1

Citizens’ Committee of the European Citizens’ Initiative ”Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe” (jäljempänä Citizens’ Committee) vaatii valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 9.11.2022 antaman tuomion Minority SafePack – one million signatures for diversity in Europe v. komissio (T‑158/21, EU:T:2022:696), jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ”Minority SafePack – miljoona allekirjoitusta Euroopan monimuotoisuuden puolesta”14.1.2021 annettu komission tiedonanto C(2021) 171 final (jäljempänä riidanalainen tiedonanto).

2

Deutschsprachige Gemeinschaft Belgiens (Belgian saksankielinen yhteisö) pyysi unionin tuomioistuimen kirjaamoon 17.4.2023 toimittamassaan asiakirjassa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisen kohdan nojalla saada osallistua tämän muutoksenhakuasian käsittelyyn väliintulijana tukeakseen Citizens’ Committeen vaatimuksia.

3

Unionin tuomioistuimen kirjaaja toimitti väliintulohakemuksen tiedoksiannon asianosaisille työjärjestyksen 131 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jota työjärjestyksen 190 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, minkä jälkeen Citizens’ Committee ja Euroopan komissio toimittivat hakemusta koskevat kirjalliset huomautuksensa asetetussa määräajassa. Vain komissio vaati hakemuksen hylkäämistä.

4

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot ja Euroopan unionin toimielimet voivat olla väliintulijoina unionin tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa. Kyseisen artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan tämä oikeus on myös unionin elimillä ja laitoksilla sekä kaikilla muilla, jotka pystyvät osoittamaan, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee niiden etua tai heidän etuaan.

5

Aluksi on syytä todeta, että valtiotasoa alempi jäsenvaltion alueyhteisö voi siten olla oikeudenkäynnissä väliintulijana samalla tavalla kuin kuka tahansa muu, mutta toisin kuin jäsenvaltion, johon alueyhteisö kuuluu, alueyhteisön on osoitettava, että unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun asian ratkaisu koskee sen etua.

6

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä määräyksessä tarkoitettu käsite ”asian ratkaisu koskee niiden etua” on määriteltävä ottaen huomioon oikeusriidan kohde, ja sen on katsottava tarkoittavan sitä, että asianomaisten etuihin vaikuttaa suoraan ja tosiasiallisesti nimenomaan esitetyistä vaatimuksista annettava ratkaisu eivätkä esitetyt perusteet tai väitteet. Käsitteellä ”asian ratkaisu” viitataan lopulliseen päätökseen, sellaisena kuin se esitetään tulevan tuomion tuomiolauselmassa (ks. mm. unionin tuomioistuimen presidentin määräys 5.7.2018, Uniwersytet Wrocławski ja Puola v. REA, C‑515/17 P ja C‑561/17 P, EU:C:2018:553, 7 kohta).

7

Lähtökohtaisesti asian ratkaisun voidaan katsoa koskevan etua riittävän suoraan vain siinä tapauksessa, että se muuttaa väliintulon hakijan oikeudellista asemaa (unionin tuomioistuimen presidentin määräys 30.4.2020, komissio v. HSBC Holdings ym.,C‑806/19 P, EU:C:2020:364, 8 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

8

On kuitenkin todettava, että toisin kuin luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, valtiotasoa alemmat jäsenvaltioiden alueyhteisöt eivät voi hakea väliintulijaksi unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetussa asiassa puolustaakseen yksityisiä etuja vaan vedotakseen omaan näkökantaansa sellaisissa asioissa, joilla voi olla merkittävä vaikutus sen toimivallan käyttämiseen, joka niille on annettu sen jäsenvaltion perustuslaissa tai lainsäädännössä, johon ne kuuluvat.

9

Näin ollen edellytystä, joka liittyy käsiteltävän asian lopputulosta koskevan suoran ja tosiasiallisen intressin olemassaoloon, on sovellettava jäsenvaltioiden valtiotasoa alempien alueyhteisöjen väliintulohakemuksiin tämän erityispiirteen mukaisella tavalla (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen presidentin määräys 17.9.2021, Saksa v. Pharma Mar ja komissio, C‑6/21 P ja C‑16/21 P, EU:C:2021:756, 11 kohta).

10

Oikeuskäytännössä on nimittäin jo katsottu ympäristönsuojelujärjestöjen esittämien väliintulohakemusten yhteydessä, että vaatimus, joka liittyy unionin tuomioistuimessa käsiteltävän asian lopputulosta koskevan suoran ja tosiasiallisen intressin olemassaoloon, edellyttää yhtäältä, että tällaisten järjestöjen toimialalla, sellaisena kuin se ilmenee järjestöjen tarkoituksesta, joka on mahdollisesti vahvistettu niiden säännöissä, on suora yhteys oikeusriidan kohteeseen, ja toisaalta, että oikeusriidassa tulee esiin periaatteellisia kysymyksiä, jotka voivat vaikuttaa kyseessä olevien järjestöjen puolustamiin intresseihin (unionin tuomioistuimen presidentin määräys 7.2.2019, Bayer CropScience ja Bayer v. komissio, C‑499/18 P, EU:C:2019:107, 6 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Pääasiallisesti samoja perusteita on sovellettava tarvittavin mukautuksin sen arvioimiseksi, vaikuttaako asian ratkaisu jäsenvaltioiden valtiotasoa alempien alueyhteisöjen etuihin, ottaen kuitenkin huomioon näiden alueyhteisöjen erityispiirteet, jotka johtuvat siitä, että niiden toimivalta on määritelty kyseisten jäsenvaltioiden valtiosääntöoikeudessa.

11

Sen osoittamiseksi, että unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevan sellaisen asian ratkaisu, jossa valtiotasoa alempi jäsenvaltion alueyhteisö ei ole asianosaisena, koskee tämän alueyhteisön etua, alueyhteisön on osoitettava yhtäältä, että oikeusriidan kohde kuuluu sille kansallisessa oikeudessa annetun toimivallan alaan, ja toisaalta, että asiassa tulee esiin periaatteellisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat sen omiin etuihin. Viimeksi mainitun seikan kannalta se etu, johon alueyhteisö vetoaa, ei siten saa olla täysin päällekkäinen sen jäsenvaltion edun kanssa, johon alueyhteisö kuuluu ja joka olisi kaikissa tapauksissa voinut osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana.

12

Tässä tapauksessa nyt kyseessä olevasta väliintulohakemuksesta ilmenee pääasiallisesti, että Belgian saksankielinen yhteisö on yksi Belgian valtiosääntörakenteen mukaisista kolmesta yhteisöstä ja että sille on annettu muun muassa perustuslain 2, 115 ja 121 §:ssä itsehallinnollinen asema ja Belgian perustuslaista johtuva toimivalta saksankielisen vähemmistön kulttuurisen ja kielellisen identiteetin säilyttämiseen liittyvissä kysymyksissä. Belgian perustuslain 130 §:n mukaan Belgian saksankielinen yhteisö on toimivaltainen muun muassa saksan kielen suojelua ja sen näkyvyyden edistämistä koskevissa asioissa ja sillä on laajat toimivaltuudet koulutuksen ja tutkimuksen aloilla.

13

Näin ollen on todettava, että unionin tuomioistuimessa vireillä olevan oikeusriidan kohde kuuluu Belgian saksankielisen yhteisön itsenäisen toimivallan alaan, sellaisena kuin se ilmenee Belgian perustuslaista. Tämä oikeusriita koskee nimittäin kansalaisaloitetta, jolla riidanalaisen tiedonannon mukaan pyritään parantamaan kansallisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden suojelua sekä lujittamaan kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta unionissa.

14

Mainitussa oikeusriidassa tulee myös esiin periaatteellisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat Belgian saksankielisen yhteisön omiin etuihin. Riidanalaisessa tiedonannossa nimittäin sanotaan, että ”EU:lla ei kuitenkaan ole yleistä lainsäädäntövaltaa nimenomaan kansallisten vähemmistöjen suojelussa”, ja että ”unionilla ei ole lainsäädäntövaltaa kysymyksissä, jotka koskevat esimerkiksi alueellisten kielten tai vähemmistökielten käyttämistä julkisessa koulutuksessa tai muualla” ja ”nämä kysymykset ovat jäsenvaltioiden vastuulla”. Nyt käsiteltävässä asiassa tulee siten esiin kysymys unionin toimivallan laajuudesta toimenpiteiden toteuttamiseksi sellaisella alalla, joka kuuluu Belgian saksankielisen yhteisön toimivaltaan.

15

Kun otetaan huomioon tämän toimivaltakysymyksen perustavanlaatuinen luonne ja se, että vastaus tähän kysymykseen voi vaikuttaa ratkaisevasti komission kaikkien uusien tiedonantojen sisältöön samalla alalla, komission väite, jonka mukaan Belgian saksankielisen yhteisön väliintulointressi nyt käsiteltävässä asiassa on vain välillinen ja epävarma, ei voi menestyä komission vedotessa siihen, että riidanalainen tiedonanto tai kaikki komission uudet samankaltaiset tiedonannot ovat vain välivaihe myöhempien toimien ja tapahtumien sarjassa. Myös komission perustelut, joiden mukaan Belgian saksankielisellä yhteisöllä tai millä tahansa järjestäjäryhmällä on aina mahdollisuus tehdä uusi eurooppalainen kansalaisaloite, johon sisältyy samoja tai vastaavanlaisia ehdotuksia kuin riidanalaiseen aloitteeseen ja jonka komissio tällöin arvioi kyseisen aloitteen sisällön perusteella, mikäli aloite saa vaadittavan kannatuksen, on hylättävä, koska tällaisilla perusteluilla ei ole merkitystä arvioitaessa nyt käsiteltävässä asiassa sitä, koskeeko asian ratkaisu Belgian saksankielisen yhteisön etua.

16

Näin ollen on katsottava, että Belgian saksankielinen yhteisö on osoittanut asian vaikuttavan sen etuun Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla.

17

Belgian saksankielisen yhteisön hakemus väliintulijaksi tukemaan Citizens’ Committeen vaatimuksia on sen vuoksi hyväksyttävä.

18

Väliintulohakemuksen hyväksymisen johdosta Belgian saksankieliselle yhteisölle toimitetaan työjärjestyksen 131 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jota työjärjestyksen 190 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan valituksen käsittelyyn, kaikki asianosaisille tiedoksi annetut oikeudenkäyntiasiakirjat, koska asianosaiset eivät ole pyytäneet tiettyjen asiakirjojen poistamista väliintulijalle toimitettavista asiakirjoista.

19

Koska väliintulohakemus on esitetty työjärjestyksen 190 artiklan 2 kohdassa vahvistetussa määräajassa, jota on työjärjestyksen 51 artiklan mukaisesti pidennetty kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi, Belgian saksankielinen yhteisö voi työjärjestyksen 132 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimittaa väliintulokirjelmän edellisessä kohdassa tarkoitetusta asiakirjojen toimittamisesta alkavassa yhden kuukauden määräajassa, jota samoin pidennetään kymmenellä päivällä pitkien etäisyyksien vuoksi.

20

Belgian saksankielinen yhteisö voi myös esittää suullisia huomautuksia, jos istunto asianosaisten kuulemiseksi järjestetään.

21

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 137 artiklassa, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, määrätään, että ratkaisu oikeudenkäyntikuluista annetaan tuomiossa tai määräyksessä, jolla asia lopullisesti ratkaistaan.

22

Koska Belgian saksankielisen yhteisön väliintulohakemus nyt käsiteltävässä asiassa on hyväksytty, sen väliintulosta aiheutuvista oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen presidentti on määrännyt seuraavaa: