1.

Pääasioiden valittajat asuvat tapauksen mukaan Belgiassa, Saksassa tai Ranskassa ja käyvät työssä Luxemburgissa. Tämän perusteella heihin sovelletaan sosiaaliturvan alalla Luxemburgin lainsäädäntöä. Unionin tuomioistuin tuntee tämän lainsäädännön merkityksellisten säännösten sisällön, jota se pääsi tarkastelemaan muun muassa conseil supérieur de la sécurité socialen (ylin sosiaaliasioiden tuomioistuin, Luxemburg) esittämän ennakkoratkaisupyynnön ( 2 ) pohjalta antamaansa tuomioon Caisse pour l’avenir des enfants (Rajatyöntekijän puolison lapsi) ( 3 ) liittyneiden oikeussääntöjen yhteydessä; kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa oli kyse samasta perheavustuksesta kuin nyt käsiteltävissä yhdistetyissä asioissa.

2.

Käsiteltävissä ennakkoratkaisupyynnöissä on nimittäin jälleen kyse Luxemburgin lainsäädännön säännöksistä, joiden mukaan rajatyöntekijä on voinut saada perheavustusta 1.8.2016 lähtien ainoastaan niistä lapsista, jotka kuuluvat perheenjäsenen käsitteeseen, sellaisena kuin tämä käsite määritellään kyseisissä säännöksissä – toisin sanoen avioliitossa ja avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista sekä adoptiolapsista.

3.

Nyt käsiteltävät ennakkoratkaisupyynnöt on esittänyt Cour de Cassation (ylin yleinen tuomioistuin, Luxemburg) 12 oikeusriidassa, joissa valittajina ovat useat rajatyöntekijät ja vastaajana on Caisse pour l’avenir des enfants (jäljempänä CAE) ja jotka koskevat sitä, että CAE on kieltäytynyt myöntämästä perheavustusta näille työntekijöille tapauksen mukaan joko aviopuolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsesta sillä perusteella, ettei kyseisillä lapsilla ole lainkaan lapsi-vanhempisuhdetta asianomaisiin rajatyöntekijöihin eivätkä nämä lapset siten ole perheenjäsenen asemassa, sellaisena kuin tämä käsite määritellään Luxemburgin lainsäädännössä.

4.

Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa selvittää ilmaisua ”lapsen elatuksesta huolehtiminen”, jota on käytetty SEUT 45 artiklan, asetuksen (EY) N:o 883/2004 ( 4 ) 1 artiklan i alakohdan ja 67 artiklan sekä asetuksen (EU) N:o 492/2011 ( 5 ) 7 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskevassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

5.

SEUT 45 artiklan lisäksi käsiteltävässä asiassa merkityksellisiä ovat direktiivin 2004/38 ( 6 ) 2 artikla; asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan i alakohta, 2 artiklan 1 kohta, 3 artiklan 1 kohta, 4 artikla, 67 artikla ja 68 artiklan 1 kohdan b alakohta; asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 1 ja 2 kohta sekä 36 artiklan 2 kohta ja direktiivin 2014/54 ( 7 ) 1 artikla, 2 artiklan 1 kohdan c alakohta ja 2 artiklan 2 kohta.

6.

Asian kannalta merkitykselliset säännökset ovat sosiaaliturvakoodeksin (code de la sécurité sociale) 269 ja 270 §. ( 8 )

7.

Sosiaaliturvakoodeksin 269 §:n, jonka otsikko on ”Myöntämisedellytykset”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Otetaan käyttöön lasten tulevaisuutta varten maksettava avustus, jäljempänä perheavustus.

Perheavustukseen oikeutettuja ovat:

8.

Sosiaaliturvakoodeksin 270 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Edellä 269 §:n 1 momentin b kohtaa sovellettaessa henkilön perheenjäseninä, jotka oikeuttavat saamaan perheavustusta, pidetään kyseisen henkilön avioliitossa syntyneitä lapsia, avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia ja adoptiolapsia.”

9.

Yhdistetyissä asioissa C‑296/24–C‑307/24 esitetyistä 12 ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että CAE oli lakkauttanut sosiaaliturvakoodeksin 269 ja 270 §:n perusteella 1.8.2016 alkavin vaikutuksin pääasioiden valittajille ( 9 ) heidän puolisoidensa tai rekisteröityjen kumppaniensa lapsista maksetun perheavustuksen sillä perusteella, etteivät nämä lapset olleet sosiaaliturvakoodeksin 270 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä, sillä heillä ei ollut lapsi-vanhempisuhdetta valittajiin.

10.

Conseil arbitral de la sécurité sociale (sosiaaliturva-asioiden alioikeus, Luxembourg) hyväksyi valittajien kanteet, joissa vaadittiin kyseisen perheavustuksen maksamisen palauttamista. Conseil supérieur de la sécurité sociale muutti kuitenkin ensimmäisessä oikeusasteessa annettua ratkaisua ja pysytti CAE:n tekemän päätöksen valittajien perheavustuksen lakkauttamisesta.

11.

Valittajat ovat valittaneet ratkaisusta Cour de cassationiin, ja he väittävät kyseisen ratkaisun olevan unionin oikeuden vastainen ja erityisesti perustuvan rajatyöntekijän muun kuin biologisen lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitteen suppeaan tulkintaan, joka on vastoin etenkin tuomiosta Caisse pour l’avenir des enfants ilmenevää oikeuskäytäntöä.

12.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo esille, että unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan i alakohtaa ja 67 artiklaa, luettuina yhdessä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan kanssa, tulkiten, että rajatyöntekijän oikeus saada asianomaista perheavustusta puolisonsa lapsesta, johon hänellä ei ole vanhempi-lapsisuhdetta, edellyttää sen osoittamista, että työntekijä täyttää kyseisen lapsen elatuksesta huolehtimista koskevan edellytyksen.

13.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa siitä, miten unionin tuomioistuimen tulkinta kyseisestä edellytyksestä on hioutunut, että ensinnäkin unionin tuomioistuin käytti asianomaista käsitettä alun perin tuomiossa Bernini ( 10 ), tuomiossa Meeusen ( 11 ), tuomiossa komissio v. Alankomaat ( 12 ) ja tuomiossa Giersch ym. ( 13 ) perusteena sille toteamukselleen, että rajatyöntekijä voi saada sosiaalisena etuna valtion maksamaa etuutta eli korkeakouluopintoihin myönnettävää tukea omasta lapsestaan, jos hän huolehtii edelleen lapsen elatuksesta.

14.

Sitten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ottaa esille tuomion Depesme ym., ( 14 ) jossa unionin tuomioistuin täsmensi kyseisen käsitteen laajuutta asiayhteydessä, jossa oli edelleen kyseessä korkeakouluopintoihin myönnettävästä tuesta muodostuva sosiaalinen etu sellaisesta lapsesta, jolla ei ollut lapsi-vanhempisuhdetta rajatyöntekijään.

15.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tuo vielä esille, että unionin tuomioistuin on käyttänyt kyseistä käsitettä sittemmin tuomiossa Caisse pour l’avenir des enfants ( 15 ) sen määrittämiseksi, voiko rajatyöntekijä saada perheavustuksen maksamisesta muodostuvaa sosiaalista etua lapsesta, jonka kanssa hänellä ei ole vanhempi-lapsisuhdetta. Unionin tuomioistuin totesi tuossa yhteydessä erityisesti, että vaatimus, jonka mukaan rajatyöntekijän on huolehdittava lapsen elatuksesta, johtuu tosiasiallisesta tilanteesta, jota hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuimien on arvioitava asianomaisen henkilön esittämän näytön perusteella ilman, että niiden on tarpeen määrittää syyt tälle elatukselle tai esittää numeroin elatukseen osallistumisen täsmällistä laajuutta.

16.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee tästä, että vaikka kyseinen käsite liittyy unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tiettyyn tosiasialliseen tilanteeseen, se kuuluu kuitenkin unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo nimittäin tuomioon Depesme ym. ( 16 ) viitaten, että kyse on sosiaalisten etujen saantiin liittyvän lainsäädännön yhteydessä unionin oikeuden itsenäisestä käsitteestä, joka edellyttää yhtenäistä soveltamista ja tulkintaa.

17.

Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt 25.4.2024 tekemillään ja unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.4.2024 saapuneilla päätöksillä lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset, joiden sanamuoto on jokaisessa yhdistetyssä asiassa C‑296/24–C‑307/24 täsmälleen sama:

18.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet jokaisen yhdistetyn asian valittajat, CAE, Tšekin hallitus sekä Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin päätti olla järjestämättä käsiteltävissä asioissa istuntoa asianosaisten kuulemiseksi.

19.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää kahdella ennakkoratkaisukysymyksellään, jotka on mielestäni käsiteltävä yhdessä, unionin tuomioistuinta selkiyttämään olennaisilta osin lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitteen tulkintaa, sellaisena kuin tämä tulkinta ilmenee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee SEUT 45 artiklan, asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan i alakohdan ja 67 artiklan sekä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan tulkintaa, ja erityisesti tuomiosta Caisse pour l’avenir des enfants.

20.

Otan tässä ratkaisuehdotuksessa ensin esille muutamia yleisiä näkökohtia ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olevien epäilyjen taustalla olevista oikeudellisista seikoista (A osio), ja tarkastelen sitten asianomaisen käsitteen alkuperää ja hioutumista (B osio) sekä käsitteen laajuutta, sellaisena kuin se ilmenee unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (C osio). Käsitteen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi ehdotan rajatyöntekijän ja hänen puolisonsa tai rekisteröidyn kumppaninsa lapsen yhteiseen kotipaikkaan perustuvaa olettamaa (D osio).

21.

Nyt käsiteltävien ennakkoratkaisupyyntöjen tekstistä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tukeutuu alalla annettuun unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja erityisesti tuomioon Caisse pour l’avenir des enfants. Kuten mainitsen tämän ratkaisuehdotuksen johdannossa, nyt tarkasteltavat asiat muodostavat jatkumon kyseisen tuomion taustalla olleelle asialle, joka koski niin ikään perhe-etuusjärjestelmän uudistamista Luxemburgissa. Tämä uudistus tuli voimaan 1.8.2016, ja sillä muutettiin sosiaaliturvakoodeksia siten, etteivät muun muassa puolison tai kumppanin lapset kuulu enää sosiaaliturvakoodeksin 270 §:ssä määriteltyyn perheenjäsenen käsitteeseen. ( 17 ) Unionin tuomioistuimen oli ratkaistava kyseisessä asiassa, oliko kyseistä perheavustusta maksettava rajatyöntekijälle tämän puolison lapsesta, johon rajatyöntekijällä ei ollut vanhempi-lapsisuhdetta. ( 18 )

22.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin itse korostaa, unionin tuomioistuin selvensi tältä osin tuomiossa Caisse pour l’avenir des enfants ensinnäkin, että perheavustus, joka liittyy siihen, että rajatyöntekijä tekee palkkatyötä jossain jäsenvaltiossa, on SEUT 45 artiklassa ja asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sosiaalinen etu. ( 19 ) ( 20 ) Unionin tuomioistuin totesi toiseksi, että asetuksen N:o 833/2004 1 artiklan i alakohtaa ja 67 artiklaa, luettuina yhdessä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan ja direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan kanssa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion säännöksille, joiden nojalla rajatyöntekijät voivat saada perheavustusta, joka liittyy siihen, että he tekevät palkkatyötä kyseisessä jäsenvaltiossa, ainoastaan omista lapsistaan mutta eivät puolisonsa lapsista, joihin työntekijöillä ei ole vanhempi-lapsisuhdetta mutta joiden elatuksesta he huolehtivat, vaikka kaikilla kyseisessä jäsenvaltiossa asuvilla lapsilla on oikeus saada tämä avustus. ( 21 )

23.

Nyt käsiteltävissä asioissa on tärkeää täsmentää, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kyseenalaista ennakkoratkaisukysymyksillään näkemyksiä, jotka perustuvat tuomioon Caisse pour l’avenir des enfants sekä oikeuskäytäntöön, jota unionin tuomioistuin käytti kyseisen tuomion tukena. ( 22 ) Tarkemmin sanottuna ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vaikuta epävarmalta sen suhteen, että pääasiassa kyseessä olevissa oikeussäännöissä tehty asuinpaikkaan perustuva erottelu on kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää. ( 23 ) Tästä lähtökohdasta käsin se vaikuttaa päinvastoin katsovan, että unionin tuomioistuin asetti kyseisessä tuomiossa vaatimuksen siitä, että rajatyöntekijän on näytettävä täyttävänsä lapsen elatuksesta huolehtimista koskevan edellytyksen, jotta hänellä on oikeus saada perheavustusta puolisonsa tai kumppaninsa lapsesta, johon hänellä ei ole vanhempi-lapsisuhdetta. ( 24 )

24.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilykset vaikuttavat johtuvan nimittäin siitä, kuten ennakkoratkaisupyynnöistä ja asianosaisten kirjallisista huomautuksista ilmenee, että tuomion Caisse pour l’avenir des enfants antamisen jälkeen CAE ei ole kieltäytynyt enää automaattisesti myöntämästä kyseistä perheavustusta ulkomailla asuville rajatyöntekijöille puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsista. Se on kuitenkin kieltäytynyt myöntämästä tätä avustusta soveltamalla suppeasti kyseisestä tuomiosta ilmenevää lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitettä. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tämä käsite on unionin oikeuden itsenäinen käsite, ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella olevat epäilyt koskevat ainoastaan tulkintaa, joka kyseiselle käsitteelle olisi annettava.

25.

Ennen kuin ehdotan unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tiedustelemia kyseisen käsitteen tulkinnan laajuutta koskevia täsmennyksiä, pidän selkeyden vuoksi tärkeänä käydä läpi tämän tulkinnan taustoja ja hioutumista unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

26.

Kuten tiedetään, unionin tuomioistuin on käyttänyt ensimmäisen kerran ilmaisua ”elatuksesta huolehtiminen” rajatyöntekijöiden lapsille korkeakouluopintoihin myönnettävää tukea koskevassa oikeuskäytännössä. Opiskelijan elatuksesta huolehtimisen jatkamista koskeva vaatimus muodosti näet tarvittavan liittymän työntekijän ja lapsen välille.

27.

Vaikka yhteisöjen tuomioistuin lausui jo 1980-luvulla opiskelijoiden toimeentuloa ja opintoja varten myönnettävistä tuista, ( 25 ) vasta vuonna 1992 annetusta tuomiosta Bernini vakiintui vaatimus siitä, että lapsen elatuksesta huolehtimisen on jatkuttava vastaanottavan jäsenvaltion ulkopuolella suoritettavien opintojen yhteydessä. Yhteisöjen tuomioistuin muistutti kyseisessä tuomiossa, että siirtotyöläinen voi vedota asetuksen (ETY) N:o 1612/68 ( 26 ) 7 artiklan 2 kohtaan saadakseen vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä kotimaisten työntekijöiden lasten hyväksi myönnettyjä sosiaalietuuksia. Se täsmensi kuitenkin tuomioon Lebon ( 27 ) tukeutuen, että kyseinen etuus merkitsee kyseisessä säännöksessä tarkoitettua sosiaalista etua asianomaiselle siirtotyöläiselle ”ainoastaan, jos siirtotyöläinen vastaa edelleen lapsen elatuksesta”. ( 28 )

28.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi siis, että työntekijän huolehtiessa edelleen lapsen elatuksesta lapsi voi vedota kyseiseen säännökseen saadakseen opintotukea samoilla edellytyksillä kuin kotimaisten työntekijöiden lapset eikä tällaisen lapsen osalta etenkään voida asettaa sellaista lisäedellytystä, että lapsen on asuttava asianomaisen jäsenvaltion alueella. ( 29 )

29.

Sittemmin tuomiossa Meeusen ( 30 ), tuomiossa komissio v. Alankomaat ( 31 ) ja tuomiossa Giersch ym. ( 32 ) muistutettiin, että siirtotyöläisen huollettavina olevat perheenjäsenet hyötyvät välillisesti kyseiselle työntekijälle taatusta yhdenvertaisesta kohtelusta ja että kyseisissä asioissa kyseessä olleita etuuksia eli korkeakouluopintoihin tarkoitettua tukea voidaan myöntää kyseiselle työntekijälle vain tämän vastatessa edelleen lapsen elatuksesta.

30.

Kyseisissä tuomioissa ei sitä vastoin määritelty lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitettä. Niiden perusteella saadaan kuitenkin käsitys tähän käsitteeseen liittyvästä asiayhteydestä. Unionin tuomioistuimen oli näet ratkaistava, merkitsikö valtion maksaman asianomaisen etuuden eli opintotuen saaminen siirtotyöläiselle asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sosiaalista etua. Unionin tuomioistuin asetti kuitenkin myöntävälle vastaukselle ehdoksi, että ”[työntekijä vastaa] edelleen lapsen elatuksesta”. ( 33 ) Näin ollen siltä osin kuin siirtotyöläisen perheenjäsenet hyötyivät välillisesti kyseisessä säännöksessä siirtotyöläiselle taatusta yhdenvertaisesta kohtelusta, kyseinen edellytys vastasi tarvetta osoittaa lapsen ja kyseisen työntekijän välinen liittymä, jotta siirtotyöläisten yhdenvertaiseen kohteluun ja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen liittyvät vaatimukset huomioon ottaen voitiin ratkaista, oliko asianomaisen jäsenvaltion maksettava kyseinen etuus.

31.

Tässä oikeuskäytännössä kyseisen linjauksen kehittymisen kannalta ratkaisevana voidaan pitää tuomiota Depesme ym. ( 34 ) Kyseisen tuomion taustalla olleissa asioissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittasi tuomioon Giersch ym. ja tiedusteli ensin, käsittikö ilmaisu ”rajatyöntekijän lapsi” kyseisen työntekijän puolison tai kansallisessa oikeudessa tunnustetun kumppanin lapset. Unionin tuomioistuin totesi direktiivin 2004/38 ( 35 ) 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitettuun perheenjäsenen käsitteeseen tukeutuen, että ”rajatyöntekijän lapsella, joka voi saada välillisesti asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja sosiaalisia etuja, kuten esimerkiksi jäsenvaltion myöntämää opintotukea sellaisten työntekijöiden lapsille, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet kyseisessä valtiossa”, on ymmärrettävä tarkoitettavan paitsi lasta, jolla on lapsi-vanhempisuhde kyseiseen työntekijään, myös mainitun työntekijän aviopuolison tai rekisteröidyn kumppanin lasta, kun mainittu työntekijä huolehtii kyseisen lapsen elatuksesta. ( 36 )

32.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohti edellä mainituissa asioissa toiseksi, minkälainen vaikutus sillä, miten suuressa määrin rajatyöntekijä osallistuu aviopuolisonsa lapsen elatukseen, on kyseisen lapsen oikeuteen saada kyseisissä asioissa kyseessä olleen kaltaista taloudellista tukea opintoja varten. ( 37 ) Unionin tuomioistuin vastasi tähän selittämällä, että rajatyöntekijän huollettavana olevan perheenjäsenen asema ilmenee tosiasiallisesta tilanteesta. Unionin tuomioistuin jatkoi toteamalla yhtäältä, että kyse on perheenjäsenestä, jonka ylläpidosta työntekijä vastaa, eikä ole tarpeen määrittää, minkä vuoksi kyseiseen ylläpitoon on tarvetta, eikä pohtia sitä, kykeneekö asianomainen henkilö pitämään kyseisen perheenjäsenen tarpeista huolta tekemällä palkattua työtä. Toisaalta unionin tuomioistuin totesi tuomioon Lebon ( 38 ) tukeutuen, että tätä tulkintaa edellyttää periaate, jonka mukaan säännöksiä, joilla vahvistetaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus, joka muodostaa yhden Euroopan unionin perusteista, on tulkittava laajasti. ( 39 )

33.

Haluan tuoda erityisesti esille, että on korostettava unionin tuomioistuimen todenneen rajatyöntekijän huollettavana olevan perheenjäsenen asemasta, että tällainen asema voi ilmetä silloin, kun se koskee kyseisen työntekijän aviopuolison tai tunnustetun kumppanin lapsen tilannetta, objektiivisista seikoista, kuten siitä, että kyseisellä työntekijällä ja opiskelijalla on yhteinen kotipaikka. ( 40 ) Unionin tuomioistuin totesi siis, että lapsen elatuksesta huolehtimisen vaatimus ilmenee tosiasiallisesta tilanteesta, jota hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuimien on arvioitava, ilman, että niiden on tarpeen määrittää, minkä vuoksi rajatyöntekijä osallistuu tähän elatukseen, tai esittää numeroin elatukseen osallistumisen täsmällistä laajuutta. ( 41 )

34.

Tuon kuitenkin esille, että täsmällisen määritelmän puuttumisesta huolimatta unionin tuomioistuin on esittänyt tuomion Depesme ym. ( 42 ) 58, 60 ja 64 kohdassa seikkoja, joiden perusteella riidanalaisen käsitteen ääriviivat voidaan hahmotella; palaan tähän jäljempänä käsitteen laajuuden tarkastelu yhteydessä. ( 43 )

35.

Unionin tuomioistuin sovelsi tuomiossa Caisse pour l’avenir des enfants, jonka tuomiolauselma on kerrattu edellä, ( 44 ) tämän ratkaisuehdotuksen edellisissä kohdissa ( 45 ) läpi käytyä oikeuskäytäntöä rajatyöntekijöiden lapsista maksettaviin perheavustuksiin. Toisin kuin kyseisen oikeuskäytännön taustalla olleissa asioissa, kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa oli kyse lapsesta, joka oli merkityksellisten tosiseikkojen tapahtuma-aikaan alaikäinen. ( 46 ) Unionin tuomioistuin käytti kuitenkin tuomiossa Caisse pour l’avenir des enfants edelleen laajempaa ilmaisua ”elatuksesta huolehtiminen”, joka perustui sen edellä läpi käytyyn korkeakouluopintoja varten tarkoitettua tukea koskevaan oikeuskäytäntöön ja käsitti myös yli 21-vuotiaat lapset, huolimatta siitä – kuten unionin tuomioistuin totesi – että unionin lainsäätäjä katsoo, että lasten oletetaan joka tapauksessa olevan huollettavia 21-vuotiaiksi saakka, kuten erityisesti direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdasta ilmenee. ( 47 ) Palaan myöhemmin tähän seikkaan, jota pidän tärkeänä nyt käsiteltävien asioiden yhteydessä. ( 48 )

36.

Unionin tuomioistuin käytti tätä käsitettä erityisesti tuomioon Depesme ym. tukeutuen olennaisena perusteena sen määrittämiseksi, oliko asianomaisen kansallisen hallinnon maksettava kyseistä perheavustusta rajatyöntekijälle tämän puolison lapsesta, johon rajatyöntekijällä ei ollut vanhempi-lapsisuhdetta. Unionin tuomioistuin viittasi kyseisen tuomion 64 kohtaan ja toi esille, että vaatimus, jonka mukaan rajatyöntekijän on huolehdittava kyseisen lapsen elatuksesta, johtuu tosiasiallisesta tilanteesta, jota hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuimien on arvioitava asianomaisen henkilön esittämän näytön perusteella ilman, että niiden on tarpeen määrittää syyt tälle elatukselle tai esittää numeroin elatukseen osallistumisen täsmällistä laajuutta. ( 49 )

37.

On todettava, että ilmaisu ”lapsen elatuksesta huolehtiminen” muodostaa käsitteenä punaisen langan kaikessa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka liittyy yhtäältä siirtotyöläisten ja rajatyöntekijöiden lasten korkeakouluopintoihin tarkoitettuun tukeen ja toisaalta rajatyöntekijöiden lapsista maksettaviin perheavustuksiin. ( 50 ) Unionin tuomioistuin on nimittäin pyrkinyt varmistamaan oikeuskäytännössään kyseisen käsitteen yhtenäisen tulkinnan täsmentämällä perusteet, joita se on käyttänyt joka kerta kyseistä käsitettä käyttäessään, tukeutuen siihen periaatteeseen, jonka mukaan oikeussääntöjä, joissa vahvistetaan yksi unionin perusteista eli työntekijöiden vapaa liikkuvuus, on tulkittava laajasti. ( 51 )

38.

Oikeuskäytäntöä tarkastelemalla voidaan määrittää lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitteelle muutamia keskeisiä tulkintaperusteita.

39.

Unionin tuomioistuin on muistuttanut ensinnäkin, että lasten oletetaan joka tapauksessa olevan huollettavia 21-vuotiaiksi saakka, kuten erityisesti direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdasta ilmenee. ( 52 ) Unionin tuomioistuin on katsonut tältä osin, että rajatyöntekijän huollettavana olevan, rajatyöntekijän puolison tai tunnustetun kumppanin lapsen perheenjäsenen asema voi ilmetä objektiivisesti siitä, että kyseisellä työntekijällä ja lapsella on yhteinen kotipaikka. ( 53 )

40.

Toiseksi vaikka unionin tuomioistuin täsmensi, että vaatimus, jonka mukaan rajatyöntekijän on huolehdittava lapsen elatuksesta, johtuu tosiasiallisesta tilanteesta, jota hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuimien on arvioitava asianomaisen henkilön esittämän näytön perusteella, se korosti niin ikään useita kertoja, että tämän arvioinnin yhteydessä niiden ei ole tarpeen määrittää syitä tälle elatukselle tai esittää numeroin elatukseen osallistumisen täsmällistä laajuutta. ( 54 )

41.

Tässä tapauksessa vaikuttaa ensinnäkin olevan selvää, että jos hallinto soveltaa riidanalaista käsitettä suppeasti, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuvannut, ja kieltäytyy tämän perusteella myöntämästä kyseisiä perheavustuksia, soveltamisessa ei oteta huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjä tulkintaperusteita. Kyseisen käsitteen suppea tulkinta johtaa siten siihen, ettei rajatyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua noudateta, mikä ei ole yhteensopivaa SEUT 45 artiklan eikä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan kanssa, ja siten se vaarantaa kyseisten oikeussääntöjen laajan tulkinnan periaatteen sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sen vahvistanut. ( 55 )

42.

Toiseksi vaikka kyseistä käsitettä on tulkittava tosiasiallisessa tilanteessa, jota hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuimien on arvioitava, on tuotava esille, että arviointiperusteiden epäselvyys on yhtäältä omiaan aiheuttamaan oikeusvarmuuden periaatteen vastaista epävarmuutta siltä osin kuin se lisää mahdollisten edunsaajien hankaluuksia saada selville oikeuksiensa laajuutta. Toisaalta asianomaiset työntekijät joutuvat olemaan epävarmuudessa niiden mahdollisuuksien suhteen, joita heillä on SEUT 45 artiklaan, sellaisena kuin se pannaan täytäntöön asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa, vetoamisen osalta, vaikka heihin sovelletaan väistämättä sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jossa he käyvät työssä. ( 56 )

43.

Kolmanneksi on tuotava esille, että unionin tuomioistuimen jo antamista tuomioista huolimatta CAE:llä on edelleen hankaluuksia määritellä sitä, mitä kyseiseen käsitteeseen kuuluu, sellaisena kuin unionin tuomioistuin käyttää tätä käsitettä oikeuskäytännössään.

44.

Näin ollen on nähdäkseni aiheellista tutkia lyhyesti näiden hankaluuksien taustoja sen täsmentämiseksi, mitä oikeuskäytännössä on linjattu.

45.

On korostettava, että huolimatta niistä selvennyksistä, joita unionin tuomioistuin on antanut hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuinten avuksi, on selvää, että oikeuskäytäntö on edelleen jossain määrin tapauskohtaista silloin, kun yleisesti lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitteelle on annettava konkreettinen merkitys, koska perherakenteet ovat monimuotoistuneet erityisesti pääasioissa kyseessä olevien kaltaisten uusperheiden tapauksessa. ( 57 ) Kuten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät 12 ennakkoratkaisupyyntöä osoittavat, hallinnon – tässä tapauksessa CAE:n – ei näytä olevan helppoa päästä perille kyseisen käsitteen laajuudesta, kun on ratkaistava, huolehtiiko työntekijä konkreettisessa yksittäistapauksessa puolisonsa tai rekisteröidyn kumppaninsa lapsen elatuksesta.

46.

Täsmennän, että nyt käsiteltävässä asiassa yksi esimerkki tästä vaikeudesta johtuu siitä, että CAE:n mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella huomioon on otettava esimerkiksi seuraavia seikkoja: miten pitkään yhdessä asuminen on kestänyt, minkä laatuinen suhde on kyseessä, huolehtiiko työntekijä suoraan lapsen elatuksesta, onko kyseessä laillinen kotipaikka tai tosiasiallinen pysyvä asuinpaikka, mitkä ovat huoltajuuden ehdot ja osallistuvatko biologiset vanhemmat tai adoptiovanhemmat lapsen huoltoon.

47.

Tältä osin on myönnettävä, etten oikein löydä näiden arviointiperusteiden joukosta niitä täsmennyksiä, jotka unionin tuomioistuin on antanut kyseisen käsitteen laajuudesta. ( 58 ) Tämä koskee erityisesti sitä, kun CAE väittää tuomion Caisse pour l’avenir des enfants 52 kohdasta ilmenevän, että se, että biologinen vanhempi maksaa elatusmaksua lapsesta, voi vaikuttaa kyseiseen käsitteeseen.

48.

Olen tästä toista mieltä.

49.

Kyseisen tuomion 52 kohdan sisältö on toki tärkeä tutkittaessa kyseisen käsitteen laajuutta, mutta CAE:n esittämää tulkintaa ei voida hyväksyä. Kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee nimittäin, ettei lapsen biologinen isä maksanut elatusapua lapsen äidille. Unionin tuomioistuin otti esille tämän tosiseikan auttaakseen ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta asian arvioinnissa rajoittamatta kuitenkaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviksi jääneitä tarkistuksia, ja se totesi, että rajatyöntekijä, joka oli kyseisen lapsen äidin puoliso, huolehti lapsen elatuksesta. Näiden unionin tuomioistuimen toteamusten ei siten voida katsoa yhtäältä osoittavan, että biologisen vanhemman tai adoptiovanhemman velvollisuus elatusavun maksamiseen on merkityksellinen peruste arvioitaessa tosiasiallisia olosuhteita, joiden perusteella voidaan määrittää, onko puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsi rajatyöntekijän huollettava. Toisaalta kyseisiä toteamuksia ei voida katsoa myöskään perusteeksi, jonka nojalla voidaan poissulkea se, että kyseinen työntekijä huolehtii kyseisen lapsen elatuksesta. Näin ollen tuomion Caisse pour l’avenir des enfants 52 kohdan ei pidä tulkita osoittavan, että riidanalaista käsitettä olisi tulkittava suppeasti. ( 59 )

50.

Muistutan tältä osin, että unionin tuomioistuin on jo todennut, ettei huollettavan perheenjäsenen asema edellytä myöskään oikeutta elatusapuun. Se on täsmentänyt, että jos näin olisi, perheenyhdistäminen riippuisi kansallisista lainsäädännöistä, jotka ovat erilaisia joka maassa, mikä johtaisi siihen, ettei unionin oikeutta sovelleta yhtenäisesti. ( 60 ) Tuon lisäksi vielä esille, että unionin tuomioistuin on korostanut useita kertoja, että sen arvoimiseksi, huolehtiiko rajatyöntekijä lapsen elatuksesta, hallinnon ja kansallisten tuomioistuinten ei tarvitse määrittää syitä tälle elatukselle tai esittää numeroin elatukseen osallistumisen täsmällistä laajuutta. ( 61 )

51.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseistä käsitettä on tulkittava johdonmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Kun otetaan huomioon kyseisen käsitteen taustat ja kehittyminen oikeuskäytännössä, on näin ollen sen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi ratkaistava, voisiko jokin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevä objektiivinen liittymäperuste johtaa yksinkertaiseen olettamaan ja edesauttaa siten oikeusvarmuuden periaatteen noudattamista.

52.

Tutkin siis tällaisen olettaman merkityksellisyyden nyt käsiteltävien asioiden yhteydessä.

53.

Unionin tuomioistuin hahmotteli lapsen elatuksesta huolehtimisen käsitteen laajuuteen liittyvän olettaman pääpiirteet tuomiossa Depesme ym.

54.

Kyseisestä oikeuskäytännöstä ilmenee ensinnäkin, että tällaista käsitettä on tulkittava laajasti. Unionin tuomioistuin muistutti, että arvioitaessa tietyssä yksittäistapauksessa, huolehtiiko rajatyöntekijä puolisonsa tai rekisteröidyn kumppaninsa lapsen elatuksesta, hallinnon ja tarvittaessa kansallisten tuomioistuinten on otettava huomioon periaate, jonka mukaan säännöksiä, joilla vahvistetaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus, joka muodostaa yhden Euroopan unionin perusteista, on tulkittava laajasti. ( 62 )

55.

Toiseksi tässä käsitteessä on otettava huomioon direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdassa annettu perheenjäsenen määritelmä. Edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että rajatyöntekijän perheenjäsenen, joka voi välillisesti hyötyä yhdenvertaisesta kohtelusta asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan nojalla, käsite vastaa direktiivin 2004/38 2 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa tarkoitetun perheenjäsenen käsitettä, johon kuuluvat aviopuoliso tai kumppani, jonka kanssa unionin kansalainen on rekisteröinyt parisuhteen, kansalaisen alle 21-vuotiaat tai hänestä riippuvaiset jälkeläiset suoraan etenevässä polvessa sekä aviopuolison tai kumppanin jälkeläiset suoraan etenevässä polvessa. ( 63 ) Unionin tuomioistuin muistutti tässä yhteydessä unionin lainsäätäjän katsovan, että lasten oletetaan joka tapauksessa olevan huollettavia 21-vuotiaiksi saakka, kuten erityisesti viimeksi mainitusta säännöksestä ilmenee. ( 64 )

56.

Kolmanneksi ja viimeiseksi samasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhtäältä rajatyöntekijän huollettavana olevan, rajatyöntekijän puolison tai tunnustetun kumppanin lapsen perheenjäsenen asema voi ilmetä objektiivisesti siitä, että kyseisellä työntekijällä ja lapsella on yhteinen kotipaikka, ( 65 ) ja että toisaalta sen arvioimiseksi, huolehtiiko rajatyöntekijä kyseisen lapsen elatuksesta, ei ole missään tapauksessa tarpeen määrittää syitä rajatyöntekijän osallistumiselle lapsen elatukseen tai esittää numeroin tämän osallistumisen täsmällistä laajuutta. ( 66 )

57.

Kolme edellä esitettyä näkökohtaa huomioon ottaen on nähdäkseni kaikin puolin merkityksellistä tarkastella, onko olemassa rajatyöntekijän ja tämän puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsen yhteisen kotipaikan olemassaoloon perustuva yksinkertainen olettama, soveltaen nyt käsiteltäviin asioihin soveltuvin osin tuomiota Depesme ym. Kuten komissio korostaa, nämä ovat perheyhteyteen viittaavaan vakiintuneisuuteen liittyviä seikkoja, jotka ovat omiaan osoittamaan rajatyöntekijän huolehtivan saman katon alla asuvan puolisonsa tai rekisteröidyn kumppaninsa lapsen elatuksesta. Toisin sanoen kyseisen lapsen voidaan hyväksyttävästi olettaa hyötyvän välillisesti kyseessä olevista perheavustuksista, koska hän asuu yhteisessä kotipaikassa ja siten elää perheyhteydessä kyseisen työntekijän kanssa. Yhteinen kotipaikka on riittävä antamaan oikeuden näihin perheavustuksiin samoin edellytyksin kuin niistä lapsista, joilla on lapsi-vanhempisuhde rajatyöntekijään tai joiden tilanne on rinnastettavissa työskentelyjäsenvaltiossa asuviin lapsiin. ( 67 )

58.

Kun otetaan huomioon uusperheiden arkitodellisuus, on kuitenkin tärkeää lisätä kolme täydentävää seikkaa.

59.

Ensinnäkin kyseisen olettaman tulisi kattaa rajatyöntekijän ja tämän puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsen yhteinen kotipaikka, olipa se kokonaan yhteinen ( 68 ) tai osittain yhteinen. ( 69 )

60.

Toiseksi kyseistä olettamaa on sovellettava paitsi alaikäisiin lapsiin, myös täysi-ikäisiin alle 21-vuotiaisiin nuoriin, joilla ei ole omia tuloja, jotka asuvat rajatyöntekijän kotitaloudessa ja jotka vastaavat muilta osin työskentelyjäsenvaltion lainsäädännössä, tässä tapauksessa Luxemburgin lainsäädännössä, säädettyjä perusteita, joita sovelletaan asianomaisen perheavustuksen myöntämiseen. ( 70 ) Ilman tällaista tulkintaa tämäntyyppisiin tilanteisiin liittyisi huomattavasti oikeudellista epävarmuutta.

61.

Kolmanneksi ja viimeiseksi siinä tilanteessa, ettei rajatyöntekijä osallistuisi tosiasiassa millään tavalla puolisonsa tai rekisteröidyn kumppaninsa lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin, vaikka rajatyöntekijä ja kyseinen lapsi asuvat yhteisessä kotipaikassa, olisi hallinnolla siinä jäsenvaltiossa, jossa rajatyöntekijä harjoittaa palkkatyötä, oltava mahdollisuus kieltäytyä myöntämästä perheavustusta. ( 71 )

62.

Yhteiseen kotipaikkaan perustuvan olettaman on todettava olevan yhteensopiva päällekkäisyystilanteessa sovellettavien asetuksen N:o 883/2004 ensisijaisuussääntöjen kanssa. Kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaan pääasioiden kantajien kaltaiset Luxemburgissa palkkatyössä käyvät rajatyöntekijät ja heidän perheensä kuuluvat nimittäin kyseisen asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan. ( 72 ) Tämän perusteella he kuuluvat, kuten todettua, Luxemburgin sosiaaliturvajärjestelmään.

63.

Kun otetaan huomioon perheavustuksen erityinen luonne sekä mahdolliset päällekkäiset oikeudet kahdesta jäsenvaltiosta maksettaviin etuuksiin, kyseisen asetuksen 68 artiklassa säädetään ensisijaisuussäännöistä päällekkäisyystilannetta varten, minkä tarkoituksena on estää samasta lapsesta samalla aikavälillä maksettavat päällekkäiset etuudet. ( 73 ) Asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan 1 kohdan mukaan pääasian kantajiin sovelletaan siis perheavustusten alalla Luxemburgin lainsäädäntöä ainoastaan sen erotuksen osalta, joka jää Luxemburgissa maksettavien ja heidän asuinvaltioissaan maksettavien perheavustusten välille. Kyse on ”erotusetuudesta”, joka vastaa kyseisen asetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdan ( 74 ) muka an sitä, että maksettavaksi tulee ”kyseessä olevien eri lainsäädäntöjen mukaisten etuuksien suurin määrä”.

64.

Näin ollen siltä osin kuin samoin perustein myönnettävistä etuuksista säädetään kahden jäsenvaltion lainsäädännössä, rajatyöntekijän sekä hänen puolisonsa tai rekisteröidyn kumppaninsa lapsen yhteisen kotipaikan olemassaolo muodostaa riittävän liittymän kyseisen lapsen ja kyseisen työntekijän välille niin, että voidaan katsoa, että kyseinen perheavustus tulee sen jäsenvaltion maksettavaksi, jossa työntekijä harjoittaa palkkatyötään, eli tässä tapauksessa Luxemburgin.

65.

Kaiken edellä esitetyn perusteella rajatyöntekijän puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsen elatuksesta huolehtimisen käsite, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä käyttää oikeuskäytännössään, joka koskee SEUT 45 artiklan, asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan i alakohdan ja 67 artiklan sekä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan tulkintaa, on ymmärrettävä siten, että kyseisen lapsen voidaan hyväksyttävästi olettaa hyötyvän välillisesti kyseisistä perheavustuksista, jos hän asuu kyseisen työntekijän kotipaikassa ja elää perheyhteydessä kyseisen työntekijän kanssa. Tällaisen yhteisen kotipaikan olemassaolo antaa oikeuden sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen perheavustukseen, jossa kyseinen työntekijä harjoittaa palkkatyötään, samoin edellytyksin kuin niistä lapsista, joilla on lapsi-vanhempisuhde tähän työntekijään.

66.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Cour de cassationin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Rajatyöntekijän puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsen elatuksesta huolehtimisen käsite, sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä käyttää oikeuskäytännössään, joka koskee SEUT 45 artiklan, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 1 artiklan i alakohdan ja 67 artiklan sekä työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan tulkintaa, on ymmärrettävä siten, että rajatyöntekijän puolison tai rekisteröidyn kumppanin lapsen voidaan hyväksyttävästi olettaa hyötyvän välillisesti kyseisistä perheavustuksista, jos hän asuu yhteisessä kotipaikassa ja siten elää perheyhteydessä kyseisen työntekijän kanssa. Yhteisen kotipaikan olemassaolo antaa oikeuden sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen perheavustukseen, jossa kyseinen työntekijä harjoittaa palkkatyötään, samoin edellytyksin kuin niistä lapsista, joilla on lapsi-vanhempisuhde tähän työntekijään.