–

unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.5.2022 toimitetun kannekirjelmän,

–

unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.8.2022 jätetyn kannekirjelmän tarkistamista koskevan kirjelmän,

–

Viron tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.1.2023 jättämät väliintulokirjelmät,

1

Kantajat A2B Connect BV, BIT BV ja Freedom Internet BV vaativat SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin kumoamaan rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/351 (EUVL 2022, L 65, s. 5; jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös) ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 1.3.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/350 (EUVL 2022, L 65, s. 1; jäljempänä ensimmäinen riidanalainen asetus) (jäljempänä yhdessä 1.3.2022 toteutetut toimet) sekä toiseksi kumoamaan osittain rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta 3.6.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/884 (EUVL 2022, L 153, s. 1218; jäljempänä toinen riidanalainen päätös) ja rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun asetuksen (EU) N:o 833/2014 muuttamisesta 3.6.2022 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2022/879 (EUVL 2022, L 153, s. 53; jäljempänä toinen riidanalainen asetus) (jäljempänä yhdessä 1.3.2022 toteutetut toimet) siltä osin kuin nämä toimet (jäljempänä riidanalaiset toimet) koskevat niitä.

2

Nyt käsiteltävä asia liittyy Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta Euroopan unionissa käyttöön otettuihin rajoittaviin toimenpiteisiin.

3

Kantajat ovat Alankomaihin sijoittautuneita tietoyhteiskunnan operaattoreita, joista Freedom Internet tarjoaa internetyhteyttä yksityishenkilöille ja A2B Connect ja BIT yrityksille.

4

Maaliskuussa 2014 Venäjän federaatio liitti laittomasti hallintaansa eli annektoi Krimin ja Sevastopolin kaupungin (Ukraina), ja se on siitä lähtien toteuttanut jatkuvasti epävakautta aiheuttavia toimia Ukrainan itäosassa. Vastauksena tähän Euroopan unioni on toteuttanut Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän federaation toimien takia rajoittavia toimenpiteitä sekä rajoittavia toimenpiteitä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien Venäjän toimien johdosta ja vastauksena Krimin ja Sevastopolin kaupungin laittomaan liittämiseen Venäjän federaatioon.

5

Euroopan unionin neuvosto antoi siten 17.3.2014 rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta päätöksen 2014/145/YUTP (EUVL 2014, L 78, s. 16) ja Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä asetuksen (EU) N:o 269/2014 (EUVL 2014, L 78, s. 6).

6

Tämän jälkeen annettiin 31.7.2014 rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta neuvoston päätös 2014/512/YUTP (EUVL 2014, L 229, s. 13) kohdennettujen rajoittavien toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi pääomamarkkinoille, puolustus-, kaksikäyttötuotteiden ja arkaluonteisten teknologioiden markkinoille pääsyä koskeville aloille erityisesti energia-alalla. Koska neuvosto katsoi, että viimeksi mainitut toimenpiteet kuuluivat EUT-sopimuksen soveltamisalaan ja että niiden täytäntöönpano edellytti unionin tason sääntelytoimintaa, se antoi 31.7.2014 rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta asetuksen (EU) N:o 833/2014 (EUVL 2014, L 229, s. 1), joka sisältää yksityiskohtaisempia säännöksiä päätöksen 2014/512 säännösten täytäntöönpanemiseksi sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa.

7

Venäjän federaation presidentti ilmoitti 24.2.2022 sotilasoperaatiosta Ukrainassa ja samana päivänä Venäjän asevoimat hyökkäsivät useisiin paikkoihin Ukrainassa.

8

Unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja (jäljempänä korkea edustaja) antoi samana päivänä unionin puolesta julkilausuman, jossa tuomittiin Venäjän federaation asevoimien hyökkäys Ukrainaan ja todettiin, että unionin vastatoimiin sisältyisi sekä alakohtaisia että yksittäisiä rajoittavia toimenpiteitä. Eurooppa-neuvosto tuomitsi samana päivänä pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan hyväksymissään päätelmissä ehdottoman jyrkästi Venäjän federaation ”ilman edeltävää provokaatiota toteuttaman ja perusteettoman” sotilaallisen hyökkäyksen ja katsoi, että näillä laittomilla sotilaallisilla toimillaan, joista se saatettaisiin vastuuseen, Venäjän federaatio rikkoi räikeästi kansainvälistä oikeutta ja San Franciscossa 26.6.1945 allekirjoitetun Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan (jäljempänä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirja) periaatteita sekä heikensi turvallisuutta ja vakautta Euroopassa ja koko maailmassa.

9

Tässä asiayhteydessä neuvosto antoi 1.3.2022 ensimmäisen riidanalaisen päätöksen SEU 29 artiklan nojalla ja ensimmäisen riidanalaisen asetuksen SEUT 215 artiklan nojalla tarkoituksenaan kieltää jatkuvat ja yhtenäiset propagandatoimet, joiden tarkoituksena oli tukea Ukrainaan kohdistuvaa Venäjän federaation hyökkäystä, jotka kohdistuvat kansalaisyhteiskuntaan unionissa ja sen naapurivaltioissa ja joita oli kanavoitu useiden sellaisten tiedotusvälineiden kautta, jotka ovat pysyvästi Venäjän federaation johdon suorassa tai epäsuorassa määräysvallassa, koska tällaiset toimet muodostavat uhan unionin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.

10

Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 alakohdalla lisättiin päätökseen 2014/512 uusi 4 g artikla, jonka sanamuoto on seuraava:

”1.   Kielletään operaattoreilta liitteessä IX lueteltujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten harjoittama sisällön lähettäminen taikka lähettämisen mahdollistaminen, helpottaminen tai muulla tavoin edistäminen, mukaan lukien siirtäminen tai jakelu millä tahansa tavalla, kuten kaapelin, satelliitin, IP-television, internetpalvelujentarjoajien, internetin videonjakoalustojen tai ‑sovellusten avulla, riippumatta siitä, ovatko ne uusia vai etukäteen asennettuja.

2.   Kaikki liitteessä IX lueteltujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten lähetysluvat tai niiden kanssa tehdyt lupa-, lähetys- ja jakelujärjestelyt keskeytetään.”

11

Ensimmäisen riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 alakohdalla asetukseen N:o 833/2014 lisättiin uusi 2 f artikla, jonka sanamuoto on seuraava:

”1.   Kielletään operaattoreilta liitteessä XV lueteltujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten harjoittama sisällön lähettäminen tai lähettämisen mahdollistaminen, helpottaminen tai muulla tavoin edistäminen, mukaan lukien siirtäminen tai jakelu millä tahansa tavalla, kuten kaapelin, satelliitin, IP-television, internetpalvelujentarjoajien, internetin videonjakoalustojen tai ‑sovellusten avulla, riippumatta siitä, ovatko ne uusia vai etukäteen asennettuja.

2.   Kaikki liitteessä XV lueteltujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten lähetysluvat tai niiden kanssa tehdyt lupa-, lähetys- ja jakelujärjestelyt keskeytetään.”

12

Luettelo oikeushenkilöistä, yhteisöistä tai elimistä, joita lähetyskielto koskee, lisättiin 1.3.2022 annetuilla toimilla päätöksen 2014/512 liitteeksi IX ja asetuksen N:o 833/2014 liitteeksi XV (jäljempänä kyseessä oleva luettelo). Siinä ei mainita kantajien nimiä.

13

Ukrainan tilanteen vakavuuden vuoksi neuvosto antoi 3.6.2022 annetut toimet eli SEU 29 artiklan nojalla toisen riidanalaisen päätöksen ja SEUT 215 artiklan nojalla toisen riidanalaisen asetuksen.

14

Toisen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 10 alakohdalla päätöksen 2014/512 4 g artiklaan lisättiin uusi 3 kohta, jonka sanamuoto on seuraava:

”3.   Kielletään tuotteiden tai palvelujen mainonta kaikessa liitteessä IX lueteltujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten tuottamassa tai lähettämässä sisällössä, mukaan lukien siirtäminen tai jakelu millä tahansa 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”

15

Toisen riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 alakohdalla asetuksen N:o 833/2014 2 f artiklaan lisättiin uusi 3 kohta, jonka sanamuoto on olennaisilta osin sama.

16

Toisen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 14 alakohdalla ja kyseisen päätöksen liitteessä olevalla 4 alakohdalla sekä toisen riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 21 alakohdalla ja liitteellä VI muutettiin kyseessä olevaa luetteloa lisäämällä siihen kolmen yhteisön nimet, joiden joukossa ei ole kantajien nimiä.

17

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklaan perustuvan kannekirjelmän tarkistamisen johdosta kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

18

Neuvosto vaatii viimeisimmässä kirjelmissään lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

19

Viron tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Euroopan komissio ja korkea edustaja vaativat lähinnä kanteen hylkäämistä.

20

Kantajat vaativat kanteellaan ja kannekirjelmän tarkistamisella kumoamaan yhtäältä 1.3.2022 toteutetut toimet siltä osin kuin ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä lisätyssä päätöksen 2014/512 4 g artiklassa ja ensimmäisellä riidanalaisella asetuksella lisätyssä asetuksen N:o 833/2014 2 f artiklassa säädetään lähes samoin sanamuodoin kiellosta levittää sisältöjä, jotka ovat peräisin tiedotusvälineistä, joiden nimi on kyseessä olevassa luettelossa, ja toisaalta 3.6.2022 toteutetut toimet siltä osin kuin toisella riidanalaisella päätöksellä päätökseen 2014/512 lisätyssä 4 g artiklan 3 kohdassa ja toisella riidanalaisella asetuksella asetukseen N:o 833/2014 lisätyssä 2 f artiklan 3 kohdassa säädetään lähes samoin sanamuodoin kiellosta mainostaa tuotteita tai palveluja sisällöissä, joita kyseessä olevassa luettelossa olevat tiedotusvälineet tuottavat tai lähettävät.

21

Esittämättä muodollisesti työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdan mukaista oikeudenkäyntiväitettä neuvosto väittää kirjelmissään, että kanne on jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että 1.3.2022 toteutettujen toimien kumoamista koskeva vaatimus ei täytä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrättyjä edellytyksiä. Se väittää myös, että kannekirjelmän tarkistamista koskeva kirjelmä on jätettävä tutkimatta yhtäältä sillä perusteella, ettei se täytä työjärjestyksen 86 artiklassa mainittuja edellytyksiä, ja toisaalta sillä perusteella, että kantajilla ei ole oikeussuojan tarvetta eikä asiavaltuutta 3.6.2022 toteutettujen toimien osalta.

22

On tutkittava viran puolesta, onko ensimmäisen ja toisen riidanalaisen päätöksen (jäljempänä riidanalaiset päätökset) kumoamista koskevat vaatimukset esitetty tuomioistuimessa, joka on toimivaltainen tutkimaan ne. Siltä osin kuin kysymys sen toimivallasta ratkaista asia kuuluu yleiseen järjestykseen, unionin yleinen tuomioistuin voi tutkia tämän kysymyksen missä tahansa menettelyn vaiheessa, jopa omasta aloitteestaan (ks. tuomio 7.2.2024, Usmanov v. neuvosto, T‑237/22, ei julkaistu, valitus vireillä, EU:T:2024:56, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.5.2024, Russian Direct Investment Fund v. neuvosto, T‑235/22, ei julkaistu, EU:T:2024:311, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Istunnossa kuultiin tältä osin asianosaisten vastaukset kirjalliseen kysymykseen, joka oli esitetty niille ennen istunnon pitämistä.

23

Tältä osin on todettava, että riidanalaiset päätökset on annettu yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskevan SEU 29 artiklan nojalla.

24

Vaikka SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisen virkkeen ja SEUT 275 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla Euroopan unionin tuomioistuimella ei lähtökohtaisesti ole toimivaltaa YUTP:aa koskevien määräysten eikä niiden nojalla annettujen toimien osalta, on kuitenkin pidettävä mielessä, että perussopimuksilla otetaan nimenomaisesti käyttöön kaksi kyseistä periaatetta koskevaa poikkeusta. Yhtäältä sekä SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä että SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että unionin tuomioistuimella on toimivalta valvoa SEU 40 artiklan noudattamista. Toisaalta SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä Euroopan unionin tuomioistuimelle annetaan toimivalta tutkia eräiden SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettujen päätösten laillisuus. Viimeksi mainitussa määräyksessä määrätään puolestaan unionin tuomioistuinten toimivallasta ratkaista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin vireille pannut kanteet, jotka koskevat neuvoston YUTP:aa koskevien määräysten nojalla tekemän, luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilölle osoitettuja rajoittavia toimenpiteitä sisältävän päätöksen laillisuuden tutkimista (ks. tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Se, että YUTP:aa koskevien määräysten nojalla annetut toimet ovat yksittäistapauksissa annettuja toimia, antaa SEUT 275 artiklan toisen kohdan mukaisesti oikeuden saada asiansa käsitellyksi unionin tuomioistuimissa (ks. tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tässä yhteydessä on palautettava mieleen, että rajoittavat toimenpiteet ovat samalla sekä yleisesti sovellettavia toimia, koska niissä velvoitetaan yleinen ja abstrakti adressaattien ryhmä asettamaan kieltoja niiden liitteissä lueteltujen tiettyjen yhteisöjen toiminnoille, että näiden yhteisöjen osalta yksittäistapauksessa tehtyjä päätöksiä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 102 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä päätöksen 2014/512 4 g artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on lisättynä ensimmäisen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 alakohdalla, kielletään ”operaattoreilta [kyseessä olevaan luetteloon merkittyjen tiedotusvälineiden] sisällön lähettäminen taikka lähettämisen mahdollistaminen, helpottaminen tai muulla tavoin edistäminen”. Toisaalta päätöksen 2014/512 4 g artiklan 3 kohdassa, sellaisena kuin se on lisättynä toisen riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 10 alakohdalla, kielletään ”tuotteiden tai palvelujen mainonta kaikessa [kyseessä olevaan luetteloon merkittyjen tiedotusvälineiden] tuottamassa tai lähettämässä sisällössä, mukaan lukien siirtäminen tai jakelu millä tahansa 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla”.

28

Näin ollen on todettava, että riidanalaisissa päätöksissä viitataan nimenomaisesti kyseisessä luettelossa lueteltuihin tiedotusvälineisiin, joiden sisältöihin sovelletaan edellä mainituissa säännöksissä asetettuja kieltoja. Tällaiset toimenpiteet kohdistuvat siten yksilöityihin tiedotusvälineisiin ja ovat niihin nähden SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja oikeushenkilöille osoitettuja rajoittavia toimenpiteitä.

29

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että päätöksen, jossa säädetään rajoittavista toimenpiteistä, voidaan katsoa koskevan henkilöä erikseen, jos kyseinen henkilö yksilöidään sen päätösosassa tai sen liitteessä olevassa luettelossa eli jos henkilö mainitaan päätöksessä nimeltä (ks. vastaavasti tuomio 15.5.2024, Russian Direct Investment Fund v. neuvosto, T‑235/22, ei julkaistu, EU:T:2024:311, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Koska kantajien nimiä ei ole merkitty päätöksen 2014/512, sellaisena kuin sen on muutettuna, päätösosaan eikä sen liitteeseen IX, sellaisena kuin se on muutettuna, riidanalaiset päätökset eivät ole kantajiin kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 104 kohta ja tuomio 15.5.2024, Russian Direct Investment Fund v. neuvosto, T‑235/22, ei julkaistu, EU:T:2024:311, 26 kohta). Kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet, joista on säädetty samalla sekä riidanalaisilla päätöksillä että ensimmäisellä ja toisella riidanalaisella asetuksella (jäljempänä riidanalaiset asetukset), on ymmärrettävä siten, että ne ovat kantajien osalta yleisesti sovellettavia (ks. edellä 27 kohta) siltä osin kuin ne ovat yhteisöjä, jotka kuuluvat yleiseen ja abstraktiin ”operaattoreiden” ryhmään, jolta kielletään päätöksen 2014/512, sellaisena kuin se on muutettuna, ”liitteessä IX lueteltujen oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten” toimittaman sisällön lähettäminen, ja ne koskevat erikseen viimeksi mainittuja.

31

Kantajat eivät näin ollen voi vedota siihen, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet koskevat niitä erikseen niihin tiedotusvälineisiin nähden, jotka on yksilöity päätöksen 2014/512, sellaisena kuin se on muutettuna, päätösosassa viittaamalla nimenomaisesti kyseessä olevaan luetteloon, johon näiden tiedotusvälineiden nimet on merkitty, perustellakseen unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa tutkia niiden kumoamiskanne.

32

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole toimivaltainen tutkimaan riidanalaisten päätösten laillisuutta.

33

Unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa ei sitä vastoin ole millään tavalla rajoitettu siltä osin kuin on kyse SEUT 215 artiklan nojalla annetuista riitautetuista asetuksista, joilla pannaan täytäntöön YUTP:n yhteydessä annetut riidanalaiset päätökset. Tällaiset asetukset ovat EUT-sopimuksen perusteella annettuja unionin toimia, joiden laillisuutta unionin tuomioistuinten on niille perussopimuksissa myönnetyn toimivallan mukaisesti valvottava pääsääntöisesti täysimääräisesti (tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 106 kohta).

34

Edellä esitetyn perusteella on lausuttava ainoastaan riidanalaisten asetusten laillisuudesta.

35

Neuvosto, jota komissio tukee, väittää muun muassa, että ensimmäinen riidanalainen asetus ei koske kantajia suoraan internetyhteyden tarjoajina, koska niillä on vain välillinen velvollisuus estää pääsy kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien tiedotusvälineiden sivustoille. Neuvosto väittää lisäksi, että kannekirjelmän tarkistamista ei voida ottaa tutkittavaksi, koska yhtäältä se ei täytä työjärjestyksen 86 artiklassa mainittuja edellytyksiä ja koska toisaalta kantajilla ei ole oikeussuojan tarvetta eikä asiavaltuutta toisesta riidanalaisesta asetuksesta nostetun kumoamiskanteen osalta. Kanne ja kannekirjelmän tarkistamista koskeva vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

36

Kantajat kiistävät nämä väitteet.

37

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuimilla on oikeus arvioida kunkin asian olosuhteiden perusteella, voidaanko hyvän oikeudenkäytön perusteella pitää oikeutettuna kanteen hylkäämistä lausumatta sitä ennen sen tutkittavaksi ottamisesta (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 51 ja 52 kohta).

38

Koska nyt käsiteltävässä asiassa kanne on joka tapauksessa jäljempänä esitettävistä syistä perusteeton, prosessiekonomisista syistä sen perustelujen riittävyys on tutkittava lausumatta ensin sen tutkittavaksi ottamisesta.

39

Kantajat vetoavat kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee sitä, ettei neuvostolla ole toimivaltaa antaa riidanalaisia asetuksia, toinen Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 11 artiklassa vahvistetun sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden loukkaamista ja kolmas perusoikeuskirjan 41 artiklassa taatun hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamista.

40

Aluksi on tutkittava ensimmäistä, sitten kolmatta ja lopuksi toista kanneperustetta.

41

Kantajat väittävät, että antaessaan riidanalaiset asetukset neuvosto on ylittänyt toimivaltansa YUTP:n alalla. Tarkemmin sanottuna näillä asetuksilla ei pyritä mihinkään YUTP:n tavoitteista, sellaisina kuin ne on yksilöity 4.5.2018 annetussa neuvoston asiakirjassa, jonka otsikko on ”Suuntaviivat rajoittavien toimenpiteiden (pakotteiden) täytäntöönpanoa ja arviointia varten Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla” (jäljempänä rajoittavia toimenpiteitä koskevat suuntaviivat). Riidanalaisilla asetuksilla pyritään pikemminkin sääntelemään suoraan tiettyjä mediasisältöjä unionin kansalaisten suojelemiseksi vahingolliselta disinformaatiolta määräämättömän ajan ilman mitään yhteyttä Ukrainan sotaan.

42

Kantajien mukaan mediasisältöjen sääntely kuuluu pikemminkin audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10.3.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (EUVL 2010, L 95, s. 1) soveltamisalaan; kyseisessä direktiivissä muun muassa annetaan yksinomaan kansallisille viranomaisille toimivalta toteuttaa toimenpiteitä seuraamusten määräämiseksi audiovisuaaliselle medialle epätarkoituksenmukaisen toimituksellisen sisällön osalta. Kuusi jäsenvaltiota oli nimittäin jo paljon ennen riidanalaisten asetusten antamista toteuttanut mainitun direktiivin perusteella toimenpiteitä, jotka koskivat venäläisistä tiedotusvälineistä peräisin olevaa haitallista mediasisältöä.

43

Neuvosto, jota Viron tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, komissio ja korkea edustaja tukevat, kiistää kantajien väitteet.

44

Vaikka edellä 34 kohdassa todettiin, että on lausuttava ainoastaan riidanalaisten asetusten lainmukaisuudesta, on kuitenkin todettava, että SEUT 215 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto voi toteuttaa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä vain, jos EU-sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehdyssä päätöksessä niin säädetään. Tästä seuraa, että ennakkoedellytyksenä sille, että tarkistetaan neuvoston toimivalta antaa riidanalaiset asetukset, on se, että neuvosto on toimivaltainen antamaan riidanalaiset päätökset, joilla sille annetaan tämä toimivalta.

45

Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEU 3 artiklan 5 kohdan mukaan unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan kansainvälisissä suhteissaan ja edistää osaltaan kansalaistensa suojelua. Se edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista.

46

Riidanalaiset päätökset perustuvat SEU 29 artiklaan. Tässä määräyksessä, joka kuuluu EU-sopimuksen V osaston 2 lukuun, jonka otsikko on ”Erityismääräykset yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta”, neuvostolle annetaan toimivalta tehdä ”päätökset, joissa määritellään unionin lähestymistapa tiettyyn maantieteelliseen tai aihekohtaiseen kysymykseen”. SEU 23 artiklan mukaan mainitun luvun mukaista unionin toimintaa kansainvälisissä yhteyksissä ohjaavat ne periaatteet, sillä pyritään niihin tavoitteisiin ja sitä harjoitetaan niiden yleisten määräysten mukaisesti, jotka esitetään 1 luvussa ja joihin SEU 21 artiklan 1 kohdan mukaan kuuluvat demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeuksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus, ihmisarvon kunnioittaminen sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen. SEU 24 artiklan 1 kohdassa todetaan, että ”unionin toimivalta yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla käsittää kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja kaikki unionin turvallisuuteen liittyvät kysymykset” (tuomio 27.7.2022, RT France v. neuvosto, T‑125/22, jäljempänä tuomio RT France, EU:T:2022:483, 49 kohta).

47

Oikeuskäytännössä on katsottu, että yhtäältä SEU 21 ja SEU 23 artiklasta, SEU 24 artiklan 1 kohdasta, SEU 25 artiklasta ja SEU 28 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä kohdasta ja toisaalta SEU 29 artiklasta yhdessä seuraa, että SEU 29 artiklassa tarkoitettuja ”unionin lähestymistapoja” ovat päätökset, jotka ensinnäkin kuuluvat YUTP:n, sellaisena kuin se on määritelty SEU 24 artiklan 1 kohdassa, yhteyteen, jotka toiseksi koskevat ”tiettyä maantieteellistä tai aihekohtaista kysymystä” ja jotka kolmanneksi eivät ole luonteeltaan SEUT 28 artiklassa tarkoitettua ”operatiivista toimintaa”, jolla tarkoitetaan yhden tai useamman jäsenvaltion unionin ulkopuolella johtamaa siviili- tai sotilastoimintaa (ks. tuomio RT France, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

SEU 29 artiklassa tarkoitetun ”unionin lähestymistavan” käsitettä on siis tulkittava laajasti, joten jos vain edellä 47 kohdassa mainitut edellytykset ovat täyttyneet, SEU 29 artiklan perusteella voidaan muun muassa toteuttaa paitsi toimia, jotka ovat ohjelmaluonteisia tai pelkkiä aiejulistuksia, myös päätöksiä, joissa säädetään toimenpiteistä, joilla voidaan välittömästi muuttaa yksityisten oikeusasemaa. Tämä saa lisäksi vahvistuksen SEUT 275 artiklan toisen kohdan sanamuodosta (ks. tuomio RT France, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

49

Kun otetaan huomioon YUTP:n päämäärien ja tavoitteiden laaja ulottuvuus, sellaisina kuin ne ilmaistaan SEU 3 artiklan 5 kohdassa ja SEU 21 artiklassa sekä yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa erityismääräyksissä, varsinkin SEU 23 ja SEU 24 artiklassa, neuvostolla on unionin YUTP:n yhteydessä toteuttamien rajoittavien toimenpiteiden kohdetta määritellessään laaja toimintavapaus Neuvostoa ei näin ollen voida arvostella siitä, että Venäjän federaation aiheutettua kansainvälisen kriisin hyökkäämällä Ukrainaan neuvosto on katsonut, että tiettyjen tiedotusvälineiden, joiden rahoitus katetaan Venäjän valtion talousarviosta, sisältöjen levittämisen kieltäminen sillä perusteella, että kyseiset tiedotusvälineet tukevat kyseistä hyökkäystä jatkuvalla ja yhdenmukaistetulla propagandatoiminnalla, joka kohdistuu kansalaisyhteiskuntaan unionissa ja sen naapurimaissa vääristämällä ja manipuloimalla vakavasti tosiseikkoja, voi myös olla asianmukainen keino vastata unionin rajoilla ilmenneeseen vakavaan uhkaan rauhalle ja kansainvälisen oikeuden rikkomiseen (ks. vastaavasti tuomio RT France, 52 kohta). Tällaisessa asiayhteydessä neuvosto saattoi samoin YUTP:aa koskevien määräysten nojalla kieltää tavaroiden tai palvelujen mainonnan sisällöissä, joita kyseisessä luettelossa mainitut tiedotusvälineet tuottavat tai lähettävät.

50

Ensimmäisen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ja toisen riidanalaisen päätöksen 19 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee neuvoston arvioineen, että edellä 49 kohdassa mainitut toimet muodostavat merkittävän ja välittömän uhan unionin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, ja näin ollen se on voinut ryhtyä toimiin EU-sopimuksen V osaston 2 luvussa sille annetun toimivallan perusteella (ks. vastaavasti tuomio RT France, 53 kohta).

51

Sen tällainen toiminta liittyy siis suoraan SEU 21 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdassa yksilöityihin YUTP:n tavoitteisiin, sillä neuvosto pyrki näillä toimillaan yhtäältä turvaamaan unionin arvot, perustavanlaatuiset edut, turvallisuuden, riippumattomuuden ja koskemattomuuden ja toisaalta säilyttämään rauhan, estämään konfliktit ja lujittamaan kansainvälistä turvallisuutta (ks. tuomio RT France, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Neuvoston tavoittelemien tavoitteiden osalta ensimmäisen riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 4–10 perustelukappaleessa ja toisen riidanalaisen päätöksen 4 ja 5 sekä 17–20 perustelukappaleessa viitataan tarpeeseen suojella unionia ja sen jäsenvaltioita disinformaatio- ja horjuttamiskampanjoilta, jotka toteutetaan Venäjän federaation johdon määräysvallassa olevien tiedotusvälineiden avulla ja jotka muodostavat uhan unionin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tilanteessa, jossa Ukrainaan on hyökätty sotilaallisesti. Kyse on siis eurooppalaisen yhteiskunnan suojaamista koskevista yleisistä eduista, jotka ovat osa kokonaisstrategiaa, jonka tarkoituksena on saada hyökkäys Ukrainaan lopetettua mahdollisimman nopeasti (ks. vastaavasti tuomio RT France, 55 kohta).

53

Koska propaganda ja disinformaatiokampanjat ovat omiaan heikentämään demokraattisten yhteiskuntien perustaa ja koska ne ovat olennainen osa nykysodankäynnin arsenaalia, riidanalaisilla rajoittavilla toimenpiteillä pyritään myös unionin SEU 3 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisiin tavoitteisiin (RT France ‑tuomio, 56 kohta).

54

Riidanalaiset päätökset antaessaan neuvosto siis käytti unionille perussopimusten YUTP:aa koskevissa määräyksissä annettua toimivaltaa. Tätä päätelmää eivät voi horjuttaa rajoittavia toimenpiteitä koskevat suuntaviivat, joita ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että niillä rajoitettaisiin kyseistä toimivaltaa, kuten neuvosto perustellusti väittää.

55

Tätä päätelmää ei voi horjuttaa myöskään väite, jonka mukaan neuvosto on ylittänyt sille perussopimuksissa annetun toimivallan toteuttamalla toimenpiteitä, joilla pyritään sääntelemään suoraan tiettyjä mediasisältöjä unionin kansalaisten suojelemiseksi rajoittamattoman ajan haitalliselta disinformaatiolta ilman yhteyttä Ukrainan sotaan. Riidanalaisten toimien tarkoituksena on nimittäin määrätä rajoittavia toimenpiteitä vastauksena Venäjän federaation toimiin ja politiikkaan, joilla pyritään horjuttamaan Ukrainan suvereniteettia ja koskemattomuutta ja heikentämään niitä. Kantajat eivät näin ollen voi väittää, että neuvosto olisi mainittuja toimenpiteitä toteuttaessaan tukeutunut YUTP:aa koskeviin EU-sopimuksen määräyksiin säännelläkseen kyseisissä toimissa tarkoitettujen tiedotusvälineiden sisältöä sitä asiayhteyttä laajemmalti, jolle Venäjän federaation Ukrainan vakautta horjuttavat toimet ja politiikat ovat ominaisia.

56

Sama koskee kantajien esiin tuomaa seikkaa, jonka mukaan toimivalta määrätä seuraamuksia audiovisuaaliselle medialle epäasianmukaisesta toimituksellisesta sisällöstä kuuluu ainoastaan kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltaan. Yhtäältä unionin toimivaltaa, mukaan lukien YUTP:aan liittyvää, ei voida sulkea pois sillä eikä sen käytön edellytyksenä voi olla se, että kansallisessa oikeudessa hallintoviranomaiselle on annettu toimivaltaa tai sitä on käytetty. Näin ollen se, että kansallisella hallintoviranomaisella on toimivalta määrätä seuraamuksia, ei ole esteenä neuvoston toimivallalle toteuttaa erityisissä olosuhteissa rajoittavia toimenpiteitä, joilla kielletään väliaikaisesti ja peruutettavissa olevalla tavalla tiettyjen mediasisältöjen levittäminen (ks. vastaavasti tuomio RT France, 57 kohta).

57

Toisaalta on todettava, että kansallisille hallintoviranomaisille kansallisessa lainsäädännössä annetulla toimivallalla ei pyritä samoihin tavoitteisiin eikä kyseinen toimivalta perustu samoihin lähtökohtiin tai arvoihin eikä sillä voida taata samoja tuloksia kuin yhtenäisillä ja välittömillä – kuten YUTP:n puitteissa toteutettavilla – toimilla, joita sovelletaan koko unionin alueella. On myös huomattava, että riidanalaisten päätösten päätösosat on osoitettu operaattoreille, ja niissä kielletään niitä levittämästä luettelossa mainittujen yhteisöjen sisältöjä ja mainostamasta kyseisten yhteisöjen tuottamissa tai lähettämissä sisällöissä millään tavalla, kuten kaapelin, satelliitin ja IP-television avulla, internetyhteyksien, internetin videonjakoalustojen tai ‑sovellusten avulla, riippumatta siitä, ovatko ne uusia vai esiasennettuja. Kun tällaisia kieltoja sovelletaan riippumatta siitä, mihin jäsenvaltioon kyseiset operaattorit ovat sijoittautuneet, tai siitä, millä tavalla sisältöjä levitetään, tuloksia, joihin riidanalaisilla päätöksillä pyritään, ei olisi voitu saavuttaa kansallisten sääntelyviranomaisten toimilla, sillä niiden toimivalta rajoittuu sen jäsenvaltion alueelle, jonka hallintoviranomaisia ne ovat, eikä niiden toimilla ei näin ollen olisi voinut olla samaa vaikutusta kuin YUTP:n yhteydessä toteutetulla yleisellä toimenpiteellä (ks. vastaavasti tuomio RT France, 58 kohta).

58

Lopuksi kantajien väitteestä, joka koskee lähinnä unionin sisäistä toimivallanjakoa, on vielä todettava, että riidanalaisten toimien antamiseen ei voi vaikuttaa se, että unioni voi audiovisuaalisten palvelujen alalla ryhtyä toimiin muun EUT-sopimuksessa määrätyn toimivallan perusteella, esimerkiksi SEUT 4 artiklan 2 kohdassa unionille annetun sisämarkkinoiden sääntelemistä koskevan toimivallan perusteella (ks. vastaavasti tuomio RT France, 59 kohta).

59

Tältä osin riittää, kun muistutetaan, että SEU 40 artiklan toisen kohdan mukaan SEUT 3–6 artiklassa tarkoitettujen politiikkojen toteuttaminen ei vaikuta niiden menettelyjen soveltamiseen eikä toimielinten niiden toimivaltuuksien laajuuteen, joista perussopimuksissa määrätään unionin YUTP:aa koskevan toimivallan käyttämiseksi (tuomio RT France, 60 kohta).

60

Tästä seuraa, että YUTP:aa koskeva unionin toimivalta ja EUT-sopimuksen kolmanteen osaan, jonka otsikko on ”Unionin sisäiset politiikat ja toimet”, kuuluvien muiden määräysten mukainen unionin toimivalta eivät sulje toisiaan pois vaan ne täydentävät toisiaan, koska niillä on kummallakin oma soveltamisalansa ja niillä pyritään eri päämääriin (ks. tuomio RT France, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Neuvoston toimivallasta antaa ensimmäinen riidanalainen asetus on todettava, että SEUT 215 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos EU-sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti tehdyssä päätöksessä niin säädetään, neuvosto voi toteuttaa luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, ryhmiin tai muihin kuin valtiollisiin yhteisöihin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.

62

Koska nyt käsiteltävässä asiassa – kuten edellä 44 kohdassa on tuotu esiin – neuvoston riidanalaisten asetusten antamista koskevan toimivallan tarkistamiseksi on ensin tarkistettava, oliko neuvosto toimivaltainen antamaan riidanalaiset päätökset, joilla sille annettiin tämä toimivalta, on todettava, että koska neuvosto saattoi antaa riidanalaiset päätökset SEU 29 artiklan nojalla, mainittujen asetusten antaminen SEUT 215 artiklan 2 kohdan nojalla oli tarpeen sen varmistamiseksi, että kyseisiä toimenpiteitä sovelletaan yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa, kuten ensimmäisen riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 12 perustelukappaleesta ja toisen riidanalaisen asetuksen 28 perustelukappaleesta ilmenee. Koska kyseiset toimenpiteet voidaan panna täytäntöön ainoastaan kieltämällä toimijoita väliaikaisesti yhtäältä levittämästä kyseessä olevassa luettelossa mainittujen tiedotusvälineiden sisältöjä ja toisaalta mainostamasta viimeksi mainittujen tuottamissa tai lähettämissä sisällöissä, on todettava, että koko unionin aluetta koskevien tällaisten kieltojen yhtenäinen täytäntöönpano voitiin varmistaa paremmin unionin tasolla kuin kansallisella tasolla (ks. vastaavasti tuomio RT France, 63 kohta).

63

Edellä todettujen seikkojen perusteella neuvoston toimivallan puuttumista koskeva kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

64

Kolmannessa kanneperusteessaan kantajat vetoavat perusoikeuskirjan 41 artiklassa taatun hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen lähinnä siitä syystä, että SEUT 296 artiklassa vahvistettua perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty.

65

Kantajien mukaan neuvosto on laiminlyönyt velvollisuutensa esittää ne erityiset ja konkreettiset syyt, jotka liittyvät erityisesti asiayhteyteen sekä tilanteen vakavuuteen ja erityiseen kiireellisyyteen ja joiden vuoksi se katsoi, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet oli toteutettava. Asiayhteyden osalta riidanalaisten asetusten perustelukappaleissa esitetään ainoastaan perusteluja, jotka koskevat ainoastaan tiedotusvälineiden lähetystoimintaa, ottamatta huomioon kantajien kaltaisten ”operaattoreiden” neutraalia roolia. Tilanteen vakavuuden ja kiireellisyyden osalta neuvosto ei ole kantajien mukaan riittävästi perustellut syitä, joiden vuoksi tiedotusvälineet, joiden nimi on kyseessä olevassa luettelossa, levittävät sen mukaan vahingollista propagandaa, joka oikeuttaa kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen.

66

Neuvosto ei ole myöskään noudattanut velvollisuuttaan perustella riidanalaisissa asetuksissa käytetyn oikeusperustan valintaa eikä velvollisuuttaan sisällyttää niihin yksityiskohtaiset perustelut näiden asetusten tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta sekä niiden yhteensoveltuvuudesta perusoikeuksien kanssa.

67

Lopuksi kantajat moittivat neuvostoa siitä, ettei se ole dokumentoinut ja julkistanut riidanalaisten asetusten antamiseen johtanutta päätöksentekomenettelyä, mikä on estänyt kantajia tunnistamasta niiden alkuperää ja asiayhteyttä.

68

Vastauskirjelmässään kantajat väittävät myös, että tuomiossa RT France esitettyjä toteamuksia ei voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa, koska perustelujen riittämättömyyttä on kyseisessä tuomiossa arvioitu ainoastaan RT Francen osalta.

69

Neuvosto, jota Viron tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, komissio ja korkea edustaja tukevat, kiistää kantajien väitteet.

70

Aluksi on todettava, että huolimatta tämän kanneperusteen otsikosta, jossa kantajat viittaavat yleisesti perusoikeuskirjan 41 artiklassa taatun hyvää hallintoa koskevan oikeuden loukkaamiseen, ne vetoavat todellisuudessa ainoastaan perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin.

71

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asianomaiselle vastaisen toimen perusteluvelvollisuuden tarkoituksena on yhtäältä antaa asianomaiselle riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko toimi asianmukainen vai onko siinä mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa unionin tuomioistuimissa, ja toisaalta antaa unionin tuomioistuimille mahdollisuus valvoa toimen laillisuutta (ks. vastaavasti tuomio RT France, 102 kohta).

72

On myös muistutettava, että SEUT 296 artiklassa ja perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaisia, jossa se on toteutettu. Perusteluvelvollisuutta on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu, tai muilla henkilöillä, joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. tuomio RT France, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Näin ollen yhtäältä asianomaiselle vastainen toimi on riittävästi perusteltu silloin, kun se on toteutettu asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimenpiteen ulottuvuuden. Toisaalta toimen perustelujen täsmällisyyden on oltava oikeassa suhteessa niihin aineellisiin mahdollisuuksiin ja teknisiin tai määräaikoja koskeviin edellytyksiin, joiden rajoissa se on toteutettava (ks. tuomio RT France, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

74

Kyseisen oikeuskäytännön perusteella on tehtävä ero sen mukaan, koskevatko riidanalaisten toimien perustelut yleisesti sovellettavia säännöksiä vai säännöksiä, joita voidaan niiden adressaattien osalta verrata niitä erikseen koskeviin rajoittaviin toimenpiteisiin (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Gazprom Neft v. neuvosto, T‑735/14 ja T‑799/14, EU:T:2018:548, 114 kohta).

75

Yleisesti sovellettavien säännösten osalta riittää, kun perusteluissa osoitetaan yhtäältä kokonaistilanne, joka johti niiden antamiseen, ja toisaalta ne yleiset tavoitteet, jotka niillä aiotaan saavuttaa (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.9.2020, Rosneft ym. v. neuvosto, C‑732/18 P, ei julkaistu, EU:C:2020:727, 68 kohta).

76

Sitä vastoin säännöksistä, joilla kohdistetaan erikseen niiden adressaatteihin rajoittavia toimenpiteitä, oikeuskäytännössä on täsmennetty, että rajoittavan toimenpiteen määräävän neuvoston toimen perusteluissa on mainittava paitsi tämän toimenpiteen oikeudellinen perusta myös erityiset ja konkreettiset syyt, joiden perusteella neuvosto katsoo harkintavaltaansa käyttäessään, että asianomaiseen on kohdistettava tällainen toimenpide (ks. tuomio 13.9.2018, Gazprom Neft v. neuvosto, T‑735/14 ja T‑799/14, EU:T:2018:548, 117 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Näiden seikkojen perusteella on tutkittava, onko neuvosto täyttänyt velvollisuutensa perustella riidanalaiset säännökset oikeudellisesti riittävällä tavalla.

78

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaiset asetukset, joilla määrätään kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä, eivät koske kantajia erikseen (ks. edellä 30 kohta). Näiden toimenpiteiden tarkoituksena on sitä vastoin ottaa käyttöön kaikkiin operaattoreihin yleisesti sovellettava kielto, jonka mukaan ne eivät yhtäältä saa lähettää sisältöjä, jotka ovat peräisin tiedotusvälineistä, jotka ovat Venäjän federaation johdon pysyvässä suorassa tai välillisessä määräysvallassa ja joiden nimi on kyseessä olevassa luettelossa, eivätkä toisaalta mainostaa näiden tuottamissa tai lähettämissä sisällöissä. Näin ollen perustelujen riittävyyttä on arvioitava suhteessa yhtäältä kokonaistilanteeseen, joka on johtanut riidanalaisten säännösten antamiseen, ja toisaalta niihin yleisiin tavoitteisiin, joihin näillä säännöksillä pyritään (ks. edellä 75 kohta).

79

On muistutettava, että unionin yleinen tuomioistuin on tuomion RT France 112 ja 113 kohdassa katsonut, että ensimmäisen riidanalaisen asetuksen perustelut olivat riittävät kyseisen asian kantajan osalta, jota tämä toimi koski erikseen. Tästä seuraa, että ensimmäinen riidanalainen asetus on välttämättä riittävästi perusteltu nyt käsiteltävän asian kantajien osalta, koska kyseinen asetus on niiden osalta yleisesti sovellettava toimi, jonka perusteluissa voidaan – kuten edellä 75 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee – rajoittua viittaamaan kokonaistilanteeseen, joka on johtanut kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamiseen, ja yleisiin tavoitteisiin, joihin niillä pyritään.

80

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on jo todennut tuomion RT France 107 kohdassa, yleinen asiayhteys, jonka vuoksi neuvosto on toteuttanut kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet, on selvästi esitetty muun muassa ensimmäisen riidanalaisen asetuksen johdanto-osan perustelukappaleissa. Yhtäältä kyseisen asetuksen johdanto-osan neljännessä perustelukappaleessa viitataan Eurooppa-neuvoston 24.2.2022 hyväksymiin päätelmiin (ks. edellä 8 kohta), joissa Eurooppa-neuvosto tuomitsi ehdottoman jyrkästi Venäjän federaation ”ilman edeltävää provokaatiota toteuttaman ja perusteettoman sotilaallisen hyökkäyksen” Ukrainaa vastaan, kehotti laatimaan ja hyväksymään kiireellisesti uuden yksilöllisten ja taloudellisten pakotteiden paketin ja kehotti muun muassa Venäjän federaatiota lopettamaan disinformaatiokampanjansa. Toisaalta kyseisen asetuksen johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa viitataan neuvoston 10.5.2021 antamiin päätelmiin, joissa neuvosto korosti tarvetta edelleen lujittaa unionin ja jäsenvaltioiden resilienssiä ja niiden kykyä torjua hybridiuhkia, myös disinformaatiota, muun muassa ulkomaisen puuttumisen ja vaikutusoperaatioiden torjumiseksi. Ensimmäisessä riidanalaisessa asetuksessa todetaan siten kokonaistilanne, joka on kantajien tiedossa, ja ne yleiset tavoitteet, joihin sillä pyritään. Sama koskee toista riidanalaista asetusta. On todettava, että tällaiset perustelut ilmenevät myös toisen riidanalaisen asetuksen 7–11 ja 13 perustelukappaleesta.

81

On siis katsottava, että neuvosto on perustellut riidanalaiset asetukset riittävästi edellä 75 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, kun sen mukaan yleisesti sovellettavien toimien osalta ei ole tarpeen tutkia, onko neuvosto esittänyt kyseisten toimien antamiseen johtaneet ”erityiset ja konkreettiset syyt”.

82

Tätä päätelmää ei voida horjuttaa kantajien argumenteilla.

83

Ensinnäkään neuvostoa ei voida moittia siitä, ettei se perustellut riittävästi kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arviointia ja niiden yhteensoveltuvuutta perusoikeuksien kanssa. Tältä osin on muistutettava edellä 72 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, että perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia. Lisäksi kysymys siitä, ovatko tällaiset toimenpiteet asianmukaisia ja tarpeellisia niiden tavoitteiden saavuttamiseksi, sekä kysymys niiden yhteensoveltuvuudesta perusoikeuksien kanssa kuuluvat niiden aineellisen tutkinnan yhteyteen (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2018, Gazprom Neft v. neuvosto, T‑735/14 ja T‑799/14, EU:T:2018:548, 126 kohta), joka suoritetaan jäljempänä toisen kanneperusteen yhteydessä.

84

Toiseksi kantajien väite, jonka mukaan päätöksentekomenettelyyn liittyvien asiakirjojen ilmaisematta jättäminen on sellaisenaan merkityksellinen seikka arvioitaessa, onko neuvosto täyttänyt perusteluvelvollisuutensa, ei voi menestyä. Kuten neuvosto perustellusti korostaa, unionin oikeudessa ei aseteta mitään velvollisuutta ilmaista kyseisiä asiakirjoja, eikä tällainen ilmaisematta jättäminen kuulu niihin edellä 72 kohdassa mainittuihin merkityksellisiin olosuhteisiin, joiden perusteella arvioidaan perustelujen riittävyyttä.

85

Lisäksi on todettava, että kantajat ovat yhtäältä pystyneet ymmärtämään riidanalaiset kiellot, sillä ne ovat esittäneet syyt, joiden vuoksi ne ovat riitauttaneet tällaiset toimenpiteet, ja toisaalta ymmärtäneet hyvin, että niiden oli toimittava kyseisten toimenpiteiden mukaisesti, vaikka ne eivät olekaan televisiolähetystoiminnan harjoittajia.

86

Kaiken edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

87

Kantajat väittävät toisella kanneperusteellaan, että riidanalaisilla asetuksilla loukataan perusoikeuskirjan 11 artiklassa, joka vastaa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 10 artiklaa, taattuja sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta.

88

Kantajat katsovat erityisesti, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet ovat omiaan rajoittamaan niiden vapautta levittää tietoja.

89

Tältä osin kantajat väittävät, että niiden on suoritettava erittäin laaja suodatus tunnistaakseen kaikki sellaisista tiedotusvälineistä peräisin olevat sisällöt, joiden nimi on kyseessä olevassa luettelossa, riippumatta siitä, millä alustalla kyseinen sisältö ilmestyy, kuka on julkaissut sen ja mikä on sen julkaisemisen tarkoitus ja asiayhteys, mikä merkitsee laajaa puuttumista niiden sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevaan oikeuteen.

90

Näin laaja kielto rajoittaa niiden mukaan lisäksi kantajien palvelujen käyttäjien oikeutta levittää ja vastaanottaa tietoja; kyseinen oikeus on erottamaton osa kantajien oikeutta levittää tietoja.

91

Kantajien mukaan tällainen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoitus ei noudata perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa mainittuja edellytyksiä, varsinkaan niitä, jotka koskevat mainitun oikeuden käyttämisen rajoittamista lailla ja sitä, että tämän oikeuden käyttöä koskevien rajoitusten on oltava oikeasuhteisia ja välttämättömiä. Tältä osin kantajat väittävät vastauskirjelmässään, että tuomiossa RT France tehtyä päätelmää ei voida soveltaa soveltuvin osin nyt käsiteltävässä asiassa etenkään sen ”neutraalin aseman” vuoksi, joka niillä on internetpalvelujen tarjoajina.

92

Erityisesti siltä osin kuin on kyse ensinnäkin vaatimuksesta, jonka mukaan kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä on säädettävä lailla, kantajat katsovat, että ne eivät ole riittävän selkeitä ja ennakoitavissa.

93

Lisäksi kantajat katsovat näiden toimenpiteiden välttämättömyydestä ensinnäkin, ettei neuvosto ole ottanut huomioon sitä, että nyt käsiteltävä asia kuuluu poliittisen keskustelun ja yleistä etua koskevien kysymysten alaan, joten kyseessä olevan kiellon kohteena olevien tiedotusvälineiden sisällöille on annettava korkeatasoinen sananvapauden suoja.

94

Toiseksi kantajat moittivat neuvostoa siitä, ettei se ole perustellut riidanalaisissa asetuksissa olevia väitteitä, jotka koskevat lähinnä syitä sille, että otetaan käyttöön yleinen kielto levittää kyseessä olevassa luettelossa mainituilta tiedotusvälineiltä peräisin olevia sisältöjä ja mainostaa niiden tuottamissa tai lähettämissä sisällöissä, ja sen kiireellisyyttä, eikä syitä, joiden vuoksi kyseisillä tiedotusvälineillä on ”oleellinen ja ratkaiseva” rooli Ukrainan sodassa ja joilla täsmennetään, miten ne vääristelevät ja manipuloivat tosiasioita vakavalla tavalla ja mikä on niiden toiminnan vaikutus unionissa.

95

Kolmanneksi riidanalaiset asetukset perustuvat kantajien mukaan sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden virheelliseen tulkintaan, koska disinformaatiota ja propagandaa ei voida pitää ”laittomina” sisältöinä.

96

Neljänneksi neuvosto ei kantajien mukaan ole myöskään ottanut kohteekseen tiukasti kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien yhteisöjen laittomia sisältöjä, vaan se on toteuttanut kyseisten yhteisöjen kaikkia sisältöjä koskevia rajoituksia tekemättä mitään erottelua.

97

Lopuksi kantajat kiistävät riidanalaisten asetusten tehokkuuden sillä perusteella, ettei ole osoitettu, että riidanalaisilla kielloilla voitaisiin suurelta osin pysäyttää Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäystä koskevan disinformaation leviäminen. Niiden mukaan on päinvastoin aina mahdollista päästä käsiksi tämän kiellon kohteena oleviin sisältöihin.

98

Kolmanneksi kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden suhteettomuudesta kantajat väittävät lähinnä, että muita toimenpiteitä kuin täydellistä lähetyskieltoa olisi voitu harkita ja että nämä toimenpiteet olisi joka tapauksessa voitu rajoittaa yleisradiotoiminnan ja tilausvideopalvelujen aloihin sen sijaan, että ne laadittiin niin laajoin ilmaisuin, että kyseinen kielto voi koskea mahdollisesti merkittävää määrää sisältöjä. Lisäksi näitä toimenpiteitä ei ole rajoitettu selvästi ajallisesti, vaan ne merkitsevät lähinnä ennalta ehkäisevää ja pysyvää kieltoa.

99

Kantajat väittävät vastauskirjelmässään ja väliintulokirjelmiä koskevissa huomautuksissaan myös lähinnä, että riidanalaiset asetukset eivät ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa koskevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia etenkään menettelyllisten takeiden ja ennakoivien rajoitusten osalta.

100

Neuvosto, jota Viron tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, komissio ja korkea edustaja tukevat, kiistää kantajien väitteet.

101

Aluksi on muistutettava, että kaikessa unionin toiminnassa on kunnioitettava perusoikeuksia, myös silloin, kun SEUT 215 artiklaan perustuvilla asetuksilla pannaan täytäntöön YUTP:n alalla annettuja päätöksiä.

102

Perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jokaisella on oikeus sananvapauteen, ja tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta. Perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdassa määrätään, että tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.

103

Perusoikeuskirjan 11 artikla on yksi demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan olennaisista perustoista, ja se kuuluu arvoihin, joille unioni SEU 2 artiklan mukaisesti perustuu (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym., C‑203/15 ja C‑698/15, EU:C:2016:970, 93 kohta ja tuomio 23.4.2020, Associazione Avvocatura per i diritti LGBTI, C‑507/18, EU:C:2020:289, 48 kohta).

104

Perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetut oikeudet ja vapaudet eivät ole ehdottomia, vaan ne on suhteutettava siihen tehtävään, joka niillä on yhteiskunnassa (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2020, La Quadrature du Net ym., C‑511/18, C‑512/18 ja C‑520/18, EU:C:2020:791, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105

Kuten perusoikeuskirjan selityksistä (EUVL 2007, C 303, s. 17) ja perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdasta ilmenee, perusoikeuskirjan oikeuksien merkitys ja ulottuvuus ovat samat kuin vastaavien Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen oikeuksien, mikä ei estä kuitenkaan sitä, että unionin oikeudessa myönnetään tätä laajempaa suojaa (tuomio 22.6.2023, K. B. ja F. S. (Ottaminen huomioon viran puolesta rikosasiassa), C‑660/21, EU:C:2023:498, 41 kohta).

106

Perusoikeuskirjan 11 artiklan tulkitsemiseksi on siis otettava huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taatut vastaavat oikeudet, sellaisina kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niitä tulkinnut (ks. vastaavasti tuomio 15.3.2022, Autorité des marchés financiers, C‑302/20, EU:C:2022:190, 67 kohta ja tuomio 12.1.2023, Migracijos departamentas (Poliittiseen mielipiteeseen perustuvat vainon syyt), C‑280/21, EU:C:2023:13, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa taataan jokaiselle sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, ja se koskee paitsi tietojen sisältöä myös niiden lähettämiskeinoja, ja kaikki näihin keinoihin kohdistuvat rajoitukset vaikuttavat oikeuteen vastaanottaa ja levittää tietoja (ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 28.9.1999, Öztürk v. Turkki, CE:ECHR:1999:0928JUD002247993, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kantajat vetoavat yhtäältä siihen, että niiden oikeutta tietojen levittämisen vapauteen on loukattu, ja toisaalta siihen, että niiden palvelujen käyttäjien oikeutta vastaanottaa ja levittää tietoja on loukattu.

109

Ensinnäkin väitteestä, jonka mukaan kantajien vapautta levittää tietoja on loukattu, on aluksi todettava, että toisin kuin ne väittävät, se, että niillä on neutraali rooli sisältöjen levittämisessä, ei estä sitä, että tiettyjä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa RT France esittämiä toteamuksia voidaan soveltaa nyt käsiteltävään asiaan, kun näissä toteamuksissa viitataan nyt kyseessä oleviin rajoittaviin toimenpiteisiin objektiiviselta kannalta.

110

Vaikka oletettaisiinkin, että kantajien kaltaisia internetpalvelujen tarjoajia, jotka luonnehtivat itseään yksityisille tai yrityksille internetyhteyksiä koskevia palveluja toimittaviksi operaattoreiksi (ks. edellä 3 kohta), voitaisiinkin – huolimatta niiden esiin tuomasta neutraalista roolista sisältöjen lähettämisessä – pitää tietojen levittämistä koskevan itsenäisen oikeuden haltijoina, kantajien väitteet eivät voi menestyä.

111

Jos nimittäin oletetaan, että ensimmäisessä riidanalaisessa asetuksessa asetettu väliaikainen kielto edistää kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien tiedotusvälineiden sisältöjen lähettämistä ja toisessa riidanalaisessa asetuksessa asetettu kielto mainostaa tuotteita tai palveluja mainittujen tiedotusvälineiden lähettämissä sisällöissä voivat merkitä puuttumista kantajien vapauteen levittää tietoja, on muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa sallitaan rajoituksia perusoikeuskirjassa vahvistettujen oikeuksien käyttämiselle. Siten sananvapauteen puuttumisen on täytettävä neljä edellytystä, jotta se olisi unionin oikeuden mukaista. Ensinnäkin kyseessä olevasta rajoituksesta on säädettävä ”lailla” siten, että unionin toimielimellä, joka toteuttaa toimenpiteitä, joilla voidaan rajoittaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön sananvapautta, on oltava tätä varten oikeudellinen perusta. Toiseksi kyseessä olevassa rajoituksessa on kunnioitettava sananvapauden keskeistä sisältöä. Kolmanneksi sen on tosiasiallisesti palveltava yleistä etua koskevaa tavoitetta, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut. Neljänneksi sen on oltava oikeasuhteinen. Nämä edellytykset vastaavat olennaisin osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisia edellytyksiä; sen mukaan sananvapauden käyttöön puuttuminen voi olla oikeutettu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kappaleen valossa vain, jos siitä on ”säädetty laissa”, sillä on jokin mainitussa määräyksessä luetelluista yhdestä tai useammasta hyväksyttävästä päämäärästä ja se on ”välttämä[tön] demokraattisessa yhteiskunnassa” kyseisen päämäärän tai kyseisten päämäärien saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio RT France, 143–146 kohta).

112

Ensimmäisestä edellytyksestä, jonka mukaan sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoituksista on säädettävä lailla, on todettava, että kyseisistä rajoittavista toimenpiteistä säädetään lailla, koska ne sisältyvät säädöksiin, joita sovelletaan muun muassa yleisesti ja joille on olemassa selvä oikeusperusta unionin oikeudessa. Riidanalaiset asetukset on annettu SEUT 215 artiklan nojalla SEU 29 artiklan nojalla annettujen riidanalaisten päätösten täytäntöön panemiseksi.

113

On muistutettava, että henkilön tai yhteisön on – tarvittaessa valistuneiden neuvonantajien avulla – voitava ennakoida tietyn teon mahdolliset seuraukset kyseisen asian olosuhteisiin nähden järkevässä määrin. Näiden seurausten ei välttämättä tarvitse olla täysin varmasti ennakoitavissa. Ennakoitavuuden vaatimuksen kanssa ei näin ollen ole sinänsä ristiriidassa laki, jossa annetaan harkintavaltaa, kunhan harkintavallan laajuus ja se, miten harkintavaltaa tulee käyttää, määritellään laissa riittävän tarkasti, kun otetaan huomioon lailla tavoiteltu hyväksyttävä päämäärä, jotta yksityinen saa riittävää suojaa mielivaltaa vastaan (ks. tuomio RT France, 150 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

114

Internetyhteyden tarjoajat, jotka tarjoavat internetyhteyspalveluja, joiden avulla Venäjän federaatio levittää sisältöä, joka puoltaa Ukrainaan kohdistuvaa sotilaallista hyökkäystä ja jota välitetään televisiossa ja internetissä kokonaan Venäjän valtion talousarviosta rahoitettujen tiedotusvälineiden välityksellä, saattoivat siis ennakoida, että niihin kohdistuu rajoittavia toimenpiteitä, joilla kielletään tällaista hyökkäystä puoltavan propagandan levittäminen, ja että tästä syystä kaikille operaattoreille asetetaan kielto levittää kyseisistä tiedotusvälineistä peräisin olevia sisältöjä, ”mukaan lukien siirtäminen tai jakelu millä tahansa tavalla, kuten – – internetpalvelujentarjoajien – – avulla”. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun otetaan huomioon neuvoston laaja harkintavalta rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen yhteydessä ja se, että tiedotusvälineillä, erityisesti audiovisuaalisella alalla toimivilla tiedotusvälineillä, on merkittävä asema nyky-yhteiskunnassa (ks. vastaavasti tuomio RT France, 151 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

115

Näin ollen on katsottava, että nyt käsiteltävässä asiassa täyttyy edellytys siitä, että sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoituksesta on säädettävä lailla.

116

Toisesta edellytyksestä, joka koskee tietojen levittämistä koskevan kantajien vapauden keskeisen sisällön loukkaamista, on todettava, että kielto lähettää tietyiltä tiedotusvälineiltä peräisin olevia sisältöjä samoin kuin kielto mainostaa niiden tuottamissa tai lähettämissä sisällöissä koskee ainoastaan vapautta vastaanottaa ja levittää tiettyjen tiedotusvälineiden sisältöjä. Tästä seuraa, että näillä kielloilla ei voida loukata sen vapauden keskeistä sisältöä, johon kantajat vetoavat.

117

Ensimmäisen riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 10 perustelukappaleen ja toisen riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 11 perustelukappaleen viimeisen osan sanamuodosta, luettuna ja tulkittuna sen vaatimuksen valossa, jonka mukaan sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen puuttumista on rajoitettava mahdollisimman paljon, ilmenee lisäksi, että näissä asetuksissa säädetyt toimenpiteet voitiin pitää voimassa yhtäältä, ”kunnes Ukrainaan kohdistuva hyökkäys lopetetaan”, ja toisaalta, ”kunnes Venäjän federaatio ja siihen liittyvät tiedotusvälineet lakkaavat toteuttamasta propagandatoimia unionia ja sen jäsenvaltioita vastaan”. Koska kyse on kahdesta kumulatiivisesta edellytyksestä, jos jompikumpi niistä ei enää täyttyisi, toimenpiteitä ei enää voitaisi pitää voimassa (ks. vastaavasti tuomio RT France, 155 kohta). Näin ollen ei voida väittää, kuten kantajat väittävät, että riidanalaisia asetuksia on tarkoitus soveltaa ilman neuvoston etukäteen määrittelemää ajallista rajoitusta.

118

Sillä, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet on pidetty tämän jälkeen voimassa, koska mainitut edellytykset edelleen täyttyivät, ei voida kyseenalaistaa niiden väliaikaisuutta ja peruutettavuutta. Toisin kuin kantajat ilmeisesti väittävät, tällaista seikkaa ei voida ottaa huomioon, koska riidanalaisten asetusten laillisuutta on arvioitava niiden antamisajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella (ks. tuomio 10.9.2019, HTTS v. neuvosto, C‑123/18 P, EU:C:2019:694, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

119

Lopuksi väitteestä, jonka mukaan sisältöjen suodattaminen, joka kantajien on suoritettava, aiheuttaisi niille suuren työmäärän ja suuria kustannuksia, olettaen, että se perustuu ensimmäisellä riidanalaisella asetuksella käyttöön otetun asetuksen N:o 833/2014 2f artiklasta johtuvan velvollisuuden oikeaan tulkintaan, on todettava, ettei sillä ole merkitystä arvioitaessa tietojen levittämistä koskevan oikeuden keskeisen sisällön loukkaamista, vaan kyseessä saattaa olla – kuten neuvosto Viron tasavallan, komission ja korkean edustajan tukemana korostaa – enintään mahdollinen elinkeinovapauden loukkaaminen, johon kantajat eivät kuitenkaan ole vedonneet.

120

Toisen riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 alakohdassa asetetusta mainontakiellosta on todettava, että toisin kuin kantajat väittävät, sillä pyritään lähinnä kieltämään unionin alueella toimivia yrityksiä ostamasta mainostilaa niiden tiedotusvälineiden kanavilta ja internetsivustoilta, joiden nimi on kyseessä olevassa luettelossa. Tästä seuraa, kuten neuvosto korostaa, että tällainen kielto ei voi luoda kantajien kaltaisille internetyhteyden tarjoajille velvollisuutta estää niiden käyttäjiä mainostamasta rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien tiedotusvälineiden tuottamissa tai lähettämissä sisällöissä tai yksinkertaisesti saamasta pääsyä niihin. Toisin kuin kantajat väittävät, toisen riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 1 alakohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että siinä säädetty kielto ei koske mainittujen tiedotusvälineiden sisältöjen mainontaa vaan siinä velvoitetaan olemaan mainostamatta niiden tuottamissa tai levittämissä sisällöissä.

121

Näin ollen ei voida katsoa, että riidanalaisilla kielloilla loukattaisiin tietojen levittämistä koskevan kantajien vapauden keskeistä sisältöä.

122

Kolmannesta edellytyksestä, joka koskee unionin tunnustaman yleisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamista, on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut, että – kuten ensimmäisen riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 5–10 perustelukappaleesta ja toisen riidanalaisen asetuksen johdanto-osan 7–11 perustelukappaleesta ilmenee – kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä pyrittiin SEU 21 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen turvata unionin arvot, perustavanlaatuiset edut, turvallisuus ja koskemattomuus, että ne kuuluvat unionille SEU 3 artiklan 1 ja 5 kohdassa asetettuihin, erityisesti rauhanomaisiin tavoitteisiin, että ne ovat SEU 21 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun rauhan säilyttämistä, konfliktien estämistä ja kansainvälisen turvallisuuden lujittamista Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan tarkoitusperien ja periaatteiden mukaisesti koskevan tavoitteen mukaisia ja että lopuksi niillä pyritään sotatilan ja sotaan mahdollisesti liittyvien kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten lopettamiseen, mikä vastaa myös kansainvälisen yhteisön kannalta ensisijaista yleisen edun mukaista tavoitetta (ks. tuomio RT France, 161–166 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123

Näissä olosuhteissa on katsottava, että unionin tunnustamaan yleisen edun mukaiseen tavoitteeseen pyrkimistä koskeva edellytys täyttyy nyt käsiteltävässä asiassa.

124

Neljännestä edellytyksestä, joka koskee kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden oikeasuhteisuutta, on muistutettava, että suhteellisuusperiaate edellyttää, että rajoitukset, joita unionin oikeuden toimilla mahdollisesti asetetaan perusoikeuskirjassa vahvistetuille oikeuksille ja vapauksille, eivät ylitä niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoiteltujen hyväksyttävien päämäärien tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa; silloin, kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteestä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (ks. tuomio RT France, 168 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

125

Unionin yleinen tuomioistuin on katsonut jo tuomiossa RT France, ettei neuvosto ollut tehnyt virhettä katsoessaan tarpeelliseksi estää perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaisesti sellaiset tavat käyttää sananvapautta, joilla pyritään oikeuttamaan ja tukemaan sotilaallista hyökkäystä, jolla rikotaan kansainvälistä oikeutta ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan määräyksiä, ja että kun otetaan huomioon erityisesti käsiteltävän asian erityisen poikkeuksellinen asiayhteys, oli pääteltävä, että RT Francen – ja siten määritelmällisesti muiden riidanalaisen kiellon kohteena olevien tiedotusvälineiden – sananvapauden rajoitukset, joita rajoittavista toimenpiteistä saattoi aiheutua, olivat oikeasuhteisia, koska ne olivat asianmukaisia ja tarpeellisia niille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi (ks. tuomio RT France, 192–213 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On kuitenkin todettava, että tämä riidanalaisten asetusten oikeasuhteisuutta koskeva analyysi on tehty suhteessa RT Franceen, joka on yksi niistä yhteisöistä, joita kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet nimenomaisesti koskevat.

126

Nyt käsiteltävässä asiassa tällaisen analyysin on sitä vastoin koskettava riidanalaisten asetusten oikeasuhteisuutta kantajiin nähden, koska ne vetoavat oman sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta – erityisesti tietojen levittämisen vapautta – koskevan oikeutensa loukkaamiseen.

127

Aluksi on tutkittava, ovatko kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet kantajien kannalta asianmukaisia unionin yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tältä osin on todettava, että neuvosto on voinut pätevästi katsoa, että kyseisillä rajoittavilla toimenpiteillä, jotka koskevat tiedotusvälineitä, jotka ovat Venäjän federaation johdon määräysvallassa ja jotka toteuttavat propagandatoimia, joilla tuetaan Venäjän federaation sotilaallista hyökkäystä Ukrainaan, voitiin suojella unionin yleistä järjestystä ja turvallisuutta, turvata demokraattisen keskustelun integriteetti eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja rauha ja kansainvälinen turvallisuus (ks. vastaavasti tuomio RT France, 193 kohta).

128

On todettava, että siltä osin kuin riidanalaiset kiellot ovat osa joukkoa rajoittavia toimenpiteitä, jotka on toteutettu Ukrainaan kohdistuneen sotilaallisen hyökkäyksen johdosta, ne ovat myös asianmukaisia toimenpiteitä sen tavoitteen saavuttamiseksi, että Venäjän viranomaisia painostetaan mahdollisimman paljon, jotta nämä lopettaisivat Ukrainaa epävakauttavat toimensa ja politiikkansa sekä tähän maahan kohdistetun sotilaallisen hyökkäyksen.

129

Kun otetaan huomioon, että kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä pyritään kieltämään yhtäältä sellaisten sisältöjen lähettäminen, jotka ovat peräisin Venäjän federaation johtajien määräysvallassa olevista tiedotusvälineistä, jotka osallistuvat propagandatoimiin Venäjän Ukrainaan kohdistaman sotilaallisen hyökkäyksen tukemiseksi ja joiden nimi on kyseessä olevassa luettelossa, ja toisaalta mainostamasta tuotteita ja palveluja niiden lähettämissä sisällöissä, oli asianmukaista, että neuvosto ottaa huomioon kantajien kaltaiset internetyhteyden tarjoajat minkä tahansa sisältöjen siirto- tai jakelukeinojen tavoin operaattoreiksi, joiden oli tarkoitus varmistaa mainittujen kieltojen täytäntöönpano ja siten niiden tehokkuus unionin alueella. Lisäksi on todettava neuvoston tavoin, että mainontakielto soveltuu myös Venäjän viranomaisiin kohdistuvan painostuksen lisäämiseen.

130

Se kantajien mainitsema seikka, että kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet eivät ole asianmukaisia, koska Russia today ‑sanomalehden internetsivustolle on aina mahdollista päästä kaikkialla unionissa, ei voi horjuttaa riidanalaisen lähetyskiellon asianmukaisuutta. Riidanalaisten asetusten täytäntöönpanoon liittyvät mahdolliset vaikeudet eivät nimittäin voi merkitä sitä, että kyseiset toimenpiteet olisivat epäasianmukaisia.

131

Tästä seuraa, että riidanalaiset rajoittavat toimenpiteet soveltuvat unionin tavoittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseen.

132

Rajoitusten välttämättömyydestä kantajien kannalta on todettava, että riidanalaiset kiellot ovat yleisiä toimenpiteitä, jotka on kohdistettu viimeksi mainituille samoin kuin muillekin internetyhteyden tarjoajille ja tietoyhteiskunnan muille toimijoille. Kun otetaan huomioon näiden yleisesti koko unionin alueella sovellettavien kieltojen erityisluonne, ne olivat välttämättömiä kyseessä oleviin rajoittaviin toimenpiteisiin erottamattomasti kuuluvien tavoitteiden saavuttamiseksi tehokkaalla tavalla.

133

Jotta riidanalaiset kiellot ovat riittävän tehokkaita ja niillä saavutetaan kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden avulla tavoitellut vaikutukset, riidanalaisten kieltojen, jotka koskevat tiedotusvälineitä, jotka ovat Venäjän federaation johdon, joka on toteuttanut järjestelmällisen propagandakampanjan Ukrainaan kohdistuneen sotilaallisen hyökkäyksen tukemiseksi, suorassa tai epäsuorassa jatkuvassa määräysvallassa (tuomio RT France, 161 ja 162 kohta), on välttämättä koskettava kaikenlaista lähettämistä, mukaan lukien ”internetpalvelujen tarjoajien” suorittamaa, eikä niitä voitu rajoittaa, kuten kantajat väittävät (ks. edellä 98 kohta), yleisradiotoiminnan ja tilausvideopalvelujen alalle. Lisäksi on todettava, että kantajat eivät ole vedonneet mihinkään vaihtoehtoiseen vähemmän rajoittavaan toimenpiteeseen, jolla olisi voitu saavuttaa yhtä tehokkaasti kyseisillä toimenpiteillä tavoitellut päämäärät.

134

Lopuksi kyseessä olevien intressien vertailu osoittaa, että riidanalaisista kielloista aiheutuvat haitat eivät ole suhteettomia tavoiteltuihin päämääriin nähden. On tuotava esille, että riidanalaisilla asetuksilla tavoiteltujen päämäärien, jotka ovat osa rauhan ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämistä koskevaa laajempaa tavoitetta SEU 21 artiklassa unionin ulkoiselle toiminnalle asetettujen tavoitteiden mukaisesti, ensisijaisuus voi siten ohittaa tietyille operaattoreille, jotka eivät ole millään tavalla vastuussa siitä tilanteesta, joka on seuraamusten asettamisen perustana, aiheutuvat merkittävätkin negatiiviset seuraukset (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi on muistutettava, että kantajien on ainoastaan oltava myötävaikuttamatta kyseisistä tiedotusvälineistä peräisin olevien sisältöjen, joiden määrä on sitä paitsi hyvin rajallinen, lähettämiseen. Kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet eivät siten estä kantajia käyttämästä perusoikeuksiaan ja erityisesti niiden väitettyä vapautta levittää tietoja, koska ne voivat tarjota pääsyn internetverkon kaikkiin muihin sisältöihin internetkäyttäjilleen, joihin ne ovat sopimussuhteessa. Näin ollen kantajat eivät ole osoittaneet, että riidanalaisilla asetuksilla olisi loukattu suhteettomasti niiden vapautta levittää tietoja.

135

Kaiken edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että vaikka oletettaisiin, että kantajat voisivat vedota vapauteen levittää tietoja, kyseistä vapautta koskevat rajoitukset, joita kyseessä olevat rajoittavat toimenpiteet voivat sisältää, ovat oikeasuhteisia siltä osin kuin ne ovat asianmukaisia, välttämättömiä ja ehdottoman oikeasuhteisia tavoiteltuihin päämääriin nähden.

136

Toiseksi kantajien palvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden väitetystä loukkaamisesta estämällä näiltä pääsy kyseessä olevien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien tiedotusvälineiden sisältöihin on todettava, että tällainen oikeus koskee paitsi oikeutta levittää tietoja myös yleisön oikeutta vastaanottaa niitä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 1.12.2015, Cengiz ym. v. Turkki, CE:ECHR:2015:1201JUD004822610, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

137

Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat eivät ole ilmoittaneet, missä määrin ja ennen kaikkea millä perusteella ne voisivat vedota palvelujensa käyttäjien sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen, kun otetaan huomioon niiden asema internetyhteyspalvelujen tarjoajina ja näin ollen niiden rooli välitettyjen tietojen ”pelkkänä siirtäjänä”.

138

Vaikka oletettaisiin, että nämä käyttäjät, jotka ovat luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joille kantajat antavat pääsyn internet-verkkoon, voisivat vedota siihen, että on loukattu sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevaa oikeutta ja erityisesti oikeutta vastaanottaa tietoja, kantajat eivät kuitenkaan voi kumoamiskanteensa tueksi vedota oikeuteen, joiden haltijoita ne eivät ole (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 22.6.2022, Anglo Austrian AAB ja Belegging-Maatschappij Far-East v. EKP, T‑797/19, EU:T:2022:389, 285 kohta, vahvistettu valituksesta annetulla tuomiolla 12.9.2024, Anglo Austrian AAB v. EKP ja Far-East, C‑579/22 P, EU:C:2024:731). Oikeuskäytännöstä ilmenee, että subjektiivisen oikeuden loukkaamiseen voi lähtökohtaisesti vedota vain henkilö, jonka oikeutta on väitetysti loukattu, eivätkä kolmannet (ks. analogisesti tuomio 19.9.2019, Zhejiang Jndia Pipeline Industry v. komissio, T‑228/17, EU:T:2019:619, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

139

Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat ovat tyytyneet toteamaan täysin yleisesti, että niiden palvelujen käyttäjillä ei ollut oikeussuojakeinoja kansallisissa tuomioistuimissa vedotakseen niissä siihen, että niiden oikeutta vastaanottaa ja levittää tietoja on loukattu. Kantajat eivät kuitenkaan selitä, millä perusteella ja millä oikeudellisella perusteella ne voisivat mainittujen käyttäjien nimissä ja lukuun vedota niiden oikeuksien väitettyyn loukkaamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kumoamiskanteessa.

140

Tätä päätelmää ei myöskään voida horjuttaa kantajien väitteellä, jonka mukaan niiden perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdassa taattu oikeus levittää tietoja ja käyttäjien oikeus vastaanottaa ja levittää tietoja ovat toisistaan erottamattomia. On todettava, että vaikka oletettaisiin, että kantajat voisivat vedota omaan oikeuteensa levittää tietoja, rajoitukset, joita kyseessä olevilla rajoittavilla toimenpiteillä saatetaan asettaa siihen, ovat perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaisia (ks. edellä 135 kohta). Joka tapauksessa on todettava, että jos on oikeutettua ja oikeasuhteista rajoittaa oikeutta lähettää hyökkäystä tukevia sisältöjä, sama pätee varsinkin siihen, että rajoitetaan yleisön oikeutta vastaanottaa tällaisista sisällöistä peräisin olevia tietoja (ks. vastaavasti tuomio RT France, 214 kohta).

141

Lopuksi on todettava perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohdasta, että kantajat ovat vedonneet siihen ensimmäistä kertaa istunnossa täsmentämättä, millä perusteella kyseistä määräystä, joka koskee erityisesti tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kunnioittamista, olipa sitten kyse toimittajien ja/tai kustantajien ja lehdistön vapaudesta, sovellettaisiin kantajiin, jotka eivät ole tiedotusvälineitä vaan internetyhteyden tarjoajia.

142

Edellä todettujen seikkojen perusteella toinen kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä ilman, että olisi tarpeen lausua kantajien työjärjestyksen 85 artiklan 3 kohdan nojalla esittämien lisätodisteiden huomioon ottamisesta.

143

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.

144

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen Viron tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta ja komissio, joka puolestaan on vaatinut kantajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

145

Työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdassa määrätään, että unionin yleinen tuomioistuin voi määrätä, että muu kuin kyseisen artiklan 1 ja 2 kohdassa mainittu väliintulija vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Nyt käsiteltävässä asiassa on määrättävä, että korkea edustaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu ensimmäinen jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: