan väkivaltaisuudet; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta mahdollistamaan heimojen välisen vuoropuhelun ja perustamaan institutionaalisia mekanismeja, joiden tavoitteena on heimojen välisen sovinnon aikaansaaminen ja ylläpitäminen;

11.

kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta panostamaan vahvemmin paikalliseen turvallisuuteen, kiinnittämään huomiota paikalliseen etniseen rakenteeseen ja asettamaan etusijalle poliisilaitoksen uudistuksen olemassa olevien strategia-asiakirjojen ja vuoden 2009 poliisilain pohjalta; korostaa turvallisuusalan uudistuksenmerkitystä;

12.

kehottaa Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoa

13.

kehottaa UNMISia toteuttamaan pelastuspalvelutehtäväänsä entistä ennakoivammin ja ottamaan aktiivisen yhteistyökumppanin roolin paikallisten konfliktien ehkäisemisessä yhdessä heimojen viranomaisten kanssa;

14.

katsoo, ettei pohjoisen ja etelän välisiä suhteita voida tarkastella erillisenä kysymyksenä ja että sovittelulla on keskeinen asema Etelä-Sudanin pysyvän rauhan aikaansaamisessa; kehottaa sen vuoksi kaikkia osapuolia kunnioittamaan väestön perusihmisoikeuksia, käsittelemään siviilien suojelemista painopistealana, lopettamaan rankaisemattomuuden ja saattamaan rikoksista epäillyt oikeuden eteen luottamuksen lisäämiseksi;

15.

kehottaa EU:ta sekä muita avunantajia ja etenkin Oslossa vuonna 2005 pidetyssä avunantajien konferenssissa lupauksia antaneita tahoja tunnistamaan merkittävät humanitaariset ja kehitysaputarpeet Etelä-Sudanissa ja varmistamaan, että osoitetut määrärahat riittävät tarpeiden tyydyttämiseen ja että ne vapautetaan; kehottaa avunantajia lisäksi auttamaan hallitusta esittämään strategisen vision nykyisten rahoitusmekanismien rooleille ja etsimään luovia tapoja alkuperäisväestön järjestöjen tukemiseen sekä tunnustamaan, että voimakkaalla kansalaisyhteiskunnalla on ratkaiseva merkitys Etelä-Sudanin vakaudelle;

16.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-neuvostolle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionille, Yhdistyneille Kansakunnille ja AKT-maiden ryhmän kansallisille, alueellisille ja maanosien parlamenteille.

A.

EU sopi joulukuussa 2009 Maailman kauppajärjestön (WTO:n) puitteissa Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan tuottajien kanssa pitkään kestäneen banaanikiistan lopettamisesta.

B.

Sopimuksen perusteella tullimaksuja alennetaan huomattavasti (35 prosentilla aikaisintaan vuosina 2010–2017) muun kuin AKT-tuonnin osalta, mikä heikentää AKT-maiden ja EU:n tuottajien kilpailukykyä.

C.

EU käy parhaillaan eräiden Latinalaisen Amerikan maiden kanssa myös kahdenvälisiä keskusteluja, joiden tavoitteena on allekirjoittaa vapaakauppasopimuksia, jotka saattavat johtaa tullien lisäalennuksiin ja vähentää huomattavasti talouskumppanuussopimuksista mahdollisesti saatavia hyötyjä;

D.

Banaanit ovat maailman neljänneksi suurin maatalousvientituote. EU:n osuus tuontimarkkinoista on yli kolmannes.

E.

Latinalaisessa Amerikassa toimivien monikansallisten yritysten hallinnassa on yli 80 prosenttia banaanien maailmanmarkkinoista.

F.

Vuonna 2008 jo 72 prosenttia Euroopassa myydyistä banaaneista oli peräisin Latinalaisesta Amerikasta, kun AKT-maiden osuus oli vain 17 prosenttia ja EU:n 10,5 prosenttia. AKT-maiden banaanivienti suuntautuu lähes kokonaan EU:hun, kun Latinalaisen Amerikan maat puolestaan vievät myös Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Venäjälle.

G.

Banaanien tuotannon merkittävä vaikutus paikallisyhteisöihin ei ulotu pelkästään niiden talouteen vaan myös ympäristöön, muuttoliikkeeseen, tasa-arvoon ja työtä koskeviin normeihin.

H.

Monikansallisten yritysten harjoittama banaanintuotanto on eräissä Latinalaisen Amerikan maissa yhdistetty mittaviin ihmisoikeusloukkauksiin.

I.

Sopimus tulee voimaan, jos ja kun Euroopan parlamentti antaa suostumuksensa ja neuvosto antaa luvan sen tekemiseen.

J.

Sopimuksella pyritään sovittamaan yhteen kestävän kehityksen tavoitteet ja WTO-velvoitteet velvoitteiden, ja sopimuksen vaikutukset alkavat tuntua jo nyt.

K.

Tullisuojan menettäminen suureksi osaksi on kova isku AKT-maiden tuottajille. Banaanien viennistä vahvasti riippuvaiset AKT-maat voivat katsoa menettävänsä koko vientiteollisuutensa vakavin sosiaalisin ja taloudellisin seurauksin.

L.

Ilman asianmukaisia liitännäistoimenpiteitä myös Euroopan banaanintuotantoalueet, joista osa kuuluu EU:n köyhimpiin alueisiin ja joissa vallitsee jo nyt korkea työttömyys, joutuvat sosioekonomisessa mielessä maksamaan kalliin hinnan.

M.

Monikansalliset yritykset hyötyvät suunnattomasti EU:n ja AKT:n pienimuotoisten maatalousyhteisöjen kustannuksella.

N.

AKT-maiden ja Euroopan banaanintuotantoalueet tarvitsevat lisää taloudellista tukea, jotta voidaan ylläpitää tätä tärkeää taloudellisen toiminnan muotoa ja kilpailla matalan palkkatason, heikon sosiaaliturvan ja puutteellisen ympäristölainsäädännön alueilta tuotavien banaanien kanssa,

O.

Banaanien jatkuva halpeneminen johtaa todennäköisesti kilpailuun tason heikentämisestä (race to the bottom) normeissa, jotka koskevat banaanialan työtä ja lapsityövoiman käyttöä, ympäristönsuojelua, lahjontaa ja veropetoksia.

P.

Euroopan komissio on koonnut AKT-maiden tuottajille neljän vuoden tukipaketin (banaanialan liitännäistoimenpiteet), jonka arvo on 190 miljoonaa euroa ja lisäksi tietyin ehdoin myönnettävät 10 miljoonaa euroa. Tässä tuessa ei oteta huomioon Latinalaisen Amerikan maiden kanssa tehtäviin kahdenvälisiin kauppasopimuksiin perustuvia tullien lisäalennuksia.

Q.

Kolumbialle ja Perulle tehdyt ja Keski-Amerikan maiden jo pyytämät myönnytykset menevät paljon pidemmälle kuin hiljattain tehtyyn sopimukseen sisällytetyt myönnytykset ja voivat horjuttaa muita alueen maita sekä muiden AKT-maiden ja EU:n banaanintuottajavaltioiden talouksia.

R.

Lisätukea ei aiota antaa EU:n tuottajille eikä etenkään syrjäisimpien alueiden tuottajille.

1.

komissio arvioi Cotonoun sopimuksen XXIII julistuksen mukaisesti EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisestä banaanikauppasopimuksesta AKT-maiden ja EU:n banaanintuottajille aiheutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät vaikutukset;

2.

komissio harkitsee asianmukaisesti kokonaisrahoituksen lisäämistä, jotta AKT-maiden ja Euroopan tuottajia voidaan auttaa mukautumaan uuteen järjestelmään, ja vauhdittaa näiden varojen maksua;

3.

komissio harkitsee AKT-maille annettavan erityisen taloudellisen ja teknisen tuen lisäämistä sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten torjumiseksi, tarjontapuoleen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi ja monipuolisuuden edistämiseksi vuoden 2013 jälkeen;

4.

EU esittää toimenpiteitä, joiden tavoitteena on auttaa banaanintuotannosta voimakkaasti riippuvaisia valtioita monipuolistamaan talouksiaan ja joihin kuuluu kauppaa tukevan avun lisääminen ja luvatun 2 miljardin määrärahan maksaminen, puolet komissiolta ja puolet jäsenvaltioilta, kauppaa tukevalle avulle (josta 50 prosentin on määrä olla AKT-maiden käytettävissä);

5.

komissio tarjoaa tukea EU:n tuottajille aiheutuneiden tappioiden korvaamiseksi ja ottaa vähitellen käyttöön toimenpiteitä, joilla tuetaan EU:n kestävää banaanientuotantoa ja varmistetaan banaaneja koskevan suojalausekkeen tehokas soveltaminen kahdenvälisissä ja monenvälisissä kauppasopimuksissa;

6.

Latinalaisen Amerikan valtioiden kanssa WTO-sopimuksen ohella tehtyjen kahdenvälisten kauppasopimusten mukaisten uusien tullialennusten vuoksi on mahdollisesti toteutettava asianmukaisia korvaustoimenpiteitä.

7.

komissio varmistaa AKT-maiden ja EU:n tuottajille todellisen oikeusvarmuuden banaanikauppaa koskevan järjestelyn tulevaisuudesta ja että Euroopan parlamentti ja AKT-maiden kansalliset parlamentit jatkavat tiiviisti tämän kysymyksen seuraamista;

8.

EU:n ja AKT-maiden viranomaiset lisäävät toimiaan sen varmistamiseksi, että kaikki banaaneja tuottavat maat soveltavat tehokkaasti kaikkia Kansainvälisen työjärjestön (ILOn) ihmisarvoisen työn toimintaohjelman näkökohtia;

9.

komissio lisää tietoisuutta eettisestä kaupankäynnistä, jotta Euroopan vähittäiskauppiaat eivät enää toisi sellaisten tuottajien banaaneja, joiden toimintatavat ovat puutteelliset veropetosten, lahjonnan, työtä koskevien normien ja ihmisoikeuksien loukkausten osalta;

10.

Euroopan parlamentti harkitsee vakavasti tässä julkilausumassa esille tuotujen asioiden vaikutusta, ennen kuin se antaa suostumuksensa banaanikauppasopimukselle.

—

Keskeinen toiminta-alue: valmiuksien kehittäminen alueellisen taloudellisen yhdentymisen/yhteistyön ja talouskumppanuussopimuksen puitteissa (jaettava osuus 85–90 prosenttia tai 143 miljoonaa euroa)

—

Suunnitelmien mukaiset tärkeimmät toiminta-alat perustuvat nykyisiin Cariforumin yhdentymis- ja yhteistyöprosesseihin, joita ovat Itä-Karibian valtioiden talousliitto (OECS), CSME, alueellisten markkinoiden laajentaminen, talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpano (johon on myönnetty 72,6 miljoonaa euroa) ja inhimillisten voimavarojen kehittäminen alueellisissa instituutioissa.

—

Muu kuin keskeinen toiminta-alue: haavoittuvuudet ja sosiaaliset kysymykset (10–15 prosentin osuus tai 22 miljoonaa euroa)

—

Muulla kuin keskeisellä toiminta-alueella kiinnitetään erityistä huomiota rikollisuuteen ja turvallisuuteen, valtiosta riippumattomien toimijoiden vaikutusvallan lisäämiseen ja valmiuksien kehittämiseen.

—

Riippumaton asiantuntijapaneeli: on erittäin tärkeää, että kansalaisyhteiskunta, tiedeyhteisö ja yksityinen sektori osallistuvat täysipainoisesti alueellisen strategia-asiakirjan ja alueellisen maaohjelman väliarviointiin.

—

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tukee sen vuoksi suunnitelmia perustaa riippumaton asiantuntijapaneeli tunnistamaan pullonkauloja sekä nopeuttamaan kasvua ja parantamaan toimeentuloa alueella. Taloudellisten resurssien ja henkilöstön tarpeen määrittelyn jälkeen paneeli voisi antaa taloudellisia ja institutionaalisia suosituksia sopivimmista keinoista talouskasvun elvyttämiseksi ja toimeentulon parantamiseksi.

—

Alueellinen taloudellinen yhdentyminen/yhteistyö: yhteinen parlamentaarinen edustajakokous uskoo, että samalla kun keskeiseltä toiminta-alueelta rahoitetaan valmiuksien kehittämistä ja institutionaalisia aloitteita, olisi osoitettava noin 143 miljoonaa euroa koulutukseen, työpaikkojen luomiseen, energiaan ja lento- ja meriliikenteeseen liittyviin hankkeisiin.

—

Tällainen kohdennettu ja konkreettinen varojen käyttö luo hyvät mahdollisuudet edistää alueellista yhdentymistä ja kehittämistä.

—

Talouden kehittäminen: alueellisessa strategia-asiakirjassa ja alueellisessa maaohjelmassa määritellään monia talouden kehittämisen esteitä, joista tässä yhteydessä on mainittava kaksi: EU:n tiukkojen terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen noudattaminen ja vähäiset mahdollisuudet edistää talouden monimuotoisuutta.

—

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous korostaa, että Cariforumin on saatava kohtuullinen osuus AKT-maille terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen noudattamista varten myönnetyistä 30 miljoonan euron määrärahoista. Tämä rahoitus olisi erityisesti kohdistettava kalastusalalle sekä kehittymässä oleville teollisuudenaloille, kuten vesiviljely, maataloustuotteiden jalostus, sekä palvelualalle (muun muassa terveyskylpylät ja ekomatkailu).

—

Tutkimus ja innovointi voivat edistää talouden monimuotoisuutta. Erityisesti pk-yritykset ja maatalousyrityssektori voisivat hyötyä rahoituksen keskittämisestä tutkimukseen ja innovointiin.

—

Talouskumppanuussopimuksen täytäntöönpano: alueellisen strategia-asiakirjan ja alueellisen maaohjelman lisäksi monissa kansallisissa maaohjelmissa (NIP) keskitytään talouskumppanuussopimukseen liittyvien toimien, kuten kilpailukyvyn, julkishallinnon uudistusten ja infrastruktuurin rahoitukseen. Kansallisten ohjelmien määrärahoista 454 miljoonaa euroa (eli 75 prosenttia 600 miljoonan euron kokonaisrahoituksesta) osoitetaan kauppaa tukevaan apuun.

—

Talouskumppanuussopimus edellyttää suuria ja organisaatio- ja rakennemuutoksia. Edessä on mittavia haasteita, kuten oikeuslaitoksen vahvistaminen, ja alueelle olisi antava riittävästi tukea näihin haasteisiin vastaamiseksi.

—

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous korostaa, että komission ja EU:n jäsenvaltioiden on kummankin maksettava vuoteen 2010 mennessä lupaamansa 1 miljardi euroa (josta 50 prosentin on määrä olla AKT-maiden käytettävissä) kauppaa tukevalle avulle. Kuten aiemmin mainittiin, ensisijaisena tavoitteena pysyy terveys- ja kasvinsuojelusääntöjen noudattaminen.

—

Alueellisen strategia-asiakirjan ja alueellisen maaohjelman (ja myös maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja kansallisten maaohjelmien) väliarvioinnin yhteydessä olisi tarkistettava rahoitusta, jos EU:n jäsenvaltiot eivät täytä kauppaa tukevaa apua koskevaa lupaustaan.

—

Elintarviketurva: alueella on reagoitu hitaasti maailmanlaajuiseen elintarvikekriisiin. Tämä viivästyminen on merkkinä siitä, että tarvitaan alueellista yhteisymmärrystä maataloustuotannon edistämiseen parhaiten soveltuvista keinoista. Vaikka osa maista onkin jo asettanut elintarviketurvan etusijalle kehityksen suunnittelussa, kattavalla alueellisella kehitysstrategialla voitaisiin varmistaa riittävä maataloustuotanto vieläkin tehokkaammin. Jotta elintarviketurva voidaan taata keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, alueen on varmistettava kehitysavun antaminen maatalousalan elvyttäminen.

—

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous panee merkille, että komissio on luvannut 23:lle elintarvikekriisistä vakavimmin kärsivälle maalle 1 miljardia euroa kolmen vuoden aikana, ja pitää myönteisenä sitä, että Haitille annettiin 15,8 miljoonaa euroa vuonna 2009.

—

Inhimilliset voimavarat ja aivovienti: alueella on ongelmia laaja-alaisen oman asiantuntemuksen kehittämisessä, mikä estää inhimillistä kehitystä, hyvinvointia, talouden monipuolistamista ja talouskasvua.

—

Alueelle aiheutuu lisäksi suurta haittaa mittavasta aivoviennistä. (12). Työvoiman vapaa liikkuvuus ja henkilöresurssien kokoaminen yhteen alueen sisällä lieventävät ongelmaa jossain määrin, ja yhteinen parlamentaarinen edustajakokous pitää myönteisensä lähes 10 miljoonan euron osoittamista inhimillisten voimavarojen kehittämiseen ja valmiuksien kehittämiseen alueellisella tasolla.

—

Jotta ongelma voidaan ratkaista perinpohjaisesti, on alueen kuitenkin pystyttävä tarjoamaan maastamuuttajille kannustimia paluumuuttoon ja hyödyntämään heidän saavuttamiaan taitoja koko alueen eduksi.

—

Olisi tuettava perusteellista poliittista vuoropuhelua, ja voisi olla hyödyllistä analysoida erityisesti Guyanan ja muiden maiden pyrkimyksiä muuttoliikkeen suunnan muuttamiseen 1990-luvulla. Komission olisi tästä syystä varattava rahoitusta muuttoliikekysymyksiin liittyvän alueellisen yhteistyön lisäämiseen ja aivoviennin vähentämiseen tähtäävien valmiuksien kehittämiseen.

—

Ilmastonmuutos: ilmastonmuutoksella on suhteettoman suuri vaikutus pieniin saarivaltioihin, kuten Karibian saarivaltioihin.

—

Vaikka alueellisessa strategia-asiakirjassa ja alueellisessa maaohjelmassa ei puututa ilmastonmuutoksen torjuntaan, Euroopan komissio osoitti vuonna 2009 ilmastonmuutokseen liittyvän muuttoliikkeen torjuntaan 71 miljoonaa euroa ja sopeutumiseen 97 miljoonaa euroa. Komissio aikoo lisäksi osoittaa 3 miljoonaa euroa Kuuballe ja maailmanlaajuisen ilmastonmuutosliittouman (GCCA) kautta 8 miljoonaa euroa Karibian yhteisön ilmastonmuutoskeskuksen (CCCCC) tukemiseen alueellisen strategian täytäntöönpanossa.

—

Yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen olisi hyvä saada lisätietoja EU:n ja alueellisten aloitteiden ja ohjelmien rahoituksesta ja koordinoinnista. Näitä aloitteita ja ohjelmia ovat esimerkiksi GCCA, EU:n strategia katastrofiriskin vähentämiseksi kehitysmaissa, kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä rahoitettava teemakohtainen ohjelma ”Ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito”, (Karibian katastrofien ja hätätilanteiden hallintaviraston (CDEMA:n) laatima) Karibian yhteisön alueohjelman rahoituskehys vuosille 2005–2015, (myös CDEMA:n laatima) kattavan katastrofienhallinnan rahoituskehys ja strategia sekä CCCCC.

—

Tasa-arvo: tasa-arvokysymyksiä olisi käsiteltävä keskeisinä poliittisina kysymyksinä, koska naisten on viimeaikaisen talouskriisin vuoksi entistä vaikeampaa saada ”ihmisarvoista työtä”.

—

Avunantajien koordinointi: ensisijaisena tavoitteena on epäilemättä avunantajien strategioiden ja niiden täytäntöönpanon johdonmukaisuus, jotta voidaan keventää kansallisille hallituksille ja alueellisille instituutioille aiheutuvaa taakkaa sekä lisäksi parantaa kansainvälisen avun tuloksellisuutta. Useiden avunantajien, diplomaattien ja tiedeyhteisön raporttien mukaan avun tuloksellisuutta koskevien Pariisin ja Accran julistusten periaatteiden täytäntöönpanossa on vielä runsaasti parantamisen varaa.

—

EU:n olisi keskeisenä avunantajana jatkettava avunantajia koskevien itse antamiensa vaatimusten järkeistämistä ja pyrittävä yhteistyössä muiden avunantajien kanssa parantamaan koordinointia ja karsimaan tuhlausta. Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tukee alueellisten hankkeiden (muun muassa CARTAC, PANCAP, CRNM ja monet OECS-hankkeet) ja pitää myönteisensä komission johtavaa asemaa PANCAPin avunantajien koordinoinnissa. Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous kehottaa komissiota antamaan taloudellista tukea CDEMA:lle, jossa on mukana monia katastrofien hallintaan osallistuvia avunantajia, mutta jolla ei alueellisen strategia-asiakirjan ja alueellisen maaohjelman mukaan nykyään ole valmiuksia avunantajien tehokkaaseen koordinointiin.

—

Avun täytäntöönpano: Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tukee suunnitelmia perustaa Caricomin kehitysrahaston yhteyteen aluekehitysrahasto hallinnoimaan EKR:n ja muuta rahoitusta.

—

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous toivoo saavansa lisätietoja Cariforumin sihteeristön tekemästä tutkimuksesta sekä Euroopan komission, alueviranomaisten ja Euroopan investointipankin (EIB) välisistä keskusteluista, joita on käyty mahdollisuuksista perustaa Afrikan mallin mukainen Karibian infrastruktuurirahasto.

—

Tarkastus: Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous suosittelee, että olisi suoritettava riippumaton tarkastus alueellisen maaohjelman alueellisen strategia-asiakirjan parlamentaarisen valvonnan lisäksi. Siinä olisi ensinnäkin arvioitava, onko Cariforumin osuus kymmenennestä EKR:stä käytetty tuloksellisesti. Toiseksi tarkastuksessa olisi selvitettävä, ovatko kymmenennen EKR:n hyödyt tuntuneet tasapuolisesti koko alueella vai ovatko ne kohdistuneet yksipuolisesti tietyille maantieteellisille alueille tai toiminnan aloille.

AfT

kauppaa tukeva apu

CARICOM

Karibian yhteisö

CARIFTA

Karibian vapaakauppa-alue

CARIFORUM

Karibian alueen AKT-valtioiden foorumi

CARTAC

Karibian alueen teknisen avun keskus

CCCCC

Karibian yhteisön ilmastonmuutoskeskus

CDEMA

Karibian katastrofien ja hätätilanteiden hallintavirasto

CRNM

Karibian alueen neuvottelujärjestelmä

CSME

Caricomin talousyhteisö

CSP

maakohtainen strategia-asiakirja

DCI

kehitysyhteistyön rahoitusväline

EKR

Euroopan kehitysrahasto

EIP

Euroopan investointipankki

EPA

talouskumppanuussopimus

GCCA

maailmanlaajuinen ilmastonmuutosliittouma

JPA

yhteinen parlamentaarinen edustajakokous

NIP

kansallinen maaohjelma

OECD

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö

OECS

Itä-Karibian valtioiden järjestö

PANCAP

HIV/Aidsin vastainen Karibian alueen yhteistyöjärjestö

RPTF

alueellinen valmisteluryhmä

Pk-yritykset

Pienet ja keskisuuret yritykset

SPS

terveys- ja kasvinsuojelutoimet

—

Keskeiseltä toiminta-alueelta 1 – alueellinen taloudellinen yhdentyminen (osuus 80 prosenttia tai 92,8 miljoonaa euroa) – annetaan laaja-alaista tukea, jonka tavoitteena on edistää SADC:n taloudellista yhdentymistä ja kaupan vapauttamista sekä ratkaista tarjontaan liittyviä ongelmia alueellisen infrastruktuurin ja elintarviketurvan alalla.

—

Keskeiseltä toiminta-alueelta 2 – alueellinen poliittinen yhteistyö (osuus 15 prosenttia tai 17,4 miljoonaa euroa) – tuetaan aluehallinnon valmiuksien kehittämistä ja konfliktien ehkäisyyn sekä rauhan ja turvallisuuden alaan liittyvien yhteisen Afrikka–EU-strategian osatekijöiden täytäntöönpanoa.

—

Kaksi muuta kuin keskeistä toiminta-aluetta – teknisen yhteistyön rahoitusväline ja tuki valtiosta riippumattomille toimijoille ja alueellisen strategia-asiakirjan mukaisten toimien täytäntöönpanoon – saa 5 prosenttia varoista tai 5,8 miljoonaa euroa.

1.

SADC-maiden alueellisen taloudellisen yhdentymisen ja poliittisen yhteistyön kehittäminen on otettu onnistuneesti huomioon alueellisen strategia-asiakirjan ja alueellisen maaohjelman tuen piiriin kuuluvilla aloilla. Suunnitelluilla toimenpiteillä helpotetaan myös SADC:n ja EU:n välisen täysimääräisen talouskumppanuussopimuksen tulevaa täytäntöönpanoa. Johonkin muuhun talouskumppanuussopimusryhmään kuuluville maille olisi kuitenkin varmistettava, että ne saavat vastaavan hyödyn alueellisesta strategia-asiakirjasta.

2.

Alueellisen strategia-asiakirjan toimenpiteiden ja köyhyyden vähentämisen välille on luotava enemmän ja parempia suoria yhteyksiä. HIV/Aids sekä vedensaannin varmistamiseen ja inhimillisten voimavarojen kehittämiseen, erityisesti koulutukseen, liittyvät ongelmat ovat SADC-maiden köyhyyden perimmäisiä syitä. Niitä olisi pyrittävä ratkaisemaan kansallisen tason lisäksi myös alueellisella tasolla ja ne olisi otettava paremmin huomioon SADC-maiden alueellisessa strategia-asiakirjassa ja alueellisessa maaohjelmassa.

3.

Ohjelman kokonaisrahoitusta olisi lisättävä, jotta edellä mainittujen alojen toimenpiteille voitaisiin varmistaa riittävä rahoitus.

4.

SADC-maiden kansalliset parlamentit, SADC:n parlamentaarinen foorumi ja AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous olisi saatava paremmin mukaan SADC-maiden alueellisen strategia-asiakirjan suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin.

—

Painopisteala 1 – taloudellinen ja kaupallinen yhdentyminen sekä talouskumppanuussopimuksen tukeminen (97 miljoonaa eli 65 prosenttia). Alan tavoitteena on tukea alueellisten järjestöjen pyrkimyksiä, jotka koskevat yhteismarkkinoiden perustamista, maantie-, tietoliikenne- ja sähköverkkojen yhdistämistä keskenään ja alueellisen maatalous- ja elintarviketurvapolitiikan kehittämistä.

—

Painopisteala 2 – uusiutuvien luonnonvarojen hallinta (30 miljoonaa euroa eli 20 prosenttia), jonka tavoitteena on tukea hyvän hallintotavan toteuttamista metsätalousalalla ja suojelualueilla, joilla on kalastuspotentiaalia.

—

Painopisteala 3 – poliittinen yhdentyminen (15 miljoonaa euroa eli 10 prosenttia) – on tarkoitettu tukemaan alueen valmiuksien vahvistamista konfliktien ehkäisyssä, hallinnassa ja ratkaisemisessa muun muassa vahvistamalla kansalaisyhteiskuntaa.

—

Muut kuin painopistealueet – instituutioiden tuen ja teknisen yhteistyön rahoitusväline (8 miljoonaa euroa eli 5 prosenttia) – muun muassa CEMACin ja CEEAC:n välisen koordinoinnin parantamiseen.

—

hallitusten välisten vuoropuhelujen tai prosessien käynnistäminen

—

kansallisten hallintoviranomaisten (kuten tulliviranomaisten ja opetus- ja urheiluviranomaisten) yhdistäminen alueellisella tasolla

—

markkinoita haittaavien esteiden purkaminen.

—

alueellinen yhdentyminen ja kauppa: 9 miljoonaa euroa

—

inhimillisten voimavarojen kehittäminen: 8 miljoonaa euroa

—

Kalastusala: 5 miljoonaa euroa

—

muu kuin keskeinen toiminta-alue (nykyiset hankkeet/tekninen apu): 7 miljoonaa euroa.

—

keskeinen toiminta-alue 1 (alueellinen taloudellinen yhdentyminen): 45 miljoonaa euroa

—

keskeinen toiminta-alue 2 (luonnonvarojen ja ympäristön kestävä hallinta ja hoito): 40 miljoonaa euroa

—

muu kuin keskeinen toiminta-alue (muun muassa valtiosta riippumattomat toimijat ja tekninen yhteistyö): 10 miljoonaa euroa

—

taloudellinen yhdentyminen ja kauppa (talouskumppanuussopimus ja muut alueelliset kauppasopimukset)

—

tuki yksityiselle sektorille (yksityisen sektorin järjestelmät, avainalat, kuten matkailu ja kalastusala, yrittäjyyden edistäminen)

—

talouskasvun mekanismit (reilu kauppa, kilpailu, kuluttajansuoja, tullit ja kansainväliset standardit)

—

inhimilliset voimavarat (integroidut koulutusohjelmat ja pääsy tekniseen ja ammatilliseen koulutukseen).

—

ilmastonmuutos ja katastrofiriskin vähentäminen

—

meriluonnonvarojen (myös kalastuksen) kestävä hallinta ja hoito

—

maavarojen kestävä hallinta ja hoito

—

ekosysteemit ja biologinen monimuotoisuus

—

jätteet ja saastuminen

—

ympäristön seuranta ja ympäristötiedon hallinta

1.

Koska vain Papua-Uusi-Guinea ja Fidži ovat allekirjoittaneet Tyynenmeren alueen talouskumppanuussopimuksen ja monet valtiot ovat vielä sen soveltamisalueen ulkopuolella, on kyseenalaista keskittää alueellisen maaohjelman keskeisen toiminta-alueen 1 toimet tämän sopimuksen täytäntöönpanoon. On tehtävä tarkka selvitys tämän viivästymisen vaikutuksista keskeisen toiminta-alueen 1 määrärahojen käyttöön.

2.

Alueelliseen maaohjelmaan kuuluu myönteisiä toimia, joilla edistetään koulutusta alueella. Yksi tärkeimmistä huolenaiheista on kuitenkin ammattitaitoisen työvoiman muutto Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Näiden ammattitaitoisten työntekijöiden rahalähetykset ovat toisaalta tärkeitä, mutta paikalliset taloudet ovat myös joutuneet maksamaan kalliin hinnan heidän kouluttamisestaan. Alueellisen maaohjelman keskeisellä toiminta-alueella 1 ei saa keskittyä vain ammattitaidon tarjoamiseen vaan on myös määriteltävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan Tyynenmeren alueen AKT-maiden hyötyminen omasta ammattitaitoisesta työvoimastaan. Sama koskee Tyynenmeren saarten urheilijoita, joita Australian ja Uuden-Seelannin seurat värväävät ja jotka vaihtavat kansalaisuutta kilpaillakseen näiden maiden maajoukkueissa. Tästä ovat joutuneet kärsimään esimerkiksi Fidžin, Samoan ja Tongan sekä muiden Tyynenmeren maiden rugby-maajoukkueet.

3.

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous pitää myönteisenä tarkkaa keskittymistä kalastusalaan, mutta kehottaa kiinnittämään enemmän huomiota laittomaan kalastukseen, jolla on erittäin haitallinen vaikutus kalakantoihin ja paikallisten kalastajien toimeentuloon. Laitonta kalastusta harjoittavat alueen ulkopuolisten maiden alukset, jotka eivät piittaa yksinomaisia kalastusvyöhykkeitä ja kantoja koskevista kansainvälisistä säännöksistä. Tyynenmeren paikallisyhteisöissä olisi tuettava vesiviljelyalaa elintarviketurvan ja kalastustuotteiden viennin varmistamiseksi.

4.

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on huolissaan siitä, ettei parlamentteja kuulla laadittaessa alueellista strategia-asiakirjaa ja alueellista maaohjelmaa, ja haluaa korjata tätä epäkohtaa vahvistamalla omaa rooliaan maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja alueellisten strategia-asiakirjojen valvonnassa. AKT-maiden kansallisten parlamenttien kuulemista on lisättävä alueellisen maaohjelman laatimisen ja täytäntöönpanon yhteydessä, ja lisäksi on kehitettävä parlamentin jäsenten ja työntekijöiden tähän alaan liittyviä valmiuksia.

5.

Yhteinen parlamentaarinen edustajakokous pitää myönteisenä, että muulla kuin keskeisellä toiminta-alueella painotetaan valtiosta riippumattomia toimijoita. Se on kuitenkin huolissaan siitä, keitä rahoituksesta hyötyvät vastaanottajat ovat ja toivoo, että vastaanottajien kelpoisuus ja hyvämaineisuus varmistetaan asianmukaisesti. Se vaatii myös, että kansalaisjärjestöiden osallistumista alueellista strategia-asiakirjaa ja alueellista maaohjelmaa koskevaan kuulemismenettelyyn on lisättävä.

6.

Myönteistä on, että ilmastonmuutokselle ja sen pieniin saarivaltioihin kohdistuvalle vaikutukselle annetaan painoarvo ja että tämän kasvavan ongelman torjumiseen annetaan rahoitusta. On kuitenkin tärkeää, ettei rahoitusta ohjata tukemaan kasvavaa edunvalvojien joukkoa, joka katsoo kaiken vastuun ilmastonmuutoksesta olevan teollisuusmailla ja niiden toiminnalla. Ilmastonmuutoksen torjunnan ja ilmiön poliittisiin tarkoituksiin käyttämisen välillä on selvä ero.

7.

Liikenneinfrastruktuurin on oltava tärkein tavoite kaikissa Tyynenmeren maiden alueellisissa kehitystoimissa, koska niin maiden väliset kuin sisäisetkin välimatkat sekä puutteellinen infrastruktuuri haittaavat alueellisen kaupan edistämistä ja matkailun tai muiden sellaisten alojen kehittämistä, joista olisi hyötyä paikalliselle väestölle.