Väliaikainen versio

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)

17 päivänä heinäkuuta 2024 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Tuomioiden, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, tunnustaminen niiden täytäntöönpanemiseksi toisessa jäsenvaltiossa – Puitepäätös 2008/909/YOS – Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohta – SEUT 267 artikla – Tuomioistuimen käsite – Ministerin pyynnöstä toteutettava uudelleentarkastelua koskeva menettely – Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten selvä puuttuminen

Asiassa C‑235/24 PPU [Niesker] (i),

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Gerechtshof Arnhem-Leeuwardenin (Arnhem-Leeuwardenin ylioikeus, Alankomaat) erityisjaosto on esittänyt 29.3.2024 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 2.4.2024, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

S.A.H.,

jossa asian käsittelyyn osallistuu:

Openbaar Ministerie,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev sekä tuomarit T. von Danwitz (esittelevä tuomari), P. G. Xuereb, A. Kumin ja I. Ziemele,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        S.A.H., edustajinaan T. de Boer ja F. Dölle, advocaten,

–        Openbaar Ministerie, edustajanaan A.K. Kooij, H.J. Lambers ja V. Smink,

–        Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja A. Hanje,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään H. Leupold, F. van Schaik ja J. Vondung,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

on antanut seuraavan

määräyksen

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 267 artiklan, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS (EUVL 2008, L 327, s. 27) 6, 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, joka koskee Minister van Veiligheid en Justitien (turvallisuus- ja oikeusministeri, Alankomaat; jäljempänä ministeri) pyynnöstä suoritettavaa Gerechtshof Arnhem-Leeuwardenin (Arnhem-Leeuwardenin ylioikeus, Alankomaat) erityisjaoston (jäljempänä erityisjaosto) 18.1.2019 tekemän S.A.H:lle Ruotsissa määrätyn vapausrangaistuksen tunnustamista, täytäntöönpanoa ja mukauttamista Alankomaissa koskevan arvioinnin uudelleentarkastelua.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Unionin oikeus

3        Puitepäätöksen 2008/909 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuomitun mielipide ja hänelle annettava ilmoitus”, säädetään seuraavaa:

”1.      Tuomio ja todistus voidaan lähettää täytäntöönpanovaltioon tuomion tunnustamista ja rangaistuksen täytäntöönpanoa varten ainoastaan tuomitun tuomion antaneen valtion lainsäädännön mukaisesti antamalla suostumuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

2.      Tuomitun suostumusta ei tarvita, jos tuomio ja todistus lähetetään

– –

c)      jäsenvaltioon, johon tuomittu on paennut tai muutoin palannut tuomion antaneessa valtiossa häntä vastaan vireillä olevan rikosoikeudellisen menettelyn tai mainitussa valtiossa annetun tuomion vuoksi.

3.      Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tuomittu on vielä tuomion antaneessa valtiossa, hänelle on annettava tilaisuus esittää mielipiteensä suullisesti tai kirjallisesti. Tämä tilaisuus on annettava hänen lailliselle edustajalleen, jos tuomion antanut valtio katsoo tämän tarpeelliseksi tuomitun iän taikka hänen fyysisen tai henkisen tilansa vuoksi.

Tuomitun mielipide otetaan huomioon päätettäessä tuomion ja todistuksen lähettämisestä. Jos hän käyttää tämän kohdan mukaista mahdollisuutta, hänen mielipiteensä toimitetaan täytäntöönpanovaltiolle, erityisesti otettavaksi huomioon 4 artiklan 4 kohtaa sovellettaessa. Jos tuomittu on esittänyt mielipiteensä suullisesti, tuomion antaneen jäsenvaltion on varmistettava, että mielipide on kirjallisena täytäntöönpanovaltion saatavilla.

4.      Tuomion antaneen valtion toimivaltaisen viranomaisen on liitteessä II olevaa vakiolomaketta käyttäen ilmoitettava tuomitulle hänen ymmärtämällään kielellä, että se on päättänyt lähettää tuomion sekä todistuksen. Jos tuomittu on täytäntöönpanovaltiossa silloin, kun tämä päätös tehdään, lomake toimitetaan täytäntöönpanovaltioon, jonka on ilmoitettava asiasta tuomitulle.

– –”

4        Puitepäätöksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuomion tunnustaminen ja rangaistuksen täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:

”1.      Täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen on tunnustettava 4 artiklan mukaisesti ja 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen lähetetty tuomio ja toteutettava viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi, jollei se päätä vedota johonkin 9 artiklassa säädettyyn perusteeseen kieltäytyä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.

2.      Jos rangaistuksen kesto ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen, täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi päättää mukauttaa rangaistusta ainoastaan, jos se ylittää samankaltaisista rikoksista asianomaisen valtion kansallisessa lainsäädännössä säädetyn enimmäisrangaistuksen. Mukautettu rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin samankaltaisista rikoksista täytäntöönpanovaltion lainsäädännössä säädetty enimmäisrangaistus.

3.      Jos rangaistus ei ole luonteeltaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen, täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa rangaistusta täytäntöönpanovaltion omassa lainsäädännössä samankaltaisista rikoksista säädettyyn rangaistukseen tai toimenpiteeseen. Tällaisen rangaistuksen tai toimenpiteen on mahdollisimman pitkälti vastattava tuomion antaneessa valtiossa määrättyä rangaistusta, minkä vuoksi rangaistusta ei voida muuntaa taloudelliseksi rangaistukseksi.

4.      Mukautettu rangaistus ei saa olla luonteeltaan tai kestoltaan ankarampi kuin tuomion antaneen valtion määräämä rangaistus.”

5        Puitepäätöksen 9 artiklan, jonka otsikko on ”Perusteet tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytymiselle”, sanamuoto on seuraava:

”1.      Täytäntöönpanovaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä tunnustamasta tuomiota ja panemasta rangaistusta täytäntöön, jos

– –

k)      määrättyyn rangaistukseen sisältyy psykiatrian tai terveydenhuollon alan toimenpide tai muu vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, jota, sen estämättä mitä 8 artiklan 3 kohdassa säädetään, täytäntöönpanovaltio ei voi panna täytäntöön tämän jäsenvaltion oikeus- tai terveydenhuoltojärjestelmän mukaisesti;

– –”

 Alankomaiden oikeus

6        Vapausrangaistusten ja ehdollisten rangaistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta 12.7.2012 annetun lain (wet wederzijdse erkenning en tenuitvoerlegging vrijheidsbenemende en voorwaardelijke sancties; Stb. 2012, nro 333), jolla puitepäätös 2008/909 on saatettu osaksi Alankomaiden oikeutta, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä WETS), 2:11 § säädetään seuraavaa:

”1.      Ministeri toimittaa tuomioistuimen ratkaisun ja todistuksen alueellisesti toimivaltaiselle yleiselle syyttäjälle, paitsi jos hän katsoo heti, että on perusteita kieltäytyä tuomioistuimen ratkaisun tunnustamisesta.

2.      Syyttäjä esittää tuomioistuimen ratkaisun ja todistuksen välittömästi oikeuslaitoksesta annetun lain (wet op de rechterlijke organisatie) 67 §:ssä tarkoitetulle [erityisjaostolle]. Hän toimittaa erityisjaostolle mahdolliset huomautuksensa edellä mainituista asiakirjoista 14 päivän kuluessa siitä päivästä, jolloin hän toimitti asiakirjat erityisjaostolle.

3.      [Erityisjaosto] ratkaisee:

a.      onko perusteita kieltäytyä tunnustamasta tuomioistuimen ratkaisua 2:13 §:n 1 momentin nojalla

b.      onko täytäntöön pantava vapauden menetyksen käsittävä rangaistus määrätty teosta, joka on rangaistava myös Alankomaiden oikeuden nojalla, ja jos näin on, mistä teosta on kyse

c.      miten määrättyä vapauden menetyksen käsittävää rangaistusta on mukautettava 4 tai 5 momentin perusteella.

4.      Jos määrätty vapauden menetyksen käsittävä rangaistus on pidempi kuin kyseisestä rikoksesta Alankomaiden oikeuden mukaan määrättävän rangaistuksen enimmäiskesto, vapauden menetyksen käsittävän rangaistuksen kesto lyhennetään tämän enimmäiskeston pituiseksi.

5.      Jos määrätty vapauden menetyksen käsittävä rangaistus on Alankomaiden oikeuden vastainen, kyseinen rangaistus korvataan Alankomaiden oikeudessa säädetyllä rangaistuksella tai toimenpiteellä, joka vastaa mahdollisimman pitkälle tuomion antaneessa jäsenvaltiossa määrättyä vapauden menetyksen käsittävää rangaistusta.

6.      Edellä 4 tai 5 momentissa säädetystä mukauttamisesta ei voi missään tapauksessa seurata määrätyn vapauden menetyksen käsittävän rangaistuksen koventamista.

7.      [Erityisjaoston] on toimitettava ministerille 3 momentin nojalla tekemänsä kirjallinen ja perusteltu arviointi kuuden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tuomioistuimen ratkaisun ja todistuksen.”

7        WETS:in 2:12 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Ministeri tekee päätöksen tuomioistuimen ratkaisun tunnustamisesta ottaen huomioon [erityisjaoston] arvioinnin.

– –”

8        Lain 2:13 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Tuomioistuimen ratkaisun tunnustamisesta on kieltäydyttävä, jos

– –

i.       määrättyyn rangaistukseen sisältyy vapauden menetyksen käsittävä terveydenhuollon alan toimenpide, jota ei voida panna täytäntöön Alankomaiden oikeuden mukaan tai terveydenhuoltoa koskevan Alankomaiden oikeusjärjestelmän puitteissa.

2.      Ratkaisun tunnustamisesta ei kieltäydytä 1 momentin a, b, e ja i kohdan perusteella niin kauan kuin tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole ollut mahdollisuutta toimittaa tätä koskevia tietoja.”

9        Lain 2:14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.      Tuomioistuimen ratkaisun tunnustamisesta voidaan kieltäytyä, jos

a.      teko, josta on määrätty vapausrangaistus,

1°.      katsotaan tehdyksi kokonaan tai osittain Alankomaissa tai Alankomaiden ulkopuolella alankomaalaisella aluksella tai alankomaalaisessa ilma-aluksessa, tai

2°.      on tehty tuomion antaneen jäsenvaltion ulkopuolella, mutta Alankomaiden oikeuden mukaan syytettä ei olisi voitu nostaa, jos teko olisi tehty Alankomaiden ulkopuolella,

b.      tuomioistuimen ratkaisun vastaanottamishetkellä määrätystä vapausrangaistuksesta on toimeenpantavana alle kuusi kuukautta.

2.      Ratkaisun tunnustamisesta ei kieltäydytä 1 momentin a kohdan perusteella niin kauan kuin tuomion antaneen jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ei ole ollut mahdollisuutta toimittaa tätä koskevia tietoja.”

10      Oikeuslaitoksesta annetun lain 67 §:n sanamuoto on seuraava:

”1.      Gerechtshof Arnhem-Leeuwardenin hallinnosta vastaava kollegio muodostaa monijäsenisen jaoston – –. Hallinnosta vastaava kollegio päättää tämän jaoston kokoonpanosta.

2.      Tämä jaosto vastaa myös sille – – [WETS:in] 2:11 §:n 3 momentissa ja 2:27 §:ssä – – annetuista tehtävistä. – –”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

11      Irakin kansalainen S.A.H. on asunut vuodesta 1996 lähtien Alankomaissa, missä hän sai pysyvän oleskeluluvan vuonna 2001.

12      Göta Hovrätt (Götan hovioikeus, Ruotsi), määräsi hänelle 26.2.2015 tuomion kiellettyjen aseiden hallussapidon, laittomien uhkausten, ilkivallan ja törkeän pahoinpitelyn perusteella. Kyseinen tuomioistuin katsoi, ettei näitä luonteeltaan rikosoikeudellisia tekoja voitu lukea S.A.H:n syyksi hänen henkisten kykyjensä häiriintymisen vuoksi, ja määräsi hänelle vapauden menetyksen käsittävän toimenpiteen eli kestoltaan määräämättömän oikeuspsykiatrisen hoidon, johon sisältyy erityinen tutkimus hänen kotiuttamisensa yhteydessä.

13      Koska asianomainen henkilö pyysi, että kyseisen toimenpiteen täytäntöönpano siirretään Alankomaihin, Ruotsin viranomaiset pyysivät ministeriä tunnustamaan ja panemaan täytäntöön kyseisen tuomion, minkä jälkeen ne toimittivat hänelle kyseisen tuomion ja puitepäätöksen 2008/909 4 artiklassa tarkoitetun todistuksen.

14      WETS:in 2:11 §:n mukaisesti nämä asiakirjat toimitettiin erityisjaostolle, joka arvioi 18.1.2019 muun muassa, että S.A.H:lle määrättyä vapauden menetyksen käsittävää toimenpidettä oli mukautettava ja muutettava se viranomaisen antamaksi hoitomääräykseksi, jolle ei ole asetettu enimmäiskestoa.

15      Ministeri tunnusti 18.2.2019 puitepäätöksessä 2008/909 tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena 26.2.2015 annetun ratkaisun ottaen huomioon erityisjaoston 18.1.2019 tekemän arvioinnin. Vapauden menetyksen käsittävä toimenpide muunnettiin tällaiseksi hoitomääräykseksi ja asianomainen henkilö sijoitettiin oikeuspsykiatriseen keskukseen Alankomaissa.

16      Staatssecretaris van Justitie en Veiligheid (oikeus- ja turvallisuusasioista vastaava valtiosihteeri, Alankomaat) antoi 6.8.2020 määräyksen, jolla se peruutti oleskeluluvan taannehtivasti 29.8.2014 alkaen ja julisti S.A.H:n ei-toivotuksi ulkomaalaiseksi.

17      S.A.H riitautti 18.2.2019 annetun tunnustamispäätöksen laillisuuden siviilituomioistuimessa muun muassa sillä perusteella, ettei 18.1.2019 tehtyyn arviointiin johtanut menettely täyttänyt perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimuksia. Gerechtshof Den Haag (Haagin ylioikeus, Alankomaat) hyväksyi vaatimuksen 5.9.2023 antamallaan tuomiolla ja velvoitti ministerin tutkimaan uudelleen päätöksensä.

18      Ministeri pyysi 15.9.2023 päivätyllä kirjeellä erityisjaostoa toteuttamaan uudelleentarkastelun näiden vaatimusten mukaisessa menettelyssä.

19      Tämän pyynnön johdosta erityisjaosto kutsui kokoon 12.1.2024 pidetyn epävirallisen kokouksen, johon kutsuttiin S.A:H:n asianajajat ja syyttäjälaitoksen edustajat.

20      Tältä osin erityisjaosto kuvaa menettelyään seuraavasti: ministeri pyysi sitä syyttäjän välityksellä tekemään arvioinnin, joka rajoittuu siihen, onko olemassa WETS:in mukainen pakollinen tunnustamisesta kieltäytymisen peruste, tekojen rangaistavuuteen Alankomaissa ja mahdolliseen tarpeeseen mukauttaa toisessa jäsenvaltiossa määrättyä vapauden menetyksen käsittävää rangaistusta tai toimenpidettä. Se lisää, ettei ministerin päätökseen voida hakea muutosta. Ministerin pyynnöstä erityisjaostolle voidaan kuitenkin esittää uudelleentarkastelua koskeva pyyntö joko tuomitun ministerille tekemän oikaisuvaatimuksen tai kyseisen henkilön vireille paneman siviilioikeudellisen menettelyn, josta on kyse nyt käsiteltävässä asiassa, seurauksena.

21      Tässä yhteydessä erityisjaosto pohtii ensiksi, onko se SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, joka voi esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. Se esittää tältä osin, että se on tähän saakka katsonut, että asia ei ole näin, ja että 2.12.2022 päivätyssä Alankomaita koskevassa arviointikertomuksessa, joka on laadittu Euroopan unionin neuvoston koordinoiman vapauden menetystä tai rajoittamista koskevien oikeudellisten välineiden vastavuoroista tunnustamista koskevan yhdeksännen keskinäisen arviointikierroksen yhteydessä (13190/1/22 REV 1), on myös todettu samoin. Pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön syntyhistoriasta ilmenee kuitenkin, että Alankomaiden lainsäätäjä on halunnut, että tuomioistuin arvioi puitepäätöksen 2008/909 8 artiklan 2–4 kohdassa ja 9 artiklassa esiin tuodut oikeudelliset kysymykset.

22      Lisäksi erityisjaosto arvioi, että se, voidaanko siinä käytävää menettelyä pitää kontradiktorisena, on ratkaiseva, ja täsmentää, että erityisjaosto perustuu lakiin, on pysyvä, soveltaa oikeussääntöjä, on riippumaton ja ottaa huomioon tuomitun sille esittämät argumentit. Lisäksi sen mukaan on niin, että vaikka sen toteuttama arviointi rajoittuu tiettyihin kohtiin, se on luonteeltaan sitova.

23      Seuraavaksi erityisjaosto pohtii, kuuluuko sen WETS:in 2:11 §:n nojalla suorittama oikeudellinen arviointi unionin oikeuden soveltamisalaan tai kuuluuko se unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin, ja jos asia on näin, täyttääkö mahdollisuus pyytää uudelleentarkastelua kirjallisessa menettelyssä, sellaisena millaiseksi se on käytännössä kehittynyt, perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimukset. Lopuksi se pyytää täsmennyksiä puitepäätöksessä 2008/909 sallitun vapauden menetyksen käsittävän toimenpiteen mukauttamisen mahdollisuuksiin.

24      Erityisjaosto on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko SEUT 267 artiklassa tarkoitettua tuomioistuimen käsitettä, luettuna yhdessä puitepäätöksen [2008/909] 8 artiklan 2–4 kohdan ja 9 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se kattaa myös tähän tarkoitukseen nimetyn valtiollisen tuomioistuimen, joka ei ole puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen ja joka käsittelee yksinomaan puitepäätöksen 8 artiklan 2–4 kohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettuja oikeudellisia kysymyksiä kirjallisessa menettelyssä lähtökohtaisesti kuulematta tuomittua?

2)      Onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava siten, että kun puitepäätöksessä [2008/909] tarkoitetussa tunnustamismenettelyssä puitepäätöksen 8 artiklan 2–4 kohdassa ja 9 artiklassa tarkoitettujen seikkojen arviointi on annettu täytäntöönpanovaltion tähän tarkoitukseen nimetyn valtiollisen tuomioistuimen tehtäväksi, tuomitulla on sen lisäksi, että hänellä on puitepäätöksen 6 artiklan 3 kohdan nojalla tilaisuus esittää mielipiteensä tuomion antaneessa valtiossa, oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot myös täytäntöönpanovaltiossa?

Jos tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi:

3)      Onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa tulkittava puitepäätöksen [2008/909] valossa siten, että siltä osin kuin on kyse tehokkaasta oikeussuojakeinosta täytäntöönpanovaltiossa, riittää, että tuomittu esittää näkökantansa kirjallisesti joko ennen tuomioistuimen arviota ja tunnustamisesta tehtävää päätöstä tai sen jälkeen, kun tunnustamista koskeva päätös on tehty alkuperäisen ratkaisun uudelleenarvioinnin muodossa?

ja

4)      Onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa, luettuna yhdessä puitepäätöksen [2008/909] kanssa, tulkittava siten, että tuomitulle, jolla ei ole riittäviä taloudellisia resursseja ja joka tarvitsee apua tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi, on annettava oikeusapua täytäntöönpanovaltiossa, vaikka laissa ei niin säädetä?

5)      Onko puitepäätöksen [2008/909] 8 artiklan 3 kohtaan sisältyvää arviointiperustetta tulkittava siten, että jos rangaistusta tai toimenpidettä muutetaan sen vuoksi, että se ei ole luonteeltaan täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukainen, on arvioitava, minkä toimenpiteen täytäntöönpanovaltion tuomioistuin olisi todennäköisesti määrännyt, jos tuomio olisi annettu täytäntöönpanovaltiossa, vai onko suoritettava, tarvittaessa lisätietoja pyytäen, arviointi, jonka yhteydessä tarkastellaan toimenpiteen tosiasiallista täytäntöönpanotapaa tuomion antaneessa valtiossa?

6)      Millä tavoin ja missä määrin tunnustamista koskevan päätöksen jälkeiset tapahtumat ja tiedot on otettava huomioon, kun täytäntöönpanovaltio mahdollisesti arvioi uudelleen puitepäätöksen [2008/909] 8 artiklan 4 kohdan mukaista rangaistuksenkoventamiskieltoa?”

 Kiireellinen menettely

25      Erityisjaosto on pyytänyt, että ennakkoratkaisupyyntö käsitellään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 a artiklan ensimmäisessä kohdassa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetussa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

26      Erityisjaosto esittää tämän pyynnön tueksi, että S.A.H:n kohdistuu vapaudenmenetys ja ennakkoratkaisukysymyksiin annettava vastaus voi merkitä kyseisen vapaudenmenetyksen päättymistä.

27      Tältä osin on ensinnäkin todettava, että ennakkoratkaisupyyntö koskee puitepäätöksen 2008/909, joka kuuluu EUT-sopimuksen kolmannen osan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevassa V osastossa tarkoitettuihin aloihin, tulkintaa. Ennakkoratkaisupyyntö voidaan siis käsitellä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

28      Toiseksi kiireellisyysedellytyksestä on todettava, että tämä edellytys täyttyy erityisesti silloin, kun pääasiassa kyseessä olevaan henkilöön kohdistuu parhaillaan vapaudenmenetys ja kun hänen säilössä pitämisensä riippuu pääasian ratkaisusta, ja on täsmennettävä, että asianomaisen tilannetta on arvioitava sellaisena kuin se on ajankohtana, jolloin tutkitaan pyyntö ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä (tuomio 8.12.2022, CJ (Luovuttamisen lykkäämisestä rikossyytteen perusteella tehty päätös), C‑492/22 PPU, EU:C:2022:964, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että asianomaiseen henkilöön tosiasiallisesti kohdistuu vapaudenmenetys, koska hänet on sijoitettu oikeuspsykiatriseen keskukseen Alankomaissa. Erityisjaosto on lisäksi täsmentänyt, että ennakkoratkaisukysymyksiin, jotka koskevat sellaisia unionin oikeudesta johtuvia vaatimuksia, jotka ovat omiaan tulemaan sovellettavaksi pääasian tilanteessa, annettava vastaus voi merkitä sitä, että kyseinen vapaudenmenetys päättyy, koska asianomaiselle henkilölle Ruotsissa määrätty vapauden menetyksen käsittävä toimenpide voitaisiin erityisesti mukauttaa Alankomaissa toimenpiteeksi, johon ei sisälly vapaudenmenetystä.

30      Tässä tilanteessa unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti 22.4.2024 esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä erityisjaoston pyynnön nyt esillä olevan ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

 Ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen

31      Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä asian käsittelyä jatkamatta.

32      Tätä määräystä on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.

33      On palautettava mieleen, että SEUT 267 artiklalla käyttöön otettu menettely on unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten yhteistyön väline, jonka avulla unionin tuomioistuin esittää kansallisille tuomioistuimille ne unionin oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, joita ne tarvitsevat ratkaistakseen niiden käsiteltäviksi saatetut asiat (tuomio 9.3.2010, ERG ym., C‑378/08, EU:C:2010:126, 72 kohta ja määräys 9.1.2024, Bravchev, C‑338/23, EU:C:2024:4, 18 kohta).

34      Tästä seuraa, että jotta ennakkoratkaisua pyytänyt elin voi saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisumenettelyssä, sitä on voitava pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, mikä unionin tuomioistuimen on tarkistettava ennakkoratkaisupyynnön perusteella (tuomio 7.5.2024, NADA ym., C‑115/22, EU:C:2024:384, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35      Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (tuomio 7.5.2024, NADA ym., C‑115/22, EU:C:2024:384, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37      Elimen oikeus saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi on siis selvitettävä niin rakenteellisten kuin toiminnallistenkin kriteerien mukaan. Tässä yhteydessä kansallista elintä voidaan pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena silloin, kun se hoitaa tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä, kun taas muiden, muun muassa hallinnollisten, tehtävien hoitamisessa sen ei voida katsoa olevan tuomioistuimen asemassa (tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Tästä seuraa, että selvitettäessä, onko sellaista kansallista elintä, jolle on lainsäädännössä annettu erityyppisiä tehtäviä, pidettävä SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, on selvitettävä, mikä on sen hoitamien tehtävien erityisluonne siinä erityisessä normatiivisessa asiayhteydessä, jossa se on saattanut asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio 3.5.2022, CityRail, C‑453/20, EU:C:2022:341, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Lisäksi on niin, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittänyt elin tekee hallintopäätöksen eikä samalla ratkaise oikeusriitaa, sen ei voida katsoa hoitavan tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä (ks. vastaavasti tuomio 27.4.2006, Standesamt Stadt Niebüll, C‑96/04, EU:C:2006:254, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40      Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen ja erityisesti oikeuslaitoksesta annetun lain ja WETS:in säännösten perusteella vaikuttaa siltä, että erityisjaosto täyttää sille, että ennakkoratkaisun esittänyttä elintä pidetään SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna tuomioistuimena, asetetut merkitykselliset edellytykset lakisääteisyyden, pysyvyyden, oikeussääntöjen soveltamisen ja riippumattomuuden osalta.

41      Muiden tältä kannalta merkityksellisten edellytysten osalta ja ensiksi siltä osin, hoitaako erityisjaosto pääasian menettelyssä tuomiovallan käyttöön liittyviä tehtäviä, näistä seikoista käy ilmi, että WETS:in 2:11 ja 2:12 §:n mukaan ministeri saattaa asian erityisjaoston käsiteltäväksi, jotta se toimittaa hänelle 2:11 §:n 3 momentissa säädettyjä rajattuja oikeudellisia kysymyksiä koskevan arvioinnin, jonka ministeri ottaa huomioon päättäessään toisesta jäsenvaltiosta lähtöisin olevan tuomioistuimen ratkaisun tunnustamisesta, kuten 2:12 §:n sanamuodossa nimenomaisesti todetaan.

42      Kuten Alankomaiden hallitus on vahvistanut kirjallisissa huomautuksissaan, on niin, että ministerin on noudatettava kyseistä arviointia näiden kysymysten osalta, mutta sillä on kuitenkin oma harkintavalta ja valtuus antaa tunnustamista koskeva päätös tuomion antaneen valtion tuomiosta tai jättää se antamatta. Ministeri voi nimittäin päättää WETS:in 2:11 §:n mukaisesti, ettei hän turvaudu päätöksessään erityisjaostoon, jos hän katsoo heti, että kieltäytymisperusteita sovelletaan. Lisäksi ministeri tutkii myös WETS:in 2:14 §:ssä säädetyt tunnustamisesta kieltäytymisen perusteet ja hän voi näin ollen katsoa, että on peruste kieltäytyä tuomion tunnustamisesta, vaikka erityisjaosto on katsonut, ettei kieltäytymisperusteita ollut. Lisäksi on todettava sitä, että ministeri tosiasiallisesti noudattaa mainittua arviointia, koskevista takeista, että edellä 21 kohdassa mainitussa Alankomaita koskevassa arviointikertomuksessa todetaan, että kyseinen arviointi ei ”teknisesti” sido ministeriä.

43      Toiseksi siltä osin, onko kyseessä erityisjaoston käsiteltävänä oleva oikeusriita, on palautettava mieleen, että WETS:in 2:11 §:n nojalla asia saatetaan erityisjaoston käsiteltäväksi ministerin eikä tuomitun aloitteesta.

44      Lisäksi unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista käy ilmi, että tuomittu ei voi riitauttaa erityisjaostossa ministerin tekemää päätöstä. Nimittäin ainoastaan ministeri voi saattaa uudelleentarkastelua koskevan pyynnön erityisjaoston käsiteltäväksi. Tältä osin erityisjaosto täsmensi, että se ei tiedä, valitseeko ministeri hakemukset, jotka hän toimittaa uudelleenkäsittelyä varten.

45      On myös todettava, että erityisjaoston arviointia ei julisteta eikä anneta tiedoksi tuomitulle, joka saa tiedoksi ainoastaan ministerin päätöksen.

46      Kolmanneksi pääasiassa kyseessä olevan menettelyn kontradiktorisuuden osalta on todettava, että erityisjaosto on todennut ottavansa käytännössä huomioon tuomitun kirjalliset huomautukset, jotka ministeri tai suoraan kyseinen henkilö toimittaa sille, mutta WETS:issä ei todeta, että kyseisellä henkilöllä olisi mahdollisuus osallistua menettelyyn ja esittää huomautuksia kirjallisesti tai suullisesti, kun taas kyseisen lain mukaan syyttäjällä on tällainen mahdollisuus.

47      Tästä seuraa selvästi yhtäältä, että erityisjaosto tekee arvioinnin menettelyssä, joka ei ole kontradiktorinen ja jonka tarkoituksena ei ole ratkaista oikeusriitaa. Toisaalta tämä arviointi ei ole muodoltaan, nimeltään eikä sisällöltään tuomiovallan käyttöön liittyvien tehtävien hoitamisen yhteydessä annettu tuomio, vaan se liittyy menettelyyn, jossa ministeri antaa hallinnollisen päätöksen.

48      Joka tapauksessa ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvistä tiedoista ja osapuolten huomautuksista ilmenee, että tuomittu voi riitauttaa ministerin päätöksen siviilituomioistuimessa sillä olevan täydentävän toimivallan nojalla vaatimalla, että kyseinen tuomioistuin, jonka osalta on riidatonta, että se on luonteeltaan SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin tässä menettelyssä, tutkii kyseisen päätöksen uudelleen tai muuttaa sitä.

49      Edellä esitetyn perusteella on todettava, että WETS:in 2:11 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä erityisjaoston tehtävänä ei selvästikään ole ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen eikä se näin ollen ole SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin.

50      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

 Oikeudenkäyntikulut

51      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe ennakkoratkaisua pyytäneessä elimessä vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi mainitun elimen asiana on päättää siinä vireillä olevan menettelyn kulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Ennakkoratkaisupyynnön, jonka Gerechtshof Arnhem-Leeuwardenin (Arnhem-Leeuwardenin ylioikeus, Alankomaat) erityisjaosto on esittänyt 29.3.2024 tekemällään päätöksellä, tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: hollanti.

i      Tämän asian nimi on kuvitteellinen nimi. Se ei vastaa menettelyn minkään osapuolen todellista nimeä.