—

ottamaan kanteen tutkittavaksi ja toteamaan sen perustelluksi;

—

kumoamaan vastaajan 16.12.2022 tekemän ja 17.1.2023 julkaistun päätöksen siltä osin kuin siinä sisällytetään melamiini (”Aine” tai ”melamiini”) luvanvaraisten erityistä huolta aiheuttavien aineiden (SVHC) ehdokasluetteloon asetuksen (EY) 1907/2006 57 artiklan f kohdan perusteella (riidanalainen päätös);

—

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja on rikkonut asetuksen 1907/2006 57 artiklan f kohtaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen. Vastaaja ei ole osoittanut asetuksen 1907/2006 57 artiklan f alakohdassa vaaditulla tavalla, että Aineella on todennäköisiä vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen tai ympäristöön, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen kuin asetuksen 1907/2006 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen aineiden vaikutukset. Vastaaja on tehnyt erityisesti ilmeisiä virheitä asetuksen 1907/2006 57 artiklan f alakohdassa asetetun oikeudellisen vaatimuksen kaikkien eri osatekijöiden osalta, minkä seurauksena päätelmät ovat virheellisiä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ei ole esittänyt perusteluja yrittäessään näyttää toteen samantasoista huolta ja Aineen todennäköisiä vakavia vaikutuksia.

3)

Kolmas kanneperuste, jossa kiistetään riidanalaisen päätöksen oikeasuhtaisuus. Kantajien mukaan riidanalainen päätös ei ole soveltuva asetuksen 1907/2006 lupamenettelyä koskevalla osastolla tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon, että valtaosa Aineen käyttötarkoituksista jätetään luvanvaraisuuden ulkopuolelle. Vaikka oletettaisiin, että Aineen luokittelu erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi olisi itsessään tavoiteltu päämäärä, on olemassa tarkoituksenmukaisempia toimenpiteitä, joilla voidaan saavuttaa Aineen väitettyjä ominaisuuksia koskevan tietovaatimuksen asettamista koskeva tavoite.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa riitautetaan se, että vastaaja turvautui varautumisen periaatteeseen tukeakseen päätelmää, jonka mukaan Aine täyttää asetuksen 1907/2006 57 artiklan f alakohdassa asetetut vaatimukset. 57 artiklan f alakohta on jo itsessään varautumisen periaatteen ilmaus eikä sitä voida käyttää oikeuttamaan tukeutumista epäluotettaviin tietoihin tai ilmeisen virheellisiin oletuksiin.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu siihen, että kantajien oikeutta tulla kuulluksi on loukattu riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneessa menettelyssä.

6)

Kuudes kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja ylitti toimivaltuutensa ja rikkoi asetuksen 1907/2006 59 artiklan 8 kohtaa tehdessään riidanalaisen päätöksen ilman ECHA:n jäsenvaltioiden komitean yksimielistä sopimusta, joka on olennainen menettelyvaatimus, koska neljä jäsenvaltiota pidättäytyi äänestämästä.

7)

Seitsemäs kanneperuste, joka perustuu siihen, että vastaaja käytti väärin valtuuksiaan käyttämällä erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi luokittelemisen menettelyä keinona varmistaa, että säännöstasolla hyväksytään edellytykset, joiden osalta Aine olisi koetapaus, eikä lainsäätäjän antamaa tarkoitusta varten.